Lukijalle: Kerrataan yli kaksituhatta vuotta vanhoja kiinalaisen strategin Sun Tzun ohjeita siitä, kuinka toimia kun Valtakuntaa uhkaa vihollinen. Tällä kertaa haittamaahanmuutto:
"Sota on Valtion elinkysymys, elämän tai kuoleman piiri, tie säilymiseen tai tuhoon. Sen huolellinen tutkiminen on välttämätöntä."
Näillä sanoilla kiinalainen kenraali Sun Tzu aloitti noin 2500 vuotta sitten teoksensa Sodankäynnin taito. Teos on idän ohella myös lännessä inspiroinut lukemattomia sotilasjohtajia Napoleonista Mannerheimiin. Sotateoriassa se ja Clausewitzin klassikko Vom Kriege ovat kaksi kaikkien aikojen tärkeintä teosta. Sun Tzun kirjaa on käytetty liikkeenjohdon oppikirjana, urheilussa taktisena oppaana ynnä lukuisilla muilla aloilla. Luen itsekin kirjan noin kerran vuodessa läpi ammatillisista syistä.
Kuinka Sun Tzun opit sitten purevat nykypäivän tilanteeseen, jossa islam levittäytyy Eurooppaan? Tosiasiahan on, että me olemme jo sodassa. Kuten Sun Tzu sanoo: Sotataidon huippu on vihollisen kukistaminen ilman taistelua. Mitä muutakaan tämä on kuin matalan intensiteetin sotaa? Tämän tosiasian hyväksyminen on avain siihen, miten Sun Tzun kirjoituksia voidaan soveltaa nykytilanteeseen.
Haittamaahanmuuton ymmärtämisessä oleellinen ongelma on se, että tässä yritetään selittää järjettömyyttä järjellä. On turhaan yritetty etsiä järjellisiä motivaatioita niille, jotka kannattavat massamaahanmuuttoa. Hurjan pyörittämisen jälkeen vaskooliin on jäänyt ainoastaan maailmaasyleilevä "kaikkia on autettava", johon ei pure edes se, että kuka enää auttaisi kehitysmaita jos länsimaatkin muuttuvat kehitysmaiksi. Tai mikään muukaan logiikka. Toisin sanoen massamaahanmuuton kannatuksen selittää ainoastaan pelkkä typeryys. Tämä nyt ei ole sinänsä mikään yllätys, koska Adlai Stevensonia lainatakseni "vaalien voittamiseen ei riitä ajattelevien ihmisten kannatus, vaan tarvitaan enemmistö." Kummallista on se, että millä ihmeellä tämä metelöivä lauma on saatu masinoitua länsimaisen sivistyksen tuhoa kannattavaksi viidenneksi kolonnaksi. Ei tarvitse pukeutua kovin paksuun foliohattuun ajatellakseen, että tämän takana täytyy olla jokin järkevä suunnittelu, joka on saanut sekä median että kansalaisjärjestöt määkimään lammaskatraana ja länsimaisen sivistyksen puolustajat demonisoitua.
Toki todennäköisempi ja uskottavampi selitys on silkka typeryys ilman mitään suurempaa suunnitelmaa takana. Mikäli näin on, ihmiskunnalla ei taida olla paljon toivoa. Niinpä tutkitaan sitä mahdollisuutta, että tässä on vastassa jokin konkreettinen vihollinen, jolloin Sun Tzun oppeja voidaan soveltaa.
Sun Tzu käsittelee teoksessaan kahden armeijan välistä taistelua eli käytännössä kahden kenraalin kamppailua, sillä kenraalithan armeijat muovaavat ja päätökset tekevät. Lähdetään nyt siitä olettamuksesta, että länsimailla on vastassaan jokin sellainen taho, joka käy suunnitelmallista sotaa meitä vastaan. Ainakin yksi tämän tahon strategisista operaatioista on länsimaiden selkärangan mädättäminen sisältäpäin. Tämän olettamuksen jälkeen voidaan tarkastella, kuinka hyvin Sun Tzun opit selittävät tätä kamppailua, miten parhaillaan tapahtuvat asiat ovat ymmärrettävissä ja kuinka käännämme taistelun voitoksemme.
(Huomautus: Käytän sitaateissa ensimmäistä Sodankäynnin taidon suomenkielistä käännöstä vuodelta 1981. Uudempi, suoraan kiinan kielestä tehty käännös vuodelta 2005 on ehkä täsmällisempi, mutta vanhan käännöksen teksti on sujuvampaa ja ehkä jopa uskollisempi alkuperäisteokselle, koska ei pyri sanatarkkaan käännökseen. Esimerkiksi avauslause kuuluu uudessa käännöksessä seuraavasti: "Sota on valtion elinkysymys, kuoleman tai elämän tanner, tie olemassaoloon tai tuhoon. On välttämätöntä tutkia sitä huolellisesti." Asiasisältö on sama, mutta vanha käännös on selvästi iskevämpi ja sujuvampi.)
Moraalisella vaikutusvallalla tarkoitan sitä, mikä saa alamaiset elämään sopusoinnussa hallitsijoidensa kanssa, niin että he seuraavat näitä elämässä ja menevät kuolemaan tuntematta kuolemanpelkoa.
Otetaan esimerkiksi toisen maailmansodan historia. Yllä mainittu periaate oli voimassa kaikissa sotaa käyneissä maissa, enemmän tai vähemmän. Tosiasia on, että jos Natsi-Saksalla olisi ollut vastassaan nykyisessä moraalisessa tilassa olevat länsimaat, hakaristilippu liehuisi koko Euroopan yllä edelleen. Selvästikin jokin on mädättänyt selkärankamme.
Kaikki sodankäynti perustuu harhaanjohtamiseen.
Lukekaa mitä tahansa valtamediaa ja selvittäkää sitten, miten asia on oikeasti tapahtunut. Sumuverhoa lasketaan kaikkien epämiellyttävien tapausten ylle.
Saata hänen kenraalinsa raivon valtaan ja hämmennä hänet.
Vastassa ei ole selkeä, armeijamaisesti organisoitu vihollinen, vaan satapäinen Hydra.
Uskottele olevasi heikompi ja rohkaise hänen ylimielisyyttään.
Jokaiselle hulluudelle löytyy aina ymmärtäjiä, jotka pitävät muslimeja niin ali-ihmisinä, etteivät vaadi ylimielisyydessään heiltä samoja pelisääntöjä kuin länsimaalaisilta.
Kun hän on yhtenäinen, aiheuta hajaannusta.
Tämä on ainakin onnistunut; välinpitämättömiä lukuun ottamatta länsimaalaiset ovat jakautuneet enimmäkseen ääripäihin. Eli äärioikeaan ja ääriväärään.
Hyökkää siellä, missä hän ei ole valmistautunut, ryntää hyökkäykseen kun hän ei odota sinua.
Kuten historia osoittaa, kaikissa suurissa, valmistelluissa tapahtumissa kuten olympialaisissa muslimiterrorin uhka on viimeisinä kymmeninä vuosina ollut tilastollisesti laskien nolla. Lähes kaikki iskut ovat tulleet suojaamattomiin, pehmeisiin kohteisiin.
Vaikka olemmekin kuulleet ajattelemattoman nopeista toimista sodassa, emme ole vielä nähneet älykästä operaatiota, jota olisi pitkitetty. Sillä koskaan ei ole käyty pitkittynyttä sotaa, josta maa olisi hyötynyt.
Liittouma voitti Irakin sodan 2003. Siitä on kolmetoista vuotta. Ihan sama kuin levottomuudet olisivat jatkuneet Saksassa vielä vuonna 1958.
Sodassa on siten ensisijaisen tärkeää hyökätä vihollisen strategiaa vastaan.
Länsimaiden voittostrategia historiallisessa kilpailussa on ollut sivistys, joka on lävistänyt koko kansakunnan rikkaimmasta köyhimpään. Tällä hetkellä meillä on ensimmäinen nuorisosukupolvi, jonka yleissivistys on heikompi kuin vanhemmillaan. Kiitos koulutuksen tason laskun, josta melkoinen osa aiheutuu haittamaahanmuuton suoranaisista riesoista ja sen aiheuttamista kustannuksista, jotka kertautuvat kantaväestön koulutukseen.
Sen jälkeen on paras hajottaa hänen liittoumansa.
Eli kansallisen yhtenäisyyden murentaminen sekavan monikulttuuripullamössön tieltä.
Tämän jälkeen paras vaihtoehto on hyökätä hänen armeijaansa vastaan.
"Armeijalla" tulee tässä käsittää ihmisiä sinänsä. Terrori-iskuihin turvaudutaan kuitenkin suhteellisen harvoin, niiden kokonaishaitat ovat selvästi pienemmät kuin haittamaahanmuuton muut kustannukset.
Huonoin toimintalinja on hyökätä kaupunkeja vastaan. Hyökkää kaupunkeihin vain kun ei ole mitään muuta vaihtoehtoa.
Tässä uudempi suomennos on parempi: Huonoin vaihtoehto on hyökätä linnoitettuihin kaupunkeihin. Oletteko nähneet terroristien iskevän armeijan kasarmeille?
Saavuttaaksesi varmasti sen, mihin hyökkäät, hyökkää paikkaan, jota vihollinen ei suojele. Voidaksesi pitää mitä puolustat, puolusta paikkaa johon vihollinen ei hyökkää.
Eli isketään heikkoihin kohteisiin. Pidetään oma valta-alue omalla maalla eikä edes yritetä ottaa virallisesti haltuun länsimaiden ghettoja - vielä.
Vihollinen ei saa tietää, missä aion ryhtyä taisteluun. Sillä jos hän ei tiedä, missä aion taistella, hänen on valmistauduttava monissa paikoissa. Ja kun hän valmistautuu monissa eri paikoissa, on vastus valitsemassani kohdassa vähäinen.
Maahan tunkeutuminen on helppoa siksi, että rajoja ei voida vartioida joka paikassa riittävän tehokkaasti. Siksi on ensiarvoisen tärkeää, että luvatta maahan tulleet ajetaan pois välittömästi heidän jäätyään kiinni.
Voittamattomuus riippuu omasta toiminnasta, vihollisen haavoittuvuus hänestä.
Islamilaiset maat ovat onnistuneet myymään länsimaalaisille myytin itsestään uhreina. Mikä on aika huvittavaa siihen nähden, että niiden harvojen varakkaiden muslimimaiden vauraus johtuu siitä, että ne sattuvat istumaan öljylähteiden päällä. Eikä öljylle olisi mitään käyttöä, ellei länsimainen sivistys olisi luonut sitä tarvitsevaa teknologiaa ja infrastruktuuria, joka mahdollistaa öljylähteiden hyödyntämisen. Islamilaisen terrorin takia voisi tietysti boikotoida islamilaisten maiden valmistamia tuotteita, mutta kun sellaisia ei ole. Mitä länsimaiden haavoittuvuuteen tulee, teknologiamme on täysin ylivertaista muslimimaihin nähden. Meidän haavoittuvuutemme korreloi täydellisesti moraalisen rappion tilan kanssa.
Ne, jotka eivät käytä paikallisia oppaita, eivät pysty hyödyntämään maaston tarjoamia etuja.
Tämä on helppo käsittää. Islam levittäytyy sivistysmaihin ja hyödyntää siellä asuvia muslimeja.
Paikalliset agentit ovat niitä vihollisalueen ihmisiä, jotka otamme palvelukseemme.
Länsimaiset islam-larppaajat, jotka ovat kääntyneet muslimeiksi.
Salaiset agentit ovat niitä vihollisen virkamiehiä, jotka otamme palvelukseemme.
Se virkakoneiston osa, joka mädättää länsimaisen yhteiskunnan perustaa rakentamalla muslimeille erioikeuksia.
Armeijalta voidaan ryöstää sen taistelutahto ja sen komentajalta viedä rohkeus.
Kun länsimaalaisia syyllistetään olemattomasta rasismista, tarkoitus on muuttaa heidät apaattisiksi ja pelokkaiksi.
Kun vihollisen lähettiläät puhuvat nöyrästi, mutta hän jatkaa valmistelujaan, hän lähtee hyökkäykseen.
Jokaisen terrori-iskun jälkeen vakuutellaan, kuinka tämä ei ole "oikeaa islamia" ja samaan aikaan haittamaahanmuutto jatkuu.
Tämä kaikki on jo tapahtunut. Tästä eteenpäin kyse on enää siitä, kuinka länsimaiden tulee toimia voittaakseen. Myös siihen Sun Tzu antaa selkeät ohjeet:
Sotaoperaatioiden vaikein ongelma on asettua vihollisen asemaan ja nähdä hänen suunnitelmansa sisältäpäin.
Meidän ymmärryksemme islamista on pahasti puutteellinen. Emme tunne Koraania, meillä ei ole riittävästi arabian kieltä hallitsevia asiantuntijoita. Meidän on perehdyttävä viholliseen paremmin. Ennen muuta on pyrittävä ymmärtämään, miksi niin suuri osa länsimaalaisista haluaa oman kulttuurinsa tuhoa.
Keskitä voimasi vihollista vastaan, ja tuhannenkin li'n päästä voit tuhota hänen kenraalinsa. Näin saavutetaan oma päämäärä taitavasti ja älykkäästi.
Viedään sota vihollisen maaperälle, kuten myös Clausewitz opetti. Tässä tarkoitetaan etenkin vaikuttamista länsimaiden yleiseen mielipiteeseen. Sen luulisi olevan helppoa - ei tarvitse tehdä muuta kuin kertoa totuus. Käytännössä tämä on hankalaa siksi, että on jo niin kauan kerrottu valheita kulttuurien samanarvoisuudesta.
Sulje solat, peruuta passit, katkaise yhteydenpito vihollisen lähettiläisiin ja määrää temppelineuvosto toteuttamaan suunnitelmat sinä hetkenä kun vihollisuudet aloitetaan.
Haittamaahanmuutolle on laitettava välittömästi totaalinen esto. Tai tarkemmin sanoen, kyllä länsimaihin saa tulla muslimeja, kunhan koko ajan lähetämme pois useampia kuin tulee tilalle. Onhan olemassa se pieni mahdollisuus, että muslimimaihin palaa joitakin järkeviä, jotka ovat nähneet todelliset syyt länsimaiden menestykseen ja yrittävät rakentaa oman maansa paremmaksi.
Kun vihollinen jättää sinulle tilaisuuden, käytä se pikaisesti eduksesi. Ennakoi hänen toimensa ja valtaa jotain hänelle arvokasta. Etene salaisen aikataulun mukaan.
Islamin ainoa vauraus perustuu öljyyn. Yksi mahdollisuus islamin musertamiseksi on poistaa länsimaiden riippuvuus tästä luonnonvarasta hyödyntämällä muita energiamuotoja tai omia öljylähteitä, kuten öljyhiekkaa. Länsimaissa mädätys perustuu viestintään. Vaihtoehtoisten viestintäkanavien luominen saattaa pakottaa valtamedian muuttamaan linjaansa, kun lukijat vähenevät.
Sodan doktriinin mukaan on seurattava vihollisen tilannetta taistelun ajankohdan päättämiseksi.
Ennen kaikkea kyse on siitä, milloin länsimaalaisten mitta on tullut täyteen.
Ole aluksi ujo kuin neito. Kun vihollinen jättää sinulle mahdollisuuden, ole nopea kuin jänis, eikä hän pysty kestämään iskuasi.
Kuten Sun Tzu totesi, pitkittyneet kampanjat eivät hyödytä ketään. Iskun on oltava nopea, tehokas, päättäväinen ja ennen kaikkea riittävän kova, jotta se on ratkaiseva.
On viisi luonteenpiirrettä, jotka kenraalissa ilmetessään ovat vaarallisia.
1. Jos hän on uhkarohkea, hänet voidaan surmata.
2. Jos pelkuri, vangita.
3. Jos pikaistuva, petkuttaa.
4. Jos hänen kunniantuntonsa on liian herkkä, häntä voi herjata.
5. Jos hän on sääliväinen, häntä voi ahdistaa.
Näistä ainakin kolme keskimmäistä viidestä sopii muslimeihin kuin suutarin sormi sian perseeseen. Ensimmäinenkin jossain määrin, viides tuskin. Joka tapauksessa yksikin riittäisi, kunhan vastustaja on päättäväinen ja hänen heikkouttaan osataan hyödyntää.
Voiton saavuttaminen heikkoa vihollista vastaan on helppoa, jos on tahtoa ja noudattaa Sun Tzun ohjeita:
Sen vuoksi selvitä itsellesi vihollisen suunnitelmat ja tiedät, mikä strategia menestyy ja mikä ei.
Pakota hänet liikkeeseen ja varmistu hänen liikkeidensä kaavasta.
Arvioi hänen valmistelunsa ja varmistu näin taistelukentästä.
Suorita tunnusteluja ja selvitä, missä hänen voimansa on vahva ja missä riittämätön.
Kaavojen ja hahmojen pohjalta laadin suunnitelmat voittoa varten, mutta rahvas ei tätä ymmärrä. Vaikka kaikki näkevät ulkoiset ilmiöt, ei kukaan ymmärrä kuinka olen luonut voiton.
Siksi, kun olen saavuttanut voiton, en toista taktiikkaani, vaan vastaan muuttuviin olosuhteisiin lukemattomin eri tavoin.
Armeijaa voidaan verrata veteen, sillä samoin kuin vesi välttää ylämaata ja kiiruhtaa alaville maille, välttää armeija voimaa ja iskee heikkouksiin.
Ja kuten vesi muovaa uomansa maaston mukaan, niin armeija rakentaa voittonsa suhteessa viholliseen.
Ja kuten vedellä ei ole pysyvää muotoa, ei sodassakaan ole pysyviä olosuhteita.
Näin sitä, joka osaa saavuttaa voiton muuttamalla taktiikkaansa vihollisen tilanteen muuttuessa voidaan kutsua jumalaiseksi.
Me olemme paljon vahvempia kuin muslimit. Jos länsimaat haluasivat, ne voisivat perustaa Kaaban aukiolle jättimäisen sikalan. Islam on olemassa vain länsimaiden armosta. Se ei muodosta minkäänlaista uhkaa länsimaille. Todellinen uhka on länsimaiden sisäinen haluttomuus sivistyksen puolustamiseen.
Usein esitetään kysymys:
- Oletko huolestunut islamin vaikutuksesta länsimaihin?
Siihen ainoa oikea vastaus on:
- Ei, en ole ollenkaan huolestunut islamista. Olen huolestunut länsimaiden haluttomuudesta käsitellä islamia.
lauantai 10. lokakuuta 2020
tiistai 6. lokakuuta 2020
Sukupuolineutraalius kaukana
Ryhdyin tuossa päivänä muutamana miettimään, millä saisi pahemmillekin tahvoille tungettua korvien väliin sen faktan, että urheilussa sukupuolineutraalius on typerimpiä koskaan kuultuja ideoita. Naiset kun nyt eivät yksinkertaisesti pärjää lainkaan miehille silloin kun lähdetään samalta viivalta.
Sitten sain oivalluksen. Yleisurheilussa sileillä juoksumatkoilla tuloksia on tietysti helppoa vertailla, samoin hypyissä. Aitamatkoilla ja heitoissa taas miesten ja naisten välineet ovat erilaisia - aitakorkeus ja välinepainot vaihtelevat, joten niissä tulosvertailu ei ole mahdollista. Paitsi jos valitsee sopivan verrokkiryhmän. Junioreilla välineet ovat erilaiset kuin aikuisilla. Suomalaisessa junioriyleisurheilussa 15-vuotiaiden poikien sarja (ja samalla 14-vuotiaiden) urheilee täsmälleen samoilla välineillä kuin naiset. Eli juoksevat satasen eikä sadankympin aidat ja aitakorkeus on sama kuin naisilla. Moukari painaa saman neljä kiloa.
Tästäpä saa luotettavaa vertailua. Jos 15-vuotiaat pojat urheilevat samoilla välineillä kuin naiset, niin ei muuta kuin "maaottelu" pystyyn ja lasketaan pisteet. Kuinka käy, pärjäävätkö keskenkasvuiset klopit naisille?
Otin vertailuun normaalit Suomi-Ruotsi -maaottelun lajit. Eli yleisurheilun arvokisaohjelma, poislukien maraton, kävelyt ja moniottelut. Tilastoiksi valitsin kauden 2019 tilastot eli poimin sekä 15-vuotiasta pojista että naisista kolme sen kauden parasta suoritusta. Pisteet laskettiin lajeittain maaottelupisteytyksellä eli 7-5-4-3-2-1 ja viesteissä 5-2.
Muutamassa lajissa ei kuitenkaan voinut tehdä luotettavaa vertailua. 1500 m ei ole 15-vuotiaiden poikien virallinen juoksumatka. Pojat kuitenkin juoksevat sitä jonkin verran, joten otin sen sellaisenaan. 5000 ja 10000 metriä 15-vuotiaat eivät juokse ollenkaan. Virallinen matka 15-vuotiailla on 2000 metriä ja jonkin verran juostaan myös 3000 metriä.
Ratkaisin tämän ongelman käyttämällä yleisurheilun kansainvälisiä pistetaulukkoja. Muutin naisten 5000 ja 10000 metrin tulokset pisteiksi ja otin niitä vastaamaan poikien 2000 ja 3000 metrin tulokset pisteytettynä naisten vastaavien matkojen taulukon mukaan (miesten pistetaulukko ei tietenkään ole vertailukelpoinen, koska vaikkapa 3000 metrillä tietystä ajasta saa paljon vähemmän pisteitä miesten kuin naisten taulukosta). Tämä simuloi tilannetta kohtuullisen hyvin.
Toinen vastaavanlainen ongelma tuli vastaan pitkissä aidoissa ja estejuoksussa. Naiset juoksevat 400 m aidat, pojat 300 m aidat. Naiset juoksevat 3000 metrin esteet, pojat 1500 metrin esteet. Tässäkin vertailun voisi periaatteessa tehdä pistetaulukolla. Ongelma on se, että pistetaulukossa ei ole 300 metrin aitojen ja 1500 metrin esteiden pisteytystä. Niinpä päätin simuloida tätä siten, että katsoin pisteet vastaavasta naisten sileän matkan taulukosta. Eli naisten 3000 metrin esteiden tulosten pisteet luin sileän 3000 metrin taulukosta ja poikien 1500 metrin esteiden tulosten pisteet sileän (naisten) 1500 metrin taulukosta. Pitkissä aidoissa vastaavasti.
