Lukijalle: Tähän vuoden 2011 juttuun olen jo ehtinyt kirjoittaa jopa jatko-osan:
Kirjoitin taannoin tarinan toisen maailmansodan unohdetuimmista taistelupaikoista. Ison Rähinän aikana tapahtui paljon muutakin sellaista, mikä on painunut unholaan joko satunnaisista tai osin jopa tarkoituksellisista syistä. Tässä kymmenen erikoista detaljia.
10. Wehrmachtin mustaihoiset sotilaat
Natsi-Saksassa asui yli 20 000 täysin tai puoliksi afrikkalaistaustaista. Suurin osa heistä oli entisen Keisarillisen Saksan siirtomaista muuttaneita, yleensä puoliksi saksalaistaustaisia. Jonkin verran oli ensimmäisen maailmansodan jäljilta ranskalaisten miehitysjoukkojen jälkeläisiä, niinsanottuja Reininmaan äpäröitä. Vaikka juutalaisia ja mustalaisia surmattiinkin rotunsa vuoksi, mustat välttyivät tältä. Syrjityiksi he kyllä joutuivat, mutta ei niin pahoin etteivätkö jotkut heistä olisi kelvanneet Hitler-Jugendiin tai Wehrmachtin palvelukseen, esimerkiksi Hans Hauck. Tässä video, jossa on kuvia saksalaisia univormuja kantavista sotilaista jotka eivät täytä arjalaisen kriteerejä parhaallakaan tahdolla. Ehkä mytomaani Sven Hasselin korpraali Albert Mumbuto ei sittenkään ole fiktiivisesti niin yliampuva hahmo kuin voisi luulla...
9. Akselivallan ja Neuvostoliiton ystävälliset välit
Mikä akselivalloista säilytti diplomaattisuhteet Neuvostoliittoon koko sodan ajan? Bulgaria, joka on perinteisesti ollut Venäjän lähimpiä slaaviliittolaisia. Jopa niin läheinen, että puoluejohtaja Todor Zhivkov olisi 1960-luvulla ollut halukas liittämään maan Neuvostoliiton kuudenneksitoista sosialistiseksi tasavallaksi. Toisessa maailmansodassa Bulgaria liittyi akselivaltoihin 1941 Saksan tullessa hätiin Italian jouduttua liriin Kreikassa. Bulgaria sai miehittääkseen osan Kreikkaa, mutta ei liittynyt Saksan hyökkäykseen Neuvostoliittoon. Neuvostoliiton Mustan meren laivasto kylläkin hyökkäili bulgarialaisten kauppalaivojen kimppuun, mistä bulgaarit eivät pitäneet vaan kostivat omilla laivasto-osastoillaan. Diplomaattisuhteet olivat kovilla. Saksan tappion häämöttäessä syyskuussa 1944 Neuvostoliitto julisti sodan Bulgarialle saadakseen laillisen syyn satamien miehittämiseen. Bulgaarit noudattivat italialaismallista taktiikkaa voittajan puolelle kiiruhtamisesta ja vaihtoivat puolta heti kun ehtivät eli kolme päivää myöhemmin. Sillä välin Bulgarian armeijaa oli määrätty olemaan tekemättä vastarintaa.
8. Dickin-mitali
Mannerheim-risti, Kongressin kunniamitali, Viktorian risti, Neuvostoliiton sankarin kultainen tähti, Rautaristin ritariristi. Tuttuja kaikki, mutta Dickinin mitalista harva on kuullut. Se perustettiin 1943 ja voidaan myöntää poikkeuksellisesta urhoollisuudesta tai omistautumisesta asevoimissa palvelevalle eläimelle. Toisen maailmansodan ansioista tätä ”eläinten Viktorian ristiksi” kutsuttua mitalia myönnettiin sotakoirille, kirjekyyhkysille ja muutamalle hevoselle. Viimeksi mitali on myönnetty 2010 Afganistanissa palvelleelle koiralle. Tähän mennessä saajia on 54, joista 32 oli lentokykyisiä, 18 sanoi ”hau”, kolme ”ihaa” ja yksi ”miau”.
