Lukijalle: Satuin mahdollisia uusintoja etsiessäni törmäämään tähän kirjoitukseen. Julkaisusta on kulunut melkein kymmenen vuotta ja oli lystikästä lukea, millä tavoin liikennekulttuuri on pysynyt suunnilleen samana. Muutaman muutoksenkin olen havainnut ja ne olen lisännyt kursiivilla. Onhan tässä tullut maantietä liikuttua tämän kirjoituksen jälkeen kuusinumeroinen luku kilometrejä eikä se ensimmäinen numero ole ykkönen. Pääasiallinen menopelikin on ehtinyt vaihtua vuosikymmenen sisällä pariinkin kertaan:
Olin viikonloppuna sattuneista syistä taas maantien päällä. Reissulla oli kolari lähempänä kuin vuosikausiin. Hyvin tyypillisiä kolareita ovat ohitustilanteet ja sepä nytkin oli kyseessä.
Alueella oli satasen rajoitus ja letka joutui liikennejärjestelyjen takia hetkeksi pysähtymään. Ensimmäisenä oli iso pakettiauto, toisena henkilöauto isolla peräkärryllä ja kolmantena minä. Edellä menijät olivat aiemmin ajelleet noin 90 km/h ja olin saanut ne kiinni pari kilometriä aiemmin, mutta ohituspaikkaa ei ollut. Pysähdyksen aikana taakse kertyi muutama auto lisää.
Kun päästiin liikkeelle, vastaan tuli heti pari autoa. Tällöin en tietenkään voinut lähteä ohi. Letkassa toisena ollut peräkärryllinen ei myöskään tehnyt pienintäkään elettä ohittaakseen edellä menevän pakettiauton. Toisaalta miksi olisi pitänytkään, paku oli ajellut yhdeksääkymppiä ja peräkärryllä oli olettaakseni kasikympin rajoitus. Se olisi tietysti voinut lähteä jo ennen minua, koska vastaantulijat ohittivat luonnollisesti sen minua aiemmin. Nopeutta oli siinä vaiheessa kiihdytystä ehkä noin 50 km/h ja alueella oli siis satasen rajoitus. Pistin vilkun päälle ja vaihdoin kaistaa, tie oli suora ainakin kilometrin eikä vastaantulijoita näkynyt. Olin parin metrin etäisyydellä edellä menevästä peräkärrystä - siis jo reilusti vasemmalla kaistalla - ja nopeuseroa siihen oli ehkä 10 km/h. Sillä hetkellä tämä neropatti käänsi rattia vasemmalle ja laittoi aikanaan vilkunkin päälle. Löin liinat kiinni, pelkääjän paikalta kuului paha parkaisu, ehdin kääntää sen verran oikealle, että en törmännyt peräkärryn kulmaan ja päästää jalan jarrulta siten, että takaa kiihdyttävät eivät ajaneet perään.
Ehdin vielä samalla suoralla itsekin pakun ohi ja seuraavalla edelleen reilusti alle satasta ajelleen peräkärryilijän ohi. Teki kyllä mieli pysäyttää ja opettaa kaverille, että taustapeili on tarkoitettu muuhunkin kuin karvanoppien ripustamiseen. Ainakin itselläni ohitukseen lähtiessä vilkaisu peiliin on täysin automaattinen toimenpide.
Olen usein miettinyt, millä tavoin muiden tielläliikkujien suhtautuminen kuljettajaan riippuu hänen käyttämästään autosta. Edellä kuvatulla tapauksella ei tämän kanssa ole tekemistä - voi olla että kyseinen kuski ei edes huomannut takana tulevaa autoletkaa - , mutta matkalla sattui normaaliin tapaan muutamia tilanteita, joissa toisten tielläliikkujien suhtautuminen itseeni olisi takuulla ollut erilainen, mikäli olisin ajanut erilaista autoa.
