tiistai 9. marraskuuta 2021
Uutiskatsaus 45/2021
1. Kerrankin asiaa Ylellä
Toki juttu on jo kaksi vuotta vanha, mutta kommentaattori linkkasi sen. Kirjoitin viime viikolla jutun, jota pidän ehkä koko bloggaushistoriani tärkeimpänä. Siinä laskelmat ja graafit osoittavat selkeästi, että maapallolla on tasan yksi ympäristöongelma: kehitysmaiden väestönkasvu. Ylen juttu uskalsi sivuta tätä jo pari vuotta sitten, täsmälleen niin ansiokkaasti kuin julkisuudessa uskaltaa kirjoittaa.
Toki jutussa oli puutteensa. Esimerkiksi looginen virhe, jossa todettiin: Lundin yliopisto kohahdutti kaksi vuotta sitten tutkimuksella, jossa listattiin eri elämänvalintojen vaikutusta hiilijalanjälkeen. Ylivoimaisesti tehokkain keinoista oli tehdä vähemmän lapsia.
Tämähän ei ole ollenkaan tehokkain keino. Vielä tehokkaampi lyhyellä tähtäimellä on tehdä itsemurha. Pitkällä tähtäimellä tehokkain on hankkia enemmän lapsia. Tällöin katoaa haittamaahanmuuton perustelu väestön vähenemisestä ja mitä vähemmän haittamaahanmuuttoa, sitä enemmän populaatio koostuu ihmisistä, jotka ratkaisevat ongelmia enemmän kuin niitä aiheuttavat.
Toisaalta jutussa kerrotaan myös suoraan syy, miksi väestönkasvusta ei voida puhua: ”keskustelu väestönkasvun rajoittamisesta tarjoaa suoraa polttoainetta rasistisille ja muukalaisvihamielisille kannoille.” On siis parempi antaa maailman tuhoutua kuin puhua ikävistä asioista.
Jutussa kuitenkin uskalletaan sanoa ääneen osa siitä, mistä vaietaan: ”Miltei kaikki nousu tulee Afrikasta. Aasiassa kasvu on jo taittumassa.” Tämäkin on vain osatotuus. Aasiassa kasvu on taittumassa maissa, joissa vallitsee edes jonkinlainen sivistys. Lähi-idässä se jatkuu yhä, paitsi että osa kasvusta on siirtynyt lähi-itäläisten väestönkasvuksi länsimaissa. Lisäksi jutussa ei uskalleta kunnolla kritisoida Kuznets-käyrää, jonka ideana on virallisesti hyväksytty totuus: nopea kasvu, hidastuminen ja tasaantuminen. Tämä malli toimii valitettavasti vain länsimaissa. Kehitysmaissa, etenkin Afrikassa, oikea malli on: menneisyyden supernopea kasvu, nykyisyyden kasvun jatkuminen ja tulevaisuudessa odottava katastrofi. Afrikan maiden väestönkasvuprosentti on jatkuvasti 2-3 prosentin luokkaa, kun Euroopan maissa se ei käytännössä koskaan ylittänyt edes yhtä prosenttia. On käsittämätöntä, että mallin odotetaan toimivan kun jo pelkkä lähtötilanne on täysin erilainen! Lisäksi Afrikan maat ovat nyt siinä vaiheessa, jossa Euroopassa kasvu taittui. Afrikassa se ei ole taittunut, päinvastoin useissa maissa kasvuprosentti on jopa noussut.
2. Rokotekriittisyys nostaa päätään
Alan vähitellen hivuttautua kohti rokotekriittisten leiriä. En siksi että minulla olisi ollut rokotteista oireita. En siksikään että kaksi rokotettakaan ei suojaa ja kolmatta yhtä tehotonta puuhataan. Vaan siksi että Jari Tervo, johon luotan suuresti, lausui näkemyksensä. Kolumnissaan hän haukkui rokotekriittiset maan rakoon. Jos joku joka on yhtä suurella prosentilla väärässä asiakysymyksissä sanoo näin, niin kyllä se herättää epäilyksiä.
3. Kaikki ovat tasa-arvoisia, mutta toiset ovat tasa-arvoisempia kuin toiset
Helsingin kaupunki ilmoitti luopuvansa lihan tarjoamisesta kaupungin tilaisuuksissa, mutta rajasi kuitenkin ”arvovieraat” eli kaikkein juhlallisimmat tilaisuudet tämän ulkopuolelle. Jotenkin hämärästi muistin syövereistä pyrkii esiin oppi, jossa sanottiin että johtajan tulee näyttää esimerkkiä.
Joka tapauksessa, mikäli satun joskus olemaan tilaisuudessa jossa Helsingin kaupunki tarjoaa ruuat, lupaan tilata pizzataksin paikalle. Oletan että saan sentään käyttää kaupungin tarjoamia ruokailuvälineitä vai saastuvatko ne lihansyönnistä?
Tarkemmin ajatellen tässä olisikin loistava bisneksen paikka. Kuvitelkaa nyt, että joku yrittäjä ottaisi selvää milloin on Helsingin kaupungin tilaisuus ja parkkeeraisi liikuteltavan snägärikojunsa pihaan. Tai pizzafirma tarjoaisi alennusta ryhmätilauksesta – taksi kurvaa pihaan, porukka hakee pizzat ja marssiin kaupungin ruokapöytiin syömään.
4. Logiikkaa yli ymmärryksen
Helsingin seudun liikenne (HSL) esitti tarkistusmaksun nostamista 80 eurosta 100 euroon. Vasemmiston valtuutetut älähtivät, sillä tarkistusmaksun nostaminen ”osuisi erityisesti vähäosaisiin”. Ja minä kun luulin että se osuisi erityisesti rikollisiin. Tarkistusmaksulta on helppo tapa välttyä ja se on maksaa matkalippu.
Loogisesti tämä on ihan sama kuin jos vasemmistoliitto vaatisi myymälävarkauksiin puuttumisen lopettamista siksi, että niihin puuttuminen aiheuttaa varkauksiin syyllistyville ongelmia ja mahdollisesti jopa merkinnän rekisteriin. Tai mistäs minä tiedän etteivätkö jo tällaista lausuntoa rustailisi, tunnetusti kun on vaikeaa keksiä mitään niin typerää ettei vihervasemmisto sitä kannattaisi.
5. Varoitusteksti
Carl Barksin vanhoista Aku Ankka -joulusarjoista koostettiin uusi kirja. Ajan hengen mukaisesti siihen liitettiin varoitus: ”…Tarinoissa esiintyy välillä asenteita ja näkemyksiä esim. perhe-elämästä, tieliikenteestä ja siipikarjan hoidosta, jotka saattavat vaikuttaa auttamattoman vanhanaikaisilta ja jopa vastuuttomilta. Uskomme lukijoiden osaavan tulkita ne ajankuvaksi, ei elämänohjeiksi. Toimitus”. Tiedossa ei ole, viittaako ”siipikarjan hoidon” vanhanaikaisuus siihen että ankoilla ei ole housuja.
Itse asiassa tämä varoitustekstin lisääminen voisi olla hyvä asia. Nykyisin kun esitetään ajan hengen mukaisia näkemyksiä, niihin tulisi liittää teksti: ”…Tässä esiintyy järjestelmällisesti asenteita ja näkemyksiä esim. perhe-elämästä, seksuaalisuudesta ja politiikasta, jotka saattavat vaikuttaa auttamattoman epäloogisilta ja jopa vastuuttomilta. Uskomme lukijoiden osaavan tulkita ne ajankuvaksi, ei elämänohjeiksi.”
6. Reppu ja reissumies
Reissumies jää jatkossa hyllyyn, sillä firma päätti uudistaa leipäpussiaan monimuotoisuuden nimissä tarkoituksena, että yhä useampi mies tulisi hyväksytyksi sellaisena kuin on. Valitut kolme uutta pärstää pussiin olivat turkkilainen transu, suomalainen narkkari ja neekeririkollinen. Näihin sitä varmaan tyypillinen suomalainen reissumies samaistuukin. Ei sitten käynyt mielessä että pyytäisi poseeraamaan kolme ihan tavallista suomalaista miestä, vaikka putkiasentajan, luokanopettajan ja opistoupseerin?
Tietysti tässä sopii toivoa, että ”Reissumies” osoittautuisi enteeksi. Tästä mallia narkkareille, kriminaaleille ja haittamamuille: reppu selkään ja mars mahdollisimman kauas.
7. Toistuva uutinen
Blaablaablaa ... Aziz Nita Bouhout ja Ilham Abdeselam Mohamed … jäkjäkjäk … kahden vuoden ja kuuden kuukauden vankeuteen sekä kahden vuoden ja neljän kuukauden vankeuteen … käläkäläkälä … törkeästä huumausainerikoksesta … päläpäläpälä … Helsingin käräjäoikeus tuomitsi … jepjepjep.
(Huom. Koska tämä uutinen on joka uutiskatsauksessa, vain nimi, tuomion pituus, tekotapa ja tuomioistuimen sijainti vaihtelevat, katsoin parhaaksi jouduttaa lukemista jättämällä toistuvat osat pois.
Tällä kertaa vielä lisäys. Uutisessa rikoksen tehneeseen seurueeseen viitattiin ”espanjalaisperheenä”, vaikka nimet olivat suunnilleen niin kaukana José Gonzalezista kuin mahdollista!)
8. Turhia syytöksiä
Joku TV-ohjelma oli saanut huomattavaa negatiivista julkisuutta, kun sen osallistujista yksi onkin syytettynä törkeästä raiskauksesta ja törkeästä lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä. Eikä siinä kaikki, toinenkin ohjelmaan osallistunut sai tuomion laittomasta uhkauksesta ja taloussotkujakin on riittävästi. Tästä on sinänsä turha ohjelma saanut turhaa kuraa niskaansa. Tämähän on vähän sama kuin aikoinaan Paleface sai turhaa kuraa, kun hänen rasismin vastaisella videollaan esiintynyt arabi olikin tehnyt rasistisen murhan tappamalla ikääntyneen suomalaisen. Ei ole ohjelman vika vaan suorastaan välttämätöntä että jos siinä esiintyy neekeri tai arabi, niin rikostuomio löytyy huomattavalla todennäköisyydellä.
Tasapuolisuuden nimissä on toki mainittava, että myös kyseisessä ohjelmassa esiintyvillä suomalaisilla on rikoksia tilillään. Seura tekee kaltaisekseen.
9. Laiva kääntyy
Otsikkolinkki vie Iltalehden pääkirjoitukseen, jossa todetaan Suomen olevan Ruotsin tiellä jengirikollisuudessa. Jutussa tuodaan haittamaahanmuuton vaikutus esiin hämmästyttävän suoraan, jopa lähes realistisella tasolla. Monia muitakin vastaavia juttuja on parin viime viikon aikana näkynyt. Tästä se alkaa, toteaisi optimisti, mutta odotamme imperiumin vastaiskua jossa todetaan että vika on kotouttamisen epäonnistumisessa. Mikä ei kyllä pidä paikkaansa – kotouttaminen on onnistunut yli kaikkien realististen odotusten, se on kotoutuminen joka on epäonnistunut. Kaikkein aikaansaavinta ja tehokkainta työtä on rasismin vastainen työ – on todella käsittämätöntä että rasismia esiintyy niin vähän kun katsoo millaista jälkeä haittamaahanmuutto tekee.
Ruotsin tiellä siis ollaan ja se on vähintäänkin vaarallista, sillä Ruotsi on jo nyt Euroopan vaarallisin maa. Oleellisin ero murhissa on vieläpä se, että Ruotsissa ne ovat matujen jengiväkivaltamurhia, joissa toki kuolee puolivahingossa myös ihmisiä siinä missä Suomessa suurin osa henkirikoksista on ryyppyporukoiden jäsentenvälisiä – toistaiseksi.
