Uutiskatsaus 43-2020

1. Supermaa

Eksoplaneettoja etsiessä on löydetty planeetta, jolla on jopa paremmat edellytykset elämälle kuin maapallolla. Toistaiseksi parhaiten kriteerit täyttäväksi arvellaan 24 ehdokkaasta erästä noin 3000 valovuoden päässä Joutsenen tähdistössä sijaitsevaa planeettaa. Peruskriteerit ”paratiisiplaneetalle” ovat: 1) Sijaitsee elämänvyöhykkeellä, eli tähteä ympäröivällä vyöhykkeellä, jolla lämpötila on sopiva nestemäisen veden esiintymiseen. 2) Emotähti on viileä G-tyypin pääsarjaan kuuluva tähti, kuten Aurinko, tai K-tyypin kääpiötähti. 3) On noin 10 prosenttia Maata suurempi. 4) Pinnan lämpötila noin 5 astetta Maata korkeampi. Viideskin – salattu – kriteeri ilmeisesti täyttyy. Vihjeeksi kriteeristä vanha scifi-vitsi:
K: Miksi Star Trekissä ei ole muslimeita?
V: Koska se tapahtuu tulevaisuudessa.


2. Vakoa kynnettäväksi

Pääspice Sanna Marinin poseerattua ”korumallina” avokaulaisessa puserossa ilman rintaliivejä nousi kohu. Monet pitivät tekoa pääministerin arvovaltaa halventavana ja muutenkin sopimattomana. Aivan turhaan. Jos pitää listata asioita, mitä Sanna Marin on pääministerikaudellaan tehnyt, tämä menee ehdottomasti parhaiden asioiden joukkoon, ellei jopa listaykköseksi. Kiva kuva katseltavaksi ja ainakaan tästä ei ole mitään harmia kansalle, toisin kuin useimmista muista tempauksista.
Sitä paitsi, kuvastihan Sanna Marin avokaulaisessa asussa mitä täydellisimmin Suomen valtion taloudellista tilannetta: paljastettu vajaus.


3. Ja tämäkö tuli yllätyksenä?

Perhevapaat syövät eläkettä siihen malliin, että puhutaan ”äitisakosta”. Yleensä kun se on äiti joka viettää pidempään kotona hoitamassa lapsia. Tämän seurauksena eläke on aikanaan pienempi. Tämä nyt pitäisi olla jokaisen täysijärkisen tiedossa muutenkin. Ja tiedoksi että tämä ei ole nollasummapeli. Jos isä ottaa osan äidin hoitovapaista, putoaa vuorostaan hänen eläkkeensä. Tämä kuulostaa nollasummapeliltä, vaan eipä ole sitä. Puhtaasti laskennallisesti lapsia hoitamassa kannattaa olla sen puolison, jolla on huonompi palkka. Sekä senhetkisen tilanteen että eläkkeen kannalta.
Ja ennen muuta tässä ei ole kysymys rahasta, vaan lapsista. Uskallan puhua kokemuksesta. Aivan varmasti olisin jäänyt lasten ollessa pieniä vuorostani kotiin enemmän, jos kyse ei olisi ollut puhtaasti laskennallisuudesta. Silloisessa elämäntilanteessa todettiin että lasten kannalta käytännössä sama kumpi on kotona, mutta taloudellisesti parempi että se on Salli, mitä nyt minä otin silloisen systeemin mukaiset lisäksi tulleet isyysvapaat maksimina.


4. Mikä ei ole oikeus ja kohtuus, se ei saata olla lakikaan

Näin sanovat Olaus Petrin 1500-luvulla kokoamat tuomarinohjeet. Ne oli tapana painaa lakikirjoihin heti alkuun. Nyttemmin kokoelmat ovat siirtyneet nettiin ja päätellen lopputuloksista myös Olaus Petrin ohjeet ovat päässeet unohtumaan.
Olen aiemminkin kirjoittanut tapauksesta, jossa mies määrättiin maksamaan elatusmaksuja avioliitossa syntyneelle lapselle, jonka biologinen isä hän ei ole. Nyt tuli hovioikeuden vahvistus asialle: maksettava on. Siviilioikeuden professorin mukaan oikeus ei voinut tehdä muuta päätöstä, koska se olisi ollut yksiselitteisesti laiton. Mies oli näet myöhästynyt isyyden kumoamisessa noudatettavasta kahden vuoden määräajasta parilla kuukaudella.
Loogisesti tilanne on siis seuraava: miestä on petetty ja hän joutuu maksamaan petoksesta aiheutuvia kustannuksia kahdeksantoista vuoden ajan. Jos tämä on laki, emme elä oikeusvaltiossa.


5. Huutavan ääni korvessa

Ilta-Sanomien päätoimittaja Ulla Appelsin on monessa asiassa ollut järjen ääni tässä maassa. Niin nytkin. Jälleen kerran erinomainen kolumni aiheesta ”miksi pitää tuomita 17 sekunnissa”. Someraivo syttyy helposti, kun joku suuttuu ja laumasielut seuraavat perässä. Lukematta alkuperäistä toteamusta ja tilannetta, joka saattaa olla aivan erilainen kuin mitä rynnätään tuomitsemaan.


6. Et tottele vai?

Hyvä esimerkki pikatuomitsemisesta saatiin pari viikkoa sitten, kun joku anarkistipoppoo päätti pysäyttää liikenteen Helsingissä. Poliisi kantoi ituhipit pois ja nämä palaisivat takaisin. Sen jälkeen poliisit esittelivät kaasusumutetta ja sanoivat että täältä pesee jos ette usko. Eivät uskoneet ja sieltä pesi. Johan liimatilhet katosivat.
Tästä nousi sitten kauhea älämölö. Väkivallattomia mielenosoittajia suihkutetaan kaasulla!
Kyse on yksinkertaisesti siitä, että poliisilla on tärkeämpääkin tekemistä kuin kannella kohta takaisin käveleviä pellejä pois kadulta. Jos poliisi sanoo mitä seuraa jos et tottele, niin kannattaa totella. Ihan sama kuin näissä Amerikan ampumistapauksissa. Poliisi huutaa että seis tai ammun niin silloin kannattaa vetää liinat kiinni.
Jokainen yhteiskunta perustuu väkivaltaan. Anarkistipoppoo on itse ensimmäisenä huutamassa poliisia paikalle, jos he joutuvat ongelmiin. Väkivallattomasti toimivia ei saa vastustaa väkivallalla? Okei, siinä tapauksessa pankki voi tyhjentää anarkistin tilin omaan käyttöönsä. Ihan vain väkivallattomasti. Mitäpäs sitten teet? Paha on anarkistin mennä pankijohtajan kanssa neuvottelemaan jos tämä ei suostu, joten ei muuta kuin itkemään yhteiskunnalle. Yhteiskunta lähettää kirjeen pankinjohtajalle että palautapa rahat. Pankinjohtaja sanoo että enpä taida viitsiä. Yhteiskunta toteaa että sittenpä lähdet vankilaan. Pankinjohtaja sanoo että enpä taida viitsiä. Milläs kuskaat ellet väkivallalla?


7. Suunta kohti Ruotsia

Viron sisäministeri Mart Helme muistetaan Suomessa lausunnosta, jossa hänen sanottiin vähätelleen pääspice Marinia ”myyjätyttöseksi”. Tässähän oli ainakin yksi virhe, ei Helme vähätellyt myyjiä vaan sitä että Marinilla ei ollut eikä ole mitään kokemusta työelämästä politiikan ulkopuolelta aikuisiällä. Toisesta mahdollisesta virheestä en mene takuuseen, mutta saamieni tietojen mukaan Sanna Marin pidettiin kaukana kassakoneesta, koska hänen ei uskottu osaavan ottaa asiakkailta maksua oikein. Tämän tarinan uskottavuutta tietysti vahvistaa se, että pääministerinäkin hän keskittyy ensisijaisesti rahan jakamiseen eikä sen hankkimiseen.
Helme on taas kerran avannut sanaista arkkuaan ja tiedotusvälineiden mukaan kehottanut maan homoja muuttamaan Ruotsiin. Tästä on vedetty kunnolla herneet sieraimiin. Toisaalta enpä usko että täsmälleen päinvastainen lausuntokaan olisi aiheuttanut suvaitsevaisissa piireissä suvaitsevaisuutta. Mitähän siitäkin olisi tullut, jos Helme olisi kehottanut ruotsalaisia heteroita muuttamaan Viroon? Itse asiassa kyse oli siitä, että Helme vaati kansanäänestystä avioliittolaista. Hänen mielestään avioliitto tulisi säilyttää miehen ja naisen välisenä. Ja jos tämä ei kelpaa, niin sopii muuttaa vaikka Ruotsiin. Mikä onkin täysin looginen toteamus.


8. Byromania

Amerikkalaislehti New Yorkerin veteraanitoimittaja on hyllytetty työtehtävistään. Hän oli ollut normaaliin tapaan etäkokouksessa, mutta unohtanut kameran päälle. Siinä joutessaan hän oli sitten ryhtynyt vemputtamaan työtovereiden suureksi – hmmm, osalla järkytykseksi ja osalla varmaan huviksi.
Tapauksessa ihmetyttää eniten kuusikymppisen miehen kova mieskunto. Mitä helvetin superviagraa hän on nauttinut, kun pystyy kiihottumaan kokouksen aikana? Vai onko kyseessä maailman harvinaisin perversio – kokouksesta kiihottuminen. Jumaleisson, miten sairasta voi siinä tapauksessa ollakaan! On sadomasokismia ja ties vaikka mitä, mutta tuolle ei taida olla edes nimeä. Byromania?


9. Painimaaottelu Kiina-Taiwan

Fidzin pääkaupunki Suvassa käytiin Kiinojen välinen painimaaottelu. Kommunisti-Kiina eli Manner-Kiina ja Kansallinen Kiina eli Taiwan eivät suvaitse toisiaan diplomaattisesti lainkaan ja muutenkin kehnonlaisesti. Sääntö on selvä: jokainen maa saa tunnustaa vain yhden Kiinan. Niinpä ne maat, jotka tunnustavat toisen, joutuvat katkaisemaan diplomaattisuhteensa toiseen. Tunnetuin esimerkki tästä nähtiin 1971, jolloin Kansallinen Kiina menetti YK:n paikkansa kommunisteille. Tällä hetkellä Peking johtaa Taipeitä selvästi, sillä Taiwanilla on diplomaattisuhteet vain viiteentoista maahan: Guatemala, Honduras, Vatikaani, Haiti, Paraguay, Nicaragua, Swazimaa, Tuvalu, Nauru, Saint Vincent, Saint Kitts, Saint Lucia, Belize, Marshallsaaret ja Palau. Suuri osa näistä maista on ostettu isolla rahalla ja on vain ajan kysymys, milloin Peking tarjoaa enemmän jos katsoo sen tarpeelliseksi.
Toisaalta Taiwanilla on etuja valvottavana ympäri maailmaa, koska maassa tuotetaan paljon esimerkiksi tietotekniikkaa. Niinpä maalla on ”kaupallisia edustustoja” ilman diplomaattisuhteita monessa maassa, myös Suomessa. Ja Fidzillä. Pari viikkoa sitten Taiwan järjesti itsenäisyyspäivän juhlat, jonne ilmestyi kaksi Pekingin edustajaa kuokkimaan. Tarkoitus oli kuvata vieraita tiedustelutarkoituksiin. Noin virallisesti sanoen. Käytännössä tämän olisi voinut hoitaa huomaamattomammin edustuston ulkopuolella. Todellisuudessa tarkoitus oli saada aikaan konflikti ja tässä onnistuttiinkin. Kaksikko sai piestyä taiwanilaisen diplomaatin sairaalakuntoon ja poliisi joutui kuskaamaan kiinalaiset pois paikalta. Pekingin mukaan tämä johtui taiwanilaisten ”valheellisista syytöksistä”. Itse ottelu päättyi siis Kiinan 1-0 -voittoon Taiwanista, mutta kotijoukkueen protesti on yhä käsittelyssä.


