Tervetuloa!



Hakemisto (Aiempien kirjoitusten pikahaku)


Viikkojuttu (Viikon pääpauhanta)


lauantai 11. toukokuuta 2019

Uusinta: Win-win

Lukijalle: Vieläkö muistatte tapaus Charlie Hebdon? Kovin on ollut hiljaista viimeiset vuodet. Kirjoitin tuoreeltaan analyysin ja heti perään tässä uusittavan jutun. Vielä on turhan aikaista ennustaa, mitkä ovat tässä jutussa esiteltyjen kaavojen parametrit. Muistutan kuitenkin, että aktiivisella työllä niiden arvot saadaan länsimaisen sivistyksen - ja samalla koko ihmiskunnan - kannalta paremmiksi:

Charlie Hebdo -ampujaisista on kulunut reilut kaksi viikkoa. Ruumiit on haudattu. Reaktiot on koettu. On aika tehdä ennusteita.

Kaikki sujui suunnilleen käsikirjoituksen mukaan. Ainakin näin jälkikäteen tarkastellen. Marssi järjestettiin. Lehdet kirjoittivat. Kovan linjan muslimit iloitsivat. Kovan linjan islamkriitikot iskivät takaisin. Muslimit suuttuivat.

Oikeastaan ainoa asia, joka yllätti, oli lehdistön reaktio. Yleinen elämänkokemus on osoittanut, että harvat tunteet ovat yhtä voimakkaita kuin toimittajanplantun solidaarisuus toista toimittajaa kohtaan. Olin odottanut vahvempia reaktioita medialta. Nyt yleinen tuomitsemismentaliteetti kesti - ainakin kotimaisessa mediassa - vain muutaman päivän, jonka jälkeen siirryttiin normaalille muslimien uhriuttamislinjalle. Tosin hieman laimeana versiona, mutta kuitenkin. Yksikään lehti ei uskaltanut tehdä tutkivaa journalismia ja mennä kyselemään muslimeilta, mitä he oikeasti ajattelivat siitä, että juutalaisia tapettiin. Paino sanalla juutalaisia, muut tappamiset olisi voitu tuomitakin.

Mielenkiintoisin kehityskuvio nähtiin tavassa, jolla Muhammed-pilakuvia alettiin julkaista. Charlie Hebdo -lehden miljoonapainos ja sen jäljittelijät saivat reilusti palstatilaa. Tämä sai taas muslimit ympäri maailmaa raivon valtaan. Kristittyjä tapettiin ja kirkkoja poltettiin. Samaan aikaan länsimaisessa lehdistössä samanarvoiseksi uutisasiaksi nousi täysin rauhanomaisten Pegida-marssien pelko ja tuomitseminen. Voitte sivumennen sanoen elämysmatkailla mielessänne ja pohtia, kantaisitteko mieluummin Allahu akbar -kylttiä Pegidassa vai Je suis Charlie -kylttiä muslimien mielenosoituksessa. Mutta Pegida on sivuseikka. Tässä konfliktissa ratkaiseva tekijä on muslimien reaktio länsimaisen vapauden käyttöön. Se, mihin suuntaan reaktio kehittyy, määrää tulevaisuuden suunnan. Vaihtoehtoja on kaksi.


Vaihtoehto A. Muslimien yleismaailmallinen radikalisoituminen

Tai tarkalleen ottaen tämä ei ole radikalisoitumista, vaan status quon aktivoitumista. Tapahtuu se, mitä Nigerissä: muslimit alkavat mellakoida, terrorismin määrä kasvaa ja iskut lisääntyvät. Charlie Hebdo oli vasta alkua. Todennäköinen kulminaatio on joukkotuhoasein tehtävä isku eurooppalaiseen suurkaupunkiin. Siitä homma sitten repää. On muistettava, että islam on olemassa vain länsimaiden armosta. Jos länsimaat haluaisivat, ne voisivat perustaa vaikka suursikalan Kaaban aukiolle. Tällä hetkellä kello käy islamin puolesta. Mitä pidempään aikaa kuluu ennen konfliktin alkamista, sitä suuremmat vahingot länsimaissa kärsitään ennen voittoa. Siksi on toivottavaa, että radikalisoituminen etenee entistä nopeammin.