Syyksi rikollisuuden nousuun tarjotaan tietysti COVID-sulkutoimenpiteitä, jotka ovat iskeneet pahiten Helsinkiin. Tosin näiden toimienpiteiden osasyynähän on tietysti jälleen kerran haittamaahanmuutto, sillä kuten tilastot osoittavat niin sairastuneiden määrä on tässä ryhmässä moninkertainen. Eli ollaan takaisin lähtöruudussa syyn suhteen.
Ratkaisuksi on puolestaan tarjottu dialogia, jonka kuvitus on jostain käsittämättömästä syystä päässyt läpi. Haittamaahanmuuttajien ongelmiin hakevat ratkaisua suomalaiset, joita avustaa yksi harvoista työtä tekevistä somaleista – työtä, johon ei olisi mitään tarvetta ilman somaleita. Ironiaa parhaimmillaan.
Hyvä asia kuitenkin on, että vähitellen suomalaisnuoriin kohdistuvasta väkivallasta aletaan puhua ja jopa julkaistaan tekijöiden tuntomerkkejä pelkäämättä rasistiksi leimautumista.
Slummiutuminen on hyvässä vauhdissa. Tästä seuraa suomalaisen koulutuksen koko ajan kiihtyvä rapautuminen. Kun Suomessa syntynyt haittamamujen jälkeläinen tulee alakouluun, suomen kielen taito on keskimäärin 2,5-vuotiaan suomalaisen tasolla. Ei näistä enää saada ”työvoimapulan” paikkaajia, ainoastaan elättejä. Eivätkä toistakymmentä vuotta Suomessa eläneet vanhemmat pärjää vanhempainvartissa ilman tulkkia. On tämä vain aika kumma, sillä joka ainoa tietämäni Suomeen muuttanut itäaasialainen on osannut suomea vuoden kuluttua paremmin kuin yksikään tietämäni Suomeen muuttanut arabi tai neekeri kymmenen vuoden kuluttua. Tämä varmaan aiheutuu siitä, että itäaasialaisia on tuettu enemmän kuin muita.
10. Riskiryhmää
Afganistanissa vaarallisiin ammatteihin kuuluvat kaikki, mutta heti sikafarmarin perässä hyvänä kakkosena taitaa tulla dj:n duuni. Tämä koettiin hääjuhlissa, joissa erehdyttiin soittamaan musiikkia. Paikalle hyökkäsivät talibanin asemiehet, jotka tappoivat kolme ja haavoittivat useita.
Tiedossa ei ole, esitettiinkö seuraavissa juhlissa tunnettu afganistanilaiselokuva Yhdet häät ja neljät hautajaiset.
Tiedossa ei myöskään ole, tapahtuiko isku lieventävien asianhaarojen vallitessa eli soittiko dj Antti Tuiskua.
11. Sleepy Joe
Joe Biden oli nukahtaa ilmastokokouksessa. Tätä pidetään merkkinä hänen etenevästä dementiastaan. Kyllähän asia on toisaalta niin, että jos tylsässä kokouksessa viitsisi olla koko ajan skarppina torkkumisen sijaan, se olisi ennemminkin merkki dementiasta. Tämä olikin yksi etätyön eduista, kun saattoi ottaa rennommin kuin normikokouksessa. Kerrankin Salli ihmetteli mikä meteli työhuoneesta kuuluu ja otti sitten salaa kuvan, kun kuorsasin työhuoneen lattialle rahtaamallani patjalla kuulokkeet korvilla. Yritin jälkeenpäin väittää etten olisi nukkunut, mutta todisteet olivat vakuuttavat.
12. Alma
Vihdoinkin kirjallisuudentutkimuksessa on huomattu asia, jonka totesin jo parikymmentä vuotta sitten. Yleisesti ollaan oltu sillä kannalla, että Väinö Linnan suurteoksessa Täällä Pohjantähden alla ei ole päähenkilöä, tosin jotkut ovat pitäneet sellaisena Koskelan Jussia, jotkut Akselia, tasa-arvolaiset jopa Elinaa ja metailijat Pentinkulman kylää. Mutta teoksessa on yksi ainoa henkilö, joka on mukana alusta loppuun toisten syntyessä ja kuollessa. Alma Koskela, josta ei paljon puhuta eikä häntä liiemmin kuvailla. (Tai no, onhan Janne Kivivuorikin, mutta hän on romaanin alussa juuri puhumaan opetteleva taapero.) Mutta joka kerran kun teoksessa tapahtuu jotain tärkeää, Alma on puolihuomaamattomana sivussa mukana. Kun Koskelan pojat lähtevät talvisotaan ja Juhani toteaa isoveljiensä hävinneen näkyvistä riihen taa, Alma sanoo vaimeasti kamariin mennessään:
- Niin. Riihen taka ne aina häviää… Riihen taka meiltä hävitään kun lähdetään… Kapinaan taikka sotaan, ammuttavaksi taikka työhön… Mihinkä kullonkin mennään...
Jos teoksesta pitäisi valita yksi repliikki joka sen tiivistää, se olisi tuo. Eikä ole sattumaa että sen sanoo nimenomaan Alma, vieläpä vaimealla äänellä.
13. Nappulakenkää
Espanjalainen tv-kommentaattori sai potkut syyllistyttään kahteen kardinaalivirheeseen. Ensimmäinen oli luulla, että mikki on kiinni. Toinen oli se, että hän erehtyi tällöin sanomaan pikimustasta ranskalaispelaajasta ”Tämä jätkä on tummempi kuin asunsa”. Seuraava pysäkki olikin sitten lopputilin kuittaaminen. Tämä siitä huolimatta, että pelaaja itse vakuutti ettei loukkaantunut kommentista, mistä hänelle propsit. Saas nähdä missä vaiheessa ei saa enää kertoa edes pelaajien pituuksia, ikää tai mitään muutakaan ominaisuutta. Sukupuolen mainitseminen lieneekin jo kiellettyä.
14. Epäonnistunutta kotoutumista
Lupaava venäläiskiekkoilija Artur Kajumov, Lokomotiv Jaroslavin miehiä ja Chicago Blackhawksin varaus, alkoi valmistella siirtymistään rapakon taakse sopeutumalla jo valmiiksi sikäläisiin juhliin eli viettämällä Halloweenia. Ihan putkeen ei sinänsä hyvässä tarkoituksessa tehty juhliminen mennyt. Halloweenina kun on tarkoitus pukeutua epäuskottaviksi mielikuvitusolennoiksi. Kajumov taas oli vetäissyt kaavun päälleen, rätin päähänsä ja leikki-Kalashnikovin kouraansa. Somemyrsky oli valmis. Sen siitä saa, kun rikkoo koodia ja pukeutuu realistiseksi hahmoksi mielikuvitusolennon sijaan.
15. Piiskaa vai pulttipistooli?
Nykyaikainen viisiottelu aikoo luopua ratsastuksesta ainakin osin Tokion olympiaskandaalien takia. Ratsastuksen korvannee pyöräilyn maantieajo, eikä maastopyöräily kuten kuusi vuotta sitten ehdotin. Tämä olisi ollut lajin alkuperäisen idean eli taistelulähetin tehtävän mukaista.
Seuraus lajinvaihdosta on nyt se, että nykyaikaisen viisiottelun lajeista kolme on maantiepyöräily, juoksu ja uinti. Tuleeko mieleen jotain toista olympialajia, jossa olisivat jo nyt samat lajit? Olisiko tämä laji mahdollisesti suositumpi? Onko viisiottelun asema olympialajina jo lähtölaskennassa?
Joka tapauksessa mikäli asiaa ajattelee asianomaisten eli hevosten kannalta, niin nyt ei enää tule piiskaa. Toisaalta hevosten tarve vähenee, kun viisiottelijoiden ei tarvitse enää harjoitella ratsastamista. Odotettavissa on meetvurstin hinnanlasku raaka-aineen määrän kasvaessa.
16. Ansiot suorituksen mukaan
Oletteko kuulleet, että Juventuksella on suomalaispelaaja? En ollut minäkään. Tarkemmin sanottuna Juventuksen naisjoukkueen riveissä pelaa suomalainen Tuija Hyyrynen, silloin kun vaihtopenkiltä kentälle komennetaan.
Itse juttu keskittyy siihen epäkohtaan, että naisjalkapalloilijat tienaavat vähemmän kuin miesjalkapalloilijat. Maailman parhaiten tienaavan naisjalkapalloilijan palkka on noin puoli prosenttia parhaiten tienaavan miesjalkapalloilijan palkasta. Olisihan se mielenkiintoista jos ansiot olisivat tasa-arvoisia. Silloin yksikään naisjalkapalloilija ei tienaisi senttiäkään. Brasilian naisten maajoukkue pelasi taannoin harjoitusottelun Gremion C-junioreita vastaan ja hävisi 6-0. Luuletteko että Gremion C-junioreille maksetaan saman verran kuin Brasilian maajoukkuenaisille?
Tilanne on ihan sama kuin jos motokuskeiksi pitäisi palkata samalla palkalla sellaisia jotka niittävät puuta nurin vain kymmenesosan siitä mitä normikuskit.
Sitten testi: missä arvokisoissa Suomen jalkapallomaajoukkue pelasi ensi kertaa?
Vastasitko että vuoden 2021 EM-kisoissa? Vai osasitko arvata että kyseessä on ansa? Jos vastasit ”vuoden 2021 EM-kisoissa”, olet sovinisti. Jos osasit arvata että kyseessä on ansa etkä silti osannut vastata oikein mutta muistit vuoden 2021 EM-kisat, sitten vasta sovinisti oletkin. Oikea vastaus on vuoden 2005 EM-kisat, joissa pelasi naisten jalkapallomaajoukkue. Tämän jälkeenkin naiset ovat pelanneet kahdesti EM-kisoissa. Jostain syystä näitä ei vain lasketa.
Jos haluatte tasa-arvoa, ryhtykää yleisurheilemaan. Siellä palkkiot ovat samat.
17. Odotetut pohjat
Vanhojen Malminkartanon portaiden ennätysmies Jouko Juntunen, 400 ja 800 metrin juoksija, ilmestyi sitten uusiin portaisiin ja runttasi odotetusti parhaan ajan. Ainoa mikä yllätti oli ero muihin – listakakkosen aikaan on matkaa käsittämättömät seitsemän sekuntia! Juntunen on rakenteeltaan kuin luotu porrasjuoksuun. 185-senttinen kroppa ei ole liian pitkä eikä liian lyhyt, lisäksi Juntusella on hieman kokoistaan juoksijaa lyhyemmät jalat jotka auttavat portaissa. Mietityttää mitä Michael Johnson olisi mahtanut parhaina päivinään saada aikaiseksi. Kaikkein oleellisin osa suorituksessa oli kuitenkin Juntusen tekniikka. Näki että porrasharjoituksissa on vietetty aikaa. Jos laskisi suhdeluvun maakontaktin pituus per ilmalentoon kestänyt aika, se olisi Juntusella aivan ylivertainen. Porrasjuoksun salaisuus on se, että ponnistaa nopeasti ja antaa vapaan jalan lentää rauhassa riuhtomatta. Jos ilmalennon aikana kiskoo jalkaa väkisin eteenpäin, hapot iskevät paljon aiemmin.
Loppukevennys: Alien-huumoria
Totesin jo vuosia sitten, että pienillä vihreillä miehillä on mahtava huumorintaju. Miksi muuten he ilmestyisivät vain totaalisille hörhöille, joita ei kukaan usko?