10. Viisi vuotta etuajassa

Libanonilainen muutti Saksaan, pärjäsi hyvin ja haki maan kansalaisuutta. Tämä myönnettiinkin 2015 – tai hilkulla oli. Hän nimittäin kieltäytyi kättelemästä kansalaisuutta tarjoavaa naista uskonnollisista syistä. Siihen tyssäsi. Nyt oikeus antoi asiasta päätöksen ja totesi maahanmuuttoviraston toimineen oikein. Mahtoi harmittaa – vuonna 2020 olisi varmasti selvinnyt ilman kättelyä.
Toisaalta täytyy kunnioittaa libanonilaisen periaatetta. Hän ei taipunut uhan edessä kättelemään. Olen aivan varma, että jos Suomessa olisi sama säädös voimassa, moni kättelisi saadakseen kansalaisuuden. Vaikka onkin sitä mieltä, että naista ei tule kätellä. Raiskaaminen on eri juttu, kunhan muistaa olla kättelemättä.


11. Puolikas takana

Olen antanut kertoa itselleni, että joku Veronica Verho on maan suosituimpia sometähtiä. Osoituksena siitä, että kaikki sometähdet eivät ole tyhjänpuhujia, Verho vetäisi Helsinki City Run -puolimaratonin. Loppuaika oli 1.57.21. Tiedoksi että tämä ei ole mikään turha tulos. Naisten yleisen sarjan yli 900 juoksijan joukossa se riitti sijaan 178. Klassinen vertailukohta on Cooperin testi – tuolla juoksuvauhdilla Cooper olisi taittunut tulokseen 2157 metriä. Ei kummoinen, mutta kun niitä pistää kymmenen peräkkäin niin sopii mennä yrittämään. Noin keskimäärin tuohon aikaan puolimaratonin juoksevat pistelevät Cooperin testissä 2500 metriä, vaihtelu lienee plusmiinus 200 metriä. On Verho ainakin paremmassa kunnossa kuin varusmiehet keskimäärin, heillä Cooperin keskiarvo oli vuonna 2019 häpeälliset 2358 metriä. Ja on vielä huomioitava, että varusmieheksi eivät nykyään edes pääse heikommat tapaukset.
Onnea Verholle, toivottavasti tämä innostaa nuoria juoksemaan!


Loppukevennys: Lentopalloa

Olen minä iskenyt huonompienkin passareiden tarjoilemista palloista.

Uusinta: Päin välimerkkiä

Lukijalle: Vanha totuus on se, että asiat menevät yleensä kahdella vaihtoehtoisella tavalla. Joko ne menevät kuten on suunniteltu tai sitten syntyy hyvä juttu kerrottavaksi. Tämä synkkää syksyä piristämään valittu uusinta käsittelee sitä jälkimmäistä vaihtoehtoa. Lähinnä mahdollisia tapoja suhtautua asioiden keturoilleen menemiseen, riippuen siitä millainen oma perusideologia on.

Maailmassa on monenlaisia supersankareita. On Superman, Spiderman, Batman ja He-Man. Mutta kuka onkaan supersankareista savolaisin? No, tietysti Vituiksmän.

Murphyn lain mukaan kaikki mikä voi mennä pieleen myös menee. Suomalaiskansallinen tapa ilmaista asia on sanoa, että v****ksi meni. Vaan menee se joskus muillakin. Kokonaan toinen asia on, kuinka siihen suhtautua. Seuraavassa shit happens -listan inspiroima listaus eri uskontojen ja ideologioiden suhtautumistavasta v****ksimenoon.

Taolaisuus: V****ksi meni.
Konfutselaisuus: Konfutse sanoi: ” V****ksi meni.”
Buddhalaisuus: Jos meni v****ksi, syntyy uudelleen.
Zenbuddhalaisuus: Jos kukaan ei huomaa, menikö silti v****ksi?
Hindulaisuus: Ennenkin on mennyt v****ksi.
Hare Krishna: V****ksi meni, rama rama.
Moonilaisuus: Jos meni v****ksi, tulkaamme siitä onnellisiksi.
Islam: Jos meni v****ksi, se oli Allahin tahto.
Fundamentalistinen islam: Jos meni v****ksi, tapetaan vääräuskoiset.
Katolilaisuus: Jos meni v****ksi, ripittäydy.
Protestantismi: Katolilaisuus meni v****ksi.
Luterilaisuus: Jos meni v****ksi, älä puhu siitä.
Kalvinismi: Jos ei työskentele, menee v****ksi.
Adventismi: Lauantaisin ei saa mennä v****ksi.
Kveekarit: Ei nyt ruveta tappelemaan, vaikka meni v****ksi.
Amishit: Meni hevonv****ksi.
Ortodoksisuus: Ristin alapuola meni v****ksi.
Mormonismi: Pyhä alusasu on päin v****a.
Fundamentalismimormonismi: Meni päin useaa v****a.
Jehovan todistajat: Olisiko teillä hetki aikaa, niin näyttäisimme miksi meni v****ksi?
Juutalaisuus: Miksi meillä menee aina v****ksi?
Skientologia: Jos ei löydy tarpeeksi rikkaita hölmöjä, menee v****ksi.
Bahailaisuus: Kaikki menee samalla tavalla v****ksi.
Wiccalaisuus: Antaa mennä v****ksi, kunhan se ei haittaa ketään.
Uuspakanuus: V****ksi meni – mutta vanhaan tuttuun tapaan.
Satanismi: INEM ISK****V
Kreationismi: Kaikki on luotu päin v****a.
Darwinismi: Asiat ovat kehittyneet päin v****a.
Homoseksuaalisuus: Mikä ihmeen v***u?
Lesbolaisuus: Kaksi v****a menee päin toisiaan.
Monikulttuurisuus: V****ksi meni, mutta jatketaan samaan tapaan.
Kapitalismi: Kilpaillaan kenellä menee vähiten v****ksi.
Kommunismi: Kaikilla meni v****ksi.
Sosialismi: Kaikilla meni v****ksi, mutta tasan yhtä paljon.
Fasismi: Jos et liity meihin, sinulla menee kohta v****ksi.
Natsismi: On juutalaisten vika, että meni v****ksi.
Feminismi: On miesten vika, että naisilla meni v****ksi.
Sovinismi: Pääasia että munat menevät päin v****a.
Impressionismi: Kaukaa katsottuna näyttää ettei se sittenkään mennyt v****ksi.
Eksistentialismi: Se nyt vain on niin, että v****ksi meni.
Funktionalismi: Ei voi mennä v****ksi, koska siinä ei ole kulmia.
Masokismi: Tekee hyvää, kun meni v****ksi.
Stoalaisuus: Otetaan rauhallisesti, vaikka meni v****ksi.
Agnostismi: Saattoi mennä v****ksi tai sitten ei.
Ateismi: En voi uskoa, että meni v****ksi.
Nihilismi: Ei voisi v***u vähemmän kiinnostaa.

Välihuomautus 141 : Etnistä profilointia

Kävin taannoin työmatkalla eräässä keskisuuressa suomalaiskaupungissa. Koska tunsin aikatauluni etukäteen, päätin tehdä hieman tilastollista tutkimusta.
Käytin vastoin koronasuositusta suurimman osan matkasta joukkoliikennettä ja saavuin varhain Hornankuusesta lähdettyäni perille jo aamutuimaan. Rautatieasemalta kävelin noin kilometrin matkan ja laskin vastaantulijat. Heitä oli 75. Ulkonäöltään suomalaisista kävi 73, toki joukossa saattoi olla vaikka joku venäläinen. Aivan varmasti ei-suomalaisia oli kaksi, toinen pikimusta ja toinen näytti kiinalaiselta. Siis 2,6 % vastaantulijoista oli kutakuinkin normaaliin työhönmenoaikaan etnisiä.
Palasin täsmälleen samaa reittiä iltapäivällä ja laskin vastaantulijat. Heitä oli 154 eli liikenne oli vilkastunut noin kaksinkertaiseksi. Aivan varmasti etnisiä ei-suomalaisia oli 14. Yksi kiinalaiselta vaikuttanut, kolme pikimustaa ja kymmenen arabin näköistä. 9,0 % vastaantulijoista. Afrikkalaisten prosentuaalinen osuus ei kasvanut merkittävästi (1,3 % muuttui 1,9 %:iin) ja määrä oli niin pieni, että menee satunnaisvaihtelun piikkiin. Mutta aamulla lähi-itäläisiä oli 0 % ja iltapäivällä 6,5 %. Tämä ei mene satunnaisvaihtelun piikkiin, etenkin kun kyseessä ei ollut pari porukkaa vaan yhtä kolmen hengen ryhmää lukuun ottamatta yksin tai pareissa liikkuvia.
Johtopäätökset liikkumisajankohdista jätän lukijan tehtäväksi.

Entäpä jos?

Prologi

Edward Colston (1636-1721) oli bristolilaissyntyinen kauppias ja Englannin parlamentin jäsen. Näin todettiin hänen englanninkielisen Wikipedia-artikkelinsa ensimmäisessä lauseessa 16.11.2015 asti. Tällöin siihen lisättiin toteamus ”orjakauppias”, joka on nyttemmin muuntunut muotoon ”sekaantunut Atlantin orjakauppaan”. Kaikkien Colstonin filantrooppisten toimien rinnalla tämä on katsottu hänen ensisijaseksi luonnehdinnakseen. Colstonille pystytettiin patsas Bristoliin vuonna 1895, koska hänen katsottiin vaikuttaneen suuresti kaupungin kehitykseen. Mielenosoittajat repivät patsaan maan tasalle 7.6.2020, koska USA:ssa pikkurikollinen oli kuollut vastustettuaan poliisin pidätystä. Tilalle pystytettiin lyhyeksi aikaa yhden mielenosoittajan patsas – musta nainen nyrkki pystyssä. Patsas poistettiin pian, koska sen pystyttämiseen ei ollut virallista lupaa.
Edward Colstonin varoilla rakennettiin lukuisia köyhäintaloja, orpokoteja, kouluja ja kirkkoja enimmäkseen juuri Bristoliin, mutta myös muualle maahan. Osan varoistaan hän oli ansainnut orjakaupalla, mikä oli tuohon aikaan laillista ja maan tapa. Mutta hänen ansionsa katsottiin patsaan arvoisiksi. Ilman Colstonia Bristol tuskin olisi kehittynyt samanlaiseksi. Tilalle pystytetyn patsaan mallin Jen Reidin ansiot olivat siinä, että hän oli mukana repimässä Colstonin patsasta alas. Tämä katsottiin patsaan arvoiseksi. Reid ei ole lahjoittanut varoja yhteiskunnan rakentamiseksi eikä ole ollut oman aikansa yhteiskunnan tukipylväs.
Historiankirjoissa on tapana kertoa poliittisten johtajien lisäksi ihmisistä, jotka ovat saaneet suuria aikaiseksi. Leonardo da Vinci oli yleisnero, James Watt keksi höyrykoneen, Platon loi pohjan filosofialle. Kun googlaa ”Greatest black people”, saa ensimmäisenä listan jossa on 40 nimeä. Heistä 15 on ensisijaisesti kuuluisia siitä, että he taistelivat mustien oikeuksien puolesta. Kahdeksan on poliitikkoja, joista kolmen pääasialliset ansiot ovat mustien oikeustaisteluissa. Kymmenen on urheilijoita, joista kaksi on erityisen tunnettuja myös mustien poliittisina aktivisteina. Loput seitsemän ovat taiteilijoita, joista yksi on kirjailija, kaksi näyttelijää ja neljä muusikkoa. Tiedemiehiä on nolla kappaletta.



