Uutiskatsaus 10/2021

1. Ja ongelma oli?

Iltalehti nosti ilmastonmuutoksen asiantuntijaksi nuorisojärjestö Allianssin (vuoden 2019 tilinpäätöksen mukaan avustukset yli 2 miljoonaa euroa, oma varainhankinta 2 % tästä) ilmastodelegaatin. Asiantuntijan lausunnon kohta numero 1: väestönkasvu tai ihmisten määrä ei ole ongelma. ”– Ongelma on kapitalismissa ja liikakulutuksessa eikä missään väestön määrässä.”
Oikeastaan lukeminen kannattaisi lopettaa tähän älyttömyyteen, mutta onhan tällä tietysti jotain viihdearvoa. Luodaan nyt aluksi katsaus historiaan. Ympäristökysymyksiin herättiin toden teolla viitisenkymmentä vuotta sitten. Rooman klubin kuuluisa raportti Kasvun rajat julkaistiin 1972. Silloin maapallon väkiluku oli 3,85 miljardia. Nyt se on 7,7 miljardia eli tasan kaksinkertainen.

Kaikki kasvu on kehitysmaalaisten väestönkasvua. Sekä kehitysmaissa että haittamaahanmuuton myötä tapahtuneena länsimaiden väestönkasvuna. Niissä maissa, joissa haittamaahanmuuttoa ei ole, väestönkasvua ei ole tapahtunut 50 vuoteen. Satunnaisena esimerkkinä arvotaan Unkari. Väkiluku 1972 10,4 miljoonaa, 2020 9,7 miljoonaa. Toisena satunnaisena esimerkkinä arvotaan Ranska. Väkiluku 1972 51,7 miljoonaa, 2020 65,1 miljoonaa. Vuonna 2014 (viimeisin tilasto) syntyneistä lapsista vain 70,75 % oli sellaisia, joiden molemmat vanhemmat olivat Ranskassa syntyneitä. 15,13 % oli sellaisia, joiden toinen vanhempi oli Ranskassa syntynyt. Näiden prosenttilukujen mukaan varsinaisia ranskalaisia on Ranskassa 78,3 % eli 51,0 miljoonaa – sama kuin Ranskan väkiluku 50 vuotta sitten. Eurooppalaisten väestönkasvu on siis ollut käytännössä nolla viimeiset 50 vuotta.

Iltalehden jutussa todetaan, että maapallon rikkain kymmenys tuotti vuosien 1990-2015 välillä puolet maapallon päästöistä ja kulutti kolmasosan sen hiilibudjetista. Virallisen totuuden mukaan tarvittaisiin noin 3,6 maapalloa, jos kaikki kuluttaisivat kuin länsimaalaiset. Mikäli vaihdamme sanan ”kuluttaisivat” tilalle ”eläisivät”, lukema ei olisikaan 3,6 maapalloa, vaan 1,8 maapalloa. Koska väkiluku olisi vain puolet nykyisestä, mikäli kehitysmaiden väestönkasvu olisi ollut viimeiset 50 vuotta samalla tasolla kuin Euroopassa. Lisäksi teknologia olisi luultavasti kehittynyt nopeammin, kun rahaa ei kuluisi haittamaahanmuuttoon tai turhien NGO-organisaatioiden hömppäpuuhastelijoiden elättämiseen verovaroilla. On myös huomattava, että aikaväliksi on valittu 1990-2015. Mikäli tarkastelisimme aikaväliä 2015-2020, totuus olisi aivan toisennäköinen. Ensinnäkin siksi, että vuonna 2020 kehitysmaalaisten lukumäärä on jo lähes kaksinkertaistunut vuodesta 1990, toiseksi siksi että nuppia kohti laskettu kulutus kehitysmaissa on kasvanut rajusti ja kolmanneksi siksi että nuppia kohti laskettu kulutus länsimaissa ei ole juurikaan kasvanut. Samaan aikaan nämä ilmastonmuutoksesta – sinänsä aiheellisesti – huolestuneet ovat torpanneet ydinvoiman käytön, joka eräiden arvioiden mukaan olisi estänyt koko ilmastonmuutoksen. Itse en näin pitkälle menisi, koska ydinvoimallakaan ei ole mitään merkitystä niin kauan kun kehitysmaissa väestö kaksinkertaistuu 30 vuoden välein.

Tässä yhteydessä on myös aiheellista huomauttaa, että länsimaat sijaitsevat sellaisella ilmastovyöhykkeellä, että lämmöntuotantoon kuluu väistämättä energiaa. Samoin on aiheellista huomauttaa, että kehitysmaalaisen muuttaminen länsimaahan moninkertaistaa hänen kulutuksensa.
Suosittelemme ilmastovastaavalle ja muille propagandauskovaisille tässä yhteydessä paria hyvin kuvaavaa graafista videota väestönkasvusta. Euroopan väkiluvun muutos 1600-2020 ja Afrikan 20 suurimman maan väkiluvun muutos 1800-2050. Alla samat asiat taulukon muodossa.

Ensimmäinen sarake: Vuosiluku.
Toinen sarake: Väkiluku (Afrikan tapauksessa 20 suurimman maan summa, Euroopan tapauksessa on vähennetty pois Turkin tai sen edeltäjän Osmanien valtakunnan väkiluku, koska se ei kuulu kulttuurillisesti Eurooppaan vaikka osa maasta onkin Euroopan puolella maantieteellisesti).
Kolmas sarake: Vuotuinen väestönkasvuprosentti edellisen rivin vuodesta kyseisen rivin vuoteen.
Neljäs sarake: Kuinka monta vuotta väestön kaksinkertaistuminen kestää kyseisellä prosentilla.
Viides sarake: Kuinka monta vuotta kymmenkertaistuminen kestää kyseisellä prosentilla.

Afrikka
Vuosi	Milj	Kasvu%, v	2x, vuosia	10x, vuosia
1800	57
1850	69	0,38 %	185	614
1900	97	0,68 %	102	339
1950	182	1,27 %	55	182
2000	654	2,59 %	27	90
2020	1082	2,55 %	28	92
2050	2029	2,12 %	33	110

Eurooppa
Vuosi	Milj	Kasvu%, v	2x, vuosia	10x, vuosia
1600	81
1650	90	0,21 %	328	1089
1700	98	0,16 %	440	1460
1750	124	0,47 %	147	487
1800	157	0,47 %	146	486
1850	251	0,95 %	73	244
1900	410	0,98 %	71	235
1950	562	0,63 %	110	364
2000	713	0,48 %	145	483
2020	734	0,14 %	484	1607

Kuten taulukoista näkee, meille on valehdeltu suut silmät täyteen väestönkasvusta. Valhe nro 1 on se, että väestönkasvu olisi teollistumisen yhteydessä räjähtänyt. Valhe nro 2 on se, että vaurastumisen myötä se tasoittuisi kaikkialla. Taulukot paljastavat selvästi, että teollistumisen aikana Euroopassa kasvuprosentti ei hurjimmillaankaan ollut edes puolta siitä, mitä Afrikassa. Samoin paljastuu se, että Europpassa vähäinenkin kasvu (alle prosentti) todella taittui nykyiselle nollatasolle, kun taas Afrikassa rajukaan kasvu (2,5 %) ei osoita taittumisen merkkejä. Etenkin jos huomioidaan, että Pohjois-Afrikassa kasvu on hieman taittunut, kun taas Saharan eteläpuolisessa Afrikassa ei lainkaan. Siellä väestö kaksinkertaistuu edelleen 25 vuodessa ja kymmenkertaistuu alle sadassa vuodessa. Jos joku väittää että tämä ei ole ympäristöongelma, on syytä tarkistaa lääkitys.

Pahoittelen että yllä on purettu faktoiksi ne asiat, joita olisi kovin helppo käsitellä tunteella. Tämä saattaa aiheuttaa ahdistusta pienissä vihreissä aivoissa. Vinkki omantunnon rauhoittamiseksi: voitte edelleen jatkaa valkoisen miehen syyttelyä, sillä kehitysmaiden väestönkasvun syyksi voi pelkistää sen, että valkoinen mies vei sinne sivistyksen, jonka takia endeemiset sodat päättyivät, ravinnontuotanto tehostui ja lapsikuolleisuus romahti. Kuten taulukosta näkyy, Afrikan väestönkasvu oli sotien ja nälkäkuoleminen ansiosta sivistysmaiden tasolla tuonne vuoteen 1900 asti.

Lopuksi on todettava, että löytää se sokeakin kana jyvän. Kuusikohtaisessa listassa on yksi asia, joka on täysin oikein:
5. Innovointi ei pelasta
Yhtenä apukeinona ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi on ehdotettu teknologiaa. Teknologiateollisuuden mukaan teknologia on avainasemassa ilmastonmuutoksen torjunnassa.
Viime vuosina on puhuttu muun muassa erilaisista hiilensidontamenetelmistä, joissa hyödynnettäisiin teknologiaa. Tällaiset menetelmät ovat kuitenkin käytännössä vasta kehitteillä. Ojalan mukaan ei ole kestävää tehdä päätöksiä siltä pohjalta, että menetelmistä olisi apua hamassa tulevaisuudessa.
– Meidän pitäisi tehdä päätöksiä perustuen siihen, missä tilanteessa olemme nyt.
Ne päätökset joita pitäisi tehdä ovatkin sitten sellaisia että niiden auki kirjoittaneiden kesken arvotaan tuomioita lähimmässä käräjäoikeudessa.


2. Turvapaikka hammaspeikolta

Hammashoitaja Mariam El Shamalylla riittää kysyntää. Arabiaa osaavat alan ihmiset ovat harvassa. Tämän oli ilmeisesti tarkoitus olla Hesarin mainoskirjoitus siitä, kuinka maahanmuuttajat työllistyvät yhteiskuntaa hyödyttämään. Vastaamatta jää kysymys, kuinka paljon nettoa tuottaa hammashoitaja, jonka työlle on kysyntää vain siksi että maahan on lappanut porukkaa jolla on hampaat hajalla? Kuten jutussa kerrottiin, kulttuuriin kuuluu laittaa sokeria jopa lasten tuttipullomaitoon.
Jälleen kerran tyypillinen Hesarin kirjoitus: haittamaahanmuutolle on tarvetta haittamaahanmuuton takia. Jonka jälkeen onkin verorahoille tarvetta. Vai luuletteko muka että paljon keskimääräistä huonomman hammashygienian omaavien arabien hammashuollon maksavat he itse yksityisellä puolella?


3. Tartuntaketju ja mitä ei kerrota

Bussiin nousi matkustaja, joka aivastelustaan huolimatta ei käyttänyt kasvomaskia. Matkustaja sairasti koronaa. Bussiyhtiön toimitusjohtaja kertoi epäilyn tartunnanlähteestä olevan vahva. Mistähän hän sen niin vahvasti tietää? Epäilty matkustaja nousi bussiin Helsingistä ja matkusti Savonlinnaan. Virus oli uutta eteläafrikkalaista muunnosta. Valtaosa jatkotartunnoista liittyi Punkaharjun Itä-Karjalan kansanopistoon, jonne sairaanhoitopiiri palkkasi äkisti ”akuuttiin tilapäiseen tarpeeseen yövalvojia” valvomaan asuntolassa olevien opiskelijoiden liikkumista. Siis täh? Mistä lähtien karanteenissa olevia on pitänyt valvoa? Selitystä tulikin pian ja sen mukaan valvojien tehtävä ei olekaan valvoa vaan vastata perustarpeista. Toinen täh. Mistä lähtien karanteenissa oleville on tarjottu huoltopalveluja? Mikä on koronapiittaamattomuuden, valvontatarpeen ja huoltopalvelun takana? Jätetään lukijan tehtäväksi googlata Itä-Karjalan kansanopiston koulutustarjontaa.


4. Toistuva uutinen

Blaablaablaa ... Derek Guya … jäkjäkjäk … neljäksi ja puoleksi vuodeksi vankeuteen … käläkäläkälä … törkeästä ryöstöstä, toisessa yhteydessä tapahtuneesta varkaudesta, virkamiehen väkivaltaisesta vastustamisesta, pahoinpitelyn yrityksestä, haitanteosta virkamiehelle, lievästä vahingonteosta ja kahdesta vangin varustautumisesta aseella … päläpäläpälä … Vaasan hovioikeus tuomitsi … jepjepjep.
(Huom. Koska tämä uutinen on joka uutiskatsauksessa, vain nimi, tuomion pituus, tekotapa ja tuomioistuimen sijainti vaihtelevat, katsoin parhaaksi jouduttaa lukemista jättämällä toistuvat osat pois.)


