Tervetuloa!



Hakemisto (Aiempien kirjoitusten pikahaku)


Viikkojuttu (Viikon pääpauhanta)


lauantai 6. marraskuuta 2021

Uusinta: Se pieni ero


Lukijalle: Kun esi-isämme laskeutuivat puusta alas, jatkon kannalta ei ole niinkään suurta merkitystä sillä milloin tämä tapahtui vaan sillä, mitä sen jälkeen tapahtui eli miksi kehitys eteni tai sitten ei edennyt yhtä vauhdikkaasti:

Englanti on harvinaisen paska kieli, koska siinä ei ole varsinaisia synonyymeja vaan vivahde-eroja, joista pitää olla helvetin tarkkana tai tekee itsensä naurettavaksi natiivin silmissä. Kuten kävi aikoinaan elokuvaohjaaja Michael Curtizille (alkujaan unkarilainen Manó Kaminer), joka elokuvan Ne 600 urhoollista kuvauksessa käski tuoda paikalle ratsastajattomat hevoset: ”Bring on the empty horses!” Jolloin David Niven & co saivat sellaisen naurukohtauksen, ettei filmauksesta tullut vähään aikaan mitään. Suomalaiselle kommentti ei ole edes huvittava, koska suomen – kuten luultavasti myös Curtizin äidinkielen unkarin – kielessä ”tyhjä” tarkoittaa jotain puuttuvaa. Kun taas englannin kielessä ”empty” tarkoittaa tyhjää tilaa, jolloin näyttelijät saivat mielikuvan ontoksi kaiverretuista hevosista. Lausahdus päätyi sittemmin Nivenin mainion elämäkerran nimeksi.
On kuitenkin tilanteita, joissa englannin kieli on suomen kieltä parempi ja yksi niistä on tämän kirjoituksen aihe. Kun suomen kielessä sanoo ”apina”, se tarkoittaa paljon laajempaa joukkoa kuin ”monkey” englannin kielessä. Englannin kielessä hännättömään apinaan (simpanssit, gorillat, orangit, gibbonit) ei voi viitata sanalla ”monkey”, vaan on käytettävä sanaa ”ape”. Suomen kielessä on olemassa tätä sanaa vastaava ilmaisu ”ihmisapina”, mutta se on kömpelönä harvinainen.

Jatkossa käytän sanaa ”apina” tarkoittamaan nimenomaisesti ihmisapinoita ja niistäkin lähinnä simpansseja ja gorilloita, jossain määrin orankeja ja tuskin lainkaan gibboneita.

Ymmärrettävistä syistä ihmisen ja apinan kehityslinjojen täsmällinen muoto on edelleen jossain määrin epäselvä. Suuntaviivat ja summittainen aikataulu ovat kuitenkin tiedossa.
Varhaisimmat tunnetut hännättömät apinat elivät noin 20 miljoonaa vuotta sitten. Samoihin aikoihin gibbonien linja erkaantui muista. Noin 15 miljoonaa vuotta sitten orankien esi-isät sanoivat heippa ja lähtivät Aasiaan. Gorillat erkaantuivat omalle linjalleen vajaa kymmenen miljoonaa vuotta sitten. Viimeisenä nykyään elossa olevista lajeista toisistaan erkaantuivat ihmislinja ja simpanssilinja pari miljoonaa vuotta gorillojen jälkeen.
Ainakin ihmislinjassa oli lukuisia senkin jälkeisiä eriytymisiä ja umpikujia, mutta jätetään ne huomioitta ja keskitytään siihen, mitä meillä on nyt. Eli nykyihminen, jonka lähimmät sukulaiset ovat simpansseja (nykylajit simpanssi ja kääpiösimpanssi), gorilloja (taksonomia hieman epäselvä, mutta nykykäsityksen mukaan läntinen tasankomaagorilla ja itäinen tasankomaagorilla, joilla on alalajeja, esimerkiksi vuorigorilla on itäisen lajin alalaji) sekä orangit (borneon- ja sumatranoranki). Gibboneihin (luokittelusta riidellään, 14-19 lajia) ei mennä, koska niiden evoluutio on kehittynyt enemmän hännällisten apinoiden suuntaan siinä missä simpanssit, gorillat ja orangit muistuttavat selvästi enemmän ihmistä.
Vaikka simpanssit erkaantuivatkin ihmisestä viimeisenä, se ei silti välttämättä tarkoita että ne muistuttaisivat käytökseltään ja älykkyydeltään eniten ihmistä. Jotkut tutkijat pitävät gorilloja ihmismäisempinä ja jotkut orankeja älykkäimpinä. Lajilla A piirre X on ihmismäisempi kuin lajilla B, kun taas piirteen Y suhteen tilanne on päinvastainen. Tämä on luonnollista.