Vaihtoehto B. Maltillisten muslimien aktivoituminen

Tästä on olemassa ennakkotapaus ja sitä sanotaan protestanttiseksi uskonpuhdistukseksi. Pian kristinuskon perustamisen jälkeen se oli jakautunut kahtia itäiseen ja merkittävämpään läntiseen haaraan. 1500 vuotta alun jälkeen läntinen haara sai sitten uskonpuhdistuksen riesakseen. Hauska huomio: myös islam on pian perustamisensa jälkeen jakautunut shiialaiseen ja merkittävämpään sunnalaiseen haaraan. Islamin perustamisesta on kulunut karkeasti 1500 vuotta. On uskonpuhdistuksen aika.
Jos maltilliset muslimit lakkaavat passiivisesti hyväksymästä terrorismia asettumalla länsimaisen yhteiskunnan puolelle, sunnalaisuudessa alkaa jako kahtia. Radikaaliin eli nykyiseen ja maltilliseen eli reformistiseen haaraan. Tämä heikentää välittömästi islamin voimaa, kun muslimit alkavat tapella keskenään. Kun Euroopassa oli uskonpuhdistus, täällä ei ollut kilpailevaa uskontoa. Jos olisi ollut, se olisi korjannut hedelmät katolilaisten ja protestanttien otattaessa 1618-48. Loogisesti voidaan päätellä, että islamin asema Euroopassa heikkenee, kun eurooppalaiset kyllästyvät katselemaan keskenään tappelevia klaaneja.
Jos siitä revohkasta voittajana selviää radikaali islam, palataan vaihtoehtoon (A) eli radikaalin islamin nousuun. Jos taas voittajana selviää maltillinen islam, niin seurauksena voi hyvinkin olla islamisoitunut Eurooppa. Eikä se niin huono vaihtoehto ole, olettaen että reformoitu islam muistuttaa nykyistä "maltillista islamia" yhtä vähän kuin luterilaisuus 1500-luvun katolilaisuutta. Kristinuskohan syntyi silloin, kun kristityt lakkasivat ottamasta Vanhaa Testamenttia vakavasti ja protestanttisuus silloin, kun he lakkasivat ottamasta Uuttakaan Testamenttia vakavasti. Joten reformoitu islam, joka ei ota Koraania vakavasti, voi olla jopa parempi vaihtoehto yhteiskunnan kannalta. Se, että islamilaiset maat ovat poikkeuksetta persläpiä, ei välttämättä ole pelkästään islamin vika. Olisi mielenkiintoista nähdä simulaatio eurooppalaisista koostuvasta yhteiskunnasta, jonka uskonto olisi reformoitu islam.

Kumpi tahansa vaihtoehdoista sitten tapahtuukaan, voittaja on länsimainen kulttuuri. Kyseessä näyttää siis olevan klassinen win-win -tilanne: tuli kruuna tai klaava, voitto tulee kotiin.

Ikävä uutinen on se, että tämä ei ole kaksivaihtoehtoista kolikonheittoa. Todellisuudessa käy niin, että kumpikaan näistä ääripäistä ei toteudu. Ja tapahtui mitä tahansa siltä väliltä, se on molemmissa tapauksissa huonompi vaihtoehto länsimaille kuin kumpikaan edellä mainituista.

Esimerkin vuoksi oletetaan se huonoin mahdollinen tapaus eli tapahtuu täsmälleen vaihtoehtojen A ja B puolivälissä oleva skenaario. Käytännössä tämä tarkoittaa suunnilleen nykymeiningin jatkumista. Eli äärimuslimiterrorismi jatkuu, tosin jatkaa luonnollisesti kasvuaan muslimivähemmistön kasvaessa. Mutta ei kuitenkaan niin suureksi, että se aikaansaisi riittävän voimakkaan vastareaktion. Samalla länsimaissa asuvien muslimien hiljainen enemmistö jatkaa elämäänsä kuten nykyään: enimmäkseen alkuperäisväestön kustannuksella, hyväksyen terrorismin jatkumisen passiivisuudellaan. Tällöin länsimaisen väestön suvaitseva osa jatkaa ymmärtämistään, koska eihän suurin osa muslimeista mellakoi. Vastatoimet islamin nujertamiseksi eivät käynnisty ajoissa, tai jos käynnistyvät ajoissa, niin vasta viime hetkellä. Mikä taas tarkoittaa entistä suurempia vahinkoja.

Kuuluisan kirjansa Ajan lyhyt historia saatesanoissa Stephen Hawking toteaa kuivasti: "Joku kertoi minulle, että jokainen kirjaan laitettu matemaattinen kaava pudottaa myynnin puoleen. Siksi päätin tulla toimeen kaavoja. Muutin kuitenkin mieleni ja jätin yhden kaavan jäljelle: se on Einsteinin kuuluisa
E = mc2
.
Teen samoin ja esitän tässä kirjoituksessa yhden kaavan. Yksinkertaisen mallinnuksen sille, mitä tulee tapahtumaan. Kaava on

f(x,y) = x2 - y, jossa -1 < x < 1 ja 0 < y < 1.

Kuten matemaattisesti valveutuneet lukijat (Hawkingin mukaan puolet pitäisi enää olla jäljellä) havaitsevat, kaavassa näyttää olevan kaksi muuttujaa, x ja y. Oikeastaan molemmat ovat vakioita, mutta käytännössä kummankaan arvoa ei tunneta.

x on arvo, joka kuvastaa toteutuvaa skenaariota. Jos x = -1, toteutuu täydellisesti skenaario A eli muslimien globaali radikalisoituminen. Jos taas x = 1, toteutuu täydellisesti skenaario B eli islamin uskonpuhdistus reformoidun version muuntuessa muslimi-Lutherin ja -Calvinin vaikutuksesta nykyistä protestantismia vastaavaksi. Jos x on esimerkiksi 0,3, toteutuva skenaario on jonkin verran lähempänä islamin reformaatiota kuin radikalisaatiota.

y puolestaan kuva länsimaisen kulttuurin elinvoimaa ja taisteluvalmiutta. Mikäli y = 0, länsimainen kulttuuri on niin vahva, että mikään mitä islam sille tekee, ei voi sitä romauttaa. Mikäli y = 1, länsimainen kulttuuri on romahdusherkkä kuin korttitalo. Todellinen arvo on luonnollisesti tältä väliltä, mutta mikä, siitä voi kukin esittää oman arvionsa. Minä en sitä osaa tehdä.

Ja lopulta funktion arvo. Kun x ja y tunnetaan, se voidaan laskea. Olkoon (satunnaiset valinnat) x = -0,7, y = 0,2.
Tällöin f(x,y) = 0,29.

