Tervetuloa!



Hakemisto (Aiempien kirjoitusten pikahaku)


Viikkojuttu (Viikon pääpauhanta)


sunnuntai 1. tammikuuta 2023

Vuosiraportti 2022


Hyvää uutta vuotta kaikille lukijoille!

Aluksi poikkeuksellinen tiedote.

Edellinen viikkojuttu jäi toiseksi viimeiseksi. Säännöllinen bloggamiseni päättyy tämän vuoden alussa.

Kun aloitin, ilmoitin kirjoittavani joka viikko jutun. Tämä on pitänyt ja vajaan neljäntoista vuoden aikana on ilmestynyt 720 viikkojuttua. Viikoittainen julkaisutahti on ollut yksi tapa harjoitaa tiukkaa kurinalaisuutta.
Kirjoitan vielä viimeisen viikkojutun (numero 721) - tai oikeastaan se tulee olemaan kooste tietystä osasta Uutiskatsauksia - ensi viikolle.

Blogi pysyy luettavana ja kommentoitavana, ellei Valtakunnan Sensuuri tästä entisestään pahene vainotessaan meitä faktisteja. Mielipiteenvapaus on Suomessa korkealla tasolla; kuka tahansa saa ilmaista miten typerän mielipiteen tahansa. Faktojen suhteen on oltava paljon varovaisempi, niistä voi joutua ongelmiin.
Todennäköisesti edelleen kirjoittelen silloin tällöin Sivalluksia ja Välihuomautuksia.
Lauantaisin julkaistut uusinnatkin päättyvät. Ei ollut mikään sattuma, että vuoden viimeisenä päivänä ja viimeisenä uusintana julkaisin tekstin, jota pidän yhtenä blogin tärkeimmistä.

Mikään ulkopuolinen tai sen paremmin perheen sisäinenkään taho ei ole minua pakottanut tähän ratkaisuun. Kyseessä on oma valintani, joka on monien tekijöiden summa. Vähiten tärkeästä tärkeimpään listattuna tekijät ovat seuraavat:

6. Bloggerin tekniikka on muuttunut hankalammaksi jotain vuosi-pari sitten. Kirjautuessa se urputtaa usein joistakin varmistuksista ja teksteihin upotettavat HTML-koodit eivät tahdo toimia automaattisesti kuten ennen, vaan niitä pitää usein muokata aikaavievän manuaalisesti.

5. Aika on osittain ajanut blogien ohi. Ihmiset eivät jaksa enää lukea tekstejä. Twitteriin en halua mennä, minulla on muutakin tekemistä. Lukijamäärät junnaavat paikoillaan ja lukijat tuppaavat olemaan samasta kuplasta. Blogikirjoituksilla ei enää ole samanlaista vaikutusta kuin kymmenen vuotta sitten.

4. Hyvien kirjoitusaiheiden loppuminen ei ole ongelma, mutta niiden hyödyntäminen on. Minulla on linkkilistassa tälläkin hetkellä ainekset varmaan lähes kymmeneen kirjoitukseen. Vaan kun en koe niiden tekemiseen samanlaista motivaatiota kuin ennen, sillä minulla olisi parempiakin aiheita. Joista en voi kuitenkaan kirjoittaa henkilökohtaisista syistä. Toistaiseksi minulla ei ole ollut ammatillisia ongelmia kirjoittamiseni takia, mutta jos niistä kutkuttavista aiheista kirjoittaisin, niitä todennäköisesti tulisi. En halua sotkea piiloidentiteettiäni julkiseen identiteettiini, sillä olen omalla erityisalallani kuitenkin esiintynyt omalla identiteetilläni julkisuudessa.