Yleisesti ottaen poikkeama on kuitenkin samansuuntainen ihmiseen verrattuna lajista riippumatta. Jos tarkastelemme ominaisuutta Z, niin lähes poikkeuksetta kaikki apinat poikkeavat ihmisestä keskenään samaan suuntaan. Eli jos ihminen on lukusuoralla tietyssä pisteessä, kaikki apinat ovat kyseisestä pisteestä joko oikealle tai sitten vasemmalle – mutta eivät molemmissa suunnissa.

Näiden erojen tarkastelu antaa meille jotain vinkkiä siitä, mihin suuntaan ihmisen evoluutio on kehittymässä – tai ainakin mihin sen pitäisi olla kehittymässä. Ihmisten välillä on eroja ja on nimittäin niin, että yleensä mitä lähempänä apinoita jokin ominaisuus ihmisessä on muihin ihmisiin verrattuna, sitä negatiivisempi ominaisuus se on ihmispopulaation kannalta. Ainakin pitkällä tähtäimellä. Kuvitellaan ominaisuus X, jonka arvo keskimääräisellä gorillalla on 100 ja keskimääräisellä ihmisellä 50. Tällöin on varsin luonnollista, että yhteiskunnan kannalta tehokkaampi ja tuottavampi ihminen on sellainen, jonka ominaisuuden X arvo on 45 eikä 55. Näin siksi, että 45 on kauempana gorillasta kuin 55. Samaten on yhteiskunnalliselta kannalta suotavaa, että ominaisuus X:n lukuarvo muuttuu pikkuhiljaa populaatiossa kauemmas gorillan arvosta, jolloin yhteiskunta toivottavasti muuttuu paremmaksi.


10. Puhekyky

Ilmeisimpiä eroja ihmisten ja apinoiden välillä on puhekyky, mutta tämä on sattumaa. Apinoiden äänihuulten rakenne ei mahdollista sellaista puhetta, mihin ihmiset pystyvät. Joskus puhekyvyn väitetään kehittyneen sosiaalisen rakenteen takia, mutta tämä ei todellakaan voi pitää paikkaansa. Apinoiden sosiaalinen yhteisö on paljon tiiviimpi kuin ihmisten. Puheen tarkoitus on ilmaista asioita, joiden ilmaisu elein on vaikeaa tai jopa mahdotonta. Kenties työkalujen kehittäminen ja rakentaminen eli pitkän ajan suunnittelu aiheutti puhekyvyn tarpeen.
Kyvyssä puhua ei liene merkittäviä eroja ihmisten välillä. Erot tulevat näkyviin siinä, kuinka abstraktille tasolle keskustelu voidaan viedä.


9. Karvoitus

Apinoilla on turkki, ihmisillä ei. Luultavasti ihmisen karvat karisivat siinä vaiheessa, kun laji muutti asumaan paahtavalle savannille ja oppi hikoilemaan. Mutta ihmisen muutettua pois Afrikasta evoluutio heitti taas häränpyllyä ja karvoista tuli ilmeisesti kylmemmässä ilmastossa selviytymisvaltti. Aina siihen asti kunnes vaatetus keksittiin, jolloin karvankasvatukseen kului taas liikaa energiaa. Seurauksena oli hauskan näköinen karvoituskartta, jossa karvattomimpia ovat afrikkalaiset, sitten karvoitus lisääntyy rajusti Välimeren alueelle asti vähentyäkseen taas pohjoista kohti mentäessä. Ja kuten yleisesti tiedätään, runsas karvoitus liitetään usein alkukantaiseen olemukseen. Ei tiettävästi ole olemassa tutkimuksia, ovatko saman populaation sisällä karvaisemmat miehet aggressiivisempia ja vähemmän älykkäitä.
Karvarannepizza on fakta.


8. Voima

Voimantuottoa tutkittaessa on havaittu simpanssien olevan noin 1,5-2 kertaa niin voimakkaita kuin samanpainoinen ihminen (oletettavasti mies). Suurin piirtein sama pätee varmaan muihinkin apinoihin.
Ihmisten keskuudessa voimaa on aina ihailtu, mutta toisaalta pidetty alkukantaisena. On ilmeistä, että ihmisen evoluutio on karistanut melkoisen määrän lihaksia pyrkiessään parempaan energiatalouteen. Yhtä ilmeistä on se, että ihmisyksilön absoluuttinen voima ei kerro välttämättä yhtään mitään hänen geneettisestä lahjakkuudestaan voimaan, koska voimantuotanto on suhteellisen helposti harjoituksella parannettava ominaisuus. Jonkinlaisia arvauksia voi toki tehdä ihmisten välisistä eroista. Suurimmat erot voimatuotannossa ihmisen ja apinan välillä - absoluuttisen voiman lisäksi - ovat luultavasti kyvyssä hypätä pystysuunnassa ketterästi, koska apinat ovat tottuneempia puussa liikkumiseen. Tätä ominaisuutta tarvitaan esimerkiksi korkeushypyssä ja koripallossa.


