Keskiarvotilastot - miehet kiekko

Selvitys tämän tilastoinnin periaatteista löytyy täältä.

Maailman kaikkien aikojen sata parasta kymmenen parhaan tuloksen keskiarvon mukaisessa järjestyksessä kauden 2018 päättyessä:

1	Gerd Kanter	EST	71.380
2	Virgilijus Alekna	LTU	71.299
3	Mac Wilkins	USA	70.438
4	Róbert Fazekas	HUN	70.258
5	Imrich Bugár	CZE	70.124
6	Lars Riedel	GER	70.036
7	Luis M. Delís	CUB	69.956
8	Jürgen Schult	GER	69.880
9	Ricky Bruch	SWE	69.634
10	Wolfgang Schmidt	GER	69.614
11	Robert Harting	GER	69.584
12	Art Burns	USA	69.548
13	Piotr Małachowski	POL	69.275
14	Andrius Gudžius	LTU	68.947
15	Daniel Ståhl	SWE	68.898
16	Ben Plucknett	USA	68.814
17	Frantz Kruger	RSA	68.795
18	John Powell	USA	68.754
19	Anthony Washington	USA	68.738
20	Zoltán Kővágó	HUN	68.628
21	Fedrick Dacres	JAM	68.595
22	Knut Hjeltnes	NOR	68.514
23	Ehsan Hadadi	IRI	68.450
24	Yuriy Dumchev	RUS	68.414
25	Romas Ubartas	LTU	68.268
26	Mario Pestano	ESP	68.173
27	Mike Buncic	USA	68.122
28	Géjza Valent	CZE	68.072
29	Juan Martínez	CUB	67.818
30	John Godina	USA	67.772
31	Aleksander Tammert	EST	67.769
32	Jarred Rome	USA	67.687
33	Ian Waltz	USA	67.619
34	Markku Tuokko	FIN	67.464
35	Stefan Fernholm	SWE	67.414
36	Georgiy Kolnootchenko	BLR	67.334
37	Frank Casañas	ESP	67.270
38	Michael Möllenbeck	GER	67.255
39	Erik de Bruin	NED	67.190
40	Vaclovas Kidykas	LTU	67.182
41	Rolf Danneberg	GER	67.166
42	Dmitriy Shevchenko	RUS	67.163
43	Christoph Harting	GER	67.138
44	Martin Wierig	GER	67.049
45	Vladimir Dubrovshchik	BLR	67.006
46	Philip Milanov	BEL	66.831
47	Jason Tunks	CAN	66.806
48	Rutger Smith	NED	66.689
49	Jason Young	USA	66.681
50	Adam Setliff	USA	66.666
51	Lukas Weißhaidinger	AUT	66.655
52	Vasiliy Kaptyukh	BLR	66.608
53	Attila Horváth	HUN	66.548
54	Benn Harradine	AUS	66.526
55	Erik Cadée	NED	66.408
56	Roland Varga	HUN	66.385
57	Lois Maikel Martínez	CUB	66.375
58	Vladimir Zinchenko	UKR	66.362
59	Traves Smikle	JAM	66.359
60	Andy Bloom	USA	66.352
61	Armin Lemme	GER	66.336
62	Mason Finley	USA	66.249
63	Svein Inge Valvik	NOR	66.208
64	Lawrence Okoye	GBR	66.132
65	Pentti Kahma	FIN	66.086
66	Daniel Jasinski	GER	66.041
67	Märt Israel	EST	65.970
68	Robert Urbanek	POL	65.962
69	Julian Wruck	AUS	65.950
70	Casey Malone	USA	65.937
71	Gábor Máté	HUN	65.762
72	Al Oerter	USA	65.699
73	Jorge Fernández	CUB	65.693
74	Nick Sweeney	IRL	65.660
75	Bogdan Pishchalnikov	RUS	65.654
76	Sam Mattis	USA	65.634
77	Kamy Keshmiri	USA	65.634
78	Vésteinn Hafsteinsson	ISL	65.548
79	Timo Tompuri	FIN	65.491
80	Reggie Jagers	USA	65.479
81	Niklas Arrhenius	SWE	65.448
82	Sergey Lyakhov	RUS	65.414
83	Martin Marić	CRO	65.407
84	Andrew Evans	USA	65.394
85	Vikas Gowda	IND	65.383
86	Omar El-Ghazaly	EGY	65.339
87	Martin Kupper	EST	65.332
88	Markus Münch	GER	65.331
89	Art Swarts	USA	65.318
90	Carl Brown	USA	65.247
91	Viktor Butenko	RUS	65.242
92	Dmitriy Kovtsun	UKR	65.234
93	Ludvík Danek	CZE	65.209
94	Alwin Wagner	GER	65.184
95	Jason Morgan	JAM	65.181
96	Libor Malina	CZE	65.155
97	Jay Silvester	USA	65.145
98	Simon Pettersson	SWE	65.102
99	Mauricio Ortega	COL	65.061
100	Andreas Seelig	GER	65.028

Edellisen listan kahdenkymmenen parhaan ennätys ja sijoitus kaikkien aikojen maailmantilastossa:

3	Gerd Kanter	EST	73.38
2	Virgilijus Alekna	LTU	73.88
17	Mac Wilkins	USA	70.98
6	Róbert Fazekas	HUN	71.70
12	Imrich Bugár	CZE	71.26
7	Lars Riedel	GER	71.50
16	Luis M. Delís	CUB	71.06
1	Jürgen Schult	GER	74.08
11	Ricky Bruch	SWE	71.26
14	Wolfgang Schmidt	GER	71.16
19	Robert Harting	GER	70.66
13	Art Burns	USA	71.18
5	Piotr Małachowski	POL	71.84
32	Andrius Gudžius	LTU	69.59
9	Daniel Ståhl	SWE	71.29
8	Ben Plucknett	USA	71.32
22	Frantz Kruger	RSA	70.32
10	John Powell	USA	71.26
15	Anthony Washington	USA	71.14
25	Zoltán Kővágó	HUN	69.95

Maailmantilaston kaikkien aikojen kahdenkymmenen parhaan sijoitus keskiarvotilastossa ja keskiarvotulos:

8	Jürgen Schult	GER	69.880
2	Virgilijus Alekna	LTU	71.299
1	Gerd Kanter	EST	71.380
24	Yuriy Dumchev	RUS	68.414
13	Piotr Małachowski	POL	69.275
4	Róbert Fazekas	HUN	70.258
6	Lars Riedel	GER	70.036
16	Ben Plucknett	USA	68.814
15	Daniel Ståhl	SWE	68.898
18	John Powell	USA	68.754
9	Ricky Bruch	SWE	69.634
5	Imrich Bugár	CZE	70.124
12	Art Burns	USA	69.548
10	Wolfgang Schmidt	GER	69.614
19	Anthony Washington	USA	68.738
7	Luis M. Delís	CUB	69.956
3	Mac Wilkins	USA	70.438
31	Aleksander Tammert	EST	67.769
11	Robert Harting	GER	69.584
42	Dmitriy Shevchenko	RUS	67.163

Suomen kaikkien aikojen sata parasta kymmenen parhaan tuloksen keskiarvon mukaisessa järjestyksessä kauden 2018 päättyessä:

1	Markku Tuokko	67.464
2	Pentti Kahma	66.086
3	Frantz Kruger	65.884
4	Timo Tompuri	65.491
5	Ari Huumonen	64.274
6	Mikko Kyyrö	62.955
7	Juhani Tuomola	62.826
8	Jorma Rinne	62.392
9	Mika Loikkanen	62.325
10	Pertti Hynni	62.182
11	Timo Sinervo	62.040
12	Raimo Vento	61.826
13	Harri Uurainen	61.590
14	Petri Hakala	61.514
15	Pyry Niskala	61.180
16	Jouni Helppikangas	61.007
17	Risto Myyrä	60.868
18	Jouni Waldén	60.491
19	Mika Muukka	60.418
20	Jouko Mäenpää	60.236
21	Jan Sandvik	60.233
22	Janne Hummastenniemi	60.161
23	Martti Halmesmäki	60.126
24	Jussi Isosaari	59.986
25	Heikki Hollmén	59.804
26	Kari Nisula	59.672
27	Juha Lahdenranta	59.648
28	Kari Pekola	59.400
29	Taisto Lampinen	58.942
30	Jouko Montonen	58.449
31	Tero Lehtiö	58.304
32	Antti Jouppila	58.164
33	Pertti Valta	57.836
34	Pentti Repo	57.671
35	Johannes Kerälä	57.386
36	Raine Munukka	57.362
37	Oskari Perälampi	57.158
38	Pekka Jaakkola	57.110
39	Joni Mattila	57.084
40	Ville Kivioja	57.067
41	Johan Åkerlund	56.999
42	Kimmo Paganus	56.980
43	Aulis Ojala	56.976
44	Matti Jouppila	56.929
45	Einari Marjamäki	56.834
46	Jouko Laurila	56.828
47	Niilo Hangasvaara	56.730
48	Matti Kemppainen	56.632
49	Pasi Porola	56.624
50	Yrjö Majamaa	56.616
51	Ville-Pekka Vuorento	56.250
52	Janne Korhonen	55.990
53	Erkki Kukkonen	55.916
54	Pentti Veijola	55.778
55	Erkki Lämsä	55.744
56	Tero Laakso	55.722
57	Jorma Hyytiäinen	55.680
58	Kari Annala	55.624
59	Carol Lindroos	55.313
60	Jari Mustonen	55.097
61	Marko Linnakaari	55.026
62	Teppo Ryyti	55.014
63	Jyrki Kortelainen	54.970
64	Pasi Heikkilä	54.946
65	Olli Takala	54.945
66	Reijo Niskanen	54.876
67	Tomi Matilainen	54.764
68	Raimo Hekkala	54.738
69	Juuso Sillanpää	54.676
70	Thomas Andersson	54.533
71	Juhani Aaltonen	54.482
72	Vesa Hänninen	54.470
73	Tapani Alentola	54.360
74	Harri Martti	54.334
75	Stefan Kulla	54.133
76	Karri Olin	53.722
77	Paavo Lammi	53.608
78	Markku Konttinen	53.511
79	Kari Mattila	53.479
80	Olli-Pekka Korhonen	53.662
81	Sami Aartolahti	53.396
82	Reino Lammi	53.306
83	Teemu Olli	53.255
84	Anssi Mäkinen	53.252
85	Joni Peuraniemi	53.141
86	Teemu Poikolainen	53.082
87	Ville Tiisanoja	53.026
88	Juhani Sillanpää	52.953
89	Petri Taalamo	52.934
90	Mika Suomalainen	52.814
91	Ralf Högnäs	52.378
92	Jarkko Takaluoma	52.368
93	Tauno Oinonen	52.304
94	Vesa Sairanen	52.145
95	Mikko Halvari	51.993
96	Eero Jouppila	51.962
97	Juha-Pekka Anttila	51.922
98	Kauko Jouppila	51.768
99	Erkki Juuti	51.703
100	Heikki Leppänen	51.630

Edellisen listan kahdenkymmenen parhaan ennätys ja sijoitus kaikkien aikojen Suomen tilastossa:

3	Markku Tuokko	68.12
4	Pentti Kahma	66.82
1	Frantz Kruger	69.97
2	Timo Tompuri	69.62
5	Ari Huumonen	65.44
6	Mikko Kyyrö	54.14
8	Juhani Tuomola	63.68
10	Jorma Rinne	63.50
13	Mika Loikkanen	63.17
12	Pertti Hynni	63.25
11	Timo Sinervo	63.28
9	Raimo Vento	63.58
14	Harri Uurainen	63.10
17	Petri Hakala	62.59
24	Pyry Niskala	61.66
23	Jouni Helppikangas	61.72
16	Risto Myyrä	62.74
21	Jouni Waldén	61.95
22	Mika Muukka	61.92
20	Jouko Mäenpää	62.00

Suomen tilaston kaikkien aikojen kahdenkymmenen parhaan sijoitus keskiarvotilastossa ja keskiarvotulos:

3	Frantz Kruger	65.884
4	Timo Tompuri	65.491
1	Markku Tuokko	67.464
2	Pentti Kahma	66.086
5	Ari Huumonen	64.274
6	Mikko Kyyrö	62.955
25	Heikki Hollmén	59.804
7	Juhani Tuomola	62.826
12	Raimo Vento	61.826
8	Jorma Rinne	62.392
11	Timo Sinervo	62.040
10	Pertti Hynni	62.182
9	Mika Loikkanen	62.325
13	Harri Uurainen	61.590
22	Janne Hummastenniemi	60.161
17	Risto Myyrä	60.868
14	Petri Hakala	61.514
21	Jan Sandvik	60.233
36	Raine Munukka	57.362
20	Jouko Mäenpää	60.236

Välihuomautus 126: Nimeni on Bond, Transracegender Bond

Ian Fleming kuvaili romaanissaan James Bond Istanbulissa agentti 007:aa seuraavasti: "...hoikkarakenteinen; kolme tuumaa pitkä, ohut pystysuora arpi oikeassa poskessa; siniharmaat silmät; "julma" suu, lyhyet, tummat hiukset, hiuskihara otsalla. Hän on 183 cm pitkä ja painaa 76 kg."
Havainnoitsijat ovat kertoneet Bondin ulkomuotokuvausten täsmäävän Flemingin itsensä kanssa.
Fleming ei kuvannut agenttia 007 mustaksi naiseksi. No, toisaalta Bond-elokuvien faneja lohduttanee se, että ihan kaikki ei sentään muutu. Todennäköisesti agentti 007 jahtaa edelleen naisia sänkyynsä samalla innolla kuin ennenkin. Tulisipa saman tien se kolmaskin ongelma eli seksuaalinen suuntautuminen korjattua nykynormaaliksi, kun sukupuoli ja rotu on jo muutettu poliittisesti korrekteiksi.

