Sukupolvien välinen kuilu

Joitakin kuukausia sitten katselimme Sallin kanssa jotain 1930-40 -luvuille sijoittuvaa suomalaista elokuvaa tai TV-sarjaa – en edes muista enää mitä. Sillä ei ole niin merkitystä, vaan sillä keskustelulla jonka kävimme sen jälkeen. Kävi näet ilmeiseksi, että minulle nähty ympäristö oli tuttu, mutta Sallille täysin vieras. En tarkoita tällä sitä, että olisin niin vanha että olisin elänyt kyseisten tapahtumien aikana. Vaan sitä, että vielä minun lapsuudessani oli näkyvissä sama miljöö. Joissakin maalaistaloissa oli vielä vanhan mallin mukaisesti vain muutama lehmä, niiden lisäksi sikoja, kanoja tai lampaita. Kaupungissa oli oma tuoksunsa vanhoissa kerrostalojen käytävissä, asunnoissa oli tietynlaiset ovenkarmit ja kynnykset – tehän tiedätte tuon puisen, pari senttiä korkean mallin josta noin neljäsosa oli senttiä matalampi. Minä olin ehtinyt nähdä vilahduksia siitä maailmasta, jota ei enää ollut olemassa Sallin ollessa lapsi. Meidän välillämme on sukupolvien välinen kuilu. Eikä tämä johdu ikäerosta, vaan siitä mihin kohtaan syntymämme ajoittuvat. Siihen väliin on osunut murroshetki, joka erottaa sukupolven toisesta. Tällä ikäerolla voisimme olla samaakin sukupolvea, mutta emme ole.
Sukupolvia erottaa toisistaan aina jokin merkittävä tapahtuma, teknologinen kehitys, aatteellinen maailma tai näiden yhdistelmä. Joskus sukupolvien välinen kuilu on jyrkkä, joskus taas matalampi. Joskus se on helppo ajoittaa täsmällisesti tiettyyn syntymävuoteen, joskus muutos on liukuvampi. Joskus se on myös yksilöllinen – omalta osaltani tunnen, että minulla on tietyistä syistä enemmän yhtäläisyyksiä kymmenen vuotta vanhempien kuin ikäisteni kanssa.
Se, että muutos on jyrkkä, ei välttämättä tarkoita että se olisi täsmällinen eikä se, että muutos olisi pieni, ei tarkoita että se olisi liukuva. Nämä kaksi asiaa ovat vain vähän keskenään korreloivia.

Ryhdyin miettimään, mihin syntymävuosiin asettaisin sukupolvirajat. Ymmärrettävistä syistä rajoituin sellaisiin vuosiin, joiden aikaan syntyneitä ihmisiä olen tuntenut, eli 1800-luku jäi käsittelemättä. Päädyin siihen, että vuodesta 1900 nykyhetkeen on kahdeksan sukupolvirajaa. Ehkä yhdeksän, mutta se yhdeksäs on vielä niin äskettäinen, että sen olemassaoloa ei kykene havaitsemaan. Nämä rajat ovat suomalaiskansallisia, joskin monet niistä ovat samalla globaaleja, ainakin länsimaissa.
Rajat asettuvat yleensä kohtiin, joissa ratkaiseva tapahtuma on sattunut ihmisen lapsuudessa, yleensä alle kymmenvuotiaana. Tämä tarkoittaa sitä, että ihminen on kasvanut eri maailmassa kuin häntä aiemmin syntyneet.

Olin toki tietoinen, että sukupolvirajoja on esitetty ennenkin, kuten X-sukupolvi. En kuitenkaan muistanut, mihin vuosiin rajat näissä oli asetettu. Kun sitten jälkeenpäin tarkastin asian, huomasin että hyvin samoihin kohtiin olin omani asettanut. X-sukupolvena pidetään 1964-1979 syntyneitä, Y-sukupolvena 1980-1995 syntyneitä ja Z-sukupolvena 1996-2012 syntyneitä.
Perustelut rajoille olivat myös osin samoja kuin olin miettinyt, mutta osin myös erilaisia.