Eräs loistavimmista ulkoavaruuden olioiden kohtaamisesta kertovista elokuvista on Ensimmäinen yhteys. Siinä Jodie Fosterin esittämän astrologin tutkimusryhmä saa viestin alieneilta:
Suodatuksen ja zoomauksen jälkeen käy siis ilmi, että vegalaiset lähettivät takaisin ensimmäisen Maasta sieppaamansa kuvalähetyksen, joka oli saksalaisten lähetys Berliinin olympialaisten avajaisista, Adolf Hitlerin osuus. Tästä syntyikin mukava soppa, kun alienien epäiltiin olevan natseja.
Paljon uskottavampi versio olisi ollut alienien trollaus. Ei, tämä ei ole sama video kuin äskeinen vaikka alkaakin samoin. Kärsivällisyyttä:
lauantai 6. marraskuuta 2021
Uusinta: Se pieni ero
Lukijalle: Kun esi-isämme laskeutuivat puusta alas, jatkon kannalta ei ole niinkään suurta merkitystä sillä milloin tämä tapahtui vaan sillä, mitä sen jälkeen tapahtui eli miksi kehitys eteni tai sitten ei edennyt yhtä vauhdikkaasti:
Englanti on harvinaisen paska kieli, koska siinä ei ole varsinaisia synonyymeja vaan vivahde-eroja, joista pitää olla helvetin tarkkana tai tekee itsensä naurettavaksi natiivin silmissä. Kuten kävi aikoinaan elokuvaohjaaja Michael Curtizille (alkujaan unkarilainen Manó Kaminer), joka elokuvan Ne 600 urhoollista kuvauksessa käski tuoda paikalle ratsastajattomat hevoset: ”Bring on the empty horses!” Jolloin David Niven & co saivat sellaisen naurukohtauksen, ettei filmauksesta tullut vähään aikaan mitään. Suomalaiselle kommentti ei ole edes huvittava, koska suomen – kuten luultavasti myös Curtizin äidinkielen unkarin – kielessä ”tyhjä” tarkoittaa jotain puuttuvaa. Kun taas englannin kielessä ”empty” tarkoittaa tyhjää tilaa, jolloin näyttelijät saivat mielikuvan ontoksi kaiverretuista hevosista. Lausahdus päätyi sittemmin Nivenin mainion elämäkerran nimeksi.
On kuitenkin tilanteita, joissa englannin kieli on suomen kieltä parempi ja yksi niistä on tämän kirjoituksen aihe. Kun suomen kielessä sanoo ”apina”, se tarkoittaa paljon laajempaa joukkoa kuin ”monkey” englannin kielessä. Englannin kielessä hännättömään apinaan (simpanssit, gorillat, orangit, gibbonit) ei voi viitata sanalla ”monkey”, vaan on käytettävä sanaa ”ape”. Suomen kielessä on olemassa tätä sanaa vastaava ilmaisu ”ihmisapina”, mutta se on kömpelönä harvinainen.
Jatkossa käytän sanaa ”apina” tarkoittamaan nimenomaisesti ihmisapinoita ja niistäkin lähinnä simpansseja ja gorilloita, jossain määrin orankeja ja tuskin lainkaan gibboneita.
Ymmärrettävistä syistä ihmisen ja apinan kehityslinjojen täsmällinen muoto on edelleen jossain määrin epäselvä. Suuntaviivat ja summittainen aikataulu ovat kuitenkin tiedossa.
Varhaisimmat tunnetut hännättömät apinat elivät noin 20 miljoonaa vuotta sitten. Samoihin aikoihin gibbonien linja erkaantui muista. Noin 15 miljoonaa vuotta sitten orankien esi-isät sanoivat heippa ja lähtivät Aasiaan. Gorillat erkaantuivat omalle linjalleen vajaa kymmenen miljoonaa vuotta sitten. Viimeisenä nykyään elossa olevista lajeista toisistaan erkaantuivat ihmislinja ja simpanssilinja pari miljoonaa vuotta gorillojen jälkeen.
Ainakin ihmislinjassa oli lukuisia senkin jälkeisiä eriytymisiä ja umpikujia, mutta jätetään ne huomioitta ja keskitytään siihen, mitä meillä on nyt. Eli nykyihminen, jonka lähimmät sukulaiset ovat simpansseja (nykylajit simpanssi ja kääpiösimpanssi), gorilloja (taksonomia hieman epäselvä, mutta nykykäsityksen mukaan läntinen tasankomaagorilla ja itäinen tasankomaagorilla, joilla on alalajeja, esimerkiksi vuorigorilla on itäisen lajin alalaji) sekä orangit (borneon- ja sumatranoranki). Gibboneihin (luokittelusta riidellään, 14-19 lajia) ei mennä, koska niiden evoluutio on kehittynyt enemmän hännällisten apinoiden suuntaan siinä missä simpanssit, gorillat ja orangit muistuttavat selvästi enemmän ihmistä.
Vaikka simpanssit erkaantuivatkin ihmisestä viimeisenä, se ei silti välttämättä tarkoita että ne muistuttaisivat käytökseltään ja älykkyydeltään eniten ihmistä. Jotkut tutkijat pitävät gorilloja ihmismäisempinä ja jotkut orankeja älykkäimpinä. Lajilla A piirre X on ihmismäisempi kuin lajilla B, kun taas piirteen Y suhteen tilanne on päinvastainen. Tämä on luonnollista.
Yleisesti ottaen poikkeama on kuitenkin samansuuntainen ihmiseen verrattuna lajista riippumatta. Jos tarkastelemme ominaisuutta Z, niin lähes poikkeuksetta kaikki apinat poikkeavat ihmisestä keskenään samaan suuntaan. Eli jos ihminen on lukusuoralla tietyssä pisteessä, kaikki apinat ovat kyseisestä pisteestä joko oikealle tai sitten vasemmalle – mutta eivät molemmissa suunnissa.
Näiden erojen tarkastelu antaa meille jotain vinkkiä siitä, mihin suuntaan ihmisen evoluutio on kehittymässä – tai ainakin mihin sen pitäisi olla kehittymässä. Ihmisten välillä on eroja ja on nimittäin niin, että yleensä mitä lähempänä apinoita jokin ominaisuus ihmisessä on muihin ihmisiin verrattuna, sitä negatiivisempi ominaisuus se on ihmispopulaation kannalta. Ainakin pitkällä tähtäimellä. Kuvitellaan ominaisuus X, jonka arvo keskimääräisellä gorillalla on 100 ja keskimääräisellä ihmisellä 50. Tällöin on varsin luonnollista, että yhteiskunnan kannalta tehokkaampi ja tuottavampi ihminen on sellainen, jonka ominaisuuden X arvo on 45 eikä 55. Näin siksi, että 45 on kauempana gorillasta kuin 55. Samaten on yhteiskunnalliselta kannalta suotavaa, että ominaisuus X:n lukuarvo muuttuu pikkuhiljaa populaatiossa kauemmas gorillan arvosta, jolloin yhteiskunta toivottavasti muuttuu paremmaksi.
10. Puhekyky
Ilmeisimpiä eroja ihmisten ja apinoiden välillä on puhekyky, mutta tämä on sattumaa. Apinoiden äänihuulten rakenne ei mahdollista sellaista puhetta, mihin ihmiset pystyvät. Joskus puhekyvyn väitetään kehittyneen sosiaalisen rakenteen takia, mutta tämä ei todellakaan voi pitää paikkaansa. Apinoiden sosiaalinen yhteisö on paljon tiiviimpi kuin ihmisten. Puheen tarkoitus on ilmaista asioita, joiden ilmaisu elein on vaikeaa tai jopa mahdotonta. Kenties työkalujen kehittäminen ja rakentaminen eli pitkän ajan suunnittelu aiheutti puhekyvyn tarpeen.
Kyvyssä puhua ei liene merkittäviä eroja ihmisten välillä. Erot tulevat näkyviin siinä, kuinka abstraktille tasolle keskustelu voidaan viedä.
9. Karvoitus
Apinoilla on turkki, ihmisillä ei. Luultavasti ihmisen karvat karisivat siinä vaiheessa, kun laji muutti asumaan paahtavalle savannille ja oppi hikoilemaan. Mutta ihmisen muutettua pois Afrikasta evoluutio heitti taas häränpyllyä ja karvoista tuli ilmeisesti kylmemmässä ilmastossa selviytymisvaltti. Aina siihen asti kunnes vaatetus keksittiin, jolloin karvankasvatukseen kului taas liikaa energiaa. Seurauksena oli hauskan näköinen karvoituskartta, jossa karvattomimpia ovat afrikkalaiset, sitten karvoitus lisääntyy rajusti Välimeren alueelle asti vähentyäkseen taas pohjoista kohti mentäessä. Ja kuten yleisesti tiedätään, runsas karvoitus liitetään usein alkukantaiseen olemukseen. Ei tiettävästi ole olemassa tutkimuksia, ovatko saman populaation sisällä karvaisemmat miehet aggressiivisempia ja vähemmän älykkäitä.
Karvarannepizza on fakta.8. Voima
Voimantuottoa tutkittaessa on havaittu simpanssien olevan noin 1,5-2 kertaa niin voimakkaita kuin samanpainoinen ihminen (oletettavasti mies). Suurin piirtein sama pätee varmaan muihinkin apinoihin.
Ihmisten keskuudessa voimaa on aina ihailtu, mutta toisaalta pidetty alkukantaisena. On ilmeistä, että ihmisen evoluutio on karistanut melkoisen määrän lihaksia pyrkiessään parempaan energiatalouteen. Yhtä ilmeistä on se, että ihmisyksilön absoluuttinen voima ei kerro välttämättä yhtään mitään hänen geneettisestä lahjakkuudestaan voimaan, koska voimantuotanto on suhteellisen helposti harjoituksella parannettava ominaisuus. Jonkinlaisia arvauksia voi toki tehdä ihmisten välisistä eroista. Suurimmat erot voimatuotannossa ihmisen ja apinan välillä - absoluuttisen voiman lisäksi - ovat luultavasti kyvyssä hypätä pystysuunnassa ketterästi, koska apinat ovat tottuneempia puussa liikkumiseen. Tätä ominaisuutta tarvitaan esimerkiksi korkeushypyssä ja koripallossa.
7. Kieli
Apinoille on opetettu merkkikieltä ja viittomakieltä, jossa ne ovat saavuttaneet huomattavia, satojen sanojen sanavarastoja. Tämä on kuitenkin varsin vaatimaton määrä verrattaessa mihin tahansa ihmiskieleen. Kielet puolestaan eivät ilmeisesti eroa sisäiseltä kompleksisuudeltaan toisistaan merkittävästi. Joidenkin kielten ilmaisuvoima on suurempi, ts. sillä voidaan usein ilmaista esimerkiksi abstrakteja asioita helpommin, mutta tämä johtuu kulttuurista eikä kielen rakenteen ongelmista. Kuten jokainen vieraita kieliä osaava tietää, jotkut asiat vain on helpompaa sanoa toisella kielellä, koska siihen löytyy osuvampi ilmaisu tai sana. Eikä tässä ollut pätkääkään besserwisseriyttä. Mutta kieli on välttämätön siihen, että kyetään suunnittelemaan pitkällä tähtäimellä. Ja kuten hyvin tiedetään, jotkut ihmiset osaavat tämän paremmin kuin toiset. Apinoille tämä ominaisuus ei ole niin tärkeä, koska ne elävät seuduilla joilla vuodenaikojen vaihtelu on hyvin vähäinen.
6. Yksiavioisuus
Orangit ovat yksineläjiä, jotka yleensä kohtaavat vain pariutuessaan eivätkä muodosta parisiteitä, vaan parittelevat kiima-aikana kohdalle osuvan kumppanin kanssa. Gorillat elävät laumoissa, joita yleensä hallitsee yksi kaikkien naaraiden kanssa paritteleva uros, tosin poikkeuksiakin löytyy. Simpanssitkin ovat laumaeläimiä, mutta etenkin kääpiösimpanssien seksitouhut saavat villeimmätkin roomalaiset orgiat näyttämään luostarielämältä.