5. Epäterroristihyökkäys

Ruotsissa äfgääni heilui taas puukon kanssa ja teki reikiä lähemmäs kymmeneen ihmiseen ennen kuin poliisi ampui häntä valitettavan ei-kuolettavasti. Tekijä oli saapunut Ruotsiin vuonna 2018. Poliisin vanhalla tutulla oli tilillään erinäisiä huumausainerikoksia. Teko ei viranomaisten mukaan ollut terrorismia. Puoliksi oikein. Se ei ollut tekijälle terrorismia, vaan ihan normaalia epäsosiaalista rikollisuutta. Terrorismia se oli Ruotsin hallitukselta Ruotsin kansaa kohtaan, sillä hallitus on syypää Ruotsin muutokseen sotaakäyväksi maaksi.


6. Kun ongelmaa ratkaistaan väärästä päästä

Hesari piti kovasti syrjivänä sitä, että Sveitsi päätti järjestää kansanäänestyksen burkhakiellosta. Erityisesti otti varmaan päähän se, että burkhakielto meni läpi.
Hesari on oikeassa siinä, että burkhakielto on todellakin syrjivä. Kyllä ihmisellä tulee olla oikeus pukeutua kuten haluaa. Burkhakiellon sijaan pitäisi kieltää maassa oleskelu niiltä, jotka haluvat burkhaa käyttää.


7. Naistenpäivä

Naistenpäivän kunniaksi Hesari muistutti, että naisvaltaiset alat pyörittävät Suomea. Viisi naista haastattelussa: elintarvikekaupan myyjä, sairaanhoitaja, luokanopettaja, siivooja, lastenhoitaja. Kaikki naisvaltaisia aloja. Entä missä ovat se merimies, joka kuskaa Suomeen tuoreet elintarvikkeet, se ATK-ekspertti joka hoitaa sairaalan tietokoneet, se rakennusmies joka pystytti luokanopettajan koulun, se sähkö- tai putkiasentaja joka huoltaa siivojan putsaamaa taloa tai se jakeluauton kuljettaja, joka tuo päiväkotiin ruuat? Miesvaltaisia aloja kaikki. Kunnia työntekijöille, mutta on aika paksua sanoa että naiset pyörittävät Suomea.


8. Varmaa huoltoa

Suomen huoltovarmuuskeskuksen varastoista puuttuu ruoka. Huoltovarmuus nojaa myös pitkälti siihen, että toimitus- ja kuljetusketjut toimivat Suomen rajojen yli poikkeusoloissakin. Ööö. Jos näin on, niin mihin huoltovarmuutta ylipäätään tarvitaan.
Ymmärrettävistä syistä huoltovarmuuteen liittyvät asiat ovat suurelta osin salaisia. Jotain on kuitenkin julkaistu ja siihen nähden voi sanoa että on aihetta huoleen. Yleensä tarvikkeita on muutaman kuukauden varasto, mikä ei sekään kuulosta kovin paljolta. Ruokahuollossa nojataan siihen, että kotitalouksilla olisi kolmen vuorokauden varasto. Kysymys kuuluu kuinka monella on ja mitä aiotaan tehdä sitten kun tämä varasto on käytetty? Suomi on ruuan tuotannon suhteen 80-prosenttisesti omavarainen. MUTTA ei se ruoka itsekseen valmistu. Karjarehua on valmiusvarastoissa vain muutamaksi viikoksi. Entä jos ja kun sähkönjakelu katkeaa? Entä jos polttoainetta ei ole (varasto noin puoleksi vuodeksi) tai tiet ovat poikki? Milläs saadaan ruokaa kaupunkeihin?
Sodasta selvittiin, koska taloudet olivat vielä tuolloin suureksi osaksi omavaraisia. Nyt ihmiset ovat sähkö- ja polttoaineriippuvaisia ja ennen muuta osaamattomampia omien perustarpeidensa huoltamisesta. Kehotan kaikkia blogin lukijoita hankkimaan kotiinsa sellaisen kolmen kuukauden varaston ruokaa. Monet elintarvikkeet säilyvät vuosikausia ja niitä voi aina käyttää vanhemmasta päästä pois. Samaten kehotan hankkimaan sähköstä riippumattoman varajärjestelmän lämmitykseen. Enkä tarkoita aggregaattia, joka on tarkoitettu vain lyhytaikaisiin häiriötilanteisiin. Varaava takka on minimi. Niitä lukijoita, jotka asuvat kaupungissa kerrostalossa, kehotan pitämään lämpimät suhteet omakotitalossa asuviin sukulaisiin, mieluiten maatilalla asuviin. Samoin kehotan ylläpitämään selviytymistaitoja. Vanhat Emännän tietokirjat ja muut vastaavat ovat erinomaisia oppaita.


9. Lievää vahingoniloa havaittavissa

Kyläyhdistys ylläpiti retkiluistelureittiä, kuten monet kyläyhdistykset tekevät. Ylipäätään kyläyhdistykset tekevät hienoa työtä yhteisöjen eteen. Tätä työtä vain valitettavasti sabotoidaan joskus. Niin nytkin. Audikuski (käsite jo sinänsä) lähti kieltomerkeistä huolimatta ajelemaan retkiluistelubaanalle. Kilometrin ajon jälkeen Audi upposi jääsohjoon. Perässä tullut kaverin Mersu lähti pelastamaan ja upposi sekin. Luistelureitti meni pilalle. Audista ja Mersusta ei niin väliksi.


10. Hoidetaanpa asia

Amerikkalainen ampumahiihtäjä Susan Dunklee löysi herneen nenäänsä nähtyään eri maiden huoltokopeilla mielestään sopimattomia kalentereita. ”Kalentereita, joissa on niukkapukeisia naisia, nähdään useiden maiden huoltokoppien seinillä, Dunklee kirjoitti.” Jos niukkapukeisuus on se, mikä Dunkleeta haittaa, olen varma että huoltomiehet ovat valmiita tulemaan vastaan ja ripustamaan seinille kalenterit, joissa naisilla ei ole niukkoja pukeita.


11. Mitä TODELLA tapahtui?

Hiihdon MM-kisojen viisikymppiä päättyi skandaaliin. Loppusuoralle kaartoi ensimmäisenä Venäjän Bolshunov, toisena Norjan Kläbo ja kolmantena Norjan Iversen. Maalissa järjestys oli Kläbo-Iversen-Bolshunov. Tuloslistalla se on Iversen-Bolshunov, Kläbo hylättiin.
Kläbo esti sääntöjen vastaisesti Bolshunovia ja hylättiin. Tämä meni kuten pitikin. MUTTA katkesiko Bolshunovin sauva todellakin kontaktissa? Sauvan katkeamisestahan seurasi se, että Bolshunov ei kyennyt loppusuoralla pitämään Iverseniä takanaan yhdellä sauvalla. Niinpä Bolshunov oli kovasti kallella kypärin kisan jälkeen ja katsoi menettäneensä voittonsa. Katsokaa linkissä olevasta Yle Areenan hidastuksesta kuva kerrallaan, niin näette. Tässä hidastus purettuna sekunti sekunnilta:
02:30:37: Bolshunov ja Kläbo kääntyvät loppusuoralle. Ei kontaktia.
02:30:38: Miehet valmistautuvat iskemään sauvat maahan, rakoa on kymmeniä senttejä, ei kontaktia.
02:30:39: Sauvat lumeen, ei kontaktia.
02:30:40,0: Sauvat selän takana samassa tahdissa, miehillä puolen metrin väli, suksillakin lähes parikymmentä senttiä, ei kontaktia.
02:30:40,5: Bolshunovin oikea suksi osuu kevyesti Kläbon vasempaan sukseen, sauvat takana ääriasennossa molemmilla.
02:30:41: Sukset ovat selvästi irti toisistaan, miehet vielä selvemmin. Kläbo saattaa aavistuksenomaisesti horjahtaa, koska suksikontaktissa hänen suksensa otti liikesuuntaan sivuttaissuuntaista osumaa, kun taas Bolshunovin suksi oli kohtisuorassa liikkeessä osumaan nähden.
02:30:42: Miehet selvästi irti toisistaan, sauvat iskeytymässä lumeen, molemmat tasapainossa, ei kontaktia.
02:30:43: Työntövaihe, miehet selvästi irti toisistaan, ei kontaktia.
02:30:44: Bolshunovin suksi hyvin lähellä Kläbon suksea, mahdollisesti hipaisukontakti, luultavammin ei kontaktia. Sauvat taka-asennossa.
02:30:45,0: Sukset selvästi erillään, sauvat selvästi erillään tulossa eteen, Kläbon sauvat hieman edellä rytmissä. Miesten kyynärvarret lähellä toisiaan, mutta ei kontaktia.
02:30:45,2: Miehet selvästi erillään, Kläbon sauvat iskeytymässä lumeen, Bolshunovin sauvat yhä ilmassa, Kläbo liukumassa Bolshunovin ohi. Ei kontaktia.
02:30:45,4: Bolshunov tuo sauvansa eteen, se osuu Kläbon sauvaan ja heilahtaa vasemmalle.
02:30:45,7: Miehet selvästi erillään. Kläbon sauvat maassa, Bolshunov kääntää oikeaa sauvaansa vinoon, sompa menosuuntaan vasemmale, kahva oikealle, sauva yhä ilmassa. Ei kontaktia.
02:30:46,0: Bolshunov yhä edellä, miehet selvästi erillään. Bolshunovin sauvat iskeytyvät lumeen, OIKEA SAUVA HÄNEN OMIEN JALKOJENSA VÄLIIN. Ei kontaktia.
02:30:46,3: Miehet selvästi erillään. Bolshunovin sauva katkeaa, katkennut alaosa lentää irti. Bolshunovin oikea jalka, jonka sääri katkaisee sauvan, on jyrkemmässä kulmassa eteenpäin kuin vasen jalka. Ei kontaktia.
02:30:46,7: Bolshunovin sauva osuu omaan sääreen ylempänä ja katkeaa toisestakin kohtaa. Bolshunovin suksi osuu Kläbon sukseen.
02:30:47: Sauva on jo katkennut, kontakti jatkuu.
02:30:48: Kläbo horjahtaa, samoin Bolshunov. Kontakti päättyy.
02:30:49: Bolshunov tasapainossa. Ei kontaktia.
02:30:50: Kläbo ajautuu hieman kauemmas Bolshunovista, ei kontaktia.
02:30:51: Kläbo joutuu väistämään oikealla suksellaan latumerkkejä, miehet selvästi irti toisistaan.
02:30:52: Kläbo saa tasapainonsa takaisin.
02:30:53: Kläbo on jo Bolshunovin edellä. Tämän jälkeen kontaktia ei enää ole.
Toisesta kulmasta saman asian näkee kohdasta 02:16:36 alkaen ja se kertoo saman tarinan.
Tämän kuvamateriaalin perusteella on mahdollista, että Bolshunov käänsi sauvan omien jalkojensa väliin tahallaan ja katkaisi sen säärellään. Hän näki Kläbon tulevan ohi oikealta eikä sille mahda enää mitään. Bolshunov oli vilkaissut juuri ennen loppusuoraa taakseen (02:15:00) ja arvioinut Iversenin olevan niin kaukana, ettei enää pysty uhkaamaan. Kun hän sitten tajusi Kläbon tulevan rinnalle, oli selvää kuka on nopeampi lopussa. Tällöin ainoa vaihtoehto oli katkaista oma sauva, hiihtää toisena maaliin ja saada Kläbo hylätyksi.
Kysymys kuuluu, oliko sauvakontakti muka niin voimakas, että Bolshunovin sauva ajautui sen voimasta seuraavassa työnnössä jalkojen väliin? Vai käänsikö Bolshunov sauvan tahallaan? Kuvien perusteella molemmat ovat mahdollisia. Sauvan liike väärään suuntaan alkaa kiistatta kontaktista, mutta toisaalta Bolshunovin kämmenen asento ei ole suora, vaan vinossa.
Ainoa asia, mikä on varmaa, on se että Kläbo ansaitsi hylkäyksensä. Tiedossa ei ole, onko Bolshunov peruuttanut Kläbolle lähettämänsä hääkutsun.