I : Jim Crow

1.12.1955, Montgomery, Alabama

Rosa Parks istui bussissa palatessaan töistä kotiinsa. Istumapaikka oli bussin ”Värillisille” -kyltin ensimmäisessä penkkirivissä. Takana oli tyhjää, etuosassa valkoisille varatut paikat olivat lähes täynnä. Pysäkiltä nousi kyytiin useita valkoisia. Kuljettaja käveli Parksin luo, nosti kylttiä ja siirsi sitä pari penkkiriviä taemmas ja pyysi neljää nyt valkoisille varatuiksi muuttuneille istuimille asettunutta mustaa siirtymään taemmas. Kolme muuta siirtyi, mutta Parks ei. Hän kysyi kuljettajalta, sirtäisikö tämä vastaavasti kylttiä eteenpäin, jos mustille varattu osa olisi täynnä ja valkoisten osassa olisi tilaa. ”Sen näkisimme sitten”, kuljettaja vastasi. Parks huokaisi ja siirtyi taemmas. Turha ruveta pullikoimaan, onhan takana tilaa ja tiedä millaiset mellakat tästä syntyisivät.

Toukokuu 2016, Washington D.C.

Mitt Romney hymyili tyytyväisenä. Hänen valintansa republikaanien presidenttiehdokkaaksi jo toisen kerran peräkkäin oli pari tuntia sitten vahvistettu puoluekokouksessa. Tällä kertaa hän ei häviäisi vaaleja. Oli ilmeistä, että vastaan asettuisi Hillary Clinton, joka oli jo varmistanut enemmistön demokraattien vaalikokoukseen. Ainoa jäljellä oleva vastaehdokas oli kolmatta kertaa demokraattien presidenttiehdokkaaksi turhaan pyrkinyt Barack Obama, joka oli saanut taakseen vain joitakin edustajia. Kaikki enemmänkin ääniä saaneet ehdokkaat olivat jo luopuneet. Samoin oli käynyt republikaaneilla, jotka olivat pudonneet yksi kerrallaan. Romneyn viimeinen vastustaja oli ollut Donald Trump, jota kukaan ei ollut ottanut vakavasti.
Nyt oli aika suunnata kohti varsinaisia vaaleja. Tällä kertaa Romney oli päättänyt voittaa etelässä ratkaisevat osavaltiot. Se edellytti sitä, että hänen piti käydä se taistelu joka olisi pitänyt käydä jo viisikymmentä vuotta aiemmin. Rotusorron sallivat Jim Crow -lait olivat yhä voimassa etelässä. Itse asiassa jopa osittain pohjoisessa, jonne mustia oli muuttanut runsaasti 1970-luvulla. Muutamat osavaltiot olivat kopioineet etelän mallin. Romney oli päättänyt muuttaa tämän, hyökätä etelän demokraattien kimppuun heidän omalla maaperällään. Muutamissa osavaltioissa hän häviäisi joka tapauksessa, mutta hän laski voittavansa kuitenkin esimerkiksi Floridassa. Mustat äänestäisivät joka tapauksessa republikaaneja – uusia ääniä hän ei saisi mutta ei myöskään menettäisi liikaa. Kampanja olikin suunnattu pohjoisen liberaaleille, jotka periaatteessa karsastivat demokraattien etelässä harjoittamaa politiikkaa mutta äänestivät kuitenkin heitä. Tämä temppu saattaisi kallistaa muutaman vaa’ankieliosavaltion pohjoisessa hänen edukseen. Onneksi suosittu istuva presidentti ei voinut asettua ehdokkaaksi kolmannelle kaudelle. Etelän demokraatti oli kaikkien yllätykseksi sekä voittanut vaalit kahdeksan vuotta sitten että osoittautunut riittävän maltilliseksi rotuasioissa saadakseen äänet myös pohjoisessa. Clinton ei uskaltaisi näin toimia eikä puhdasverisenä opportunistina myöskään tekisi, ei tehnyt hänen miehensäkään. Kahden presidenttikautensa aikana parikymmentä vuotta sitten Bill Clinton ei ollut pistänyt tikkua ristiin kumotakseen Jim Crow -lakeja. Edellisen demokraattipresidentin, 1976-1980 Valkoisen talon avaimia hallinneen George Wallacen rautainen ote oli pitänyt näihin päiviin asti. Murhayrityksen seurauksena pyörätuolissa kampanjoineen ja hallinneen Wallacen näkemyksiä ei uskaltanut haastaa edes hänet vaaleissa kukistanut Ronald Reagan.
Romney ajatteli, että maailma voisi olla varsin toisenlainen jos Martin Luther King olisi saanut elää. Kingin oli elokuussa 1963 puukottanut kuoliaaksi musta mielenvikainen nainen. Juuri ennen kuin hän olisi pitänyt Washingtonissa puheen. Koko tilaisuus oli peruttu Kingin kuoleman takia. Romney oli lukenut puheen, jonka ”I have a dream” -lausuma oli tehnyt suuren vaikutuksen. Sääli ettei juuri kukaan siitä tiennyt.
Nyt oli tullut aika päästä eroon rotusyrjinnästä. Mitä Amerikka olisikaan saanut aikaan, jos se olisi luopunut aikansa eläneistä laeista jo viisikymmentä vuotta aiemmin ja saanut kaikki voimavaransa käyttöön. Ehkä Vietnamin sota olisi voitettu. Ehkä Neuvostoliitto olisi saatu pakotettua polvilleen jo ennen vuotta 1991. Ehkä vuoden 1987 pörssiromahdukselta olisi vältytty. Tuskin oltaisiin jouduttu pitkittyneisiin sotiin Lähi-idässä, kun Amerikan mahtia olisi kunnioitettu enemmän. Ainakaan huumeongelmia ei olisi, koska mustilla ei olisi tarvetta paeta lannistavaa todellisuutta.



II : Sillä välin Afrikassa

Elokuu 1972, München, Länsi-Saksa

Afrikan maiden edustajat poistuivat päätään pudistellen kokouksesta. Kansainvälisen olympiakomitean puheenjohtaja Avery Brundage oli vielä kerran vanhoilla päivillään näyttänyt jyräävää tyyliään ja lukenut heille madonluvut. He olivat tulleet neuvotteluun varmana siitä, että onnistuisivat boikottiuhkauksellaan estämään Rhodesian osallistumisen kisoihin. Toisin oli käynyt. Brundage oli jyrissyt: ”Olympialaiset olivat olemassa kuusikymmentä vuotta ennen kuin Afrikan maat olivat mukana. Me tulemme kyllä toimeen ilman teitäkin. Ei sotketa tähän politiikkaa, ja sitä paitsi Rhodesian joukkueessa on mustiakin urheilijoita.” Delegaatit vilkulivat toisiaan ja tiesivät miten käy: he taipuisivat.

Kesäkuu 2018, Pretoria, Etelä-Afrikka

Etelä-Afrikan tasavallan presidentti Johan Pienaar istui virkahuoneessaan poikkeuksellisesti yksin ja ajatteli kerrankin kaikessa rauhassa. Tilanne ei vaikuttanut hyvältä. Musta väestö oli tyytymätön näennäisesti itsenäisissä bantustaneissaan. Levottomuuksia esiintyi, joskin maa yleisesti ottaen oli rauhallinen ja hyvinvoiva. Vauraus oli levinnyt tasaisesti koko maahan ja siitä saivat omalta osaltaan nauttia myös bantustanien mustat, joiden elintaso oli monin verroin naapurimaita parempi. Paitsi tietysti Rhodesiaa, jossa se oli sama.
Niin tosiaan, Rhodesia. Yksipuolisesti itsenäiseksi vuonna 1965 julistautunut maa oli ajautunut välittömästi pitkään sisällissotaan, jossa valkoinen vähemmistövalta mustien apureidensa avulla oli kamppaillut Neuvostoliiton ja Kiinan tukemia sissiliikkeitä vastaan. Aina siihen asti kunnes Rhodesian erikoisjoukot olivat röyhkeällä iskulla surmanneet Robert Mugaben naapurimaa Sambian pääkaupungin Lusakan pääkadulle. Siitä levottomuudet olivat vähitellen laantuneet päättyen lopulta kokonaan, kun Rhodesia oli Münchenin olympialaisista alkaen hyväksytty pitkin hampain takaisin kansainväliseen yhteisöön. Nykyään Rhodesiassa kuohui taas. Valkoiseen vähemmistöön nähden moninkertainen musta enemmistö vaati oikeuksiaan. Valkoinen hallitus oli taipunut parlamentin toisen kamarin avaamiseen, olipa hyväksynyt muutaman mustan hallitukseenkin ja viime aikoina oli ollut puhetta jopa maan nimen muuttamisesta Zimbabweksi. Nämä eivät kuitenkaan riittäneet, tuumi presidentti Pienaar. Vain maan vauraus esti mellakat – toistaiseksi. Kenties olisi selvitty helpommalla, jos olisi luovuttu vallankahvasta aiemmin. Rhodesian kaltaisessa vauraassa maassa rauhanomainen vallansiirto olisi saattanut onnistuakin. Nyt oli vain ajan kysymys, milloin hallitus joutuisi taipumaan.
Ja sen mukana menisi aikanaan Etelä-Afrikka, sen Pienaar tiesi. Hän tiesi myös, että se ei onneksi tapahtuisi hänen presidenttikaudellaan. Valta oli vielä liian tukevasti valkoisten käsissä. Onneksi länsivallat olivat tajunneet jo 1970-luvulla Etelä-Afrikan olevan tukipilari taistelussa kommunismia vastaan. Vastineeksi tuesta Etelä-Afrikka oli suostunut luopumaan jo valmiista ydinaseestaan ja ensimmäinen testiräjäytys oli peruttu viime hetkellä. Tämä antoi Etelä-Afrikalle lisää toimintavapauksia mustien ääriliikehdinnän tukahduttamiseksi. Pienaar oli silloin ollut nuori tiedustelupalvelun osastopäällikkö, kun Nelson Mandela oli kuollut Robben Islandin sellissään ”sydänkohtaukseen”. Nyt hän muisteli tätä häveten. Ehkä Mandela olisi kuitenkin ollut se mies, jonka kanssa olisi voinut neuvotella.
Hetken Pienaar antoi ajatustensa lentää. Jos Mandela olisi saanut elää, hänet olisi vapautettu joskus 1990-luvun alussa ja Etelä-Afrikasta olisi tehty todellinen tasavalta… niin mitä sitten? Ehkä maa olisi vielä vauraampi kuin nykyään. Eipähän ainakaan tarvitsisi pelätä, mitä tapahtuisi sitten joskus 2030-luvulla, kun mustat väistämättä nousisivat valtaan. Levottomuudet olisivat nyt ohi, viimeistään joskus vuoden 2010 paikkeilla olisi totuttu tasa-arvoon ja maa olisi nykyään vauras demokratia. Eikä vauras de facto diktatuuri kuten nyt, miten maata jossa äänioikeus on alle viidesosalla väestöstä voisi demokratiaksi kutsua? Vaikka onhan tuo viidesosa tietysti viidesosan verran enemmän kuin Afrikan maissa yleensä, Pienaar hymähti kyynisesti.