7. Kieli

Apinoille on opetettu merkkikieltä ja viittomakieltä, jossa ne ovat saavuttaneet huomattavia, satojen sanojen sanavarastoja. Tämä on kuitenkin varsin vaatimaton määrä verrattaessa mihin tahansa ihmiskieleen. Kielet puolestaan eivät ilmeisesti eroa sisäiseltä kompleksisuudeltaan toisistaan merkittävästi. Joidenkin kielten ilmaisuvoima on suurempi, ts. sillä voidaan usein ilmaista esimerkiksi abstrakteja asioita helpommin, mutta tämä johtuu kulttuurista eikä kielen rakenteen ongelmista. Kuten jokainen vieraita kieliä osaava tietää, jotkut asiat vain on helpompaa sanoa toisella kielellä, koska siihen löytyy osuvampi ilmaisu tai sana. Eikä tässä ollut pätkääkään besserwisseriyttä. Mutta kieli on välttämätön siihen, että kyetään suunnittelemaan pitkällä tähtäimellä. Ja kuten hyvin tiedetään, jotkut ihmiset osaavat tämän paremmin kuin toiset. Apinoille tämä ominaisuus ei ole niin tärkeä, koska ne elävät seuduilla joilla vuodenaikojen vaihtelu on hyvin vähäinen.


6. Yksiavioisuus

Orangit ovat yksineläjiä, jotka yleensä kohtaavat vain pariutuessaan eivätkä muodosta parisiteitä, vaan parittelevat kiima-aikana kohdalle osuvan kumppanin kanssa. Gorillat elävät laumoissa, joita yleensä hallitsee yksi kaikkien naaraiden kanssa paritteleva uros, tosin poikkeuksiakin löytyy. Simpanssitkin ovat laumaeläimiä, mutta etenkin kääpiösimpanssien seksitouhut saavat villeimmätkin roomalaiset orgiat näyttämään luostarielämältä.
Kun katsotaan ihmiskunnan historiaa, voidaan helposti havaita että menestyneimmät yhteiskunnat ovat yksiavioisia. Juutalaiset alkoivat pärjätä vasta sitten, kun luopuivat vanhatestamentillisesta moniavioisuudesta ja sitä ennenkin moniavioisuus oli varsin poikkeuksellista. Islamilaisessa yhteiskunnassa taas moniavioisuus on monessa maassa normi ja tulokset näkyvät. Yhdysvalloissa yhden vanhemman perheissä elävien lasten osuus on valkoisilla 25 % ja mustilla 66 %. Alhaisin lukema on aasialaisilla, 16 % ja mustien jälkeen toiseksi korkein intiaaneilla, 52 %.


5. Kyky juosta

Gorillan maksimaalinen juoksunopeus on luokkaa 30 km/h. Simpanssit ovat aavistuksen nopeampia. Orangit ovat huomattavasti kömpelömpiä ja hitaampia. Ihmisen maksiminopeus on yli 40 km/h, mutta tämä pätee vain huippusprinttereihin. Useimmat ihmiset eivät pärjää lyhyellä matkalla gorillalle tai simpanssille edes tasaisella maalla, saati sitten maastossa. Tilanne on täysin toinen, jos matka on pidempi. Gorillalla tai simpanssilla ei ole mitään mahdollisuuksia edes kohtuullisessa kunnossa olevaa ihmistä vastaan Cooperin testissä, saati sitten maratonilla.
Ihmisen fyysinen evoluutio on kehittänyt meitä kolmeen asiaan: ajattelemaan abstraktisti, työskentelemään näppärästi sormilla ja juoksemaan pitkiä matkoja. Vain harvat nisäkkäät - käytännössä jotkut sorkka- ja kavioeläimet sekä susi ja kenguru - ovat kestävyysjuoksussa parempia kuin ihminen.
Ihminen eroaa siis apinoista ennen muuta kestävyysjuoksukykynsä ansiosta. Yleinen harhaluulo on, että afrikkalaiset ovat kestävyysjuoksijoina ylivertaisia. Tilastollisesti voi laskea, että tämä on hevonkukkua. Kenialaisten ja etiopialaisten hallinta perustuu vain valtavaan yrittäjämäärään. Eurooppalaisella tosissaan kestävyysjuoksua harjoittelevalla on suurempi todennäköisyys päätyä huippujuoksijaksi kuin itäafrikkalaisella. Ja loppujen lopuksi itäafrikkalaiset ovat pelkkä anomalia - todellisuudessa suurin osa afrikkalaisista maista on umpisurkeita kestävyysjuoksussa. Tilastopajan miesten maratonin kaikkien aikojen lista menee poikki karsintarajasta 2:15:30. Siihen tai parempaan on yltänyt 4611 juoksijaa. Heistä ilmeisesti yksikään ei ole länsiafrikkalainen. (Tarkistin haulla suurimmat maat eli Nigerian, Nigerin, Ghanan, Norsunluurannikon, Senegalin ja Kamerunin - ei löytynyt yhtäkään. Kaksi kongolaista löytyy, mutta Itä-Kongo kuuluu etnisesti Itä-Afrikkaan.) Samalla listalla on 25 syntyperäistä suomalaista. Viiden miljoonan populaatiosta 25 vastaan 500 miljoonan populaatiosta nolla. Itäafrikkalaisten muista afrikkalaista poikkeama sopeuma kestävyysjuoksuun selittyy helposti, kun katsoo millaisessa maastossa he elävät verrattuna muihin afrikkalaisiin.
Sadan metrin kaikkien aikojen tilastossa tilanne on täysin päinvastainen. Tilaston 42 ensimmäistä nimeä ovat ilmeisesti kaikki etniseltä taustaltaan länsiafrikkalaisia. Jaetulla 43. sijalla on ajalla 9,92 ranskalainen Christophe Lemaitre, jonka voin vierestä nähneenä vakuuttaa olevan ihan aitoranskalainen, toisin kuin useimmat muut ko. maan pikamenijät. Alle kymmenen sekunnin on pinkonut sallituissa oloissa 125 juoksijaa, joista ilmeisesti 120 on etnisesti ainakin suurelta osin länsiafrikkalaisia. Lemaitre on ainoa eurooppalainen, lisäksi joukossa on kolme eteläafrikkalaista tummaa kaveria ja yksi kiinalainen.