12. Hylätään, ei hylätä...

Myös halli-EM:issä nähtiin runsaasti protesteja ja vastaprotesteja halleille tyypilliseen tapaan. Radat ovat kapeammat ja kurvit jyrkemmät, joten kaikkea sattuu. Suomalaiset pärjäsivät kolmella mitalillaan hienosti, mutta tuomareilla oli pikku moka miesten 1500 metrillä. Norjan supertähti Jakob Ingebrigtsen hylättiin selvän voittonsa jälkeen ja sitten palautettiin uudelleen voittajaksi. Eli täällä Norjan vastaprotesti meni läpi, toisin kuin hiihtokisoissa. Hylkäyksen syy oli mukamas sääntöpykälä 163.3b: ...ei saa astua sallitun juoksualueen sisäreunaa osoittavan reunalistan tai viivan päälle eikä sen sisäpuolelle... . Ingebrigtsen kiistatta teki näin. Mutta oli aivan päivänselvää, että hän joutui sinne ilman omaa syytään sattuneen kontaktin takia, horjahti ja menetti takuulla aikaa enemmän kuin olisi ilman kontaktia käyttänyt. Sääntöpykälä 163.4a sanoo: Kilpailijaa ei tule hylätä, jos toinen henkilö oli työntänyt tai pakottanut hänet juoksemaan oman ratansa ulkopuolella tai sallitun juoksualueen sisäreunaa osoittavan reunalistan tai viivan päällä tai sisäpuolella … saamatta siitä mitään olennaista hyötyä, ja ilman että ketään muuta juoksijaa olisi häiritty. Tapaus oli aivan selvä, tuomareista en ole varma. Onneksi oikeus voitti.


13. Hankimoukari

Kaustisilla käytiin perinteiset moukarinheiton talvi-SM -kisat. Parhaasta suorituksesta vastasi joulukuussa 18 vuotta täyttänyt Silja Kosonen, joka tempaisi lumihangen keskellä uuden SE:n 72,44. Siis aikuisten SE:n. Kyseessä on samalla 19-vuotiaiden Euroopan ennätys. Entisen EE:n omistaja oli Puolan Kamila Skolimowska. Se oli heitetty vuonna 2001. Edellisenä vuonna Skolimowska oli voittanut olympiakultaa...


Loppukevennys: Hehän ovat kuin kaksi marjaa...

Oikeusministeri Anna-Maja Henriksson Suomen hallituksesta

Kauhupsykiatri Beverly Hofstadter Rillit huurussa -sarjasta

Välihuomautus 144 : Maskotti

Kotikatsomossa EM-hallikisojen pyöriessä ruudussa:
- Isä, miksi niillä on maskottina ihan selvästi kakkapökäle?

Uusinta: Äly hoi, älä jätä!

Lukijalle: Tämän viikon pääjuttu tunneälystä herätti sen verran paljon keskustelua, että päätin julkaista uusintana ammatteja niiden älykkyysvaatimuksia käsitelleen jutun, johon siinä viittasin:

Ironmistress kirjoitteli tässä jokin aika sitten, kuinka älykkäiden ihmisten joukossa esiintyy suhteettoman paljon onnetonta mielialaa. Tämähän ei ole mitään uutta. Kuten kirjoituksessa ansiokkaasti todettiin, kun ÄO on noin 150 tai enemmän, ongelmia alkaa tulla: jo ÄO 120:n ihminen (joka on yliopistotasoa) tuntuu olevan täysi nuija. Se pikkuinen ongelma toteamuksessa oli, että siinä ei kerrottu millä keskihajonnalla nuo arvot on annettu. Olettaisin että 24, mikä oli pitkään standardiasetus - nykyään on siirrytty käyttämään keskihajontaa 15. Tämän takia en seuraavassa puhu yhtään mitään pisteistä vaan ainoastaan keskihajonnasta eli lyhyesti s.

Suurin osa ihmisistä on lähellä keskiarvoa kaikissa normaalisti jakautuneissa asioissa. Niin myös älykkyydessä. Siellä ääripäissä on vähemmän porukkaa. Esimerkiksi yhden keskihajonnan sisään keskiarvosta mahtuu yli kaksi kolmasosaa populaatiosta. Yli kahdella keskihajonnalla keskiarvosta poikkeavia on sekä ylä- että alapäässä kaksi prosentta.

Älykkyys ei takaa menestystä. Tunnen Mensan jäsenen, joka on ammatiltaan bussikuski. Heppu voisi olla yhtä hyvin prosessitekniikan professori älynsä puolesta. Toisaalta ei takuulla ole yhtään ainutta prosessitekniikan professoria, jonka älykkyys olisi keskitasoa matalampi. Tämä tarkoittaa sitä, että tehtävä asettaa tietyn minimivaatimuksen älylle, mutta äly ei aseta minimivaatimusta tehtävälle. Toisin sanoen jokaisella tehtävällä on olemassa tietty älykkyysraja, jonka alittava ei kykene kyseisessä tehtävässä toimimaan. Asiaa on tutkittu selvittämällä, millaisia ovat älykkyydeltään erilaisissa ammateissa toimivat henkilöt.

Seuraavassa on lueteltu näihin tutkimuksiin sekä henkilökohtaisiin havaintoihin perustuvia epäilyksiä. Alussa on puolen keskihajonnan välein haarukka, johon kuuluvia henkilöitä tarkoitetaan, sitten prosenttilukema, joka kertoo kuinka suuri osuus väestöstä kyseiseen väliin kuuluu. Lopuksi on kerrottu, millaisiin tehtäviin on käytännössä minimivaatimus kuulua kyseiseen tai älyltään sitä korkeampaan osaan väestöstä. Vain joissakin harvinaisissa poikkeustapauksissa saattaa pykälää alemmastakin haarukasta yltää kyseiseen tehtävään, kahta pykälää alempaa ei mitään toivoa.

s > 2,5: 0,5 %. Nobel-tason tutkija.
2 < s < 2,5: 1,5 %. Luonnontieteellisen alan professori.
1,5 < s < 2: 5 %. Matemaattis-luonnontieteellis-teknisen alan tohtori.
1 < s < 1,5: 9 %. Lääkäri, diplomi-insinööri, toimitusjohtaja.
0,5 < s < 1: 15 %. Lakimies, aineenopettaja, upseeri.
0 < s < 0,5: 19 %. Teknikko, yrittäjä, luokanopettaja.
-0,5 < s < 0: 19 %. Sairaanhoitaja, sähköasentaja, aliupseeri.
-1 < s < -0,5: 15 %. Perushoitaja, autonasentaja, myyjä.
-1,5 < s < -1: 9 %. Sairaala-apulainen, autonkuljettaja, kaupankassa.
-2 < s < -1,5: 5 %. Lehdenjakaja, varastomies.
-2,5 < s < -2: 1,5 %. Kokoonpanolinjan työntekijä.
s < -2,5: 0,5 %. Valvonnan alaiset työtehtävät.

Vielä kerran korostettakoon, että nämä ovat minimitason vaatimukset. Esimerkiksi yrittäjä on asetettu välille 0 < s < 0,5. Tämä tarkoittaa sitä, että jos s < -0,5, kyseinen henkilö ei pysty pyörittämään omaa bisnestään (ei ainakaan pitkään) ja välillä -0,5 < s < 0 olevat yrittäjätkin ovat harvassa. Valtaosa yrittäjistä lienee annetulla välillä 0 < s < 0,5, mutta aivan varmasti yrittäjinä on henkilöitä, joilla s > 2,5.

Ihmisten välisistä älykkyyseroista seuraa ongelmia, kun kaksi älykkyydeltään liiaksi poikkeavaa joutuu vuorovaikutukseen. Toki ongelmia saattaa esiintyä silloinkin, kun henkilöiden älykkyydet ovat lähellä toisiaan, mutta tällöin ongelmien syy on muualla (luonteet ja taustat) kuin älykkyyserossa.

Älykkyysero aiheuttaa ongelmia lähinnä sen takia, että eriälyisten ihmisten oivallusnopeus ja ajattelumalli ovat erilaiset. Älykkäämpi ärtyy, kun toinen ei tajua, toinen taas ärtyy ”mikä sinä oikein luulet olevasi” -periaatteen takia. Tai sitten kontaktipintaa ei ole, jos A on kiinnostunut Mozartista ja B siitä, mitä Seiska kirjoitti BB:stä. Tällöin A ihmettelee, mistä tuo on kuullut Brigitte Bardot'sta ja B hämmästelee mitä yhteistä musiikilla ja marmeladilla muka on.

Vastoin yleistä harhaluuloa ongelmia ei kuitenkaan synny aina. Niitä syntyy vain silloin, kun konteksti eli kohtaamispinta on tietynlainen. Eri kohtaamispintatilanteet voidaan jakaa neljään ryhmään, joissa ongelmien syntymiseen vaadittava älykkyysero on erilainen.

1. Tasavertainen tilanne
Henkilöt ovat tasavertaisessa tilanteessa eli heidän välillään ei vallitse hierarkkista suhdetta. Esimerkkejä tällaisesta tilanteesta ovat koululuokan oppilaat, armeijan alokkaat tai saman osaston sairaanhoitajat. Henkilöiden ei tarvitse kuitenkaan olla keskenään samassa tilanteessa, kuten aiemmissa esimerkeissä, vaan he voivat olla myös eri rooleissa. Yleisin tällainen tilanne on asiakkaan ja kauppiaan/asiakaspalvelijan keskinäinen tilanne. Tasavertaisessa tilanteessa ongelmia syntyy tai ainakin vuorovaikutus on käytännössä mahdotonta, mikäli älykkyysero on vähintään kaksi keskihajontaa. Tällöin samassa asemassa olevien kesken vallitsee viidakon laki ja vähemmistöön jäävät – eli siis fiksummat – voivat välttyä kiusaamiselta vain tekeytymällä tyhmemmiksi. Asiakaspalvelutilanteessa molemmat osapuolet joutuvat sentään käyttäytymään sivistyneesti. Olen käynyt vuosia samassa parturiliikkeessä ja joka kerran toivon, että saksien varteen osuu ”Liisa”, jonka kanssa juttu nyt jollain lailla luistaa. Muiden kanssa ei voi paljon muusta puhua kuin siitä miten paljon tukka on nyt kasvanut – muut keskustelunavaukset puolin ja toisin päättyvät aina parin lauseen jälkeen vaivautuneeseen hiljaisuuteen.

2. Johtajuus
Mikäli tilanne on hierarkkinen, kahden keskihajonnan sääntö ei päde. Tällöin vähemmän älykäs – olettakaamme että hän on se alainen – tiedostaa johtajan korkeamman stauksen itseensä nähden. Tällöin ongelmia ei synny älykkyyseron takia, vaan älykkyyden takia syntyviä ongelmia aiheutuu, mikäli korkeammassa asemassa oleva ei kykene eläytymään toisen tasolle. Johtaja voi toimia esimiestehtävissä, missä monilla alaisilla on enemmän eroa häneen kuin kaksi keskihajontaa. Jos sama johtaja on kohdassa (1) mainituissa tasavertaisissa tilanteissa vastaavalla tavalla älyltään poikkeavien kanssa, ongelmia tulee – ja paljon. Johtajuustilanteessa ei välttämättä ole pienintäkään merkkiä tällaisesta ja palaute alaisilta voi olla kiittävää.

3. Alaisuus
Tämäkin on hierarkkinen tilanne kohdan (2) tapaan, mutta nyt oletetaan alaisen olevan se älykkäämpi osapuoli. Tällöin syntyy ongelmia, mikäli alaisella on yhtä paljon kokemusta ja johtamistaitoa kuin johtajallakin, mitenkään älyllisestä erosta riippumatta. Mutta älykkyyseron kannalta oleellista on se, että oli johtaja miten kokenut ja ammattitaitoinen hyvänsä, ongelmia syntyy varmasti mikäli alainen on vähintään yhden keskihajonnan verran johtajaa älykkäämpi. Tällöin ero on jo niin suuri, että johtajakin sen vaistoaa, vaikkei tunnustaisi. Yleensä johtaja alkaa tällöin tuntea olonsa uhatuksi ja alkaa kytätä alaisenkin pientä virhettä päästäkseen heilauttamaan viikatetta.