Kun katsotaan ihmiskunnan historiaa, voidaan helposti havaita että menestyneimmät yhteiskunnat ovat yksiavioisia. Juutalaiset alkoivat pärjätä vasta sitten, kun luopuivat vanhatestamentillisesta moniavioisuudesta ja sitä ennenkin moniavioisuus oli varsin poikkeuksellista. Islamilaisessa yhteiskunnassa taas moniavioisuus on monessa maassa normi ja tulokset näkyvät. Yhdysvalloissa yhden vanhemman perheissä elävien lasten osuus on valkoisilla 25 % ja mustilla 66 %. Alhaisin lukema on aasialaisilla, 16 % ja mustien jälkeen toiseksi korkein intiaaneilla, 52 %.
5. Kyky juosta
Gorillan maksimaalinen juoksunopeus on luokkaa 30 km/h. Simpanssit ovat aavistuksen nopeampia. Orangit ovat huomattavasti kömpelömpiä ja hitaampia. Ihmisen maksiminopeus on yli 40 km/h, mutta tämä pätee vain huippusprinttereihin. Useimmat ihmiset eivät pärjää lyhyellä matkalla gorillalle tai simpanssille edes tasaisella maalla, saati sitten maastossa. Tilanne on täysin toinen, jos matka on pidempi. Gorillalla tai simpanssilla ei ole mitään mahdollisuuksia edes kohtuullisessa kunnossa olevaa ihmistä vastaan Cooperin testissä, saati sitten maratonilla.
Ihmisen fyysinen evoluutio on kehittänyt meitä kolmeen asiaan: ajattelemaan abstraktisti, työskentelemään näppärästi sormilla ja juoksemaan pitkiä matkoja. Vain harvat nisäkkäät - käytännössä jotkut sorkka- ja kavioeläimet sekä susi ja kenguru - ovat kestävyysjuoksussa parempia kuin ihminen.
Ihminen eroaa siis apinoista ennen muuta kestävyysjuoksukykynsä ansiosta. Yleinen harhaluulo on, että afrikkalaiset ovat kestävyysjuoksijoina ylivertaisia. Tilastollisesti voi laskea, että tämä on hevonkukkua. Kenialaisten ja etiopialaisten hallinta perustuu vain valtavaan yrittäjämäärään. Eurooppalaisella tosissaan kestävyysjuoksua harjoittelevalla on suurempi todennäköisyys päätyä huippujuoksijaksi kuin itäafrikkalaisella. Ja loppujen lopuksi itäafrikkalaiset ovat pelkkä anomalia - todellisuudessa suurin osa afrikkalaisista maista on umpisurkeita kestävyysjuoksussa. Tilastopajan miesten maratonin kaikkien aikojen lista menee poikki karsintarajasta 2:15:30. Siihen tai parempaan on yltänyt 4611 juoksijaa. Heistä ilmeisesti yksikään ei ole länsiafrikkalainen. (Tarkistin haulla suurimmat maat eli Nigerian, Nigerin, Ghanan, Norsunluurannikon, Senegalin ja Kamerunin - ei löytynyt yhtäkään. Kaksi kongolaista löytyy, mutta Itä-Kongo kuuluu etnisesti Itä-Afrikkaan.) Samalla listalla on 25 syntyperäistä suomalaista. Viiden miljoonan populaatiosta 25 vastaan 500 miljoonan populaatiosta nolla. Itäafrikkalaisten muista afrikkalaista poikkeama sopeuma kestävyysjuoksuun selittyy helposti, kun katsoo millaisessa maastossa he elävät verrattuna muihin afrikkalaisiin.
Sadan metrin kaikkien aikojen tilastossa tilanne on täysin päinvastainen. Tilaston 42 ensimmäistä nimeä ovat ilmeisesti kaikki etniseltä taustaltaan länsiafrikkalaisia. Jaetulla 43. sijalla on ajalla 9,92 ranskalainen Christophe Lemaitre, jonka voin vierestä nähneenä vakuuttaa olevan ihan aitoranskalainen, toisin kuin useimmat muut ko. maan pikamenijät. Alle kymmenen sekunnin on pinkonut sallituissa oloissa 125 juoksijaa, joista ilmeisesti 120 on etnisesti ainakin suurelta osin länsiafrikkalaisia. Lemaitre on ainoa eurooppalainen, lisäksi joukossa on kolme eteläafrikkalaista tummaa kaveria ja yksi kiinalainen.
4. Esiintymisalue
Apinat viihtyvät vain lämpimissä oloissa. Simpanssien ja gorillojen esiintymisalue on käytännössä identtinen. Nykyään esiintymisalue on pienentynyt alkuperäisestä Afrikan tolkuttoman väestönkasvun takia, mutta elinympäristö on sama kuin ennenkin eli Afrikan sademetsät. (Hauska yksityiskohta: kumpiakaan ei ole koskaan esiintynyt Keniassa.) Orankeja puolestaan esiintyy ainoastaan Borneon ja Sumatran saarilla, mutta aiemmin niitä eli koko Kaakkois-Aasiassa ja Etelä-Kiinassa. Eli sademetsissä.
Simpanssien esiintymisalue3. Kypsymisaika
Orankinaaraat tulevat sukukypsiksi 6-11 vuoden iässä ja urokset ovat täysikasvuisia 15-vuotiaina. Tämä on poikkeuksellisen suuri ero sukupuolten välillä, mutta suunta on sama muillakin apinoilla, kuten myös ihmisillä: naaraat kypsyvät aiemmin. Gorilloilla naaraat ovat sukukypsiä 10-12 -vuotiaina ja urokset 11-13 -vuotiaina. Simpanssit kypsyvät noin kahdeksanvuotiaina ja niillä sukupuolten välinen ero on vähäinen tai jopa olematon. Tämä on luonnollista myös niiden pienemmän koon takia, sillä yleensä pienempikokoiset eläimet samassa lajiryhmässä kypsyvät aiemmin.
Kuka tahansa koululääkäri pystyy kertomaan, että viime vuosina Suomeen muuttaneissa ihmispopulaatioissa täysikasvuiseksi kypsyminen tapahtuu keskimäärin vuotta aikaisemmin kuin kantaväestöllä. Tämän näkee myös urheilun juniorisarjoissa, joissa moni ei-kantasuomalainen kilpailuja hallinnut lupaus on kadonnut ynnä muihin siinä vaiheessa, kun suomalaiset ovat saavuttaneet hänet biologisessa iässä. Tosin joissakin tapauksissa kyse on selvästi ollut myös siitä, että syntymäpäivä on ollut 1.1 eli oikea ikä on oman tai vanhempien ilmoituksen varassa. 17-vuotiaana on helppoa pärjätä 14-vuotiaiden sarjassa, mutta parikymppinen ei enää pärjääkään 17-vuotiaiden sarjassa.
2. Sosiaalisuus
Orangit ovat yksineläjiä, mutta simpanssit ja gorillat laumaeläimiä. Ne elävät aina toisten läheisyydessä ja muistuttavat tässä suuresti paviaaneja. Paviaanien taas on joissakin tutkimuksissa havaittu olevan sosiaalisesti jopa ihmisiä lahjakkaampia.
Kun puhutaan siitä, kuinka ihmisellä on "tunneälyä" ja "sosiaalisia taitoja", ylistetään itse asiassa juuri sitä ominaisuutta, joka on apinoilla - ainakin suhteellisesti - parempi kuin ihmisillä. Tässä yhteydessä on lainattava vanhaa suomalaista sananlaskua "joukossa tyhmyys tiivistyy". Ihmisen menestys apinoihin nähden ei perustu heimo-orientoituneeseen ajatteluun, vaan kykyyn toimia yksilöinä yhteisön hyväksi. Heimokantainen ajattelu johtaa aina kunniaväkivaltaan ja alhaisen luottamuksen yhteiskuntiin.
1. Abstrakti ajattelu
Ihmisen ja apinan eroista ilmeisin on älykkyydessä ja ennen kaikkea kyvyssä abstraktiin ajatteluun. Yleisesti hyväksytty näkemys on, että ihmisen abstrakti käsityskyky ohittaa simpanssien, gorilloiden ja orankien keskimääräisen vastaavan tason keskimäärin 4-5 vuoden iässä. Tässä hyvänä mittarina toimii lukutaito. Tiettävästi yksikään apina ei ole koskaan oppinut lukemaan, kun taas ihmislapset kykenevät keskimäärin 5-6 –vuotiaina omaksumaan lukutaidon.
On ilmeistä, että maapallon valloitti ihminen eikä gorilla pääasiallisesti älykkyydessä olevan eron ansiosta. Niinpä on luontevaa olettaa, että ihmiskunnan kehityksestä jatkossakin vastaavat sen älykkäämmästä päästä olevat yksilöt (”yliälykkyys” eli liian suuri poikkeama normista saattaa olla haitta, mutta puhutaan nyt vaikka ylimmästä 10 prosentista). Tässä ominaisuudessa on, kuten hyvin tiedetään, huomattavia keskimääräisiä eroja ihmispopulaatioiden välillä. Kuvitellaan, että olisi olemassa esimerkiksi noin kymmenen miljoonan suuruinen populaatio, joka olisi kahminut noin 150 tiedenobelia. Sitten kuvitellaan, että olisi olemassa noin miljardin suuruinen populaatio, jonka vastaava saldo olisi nolla. Toki tätä eroa voisi yrittää selittää erilaisilla elinolosuhteilla ja olla osin oikeassakin. Mutta ei silloin, jos kyseiset populaatiot olisivat asuneet keskenään samassa maassa satoja vuosia ja toisen Nobel-tiheys olisi vaikka 18-kertainen keskimääräiseen väestöön nähden ja toisen saldo näyttäisi edelleen nollaa, vaikka väestömäärä olisi ensimmäiseen nähden moninkertainen.
Eihän tällaisten todistusaineistojen jälkeen olisi mitään järkeä väittää, että ihmispopulaatioiden välillä ei olisi keskimääräisiä eroja. Se olisi ihan sama kuin väittäisi, että 170-senttisellä on tasan yhtä suuret mahdollisuudet tulla huippukoripalloilijaksi kuin kaksimetrisellä. Yksilötasolla poikkeuksia voi tietysti olla. Eikä kukaan ole kieltämässä 170-senttisiltä koripalloa. Siitä vain, jos taitoa riittää niin tie on auki vaikka NBA-sentteriksi.
Vanha tarina kertoo, että Gibraltar pysyy niin kauan brittien hallussa, kun siellä elää apinoita. Kyseessä ovat Euroopan ainoat luonnonvaraiset apinat eli Gibraltarin kallioilla elävät magotit. Näin ollen apinoiden esiintymisalueen raja ei ole niin selkeä kuin yleisesti luullaan.
torstai 4. marraskuuta 2021
Väestönkasvun valheet - graafit
Huomautus: Tämä on lähes sama teksti minkä julkaisin kolme päivää sitten. Kommentaattorin pyynnöstä korvasin taulukot graafeilla, jotka ovat useimmille ihmisille helpommin hahmotettavissa. Loppupuolelle on lisätty selityksineen pari sellaista vertailutilastoa, joita ei alkuperäisessä kirjoituksessa ollut. Lisään ne myös alkuperäiseen kirjoitukseen.
Sir David Attenborough on luonto-ohjelmien suurin legenda. Jo lähes satavuotias mies on – luonnollisesti haamukirjoittajan avustuksella – naputellut kasaan kirjan, jossa hän kertoo kuinka maailman ympäristöongelmia vastaan voidaan kamppailla. Attenborough vyöryttää esiin valtavan määrän huolestuttavaa kehitystä, mutta vastapainoksi myös ratkaisuja.