3. Tekstin tuottaminen on tullut koko ajan vaikeammaksi. Voimavarojen huvetessa kirjoittamiseen ryhtyminen on usein vaikeaa ja teksti tuntuu väkisin väännetyltä. Kun kirjoitin – uutiskatsaus poislukien – viimeistä varsinaista viikkojuttua, Salli totesi luomisen tuskan nähdessään että eihän tuossa ole enää mitään järkeä. Halusin tekstin olevan hyvä, koska tiesin sen olevan tärkeästä aiheesta ja jäävän viimeiseksi alallaan, mutta eipä siitä tullut tyydyttävää parempaa.
Kirjoittajan blokin tai muiden ongelmien takia olen joutunut pari kertaa viimeisen vuoden aikana turvautumaan varastokirjoitukseen eli tekstiin jonka olen kirjoittanut jo aiemmin inspiraation iskiessä ja joka on jäänyt odottamaan kiireellisempiä aikoja. Näitä varastokirjoituksia olisi vielä muutama käyttämättä, mutta antaa jäädä.

2. Olen kirjoittanut viikoittain jo lähes 14 vuotta jättämättä ainuttakaan viikkoa väliin. Tästä on tullut pakkomielle. Aion putken katkaisemalla vapauttaa itseni siitä. Kertaalleenhan tämän jo nelisen vuotta sitten ”lopetin”, mutta pidin ennen paluutani pakkomielteen takia yllä viikoittaista julkaisua, joka ei kuitenkaan useimmiten ollut varsinainen kirjoitus klassisessa mielessä.

1. Blogia aloittaessani mainitsin, että elämääni rajoittaa fyysinen sairaus. Olen aina ollut tietoinen, että se ei parempaan suuntaan mene, vaikka ei nyt henkeä viekään.
Toistakymmentä vuotta sitten vastuuni olivat niin moninaiset, että ihmettelen vieläkin, miten niistä selvisi. Minulla oli työni, perheeni, luottamustehtävät, valmennus ja bloggaaminen. Vuosien varrella olen näitä karsinut sitä mukaa kun voimani ovat vähentyneet. Työssä olen siirtynyt toisiin tehtäviin omasta halustani tavallaan yhtä esimiesasemaa alemmas. Mikä ei onneksi taloudellisesti ollut niin merkittävä uhraus kuin luulisi. Mistä taas voi todeta että taloudellinen vastuuni on selvästi pienempi kuin oli kymmenen vuotta sitten, monestakin syystä. Perhe ei enää ole niin aikaavievä, kun lapset ovat jo vähän isompia ja osin jo kotoa poissa. Luottamustehtävistä olen pudottautunut pois siten että vain yksi on enää jäljellä. Valmennushommat lopetin jo vuosia sitten, tosin pikku konsultaatioita on tullut senkin jälkeen.
Mutta nyt on oman jaksamisen takia luovuttava myös bloggaamisesta, jotta kykenisin entiseen tapaan kantamaan vastuuni muista asioista. Oma terveydentilani on ikävä kyllä huonontunut odotettua nopeammin, sillä pari vuotta sitten puhkesi uusi krooninen sairaus, mikä jo itsessään on harmi mutta samalla nopeutti entistä prosessia. Koronakin tuli tässä sairastettua, mutta siitä selvisin vähällä. Tässä yhteydessä terveisiä Tuplikselle, jos tätä luet: alan kääntyä enemmän kannallesi ja kokemusteni sekä ympärillä näkemäni perusteella totean että neljättä koronapiikkiä en ota ellei tilanne jostain syystä radikaalisti muutu.
Koska elämässäni jäljellä olevista tärkeistä asioista on karsittava, seuraavana lähtölistalla on bloggaaminen vähiten tärkeänä.

Viimeinen seikka eli oma terveys ja jaksaminen onkin pääasiallisena syynä säännöllisen kirjoittamisen lopettamiseen. Viikkojuttujen jatkumiseen vaadittaisiin jo viittä vaille ihme, joten tämä on nyt tässä. Sivalluksia ja välihuomautuksiakaan en lupaa, mutta pidän todennäköisenä koska ne eivät edellytä viikkojutun kaltaista säännöllisyyttä, ainoastaan motivaation ja hetken jaksamista sekä aikaa.

Haluan kiittää kaikkia lukijoita näistä vuosista ja toivottaa teille hyvää jatkoa. Pysytään kanavalla ja työskennellään isänmaan hyväksi kukin parhaamme mukaan!