Mikäli funktion arvo on positiivinen, Euroopan raunioista voittajana nousee länsimainen kulttuuri. Ja mitä enemmän positiivinen, sitä vähemmän raunioita on korjattavaksi. Mikäli arvo on negatiivinen, rauniot pysyvätkin raunioina, koska (nykymuotoinen) islam voittaa. Eikä islam kykene itse luomaan mitään. Nykyistenkin harvalukuisten vauraiden muslimimaiden vauraus perustuu siihen, että niiden jalkojen alla on tuotetta, jota länsimaisen kulttuurin kehittämät koneet tarvitsevat ja tämän tuotteen kaivavat esiin muista maista tulleet vierastyöläiset eurooppalaisten suunnitteleman infrastruktuurin ja logistiikan välinein.

27 kommenttia:

Nimetön kirjoitti...

Nnoilla alueilla taitaa vanha heimo/klaanikulttuuri olla suurinpana syynä ja siihen tehosteena islami ..

Tuhka kirjoitti...

Tuhka tuumii että iso osa Islamin voimasta tulee persianlahden öljymaista. Kun öljy alkaa ehtyä ja kun voihtoehtoja rakennetaan lisää (4. sukupolven ydinvoima, uusia aurinkovoimaloista sekä tulevaisuudessa fuusio)

Näillä mailla ei ole muuta tarjottavaa maailmantaloudelle ja ne eivät sitten pysty maksamaan väestöään hiljaiseksi. Eri ryhmittymät alkavat tapella lopusta vallasta ja rahoista. Tuhka tuumii että siitä voi tulla melkoinen sotku.

Imulippo kirjoitti...

Tällainen Jaskan esittämä kollektiivinen mielentila on aina vapautta vastaan koska yksilön vapaus on ainoa vapaus. Kaikki järjissään olevat Valtion Viholliset™ tietävät, että perhe on pienin sosiaalinen yksikkö ja että perhe koostuu yksilöistä. Joten jos yksilöllä ei ole vapautta ulkoisesta pakotuksesta, ei ole olemassa minkäänlaista yhteiskunnallista vapautta.

Eli looginen jatkokysymys kuuluu, että jos SINÄ (kohdistettuna kaikkiin, jotka tuntevat olevansa oikeutettuja pyytämään jotakuta muuta tekemään jotain sellaista jonka tietävät olevan väärin jos tekisit sen yksin) et kannata yksilön vapautta, niin mitä sinä oikein kannatat? Onhan orjuudessakin käytännön aste-eroja, mutta ei periaatteellista eroa. Voittaja ei voi olla "länsimainen kulttuuri" koska se edellyttäisi, että kollektiivilla olisi suurempi oikeutus väkivallan käyttöön kuin yksilöllä.

Nimetön kirjoitti...


Kaava tarkoittaa, että toteutuupa skenaario A tai B, niin ainoastaan länsimaisen kulttuurin vahvuus vaikuttaa lopputulokseen.

+1 potenssiin 2 on 1
-1 potenssiin 2 on 1


acc

Jaska Brown kirjoitti...

Ano: Niinpä. Kuten totesin, olisi mielenkiintoista tietää miten kävisi jos länsimaiden uskonto olisi islam ja arabimaiden kristinusko.

Tuhka: Näin tapahtuu. Öljymaat ovat varastoineet voittojaan rahastoihin, mutta eivät nekään loputtomiin kestä.

Imulippo: Jokainen laatikoon omat sääntönsä ei toimi käytännössä. Ihan perustason esimerkkinä: ei nopeusrajoituksia maanteille, koska jokaisen kuuluu itse tajuta kuinka kovaa voi ajaa. (Ja samalla voisi myös jokainen päättää noudattaako oikean- vai vasemmanpuoleista liikennettä minäkin päivänä.) Mitä luulet tapahtuvan? Se yksilönvapaudesta.
En tiedä onko kollektiivilla suurempi oikeus väkivallan käyttöön kuin yksilöllä. Niin se vain menee ja niin sen on mentävä. Kun psykopaatti hakkaa anarkistin, niin anarkisti etsii tuekseen kollektiivin - mikäli hän tajuaa oman naurettavuutensa huutaessaan yhteiskuntaa apuun, hän etsii porukan kavereitaan mikä on ainoastaan pienempi ja luultavasti järjestäytynyttä yhteiskuntaa mielivaltaisempi kollektiivi.

acc: Niin on ja niin sen kaavassa pitääkin olla. Radikaali islam ja maallistunut islam tuottavat saman lopputuloksen. Siltä väliltä (kuten esimerkissä x = 0,27) on huonompi vaihtoehto ja kaikkein huonoin on x = 0 eli täysi tasapaino. Näin siksi että tällöin kaikki menee yhdeksi sekavaksi sotkuksi.

Veijo Hoikka kirjoitti...

"-1 < x < 1 ja 0 < y < 1"
"Jos x = -1"
"Mikäli y = 1"

70-luvun lukiomatikalla en voi vastata...

Oli kuinka oli, alkuun näyttää, että häviämme, mutta nykymatematiikan ja nykyfysiikan taso on sen verran vaaterissa meidän puolen osaajien suuntaan, että uskonpa meitin voittoon. Kaapo Kakko voi näyttää kiemuroita ja kuteja moraalinvahvistuskiertueilla rintamilla.

Imulippo kirjoitti...

Jaska, oleellinen pointti on se, että missä vaiheessa sinulla on oikeus käyttää väkivaltaa? Mitä jos joku ajaa 5 kilsaa tunnissa liian kovaa, onko sinulla oikeus käyttää väkivaltaa pysäyttääksesi hänet? Tai 60 kilsaa tunnnissa liian kovaa? Aikamoinen ero: ensimmäinen ei merkitse mitään, toinen vaarantaa muut. Jokaiseen tilanteeseen pätee sääntö ‘jos et ole oikeutettu käyttämään väkivaltaa itse, älä pyydä ketään toista tekemään sitä puolestasi’.