Toinen tuore kirja alalta on Bill Gatesin Kuinka välttää ilmastokatastrofi. Gatesin kirja on Attenboroughia spesifimpi sen keskittyessä vain yhteen maailman ympäristöongelmista, mutta lähestymistapa on sama: mitä on tehtävä ja kuinka se on mahdollista.
Ilmastonmuutoksen denialisteja on netti pullollaan. Strategisella, vai pitäisikö sanoa ylistrategisella tasolla ei kuitenkaan ole merkitystä sillä, onko ilmastonmuutos tosiasia vai ei. Todella suurta kuvaa tarkasteltaessa on selvää, että katastrofia kohti mennään, ellei asioille tehdä jotain ja mahdollisimman pian.
Kumpikaan kirjoittajista ei uhraa varsinaiselle ongelmalle eli väestönkasvulle juurikaan sivuja. Gates saa mahdutettua aiheen kolmelle sivulle (suomennoksessa s. 150-152) ja siinäkin ympättynä ruoantuotannon ongelmaan, jonka toteaa ratkaistavissa olevaksi. Attenborough sentään käyttää enemmän tilaa, kokonaisen luvun verran (suomennoksessa s. 202-214) ja sivuaa väestönkasvua parissa muussakin yhteydessä. Hänen ongelmansa on se, että hän uskoo väestönkasvusta sen teorian, jota meille on tungettu ainakin 1970-luvulta lähtien kurkusta alas kaikista medioista ja kouluopetuksessa.
Tiedättehän: ennen teollisen vallankumouksen alkua väestön määrä pysyi pitkällä tähtäimellä suhteellisen samana (tämä onkin ainoa asia mikä teoriassa on globaali totuus), mutta sitten alkoi muutos. Ruoantuotannon, lääkintätaitojen ja teollisuuden kehittyminen mahdollisti voimakkaan väestönkasvun. Kun sitten tietty elintaso saavutetaan, väestönkasvu hidastuu ja lopulta pysähtyy kokonaan, ellei jopa lähde laskuun. Esimerkkinä on tapana käyttää Eurooppaa ja Japania. Joissa malli kieltämättä toimii. Virhe on siinä, että mallia on sovellettu kulttuureihin joissa se on totaalisen virheellinen.
Kuinka ollakaan, Attenborough käyttää esimerkkeinään odoteusti Japania. Pari lainausta: ”...Japanin väkiluku alkoi paisua. Vuosien 1900 ja 1955 välillä se kaksinkertaistui … 1950-luvun ja 1970-luvun alun välillä seurasi talousihme … syntyvyys kuitenkin yhtäkkiä romahti … Nopea väestönkasvu alkoi talttua … Vuonna 2000 Japanin asukasluku oli 126 miljoonaa. Se on edelleen sama.”
Sitten tehdään realiteettitarkastus tutkimalla muutamien maiden todellista kehitystrendiä. Kaikki tiedot on poimittu englanninkielisen Wikipedian artikkeleista Demographics of (maan nimi).
Hyvin samanlaisia lukemia saadaan myös Euroopan maissa, joista muutama esimerkki.
Nämä lukemat näyttävät tukevan teoriaa mitä erinomaisimmin. Ikävä puoli tässä on se, että teoria pätee vain länsimaisen väestön suhteen. Mikäli tarkastelemme mitä tahansa muuta väestöä, se ei toimi. Kun taannoin tutkin maapallon väestönkasvua, niin esimerkiksi Saharan eteläpuolisessa Afrikassa keskimääräinen vuotuinen väestönkasvu vuosina 1957-2017 oli 2,65 %! Tämä on reilusti yli kaksinkertainen siihen nähden, mitä Euroopassa oli edes suurimmillaan! Pelkästään tämä tieto pitäisi riittää siihen, että teoriaa sopii epäillä. Teorian voi puhaltaa helposti täysin kumoon toteamalla, että tutkitun ajanjakson loppuvaiheessa vuosina 2010-2017 lukema oli 2,84 % eli koko tutkimusväliä suurempi! Merkkejä väestönkasvun prosentuaalisesta, saati sitten absoluuttisesta hiipumisesta ei ole. Pelkästään tämä osoittaa, että teoria on väärässä. Nopea kasvu, hidastuminen ja tasaantuminen toimii vain länsimaissa. Kehitysmaissa nämä kolme vaihetta ovat lähinnä menneisyyden supernopea kasvu, nykyisyyden kasvun jatkuminen ja tulevaisuudessa odottava katastrofi.
Katastrofi siksi, että mikään Gatesin tai Attenboroughin kirjoissaan esittämä tai kenenkään muun keksimä pelastusmenetelmä ei yksinkertaisesti lopulta voi riittää, jos ja kun kehitysmaiden väestö saa jatkaa hillitsemätöntä kasvuaan.
Malliesimerkkinä muutama kehitysmaa, aluksi pari osin satunnaisesti valittua Afrikasta:
Sitten vielä Aasiasta vertailukohdaksi Intia, joka ohittaa lähiaikoina Kiinan asukaslukutilastossa:
Muistatteko Attenboroughin kirjasta sen, missä hän kertoi Japanin väkiluvun kaksinkertaistuneen 1900-1955, siis 55 vuoden aikana? No, Intian väkiluvulta on mennyt viimeiseen kaksinkertaistumiseensa (1979-2021) 42 vuotta. Sitä edelliseen kaksinkertaistumiseen (1949-1979) kului 30 vuotta.
Vertailun vuoksi, Ugandan väkiluku kaksinkertaistui vuosina 1997-2018 eli 21 vuodessa. Sitä edelliseen kaksinkertaistumiseen 1976-1997 kului samat 21 vuotta, kuten myös sitä edelliseen 1955-1976. Sitten itsenäistymisensä 1962 eli vajaat 60 vuotta sitten Ugandan väkiluku on yli seitsenkertaistunut.
Suomen väkiluvun ilmeisesti nopein kaksinkertaistuminen tapahtui 1750-1810 ja se kesti noin 60 vuotta. Itsenäisyyden ensimmäisen sadan vuoden aikana Suomen väkiluku 1,76-kertaistui ja ensimmäisen 60 vuoden aikana puolitoistakertaistui, missä on aikamoinen ero Ugandan itsenäistymisen jälkeiseen seitsenkertaistumiseen samassa ajassa.
Sitten vakioluokan vasta-argumenttiin eli eurooppalaisten siirtolaisuuteen. Selityksenä Euroopan vähäiselle väestönkasvulle tarjotaan perinteisesti siirtolaisuutta, lähinnä USA:han. Katsotaanpa USA:n väestötilastoja, jotka on aina tarkastettu hyvinkin täsmällisesti kymmenen vuoden välein tapahtuvassa väestönlaskennassa:
Sitten paneudutaan vallalla olevan väestönkasvuteorian viimeiseen oljenkorteen: kun riittävä elintaso on saavutettu, väestön määrä vakiintuu. Afrikassa ei yksikään maa ole vielä tälle tasolle yltänyt (tuskin koskaan yltääkään), joten sieltä on turha etsiä esimerkkiä. On luotava katse Lähi-Itään. Valitaan sieltä suurin rikas valtio eli Saudi-Arabia:
Tämä huomio tulee ikävällä tavalla todeksi, kun vertaa kahta Lähi-idän naapurimaata toisiinsa.
Tästä päästäänkin sitten siihen, millaiset väestönosat todellisuudessa kasvavat. Katsotaan vaikkapa Israelin todellisuutta taulukossa, jossa ovat rinnakkain juutalaisen ja ei-juutalaisen väestönosan lukemat:
Kuten siis huomataan, tietyt väestöryhmät kasvavat toisia voimakkaammin. Mikäli palaamme Ranskan väestötilastoon, siitä nähdään maahan kohdistunut arabisiirtolaisuus. Ranskalaisten väestökehitys noudattaa kyllä japanilaista mallia, vaikka Ranskan ei noudatakaan. Samaten Japanin väestökehitys olisi ilmeisesti ollut varsin samanlainen kuin Ranskan, mikäli sinne olisi muuttanut suhteessa yhtä paljon arabeja.
Useimmissa maissa etnisyyttä ei tilastoida, joten siitä ei voi saada luotettavia tietoja. USA on tässä poikkeus. Tarkastellaan maan eurooppalais- ja afrikkalaisperäisten väestöjen kehitystä vuodesta 1900 alkaen:
Ei ole mitään syytä epäillä, etteikö sama ilmiö olisi kaikissa länsimaissa. Eurooppalaisen väestön määrä pysyy vakiona tai vähenee samalla kun afrikkalaisen ja lähi-itäläisen väestön määrä kasvaa. Katsotaanpa esimerkkinä yksi Euroopan maa, jossa kyseistä maahanmuuttoa ei ole.
Onko väestön koostumuksella sitten merkitystä? Tähän kysymykseen vastaa parhaiten – kylläkin tahattomasti – Attenborough kirjansa sivulla 106. Siellä hän kertoo kokemuksia Aldabran rauhoitetulta atollisaarelta. Hän kuvaa vierailuaan siellä vuonna 1983: ”...seychellienpalmujen jättimäiset hedelmät olivat oikeastaan ainoa rannoille ajautunut irtoaines.” Sitten nykypäivä: ”Eräs toinen kuvausryhmä kävi saaressa äskettäin. Se löysi ihmisten roskia rannan kaikista osista. Saaren jättiläiskilpikonnat … joutuvat nyt ryömimään muovipullojen, öljykanisterien, ämpäreiden, nailonverkkojen ja kumisten varvassandaalien yli.”
Mikä on ero länsimaissa vuoden 1983 ja 2021 välillä roskaamisen suhteen? Ei mikään. Tilanne on saattanut jopa parantua vajaassa neljässäkymmenessä vuodessa. Eivät merenrannat ole täällä yhtään sen sotkuisempia kuin silloin ja ympäristömyrkkyjen määrä lienee jopa vähentynyt säädösten tiukentumisen ansiosta.
Mikä on ero Intian valtameren rantavaltioissa vuosien 1983 ja 2021 välillä? Ei vuonna 1983 siellä ollut juurikaan muovipulloja tai muuta kertakäyttöroskaa. Nyt on eikä siitä sen paremmin kuin muistakaan ympäristöasioista välitetä.
Seuraavaksi pari vertailukaaviota. Näissä väestönkasvuprosentti on laskettu eri tavoin kuin muissa. Perustilastoina on käytetty niin tiheää vuosijakoa kuin tilastoista on löytynyt – esimerkiksi Suomen kohdalla tilastot on laskettu vuosittaisen väestön perusteella. Sen sijaan esimerkiksi Yhdysvalloille on laskettu kymmenen vuoden välein suoritetun väestönlaskun perusteella eli esimerkiksi vuosien 1970-1980 välillä on joka vuosi käytetty noiden vuosien keskimääräistä kasvuprosenttia. Sitten on laskettu viimeisen kymmenen vuoden keskimääräinen kasvuprosentti ja käytetty kuvaajassa tätä. Esimerkiksi vuoden 1975 lukema on siis vuosien 1966-1975 kasvuprosenttien keskiarvo. Näin on menetelty siksi, että mahdolliset yksittäisten vuosien tilastointivirheet eivät vaikuttaisi ja yleistrendi tulisi selvemmin näkyviin.
Aluksi verrataan Israelia ja Syyriaa:
Nämä käyrät kertovat kulttuurieron oleellisella tavalla. Toisissa kulttuureissa lapsia hankitaan vain sen verran, kun kyetään elättämään hyvällä elintasolla. Toisissa taas lapsia hankitaan elintason saavuttamiseksi ja lopputulos on sotia sekä kurjuutta. Jos kaksi tällä tavoin erilaista kulttuuria yrittää elää samassa maassa, on helppo päätellä kumpi niistä syrjäyttää toisen ja mikä on lopputulos.