Viesteissä laskin yksinkertaisesti neljän parhaan juoksijan aikojen summat. Todellinen viestiaika olisi tietysti sekä lyhyessä että pitkässä viestissä 2-4 sekuntia nopeampi, mutta se ei muuta joukkueiden keskinäistä järjestystä mihinkään.
Maaottelu, osallistujat lajeittain, tulokset, lajin jälkeen ensin lajipisteet ja sitten senjälkeinen pistetilanne. Pisteissä naiset ensin. Urheilijoiden joukkueita ei ole merkitty, etunimestä pystynee päättelemään kumpaan joukkueeseen urheilija kuului:
100 m
1. Jonas Jäppinen 11,35
2. Hanna-Maari Latvala 11,38
3. Ive Ntumba 11,40
4. Jarmo Eromäki 11,43
5. Lotta Kemppinen 11,50
6. Nooralotta Neziri 11,57
8 - 14
8 - 14
200 m
1. Jarmo Eromäki 22,80
2. Joonas Jäppinen 23,41
3. Konsta Rutonen 23,44
4. Hanna-Maari Latvala 23,58
5. Anniina Kortetmaa 23,83
6. Lotta Kemppinen 23,87
6 - 16
14 - 30
400 m
1. Jarmo Eromäki 52,79
2. Jere Haapalainen 52,99
3. Stephen Kurki 53,36
4. Aino Paunonen 54,59
5. Jeanine Nygård 54,64
6. Milja Thureson 54,88
6 - 16
20 - 46
800 m
1. Sara Kuivisto 2:01.85
2. Jere Haapalainen 2:01.94
3. Eemeli Katajalaakso 2:05.00
4. Martti Majuri 2:06.27
5. Nathalie Blomqvist 2:07.62
6. Viola Westling 2:11.02
10 - 12
30 - 58
1500 m
1. Sara Kuivisto 4:08.85
2. Nathalie Blomqvist 4:15.13
3. Janica Rauma 4:24.05
4. Aarre Paukkeri 4:26.37
5. Aarni Eljs 4:27.48
6. Elmeri Kero 4:32.61
16 - 6
46 - 64
5000 m (eli naisten 5000 m ja poikien 2000 m muutettuna pistetaulukon mukaan)
1. Camilla Richardsson 1092
2. Eemeli Katajalaakso 1023
3. Aarre Paukkeri 1009
4. Ilmari Lehmus 1002
5. Minttu Hukka 982
6. Moona Korkealaakso 971
10 - 12
56 - 76
10000 m (eli naisten 10000 m ja poikien 3000 m muutettuna pistetaulukon mukaan)
1. Camilla Richardsson 1080
2. Johanna Peiponen 1047
3. Alisa Vainio 1031
4. Aarre Paukkeri 956
5. Miki Niemensivu 891
6. Vinski Malinen 808
16 - 6
72 - 82
100 m aidat
1. Annimari Korte 12,72
2. Reetta Hurske 12,78
3. Konsta Rutonen 12,86
4. Nooralotta Neziri 12,89
5. Juho Kallio 13,45
6. Lassi Pihlavisto 13,80
15 - 7
87 - 89
400 m aidat (eli naisten 400 m aidat ja poikien 300 m aidat muutettuna pistetaulukon mukaan)
1. Konsta Rutonen 1021
2. Samuli Takkinen 990
3. Sampo Väyrynen 970
4. Viivi Lehikoinen 905
5. Kristiina Halonen 891
6. Eveliina Määttänen 885
6 - 16
93 - 105
3000 m esteet (eli naisten 3000 m esteet ja poikien 1500 m esteet muunnettuna pistetaulukon mukaan)
1. Camilla Richardsson 990
2. Eemeli Katajalaakso 951
3. Janica Rauma 944
4. Aleksi Nokkanen 873
5. Patrik Järvinen 862
6. Astrid Snäll 856
12 - 10
105 - 115
Korkeus
1. Ella Junnila 195
2. Heta Tuuri 188
2. Jere Nyström 188
4. Maria Huntington 185
5. Noor-Eldin Mahmoud 182
6. Eero Mäkinen 181
14,5 - 7,5
119,5 - 122,5
Seiväs
1. Wilma Murto 451
2. Otto Hiivola 435
3. Laura Ollikainen 430
4. Saga Andersson 426
5. Matti Leväsalmi 415
6. Martti Hyvärinen 412
14 - 8
133,5 - 130,5
Pituus
1. Taika Koilahti 669
2. Maria Huntington 644
3. Juho Kallio 638
4. Simeon Vorselman 637
5. Sisu Mikkilä 634
6. Sini Sanaslahti 631
13 - 9
146,5 - 139,5
Kolmiloikka
1. Kristiina Mäkelä 14,26
2. Senni Salminen 13,85
3. Emma Pullola 13,57
4. Simeon Vorselman 12,92
5. Juho Kallio 12,61
6. Sami Bärlund 12,57
16 - 6
162,5 - 145,5
Kuula
1. Senja Mäkitörmä 16,72
2. Max Lampinen 16,55
3. Kaisa Kymäläinen 16,15
4. Eveliina Rouvali 16,10
5. Henrik Lehtinen 15,74
6. Otto Hiivola 15,40
14 - 8
176,5 - 153,5
Kiekko
1. Max Lampinen 59,60
2. Otto Hiivola 57,92
3. Salla Sipponen 57,79
4. Sanna Kämäräinen 55,66
5. Kosti Saine 55,27
6. Lotta-Kaisa Eliander 53,96
8 - 14
184,5 - 167,5
Moukari
1. Max Lampinen 77,78
2. Krista Tervo 70,18
3. Inga Linna 67,23
4. Suvi Koskinen 65,33
5. Simo Piirainen 63,23
6. Mikko Huhta 61,74
12 - 10
196,5 - 177,5
Keihäs
1. Jaakko Honka 61,75
2. Lenni Yli-Kotila 61,56
3. Ville Kujala 60,03
4. Heidi Nokelainen 58,70
5. Jenni Kangas 58,28
6. Jatta-Mari Jääskeläinen 57,47
6 - 16
202,5 - 193,5
4 x 100 m (neljän parhaan ajat yhteenlaskettuna)
1. Pojat 15 (Joonas Jäppinen - Ive Ntumba - Jarmo Eromäki - Konsta Rutonen) 45,62
2. Naiset (Hanna-Maari Latvala - Lotta Kemppinen - Nooralotta Neziri - Anniina Kortetmaa) 46,04
2 - 5
204,5 - 198,5
4 x 400 m (neljän parhaan ajat yhteenlaskettuna)
1. Pojat 15 (Jarmo Eromäki - Jere Haapalainen - Stephen Kurki - Samuli Takkunen) 3:33.03
2. Naiset (Aino Paunonen - Jeanine Nygård - Milja Thureson - Eveliina Määttänen) 3:39,24
2 - 5
206,5 - 203,5
Eli ottelu olisi hyvin tasainen. Tilastojen mukaan laskettuna naiset voittaisivat kolmella pisteellä. Tämä tarkoittaa sitä, että todellisessa ottelussa voisi käydä ihan kummin tahansa.
Joka tapauksessa johtopäätös on aivan selvä. Parhaat naiset ovat 15-vuotiaiden poikien tasolla. 15-vuotiaista pojista yksikään ei tainnut viime vuonna selvittää Kalevan Kisojen tulosrajaa eli olla Suomessa noin 20 parhaan joukossa. Yleensä tämänikäisten poikien parhaat ovat miesten joukossa jossain niukasti sadan parhaan joukossa. Heittolajeissa vertailua ei voi yleensä edes tehdä, sillä miesten välineet ovat 15-vuotiaille pojille liian painavia heitettäviä loukkaantumisriskin kannalta. Kuitenkin 15-vuotiaat pojat pistivät heittolajien pisteissä naisille päihin 48 - 40.
Sukupuolineutraalius ei todellakaan kuulu urheiluun.
Vasta kesken pistelaskun tajusin, että tässä ottelussa on (ainakin) yksi epäreiluus. Pojista mukana on vain yksi ainoa, vuoden 2004 ikäluokka. Naisten joukkueessa taas on mahdollisuus poimia urheilijoita pitkälti yli kymmenestä ikäluokasta.
Jos ottaisi vuonna 2004 syntyeet pojat vaikkapa vastaan 1996 syntyneet naiset (23 v ikää eli urheilijana parjaimmillaan), ei naisilla olisi minkäänlaisia mahdollisuuksia.
Katsoin huvikseni, mitä tapahtuisi jos poikien joukkueeseen olisi saanut ottaa myös vuotta nuorempia eli 2005 syntyneitä poikia. Nimilistaan olisi tullut vain muutama muutos. Poikien kehitys on tuossa iässä niin suurta, että 14-vuotiaiden parhaatkaan eivät aivan muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta mahdu 15-vuotiaiden sakissa kolmen joukkoon. Ja nämä olisivat olleet niin marginaalisia vahvistuksia ja tulleet vieläpä sellaisiin lajeihin, että maaottelun kokonaispistemäärä ei olisi muuttunut mitenkään.
Ehkä varmemman vertailun saisi aikaan, jos tutkisi kaikkien aikojen tilastoja. Tällöin sekä naisilla että 15-vuotiailla pojilla olisi käytössään kaikki mahdolliset historialliset ikäluokat. Tämä vertailu kuitenkin törmää yllättävään ongelmaan. 15-vuotiaiden poikien välinepainot ja aitakorkeudet eivät ole aina olleet samoja kuin naisilla. Muutos nykyiseen tapahtui vuonna 1995 ja monet naisten kolmen parhaan joukkoon yltävät tulokset on tehty jo ennen tätä, jolloin vertailu ei ole mielekästä. Asian voi tietysti kiertää sillä, että ottaa vertailuun vain vuodesta 1995 eteenpäin tehdyt tulokset. Ehkä teen joskus tämän vertailun, ainakin jos yleisö pyytää.
lauantai 3. lokakuuta 2020
Uusinta: Vesiputoukset
Lukijalle: Uusitaanpa juttu näyttävistä vesiputouksista:
Sarjassamme maantieteellisiä erikoisuuksia ovat tällä kertaa vuorossa vesiputoukset. Tekstissä mainitut tilastotiedot ovat enimmäkseen peräisin vesiputousten tietokannasta. Suomen osalta löytyy erinomainen sivusto Suomen vesiputouksista.
Maailman korkeimpana vesiputouksena mainitaan kaikissa lähteissä Venezuelassa sijaitsevat Angelin putoukset, putouskorkeutta hulppeat 979 metriä, joista 807 yhtenäisenä pystysuorana pudotuksena. Komea näky kieltämättä, mutta toisaalta Rio Kerepacupai Meru -joki on varsin vaatimaton virtaamaltaan, keskimäärin vain 14 m3/s, mikä vastaa Suomessa sellaista parin-kolmenkymmenen kilometrin mittaisen joen virtaamaa. Putouksen vesimäärä ei siis ole valtava. Ehkä jossain päin maailmaa on puropahanen, joka putoaa pystysuoralta seinämältä vielä korkeammalta. Onhan ihan varmaa, että ainakin sateella jossain kohtaa Mount Thorin maailmanennätysseinämältä valuu vesinoro 1250 metriä suoraan alas. Näin ollen pelkkä putouksen määritelmä on kyseenalainen. Puhumattakaan siitä, mikä sitten mahtaa olla näyttävin putous, kun otetaan huomioon putouskorkeuden lisäksi virtaama. Eihän Angel Falls olisi mitään, jos sen putouskorkeus olisi sama 51 metriä kuin maailmankuululla Niagaralla. Toisaalta mitä olisikaan Niagara, jos se putoaisi Angel Fallsin tapaan 807 metriä pystysuoraan?
Luonnolliselta kuulostava tapa mitata vesiputouksen mahtavuutta vaikuttaisi ensiajatuksella olevan putouskorkeuden ja virtaaman tulo. Tällä tavoin laskettuna maailman mahtavimmat vesiputoukset saadaan järjestykseen. Seuraavassa listassa on putouksen nimi, joki jossa se sijaitsee, putouskorkeus metreinä, keskivirtaama kuutiometreinä sekunnissa ja näiden tulo. Arvot on otettu aiemmin mainitusta vesiputousten tietokannasta. Korkeutena on käytetty sen listaamaa suurinta vapaata pudotusta. Voi olla, että tämä arvo on joissakin tapauksissa epävarma ja joissakin tapauksissa saattaa olla, että osa vedestä virtaa muuta kautta kuin korkeimman pudotuksen reittiä.
1. Inga Falls, Kongo, 21 x 25768 = 541128
2. Guaíra Falls, Parana, 40 x 13309 = 532360
3. Khone Phapheng Falls, Mekong, 21 x 11610 = 243810
4. Paulo Afonso, Saõ Francisco, 59 x 2832 = 167088
5. Livingstone Falls, Kongo, 6 x 25060 = 150360
6. Kaieteur, Potaro, 226 x 660 = 149160
7. Niagara, Niagara, 51 x 2407 = 122757
8. Victorian putoukset, Sambesi, 105 x 1088 = 114240
9. Iguassun putoukset, Iguassu, 64 x 1746 = 111744
10. Sivanasamudram, Kaveri, 98 x 934 = 91532
Angel Falls ei pääse lähellekään listaa tuloksella 807 x 14 = 11289.
Euroopan suurin tällä mittarilla on Dettifoss Islannissa Jökulsá á Fjöllum -joessa, 51 x 399 = 20349. Suomen suurin on tietysti Pihtsusköngäs Pihtsusjoessa, 1,7 x 17 = 28,9.
Kuten listasta havaitaan, tämä mittaustapa ei taida olla visuaalisesti kovin pätevä. Onhan listaviitosena putouskorkeudeltaan vain kuusimetrinen Livingstone Falls, mutta kun se sattuu olemaan virtaamaltaan mahtavassa Kongojoessa. Suhteellisuudentajua asiaan saa huomaamalla, että jos Amazonjoessa olisi sen alajuoksulla vain yhden metrin korkuinen vesiputous, se olisi listan nelosena.
Koska kyse on putouksesta, ei virtaamasta, lienee järkevämpää antaa putouskorkeudelle enemmän painoarvoa kuin virtaamalle. Lisätään edelliseen laskutapaan kertoimeksi putouskorkeus toiseen kertaan eli lasketaan putouskorkeuden toisen potenssin ja virtaaman tulo. Tällöin saadaan lista, mikä taitaa parhaiten kuvata vesiputousten mahtavuutta.
Suomen ylivoimaisena ykkösenä säilyy Pihtsusköngäs tuloksella 49,13. Tämä on varsin vaatimaton arvo ja siksi jatkossa puhutaankin suoraan tuhansien pisteiden tarkkuudella, jolloin Pihtsuskönkään arvo on 0,049. Tosin jos Jyrävä hyväksytään yhtenäiseksi putoukseksi, se on ykkönen niin tällä listalla tuloksella 3,7 kuin äskeiselläkin tuloksella 183. Suora putouskorkeus kun on maailmanlistallakin vähintäänkin kyseenalainen määrittelykysymys. Äskeisen listan Euroopan ykkönen Dettifoss saa tuloksen 1037. Uudeksi Euroopan ykköseksi nousee 612 metriä putoava Norjan Langfossen tuloksella 2996. Tosin putous ei kyllä ole pystysuoraa putousta, vaikka se tietokannassa on sellaiseksi luokiteltu.
Yllättävää on, että Niagara tipahtaa niukasti Top 10-listalta jäämällä yhdenneksitoista. Sen 51 metrin putouskorkeus ei riitä, vaikka itse joki on virtaamaltaan yli nelinkertainen vaikka Kemijokeen nähden. Toisaalta tässä listassa muutamat putoukset ovat edellä mainituista syistä vähintäänkin kyseenalaisia: onko putous todella suoraa (kuten Niagarassa) ja virtaako kaikki vesi korkeimman suoran pudotuksen kautta vai kiertääkö loivempaa koskireittiä? Kymmenen ensimmäisen lista on suunnilleen sama kuin ensimmäinen listaus. Kolme nimeä vaihtuu, mutta vanhat nimet menevät aika lailla uuteen järjestykseen. Jokaisen putouksen kohdalla tekstissä myös linkki videoon.
10. Iguassun putoukset, Iguassu, 7151 pistettä
Iguassu ei oikeastaan ole vesiputous, vaan spektaakkeli. Se on 2-3 kilometriä leveä, koostuu noin 275 rinnakkaisesta putouksesta, putouskorkeutta 64 metriä ja virtaamaa kolmen Kemijoen verran. Siis keskimäärin. Tulva-ennätys on tähän nähden 26-kertainen virtaama, yli 45000 kuutiometriä sekunnissa. Kun Eleanor Roosevelt kävi putouksilla, hän totesi: "Niagara-parka!". Putous on mahtavuudessaan vasta tämän listan kymmenes, mutta näyttävyydessään se olisi ensimmäinen - tai toinen listaykkösen jälkeen.
9. Virginia Falls, South Nahanni River, 8100 pistettä
Kanadan Luoteisterritoriossa virtaa South Nahanni -joki noin tuhannen kuutiometrin vauhdilla sekunnissa syöksyen Virginia Fallsin putouksissa 90 metriä suoraan alas. Putouksen jakaa kahtia Mason's Rock -kallio, joka törröttää raivoavan veden keskeltä kuin lähes satametrinen torahammas.
8. Sivanasamudram, Kaveri, 8970 pistettä
Kemijoen suuruusluokkaa oleva Kaveri virtaa Etelä-Intiassa. Putouskorkeus on 98 metriä, mutta joki jakautuu putousten kohdalla useiksi haaroiksi yli puolen kilometrin leveydelle. Suurin osa vedestä tulee alas useina putouksina kuohuen niiden välissä koskina. Suoran pudotuksen kautta tulee vain pieni osa joen virtaamasta, etenkin kun jokeen rakennettiin jo 1902 Intian ensimmäinen vesivoimala.
7. Jog Falls, Sharavathi, 9793 pistettä
Edellistä putousta huomattavasti näyttävämpi intialainen putous vieläpä samassa osavaltiossa eli Karnatakassa on Jog Falls. Virtaama on vaatimattomampi, vain 153 m3/s, mutta pudotus on lähes koko leveydeltä pystysuoraa ja sitä riittää 253 metriä. Virtaama vaihtelee suuresti. Ennen monsuunin alkamista putoukset kuihtuvat muutamaksi puroksi. Tilannetta sekoittaa vielä muutama kilometri ylävirtaan rakennettu vesivoimala, jonka energiantuotanto säätelee virtaamaa.
6. Paulo Afonso, Saõ Francisco, 9858 pistettä
Nykyään vesivoimalaitos käyttää suurimman osan putousten vedestä, mutta ennen sen rakentamista keskimäärin 2853 m3/s ja tulva-aikana viisinkertainen määrä vettä syöksyi sata metriä alaspäin ensin koskessa ja lopulta 59-metrisessä putouksessa. Näyttävä se on silti edelleen.
5. Inga Falls, Kongo, 11363 pistettä
Inga Falls on maailman suurin vesiputous - virtaamaltaan. Kongo on virtaamaltaan maailman toiseksi suurin joki ja putoukset sijaitsevat sen alajuoksulla. Keskimääräinen virtaama on yli 25000 m3/s eli semmoiset viisikymmentä Kemijokea. Joki putoaa 15 km matkalla 96 metriä alaspäin. Kuitenkaan Inga Falls ei ole varsinainen vesiputous, vaan käsittämättömän suuri koski. Suurimmaksi pystysuoraksi pudoukseksi on listattu 21 metriä ja pisteet on laskettu sen mukaan. Luultavasti tämän pystysuoran osion kautta virtaa kuitenkin vain murto-osa vedestä.
4. Victorian putoukset, Sambesi, 11995 pistettä
Eli afrikaksi "Jylisevä Savu". Useimmiten vertailukohtana käytetään Niagaraa, johon nähden Victoria on yli tuplasti niin korkea ja noin tuplasti leveä. Toisaalta sen keskivirtaama on "vain" noin kaksi Kemijokea eli 1088 m3/s, suunnilleen puolet Niagarasta. Mutta sadekautena normaalivirtaama on Niagaraa suurempi ja ennätysvirtaama on kaksinkertainen Niagaran ennätykseen verrattuna. Nähtävyytenä pystysuoraan vajoavat toistasataa metriä vettä ovat toki omaa luokkaansa yhtenäisenä putouksena. Halutessaan putouksilla saa hurjan kokemuksen uimalla "Devil's Pool'issa" eli luonnonaltaassa juuri putousten yläpuolella. Halutessaan voi vilkaista suoraan sata metriä alas vedessä köllötellessään.
3. Angelin putoukset, Rio Kerepacupai Meru, 13418 pistettä
Virallisesti maailman korkein vesiputous yltää listakolmoseksi, kiitos valtavan putouskorkeutensa. Virtaama on vain neljätoista kuutiometriä sekunnissa, mutta putouskorkeus kompensoi sen näyttävyydessään.
2. Guaíra Falls, Parana, 21294 pistettä
Tätä putousta ei enää ole olemassa. Mahtava Parana-joki virtasi yli 13000 kuutiometriä sekunnissa pudoten 40 metriä alaspäin. Aina vuoteen 1982 asti, jolloin putouksista sata kilometriä alavirtaan valmistui Itaipun pato, aikoinaan maailman suurin vesivoimala. Joen voimasta kertoo parhaiten se, että sadekauden takia patoaltaan täyttymiseen kului vain kaksi viikkoa, vaikka sillä on pituutta pitkälti toistasataa kilometriä.
1. Kaieteur, Potaro, 33710 pistettä
Listaykkösenä on Kaieteur, joka on ainutlaatuinen yhdistelmä korkeutta ja virtaamaa. Kumpikaan ei ole maailmanennätystasoa, mutta virtaama 660 m3/s ja 226 metriä pystysuoraa pudotusta tekevät siitä maailman merkittävimmän vesiputouksen tällä mittarilla. On jotenkin oikeudenmukaista, että näin laskien ykköspaikan saa putous, joka on yhtenäinen sekä leveydeltään että putoukseltaan eli täysin klassisen mallinen vesiputous.
Sarjassamme maantieteellisiä erikoisuuksia ovat tällä kertaa vuorossa vesiputoukset. Tekstissä mainitut tilastotiedot ovat enimmäkseen peräisin vesiputousten tietokannasta. Suomen osalta löytyy erinomainen sivusto Suomen vesiputouksista.