4. Partnerius
Jos aikoo toisen ihmisen kanssa hommata yhteistä hautapaikkaa, suositeltavaa on että älyllisessä puolessa eroa olisi enintään yksi keskihajonta. Muussa tapauksessa kiinnostuksen aiheet ovat liian erilaisia ja seuraa vieraantuminen. Lisäksi tulee se väistämätön tilanne: älykkäämpi ärtyy, kun toinen ei tajua, toinen taas ärtyy ”mikä sinä oikein luulet olevasi” -periaatteen takia. Tämän takia useista poikkeuksellisen älykkäistä miehistä kehittyy naisten halveksujia. Vanha nörttivitsi kertoo, että valon nopeuden voi todistaa äänen nopeutta suuremmaksi sillä, että monet naiset vaikuttavat ensinäkemältä ihastuttavilta aina siihen asti kunnes kuulee mitä he sanovat. Kun normimies (poikkeama keskiarvosta nolla) näkee miellyttävän naisen, kyseinen nainen osuu hänen älylliseen haarukkaansa 68 % todennäköisydellä. Kun huippuälykäs mies (poikkeama keskiarvosta +2 keskihajontaa), näkee miellyttävän naisen, kyseinen nainen osuu hänen älylliseen haarukkaansa 16 % todennäköisyydellä. Tämä siis sillä olettamuksella, että naisten ja miesten jakaumat ovat samat. Mikä on virheolettamus. Jokainen tutkimus, joissa on todettu naisten ja miesten älyllisissä keskihajonnoissa ero, on päätynyt samaan johtopäätökseen: naisten keskihajonta on pienempi. (Ne tutkimukset, jotka eivät tätä eroa ole havainneet on ilmeisesti tehty poliittisesti korrektin tuloksen takaavin virheellisin menetelmin.) Tämä tarkoittaa sitä, että huippuälykkäiden miesten naispooli on vielä pienempi kuin tuo edellä mainittu 16 %. Ja myös sitä, että kun käytännössä kaikki naimisiin päätyvät huippuälykkäät miehet saalistavat tuosta poolista, ei ilman jääville jää enää sopivia naisia. Eli useimmiten huippuälykäs mies ihastuu vääränlaiseen naiseen ja jäljelle jäävät sopivatkin on jo viety. Vähemmästäkin katkeroituu.

Monet kiistävät älykkyyden merkityksen sosiaalisissa ongelmissa. On todettu, että älykkäät ovat yksinkertaisesti sosiaalisesti kyvyttömiä ja älyllisesti normaaleilla on enemmän ”tunneälyä”. Pikkuinen ongelma on siinä, että tunneälyä ei pysty luotettavasti mittaamaan. Sosiaaliset ongelmat on selitettävissä älykkyyseroilla tasan yhtä pätevästi, jolloin Occamin partaveitsellä on sanansa sanottavana käsitteen ”tunneäly” tarpeellisuudesta. Mikäli ihmiskunnan keskimääräinen ÄO olisi 1-2 keskihajontaa nykyistä ylempänä, sanottaisiin että tuolla nykyistä keskiarvoa 1-2 keskihajontaa ylemmällä porukalla on eniten tunneälyä. Kun taas sitä 1-2 pykälää alempana olevalla sakilla eli nykyisellä keskiarvolla todettaisiin olevan vähemmän tunneälyä.

Olin taannoin koulutustilaisuudessa, jossa konsultti puhui läpiä päähänsä. Mutisin vieressä istuneelle dippainssille, että ”helvetti, tuolla ällillä ei tästä hommasta kyllä tajua hölkäsen pölähtävää”. Johon tämä: ”Vittu joo, mutta sillä on varmaan hyvä tunneäly.” Sain tunkea hihan suuhuni tukehduttaakseni hillittömän naurunpurskahduksen.

Tunneäly

"Tunneäly" on keskinkertaisuuksien kehittämä selitys sille miksi he tulevat toimeen toisten keskinkertaisuuksien kanssa.

Julkaisin kuukausi sitten uusintana yhden tämän blogin ensimmäisistä kirjoituksista kahdentoista vuoden takaa. Se kirvoitti 35 kommenttia (alkuperäinen vain 10). Keskustelu sivusi ”tunneälyä”, josta totesin yllä olevan happamahkon kommentin. Anonyymi kommentoija täydensi tätä toteamalla: ”Tuntuu, että siinä ÄO 104-113 paikkeilta löytyy ne maailman rasauttavimmat pellet ja mm. suurimmat ÄO-testaamisen kriitikot.”

En voi todeta muuta kuin että naulan kantaan. Pykälä vähemmän älyä niin sitä ei olisi riittävästi argumentointiin ja pykälä enemmän, niin ei olisi liian huono itsetunto jota pitää kompensoida keksimällä tunneäly. Lisään tähän sen, että jos kerran on niin hyvä tunneäly, niin miksi ei sitten kykene tulemaan toimeen niiden älykkäiden nörttien kanssa vaan pitää syyttää heidän tunneälyn puutettaan?

Yleinen elämänkokemus antaa kohtuullisen hyvän arvion sille, millaisella skaalalla ihmisten kanssa tulee toimeen. Tässä toimeentulolla tarkoitetaan sitä, että ihmiset kohtaavat tasavertaisessa tilanteessa eli heidän välillään ei ole hierarkkista järjestystä. Toisin sanoen he eivät ole esimies – alainen -tilanteessa, jossa keskinäinen vuorovaikutus ei ole tasavertaista. Tasavertaisuudella tarkoitetaan vaikkapa kollegaa samalla työpaikalla, tanssiin hakemista ravintolassa tai asiakas-asiakaspalvelija -tilannetta.
Tasavertaisessa tilanteessa kaksi keskihajontaa on hyvä nyrkkisääntö. Mikäli älykkyysero on kahden keskihajonnan sisällä, kommunikaatio todennäköisesti toimii. Mikäli eroa on enemmän, kommunikointi ei luultavasti onnistu.

Huomautus: Yleensä älykkyysosamääristä puhuttaessa ihmiset lyövät numeroita pöytään. Tämä on harhaanjohtavaa, koska skaaloja on erilaisia. Keskiarvona on aina käytetty lukua 100. Aiemmin käytettiin keskihajontana 24 pistettä, nykyään 15 pistettä. Jos joku sanoo ÄO:nsa olevan 131, se tarkoittaa keskihajonnalla 24 sitä, että noin joka kymmenes vastaantulija on älykkäämpi. Kun taas 131 tarkoittaa keskihajonnalla 15, että vain noin joka viideskymmenes on älykkäämpi. Ero on iso. Keskihajonnalla 24 mitattu 131 on sama kuin 15 keskihajonnalla 119, kun taas keskihajonnalla 15 mitattu 131 on 24 keskihajonnalla 150. Siksi tässä kirjoituksessa ei tämän huomautuksen jälkeen mainita enää kertaakaan älykkyysosamääriä, vaan puhutaan poikkeamista keskihajontojen määränä. Tällöin 131 keskihajonnalla 24 on +1,29 keskihajontaa, kun taas 131 keskihajonnalla 16 on +2,07 keskihajontaa.

Nyrkkisääntönä kaksi keskihajontaa on siis se väli, jolla tasavertainen kohtaaminen yleensä onnistuu. Läheinen ystävyys tai esimerkiksi puolisoehdokkaan löytäminen vaatii jo osumista yhden keskihajonnan sisään, noin nyrkkisääntönä tämäkin.

Seuraavaan taulukkoon on laskettu kuinka suuri osuus väestöstä on missäkin ryhmässä ja kuinka suuri osa muusta väestöstä osuu heidän kommunikaatioalueelleen.
Ensimmäinen sarake kertoo poikkeaman suuruuden keskiarvosta puolen keskihajonnan tarkkuuteen pyöristettynä. Esimerkiksi ryhmässä ”1” ovat ne, joiden poikkeama on välillä +0,75 - +1,25.
Toisessa sarakkeessa on kyseisen ryhmän osuus väestöstä. Esimerkiksi ryhmään ”1” kuuluu 12,1 % väestöstä.
Kolmannessa sarakkeessa on se väestön määrä, jonka kanssa kyseisen ryhmän keskiarvoa edustava jäsen kykenee kommunikoimaan tasavertaisesti. Esimerkiksi henkilö, jonka ÄO-poikkeama on +1, kykenee tähän 84,0 % osuuden kanssa eli noin joka kuudennen kanssa tulee ylipääsemättömiä ongelmia.
Neljännessä sarakkeessa on se väestön määrä, joka on kapasiteetiltaan puolisoehdokkaita. Esimerkiksi +1-joukolla näitä on 47,7 % eli vähän alle joka toinen.

Poikkeama	Osuus	Toimeentulo	Puoliso
3	0,3 %	15,9 %	2,3 %
2,5	0,9 %	30,9 %	6,7 %
2	2,8 %	50,0 %	15,7 %
1,5	6,6 %	69,1 %	30,3 %
1	12,1 %	84,0 %	47,7 %
0,5	17,5 %	92,7 %	62,5 %
0	19,7 %	95,5 %	68,3 %
-0,5	17,5 %	92,7 %	62,5 %
-1	12,1 %	84,0 %	47,7 %
-1,5	6,6 %	69,1 %	30,3 %

Taulukosta havaitaan, että jos on keskiarvossa, kykenee tulemaan toimeen yli 95 % kanssa. Kun taas jos poikkeaa kaksi pykälää keskiarvosta, pärjääkin enää puolen väestön kanssa. Onko sitten enää ihme, että syytetään tunneälyttömäksi? Oikeasti kyse on vain prosessorin kellotaajuksien yhteensopimattomuudesta.
Vastaavasti puolisoehdokkaita on keskiarvokulkijalla 68,3 % eli yli kaksi kolmasosaa, kun taas kahden pykälän poikkeamalla näitä onkin vain 15,7 % eli vähemmän kuin joka kuudes. Tätä onneksi kompensoi se, että ihmisillä on taipumus hakeutua oman viiteryhmänsä seuraan.
Taulukossa on mukana keskihajonnat miinus kahdesta plus kolmeen. Tähän on syynsä. Ensinnäkin miinusmerkkiset voisi jättää kokonaan pois, koska niiden kaikki prosenttilukemat ovat jakauman symmetrian takia täsmälleen samat kuin vastaavalla positiivisella arvolla. Ne on kuitenkin sisällytetty vielä tähän jakaumaan siksi, että tämä ominaisuus näkyisi. Raja on vedetty miinus kahteen siksi, että sen alapuolella ihminen on selvästi vajaaälyinen eikä kykene tulemaan omillaan toimeen. Tämäkin täsmää hyvin tähän teoriaan kahdesta keskihajonnasta toimeentulovälinä, sillä yhteiskunta on ymmärrettävästi suunniteltu keskivertoälylle. Vastaavasti ylärajana on kolme keskihajontaa siksi, että tämän rajan yläpuolella on enää häviävän pieni osa väestöstä eikä sen rajan ylittäminen enää luultavasti tuo sen enempää toimeentulo-ongelmia siksi, että ihmiskunnan kommunikaatiomenetelmät eivät ole tarkoitettu noin korkealle.


Olisi kuitenkin liian yksioikoista väittää, ettei mitään tunneälyä olisi olemassa. Kyllä jokainen tietää omasta kokemuksestaan, että keskitason älykkäissä on tyyppejä jotka tulevat hyvin toimiin ihmisten kanssa ja tyyppejä, jotka eivät tule.
Niinpä oletetaan, että tunneälyä on ja se sotkee näitä laskelmia. Vanha totuus taas on se, että jos malli ei vastaa todellisuutta, pitää tehdä parempi malli eikä yrittää muuttaa todellisuutta tunkemalla nelikulmaista palikkaa ympyrän muotoiseen reikään.


Tehdään seuraavat perusolettamat:

1) Tunneälyn määrä on normaalisti jakautunut.
2) Tunneäly on ÄO-testillä mitattavasta älykkyydestä riippumaton (mikä ei ole intuitiivisesta reaktiosta huolimatta ollenkaan huono oletus, kuten laskelmista käy ilmi). Tämä tarkoittaa siis sitä, että ihmiselle on hänen syntyessään heitetty kahta noppaa (joojoo, tiedetään että ainakin älykkyys on melkoiselta osin geeneistä kiinni, mutta tämä onkin yksinkertaistava kielikuva), joista toisen tulos määrää hänen ÄO:nsa ja toisen tulos hänen tunneälynsä määrän.
3) Oletetaan, että tunneäly vaikuttaa ihmisen kommunikaatiorajoihin samalla teholla, jolla ÄO vaikuttaa.
Esimerkiksi henkilöllä, jonka ÄO on +1, on normaalisti (tunneäly 0 eli keskiarvo) kommunikaatioväli -1 - +3 eli hän kykenee kommunikoimaan luontevasti 84,0 %:n osuuden väestöstä kanssa.
Jos taas tämän henkilön tunneäly on +1, se laajentaa hänen kommunikaatioskaalansa välille -2 - +4 eli pykälän suuntaansa. Tällöin luontevaa aluetta onkin jo 97,7 % väestöstä.
Vastaavasti tunneälyn ollessa -1 eli heikko, kommunikaatioskaala on vain välillä 0 - +2 eli enää 47,7 % väestöstä osuu sopivalle alueelle.
4) Oletetaan, että tunneäly vaikuttaa potentiaalisten puolisoiden skaalaan vain puolella pykälällä hajonnan määrästä.
Esimerkiksi henkilöllä, jonka ÄO on +1, on normaalisti (tunneäly 0 eli keskiarvo) puolisoehdokkaita välillä 0 - +2 eli 47,7 % väestöstä.
Jos tämän henkilön tunneäly on +1, se laajentaa puolisoehdokkaiden välin lukemiin -0,5 - +2,5 eli 68,5 %:iin.
Vastaavasti tunneälyn ollessa -1 eli heikko, puolisoehdokkaita löytyy enää vain väliltä +0,5 - +1,5 eli 24,2 % väestöstä.
5) Edellä olevista seuraa, että tunneälyn ollessa -2 tai heikompi (näin on kahdella prosentilla jakaumasta) henkilö ei tule enää toimeen kenenkään kanssa. Tämä tarkoittaa joka viidettäkymmenettä ihmistä ja eiköhän tämä ole yleisen elämänkokemuksen valossa uskottava lukema etenkin kun huomioi kohdan 6 huomautuksen.
6) Yksittäisten ihmisten tapauksessa rajat voivat olla suppeammat tai laajemmat luonne- ja intressikysymyksistä riippuen. Yleensä luonnekysymykset supistavat rajoja ja intressit (esim. sama harrastus) laajentavat niitä. Lukumääräisesti lopputulos on kuitenkin likimain sama.
7) Potentiaalisten puolisoiden osalta on tietysti huomioitava myös ikä- ja sukupuolikysymykset eli prosenttilukemat tulee käsittää siten, että ne koskevat henkilöitä jotka täyttävät muut mahdolliset kriteerit. Mallinnuksessa ei myöskään ole huomioitu sitä väitettä, jonka mukaan miehillä jakauman keskihajonta olisi naisia suurempi eli naiset olisivat keskimäärin lähempänä keskiarvoa ja ääripäät koostuisivat enimmäkseen miehistä. Tämä vaikuttaisi potentiaalisten puolisoiden prosenttimäärää kasvattavasti keskiarvon lähellä olevilla miehillä ja vähentävästi kaukana keskiarvosta olevilla miehillä, naisilla päinvastoin.