Välihuomautuksen lisähuomautus: Lukekaapa huviksenne, millä nimellä kutsutaan sitä, kun muunrotuiset esittävät valkoisia. Verratkaa esitettyä määritelmää siihen määritelmään, joka esitetään tilanteesta jossa valkoiset esittävät muunrotuisia.

Uusinta: Elomme riemu ja rikkaus

Lukijalle: Päivitetään juttu jalkapallomaaottelujen historiasta. Tilastotiedot on päivitetty 1.7.2019 mukaisiksi.

Elo-luku on shakinpelaajien vahvuuksien laskemista varten kehitetty järjestelmä. Samaa järjestelmää on sovellettu myös muihin lajeihin, esimerkiksi jalkapalloon. Siellä maajoukkueiden välillä käytettävä Elo-rankkausjärjestelmä voittaa useimpien asiantuntijoiden mukaan ennustustarkkuudeltaan ainakin FIFA:n rankkauksen. Esimerkiksi tänä vuonna MM-välieriin selvinneet neljä joukkuetta olivat kaikki viiden parhaan joukossa.

Varsinainen tiedonhakuhelmi on kuitenkin se, että Eloratingsin nettisivuilta löytyy maan nimeä klikkaamalla täydellinen lista kaikista sen käymistä maaotteluista, esimerkiksi Suomen ottelut. Näistä - ja kaikkien aikojen sarjataulukosta - löytyi monia kutkuttavia tiedonjyväsiä maailman jalkapallohistoriasta.

Kaikki tilastotiedot ovat ennen tuoreimpien MM-kisojen otteluita laskettuja, virallinen sivusto ei ole vielä niitä päivittänyt. Tiedot ovat siis mukaanlukien 1.6.2014 (Päivitys 1.7.2019.) pelatut maaottelut, mutta ei sen jälkeisiä.

Eniten maaotteluja on Englannilla, 1054. Yli tuhannen yltävät myös Ruotsi (1039) ja Argentiina (1020).

Englanti johtaa sekä koti- että vierasottelujen tilastoja, 456 ja 486. Puolueettomalla maaperällä on useimmin pelannut Etelä-Korea, 420 kertaa. Tämä on enemmän kuin koti- tai vierasottelujen lukumäärä (312 ja 232).

Eniten voittoja on Brasilialla, 625. Englanti on kymmenen voiton päässä.

Tasapeleissä johtaa Argentiina, 252. Englanti on tässäkin toisena, 243.

Suomellakin on ennätys: eniten häviöitä, 402. Tässä tilastossa ei ole ihan heti pelkoa ykköspaikan menetyksestä, koska toisena olevalla Sveitsillä on vain 347 tappiota.

Eniten maaleja on mättänyt Englanti, 2474. Seuraavina ovat kaukana takana Saksa (2142) ja Brasilia (2140).

Eniten maaleja taas on päästänyt... no, Suomi. 1586. Maalivahtipelin on syytä parantua rutkasti, ennen kuin toisena oleva Unkari (1395) menee ohi.

Paras maaliero on Englannilla, tehtyjä maaleja on 1436 enemmän kuin päästettyjä. Yli tuhannen pääsevät myös Brasilia (1253) ja Saksa (1022).

Huonoin maaliero on ... no, arvasitte väärin. Se ei ole Suomella, jolla on 704 päästettyä enemmän kuin tehtyä. Luxemburgilla menee vielä huonommin, oma verkko on soinut 852 kertaa useammin kuin vastustajan. (Päivitys 1.7.2019: Suomi parantaa! Viisi vuotta sitten maaliero oli 707. Tällä tahdilla kestää enää 1173 vuotta, että maaliero saadaan positiivisen puolelle!)

Kaikkien aikojen ensimmäinen maaottelu käytiin 30.11.1872. Vastakkain olivat Skotlanti ja Englanti, lopputulos 0-0. Ensimmäinen maaotteluvoitto (ja samalla tietysti myös tappio) kirjattiin historian toisessa maaottelussa 8.3.1873. Englanti-Skotlanti 4-2.

MM-mitaleille on selvinnyt kautta aikain 20 eri maata. Näistä saadaan aikaan 190 erilaista otteluparia. Niistä kaksi on toistaiseksi teoreettisia eli ei ole koskaan toteutunut edes ystävyysottelussa: Argentiina-Turkki ja Uruguay-Kroatia. (Päivitys 1.7.2019: Sitten edellisen listauksen MM-kisat on käyty kahdesti ja saatu uutena eli kahdentenakymmenentenä mitalistina mukaan Belgia. Belgia on pelannut maaotteluita kaikkia 19 muuta mitalistia vastaan. Sen sijaan edellisessä listauksessa vielä aiemmin kohtaamattomat Chile-Puola ja Chile-Kroatia on nyt nähty.)

Brasilia ja Saksa, eniten MM-otteluja pelanneet maat, kohtasivat ensi kerran MM-kisoissa vasta vuoden 2002 finaalissa.

Kaikki maailmanmestaruuden voittaneet maat ovat kohdanneet toisensa ainakin kerran MM-lopputurnauksessa.

MM-finaaleihin selvinneistä maista seuraavat otteluparit eivät ole koskaan toteutuneet MM-lopputurnauksessa: Ranska-Hollanti, Ranska-Ruotsi, Espanja-Unkari, Hollanti-Unkari ja Ruotsi-Tsekkoslovakia/Tsekki. (Päivitys 1.7.2019: Ei muutoksia.)

Useimmin MM-lopputurnauksessa ovat toisensa kohdanneet Brasilia ja Ruotsi, seitsemän kertaa. (Päivitys 1.7.2019: Saksa ja Argentiina kohtasivat seitsemännen kerran 2014. Näistä otteluista neljässä ensimmäisessä tosin kyseessä oli Länsi-Saksa. Alkuperäisessä jutussa oli jäänyt huomaamatta se, että Saksa ja Jugoslavia/Serbia ovat myös kohdanneet seitsemän kertaa, viimeksi 2010. Näistä peleistä viidessä ovat kohdanneet Länsi-Saksa ja Jugoslavia, kerran Saksa ja Jugoslavia, kerran Saksa ja Serbia.)

Muutaman kerran on tapahtunut siten, että samat joukkueet ovat kohdanneet kahdesti samassa MM-lopputurnauksessa. Vuosina 1930 ja 1950 tämä oli jo periaatteessa mahdotonta, koska tuolloin vain alkulohkojen voittajat jatkoivat eteenpäin. Vuosina 1934 ja 1938 pelattiin cupmuotoisesti ja tuolloin pelattiin silloisen tavan mukaan tarvittaessa uusintaottelu. Tähän päädyttiin kuitenkin vain neljästi: Italia-Espanja 1934, Sveitsi-Saksa 1938, Brasilia-Tsekkoslovakia 1938, Kuuba-Romania 1938. Nykyformaatissa (1998 alkaen) samassa alkulohkossa olleet maat voivat kohdata vasta loppu- tai pronssiottelussa ja näin tapahtui ensi kerran 2018, jolloin samassa alkulohkossa olleet Belgia ja Englanti pelasivat pronssiottelussa. Belgia voitti molemmat pelit ja on näin ollen - kuten seuraavasta kappaleesta ilmenee - ainoa maa, joka on voittanut jonkin maan samassa lopputurnauksessa kahdesti.
Ennen vuoden 1998 formaattiuudistusta ennen alkulohkossa toisensa kohdanneet joukkueet ovat pelanneet pudotuspeleissä keskenään neljästi, viimeksi Brasilia-Ruotsi 1994 ja sitä ennen Italia-Puola 1982, Brasilia-Tsekkoslovakia 1962 ja Länsi-Saksa-Unkari 1954. Viimeistä tapausta lukuun ottamatta alkulohkossa oli pelattu tasan ja pudotuspeleissä ensin mainittu joukkue voitti. Vuoden 1954 mestari Länsi-Saksa oli hävinnyt alkulohkossa Unkarille. Samana vuonna pronssiottelussa kohtasivat Uruguay ja Itävalta, jotka olivat pelanneet samassa alkulohkossa. Ne eivät kuitenkaan vielä silloin kohdanneet, koska silloisessa ainutkertaisessa systeemissä yksi oman alkulohkon joukkue jäi aina kohtaamatta.

Brasilia kohtasi ensimmäistä kertaa Etelä-Amerikan ulkopuolisen maan - Jugoslavian - vasta vuoden 1930 MM-turnauksessa.

Sotien jälkeen kesti aikansa, kunnes voittajavaltiot suostuivat kohtaamaan Saksan. Ensimmäisen maailmansodan jälkeen Saksan maajoukkue palasi kentille jo 1920, mutta ensimmäisen ex-vihollisen se kohtasi vasta 1930, kun vastassa oli Englanti. Siinä vaiheessa ensimmäisen maailmansodan päättymisestä oli jo kulunut pidempi aika kuin oli jäljellä toisen alkuun. Toisen maailmansodan jälkeen Länsi-Saksa ilmestyi kentille 1950 ja kohtasi virallisesti sitä vastaan sodassa olleen Turkin 1951. Samana vuonna se kohtasi myös varsinaisesti taisteluihinkin osallistuneen vihollisensa Luxemburgin. Seuraavana vuonna vastassa oli Ranska ja 1954 ensi kerran Englanti. Ensi kertaa Saksa voitti Englannin näiden kansallisurheilussa 1968, mutta se ei brittejä haitannut, koska he olivat voittaneet Saksan näiden omassa kansallisurheilussa jo kahdesti.

Itä-Saksan maajoukkue pelasi ensimmäisen ottelunsa 1952. Neuvostoliittoa vastaan uskaltauduttiin ensi kerran vasta 1960, tuloksena tappio. Viimeisen ottelunsa Itä-Saksa pelasi 12.9.1990 vain kolme viikkoa ennen Saksojen jälleenyhdistymistä.

Länsi- ja Itä-Saksa kohtasivat vain kerran: vuoden 1974 MM-lopputurnauksen legendaarisen ottelun voitti Itä-Saksa 1-0. Tosin maat pelasivat vastakkain myös vuoden 1972 olympiaturnauksessa, mutta olympialaisotteluja ei enää tuohon aikaan laskettu virallisiksi maaotteluiksi. Itä-Saksalla oli kyllä paras joukkueensa, koska pelaajat olivat nimellisesti amatöörejä, mutta Länsi-Saksan pelaajat olivat oikeastikin amatöörejä. Lopputulos oli tuolloin Itä-Saksan 3-2 -voitto. Länsi-Saksan maalintekijät tuossa ottelussa olivat sivumennen sanoen myöhemmän valmennusuran kannalta mielenkiintoiset: Uli Höness ja Ottmar Hitzfeld.