7. Valitettava UWC-onnettomuus
Saksalaisten U-venelaivaston työhevonen oli Tyyppi VII, jonka yleisin versio oli C-malli. Siinä tapahtui joitakin kehitysaskeleita sodan aikana, joista yksi nerokkaimmista oli vuodesta 1944 lähtien joihinkin veneisiin asennettu erikoisvessa, jota pystyttiin käyttämään myös sukelluksissa ollessa. Systeemi toimi korkeapaineella ja oli niin monimutkainen käyttää, että sitä operoimaan tarvittiin oma teknikkonsa (paskaduuni, anyone?). U-1206:ssa meni jokin pahasti pieleen huhtikuussa 1945. 60 metrin syvyydessä Skotlannin rannikolla vessa huuhdeltiin virheellisesti, jolloin vesi alkoi tulvia vessan alapuolella olleiden akkujen päälle. Tästä seurasi kloorivuoto ja pakollinen pintautuminen. Britit äkkäsivät aluksen ja pommittivat sitä, jolloin saksalaisten oli hylättävä ja upotettava vaurioitunut sukellusvene. Yksi kuoli pommituksessa, kolme hukkui ja loput 46 jäivät vangeiksi.
6. Saksalaisten viimeinen tukikohta syyskuussa 1945
Toisessa maailmansodassa säätiedot olivat ensiarvoisen tärkeitä. Kuten hyvin tiedetään, säärintamat tulevat Eurooppaan yleensä Atlantilta ja niinpä U-veneiden ensimmäinen operaatio pintaan noustessa olikin lähettää säätiedotus Saksaan. Tätä tietoa britit sitten käyttivätkin hyväkseen murtaessaan Enigma-salakirjoitusta. Saksalaiset koettivat perustaa pysyviäkin sääasemia Pohjois-Atlantille. Raa'assa ilmastossa yritettiin turhaan miehittää mm. Jan Mayenin saarta, vähän onnistuneemmin Grönlantia, erityisen onnistuneesti Huippuvuoria ja jopa Frans Joosefin maata. Yleensä toisen maailmansodan viimeisten taistelujen Euroopassa sanotaan päättyneen 9.5.1945, viimeisten Tsekkoslovakiassa taistelleiden saksalaisyksiköiden antautuneen 13.5, mutta Huippuvuorten sääasema antautui vasta 4.9.1945.
5. Japanin valkoihoinen kansallisssankari
Mikä on Japanin suosituin joukkuepeli? Viime aikoina jalkapallo on noussut kovaksi haastajaksi, mutta perinteisesti maan ykköslaji on ollut baseball. Ammattilaisliiga aloitti 1920 ja jatkoi jopa sodan aikana. Ironiaa, että USA:n kansallispeli oli niin suosittu, vieläpä siten, että liigan parhaaksi pelaajaksi vuosina 1939-40 valittiin gaijin eli valkoinen muukalainen. Viktor Starffin oli syntynyt Nizhny Tagilissa, Venäjällä 1916. Hänen isänsä taisteli Venäjän sisällissodassa valkoisten puolella ja pakeni Japaniin. Starffin venähti isokokoiseksi ja nopeakätiseksi, joten hänet asetettiin syöttäjän hommiin. Ammattilaisdebyyttinsä Starffin teki 1936 ja hänet valittiin liigan parhaaksi pelaajaksi kahtena kautena. Toisen maailmansodan aikana hän joutui yleisessä ulkomaalaisvastaisessa hysteriassa joksikin aikaa eristysleirille ja käytti lyhyen aikaa japanilaistettua nimeä Hiroshi Suda. Vapauduttuaan hän ehti vielä pelata sota-aikana ja palasi taas kentille ammattilaisliigojen käynnistyttyä uudelleen 1946. Hänestä tuli Japanin liigan ensimmäinen yli 300 peliä voittanut syöttäjä vähän ennen lopettamistaan 1955. Starffinilla on edelleenkin syöttäjien ennätys (sittemmin sivuttu) yhden kauden aikana voitettujen pelien määrässä, 42 voittoa vuonna 1942.