4. Esiintymisalue

Apinat viihtyvät vain lämpimissä oloissa. Simpanssien ja gorillojen esiintymisalue on käytännössä identtinen. Nykyään esiintymisalue on pienentynyt alkuperäisestä Afrikan tolkuttoman väestönkasvun takia, mutta elinympäristö on sama kuin ennenkin eli Afrikan sademetsät. (Hauska yksityiskohta: kumpiakaan ei ole koskaan esiintynyt Keniassa.) Orankeja puolestaan esiintyy ainoastaan Borneon ja Sumatran saarilla, mutta aiemmin niitä eli koko Kaakkois-Aasiassa ja Etelä-Kiinassa. Eli sademetsissä.
Simpanssien esiintymisalue
Apinat eivät ole koskaan kyenneet valtaamaan itselleen uusia asuinalueita sopeutumalla niihin. Ihmiset puolestaan ovat sopeutuneet elämään koko maapallolla. Vieläpä siten, että kulloisenkin korkeakulttuurin keskus on aina ollut lämpötilaltaan lähellä esiintymisalueen kylmimpiä rajoja. Ei tietenkään aivan äärimmäisellä rajalla, koska siellä taistelu olemassaolosta on ollut liian ankaraa. Mutta siinä "toiseksi lähinnä" eli alueella, jossa elämä on ollut siedettävää mutta haastavaa. Tällöin kyseisessä ihmispopulaatiossa ovat rikastuneet ne ominaisuudet, jotka ovat nostaneet sen kulttuurin korkeimmalle kehitysasteelle. Kauan sitten subtropiikissa, historiallisen ajan alussa suurissa jokilaaksoissa, ajanlaskun alussa Välimeren pohjoisrannikolla ja nykyään Pohjois-Euroopassa ja -Amerikassa.


3. Kypsymisaika

Orankinaaraat tulevat sukukypsiksi 6-11 vuoden iässä ja urokset ovat täysikasvuisia 15-vuotiaina. Tämä on poikkeuksellisen suuri ero sukupuolten välillä, mutta suunta on sama muillakin apinoilla, kuten myös ihmisillä: naaraat kypsyvät aiemmin. Gorilloilla naaraat ovat sukukypsiä 10-12 -vuotiaina ja urokset 11-13 -vuotiaina. Simpanssit kypsyvät noin kahdeksanvuotiaina ja niillä sukupuolten välinen ero on vähäinen tai jopa olematon. Tämä on luonnollista myös niiden pienemmän koon takia, sillä yleensä pienempikokoiset eläimet samassa lajiryhmässä kypsyvät aiemmin.
Kuka tahansa koululääkäri pystyy kertomaan, että viime vuosina Suomeen muuttaneissa ihmispopulaatioissa täysikasvuiseksi kypsyminen tapahtuu keskimäärin vuotta aikaisemmin kuin kantaväestöllä. Tämän näkee myös urheilun juniorisarjoissa, joissa moni ei-kantasuomalainen kilpailuja hallinnut lupaus on kadonnut ynnä muihin siinä vaiheessa, kun suomalaiset ovat saavuttaneet hänet biologisessa iässä. Tosin joissakin tapauksissa kyse on selvästi ollut myös siitä, että syntymäpäivä on ollut 1.1 eli oikea ikä on oman tai vanhempien ilmoituksen varassa. 17-vuotiaana on helppoa pärjätä 14-vuotiaiden sarjassa, mutta parikymppinen ei enää pärjääkään 17-vuotiaiden sarjassa.