Aika monenlaista ajopeliä on tullut kuljetettua tuhansia kilometrejä. Siinä on havainnut tiettyjen kanssakuskien suhtautuvan itseensä varsin eri tavoin. Riittävä kokemus on seuraavanlaisista autotyypeistä (esimerkit eivät ole välttämättä samaa mallia, mutta kuuluvat samaan luokkaan):
1. Pikkufiiat-tyyli
2. Tila-auto
3. Iso farmariauto
4. Japanilainen teinicorolla
5. Uusi ylemmän keskiluokan sedan tai coupe
Oma ajotyylini on aina samanlainen riippumatta ajamastani autosta. Ajan maantiellä mittarinopeutta, joka on noin 10 km/h yli rajoituksen, tällöin tosinopeus on 0 - 5 km/h yli rajoituksen. Olosuhteiden ollessa pimeyden, liukkauden tai rankan sateen takia huonommat nopeuteni putoaa turvallisuussyistä enemmän kuin keskimääräisellä kuskilla. (Tässä kirjoituksessa käsittelen "NTP-oloja" eli hyvää kesäkeliä.) Jos takanatulija osoittaa selkeitä ohituksen merkkejä, annan reilusti tietä ja merkkiä turvallisella kohdalla. Olen varovainen ohittaja, haluan että reitti on varmasti selvä. Ohituspaikoissa yritän ennakoida, jolloin pääsen ohitukseen selvällä nopeuserolla ja ohitus on lyhyt. Ohituskynnys vaihtelee tietysti jonkin verran sen mukaan, miten tehokas auto on alla.
Edellä mainittujen autojen lisäksi olen ajanut erilaisia paketti- ja matkailuautoja, mutta ne ovat niin eri sarjassa henkilöautojen kanssa, että oma tyyli muuttuu. Tällöin muiden tielläliikkujien suhtautumisen muuttuminen voi johtua tyylin muutoksesta.
1. Pikkufiiat-tyyli
Hassua kyllä, tämä on vaihtoehdoista toiseksi harmittomin. Kenenkään ei tarvitse todistaa mitään pikkuautolle eikä se muodosta kenellekään uhkaa. Kun ajaa nopeusrajoitusten ylärajoilla, kiireisemmät menevät siististi ohi ja rajoitusten mukaan ajavat pysyvät nätisti takana.
(Päivitys 2.11.2019: Eiköhän tilanne ole vieläkin sama, paitsi että varsinaiset fiiatit ovat kuolleet sukupuuttoon.)
2. Tila-auto
Tämä on muiden tielläliikkujien suhteen huonoin vaihtoehto. Suhteellisen harva kuski on itse tila-autoa ajanut ja siksi niiden riesana on pakettiautomainen mielikuva. Pakuista taas tunnetusti pitää päästä aina ohi. Todellisuudessa nykyisistä tila-autoista löytyy vääntöä riittävästi ja rapiat päälle.
Ehdottomasti huonoin tilanne tila-autolle on ajaa rekan takana nopeusrajoitusta hitaammin ohituspaikkaa kytäten. Tällöin voi olla aika varma, että joku takanatulija kiilaa väliin paikassa, jossa edes Kimi R ei lähtisi rekan ohi, mutta sen takana olevan henkilöauton ohi pääsee kuka tahansa. Ajatus tällä ääliöllä on se, että tila-auto ei muka pääsisi rekan ohi yhtä kätevästi kuin itse pääsee ja ehkä ei lähde ollenkaan ohitukseen. Aina silloin tällöin tällainen kiilausohitus tuo mukanaan vaaratilanteen ja joka ainoa kerta ainakin vauhdin säätelyä, kun pitää tehdä ohittajalle turvaväli itsensä ja rekan väliin.