Maailman korkeimpana vesiputouksena mainitaan kaikissa lähteissä Venezuelassa sijaitsevat Angelin putoukset, putouskorkeutta hulppeat 979 metriä, joista 807 yhtenäisenä pystysuorana pudotuksena. Komea näky kieltämättä, mutta toisaalta Rio Kerepacupai Meru -joki on varsin vaatimaton virtaamaltaan, keskimäärin vain 14 m3/s, mikä vastaa Suomessa sellaista parin-kolmenkymmenen kilometrin mittaisen joen virtaamaa. Putouksen vesimäärä ei siis ole valtava. Ehkä jossain päin maailmaa on puropahanen, joka putoaa pystysuoralta seinämältä vielä korkeammalta. Onhan ihan varmaa, että ainakin sateella jossain kohtaa Mount Thorin maailmanennätysseinämältä valuu vesinoro 1250 metriä suoraan alas. Näin ollen pelkkä putouksen määritelmä on kyseenalainen. Puhumattakaan siitä, mikä sitten mahtaa olla näyttävin putous, kun otetaan huomioon putouskorkeuden lisäksi virtaama. Eihän Angel Falls olisi mitään, jos sen putouskorkeus olisi sama 51 metriä kuin maailmankuululla Niagaralla. Toisaalta mitä olisikaan Niagara, jos se putoaisi Angel Fallsin tapaan 807 metriä pystysuoraan?
Luonnolliselta kuulostava tapa mitata vesiputouksen mahtavuutta vaikuttaisi ensiajatuksella olevan putouskorkeuden ja virtaaman tulo. Tällä tavoin laskettuna maailman mahtavimmat vesiputoukset saadaan järjestykseen. Seuraavassa listassa on putouksen nimi, joki jossa se sijaitsee, putouskorkeus metreinä, keskivirtaama kuutiometreinä sekunnissa ja näiden tulo. Arvot on otettu aiemmin mainitusta vesiputousten tietokannasta. Korkeutena on käytetty sen listaamaa suurinta vapaata pudotusta. Voi olla, että tämä arvo on joissakin tapauksissa epävarma ja joissakin tapauksissa saattaa olla, että osa vedestä virtaa muuta kautta kuin korkeimman pudotuksen reittiä.
1. Inga Falls, Kongo, 21 x 25768 = 541128
2. Guaíra Falls, Parana, 40 x 13309 = 532360
3. Khone Phapheng Falls, Mekong, 21 x 11610 = 243810
4. Paulo Afonso, Saõ Francisco, 59 x 2832 = 167088
5. Livingstone Falls, Kongo, 6 x 25060 = 150360
6. Kaieteur, Potaro, 226 x 660 = 149160
7. Niagara, Niagara, 51 x 2407 = 122757
8. Victorian putoukset, Sambesi, 105 x 1088 = 114240
9. Iguassun putoukset, Iguassu, 64 x 1746 = 111744
10. Sivanasamudram, Kaveri, 98 x 934 = 91532
Angel Falls ei pääse lähellekään listaa tuloksella 807 x 14 = 11289.
Euroopan suurin tällä mittarilla on Dettifoss Islannissa Jökulsá á Fjöllum -joessa, 51 x 399 = 20349. Suomen suurin on tietysti Pihtsusköngäs Pihtsusjoessa, 1,7 x 17 = 28,9.
Kuten listasta havaitaan, tämä mittaustapa ei taida olla visuaalisesti kovin pätevä. Onhan listaviitosena putouskorkeudeltaan vain kuusimetrinen Livingstone Falls, mutta kun se sattuu olemaan virtaamaltaan mahtavassa Kongojoessa. Suhteellisuudentajua asiaan saa huomaamalla, että jos Amazonjoessa olisi sen alajuoksulla vain yhden metrin korkuinen vesiputous, se olisi listan nelosena.
Koska kyse on putouksesta, ei virtaamasta, lienee järkevämpää antaa putouskorkeudelle enemmän painoarvoa kuin virtaamalle. Lisätään edelliseen laskutapaan kertoimeksi putouskorkeus toiseen kertaan eli lasketaan putouskorkeuden toisen potenssin ja virtaaman tulo. Tällöin saadaan lista, mikä taitaa parhaiten kuvata vesiputousten mahtavuutta.
Suomen ylivoimaisena ykkösenä säilyy Pihtsusköngäs tuloksella 49,13. Tämä on varsin vaatimaton arvo ja siksi jatkossa puhutaankin suoraan tuhansien pisteiden tarkkuudella, jolloin Pihtsuskönkään arvo on 0,049. Tosin jos Jyrävä hyväksytään yhtenäiseksi putoukseksi, se on ykkönen niin tällä listalla tuloksella 3,7 kuin äskeiselläkin tuloksella 183. Suora putouskorkeus kun on maailmanlistallakin vähintäänkin kyseenalainen määrittelykysymys. Äskeisen listan Euroopan ykkönen Dettifoss saa tuloksen 1037. Uudeksi Euroopan ykköseksi nousee 612 metriä putoava Norjan Langfossen tuloksella 2996. Tosin putous ei kyllä ole pystysuoraa putousta, vaikka se tietokannassa on sellaiseksi luokiteltu.
Yllättävää on, että Niagara tipahtaa niukasti Top 10-listalta jäämällä yhdenneksitoista. Sen 51 metrin putouskorkeus ei riitä, vaikka itse joki on virtaamaltaan yli nelinkertainen vaikka Kemijokeen nähden. Toisaalta tässä listassa muutamat putoukset ovat edellä mainituista syistä vähintäänkin kyseenalaisia: onko putous todella suoraa (kuten Niagarassa) ja virtaako kaikki vesi korkeimman suoran pudotuksen kautta vai kiertääkö loivempaa koskireittiä? Kymmenen ensimmäisen lista on suunnilleen sama kuin ensimmäinen listaus. Kolme nimeä vaihtuu, mutta vanhat nimet menevät aika lailla uuteen järjestykseen. Jokaisen putouksen kohdalla tekstissä myös linkki videoon.
10. Iguassun putoukset, Iguassu, 7151 pistettä
Iguassu ei oikeastaan ole vesiputous, vaan spektaakkeli. Se on 2-3 kilometriä leveä, koostuu noin 275 rinnakkaisesta putouksesta, putouskorkeutta 64 metriä ja virtaamaa kolmen Kemijoen verran. Siis keskimäärin. Tulva-ennätys on tähän nähden 26-kertainen virtaama, yli 45000 kuutiometriä sekunnissa. Kun Eleanor Roosevelt kävi putouksilla, hän totesi: "Niagara-parka!". Putous on mahtavuudessaan vasta tämän listan kymmenes, mutta näyttävyydessään se olisi ensimmäinen - tai toinen listaykkösen jälkeen.
9. Virginia Falls, South Nahanni River, 8100 pistettä
Kanadan Luoteisterritoriossa virtaa South Nahanni -joki noin tuhannen kuutiometrin vauhdilla sekunnissa syöksyen Virginia Fallsin putouksissa 90 metriä suoraan alas. Putouksen jakaa kahtia Mason's Rock -kallio, joka törröttää raivoavan veden keskeltä kuin lähes satametrinen torahammas.
8. Sivanasamudram, Kaveri, 8970 pistettä
Kemijoen suuruusluokkaa oleva Kaveri virtaa Etelä-Intiassa. Putouskorkeus on 98 metriä, mutta joki jakautuu putousten kohdalla useiksi haaroiksi yli puolen kilometrin leveydelle. Suurin osa vedestä tulee alas useina putouksina kuohuen niiden välissä koskina. Suoran pudotuksen kautta tulee vain pieni osa joen virtaamasta, etenkin kun jokeen rakennettiin jo 1902 Intian ensimmäinen vesivoimala.
7. Jog Falls, Sharavathi, 9793 pistettä
Edellistä putousta huomattavasti näyttävämpi intialainen putous vieläpä samassa osavaltiossa eli Karnatakassa on Jog Falls. Virtaama on vaatimattomampi, vain 153 m3/s, mutta pudotus on lähes koko leveydeltä pystysuoraa ja sitä riittää 253 metriä. Virtaama vaihtelee suuresti. Ennen monsuunin alkamista putoukset kuihtuvat muutamaksi puroksi. Tilannetta sekoittaa vielä muutama kilometri ylävirtaan rakennettu vesivoimala, jonka energiantuotanto säätelee virtaamaa.
6. Paulo Afonso, Saõ Francisco, 9858 pistettä
Nykyään vesivoimalaitos käyttää suurimman osan putousten vedestä, mutta ennen sen rakentamista keskimäärin 2853 m3/s ja tulva-aikana viisinkertainen määrä vettä syöksyi sata metriä alaspäin ensin koskessa ja lopulta 59-metrisessä putouksessa. Näyttävä se on silti edelleen.
5. Inga Falls, Kongo, 11363 pistettä
Inga Falls on maailman suurin vesiputous - virtaamaltaan. Kongo on virtaamaltaan maailman toiseksi suurin joki ja putoukset sijaitsevat sen alajuoksulla. Keskimääräinen virtaama on yli 25000 m3/s eli semmoiset viisikymmentä Kemijokea. Joki putoaa 15 km matkalla 96 metriä alaspäin. Kuitenkaan Inga Falls ei ole varsinainen vesiputous, vaan käsittämättömän suuri koski. Suurimmaksi pystysuoraksi pudoukseksi on listattu 21 metriä ja pisteet on laskettu sen mukaan. Luultavasti tämän pystysuoran osion kautta virtaa kuitenkin vain murto-osa vedestä.
4. Victorian putoukset, Sambesi, 11995 pistettä
Eli afrikaksi "Jylisevä Savu". Useimmiten vertailukohtana käytetään Niagaraa, johon nähden Victoria on yli tuplasti niin korkea ja noin tuplasti leveä. Toisaalta sen keskivirtaama on "vain" noin kaksi Kemijokea eli 1088 m3/s, suunnilleen puolet Niagarasta. Mutta sadekautena normaalivirtaama on Niagaraa suurempi ja ennätysvirtaama on kaksinkertainen Niagaran ennätykseen verrattuna. Nähtävyytenä pystysuoraan vajoavat toistasataa metriä vettä ovat toki omaa luokkaansa yhtenäisenä putouksena. Halutessaan putouksilla saa hurjan kokemuksen uimalla "Devil's Pool'issa" eli luonnonaltaassa juuri putousten yläpuolella. Halutessaan voi vilkaista suoraan sata metriä alas vedessä köllötellessään.
3. Angelin putoukset, Rio Kerepacupai Meru, 13418 pistettä
Virallisesti maailman korkein vesiputous yltää listakolmoseksi, kiitos valtavan putouskorkeutensa. Virtaama on vain neljätoista kuutiometriä sekunnissa, mutta putouskorkeus kompensoi sen näyttävyydessään.
2. Guaíra Falls, Parana, 21294 pistettä
Tätä putousta ei enää ole olemassa. Mahtava Parana-joki virtasi yli 13000 kuutiometriä sekunnissa pudoten 40 metriä alaspäin. Aina vuoteen 1982 asti, jolloin putouksista sata kilometriä alavirtaan valmistui Itaipun pato, aikoinaan maailman suurin vesivoimala. Joen voimasta kertoo parhaiten se, että sadekauden takia patoaltaan täyttymiseen kului vain kaksi viikkoa, vaikka sillä on pituutta pitkälti toistasataa kilometriä.
1. Kaieteur, Potaro, 33710 pistettä
Listaykkösenä on Kaieteur, joka on ainutlaatuinen yhdistelmä korkeutta ja virtaamaa. Kumpikaan ei ole maailmanennätystasoa, mutta virtaama 660 m3/s ja 226 metriä pystysuoraa pudotusta tekevät siitä maailman merkittävimmän vesiputouksen tällä mittarilla. On jotenkin oikeudenmukaista, että näin laskien ykköspaikan saa putous, joka on yhtenäinen sekä leveydeltään että putoukseltaan eli täysin klassisen mallinen vesiputous.
tiistai 29. syyskuuta 2020
Uutiskatsaus 40/2020
0. Ensinnäkin huomautus ennen varsinaista uutiskatsausta. Pahoittelen aikaisempiin juttuihin kommentoijille, etten ole niihin vastannut pitkään aikaan. Olen ollut henkilökohtaisista syistä pimennossa. Nyt asiat ovat kunnossa ja palaan normaaliin päiväjärjestykseen.
1. Valkopaskihanhet, vielä kerran
Kirjoitin taannoin (kohta 15) seuraavasti: ”Ongelma olisi helppo ratkaista: annetaan jokaiselle maanviljelijälle lupa ampua keväällä vaikkapa yksi valkopaskihanhi viittä peltohehtaaria kohti. … Win-win: pellot säästyvät ja jyväjemmari saa hanhipaistin.” Nyt luvat ovat tulleet. Ja niitä on enemmän kuin ehdotin. Mutta hanhia ei saa syödä, vaan ne on hävitettävä biojätteenä. Eikö ruokahävikki olekaan paha asia?
Parhaan ehdotuksen heitti kepun kansanedustaja Mikko Kärnä. Ei muuta kuin varusmiehet harjoittelemaan maaliinammuntaa elävillä maaleilla ja hanhet paisteiksi. No, tuo ensimmäinen osio olisi tuskin onnistunut edes ennen EU:hun liittymistä ellei sitten mennä 1950-luvulle asti. Jälkimmäinen ei onnistu EU-säädösten takia. Tuleeko kellekään muulle mieleen että on se hyvä että päästiin Euroopan kovaan ytimeen päättämään meitä koskevista asioista?
2. Viittomakieltä radiossa
Otsikko tuli mieleen, kun sai lukea Miss Suomi -kilpailussa käytettävän kasvomaskeja. Milläs arvioit kauneutta maskin takaa? Magneettikuvauksella? Tosin olihan tässä sitten se toivo, että valinnassa painotetaan enemmän kaulan alapuolista osaa. Tällöin loogisesti ottaen vartalon arvioimiseksi sen näkyvyyttä on vastaavasti parannettava samassa suhteessa kuin kasvoja peitetään. Valitettavasti pettymys syntyi jälleen kerran odotuksista.
3. Röh
Perussuomalaisten puoluevaltuuston jäsen Jarmo Vähäkainu joutui jättämään paikkansa puoluevaltuustossa. Sikatilallinen Vähäkainu oli antanut possuille nimet ”Husu” ja ”Suldaan”, josta mainitun nimiset mannekiinipoliitikot vetivät herneet nenäänsä.
Syntynyt kohu on hyvä esimerkki siitä, miten keskustelukulttuuri on muuttunut. Vajaa kolmekymmentä vuotta sitten eräs ex-urheilija piti sikatilaa ja antoi kolmelle karjulleen nimet Esko, Paavo ja Iiro. Asianosaiset eivät tiettävästi pahastuneet tätä käsittelevästä lehtijutusta. Saattoivatpa olla ylpeitäkin tai vähintään naurahtaa vertaukselle.
Mutta nyt tilanne on toinen ja vertauskuva asiaton. Anteeksipyynnölle todellakin on aihetta. Sika on älykäs ja hyödyllinen eläin.
4. Rahaa tärkeämpiin tarkoituksiin
Hallitus esittää leskeneläkkeelle 10 vuoden määräaikaa. Poliittinen päätös on jo selvästi tehty, koska propagandassa kaivettiin esiin järeä tykistö. Mainittiin, että osa eläkkeistä on jopa 7300 €/kk. Jos ja kun tämä on ongelma, niin se ratkeaa yksinkertaisesti asettamalla yläraja eläkkeelle, vaikka tonni kuussa. Todellisuudessa kyse on yleensä satasista. Jos eläkeläispariskunnalla on omakotitalo ja toinen kuolee, niin aika usein ilman leskeneläkettä lähtö talosta on edessä toisellekin.
Eikä leskeneläkkeen täydellinen poistokaan ratkaisisi sitä ongelmaa, jonka takia määräaikaistaminen on tulossa. Leskeneläkkeiden vuotuiset kulut kun kattavat vain kolmasosan haittamaahanmuuton kustannuksista. On lisäksi huomioitava, että leskeneläkkeen maksut jäävät yleensä kiertämään Suomen talouteen ja suomalaisten hyväksi toisin kuin haittamaahanmuuton.
5. Monikyldyyristä koulunkäyntiä
Viime aikoina on ollut paljon otsikoissa Vantaan Kytöpuiston koulussa tapahtunut pahoinpitely ja jatkuva koulukiusaaminen. Virallisissa lähteissä ei tietenkään kerrota mistä todella oli kysymys, mutta taidanpa PolPon kiusaksi jättää tämän vain tähän. Heillä on kädet täynnä töitä kun tutkivat monikulttuurifanittavan rehtorin somessa saamaa asiallista kritiikkiä.
Yleisesti ottaen totean vain sen, että kiusaajat ovat poikkeuksetta pelkureita. Ja pelkureissa on se hyvä puoli, että he uskovat voiman uhkaa. En ole vielä yhtään ainutta kertaa kuullut ainoastakaan tapauksesta, jossa kiusaaminen olisi jatkunut sen jälkeen kun yksi kiusaajista on väijytetty takaapäin ja piesty henkihieveriin. Enkä ole myöskään kuullut yhdestäkään kiusaamistapauksesta, joka olisi päättynyt osapuolten, kuraattorien ja rehtorin keskustelupiirin ansiosta.
6. Yhtä neekeriä vähemmän
Uncle Ben’s -riisi poistaa mustan naaman pakkauksestaan, kun se koetaan rasistiseksi. Voisiko joku ystävällisesti selittää, miksi neekerin kuvat pakkauksissa poistetaan kun samaan aikaan kaikissa vaatemainoksissa tuntuu siltä, että neekerit alkavat olla enemmistönä? Miksi tämä ei ole rasistista?
7. Mainoslauseen täysosuma
Faktoille on nyt suurempi tarve kuin koskaan – tilaa Hesari kahdeksi viikoksi. Ja jos noiden kahden viikon aikana et huomaa, miksi faktoille todellakin on suurempi tarve kuin koskaan ja lopeta Hesarin tilausta, niin tutkituta pääsi.
8. Taloustieteestä löytyi selviö - ja siitä ei saa puhua
Uutinen: Hyvinvointivaltio ei sovi yhteen pääoman ja työvoiman vapaan liikkuvuuden kanssa. Lyhyesti sanottuna kyse on siitä, että globalisaatiosta ovat hyötyneet vähiten vauraiden valtioiden keskiluokkaan kuuluvat. Siis juuri ne, joiden verovaroilla hyvinvointivaltiota pidetään yllä. Tämän pitäisi olla itsestään selvää. Jos pääoma ja työvoima liikkuvat vapaasti, rikkaat voivat liikkua niiden mukana. Suorittavan tason työ taas ei voi liikkua, koska ei müncheniläinen putkiasentaja tule rassaamaan seinäjokelaisen vessan tukkeutunutta putkea. Mutta keskiluokan työ voi liikkua suhdanteiden mukaan, jolloin keskiluokan pitäisi liikkua sen mukana. Vaan keskiluokan omaisuus on kiinteää ja omassa maassa. Paha on lähteä.
Toki asiaan voi liittyä monta muutakin puolta, tuo oli vain yksi esimerkki. Lopputulos on kuitenkin sama, ja se ei ole teorioiden kannalta suotuisa. Siksi se yritetään vaieta kuoliaaksi.
Ilmiön havainnut serbialainen taloustieteilijä Branko Milanovic esittää yhtenä ratkaisuna sitä, että maahanmuuttajille ei annettaisi kaikkia hyvinvointivaltion etuja, kuten sosiaaliturvaa, julkisia terveyspalveluita ja äänestysoikeutta. Tämä ainakin vähentäisi ongelmia, vaikka ei kokonaan niitä ratkaisisi ja saattaisi luoda uusiakin.
Ennen muuta ehdotus ei ota kantaa muihin kuin niihin maahanmuuttajiin, jotka tulevat työn takia. Haittamaahanmuutosta se ei sano yhtään mitään. Toisaalta sen merkitys hyvinvointivaltiolle onkin erinomaisen hyvin tiedossa. Ikävä kyllä tietyssä kansanosassa ei herätä minkäänlaisia ristiriitaisia tunteita se, että kehitysmaalainen maahanmuutto on välttämätön voimavara, johon on kulutettava loputtomasti resursseja. Toisaalta sama porukka on ulvomassa ilmastotalkoita ja samaan aikaan ottamassa innolla haittamaahanmuuttajia kymmenkertaistamaan hiilijalanjälkeään eikä näe tässäkään mitään ristiriitaa.
9. Kohti yleiskieltä
Kiinan kieli jakautuu eri ”murteisiin”, jotka todellisuudessa ovat täysin eri kieliä. Keskusjohtoinen maa on kuitenkin tehnyt rankan päätöksen ja päättänyt korvata murteet yleiskielellä.
Voi vain kuvitella, miten suuren kilpailuedun tämä päätös antaa Kiinalle tulevaisuudessa. Enää ei tarvitse tulkkia väliin, kun saman firman Kantonin ja Shanghain haaraosastot keskustelevat.
Samaan aikaan länsimaat ovat kulkemassa kohti samantapaista ratkaisua, mutta eri suunnasta. Yhä useammassa firmassa työkieli on englanti, vaikka välttämättä kukaan ei puhu sitä äidinkielenään. Samalla kielitaito yksipuolistuu. Vielä viisikymppisten pidemmälle koulua käyneiden sukupolvessa on normi, että vähintäänkin ymmärretään englannin lisäksi kahta muuta vierasta kieltä. Parikymppisillä tämä on jo harvinaisuus – englannin ohella osataan pakkoruotsin alkeet mutta ei muuta.
Kiinalaisilla on se etu puolellaan tulevaisuudessa, että he käyvät keskustelunsa äidinkielellään. Länsimaissa taas englantia ei puhu äidinkielenään kuin murto-osa. Tämä paitsi köyhdyttää ilmaisua, antaa toisaalta edun englantia äidinkielenään puhuville. Ja lisäksi on todettava, että ainoa englannin kielen valintaa puoltava kielitieteellinen etu lienee se, että se varmaan on sentään helpompaa kuin aiemmin yleiskielenä käytetyt latina ja ranska. Kaikista muista mahdollisista vaihtoehdoista englannin kieli lienee ylivoimaisesti huonoin valinta. Monikerroksisuutensa takia sen oppimisessa tulee tietyn tason jälkeen valtavan suuri kynnys vastaan. Englannin kirjoittaminen korkeatasoisesti on muita kieliä huomattavasti hankalampaa monestakin syystä. Paljon parempia indoeurooppalaisia valintoja olisivat vaikkapa saksa, italia tai jopa ruotsi.