4. Me 262 - myytit
Mersun 262-malli oli ensimmäinen palveluskäyttöön ehtinyt suihkukone ja ainoa, jota ehdittiin Isossa Rähinässä käyttää merkittävissä määrin. Eipä ihmekään, että lentävää puhalluslamppua ympäröi tarunhohtoinen myyttien aura:
a) Hitlerin päähänpisto ”salamapommittajasta” esti koneen kehittämisen hävittäjäksi ennen kuin oli liian myöhäistä
b) Koneen tekniikka oli aikaansa edellä
c) Kone oli lento-ominaisuuksiltaan ylivertainen sen aikaisiin hävittäjiin nähden
d) Saavutetut taistelutulokset olivat huikeita
e) Koneen laajamittainen valmistaminen ajoissa olisi saattanut kääntää sodan kulun.
Ja sitten realiteetteja:
a) Todellisuudessa aikataulun sössi kukas muu kuin Hermann Göring, mies joka teki liitoutuneiden menestyksen eteen enemmän kuin Eisenhower, Montgomery ja Zukov yhteensä. Ensimmäinen suihkukone oli lentänyt jo 1939 ja seuraavana vuonna Göring leikkasi kehitysbudjetin lähes nollille. Sen verran Messerschmittin insinöörit saivat kuitenkin aikaan, että kone saatiin lentokuntoon ja esiteltyä Hitlerille vuoden 1943 puolivälissä. Tällöin Hitler määräsi tuotannon käynnistettäväksi salamapommittajana, mutta päätös muutettiin muutamaa viikkoa myöhemmin ja tuotantosuunta käännettiin hävittäjiin.
b) Koneessa oli alunperin BMW:n suihkumoottorit, mutta ne osoittautuivat niin epäluotettaviksi, että Junkers Jumo 004:t asennettiin kaikkiin operatiivisiin versioihin. Käytetty teräs oli kuitenkin niin huonolaatuista, että moottorien käyttöikä oli 10-25 tuntia – kallista hommaa.
c) Suihkarimersu oli erityisen haavoittuvainen nousussa ja laskussa, jolloin lähistöllä partioikin yleensä mäntämoottorihävittäjiä suojana. Koneen lentoaika oli vain noin tunti. Matalissa nopeuksissa kiihtyvyys oli hidas, joten kaasuvipu kannattikin pitää niin tapissa kuin mahdollista moottorien kestävyyden kannalta. Kaartotaisteluun kömpelöhköstä koneesta ei ollut, yksi väite onkin että siipiin asennetut moottorit olisivat toimineet paremmin rungon alle vierekkäin kiinnitettynä, mikä olisi ehkä parantanut lento-ominaisuuksia. Tosin ylivertainen nopeus liittoutuneiden hävittäjiin nähden yleensä takasi sen, että koiratappeluun ei tarvinnutkaan ruveta. On jopa mahdollista, että Me 262 oli todellisuudessa ensimmäinen lentokone, jolla rikottiin äänivalli.
d) Me 262 -koneilla ammuttiin alas noin 500-600 liittoutuneiden konetta. Vastaavasti mersuja menetettiin taistelussa noin sata. Jos oletetaan viisinkertainen voittosuhde, niin ei riitä – liittoutuneiden konemäärä ja tuotantokapasiteetti oli enemmän kuin viisinkertainen saksalaisiin nähden. Lisäksi on huomioitava, että mersujen prosentuaalinen menettäminen onnettomuuksissa tuskin on ainakaan alempi kuin liittoutuneiden koneilla. Puhumattakaan siitä, että vähälukuisia suihkareita lensi suhteettoman suuri osuus huippuässiä – kannattaa vilkaista JG 7:n nimilistaa. Mahdollisen massatuotannon seurauksena puikkoihin laitetut kokemattomat Hitlerjugend-pilotit eivät olisi pystyneet lähellekään samaa pudotussuhdetta ja olisivat menettäneet vaikeasti käsiteltäviä koneita useammin onnettomuuksissa.
e) Koneita valmistetiin noin 1430. Moninkertainen määrä olisi varmasti tehnyt laajamittaiset pommitushyökkäykset Saksaan liian kalliiksi, mutta sodan kulkua se ei olisi kääntänyt. Ja oli briteilläkin omat ilkeät yllätyksensä odottamassa, kuten Gloster Meteor, puhumattakaan 1946 kuvioihin ilmestyneestä Vampiresta.