Historian erikoinen sivujuonne oli 1953-56 olemassaollut Saarin joukkue, joka ehti pelata yhdeksän ottelua ennen virallista yhdistymistä Länsi-Saksaan.

Espanja ei sisällissotansa takia pelannut lainkaan maaotteluja toukokuusta 1936 vuoteen 1941 asti. Toisen maailmansodan aikana maa, toisin kuin useimmat muut, kylläkin pelasi muutaman maaottelun.

Argentiina pelasi viidestätoista ensimmäisestä maaottelustaan neljätoista Uruguayta vastaan. Se yksi poikkeus oli Etelä-Afrikkaa vastaan. Uruguayn neljätoista ensimmäistä olivat kaikki Argentiinaa vastaan.

Englanti vaivautui ensi kertaa kohtaamaan saartensa ulkopuolisen joukkueen 1908, heti vieraskentällä. Vastassa ollut Itävalta kaatui 1-6. Lukemat olivat ilmeisesti turhan vaatimattomat, sillä kaksi päivää myöhemmin ne olivat 1-11.

Skotlanti pisti vielä paremmaksi ja kohtasi Brittein saarten ulkopuolisen joukkueen (Norja) ensi kerran vasta 1929. Kauemmin odotti silti maaottelut 1876 aloittanut Wales, joka uskaltautui kohtaamaan Norjan vasta 1949. Kaikkein myöhimmin kontaktia saarten ulkopuolelle otti Pohjois-Irlanti, Ranskaa vastaan 1951. Maa oli kuitenkin aloittanut kansainväliset ottelunsa vasta 1923, koska sitä ennen koko Irlanti pelasi yhtenäisenä joukkueena. Irlanti aloitti 1882 ja pelasi ensimmäisen "ulkomaan" kanssa olympialaisissa 1924.

Kolumbia, Venezuela ja Ecuador pelasivat ensimmäiset maaottelunsa vasta 1938. Kolumbian ensimmäinen vastustaja oli Meksiko ja Venezuelan Panama, mutta Ecuador pelasi ensimmäiset maaottelunsa jotakin Etelä-Amerikan ulkopuolista maata (Meksiko ja Englanti) vastaan vasta 1970. Venezuela on ainoa Etelä-Amerikan jalkapalloliiton maa, joka ei ole koskaan pelannut MM-lopputurnauksessa ja se kohtasikin ensimmäisen Amerikkojen ulkopuolisen maan (Espanja) vasta 1981.

Toisen maailmansodan vielä riehuessa molempien maaperillä pelattiin Ranska-Belgia 24.12.1944 lopputuloksella 3-1. Samaan aikaan Belgiassa käytiin Ardennien taistelua.

Yhdysvalloissa jalkapallo ei ole koskaan ollut erityisen suosittua, vaikka maa pelasi ensimmäisen maaottelunsa jo 1885, yhtenä ensimmäisten joukossa. Tosin seuraavana vuonna pelattua toista ottelua seurasi 30 vuoden hiljaisuus ja kaksi uutta ottelua 1916. Sitten taas kahdeksan vuotta hiljaiseloa. Vuosina 1938-46 ei myöskään pelattu ainuttakaan ottelua. Kuten ei myöskään 1961-63. Vielä niinkin myöhään kuin 1981 USA piti välivuoden.

USA:n kaksi ensimmäistä maaottelua käytiin tietysti Kanadaa vastaan. Kanadalaiset puolestaan keskittyivät jääkiekkoon vielä intensiivisemmin kuin jenkit baseballiin ja kainalopalloon. He näet pelasivat seuraavan maaottelunsa vasta 1924, siis 38 vuoden tauon jälkeen. Sitten seurasikin tiivis otteluputki, 14 ottelua vuosina 1924-27. Tästä väsyneinä kanukit vetäytyivät tauolle palatakseen maaotteluihin 1957 eli 30 vuotta myöhemmin. Virheestä ei opittu, sinä vuonna otteluja käytiin neljä, jolloin olikin aihetta pitää taas taukoa vuoteen 1967 asti.

Belgia ja Hollanti pelasivat keskinäisen maaottelun 21.4.1940 - vain pari viikkoa ennen Saksan yllätyshyökkäystä.

Venäjä pelasi tällä nimellä maaottelut vuonna 1923 vieraskentällä Norjaa, Ruotsia ja Viroa vastaan. Seuraavana vuonna nimi oli vaihtunut Neuvostoliitoksi. Vuosina 1924-35 maa pelasi 16 maaottelua, joista 15 Turkkia ja yksi Norjaa vastaan. Neljä Turkki-ottelua käytiin kotikentällä, kaikki muut vieraissa. Toisen maailmansodan jälkeen maa palasi kentille 1952. USA:ta vastaan maa asettui ensi kerran vasta 1990, 1-3 voitto ystävyysottelussa jenkeissä. Tosin vuonna 1979 Neuvostoliitto oli pelannut USA:n maaperällä ottelun Meksikoa vastaan.

Peru ja Ecuador kävivät sodan heinäkuussa 1941. Sitä ennen maat olivat kohdanneet Copa Americassa helmikuussa ja kohtasivat uudelleen seuraavan vuoden tammikuussa. Maat sotivat uudelleen lyhyesti 1981 ja 1995. Jälkimmäinen sota käytiin tammikuussa ja maat kohtasivat jälleen Copa Americassa heinäkuussa.

Kroatia julistautui toisen maailmansodan aikana itsenäiseksi ja koetti pönkittää asemaansa myös jalkapallolla. Kaikista Euroopan maista Kroatia pelasi eniten maaotteluja vuosina 1940-44, peräti 19. Seuraavan maaottelunsa Kroatia pelasikin sitten Jugoslavian hajottua 1990. Entistä emämaata vastaan tuli 1999 kahdesti tasapeli.

Ensimmäisestä ja toisesta maailmansodasta huolimatta Euroopassa ei ollut ainuttakaan vuotta, jolloin kaikki maaottelupelit olisivat jääneet väliin.

Japani piti toisen maailmansodan merkeissä 15 vuoden maaottelutauon 1936-51.

Tanska taisi ottaa kaikkien aikojen komeimman maaotteluavauksen: ensimmäisessä koitoksessa vuoden 1908 olympiaturnauksessa tuli 17-1 voitto Ranskasta.

Etelä-Korea aloitti maaottelunsa vasta 1948, mutta on ottanut vahingon takaisin tiuhalla tahdilla. 959 maaottelua on toiseksi korkein lukema Ruotsin jälkeen. Koreat pelasivat keskenään ensi kerran 1978. Otteluja on käyty 18, niistä pohjoinen on voittanut vain yhden ja etelä seitsemän. Yhdeksän on päättynyt tasan. Pohjoisen ainoa voitto tuli ainoassa Pohjois-Koreassa käydyssä ottelussa. Etelä-Koreassa otteluista on käyty kuusi, joista kolme on päättynyt kotivoittoon ja kolme tasapeliin. Loput yksitoista ottelua on käyty puolueettomalla kentällä.
Muista vastaavista jaetuista maista Etelä-Jemen ja Pohjois-Jemen eivät koskaan pelanneet vastakkain, kuten eivät myöskään Etelä-Vietnam ja Pohjois-Vietnam.

Honduras ja El Salvador kohtasivat vuoden 1970 MM-karsinnoissa kuumissa tunnelmissa. Seurauksena oli maiden välinen sota. Seuraavan kerran maat kohtasivat vuoden 1982 MM-karsinnoissa. Tällä kertaa ei syttynyt sotaa. Muuten tulos oli sama: El Salvador selvisi lopputurnaukseen molemmilla kerroilla, mutta hävisi siellä kaikki kolme otteluaan. Honduras selvisi jälkimmäisellä kerralla myös mukaan ja sai sentään aikaan kaksi tasapeliä.

Unkari pelasi aluksi jäsentenvälisiä: Itävalta-Unkarin kaksoismonarkiaan kuulunut maa kävi 16 ensimmäistä maaotteluaan 1902-08 joko Itävaltaa tai Böömiä vastaan. Samoin teki Itävalta, mutta ei alentunut kohtaamaan provinssiaan Böömiä ollenkaan vaan pelasi kymmenen ensimmäistä maaotteluaan Unkaria vastaan, kunnes kohtasi Saksan 1908. Maat eivät piitanneet myöskään ensimmäisestä maailmansodasta, vaan ottelivat enimmäkseen toisiaan vastaan usein. Itävalta kävi sodan aikana 21 ottelua, joista kolme Sveitsiä ja 18 Unkaria vastaan. Unkarin kaikki ottelut olivat yhtä poikkeusta lukuun ottamatta Itävaltaa vastaan. Sveitsi pelasi 9.5.1918 Itävaltaa ja 12.5.1918 Unkaria vastaan vierasottelukiertueella. Vain muutamaa kuukautta myöhemmin Itävalta-Unkarin kaksoismonarkia romahti. Itävalta-Unkarilla ei koskaan ollut yhteistä jalkapallomaajoukkuetta, vaan maat pelasivat erikseen. Viimeinen jäsentenvälinen käytiin vain kuukausi ennen tuhoa, 6.10.1918. Ensimmäinen sen jälkeinen jo 6.4.1919. Itävaltalaiset ovat äärimmäisen lahjakas kansa, koska ensin he saivat maailman uskomaan Beethovenin olevan itävaltalainen, vaikka tämä oli saksalainen. Sitten he saivat maailman uskomaan Hitlerin olevan saksalainen, vaikka tämä oli itävaltalainen. Jälkimmäisen harhautuksen takia Itävalta palasi kansainvälisille kentille heti sodan jälkeen, kun Saksa joutui odottamaan viisi vuotta. Itävallan ensimmäinen maaottelu käytiin jo 19.8.1945.

Itävalta-Unkari -ottelu on nähty siis useinkin, mutta toistaiseksi on vielä toteutumatta Serbia-Montenegro. (Päivitys 1.7.2019: Maat kohtasivat kahdesti 2018, Serbia voitti molemmat pelit.)

Puola ja Unkari pelasivat ystävyysottelun Puolassa 27.8.1939 - vain neljä päivää ennen Saksan hyökkäystä. Itse asiassa edellisenä päivänä saksalainen kommandoyksikkö oli jo tehnyt iskun Puolaan alun perin suunnitellun hyökkäyspäivän mukaisesti - yksikkö ei ollut saanut peruutuskäskyä.

Israelin jalkapallomaajoukkuetta on heitelty diasporassa. MM-karsintoihin Israel otti itsenäisenä valtiona ensi kertaa osaa vuoden 1950 kisat tähtäimessä, silloin Euroopan karsintaryhmässä. Samoin tapahtui vuoden 1954 kisoihin karsittaessa, mutta vuoden 1958 karsinnoissa Israel oli maantieteellisesti oikeassa Aasian ryhmässä. Tällöin Israel selvisi kolmesta ensimmäisestä karsintakierroksesta, kun muut maat kieltäytyivät joko pelaamasta sitä vastaan ollenkaan tai Israelin maaperällä. Aasian-Afrikan lohkon voittajana (ilman otteluakaan!) Israel pelasi jatkokarsinnassa Walesia vastaan häviten ja karsiutuen. Vahingosta viisastuneena Israel siirrettiin seuraaviin karsintoihin takaisin Euroopan ryhmään. Sieltä maa palasi takaisin Aasian/Oseanian ryhmään vuoden 1970 karsintoihin. Muslimimaita ei sillä kertaa ollut mukana, joten Israel joutui pelaamaankin. Tosin Pohjois-Korea sentään kieltäytyi pelaamasta Israelia vastaan. Israel selvisi kisoihin ainoan kerran historiassa. Vuoden 1974 karsinnoissa Aasian maat oli jaettu kahteen alkulohkoon, karkeasti Kaukoitä ja Lähi-itä. Israel sijoitettiin luonnollisesti Kaukoidän lohkoon ja toivottiin, että se karsiutuisi ennen viimeistä kierrosta, jossa alkulohkojen voittajat pelaisivat finaalipaikasta. Näin kävikin, tosin vasta viimeisessä ottelussa jatkoajan jälkeen. Sama systeemi samankaltaisella tuloksella oli käytössä seuraavissakin karsinnoissa, mutta vuoden 1982 karsinnoissa Israel pelasi taas Euroopan ryhmässä. Seuraavat kaksi karsintaa menivät sitten maantieteellisesti mielenkiintoisella tavalla Oseanian ryhmässä, jonka jälkeen maa onkin pysynyt Euroopan karsinnoissa.