Oli miten oli, sen verran suomeakin voitaisiin yleiskielistää että turun murteen käyttö pitäisi kieltää. Imperfektikonditonaalin käytöstä ”Sanosinkmää nii” pitäisi määrätä viisi päiväsakkoa per kerta.
10. Urheiluhenkeä
Espanjassa järjestetyssä triathlonkisassa brittikilpailija oli kolmantena, mutta juoksi loppusuoralla harhaan. Neljäntenä ollut espanjalainen opasti hänet oikealle reitille ja antoi britin tulla maaliin kolmantena. Järjestäjät palkitsivat suorituksen nostamalla myös espanjalaisen kolmannelle sijalle ja samalla palkkiorahalla.
En tunne tapauksen yksityiskohtia. Mikäli oletetaan, että reittimerkintä oli molemmille sama vaikkapa nuolin eikä esimerkiksi espanjankielisin tekstein, niin silloin tilanne oli tasapuolinen. Osa kilpailua on tuntea reitti. Silloin järjestys on selvä: britti kolmas, espanjalainen neljäs. Mikäli taas reittimerkintä oli jollain lailla epäreilu tai vaikkapa järjestäjä olisi ohjannut britin väärälle ja espanjalaisen oikealle reitille, silloin tuomarien ratkaisu oli oikea.
Yleisurheilussa on viime aikoina valitettavasti menty myös tähän ”urheiluhengen” mukaiseen pelleilyyn. Viime vuonna Dohan MM-kisoissa miesten pika-aidoissa jaettiin kaksi pronssia, kun viidenneksi tulleen juoksijan katsottiin tulleen häirityksi hylätyn juoksijan (olympiavoittaja Omar McLeod) taholta. Oikea ratkaisu olisi ollut tarjota uusintajuoksumahdollisuus nyt pronssille nostetulle Ortegalle sekä samalla kaikille muille halukkaille entisen tuloksen kumoamisen ehdolla ja yhdistää sitten tuloslistat. Vielä typerämpi ratkaisu nähtiin miesten moukarinheitossa, jossa jaettiin niin ikään kaksi pronssia. Alkujaan neljänneksi sijoittunut nostettiin myös pronssille, koska joukkue teki protestin väittäen pronssimitalistin heiton olleen yliastuttu. Nahkapäätöksenä heittoa ei hylätty, mutta pronssi jaettiin kahdelle urheilijalle. Siis jumalauta oikeasti. Joko heitto on yliastuttu tai sitten se ei ole sellaiseksi todistettavissa ja on hyväksyttävä.
Ennen muinoin asiat hoidettiin raa’asti mutta oikein. Tokion vuoden 1991 MM-kisoissa 50 km kävelyssä Neuvostoliitto-vainaan Aleksandr Potashov ja Andrei Perlov kamppailivat voitosta viimeiselle kilometrille asti. Siellä miehet päättivät olla ottamatta hylkäysriskiä ja kävelivät maaliviivan yli kädet toistensa kaulalla kuin kaksi vanhaa hinttaria (kielikuva otettu suoraan erään silloisen urheilutoimittajan tekstistä, en viitsi sanoa kenen koska nykyään tuollaisesta tulisi putkaalinnaavankeutta eikä tällainen wiharikos vanhene edes 30 vuodessa). Mutta säännöt ovat sääntöjä, maalikuvaa luettiin tarkkaan ja Potashov julistettiin voittajaksi. Suomalaisittain samanlainen tapaus sattui 1954 Bernin EM-kisoissa, kun Neuvostoliiton Ivan Filin tuli maratonilta stadionille ensimmäisenä, kääntyi väärään suuntaan ja perässä tulleet joukkuetoveri Boris Grishajev ja Suomen Veikko Karvonen oikeaan. Ennen kuin järjestäjät saivat ohjattua Filinin takaisin reitille, oli parivaljakolla jo puolen minuutin etumatka. Karvonen oli loppukirissä vahvempi.
Reitin tuntemus on kilpailijan omalla vastuulla, jos olosuhteet ovat muuten tasapuoliset. Viikonloppuna SM-maastoissa meinasi tulla taas yksi skandaali, kun Johanna Peiponen ja Annemari Kiekara olivat tehneet odotetusti jo parin kilometrin jälkeen kelpo pesäeron muihin. Kiekaran jalka kipeytyi, jolloin hän siirtyi äkisti reitin sivuun. Hetken kuluttua Peiponen havahtui, että niskassa ei enää kuulu hengitys. Hän pysähtyi ja käännähti hetkeksi takaisin luullen juosseensa väärään suuntaan, kun Kiekara oli kadonnut. Onneksi Peiponen selvisi hämmennyksestään muutamassa sekunnissa.
Radalla on hankalampi eksyä, mutta maasto ja maantie ovat eri asia. Kerran eräissä maastojuoksukisoissa oma valmennettava oli tulossa kymmenisen metriä johtavan juoksijan jäljessä kentälle kohti maalia. Reitillä oli kaksi äkillistä käännöstä, jolloin kärkijuoksija katosi hetkeksi näkökentästä. Oma valmennettavani suoritti vain ensimmäisen käännöksen ja oli jatkamassa kohti uutta kierrosta maalin sijaan. Karjaisin keuhkojeni kyllyydestä että KÄÄNNY! Näin tapahtui, mutta kärki oli jo mennyt menojaan. Hopeaa tuli. Tosin on myönnettävä että eroa oli tosiaan jo sen kymmenisen metriä ja kärjessä olleella olisi tasatilanteessakin ollut taatusti parempi loppukiri. Jos juoksijoiden etumatka olisi ollut toisinpäin ja kakkosena tullut olisi juossut parisataa metriä ennen maalia samalla tavalla harhaan, niin voitto olisi ratkennut siihen. Mutta reitin tuntemus kuuluu kisaan, harhaan juoksu on omalla vastuulla. Kaikkien aikojen paras harhaanjuoksusuoritus taas oli eräällä valmennettavallani, joka otti osaa katuhölkkään, matka oli muistaakseni jotain kymmenen kilometriä. Olin jossain puolivälin paikkeilla katsomassa tilanteen ja menin sitten maalialueelle. Olin tietysti laskenut mikä loppuajan pitäisi suunnilleen olla ja ihmettelin missä juoksija viipyy. Lopulta hän ilmestyy näkyviin ja juoksee maaliin yli neljä minuuttia laskemaani huonommalla ajalla. Mitä helvettiä loppumatkalla tapahtui, kysyin. ”Juoksin harhaan”. Että mitä? Paljonko? ”No, kun tajusin olevani väärässä paikassa katsoin kelloa ja jotain kaksi ja puoli minuuttia vei takaisin siihen missä näin taas reittimerkinnät. Eli vajaa kilometri harhaan ja saman verran takaisin.” Onneksi kyseessä ei ollut mikään virallisella matkalla juostu kisa ja muu vastus oli sen verran vaatimatonta (jaa, tarkistetaanpa Tilastopajasta … joo, oikein muistin), että voittomarginaalia jäi edelleen viitisen minuuttia. Kilpajuoksijalla ja reilut kolme tonnia Cooperissa vetävillä kilpakuntoilijoilla on eroa.
11. Kymmenen käskyä
En yleensä perusta pätkän vertaa jutuista, jotka otsikoidaan tapaan "Näin saat parisuhteen toimimaan". Tällä kertaa oli kuitenkin erinomaisen hyvä kymmenen kohdan luettelo: 1. Tue toista. 2. Ole kiinnostava. 3. Älä pelkää arkipäiväistymistä. 4. Kerro rakkaudesta. 5. Keskustelkaa. 6. Vaali yhteistä aikaa. 7. Jos yhteistä aikaa on, voit ottaa myös omaa tilaa. 8. Sano: "Ei riidellä enää". 9. Muista mielihyväperiaate. 10. Kanna vastuusi seksistä.
Loppukevennys: Kerrankin ongelma siellä missä pitääkin
Otsikko totesi: Vihreiden etäkokous kärsi teknisistä ongelmista – kaikki äänestykset uusiksi. Välittömästi tuli mieleen, että oli varmasti helppoa huomata jossakin olevan vikaa. Äänestyksissä rupesi käymään niin, että järkevät päätökset voittivat.
lauantai 26. syyskuuta 2020
Uusinta: Klaavapäät
Lukijalle: Mietitäänpä mitä olisi tapahtunut, jos monarkia olisi edelleen voimassa niissä Euroopan maissa, joissa kunkku on joutunut työttömyyskortistoon. Olen päivittänyt neljän vuoden takaiseen juttuun nykytilanteen. Esimerkiksi elossa olevien henkilöiden iät on muutettu nykyisiksi. Muut päivitykset on erikseen kursivoitu:
Aikoinaan hallintosysteemi oli yksinkertainen: kuningas päätti. Sittemmin tästä tuli epämuodikasta ja kuninkaiden kruunuja putoili tiheään tahtiin. Joskus samassa hötäkässä lähti koko pää. Nekin kuningaskunnat, joissa kruunu pysyi päässä, laimennettiin demokratioiksi poistamalla kuninkaan viimeisetkin valtaoikeudet. Kuningassuvut ymmärsivät yskän nähtyään miten naapurimaiden kollegoille oli käynyt.
Kuningasmielisiä on kuitenkin nykyisissä tasavalloissakin. Siksi onkin mielenkiintoista katsoa, miten kävisi jos eri maihin palautettaisiin kuningashuone. Toki vallattomana (pun intended, Windsorit) versiona. Näinhän on joskus jopa tapahtunut, esimerkiksi Kreikassa. Kreikkalaiset eivät tosin osanneet päättää ja luopuivat kuninkuudesta uudelleen. Tässä jutussa tarkastellaan Euroopan syrjäytettyjä kuningashuoneita ja selvitetään, kuka nousisisi valtaistuimelle jos sellainen otettaisiin taas käyttöön. Tekstissä on lähdetty liikkeelle siitä, mikä oli kruununperimysjärjestys kuningashuoneen menettäessä valtaistuimensa. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että kyseisellä hetkellä voimassa olleiden morganaattisten avioliittojen jälkeläiset on suljettu pois. Sen sijaan kuningasvallan kukistumisen jälkeiset avioliitot on aina tulkittu kelvollisiksi, ellei niitä ole jostain syystä erikseen morganaattisiksi julistettu. Tuo morganaattinen avioliitto kun meni pois muodista joskus 1900-luvulla muutenkin. Muilta osin vallastasyöksyhetken säädökset on pidetty voimassa, mm. poikien mahdolliset etuoikeudet ja aviottomien lasten kelvottomuus, mikäli tällaiset voimassa olivat.
Aloitetaan kotikentällä eli lyhytaikaiseksi, jopa olemattomaksi jääneellä Suomen kuningashuoneella. Ajatuksellahan leikitteli aikoinaan Hesarikin, joka kutsui ”Suomen kuninkaan” käymään maassa. Tosin mainittu Philipp von Hessen oli määritelty Suomen kuninkaaksi vähintäänkin kyseenalaisella säännöllä eli olettamuksella, että kruunun olisi perinyt kuninkaan toinen poika. Tämä sai alkunsa siitä, että Suomen kuninkaaksi valitun Friedrich Karlin kruununprinssiksi oli valittu hänen toinen elossa oleva poikansa – kaksi vanhinta oli kaatunut ensimmäisessä maailmansodassa ja kolmannen päätettiin jäävän Hessenin hallitsijaksi. Hessenin kruunun katsottiin olevan Suomen kruunua arvokkaampi. Tätä kautta muutamalla hauskalla mutkalla – mm. Philipp von Hessenin isä oli vielä tuolloin elossa – hänet saatiin leikkimään Suomen kuningasta 2002. Mikäli seurataan normaalimpaa reittiä, päästään eri lopputulokseen. Kuninkaaksi valitun Friedrich Karlin kruununprinssipoika Wolfgang voidaan itse asiassa unohtaa sivujuonteena, koska hän kuoli lapsettomana 1989. Sen jälkeen jäljelle jää kaksi vaihtoehtoista linjaa, joista molemmista seuraa lisävaihtoehtoja.
Hessenin kuningaskunta oli tietysti lakkautettu, joten voidaan hyvällä syyllä arvata, että Friedrich Karlin vanhinta eloonjäänyttä poikaa Philippiä olisi alkanut kaukaisen Suomenkin kruunu kiinnostaa. Hän kuoli 1980 ja hänen vanhin poikansa Moritz 2013. Voitaneen olettaa että tasa-arvoisessa Suomessa tyttäret olisivat kelvanneet hallitsijoiksi. Niinpä Suomen kuningattarena olisi tällä hetkellä Moritzin tytär, 55-vuotias muotisuunnittelija Mafalda. Jos taas pojilla olisi ollut etuoikeus, Suomen kuningas olisi hänen nuorempi veljensä, 53-vuotias ekonomisti Donatus. Hesarissa haastateltu Philipp on tämän sisarusparven nuorin, välissä on vielä sisko Elena.
Mikäli taas oletamme, että Hessenin hallitsijaksi kaavailtu, 1980 kuollut Philipp olisi syrjäytetty täysin Suomen kruununperimyksestä, Wolfgangin kuoleman jälkeen kruunu olisi siirtynyt hänen nuoremman veljensä, 1943 SS-upseerina lento-onnettomuudessa kuolleen Christophin jälkeläisille. Tällöin Suomen kuningattarena olisi luultavasti ollut 2011 kuollut Christina ja nykyään hänen 63-vuotias valokuvaajatyttärensä Maria. Mikäli oletamme poikalinjan vallitsevaksi, Christinan sijaan hallitsijaksi olisi tullut hänen nuorempi veljensä Karl, joka on 83-vuotias.
Ranska
Viimeinen Bourbonien sukua edustanut kuningas oli Ludvig Filip I, joka luopui vallasta 1848. Hänen jälkeensä Ranska oli jonkin aikaa keisarikunta Napoleonin veljenpojan Ludvig Napoleonin (kavereiden kesken Napoleon III) johdossa, mutta laillisimpana Ranskan kruununperijänä pidetään Bourbon-sukua. Ludvig Filip I:n vanhin poika Ferdinand Philippe kuoli isänsä ollessa kuninkaana, joten kruununperijäksi tuli hänen poikansa Philippe, myöhemmin Pariisin kreivi. Hän kuoli 1894. Hänen vanhin poikansa Orléansin herttua Philippe, kuoli 1926 lapsettomana, kaksi vuotta niin ikään lapsettomana kuolleen nuoremman veljensä jälkeen. Seuraavana vuorossa oli hänen serkkunsa, Ferdinand Philippen pojanpoika Guisen herttua Jean, joka kuoli 1940. Jeanilla oli yksi poika, Pariisin kreivi Henri, joka kuoli 1999. Hänen poikansa Henri peri Pariisin kreivin arvon. 83-vuotias kreivi on yhä elossa (Päivitys 26.9.2020: Kuoli 21.1.2019.) ja hänen oikeutensa Ranskan kruunuun lienee vahvin lukuisista kruununtavoittelijoista. Mikäli ranskalaiset päättävät palata kuningaskuntaan, he olisivat saaneet kuninkaakseen Algerian sodassa palvelleen upseerin, joka harrastaa taidemaalausta ja on kirjoittanut useita kirjoja. Lapsia on kolme poikaa ja kaksi tytärtä, joten kruununperimyksen suhteen ei ole hätää. (Päivitys 26.9.2020: Nykyinen ehdokas Ranskan kuninkaaksi on Pariisin kreivi Jean. Jonkinmoista halua Ranskan kruunuun tuntuu olevan, sillä ensimmäinen kihlaus purkautui vuonna 2001 siksi että morsmaikku oli protestantti. Tämä olisi tuottanut kruununperimysongelman, joten isäukko katsoi miniäehdokasta karsaasti. Poika otti vihjeestä vaarin ja toisen morsiamen 2009 ollessaan jo 43 vuoden kypsässä iässä. Tämä morsian oli katolinen, mikä ei aiheuttanut ongelmia kruununperimyksessä - kuten olisi nyky-Ranskassa tuskin aiheuttanut muslimikaan. Morsian oli 12 vuotta nuorempi, joten lapsia ehti siunaantua kaksi poikaa ja kolme tyttöä, joten kuvitteellinen kruununperimys on hyvin turvattu.)
Portugali
Portugalin viimeinen kuningas Emanuel II syöstiin vallasta 20-vuotiaana 1910. Hän pakeni Englantiin, jossa kuoli 1932. Pakonsa jälkeen hän oli mennyt naimisiin, mutta avioliitto oli lapseton. Ehkä onneksi, sillä kuninkaallisten ajan tavan mukaan puoliso oli löytynyt suvusta periaatteella ”mitä serkumpi, sitä herkumpi”. Emanuel II:sta oli tullut kuningas 18-vuotiaana, kun hänen isänsä Kaarle I murhattiin. Samassa attentaatissa kuoli kruununprinssi Luis Filipe. Hän eli 20 minuuttia isäänsä kauemmin ja olisi kaikkien aikojen lyhytaikaisin kuningas, jos Portugalin laki olisi tuntenut automaattisen kuninkaaksi tulon. Näin ei kuitenkaan ollut, joten nuorempi veli Emanuel II, itsekin käsivarteen haavoittunut, nousi myöhemmin kuninkaaksi.
Kaarle I:llä ei ollut muita elossa olevia jälkeläisiä. Ei myöskään hänen isällään Ludwig I:llä. Tämän isällä Ferdinand II:lla oli Ludwigin lisäksi neljä muuta poikaa, mutta kolme heistä kuoli parinkymmenen molemmin puolin tautiepidemiassa 1861 ja neljäs keski-iässä lapsettomana.
Tästä eteenpäin homma on yhtä sotkua. Ferdinand II oli näet tullut kuninkaaksi reittä pitkin eli Portugalin erikoisen lain takia silloin, kun hänen vaimonsa eli kuningatar Maria II synnytti kruununperijän. Ferdinandilla ja Marialla oli myös tyttäriä, joiden sukuhaarat periaatteessa olisivat kruununperijöitä, mutta eivät ole halukkaita eivätkä Portugalin kansalaisia, mikä taas on edellytys. Mutta tarkastellaan kuitenkin tämä linja. Ferdinandin ja Marian vanhin tytär oli Maria Anna, joka kuoli 1884 Saksin kuningattarena. Hänen vanhin poikansa oli Saksin viimeinen kuningas Fredrik August III, joten periaatteessa Saksin ja Portugalin kruununperimys yhdistyy tässä. Kuningas kuoli syrjäytettynä 1932. Hänen vanhin poikansa kruununprinssi Georg oli jesuiittapappi, jolla ei ymmärrettävästi ollut lapsia kuollessaan 1943. Seuraava poika, Meissenin rajakreivi Friedrich Christian kuoli 1968. Hänen vanhempi poikansa Maria Emanuel kuoli 2012 lapsettomana ja nuorempi Albert muutamaa kuukautta myöhemmin niin ikään lapsettomana. Vanhin tytär Maria Josephina on lapseton. Toiseksi vanhin tytär Anna kuoli samana vuonna kuin veljensä. Hänen poikansa Margraven rajakreivi Alexander on näin ollen sukulinjaa seuraten Portugalin seuraava kruununperijä. Kreivi on 66-vuotias liikemies, joka on viettänyt nuoruutensa Meksikossa, johtaa isältään perimäänsä logistiikkayritystä ja sai Saksan kansalaisuuden vasta 2004.
Mutta tämä sukuhaara ei siis ole kiinnostunut Portugalin kruunusta, joten takaisin 1800-luvun puoliväliin ja kuningatar Maria II:een. Portugalin kuningas Juhana VI kuoli 1826. Hänen vanhempi poikansa Pedro oli kapinoinut ja julistanut Brasilian itsenäiseksi 1822 ryhtyen sen keisariksi nimellä Pedro I. Nuorempi poika Miguel taas oli maanpaossa kannatettuaan isänsä liberaalin linjan vastaisesti absoluuttista monarkiaa. Juhana VI nimesi kuolinvuoteellaan hallitsijaksi suosikkityttärensä Isabel Marian ”siihen asti kunnes laillinen hallitsija palaa Portugaliin”. Valitettavasti hän ei määritellyt, kumpaa pojistaan hän piti laillisena hallitsijana. Kumpaakaan taas ei haluttu hallitsijaksi. Niinpä päädyttiin lystikkääseen kompromissiin: hallitsijaksi tuli Pedron seitsemänvuotias tytär Maria II sillä ehdolla, että tämä menee naimisiin setänsä Miguelin kanssa, joka puolestaan suostuu hyväksymään liberaalin hallinnon ja toimii hallitsijana siihen asti kunnes Maria on täysi-ikäinen. Miguel teeskenteli hyväksyvänsä, mutta Portugaliin palattuaan heitti hitoille sekä liberaalin hallinnon että veljentyttärensä. Seuraus oli sisällissota ja kuningas Miguel I ajettiin maanpakoon. Maria II tuli jälleen kuningattareksi 1834 15-vuotiaana ehtimättä mennä setänsä kanssa naimisiin. Muutamaa kuukautta myöhemmin hän meni naimisiin Leuchtenburgin herttua Augusten kanssa, mutta tämä kuoli pian jättämättä jälkeläisiä. Maria II nai sitten Ferdinandin, josta tuli kruununperillisen synnyttyä kuningas, kuten aiemmin on kerrottu.
Portugalin kruununperimysjärjestyksessä Maria II:n naispuolisten jälkeläisten edelle menevät myös oman halunsa takia Miguel I:n jälkeläiset. Miguel itse kuoli maanpaossa 1866. Hänen poikansa Braganzan herttua Miguel kuoli 1927. Tämän poika Duarte Nuno kuoli 1976 oltuaan vuodesta 1952 ensimmäinen Portugalin näennäinen kruununperijä, joka pääsi lainmuutoksen takia asumaan Portugaliin. Hänen poikansa Duarte Pio, Braganzan herttua, on Portugalin nykyinen kruununtavoittelija. 75-vuotias herttua on kotimaassaan varsin näkyvä hahmo. Naimisiin hän ehti vasta 50-vuotiaana, mutta lapsia on kolme.