Mallinnuksen heikko puoli on tietysti sen yksisuuntaisuus: miten käsitetään tilanne, jossa +1 -henkilö kykenee tunneälynsä puolesta tulemaan toimeen -1 -henkilön kanssa, mutta -1 -henkilö ei kykene tulemaan toimeen +1 -henkilön kanssa? Ristiriitatilanne; toisen henkilön mallinnuksen perusteella kommunikaatio onnistuu, toisen taas ei.
Tämä on kuitenkin jätetty mallinnuksesta pois, koska symmetria kompensoi tämän kohtuullisen hyvin. Jos vääristymiä tulee, niin arvattavasti siten että toimeentuloon riittää helpommin vain toisen henkilön osuminen mukavuusalueelle, kun taas puolisoiden tulisi osua molempien toistensa mukavuusalueelle.

Tunneälyä on mallinnettu laskuissa yhden pykälän välein seuraavan taulukon mukaisesti. Esimerkiksi luokkaan +1 kuuluvat pyöristetysti ne, joiden tunneälyn poikkeama keskiarvosta on välillä +0,5 - +1,5:

Tunneäly	Osuus
3	0,6 %
2	6,1 %
1	24,2 %
0	38,3 %
-1	24,2 %
-2	6,1 %
-3	0,6 %

Seuraavassa taulukossa on laskettu, kuinka erilaisilla ominaisuuksilla varustetut ihmiset tulevat toistensa kanssa toimeen.
Ensimmäisessä sarakkeessa on poikkeama ÄO-keskiarvosta. Näissä ovat vain positiiviset poikkeamat ja nollapoikkeama, koska vastaavat negatiiviset ovat symmetriset. Negatiivisiin ÄO-poikkeamiin pätee lisäksi aiemmin mainittu tosiasia, että yhteiskunta on suunniteltu normiälylle ja -2 ja sitä suuremmat poikkeamat eivät voi siinä ilman erityistukea pärjätä.
Toisessa sarakkeessa on poikkeama tunneälykeskiarvosta. Jokaista ÄO-lukemaa kohti on viisi tunneälylukemaa välillä -2 - +2. Sitä suuremmat poikkeamat on jätetty pois, koska niiden määrä väestöstä on häviävän pieni.
Kolmannessa sarakkeessa on kyseisen yhdistelmän osuus väestöstä. Esimerkiksi ÄO +0,5 ja tunneäly -1 -yhdistelmän yleisyys on 4,2 %. Tähän luokkaan kuuluvat siis ne henkilöt, joiden ÄO on välillä +0,25 - +0,75 ja tunneäly välillä -1,5 - -0,5.
Neljännessä sarakkeessa on se väestönosuus, jonka kanssa kyseinen ihminen tulee toimeen. Yhdistelmällä ÄO +0,5, tunneäly -1 (ryhmää edustamaan on valittu sen keskiarvohenkilö molemmissa jakaumissa) ihminen tulee toimeen 62,5 %:n kanssa (ne ihmiset, joiden ÄO on välillä -0,5 - +1,5).
Viidennessä sarakkeessa on potentiaalisten puolisoiden määrä. Yhdistelmällä ÄO +0,5, tunneäly -1 näitä on 34,1 % (ne ihmiset, joiden ÄO on välillä 0 - +1).
Jos tunneäly on -2, lukemat ovat nolla prosenttia. Todellisuudessa ne eivät tietenkään ole, koska -2 -tunneälyyn on luokiteltu kaikki alle lukeman -1,5 olevat, jotka tulevat ainakin joidenkin kanssa toimeen. Lisäksi yhteiset intressit tekevät joissain tapauksissa -2 -tunneälyisen kommunikoinnin toimivaksi. Approksimaatioina lukemat kuitenkin toimivat.

ÄO	Tunneäly	Osuus	Toimeentulo	Puoliso
3	2	0,0 %	84,1 %	15,9 %
3	1	0,1 %	50,0 %	6,7 %
3	0	0,1 %	15,9 %	2,3 %
3	-1	0,1 %	2,3 %	0,6 %
3	-2	0,0 %	0,0 %	0,0 %
2,5	2	0,1 %	93,3 %	30,9 %
2,5	1	0,2 %	69,2 %	15,9 %
2,5	0	0,3 %	30,9 %	6,7 %
2,5	-1	0,2 %	6,7 %	2,1 %
2,5	-2	0,1 %	0,0 %	0,0 %
2	2	0,2 %	97,7 %	50,0 %
2	1	0,7 %	84,1 %	30,8 %
2	0	1,1 %	50,0 %	15,7 %
2	-1	0,7 %	15,7 %	6,1 %
2	-2	0,2 %	0,0 %	0,0 %
1,5	2	0,4 %	99,4 %	69,1 %
1,5	1	1,6 %	93,3 %	49,9 %
1,5	0	2,5 %	69,1 %	30,3 %
1,5	-1	1,6 %	30,3 %	13,6 %
1,5	-2	0,4 %	0,0 %	0,0 %
1	2	0,7 %	99,9 %	84,0 %
1	1	2,9 %	97,7 %	68,5 %
1	0	4,6 %	84,0 %	47,7 %
1	-1	2,9 %	47,7 %	24,2 %
1	-2	0,7 %	0,0 %	0,0 %
0,5	2	1,1 %	100,0 %	92,7 %
0,5	1	4,2 %	99,4 %	81,9 %
0,5	0	6,7 %	92,7 %	62,5 %
0,5	-1	4,2 %	62,5 %	34,1 %
0,5	-2	1,1 %	0,0 %	0,0 %
0	2	1,2 %	100,0 %	95,5 %
0	1	4,8 %	99,7 %	86,6 %
0	0	7,5 %	95,5 %	68,3 %
0	-1	4,8 %	68,3 %	38,3 %
0	-2	1,2 %	0,0 %	0,0 %

Tämä taulukko kertoo karua kieltään. Normaalilla älyllä ja tunneälyllä varustettu ihminen kykenee kommunikoimaan luontevasti 95,5 %:n kanssa. Jos älyn poikkeama on +2,5, niin ei auta vaikka kuuluisi tunneälyltään parhaaseen kahteen prosenttiin – lukemaksi jää silti 93,3 %. Puhumattakaan sitten siitä, että älyltään +2,5 -henkilö olisi tunneälyltään normaali, jolloin lukema on 30,9 % tai jopa -1, jolloin tulos on 6,7 %. Kun taas normaaliälyllä ja heikolla tunneälyllä (0 ja -1) varustettu kykenee kommunikoimaan luontevasti 68,3 %:n kanssa – yli kymmenkertainen määrä ihmisiä edelliseen, samalla tunneälyllä varustettuun +2,5-henkilöön nähden!

Onko sitten mikään ihme, että väitetään älykkäiltä puuttuvan tunneälyä? Todellisuudessa kyse ei ole tunneälyn puutteesta, vaan populaation älykkyysjakaumasta. Tunneälyä lienee tasan yhtä paljon älykkyydestä riippumatta. Mikäli älykkäillä ei olisi tunneälyä samalla tavalla jakautuneena kuin keskiarvon lähettyvillä olevilla, heidän kommunikaatiovaikeutensa olisivat moninkertaisia.

Uusinta: Paskalista

Lukijalle: Viime aikoina on paska lentänyt aika lailla tuulettimeen. Sen kunniaksi uusitaan tässä juttu, jossa se menee sinne minne pitääkin. Tässä liikutaan hyvän maun rajoilla, kuitenkin pysytellen vakaasti niiden ulkopuolella:

Tuli tuossa luettua mielenkiintoinen kirja. Sen inspiroimana tässä luettelo erilaisista alan tuotoksista. Virallinen asteikko on toisenlainen, mutta tämä on hauskempi.

Aaltokone
Tippuu pala palalta ja roiskii vettä niin paljon, että paperia kuluu enemmän ympäristön kuivaukseen kuin jälkien pyyhkimiseen.

Betonivalu
Harvinaislaatuinen tapaus. Vaatii onnistuakseen sopivan koostumuksen ja riittävän suuren paineen. Voi yrittää pastaruokien jälkeen, spaghetti bolognese toimii parhaiten. Jos on nähnyt, kuinka betoniruiskutus toimii, tietää mistä on kyse. Veteen osuessaan raakamateriaali jähmettyy pallomaiseksi möhkäleeksi. Jos materiaali on liian jäykkää, se ei paakkuunnu, jos liian löysää, paakku hajoaa. Lisäksi ruiskutuspaineen on oltava suuri ja koko lastin on purkauduttava yhdellä rysäyksellä. Hauskinta on nykäisyvaihe: jos möykky on riittävän suuri, se tukkii aluksi hajulukon ja pönttö tulvii, jonka jälkeen kuuluu valtava SLURPS viemärin saadessa lopulta tuotoksen nielaistua.

Fanfaari
Tulee mieleen keskiaikainen ruhtinas, jonka saapumisesta tiedottivat airueet. Ennen tuotoksen ilmaantumista pääsee tasainen, pitkä ja viheltävä kaasupurkaus, joka saattaa kestää toistakymmentä sekuntia. Sitten pieni tauko ja itse asiaan.

Jatkopätkä
Luulee suorittaneensa homman loppuun pyyhkimistä myöten ja valmistautuu nykäisyyn, jolloin pitääkin istua uudelleen tyhjän päälle. Jatkopätkä poikkeaa usein väriltään varsinaisesta tuotoksesta, koska jos osa 1 koostui lounaasta, niin osassa 2 tulee päivällinen.

Jönttä
Jönttä on niin iso, että suorituksen päätyttyä pöntössä ei näy lainkaan vettä. Kaikki vesi on peittynyt täydellisesti jöntän alle. Jöntässä onnistumisessa kuitupitoinen ravinto on avainasemassa, sillä se, joka kuitua lisää, se paskaa lisää.

Katkaistu haulikko
Tämä on harvinainen tapaus ja täydellinen onnistuminen edellyttää sekä sopivaa koostumusta että tarkkaa ajoitusta. Tuotos ei saa olla liian kiinteää, mutta kovin löysäkään ei kelpaa. Välittömästi ponnistusvaiheen jälkeen, kun puolet tuotoksesta roikkuu vielä kiinni ja toinen puoli on yhä putkessa, on päästettävä valtavapaineinen, nopea kaasupurkaus. Seuraus on räjähdysmäinen leviäminen, jonka jälkeen WC-harjalla on totisesti käyttöä. Jälki on sananmukaisesti kuin katkaistun haulikon laukaus maalitaulussa. Liian kiinteällä tuotoksella leviämistä ei tapahdu ja liian löysällä materiaalia koko pöntön ruskistamiseen ei ole riittävästi.