Sitten otetaan suurin osa tutkimuksessa olleista maista vuosien 1960-2020 välillä:
Viimeisenä kaavio siitä, kuinka paljon tiettyjen esimerkkimaiden väkiluku on oikeasti muuttunut vuosina 1960-2021. Tässä on laskettu kehitysindeksi merkitsemällä kunkin maan väkilukua vuonna 1960 arvolla 1. Y-akseli kertoo siis sen, kuinka moninkertaiseksi maan väkiluku on kasvanut.
Attenborough toteaa, että maapallon ”ylikulutuspäivä” oli vuonna 1987 23. lokakuuta. Vuonna 2019 se oli 29. heinäkuuta. Tämä ero aiheutuu pelkästään kehitysmaiden väestönkasvusta. Mikäli väkiluku olisi sama kuin 30 vuotta aiemmin, olisi ylikulutuspäiväkin sama. Itse asiassa, mikäli maailman väkiluku olisi sama kuin se olisi 1970-luvun alussa Rooman klubin kiinnittäessä ensi kertaa ihmisten huomion ympäristöongelmiin, mitään ylikulutuspäivää ei edes olisi. Toisin sanoen, mikäli kehitysmaiden väestönkasvu olisi ollut viimeiset 50 vuotta sama kuin länsimaiden, meillä ei olisi minkäänlaisia ylikulutusongelmia.
Sanotaan, että esimerkiksi lihansyöntiä ja polttoaineiden kulutusta pitäisi vähentää niin ja niin paljon. Vähennetään niitä miten paljon tahansa, mikään määrä ei riitä niin kauan kuin kehitysmaiden väestö kasvaa jatkuvasti. 30 vuoden kuluttua suositukset lihansyöntimääristä ym ovat puolet nykyisestä, koska kehitysmaalaisten määrä on kasvanut niin kehitysmaissa kuin länsimaissakin maahanmuuton takia.
Vähennysstrategia tuottaa lopputuloksena maksimaalisen kurjuuden maksimaalisen monelle ihmiselle.
Mikäli asioille ei tehdä hyvin nopeasti jotakin radikaalia, on parempi olla tekemättä niille yhtään mitään. Nykyiset ympäristötoimet muistuttavat tilannetta, jossa rankkasateiden takia tulvivasta tekojärvestä pumpataan vettä ylävirran puolelle maahan, josta se valuu takaisin. Mikäli katastrofi on edessä, on parempi että se tulee mahdollisimman pian kuin mahdollisimman myöhään kahdesta syystä. Ensinnäkin silloin on ehditty tehdä vähemmän vahinkoa ja toiseksi väestörakenne mahdollistaa uuden paluun sivistyneeseen maailmaan huomattavasti nopeammin.
Lopuksi on todettava, että on erittäin kummallista että näistä asioista ei puhuta. Höpötetään kyllä sähköautoista, vihreästä energiasta ja kasvissyönnistä, mutta ei todellisista syistä ympäristöongelmiin. Vaikenemisen vielä jotenkin käsittäisi, mutta ei sitä, että väestönkasvun mallina esitetään aina sitä samaa valheellista mallia: voimakas kasvu, hidastuminen ja tasaantuminen. Kuitenkin on helposti kaivettavissa totuus esiin tilastoista: tämä malli ei ole koskaan pätenyt missään muualla kuin länsimaisen väestön keskuudessa. Kehitysmaalaisille oikea malli on niin ikään kolmivaiheinen: supervoimakas kasvu, kulutuksen nousu ja katastrofi.
Tietysti länsimaissa tehtäviä ympäristötoimia on jatkettava, mutta niiden merkitys on olematon ellei tehdä oikeasti radikaaleja ratkaisuja kehitysmaalaisten väestönkasvun suhteen. Vähin, mitä voidaan tehdä katastrofien estämiseksi on seuraava:
1) Kaikki kehitysapu on toistaiseksi suunnattava väestönkasvun lopettamiseen
2) Mitään muuta kehitysapua ei saa antaa, ellei kohdemaan väkiluku ole vähenemään päin
3) Kaikki maahanmuutto kehitysmaista on ympäristönsuojelun nimissä lopetettava tai toimittava vähintäänkin bilateraaliperiaatteella: kehitysmaista saa muuttaa länsimaihin vain saman verran ihmisiä kuin länsimaista muuttaa kehitysmaihin parantamaan niiden maiden toimintaa länsimaiseen suuntaan
On kuitenkin hyvin mahdollista, että edes nämä toimet eivät riitä. Mitä sitten pitäisi tehdä, jääköön muiden pohdittavaksi.
maanantai 1. marraskuuta 2021
Väestönkasvun valheet
Lisäys 4.11.2021: Tein tästä toisen version, johon kommentaattorin pyynnöstä korvasin taulukot graafeilla, jotka ovat useimmille ihmisille helpommin hahmotettavissa. Loppupuolelle on lisätty selityksineen pari sellaista vertailutilastoa, joita ei alkuperäisessä kirjoituksessa ollut. Ne on nyt lisätty myös tähän alkuperäiseen kirjoitukseen, jossa alkuperäisiä numeerisia tilastoja ei ole graafeilla korvattu.
Sir David Attenborough on luonto-ohjelmien suurin legenda. Jo lähes satavuotias mies on – luonnollisesti haamukirjoittajan avustuksella – naputellut kasaan kirjan, jossa hän kertoo kuinka maailman ympäristöongelmia vastaan voidaan kamppailla. Attenborough vyöryttää esiin valtavan määrän huolestuttavaa kehitystä, mutta vastapainoksi myös ratkaisuja.
Toinen tuore kirja alalta on Bill Gatesin Kuinka välttää ilmastokatastrofi. Gatesin kirja on Attenboroughia spesifimpi sen keskittyessä vain yhteen maailman ympäristöongelmista, mutta lähestymistapa on sama: mitä on tehtävä ja kuinka se on mahdollista.
Ilmastonmuutoksen denialisteja on netti pullollaan. Strategisella, vai pitäisikö sanoa ylistrategisella tasolla ei kuitenkaan ole merkitystä sillä, onko ilmastonmuutos tosiasia vai ei. Todella suurta kuvaa tarkasteltaessa on selvää, että katastrofia kohti mennään, ellei asioille tehdä jotain ja mahdollisimman pian.
Kumpikaan kirjoittajista ei uhraa varsinaiselle ongelmalle eli väestönkasvulle juurikaan sivuja. Gates saa mahdutettua aiheen kolmelle sivulle (suomennoksessa s. 150-152) ja siinäkin ympättynä ruoantuotannon ongelmaan, jonka toteaa ratkaistavissa olevaksi. Attenborough sentään käyttää enemmän tilaa, kokonaisen luvun verran (suomennoksessa s. 202-214) ja sivuaa väestönkasvua parissa muussakin yhteydessä. Hänen ongelmansa on se, että hän uskoo väestönkasvusta sen teorian, jota meille on tungettu ainakin 1970-luvulta lähtien kurkusta alas kaikista medioista ja kouluopetuksessa.
Tiedättehän: ennen teollisen vallankumouksen alkua väestön määrä pysyi pitkällä tähtäimellä suhteellisen samana (tämä onkin ainoa asia mikä teoriassa on globaali totuus), mutta sitten alkoi muutos. Ruoantuotannon, lääkintätaitojen ja teollisuuden kehittyminen mahdollisti voimakkaan väestönkasvun. Kun sitten tietty elintaso saavutetaan, väestönkasvu hidastuu ja lopulta pysähtyy kokonaan, ellei jopa lähde laskuun. Esimerkkinä on tapana käyttää Eurooppaa ja Japania. Joissa malli kieltämättä toimii. Virhe on siinä, että mallia on sovellettu kulttuureihin joissa se on totaalisen virheellinen.
Kuinka ollakaan, Attenborough käyttää esimerkkeinään odoteusti Japania. Pari lainausta: ”...Japanin väkiluku alkoi paisua. Vuosien 1900 ja 1955 välillä se kaksinkertaistui … 1950-luvun ja 1970-luvun alun välillä seurasi talousihme … syntyvyys kuitenkin yhtäkkiä romahti … Nopea väestönkasvu alkoi talttua … Vuonna 2000 Japanin asukasluku oli 126 miljoonaa. Se on edelleen sama.”
Sitten tehdään realiteettitarkastus tutkimalla muutamien maiden todellista kehitystrendiä. Kaikki tiedot on poimittu englanninkielisen Wikipedian artikkeleista Demographics of (maan nimi).
Taulukoissa seuraavat tiedot sarakkeittain:
Vuosi
Asukasluku tuhansina
Vuotuinen väestönkasvuprosentti edelliseen vuosilukuun nähden
Japani:
| Vuosi | Väestö | Kasvu% |
|---|---|---|
| 1900 | 43847 | |
| 1910 | 49184 | 1,16 % |
| 1920 | 55963 | 1,30 % |
| 1930 | 64450 | 1,42 % |
| 1940 | 71540 | 1,05 % |
| 1950 | 82900 | 1,48 % |
| 1960 | 94094 | 1,27 % |
| 1970 | 104345 | 1,04 % |
| 1980 | 116320 | 1,09 % |
| 1990 | 122398 | 0,51 % |
| 2000 | 125386 | 0,24 % |
| 2010 | 125358 | 0,00 % |
| 2020 | 126226 | 0,07 % |
Hyvin samanlaisia lukemia saadaan myös Euroopan maissa, joista muutama esimerkki.