2. Sosiaalisuus

Orangit ovat yksineläjiä, mutta simpanssit ja gorillat laumaeläimiä. Ne elävät aina toisten läheisyydessä ja muistuttavat tässä suuresti paviaaneja. Paviaanien taas on joissakin tutkimuksissa havaittu olevan sosiaalisesti jopa ihmisiä lahjakkaampia.
Kun puhutaan siitä, kuinka ihmisellä on "tunneälyä" ja "sosiaalisia taitoja", ylistetään itse asiassa juuri sitä ominaisuutta, joka on apinoilla - ainakin suhteellisesti - parempi kuin ihmisillä. Tässä yhteydessä on lainattava vanhaa suomalaista sananlaskua "joukossa tyhmyys tiivistyy". Ihmisen menestys apinoihin nähden ei perustu heimo-orientoituneeseen ajatteluun, vaan kykyyn toimia yksilöinä yhteisön hyväksi. Heimokantainen ajattelu johtaa aina kunniaväkivaltaan ja alhaisen luottamuksen yhteiskuntiin.


1. Abstrakti ajattelu

Ihmisen ja apinan eroista ilmeisin on älykkyydessä ja ennen kaikkea kyvyssä abstraktiin ajatteluun. Yleisesti hyväksytty näkemys on, että ihmisen abstrakti käsityskyky ohittaa simpanssien, gorilloiden ja orankien keskimääräisen vastaavan tason keskimäärin 4-5 vuoden iässä. Tässä hyvänä mittarina toimii lukutaito. Tiettävästi yksikään apina ei ole koskaan oppinut lukemaan, kun taas ihmislapset kykenevät keskimäärin 5-6 –vuotiaina omaksumaan lukutaidon.
On ilmeistä, että maapallon valloitti ihminen eikä gorilla pääasiallisesti älykkyydessä olevan eron ansiosta. Niinpä on luontevaa olettaa, että ihmiskunnan kehityksestä jatkossakin vastaavat sen älykkäämmästä päästä olevat yksilöt (”yliälykkyys” eli liian suuri poikkeama normista saattaa olla haitta, mutta puhutaan nyt vaikka ylimmästä 10 prosentista). Tässä ominaisuudessa on, kuten hyvin tiedetään, huomattavia keskimääräisiä eroja ihmispopulaatioiden välillä. Kuvitellaan, että olisi olemassa esimerkiksi noin kymmenen miljoonan suuruinen populaatio, joka olisi kahminut noin 150 tiedenobelia. Sitten kuvitellaan, että olisi olemassa noin miljardin suuruinen populaatio, jonka vastaava saldo olisi nolla. Toki tätä eroa voisi yrittää selittää erilaisilla elinolosuhteilla ja olla osin oikeassakin. Mutta ei silloin, jos kyseiset populaatiot olisivat asuneet keskenään samassa maassa satoja vuosia ja toisen Nobel-tiheys olisi vaikka 18-kertainen keskimääräiseen väestöön nähden ja toisen saldo näyttäisi edelleen nollaa, vaikka väestömäärä olisi ensimmäiseen nähden moninkertainen.
Eihän tällaisten todistusaineistojen jälkeen olisi mitään järkeä väittää, että ihmispopulaatioiden välillä ei olisi keskimääräisiä eroja. Se olisi ihan sama kuin väittäisi, että 170-senttisellä on tasan yhtä suuret mahdollisuudet tulla huippukoripalloilijaksi kuin kaksimetrisellä. Yksilötasolla poikkeuksia voi tietysti olla. Eikä kukaan ole kieltämässä 170-senttisiltä koripalloa. Siitä vain, jos taitoa riittää niin tie on auki vaikka NBA-sentteriksi.


Vanha tarina kertoo, että Gibraltar pysyy niin kauan brittien hallussa, kun siellä elää apinoita. Kyseessä ovat Euroopan ainoat luonnonvaraiset apinat eli Gibraltarin kallioilla elävät magotit. Näin ollen apinoiden esiintymisalueen raja ei ole niin selkeä kuin yleisesti luullaan.

