Tervetuloa!



Hakemisto (Aiempien kirjoitusten pikahaku)


Viikkojuttu (Viikon pääpauhanta)


torstai 8. huhtikuuta 2010

Halveksunnan nelikenttä

Gurun lausuma "Luonnontieteilijöiden ja insinöörien halveksunta humanismia kohtaan on pitkällä aikavälillä vähemmän tuhoisaa kuin humanistien halveksunta luonnontieteitä ja insinööritaitoa kohtaan."
pisti miettimään. Tunnetusti luonnontieteilijöiden (lasketaan lyhyyden vuoksi insinöörit samaan kastiin) ja humanistien välillä on melkoinen juopa. On kuitenkin tehtävä selvä ero siinä, halveksutaanko alaa vai henkilöä. Vaihtoehtoja on neljä.

A. Luonnontieteilijä halveksuu humanismia.
B. Luonnontieteilijä halveksuu humanisteja.
C. Humanisti halveksuu luonnontietei.
D. Humanisti halveksuu luonnontieteilijöitä.

Halveksunnan voimakkuus noin yleisesti ottaen menee voimakkaammasta heikompaan järjestyksessä B, C, D, A. Kärkipaikan ottaa B niukasti ennen C:tä, mutta sitten tuleekin piiitkä kaula kolmanteen, joka välttää jumbosijan kohtuullisen selvällä erolla.

Järjestyksen selitys piilee siinä tosiasiassa, että luonnontieteilijät, ainakin Suomessa, ovat joutuneet opiskelemaan yleissivistävissä oppilaitoksissa humanistisia aineita käytännössä saman oppimäärän kuin humanistitkin. Humanistien luonnontieteellinen sivistys taas on todennäköisesti jäänyt hyvin ohueksi.
Pareton lakia vapaasti soveltaen päädytään tuttuun 80 / 20 -jakaumaan. 80 % luonnontieteilijöistä on myös humanistisesti sivistyneitä, kun taas humanisteista vain 20 % on luonnontieteellisesti sivistyneitä. Käytännössä sivistyksellä tarkoitetaan tässä sitä, että esimerkiksi luonnontieteilijä kykenee käymään jonkinmoista asiantuntemusta osoittavaa keskustelua humanistin kanssa humanistisesta aiheesta ja päinvastoin.
Yleensä luonnontieteilijä tietää, kuka on Michelangelo, osaa sijoittaa 30-vuotisen sodan oikealle vuosisadalle ja on lukenut ainakin yhden Hemingwayn.
Yleensä humanisti ei tiedä, mitä derivaatalla tehdään, miksi sateenkaari syntyy ja haluaa syödä mieluiten geenitöntä ruokaa.
Yksi kerrallaan läpikäytynä, järjestyksessä harvinaisimmasta halveksuntatapauksesta yleisimpään, tapaukset ovat seuraavat.

4. Luonnontieteilijä halveksuu humanismia
Tämä on karmeaa. Yleensä kyseessä on teknokraatti, joka näkee ihmiset pelkkinä lukuina tilastoissa. Periaatteessa siinä ei ole mitään virheellistä, mutta yleensä teknokraatti ei muista tai tiedä sitä, että jokainen todellisuutta mallintava simulaatio on approksimaationa aina puutteellinen. Seuraukset saattavat olla hirvittävät. Onneksi tällaiset luonnontieteilijä-insinöörit yleensä ovat fakki-idiootteja ja pysyvät tiukasti omalla reviirillään.
Tapahtuman todennäköisyys: humanismia ymmärtämätön luonnontieteilijä kohtaa luonnontieteitä ymmärtämättömän humanistin. 0,2*0,8 = 16 %

3. Humanisti halveksuu luonnontieteilijöitä
Vastoin yleistä luuloa tämä on harvinaista. Useimmat luonnontieteilijät pystyvät keskustelemaan humanistin kanssa tämän omasta alasta. Tällöin humanisti päinvastoin arvostaa luonnontieteilijän monipuolista sivistystä.
Tapahtuman todennäköisyys: humanisti kohtaa humanismia ymmärtämättömän luonnontieteilijän. 20 %.