Sitten varsinaiseen vuosiraporttiin perinteisellä tyylillä.

Sekametelisopan kolmastoista täysi kalenterivuosi on paketissa. Vuoden 2022 tilastoja Flagcounterin mukaan, suluissa vuoden 2021 vastaavat tiedot:
Vuoden aikana 112032 (118513) käyntiä eli 307 (325) / päivä.
Muutos edelliseen vuoteen -5,5 % (+1,0 %).
Vilkkain kuukausi kesäkuu (tammikuu), 10481 (11326), 9,4 % (9,6 %) kävijöistä.
Hiljaisin kuukausi syyskuu (syyskuu), 8171 (8834), 7,3 % (7,5 %) kävijöistä.
Vilkkain päivä 23.6 (17.11), 987 (657), 0,88 % (0,55 %) kävijöistä.
Hiljaisin päivä 4.11 (25.7), 183 (192), 0,16 % (0,16 %) kävijöistä.
Vilkkain viikonpäivä lauantai (tiistai), keskimäärin 357 (392), 16,9 % (17,2 %) kävijöistä.
Hiljaisin viikonpäivä sunnuntai (sunnuntai), keskimäärin 262 (279), 12,2 % (12,5 %) kävijöistä.

Kävijämäärät laskivat hieman viime vuodesta, viitisen prosenttia. Lauantai valtasi vilkkaimman viikonpäivän aseman niukalla marginaalilla takaisin tiistailta luultavasti siksi, että lauantaisin tuli aina uusinta ja tänä vuonna viikkojuttu tuli tiistaisin vähän harvemmin kuin viimeksi, joskin edelleen useimmiten tiistaina. Koska Flagcounter on vaikuttanut epäluotettavalta, seurasin myös Bloggerin tilastoja. Se tilastoi 372360 käyntiä, mikä on tällä kertaa Flagcounterin kanssa suunnilleen linjassa oleva 4,6 % lasku viimevuotiseen (390284) nähden. Ota tästä nyt sitten selvää. Bloggerin mukaan kävijöitä on yli kolminkertaisesti Flagcounterin kertomaan nähden, 1020 per päivä.


Perinteinen lainaus viimevuotisesta raportista:
Kommentoijille haluan esittää erityiskiitokset. Olen yrittänyt vastata useimpiin kommentteihin, vaikka vastaaminen siviili- ja työelämän kiireiden takia saattaakin viivästyä. Samoin saamiini sähköposteihin, joihin vastaaminen viivästyy yleensä vielä enemmän. Tässä yhteydessä kollektiivinen pahoitteluni kaikille niille blogisteille, joiden tekstejä luen mutta en ole kommentoinut läheskään niin paljon kuin haluaisin; en ehdi.

Bloggerin tilastojen mukaan yksittäisistä varsinaisista viikkojutuista klikkausmäärien perusteella mitalisijoille pääsivät:
Maailman huonoin pedofiili (Wille Rydmanin ristiinnaulitseminen), 6750
Järkkyneet mielet (nuorten mielenterveysongelmat), 2587
Venäjän strateginen onnistuminen (huhtikuinen pohdiskelu Venäjän mahdollisista sotatavoitteista, jotka eivät vieläkään ole nousseet julkisuudessa esiin), 2343
Näin eduskuntavaalien lähestyessä nostan vielä esiin äänestyspäätöstä pohtiville kirjoituksen Kaksi poliitikkoa, jolla silläkin oli ihan kohtuullinen määrä eli 1569 klikkausta.

Eniten kommentteja tuli tunnetusti suuria tunteita herättävään aiheeseen Pasifismin filosofia, 41

Uutiskatsauksista luetuin oli elokuinen 34/2022, 2078, joka alkoi toteamuksella: ”jos Marin käyttää huumeita, hänen tulisi lopettaa. Jos taas Marin ei käytä huumeita, hänen pitäisi aloittaa. Joka tapauksessa muutosta pitää tapahtua”

Sivalluksista eniten klikkauksia keräsi ilmainen bisnesidea CCCLXXIX, 1444.