III : Pyhällä maalla

Toukokuu 1981, Siinain niemimaa

Kolonna ajoi rajan yli Israelin lippu kärkiautossa liehuen. Eversti Ben-Yehuda vilkaisi taakseen ja näki Palestiinan lipun siinä salossa, josta Daavidin tähdellä koristettu vastinkappale oli puoli tuntia aiemmin laskettu alas. Israelin viimeinen tukikohta Siinain niemimaalla oli nyt luovutettu Palestiinan arabitasavallan haltuun Camp Davidin sopimuksen ehtojen mukaisesti.
Kaksi vuotta aiemmin USA:n presidentti Wallace olisi pamauttanut päivällislautaset sekä Israelin pääministeri Beginin että Egyptin presidentti Sadatin päähän, jos olisi päässyt ylös pyörätuolistaan. Sen sijaan hän joutui tyytymään verbaaliseen ilotulitukseen. Ehkä onneksi, sillä taju kankaalla on vaikea kirjoittaa nimiä paperiin. Kova kieli oli auttanut. Itsepäiset miehet olivat joutuneet luopumaan paljosta mitä olisivat halunneet, mutta saivat vastineeksi osan siitä mitä halusivat sekä jotakin mitä eivät osanneet odottaa. Wallacen rautainen tahto oli taivuttanut ylpeät miehet allekirjoittamaan paperin. Egypti ei saanut Siinain niemimaata takaisin. Mutta se sai kahdenkymmenen kilometrin levyisen vyöhykkeen kanavan itärannalta. Ja valtavan tukipaketin Yhdysvalloilta. Sekä turvavyöhykkeen, johon perustettiin uusi Palestiinan valtio. Israel joutui luopumaan osasta alueitaan. Se joutui luovuttamaan Palestiinalle maata Gazan kaistasta etelään yli kymmenkertaisen alueen Gazaan nähden. Tarkalleen sanoen täsmälleen Länsirannan suuruisen alueen, mikä jätti Israelille vain kapean käytävän Punaisen meren rannalle Eilatiin. Mutta vastineeksi Israel sai Länsirannan. Jonka palestiinalaiset sovittiin siirrettäviksi pakollisessa väestönvaihdossa Siinaille ja luovutetulle alueelle. Mistä puolestaan juutalaisten siirtokunnat siirtyivät Länsirannalle. Ynnä israelilaisten lupaukset rakennusprojekteista Siinaille palestiinalaisten asuttamiseksi.

Lokakuu 2019, Jerusalem

Israelin pääministeri Benjamin Netanyahu murahti tyytymättömänä. Taas kerran Palestiinan alueelta oli ammuttu raketteja Israeliin. Tämä oli jo toinen kerta tänä vuonna. Netanyahu tekisi virallisen valituksen virkaveljelleen Palestiinaan. Tämä levittelisi käsiään ja valittelisi tapahtunutta. Vain harvoin syylliset jäivät kiinni ja joutuivat vankilaan. Palestiinan hallitus teki minimin mitä uskalsi, ettei ärsyttäisi ääriaineksia.
Olikohan sittenkin vikatikki antaa palestiinalaisille aikoinaan oma valtio, Netanyahu tuumi. Jos Gaza olisi yhä hallussamme … vaikkakin Siinai olisi tietysti pitänyt luovuttaa Egyptille kokonaan. Mutta silloin meillä olisi isompi osa maata eteläosissamme. Ja toisaalta Gazan tapainen ongelma nyt rauhallisella Länsirannalla. Suo siellä, vetelä täällä. Mutta jos palestiinalaiset olisivat Israelin rajojen sisällä, niin kykenisimme tukahduttamaan kapinaliikkeet kovin ottein. Israel ei epäröinyt puolustaa kansalaisiaan, sen oli kokenut pääministeri jo nuorena jouduttuaan hautaamaan Ugandan panttivankioperaatiossa kaatuneen isoveljensä.
No, onneksi Palestiina antaisi myöten jos kova paikka tulisi. Se oli nähty ennenkin, pääministeri muisteli. Vuoden 1993 intifadan aikana maa oli pyytänyt Israelilta apua Hamasin aiheuttamien levottomuuksien tukahduttamisessa. Palestiinan hallinto pelkäsi vallankaappausta ja Israel oli enemmän kuin halukas tukahduttamaan rakettihyökkäykset. Kun lupa oli, niin Israelin armeija pisti kapinalliset poikki ja pinoon kahdessa viikossa. Sen jälkeen olikin parikymmentä vuotta rauhallisempaa.



IV : Kaukana pohjolassa

26.11.1990, Vainikkala

Rajavartijat laskivat puomit. Hallitus oli antanut selkeän käskyn. Yhtäkään somalia ei laskettaisi Neuvostoliitosta maahan. Eikä laskettu.

14.10.2020, Helsinki

Suomen pääministeri huokaisi syvään. Koronakriisi oli kurittanut maan taloutta rajusti. Valtionvelkaa oli jouduttu lisäämään hurjasti. Se oli tällä hetkellä jo 21 miljardia euroa. Ja väestö ikääntyi. Kunpa olisi jo 30 vuotta sitten älytty lisätä maahanmuuttoa, niin talous olisi saatu uuteen nousuun. Nyt oli jouduttu tinkimään palveluista, joskin velan määrä oli pysynyt kohtuullisella tasolla – alle neljätuhatta euroa per kansalainen. Jotkut toisinajattelijat kehtasivat olla muuta mieltä. Yksikin talousasiantuntijana itseään pitävä oli esimerkiksi Ruotsin tilanteeseen vertaamalla kehdannut väittää, että maahanmuutto kehitysmaista olisi maksanut Suomelle 3,2 miljardia euroa vuodessa. Sillä tahdilla valtionvelka olisi mukamas ollut nyt jo toistasataa miljardia euroa, vaikka palveluista olisi tingitty saman verran kuin nytkin. Naurettava ajatuskin.
Edes vuoden 2015 pakolaiskriisi ei ollut saanut silloista pääministeriä taipumaan. Raja oli lyöty Torniossa kylmästi kiinni eikä yhtäkään ”läpsyttelijää”, kuten silloinen pääministeri oli kehdannut sanoa, päästetty Suomeen. Mutta nyt puhaltaisivat uudet tuulet. Kunhan tästä koronakriisistä selvittäisiin, niin nuori pääministeri pistäisi toimeksi, korvaisi Suomen väestövajeen maahanmuutolla ja pistäisi talouden uuteen topakkaan nousuun. Hemmetti, kun eivät aiemmin tajunneet maahanmuuton etuja. Jalkapallomaajoukkueeseenkin olisi saatu uusia pelaajia ja MM-kisoihin olisi selvitty takuulla aiemmin kuin silloin vuonna 2018. Kyllä jalkapallofanina tunnettua pääministeriä oli potuttanut, kun MM-kisoissa Venäjällä Suomea oli edustanut täysvalkoinen joukkue. Väriä kentälle, niin Suomi olisi ollut vakiovieras arvokisoissa jo aiemmin. Nyt oltiin jääty muusta Euroopasta pahasti jälkeen. Tosin joku koiranleuka oli huomauttanut Islannin joukkueen pelanneen samoissa MM-kisoissa täysislantilaisella kokoonpanolla ja päässeen kaksi vuotta aiemmin EM-kisoissa pudotuspeleissä toiselle kierrokselle.



Epilogi

Kun Yhdysvaltain musta väestö oli sorretussa asemassa 1970-luvulle asti, sen esikuvat olivat mustia jotka arvostivat koulutusta ja menestystä yhteiskunnassa. Esimerkiksi TV-sarja Juuret kuvasti hyvin asennetta kertoessaan kirjoittajansa Alex Haleyn suvun kamppailua kohti parempaa. Entä mikä on tilanne nyt? Mustan väestön esikuvia ovat rikollisuutta ihannoivat rapparit ja käsite ”acting white” tarkoittaa mustaa, joka ei ole ”rotutietoinen” vaan yrittää menestyä yhteiskunnassa työnteolla ja ahkeruudella.

1970-luvulle asti Rhodesia oli Afrikan vilja-aitta. Sitten maasta tuli Zimbabwe, Robert Mugaben johtama kleptokratia. Maa ajautui talouskriisistä toiseen karkotettuaan valkoiset viljelijät. Samaa tietä on menossa Etelä-Afrikka. Vielä Mandelan aikana paketti pysyi kasassa, mutta tuskin enää kauan. Miten olisi mahtanut käydä, jos afrikaanerit eivät olisi aikanaan olleet aivan yhtä ahneita ja antaneet bantustaneille enemmän maata ja kunnon itsenäisyyden?

Palestiinalaisten tilanne on jatkunut jo ikuisuuden. He eivät tyytyneet vuoden 1947 kompromissiin, vaan halusivat kaiken. Sen seurauksena he eivät ole saaneet kuin murusia. Entäpä jos he olisivat saaneet Siinain, tai edes osan siitä? Tuskin se olisi rauhaa tuonut, mutta ehkä vähän rauhallisemman Lähi-idän.

Suomessa on asunut kehitysmaista tulleita merkittävissä määrin jo kolmekymmentä vuotta. Mitään muuta hyvää siitä ei ole seurannut kuin se, että Suomessa asuu nyt kymmeniätuhansia kehitysmaista tulleita, mikä on joillekin itseisarvo sinänsä.

Viimeisen viidenkymmenen vuoden aikana tasa-arvo on edistynyt ja on saavutettu paljon hyvää. Mutta ovatko asiat todellakin paremmin kuin ne olisivat ilman näitä edistysaskeleita? Onko Yhdysvalloissa maan talous ja sisäinen harmonia parempi kuin se oli 50 vuotta sitten? Onko Etelä-Afrikka nyt paremmassa jamassa kuin se oli 1980-luvulla? Onko palestiinalaisten – ja israelilaisten – tilanne rauhanomaisempi kuin se olisi jos palestiinalaisille ei olisi annettu myönnytyksiä vaan israelilaiset olisivat jyränneet Länsirannan ja Gazan sileäksi? Mikä olisi Suomen taloustilanne ilman haittamaahanmuuttoa?

Länsimainen sivistys ja niiden luoma teknologia ovat ne asiat, joista saamme kiittää käytännössä kaikkea sitä hyvää, mitä maailmassa on. Ihmisen taustalla ei ole merkitystä, merkitystä on vain sillä hyväksyykö hän nämä arvot vai ei. Näiden arvojen vastaisesti toimivat saavat pysyä omassa, tuhoisassa kulttuurissaan poissa sotkemasta sivistyneitä arvoja.