Päädyin seuraaviin syntymävuosirajoihin. Mainittu vuosi on aina uuden sukupolven ensimmäinen vuosi:


1907
Ensimmäinen maailmansota alkoi 1914. Se oli vanhan maailman viimeinen vuosi. Ennen vuotta 1907 syntyneet muistivat vielä sen. Tämä raja ei ole jyrkkä, sillä Suomessa elämä ei pariin vuoteen merkittävästi muuttunut. Muutamaa vuotta myöhemmin vuoden 1918 tapahtumat olivat kenties vielä määrittävämpi asia sukupolvirajana. Toisaalta ennen vuotta 1907 syntyneet joutuivat tuona vuonna jo kantamaan suuria vastuita, toisin kuin kymmenvuotiaat ja sitä nuoremmat. Siksi vuosi 1907 on sukupolvirajana merkittävä. Sen jälkeen syntyneille myös itsenäinen Suomi oli jo luontainen viitekehys.


1927
Tämä on sukupolviraja, joka on voimakkaimmin sukupuolittunut. Miehille jakolinja oli sodanjälkeisessä yhteiskunnallisessa ja työelämässä suuri. Vuonna 1926 ja ennen sitä syntyneet olivat lähes poikkeuksetta kokeneet sodan rintamamiehinä, sitä nuoremmat eivät. Tämä erotti ihmisiä tavalla, jota on yhä vaikea käsittää. Toki sama näkyi myös naisilla, mutta ei yhtä voimakkaasti.
Toinen erikoisuus sukupuolittumisen lisäksi tässä rajassa on tietysti se, että rajaa vetävä seikka ei tapahtunut lapsuudessa, noin kymmenen vuoden iässä, vaan selvästi vanhempana, aikuisuuden kynnyksellä.
Tätä sukupolvirajaa vetää myös yksi lapsuuden ilmiö: radio. Yleisradion lähetykset alkoivat Suomessa 1926 ja ne olivat koko maassa kuultavissa vuodesta 1928 alkaen. Radio pysyi kuitenkin harvinaisuutena vielä muutaman vuoden. Vuoden 1930 alussa kuuntelulupia oli 90000 eli varsin harvassa. Toisaalta tiedot kulkivat kylän ainoan radion välityksellä usein nopeastikin. Myös radioiden määrä kasvoi ja vuonna 1940 kuuntelulupia oli jo 350000. Niinpä tälle ikäluokalle uutiset tulivat lapsuudesta lähtien jo saman vuorokauden aikana, toisin kuin edeltävilleen.


1940
Sota päättyi Suomen osalta käytännössä 1944, koska vuoden 1945 tapahtumat koskivat vain Lapin kaukaisimpia osia. Vuonna 1940 syntyneille sota oli ehkä vain joitakin harmaita muistikuvia. Sitä ennen syntyneille sota oli ollut todellisuutta. Sotimaan eivät lapset Suomessa joutuneet, mutta pommitukset ja säännöstely olivat heille arkipäivää. Muuten tämän sukupolven elämä oli hyvin pitkälti aineellisesti samanlaista kuin edeltäjänsä, sillä kesti aikansa kunnes saavutettiin välittömästi sotaa edeltänyt elintaso.


1955
Tämä on kaikista sukupolvirajoista kaikkein epämääräisin. Silti se on varsin jyrkkä. Tämä sukupolvi oli usein ensimmäisen polven syntyperäisiä kaupunkilaisia maaltamuuton takia. Tämä sukupolvi kasvoi jo television ääressä. Yleisradio aloitti TV-lähetyksensä 1958 ja televisio yleistyi maassa etelästä alkaen siten, että vuoden 1965 paikkeilla valtaosalle kansaa televisio oli jo jokapäiväinen. Tälle sukupolvelle oli ominaista myös seksuaalinen murros e-pillereiden tulon ja yleisen asennemuutoksen takia. Kaikki isoja asioita, mutta tapahtuivat eri aikoina eri ihmisille. Siksi vuosi 1955 on epämääräisempi kuin muut rajat.