Italia
Italian viimeinen kuningas Umberto II nousi valtaan isänsä, 153-senttisen Viktor Emanuel III:n luopuessa vallasta 1946. Valtakausi jäi lyhyeksi kestäen 35 päivää. Monarkia kumottiin kansanäänestyksellä ja kuningas ajettiin maanpakoon. Ehkä näin oli Italian kannalta parempikin, sillä ex-kuningas tunnettiin lähinnä hurvittelevasta ja välinpitämättömästä elämäntyylistään. Hän ei enää koskaan astunut Italian maaperälle. Umberton ainoa poika on Napolin prinssi Vittorio Emanuele, 83-vuotias erilaisiin skandaaleihin sotkeutunut kruununtavoittelija. Ilmankos Italian monarkian palauttamisesta ei ole liiemmin edes vakavasti keskusteltu. Elämänuransa mies on tehnyt pankkiirina, lentokone- ja asekauppiaana. Lain muututtua hän sai matkustaa Italiaan vuonna 2002. Hänellä on yksi poika, jolla on jälkeläisiä.
Itävalta
Itävalta-Unkarin kaksoismonarkian viimeinen kruunuperimys oli erikoinen: lähes 68 vuotta hallineen Frans Joosef II:n seuraaja oli hänen veljenpojanpoikansa Kaarle I. Noin kaksivuotisen hallitsijakauden jälkeen hänet syrjäytettiin ensimmäisen maailmansodan päätösmelskeissä ja monarkia lakkautettiin. Kaarle kuoli jo 1922. Hänen vanhin poikansa Otto von Habsburg meni politiikkaan ja istui 20 vuotta europarlamentissa. Hän kuoli 2011 98-vuotiaana. Habsburgin suvun nykyinen päämies on Oton poika Karl, 61-vuotias ex-europarlamentaarikko ja tv-juontaja, jolla ei ainakaan virallisesti ole suurempia haluja keisariksi. Lapsia on kolme, joista yksi poika.
Saksa
Maan viimeinen keisari ja samalla Preussin kuningas Vilhelm II joutui luopumaan kruunustaan Saksan hävitessä ensimmäisen maailmansodan. Hän asettui maanpakoon Hollantiin, jossa kuoli 1941. Ironista kyllä, Saksa oli edellisenä vuonna miehittänyt maan. Vilhelm itse toivoi turhaan Hitlerin palauttavan kuningashuoneen jos nyt ei takaisin valtaan, niin vähintäänkin jonkinlaiseen viralliseen asemaan. Hohenzollernit olivat enimmäkseen uskollisia natsihallinnolle ja monet prinssit taistelivat rintamalla siihen asti, kunnes Hitler kielsi näiltä sotatoimiin osallistumisen. Syynä oli pelko kuningashuoneen suosion kasvamisesta.
Viimeisen keisarin poika, kruununprinssi Vilhelm kuoli 1951. Hänen vanhin poikansa prinssi Wilhelm luopui oikeuksistaan kruunuun 1933 mennäkseen naimisiin aatelittoman naisen kanssa. Wilhelm kaatui sodassa 1940 ja aiheutti edellä mainitun Hitlerin kiellon. Hänellä oli kaksi tytärtä, joista vanhemmalla oli jälkikasvua. Nämä voidaan kuitenkin sivuuttaa, koska Wilhelm oli luopunut kruununperimyksestä ennen heidän syntymäänsä. Mikäli tämä morganaattisuussääntö katsotaan vanhentuneeksi, hänen vanhempi tyttärensä Felicitas oli kruununperijä kuolemaansa vuoteen 2009 asti, jonka jälkeen vuorossa olisi ollut hänen toinen poikansa Hubertus von der Osten, 52-vuotias valokuvaaja (vanhempi poika oli luultavasti kuollessaan lapseton). Sivumennen on mainittava, että jos tyttäret olisivat olleet jo viime vuosisadan alussa tasa-arvoisia kruununperimyksessä, Felicitaksen vanhin lapsi Friederike olisi nyt Ison-Britannian kuningatar!
Mutta takaisin Wilhelmiin, joka siis luopui kruunusta myös jälkeläistensä puolesta. Wilhelmin jälkeen kruununperilliseksi tuli hänen nuorempi veljensä Louis Ferdinand, joka kuoli 1994. Hänen vanhin poikansa Friedrich Wilhelm luopui oikeuksistaan kruunuun 1967 ennen lastensa syntymää. Myös toinen poika Michael luopui oikeuksistaan 1966 ennen lastensa syntymää. Kolmas poika Louis Ferdinand oli näin ollen seuraavana vuorossa samannimisen isänsä jälkeen. Hänelle kävi kuitenkin köpelösti; Bundeswehrin reservinupseeri sai 1977 sotaharjoituksissa sattuneessa onnettomuudessa kuolemaan johtaneet vammat. Niinpä Saksan nykyinen reservin keisari on hänen ainoa poikansa Georg Friedrich, 44-vuotias yliopistojen innovaatioita kaupallistavassa yrityksessä työskentelevä Preussin prinssi. Lapsia on kolme, joista kaksi poikia.
Romania
Romanian kruununperimys on yhdessä Bulgarian ja Kreikan kanssa käsiteltävistä maista helpoin. Mikael I syöstiin vallasta 1947 ja 94-vuotias evp-kuningas on yhä elossa. (Päivitys 26.9.2020: Kuten jutussa ennakoitiin, lähtö oli lähellä. Mikael kuoli 5.12.2017 kunnioitettavassa 96 vuoden iässä.Mikäli hän palaisi kuninkaaksi, olisi kyseessä melkoisen ainutlaatuinen tilanne. Hän oli näet ensimmäisen kerran kuninkaana 1927-30 isänsä luovuttua kruunusta skandaalin jälkeen. Isukki palasi kuitenkin valtakuntaan ja lapsikuninkaasta tuli taas kruununprinssi. Isä joutui luopumaan kruunusta uudelleen 1940, joten Mikael I oli kuninkaana toisen kerran 1940-47. Jos Romania palauttaisi pikaisesti kuningasvallan, olisi kyseessä jo kolmas kierros. Ex-kuningas kävi kotimaassaan kommunistivallan kaaduttua 1990. Kansalaisuuden hän sai takaisin vasta 1997. Vaikka Mikael on hyvin suosittu, kuningasvallan palauttaminen ei ole tullut kysymykseen ja nykyään se hänen osaltaan olisikin varmaan liian myöhäistä, koska terveys on heikentynyt nopeasti kuluneen vuoden aikana ja kuningatarkin kuoli elokuussa. Kruununperijä on kuninkaan vanhin tytär (poikia ei ole), 71-vuotias lapseton kansainvälisissä tehtävissä työskennellyt Margareta. Kuninkaan neljällä muulla tyttärellä on kuitenkin yhteensä viisi lasta, joten kruununperimys on turvattu.
Bulgaria
Bulgarian viimeinen kuningas – tai oikeastaan tsaari - Simeon II sai 1946 potkut työpaikastaan vasta yhdeksänvuotiaana kolmivuotisen hallituskauden jälkeen. Hän palasi kotimaahansa 50 vuoden maanpaosta 1996. Poliittinen ura lähti kelpo nousukiitoon nopeasti, sillä hänestä tuli pääministeri vuosiksi 2001-2005. 83-vuotias ex-tsaari ei ole suoranaisesti pyrkinyt monarkian palauttamiseen. Tsaarin vanhin poika on kuollut, mutta tämän 18-vuotias vanhempi poika Boris olisi kruununperijä.
Serbia
Serbian kuningas Pietari I:stä tuli Jugoslavian kuningas 1921. Jugoslavian viimeinen kuningas Pietari II oli hänen pojanpoikansa, joka ei kovin kauan ehtinyt hallitsemisesta nauttia. Pietari II:n isä Aleksanteri I murhattiin 1934 Pietarin ollessa vasta 11-vuotias. Sijaishallitsijana toimi hänen isänsä serkku Paul, jonka isoisoäiti oli suomalainen Aurora Karamzin. Jugoslavian liityttyä Saksan-Italian-Japanin kolmiliittoon maassa tapahtui sotilasvallankaappaus, sijaishallitsija ajettiin maanpakoon ja 17-vuotias Pietari julistettiin täysi-ikäiseksi kuninkaaksi. Pari viikkoa myöhemmin Saksa hyökkäsi. Kuningas lähti maanpakoon eikä palannut koskaan.
Mikäli Serbia palaisi kuningasvaltaan, kruunua tavoittelisivat Pietari II:n jälkeläiset. Pietari itse kuoli jo 1970. Hänen ainoa poikansa prinssi Aleksanteri on 75-vuotias. Hänen syntyessään Lontoossa hotellihuone julistettiin väliaikaisesti Jugoslavian maaperäksi, jotta tuleva hallitsija saisi syntyä kotimaassaan. Titolta ei kysytty mielipidettä asiasta. “Synnyinmaahansa” prinssi sai palata kommunistihallinnon kaaduttua 1991 ja kansalaisuuden hän sai 2001. Koulutukseltaan hän on upseeri ja palveli kapteenin arvoon asti brittiarmeijassa, jonka jälkeen ryhtyi liikemieheksi. Poikia on kolme, joten kruununperimys on kohtuullisen hyvin turvattu.
Montenegro
Maan viimeinen kuningas oli Nikola I, joka oli itsevaltaisesti julistautunut kuninkaaksi 1910 hallittuaan sitä ennen pelkkänä ruhtinaana, kuten aiemmatkin maan hallitsijat. Jugoslavian syntyessä 1918 Nikolalle tuli lähtö Ranskaan, jossa hän kuoli 1921.
Nikolan vanhin poika oli kruununprinssi Danilo, joka kuoli lapsettomana 1939. Seuraava veljes, prinssi Mirko oli kuollut jo 1918. Hänellä oli kuitenkin peräti viisi poikaa. Pojista tosin neljä kuoli suhteellisen nuorina, mutta kolmas poika, prinssi Mihail eli korkeaan ikään ja kuoli 1986. Saksalaiset tarjosivat hänelle Montenegron nukkehallitsijan roolia toisen maailmansodan aikana, mutta mies osoitti moraalista selkärankaa kieltäytymällä ja menemällä mieluummin vankilaan. Sieltä hänet pelasti täti, joka sattui olemaan Italian kuningatar. Hänellä on yksi lapsi, 1944 vankileirillä syntynyt prinssi Nikola, 76-vuotias arkkitehti jolla on tytär ja poika.
Albania
Tarkalleen ottaen Albanian viimeinen kuningas oli Italian kuningas Viktor Emmanuel III, joka Italian valloitettua Albanian 1939 omaksui myös tämän tittelin. Sinänsä aiheesta, onhan kyseessä ainoa kerta kun Italia on pärjännyt Euroopassa sotiessaan. Albanian viimeinen varsinainen kuningas oli kuitenkin Zogu I, joka päätyi maanpakoon 1939. Zogua vastaan tehtiin hänen valtakaudellaan 1925-1939 peräti 55 murhayritystä, mikä kertoo ensinnäkin hänen epäsuosiostaan ja toiseksi siitä, että albanialaiset eivät osaa ikinä tehdä mitään oikein. Kuninkaaksi Zogu julisti itsensä 1928 hallittuaan sitä ennen maata presidenttinä – näppärä temppu, jota oli käyttänyt jo aiemmin Ranskassa Ludwig Napoleon ja sittemmin Keski-Afrikassa vanha kunnon kannibaali Jean-Bedel Bokassa. Onneksi Tarja Halonen ei älynnyt tehdä samoin.
Ex-kuningas kuoli maanpaossa 1963. Hänen poikansa, kruununprinssi Leka syntyi kaksi päivää ennen Italian hyökkäystä ja vietti elämänsä maanpaossa vuoteen 1993 asti, jolloin hän kävi ensi kertaa syntymänsä jälkeen Albaniassa. Hän palasi uudelleen 1997, jolloin maassa järjestettiin kansanäänestys monarkian palauttamisesta. Virallisen laskennan mukaan kaksi kolmasosaa vastusti, mutta oli ilmeistä että äänestystulosta oli manipuloitu. Seuranneissa mellakoissa Leka joutui pakenemaan maasta ja palasi vasta 2002. Hän kuoli Tiranassa 2011. Hänen ainoa lapsensa on poika Leka, joka käyttää itsestään nimeä Leka II. Hän syntyi Etelä-Afrikassa 1982, jolloin maan hallitus julisti sairaalan vuodeosaston tilapäisesti Albanian maaperäksi. Miehen koko etunimi on Leka Anwar Zog Reza Baudouin Msiziwe; Leka isän mukaan, Anwar isän kaverin Anwar Sadatin mukaan, Zog tulee isoisältä, Reza isän toiselta kamulta Reza Pahlavilta, Baudouin kolmannelta ja Msiziwe on zulunimi. Hän valmistui Sandhurstin sotilasakatemiasta kurssinsa parhaana ulkomaalaisopiskelijana. Töitä hän on tehnyt neuvonantajana sekä Albanian sisä- että ulkoministeriössä. Vaimoa tai lapsia ei vielä ole (Päivitys 26.9.2020: Emäntä taloon löytyi 2016, lapsia ei vielä ole ja kiirettä alkaa pitää, sillä ikää on jo lähemmäs neljäkymmentä.).
Kreikka
Kreikan kuningas Konstantin II sai fudut duunistaan 1973 yhdeksän vuoden palveluksen jälkeen. Tosin viimeiset kuusi vuotta siitä oli mennyt peruspäivärahalla maanpaossa Italiassa sotilasvallankaappauksen jälkeen. Kreikan kansalaisuuskin mieheltä vietiin 1994. Nykyään hän matkustaa Tanskan diplomaattipassilla, kun nyt sattuu olemaan sikäläistä sukujuurta. Kreikkaan hän sai ensi kerran palata 1981, mutta vain muutamaksi tunniksi äitinsä hautajaisiin. Nykyään hän saa vierailla maassa vapaasti. 76-vuotias ex-kuningas on urheilumiehiä, KOK:n entinen jäsen ja kruununprinssinä ollessaan purjehduksen olympiavoittaja 1960. Kruununperimyskin olisi kunnossa, kuninkaalla on kolme poikaa ja kaksi tytärtä.
Venäjä
Kuten hyvin tiedetään, Venäjän viimeinen tsaari Nikolai II sai ensin potkut väliaikaishallitukselta ja sittemmin kuulia kroppaansa bolsevikkihallitukselta. Samalla kruununperimys sotkettiin perusteellisesti, kun kaikki tsaarin neljä tytärtä ja ainoa poika ammuttiin myös. Sen jälkeen siitä ei ole ottanut pirukaan selvää eikä pienin syy sotkuun ole kahelin tsaari Paavalin laatimat lait, joiden epäselvän tulkinnan vuoksi kruununtavoittelijoiden laillinen asema on milloin milläkin huteralla pohjalla. Pääsääntönä toimi semisaalilainen laki, jonka mukaan naiset voivat periä kruunun vain jos koko suvun mieslinja on sammunut. Tähän sisältyi sitten erinäisiä sivusäädöksiä, mutta venäläiseen tapaan bumaaga on bumaaga, mutta praktika on praktika. Niinpä seurataan aluksi pelkkää semisaalilaista linjaa.
Nikolai II:n sukulinja on siis sammunut. Hän oli Aleksanteri III:n vanhin poika. Nikolain luopuessa kruunusta tsaarina oli teknisesti ottaen hetken aikaa hänen ainoa elossa ollut veljensä Mihail, jolle Nikolai luovutti kruununoikeudet. Tämä kuitenkin kieltäytyi ja sen jälkeen sotku oli valmis. Mihalilla ei ollut kruunuun oikeutettuja lapsia, kuten ei kellään muullakaan Nikolain veljistä. Mihailin ainoa lapsi oli morganaattisesta avioliitosta syntynyt George, joka kuoli sittemmin 20-vuotiaana auto-onnettomuudessa ja lapsettomana.
Niinpä joudutaan etenemään sukulinjassa taaksepäin Aleksanteri III:n isään Aleksanteri II:een. Aleksanteri III oli hänen toinen poikansa, sillä vanhempi poika, kruununprinssi Nikolai oli kuollut vähän yli 20-vuotiaana ja lapsettomana. Kihloihin mies oli kyllä ehtinyt ja kuolinvuoteellaan hän ehti toivoa, että morsian menisi naimisiin pikkuveljen, sittemmin keisari Aleksanteri III:n kanssa, minkä hän tottelevaisesti tekikin.
Seuraava veljes oli suuriruhtinas Vladimir, joka kuoli 1909. Hänen vanhin poikansa suuriruhtinas Kirill kuoli 1938. Tämän ainoa poika puolestaan oli suuriruhtinas Vladimir, joka oli syntynyt pakomatkalla Porvoossa 1917. Hän kuoli 1992 ilman miespuolisia jälkeläisiä. Palaamme tähän mieheen myöhemmin. Nyt joudutaan kulkemaan takaisin Kirillin veljiin. Seuraava veljes Boris kuoli lapsettomana. Nuorimmalla veljellä Andreilla oli poika Vladimir, joka oli syntynyt ennen hänen avioliittoaan pojan äidin kanssa, joten kruununperimyskelpoisuus on vähintäänkin kyseenalainen. Ei sen takia että asialla olisi merkitystä ollut, sillä tämä Vladimir kuoli ennen samannimistä serkkuaan ja ilmeisesti lapsettomana. Tämä päätti Aleksanteri II:n pojan Vladimirin mieslinjan.
Seuraava Aleksanteri II:n poika oli suuriruhtinas Aleksei, joka kuoli 1908. Hänen ainoa poikansa Aleksei oli syntynyt avioliiton ulkopuolella, joten se siitä taas. Silläkin perusteella, että tämän pojan ainoa poika Sergei kuoli 1956 ilman miespuolisia jälkeläisiä.
Aleksanteri II:n seuraava poika suuriruhtinas Sergei oli lapseton, joten koko homma jäi nuorimman pojan suuriruhtinas Pavelin varaan.
Pavel ammuttiin 1919 vallankumouksen jälkimainingeissa. Hänen vanhempi poikansa suuriruhtinas Dmitri kuoli 1941. Hänen poikansa Paul puolestaan oli USA:n kansalainen, everstiluutnanttina eläköitynyt armeijan upseeri ja sittemmin floridalaisen pikkukaupungin pormestari, joka kuoli 2004. Tietyt piirit halusivat hänestä uutta tsaaria, mutta tämä ei koskaan realisoitunut, Paul itsekin ilmoitti olevansa haluton. Hänellä on kaksi poikaa, joista vanhempi on nimeltään Dimitri. Kruununperimyksessä on kuitenkin sellainen pikku ongelma, että Paul oli syntynyt morganaattisesta avioliitosta 1928. Yleisesti ottaen morganaattiset avioliitot olivat kuitenkin jo 1900-luvulla pois muodista. Tässä yhteydessä on myös mainittava, että Pavelin nuorempi poika Vladimir ammuttiin 1918 lapsettomana, joten Aleksanteri II:n puolelta ei ole muita mieslinjan perijöitä kuin tämän entisen USA:n armeijan upseerin jälkeläiset.
Mikäli pitäydytään tiukassa linjassa eli suljetaan morganaattiset liitot pois perimysjärjestyksestä, loppuvat jo Aleksanteri II:n jälkeläisetkin. Hänellä oli myöhemmän, morganaattisen vaimonsa kanssa poika, joka oli syntynyt ennen avioliittoa, mutta tämä voidaan samasta syystä unohtaa. Näin ollen joudutaan palaamaan Nikolai I:een.
Aleksanteri II:n nuorempi veli Konstantin kuoli 1892. Hänen vanhin poikansa Nikolai kuoli 1918. Kuolinsyy oli kuolinvuoteen nähden luonnoton eli keuhkokuume eikä akuutti lyijymyrkytys. Hänellä oli kaksi poikaa, mutta avioliitto oli morganaattinen.
Konstantinin seuraava poika oli isänsä kaima Konstantin, joka kuoli 1915. Hänen vanhin poikansa Ivan kuoli 1918 luonnollisen kuoleman eli bolsevikit ampuivat. Ivanin ainoa poika Vsevolod kuoli lapsettomana 1973, joten palaamme nuorempaan Konstantiniin, jolla oli viisi muutakin poikaa. Seuraava poika Gabriel eli vanhaksi, mutta kuoli lapsettomana. Konstantinin ampuivat bolsevikit, Oleg kaatui taistelussa saksalaisia vastaan, Ivanin ampuivat bolsevikit ja Georgi kuoli lapsettomana.
Takaisin Nikolai I:n poika Konstantiniin. Hänen seuraava poikansa Dmitri kuoli bolsevistiseen lyijymyrkytykseen 1919 lapsettomana.
Nuorin poika Vjatseslav kuoli vain 16-vuotiaana.
Palaamme Nikolai I:n seuraavaan poikaan Nikolaihin, joka kuoli 1891. Hänen vanhempi poikansa Nikolai oli Venäjän armeijan ylipäällikkö ensimmäisessä maailmansodassa, mutta kuoli lapsettomana 1929.
Nuorempi poika Pjotr kuoli 1931. Hän oli naimisissa Montenegron prinsessan kanssa ja sai yhden pojan, Romanin. Roman kuoli 1978. Hänen vanhempi poikansa Nikolai julisti itsensä kruununperijäksi 1992 aiemmin mainitun Vladimir Kirillovitsin kuoltua. Vladimirin tytär Maria taisteli kunnianhimoisena tätä julistusta vastaan yrittämällä leimata Romanin avioliiton ja näin ollen Nikolain syntyperän kelvottomaksi, Romanin vaimo kun oli pelkkä kreivitär. Saksalaisille tämä oli kyllä riittänyt, Romanille kun oli tarjottu Montenegron kruunua 1941, josta hän toki kieltäytyi. Nikolai kuoli 2014. Hänellä ei ollut poikia, ainoastaan kolme tytärtä. Niinpä Paavalin lain mukaan vuoroon tuli Nikolain pikkuveli Dimitri . Pankkialalla työskennellyt prinssi on jo 90-vuotias, mutta sääntöjen mukaan Venäjän laillisin kruununperijä. Ongelmana on, että hänellä ei ole lapsia. (Päivitys 26.9.2020: Kuten odotettua, Dimitri kuoli pian alkuperäisen jutun kirjoittamisen jälkeen 31.12.2016 90-vuotiaana eikä ehtinyt tehdä bernieecclestoneja eli lapsia ei tullut.) Menemättä tarkempiin yksityiskohtiin hänen kruununprinssinsä olisi varsin etäinen sukulainen. Ei edes pikkuserkku, vaan hänen kolmas serkkunsa eli 97-vuotias Andrew Romanov, Nikolai I:n pojanpojanpojanpoika. Hänellä sentään on kolme poikaa. Mutta lisää sotkua on odotettavissa. Vanhin poika on 67-vuotias ja lapseton. Keskimmäinen poika on 59-vuotias ja lapseton. Nuorin poika on 57-vuotias ja hänellä on yksi lapsi. Tytär, joka on Paavali I:n säännön nojalla suljettu pois kruununperimysjärjestyksestä. En todellakaan lähde selvittelemään mitä seuraavaksi mahtaa tapahtua.