Jos Me 262 olisi ollut jälkikäteisen maineensa veroinen, sillä olisi varmasti ollut käyttöä sodan jälkeenkin. Nyt varsinaiset mersut eivät päätyneet minkään maan palveluskäyttöön, mutta tsekit valmistivat kymmenkunta Avia S-92 -kopiota, jotka poistuivat käytöstä 1951.
3. Brasilialainen divisioona taisteluissa
Etelä-Amerikan maat ovat toisen maailmansodan yhteydessä tulleet tunnetuiksi lähinnä entisten natsien pakopaikkoina. Kuitenkin ne antoivat sodan loppuvaiheissa lähes poikkeuksetta sodanjulistuksen akselivalloille – mutta vain nimellisesti, taisteluihin ne eivät joukkoja lähettäneet. Yhdellä poikkeuksella. Brasilia oli julistanut sodan akselivalloille jo elokuussa 1942. Maa ei kuitenkaan ollut erityisen innokas lähettämään joukkoja sotanäyttämölle, vaikka laivasto olikin suojaamassa rannikkoa ja otti yhteen U-veneiden kanssa. Tuskastuneet sotaan liittymisen kannattajat totesivatkin, että on todennäköisempää, että käärme oppii tupakoimaan kuin brasilialaisjoukot lähtevät sotaan. Tästä Brasilian merentakainen divisioona saikin sitten tunnuksensa, sauhuttelevan käärmeen. Lopulta, lähes kaksi vuotta sodanjulistuksen jälkeen brasilialaisten parikymmentuhatpäinen sotajoukko rantautui Italiaan heinäkuussa 1944. Osasto oli koostettu amerikkalaisen jalkaväkidivisioonan mallin mukaisesti ja päätyi rintamalle elo-syyskuussa. Kahdeksan kuukauden taistelujen aikana joukko menetti vajaat tuhat miestä kaatuneina. Lukuun sisältyvät laivaston ja ilmavoimien menetykset.
2. Surunvalittelut Hitlerin kuolemasta
Hauska tietokilpailukysymys: Kun Hitler päätti päivänsä, minkä eurooppalaisen maan pääministeri kävi Saksan suurlähetystössä surunvalittelukäynnillä? Vastaus on Irlanti. Maa noudatti puolueettomuuspolitiikkaa toisen maailmansodan aikana, vaikka peräti 70 000 irlantilaista taistelikin vapaaehtoisina brittien joukoissa. Lisäksi maahan haaksirikkoutuneet merimiehet tai pudonneet lentäjät palautettiin kaikessa hiljaisuudessa rajan toiselle puolelle, paitsi internoiduiksi joutuneet saksalaiset. Itse asiassa Irlannin yhdistyminen oli lähellä – vuoden 1940 epätoivoisina päivinä Britannian pääministeri Chamberlain esitti de Valeralle Pohjois-Irlannin liittämistä saaren pääosaan. Hintana olisi ollut Irlannin välitön liittyminen sotaan, minkä de Valera yhdessä muiden syiden kanssa katsoi liian kalliiksi. Julkisesti Irlanti pysyi puolueettomana ja kieltäytyi katkaisemasta diplomaattisuhteita Saksaan ja Japaniin. Hitlerin kuoltua pääministeri de Valera noudatti valtionpäämiehen kuoleman yhteydessä normaalia protokollaa allekirjoittamalla surunvalittelukirjan ja vierailemalla Saksan asiainhoitaja Eduard Hempelin luona. Temppu aiheutti protesteja USA:ssa, etenkin kun de Valera oli vain kuukautta aiemmin jättänyt vastaavan vierailun väliin Rooseveltin kuoltua.