Välihuomautuksista suosituin oli Aku Ankan sensuroitua versiota käsitellyt Niin muuttuu maailma, ankkaseni, 1602.

Myös uusinnoissa pysyttiin ornitologian puolella, sillä eniten klikkauksia keräsi kaupunkia matuvyöryssä pohdiskellut Ankkalinna, 1935.
Tosin ”uusinnan uusinta” eli novelli Vanha suola sai yhden osuman enemmän, 1936.


Lopuksi haluan vielä kiittää Ylintä Johtavaa Pääinkvisiittoria eli Sallia, joka on lukenut kaikki viikkojutut (yksi ainoa aikatauluista aiheutunut poikkeus näiden neljäntoista vuoden aikana) ja vuosiraportit sekä osan välihuomautuksista ja sivalluksista etukäteissensorina. Tästä lähtien olet vapaa tästä osasta aviollisia velvollisuuksia. Muut osat säilyvät ennallaan.

30 kommenttia:

Terho Hämeenkorpi kirjoitti...

SCHADE! MUTTA GOTT NYTT ÅR !

Anonyymi kirjoitti...

Harmi. Mutta jos olet niin päättänyt, eihän sinua voi kirjoittamiseen velvoittaakaan.
Kirjoitit muun muassa: "Ihmiset eivät jaksa enää lukea tekstejä." Kyllä minä ainakin olen pitkiäkin kirjoituksiasi jaksanut lukea.
Jos niitä "varastokirjoituksia" ja muita kirjoituksia, joiden ainekset ovat jo koossa, on vielä muutama käyttämättä, julkaisisit vielä edes ne, ennen kuin lopetat kokonaan.
Joka tapauksessa kiitos mielenkiintoisesta blogistasi.

Anonyymi kirjoitti...

Arrrghh!!! No jopas tulikin ikävä uutinen vastaan näin heti vuoden alkajaisiksi. :( Mutta, jokainen tekee toki omat ratkaisunsa, joten eihän tässä voi muuta kuin valittaa asiaa. Kiitoksia myös omasta puolestani, onhan tämä blogi ollut yksi vakiolukemistojani jo vuosien ajan. Älä nyt kuitenkaan ihan totaalisesti lopeta, vaan ajan ja voimavarojen puitteissa edes jotain joskus, vaikka nyt uusintojen muodossa. Ja toivotaan myös, ettei terveydentilasi tuostaan ainakaan heikkene, ja että pikkuhiljaa etenevästä lääketieteestäkin jotain apua löytyisi... No, hyvää uuttavuotta nyt kumminkin, ja voimia eloon, sano.

-J.Edgar-

QroquiusKad kirjoitti...

Olen muistavinani, että olisin lukenut täällä hyvin samanlaisen bloggauksen, mutta onneksi sen uhkaukset eivät pitäneet.
Sillä kertaa.
Siitä on aikaa.
Seurataan tilannetta.
Joa elää, se näkee.

Lauri Stark kirjoitti...

Siitä onkin noin kymmenen vuotta aika, kun löysin tämän nurkan internetistä. Tutustuessani tuolloin erilaisiin pseudonyymeihin hahmotin aika nopeasti ketkä olivat tärkeimmät, se nettinuivien kolmen kopla : Ruukinmatruuna, Jaska ja Yrjö. Takkirauta pani uunit kiinni jo vuosia sitten ja nyt sitten pauhantakin hiljenee täällä Jaskan Hornankuusessa. Yrjö vielä jatkaa.

Niinhän se on, että aikansa kutakin. Kunhan pysyy niin sanotusti aalloilla, blogin anti on kuitenkin kattava arkisto, jota en ole tänäkään päivänä saanut kokonaisuudessaan käytyä lävitse.

Kiitoksia kirjoituksista kuin kommenteista blogiini. Toistan, mitä muutkin ovat sanoneet, eli inspiraation iskiessä kannattaa kirjoittaa; vaikka ei tarvitse blogia säännöllisesti päivittää, onhan sitä hyvä puhua suunsa puhtaaksi sille tuulelle sattuessaan. Jatkoja Jaskalle ja verta pakkiin.