13 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Jahas, Pyhä Greesus Tukholmalainen yrittää comebackia, kun pandemia taisi tässä välillä hieman sotkea maailmanmissiota...

https://www.is.fi/ulkomaat/art-2000008386131.html

Noin ylisummaan olen harmissani siitä, että nämä hippijengit ovat näin pahasti korruptoineet elintärkeät ympäristöasiat (ja tietysti taustavaikuttajina asiassa ovat olleet myös narsistiset poliitikot ja mihinkään kyltymättömät plutokraatit, kuis muuten). Se mikä jää hieman itseä ihmetyttämään, on mm. tuo kolmannen maailman turboahdetun väestönkasvun asiayhteys vaikkapa nyt ympäristöongelmiin, ja varsinkin se hysteerisyyttä lähentelevä vaikeneminen asian siitä puolesta...

-J.Edgar-

Anonyymi kirjoitti...

Heh, kirjoituksesta tulee elävästi mieleen Clint Eastwoodin kasariklassikko "Mies San Fernandosta", jossa päähenkilön apu"miehenä" hääri Clyde-niminen oranki, joka aina niin tarviten laittoi riesana häärivien mopopoikien ajoneuvoja päreiksi...

-J.Edgar-

Qroquius Kad kirjoitti...

Ei se pieni Greta edelleenkään ole mikään comebackeja tekevä tähti, vaan moniongelmainen ja vammainen lapsi, jota hänen narsistiset vanhempansa ja viherkommunistinen maailmanyhteisö hyväksikäyttävät ennennäkemättömän härskisti ja häpeämättömästi.

Mietitäänpä muuten, jos vaikkapa PVL ottaisi keulakuvakseen 16-vuotiaan Retu Tuunperän. Hän on moniongelmainen ja vammainen teini, joka on juuri kotiutettu nuorisopsykiatrian osastojaksolta ja aloittaa koulupinnausprojektin Suomen kansakunnan ja valtakunnan säilyttämisen puolesta.

Mitäpä luulette, mikä olisi vihervasemmiston reaktio tällaista menettelyä ja sen kohdetta kohtaan?

Mutta nykytilanteessa viherkommunistit eivät näe mitään ongelmaa, päinvastoin.

Anonyymi kirjoitti...

Lihasvoiman lait

Lihasvoima kehittyy ennen puberteettia lähinnä hermotuksen lisääntymisen kautta, mitä enemmän harjoittaa, sen tiuhempi hermotus. Ja mitä enemmän hermoja, sen enemmän tehoa lihaksessa. Tämä ominaisuus ei häviä vaikka harjoitus lakkaa, eivät ne hermot häviä. On siis hyvin hyödyllistä, että ipanat kiipeilee puissa ja kirjahyllyissä, kipittelee ympäriinsä, painii ja nostelee painoja. Ja käy muutenkin hermoille ainaisella touhullaan. Ihan kuin apinan poikaset – aina pahanteossa.

Kun murkkuikä on ohi alkaa lihasmassa kertyä ihan luonnostaan johonkin mittaan mutta enimmäkseen harjoitus tuottaa lisää lihasta ja voimaa. Harjoituksen loppuminen saa lihaksen ja voiman katoamaan.

Tahdon riemuvoitto

Biologian opettaja kertoi tapauksesta italian vuoristossa, sodan aikana neljä amerikkalaista solttua ajeli pitkin vuoritietä tiedustelemassa olisiko saksalaisia lähistöllä. No, oli ja oikein panssariosasto. Joka ajoi pitkin samaa tietä kohti ja niin kovaa kuin panssarilla pääsee. Kun huomasivat, että vastaa tulee lujasti rautaa, niin pakittivat kiireesti mutkan taakse. Ja seuraavankin. Mutta sitten kuskia alkoi hirvittää, toisella puolella kymmeniä metrejä syvä pudotus, toisella kallioseinä. Kapea ja kuoppainen tie haittasi myös. Peruuttamalla ajaa ojaan tai ei pääse tykinkantamattomiin. Kääntämään ei kapealla tiellä pysty. Maybachin murina ja telaketjun kolke lähestyy – mikä neuvoksi?

No: Ajoneuvosta nouse ja jeepin kulmiin kiinni. Hii-op ja auto kääntyi tulosuuntaan. Ja partio palasi hengissä kertomaan lähestyvästä uhasta.

Kun panssarit oli torjuttu ja eteneminen taas jatkui, huomattiin, ettei tiellä todellakaan ollut kääntöpaikkaa ja hemmot oli oikeasti nostaneet sen jeeppinsä ympäri. Adrenaliini antoi voimaa, hengenhädässä pystyy tekemään uskomattomia temppuja.

