Tervetuloa!



Hakemisto (Aiempien kirjoitusten pikahaku)


Viikkojuttu (Viikon pääpauhanta)


lauantai 21. tammikuuta 2023

Välihuomautus 155 : Kompromisseista


Minulle on usein huomautettu, että olen huono tekemään kompromisseja. Toisaalta on usein sanottu, että olen hyvin joustava kun asioista neuvotellaan.
Nämä kaksi asiaa vaikuttavat olevan ristiriidassa. Näin ei kuitenkaan ole.
Mikäli en tunne asiaa riittävän hyvin, en halua ottaa siihen kantaa paitsi jos on pakko tehdä päätös. Jos taas tällöin joku suosittaa vahvasti tiettyä ratkaisua ja mielellään vieläpä perustelee sen, minulla on tapana muuttaa omaa esitystäni. Jos taas tilanne on se, että tiedän olevani oikeassa riittävällä varmuudella – tilastotieteessä käytetään yleensä 95 % varmuutta – niin on aika turhaa yrittää minua käännyttää toiselle kannalle tai edes kompromissiin.

Kompromissi on yleensä kahden näkemyksen välillä oleva tasapainoasema. Mikäli oikean ja väärän välille haetaan tasapainoa, ei se ole mikään kultainen keskitie. Oikean ja väärän keskiarvo on vain toisenlainen väärä. Ja näitä on yleensä kolmenlaisia:


1. Kompromissi on parempi kuin tarjottu väärä ratkaisu

Esimerkki: Sijoitusyhtiön kokouksessa assistant director manager ehdottaa miljoonan euron sijoitusta nigerialaiseen pakasteturskafirmaan. Toinen vastaava toteaa, että ei todellakaan kannata sijoittaa senttiäkään, sieltä ei saa edes omiaan takaisin. Niinpä päädytään kompromissiin ja sijoitetaan nigerialaiseen pakasteturskaan vain puoli miljoonaa euroa.
Lopputulos: Kompromissin ansiosta hävitään vain puolet siitä, mitä olisi hävitty väärällä ehdotuksella.


2. Kompromissi on aivan yhtä huono kuin tarjottu väärä ratkaisu

Esimerkki: Seinään pitäisi maalata koristeeksi Belgian lippu maasta tulevan valtuuskunnan ilahduttamiseksi. Toinen maalari sanoo että Belgian lippu on pystysuuntainen trikolori, musta-kelta-punainen. Johon toinen maalari toteaa, että trikolori joo, mutta kyllä se on musta-sini-punainen. (Nettiyhteydet ovat poikki eikä mistään voi tarkistaa kumpi on oikeassa.) Niinpä päädytään kompromissiin ja maalataan musta-viher-punainen trikolori, koska keltaista ja sinistä sekoittamalla saadaan vihreää.
Lopputulos: Kompromissin ansiosta belgialaisten saapuessa paikalle he loukkaantuvat väärästä lipusta tasan yhtä paljon kuin alkuperäiselläkin väärällä ehdotuksella olisivat loukkaantuneet.


3. Kompromissi on vielä huonompi kuin tarjottu väärä ratkaisu

Esimerkki: Liikennetoimikunta ehdottaa, että Suomessa siirryttäisiin vasemmanpuoleiseen liikenteeseen. (Ehdotus on tietysti aivan älytön ja maksaisi täysin tolkuttomasti, mutta toisaalta olihan meillä toimikunta joka päätti muuttaa henkilötunnustakin.) Tämä nostattaa tietysti vastalausemyrskyn eli halutaan säilyttää oikeanpuoleinen liikenne. Niinpä päädytään kompromissiin ja sovitaan, että henkilöautot pysyvät oikeanpuoleisessa liikenteessä, mutta kuorma- ja pakettiautot siirtyvät vasemmanpuoleiseen liikenteeseen.
Lopputulos: Kompromissin ansiosta prosessi maksaa ihan yhtä paljon kun liikennemerkit pitää joka tapauksessa uusia toisellekin puolelle ja risteykset rakentaa kaksipuolisiksi, mutta liikenneonnettomuusluvut räjähtävät.


Joko nyt ymmärrätte miksi en pidä kompromisseista silloin kun olen oikeassa?

6 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Ihan pian pääsemme Maanpääliseen Parasiittiin...

https://polisen.se/om-polisen/polisens-arbete/sarskild-handelse/

Nyt asia on uutisoitu jopa ylessä, joten jotain poikkeuksellista siis lienee tapahtunut?

-J.Edgar-

Rehellinen Reiska kirjoitti...