Kaarlo Markkanen kirjoitti...

Olen tätä varmaan säännöllisen epäsäännöllisesti lukenut yli kymmenen vuotta säännöllisesti noin vuoden. Toivottavasti jotain joskus kitjoittelet

Anonyymi kirjoitti...

Moi Jaska ja terveiset täältä blogihaudan takaa. Olen miettinyt miksi itse lopetin ja luulen että tärkein syy oli se, että millään kirjoittamallani ei ole ollut yhteiskunnallista vaikutusta yhtään mihinkään. Varmasti olen anta nut usealle uusia oivalluksia kuten mm. sinä, Ykä ja Vasara minulle.

Toinen syy blogi-innon vähemiseen osaltani oli se, että jutut tulivat aina ihan helvetin myöhässä. Jos oli joku vähänkin tärkeämpi asia, niin ensi siihen oli perehdyttävä ja sitten vielä se kirjoittamiseen kuluva aika. Esimerkiksi tuohon Ukrainan sodan syiden selvittämiseen on mennyt kaikkinensa lähes vuosi. Nyt vasta minulla on niin selkeä käsitys, että voisin siitä blogata.

Blogittamisen yhteiskunnallinen merkitys on siinä, että nyt on historia helposti saatavilla. Kaikki pökkelöimpiä mokia myöten on arkistoitu. Ja kun joskus vapautamme viimeisen hiilidioksidin hajuisen hönkäyksemme pihalle, jää meistä jonkinlainen jälki universumin historiaan. Ei tarvi kirjoitella omistuskirjoituksia. Kuolinilmoitukseenkin voi laittaa vaan blogin osoiterivin.

Hienoa on ollut tutustua sinuun ja jään kaipaamaan kuivaa huumoriasi. Jos ei nähdä niin tökitään kepeillä!

T Kumis

Anonyymi kirjoitti...

Siis kaiken tuon muun ohella sekä valtava että tasokas tekstimäärä. Laiskempaa hirvittää. Mutta laiskakin ymmärtää kiittää ja toivottaa voimia jatkoon. Jos jonkin urheilusivalluksen tiimoilla vielä törmätään niin lupaan hymyillä kuin Hangon keksi! -jussi n

Vasarahammer kirjoitti...

Jaskakin vihdoin huomasi, että väkisin kirjoittaminen ilman inspiraatiota on pitkän päälle kuluttavaa, kun taas silloin, kun on inspiraatiota ja teksti tulee itsestään, kirjoittamisesta voi jopa nauttia.

Eli jätetään väkisinkirjoittaminen toimittajille, joille siitä maksetaan.

itselleni on ajoittain tuottanut suuria vaikeuksia kirjoittaa ajankohtaisestakin aiheesta. Lisäksi näön huonontuminen vaivaa.

Yrjöperskeles kirjoitti...

Kiitän Jaskaa kuluneista vuosista ja toivon että jatkaisit jossain muodossa. Jos vaikka sitten harvemmalla aikataululla.

Juhox kirjoitti...

Kiitokset kirjoituksista, joita olen valikoidusti vuosien saatossa lueskellut.

Sokerimunkki kirjoitti...

Kiitokset Jaskalle, jos joskus päätät sulkea blogin yleisöltä, pyydän lukumahdollisuutta tälle käyttäjälle.

Kumitonttu, ja oikeastaan kaikille: Matteus 7:6

JJR kirjoitti...

toivon postauksia,vaikka harvemmin. Isoisäni sanoi 40v sitten ukkona, jotta joutaishan tästä jo kuolemaan, mutta maailmassa tapahtuu niin paljon mielenkiintoista..

Anonyymi kirjoitti...

Putoo yksi kerrallaan, kuin pompan napit,nämä järkisivustot. No, aikaa aikaa kutakin.

Kiitokset kirjoituksista, tämä sivusto on ollut tärkeä agitaatio ja propaganda keino. Ehkä jatkat joskus, vaikka eläkkeellä.

We'll Meet Again. Don't know when. But I know we'll meet again some sunny day.