Kummitus
Pythonin alalaji. Loogisesti voi päätellä, että kiinteä ja raskas, mutta varmat havainnot puuttuvat kohta selviävistä syistä. Tunnistaa kahdesta asiasta. Ensinnäkin paperiin ei tartu mitään. Toiseksi pöntössä ei näy mitään. Kuitenkin sekä helpotuksesta että ponnistuksesta voi päätellä, että jotakin on todella tapahtunut. Tuotoksen täytyy olla niin raskas, että se ilmeisesti painuu suoraan läpi hajulukosta ilman nykäisyä.

Kunnari
Jäykkä, mutta sitkeä. Nimitys on suora käännös englannin "home run" -ilmaisusta ja viittaa suoritukseen, jossa toinen pää koskettaa vettä ja toinen on vielä kiinni. Kunnari hyväksytään vain, mikäli pötkö pysyy tässä asennossa liikkumatta vähintään kolme sekuntia.

Kuusituumainen
Ei viittaa pituuteen, vaan paksuuteen. Sanonnan "repäistä perseensä" keksi henkilö, joka väänsi kuusituumaisen. Epäillään Elviksen kuolleen verisuonen poksahdettua päässä kuusituumaisen ponnistusvaiheessa.

Lappalainen
Vaatii synnynnäistä lahjakkuutta. Jotkut yrittävät koko ikänsä onnistumatta koskaan, toisille tämä on jopa normituotos. Olet sitä mitä syöt, väittää vanha sanonta. Ei pidä paikkaansa tässä yhteydessä, sillä runsaallakaan poronlihan syönnillä lahjattomat eivät kykene lappalaista vääntämään, kun taas lahjakkailla tuotosta ei erota poron vastaavasta muusta kuin sulamattomien jäkälänpalojen puuttumisesta.

Liima
Vaikuttaa normaalisuoritukselta, mutta on petollinen. Vähänkin väärä tähtäys ja pytyn reunoissa on jarrutusjäljet, jotka eivät irtoa kovallakaan hinkkaamisella. Siinä sitä sitten istuu ja ihmettelee, tuliko edellisellä aterialla sittenkin otettua vaniljakastikkeen sijasta vahingossa Erikeeperiä. Tämä tuotos yllättää yleensä kyläpaikoissa, joissa WC-harja on joko piilotettu tai kadonnut.

Lyijykynä
Kuusituumaisen vastakohta. On silti lähes yhtä raskas ponnistaa. Kuin valurautaa: kovaa mutta murtuu herkästi, joten kunnaria on turha yrittää.

Neljä askelta
Ei onneksi esiinny normaalitilassa, vaan ainoastaan sairaana. Tarkoittaa maksimaalista askelmäärää, jonka voi etääntyä vessasta ilman merkittävää pyykkiriskiä.

Python
Atkinsin dieettiä kokeilleet tietävät mistä on kyse. Vaatii yleensä kovan äheltämisen, mutta plussapuolelle mainittakoon hajuttomuus. Tuntuu kuin yrittäisi tunkea ulos rautakankea. Pötkön pituus saattaa olla lähes kaksi metriä ja parhaimmillaan se tulee ilman katkoksia. Jos ei ole kovin murtumisherkkää, kunnari onnistuu.

Raastinrauta
Esiintyy vain meksikolaisen tai intialaisen ruuan jälkeen. Vääntövaiheessa tuntuu, kuin ulos olisi tulossa raastinrauta - vieläpä teräpuolet kulkusuunnan vastaisesti. Kirvely helpottaa väliaikaisesti viimeisen pötkäleen pudottua. Ensimmäisen pyyhkäisyn jälkeen on kuitenkin tarkastettava, onko joku käytännön pilailija vaihtanut normaalin paperin paikalle hiekkapaperirullan.

Raejuusto
Vain väri poikkeaa.

Rautasaha
Kaikki on jo tullut. Silti on istuttava kärsivällisesti paikoillaan, välillä heiluttaen takamusta ja toivoen, että viimeinen pala irtoaisi. Tältä varmaan tuntuu kaappikellosta. Toivot, että mukanasi olisi Sveitsin armeijan linkkuveitsi, jonka rautasahalla olisi nyt käyttöä. Tiedät, että jos nouset ylös, se katkeaa juuri väärällä hetkellä eikä osu oikeaan paikkaan.

Riisikakku
Saanut nimensä ravinnosta, jonka liiallinen syöminen aiheuttaa tämän tuotoksen takuuvarmasti. Ei suositella tehtäväksi kyläpaikoissa, koska pysyy pinnalla viidenkin nykäisyn jälkeen. Helppotuottoinen, mutta jälkihoito vaikeaa ja suositellaan siksi käytettäväksi mieluiten eräolosuhteissa, joissa kelluntaongelmaa ei saniteettitilojen alkeellisen laadun ansiosta esiinny.

Varpusparvi
Tulee lentäen. Ei kokonaan nestemäinen, sisältää myös kokkareita. Ero "neljään askeleeseen" on se, että tuotoksen tuloaika on tietyissä turvarajoissa oman tahdon alainen.

Vulkaaninen
Noin kaksi kolmasosaa tuotoksesta kelluu jo iloisesti uiskennellen. Tunnet, että loppuosa on ponnistusta vaille valmis. Jännität lihaksiasi ja kiinteän aineen sijaan pääsee Richterin asteikolla luokiteltava kaasuräjähdys. Pahinta on, että olet luultavasti yleisessä käymälässä, molemmilla puolilla olevat kopit on varattu ja kusikouru täyteen ahdettu. Kun sitten viimeinenkin kolmannes on väännetty, jäät odottamaan käymälän miehityksen vaihtumista ettet saisi osaksesi valtavaa aplodimyrskyä ovesta astuessasi.

Uutiskatsaus 8/2021

1. Vain katse puuttuu

Viisi tamperelaislukion abiturienttia pukeutui Sanna Mariniksi. Onneksi yhdennäköisyys jäi vain pukeutumiseen, muuten en olisi nukkunut viikkoon ainakaan ilman yövaloa. Tosin epäilen että jos noista viidestä arvottaisiin satunnainen pääministeri, mentäisiin silti parempaan suuntaan.


2. Joukon jatkona

Perussuomalaiset, nuo onnettomat sosiaalituella elävät alkoholisoituneet väkivaltaiset luuserit. Tätä kuvaa media on yrittänyt epätoivon vimmalla maalata. No, nyt löi jälleen kerran todellisuus näpeille. Tutkimuksessa kävi nimittäin ilmi, että suurituloisten ryhmässä perussuomalaisten kannatus on keskimääräistä suurempaa. Odottelemmekin median muuttavan mustamaalausstrategiaansa luusereista riistäjäkapitalisteihin. Tämä 70-lukulainen ilmaus olisikin sopivampi toimittajien oma puoluekannatusjakauma huomioiden.
Tunnustan muuten osasyyllisyyteni asiaan. Tehty tutkimus on Taloustutkimuksen tekemä ja satuin olemaan yksi haastatelluista.


3. Uuden-Seelannin malli

Uusi-Seelanti on onnistunut niittaamaan koronaluvut lähelle nollaa. Iltalehti kyseli, onnistuisiko sama Suomessa. Vaikea sanoa, mutta Uusi-Seelanti on noudattanut aika lailla samaa strategiaa jonka luonnostelin viime keväänä. Ja jota speissarihallitus ei toteuttanut, vaan on koko ajan johdonmukaisesti toteuttanut omalta kannaltaan parasta strategiaa. Eli epidemian tahallista ylläpitoa hiljaisella liekillä.


4. Koronan todellinen syy

Urheilu oli aika lailla seis viime keväänä koronan takia. Mm. jääkiekon SM-liiga keskeytettiin. Tämä oli kova paikka raumalaisille. Olihan Lukko parhaassa lennossa historiallisesti, runkosarjan kakkosena ja kuntokäyrä nousussa. Mestaruustoiveet olivat suurimmillaan sitten edellisen ja ainoan mestaruuden vuodelta 1963, kun sarja katkaistiin. Tänä vuonna Lukko johtaa runkosarjaa. Nyt keskeyttämisriski on taas kohonnut, kun koronaa pukkaa. Ehkä joku korkeampi voima on päättänyt, että Lukko ei saa voittaa mestaruutta. Ja jos ette muuten usko, niin missäs se Suomen pahin koronapesäke nyt olikaan?
Tämä onkin kova paikka sillekin lapsesta asti lukkofanille, joka riemuitsee jokaisesta vahvistuksesta ja runkosarjavoitosta vetämällä lipun salkoon, lyö heti kuukauden palkan vetoa mestaruuden puolesta jos Lukko voittaa kesän Pitsiturnauksessa yhdenkin pelin (muussa tapauksessa vain viikon palkan), vetää lipun puolitankoon Lukon pudottua pleijareissa ja pukeutuu juhannukseen asti säkkiin ja ripottelee tuhkaa päällensä jos Lukko ei edes pääse pleijareihin. Mitähän se mahtaa tehdä jos se mestaruus tulee? Mahdoton sanoa, se kun on vasta kuusikymppinen eikä muista vuotta 1963.


5. Tarkoitushakuista grafiikkaa

”Suomi hohtaa punaisena Euroopan koronakartalla”, hehkutti Iltis. Niinpä hohti. Mutta kartta ei kuvannut koronatartuntojen määrää. Se kuvasi niiden prosentuaalista kasvua. Kartalla esimerkiksi Venäjä ja Ranska olivat vihreällä, koska niissä tartuntojen määrä on ollut laskussa. Ruotsikin oli oranssilla, vaikka siellä koronatartuntojen määrä asukasta kohti on moninkertainen Suomeen nähden. Tällaiset kartat ovat tolkuttoman harhaanjohtavia. Onneksi kuka tahansa tilastotieteen alkeet osaava sen tajuaa. Eli suurimpaan osaan uppoaa kuin häkä.


6. Armollista menoa

Presidentti Niinistö ei ole liiemmin armahdusoikeuttaan käyttänyt. Nyt tuli ensimmäinen armahdus kahteen vuoteen ja todella oikeaan paikkaan. Viisikymppisen naisen ei tarvitse mennä pariksi vuodeksi vankilaan. Hän oli puukottanut väkivaltaista iranilaista aviomiestään ja oikeus oli katsonut tämän tapon yritykseksi. Ei siis itsepuolustukseksi tai edes hätävarjelun liioitteluksi. Olisi mielenkiintoista tietää, miten naisen olisi pitänyt oikeuden mielestä toimia? Jatkaa yhdessä lastensa kanssa turpiinottoa? Ottaa vielä yhden kerran turpiinsa ja lähteä sitten turvakotiin odottamaan, että mies löytää ja tappaa, kuten kulttuuriin kuuluu?


7. Koronan lieveilmiöitä

Koronan ankeina aikoina deittailukin on muuttunut. Ensitreffit sovitaan entistä useammin toisen osapuolen kotiin. Seurauksena on ollut useita raiskaustapauksia. Raiskauskriisikeskus Tukinaisen mukaan kyseessä on ”pandemian ikävä lieveilmiö”. Oletan että tarkoittavat tässä yhteydessä pandemialla koronaa. Itselleni tulisi kyllä mieleen toinen pandemia, jonka lieve-ilmiöstä tässä lienee ennemminkin kyse, vaikka sitä ei tietenkään voida uutisessa suoraan sanoa.


8. Toistuva uutinen

Blaablaablaa ... Nematollah Nazari … jäkjäkjäk … kahdeksi vuodeksi ja kymmeneksi kuukaudeksi vankeuteen … käläkäläkälä … törkeästä lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä, sukupuolisiveellisyyttä loukkaavan lasta esittävän kuvan hallussapidosta ja lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä … päläpäläpälä … Rovaniemen hovioikeus tuomitsi … jepjepjep.
(Huom. Koska tämä uutinen on joka uutiskatsauksessa, vain nimi, tuomion pituus, tekotapa ja tuomioistuimen sijainti vaihtelevat, katsoin parhaaksi jouduttaa lukemista jättämällä toistuvat osat pois.)