Aikoinaan hallintosysteemi oli yksinkertainen: kuningas päätti. Sittemmin tästä tuli epämuodikasta ja kuninkaiden kruunuja putoili tiheään tahtiin. Joskus samassa hötäkässä lähti koko pää. Nekin kuningaskunnat, joissa kruunu pysyi päässä, laimennettiin demokratioiksi poistamalla kuninkaan viimeisetkin valtaoikeudet. Kuningassuvut ymmärsivät yskän nähtyään miten naapurimaiden kollegoille oli käynyt.
Kuningasmielisiä on kuitenkin nykyisissä tasavalloissakin. Siksi onkin mielenkiintoista katsoa, miten kävisi jos eri maihin palautettaisiin kuningashuone. Toki vallattomana (pun intended, Windsorit) versiona. Näinhän on joskus jopa tapahtunut, esimerkiksi Kreikassa. Kreikkalaiset eivät tosin osanneet päättää ja luopuivat kuninkuudesta uudelleen. Tässä jutussa tarkastellaan Euroopan syrjäytettyjä kuningashuoneita ja selvitetään, kuka nousisisi valtaistuimelle jos sellainen otettaisiin taas käyttöön. Tekstissä on lähdetty liikkeelle siitä, mikä oli kruununperimysjärjestys kuningashuoneen menettäessä valtaistuimensa. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että kyseisellä hetkellä voimassa olleiden morganaattisten avioliittojen jälkeläiset on suljettu pois. Sen sijaan kuningasvallan kukistumisen jälkeiset avioliitot on aina tulkittu kelvollisiksi, ellei niitä ole jostain syystä erikseen morganaattisiksi julistettu. Tuo morganaattinen avioliitto kun meni pois muodista joskus 1900-luvulla muutenkin. Muilta osin vallastasyöksyhetken säädökset on pidetty voimassa, mm. poikien mahdolliset etuoikeudet ja aviottomien lasten kelvottomuus, mikäli tällaiset voimassa olivat.
Aloitetaan kotikentällä eli lyhytaikaiseksi, jopa olemattomaksi jääneellä Suomen kuningashuoneella. Ajatuksellahan leikitteli aikoinaan Hesarikin, joka kutsui ”Suomen kuninkaan” käymään maassa. Tosin mainittu Philipp von Hessen oli määritelty Suomen kuninkaaksi vähintäänkin kyseenalaisella säännöllä eli olettamuksella, että kruunun olisi perinyt kuninkaan toinen poika. Tämä sai alkunsa siitä, että Suomen kuninkaaksi valitun Friedrich Karlin kruununprinssiksi oli valittu hänen toinen elossa oleva poikansa – kaksi vanhinta oli kaatunut ensimmäisessä maailmansodassa ja kolmannen päätettiin jäävän Hessenin hallitsijaksi. Hessenin kruunun katsottiin olevan Suomen kruunua arvokkaampi. Tätä kautta muutamalla hauskalla mutkalla – mm. Philipp von Hessenin isä oli vielä tuolloin elossa – hänet saatiin leikkimään Suomen kuningasta 2002. Mikäli seurataan normaalimpaa reittiä, päästään eri lopputulokseen. Kuninkaaksi valitun Friedrich Karlin kruununprinssipoika Wolfgang voidaan itse asiassa unohtaa sivujuonteena, koska hän kuoli lapsettomana 1989. Sen jälkeen jäljelle jää kaksi vaihtoehtoista linjaa, joista molemmista seuraa lisävaihtoehtoja.
Hessenin kuningaskunta oli tietysti lakkautettu, joten voidaan hyvällä syyllä arvata, että Friedrich Karlin vanhinta eloonjäänyttä poikaa Philippiä olisi alkanut kaukaisen Suomenkin kruunu kiinnostaa. Hän kuoli 1980 ja hänen vanhin poikansa Moritz 2013. Voitaneen olettaa että tasa-arvoisessa Suomessa tyttäret olisivat kelvanneet hallitsijoiksi. Niinpä Suomen kuningattarena olisi tällä hetkellä Moritzin tytär, 55-vuotias muotisuunnittelija Mafalda. Jos taas pojilla olisi ollut etuoikeus, Suomen kuningas olisi hänen nuorempi veljensä, 53-vuotias ekonomisti Donatus. Hesarissa haastateltu Philipp on tämän sisarusparven nuorin, välissä on vielä sisko Elena.
Mikäli taas oletamme, että Hessenin hallitsijaksi kaavailtu, 1980 kuollut Philipp olisi syrjäytetty täysin Suomen kruununperimyksestä, Wolfgangin kuoleman jälkeen kruunu olisi siirtynyt hänen nuoremman veljensä, 1943 SS-upseerina lento-onnettomuudessa kuolleen Christophin jälkeläisille. Tällöin Suomen kuningattarena olisi luultavasti ollut 2011 kuollut Christina ja nykyään hänen 63-vuotias valokuvaajatyttärensä Maria. Mikäli oletamme poikalinjan vallitsevaksi, Christinan sijaan hallitsijaksi olisi tullut hänen nuorempi veljensä Karl, joka on 83-vuotias.
Ranska
Viimeinen Bourbonien sukua edustanut kuningas oli Ludvig Filip I, joka luopui vallasta 1848. Hänen jälkeensä Ranska oli jonkin aikaa keisarikunta Napoleonin veljenpojan Ludvig Napoleonin (kavereiden kesken Napoleon III) johdossa, mutta laillisimpana Ranskan kruununperijänä pidetään Bourbon-sukua. Ludvig Filip I:n vanhin poika Ferdinand Philippe kuoli isänsä ollessa kuninkaana, joten kruununperijäksi tuli hänen poikansa Philippe, myöhemmin Pariisin kreivi. Hän kuoli 1894. Hänen vanhin poikansa Orléansin herttua Philippe, kuoli 1926 lapsettomana, kaksi vuotta niin ikään lapsettomana kuolleen nuoremman veljensä jälkeen. Seuraavana vuorossa oli hänen serkkunsa, Ferdinand Philippen pojanpoika Guisen herttua Jean, joka kuoli 1940. Jeanilla oli yksi poika, Pariisin kreivi Henri, joka kuoli 1999. Hänen poikansa Henri peri Pariisin kreivin arvon. 83-vuotias kreivi on yhä elossa (Päivitys 26.9.2020: Kuoli 21.1.2019.) ja hänen oikeutensa Ranskan kruunuun lienee vahvin lukuisista kruununtavoittelijoista. Mikäli ranskalaiset päättävät palata kuningaskuntaan, he olisivat saaneet kuninkaakseen Algerian sodassa palvelleen upseerin, joka harrastaa taidemaalausta ja on kirjoittanut useita kirjoja. Lapsia on kolme poikaa ja kaksi tytärtä, joten kruununperimyksen suhteen ei ole hätää. (Päivitys 26.9.2020: Nykyinen ehdokas Ranskan kuninkaaksi on Pariisin kreivi Jean. Jonkinmoista halua Ranskan kruunuun tuntuu olevan, sillä ensimmäinen kihlaus purkautui vuonna 2001 siksi että morsmaikku oli protestantti. Tämä olisi tuottanut kruununperimysongelman, joten isäukko katsoi miniäehdokasta karsaasti. Poika otti vihjeestä vaarin ja toisen morsiamen 2009 ollessaan jo 43 vuoden kypsässä iässä. Tämä morsian oli katolinen, mikä ei aiheuttanut ongelmia kruununperimyksessä - kuten olisi nyky-Ranskassa tuskin aiheuttanut muslimikaan. Morsian oli 12 vuotta nuorempi, joten lapsia ehti siunaantua kaksi poikaa ja kolme tyttöä, joten kuvitteellinen kruununperimys on hyvin turvattu.)
Portugali
Portugalin viimeinen kuningas Emanuel II syöstiin vallasta 20-vuotiaana 1910. Hän pakeni Englantiin, jossa kuoli 1932. Pakonsa jälkeen hän oli mennyt naimisiin, mutta avioliitto oli lapseton. Ehkä onneksi, sillä kuninkaallisten ajan tavan mukaan puoliso oli löytynyt suvusta periaatteella ”mitä serkumpi, sitä herkumpi”. Emanuel II:sta oli tullut kuningas 18-vuotiaana, kun hänen isänsä Kaarle I murhattiin. Samassa attentaatissa kuoli kruununprinssi Luis Filipe. Hän eli 20 minuuttia isäänsä kauemmin ja olisi kaikkien aikojen lyhytaikaisin kuningas, jos Portugalin laki olisi tuntenut automaattisen kuninkaaksi tulon. Näin ei kuitenkaan ollut, joten nuorempi veli Emanuel II, itsekin käsivarteen haavoittunut, nousi myöhemmin kuninkaaksi.
Kaarle I:llä ei ollut muita elossa olevia jälkeläisiä. Ei myöskään hänen isällään Ludwig I:llä. Tämän isällä Ferdinand II:lla oli Ludwigin lisäksi neljä muuta poikaa, mutta kolme heistä kuoli parinkymmenen molemmin puolin tautiepidemiassa 1861 ja neljäs keski-iässä lapsettomana.
Tästä eteenpäin homma on yhtä sotkua. Ferdinand II oli näet tullut kuninkaaksi reittä pitkin eli Portugalin erikoisen lain takia silloin, kun hänen vaimonsa eli kuningatar Maria II synnytti kruununperijän. Ferdinandilla ja Marialla oli myös tyttäriä, joiden sukuhaarat periaatteessa olisivat kruununperijöitä, mutta eivät ole halukkaita eivätkä Portugalin kansalaisia, mikä taas on edellytys. Mutta tarkastellaan kuitenkin tämä linja. Ferdinandin ja Marian vanhin tytär oli Maria Anna, joka kuoli 1884 Saksin kuningattarena. Hänen vanhin poikansa oli Saksin viimeinen kuningas Fredrik August III, joten periaatteessa Saksin ja Portugalin kruununperimys yhdistyy tässä. Kuningas kuoli syrjäytettynä 1932. Hänen vanhin poikansa kruununprinssi Georg oli jesuiittapappi, jolla ei ymmärrettävästi ollut lapsia kuollessaan 1943. Seuraava poika, Meissenin rajakreivi Friedrich Christian kuoli 1968. Hänen vanhempi poikansa Maria Emanuel kuoli 2012 lapsettomana ja nuorempi Albert muutamaa kuukautta myöhemmin niin ikään lapsettomana. Vanhin tytär Maria Josephina on lapseton. Toiseksi vanhin tytär Anna kuoli samana vuonna kuin veljensä. Hänen poikansa Margraven rajakreivi Alexander on näin ollen sukulinjaa seuraten Portugalin seuraava kruununperijä. Kreivi on 66-vuotias liikemies, joka on viettänyt nuoruutensa Meksikossa, johtaa isältään perimäänsä logistiikkayritystä ja sai Saksan kansalaisuuden vasta 2004.
Mutta tämä sukuhaara ei siis ole kiinnostunut Portugalin kruunusta, joten takaisin 1800-luvun puoliväliin ja kuningatar Maria II:een. Portugalin kuningas Juhana VI kuoli 1826. Hänen vanhempi poikansa Pedro oli kapinoinut ja julistanut Brasilian itsenäiseksi 1822 ryhtyen sen keisariksi nimellä Pedro I. Nuorempi poika Miguel taas oli maanpaossa kannatettuaan isänsä liberaalin linjan vastaisesti absoluuttista monarkiaa. Juhana VI nimesi kuolinvuoteellaan hallitsijaksi suosikkityttärensä Isabel Marian ”siihen asti kunnes laillinen hallitsija palaa Portugaliin”. Valitettavasti hän ei määritellyt, kumpaa pojistaan hän piti laillisena hallitsijana. Kumpaakaan taas ei haluttu hallitsijaksi. Niinpä päädyttiin lystikkääseen kompromissiin: hallitsijaksi tuli Pedron seitsemänvuotias tytär Maria II sillä ehdolla, että tämä menee naimisiin setänsä Miguelin kanssa, joka puolestaan suostuu hyväksymään liberaalin hallinnon ja toimii hallitsijana siihen asti kunnes Maria on täysi-ikäinen. Miguel teeskenteli hyväksyvänsä, mutta Portugaliin palattuaan heitti hitoille sekä liberaalin hallinnon että veljentyttärensä. Seuraus oli sisällissota ja kuningas Miguel I ajettiin maanpakoon. Maria II tuli jälleen kuningattareksi 1834 15-vuotiaana ehtimättä mennä setänsä kanssa naimisiin. Muutamaa kuukautta myöhemmin hän meni naimisiin Leuchtenburgin herttua Augusten kanssa, mutta tämä kuoli pian jättämättä jälkeläisiä. Maria II nai sitten Ferdinandin, josta tuli kruununperillisen synnyttyä kuningas, kuten aiemmin on kerrottu.
Portugalin kruununperimysjärjestyksessä Maria II:n naispuolisten jälkeläisten edelle menevät myös oman halunsa takia Miguel I:n jälkeläiset. Miguel itse kuoli maanpaossa 1866. Hänen poikansa Braganzan herttua Miguel kuoli 1927. Tämän poika Duarte Nuno kuoli 1976 oltuaan vuodesta 1952 ensimmäinen Portugalin näennäinen kruununperijä, joka pääsi lainmuutoksen takia asumaan Portugaliin. Hänen poikansa Duarte Pio, Braganzan herttua, on Portugalin nykyinen kruununtavoittelija. 75-vuotias herttua on kotimaassaan varsin näkyvä hahmo. Naimisiin hän ehti vasta 50-vuotiaana, mutta lapsia on kolme.
Italia
Italian viimeinen kuningas Umberto II nousi valtaan isänsä, 153-senttisen Viktor Emanuel III:n luopuessa vallasta 1946. Valtakausi jäi lyhyeksi kestäen 35 päivää. Monarkia kumottiin kansanäänestyksellä ja kuningas ajettiin maanpakoon. Ehkä näin oli Italian kannalta parempikin, sillä ex-kuningas tunnettiin lähinnä hurvittelevasta ja välinpitämättömästä elämäntyylistään. Hän ei enää koskaan astunut Italian maaperälle. Umberton ainoa poika on Napolin prinssi Vittorio Emanuele, 83-vuotias erilaisiin skandaaleihin sotkeutunut kruununtavoittelija. Ilmankos Italian monarkian palauttamisesta ei ole liiemmin edes vakavasti keskusteltu. Elämänuransa mies on tehnyt pankkiirina, lentokone- ja asekauppiaana. Lain muututtua hän sai matkustaa Italiaan vuonna 2002. Hänellä on yksi poika, jolla on jälkeläisiä.
Itävalta
Itävalta-Unkarin kaksoismonarkian viimeinen kruunuperimys oli erikoinen: lähes 68 vuotta hallineen Frans Joosef II:n seuraaja oli hänen veljenpojanpoikansa Kaarle I. Noin kaksivuotisen hallitsijakauden jälkeen hänet syrjäytettiin ensimmäisen maailmansodan päätösmelskeissä ja monarkia lakkautettiin. Kaarle kuoli jo 1922. Hänen vanhin poikansa Otto von Habsburg meni politiikkaan ja istui 20 vuotta europarlamentissa. Hän kuoli 2011 98-vuotiaana. Habsburgin suvun nykyinen päämies on Oton poika Karl, 61-vuotias ex-europarlamentaarikko ja tv-juontaja, jolla ei ainakaan virallisesti ole suurempia haluja keisariksi. Lapsia on kolme, joista yksi poika.
Saksa
Maan viimeinen keisari ja samalla Preussin kuningas Vilhelm II joutui luopumaan kruunustaan Saksan hävitessä ensimmäisen maailmansodan. Hän asettui maanpakoon Hollantiin, jossa kuoli 1941. Ironista kyllä, Saksa oli edellisenä vuonna miehittänyt maan. Vilhelm itse toivoi turhaan Hitlerin palauttavan kuningashuoneen jos nyt ei takaisin valtaan, niin vähintäänkin jonkinlaiseen viralliseen asemaan. Hohenzollernit olivat enimmäkseen uskollisia natsihallinnolle ja monet prinssit taistelivat rintamalla siihen asti, kunnes Hitler kielsi näiltä sotatoimiin osallistumisen. Syynä oli pelko kuningashuoneen suosion kasvamisesta.
Viimeisen keisarin poika, kruununprinssi Vilhelm kuoli 1951. Hänen vanhin poikansa prinssi Wilhelm luopui oikeuksistaan kruunuun 1933 mennäkseen naimisiin aatelittoman naisen kanssa. Wilhelm kaatui sodassa 1940 ja aiheutti edellä mainitun Hitlerin kiellon. Hänellä oli kaksi tytärtä, joista vanhemmalla oli jälkikasvua. Nämä voidaan kuitenkin sivuuttaa, koska Wilhelm oli luopunut kruununperimyksestä ennen heidän syntymäänsä. Mikäli tämä morganaattisuussääntö katsotaan vanhentuneeksi, hänen vanhempi tyttärensä Felicitas oli kruununperijä kuolemaansa vuoteen 2009 asti, jonka jälkeen vuorossa olisi ollut hänen toinen poikansa Hubertus von der Osten, 52-vuotias valokuvaaja (vanhempi poika oli luultavasti kuollessaan lapseton). Sivumennen on mainittava, että jos tyttäret olisivat olleet jo viime vuosisadan alussa tasa-arvoisia kruununperimyksessä, Felicitaksen vanhin lapsi Friederike olisi nyt Ison-Britannian kuningatar!
Mutta takaisin Wilhelmiin, joka siis luopui kruunusta myös jälkeläistensä puolesta. Wilhelmin jälkeen kruununperilliseksi tuli hänen nuorempi veljensä Louis Ferdinand, joka kuoli 1994. Hänen vanhin poikansa Friedrich Wilhelm luopui oikeuksistaan kruunuun 1967 ennen lastensa syntymää. Myös toinen poika Michael luopui oikeuksistaan 1966 ennen lastensa syntymää. Kolmas poika Louis Ferdinand oli näin ollen seuraavana vuorossa samannimisen isänsä jälkeen. Hänelle kävi kuitenkin köpelösti; Bundeswehrin reservinupseeri sai 1977 sotaharjoituksissa sattuneessa onnettomuudessa kuolemaan johtaneet vammat. Niinpä Saksan nykyinen reservin keisari on hänen ainoa poikansa Georg Friedrich, 44-vuotias yliopistojen innovaatioita kaupallistavassa yrityksessä työskentelevä Preussin prinssi. Lapsia on kolme, joista kaksi poikia.
Romania
Romanian kruununperimys on yhdessä Bulgarian ja Kreikan kanssa käsiteltävistä maista helpoin. Mikael I syöstiin vallasta 1947 ja 94-vuotias evp-kuningas on yhä elossa. (Päivitys 26.9.2020: Kuten jutussa ennakoitiin, lähtö oli lähellä. Mikael kuoli 5.12.2017 kunnioitettavassa 96 vuoden iässä.Mikäli hän palaisi kuninkaaksi, olisi kyseessä melkoisen ainutlaatuinen tilanne. Hän oli näet ensimmäisen kerran kuninkaana 1927-30 isänsä luovuttua kruunusta skandaalin jälkeen. Isukki palasi kuitenkin valtakuntaan ja lapsikuninkaasta tuli taas kruununprinssi. Isä joutui luopumaan kruunusta uudelleen 1940, joten Mikael I oli kuninkaana toisen kerran 1940-47. Jos Romania palauttaisi pikaisesti kuningasvallan, olisi kyseessä jo kolmas kierros. Ex-kuningas kävi kotimaassaan kommunistivallan kaaduttua 1990. Kansalaisuuden hän sai takaisin vasta 1997. Vaikka Mikael on hyvin suosittu, kuningasvallan palauttaminen ei ole tullut kysymykseen ja nykyään se hänen osaltaan olisikin varmaan liian myöhäistä, koska terveys on heikentynyt nopeasti kuluneen vuoden aikana ja kuningatarkin kuoli elokuussa. Kruununperijä on kuninkaan vanhin tytär (poikia ei ole), 71-vuotias lapseton kansainvälisissä tehtävissä työskennellyt Margareta. Kuninkaan neljällä muulla tyttärellä on kuitenkin yhteensä viisi lasta, joten kruununperimys on turvattu.
Bulgaria
Bulgarian viimeinen kuningas – tai oikeastaan tsaari - Simeon II sai 1946 potkut työpaikastaan vasta yhdeksänvuotiaana kolmivuotisen hallituskauden jälkeen. Hän palasi kotimaahansa 50 vuoden maanpaosta 1996. Poliittinen ura lähti kelpo nousukiitoon nopeasti, sillä hänestä tuli pääministeri vuosiksi 2001-2005. 83-vuotias ex-tsaari ei ole suoranaisesti pyrkinyt monarkian palauttamiseen. Tsaarin vanhin poika on kuollut, mutta tämän 18-vuotias vanhempi poika Boris olisi kruununperijä.
Serbia
Serbian kuningas Pietari I:stä tuli Jugoslavian kuningas 1921. Jugoslavian viimeinen kuningas Pietari II oli hänen pojanpoikansa, joka ei kovin kauan ehtinyt hallitsemisesta nauttia. Pietari II:n isä Aleksanteri I murhattiin 1934 Pietarin ollessa vasta 11-vuotias. Sijaishallitsijana toimi hänen isänsä serkku Paul, jonka isoisoäiti oli suomalainen Aurora Karamzin. Jugoslavian liityttyä Saksan-Italian-Japanin kolmiliittoon maassa tapahtui sotilasvallankaappaus, sijaishallitsija ajettiin maanpakoon ja 17-vuotias Pietari julistettiin täysi-ikäiseksi kuninkaaksi. Pari viikkoa myöhemmin Saksa hyökkäsi. Kuningas lähti maanpakoon eikä palannut koskaan.