Muslimimaitakin on mahtunut Israelin maaottelulistaan. Turkkia vastaan Israel on pelannut useinkin, ensimmäisen kerran jo 1950. Vuonna 1959 Aasian cupin karsinnoissa Intiassa Israel pelasi kahdesti sekä Irania että Pakistania vastaan. Iranissa Israel pelasi monta ottelua sekä vuoden 1968 Aasian cupissa että 1974 Aasian kisoissa, myös isäntämaata vastaan. Arabimaat vain kieltäytyivät pelaamasta sitä vastaan ja potkaisivat koko maan ulos Aasian jalkapalloliitosta. Yksikään arabimaa ei ole koskaan suostunut kohtaamaan Israelia maaottelussa. Tämä siitä huolimatta, että Israel on kyllä huolinut useita Israelin muslimeja maajoukkueeseensa. (Päivitys 1.7.2019: Ei muutoksia tilanteeseen - Israeliin kohdistuva rasismi jatkuu yhä.)

Etelä-Afrikka pelasi maaotteluja harvakseltaan. Ensimmäinen 1906, toinen 1924 ja kolmas 1947. Viimeisenä vuonna otteluja tuli tosin kerralla seitsemän. Sitten olikin aihetta pitää taukoa ja pelata seuraavat vasta 1950. Vuoden 1955 jälkeen tuli pidempi paussi, kun Etelä-Afrikka suljettiin 60-luvulla pois kansainvälisestä urheilutoiminnasta. Ainoat kaksi maaottelua ennen vuotta 1992 käytiin toista hylkiömaata Rhodesiaa vastaan 1977.

Rhodesia oli puolestaan pelannut useitakin maaotteluja 60-luvun lopulla. Sitten maa joutui boikottiin ja kävi 70-luvulla ainoastaan nuo kaksi ottelua Etelä-Afrikkaa vastaan, kunnes nimi muuttui Zimbabweksi. Uusi ura urkeni ottelulla Mosambikia vastaan 1979.

Algerian maajoukkue oli aluksi kapinallisen FLN-rintaman joukkue. Joukkue ei saanut FIFA:lta tunnustusta, mutta pelasi ennen Algerian itsenäistymistä 1962 muutamia otteluja Tunisiaa vastaan sekä yhden ottelun Marokkoa, Etelä-Vietnamia ja Libyaa vastaan.

Kiinan maaotteluissa on kummallisuus: ottelulistalla on kohtaaminen Etelä-Korean kanssa 16.4.1950, vain muutama kuukausi ennen Korean sotaa, johon Kiina sittemmin tuli mukaan. Vielä kummallisempaa on se, että Kiina pelasi huhtikuussa 1953 kaksi ystävyysottelua Etelä-Koreaa vastaan, vaikka sota oli yhä käynnissä! Selitys on se, että nämä ottelut kävi kansallisen Kiinan eikä kansantasavallan joukkue, pelipaikkakin oli molemmilla kerroilla Hongkong. Siinä välissä kansantasavallan joukkue pelasi tasan yhden pelin - Suomea vastaan! Maa näet lähetti joukkueen vuoden 1952 olympialaisiin, mutta se ei ehtinyt ajoissa paikalle, vaan joutui tyytymään ystävyysotteluun isäntämaata vastaan. Vuodesta 1954 lähtien Taiwan on sitten pelannut omalla nimellään, tai poliittisen tilanteen niin vaatiessa "Kiinan Taipeina". Manner-Kiinaa Taiwan ei ole koskaan kohdannut ja ehkä hyvä niin. Maan ykköslaji on baseball ja futismaajoukkuetta voisi kuvata umpisurkeaksi - maa on 2010-luvulla hävinnyt mm. sellaisille vastustajille kuin Turkmenistan, Pakistan, Hongkong, Filippiinit ja Guam. Australialta tuli pari vuotta sitten takkiin 8-0.

Normaalisti maat aloittavat pelaamalla jotain lähialueen maata vastaan, mutta Guinealla oli erikoinen aloitus. Ensimmäisenä kohdattiin kotikentällä Itä-Saksa 1962. Sitten olikin kolme vuotta taukoa ennen säännöllisempää otteluvaihetta - ja vastassa pelkkiä Afrikan maita vuonna 1989 tapahtuneeseen Irakin kohtaamiseen asti. Itä-Saksa on edelleen ainoa Euroopan maa, jota vastaan Guinea on pelannut.

Albania noudatti omaa linjaansa ja eristäytyi Varsovan liitosta eroten siitä myöhemmin. Myös jalkapallossa maa eristäytyi eikä pelannut vuosina 1959-62 ainuttakaan maaottelua. Sen jälkeen se lähti ensi kertaa mukaan MM- ja EM-karsintoihin. Näihin osallistumiset jäivätkin melkeinpä ainoiksi maaottelukokemuksiksi, sillä vuosina 1963-84 maa pelasi vain kolme ystävyysottelua - kaksi Algeriaa ja yhden Kiinaa vastaan.

Qatar järjesti itselleen vuoden 2022 MM-kisat. Aika hyvä suoritus maalta, joka pelasi ensimmäisen maaottelunsa vasta 1970 ja saavutti ensimmäisen voittonsa 1975.

Latvia ja Viro pelasivat 1942 saksalaismiehityksen aikana kaksi maaottelua keskenään.

Useimmat Afrikan maat aloittivat maaottelut vasta itsenäistyttyään, mutta Kenia ja Uganda jo 1926. 22 ensimmäistä maaotteluaan ne pelasivatkin aina keskenään.

Vietnam oli vuoteen 1975 asti jaettu kahteen osaan. Kommunistinen Pohjois-Vietnam ei paljon jalkapallosta perustanut, maa pelasi vain seitsemän maaottelua vuosina 1956-60. Vastustajina olivat muut kommunistivaltiot eli Kiina, Pohjois-Korea ja Mongolia. Wikipedia kylläkin tietää Pohjois-Vietnamin pelanneen joitakin otteluja ainakin vuoteen 1970 asti edelleen enimmäkseen kommunistimaita vastaan. Mitään näistä otteluista ei kuitenkaan löydy Eloratingsista, joten lienevät olleet epävirallisia.
Etelä-Vietnam puolestaan pelasi valtavan määrän pelejä 1956-75 Vietnamin sodan riehuessa. Tahti oli yleensä 5-10 ottelua vuosittain, mikä oli tuohon aikaan poikkeuksellisen vilkas. Vielä maaliskuussa 1975 joukkue pelasi neljä ottelua Aasian cupin karsinnoissa Thaimaassa, vaikka Saigon romahti seuraavassa kuussa.
Maiden yhdistyttyä maaottelutoiminta lakkasi ja Vietnam palasi kentille vasta 15 vuotta myöhemmin 1990.

Suriname kuuluu maantieteellisesti Etelä-Amerikkaan, mutta jalkapalloilullisesti Pohjois- ja Keski-Amerikan liittoon CONCACAFiin. Suriname ei ole koskaan kohdannut ainuttakaan Etelä-Amerikan liittoon CONMEBOLiin kuuluvaa maata! Myös Guyanalla on muuten sama tilanne, mutta se on sentään pelannut kerran sekä Boliviaa että Kolumbiaa vastaan vuonna 2012.

Bermudalla oli eksoottinen avausvastustaja. Maan ensimmäinen maaottelu käytiin 1964 Islantia vastaan!

Färsaartenkin avausvastustaja oli Islanti vuonna 1930, mutta ottelu oli epävirallinen, koska molemmat olivat vielä tuolloin Tanskan hallinnassa. Sen jälkeen olikin 42 vuotta taukoa, vuosina 1972-85 maa kävi jälleen epävirallisia otteluja Islantia ja Grönlantia vastaan. Ensimmäinen virallinen ottelu FIFA:n jäsenenä käytiin 1988. Arvokisakarsinnoissa avaus käytiin Itävaltaa vastaan Ruotsissa 1990 (saarilla ei vielä tuolloin ollut ainuttakaan ruohokenttää) ja tuloksena oli 1-0 -voitto!

Myöhäisimpiä jalkapalloheränneitä on Belize. Vaikka maa itsenäistyi 1980, se pelasi ensimmäisen maaottelunsa vasta 1995.

Afganistanilaisilla on tunnetusti ollut paljon muutakin tekemistä kuin potkia nahkakuulaa. Vuosien 1955-2002 välisenä aikana maaotteluita pelattiin vain vuosina -59, -75, -79 ja -84.

San Marino tuli mukaan kansainväliseen jalkapalloon suoraan EM-karsintoihin 1990. Kyyti on ollut kylmää. 160 ottelusta on tullut vain yksi ainoa voitto, 2004 ystävyysottelussa Liechtensteinia vastaan 1-0. Tasapelejä on tullut viisi.

Itsenäisistä valtioista vielä huonommin on mennyt Kiribatilla (11 ottelua) ja Palaulla (2 ottelua), jotka eivät ole koskaan voittaneet ottelua. Suosittelemme lämpimästi keskinäistä ystävyysottelua, niin ainakin toinen joukkue saa putken poikki. Kumpikaan joukkue ei kuitenkaan ole FIFA:n jäsen. Kiribatin paras suoritus on 3-3 tasapeli Tuvalun kanssa, kun taas Palau on pistänyt ahtaimmalle Pohjois-Mariaanit häviämällä vain 2-11. Odotamme vesi kielellä Palaun paluuta kentille ensi kertaa vuoden 1998 jälkeen, Mikronesian kisat ovat juuri käynnissä ja Palaun joukkueen pitäisi olla paikalla! (Päivitys 1.7.2019: Turhaan odotettiin - ainakaan mitään uusia tuloksia ei ottelulistaan tullut.)

Cookinsaaret avasi maaottelutilinsä vuonna 1971 Etelä-Tyynenmeren kisoissa. Tahiti 0-30, Papua-Uusi-Guinea 1-16 ja Fidzi 1-15. Sen jälkeen olikin syytä pitää 24 vuotta maaottelutaukoa ennen seuraavia koitoksia jälleen samoissa kisoissa. Huolellinen keskittyminen toi tulosta ja toisessa ottelussa tulikin 2-1 -voitto Wallis- ja Futunasaarista.

Kamputseassa on 15 miljoonaa asukasta, mutta ei ilmeisesti yhtään ainutta jalkapalloilijaa. Maan ainut tähtipelaaja on saksankamputsealainen ja pelaa kakkosbundesliigassa, mutta ei yksi pääsky kesää tee. (Päivitys 1.7.2019: Pagenburg on jo lopettanut vammojen takia, mutta maajoukkueessa näkyy olevan kaksi pelaajaa, jotka ovat päässeet Malesian liigaan ammattilaisiksi.) Tällä vuosikymmenellä maa on kärsinyt tappiot mm. Malediiveille (0-4), Tadzikistanille (0-3), Laosille (2-6), Itä-Timorille (1-5), Turkmenistanille (0-7), Filippiineille (0-8), Syyrialle (0-6) ja Vietnamille (0-5). Toisaalta Laos on kaatunut lukemin 3-1 ja Sri Lanka peräti 4-0.

Indonesia aloitti melkein suoraan huipulta: maan jalkapallohistorian neljäs maaottelu oli MM-lopputurnauksessa Unkaria vastaan 1938. Turpiin 6-0 ja silloisella systeemillä heti kotimatkalle. Sen jälkeen maan futis onkin mennyt enempi perseelleen...

Keskiarvotilastot - miehet kuula

Selvitys tämän tilastoinnin periaatteista löytyy täältä.