Tila-autolla olen muutaman kerran tehnyt ilkeän yllätyksen takana tulevalle suorituskyvystä tietämättömälle pöljälle. Kasikympin alueella on roikuttu takapuskurissa ja sitten tulee ohituskaista satasen rajoituksella. Teinicorolla lähtee vasemmalle kaistalle, jolloin itse nostan nopeuden rajoituksen muuttuessa vähän yli sallitun satasen. Ohitukseen lähtenyt corolla jää jälkeen joksikin aikaa, kun kiihtyvyys ei riitä. Tällöin takana tuleva toimitusjohtaja mersullaan tööttäilee äkäisesti corollalle ja Jaskaa naurattaa; eiköhän taas yksi teini oppinut että tila-auto ei ole paku.
(Päivitys 2.11.2019: Tässä on tapahtunut muutosta. Nykyään muut kuskit suhtautuvat tila-autoon kunnioituksella, sillä niiden yleistyminen on saanut ihmiset huomaamaan suorituskyvyn olevan yleensä keskiarvomenopelin yläpuolella.)
3. Iso farmariauto
Tähän suhtautuminen on kaksijakoinen. Teinikuskit pyrkivät ohi, vanhemmat mieskuskit eivät. Syynä on se, että teinit pitävät farmariautoa hitaana, kun taas useimmilla kokeneemmilla kuljettajilla on joko itsellään riittävästi kokemusta farkuista tai sitten tieto siitä, että Citroen C5 on tasan yhtä tehokas farkku- kuin konttiperällä.
Farmarilla on tullut tehtyä muutamille teineille sama ilkeä ylläri kuin tila-autollakin, ei kuitenkaan suhteellisesti ottaen yhtä usealle. Ison farkun saama kunnioitus on kuitenkin paria astetta korkeammalla kuin tila-auton.
(Päivitys 2.11.2019: Ei muutoksia kymmenessä vuodessa.)
4. Japanilainen teinicorolla
Toinen kaksijakoisuus. Huvittavaa kyllä, täsmälleen päinvastainen kuin edellisessä. Vanhemmat mieskuskit pyrkivät ohi, teinit eivät. Logiikka on sama. Mieskuskit olettavat - aivan oikein - että auto ei ole niin tehokas kuin heidän omansa. Siksi siitä on syytä päästä ohi, koska kiihdytyksissä ja mahdollisesti myöhemmissä ohituksissa on paremmissa asemissa eikä menetä aikaa. Teinit taas eivät lähde ohi, koska epäilevät ratissa olevan toisen teinin. Tällöin ohitus merkitsisi haastetta ja mahdollista kilpailua.
(Päivitys 2.11.2019: Ehkä vain kuvittelen, mutta räkäiset teinicorollat ovat harvinaistuneet. Nykyään ehkä harvemmilla nuorilla on auto ja jos on, niin ne ovat useammin arvokkaampia kuin teinicorollat. Tosin eivät teinicorollat ole sukupuuttoon kuolemassa.)
5. Uusi ylemmän keskiluokan sedan tai coupe
Tämä on paras vaihtoehto. Nokkimisjärjestyksessä uusi ei-farmari on heti ns. "urheiluautojen" jälkeen. Teinicorollat eivät lähde haastamaan, kun tietävät jäävänsä kakkoseksi. Keski-ikäiset miehet taas ajavat samanlaista autoa, joten ei mitään syytä uhitella. Rekkojen ohituksessa he tietävät, että ei kannata kiilata, yhtä nopeasti tuo lähtee joka tapauksessa.
(Päivitys 2.11.2019: Kuten todettu, nykyään tämä luokka on lähentyt tila-autoja ja farmareita, kun on opittu suorituskyvyn olevan käytännössä sama.)
Itse ajetusta autosta riippumatta on kaksi kanssakuljettajaryhmää, jotka suhtautuvat samalla tavalla.
Ensinnäkin pakettiautot. Valtaosa näistä ajaa kasikympin lätkällä rauhallisesti ja normaalisti. Sitten on se vähemmistö, jonka autoissa yleensä on firman logo. Nämä ajavat poikkeuksetta yli 20 km/h ylinopeutta ja aiheuttavat joskus vaaratilanteita. Ohi mennään autosta kuin autosta. Luulisi, että firma saa siitä huonoa mainosta.