En nyt oikein ymmärrä mikä on väärin esimerkissäsi, jossa väkivallan uhri pyytää apua joltain. Kollektiivinen mielentila on eri asia kuin puolustaa itseään väkivallan aloittajia vastaan. Järjestäytyminen edellyttää aina vapaaehtoisuutta, muutenhan kyse on tyranniasta. Siksi asevelvollisuusarmeijatkin ovat aina niin surkeita.

Mitä sinä luulet tapahtuvan jos sääntö oikeanpuoleisesta liikenteestä poistuu seuraavana yönä? Ihmiset alkavat törmäilemään toisiinsa ja ajelemaan holtittomasti vain koska sitä asiaa koskevaa lakia (paperille kirjoitettua poliitikkojen mielipidettä) ei enää ole?

Katso ruokakauppaa, siellä vallitsee täydellinen anarkia: tuotteet on tuotettu vapaaehtoisesti, ne on tuotu sinne vapaaehtoisesti, kaupan työntekijät ovat siellä töissä vapaaehtoisesti ja asiakkaat ostavat tuotteita vapaaehtoisesti. Tätä kirjoittaessa tuli mieleen, että enpä ole ikinä nähnyt tappelua ruokakaupassa. Homma näyttää toimivan loistavasti vaikka jokaisessa ruokakaupassa vallitsee totaalinen anarkia. Kukaan ei hallitse toista väkivallan uhalla, joten homma toimii loistavasti ja kaikki voittavat.

Tai kuvittele itsesi kärpäseksi jonkun suuren kaupungin juna-aseman kattoon: ihmiset luovivat itsensä läpi määränpäähänsä ilman että kukaan loukkaantuu. Törmätessään suurin osa ihmisistä sanovat anteeksi ja jatkavat matkaansa. Ihmisillä on hämmästyttävä kyky ja halu järjestäytyä spontaanisti, ilman väkivaltaa, joka valtio aina on.

Allaspalo kirjoitti...

"Esimerkin vuoksi oletetaan se huonoin mahdollinen tapaus eli tapahtuu täsmälleen vaihtoehtojen A ja B puolivälissä oleva skenaario. Käytännössä tämä tarkoittaa suunnilleen nykymeiningin jatkumista. Eli äärimuslimiterrorismi jatkuu, tosin jatkaa luonnollisesti kasvuaan muslimivähemmistön kasvaessa. Mutta ei kuitenkaan niin suureksi, että se aikaansaisi riittävän voimakkaan vastareaktion. Samalla länsimaissa asuvien muslimien hiljainen enemmistö jatkaa elämäänsä kuten nykyään: enimmäkseen alkuperäisväestön kustannuksella, hyväksyen terrorismin jatkumisen passiivisuudellaan. Tällöin länsimaisen väestön suvaitseva osa jatkaa ymmärtämistään, koska eihän suurin osa muslimeista mellakoi. "

Arvon keskustelijat. Eiköhän lähdetä siitä että tuo multainen keskitie on se miten asiat menevät vielä pitkään.

Ainakin siltä kovasti näyttää.

Ollanko tässä jumissa jossain hyvin erikoisessa Punaisen kuningattaren tilanteessa. Pitää juosta jotta pysytään paikallaan. Ja länsimaathan juoksevat. Juoksevat vakuutellakseen, että mikään ei ole muuttunut. Eikä mikään muutukaan. Vaikka tilanne muuttuu koko ajan huolestuttavammaksi.




Nimetön kirjoitti...

Ja ruokakaupappaki toimii erinäisten lakien, säännösten ymm mukaan, joita on laatinut julkinen valta, yritysten keskinäiset sopimukset joita kanssa ohjaa julkinen valta jne..
Millä ilveellä imulippo saa kaupasta anrkian periaatteella toimivan ?

Jaska Brown kirjoitti...

Anonyymi totesikin jo ruokakaupasta tarpeellisen ja itse jatkan toteamalla, että yhteiskuntahan se vielä anarkistisempi on. Ruokakaupan säännöt kun on päättänyt varsin harva henkilö, mutta yhteiskunnan sääntöjä päättämässä on ollut paljon useampi.
Itse olisin kyllä sillä kannalla, että Imulipon kovasti mainostamaa anarkiaa voisi aivan hyvin kokeilla rajoitetusti. Rakennetaan nelikaistainen moottoritie - mutta kokeeksi käytetään sitä aluksi vuoden ajana kahtena kaksikaistaisena maantienä. Vaikka siten että itäisempi puolisko toimii täysin normaalina maantienä ja läntisempi anarkistisena tienä, jossa ei ole voimassa mitään liikennesääntöjä. Vuoden päästä katsotaan kumpi puolisko on ollut a) suositumpi ja b) turvallisempi. Tämän jälkeen muutetaan tie normaaliksi moottoritieksi paremmaksi havaitun vaihtoehdon mukaisesti.

Allaspalo; Juuri noin. Kaivetaan esiin monikulttuurisuuden etuja kannattavat lausunnot 10-20 vuoden takaa ja niistä suurta osaa häpeävät jo lausujatkin. Kaivetaan esiin vastustavat lausunnot ja ne ovat edelleen allekirjoitettavissa - paitsi että osa niistä voidaan havaita liian varovaisiksi.

Jaska Brown kirjoitti...