Jaska sai minut ymmärtämään, ettei kompromissihallitus sini-puna (kokoomus sosialistit ja taistolaiset) saa aikaan, kuin lässähtäneitä kompromisseja ja maamme talouden perustaa murenee taas neljä vuotta lisää.

Strix Senex kirjoitti...

Kompromissin ja optimoinnin ero on se, että kompromississa etsitään päätöstä kahden intressiryhmän tavoitteiden puolivälistä. Ratkaisun hyvyys tai huonous ei näyttele siinä mitenkään merkittävää roolia. Optimoinnissa puolestaan etsitään ratkaisuam jossa hyvät puolet maksimoidaan ja huonot minimoidaan. Siinä ei ole tärkeää, kuka mitäkin kantaa ajaa. Käytännön kiistatilanteessa osapuolet harvoin ovat niin fiksuja, että ymmärtävät lähteä etsimään optimiratkaisua ja ymmärtävät rajoittaa kiistansa koskemaan hyödyn jakamista. Kiistan ulkopuoliset sen sijaan ovat yleensä hyvinkin taipuvaisia optimiratkaisun tavoitteluun. Poliitikot unohtavat optimointiperiaatteen jokseenkin säännönmukaisesti ja se käy kansalaisille kalliiksi.

QroquiusKad kirjoitti...

Sä taisit olla oikeessa, mä olin mielestäni oikeemmas, sanoi Nopsajalka.

Anonyymi kirjoitti...

Äärioikeistolainen liikenne on tietysti väärää. Kyllä liikkujien pitää saada itse päättää ajavatko vasemmalla, keskellä vai äärivasemmallä, ehkä keskustaoikeakin voidaan sallia eri hakemuksesta. Kuitenkin vain kerran vuodessa saaa vaihtaa ajosuuntaa.

Typeryyksien torjuntaan pitää päästä ajoissa, päätösehdotuksen korjaminen on vaikeampa kuin typeryyden valmistelun sabotointi / torjunta. Esimerkiksi brändin tilaaminen viestintätoimistolta - jos ATK asetetään valmiin eteen, pitää asentaa fontti "absolutely fabulous" ja sitten asentaa asiakirjapohja tätä fonttia käyttämään, asiakirjapohjassa tietysti kuva, sama kuva kuin nettisivuilla, tietysti värillinen. Niin eipä hyvin käy.

Fontti maksaa ja mistäs sitä saa? - Tämä on tärkeä kysymys ja vastaus pitää saada ennen kuin työryhmä ihastuu konsultin ehdotukseen. Aplen fontit ei oikein asennu winkkariin. jos halutaan ottaa käyttöön joku tietty fontti, sitä ei saa olla tarpen ostaa tuhansiin koneisiin, vaan sen fontin pitää olla jo asennettuna ja ilmainen. Asiakirjoja ei tehdä enää tekstinkäsittelyllä vaan ne tehdään asianhallintasovelluksella, eikä niitä tulosteta paperille. Vaan ovat vain sähköisessä muodossa. Muotoa TXT, jonka julkaisujärjestelmä nielee semmoisenaan ja muotoilee ihan itse. Tämmöisen brändäys-älytömyyden torjuntaan sopii ikävä mirotukihemmo, joka alkaa kysellä budjetin perään ja kertoo konsulentille, että ei meillä ole homokoneita vaan winkkareita. Ja vain mustavalkotulostimia. Ja sähköposti viis veisaa hienoista asiakirjapojista, pelkkä TXT menee läpi - siis näkyy vastaanottajalla. Jos ei vaihdeta sähköpostia, kuka maksaa vaihdon? Kukas maksaa koulutuksen - brändityöryhmäkö? Ja niin edelleen.

Helpointa on sen mikrotukihemmon alkaa mikronatsiksi ja kertoa, ettei työaseman kokoonpanoon saa koskea. Ei fontteja asenneta, eikä muutenkaan muuteta.

Pyssymies

Jaska Brown kirjoitti...

J.Edgar: Monikulttuurinen Paradis.

JJR: Ainoa puolue, jonka kanssa persut voisivat muodostaa toimivan hallituksen, on RKP. Sille kun lupaa pakkoruotsin niin se suostuu mihin vaan.

Strix Senex: Poliitikot kun eivät hallitse logiikkaa ensinnäkään koulutuksensa ja toiseksi reaalimaailman kohtaamisen puutteen vuoksi.

Qroquius Kad: Pohjanmaan murteen mukainen taivutus ilmaisulle "olla oikeassa": Moon oikiassa, soot väärässä, soon väärässä, moomma oikiassa, tootte väärässä, noon ihan metässä.

Pyssymies: Totta, helpompaa sabotoida typeryydet etukäteen.