Maailman kaikkien aikojen sata parasta kymmenen parhaan tuloksen keskiarvon mukaisessa järjestyksessä kauden 2018 päättyessä:

1	Ulf Timmermann	GER	22.581
2	Randy Barnes	USA	22.478
3	Ryan Crouser	USA	22.430
4	Christian Cantwell	USA	22.323
5	Werner Günthör	SUI	22.313
6	Tom Walsh	NZL	22.309
7	Joe Kovacs	USA	22.222
8	Udo Beyer	GER	22.179
9	Adam Nelson	USA	22.167
10	Brian Oldfield	USA	22.114
11	Reese Hoffa	USA	22.066
12	Alessandro Andrei	ITA	22.044
13	Ryan Whiting	USA	22.018
14	John Godina	USA	21.951
15	Sergey Smirnov	RUS	21.929
16	David Storl	GER	21.925
17	Kevin Toth	USA	21.839
18	John Brenner	USA	21.829
19	Tomáš Staněk	CZE	21.815
20	Michał Haratyk	POL	21.794
21	Darlan Romani	BRA	21.788
22	Darrell Hill	USA	21.774
23	Dave Laut	USA	21.732
24	Remigius Machura	CZE	21.730
25	Tomasz Majewski	POL	21.684
26	Dylan Armstrong	CAN	21.682
27	Al Feuerbach	USA	21.606
28	C. J. Hunter	USA	21.568
29	Sergey Gavryushin	RUS	21.508
30	Konrad Bukowiecki	POL	21.494
31	George Woods	USA	21.480
32	Janis Bojars	LAT	21.475
33	Mike Stulce	USA	21.439
34	Joachim Olsen	DEN	21.430
35	O'Dayne Richards	JAM	21.427
36	Janus Robberts	RSA	21.416
37	Dan Taylor	USA	21.395
38	Aleksandr Bagach	UKR	21.395
39	Gregg Tafralis	USA	21.380
40	Kevin Akins	USA	21.364
41	Aleksandr Baryshnikov	RUS	21.343
42	Stipe Žunić	CRO	21.340
43	Andy Bloom	USA	21.336
44	Mika Halvari	FIN	21.336
45	Aleksandr Lesnoy	RUS	21.332
46	Yuriy Bilonoh	UKR	21.309
47	Carl Myerscough	GBR	21.293
48	Kurt Roberts	USA	21.284
49	Jim Doehring	USA	21.273
50	Reijo Ståhlberg	FIN	21.268
51	Geoff Capes	GBR	21.268
52	Randy Matson	USA	21.263
53	Manuel Martínez	ESP	21.252
54	Ralf Bartels	GER	21.246
55	Augie Wolf	USA	21.221
56	Rutger Smith	NED	21.176
57	Oliver-Sven Buder	GER	21.169
58	Cory Martin	USA	21.156
59	Jordan Clarke	USA	21.118
60	Mikhail Kostin	RUS	21.112
61	Andrei Mikhnevich	BLR	21.089
62	Maksim Sidorov	RUS	21.083
63	Arsi Harju	FIN	21.048
64	Ladislav Prášil	CZE	21.035
65	Tsanko Arnaudov	POR	21.027
66	Tim Nedow	CAN	20.991
67	Dragan Perić	SRB	20.984
68	Maksim Afonin	RUS	20.979
69	Asmir Kolašinac	SRB	20.974
70	Paolo Dal Soglio	ITA	20.960
71	Mesud Pezer	BIH	20.950
72	Georgi Ivanov	BUL	20.929
73	Vyacheslav Lykho	RUS	20.927
74	Russ Winger	USA	20.924
75	Jordan Geist	USA	20.923
76	Stephen Mozia	NGR	20.922
77	Chuk Enekwechi	NGR	20.921
78	Germán Lauro	ARG	20.904
79	Curtis Jensen	USA	20.892
80	Damien Birkinhead	AUS	20.871
81	Justin Rodhe	CAN	20.871
82	Peter Sack	GER	20.846
83	Pavel Lyzhyn	BLR	20.837
84	Jacko Gill	NZL	20.822
85	Marco Fortes	POR	20.813
86	Mostafa Amer Hassan	EGY	20.810
87	Franck Elemba	CGO	20.809
88	Ville Tiisanoja	FIN	20.807
89	Roman Virastyuk	UKR	20.791
90	Vladimir Kiselyov	UKR	20.790
91	Gheorghe Guşet	ROU	20.787
92	Zack Lloyd	USA	20.783
93	Bob Bertemes	LUX	20.773
94	Andrei Gag	ROU	20.759
95	Jon Jones	USA	20.756
96	Dorian Scott	JAM	20.739
97	Filip Mihaljević	CRO	20.739
98	Borja Vivas	ESP	20.729
99	Justin Anlezark	AUS	20.728
100	Ivan Yushkov	RUS	20.725

Edellisen listan kahdenkymmenen parhaan ennätys ja sijoitus kaikkien aikojen maailmantilastossa:

2	Ulf Timmermann	GER	23.06
1	Randy Barnes	USA	23.12
8	Ryan Crouser	USA	22.65
11	Christian Cantwell	USA	22.54
5	Werner Günthör	SUI	22.75
7	Tom Walsh	NZL	22.67
10	Joe Kovacs	USA	22.57
9	Udo Beyer	GER	22.64
13	Adam Nelson	USA	22.51
4	Brian Oldfield	USA	22.86
15	Reese Hoffa	USA	22.43
3	Alessandro Andrei	ITA	22.91
16	Ryan Whiting	USA	22.28
19	John Godina	USA	22.20
17	Sergey Smirnov	RUS	22.24
20	David Storl	GER	22.20
6	Kevin Toth	USA	22.67
12	John Brenner	USA	22.52
26	Tomáš Staněk	CZE	22.01
24	Michał Haratyk	POL	22.08

Maailmantilaston kaikkien aikojen kahdenkymmenen parhaan sijoitus keskiarvotilastossa ja keskiarvotulos:

2	Randy Barnes	USA	22.478
1	Ulf Timmermann	GER	22.581
12	Alessandro Andrei	ITA	22.044
10	Brian Oldfield	USA	22.114
5	Werner Günthör	SUI	22.313
17	Kevin Toth	USA	21.839
6	Tom Walsh	NZL	22.309
3	Ryan Crouser	USA	22.430
8	Udo Beyer	GER	22.179
7	Joe Kovacs	USA	22.222
4	Christian Cantwell	USA	22.323
18	John Brenner	USA	21.829
9	Adam Nelson	USA	22.167
22	Darrell Hill	USA	21.774
11	Reese Hoffa	USA	22.066
13	Ryan Whiting	USA	22.018
15	Sergey Smirnov	RUS	21.929
26	Dylan Armstrong	CAN	21.682
14	John Godina	USA	21.951
16	David Storl	GER	21.925

Suomen kaikkien aikojen sata parasta kymmenen parhaan tuloksen keskiarvon mukaisessa järjestyksessä kauden 2018 päättyessä:

1	Mika Halvari	21.336
2	Reijo Ståhlberg	21.268
3	Arsi Harju	21.048
4	Ville Tiisanoja	20.807
5	Tepa Reinikainen	20.580
6	Conny Karlsson	20.552
7	Timo Aaltonen	20.457
8	Janne Ronkainen	20.299
9	Robert Häggblom	20.232
10	Matti Yrjölä	20.158
11	Markus Koistinen	20.137
12	Jari Kuoppa	19.976
13	Arttu Kangas	19.946
14	Aulis Akonniemi	19.943
15	Mika Vasara	19.928
16	Jani Illikainen	19.878
17	Jarkko Haukijärvi	19.867
18	Seppo Simola	19.847
19	Bo Grahn	19.696
20	Kari Töyrylä	19.694
21	Antero Paljakka	19.588
22	Markku Tuokko	19.568
23	Pekka Ahnger	19.243
24	Aulis Toivonen	19.224
25	Tapio Rauhala	19.203
26	Seppo Kujala	19.118
27	Olli Kanervisto	19.081
28	Petri Torniainen	18.995
29	Timo Kööpikkä	18.921
30	Eero Jouppila	18.889
31	Jorma Lempinen	18.867
32	Tomas Söderlund	18.813
33	Jussi Jouppila	18.784
34	Jan Sandvik	18.769
35	Tuomo Tihinen	18.716
36	Heikki Vanhanen	18.636
37	Teijo Kööpikkä	18.536
38	Matti Jouppila	18.478
39	Pentti Ranta	18.456
40	Tapio Kuusela	18.327
41	Janne Alakumpula	18.290
42	Thomas Andersson	18.275
43	Henri Pakisjärvi	18.252
44	Mikko Rönkkö	18.209
45	Antti Rauhala	18.204
46	Jukka Tapio	18.200
47	Matti Kemppainen	18.180
48	Juhani Nykänen	18.110
49	Antero Juntto	18.037
50	Jarmo Kunnas	18.037
51	Kalevi Lehtonen	17.974
52	Ossi Vanne	17.871
53	Kalevi Niemelä	17.863
54	Aki Harjula	17.862
55	Heikki Leppänen	17.844
56	Sami Kalliomäki	17.824
57	Mikko Kurunsaari	17.813
58	Alpo Nisula	17.783
59	Panu Tirkkonen	17.771
60	Raimo Hekkala	17.765
61	Pertti Alakylä	17.764
62	Pentti Kahma	17.762
63	Mikko Viitamaa	17.715
64	Mika Lönnblad	17.708
65	Niko Hauhia	17.556
66	Matti Sivonen	17.525
67	Joel Nieminen	17.454
68	Vesa Sairanen	17.444
69	Samuli Kyrönviita	17.441
70	Mika Flinkkilä	17.388
71	Ari Uusitalo	17.322
72	Erno Ranta	17.314
73	Arttu Korkeasalo	17.242
74	Jorma Hyytiäinen	17.222
75	Raimo Vedenoja	17.218
76	Raimo Leino	17.198
77	Tero Lehtiö	17.187
78	Eero Ahola	17.186
79	Kauko Jalkanen	17.138
80	Hannu Jalonen	17.127
81	Jani Santala	17.102
82	Raimo Heino	17.094
83	Joni Mattila	17.091
84	Nico Oksanen	17.056
85	Reima Haapakoski	17.041
86	Lauri Rantamaa	17.040
87	Juha Kemppainen	16.931
88	Antti Perho	16.930
89	Mikko Sipola	16.918
90	Tomi Nissinen	16.916
91	Timo Kujala	16.871
92	Jari Mustonen	16.815
93	Janne Heide	16.791
94	Kimmo Paganus	16.782
95	Matti Heino	16.778
96	Mikko Toiviainen	16.751
97	Taisto Lampinen	16.740
98	Heikki Hollmén	16.713
99	Tuomas Martin	16.700
100	Olli Kartano	16.698

Edellisen listan kahdenkymmenen parhaan ennätys ja sijoitus kaikkien aikojen Suomen tilastossa:

2	Mika Halvari	21.50
1	Reijo Ståhlberg	21.69
3	Arsi Harju	21.39
4	Ville Tiisanoja	21.09
5	Tepa Reinikainen	20.88
7	Conny Karlsson	20.78
9	Timo Aaltonen	20.70
8	Janne Ronkainen	20.75
11	Robert Häggblom	20.53
6	Matti Yrjölä	20.84
12	Markus Koistinen	20.50
13	Jari Kuoppa	20.46
15	Arttu Kangas	20.30
17	Aulis Akonniemi	20.18
16	Mika Vasara	20.21
10	Jani Illikainen	20.56
14	Jarkko Haukijärvi	20.31
18	Seppo Simola	20.15
19	Bo Grahn	20.09
20	Kari Töyrylä	20.05

Suomen tilaston kaikkien aikojen kahdenkymmenen parhaan sijoitus keskiarvotilastossa ja keskiarvotulos:

2	Reijo Ståhlberg	21.268
1	Mika Halvari	21.336
3	Arsi Harju	21.048
4	Ville Tiisanoja	20.807
5	Tepa Reinikainen	20.580
10	Matti Yrjölä	20.158
6	Conny Karlsson	20.552
8	Janne Ronkainen	20.299
7	Timo Aaltonen	20.457
16	Jani Illikainen	19.878
9	Robert Häggblom	20.232
11	Markus Koistinen	20.137
12	Jari Kuoppa	19.976
17	Jarkko Haukijärvi	19.867
13	Arttu Kangas	19.946
15	Mika Vasara	19.928
14	Aulis Akonniemi	19.943
18	Seppo Simola	19.847
19	Bo Grahn	19.696
20	Kari Töyrylä	19.694

Välihuomautus 125 : Sananselitystä

Kirjoitin äskettäin puolifiktiivisen jutun Hallitus on vankka.

Bloggaus herätti vilkkaan keskustelun. En alkuperäisessä postauksessa selventänyt kaikkia taustoja, mikä aiheutti joitakin väärinkäsityksiä. Katson parhaaksi täsmentää.