2. Humanisti halveksuu luonnontieteitä
Muistan hyvän esimerkin omalta lukioajaltani. Meillä oli kemian kokeet iltapäivällä ja äikän tunti oli juuri päättynyt. Jäin kysymään kaveriltani jotain hiilivetysidosten juttua, jota en ollut ymmärtänyt. Tällöin äikänope hätisteli meitä ulos luokasta ja sanoi, että voi kauheeta, pitääkö teidän matikkaluokkalaisten sitä matikkaa koko ajan lukea. Kaverini sanoi, että tämä oli kyllä kemiaa. Vastaus oli iloisesti todettu: ihan sama, minä en voi sietää mitään matemaattisia juttuja. Toisaalta olisi aika kiva miettiä, mitä näille luonnontieteitä halveksuville humanisteille kävisi jos heiltä otettaisiin kaikki luonnontieteilijöiden saavutukset pois käytöstä. Aika lailla huonommin kuin jos luonnontieteilijöiltä otettaisiin humanistien saavutukset pois. On helppoa halveksia luonnontieteitä, kun tietää että kännykkä toimii näppäilemällä ja vastustaa ydinvoimaa, kun sähköä saadaan joka tapauksessa pistorasiasta.
Tapahtuman todennäköisyys: humanisti ei ymmärrä luonnontieteitä. 80 %.

1. Luonnontieteilijä halveksuu humanisteja
Luonnontieteilijöillä on yksi perusvika. Kun he sanovat, että 1 + 1 = 2, he olettavat asian olevan sillä selvä. Luonnontieteissä asia näin toimiikin. Humanistisissa tieteissä taas oikeassa on se, joka jaksaa toistaa sanomaansa kaikkein useimmin ja äänekkäimmin. Tämän takia politiikka on humanistien hallussa: luonnontieteilijät eivät yksinkertaisesti kestä sitä, että he ovat selittäneet miten asia on mutta se ei vain mene jakeluun.
Tapahtuman todennäköisyys: kyseessä on humanismia ymmärtämätön luonnontieteilijä tai humanismia ymmärtävä luonnontieteilijä kohtaa luonnontieteitä ymmärtämättömän humanismin. 0,2 + 0,8*0,8 = 84 %.

Yhteenveto. Yleensä humanistit halveksuvat luonnontieteitä, mutta eivät luonnontieteilijöitä, kun taas luonnontieteilijät halveksuvat yleensä humanisteja, eivät humanismia.

Edit: painovirhe halveksuntajärjestyksessä (oli B, D, C, A, korjattu oikeaksi eli B, C, D, A).

6 kommenttia:

Kari Rydman kirjoitti...

Siitä hauskaa tulee, kun luonnontieteiden terminologiaa sotketaan humanistisiin "tieteisiin", kuten Sokalin ihana hoax osoitti. Ja olen törmännyt käyttäytymistieteellisiin teoksiin, joissa korrelaatioita kyllä lasketaan kolmella desimaalilla, mutta premissit ovat tyäsin pielessä...

Tupla-J kirjoitti...

Hienoja huomioita. Minä taidan olla humanisti, joka ei pidä siitä, mitä nykyään humanismina kaupataan.

Jaska Brown kirjoitti...

Kieli poskessa voisi todeta, että Sokalin huijauksen ainoa vika oli, että se oli postmodernistiseksi tekstiksi ihan liian uskottavaa ollakseen tosissaan kirjoitettu.

Tuplis: minut taas jo vuosia sitten eläkkeelle jäänyt humanistityökaveri luokitteli transuksi, koska minulla kuulemma elää humanistin sielu teknokraatin ruumiissa.

Tuomo "Squirrel" Hämäläinen kirjoitti...

Minä en ole puhtaasti kumpaakaan. Luonnontiede ilman humanismia on kuivaa kaavanäpertelyä. Ilman humanismia tulee nihilismiä. Humanismi ilman luonnontieteitä on työlästä mutta sovelluskelvotonta. Eli epäkäytännöllistä turhuutta josta ei ole huvia eikä hyötyä kenellekään.

Minulla on "pakosti jo diagnoosin kautta" teknokraatin sielu. Ruumiini ei ole humanistin.

Kaisa Kyläkoski kirjoitti...

Suosittelen Enqvistin tekstiä kirjasta Vein rucolan takaisin. Hän keskittyy matemaatikon ja fyysikon eroon, mutta sivuaa myös näiden näkemystä humanistista.

Jaska Brown kirjoitti...

T"S"H : Samalla kannalla .

KK: Kiitos vihjeestä. Olen kaikki Enqvistin kirjat lukenut.