1. Göringin veljenpoika
Yhdysvalloissa oli lukuisia saksalaissiirtolaisia, jotka taistelivat maan asevoimissa etnistä kotimaataan vastaan. Yksi heistä oli kapteeni Werner G. Goering, Luftwaffen komentajan Hermann Göringin veljenpoika. Vuonna 1924 syntynyt Werner lensi 48 pommituslentoa B-17 Flying Fortressilla. Ainoana erona normaalipalvelukseen oli se, että hänen kakkospilottinaan toimi poikkeuksellisen kokenut lentäjä, luutnantti Jack P. Rencher, joka oli saanut salaisen ohjeen ampua Goering, mikäli tämä yrittäisi laskeutua Saksaan. Tästä ei ollut vaaraa, ainoa kerta kun Goering oli hieman vastahakoinen oli pommituslento Kölniin, jossa hänen isoäitinsä asui. Myös itse Adolf Hitlerin veljenpoika William Patrick Hitler oli amerikkalainen ja palveli US Navyssa. Näkyy veljenpojista olevan riesaa muillekin kuin Aku Ankalle. Toisaalta vastapainona Göringin toinen veljenpoika Hans-Joachim Göring kaatui Luftwaffen Me-110 -lentäjänä 11.7.1940. Hitlerin toinen veljenpoika Heinz Hitler puolestaan oli fanaattinen natsi, joka jäi vangiksi itärintamalla ja kidutettiin kuoliaaksi moskovalaisessa vankilassa. Kommunismin ja natsismin välinen ero: Stalinin pojan jäätyä saksalaisten vangiksi häntä kohdeltiin siinä missä muitakin sotavankeja, paitsi että saksalaiset tarjosivat hänen vaihtamistaan sotamarsalkka Friedrich Paulukseen, johon Stalin vastasi en vaihda marsalkkaa luutnanttiin.
lauantai 10. joulukuuta 2022
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
7 kommenttia:
Minulla oli pikkupoikana muovisia Afrika Korps -sotilaita. En silloin ymmärtänyt, mitä ne olivat. En tiedä, sisältyikö tähän porukkaan tummaihoisia sotilaita. Joka tapauksessa Afrika Korpsit taistelivat Pohjois-Afrikassa pääasiassa brittejä vastaan.
Me 262:n aerodynamiikka ei kertakaikkiaan sallinut äänivallin ylitystä. Sen siipiprofiili ei soveltunut siihen. Äänivallia lähestyttäessä alkavat mielenkiintoiset ilmiöt, kuten kompressibiliteetti ja aeroelastinen flutteri, ja Me 262 olisi repeytynyt kappaleiksi noilla nopeuksilla. Mutken koneen pitot-putki on näyttänyt vääriä lukemia.
Sama muuten pätee P-47D Thunderboltiin ja P-38 Lightningiin, joilla väitetään ylitetyn äänennopeus syöksyssä. Ei onnistu. Lähelle päästään, mutta ei yli. Spitfirellä on päästy tehosyöksyssä (moottorista täydet tehot ja syöksyyn) Mach 0,92 mutta ei yli.
Me 262:n poikkipinta-ala ei noudattanut myöskään pinta-alasääntöä, ja Jumo 004 ei tuottanut riittävästi työntöä äänen ylitykseen. Mutke on todennäköisesti päässyt noin Mach 0,95 lukemiin.
Tuonaikaisten lentokoneiden nopeusmittari on perustunut pitot-putkeen eli siinä on verrattu ilman virtauspainetta ilman staattiseen paineeseen ja niiden erotuksesta laskettu nopeus. Mutta pitot-putken luotettavuus alkaa kärsiä rajusti lähisoonisilla nopeuksilla, ja sodanaikaisilla materiaaleilla valmistetut mittarit ovat voineet kärsiä kompressibiliteetistä.