Uusinta: Sun Tzu ja haittamaahanmuutto

Lukijalle: Kerrataan yli kaksituhatta vuotta vanhoja kiinalaisen strategin Sun Tzun ohjeita siitä, kuinka toimia kun Valtakuntaa uhkaa vihollinen. Tällä kertaa haittamaahanmuutto:

"Sota on Valtion elinkysymys, elämän tai kuoleman piiri, tie säilymiseen tai tuhoon. Sen huolellinen tutkiminen on välttämätöntä."

Näillä sanoilla kiinalainen kenraali Sun Tzu aloitti noin 2500 vuotta sitten teoksensa Sodankäynnin taito. Teos on idän ohella myös lännessä inspiroinut lukemattomia sotilasjohtajia Napoleonista Mannerheimiin. Sotateoriassa se ja Clausewitzin klassikko Vom Kriege ovat kaksi kaikkien aikojen tärkeintä teosta. Sun Tzun kirjaa on käytetty liikkeenjohdon oppikirjana, urheilussa taktisena oppaana ynnä lukuisilla muilla aloilla. Luen itsekin kirjan noin kerran vuodessa läpi ammatillisista syistä.

Kuinka Sun Tzun opit sitten purevat nykypäivän tilanteeseen, jossa islam levittäytyy Eurooppaan? Tosiasiahan on, että me olemme jo sodassa. Kuten Sun Tzu sanoo: Sotataidon huippu on vihollisen kukistaminen ilman taistelua. Mitä muutakaan tämä on kuin matalan intensiteetin sotaa? Tämän tosiasian hyväksyminen on avain siihen, miten Sun Tzun kirjoituksia voidaan soveltaa nykytilanteeseen.

Haittamaahanmuuton ymmärtämisessä oleellinen ongelma on se, että tässä yritetään selittää järjettömyyttä järjellä. On turhaan yritetty etsiä järjellisiä motivaatioita niille, jotka kannattavat massamaahanmuuttoa. Hurjan pyörittämisen jälkeen vaskooliin on jäänyt ainoastaan maailmaasyleilevä "kaikkia on autettava", johon ei pure edes se, että kuka enää auttaisi kehitysmaita jos länsimaatkin muuttuvat kehitysmaiksi. Tai mikään muukaan logiikka. Toisin sanoen massamaahanmuuton kannatuksen selittää ainoastaan pelkkä typeryys. Tämä nyt ei ole sinänsä mikään yllätys, koska Adlai Stevensonia lainatakseni "vaalien voittamiseen ei riitä ajattelevien ihmisten kannatus, vaan tarvitaan enemmistö." Kummallista on se, että millä ihmeellä tämä metelöivä lauma on saatu masinoitua länsimaisen sivistyksen tuhoa kannattavaksi viidenneksi kolonnaksi. Ei tarvitse pukeutua kovin paksuun foliohattuun ajatellakseen, että tämän takana täytyy olla jokin järkevä suunnittelu, joka on saanut sekä median että kansalaisjärjestöt määkimään lammaskatraana ja länsimaisen sivistyksen puolustajat demonisoitua.

Toki todennäköisempi ja uskottavampi selitys on silkka typeryys ilman mitään suurempaa suunnitelmaa takana. Mikäli näin on, ihmiskunnalla ei taida olla paljon toivoa. Niinpä tutkitaan sitä mahdollisuutta, että tässä on vastassa jokin konkreettinen vihollinen, jolloin Sun Tzun oppeja voidaan soveltaa.

Sun Tzu käsittelee teoksessaan kahden armeijan välistä taistelua eli käytännössä kahden kenraalin kamppailua, sillä kenraalithan armeijat muovaavat ja päätökset tekevät. Lähdetään nyt siitä olettamuksesta, että länsimailla on vastassaan jokin sellainen taho, joka käy suunnitelmallista sotaa meitä vastaan. Ainakin yksi tämän tahon strategisista operaatioista on länsimaiden selkärangan mädättäminen sisältäpäin. Tämän olettamuksen jälkeen voidaan tarkastella, kuinka hyvin Sun Tzun opit selittävät tätä kamppailua, miten parhaillaan tapahtuvat asiat ovat ymmärrettävissä ja kuinka käännämme taistelun voitoksemme.

(Huomautus: Käytän sitaateissa ensimmäistä Sodankäynnin taidon suomenkielistä käännöstä vuodelta 1981. Uudempi, suoraan kiinan kielestä tehty käännös vuodelta 2005 on ehkä täsmällisempi, mutta vanhan käännöksen teksti on sujuvampaa ja ehkä jopa uskollisempi alkuperäisteokselle, koska ei pyri sanatarkkaan käännökseen. Esimerkiksi avauslause kuuluu uudessa käännöksessä seuraavasti: "Sota on valtion elinkysymys, kuoleman tai elämän tanner, tie olemassaoloon tai tuhoon. On välttämätöntä tutkia sitä huolellisesti." Asiasisältö on sama, mutta vanha käännös on selvästi iskevämpi ja sujuvampi.)

Moraalisella vaikutusvallalla tarkoitan sitä, mikä saa alamaiset elämään sopusoinnussa hallitsijoidensa kanssa, niin että he seuraavat näitä elämässä ja menevät kuolemaan tuntematta kuolemanpelkoa.
Otetaan esimerkiksi toisen maailmansodan historia. Yllä mainittu periaate oli voimassa kaikissa sotaa käyneissä maissa, enemmän tai vähemmän. Tosiasia on, että jos Natsi-Saksalla olisi ollut vastassaan nykyisessä moraalisessa tilassa olevat länsimaat, hakaristilippu liehuisi koko Euroopan yllä edelleen. Selvästikin jokin on mädättänyt selkärankamme.

Kaikki sodankäynti perustuu harhaanjohtamiseen.
Lukekaa mitä tahansa valtamediaa ja selvittäkää sitten, miten asia on oikeasti tapahtunut. Sumuverhoa lasketaan kaikkien epämiellyttävien tapausten ylle.

Saata hänen kenraalinsa raivon valtaan ja hämmennä hänet.
Vastassa ei ole selkeä, armeijamaisesti organisoitu vihollinen, vaan satapäinen Hydra.

Uskottele olevasi heikompi ja rohkaise hänen ylimielisyyttään.
Jokaiselle hulluudelle löytyy aina ymmärtäjiä, jotka pitävät muslimeja niin ali-ihmisinä, etteivät vaadi ylimielisyydessään heiltä samoja pelisääntöjä kuin länsimaalaisilta.

Kun hän on yhtenäinen, aiheuta hajaannusta.
Tämä on ainakin onnistunut; välinpitämättömiä lukuun ottamatta länsimaalaiset ovat jakautuneet enimmäkseen ääripäihin. Eli äärioikeaan ja ääriväärään.

Hyökkää siellä, missä hän ei ole valmistautunut, ryntää hyökkäykseen kun hän ei odota sinua.
Kuten historia osoittaa, kaikissa suurissa, valmistelluissa tapahtumissa kuten olympialaisissa muslimiterrorin uhka on viimeisinä kymmeninä vuosina ollut tilastollisesti laskien nolla. Lähes kaikki iskut ovat tulleet suojaamattomiin, pehmeisiin kohteisiin.

Vaikka olemmekin kuulleet ajattelemattoman nopeista toimista sodassa, emme ole vielä nähneet älykästä operaatiota, jota olisi pitkitetty. Sillä koskaan ei ole käyty pitkittynyttä sotaa, josta maa olisi hyötynyt.
Liittouma voitti Irakin sodan 2003. Siitä on kolmetoista vuotta. Ihan sama kuin levottomuudet olisivat jatkuneet Saksassa vielä vuonna 1958.

Sodassa on siten ensisijaisen tärkeää hyökätä vihollisen strategiaa vastaan.
Länsimaiden voittostrategia historiallisessa kilpailussa on ollut sivistys, joka on lävistänyt koko kansakunnan rikkaimmasta köyhimpään. Tällä hetkellä meillä on ensimmäinen nuorisosukupolvi, jonka yleissivistys on heikompi kuin vanhemmillaan. Kiitos koulutuksen tason laskun, josta melkoinen osa aiheutuu haittamaahanmuuton suoranaisista riesoista ja sen aiheuttamista kustannuksista, jotka kertautuvat kantaväestön koulutukseen.

Sen jälkeen on paras hajottaa hänen liittoumansa.
Eli kansallisen yhtenäisyyden murentaminen sekavan monikulttuuripullamössön tieltä.

Tämän jälkeen paras vaihtoehto on hyökätä hänen armeijaansa vastaan.
"Armeijalla" tulee tässä käsittää ihmisiä sinänsä. Terrori-iskuihin turvaudutaan kuitenkin suhteellisen harvoin, niiden kokonaishaitat ovat selvästi pienemmät kuin haittamaahanmuuton muut kustannukset.

Huonoin toimintalinja on hyökätä kaupunkeja vastaan. Hyökkää kaupunkeihin vain kun ei ole mitään muuta vaihtoehtoa.
Tässä uudempi suomennos on parempi: Huonoin vaihtoehto on hyökätä linnoitettuihin kaupunkeihin. Oletteko nähneet terroristien iskevän armeijan kasarmeille?

Saavuttaaksesi varmasti sen, mihin hyökkäät, hyökkää paikkaan, jota vihollinen ei suojele. Voidaksesi pitää mitä puolustat, puolusta paikkaa johon vihollinen ei hyökkää.
Eli isketään heikkoihin kohteisiin. Pidetään oma valta-alue omalla maalla eikä edes yritetä ottaa virallisesti haltuun länsimaiden ghettoja - vielä.

Vihollinen ei saa tietää, missä aion ryhtyä taisteluun. Sillä jos hän ei tiedä, missä aion taistella, hänen on valmistauduttava monissa paikoissa. Ja kun hän valmistautuu monissa eri paikoissa, on vastus valitsemassani kohdassa vähäinen.
Maahan tunkeutuminen on helppoa siksi, että rajoja ei voida vartioida joka paikassa riittävän tehokkaasti. Siksi on ensiarvoisen tärkeää, että luvatta maahan tulleet ajetaan pois välittömästi heidän jäätyään kiinni.

Voittamattomuus riippuu omasta toiminnasta, vihollisen haavoittuvuus hänestä.
Islamilaiset maat ovat onnistuneet myymään länsimaalaisille myytin itsestään uhreina. Mikä on aika huvittavaa siihen nähden, että niiden harvojen varakkaiden muslimimaiden vauraus johtuu siitä, että ne sattuvat istumaan öljylähteiden päällä. Eikä öljylle olisi mitään käyttöä, ellei länsimainen sivistys olisi luonut sitä tarvitsevaa teknologiaa ja infrastruktuuria, joka mahdollistaa öljylähteiden hyödyntämisen. Islamilaisen terrorin takia voisi tietysti boikotoida islamilaisten maiden valmistamia tuotteita, mutta kun sellaisia ei ole. Mitä länsimaiden haavoittuvuuteen tulee, teknologiamme on täysin ylivertaista muslimimaihin nähden. Meidän haavoittuvuutemme korreloi täydellisesti moraalisen rappion tilan kanssa.