Mikäli Serbia palaisi kuningasvaltaan, kruunua tavoittelisivat Pietari II:n jälkeläiset. Pietari itse kuoli jo 1970. Hänen ainoa poikansa prinssi Aleksanteri on 75-vuotias. Hänen syntyessään Lontoossa hotellihuone julistettiin väliaikaisesti Jugoslavian maaperäksi, jotta tuleva hallitsija saisi syntyä kotimaassaan. Titolta ei kysytty mielipidettä asiasta. “Synnyinmaahansa” prinssi sai palata kommunistihallinnon kaaduttua 1991 ja kansalaisuuden hän sai 2001. Koulutukseltaan hän on upseeri ja palveli kapteenin arvoon asti brittiarmeijassa, jonka jälkeen ryhtyi liikemieheksi. Poikia on kolme, joten kruununperimys on kohtuullisen hyvin turvattu.
Montenegro
Maan viimeinen kuningas oli Nikola I, joka oli itsevaltaisesti julistautunut kuninkaaksi 1910 hallittuaan sitä ennen pelkkänä ruhtinaana, kuten aiemmatkin maan hallitsijat. Jugoslavian syntyessä 1918 Nikolalle tuli lähtö Ranskaan, jossa hän kuoli 1921.
Nikolan vanhin poika oli kruununprinssi Danilo, joka kuoli lapsettomana 1939. Seuraava veljes, prinssi Mirko oli kuollut jo 1918. Hänellä oli kuitenkin peräti viisi poikaa. Pojista tosin neljä kuoli suhteellisen nuorina, mutta kolmas poika, prinssi Mihail eli korkeaan ikään ja kuoli 1986. Saksalaiset tarjosivat hänelle Montenegron nukkehallitsijan roolia toisen maailmansodan aikana, mutta mies osoitti moraalista selkärankaa kieltäytymällä ja menemällä mieluummin vankilaan. Sieltä hänet pelasti täti, joka sattui olemaan Italian kuningatar. Hänellä on yksi lapsi, 1944 vankileirillä syntynyt prinssi Nikola, 76-vuotias arkkitehti jolla on tytär ja poika.
Albania
Tarkalleen ottaen Albanian viimeinen kuningas oli Italian kuningas Viktor Emmanuel III, joka Italian valloitettua Albanian 1939 omaksui myös tämän tittelin. Sinänsä aiheesta, onhan kyseessä ainoa kerta kun Italia on pärjännyt Euroopassa sotiessaan. Albanian viimeinen varsinainen kuningas oli kuitenkin Zogu I, joka päätyi maanpakoon 1939. Zogua vastaan tehtiin hänen valtakaudellaan 1925-1939 peräti 55 murhayritystä, mikä kertoo ensinnäkin hänen epäsuosiostaan ja toiseksi siitä, että albanialaiset eivät osaa ikinä tehdä mitään oikein. Kuninkaaksi Zogu julisti itsensä 1928 hallittuaan sitä ennen maata presidenttinä – näppärä temppu, jota oli käyttänyt jo aiemmin Ranskassa Ludwig Napoleon ja sittemmin Keski-Afrikassa vanha kunnon kannibaali Jean-Bedel Bokassa. Onneksi Tarja Halonen ei älynnyt tehdä samoin.
Ex-kuningas kuoli maanpaossa 1963. Hänen poikansa, kruununprinssi Leka syntyi kaksi päivää ennen Italian hyökkäystä ja vietti elämänsä maanpaossa vuoteen 1993 asti, jolloin hän kävi ensi kertaa syntymänsä jälkeen Albaniassa. Hän palasi uudelleen 1997, jolloin maassa järjestettiin kansanäänestys monarkian palauttamisesta. Virallisen laskennan mukaan kaksi kolmasosaa vastusti, mutta oli ilmeistä että äänestystulosta oli manipuloitu. Seuranneissa mellakoissa Leka joutui pakenemaan maasta ja palasi vasta 2002. Hän kuoli Tiranassa 2011. Hänen ainoa lapsensa on poika Leka, joka käyttää itsestään nimeä Leka II. Hän syntyi Etelä-Afrikassa 1982, jolloin maan hallitus julisti sairaalan vuodeosaston tilapäisesti Albanian maaperäksi. Miehen koko etunimi on Leka Anwar Zog Reza Baudouin Msiziwe; Leka isän mukaan, Anwar isän kaverin Anwar Sadatin mukaan, Zog tulee isoisältä, Reza isän toiselta kamulta Reza Pahlavilta, Baudouin kolmannelta ja Msiziwe on zulunimi. Hän valmistui Sandhurstin sotilasakatemiasta kurssinsa parhaana ulkomaalaisopiskelijana. Töitä hän on tehnyt neuvonantajana sekä Albanian sisä- että ulkoministeriössä. Vaimoa tai lapsia ei vielä ole (Päivitys 26.9.2020: Emäntä taloon löytyi 2016, lapsia ei vielä ole ja kiirettä alkaa pitää, sillä ikää on jo lähemmäs neljäkymmentä.).
Kreikka
Kreikan kuningas Konstantin II sai fudut duunistaan 1973 yhdeksän vuoden palveluksen jälkeen. Tosin viimeiset kuusi vuotta siitä oli mennyt peruspäivärahalla maanpaossa Italiassa sotilasvallankaappauksen jälkeen. Kreikan kansalaisuuskin mieheltä vietiin 1994. Nykyään hän matkustaa Tanskan diplomaattipassilla, kun nyt sattuu olemaan sikäläistä sukujuurta. Kreikkaan hän sai ensi kerran palata 1981, mutta vain muutamaksi tunniksi äitinsä hautajaisiin. Nykyään hän saa vierailla maassa vapaasti. 76-vuotias ex-kuningas on urheilumiehiä, KOK:n entinen jäsen ja kruununprinssinä ollessaan purjehduksen olympiavoittaja 1960. Kruununperimyskin olisi kunnossa, kuninkaalla on kolme poikaa ja kaksi tytärtä.
Venäjä
Kuten hyvin tiedetään, Venäjän viimeinen tsaari Nikolai II sai ensin potkut väliaikaishallitukselta ja sittemmin kuulia kroppaansa bolsevikkihallitukselta. Samalla kruununperimys sotkettiin perusteellisesti, kun kaikki tsaarin neljä tytärtä ja ainoa poika ammuttiin myös. Sen jälkeen siitä ei ole ottanut pirukaan selvää eikä pienin syy sotkuun ole kahelin tsaari Paavalin laatimat lait, joiden epäselvän tulkinnan vuoksi kruununtavoittelijoiden laillinen asema on milloin milläkin huteralla pohjalla. Pääsääntönä toimi semisaalilainen laki, jonka mukaan naiset voivat periä kruunun vain jos koko suvun mieslinja on sammunut. Tähän sisältyi sitten erinäisiä sivusäädöksiä, mutta venäläiseen tapaan bumaaga on bumaaga, mutta praktika on praktika. Niinpä seurataan aluksi pelkkää semisaalilaista linjaa.
Nikolai II:n sukulinja on siis sammunut. Hän oli Aleksanteri III:n vanhin poika. Nikolain luopuessa kruunusta tsaarina oli teknisesti ottaen hetken aikaa hänen ainoa elossa ollut veljensä Mihail, jolle Nikolai luovutti kruununoikeudet. Tämä kuitenkin kieltäytyi ja sen jälkeen sotku oli valmis. Mihalilla ei ollut kruunuun oikeutettuja lapsia, kuten ei kellään muullakaan Nikolain veljistä. Mihailin ainoa lapsi oli morganaattisesta avioliitosta syntynyt George, joka kuoli sittemmin 20-vuotiaana auto-onnettomuudessa ja lapsettomana.
Niinpä joudutaan etenemään sukulinjassa taaksepäin Aleksanteri III:n isään Aleksanteri II:een. Aleksanteri III oli hänen toinen poikansa, sillä vanhempi poika, kruununprinssi Nikolai oli kuollut vähän yli 20-vuotiaana ja lapsettomana. Kihloihin mies oli kyllä ehtinyt ja kuolinvuoteellaan hän ehti toivoa, että morsian menisi naimisiin pikkuveljen, sittemmin keisari Aleksanteri III:n kanssa, minkä hän tottelevaisesti tekikin.
Seuraava veljes oli suuriruhtinas Vladimir, joka kuoli 1909. Hänen vanhin poikansa suuriruhtinas Kirill kuoli 1938. Tämän ainoa poika puolestaan oli suuriruhtinas Vladimir, joka oli syntynyt pakomatkalla Porvoossa 1917. Hän kuoli 1992 ilman miespuolisia jälkeläisiä. Palaamme tähän mieheen myöhemmin. Nyt joudutaan kulkemaan takaisin Kirillin veljiin. Seuraava veljes Boris kuoli lapsettomana. Nuorimmalla veljellä Andreilla oli poika Vladimir, joka oli syntynyt ennen hänen avioliittoaan pojan äidin kanssa, joten kruununperimyskelpoisuus on vähintäänkin kyseenalainen. Ei sen takia että asialla olisi merkitystä ollut, sillä tämä Vladimir kuoli ennen samannimistä serkkuaan ja ilmeisesti lapsettomana. Tämä päätti Aleksanteri II:n pojan Vladimirin mieslinjan.
Seuraava Aleksanteri II:n poika oli suuriruhtinas Aleksei, joka kuoli 1908. Hänen ainoa poikansa Aleksei oli syntynyt avioliiton ulkopuolella, joten se siitä taas. Silläkin perusteella, että tämän pojan ainoa poika Sergei kuoli 1956 ilman miespuolisia jälkeläisiä.
Aleksanteri II:n seuraava poika suuriruhtinas Sergei oli lapseton, joten koko homma jäi nuorimman pojan suuriruhtinas Pavelin varaan.
Pavel ammuttiin 1919 vallankumouksen jälkimainingeissa. Hänen vanhempi poikansa suuriruhtinas Dmitri kuoli 1941. Hänen poikansa Paul puolestaan oli USA:n kansalainen, everstiluutnanttina eläköitynyt armeijan upseeri ja sittemmin floridalaisen pikkukaupungin pormestari, joka kuoli 2004. Tietyt piirit halusivat hänestä uutta tsaaria, mutta tämä ei koskaan realisoitunut, Paul itsekin ilmoitti olevansa haluton. Hänellä on kaksi poikaa, joista vanhempi on nimeltään Dimitri. Kruununperimyksessä on kuitenkin sellainen pikku ongelma, että Paul oli syntynyt morganaattisesta avioliitosta 1928. Yleisesti ottaen morganaattiset avioliitot olivat kuitenkin jo 1900-luvulla pois muodista. Tässä yhteydessä on myös mainittava, että Pavelin nuorempi poika Vladimir ammuttiin 1918 lapsettomana, joten Aleksanteri II:n puolelta ei ole muita mieslinjan perijöitä kuin tämän entisen USA:n armeijan upseerin jälkeläiset.
Mikäli pitäydytään tiukassa linjassa eli suljetaan morganaattiset liitot pois perimysjärjestyksestä, loppuvat jo Aleksanteri II:n jälkeläisetkin. Hänellä oli myöhemmän, morganaattisen vaimonsa kanssa poika, joka oli syntynyt ennen avioliittoa, mutta tämä voidaan samasta syystä unohtaa. Näin ollen joudutaan palaamaan Nikolai I:een.
Aleksanteri II:n nuorempi veli Konstantin kuoli 1892. Hänen vanhin poikansa Nikolai kuoli 1918. Kuolinsyy oli kuolinvuoteen nähden luonnoton eli keuhkokuume eikä akuutti lyijymyrkytys. Hänellä oli kaksi poikaa, mutta avioliitto oli morganaattinen.
Konstantinin seuraava poika oli isänsä kaima Konstantin, joka kuoli 1915. Hänen vanhin poikansa Ivan kuoli 1918 luonnollisen kuoleman eli bolsevikit ampuivat. Ivanin ainoa poika Vsevolod kuoli lapsettomana 1973, joten palaamme nuorempaan Konstantiniin, jolla oli viisi muutakin poikaa. Seuraava poika Gabriel eli vanhaksi, mutta kuoli lapsettomana. Konstantinin ampuivat bolsevikit, Oleg kaatui taistelussa saksalaisia vastaan, Ivanin ampuivat bolsevikit ja Georgi kuoli lapsettomana.
Takaisin Nikolai I:n poika Konstantiniin. Hänen seuraava poikansa Dmitri kuoli bolsevistiseen lyijymyrkytykseen 1919 lapsettomana.
Nuorin poika Vjatseslav kuoli vain 16-vuotiaana.
Palaamme Nikolai I:n seuraavaan poikaan Nikolaihin, joka kuoli 1891. Hänen vanhempi poikansa Nikolai oli Venäjän armeijan ylipäällikkö ensimmäisessä maailmansodassa, mutta kuoli lapsettomana 1929.
Nuorempi poika Pjotr kuoli 1931. Hän oli naimisissa Montenegron prinsessan kanssa ja sai yhden pojan, Romanin. Roman kuoli 1978. Hänen vanhempi poikansa Nikolai julisti itsensä kruununperijäksi 1992 aiemmin mainitun Vladimir Kirillovitsin kuoltua. Vladimirin tytär Maria taisteli kunnianhimoisena tätä julistusta vastaan yrittämällä leimata Romanin avioliiton ja näin ollen Nikolain syntyperän kelvottomaksi, Romanin vaimo kun oli pelkkä kreivitär. Saksalaisille tämä oli kyllä riittänyt, Romanille kun oli tarjottu Montenegron kruunua 1941, josta hän toki kieltäytyi. Nikolai kuoli 2014. Hänellä ei ollut poikia, ainoastaan kolme tytärtä. Niinpä Paavalin lain mukaan vuoroon tuli Nikolain pikkuveli Dimitri . Pankkialalla työskennellyt prinssi on jo 90-vuotias, mutta sääntöjen mukaan Venäjän laillisin kruununperijä. Ongelmana on, että hänellä ei ole lapsia. (Päivitys 26.9.2020: Kuten odotettua, Dimitri kuoli pian alkuperäisen jutun kirjoittamisen jälkeen 31.12.2016 90-vuotiaana eikä ehtinyt tehdä bernieecclestoneja eli lapsia ei tullut.) Menemättä tarkempiin yksityiskohtiin hänen kruununprinssinsä olisi varsin etäinen sukulainen. Ei edes pikkuserkku, vaan hänen kolmas serkkunsa eli 97-vuotias Andrew Romanov, Nikolai I:n pojanpojanpojanpoika. Hänellä sentään on kolme poikaa. Mutta lisää sotkua on odotettavissa. Vanhin poika on 67-vuotias ja lapseton. Keskimmäinen poika on 59-vuotias ja lapseton. Nuorin poika on 57-vuotias ja hänellä on yksi lapsi. Tytär, joka on Paavali I:n säännön nojalla suljettu pois kruununperimysjärjestyksestä. En todellakaan lähde selvittelemään mitä seuraavaksi mahtaa tapahtua.
tiistai 22. syyskuuta 2020
Heikot signaalit
Heikko signaali tarkoittaa merkkiä, jota on ollut vaikea ennakoida. Yleensä sitä käytetään tilanteessa, jossa asia X on jo tapahtunut ja jälkeenpäin huomataan, että siihen oli olemassa merkit ilmassa, mutta kukaan ei niitä havainnut - tai ainakaan kukaan ei ottanut niistä varoittajia vakavasti.
Tässä kirjoituksessa käytän termiä heikko signaali merkitsemään asiaa, jossa näennäisesti laskien on olemassa tietty trendi, mutta tarkemmin dataa pilkkoessa huomaakin trendin sisällä olevan toisen trendin, joka antaa vastakkaisen signaalin. Eli kun data-aineisto D antaa ennusteen Y, niin aineistoa D pienempiin palasiin pilkkoessa huomaa sen sisällä olevan osa-alueen joka antaakin vastakkaisen ennusteen -Y. Tämän jälkeen oleellinen kysymys on se, kumpi näistä osa-alueista on voimakkaammassa kasvussa. Mikäli se on pienempi aineisto, saattaa ennusteen Y sijaan toteutua tulevaisuudessa -Y.
Tässä tilanteessa D:n osa-alue antaa heikon signaalin, joka saattaa tulevaisuudessa kääntää asian aivan päälaelleen tällä hetkellä vallitsevalta näyttävään trendiin nähden.
Tämä asia tuli mieleeni Hesarin erinomaisesta artikkelista Mihin maisterit menevät, jossa tutkittiin akateemisen koulutuksen keskittyneisyyttä postinumeroittain. Nykyään vallitseva konsensus on se, että akateemisuus keskittyy entistä voimakkaammin kasvukeskuksiin ns. "syrjäseutujen" autioituessa. Siltä tämä epäilemättä näyttää, jos tutkii pelkästään isoja lukuja.
Pienistä luvuista saattaa paljastua toisenlainen totuus. Tätä kirjoittaessani en vielä tiedä, kuinka käy. Mutta lasketaan. Alkujaan piti tietysti tarkistaa mikä on oman asuinkunnan Hornankuusen tilanne. Hieman yllätyin akateemisesti koulutettujen prosenttilukemasta, joka oli todella alhainen, noin puolet siitä mitä olisin lonkalta heittänyt. Totesimme Sallin kanssa kuuluvamme harvalukuiseen vähemmistöön. Mutta tarkemmin, postinumeroittain, katsoen paljastui yllättävä ilmiö. Hornankuusen keskustassa akateemisten osuus oli noussut vuodesta 2000 vuoteen 2018, mikä oli tietysti odotettavissa. Mutta syrjäkylillä tämä osuus oli kasvanut vielä enemmän.
Onko asia sittenkin niin, että autioituminen on saavuttamassa kliimaksin ja paluu maaseudulle on alkamassa? Jos asiaa miettii, niin kaupunkielämään kyllästynyt haluaa niin maalle kuin mahdollista. Rauhalliseen, hiljaiseen ja usein ennen muuta haittamamuttomaan ympäristöön. Tekemään etätöitä tai ainakin kohtuullisen matkan päähän kaupungista. Tämä on heikko signaali, joka ei vielä suuremmassa tilastossa näy. Jos tarkastellaan jotain Takahikiän kuntaa kokonaisuudessaan, aivan varmasti väestö vähenee. Luultavasti on jopa muuttotappiota. Mahdollisesti jopa akateemista muuttotappiota. Mutta mikäli tarkastellaan Takahikiän syrjäkyliä, siellä luultavasti on akateemista muuttovoittoa.
Päätin tutkia asian seuraavasti. Otetaan jokainen alle 10000 asukkaan kunta, jonka kuntakeskuksen etäisyys lähimpään vähintään 30000 asukkaan kaupungin keskustaan on yli 30 km. (Etäisyydet on mitattu linnuntietä, ei maantietä. Aineistosta on poistettu ilman maantieyhteyttä mantereeseen olevat kunnat.) Poimitaan kuntakeskuksen postinumeroalueella asuvien akateemisten osuus koko väestöstä. (Kuntakeskukseksi on katsottu asukasluvultaan suurin postinumeroalue, esimerkiksi Inarin kunnassa tämä ei ole Inarin kirkonkylä vaan Ivalo.) Sitten otetaan kunnan kaikki muut postinumerot ja lasketaan yhteensä niissä asuvien akateemisten osuus koko väestöstä, kun tunnetaan alueen väkiluku ja akateemisten määrä. (Tästä aineistosta puuttuu muutamia parinkymmenen asukkaan postinumeroalueita, joiden akateemisten määrää ei ilmeisesti intimiteettisyistä aineistossa annettu, mutta näiden vaikutus tuloksiin on käytännössä merkityksetön.)
Sitten verrataan näin saatuja lukemia vuoden 2000 tilanteeseen. Tässä on aineistossa pieni järjestelmällinen virhe, koska vuoden 2000 väkilukuja ei ole tiedossa - ainoastaan akateemisten prosentuaalinen osuus. Niinpä on oletettu väkiluku samaksi kuin vuonna 2018. Käytännön merkitystä tällä ei laskuihin ole, koska koko ajan puhutaan prosentuaalisista osuuksista eikä absoluuttisista määristä. Lopuksi katsotaan, miten korkeakoulutettujen osuus on muuttunut kyseisissä kuntakeskuksissa, kyseisten kuntien syrjäkylillä ja muualla maassa. Tästä arvioidaan sitten johtopäätöksiä.
Aineistossa oli kaikkiaan 154 Suomen 310 kunnasta eli aika tarkkaan puolet. Nämä kunnat ovat siis sellaisia, joiden väkiluku on alle kymmenentuhatta ja joiden kuntakeskus sijaitsee vähintään kolmenkymmenen kilometrin päässä lähimmästä yli kolmenkymmenentuhannen asukkaan kaupungin keskustasta. Taulukko on tämän kirjoituksen lopussa.
Oleellista ovat lopputulokset.
Vuonna 2000 pikkukylillä korkeakoulutettuja oli 1,38 %.
Vuonna 2018 pikkukylillä korkeakoulutettuja oli 3,34 %.
Vuonna 2000 kuntakeskuksissa korkeakoulutettuja oli 2,18 %.
Vuonna 2018 kuntakeskuksissa korkeakoulutettuja oli 3,80 %.
Vuonna 2000 muualla maassa korkeakoulutettuja oli 5,24 %.
Vuonna 2018 muualla maassa korkeakoulutettuja oli 9,84 %.
Vuonna 2000 koko maassa korkeakoulutettuja oli 4,90 %.
Vuonna 2018 koko maassa korkeakoulutettuja oli 9,09 %.
Absoluuttisesti, prosenttiyksikköinä laskien:
Pikkukylissä korkeakoulutettujen määrä kasvoi 1,96 prosenttiyksikköä.
Kuntakeskuksissa korkeakoulutettujen määrä kasvoi 1,62 prosenttiyksikköä.
Muualla maassa korkeakoulutettujen määrä kasvoi 4,60 prosenttiyksikköä.
Koko maassa korkeakoulutettujen määrä kasvoi 4,19 prosenttiyksikköä.
Jo tässä tilastossa näkyy se, että kunnissa pikkukylien korkeakoulutettujen määrä on kasvanut voimakkaammin kuin kuntakeskusten. Tämä viittaa siihen, että hypoteesi syrjäkylille muuttamisen halukkuudesta näyttää olevan totta - pikkukuntiin muuttavat akateemiset haluavat asua mieluummin syrjässä kuin kuntakeskuksessa.
Varsinainen yllätys paljastuu prosentuaalisesta muutoksesta:
Pikkukylissä korkeakoulutettujen osuus kasvoi 142,03 %.
Kuntakeskuksissa korkeakoulutettujen osuus kasvoi 74,31 %.