Suomi:
| Vuosi | Väestö | Kasvu% |
|---|---|---|
| 1750 | 421 | |
| 1760 | 491 | 1,55 % |
| 1770 | 561 | 1,34 % |
| 1780 | 663 | 1,68 % |
| 1790 | 705,6 | 0,62 % |
| 1800 | 832,7 | 1,67 % |
| 1810 | 863,3 | 0,36 % |
| 1820 | 1177,5 | 3,15 % |
| 1830 | 1372,1 | 1,54 % |
| 1840 | 1445,6 | 0,52 % |
| 1850 | 1636,9 | 1,25 % |
| 1860 | 1746,7 | 0,65 % |
| 1870 | 1768,8 | 0,13 % |
| 1880 | 2060,8 | 1,54 % |
| 1890 | 2380,1 | 1,45 % |
| 1900 | 2655,9 | 1,10 % |
| 1910 | 2943,4 | 1,03 % |
| 1920 | 3147,6 | 0,67 % |
| 1930 | 3462,7 | 0,96 % |
| 1940 | 3695,617 | 0,65 % |
| 1950 | 4029,803 | 0,87 % |
| 1960 | 4446,222 | 0,99 % |
| 1970 | 4598,336 | 0,34 % |
| 1980 | 4787,778 | 0,40 % |
| 1990 | 4998,478 | 0,43 % |
| 2000 | 5181 | 0,36 % |
| 2010 | 5375,276 | 0,37 % |
| 2020 | 5533,793 | 0,29 % |
Ranska:
| Vuosi | Väestö | Kasvu% |
|---|---|---|
| 1580 | 20000 | |
| 1594 | 18500 | -0,56 % |
| 1600 | 20000 | 1,31 % |
| 1670 | 18000 | -0,15 % |
| 1700 | 21000 | 0,52 % |
| 1715 | 19200 | -0,60 % |
| 1740 | 24600 | 1,00 % |
| 1792 | 28000 | 0,25 % |
| 1801 | 29361 | 0,53 % |
| 1806 | 29648 | 0,19 % |
| 1811 | 30271 | 0,42 % |
| 1816 | 30573 | 0,20 % |
| 1821 | 31578 | 0,65 % |
| 1826 | 32665 | 0,68 % |
| 1831 | 33595 | 0,56 % |
| 1836 | 34293 | 0,41 % |
| 1841 | 34912 | 0,36 % |
| 1846 | 36097 | 0,67 % |
| 1851 | 36472 | 0,21 % |
| 1856 | 36715 | 0,13 % |
| 1861 | 37386 | 0,36 % |
| 1866 | 38067 | 0,36 % |
| 1872 | 37653 | -0,18 % |
| 1876 | 38438 | 0,52 % |
| 1881 | 39239 | 0,41 % |
| 1886 | 39783 | 0,28 % |
| 1891 | 39946 | 0,08 % |
| 1896 | 40158 | 0,11 % |
| 1901 | 40681 | 0,26 % |
| 1906 | 41067 | 0,19 % |
| 1911 | 41415 | 0,17 % |
| 1921 | 39108 | -0,57 % |
| 1926 | 40581 | 0,74 % |
| 1931 | 41524 | 0,46 % |
| 1936 | 41502 | -0,01 % |
| 1946 | 40506 | -0,24 % |
| 1954 | 42777 | 0,68 % |
| 1962 | 46520 | 1,05 % |
| 1968 | 49780 | 1,14 % |
| 1975 | 52656 | 0,81 % |
| 1982 | 54335 | 0,45 % |
| 1990 | 56615 | 0,52 % |
| 1999 | 58521 | 0,37 % |
| 2006 | 61400 | 0,69 % |
| 2016 | 64513 | 0,50 % |
Iso-Britannia:
| Vuosi | Väestö | Kasvu% |
|---|---|---|
| 1851 | 27368,8 | |
| 1861 | 28917,9 | 0,55 % |
| 1871 | 31484,7 | 0,85 % |
| 1881 | 34934,5 | 1,05 % |
| 1891 | 37802,4 | 0,79 % |
| 1901 | 38237 | 0,11 % |
| 1911 | 42082 | 0,96 % |
| 1921 | 44027 | 0,45 % |
| 1931 | 46038 | 0,45 % |
| 1951 | 50225 | 0,44 % |
| 1961 | 52807 | 0,50 % |
| 1971 | 55928 | 0,58 % |
| 1981 | 56357 | 0,08 % |
| 1991 | 57439 | 0,19 % |
| 2001 | 59113 | 0,29 % |
| 2011 | 63182 | 0,67 % |
| 2021 | 67081 | 0,60 % |
Nämä lukemat näyttävät tukevan teoriaa mitä erinomaisimmin. Ikävä puoli tässä on se, että teoria pätee vain länsimaisen väestön suhteen. Mikäli tarkastelemme mitä tahansa muuta väestöä, se ei toimi. Kun taannoin tutkin maapallon väestönkasvua, niin esimerkiksi Saharan eteläpuolisessa Afrikassa keskimääräinen vuotuinen väestönkasvu vuosina 1957-2017 oli 2,65 %! Tämä on reilusti yli kaksinkertainen siihen nähden, mitä Euroopassa oli edes suurimmillaan! Pelkästään tämä tieto pitäisi riittää siihen, että teoriaa sopii epäillä. Teorian voi puhaltaa helposti täysin kumoon toteamalla, että tutkitun ajanjakson loppuvaiheessa vuosina 2010-2017 lukema oli 2,84 % eli koko tutkimusväliä suurempi! Merkkejä väestönkasvun prosentuaalisesta, saati sitten absoluuttisesta hiipumisesta ei ole. Pelkästään tämä osoittaa, että teoria on väärässä. Nopea kasvu, hidastuminen ja tasaantuminen toimii vain länsimaissa. Kehitysmaissa nämä kolme vaihetta ovat lähinnä menneisyyden supernopea kasvu, nykyisyyden kasvun jatkuminen ja tulevaisuudessa odottava katastrofi.
Katastrofi siksi, että mikään Gatesin tai Attenboroughin kirjoissaan esittämä tai kenenkään muun keksimä pelastusmenetelmä ei yksinkertaisesti lopulta voi riittää, jos ja kun kehitysmaiden väestö saa jatkaa hillitsemätöntä kasvuaan.
Malliesimerkkinä muutama kehitysmaa, aluksi pari osin satunnaisesti valittua Afrikasta:
Nigeria:
| Vuosi | Väestö | Kasvu% |
|---|---|---|
| 1950 | 37860 | |
| 1955 | 41122 | 1,67 % |
| 1960 | 45212 | 1,91 % |
| 1965 | 50239 | 2,13 % |
| 1970 | 56132 | 2,24 % |
| 1975 | 63566 | 2,52 % |
| 1980 | 73698 | 3,00 % |
| 1985 | 83902 | 2,63 % |
| 1990 | 95617 | 2,65 % |
| 1995 | 108425 | 2,55 % |
| 2000 | 122877 | 2,53 % |
| 2005 | 139586 | 2,58 % |
| 2010 | 159708 | 2,73 % |
| 2021 | 211401 | 2,58 % |
Uganda:
| Vuosi | Väestö | Kasvu% |
|---|---|---|
| 1950 | 5158 | |
| 1955 | 5899 | 2,72 % |
| 1960 | 6788 | 2,85 % |
| 1965 | 8014 | 3,38 % |
| 1970 | 9446 | 3,34 % |
| 1975 | 10827 | 2,77 % |
| 1980 | 12548 | 2,99 % |
| 1985 | 14631 | 3,12 % |
| 1990 | 17384 | 3,51 % |
| 1995 | 20413 | 3,26 % |
| 2000 | 23758 | 3,08 % |
| 2005 | 28042 | 3,37 % |
| 2010 | 33149 | 3,40 % |
| 2018 | 42729 | 3,22 % |
Etiopia:
| Vuosi | Väestö | Kasvu% |
|---|---|---|
| 1950 | 18434 | |
| 1955 | 20298 | 1,95 % |
| 1960 | 22553 | 2,13 % |
| 1965 | 25480 | 2,47 % |
| 1970 | 28959 | 2,59 % |
| 1975 | 32959 | 2,62 % |
| 1980 | 35426 | 1,45 % |
| 1985 | 41078 | 3,00 % |
| 1990 | 48333 | 3,31 % |
| 1995 | 57042 | 3,37 % |
| 2000 | 65578 | 2,83 % |
| 2005 | 74264 | 2,52 % |
| 2010 | 82950 | 2,24 % |
| 2021 | 117876 | 3,25 % |
Sitten vielä Aasiasta vertailukohdaksi Intia, joka ohittaa lähiaikoina Kiinan asukaslukutilastossa:
| Vuosi | Väestö | Kasvu% |
|---|---|---|
| 1871 | 238831 | |
| 1881 | 253896 | 0,61 % |
| 1891 | 287223 | 1,24 % |
| 1901 | 293550 | 0,22 % |
| 1911 | 315156 | 0,71 % |
| 1921 | 318942 | 0,12 % |
| 1931 | 352838 | 1,02 % |
| 1941 | 388998 | 0,98 % |
| 1951 | 361088 | -0,74 % |
| 1961 | 439235 | 1,98 % |
| 1971 | 548160 | 2,24 % |
| 1981 | 683329 | 2,23 % |
| 1991 | 846327 | 2,16 % |
| 2001 | 1028737 | 1,97 % |
| 2011 | 1210726 | 1,64 % |
| 2018 | 1352642 | 1,60 % |
Muistatteko Attenboroughin kirjasta sen, missä hän kertoi Japanin väkiluvun kaksinkertaistuneen 1900-1955, siis 55 vuoden aikana? No, Intian väkiluvulta on mennyt viimeiseen kaksinkertaistumiseensa (1979-2021) 42 vuotta. Sitä edelliseen kaksinkertaistumiseen (1949-1979) kului 30 vuotta.
Vertailun vuoksi, Ugandan väkiluku kaksinkertaistui vuosina 1997-2018 eli 21 vuodessa. Sitä edelliseen kaksinkertaistumiseen 1976-1997 kului samat 21 vuotta, kuten myös sitä edelliseen 1955-1976. Sitten itsenäistymisensä 1962 eli vajaat 60 vuotta sitten Ugandan väkiluku on yli seitsenkertaistunut.
Suomen väkiluvun ilmeisesti nopein kaksinkertaistuminen tapahtui 1750-1810 ja se kesti noin 60 vuotta. Itsenäisyyden ensimmäisen sadan vuoden aikana Suomen väkiluku 1,76-kertaistui ja ensimmäisen 60 vuoden aikana puolitoistakertaistui, missä on aikamoinen ero Ugandan itsenäistymisen jälkeiseen seitsenkertaistumiseen samassa ajassa.
Sitten vakioluokan vasta-argumenttiin eli eurooppalaisten siirtolaisuuteen. Selityksenä Euroopan vähäiselle väestönkasvulle tarjotaan perinteisesti siirtolaisuutta, lähinnä USA:han. Katsotaanpa USA:n väestötilastoja, jotka on aina tarkastettu hyvinkin täsmällisesti kymmenen vuoden välein tapahtuvassa väestönlaskennassa:
| Vuosi | Väestö | Kasvu% |
|---|---|---|
| 1790 | 3929 | |
| 1800 | 5237 | 2,92 % |
| 1810 | 7240 | 3,29 % |
| 1820 | 9638 | 2,90 % |
| 1830 | 12866 | 2,93 % |
| 1840 | 17069 | 2,87 % |
| 1850 | 23192 | 3,11 % |
| 1860 | 31443 | 3,09 % |
| 1870 | 38558 | 2,06 % |
| 1880 | 49371 | 2,50 % |
| 1890 | 62980 | 2,46 % |
| 1900 | 76212 | 1,93 % |
| 1910 | 92229 | 1,93 % |
| 1920 | 106022 | 1,40 % |
| 1930 | 123203 | 1,51 % |
| 1940 | 132165 | 0,70 % |
| 1950 | 151326 | 1,36 % |
| 1960 | 179323 | 1,71 % |
| 1970 | 203212 | 1,26 % |
| 1980 | 226546 | 1,09 % |
| 1990 | 248710 | 0,94 % |
| 2000 | 281422 | 1,24 % |
| 2010 | 308746 | 0,93 % |
| 2020 | 331449 | 0,71 % |
Sitten paneudutaan vallalla olevan väestönkasvuteorian viimeiseen oljenkorteen: kun riittävä elintaso on saavutettu, väestön määrä vakiintuu. Afrikassa ei yksikään maa ole vielä tälle tasolle yltänyt (tuskin koskaan yltääkään), joten sieltä on turha etsiä esimerkkiä. On luotava katse Lähi-Itään. Valitaan sieltä suurin rikas valtio eli Saudi-Arabia:
| Vuosi | Väestö | Kasvu% |
|---|---|---|
| 1950 | 3121 | |
| 1960 | 4041 | 2,62 % |
| 1970 | 5772 | 3,63 % |
| 1980 | 9801 | 5,44 % |
| 1990 | 16139 | 5,11 % |
| 2000 | 20045 | 2,19 % |
| 2010 | 27448 | 3,19 % |
| 2015 | 31540 | 2,82 % |
| 2019 | 34219 | 2,06 % |
Tämä huomio tulee ikävällä tavalla todeksi, kun vertaa kahta Lähi-idän naapurimaata toisiinsa.