Pyssymies

Anonyymi kirjoitti...

suru tuli puseroon kun tämmösen ilmoituksen lukasi. Toivotan hyvää jatkoa ja ojennan rautakangen jolla voit käännellä kiviä kätevästi. Taka-ajatuksena on se, että toivon että löydät motivaatiota ja aikaa kirjoitella jonkun kiven kolosta :)

Vittuuntunut NettoVeronmaksaja kirjoitti...

Kunen nuita penaalin terävimpiä kyniä ole ja mitään viisasta keksi:
Niin kiitos kuitenkin kuluneista vuosista.

Funkystock kirjoitti...

Johan vuosi alkoi ikävästi, mutta perusteet ovat vastaansanomattomia. Julkinen informaatio yksipuolistuu edelleen. Jäähän meille Twitter, mutta siellä on niin paljon roskaa ja järkijututkin parhaimmillaankin pintapuolisia.

Suurkiitos analyyttisistä teksteistä menneinä vuosina. Hyvää jatkoa ja voimia Jaskalle.

Jaska Brown kirjoitti...

Aluksi yhteiskiitos kaikille kommentoijille.

Terho Hämeenkorpi: Hyvää uutta vuotta sinnekin.

Ano 13.12: Kyllä lukijat jaksavat, vaan kyse onkin niistä jotka eivät lue. Sekä siitä että kuplautuminen vaikuttaa täälläkin – tätä lukevat lähinnä puolihumoristisesti sanoen valmiiksi oikeassa olevat. Toivottavasti näille on kuitenkin tullut annettua vähän kättäpidempää väittelyitä varten.

J.Edgar: Kuten todettu, joskus jotakin varsin todennäköisesti mutta viikkojutut ovat nyt loppu.

Qroquius Kad: Kyllä, neljä vuotta sitten. Silloin pidin osittaista taukoa julkaisemalla kuitenkin viikottain jutun joka yleensä oli vähän erilainen. Nyt on kuitenkin tilanne toinen.

Lauri Stark: Kiitän ja punastun, että minut on nostettu tuohon seuraan.

Kaarlo Markkanen: Kuten todettu, luultavasti joskus mutta epäsäännöllisesti.

Kumis: Hyvin samat johtopäätökset minullakin. Jos joku maksaisi minulle tästä samaa palkkaa tai edes kaksi kolmasosaa siitä mitä työstä tienaan niin varmasti jatkaisin, kun ei olisi sitä viivettäkään eli kuten totesit, jutut tulevat noin viikon myöhässä kun kyse on ajankohtaisista asioista.
Kuolinilmoitukseenkin voi laittaa vaan blogin osoiterivin.
Hyvin sanottu. Taidanpa antaa tulevalle leskelleni tuollaisen määräyksen. Sen olen jo käskenytkin että kun minusta aika jättää, niin paljastaa lapsille tämän. Ellen sitten ehdi itse ensin, toistaiseksi olen pitänyt heidät jopa täysi-ikäisten osalta pimennossa.

jussi n: Onhan tässä tullut tahkoa väännettyä. Mutta en nyt ole itseäni erityisen ahkeraksi kokenut. Olen vain käyttänyt ajan suhteellisen tehokkaasti ja kuten ehkä joku on aikaleimoista huomannut, työskennellyt blogin parissa yleensä myöhään illalla tai varhain aamulla, sillä tarvitsen poikkeuksellisen vähän unta. Etenkin silloin kun kivut ovat valvottaneet.

Vasarahammer: Näinpä. Itselläni ei onneksi näkö ole huonontunut, paitsi ulkonäkö joka on jo patologisella tasolla.

Yrjöperskeles: Kuten edellä.

Juhox: Kiva jos on kelvannut.

Sokerimunkki: Ei ole tarkoitus sulkea blogia, ellei Sensuuri pakota.

JJR: Sepä se. Kiva on nähdä mitä tapahtuu, vaikka tapahtuvat asiat eivät kivoja olisikaan.

Pyssymies: Pompan napit… tuo piti kirjoittaa tähän tekstiin mutta niin se vain unohtui. Taas yksi merkki siitä että päätös oli oikea.