Ne, jotka eivät käytä paikallisia oppaita, eivät pysty hyödyntämään maaston tarjoamia etuja.
Tämä on helppo käsittää. Islam levittäytyy sivistysmaihin ja hyödyntää siellä asuvia muslimeja.

Paikalliset agentit ovat niitä vihollisalueen ihmisiä, jotka otamme palvelukseemme.
Länsimaiset islam-larppaajat, jotka ovat kääntyneet muslimeiksi.

Salaiset agentit ovat niitä vihollisen virkamiehiä, jotka otamme palvelukseemme.
Se virkakoneiston osa, joka mädättää länsimaisen yhteiskunnan perustaa rakentamalla muslimeille erioikeuksia.

Armeijalta voidaan ryöstää sen taistelutahto ja sen komentajalta viedä rohkeus.
Kun länsimaalaisia syyllistetään olemattomasta rasismista, tarkoitus on muuttaa heidät apaattisiksi ja pelokkaiksi.

Kun vihollisen lähettiläät puhuvat nöyrästi, mutta hän jatkaa valmistelujaan, hän lähtee hyökkäykseen.
Jokaisen terrori-iskun jälkeen vakuutellaan, kuinka tämä ei ole "oikeaa islamia" ja samaan aikaan haittamaahanmuutto jatkuu.


Tämä kaikki on jo tapahtunut. Tästä eteenpäin kyse on enää siitä, kuinka länsimaiden tulee toimia voittaakseen. Myös siihen Sun Tzu antaa selkeät ohjeet:

Sotaoperaatioiden vaikein ongelma on asettua vihollisen asemaan ja nähdä hänen suunnitelmansa sisältäpäin.
Meidän ymmärryksemme islamista on pahasti puutteellinen. Emme tunne Koraania, meillä ei ole riittävästi arabian kieltä hallitsevia asiantuntijoita. Meidän on perehdyttävä viholliseen paremmin. Ennen muuta on pyrittävä ymmärtämään, miksi niin suuri osa länsimaalaisista haluaa oman kulttuurinsa tuhoa.

Keskitä voimasi vihollista vastaan, ja tuhannenkin li'n päästä voit tuhota hänen kenraalinsa. Näin saavutetaan oma päämäärä taitavasti ja älykkäästi.
Viedään sota vihollisen maaperälle, kuten myös Clausewitz opetti. Tässä tarkoitetaan etenkin vaikuttamista länsimaiden yleiseen mielipiteeseen. Sen luulisi olevan helppoa - ei tarvitse tehdä muuta kuin kertoa totuus. Käytännössä tämä on hankalaa siksi, että on jo niin kauan kerrottu valheita kulttuurien samanarvoisuudesta.

Sulje solat, peruuta passit, katkaise yhteydenpito vihollisen lähettiläisiin ja määrää temppelineuvosto toteuttamaan suunnitelmat sinä hetkenä kun vihollisuudet aloitetaan.
Haittamaahanmuutolle on laitettava välittömästi totaalinen esto. Tai tarkemmin sanoen, kyllä länsimaihin saa tulla muslimeja, kunhan koko ajan lähetämme pois useampia kuin tulee tilalle. Onhan olemassa se pieni mahdollisuus, että muslimimaihin palaa joitakin järkeviä, jotka ovat nähneet todelliset syyt länsimaiden menestykseen ja yrittävät rakentaa oman maansa paremmaksi.

Kun vihollinen jättää sinulle tilaisuuden, käytä se pikaisesti eduksesi. Ennakoi hänen toimensa ja valtaa jotain hänelle arvokasta. Etene salaisen aikataulun mukaan.
Islamin ainoa vauraus perustuu öljyyn. Yksi mahdollisuus islamin musertamiseksi on poistaa länsimaiden riippuvuus tästä luonnonvarasta hyödyntämällä muita energiamuotoja tai omia öljylähteitä, kuten öljyhiekkaa. Länsimaissa mädätys perustuu viestintään. Vaihtoehtoisten viestintäkanavien luominen saattaa pakottaa valtamedian muuttamaan linjaansa, kun lukijat vähenevät.

Sodan doktriinin mukaan on seurattava vihollisen tilannetta taistelun ajankohdan päättämiseksi.
Ennen kaikkea kyse on siitä, milloin länsimaalaisten mitta on tullut täyteen.

Ole aluksi ujo kuin neito. Kun vihollinen jättää sinulle mahdollisuuden, ole nopea kuin jänis, eikä hän pysty kestämään iskuasi.
Kuten Sun Tzu totesi, pitkittyneet kampanjat eivät hyödytä ketään. Iskun on oltava nopea, tehokas, päättäväinen ja ennen kaikkea riittävän kova, jotta se on ratkaiseva.

On viisi luonteenpiirrettä, jotka kenraalissa ilmetessään ovat vaarallisia.
1. Jos hän on uhkarohkea, hänet voidaan surmata.
2. Jos pelkuri, vangita.
3. Jos pikaistuva, petkuttaa.
4. Jos hänen kunniantuntonsa on liian herkkä, häntä voi herjata.
5. Jos hän on sääliväinen, häntä voi ahdistaa.
Näistä ainakin kolme keskimmäistä viidestä sopii muslimeihin kuin suutarin sormi sian perseeseen. Ensimmäinenkin jossain määrin, viides tuskin. Joka tapauksessa yksikin riittäisi, kunhan vastustaja on päättäväinen ja hänen heikkouttaan osataan hyödyntää.

Voiton saavuttaminen heikkoa vihollista vastaan on helppoa, jos on tahtoa ja noudattaa Sun Tzun ohjeita:

Sen vuoksi selvitä itsellesi vihollisen suunnitelmat ja tiedät, mikä strategia menestyy ja mikä ei.
Pakota hänet liikkeeseen ja varmistu hänen liikkeidensä kaavasta.
Arvioi hänen valmistelunsa ja varmistu näin taistelukentästä.
Suorita tunnusteluja ja selvitä, missä hänen voimansa on vahva ja missä riittämätön.
Kaavojen ja hahmojen pohjalta laadin suunnitelmat voittoa varten, mutta rahvas ei tätä ymmärrä. Vaikka kaikki näkevät ulkoiset ilmiöt, ei kukaan ymmärrä kuinka olen luonut voiton.
Siksi, kun olen saavuttanut voiton, en toista taktiikkaani, vaan vastaan muuttuviin olosuhteisiin lukemattomin eri tavoin.
Armeijaa voidaan verrata veteen, sillä samoin kuin vesi välttää ylämaata ja kiiruhtaa alaville maille, välttää armeija voimaa ja iskee heikkouksiin.
Ja kuten vesi muovaa uomansa maaston mukaan, niin armeija rakentaa voittonsa suhteessa viholliseen.
Ja kuten vedellä ei ole pysyvää muotoa, ei sodassakaan ole pysyviä olosuhteita.
Näin sitä, joka osaa saavuttaa voiton muuttamalla taktiikkaansa vihollisen tilanteen muuttuessa voidaan kutsua jumalaiseksi.

Me olemme paljon vahvempia kuin muslimit. Jos länsimaat haluasivat, ne voisivat perustaa Kaaban aukiolle jättimäisen sikalan. Islam on olemassa vain länsimaiden armosta. Se ei muodosta minkäänlaista uhkaa länsimaille. Todellinen uhka on länsimaiden sisäinen haluttomuus sivistyksen puolustamiseen.
Usein esitetään kysymys:
- Oletko huolestunut islamin vaikutuksesta länsimaihin?
Siihen ainoa oikea vastaus on:
- Ei, en ole ollenkaan huolestunut islamista. Olen huolestunut länsimaiden haluttomuudesta käsitellä islamia.

Sukupuolineutraalius kaukana

Ryhdyin tuossa päivänä muutamana miettimään, millä saisi pahemmillekin tahvoille tungettua korvien väliin sen faktan, että urheilussa sukupuolineutraalius on typerimpiä koskaan kuultuja ideoita. Naiset kun nyt eivät yksinkertaisesti pärjää lainkaan miehille silloin kun lähdetään samalta viivalta.

Sitten sain oivalluksen. Yleisurheilussa sileillä juoksumatkoilla tuloksia on tietysti helppoa vertailla, samoin hypyissä. Aitamatkoilla ja heitoissa taas miesten ja naisten välineet ovat erilaisia - aitakorkeus ja välinepainot vaihtelevat, joten niissä tulosvertailu ei ole mahdollista. Paitsi jos valitsee sopivan verrokkiryhmän. Junioreilla välineet ovat erilaiset kuin aikuisilla. Suomalaisessa junioriyleisurheilussa 15-vuotiaiden poikien sarja (ja samalla 14-vuotiaiden) urheilee täsmälleen samoilla välineillä kuin naiset. Eli juoksevat satasen eikä sadankympin aidat ja aitakorkeus on sama kuin naisilla. Moukari painaa saman neljä kiloa.

Tästäpä saa luotettavaa vertailua. Jos 15-vuotiaat pojat urheilevat samoilla välineillä kuin naiset, niin ei muuta kuin "maaottelu" pystyyn ja lasketaan pisteet. Kuinka käy, pärjäävätkö keskenkasvuiset klopit naisille?

Otin vertailuun normaalit Suomi-Ruotsi -maaottelun lajit. Eli yleisurheilun arvokisaohjelma, poislukien maraton, kävelyt ja moniottelut. Tilastoiksi valitsin kauden 2019 tilastot eli poimin sekä 15-vuotiasta pojista että naisista kolme sen kauden parasta suoritusta. Pisteet laskettiin lajeittain maaottelupisteytyksellä eli 7-5-4-3-2-1 ja viesteissä 5-2.

Muutamassa lajissa ei kuitenkaan voinut tehdä luotettavaa vertailua. 1500 m ei ole 15-vuotiaiden poikien virallinen juoksumatka. Pojat kuitenkin juoksevat sitä jonkin verran, joten otin sen sellaisenaan. 5000 ja 10000 metriä 15-vuotiaat eivät juokse ollenkaan. Virallinen matka 15-vuotiailla on 2000 metriä ja jonkin verran juostaan myös 3000 metriä.
Ratkaisin tämän ongelman käyttämällä yleisurheilun kansainvälisiä pistetaulukkoja. Muutin naisten 5000 ja 10000 metrin tulokset pisteiksi ja otin niitä vastaamaan poikien 2000 ja 3000 metrin tulokset pisteytettynä naisten vastaavien matkojen taulukon mukaan (miesten pistetaulukko ei tietenkään ole vertailukelpoinen, koska vaikkapa 3000 metrillä tietystä ajasta saa paljon vähemmän pisteitä miesten kuin naisten taulukosta). Tämä simuloi tilannetta kohtuullisen hyvin.
Toinen vastaavanlainen ongelma tuli vastaan pitkissä aidoissa ja estejuoksussa. Naiset juoksevat 400 m aidat, pojat 300 m aidat. Naiset juoksevat 3000 metrin esteet, pojat 1500 metrin esteet. Tässäkin vertailun voisi periaatteessa tehdä pistetaulukolla. Ongelma on se, että pistetaulukossa ei ole 300 metrin aitojen ja 1500 metrin esteiden pisteytystä. Niinpä päätin simuloida tätä siten, että katsoin pisteet vastaavasta naisten sileän matkan taulukosta. Eli naisten 3000 metrin esteiden tulosten pisteet luin sileän 3000 metrin taulukosta ja poikien 1500 metrin esteiden tulosten pisteet sileän (naisten) 1500 metrin taulukosta. Pitkissä aidoissa vastaavasti.
Viesteissä laskin yksinkertaisesti neljän parhaan juoksijan aikojen summat. Todellinen viestiaika olisi tietysti sekä lyhyessä että pitkässä viestissä 2-4 sekuntia nopeampi, mutta se ei muuta joukkueiden keskinäistä järjestystä mihinkään.