Toinen ryhmä ovat ns. bemarikuskit. Yleensä he ajavat bemarin lisäksi Volvoa tai Mersua. Yhteistä näille on se, että keltaisen viivan kohdalla ohittaminen ja 20 km/h ylinopeus ovat ilmeisesti jossain erityissäädöksessä heille laillisia. Joskus on saanut suurta nautintoa, kun ohi on hurauttanut joku tällainen ja muutamaa kilometriä myöhemmin on nähnyt saman auton pientareella kuskin keskustellessa kahden sinipukuisen herrasmiehen kanssa. Sitä en oikein tiedä, miten muut kuskit suhtautuvat näihin ns. "urheiluautoihin". Niitä kun ei saa myydä kuin sellaisille miehille, joiden penis on täydessä erektiossa alle neljä tuumaa pitkä, joten ei ole kokemusta alalta.
(Päivitys 2.11.2019: Nykyään bemareiden markkinaosuus on supistunut. Ensin Audit tulivat kilpailemaan samoille peniksenjatkemarkkinoille. Ja nyt bemareiden ja audien markkinaosuus on kutistunut 3-4 -tuumaisten omistajiin, koska alle kolmituumaisten omistajat ovat hankkineet Teslat.)
lauantai 2. marraskuuta 2019
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
5 kommenttia:
Joop, vuokrasin kerrattain vähän isomman pakun, renault masterin, kun piti viedä etelään kuorma, takas tullessa ajelin satasta sillä meneen, kun sillä sai ajaa ja oli hyvät kuivat kesäkelit, masteri oli muuten melko kovakulkunen, niin johan taka tuli bemari jonka oli pakko yirttää päästä ohi, painoin tallaa pohjaan ,niin oli siinä bemarikuskilla tuskaa ku ei päässyt millään ohitte, nimittäin se masteri kiihtyi uskomattoman nopeasti yli satasen vauhdissa viellä, voihan olla että olin vähän pirullisella päälla, mutta kiva oli kiusata bemarikuskia ..
-jpt-
Autopsykologia on mielenkiintoista. Ajelen sattuneesta syystä pienellä cvt-vaihteistoisella hybridillä. Taloudessa on toki kartanovolvokin mutta pikkukärry sopii töihini paremmin. Se mahtuu ihan mihin vaan parkkiin, taskuparkki mallia eira onnistuu mutta toisaalta kärry on ripeä otteiltaan. Kiihtyy rivakasti, sillä pääsee ohi helposti ja sillä on helppo liittyä liikennevirtaan, pieneenkin rakoon. Vakionopeussäädin takaa helpon matka-ajon.
Teillä, joilla nopeusrajoitus vaihtuu vähän väliä ja joilla on ohitussuoria esiintyy mielenkiintoinen ilmiö. Kun ajan navigaattorin mukaan 5km/h rajoitusta lujempaa ilmestyy liki aina kuudenkympin ja kasikympin alueella takapuskuriin joku teiniritsa, paku tai vanhemman tattipään rokolla roikkumaan. Kun rajoitus muuttuu korkeammaksi kiihdytän rivakasti - ja voi veljet cvt & sähköapu takaa kiihtyvyyttä. Niin se roikuskelija jää kuin seisomaan. Kun rajoitus taas laskee, se tattipää on hetken kuluttua takapuskurissa taas. Ne teiniritsailijat oppii kerrasta. Pakuilijatkin yleensä ymmärtää vihjeen. Nämä tattipäät - päässä on semmonen lippalakki, että pää näyttää takaa ihan tatilta - jää sitten taas seuraavassa rajoituksen muutoksessa kuin seisomaan.
Joskus, ohituskaistalla nämä t-päät päättää repäistä ja karauttaa ohi. Ja hetken kuluttua tulevat vastaa perä edellä yhdeksääkymppiä körötellen. Ajavat siis kahdeksankympin ja satasen alueella yhdeksääkymppiä. Mikä järki, en tiijä.