Ano 23.58: Taitaa olla niin että rautakanki vääntyy mutkalle.

Vittuuntunut NettoVeronmaksaja: Vastakiitokset kommenteista.

Funkystock: Tuo onkin syy miksi en ole Twitteriin mennyt. Minulle pitkä teksti on ilmaisumuoto.

Anonyymi kirjoitti...


Ano 23.58: Taitaa olla niin että rautakanki vääntyy mutkalle.
No, sitte hommaan uusia niin monta kertaa että kivet on käännetty.

ja oon täysin samaamieltä että painit takkiraudan kanssa samassa kehässä. Älä väheksy itseäsi ja aikaan saannoksiasi.


https://www.motonet.fi/fi/tuote/782601/Rautakanki-70kg-15m
pistetäänkö tällänen tulemaan? Sopiva toimitusosoite lienee: 5A, Mykhaila Hrushevskoho St, Kyiv, Ukraine, 01008? (tosin ku oon laiska paketoimaan niin taidan pistää vaan rahat tonne nii saavat ite käydä paikallisesta biltemasta ostamassa)

Anonyymi kirjoitti...

Hyvä Jaska!

En tiedä, koska aloin lukea mahtavaa blogiasi, mutta joka tapauksessa monta vuotta olen saanut nauttia blogisi runsaista ja hedelmällisistä antimista. Tätä kirjoitustasi lukiessani ensimmäinen ajatukseni oli 'Voi ei!' - vaan onneksi upeaa blogiasi voi ainakin toistaiseksi lukea ja kirjoittanet vielä jotakin tulevaisuudessakin! Kiitos loistavasta blogistasi loistavine kommentoijineen, ja terveyttä, iloa, valoa ja voimaa elämääsi!

Terveisin Helsingitär

Anonyymi kirjoitti...

Kiitos ja kaikkea hyvää! Täytyy alkaa lukemaan vanhempia tekstejä aina viikoittain, niin saa valehdeltua itselleen että blogi päivittyisi – tekstithän ovat yhä ajankohtaisia. Joskus, kenties paremmassa tulevaisuudessa tämäkin blogi nostettaneen jalustalle esimerkkinä siitä, että "mehän sanoimme, mutta ette kuunnelleet".

Smouge kirjoitti...

Myös minä kiitän omalta osaltani. Löysin blogin muistaakseni vuonna 2015. Paljon olen kirjoituksiasi sen jälkeen lukenut, mutta kommentoinut olen muistaakseni vain yhtä juttua. Laadukkaan sisällön lisäksi erityiskiitos myös säännöllisestä julkaisutahdista!

Jaska Brown kirjoitti...

Ano 21.11: Pistä ennemmin Ukrainaan terveisiä ostamalla niille nimikoitu kranaatti venäläisten niskaan ammuttavaksi...

Helsingitär: Paljon kiitoksia!

Ano 23.52: Kiitos, mutta vaikea uskoa jalustalle pääsevänsä. Jälkiviisautta kun sanotaan pahaksi, mutta kyllä vielä paljon pahempaa on olla oikeassa liian ajoissa.

Snouge: Kiitoksia. Tuo julkaisutahti oli luonteen sanelema juttu - tiesin että lässähtää ellen ota säännöllistä rytmiä.

Anonyymi kirjoitti...

Blogi on ollut erinomaista luettavaa, koska en ole kaikesta samaa mieltä. Aika monesta seikasta kylläkin.

Anonyymi kirjoitti...

Olipas harmillinen tieto, mutta oma aika ja terveys edellä on mentävä. Tätä on tullut luettua ja seurattua sen vajaan kymmenkunta vuotta. Kiitos siitä ajasta.

Millä nuivalla vakiolukupaketilla sitä aamun nyt avaa ja saa verenpaineen kohdilleen? Vahteralla on hyviä ja tarkkoja juttuja mutta niin pitkiä, että pitää oikein paneutua kunnolla. Onneksi on vielä napakka plokisti Yrjöperskeles remmissä.

heppa

Anonyymi kirjoitti...