1964
Merkittävin muutos tälle sukupolvelle oli peruskoulu. Vuonna 1964 syntyneet aloittivat vielä lähes poikkeuksetta kansakoulussa. Viimeisenä peruskouluun siirryttiin pääkaupunkiseudulla, jossa vielä 1969 syntyneet ehtivät käydä yhden vuoden kansakoulua. Merkitystä oli kuitenkin sillä, että enää ei tarvinnut neljän kansakouluvuoden jälkeen siirtyä halutessaan oppikouluun, kunhan selvitti pääsykokeet. Ja tämä uudistus koski jo vuonna 1964 syntyneitäkin. Peruskoulu toi paljon hyvää, mutta se vesitettiin pahasti jo reilut kymmenen vuotta uudistuksen jälkeen poistamalla tasokurssit ja kuten Pisa-tulosten romahduksesta nähdään, lasku on jatkunut kiitos typerien uudistusten ja haittamaahanmuuton. Mutta se ei enää kuulu tähän sukupolvikuiluun.
Peruskoulun lisäksi muutosta tapahtui kulttuuriympäristössä. Vielä tätä edeltäneellä sukupolvella oli lähes poikkeuksetta kaksi yhdistävää asiaa: side maaseutuun ja kädentaidot. Käytännössä jokainen joko asui maalla, oli sieltä muuttanut tai kävi vähintäänkin maalla mummolassa. Käytännössä jokainen osasi peruskädentaidot kodin vaatimusten takia. Tällä sukupolvella tämä puolittui; noin puolella oli enää ”tukikohta” maaseudulla ja noin puolet osasi enää paikata pyöränkumin tai kutoa villasukat.


1983
Tietokoneet alkoivat yleistyä 1980-luvun puolivälissä niin kotona kuin koulussa. Edellisen sukupolven edustajista käytännössä kaikki muistavat ensimmäisen kerran, kun painoivat tietokoneen näppäintä. Tämän sukupolven edustajista tuskin kukaan sitä muistaa, koska tietokoneet ovat olleet osa heidän elämäänsä koko ajan.
Toinen sukupolvikuilu on ulkopoliittinen. Vuonna 1983 ja sen jälkeen syntyneet eivät enää muista, millaista oli elää Neuvostoliiton naapurissa. Ja se on henkisesti iso kuilu.


1994
Tämän sukupolven suurin muutos on viestintä. Kännykät yleistyivät 1990-luvun alussa, mutta vasta 90-luvun puolivälissä syntyneillä ne olivat lapsesta alkaen lähes kaikilla. Tälle sukupolvelle suurin muutos oli kuitenkin internet. Se on ollut heille alusta alkaen todellisuutta.


2005
Viestintä on myös tämän sukupolvirajan syynä. Edelliselle sukupolvelle internet oli alkujaan tietokoneella. Tälle sukupolvelle se on ollut alusta alkaen kämmenessä kiinni. Älykännykät yleistyivät 2010-luvun alussa ja useimmilla vuoden 2004 jälkeen syntyneillä sellainen on ollut viimeistään kymmenvuotiaasta lähtien. Henkisesti tämä raja on ehkä suurempi kuin voimme kuvitellakaan. Edellinen sukupolvi on enimmäkseen oppinut käsittelemään älyteknologiaa aikuistuessaan eikä ole siihen yhtä kiinni kasvanut. Sitä, mitä tapahtuu tälle sukupolvelle aikuistuessaan emme vielä tiedä.


Entä onko näiden jälkeen sukupolvirajaa? Sanoisin että ei ainakaan ennen vuotta 2014. Teknologisella puolella ei ole mitään syytä asettaa sukupolvirajaa vuoden 2004 jälkeen. Jos tapahtuu teknologinen murros lähiaikoina, se saattaa asettaa rajan. Tai jokin maailmanlaajuinen sotilaallinen kriisi, jollaiseksi voi laskea myös haittamaahanmuuttovyöryn. Tällä hetkellä ainoa selkeästi olemassoleva mahdollinen muutoskuilu on koronakriisi ja sen seuraukset. Mikäli palataan takaisin normaaliin, sekään ei kelpaa. Mikäli korona jatkaa mutatoitumistaan ja maskit ovat uusi normaali tai sitten hallitukset eivät luovu totalitaarisesta suuntauksestaan, se on sellainen. Ja siinä tapauksessa sukupolviraja asettuu vuoteen 2015, koska sitä vanhemmat muistavat vielä selkeästi millainen maailma oli ennen.