Ai niin, tuo "asevelvollisuusarmeijat ovat paskoja" argumentti jäi vielä nauramatta kumoon. Pyydän osoittamaan historiasta esimerkin, jossa sotaan on lähdetty asevelvollisuusarmeijalla, todettu ettei tästä mitään tule ja siirrytty ammattiarmeijaan. Vastakkaisia esimerkkejä (aloitettu ammattiarmeijalla ja kun on todettu sen riittämättömyys niin järjestetty kutsunnat) on historia pullollaan.
Ammattiarmeijan kannattajat useimmiten esittävät kaksi huvittavaa esimerkkiargumenttia:
1) Falklandin sota, jossa brittien ammattiarmeija voitti Argentiinan asevelvollisarmeijan. Kyseessä oli siis hyvin rajoittunut sota, jossa brittien ammattiarmeija oli juuri sopivan kokoinen - ei Falklandille enempää porukkaa olisi mahtunutkaan. Jos olisi pitänyt vallata koko Argentiina, ei sitä olisi ammattiarmeijalla tehty. Ja lisäksi - jos Argentiinalla olisi ollut pelkkä ammattiarmeija, lopputulos olisi ollut sama mutta vähemmällä vaivalla.
2) Vietnamin sota, jossa USA:n asevelvollisuusarmeija hävisi. Hävisi siksi että joutui taistelemaan poliitikkojen määräyksestä toinen käsi selän takana. Ja mille se hävisi? Oliko Pohjois-Vietnamilla muka ammattiarmeija? Niin no, tavallaan sillä koko maahan oli yhtä sotilasleiriä eli kaikki vauvasta vaariin olivat ammattisotilaita...

Veijo Hoikka kirjoitti...

"-1 < x < 1 ja 0 < y < 1"
"Jos x = -1"
"Mikäli y = 1"
"jos x = 1"

Ei voi olla, koska makuullaan olevien v-kirjainten alla ei ole viivaa.

No, vähän pilkun viilailuahan tämä.
:))

Nimetön kirjoitti...

Vietnamissa ja Falklannilla ei ollut ensisijassa vastakkain ammatti- ja asevelvollisarmeija, asetelma oli aikuiset vastaan teinit. Tai oikeastaan ikärakenteeltaan heterorogeeninen koulutettu joukko vastaan hölmöt parikymppiset jätkät.

I maailmansotaan britit lähtivät ammattiarmeijalla, nurmiporat hoitivat hommansa, hölmöt kentsut tapattivat osaavat ammattilaiset turhaan ja tyhmyyttään. Sitten pitikin aloittaa kutsunnat, että saatiin lisää tapatettavia. Koko sotahan oli varsinainen tyhmyyden riemuvoitto, vasta loppupuolella keksittiin toimivia taktiikoita. Panssarit, konepistoolit ja rynnäkkö-osastot (Sturm Abtailung). Tuosta siis tuli SA-joukoille nimi.

Vietnam opetti amerikan hylkäämään asevelvollisarmeijan, yhtä ikäluokkaa - osaa siitä - koskevan, ja siirtymään ammattiarmeijaan. Kunnolla koulutettuun mutta pienehköön. Liikekannallepanoa eivät tullet kokeilleeksi, mitäs jos olisivat sotineet oikeasti ja olisivat roudanneet vietnamiin vaikka miljoona miestä tai kuusi.

Pyssymies

Imulippo kirjoitti...

Mitäs tekemistä (pakotetuilla) säännöillä tai niiden puuttumisella on anarkian kanssa? Sanatarkasti anarkia tarkoittaa ‘ei hallitsijaa’, eikä ‘ei sääntöjä’. Tämä yleinen erehdys juontuu englannin kielen sanoista rules ja rulers. Valtio tykkää, kun orjat pitävät valtiottomuutta kaaoksena ja siten puolustavat omaa orjuttamistaan :).

Kun sanot, että anarkia ei toimi käytännössä, sanot tosiasiassa, että vapaus ei toimi käytännössä. Jos et siis usko vapauteen, niin kenet haluat itsesi hallitsijaksi, kenet haluat määräilemään itseäsi? Kelpaako kuka tahansa kadulta repäisty vai haluatko valita itsellesi määräilijän vaaleilla? Et tietenkään ketään, jos äänestämäsi jamppa voisi määräillä vain sinua. Joka paljastaankin sen, että äänestäjät yrittävät aina pakottaa muut ihmiset rahoittamaan omasta mielestään hyviä ideoita. Täydellinen hajoita ja hallitse -taktiikka: hallitsijat hierovat käsiään, kun alamaiset tappelevat keskenään siitä, millä tavalla he haluavat osan heiltä varastetuista rahoista takaisin!

En minä tiedä mitä pitäisi tehdä missäkin tilanteessa. Ei kukaan tiedä, eikä valtion olemassaolo tarjos siihen ratkaisua. Ihmiset vain kuvittelevat päässään, että kun jokaiseen asiaan on laki, niin on järjestyskin. Vaikka kaikki tietävät, että lait eivät estä yhtään mitään tapahtumasta.

Minä en halua Kalifiksi Kalifin paikalle. Minä en kannata mitään järjestelmää, jota ylläpidetään väkivallalla. Pitäisikö minun tietää ratkaisu jokaiseen tilanteeseen, koska minä nyt en vain halua väkivaltaa ihmisten väliseen kanssakäymiseen? Sen takia ihmiset haluavat järjestystä, että yhteiset asiat saadaan hoidettua, mutta toisten pakotus ei ole sivistynyttä käytöstä. Minä pidän säännöistä, kunhan niihin voi sitoutua vapaaehtoisesti. Muutenhan kyse ei ole säännöistä, vaan väkivallan käytöstä hyökkäämiseen, joka on moraalisesti epäjohdonmukaista.