Olkoon Voima kanssasi

Chi nousee tukijalan kautta maasta, kulkee pallean kautta käteen. Purkautuu rystysistä lankkuun, vie nahan mennessään ja murtaa lankun ennen kuin nyrkki osuu lankkuun. Käsi menee vastuksetta läpi samalla kun suusta purkautuu ääni. Ääni jossa kuuluu koko maailmankaikkeuden voima, ylimpien taivaiden hyvien henkien ääni, alempien manaloiden demonien raivo, meren voima, vuorten mahti, tuulen raivo, tulen polte, tyhjyyden mittaamattomuus.*

Jo keskikoulun voikkaope tiesi kertoa, että ihmisellä liikettä vastustaa vastakkainen lihas, estää liikuttamasta yli. Siis koukistaja jarruttaa suoristajaa. Ja tiesi, ettei lihaksessa toimi kuin osa lihassyistä.

Lisäoppia sain salilla, ihmisellä liikettä vastustaa järki ja itsesuojeluvaisto. Kun uskoo, että kyllä se nyrkki menee lankusta läpi, niin ylläripylläri: se nyrkki meneekin lankusta läpi. Jos epäilee, ei mene ja nyrkkiin sattuu, sattuu ihan helevetisti.

Apinat osaa komentaa lihaksiaan ilman järjen jarrua ja ovat treenanneet ikänsä. Ei ihme, että ovat voimakkaita. Lisäksi on tapahtunut mutaatio, simpanssin ja ihmisen välissä, mutaatio joka vähensi voimaa.

*Mitä tämä on: Tukijalan ja kehon massakeskipisteen pitää olla samalla suoralla. Kun isket täysillä, läpi maalin, menee maali rikki ja energia kodistuu maaliin – ei nyrkkiin. Kun huudat et keskity nyrkkiin, et siis tunne kipua.

Pyssymies

Qroquius Kad kirjoitti...

Meneehän se nyrkki läpi materian uskon tai brutaalin voiman avulla, kun sen pistää menemään:

https://keskustelu.pakkotoisto.com/threads/ilkka-nummisto.121095/page-3#post-5603375

Tuossa ei tarvinnut edes karjua. Kun sinä veli Pyssymies yhä uudestaan tuot esiin tuon karjumisaspektin, mahtaako lajisi olla itäkurgestanilainen karjutsu ja Lady of the Housella sen naisille sovitettu versio kiljutsu?

Mutta vakavasti ottaen, tämä viestiketju saattaa kiinnostaa:

https://keskustelu.pakkotoisto.com/threads/el%C3%A4inten-voimailusuorituksia.136491/

Mielenkiintoisia näkökulmia vertailtaessa eläinten suorituskykyä ihmisiin.

Anonyymi kirjoitti...

Pentele, onko mut outattu!

Mukulana kun oleilin isukin kotitalossa, opiskelin matkimaan possuja. Ja osasin aika hyvin, vaisusti röhkimällä sain muistaakseni kuusivuotiaana porukan etsimään possua kammarista. Tempun sitten toistimme oppikoulussa kavereiden kanssa, höynäytimme rinnakkaisluokan tytöt kantelemaan opettajalle. Kannoimme urheilukassia salamyhkäisinä ja röhkimme vaisusti, sian vinkunan jälkeen possu ”karkasi” sitten metsään. Ja lauma opettajia haki possua…

Itse asiassa minulla oli tapana iskeä hiljaa, sen kerran kun metelöin oli sitten vaikutus huima. Murskausnäytöksissä oli vaikutus hyvä kun vain hiipparoin lavalle ja toisin kuin muut kumarsin ja olin ihan liikkumatta – ja sitten kului rysäys ja silppua lensi. Ja sitten kumarsin ihan pokkana. Muut huusi, selitti ja liikkui enemmän.

Otteluissa kerrotaan mitä olisi tarkoitus saada aikaan, siis huudetaan ”kuole” jos otteen tarkoitus olisi täydellä voimalla perille vietynä tappaa. Tai mätkitään hiljaa, minä suosin hiljaisuutta ja vuosien myötä Sifu oppi arvostamaan tätä tyyliä. Kas, jos olisi tositoimissa tarkoitus hiljentää vartiomies tai vaikka nuorempi kirjanpitäjäeunukki kohteena oleva mandariinin toimistossa, ei ole järkeä meluta.

ihminen on puruvoimaltaan paljon heikompi kuin muut ihmisapinat, jostain mutaatiosta johtuen. Tämä olisi sitten johtanut ruokavalion muutokseen ja tulen keksimiseen ja muihin kataluuksiin.

Pyssymies

Hessu kirjoitti...

Luin jostain, että karvattomuus seurasi yksinkertaisesti evoluution paineista eli karvainen = ruokaa, karvaton = ihminen, ei ruokaa.

Tosin tätä selityksen ongelmana on se, että kannibalismia harrastettiin muinaisuudessa ja myöhemminkin.

Jaska Brown kirjoitti...