Sosialismi on sitä, kun päätetään elää toisten rahoilla. Tällöin käsitys demokratiasta on suunnilleen samanlainen kuin Matin, Villen ja Kallen eväsretkellä. Lounastauolla päätettiin äänin 2-1, että syödään Kallen eväät. Päivällisellä päätettiin äänin 2-1, että jokainen syö omat eväänsä. Tästä nähtiin eräs versio europarlamentissa, kun osa ryhmistä suljettiin kylmästi päätösjohtamisen ulkopuolelle vastoin aiempia periaatteita.
Sosialismi ei ole sitä, että yhteisistä asioista huolehtimiseen kerätään ihmisiltä veroja, joiden maksaminen ei ole vapaaehtoista. Tämä on yhteiskunnallisesti tehokasta tiettyyn rajaan asti. Tämä raja on derivaatan nollakohta, jonka jälkeen yhteiskunnan toimivuus lähtee laskuun. Rajan sijainnin kohtuullisen tarkka määrittäminen on vaikea ellei jopa mahdoton tehtävä. Se sijaitsee kuitenkin jossain niillä main, jossa ihmiset lakkaavat tuntemasta yhteenkuuluvuuden tunnetta (mikä on aina syy siihen, että monikulttuuriset yhteiskunnat hajoavat ilman pakkovaltaa) ja/tai siinä vaiheessa, jossa ihmiset kokevat yhteiskunnan jäsenmaksun eli verotuksen liian epäoikeudenmukaiseksi (jolloin varat kuljetetaan sukanvarressa tai bitteinä muualle).

Kun on luiskahdettu derivaatan nollakohdan väärälle puolelle (tässä tapauksessa liikaa vasemmalle), tulisi kaiken järjen mukaan tehdä korjausliike. Näin on pohjoismaisessa demokratiassa tapahtunut viimeiset sata vuotta, riippumatta siitä kumpaan suuntaan on lipsahtanut.
Valitettavasti tilanne on muuttunut. Tämä aiheutuu siitä, että nykyään huomattavasti pienempi osio väestöstä vastaa maan elatuksesta. Yhä useampi - jopa enemmistö äänioikeutetuista - on tulonsiirtojen varassa. Edes tämä ei vielä realisoi riskiä niin kauan, kun riittävän moni heistä ymmärtää verojen ja sitä kautta heidän hyvinvointinsa olevan riippuvainen siitä, että verojen tuottajia on ja he ovat riittävän valmiita maksamaan. Nyt tämä raja on ilmeisesti ylitetty.
Vasemmistopuolueiden (tällä tarkoitetaan niitä, jotka haluavat jakaa rahaa enemmän kuin sitä on käytettävissä) päästessä valtaan luiskahdetaan derivaatan nollakohdan vasemmalle puolelle, mutta korjausliikettä ei voida tehdä!

Tämä aiheutuu siitä, että on päädytty syöksykierteeseen vallan säilyttämiseksi. Vasemmisto ei voi leikkauksia tehdä, koska se menettäisi ääniä. Sen on päinvastoin lisättävä äänestäjäkuntansa etuja säilyttääkseen valtansa. Ja koska tämä omaa pitkän tähtäimen etuaan tajuamaton äänestäjäkunta on riittävän suuri, temppu onnistuu. Tilannetta pahentaa se, että nykypoliitikot ovat ns. broilereita, joille politiikka on ainoa ammatti. Eivät he voi enää palata luennoimaan yliopistoon, kyntämään maata tai hitsaamaan peltiä, kuten vielä kolmenkymmenen vuoden takaiset poliitikot. Yhteiskunta- ja valtiotieteen maistereille ei ole tarvetta reaalimaailmassa, vaan heidän on pakko pitää vallasta kiinni.

Itse tajusin tämän - tosin alkeellisemmassa muodossa - jo yläasteikäisenä, kun luin SDP:tä 1903 perustettaessa annetun Forssan julistuksen. Tajusin, että joka ainoa sen pykälä on jo täytetty, paitsi ne jotka ehtivät vanhentua ennen täyttymistään. Osa täytetyistäkin, kuten kieltolaki, olivat sellaisia että demarit luopuivat niistä vähin äänin virheensä huomattuaan. Joka tapauksessa asia oli jo tuolloin selvä: SDP on täyttänyt jo sen tehtävän, mikä sillä oli ja mikä oli sinänsä suurelta osin arvokas ja ansiokas. Mutta jo tuolloin se oli muuttunut pelkäksi valtakoneistoksi ilman minkäänlaisia periaatteita, ellei vallanhimoa sellaiseksi lasketa. Ja sama pätee muihinkin vanhoihin puolueisiin, enemmän tai vähemmän.

Tästä kaikesta seuraa se, jota kirjoituksessani fiktion keinoin toin esille. Vasemmistopuolueiden aina kokoomuksesta vihervasemmistoon tavoitteena on synnyttää kurjuutta siksi, että se tuo ääniä. Omia - yhteiskunnan rahoilla eläviä äänestäjiä - on suosittava ja heille on jaettava lisää rahaa. Sitä ei voi heiltä ottaa. Rikkaita ei voi verottaa, koska sieltä ei ole paljon lypsettävissä ja jos liikaa kiristää, rikkailla on varaa muuttaa Turks- ja Caicossaarille rahojensa perässä. Jäljelle jää keskiluokka. Se ei voi paeta, koska sillä ei yleensä ole siihen varaa. Ja kaikkien menestyneiden kansalaisyhteiskuntien avain on ollut menestyvä keskiluokka. Nyt lähdetään vaarallisille vesille.

Vallan säilyttämiseksi on hajotettava keskiluokan kivijalka, perhe. Jutussa esitin, kuinka se voidaan tehdä verotuksellisin keinoin. Siitä jätin pois jopa vanhan lypsylehmän eli autoiluun liittyvät verot (joihin de facto voidaan veroluonteisina maksuina lisätä 5 km/h ylinopeussakot ja vastaavat STOP-merkkien valvonnat olemattoman liikeneen aikoina). Näitä voi aina kiristää ja erityisen tehokkaasti sen voi tehdä ottamalla ilmastonmuutoksen nimissä perheen kakkosautolle tuplaveron käyttöön, noin esimerkin mainitakseni.

Jutussa esitettiin useita keinoja, joilla keskiluokan verotaakkaa kiristettäisiin. Yksi pirullisimmista oli portaittainen varallisuusvero, jolla oli maksimisuuruus rikkaiden veropakolaisuuden estämiseksi. Tässä maksetaan moninkertaista veroa eli ensin on maksettu vero tuloista ja sitten maksetaan veroa aiitä, mitä on ostanut veron jälkeen jääneellä - keskiluokalla yleensä asunnosta.
Tämän tavoitteena on saada omistusasuminen kannattamattomaksi. Kun tähän liittää autoverotuksen (sekin pirullisella tavalla suuria kaupunkeja suosivaksi suunniteltu), saadaan toteutettua todellinen tavoite. Eli ihmisten siirtäminen kaupunkeihin asumaan vuokralla, jolloin ihmisiä on helpompi hallita. Lisää vastaavia veroja voidaan kehitellä loputtomiin, esimerkiksi yritysvalvontamaksu. Jokaisen yrityksen ja toiminimen on maksettava vuosittain vaikkapa viidensadan suuruinen valvontamaksu. Tämä ei suuryrityksiin vaikuta pätkääkään, mutta kuvitelkaa mitä se tekee keskiluokan pienyrityksille.

Kaikkeen tähän liittyy työkaluna haittamaahanmuuton lisääminen, millä on valtapuolueiden näkövinkkelistä kolme suurta hyötyä. Ensinnäkin se heikentää kansallista yhtenäisyyttä, jolloin ihmiset passivoituvat entisestään. Hajota ja hallitse. Toiseksi laaditaan vihapuhe- ja vastaava (olemme nähneet vasta alun) koodisto, jonka avulla ihmisiä kontrolloidaan entistä helpommin. Vihatkoot, kunhan pelkäävät. Kolmanneksi myöntämällä näille äänioikeus vasemmisto saa lisää äänestäjiä, koska on ilmeistä että enemmistö heistä äänestää vasemmistoa.

Äänioikeuden kontrollointi on osa suunnitelmaa. Vasemmiston perinteinen taipumus on ollut laskea äänioikeusikärajaa, koska he laskevat siitä hyötyvänsä. Tässä kohtaa kannattaa pysähtyä miettimään sitä, miksi äänioikeudella on alaikäraja. Tästä tehtävästä selvittyään kannattaa miettiä uudelleen sitä, miksi äänioikeuden määritelmän rajana on ikä. On olemassa monia kolmikymppisiä, joiden yhteiskunnallinen ymmärrys on heikompi kuin joillakin viisitoistavuotiailla. Me pidämme barbaarisena sitä, että aikoinaan äänioikeus oli vain vapailla miehillä. Ehkä jonakin päivänä on keksitty mies ja ääni -ajatusta parempi systeemi ja meidän pelkkään ikärajoitukseen perustuvaa järjestelmäämme pidetään yhtä barbaarisena kuin me pidämme yksinvaltiasta diktatuuria.

Uusinta: Venäjän idea

Lukijalle: Venäjä pullistelee jälleen synthol-täytteisiä lihaksiaan. Sen takia on ajankohtaista uusia juttu neljän vuoden takaa:

Toistakymmentä vuotta sitten entinen presidentti Mauno Koivisto julkaisi kirjan Venäjän idea. Kommentoin tuolloin toteamalla: En tiennytkään, että Venäjällä on idea.

Itse asiassa Koivisto oli tuolloin oikeammassa kuin useimmat. Venäjän idea voidaan tiivistää laajenemiseen ja vaikutusvallan lisäämiseen. Kaikki muu, kuten kansalaisten hyvinvointi, on tämän rinnalla jäänyt kauas horisonttiin. Tämä on ollut Venäjän - ja siinä välissä Neuvostoliiton - kantava ajatus siitä lähtien, kun Moskovan ruhtinaskunta päätti 1300-luvulla ryhtyä laajenemaan.

Menestys oli melkoinen. Vain muutamassa sadassa vuodessa vähäisestä ruhtinaskunnasta kehittyi kooltaan maailman suurin valtio, Venäjän keisarikunta. Neuvostoliitto tuotti välillä vähän takapakkia, kun ns. reunavaltiot eli Suomi, Puola ja Baltian maat pääsivät irtautumaan. Toki Baltia otettiin kohta takaisin, mutta pahin takaisku koko 700 vuoden aikana tuli Neuvostoliiton hajottua. Tätä Putinin Venäjä yrittää nyt korvata.

Lännessä on Venäjän aikeista oltu lähes täysin ymmällä. On muisteltu Winston Churchilliä, joka totesi ”Venäjän olevan mysteeriin kääritty arvoitus salaisuuden sisällä.” Todellisuudessa Venäjän ymmärtäminen on huomattavan yksinkertaista. On vain muistettava Venäjän idea: laajeneminen ja vaikutusvallan kasvattaminen. Kun tämän yhdistää siihen, mitä Sunzi sanoo Sodankäynnin taidossa, kaikki on selvää. Ainakin jälkikäteen. Se, mikä tekee ennustamisesta vaikeaa, on muiden pelureiden – lähinnä lännen – arvaamaton reaktio. Vuosi sitten kirjoitin ennusteen Ukrainan, tuolloin lähinnä Krimin, kriisin kehittymisestä. Krimin kohdalla ennuste osui oikeaan, mutta Itä-Ukrainan kohdalla väärään. Oletin näet, että länsi ei siedä Venäjän toimien kiihtymistä ja Ukrainakin edes jossain määrin ryhdistyy. Toisin kävi. Etenkin Ukrainan suoritukset ovat olleet täysin ponnettomia. Hyvä esimerkki tästä on se, että Ukrainan kriisissä puhutaan koko ajan Putinista, joka siis kiistää osallisuutensa. Mutta yli puolet suomalaisistakaan tuskin edes tietää, kuka on Ukrainan presidentti. Tässä alkaa suorastaan epäillä, että Venäjä pitää jollain lailla ainakin osaa Ukrainan johdosta hyppysissään.

Venäjän strategia Ukrainassa näyttää ainakin päällisin puolin saaneen lännen täysin ymmälleen. Venäjä käy Ukrainassa sumusotaa eli kiistää järjestelmällisesti kaiken osallisuutensa. Oikeasti tätä ei usko kukaan. Siksi onkin päähän alkanut hiipiä epäilys lännen toiminnasta. Olisiko länsi sittenkin yhden siirron edellä strategiassa ja ajamassa Venäjää ansaan?