Hei, tämä oli kova kolaus. Harmittaa kun kynttilät sammuvat yksi kerrallaan ja tilan täyttää saasteiselta löyhkäävä sateenkaari. Vuosia sitten tässä kynttilöiden määrässä oli toivoa, muutos oli aistittavissa. Aika näköjään teki tehtävänsä. Olen pettynyt, sillä tässäkin plokissa ja muissa vastaavissa on kirjoitettu miten epäpätevät pyrkivät päättäviin asemiin ja pääsevät sinne, samalla kerrotaan ku pätevät eivät jaksa väitellä tyhjä toimittajan kanssa ku he eivät kummiskaan tajua asioita. No, tämä se dilemaa on jonka kanssa pätevien pitää mennä niihin päättäviin pöytiin, nyt parhaillaan näemme tulokset kun annetaan laivan vain ajelehtia kun hyvän sään tomppelit ovat ruorissa. Tulkaa rohkeasti ulos sieltä kaapeista ja lopetetaan tämä näppäimistön hakkaaminen pimeässä nurkassa. Kaikki lakkaa aikanaan ja uusi alkaa, toivon syvästi myrskyä jossa ruoriin saadaan kapteenit joita kuunnellaan ja jotka ohjaavat tämän valtion järjen tielle. Te, jotka hoksaatte tämän, tunnette piston sydämmessä ja tiedätte mitä olisi pitänyt tehdä, nyt on aika aloittaa uusi luku. Kiitos Jaska näistä vuosista ja kaikkea hyvää elämälle. T: v163.

Jaska Brown kirjoitti...

Ano 7.54: Tuo kommentti lämmitti mieltäni erityisen paljon. Kiva kun tätä on lukenut joku kuplan ulkopuoleltakin!

heppa: Ikävä juttu, myös omalta kannaltani. Mutta tilanne on mikä on.

v163: Olet oikeassa. Omalta kohdaltani totean että nykypäivänä voimat ovat muutenkin loppu ja aiempina päivinä päättelin, että julkisissa asemissa toimiminen aiheuttaisi suorasukaisuuteni takia enemmän hallaa kuin hyötyä asialle. Se kun tuppaa olemaan ongelma jo epäpoliittisissa tehtävissä, saati sitten poliittisissa.

Anonyymi kirjoitti...

Kiitoksia vain Jaskalle pauhinoista!

En aiemmin ole blogia vielä kommentoinut, mutta tässä vaiheessa oli pakko minunkin naputella kiitokset.

Löysin tämän blogisi jo ainakin viisi vuotta sitten, noihin aikoihin ja aiemminkin oli jo käynyt hesarin lukeminen henkisesti liian raskaaksi.
Kirjoituksistasi on minusta aina paistanut läpi älykkään ja avoimesti ajattelevan ihmisen kiinnostus monenlaisiin ympäröivän maailman asioihin.

Harmi että laitat pillit pussiin, mutta huipulta toisaalta on hyvä lopettaa ja olen iloinen että sanankäytöstäsi on kuitenkin näin kauan saanut nauttia.

Anonyymi kirjoitti...

Hei, Arvostan suuresti hienoa työtäsi tämän blokin pitämisestä. Tästä on siemenet lähtenyt itämään, jotka vaikuttavat tulevaisuudessa. "Ei totuuden puhuja yösijaa saa" olet oikeassa, julkisessa poliittisessa toiminnassa lynkkaus olisi tapahtunut nopeasti kuin myös vastareaktio. Tämän johdosta toiminta tulisi olla verhojen takana. Sirkuksesta on pellet vaihtuneet moneen kertaan, mutta ohjelma pysyy kaudesta toiseen samana, tirehtööri saa valmiiksi tehdyn käsikirjoituksen... Kiitos. T:v163

Jaska Brown kirjoitti...

Ano 14.56: Kiitos. Kuten todettu, kirjoittelen vielä silloin tällöin mutta säännöllisyys loppui.

v163: Hyvä jos jotain kättäpidempää on tästä blogista käyttöön irronnut.