9. Kuinka pärjätä töissä

Hesarin toimittaja vietti vuoden Tampereen yliopistolla journalistiikan työelämäprofessorina. En tässä puutu enempää Tampereen yliopiston journalistiikan koulutusohjelmaan, ne tietävät joiden tarvitsee tietää. Hän kirjoittaa kokemuksistaan seuraavasti: ...työelämätaidoilla ei viitata nykyään siihen, että joku osaisi tehdä saappaan, näöntarkastuksen, kerrostalon piirustukset tai radio-ohjelman. Työelämätaidot ovat esimerkiksi itsensä johtamista, projektihallintaa, ajankäytön suunnittelua, tiimityötaitoja ja tietenkin loputonta itsensä kehittämistä.
Hän on aivan oikeassa. Itse tosin olen tiivistänyt saman asian toisin: Nykypäivän työelämässä asiaosaamista merkityksellisempää on se, että onnistuu antamaan itsestään kuvan osaajana osaamisen tasosta riippumatta. Aiemmin työelämässä menestyi osaamisella, nykyään siellä menestyy kehittämällä osaamiseksi uskottuja taitoja.
Lausuntomme tarkoittavat samaa asiaa, tosin itse en osaa lausua sitä yhtä positiivisella tavalla mutta minä en olekaan ammattikirjoittaja. Sen sijaan kirjoituksen loppukaneetin olen sanonut lähes täsmälleen samoin sanoin usealle kanssani saman koulutuksen saaneelle vastavalmistuneelle alaiselleni: Pomon työ on auttaa ja tukea. Mentoriksi voi pyytää melkeinpä ketä vain. Harvassa ovat ihmiset, jotka sanovat ”en ehdi”, jos katsot silmiin ja sanot tarvitsevasi sparraajaa tai haluavasi kehittyä asiassa X tai Y. Edelliselle sparrattavalleni hommasinkin tässä alkuvuodesta suosituksellani uuden työpaikan, kun omassa puljussa ei valitettavasti ollut pätevälle kaverille sopivaa paikkaa auki määräaikaispestin päättyessä.


10. Tuskien taipaleella

Vakiopuheenaihe koulukiusaaminen on noussut taas tapetille surullisen kiusaamissurmatapauksen myötä. Kortensa kekoon kantoi myös vanha vallankumouksellinen Ilkka Taipale puheenvuorossaan Helsingin kaupunginvaltuustossa. Taipale totesi mm. näin: Hän totesi puheenvuorossaan muun muassa, että ”koulukiusaaminen on myös määritelmäkysymys”.
– Sitä tulee aina olemaan, jos määritellään kaikki koulukiusaamiseksi, eikä sitä kyetä kokonaan juurimaan, kun se liittyy hierarkiaan ja ihmisten välisiin suhteisiin, Taipale sanoi ja jatkoi sitten kertomalla olleensa Järvenpäässä väittelykilpailussa, jossa hänen tehtävänään oli puolustaa näkökantaa ”koulukiusaamisesta on myös hyötyä”.
– Erittäin monet, joita on kiusattu, heistä tulee vahvoja persoonallisuuksia. He pärjäävät paremmin kuin kiusaajat itse, Taipale totesi valtuustossa.
Hän sanoi, ettei pidä ottaa ”tällaista yksinkertaista voivottelukantaa kiusaamiseen, joka on täysin normaalia lasten välisissä suhteissa”.
Kuten odottaa saattoi, Taipale sai niskaansa melkoisen sontakuorman. Näinhän siinä yleensä käy, kun sanoo kuten epämiellyttävä asia on.
Vihjeeksi vanhemmille, jotka pelkäävät lastensa joutuvan koulukiusatuiksi. Jos teillä on mahdollisuus valita, mihin kouluun lapsenne laitatte, ottakaa selville millainen ohjelma koululla on kiusaamisen varalta. Mikäli rehtori kertoo, että heillä on ”Ei meillä kiusata” -ohjelma tms ja kiusaamisvastainen sovitteluryhmä, pysykää kaukana. Jos taas rehtori katsoo kysyjää kummastuneesti ja sanoo ottavansa kiusaajat puhutteluun ja toimivansa sen jälkeen tapauskohtaisesti, niin siinä on teille oikea paikka. Mussuttajat mussuttavat, toiminnan miehet tekevät. Kiusaamista ei millään ohjelmalla lopeteta. Kuten Taipale toteaa:
– Ja toiseksi sanon, että koulukiusaamista on ollut 25 vuotta, ja valtuustossa ei päätetä, loppuuko se Suomessa. Se on tunteisiin vetoava kysymys, josta en muista, puhuiko siitä 20 ihmistä ja kyllä se vähän rasittaa, kun yömyöhään keskustellaan aiheesta, joka ei johda operatiivisiin toimenpiteisiin.


11. Heimolaiset

En yleensä harrasta ”katso mikä piirroshahmo olet” -tyylisiä testejä. Tuli kuitenkin tehtyä testi, jossa kymmenellä asennekysymyksellä tutkittiin, mihin Suomen heimoista kuuluu. Vastailin ja ajattelin että eipä näillä kyllä kovin ihmeellistä tietoa ihmisestä saa. Vaan toisin kävi, testi kykeni arvaamaan kotimaakuntani - josta nostin kytkintä jo alle kaksikymppisenä palaamatta - täysin oikein. Kaipa ne juuret ovat ja pysyvät.


12. Mau ollaan sankareita kaikki

Suomen Kissaliitto myöntää vuosittain Sankarikissan arvonimiä kissoille, jotka ovat toiminnallaan pelastaneet ihmishenkiä tai auttaneet välttämään vakavia sairastapauksia. Tämänvuotisen palkinnon saajat ovat:
Tassu, herätti omistajansa tämän saatua vakavan sairauskohtauksen ja pelasti tämän kuolemasta verenhukkaan.
Günther, joka on koulutettu reagoimaan omistajansa mataliin verensokeriarvoihin.
Viipuri huomasi mikroaaltouunista tulevan savun hajun ja esti tulipalon syttymisen.
Kombo, joka kiinnitti isäntäperheensä huomion keittiön hanan liitosputken vuotoon ja esti vakavan vesivahingon syntymisen.


13. Cooperissa

Ilta-Sanomat paljastaa rockmies Jouni Hynysen salatun menneisyyden: mies on ollut nuoruudessaan kestävyysjuoksija! Hynynen kehuu jutussa juosseensa Cooperin testissä 19-vuotiaana vuonna 1989 tuloksen 3560 metriä ja harjoitelleensa vielä lukioaikana tosissaan keskimatkoilla.
Tunnetusti entiset coopertulokset paranevat noin kymmenen metriä vuodessa. Eli jos on parikymppisenä juossut kolmetonnia, on se muuttunut kolmikymppisenä muistoissa jo 3100 metriin ja viisikymppisenä 3300 metriin. Miten on Hynysen laita?
Tilastopajasta löytyy Hynyselle kaksi tulosta. Molemmat maastojuoksun SM-kisoista 16-vuotiaiden sarjasta. Vuonna 1985 sijoitus oli 82. ja 1986 69. Parhaan vertailukohdan saa vuoden 1985 kisasta, jonka voitti myöhempi estejuoksun nuorten MM-mitalisti Arto Kuusisto. Hynynen jäi Kuusistolle neljän kilometrin matkalla minuutin ja 44 sekuntia. Samana vuonna Kuusisto juoksi 3000 metriä radalla aikaan 8.47,63. Tämä on Cooper-vauhtina noin 4100 metriä. Mikäli oletamme Hynysen häviävän samassa suhteessa myös radalla, saamme hänen kolmentonnin Cooper-vauhdikseen noin 3560 metriä. Eli täsmälleen Cooper-ennätyksen. Tokihan vauhti hidastuisi kolmentonnin jälkeen vähän, mutta toisaalta Hynynen oli Cooperin juostessaan vanhempi. Eli julistamme Hynysen harvinaiseksi yksilöksi: mies ei valehtele edes nuoruusaikaista Cooperin tulostaan! (Niin ei tee kyllä allekirjoittanutkaan – isommat paineet on valehdella tämänhetkinen Cooperin tulos joka on rehellisesti sanoen toista kilometriä huonompi kuin 20 vuotta sitten. Siksi en sitä paljastakaan.)


Loppukevennys: Näärännäppyä pukkaa

Alaskalaisnainen meni ulkohuussiin asioille. Toimitus keskeytyi äkillisesti, kun perseestä näykkäistiin. Näykkäisijäksi paljastui karhu, joka oli närkästynyt siitä mitä nainen aikoi tehdä sen päälle. Haavat eivät olleet vakavia eikä oleellisille elimille aiheutunut pysyviä haittoja. Karhua ei saatu kiinni, mutta sen tunnistamisen luulisi olevan helppoa. On vain löydettävä kontio, jonka silmässä on näärännäppy. Vanha suomalainen kansanperinne näet tietää kertoa, että huussin alle piiloutuneille tirkistelijöille kehittyy tämä rasvapatti rangaistukseksi.

Uusinta: Luento

Lukijalle: Tämä fiktio viiden vuoden takaa on kirjoitettu pohdiskeluksi siitä, mitä olisi tapahtunut jos osat uskontojen kesken olisivat kääntyneet. Suvaitsevaisto jaksaa toistaa loputtomiin asti väitettään siitä, että islam on sivistyksen kannalta yhdenvertainen uskonto kristinuskon kanssa. Uskallan olla asiasta samalla kannalla, joskin epäilevällä varauksella. Huvittavaa asiassa on se, että suvaitsevaisto ei tajua mikä on looginen seuraus siitä, jos ero kulttuurien menestyksessä ei johdukaan uskonnosta:

Professori Väinö Suominen katsoi työhuoneensa peiliin ja siveli harvenevat hiuksensa kammalla järjestykseen. Pelkkää sijaistoimintaa koko kampaaminen, jännityksen aiheuttamaa, sen hän tiesi hyvin. Hän oli elämänsä aikana pitänyt tuhansia luentoja, joten olisi luullut rutiinin poistaneen jännityksen. Ei tällä kertaa. Tämä oli hänen elämänsä tärkein luento. Ehkä myös viimeinen.

Sali oli tupaten täynnä. Suominen yllättyi, toki hän oli odottanut runsasta yleisöä. Mutta ei sentään sitä, että ihmiset istuivat salin käytävien rappusilla ja ulkopuolella ovien kohdalla oli yhä tungosta kahdessa rivissä. Harvinaista Studia Generalia –luennolle. Suominen tunsi käsiensä vapisevan. Pitäisikö hänen sittenkin puhua aivan yleisellä tasolla? Kyllä hän pystyisi hylkäämään valmiiksi laaditut Powerpoint-esityksensä ja puhumaan poliittisesti korrektia lässynläätä ex tempore. Mutta sitten hän ryhdistäytyi. Olkoon tämä vaikka viimeinen tekoni, niin miehen täytyy tehdä se mikä miehen täytyy tehdä. Hän huomasi kummastuksekseen pyytävänsä Jumalalta voimaa ja hymähti omalle ajatukselleen. Ja minä kun pidin itseäni ateistina tai vähintäänkin agnostikkona, ainakin maallistuneempana kuin tämä muutenkin sekularisoitunut kansakunta, hän tuumi. Vaan niin ne vanhat tavat ja perinteet puskevat kovassa paikassa esiin. Tekisi mieli polvistua ja hakea voimaa rukouksesta, mutta se ei ainakaan tämän luennon asiaa auttaisi, naurettavana uskovaisena pitäisivät.

Professori rykäisi kurkkunsa selväksi ja aloitti.
- Tervetuloa tänne Helsingin yliopiston nykypäivän politiikkaa käsittelevän Studia Generalia –luentosarjan päätösluennolle. Minä olen yhteiskuntatieteiden professori Väinö Suominen ja tämän luennon otsikkona on Euroopan pakolaiskriisi ja sen vaikutus maanosan kulttuuriin.

Suominen antoi katseensa kiertää yleisöä tuttuja kasvoja etsien. Eturivissä näkyi istuvan kolme kansanedustajaa. Ilmeisesti huhut luennon sisällöstä olivat tihkuneet eduskuntaan.

- Olen iloinen, että yleisö on näin runsaslukuinen. Näen joukossa useita kollegojani eri aloilta sekä monia muita vaikuttajia. Erityisen ilahtunut olen kuitenkin siitä, että opiskelijat ovat löytäneet tiensä tänne näin suurin joukoin. Toisaalta kiinnostus ei ole mikään ihme. Viime vuonna Suomeen tuli 30000 pakolaista ja koko Eurooppaan noin miljoona. Ja kaiken järjen mukaan kyseessä on vasta alku.
Yleisö kohahti. Suominen oli sanonut ääneen ensimmäisen tabun. Professori itse tiesi, että kyseessä on pelkkä koelaukaus. Varsinainen tykistökeskitys tulisi myöhemmin.

- Ensinnäkin haluan esitellä teille nykytilanteen.

Suominen painoi kaukosäädintä ja ensimmäinen Powerpoint-dia ilmestyi valkokankaalle. Tällä kertaa yleisö ei kohahtanut, vaan vaikeni hetkeksi tyrmistyneenä. Sitten alkoi supina. Diassa oli lueteltu rinnakkain länsimaisen ja lähi-itäläisen kulttuurin eroja. Kaunistelematta. Professori ei selitellyt dian sanomaa. Eikä hän jatkossakaan kommentoisi suoraan diojaan. Hän antaisi niiden hetken aikaa upota yleisön tajuntaan ja puhuisi sitten niistä ilmenevistä faktoista.