Ehkä länsimaat ovat oppineet siitä, mitä tapahtui 1930-luvulla. Jälkikäteen on oltu kovasti viisaita ja sanottu, että Hitler olisi pitänyt pysäyttää jo 1938 eikä suostua Minskin - eikun hups, Münchenin sopimukseen. Mutta olisiko tämä ollut kuitenkaan viisasta? Jos Hitler olisi tuolloin pysäytetty, hänet muistettaisiin Saksan jaloilleen nostaneena valtiomiehenä, jonka länsivallat syrjäyttivät - ja natsismi eläisi ja voisi hyvin. Nyt hänen annettiin mennä liian pitkälle ja natsismi saatiin kitkettyä kerralla pois. Ehkä länsimaat ovat ajamassa Venäjää samaan tilanteeseen. Tosin Venäjän kanssa on Saksaan verrattuna kaksi ongelmaa: sillä on ydinase ja se on niin suuri, että yksikään ulkovalta ei uskalla antaa yhdenkään kilpailijan saada Venäjää vaikutuspiiriinsä. Toisaalta Venäjä - silloinen Neuvostoliitto - on jo kerran houkuteltu ansaan, joten miksi länsi ei tekisi samaa toiste. 1980-luvulla Ronald Reagan haastoi Neuvostoliiton kulutuskilpaan Tähtien sota -hankkeellaan. Neuvostoliiton talous yski ja lopulta koko maa kaatui. Reagan ei välttämättä ollut Hollywoodin kirkkain tähti, mutta miehellä oli selkeä näkemys ja se riitti.

Jos oletetaan, että Venäjää ollaan houkuttelemassa ansaan, niin oleellinen kysymys on se, mihin asti Venäjälle ollaan valmiita antamaan siimaa. Eli kuinka syvälle Venäjän annetaan koukku nielaista. Tähän kysymykseen on kuitenkin mahdotonta vastata, kun ei ole salakuuntelulaitteita lännen johtajien kabineteissa ja kristallipallokin on sumuinen.

Siksi onkin katsottava, miten Venäjä aikoo edetä. Todennäköisesti maa kerrallaan. Valkovenäjä on jo de facto taskussa, joten sille ei tarvitse tehdä mitään. Tällä hetkellä työn alla on Ukraina. Venäjä kaappaa Ukrainasta niin ison palasen kuin vain pystyy. Jos koko maan valtaus ei onnistu, jätetään konflikti kytemään vastaisen varalle ja siirrytään seuraavaan kohteeseen. Merkittäviä mahdollisuuksia on kolme: Baltia, Suomi ja Keski-Aasia. Näistä Baltia kuuluu NATO:oon ja on siksi ongelmallinen. Toisaalta se oli osa Neuvostoliittoa toisin kuin Suomi. Näillä molemmilla on siis yksi haittapuoli. Helpompi kohde on Keski-Aasia. Siellä on Kazakstan, jonka tilanne on hyvin identtinen Ukrainan kanssa. Molemmissa on suuri venäläisvähemmistö, jota voi käyttää viidentenä kolonnana - toki heidän mielipidettään kysymättä. Lisäksi siinä missä Ukrainalla oli Venäjän vuokraama laivastotukikohta Krimillä, on Kazakstanissa avaruuskeskus Baikonur. Sevastopolin laivastotukikohta piti korvata Novorossijskin tukikohdalla, jonka piti olla valmis 2012. Sattuneista syistä rakennustyöt ovat yhä kesken. (Päivitys 6.7.2019: Ei ole valmista vieläkään ja tuskin tuleekaan.) Kannattaisi varmaan pitää silmällä, onko Venäjä tekemässä mitään suunnitelmia Baikonurin avaruuskeskuksen korvaamiseksi eli miten Kaukoidän kosmodromi edistyy. Tosin Baikonurin vuokra-aikaa on jäljellä vielä 35 vuotta, mutta maksuista on jo ollutkin sopivasti riitaa. (Päivitys 6.7.2019: Yllättävää kyllä, Kaukoidässä on saatu edistystä aikaan. Ehkä Kazakstan saa sittenkin olla rauhassa.)

Mutta eteni Venäjä mihin suuntaan tahansa, sen strategia on sama. Haastetaan riitaa ja kiistetään kaikki. Konflikteja pidetään yllä kaikissa suunnissa ja niihin valmistaudutaan samanaikaisesti. Etenkin venäläisvähemmistöjä muissa maissa hyödynnetään propagandassa. Viimeiset 20 vuotta Venäjä on valittanut esimerkiksi vironvenäläisten huonosta kohtelusta, jonka hyödylliset idiootit ovat jopa nielleet. Totuus on toinen: esimerkkinä Viron maahanmuuttotilastoja (Annual Report on Migration and International Protection Statistics ) vuodelta 2009:
Muuttajia Virosta Venäjälle: 193
Muuttajia Venäjältä Viroon: 505.
Eikä siinä kaikki. Oletettavasti vironvenäläiset saavat Venäjän passin ja muuttoluvan Venäjälle aina halutessaan. Venäjänvenäläiset eivät saa muuttolupaa Viroon tuosta vaan. Millainenhan tilasto olisi jos saisivat? On totta, että Virossa venäläisten asema on heikompi kuin virolaisten. Se ei ole kuitenkaan läheskään niin huono kuin venäläisten asema Venäjällä.

Nettitrollien käytöstä Venäjä onkin jo jäänyt kiinni. Näitä hyödynnetään varmasti johdattelemassa keskustelua väärille uralle ja sumun levittämisessä. Tahtomattaan monet auttavat uskomalla heitä.

Viime aikoina on Suomessa puhuttu paljon venäläisten oudoista maakaupoista. Strategisten kohteiden läheltä on ostettu kiinteistöjä. Tämä ei ole paljastunut Venäjän valtion bulvaanien tekosiksi, mutta kumma olisi jos se ei sitä olisi. Useimmat asian kiistäjät toteavat aivan oikein, että ei niistä käsin spetsnaz-joukkoja johdeta tai asevarastoja rakennella. Mutta todellinen tarkoitus onkin konfliktin luominen. Jos virallinen Suomi reagoisi näihin maakauppoihin, Venäjä saisi syyn välien huonontamiseen. Ja jos tilanne aikanaan kiristyy ja näitä kiinteistöjä ratsataan, niin siitähän saadaan kätevästi casus belli. Kiinteistöjen hankkimisen ainoa järkevä syy on valmistautuminen konfliktin syyn hakemiseen.

On varauduttava myös siihen, että konfliktin kiristyessä jossakin reunamaassa, jonka Venäjä pyrkii seuraavaksi saamaan haltuunsa, käyttöön otetaan sumusodan lisäksi myös ns. märät operaatiot. Jos Ukrainassa nousisi merkittävä kansallinen johtaja, hän joutuisi varsin suurella todennäköisyydellä kohtalokkaaseen autokolariin.

Nykypäivänä tiedustelupalvelujen raportit johtohenkilöistä ovat varsin perusteelliset. Niiden avulla Venäjä - kuten tietysti mikä tahansa muu maa - voi päätellä, ketkä johtajista ovat omalta kannalta hyödyllisiä ja ketkä haitallisia. Haitallisista eli selkärangallisista ja kyvykkäistä voidaan päästä eroon myös järjestämällä sopivia, uran päättäviä skandaaleja. Tyhmät ja taipuisat taas jätetään rauhaan, jolloin noste vie heidät korkeampiin asemiin. Ja tarvittaessa kriisitilanteessa päätöksentekoketju voidaan lamauttaa salamurhin, joista sitten esitetään asianmukaiset valittelut ja kiistetään osallisuus. Tähän voi tietysti todeta, että johtajat kannattaa suojata hyvin. Tämä ei kuitenkaan riitä. Ehkä jopa tehokkaampaa on murhata johtajan läheisiä ihmisiä: jos vaikka asevoimien komentaja murhataan, hänen varamiehensä astuu remmiin. Mutta jos hänen perheensä kuolee vaikka kodin "tulipalossa", johtaja pysyy asemassaan mutta lamaantuu toimintakyvyttömäksi, mikä on komentoketjulle vielä tuhoisampaa.

Venäjä on immuuni kaikelle moraalille ja kunniottaa vain voimaa ja päättäväisyyttä. Ronald Reagan ymmärsi tämän ja se onkin ainoa asia, mitä Venäjästä tarvitsee ymmärtää, kuten hänen saavuttamistaan tuloksista nähdään.

Hallitus on vankka

Elettiin vuotta 202? ja Suomessa hallitsi edelleen vuonna 2019 valtaan astunut vasemmistohallitus. Oli käynyt kuten sosialistista talouspolitiikkaa noudatettaessa aina käy eli toisten rahat olivat loppuneet. Vastoin yleistä harhaluuloa tähän ongelmaan on olemassa kaksi ratkaisua, ei vain yhtä.
Yleisesti tunnettu ratkaisu on vähentää sosialismia, mikä yleensä tarkoittaa väistämättä jonkinmoista rytinää ja yhteiskunnallista levottomuutta. Se on vähän kuin yrittäisi ratkaista yli tulvivan tekojärven ongelmaa poraamalla patoon reikä.
Toinen ja vähemmän tunnettu ratkaisu on korottaa patoa. Eli lisätä sosialismin määrää. Tämä ratkaisu on toteutettavissa vain tiettyyn rajaan asti, kuten padonrakentaminenkin. Padonrakentamisessa rajoittavat tekijät ovat perusteiden kantavuus ja käytettävissä olevat resurssit. Sosialismin lisäämisessä rajoittavat tekijät ovat valtaapitävien valmius käyttää voimakeinoja kansaa vastaan sekä kansalta ryöstettävissä olevien resurssien määrä.

Suomen pääministeri Antti Rinne oli mainettaan viisaampi mies. Mikä ei silti vielä ollut kovin paljon sanottu. Siitä huolimatta hän oli varautunut tilanteeseen jo etukäteen nähdessään, että rahanjakopolitiikka Curley-ilmiöineen ei voinut jatkua nykyisellään kovin kauan. Oli joko vähennettävä menoja tai lisättävä tuloja.

Vähemmän lujahermoisella miehellä olisivat kädet vapisseet hänen lukiessaan pitelemäänsä paperia, mutta Rinteellä ei. Suomea on kautta historian siunattu (tai kirottu) pääministereillä, joiden pokka pitää. Vapinat juuri ennen romahduksen tuloa oli perinteisesti jätetty Saksan johtajille niin menneisyydessä kuin nykyäänkin.

Pääministeri oli teettänyt selvityksen siitä, mitä oli tehtävä jotta rahat riittäisivät edes jotenkuten. Menojen todellista karsimista ei edes harkittu, ei ainakaan omilta äänestäjiltä. Tunnetusti kansa äänestäisi mieluiten valtaan sen, jonka ohjelma olisi verojen vähentäminen ja palvelujen lisääminen. Ja kaikkein eniten ääniä saisi se, joka esittäsi verojen siirtämistä valtion maksettaviksi. Mutta näitä ei voinut luvata eikä itse asiassa ollut tarvettakaan. Riitti kun miellytti valtaosaa äänestäjistä. Ei, ainoa vaihtoehto oli sosialistisen politiikan lisääminen.

Paperinivaska suhisi pääministerin käsissä. Puolueen nimi oli sosialidemokraattinen puolue, vaikkakin yleensä lisättiin toinen a. Sosiaalidemokraattinen puolue. Pääministeri hymähti ajatellessaan, että yhdyssanan "sosialidemokraattinen" ensimmäinen osa oli muuttunut jo aikoja sitten ja nyt olisi rehellisempää muuttaa toinenkin. "Sosiaalidiktatorinen" olisi oikeampi. Onneksi rehellisyys ei kuitenkaan kuulunut puoluetta rasittaviin ominaisuuksiin.