Maaottelu, osallistujat lajeittain, tulokset, lajin jälkeen ensin lajipisteet ja sitten senjälkeinen pistetilanne. Pisteissä naiset ensin. Urheilijoiden joukkueita ei ole merkitty, etunimestä pystynee päättelemään kumpaan joukkueeseen urheilija kuului:


100 m
1. Jonas Jäppinen 11,35
2. Hanna-Maari Latvala 11,38
3. Ive Ntumba 11,40
4. Jarmo Eromäki 11,43
5. Lotta Kemppinen 11,50
6. Nooralotta Neziri 11,57
8 - 14
8 - 14

200 m
1. Jarmo Eromäki 22,80
2. Joonas Jäppinen 23,41
3. Konsta Rutonen 23,44
4. Hanna-Maari Latvala 23,58
5. Anniina Kortetmaa 23,83
6. Lotta Kemppinen 23,87
6 - 16
14 - 30

400 m
1. Jarmo Eromäki 52,79
2. Jere Haapalainen 52,99
3. Stephen Kurki 53,36
4. Aino Paunonen 54,59
5. Jeanine Nygård 54,64
6. Milja Thureson 54,88
6 - 16
20 - 46

800 m
1. Sara Kuivisto 2:01.85
2. Jere Haapalainen 2:01.94
3. Eemeli Katajalaakso 2:05.00
4. Martti Majuri 2:06.27
5. Nathalie Blomqvist 2:07.62
6. Viola Westling 2:11.02
10 - 12
30 - 58

1500 m
1. Sara Kuivisto 4:08.85
2. Nathalie Blomqvist 4:15.13
3. Janica Rauma 4:24.05
4. Aarre Paukkeri 4:26.37
5. Aarni Eljs 4:27.48
6. Elmeri Kero 4:32.61
16 - 6
46 - 64

5000 m (eli naisten 5000 m ja poikien 2000 m muutettuna pistetaulukon mukaan)
1. Camilla Richardsson 1092
2. Eemeli Katajalaakso 1023
3. Aarre Paukkeri 1009
4. Ilmari Lehmus 1002
5. Minttu Hukka 982
6. Moona Korkealaakso 971
10 - 12
56 - 76

10000 m (eli naisten 10000 m ja poikien 3000 m muutettuna pistetaulukon mukaan)
1. Camilla Richardsson 1080
2. Johanna Peiponen 1047
3. Alisa Vainio 1031
4. Aarre Paukkeri 956
5. Miki Niemensivu 891
6. Vinski Malinen 808
16 - 6
72 - 82

100 m aidat
1. Annimari Korte 12,72
2. Reetta Hurske 12,78
3. Konsta Rutonen 12,86
4. Nooralotta Neziri 12,89
5. Juho Kallio 13,45
6. Lassi Pihlavisto 13,80
15 - 7
87 - 89

400 m aidat (eli naisten 400 m aidat ja poikien 300 m aidat muutettuna pistetaulukon mukaan)
1. Konsta Rutonen 1021
2. Samuli Takkinen 990
3. Sampo Väyrynen 970
4. Viivi Lehikoinen 905
5. Kristiina Halonen 891
6. Eveliina Määttänen 885
6 - 16
93 - 105

3000 m esteet (eli naisten 3000 m esteet ja poikien 1500 m esteet muunnettuna pistetaulukon mukaan)
1. Camilla Richardsson 990
2. Eemeli Katajalaakso 951
3. Janica Rauma 944
4. Aleksi Nokkanen 873
5. Patrik Järvinen 862
6. Astrid Snäll 856
12 - 10
105 - 115

Korkeus
1. Ella Junnila 195
2. Heta Tuuri 188
2. Jere Nyström 188
4. Maria Huntington 185
5. Noor-Eldin Mahmoud 182
6. Eero Mäkinen 181
14,5 - 7,5
119,5 - 122,5

Seiväs
1. Wilma Murto 451
2. Otto Hiivola 435
3. Laura Ollikainen 430
4. Saga Andersson 426
5. Matti Leväsalmi 415
6. Martti Hyvärinen 412
14 - 8
133,5 - 130,5

Pituus
1. Taika Koilahti 669
2. Maria Huntington 644
3. Juho Kallio 638
4. Simeon Vorselman 637
5. Sisu Mikkilä 634
6. Sini Sanaslahti 631
13 - 9
146,5 - 139,5

Kolmiloikka
1. Kristiina Mäkelä 14,26
2. Senni Salminen 13,85
3. Emma Pullola 13,57
4. Simeon Vorselman 12,92
5. Juho Kallio 12,61
6. Sami Bärlund 12,57
16 - 6
162,5 - 145,5

Kuula
1. Senja Mäkitörmä 16,72
2. Max Lampinen 16,55
3. Kaisa Kymäläinen 16,15
4. Eveliina Rouvali 16,10
5. Henrik Lehtinen 15,74
6. Otto Hiivola 15,40
14 - 8
176,5 - 153,5

Kiekko
1. Max Lampinen 59,60
2. Otto Hiivola 57,92
3. Salla Sipponen 57,79
4. Sanna Kämäräinen 55,66
5. Kosti Saine 55,27
6. Lotta-Kaisa Eliander 53,96
8 - 14
184,5 - 167,5

Moukari
1. Max Lampinen 77,78
2. Krista Tervo 70,18
3. Inga Linna 67,23
4. Suvi Koskinen 65,33
5. Simo Piirainen 63,23
6. Mikko Huhta 61,74
12 - 10
196,5 - 177,5

Keihäs
1. Jaakko Honka 61,75
2. Lenni Yli-Kotila 61,56
3. Ville Kujala 60,03
4. Heidi Nokelainen 58,70
5. Jenni Kangas 58,28
6. Jatta-Mari Jääskeläinen 57,47
6 - 16
202,5 - 193,5

4 x 100 m (neljän parhaan ajat yhteenlaskettuna)
1. Pojat 15 (Joonas Jäppinen - Ive Ntumba - Jarmo Eromäki - Konsta Rutonen) 45,62
2. Naiset (Hanna-Maari Latvala - Lotta Kemppinen - Nooralotta Neziri - Anniina Kortetmaa) 46,04
2 - 5
204,5 - 198,5

4 x 400 m (neljän parhaan ajat yhteenlaskettuna)
1. Pojat 15 (Jarmo Eromäki - Jere Haapalainen - Stephen Kurki - Samuli Takkunen) 3:33.03
2. Naiset (Aino Paunonen - Jeanine Nygård - Milja Thureson - Eveliina Määttänen) 3:39,24
2 - 5
206,5 - 203,5


Eli ottelu olisi hyvin tasainen. Tilastojen mukaan laskettuna naiset voittaisivat kolmella pisteellä. Tämä tarkoittaa sitä, että todellisessa ottelussa voisi käydä ihan kummin tahansa.

Joka tapauksessa johtopäätös on aivan selvä. Parhaat naiset ovat 15-vuotiaiden poikien tasolla. 15-vuotiaista pojista yksikään ei tainnut viime vuonna selvittää Kalevan Kisojen tulosrajaa eli olla Suomessa noin 20 parhaan joukossa. Yleensä tämänikäisten poikien parhaat ovat miesten joukossa jossain niukasti sadan parhaan joukossa. Heittolajeissa vertailua ei voi yleensä edes tehdä, sillä miesten välineet ovat 15-vuotiaille pojille liian painavia heitettäviä loukkaantumisriskin kannalta. Kuitenkin 15-vuotiaat pojat pistivät heittolajien pisteissä naisille päihin 48 - 40.
Sukupuolineutraalius ei todellakaan kuulu urheiluun.

Vasta kesken pistelaskun tajusin, että tässä ottelussa on (ainakin) yksi epäreiluus. Pojista mukana on vain yksi ainoa, vuoden 2004 ikäluokka. Naisten joukkueessa taas on mahdollisuus poimia urheilijoita pitkälti yli kymmenestä ikäluokasta.
Jos ottaisi vuonna 2004 syntyeet pojat vaikkapa vastaan 1996 syntyneet naiset (23 v ikää eli urheilijana parjaimmillaan), ei naisilla olisi minkäänlaisia mahdollisuuksia.
Katsoin huvikseni, mitä tapahtuisi jos poikien joukkueeseen olisi saanut ottaa myös vuotta nuorempia eli 2005 syntyneitä poikia. Nimilistaan olisi tullut vain muutama muutos. Poikien kehitys on tuossa iässä niin suurta, että 14-vuotiaiden parhaatkaan eivät aivan muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta mahdu 15-vuotiaiden sakissa kolmen joukkoon. Ja nämä olisivat olleet niin marginaalisia vahvistuksia ja tulleet vieläpä sellaisiin lajeihin, että maaottelun kokonaispistemäärä ei olisi muuttunut mitenkään.

Ehkä varmemman vertailun saisi aikaan, jos tutkisi kaikkien aikojen tilastoja. Tällöin sekä naisilla että 15-vuotiailla pojilla olisi käytössään kaikki mahdolliset historialliset ikäluokat. Tämä vertailu kuitenkin törmää yllättävään ongelmaan. 15-vuotiaiden poikien välinepainot ja aitakorkeudet eivät ole aina olleet samoja kuin naisilla. Muutos nykyiseen tapahtui vuonna 1995 ja monet naisten kolmen parhaan joukkoon yltävät tulokset on tehty jo ennen tätä, jolloin vertailu ei ole mielekästä. Asian voi tietysti kiertää sillä, että ottaa vertailuun vain vuodesta 1995 eteenpäin tehdyt tulokset. Ehkä teen joskus tämän vertailun, ainakin jos yleisö pyytää.

Uusinta: Vesiputoukset

Lukijalle: Uusitaanpa juttu näyttävistä vesiputouksista:

Sarjassamme maantieteellisiä erikoisuuksia ovat tällä kertaa vuorossa vesiputoukset. Tekstissä mainitut tilastotiedot ovat enimmäkseen peräisin vesiputousten tietokannasta. Suomen osalta löytyy erinomainen sivusto Suomen vesiputouksista.

Maailman korkeimpana vesiputouksena mainitaan kaikissa lähteissä Venezuelassa sijaitsevat Angelin putoukset, putouskorkeutta hulppeat 979 metriä, joista 807 yhtenäisenä pystysuorana pudotuksena. Komea näky kieltämättä, mutta toisaalta Rio Kerepacupai Meru -joki on varsin vaatimaton virtaamaltaan, keskimäärin vain 14 m³/s, mikä vastaa Suomessa sellaista parin-kolmenkymmenen kilometrin mittaisen joen virtaamaa. Putouksen vesimäärä ei siis ole valtava. Ehkä jossain päin maailmaa on puropahanen, joka putoaa pystysuoralta seinämältä vielä korkeammalta. Onhan ihan varmaa, että ainakin sateella jossain kohtaa Mount Thorin maailmanennätysseinämältä valuu vesinoro 1250 metriä suoraan alas. Näin ollen pelkkä putouksen määritelmä on kyseenalainen. Puhumattakaan siitä, mikä sitten mahtaa olla näyttävin putous, kun otetaan huomioon putouskorkeuden lisäksi virtaama. Eihän Angel Falls olisi mitään, jos sen putouskorkeus olisi sama 51 metriä kuin maailmankuululla Niagaralla. Toisaalta mitä olisikaan Niagara, jos se putoaisi Angel Fallsin tapaan 807 metriä pystysuoraan?