Toisaalta Lady of the Housen volvolla ajellessani mikään mainituista tyypeistä ei roiku takapuskurissa. Paitsi joskus pakuilija. Ajotapani on ihan sama, jopa navigaattori on sama.
Männäviikolla jouduin lainaamaan kärrini ollessa huollossa pomon valkoista farkkuskeidaa, koiraverkko, kojelautakamera ja kaikkee... Niin ei takapuskurissa roikkunut ketään, eikä ohituskaistalla ohi yrittänyt kukaan. Ei edes yhtåään pakua. Hm, outoa.
Pyssymies
Tuosta teslajutusta tuli mieleen, kun Lady of the House heitti osuvan herjan. Olimme jossain, oisko ollut puolitutun mölillä, ties missä bileissä. Menimme koppimopollani - se kun on outoon paikkan mennessä etevämpi, kääntyy melekin paikallaan ja mahtuu ihan mihin vaan parkkiin. Niin joku ökyautoilija meuhusi ökyautonsa hienoudesta. Ja kaikenmaailman Opel taunusten surkeudesta taikka japsikopeista. Olin juur sanomaisillani, etä mulla on niin surkean pieni ja huono alemmuskompleksi, että se mahtuu ihan hyvin koppimopooni.
Niin eikös Ladylike lausahda vienolla äänellä " ei kaikki tarvi jatketta".
Sen ökyilijän pää punehtui nopeasti ja kehu katkesi - NAPS.
Kaikkee toi naisväki keksiikin sanoa.
Pyssymies
jpt: Pakulla ajaessa olen viime vuosina huomannut, että ei enää samalla tavalla lähdetä ohi kuin ennen. Ihmiset ovat oppineet että nykypakuissa on tehoja. Vastaavasti olen huomannut että tavallisella autolla maantiellä sitä sallittu +5 km/h ajaessa pakut joissa on firmojen mainostekstit menevät surutta ohi.
Pyssymies: Heh, on tullut useamman kerran tehtyä teinicorollalle sama temppu. Erityisen lystikästä se on tosiaan silloin, kun nopeusrajoitus vaihtuu kasikympistä sataseen ylämäkeen menevän ohituskaistan alkaessa. Tuplalysti tulee silloin kun teinicorollassa istuu pelkääjän paikalla joku pissispirkko. Taustapeilistä katsoessa näyttää siltä että kuskijonnen nenä tulee kiinni tuulilasiin kun yrittää saada corollasta turhaan lisätehoja irti ja edessä menevä sen kuin loittonee.
Kantateillä ja kolminumeroisilla joilla ei ole ohituskaistoja ja mutkia kuitenkin suht tiheään pahinta ovat jotkut keski-iän ylittäneet tädit. Nopeusrajoituksen ollessa 80 täti ajaa vauhdilla 85 tai vähän alle eli ei ole tarvetta ohittaa. Paitsi että joka mutkassa vauhti tippuu noin kymmenellä. Samaten se tippuu myös suoralla noin viidellä jos on vastaantulija. Jos mutka ja vastaantulija ovat samanaikaisesti, niin loogisesti noin viidellätoista. Eli ohi pitäisi päästä, mutta joka kerta kun on avoin suora niin edellämenijä painelee niukati yli sallittua. Eli joko köröttelet kiltisti perässä tai sitten otat ylinopeussakon riskin ohituksessa. Tai sitten jos ei ole kiirettä niin kannattaa poiketa huoltiksella kahvilla.
Tuli mieleen, sähköautoilijoissa on eroa. Teslakuskit kohentaa egoaan mutta priuskuskit sitten ei. Meillä alkaa olla töissä jo yleisesti tiedossa, että Prius ja japania ja tarkoittaa "tientukko". Oikeasti, ihme nysvääjiä nuo priuskuskit.
Pyssymies
Lähetä kommentti