Asevelvollisuusarmeijat ovat aina surkeita 1:1 koska keskimäärin yksi ammattisotilas on parempi kuin yksi pakotettu sotilas. Kiistääkö joku todellakin tämän? Asevelvollisuusarmeijat jyräävät määrällä koska asevelvollisia voidaan tapattaa kuin kärpäsiä, heidän elämällään ei ole tyranneille mitään merkitystä. Mutta perimmäinen argumentti on se, että onko sinulla oikeus pakottaa joku sotaan, onko se moraalisesti oikein?

Onko sinulla oikeus käyttää väkivaltaa puolustaaksesi omaa henkeäsi?
Onko sinulla oikeus käyttää väkivaltaa puolustaaksesi toisten henkeä?
Onko sinulla oikeus käyttää väkivaltaa rakentaaksesi tie?
Onko sinulla oikeus käyttää väkivaltaa, jotta joku jalkansa laskettelumäessä katkaissut saa apua?
Onko sinulla oikeus käyttää väkivaltaa pakottaaksesi jonkun muun rakentamaan itsellesi talon?
jne...

Kun yksittäiset asiat esittää noin, saa aina kahteen ensimmäiseen kyllä ja loppuhin ei. Tämä kertoo siitä, miten ihmisten luontainen hyvyys on kiertoilmaisuin valjastettu pahoihin tarkoituksiin. Jos verotusta kutsuttaisiin varkaudeksi, lakeja väkivaltaisiksi uhkauksiksi, poliiseja väkivaltaisiksi jengiläisiksi ja hallitsijoita tyranneiksi, kukaan ei lankeasi ansaan.

Nimetön kirjoitti...

Imulippo on kuin nää vasemistoanarkistit, hyvä vaahdota järjestätynessäyhteiskunnassa siitä kuinka yhteiskunta kahlitsee ja sortaa :)

Jaska Brown kirjoitti...

Veijo Hoikka: Joo, tiesin kirjoittaessani tuon mutta kun en suoralta kädeltä osannut Bloggeriin lisätä oikeaa erikoismerkkiä, tuumasin että en viitsi käydä tappelemaan asian kanssa.

Pyssymies: Vietnamin tapauksessa huomasi, että Ho-setä oli lukenut Sun Tzunsa mutta Westmoreland ja kumppanit eivät. Jos olisivat, olisivat muistaneet että kun kenraali on saanut tehtävänsä, hänen ei enää tarvitse noudattaa hallitsijan käskyjä. Jenkit joutuivat sotimaan poliittisista syistä rajoitettua sotaa.

Imulippo: Anonyymi tiivistikin jo hyvin. Väännän vielä kerran rautalangasta ja sitten saa riittää. Ymmärrän hyvin kyllä tuon anarkistien väitteen ettei anarkia ole säännöttömyyttä, joten se oli olkiukko. Sanot että olet valmis sitoutumaan vapaaehtoisiin sääntöihin. Entäpä jos joku toinen on sitä mieltä että hän haluaa sitoutua erilaisiin sääntöihin? Kuten siihen että ajaa vasenta puolta tietä? No, siinä vaiheessa enemmistöllä (oletetaan että enemmistö haluaa ajaa oikealla puolella) täytyy olla jokin ratkaisumalli tähän - eli pakkokeinot käytössä. Tuskin kukaan anarkisti sentään väittää, että olisi ihan ok ajella maantiellä satanen lasissa (kuka muuten päättäisi sopivan maksiminopeuden ja miten sitä valvottaisiin) sillä puolella missä nyt sattuu huvittamaan minäkin päivänä. Loppujen lopuksi jotkut päättävät ja järjestäytyvät sitä päätöstä valvomaan. Käsittääkseni tämä on anarkisteille ok - kunhan se joku jolla on valta ei rupea kutsumaan itseään "valtioksi", jolloin asia onkin paha juttu...
"Onko oikeus käyttää väkivaltaa..." jne -kysymykset. "Oikeus" on hyvin hämärä sana, käytetään sen tilalla "järkevää". Palatakseni tie-esimerkkiin: Onko järkevää käyttää väkivaltaa rakentaaksesi tie? No, kuvitellaan tilanne että on päätetty rakentaa se moottoritie teknisesti ainoaan sopivaan paikkaan ja pitää räjäyttää sen alta kalliolohkare pois. Aktivistit eivät tätä halua vaan päättävät päivystää kivellä, jolloin sitä ei voi räjäyttää. Kyllä, on järkevää järjestää heidät sieltä pois voimakeinoin, ellei muu auta.
Kaikki säännöt - ihan kaikki - perustuvat aina voimakeinojen käytön uhkaan. Vapaaehtoinen sopiminen on kaunis periaate, mutta kun ihmisistä osa on psykopaatteja. Ja osa ei ymmärrä muuten vaan. Ja yksikään ei ymmärrä kaikkia asioita. Anarkistit voivat sopia keskenään säännöt, mutta heillä on oltava systeemi joka varmistaa että niitä riittävissä määrin noudatetaan. Ja vähitellen tämä systeemi väistämättä kehittyy valtakoneistoksi. Jossa on toki omat ongelmansa, tätä ei voi kiistää.