- Mikäli unohdamme kulttuurirelativismin ja tarkastelemme asiaa objektiivisesti, tilanne on täysin selvä. Eurooppa on sivistyksen kehto. Kaikki tieteellis-teknologis-kulttuurinen edistys on eurooppalaisen sivistyksen aikaansaannosta. Wikipedian huvittavimpia artikkeleja on luettelo Lähi-idän tieteellisistä saavutuksista, jossa viimeisin maininnan arvoinen asia on tapahtunut 1600-luvulla. Eikä aiemmissakaan suorituksista ole erityistä kehumista.

Suominen tarkasteli salia. Yleisön kasvojen väri oli muuttunut astetta kalpeammaksi. Paitsi muutaman epäilemättä poliittisesti oikeaoppisen, joilla ne punottivat uhkaavasti.

- On tietysti selvää, että kahden kulttuurin kohdatessa vaikeuksia syntyy. Oleellinen ongelma on kuitenkin niiden lakaiseminen maton alle. Julkisessa keskustelussa pyritään leimaamaan rasistiksi jokainen, joka muistuttaa tosiasioista. On kuitenkin muistettava, että uskonto ei ole rotu. Minä olen viimeisenä kritisoimassa ketään, joka tänne muutettuaan on omaksunut länsimaiset arvot. Tämä ei tarkoita, että hänen tulisi omaksua meidän uskontomme. Yhteiskuntamme on sekularisoitunut siinä määrin, että näkemykseni mukaan me emme enää voi pitää länsimaista yhteiskuntaa uskonnollisena muutoin kuin kulttuuriperinnöltään. Ehkä maahanmuuttaja voi olla harras kristittykin, kunhan hän ei edusta mitään ääriliikkeitä. Mutta tunnustakaamme totuus: kristinusko on kaikkialla osoittanut epäonnistumisensa yhteiskunnan rakentamisessa. Ja historia osoittaa, että kristinuskon ja islamin kohdatessa ne eivät voi elää rinnakkain. Seurauksina ovat aina sodat ja levottomuudet. Toisen uskonnon on väistyttävä. Siksi on aiheellista pohtia, kumpi niistä saa aikaan paremman yhteiskunnan. Pelkään pahoin, että kristinusko voittaa, vaikka todisteet puhuvat vahvasti islamin puolesta. Vielä viisi vuotta sitten olisitte nauraneet minulle, mutta viime vuoden pakolaisvyöry saa vahvimmatkin epäilemään.

Professori huokaisi. Vaikein oli sanottu, eikä mellakkaa ollut vielä puhjennut.

- Seuraavaksi käyn läpi historiallisen taustan. Suurelle osalle yleisöä tämä on varmaan tuttua, mutta toivon mukaan saan aikaan kokonaiskuvan, jonka perusteella näette tilanteen uusin silmin.

Powerpoint-dia vaihtui Euroopan ja Lähi-idän kartaksi.

- Islam sai alkunsa 600-luvulla Arabian niemimaalla. Se levisi jihadin ansiosta todella nopeasti ja valtasi pian haltuunsa siihen asti kristillisen Pohjois-Afrikan. Siitä se eteni Espanjaan ja kohti muuta Eurooppaa. Sotaisasti. Merkittävin taistelu käytiin vuonna 732 Poitiers’ssa, jossa emiiri Abdulrahmanin armeija kukisti frankkien käskynhaltija Kaarle Martelin joukot. Sen jälkeen islamin tie Eurooppaan oli avoin. Sekavassa tilassa olleessa maanosassa ihmiset kääntyivät nopeasti järjestystä tarjonneen islamin puoleen. Ketjureaktio oli valmis. Muslimiarmeijat koostuivat kohta lähes kokonaan eurooppalaisista. Länsi- ja Pohjois-Eurooppa muuttuivat pian islamilaisiksi. Ainoastaan Bysantti kykeni vahvan armeijansa turvin pysäyttämään vyöryn.

- Kuten historiasta hyvin muistetaan, Bysantti ryhtyi piakkoin vastaiskuun. Mutta niin bysanttilaiseen tapaan ei suoralla toiminnalla, vaan yllätyshyökkäyksellä pehmeään selustaan. Eurooppalaiset olivat omaksuneet islamin uskonnokseen ja muodostaneet omat, voimakkaat islamilaiset valtionsa omista kansoistaan. Bysantin voimat eivät riittäneet ristiretkiin Eurooppaa vastaan. Sen sijaan se suuntasi iskunsa Arabian niemimaalle. Sodankäyntiin väsynyt väestö luhistui Bysantin hyökkäyksen edessä. Kristityt käännyttivät muslimit miekkalähetyksellä väkisin uskoonsa. Saman tien hyökkäys jatkui Pohjois-Afrikkaan ja pysähtyi vasta Gibraltarin salmeen.
- Tässä yhteydessä tapahtui muutamia erikoisia sattumia. Profeetta Muhammed oli määrännyt hartaille muslimeille pyhiinvaelluspaikaksi Mekan. Kristittyjen hyökkäyksen uhatessa Mekkaa Kaaban kivi evakuoitiin sieltä ja kuljetettiin Roomaan. Nykyään eivät monet maallistuneet edes muista sen alkuperäistä sijaintipaikkaa ja historiaa, Rooma on tullut niin tutuksi pyhiinvaelluskohteena.
- Toinen erikoinen tapaus oli shiiamuslimien kohtalo. Heidän kulkutiensä muiden muslimien yhteyteen oli Bysantin katkaisema. Ei sen takia, että opillisten riitojen takia erityisempiä halujakaan olisi ollut. Bysantin paineen takia he vetäytyivät vuorten yli Venäjälle. Siellä he kykenivät helposti levittämään uskontoaan romahtaneessa Euroopassa aina siihen asti, kunnes kohtasivat sunnimuslimien alueen. Tämän seurauksena Eurooppa jakautui tuhatluvun alussa kahtia, läntisiin sunneihin ja itäisiin shiioihin. Samoihin aikoihin myös kristitty maailma jakautui. Karkeasti ottaen raja kulkee Eufratjokea pitkin. Sen etelä- ja länsipuolella sekä Turkissa asuvat katoliset kristityt ja itäpuolella ortodoksit.

- Tämä tilanne on ollut käytännössä vallitseva status quo jo tuhannen vuoden ajan. Toki kaikenlaista on tapahtunut, mutta käytännössä muutokset ovat vähäisiä. Me toki muistamme jihad-ritariemme yritykset vallata islamin pyhät paikat takaisin kristityiltä 1000-luvun alussa. Silloin tapahtui paljon kauheuksia puolin ja toisin, eivätkä kristityt ole sitä unohtaneet. Toisaalta on muistettava myös kristittyjen yritykset Euroopan valloittamisessa myöhemmin. Miten olisi mahtanut käydä, jos Salomon Suuri olisi onnistunut Wienin piirityksessä 1529? Eurooppa pelastui kristittyjen hirmuvallalta huolimatta siitä, että oli uskonpuhdistuksen takia sekavassa tilassa. Sunnit olivat tulkinneet uskontoa mielenkiintoisella tavalla ja Mahmud Lutherin aloittaman protestiliikkeen tarkoitus ei ollut erota sunnilaisesta yhteisöstä, vaan puhdistaa usko. Toisin kuitenkin kävi ja kuten hyvin tiedätte, siitä lähtien Eurooppa on jakautunut protestanttiseen pohjoiseen ja sunnilaiseen etelään. Toki tulkinnat ovat lähestyneet toisiaan eikä kolmikymmenvuotisen sodan 1618-48 jälkeen ole enää käyty merkittäviä uskonsotia. Tämä on enemmän kuin voimme sanoa kristityistä, jotka tuntuvat uskontonsa kanssa jämähtäneen keskiajalle.

- Kristinuskon takapajuisuus näkyy esimerkiksi heidän suhtautumisenaan juutalaisiin. Israelin valtion perustamisen jälkeen kristityt ovat käyneet lukuisia verisiä sotia yrittäessään tuhota maata. Luulisi että tulosten katsominen saisi ajattelemaan. Israel on Lähi-idän ainoa demokraattinen maa, siellä jopa kristityillä on äänioikeus. Sen taloudellinen menestys on aivan toista luokkaa kuin kristityillä mailla. Ainoat varakkaat kristityt maat ovat sellaisia, jotka sattuvat olemaan rikkaiden öljykenttien päällä, kuten Kuwait, Qatar ja Arabiemiraatit. Niiden vauraus perustuu siihen, että islamilaiset länsimaat ovat kehittäneet teknologiaa, joka sattuu tarvitsemaan niiden luonnontuotteita. Jotka toimitetaan länsimaihin länsimaalaisten suunnittelemalla teknologialla.

Professori katsoi kuulijakuntaansa. Hän oli antanut puheen ja Powerpoint-diojen viedä mukanaan ja tarkkaili vasta nyt sen reaktioita. Yleisö oli hiiskumatta, mutta professori tiesi, ettei sille saisi antaa aikaa toipua järkytyksestään. Oli jatkettava eteenpäin.

- Kristityt yhteiskunnat ovat järjestään epäonnistuneita. Koko kristinusko elää ainoastaan loiselämää, joka imee voimansa länsimaisesta kulttuurista. Huomatkaa, että tässä ei millään muotoa ole kyse rasismista. Kyse on uskonnosta, jonka keskiaikainen oppi estää edistyksen. Ei tarvitse muuta kuin vilkaista luetteloa Nobelin palkinnoista. Tiedenobeleita on mennyt kristityille tasan kolme, kun esimerkiksi juutalaisille pitkälti toistasataa. Ja näistä kristityistäkin kaikki olivat tehneet työuransa islamilaisissa maissa ja yksi oli vielä paavin mukaan harhaoppisen lahkon jäsen, jota ei voinut kristittynä pitää.

Professori kaivoi taskustaan nenäliinan ja pyyhki hikeä otsaltaan. Oli tullut päätössanojen aika. Ne saattaisivat hänen viimeisensä luennoitsijana.

- Me täällä lännessä olemme maallistuneet. Olemme hylänneet islamin arvot. Niin olen minäkin, olen enintäänkin agnostikko. Mutta islamin kulttuuriperintöä emme saa hylätä. Se on tehnyt meistä menestystarinan. Se, että suhtaudumme toisiimme islamin arvojen mukaisesti, ei saa tarkoittaa että äärisuvaitsevaisuudessamme hyväksyisimme kulttuuriimme vihamielisesti suhtautuvat arvot. Meidän on ehdottomasti vaadittava, että jokainen joka Eurooppaan tulee, hyväksyy eurooppalaiset arvot ja hylkää kristinuskon tuhoisan fatalismin. Olemme saaneet tarpeeksemme kristittyjen terrori-iskuista ja maahantunkeutujien humanistisesta hyysäämisestä kaksoisstandardeineen. Erityisesti olen pettynyt valtionmoskeijaamme, joka suurimaaminsa johdolla on antautunut kristittyjen vyörylle. Ihmetyttää, onko suurimaami - vai pitäisikö häntä kutsua peräti kristittyjen arkkipiispaksi - unohtanut Muhammedin määräyksen islamiin käännyttämisestä vai onko hän peloissaan kristittyjen lähetyskäskyn "Menkää ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni" edessä?

- Tämä on meidän viimeinen mahdollisuutemme puolustaa länsimaista sivistystä. En kutsu teitä jihadiin. Kyse ei ole uskonnon pyhästä sodasta, kyse on sivistyksestä. Meidän on pysäytettävä kristittyjen tuhoisa virta sivistysmaihin. Meidän on noustava sivistämään takapajuista kristittyä maailmaa sen omalla maaperällään, jotta maailmanrauha vallitsisi.
-Tänään on Snellmanin päivä. Snellmanin, jonka kansallinen herätys nosti meidät suomalaiset kansakunnaksi. Nyt tarvitsemme samaa koko Euroopassa. Kun tänä aamuna nostin Suomen lipun salkoon, iloitsin sen kauniista sinivalkoisista väreistä, sinisestä tähdestä ja puolikuusta. Älkäämme antako sen korvautua siniristillä.

Professori painoi päänsä nöyränä alas ja nosti vielä kerran katseensa kiittääkseen kuulijoita. Hän ehti jo avata suunsa, kun salin ulkopuolelta kuuluva meteli keskeytti hänen toimensa. Samassa sisään ryntäsi kymmenkunta arabimiestä huutaen kurkku suorana:
- Pyhän neitsyen puolesta! Jeesusmariaaaaaaaaaa!!!!!!!...