Muualla maassa korkeakoulutettujen osuus kasvoi 87,79 %.
Koko maassa korkeakoulutettujen osuus kasvoi 85,51 %.
Pikkukylissä korkeakoulutettujen osuus väestöstä on siis lähes 2,5-kertaistunut vain 18 vuodessa, 1,38 prosentista 3,34 prosenttiin. Koko maassa se on alle kaksinkertaistunut.
Tämä on selkeä "heikko signaali", mikä jää tilastoaineistossa helposti huomaamatta. Mahdollisesti tämä on signaali siitä, että etätyömahdollisuuksien parantuessa koulutettujen muutto maaseudulle tulee kiihtymään. Toistaiseksi vain harvalla tämä on mahdollista.
Yleisesti hyväksytty tosiasia tilastojen valossa on se, että koulutetut hakeutuvat kaupunkeihin. Kun aineistoa tutkii tarkemmin, paljastuukin toisenlainen heikko signaali. Ehkä ihmiset eivät haluakaan kaupunkeihin, vaan asuvat siellä vain olosuhteiden pakottamina.
Samaa signaalia voi tutkia tarkemmin ajamalla perjantai-iltana mitä tahansa valtatietä pitkin kohti Helsinkiä ja sunnuntai-iltana vastakkaiseen suuntaan. Saa ajaa kaikessa rauhassa, kun taas vastakkaiseen suuntaan on melkoiset ruuhkat. Kun ihmiset saavat vapaasti päättää missä ovat, virta vie pois pääkaupunkiseudulta. Pääkaupunkiseudulla asuu noin viidesosa suomalaisista. Jos edes viidesosa muualla asuvista pitäisi Helsinkiä yhtä mukavana paikkana kuin pääkaupunkiseudulla asuvat pitävät muuta maata, liikennevirran pitäisi olla täsmälleen sama molempiin suuntiin. Todellisuus on aivan muuta.
Kilpailevia hypoteeseja voi esittää. Ainoa mikä itselleni tuli mieleen, on se että ensimmäiset suurten ikäluokkien "maisterisukupolvet" ovat muuttaneet eläkeiässä takaisin kaupungista kotiseudulleen. Tämäkin on mahdollista, mutta en usko ilmiöllä olevan suurta painoarvoa tilastoissa. Tarkemman tiedon puutteessa sitä ei kuitenkaan voi täysin kumota.
Mahdollinen hypoteesi maallemuuttoon on myös ns. "Nurmijärvi-ilmiö" eli muutetaan kehyskuntaan ja käydään kaupungissa töissä. Tätä varten tein pienen lisäanalyysin.
Tutkin, onko kunnan etäisyydellä kaupunkikeskuksesta merkitystä ottamalla aineistosta mukaan vain ne kunnat, joiden etäisyys kaupungista oli 30-60 km. Erot olivat käytännössä merkityksettömiä - pikkukylissä korkeakoulutettujen osuus kasvoi 140,67 % (kaikissa aineiston kunnissa 142,03 %) ja kuntakeskuksissa osuus kasvoi 74,89 % (kaikissa aineiston kunnissa 74,31 %). Tämä kumosi sen ilmeisen hypoteesin, että syrjäkylille muuttajat olisivat ensisijaisesti niitä, jotka käyvät töissä kaupungissa.
Muutamia yksittäishavaintoja:
Aineistossa on 97 kuntaa, joissa akateemisesti koulutettujen määrä on prosenttiyksikköinä laskettuna kasvanut syrjäkylillä enemmän kuin kuntakeskuksissa. Päinvastainen ilmiö on 53 kunnassa. Neljässä kunnassa postinumeroalue kattaa koko kunnan.
Kun saman laskelman tekee suhteellisina osuuksina, niin akateemisesti koulutettujen määrä on prosentuaalisesti laskien kasvanut voimakkaammin syrjäkylillä kuin kuntakeskuksissa peräti 132 kunnassa (näistä kolme on sellaisia, että vuonna 2000 kyseisten kuntien syrjäkylillä ei asunut yhtään akateemisesti koulutettua, vuonna 2018 tällaisia kuntia ei ollut yhtään). Päinvastainen ilmiö vallitsee vain 18 kunnassa (lisäksi edelleen ne neljä kuntaa, joissa yksi postinumeroalue kattaa koko kunnan).
Suomen ylivoimaisesti akateemisin syrjäisen kunnan keskus on Utsjoella, jonka asukasluvusta peräti 11,37 % on suorittanut ylemmän korkeakoulututkinnon. Seuraavana listalla on Uusikaarlepyy, vain 6,78 %. Yli kuuden prosentin pääsevät myös Enontekiö, Kristiinankaupunki ja Pälkäne.
Vähiten akateemisin kuntakeskus on Merijärvellä, 0,99 %. Alle kahden prosentin jäävät Karijoki, Siikalatva, Kivijärvi, Isojoki ja Rautavaara. Akateemisimmat syrjäkylätkin ovat Utsjoella, 10,11 %. Voitto on jälleen ylivoimainen, koska seuraavana on Muhos, 6,96 %. Yli kuuden prosentin pääsevät myös Luhanka, Inari, Luumäki ja Ristijärvi.
Vähiten akateemiset syrjäkylät ovat niin ikään Merijärvellä, 0,59 %. Alle prosentin jäävät myös Multia, Hyrynsalmi ja Laitila. Kokonaisuudessa prosentuaalisesti eniten akateemisia on tietysti Utsjoella, 10,66 %. Seuraava jää alle kuuden prosentin. Yli viiteen prosenttiin pääsevät Pälkäne, Inari, Kaskinen, Enontekiö, Kustavi, Jokioinen, Uusikaarlepyy, Orivesi, Luhanka ja Sodankylä.
Kokonaisuudessa prosentuaalisesti vähiten akateemisia on tietysti Merijärvellä, 0,87 %. Kaikkialla muualla mennään yli prosentin, alle kahden prosentin jäävät Karijoki, Rautavaara ja Kivijärvi. On kuitenkin huomattava, että tässä aineistossa ovat vain ne kunnat, joiden etäisyys lähimpään suurehkoon kaupunkiin on yli 30 km.
Taulukko kunnittain:
| Kunta | Lähin | Etäisyys | Osuus | Osuus | Osuus | Osuus |
|---|---|---|---|---|---|---|
| kaupunki | km | 2018 | 2000 | 2018 | 2000 | |
| Keskusta | Keskusta | Kylät | Kylät | |||
| Alajärvi | Seinäjoki | 55 | 3,91% | 2,50% | 3,17% | 1,27% |
| Alavieska | Kokkola | 67 | 2,77% | 1,46% | 1,65% | 0,48% |
| Enonkoski | Joensuu | 72 | 3,44% | 2,32% | 2,53% | 1,29% |
| Enontekiö | Rovaniemi | 227 | 6,60% | 3,68% | 4,45% | 1,83% |
| Evijärvi | Kokkola | 54 | 2,71% | 1,76% | 2,49% | 1,60% |
| Haapajärvi | Kokkola | 108 | 3,84% | 2,36% | 1,74% | 0,66% |
| Haapavesi | Oulu | 97 | 3,19% | 2,23% | 1,31% | 0,39% |
| Halsua | Kokkola | 65 | 3,45% | 1,82% | 1,98% | 1,02% |
| Hankasalmi | Jyväskylä | 38 | 5,14% | 3,07% | 2,72% | 1,09% |
| Hanko | Salo | 63 | 4,99% | 2,70% | 4,78% | 2,48% |
| Hartola | Mikkeli | 67 | 3,32% | 1,86% | 3,08% | 0,97% |
| Heinävesi | Joensuu | 61 | 3,31% | 1,80% | 3,35% | 1,20% |
| Honkajoki | Pori | 61 | 3,57% | 2,50% | 2,25% | 1,23% |
| Humppila | Hämeenlinna | 59 | 3,35% | 1,30% | 5,99% | 2,93% |
| Hyrynsalmi | Kajaani | 63 | 2,48% | 1,31% | 0,98% | 0,41% |
| Ii | Oulu | 32 | 4,53% | 1,72% | 2,76% | 1,07% |
| Ikaalinen | Tampere | 48 | 4,76% | 2,76% | 3,61% | 1,36% |
| Ilomantsi | Joensuu | 62 | 3,10% | 2,32% | 1,81% | 0,89% |
| Inari | Rovaniemi | 251 | 5,12% | 2,09% | 6,76% | 2,50% |
| Isojoki | Pori | 70 | 1,66% | 0,85% | 2,78% | 0,93% |
| Isokyrö | Seinäjoki | 36 | 5,18% | 2,49% | 3,13% | 0,56% |
| Jokioinen | Hämeenlinna | 55 | 5,85% | 4,60% | 3,54% | 1,93% |
| Joroinen | Mikkeli | 61 | 3,81% | 2,82% | 3,38% | 1,78% |
| Joutsa | Jyväskylä | 57 | 3,06% | 1,94% | 2,69% | 1,00% |
| Juuka | Joensuu | 75 | 2,87% | 1,91% | 2,78% | 0,71% |
| Juupajoki | Tampere | 46 | 2,24% | 1,51% | 4,49% | 1,76% |
| Juva | Mikkeli | 37 | 3,68% | 2,01% | 5,17% | 1,39% |
| Jämijärvi | Pori | 60 | 2,72% | 1,27% | 1,52% | 0,37% |
| Kaavi | Kuopio | 40 | 2,26% | 1,52% | 1,50% | 0,84% |
| Kangasniemi | Mikkeli | 47 | 4,08% | 1,98% | 4,20% | 1,13% |
| Kannonkoski | Jyväskylä | 85 | 2,56% | 1,15% | 1,23% | 0,00% |
| Kannus | Kokkola | 39 | 3,52% | 2,05% | 2,25% | 0,66% |
| Karijoki | Seinäjoki | 79 | 1,24% | 0,71% | 1,90% | 1,48% |
| Karstula | Jyväskylä | 84 | 3,48% | 2,26% | 1,77% | 0,79% |
| Karvia | Seinäjoki | 73 | 2,15% | 1,35% | 2,24% | 0,93% |
| Kaskinen | Vaasa | 82 | 5,35% | 2,17% | 0,00% | 0,00% |
| Kauhava | Seinäjoki | 35 | 3,93% | 2,66% | 3,12% | 1,36% |
| Keitele | Kuopio | 73 | 3,02% | 1,56% | 2,27% | 0,54% |
| Kemijärvi | Rovaniemi | 78 | 4,85% | 3,14% | 2,80% | 1,47% |
| Keminmaa | Rovaniemi | 95 | 4,75% | 3,15% | 4,66% | 2,35% |
| Kemiönsaari | Salo | 32 | 4,50% | 2,19% | 5,22% | 2,12% |
| Keuruu | Jyväskylä | 53 | 4,48% | 2,57% | 3,10% | 1,54% |
| Kihniö | Tampere | 84 | 2,78% | 1,09% | 1,73% | 0,70% |
| Kinnula | Kokkola | 104 | 3,55% | 1,62% | 1,37% | 1,02% |
| Kittilä | Rovaniemi | 131 | 4,84% | 2,46% | 3,82% | 1,10% |
| Kiuruvesi | Kajaani | 86 | 2,85% | 1,68% | 2,70% | 0,87% |
| Kivijärvi | Jyväskylä | 102 | 1,57% | 0,94% | 3,28% | 0,00% |
| Kokemäki | Pori | 38 | 4,30% | 2,74% | 2,88% | 1,48% |
| Kolari | Rovaniemi | 125 | 3,29% | 1,74% | 3,01% | 1,06% |
| Konnevesi | Jyväskylä | 50 | 3,54% | 2,00% | 2,59% | 0,73% |
| Korsnäs | Vaasa | 40 | 4,31% | 2,76% | 3,94% | 1,73% |
| Kristiinankaupunki | Pori | 89 | 6,13% | 4,27% | 3,59% | 1,40% |
| Kuhmo | Kajaani | 87 | 3,52% | 1,72% | 2,38% | 0,29% |
| Kuhmoinen | Lahti | 70 | 3,97% | 2,66% | 2,42% | 1,78% |
| Kuortane | Seinäjoki | 33 | 5,89% | 2,97% | 3,56% | 1,12% |
| Kustavi | Turku | 51 | 5,22% | 1,82% | 0,00% | 0,00% |
| Kyyjärvi | Seinäjoki | 89 | 2,25% | 0,90% | 2,88% | 0,53% |
| Kärsämäki | Kajaani | 100 | 2,54% | 0,93% | 0,00% | 0,00% |
| Laitila | Rauma | 31 | 3,38% | 1,74% | 0,99% | 0,00% |
| Lapinjärvi | Porvoo | 38 | 3,90% | 2,78% | 4,52% | 2,11% |
| Lapinlahti | Kuopio | 52 | 3,94% | 2,52% | 3,39% | 1,43% |
| Lappajärvi | Seinäjoki | 63 | 4,56% | 2,71% | 3,48% | 1,14% |
| Leppävirta | Kuopio | 45 | 5,11% | 2,67% | 4,76% | 1,72% |
| Lestijärvi | Kokkola | 83 | 4,42% | 2,95% | 2,26% | 1,03% |
| Luhanka | Jyväskylä | 49 | 3,94% | 1,42% | 6,80% | 1,10% |
| Luumäki | Lappeenranta | 38 | 3,24% | 2,02% | 6,08% | 2,49% |
| Merijärvi | Kokkola | 81 | 0,99% | 1,26% | 0,59% | 0,23% |
| Merikarvia | Pori | 43 | 3,03% | 1,85% | 3,37% | 1,49% |
| Miehikkälä | Kotka | 47 | 2,81% | 2,22% | 2,56% | 0,84% |
| Muhos | Oulu | 34 | 4,31% | 2,38% | 6,96% | 2,32% |
| Multia | Jyväskylä | 52 | 2,89% | 1,22% | 0,67% | 1,21% |
| Muonio | Rovaniemi | 183 | 4,13% | 1,74% | 5,03% | 1,59% |
| Myrskylä | Porvoo | 31 | 3,60% | 1,57% | 2,29% | 2,42% |
| Mänttä | Jyväskylä | 63 | 3,33% | 2,96% | 2,58% | 1,22% |
| Mäntyharju | Mikkeli | 36 | 4,11% | 2,06% | 3,22% | 1,13% |
| Nurmes | Kajaani | 101 | 3,11% | 1,59% | 2,81% | 1,54% |
| Närpiö | Vaasa | 71 | 4,39% | 3,05% | 4,11% | 1,72% |
| Oripää | Turku | 50 | 3,04% | 0,99% | 4,67% | 1,51% |
| Orivesi | Tampere | 37 | 5,51% | 3,46% | 4,82% | 2,14% |
| Oulainen | Oulu | 87 | 3,50% | 2,20% | 3,33% | 0,85% |
| Outokumpu | Joensuu | 39 | 3,17% | 2,21% | 2,98% | 0,48% |
| Padasjoki | Lahti | 45 | 2,97% | 2,13% | 2,47% | 1,27% |
| Parikkala | Lappeenranta | 89 | 4,18% | 2,35% | 2,78% | 1,19% |
| Parkano | Tampere | 67 | 3,05% | 1,97% | 1,65% | 0,54% |
| Pelkosenniemi | Rovaniemi | 103 | 3,48% | 1,29% | 4,19% | 2,60% |
| Pello | Rovaniemi | 82 | 3,83% | 2,03% | 2,20% | 0,63% |
| Perho | Seinäjoki | 91 | 3,08% | 2,28% | 1,57% | 0,47% |
| Pertunmaa | Mikkeli | 45 | 2,83% | 1,24% | 2,01% | 0,81% |
| Pielavesi | Kuopio | 79 | 3,02% | 1,83% | 2,44% | 1,10% |
| Pihtipudas | Kuopio | 116 | 3,12% | 2,13% | 1,71% | 0,67% |
| Polvijärvi | Joensuu | 34 | 2,36% | 1,76% | 3,86% | 1,63% |
| Posio | Rovaniemi | 117 | 3,54% | 1,66% | 1,65% | 0,74% |
| Pudasjärvi | Oulu | 80 | 2,83% | 1,56% | 1,92% | 0,58% |
| Punkalaidun | Tampere | 57 | 3,31% | 1,78% | 3,37% | 1,60% |
| Puolanka | Kajaani | 70 | 3,32% | 1,57% | 1,88% | 0,90% |
| Puumala | Mikkeli | 51 | 4,72% | 1,76% | 4,62% | 0,90% |
| Pyhäjoki | Oulu | 83 | 3,51% | 1,98% | 1,94% | 0,51% |
| Pyhäjärvi | Kajaani | 102 | 3,29% | 1,79% | 2,37% | 1,52% |
| Pyhäntä | Kajaani | 68 | 2,96% | 1,27% | 1,98% | 1,23% |
| Pälkäne | Tampere | 34 | 6,06% | 3,60% | 5,27% | 2,59% |
| Pöytyä | Turku | 35 | 4,14% | 2,27% | 3,78% | 1,86% |
| Rantasalmi | Mikkeli | 68 | 4,64% | 2,22% | 3,57% | 1,14% |
| Ranua | Rovaniemi | 74 | 3,56% | 1,62% | 2,78% | 0,49% |
| Rautalampi | Kuopio | 52 | 4,23% | 2,28% | 3,31% | 1,69% |
| Rautavaara | Kuopio | 72 | 1,77% | 1,02% | 1,52% | 0,44% |
| Rautjärvi | Lappeenranta | 74 | 2,24% | 1,76% | 3,17% | 1,13% |
| Reisjärvi | Kokkola | 92 | 3,79% | 1,60% | 2,65% | 1,27% |
| Ristijärvi | Kajaani | 39 | 2,88% | 1,05% | 6,03% | 1,02% |
| Ruokolahti | Lappeenranta | 43 | 4,21% | 3,01% | 4,30% | 1,37% |
| Ruovesi | Tampere | 56 | 3,81% | 2,73% | 3,94% | 1,55% |
| Rääkkylä | Joensuu | 33 | 2,63% | 1,40% | 3,51% | 1,03% |
| Saarijärvi | Jyväskylä | 57 | 4,13% | 2,34% | 3,25% | 1,54% |
| Salla | Rovaniemi | 133 | 2,91% | 2,06% | 2,47% | 0,25% |
| Savitaipale | Lappeenranta | 30 | 4,75% | 3,07% | 2,40% | 0,46% |
| Savukoski | Rovaniemi | 137 | 5,57% | 2,80% | 3,02% | 1,40% |
| Sievi | Kokkola | 68 | 3,31% | 2,06% | 2,54% | 0,97% |
| Siikainen | Pori | 44 | 2,50% | 1,33% | 2,29% | 1,43% |
| Siikajoki | Oulu | 41 | 2,67% | 1,79% | 2,92% | 1,47% |
| Siikalatva | Oulu | 84 | 1,53% | 1,20% | 2,27% | 1,29% |
| Simo | Oulu | 74 | 3,54% | 2,21% | 3,79% | 1,08% |
| Sodankylä | Rovaniemi | 106 | 5,75% | 3,19% | 3,95% | 1,03% |
| Soini | Seinäjoki | 70 | 2,62% | 0,88% | 1,79% | 0,19% |
| Somero | Salo | 32 | 3,22% | 1,72% | 4,89% | 2,14% |
| Sonkajärvi | Kajaani | 62 | 2,60% | 1,39% | 2,04% | 0,99% |
| Sulkava | Mikkeli | 58 | 3,74% | 1,97% | 3,33% | 0,43% |
| Suomussalmi | Kajaani | 89 | 2,95% | 1,48% | 2,38% | 1,21% |
| Suonenjoki | Kuopio | 42 | 4,02% | 2,34% | 3,58% | 1,02% |
| Sysmä | Jyväskylä | 58 | 3,82% | 2,24% | 3,08% | 1,05% |
| Säkylä | Rauma | 44 | 5,14% | 4,02% | 2,81% | 1,78% |
| Taivalkoski | Oulu | 143 | 2,91% | 1,78% | 1,37% | 0,25% |
| Taivassalo | Turku | 38 | 4,44% | 1,98% | 0,00% | 0,00% |
| Tammela | Hämeenlinna | 42 | 4,68% | 2,85% | 3,64% | 1,76% |
| Tervo | Kuopio | 46 | 3,99% | 1,76% | 2,70% | 1,45% |
| Tervola | Rovaniemi | 61 | 3,37% | 2,55% | 2,32% | 0,53% |
| Teuva | Seinäjoki | 66 | 2,54% | 1,61% | 1,79% | 0,79% |
| Tohmajärvi | Joensuu | 52 | 3,09% | 1,30% | 3,88% | 1,25% |
| Toholampi | Kokkola | 55 | 3,42% | 2,11% | 2,23% | 0,70% |
| Tuusniemi | Kuopio | 42 | 3,48% | 1,89% | 2,51% | 0,98% |
| Urjala | Tampere | 46 | 3,37% | 3,07% | 2,99% | 1,37% |
| Utajärvi | Oulu | 52 | 2,54% | 1,58% | 2,18% | 0,44% |
| Utsjoki | Rovaniemi | 382 | 11,37% | 4,37% | 10,11% | 3,59% |
| Uusikaarlepyy | Kokkola | 45 | 6,78% | 3,11% | 3,39% | 1,54% |
| Vaala | Kajaani | 57 | 3,99% | 2,93% | 2,41% | 0,82% |
| Vehmaa | Turku | 39 | 3,03% | 1,33% | 3,03% | 1,07% |
| Vesanto | Kuopio | 65 | 2,41% | 1,33% | 5,12% | 1,34% |
| Veteli | Kokkola | 51 | 4,11% | 2,03% | 3,52% | 1,41% |
| Vieremä | Kajaani | 64 | 3,40% | 1,56% | 3,25% | 0,93% |
| Viitasaari | Jyväskylä | 93 | 3,90% | 2,17% | 2,81% | 1,13% |
| Vimpeli | Seinäjoki | 64 | 3,93% | 2,24% | 4,13% | 1,23% |
| Virolahti | Kotka | 44 | 3,79% | 2,52% | 2,60% | 1,28% |
| Virrat | Seinäjoki | 76 | 3,98% | 2,66% | 2,73% | 0,99% |
| Ylitornio | Rovaniemi | 94 | 3,73% | 2,09% | 2,64% | 0,64% |
| Ypäjä | Hämeenlinna | 68 | 3,42% | 2,13% | 2,67% | 1,88% |
| Ähtäri | Seinäjoki | 68 | 4,13% | 2,39% | 3,30% | 1,34% |
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