Mutta nyt tämä absurdi väittely saa riittää. Minulle tulee samanlainen olo kuin yrittäisin selittää jollekulle, että lentäminen Tampereelta Helsinkiin käsiä heiluttelemalla olisi todellakin mukava, kätevä ja ekologinen tapa matkustaa, mutta kun se ei nyt vaan toimi käytännössä vaikka kuinka haluaisi.

Veijo Hoikka kirjoitti...

Matikasta asiaa.
Pietarissa koulussa laskennon tunnilla opettaja opetti yhteenlaskua. Hän kysyi: Ludmila, paljonko on 2+4? Ludmila: 6. Opettaja vastasi: Oikea vastaus! Opettaja kysyi Pjotrilta: paljonko on 5+6, johon Pjotr vastasi: 12. Opettaja siihen: kyllä, mutta aaaivannn maksimissaan.
Johtuiko Pjotrin vastauksen hyväksyminen siitä, että Pjotrin isä sattui olemaan iso mafiapomo, vai siitä, että Pjotr tiesi oikean vastauksen, mutta anarkistina halusi vastata kuten halusi ja koska tiesi opettajan tietävän hänen isänsä olevan iso mafiapomo?

Allaspalo kirjoitti...

"kaikkein huonoin on x = 0 eli täysi tasapaino. Näin siksi että tällöin kaikki menee yhdeksi sekavaksi sotkuksi."

Eikös se ole vähän mennyt? Arpaa ei ole ehkä heitetty, mutta kultainen omena on ainakin heitetty.

Muuttujan y:n arvo on ehkä vähän pienentynyt eli lännen itsesuojeluvaisto voimistunut. Protestipuolueet ovat kasvaneet neljän vuoden takaisesta, mutta siitä huolimatta monessa maassa istuu edelleen iloinen status quo-puolueiden muodostama hallitus. Katsoo vaikka länsinaapurin vähemmistöhallitusta tai tätä meidän tuoretta dreamteamiä.



Imulippo kirjoitti...

Riippuu kuka sen maapläntin omistaa, jossa se kivilohkare on. Verotus on sitä, että äänestämällä lainsäätäjiä säätämään lakeja sinä pakotat toisen ihmisen poliisin aseella uhaten osallistumaan tien rakentamisen kustannuksiin. Eli sama asia kuin itse osoittaisit jotain aseella ja vaatisit häntä osallistumaan tien rakentamisen kustannuksiin.

Jos olet vapaaehtoisesti sitoutunut sääntöihin, joiden rikkomisesta on yhteisesti sovittu tietty sanktio, ja kun sitten rikot niitä sääntöjä, niin olet rikkonut sopimusta ja hyväksynyt sanktion. Ei siihen valtiota tarvita.

Minustakin näiden asioiden selittäminen alkaa tuntumaan absurdilta, kun toinen vastustaa omaa vapauttaan.

Jaska Brown kirjoitti...

Allaspalo: Näinhän se valitettavasti näyttää menevän ja olet oikeassa tuosta y:n arvosta.

Imulipolle suosittelen reaalimaailmaan tutustumista. Se voi toki tehdä kipeää. Etenkin kun huomaa, että kaikki ihmiset eivät halua sopeutua yhteisiin sääntöihin vapaaehtoisesti eivätkä varsinkaan marssi kiltisti rangaistusaitioon itse itseään vartioiden kun ovat "hyväksymiään" sääntöjä rikkoneet.

Qroquius Kad kirjoitti...

Laitetaanpa taas kerran kertauksen vuoksi sitaatti Timo Hännikäisen teoksesta "Sanansäilä: kirjoituksia 2008-2016", s. 184-85, joka tiivistää miksi asiat ovat tässä maailmassa, jossa meidän on elettävä, sellaisia kuin ovat eivätkä sellaisia kuin jotkut haaveilevat niiden voivan olla:

"Mitään uskottavaa selitystä sille, miksi valtiolliset rakenteet ja taloudellis-poliittiset hierarkiat ovat ylipäätään kehittyneet, anarkistit eivät ole koskaan osanneet antaa. Heimoyhteisöjä tutkineilla antropologeilla ja muilla tiedemiehillä on asialle hyvin yksinkertainen selitys: kun yhteisön väkiluku nousee yli kymmeneen tuhanteen, yhteisön asioita on mahdoton ratkaista vapaalla keskustelulla avoimissa kansankokouksissa. Silloin syntyvät heimokunnat, päällikkökunnat ja viimein valtiot virkamiehineen, vakinaisine armeijoineen, erillisine oikeuslaitoksineen ja yhteiskuntaluokkineen. Anarkistit kannattavat tällaisten orgaanisesti kehittyneiden rakenteiden purkamista jonkinlaisella vallankumouksella, mutta ilmeisen harvat heistä haluavat palata metsästykselle, keräilylle ja pienimuotoiselle viljelylle perustuvaan maailmaan, vaan enemmistö heistä uskoo suurten korkean teknologian yhteiskuntien olevan hallittavissa ruohonjuuritalolta.

Anarkistisesta yhteiskunnasta puuttuisi se tehokas ja uskottava voimakeinojen varanto, joka viime kädessä pitää yhteiskuntia koossa. Jokainen laki ja sääntö on kuollut kirjain, ellei sen rikkojaa voida pidättää, vangita tai ääritilanteessa surmata. Kyseessä on klassinen vangin pulma: kaikessa ihmisten välisessä kanssakäymisessä rauhanomainen yhteistyö on paras vaihtoehto, mutta kiusaus petokseen tai väkivaltaan on niin suuri, että jo pelko muiden petollisuudesta tai väkivaltaisuudesta saa monet harkitsemaan veneestä hyppäämistä ristiriitatilanteessa. Tällaiset tosiasiat hämärtyvät helposti suhteellisen pitkään vakaina pysyneissä moderneissa yhteiskunnissa, joissa valtion väkivaltamonopoli on absoluuttinen. Mutta jo jokaisen poliisin vyöllä riippuva virka-ase kertoo, että väkivalta on edelleenkin järjestyksen tae."