J.Edgar: Pitää huutaa kovempaa, jotta väestönkasvun ongelma peittyisi pienempien alle.
Clydestä muistan, että siinä oli herrasmies.

Qroquius Kad: Maltan tuskin odottaa, milloin Gretalle valkenee todellisuus. Sen jälkeen hänet vaietaankin kuoliaaksi.
Mielenkiintoinen tuo jälkimmäisen viestin eläinlinkki.

Pyssymies: Noinhan se menee. Ja sehän olikin juuri tämän kirjoituksen pointti: evoluutio on valinnut ihmisen kohdalla toisen linjan kuin apinoilla, koska kaikkeen ei riitä energia.

Hessu: Kyllä se karvattomuus edisti hikoilua.

Anonyymi kirjoitti...

"Tosin tätä selityksen ongelmana on se, että kannibalismia harrastettiin muinaisuudessa ja myöhemminkin."

Hieman aihetta sivuten, tuumailimme kerran jätkäporukassa, että missä itse asiassa kulkisivat kannibalismin rajat? Jos esim. valmistettaisiin, no sanotaan nyt vaikka verilettuja tai tapolaa ihmisverta raaka-aineena käyttäen, niin selvä tapaus, kudostahan se verikin on. Toisaalta, ihminen (homo sapiens) ja simpanssi jakavat saman dna:n n. 98%:sti, jotenka, menisikö simpanssin (tahi muun ihmisapinan) lihalla murkinointi jo kannibalismin puolelle sekin? Kaltevalla pinnalla nyt vähintäänkin oltaisiin...

-J.Edgar-

Anonyymi kirjoitti...

Karvattomuus on mielenkiintoinen juttu, sitä on selitetty kahdella aika vastakkaisella selityksellä. Vesiapinateoria selittää mm. ihomalaisen rasvkeeroksen ja vauvojen sukellusrefleksin hyvin. Toisaalta onhan siollakin samanlainen iho. Toinen teoria on juoksemalla saaliinsa näännyttävä savannin ajometsästäjä, paljas iho jäähdyttää tehokkaasti. Konstia käyttävät vielä jotkin kalaharin aboriginaalit. Toisaalta, ovatkos savannikoirat karvattomia? Metsästävät ajamalla saaliinsa näännyksiin.

Uusin teoria taitaa olla syöpäläisteoria, karvattomuus vähensi syöpäläisiä kun ihminen siirtyi asumuksiin, luoliin, majoihin. Tähän voisi viitata kaljurotan esimerkki.

Aikakone olisi etevä peli, voisi käydä katsomassa kuinka asia oikeasti meni.

Pyssymies

Anonyymi kirjoitti...

Karvarannepizza on faktahommaa viikinkipiireissä

Tuossa kartassa kiinnitti huomiotani skandinavian karvaisuus, samaa tasoa kuin välimeri? Nimittäin, ketäs nämä germaanit olivat ja mistäs tulivat?

Nimittäin VILLEJÄ teorioita on esitetty, mihin hävisivät hittiitit? Hylkäsivät Hattushan ja lähtivät pohjoiseen, siis krimin suuntaan. Josta kuulemma gootit ovat kotoisin, gootit sitten hipsivät länteen ja osa päätyi gotlantiin. Ja ketäs olivat pronssikauden romauksen aikaiset merikansat? Kulkivat veneillä, pitivät sarvikypäriä ja olivat reippaita rosvoja / sotureita. Kuljettivat mukanaan meripihkaa, itämeren meripihkaa. Ja välimeren-itämeren kaupasta ja liikenteestä löytyy jälkia matkan varrelta, mm Tollenseestä, jossa oli ollut joku isompi kahina.

Ja sitten on vielä villimpi juttu: joku italiaano todisti, ettei Troijan sotaa käyty välimerellä vaan itämerellä, toijan sota. Laskeskeli päivämatkoja ja tuulia ja lämpötiloja, ei kulemma sovi egeijanmerelle, sopii suomenlahdelle.

Pentele, se aikakone olisi syytä keksiä!

Pyssymies

klova kirjoitti...

Olisko sille karvaisuudelle ihan selityksenä testosteroni, siis sen määrä? En tiedä onko noista tehty ikinä vertailuja eri rotujen välillä. Ja vaikuttaahan tuohon muutkin tekijät kuin perimä.

Anonyymi kirjoitti...

Gibbonit ovat keksineet uuden, urbaanin urheiulajin parkourin. Katselin taannoin töllöstä kun esittivät maailmalta uutisia, uudests js muodikkaasta urheilusta. Ei oo breakdance enää mitään, pitää loikkia seinille ja parvekkeen tairappusten kaiteille kuin gibbonit konsaan. Hoikat, tummat pojut näyttivät ihan gibboneilta. Huvinsa kullakin.

Pyssymies