Luonnolliselta kuulostava tapa mitata vesiputouksen mahtavuutta vaikuttaisi ensiajatuksella olevan putouskorkeuden ja virtaaman tulo. Tällä tavoin laskettuna maailman mahtavimmat vesiputoukset saadaan järjestykseen. Seuraavassa listassa on putouksen nimi, joki jossa se sijaitsee, putouskorkeus metreinä, keskivirtaama kuutiometreinä sekunnissa ja näiden tulo. Arvot on otettu aiemmin mainitusta vesiputousten tietokannasta. Korkeutena on käytetty sen listaamaa suurinta vapaata pudotusta. Voi olla, että tämä arvo on joissakin tapauksissa epävarma ja joissakin tapauksissa saattaa olla, että osa vedestä virtaa muuta kautta kuin korkeimman pudotuksen reittiä.

1. Inga Falls, Kongo, 21 x 25768 = 541128
2. Guaíra Falls, Parana, 40 x 13309 = 532360
3. Khone Phapheng Falls, Mekong, 21 x 11610 = 243810
4. Paulo Afonso, Saõ Francisco, 59 x 2832 = 167088
5. Livingstone Falls, Kongo, 6 x 25060 = 150360
6. Kaieteur, Potaro, 226 x 660 = 149160
7. Niagara, Niagara, 51 x 2407 = 122757
8. Victorian putoukset, Sambesi, 105 x 1088 = 114240
9. Iguassun putoukset, Iguassu, 64 x 1746 = 111744
10. Sivanasamudram, Kaveri, 98 x 934 = 91532

Angel Falls ei pääse lähellekään listaa tuloksella 807 x 14 = 11289.

Euroopan suurin tällä mittarilla on Dettifoss Islannissa Jökulsá á Fjöllum -joessa, 51 x 399 = 20349. Suomen suurin on tietysti Pihtsusköngäs Pihtsusjoessa, 1,7 x 17 = 28,9.

Kuten listasta havaitaan, tämä mittaustapa ei taida olla visuaalisesti kovin pätevä. Onhan listaviitosena putouskorkeudeltaan vain kuusimetrinen Livingstone Falls, mutta kun se sattuu olemaan virtaamaltaan mahtavassa Kongojoessa. Suhteellisuudentajua asiaan saa huomaamalla, että jos Amazonjoessa olisi sen alajuoksulla vain yhden metrin korkuinen vesiputous, se olisi listan nelosena.

Koska kyse on putouksesta, ei virtaamasta, lienee järkevämpää antaa putouskorkeudelle enemmän painoarvoa kuin virtaamalle. Lisätään edelliseen laskutapaan kertoimeksi putouskorkeus toiseen kertaan eli lasketaan putouskorkeuden toisen potenssin ja virtaaman tulo. Tällöin saadaan lista, mikä taitaa parhaiten kuvata vesiputousten mahtavuutta.

Suomen ylivoimaisena ykkösenä säilyy Pihtsusköngäs tuloksella 49,13. Tämä on varsin vaatimaton arvo ja siksi jatkossa puhutaankin suoraan tuhansien pisteiden tarkkuudella, jolloin Pihtsuskönkään arvo on 0,049. Tosin jos Jyrävä hyväksytään yhtenäiseksi putoukseksi, se on ykkönen niin tällä listalla tuloksella 3,7 kuin äskeiselläkin tuloksella 183. Suora putouskorkeus kun on maailmanlistallakin vähintäänkin kyseenalainen määrittelykysymys. Äskeisen listan Euroopan ykkönen Dettifoss saa tuloksen 1037. Uudeksi Euroopan ykköseksi nousee 612 metriä putoava Norjan Langfossen tuloksella 2996. Tosin putous ei kyllä ole pystysuoraa putousta, vaikka se tietokannassa on sellaiseksi luokiteltu.

Yllättävää on, että Niagara tipahtaa niukasti Top 10-listalta jäämällä yhdenneksitoista. Sen 51 metrin putouskorkeus ei riitä, vaikka itse joki on virtaamaltaan yli nelinkertainen vaikka Kemijokeen nähden. Toisaalta tässä listassa muutamat putoukset ovat edellä mainituista syistä vähintäänkin kyseenalaisia: onko putous todella suoraa (kuten Niagarassa) ja virtaako kaikki vesi korkeimman suoran pudotuksen kautta vai kiertääkö loivempaa koskireittiä? Kymmenen ensimmäisen lista on suunnilleen sama kuin ensimmäinen listaus. Kolme nimeä vaihtuu, mutta vanhat nimet menevät aika lailla uuteen järjestykseen. Jokaisen putouksen kohdalla tekstissä myös linkki videoon.

10. Iguassun putoukset, Iguassu, 7151 pistettä
Iguassu ei oikeastaan ole vesiputous, vaan spektaakkeli. Se on 2-3 kilometriä leveä, koostuu noin 275 rinnakkaisesta putouksesta, putouskorkeutta 64 metriä ja virtaamaa kolmen Kemijoen verran. Siis keskimäärin. Tulva-ennätys on tähän nähden 26-kertainen virtaama, yli 45000 kuutiometriä sekunnissa. Kun Eleanor Roosevelt kävi putouksilla, hän totesi: "Niagara-parka!". Putous on mahtavuudessaan vasta tämän listan kymmenes, mutta näyttävyydessään se olisi ensimmäinen - tai toinen listaykkösen jälkeen.

9. Virginia Falls, South Nahanni River, 8100 pistettä
Kanadan Luoteisterritoriossa virtaa South Nahanni -joki noin tuhannen kuutiometrin vauhdilla sekunnissa syöksyen Virginia Fallsin putouksissa 90 metriä suoraan alas. Putouksen jakaa kahtia Mason's Rock -kallio, joka törröttää raivoavan veden keskeltä kuin lähes satametrinen torahammas.

8. Sivanasamudram, Kaveri, 8970 pistettä
Kemijoen suuruusluokkaa oleva Kaveri virtaa Etelä-Intiassa. Putouskorkeus on 98 metriä, mutta joki jakautuu putousten kohdalla useiksi haaroiksi yli puolen kilometrin leveydelle. Suurin osa vedestä tulee alas useina putouksina kuohuen niiden välissä koskina. Suoran pudotuksen kautta tulee vain pieni osa joen virtaamasta, etenkin kun jokeen rakennettiin jo 1902 Intian ensimmäinen vesivoimala.

7. Jog Falls, Sharavathi, 9793 pistettä
Edellistä putousta huomattavasti näyttävämpi intialainen putous vieläpä samassa osavaltiossa eli Karnatakassa on Jog Falls. Virtaama on vaatimattomampi, vain 153 m³/s, mutta pudotus on lähes koko leveydeltä pystysuoraa ja sitä riittää 253 metriä. Virtaama vaihtelee suuresti. Ennen monsuunin alkamista putoukset kuihtuvat muutamaksi puroksi. Tilannetta sekoittaa vielä muutama kilometri ylävirtaan rakennettu vesivoimala, jonka energiantuotanto säätelee virtaamaa.

6. Paulo Afonso, Saõ Francisco, 9858 pistettä
Nykyään vesivoimalaitos käyttää suurimman osan putousten vedestä, mutta ennen sen rakentamista keskimäärin 2853 m³/s ja tulva-aikana viisinkertainen määrä vettä syöksyi sata metriä alaspäin ensin koskessa ja lopulta 59-metrisessä putouksessa. Näyttävä se on silti edelleen.

5. Inga Falls, Kongo, 11363 pistettä
Inga Falls on maailman suurin vesiputous - virtaamaltaan. Kongo on virtaamaltaan maailman toiseksi suurin joki ja putoukset sijaitsevat sen alajuoksulla. Keskimääräinen virtaama on yli 25000 m³/s eli semmoiset viisikymmentä Kemijokea. Joki putoaa 15 km matkalla 96 metriä alaspäin. Kuitenkaan Inga Falls ei ole varsinainen vesiputous, vaan käsittämättömän suuri koski. Suurimmaksi pystysuoraksi pudoukseksi on listattu 21 metriä ja pisteet on laskettu sen mukaan. Luultavasti tämän pystysuoran osion kautta virtaa kuitenkin vain murto-osa vedestä.

4. Victorian putoukset, Sambesi, 11995 pistettä
Eli afrikaksi "Jylisevä Savu". Useimmiten vertailukohtana käytetään Niagaraa, johon nähden Victoria on yli tuplasti niin korkea ja noin tuplasti leveä. Toisaalta sen keskivirtaama on "vain" noin kaksi Kemijokea eli 1088 m³/s, suunnilleen puolet Niagarasta. Mutta sadekautena normaalivirtaama on Niagaraa suurempi ja ennätysvirtaama on kaksinkertainen Niagaran ennätykseen verrattuna. Nähtävyytenä pystysuoraan vajoavat toistasataa metriä vettä ovat toki omaa luokkaansa yhtenäisenä putouksena. Halutessaan putouksilla saa hurjan kokemuksen uimalla "Devil's Pool'issa" eli luonnonaltaassa juuri putousten yläpuolella. Halutessaan voi vilkaista suoraan sata metriä alas vedessä köllötellessään.

3. Angelin putoukset, Rio Kerepacupai Meru, 13418 pistettä
Virallisesti maailman korkein vesiputous yltää listakolmoseksi, kiitos valtavan putouskorkeutensa. Virtaama on vain neljätoista kuutiometriä sekunnissa, mutta putouskorkeus kompensoi sen näyttävyydessään.

2. Guaíra Falls, Parana, 21294 pistettä
Tätä putousta ei enää ole olemassa. Mahtava Parana-joki virtasi yli 13000 kuutiometriä sekunnissa pudoten 40 metriä alaspäin. Aina vuoteen 1982 asti, jolloin putouksista sata kilometriä alavirtaan valmistui Itaipun pato, aikoinaan maailman suurin vesivoimala. Joen voimasta kertoo parhaiten se, että sadekauden takia patoaltaan täyttymiseen kului vain kaksi viikkoa, vaikka sillä on pituutta pitkälti toistasataa kilometriä.

1. Kaieteur, Potaro, 33710 pistettä
Listaykkösenä on Kaieteur, joka on ainutlaatuinen yhdistelmä korkeutta ja virtaamaa. Kumpikaan ei ole maailmanennätystasoa, mutta virtaama 660 m³/s ja 226 metriä pystysuoraa pudotusta tekevät siitä maailman merkittävimmän vesiputouksen tällä mittarilla. On jotenkin oikeudenmukaista, että näin laskien ykköspaikan saa putous, joka on yhtenäinen sekä leveydeltään että putoukseltaan eli täysin klassisen mallinen vesiputous.