ME 262 liittyy niin paljon myyttejä ja oletuksia että dokumenttien puutteessa asioihin tuskin koskaan saadaan varmuutta. Suurin syy oli tietenkin moottoreiden viivästys johon Göring vaikutti suoraan. Kun Junkers sai moottorinsa toimimaan edes jollain lailla kesällä 1942 tarvittiin lupa aloittaa esisarjan valmistus. Siihen kuitenkin vaadittiin kuumuutta kestävien metallien määrän vähentäminen ja ongelmat kasaantuivat. Von Braunin rakettileikkeihin niitä kuitenkin piisasi. Jos Junkersille olisi nuo metallit luvattu niin olis 262 voinut olla palvelusvalmis jopa vuotta aikaisemmin. Eihän tuo sodan lopputulosta olisi muuttanut mihinkään, olisi korkeintaan ostettu hieman aikaa jossitellen että jos niitä olisi ollut edes jonkinlaisessa palveluskäytössä 150-200 kpl talvella 44 niin olishan niillä voitu aiheuttaa Jenkeille kestämättömät pommaritappiot jolloin päiväpommituksissa syvälle Saksaan olisi pitänyt vetää hieman henkeä.
Toteutuneessa historiassa ei 262 saatu ilmaan kerrallaan koskaan sellaisia määriä että ne olisivat voineet tehdä muuta kuin näykkiä reunuksia kun ylivoima oli niin valtava. Itse konehan oli lentäjien mukaan erittäin miellyttävä lentää melko liikehtimiskykyinenkin jos vaan pysyttiin sen omalla mukavuusalueella. Raakilehan se oli ja parempia konstruktioita oli jo protoasteella että ei ihme että sitä ei kopioitu suoraan käyttöön sodan jälkeen minnekkään, mutta kyllähän sitä tutkittiin tarkkaan ja oppia otettiin.
Mersu myöhästyi koska saksalaiset suuressa viisaudessaan päättivät -39, että asekehitys pitää lopettaa toistaiseksi. Koska sota on ohi pian. Kehittäjät, teknikot, insinöörit ja muu joutosakki rintamalle vaan. No, osa saatiin palautettua kehitystyöhön mutta ei kaatuneita, osaaminen ja kokemus katosi iäksi.
Ennen sotaa mm. laivatutkat olivat parempia kuin liittoutuneilla, tauko kehityksessä tiputti ne kärjestä. Ja suihkumoottoreiden kehityksen tauko tulikin jo blogissa selväksi.
Kehitystyötä vaikeutti sitten pula teräksen seosaineista, erikoisteräksistä. Erkoisterästen puute siten esti mm. FG42 käyttöön oton - täyspitkää kiväärinpatruuna ampuva ase - hallittavissa sarjatulella. Olisi korvannut kiväärin, konepistoolin ja kevyen konekiväärin. Toki kallis ja vain laskuvarjojäkäreille tarkoitettu mutta mutta ...
Erikoisteräksiä olisi tarvittu myös panssareiden vaihteistoihin - ja panssarilevyihin. Woframia ei saksalla ollut, ennen sotaa kehitivät sitä käyttäviä ammuksia. Saatiin aikaan aseitakin, 28mm ammus panoskammioon ja 20mm piipusta ulos - läpäisyä lujasti. Afrikakorps sai 50 / 75 mm version käyttöön - erittäin hyvä kantama ja läpäisy. Niin kauan kuin wolframia riitti. Kun sudenkuola loppui tuli aseista hyödyttömiä. Wolframia löytyi portugalista ja uralilta, mitenkähän olivat sunnitelleet logistiikan.
Suikumoottorit vaativat myös näitä seostettuja teräksiä, ei ollut saatavilla. Ja moottorit olivat liian pieniä, tehottomia. Jumolla oli kiusallinen tapa syttyä tuleen liian nopean tehonlisäyksen takia. Eikä oltu vielä keksitty jälkipoltinta.
Sinänsä ei mersun kömpelyys ollut suuri haitta, ei raskaat pommikoneet kaartamalla olisi selvinneet. Liian vähän, liian myöhään.
Pyssymies
Mitä Hitlerin perheeseen tulee, on esitetty että der Adolfilla saattoi olla omakin, tunnustamaton poika:
https://en.wikipedia.org/wiki/Jean-Marie_Loret
Asian todenperäisyyden varmistaminen on mahdotonta, mutta onhan siinä kiehtova aihe olutseuran illanviettoon.