Israel:
| Vuosi | Väestö | Kasvu% |
|---|---|---|
| 1950 | 1370,1 | |
| 1960 | 2150,4 | 4,61 % |
| 1970 | 3022,1 | 3,46 % |
| 1980 | 3921,7 | 2,64 % |
| 1990 | 4821,7 | 2,09 % |
| 2000 | 6369,3 | 2,82 % |
| 2010 | 7695,1 | 1,91 % |
| 2019 | 9098,7 | 1,88 % |
Syyria:
| Vuosi | Väestö | Kasvu% |
|---|---|---|
| 1937 | 2368 | |
| 1950 | 3252 | 2,47 % |
| 1960 | 4565 | 3,45 % |
| 1970 | 6305 | 3,28 % |
| 1980 | 8704 | 3,28 % |
| 1990 | 12116 | 3,36 % |
| 1995 | 14186 | 3,20 % |
| 2004 | 17921 | 2,63 % |
| 2011 | 21124 | 2,38 % |
| 2016 | 17185 | -4,04 % |
Tästä päästäänkin sitten siihen, millaiset väestönosat todellisuudessa kasvavat. Katsotaan vaikkapa Israelin todellisuutta taulukossa, jossa ovat rinnakkain juutalaisen ja ei-juutalaisen väestönosan lukemat:
| Vuosi | Juutalaiset | Kasvu% | Ei-juutalaiset | Kasvu% |
|---|---|---|---|---|
| 1949 | 1013,9 | 148,1 | ||
| 1953 | 1483,6 | 9,98 % | 185,4 | 5,78 % |
| 1957 | 1762,7 | 4,40 % | 213,3 | 3,57 % |
| 1962 | 2068,9 | 3,26 % | 263,1 | 4,29 % |
| 1973 | 2845 | 2,99 % | 493 | 3,88 % |
| 1983 | 3412,5 | 1,84 % | 706,5 | 3,66 % |
| 1990 | 3946,7 | 2,10 % | 875,3 | 3,11 % |
| 1995 | 4522,3 | 2,76 % | 1089,7 | 4,48 % |
| 2000 | 4955,4 | 1,85 % | 1413,6 | 5,34 % |
| 2006 | 5393,4 | 1,42 % | 1723,6 | 3,36 % |
| 2009 | 5665,1 | 1,65 % | 1886,9 | 3,06 % |
| 2017 | 6556 | 1,76 % | 2242 | 2,45 % |
Kuten siis huomataan, tietyt väestöryhmät kasvavat toisia voimakkaammin. Mikäli palaamme Ranskan väestötilastoon, siitä nähdään maahan kohdistunut arabisiirtolaisuus. Ranskalaisten väestökehitys noudattaa kyllä japanilaista mallia, vaikka Ranskan ei noudatakaan. Samaten Japanin väestökehitys olisi ilmeisesti ollut varsin samanlainen kuin Ranskan, mikäli sinne olisi muuttanut suhteessa yhtä paljon arabeja.
Useimmissa maissa etnisyyttä ei tilastoida, joten siitä ei voi saada luotettavia tietoja. USA on tässä poikkeus. Tarkastellaan maan eurooppalais- ja afrikkalaisperäisten väestöjen kehitystä vuodesta 1900 alkaen:
| Vuosi | Valkoiset | Kasvu% | Mustat | Kasvu% |
|---|---|---|---|---|
| 1900 | 66990 | 8841 | ||
| 1910 | 81992 | 2,04 % | 9869 | 1,11 % |
| 1920 | 95102 | 1,49 % | 10496 | 0,62 % |
| 1930 | 110636 | 1,52 % | 11951 | 1,31 % |
| 1940 | 118684 | 0,70 % | 12952 | 0,81 % |
| 1950 | 135437 | 1,33 % | 15133 | 1,57 % |
| 1960 | 158880 | 1,61 % | 18829 | 2,21 % |
| 1970 | 177811 | 1,13 % | 22557 | 1,82 % |
| 1980 | 188033 | 0,56 % | 26506 | 1,63 % |
| 1990 | 199714 | 0,60 % | 30094 | 1,28 % |
| 2000 | 211348 | 0,57 % | 34615 | 1,41 % |
| 2010 | 223563 | 0,56 % | 38902 | 1,17 % |
| 2020 | 204173 | -0,90 % | 41100 | 0,55 % |
Ei ole mitään syytä epäillä, etteikö sama ilmiö olisi kaikissa länsimaissa. Eurooppalaisen väestön määrä pysyy vakiona tai vähenee samalla kun afrikkalaisen ja lähi-itäläisen väestön määrä kasvaa. Katsotaanpa esimerkkinä yksi Euroopan maa, jossa kyseistä maahanmuuttoa ei ole.
Puola:
| Vuosi | Väestö | Kasvu% |
|---|---|---|
| 1950 | 24824 | |
| 1960 | 29561 | 1,76 % |
| 1970 | 32626 | 0,99 % |
| 1980 | 35578 | 0,87 % |
| 1990 | 38119 | 0,69 % |
| 2000 | 38649 | 0,14 % |
| 2010 | 38529 | -0,03 % |
| 2020 | 38265 | -0,07 % |
Onko väestön koostumuksella sitten merkitystä? Tähän kysymykseen vastaa parhaiten – kylläkin tahattomasti – Attenborough kirjansa sivulla 106. Siellä hän kertoo kokemuksia Aldabran rauhoitetulta atollisaarelta. Hän kuvaa vierailuaan siellä vuonna 1983: ”...seychellienpalmujen jättimäiset hedelmät olivat oikeastaan ainoa rannoille ajautunut irtoaines.” Sitten nykypäivä: ”Eräs toinen kuvausryhmä kävi saaressa äskettäin. Se löysi ihmisten roskia rannan kaikista osista. Saaren jättiläiskilpikonnat … joutuvat nyt ryömimään muovipullojen, öljykanisterien, ämpäreiden, nailonverkkojen ja kumisten varvassandaalien yli.”
Mikä on ero länsimaissa vuoden 1983 ja 2021 välillä roskaamisen suhteen? Ei mikään. Tilanne on saattanut jopa parantua vajaassa neljässäkymmenessä vuodessa. Eivät merenrannat ole täällä yhtään sen sotkuisempia kuin silloin ja ympäristömyrkkyjen määrä lienee jopa vähentynyt säädösten tiukentumisen ansiosta.
Mikä on ero Intian valtameren rantavaltioissa vuosien 1983 ja 2021 välillä? Ei vuonna 1983 siellä ollut juurikaan muovipulloja tai muuta kertakäyttöroskaa. Nyt on eikä siitä sen paremmin kuin muistakaan ympäristöasioista välitetä.
Seuraavaksi pari vertailukaaviota. Näissä väestönkasvuprosentti on laskettu eri tavoin kuin muissa. Perustilastoina on käytetty niin tiheää vuosijakoa kuin tilastoista on löytynyt – esimerkiksi Suomen kohdalla tilastot on laskettu vuosittaisen väestön perusteella. Sen sijaan esimerkiksi Yhdysvalloille on laskettu kymmenen vuoden välein suoritetun väestönlaskun perusteella eli esimerkiksi vuosien 1970-1980 välillä on joka vuosi käytetty noiden vuosien keskimääräistä kasvuprosenttia. Sitten on laskettu viimeisen kymmenen vuoden keskimääräinen kasvuprosentti ja käytetty kuvaajassa tätä. Esimerkiksi vuoden 1975 lukema on siis vuosien 1966-1975 kasvuprosenttien keskiarvo. Näin on menetelty siksi, että mahdolliset yksittäisten vuosien tilastointivirheet eivät vaikuttaisi ja yleistrendi tulisi selvemmin näkyviin.
Aluksi verrataan Israelia ja Syyriaa:
Nämä käyrät kertovat kulttuurieron oleellisella tavalla. Toisissa kulttuureissa lapsia hankitaan vain sen verran, kun kyetään elättämään hyvällä elintasolla. Toisissa taas lapsia hankitaan elintason saavuttamiseksi ja lopputulos on sotia sekä kurjuutta. Jos kaksi tällä tavoin erilaista kulttuuria yrittää elää samassa maassa, on helppo päätellä kumpi niistä syrjäyttää toisen ja mikä on lopputulos.
Sitten otetaan suurin osa tutkimuksessa olleista maista vuosien 1960-2020 välillä:
Viimeisenä kaavio siitä, kuinka paljon tiettyjen esimerkkimaiden väkiluku on oikeasti muuttunut vuosina 1960-2021. Tässä on laskettu kehitysindeksi merkitsemällä kunkin maan väkilukua vuonna 1960 arvolla 1. Y-akseli kertoo siis sen, kuinka moninkertaiseksi maan väkiluku on kasvanut.
Attenborough toteaa, että maapallon ”ylikulutuspäivä” oli vuonna 1987 23. lokakuuta. Vuonna 2019 se oli 29. heinäkuuta. Tämä ero aiheutuu pelkästään kehitysmaiden väestönkasvusta. Mikäli väkiluku olisi sama kuin 30 vuotta aiemmin, olisi ylikulutuspäiväkin sama. Itse asiassa, mikäli maailman väkiluku olisi sama kuin se olisi 1970-luvun alussa Rooman klubin kiinnittäessä ensi kertaa ihmisten huomion ympäristöongelmiin, mitään ylikulutuspäivää ei edes olisi. Toisin sanoen, mikäli kehitysmaiden väestönkasvu olisi ollut viimeiset 50 vuotta sama kuin länsimaiden, meillä ei olisi minkäänlaisia ylikulutusongelmia.
Sanotaan, että esimerkiksi lihansyöntiä ja polttoaineiden kulutusta pitäisi vähentää niin ja niin paljon. Vähennetään niitä miten paljon tahansa, mikään määrä ei riitä niin kauan kuin kehitysmaiden väestö kasvaa jatkuvasti. 30 vuoden kuluttua suositukset lihansyöntimääristä ym ovat puolet nykyisestä, koska kehitysmaalaisten määrä on kasvanut niin kehitysmaissa kuin länsimaissakin maahanmuuton takia.
Vähennysstrategia tuottaa lopputuloksena maksimaalisen kurjuuden maksimaalisen monelle ihmiselle.
Mikäli asioille ei tehdä hyvin nopeasti jotakin radikaalia, on parempi olla tekemättä niille yhtään mitään. Nykyiset ympäristötoimet muistuttavat tilannetta, jossa rankkasateiden takia tulvivasta tekojärvestä pumpataan vettä ylävirran puolelle maahan, josta se valuu takaisin. Mikäli katastrofi on edessä, on parempi että se tulee mahdollisimman pian kuin mahdollisimman myöhään kahdesta syystä. Ensinnäkin silloin on ehditty tehdä vähemmän vahinkoa ja toiseksi väestörakenne mahdollistaa uuden paluun sivistyneeseen maailmaan huomattavasti nopeammin.
Lopuksi on todettava, että on erittäin kummallista että näistä asioista ei puhuta. Höpötetään kyllä sähköautoista, vihreästä energiasta ja kasvissyönnistä, mutta ei todellisista syistä ympäristöongelmiin. Vaikenemisen vielä jotenkin käsittäisi, mutta ei sitä, että väestönkasvun mallina esitetään aina sitä samaa valheellista mallia: voimakas kasvu, hidastuminen ja tasaantuminen. Kuitenkin on helposti kaivettavissa totuus esiin tilastoista: tämä malli ei ole koskaan pätenyt missään muualla kuin länsimaisen väestön keskuudessa. Kehitysmaalaisille oikea malli on niin ikään kolmivaiheinen: supervoimakas kasvu, kulutuksen nousu ja katastrofi.
Tietysti länsimaissa tehtäviä ympäristötoimia on jatkettava, mutta niiden merkitys on olematon ellei tehdä oikeasti radikaaleja ratkaisuja kehitysmaalaisten väestönkasvun suhteen. Vähin, mitä voidaan tehdä katastrofien estämiseksi on seuraava:
1) Kaikki kehitysapu on toistaiseksi suunnattava väestönkasvun lopettamiseen
2) Mitään muuta kehitysapua ei saa antaa, ellei kohdemaan väkiluku ole vähenemään päin
3) Kaikki maahanmuutto kehitysmaista on ympäristönsuojelun nimissä lopetettava tai toimittava vähintäänkin bilateraaliperiaatteella: kehitysmaista saa muuttaa länsimaihin vain saman verran ihmisiä kuin länsimaista muuttaa kehitysmaihin parantamaan niiden maiden toimintaa länsimaiseen suuntaan
On kuitenkin hyvin mahdollista, että edes nämä toimet eivät riitä. Mitä sitten pitäisi tehdä, jääköön muiden pohdittavaksi.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