Imulippo kirjoitti...

Jaska, miksi et ole vastannut yhteenkään moraalista johdonmukaisuutta koskevaan kysymykseeni, luulisi olevan helppoa osoittaa kuinka väärässä olen.

Esitän tässä yhden: kenen kuuluu käyttää sinun omat rahasi? Jos vastasit että 'minun tietysti', niin miten se sopii yhteen verotuksen kanssa?

Nimetön kirjoitti...

Imulippo neki rahat on valtion takaamia, muuten seki raha on arvotonta paperia vain ..
Miten se sopii sinun ajatukseen ettei valtiota saisi olla ?

Imulippo kirjoitti...

Timo Hännikäisen sanoma tiivistettynä on, että kun ihmisiä on tarpeeksi tietyllä alueella, niin rauhanomaisesti eläminen käy mahdottomaksi, joten varmistaaksemme ettei kukaan ala käyttämään väkivaltaa alistaakseen toisia, on meidän luotava järjestelmä, joka antaa joillekin suuremmat moraaliset oikeudet kuin muille (hmm, millaisiakohan ihmisiä tällainen “ammatti” mahtaa houkuttaa?). Rahoittaaksemme tämän varastamme ihmisiltä osan heidän työn hedelmistä kutsuen sitä verotukseksi ja käytämme osan niistä varastetuista rahoista heidän suojelemiseen varkailta. Koska kun me väkivallan uhalla määräilemme rahoittajiamme, me oikeasti edustamme heitä, koska enemmistö päätti asiasta.

Eli taattua valtiouskovaisen kognitiivista dissonanssia.

Voisiko joku vastata tähän ja osoittaa miten väärässä olen kannattaessani vapautta ilman poikkeuksia: jos et kannata vapautta johdonmukaisesti, niin mitä sinä kannatat, mikä on vaihtoehto vapaudelle?

Nimetön kirjoitti...

Imulippo helppoa, hylkäät koko nykymaailman ja siirryt täysin jonneki kaukaiseen viidakkoon asumaan täysin sillä mitä luonto siellä tarjoaa, niin on täydellinen vapaus sinulla eikä kukaan vie rahojosi verotuksella ..

Jaska Brown kirjoitti...

Qroquius Kad: Hännikäinen sanoi asian hyvin.

Imulippo: Saksanopettajallani oli aikoinaan tapana sanoa "Auf dumme Fragen antworte ich nicht." No, hän oli minua viisaampi joten vastaan (itse asiassa vastasin kyllä jo aiemmin mutta toistan). Esimerkkinä se tieuran esteenä oleva kivi. Tielle ainoa järjellinen vaihtoehto on rakentaa se kyseisen pisteen kautta. Jos omistaja ei halua myydä sitä hehtaarin kokoista maaplänttiä mikä on välttämätön, on oikeutettua pakkolunastaa se. Jos omistaja kahlitsee itsensä kiveen, on oikeutettua poistaa hänet voimakeinoin. Omistaja itse on sitoutunut yhteiskunnan sääntöihin olemalla sen jäsen, joten tähän on moraalinenkin oikeus. Mikäli omistaja irtisanoutuisi yhteiskunnasta totaalisesti ja pysyisi koko ikänsä omalla tontillaan käymättä kauppaa ulkomaailman kanssa, sitten olisi moraalisesti eri asia. (Olen muuten joutunut pakkolunastusasioiden kanssa tekemisiin todellisessa elämässä ja vaihtoehdot valtatien uuden linjauksen kanssa olivat se että joko toistakymmentä kiinteistöä kärsii tai yksi kärsii tai oikaisu jää tekemättä ja tie on edelleen turvaton ja ihmisiä kuolee sen takia.)
Sama "voimakeinojen käyttö on oikeutettua" pätee olosuhteet huomioiden kaikkiin tapauksiin.
"Kenen kuuluisi käyttää rahasi"... voi miten lapsellinen kysymys. Näin lainatakseni muuatta Nasaretin miestä, kenen kuva kolikossa on, jumalan vai keisarin? Raha on yhteiskunnan keksintö. Käyttämällä rahaa vaihdon välineenä sitoudut samalla yhteiskuntaan. Jokainen saa vapaasti käyttää omat oravannahkansa (olettaen että oravat on metsästetty omalta tontilta eikä ole muuten missään tekemisissä yhteiskunnan kanssa) mutta rahan tae on yhteiskunta ja siitä syntyy verotusoikeus. Toki reilusti liikaa ja hullummaksi menee nyt vasemmistohallituksen myötä, mutta periaatteesta tässä puhuttiin.
Oletko muuten huomannut että kukaan ei kysy sinulta mitään vaan kaikkien kommentit ovat kyllästyneen väsyneitä tyyliin ihan sama mitä sanoo, se ei kuitenkaan kuuntele? Sinua voisi muuten luulla trolliksi, mutta kommentit ovat liian naiiveja. Voimia eloon ja tervetuloa reaalimaailmaan! Tämä päättyi nyt tähän.

Veijo Hoikka kirjoitti...

Vähän voi vielä rapsuttaa. Syy: häritsee meitä rivikommentoijia.
https://urbaanisanakirja.com/search/?q=lippo