Vasarahammer: Ha! Olisipa se ollut näky, kun todelliset askarijoukot olisivat marssineet hakaristitunnusten alla.
Antifilatelisti: Jep, näinhän se periaatteessa menee. Koneen pitäisi hajota, mutta on nähty monta kertaa ennenkin että joskus tuuri yllättää insinöörin. Yleensä kieltämättä huono tuuri, mutta joskus harvoin hyväkin.
Ano 13.16: Juuri näin. Kun suhteuttaa suihkarimersun pudotuslukemat siihen millainen ässäporukka niillä lensi, jälki ei olekaan kovin kummoisesti potkurikoneesta eroavaa.
Pyssymies: Kuten varmaan tiedät, tuon rynnärin valmistus kiellettiin ja sitä jatkettiin salaa. Sitten Aatu-setä kävi itse kokeilemassa ampumaradalla ja ihastui. Mutta kuten muulloinkin, liian vähän ja liian myöhään.
Qroquius Kad: Kieltämättä Aatun näköinen mies ja DNA-testit ovat jostain syystä hämärän oloisia.
U-1206
Tämän upotti ns. Minä-tiedän-mies, omasta osaamisestaan kovin varma, osaamaton ääliö. Käyttöohjetta ei lueta, ymmärretä eikä noudateta – ja kun homma menee pieleen, on vika aina jossain muussa. Näistä on vuosikymmenten kokemus, TV:n kanavilta ei näy mitään – niitä ei ole viritty, kotona näkyy muttei mökillä, se on ihan eri asemien alueella – ja ei, niitä ei voi asettaa täällä, matkatelevisio kärähti – miksi se on asetettu 110 voltille. On toki myös yleistä tietämättömyyttä; halutaan tavallinen loisteputki, tavallisen mittainen, tehoinen ja tavallinen valkoinen. Vanhaa putkea ei mallina, eikä ole otettu ylös tietoja putkesta, ”päivänvalo” on ihan eri värinen kuin ”lämmin valkoinen” joka taas on ihan eri näköinen kuin ”tehokas valkoinen”, joka taas on erilainen kuin ”kasvivalo” – joka voi olla joko kasvien värin hyvin toistava tai kasvattava, väriä ”ihan tavallinen” tai ”täältä se on ostettu” ei ole. Sulake oli ihan paska – 10A ei kestä, käyttöohje ja sulaketaulu vaatii 16A sulaketta ja käyttöohje täsmentää ”hidas 16A”.
Tietsikassa on vika, siihen tuli joku herja, nyt se ei toimi. Mikä ei toimi? Kone vai joku ohjelma, mikä herja? ”Operating system not found” vai kenties ”Lisence not found” kenties ”No free licenses” tai ”license epired”, "File not found"…
Salaamatonta ei voi murtaa, eikä se auta murtamaan salattua
Enigman salauksessa oli vikoja mutta sen hölmö käyttö auttoi paljon enemmän murtamisessa. Tyhmä päätös salata kaikki liikenne enigmalla oli syynä salauksen murtumiseen. Esimerkiksi ei ollut mitään oleellista hyötyä salata ”U77 merivoimien sukellusveneiden esikunnalle …” Vakiofraasi tarjosi sorkkaraudan murtajalle – tai raon sille sorkkaraudalle, Ja mitä enemmän samalla avaimella salattua sen helpompaa murtaminen on. Ja erikoisen tyhmää oli salata samalla avaimella säätiedotus, vakiomuotoinen, vakiofraaseja sisältävä, pitkä, vakiopaikassa viestissä.
Suomalainen kaukopartioiden käyttämä kakkara oli turvallinen vaikka avain oli lyhyt. Partion tunnuksena oli titarin radioamatööritunnus. Esikunta tietää minkä partion mukana se titari on milläkin hetkellä. Sähkötyskäsiala paljastaa sen titarin kuitenkin, siksi salauksesta ei hyötyä. Partio lähettää vain esikunnalleen viestiä, lähetysikkunassa. Fraaseja ei tarvita, viestin lyhyys auttaa välttämään suuntimista ja nopeuttaa salaamista ja purkua.
Pyssymies
Lähetä kommentti