Hän oli tilannut tämän selvityksen mahdollisista operaatioista sillä toimeksiannolla, että nuppi kaakkoon. Kokeneena poliitikkona hän ymmärsi, että halutessaan mahdottomia piti vaatia vielä enemmän, jotta kompromissina saisi sen mitä oikeasti halusi. Olihan tämä selvitys radikaali. Edes tässä tilanteessa hän ei uskaltaisi aivan kaikkea vaatia, mitä paperissa ehdotettiin. Suurinta osaa kyllä, ja hän uskoi saavansa suurimman osan vaatimastaan läpi. Mikä taas varmistaisi sen, että jotenkuten selvittäisiin ja ennen muuta valta-asema saataisiin pidettyä. Fiksuna miehenä hän toki ymmärsi, että sosialismin lisääminen siirtäisi ongelmia vain eteenpäin, mutta se olisi jo seuraavan poliitikkosukupolven ongelma. Siinäpähän nämä nykyhallituksen nuoremmat ministerit aikanaan pähkäilisivät, miten lisätä sosialismia entisestään. Paitsi ne fiksummat, jotka ymmärtäisivät luopua vallasta ja siirtyä hyvin palkattuun lokoisaan palkkiovirkaan. Tyhmemmille olisi loppujen lopuksi ihan oikein, että joutuvat siivoamaan tätä sotkua, tuumi pääministeri ja luki tiivistelmän vielä kerran.


1. Eläkkeet

Eläkkeistä ei leikata. Kaikki pidetään ennallaan. Paitsi jos eläkeläisellä on omaisuutta. Tällöin hän voi vastata elinkustannuksistaan omaisuutta realisoimalla, ainakin osittain. Katsotaan asialliseksi, että hänen eläkkeestään leikataan tietty prosenttiosuus. Yksi prosenttiyksikkö jokaista kymmentätuhatta euroa ylittävältä osuudelta. Esimerkiksi tuhannen euron eläke ja omistuksessa 120 000 euron asunto, 20 000 euron auto ja 30 000 euron edestä arvopapereita eli 170 000 euron omaisuus. Tällöin eläke leikkaantuu 17 % eli ei ole 1000 euroa, vaan 830 euroa.
Seurauksia: Vanhusten on realisoitava varallisuuttaan, jolloin yhteiskunta tasa-arvoistuu koska perintöjä ei enää ole jaettavaksi.


2. Lapsilisät

Lapsilisiä korotetaan 10 %, myös yksinhuoltajien lisäosaa. Niitä ei kuitenkaan makseta lainkaan perheille, joissa vanhempien yhteenlasketut verotettavat tulot valtionverotuksessa - tai vastaavasti varallisuus, suurempi näistä kahdesta - ylittävät 120 000 euroa. Karsinta alkaa 21 000 eurosta ja on yksi prosenttiyksikkö jokaista tuhatta euroa kohti. Myös äitiyspakkaus jaetaan jatkossa vain tapauksissa, joissa vanhempien yhteenlasketut verotettavat tulot valtionverotuksessa alittavat 60 000 euroa.
Seurauksia: On huomattava, että tämä järjestelmä suosii heikossa asemassa olevia yksinhuoltajia, koska heidän tapauksessaan tuloja ansaitsee vain yksi henkilö. Yhtenäisiä, kahden vanhemman perheitä karsinta rokottaa huomattavasti.


3. Opintotuki

Mikäli opiskelijalla on omaisuutta, opintotuki (ja asumislisät) karsiutuu samalla tavalla kuin lapsilisät, mutta heti tuhannen euron tuloista tai varallisuudesta alkaen. Eli suuremman näistä kahdesta ylittäessä tuhat euroa opintotuesta karsiutuu yksi prosentti ja sen ollessa satatuhatta euroa opintotukea ei saa lainkaan.
Seurauksia: Opiskeluaikojen pitäisi lyhentyä, kun työssäkäynnin kannattavuutta suitsitaan.


4. Oppivelvollisuus

Oppivelvollisuusikä nostetaan 25 vuoteen. Mikäli henkilö ei ole tähän mennessä suorittanut ammattitutkintoa, hän ei ole oikeutettu työttömyyskorvaukseen. Samalla vanhempien nykyistä, 20 vuoteen yltävää elatusvelvollisuutta nostetaan 25 vuoteen. Vanhempien tulot huomioidaan opintotuessa.
Seurauksia: Vanhempien elatusvelvollisuus tulee de facto koskemaan vain vanhempia, joilla on varallisuutta. Samalla varakkaat vanhemmat tukevat lapsiaan enemmän, jolloin valtion maksurasite pienenee.


5. Työttömyyskorvaukset

Aktiivimallista luovutaan sen sivukustannusten takia. Peruskorvausta korotetaan 20 %. Ansiosidonnaisen osan suuruus lasketaan puoleen nykyisestä, samoin sen määräaika puolitetaan. Työttömyyskorvausta leikataan, mikäli työttömällä on varallisuutta. Leikkausprosentti toimii samoin kuin eläkkeissä. Leikkaus tapahtuu myös, mikäli työttömän puolison verotettavat tulot tai varallisuus ylittävät vastaavat rajat.
Seurauksia: Työttömyyskorvausten maksumäärät vähenevät huomattavasti, kuitenkaan heikoimmassa asemassa olevien korvauksia ei leikata. Sivutuotteena perheet hajoavat, kun kokonaisansiot havaitaan paremmiksi sinkkuina.


6. Luparahastus

Drone-lennättäminen on jo tulossa luvanvaraiseksi. Vastaavia harrastuslupia voidaan keksiä loputtomiin. Urheiluseuratoimijoiden on suoritettava pakollinen lupakortti, joka on kolme vuotta kerrallaan voimassa. Ratsastusta harrastavien on suoritettava hevosen ajokortti. Soutu- ja muillekin veneille on määrättävä rekisteritunnukset ja viiden vuoden välein tehtävä katsastus. Yksityisyrittäjille määrätään yrittäjäkortti, johon vaadittava tutkinto on suoritettava kolmen vuoden välein.
Seurauksia: Työllisyystilanne paranee, kun kaikille luville tarvitaan valvojat. Lupien hintaan voidaan upottaa leimaveroja, joiden avulla valtion kassa karttuu.


7. Yhteisverotus

Siirrytään aviopuolisoiden yhteisverotukseen, jossa puolisoiden verotettavat tulot lasketaan yhteen ja verotetaan kuin kyseessä olisi vain yksi ihminen. (Tämä ei tietenkään koske avopareja, koska valvonta olisi mahdotonta, eikä rekisteröityjä parisuhteita, koska tämä on pieni korvaus heteronormatiivisesta sorrosta.)
Seurauksia: Vanhanaikaisen avioliiton tien loppu. On mahdollista, että säädöstä yritetään kiertää vale-eroilla, joissa pariskunta eroaa virallisesti ja jatkaa kuitenkin yhteiseloa. Tätä voidaan suitsia ottamalla käyttöön avioerovero. Sen suuruudeksi voi määrätä vaikkapa 50 % kyseisen henkilön sinä vuonna maksamista valtionveroista.


8. Varallisuusvero

Otetaan vuonna 2005 poistettu varallisuusvero uudelleen käyttöön. Rikkaiden poismuuton pelossa ei kuitenkaan entisessä, vaan uudessa muodossa. Varallisuusveroa tulee maksaa 100 000 euroa ylittävästä omaisuudesta 5 %. Veromaksimi saavutetaan 200 000 euron kohdalla, jolloin veroa maksetaan 5000 euroa. Tämän suuremmaksi varallisuusveron määrä ei voi kasvaa.
Seurauksia: Vero ei kosketa ihmisiä, jotka eivät omista asuntoa tai muuta varallisuutta. Miljoonien suuruisissa omaisuuksissa 5000 euroa ei tunnu myöskään, joten tämä ei käytännössä vaikuta varakkaiden veropakolaisuuteen.


9. Autoverotus

Autoveroa nostetaan 50 %. Autoveroihin myönnetään kuitenkin Helsinkiin 60 %, muihin yli 100 000 asukkaan kuntiin (sekä Kauniaisiin) 40 % ja yli 30 000 asukkaan kuntiin 20 % huojennus. Tämä siitä syystä, että seuduilla on toimiva julkinen liikenne, joten siellä auton omistavat ilmiselvästi tarvitsevat autoa välttämättä ja heitä on siitä turha rangaista.
Seurauksia: Väestön pakkautuminen entistä enemmän suurkeskuksiin, mikä on ekologisesti järkevää. Maaseudulle jäävät vain ne, jotka eivät kerta kaikkiaan halua tai pysty muuttamaan sieltä pois. Kepu hyväksyy suunnitelman, koska tällä tavalla se saa pidettyä valtansa kunnissa - olkoonkin että asukasmäärät ovat vähäiset.


10. Äänioikeuden laajentaminen

Äänioikeus laajennetaan kaikkiin 15 vuotta täyttäneisiin Suomessa asuviin tai Suomesta turvapaikkaa hakeneisiin. Äänioikeus on perusihmisoikeus ja suurimmalla osalla turvapaikanhakijoista ei ole mahdollisuutta äänestää omassa maassaan.
Seurauksia: Laajennetun äänioikeuden piiriin tulevista valtaosa äänestää vihervasemmistolaisia puolueita. Maahanmuuttajat siksi, että nämä puolueet kannattavat rahanjakoa ja nuoriso siksi, että ymmärrystä elämän realiteeteista ei vielä ole. Näin saadaan valta pysymään varmemmin nykyisen hallituskoalition käsissä. Tosin nuorisovaalien tulosten perusteella vaikuttaa siltä, että joka vaalipiirissä arvonnassa numeron 69 saaneen läpipääsymahdollisuudet moninkertaistuvat.


Pääministeri laski paperin pöydälle. Vain yksi epäilys jäyti hänen mielessään. Sosialismin lisäämisessä rajoittavat tekijät ovat valtaapitävien valmius käyttää voimakeinoja kansaa vastaan sekä kansalta ryöstettävissä olevien resurssien määrä. Resursseja oli yhä ryöstettävissä keskiluokalta ja voimakeinojakin oltiin valmiita käyttämään. Mutta vedettäisiinkö nyt hihna liian kireälle? Tähän asti oli luotettu siihen, että keskiluokalla oli liikaa hävittävää. Eivät he uskaltaneet ilmaista tosiasioita riistosta, haittamaahanmuutosta ja sosialismista julkisen häpeän ja ansiotulojen menettämisen pelossa. Mutta entäpä jos nyt tästä ohjelmasta hyväksyttäisiin edes puolet? Olisiko se liian pitkälle menemistä? Nousisiko keskiluokka kapinaan?
Yhtäkkiä pääministerin takaraivossa alkoi jyskyttää korvamatona tietty kappale. Kappale, jonka sanat sopivat keskiluokan tilanteeseen täydellisesti. Valmis marssilaulu keskiluokan kapinan nousulle. Historian ironiaa pahimmillaan: sata vuotta, ympäri käydään ja yhteen tullaan:



1. Pieni Suomen kansa
katkoo kahleitansa
kärsimysten malja se jo kukkuroillaan on.
Raakaa sortovaltaa vastaan
nostaa maasta armeijastaan
jalon kansan parhaat pojat taistohon.

2. Hallitus on vankka
kätyrlauma sankka
se kauhuntuskaa levittää yl' onnettoman maan.
Urhojansa kansanvalta
työntää esiin kaikkialta
elämästä, kuolemasta kamppaillaan.

3. Kiihtyy yhä taisto
vapauden vaisto
keskiluokan keskuudessa kasvaa yhä vaan.
Ei nyt auta hallitusta
piinat, kidutus ja tuska
urhot kaatuu vapauden laulut huulillaan.

4. Virkavallan huolena
vankilat ja tuonela
tutkimatta hirttäminen, mestaus.
Kumouksen sankari
sydänveren antavi
kallis on se vapauden lunastus.

5. Kumouksen myrskyt
kapinat ja tyrskyt
riehuu valtakunnan äärest äärehen.
Siellä hirmuhenget saavat
sydänverta janoavat
särpiellä hurmejuomat kanssa korppien.

6. Kuinka kauan vielä
teurastusta siellä
ennen kuin kansalle koittaa vapaus.
Eipä taiston tuoksinassa
tiedä kumpi voittamassa
vallankumousko vaiko taantumus.

7. Kylvömme kun tehdään
kasvaa kerran tähkään
sadoin kerroin kirkkahampi onnen aika uus.
Silloin pieni Suomen kansa
muistaa sankarpoikiansa
ilonkyyneleitä palkaks' saapi sankaruus.