Uutiskatsaus 51/2021

1. Nyt ei liiemmin naarata

Pohjois-Korea muistelee Rakkaan Johtajan Kim Jong-Ilin lusikannurkkaanheittämisen ME-tulosta kymmenen vuoden takaa. Muiston kunniaksi on maassa kielletty nauraminen 11 päivän ajaksi. Tunnetusti diktatuurissa pakollista on kaikki se, mikä ei ole kiellettyä. Tästä on tehty kertaalleen poikkeus ja se oli tasan kymmenen vuotta sitten Kimin kuoltua. Silloin pohjoiskorealaisille annettiin kaksi vaihtoehtoa: joko itkee tai sitten itkee ja itkee.


2. Hyviä uutisia Keniasta

Kenia kielsi muovipussien käytön neljä vuotta sitten. Ainakin Hesarin jutun mukaan tulokset näkyvät. Maa ei ole enää muiden kehitysmaiden tapaan muoviroskan peittämä.
Ota se, mikä on hyvää, tuli se mistä tahansa. Kenian esimerkkiä tulisi seurata myös länsimaissa, vaikka täällä muoviroska saadaankin melkoisen hyvin talteen. Sitten kun Kenia seuraisi länsimaiden esimerkkiä ja pysäyttäisi hillittömän väestönkasvunsa.


3. Herhiläisen seuraaja

Odotetusti Suomen seuraavaksi hävittäjälentokoneeksi valittiin F-35. En ole ottanut prosessiin millään muotoa kantaa missään vaiheessa, sillä tässä kohtaa oma asiantuntemukseni on siinä onnellisimmalla mahdollisella vyöhykkeellä. Se tarkoittaa sitä että en tiedä asiasta riittävästi sanoakseni näkemykseni ja toisaalta tiedän kuitenkin niin paljon, että ymmärrän pitää suuni kiinni.
Ainoastaan strategisella tasolla voi todeta sen, että Suomi ei voi panostaa määrään. Niinpä strategisesti oikea valinta on löytää kone, jonka tehosuhde on riittävän hyvä. Ilmeisesti tältä kannalta katsoen F-35 oli paras valinta maailman parhaille hävittäjälentäjille, jollaisiksi suomalaiset on muutaman kerran kansainvälisissä vertailuissa havaittu. Myöskin se, että vasemmistoliitossa hankintaa pidetään virheenä, on vahva viite siitä että ratkaisu oli oikea.


4. Toistuva uutinen

Blaablaablaa ... Karrar Hussein Sadeq Sadeq … jäkjäkjäk … seitsemän vuoden vankeuteen … käläkäläkälä … murhan yrityksestä ja virkamiehen väkivaltaisesta vastustamisesta … päläpäläpälä … Pirkanmaan käräjäoikeus tuomitsi … jepjepjep.
(Huom. Koska tämä uutinen on joka uutiskatsauksessa, vain nimi, tuomion pituus, tekotapa ja tuomioistuimen sijainti vaihtelevat, katsoin parhaaksi jouduttaa lukemista jättämällä toistuvat osat pois.)


5. Pienimmän riesan tie

Valtiontalouden tarkastusvirasto on joutunut itse tarkastuksen kohteeksi monenlaisten epäiltyjen väärinkäytösten takia. Y ksi näistä tapauksista oli tilanne, jossa viraston johtaja Yli-Viikari oli tehnyt sopimuksen viraston ylitarkastajan jäämisestä töistä pois. Sopimuksen mukaan ylitarkastajalle maksettiin kahden vuoden aikana 57 000 euroa siitä, että hän ei tee mitään. Sivuhuomautuksena on todettava, että Suomessa on useita sellaisia virkamiehiä, jotka tienaavat suunnilleen tuon verran vuodessa ja olisi parempi, että he eivät tekisi mitään samalla palkalla, tulisi halvemmaksi.
Tapausta tarkemmin tuntematta julkisuuteen tulleiden tietojen perusteella kyseessä on ollut inhimillinen tragedia. Aiemmin ilmeisesti työnsä hyvin hoitanut ylitarkastaja ei enää kyennyt muuttuneessa maailmassa hoitamaan työtään vaaditulla tavalla. Tällaisia tapauksia tulee silloin tällöin ja jokainen pidempään työelämässä ainakin johtotehtävissä ollut on nähnyt näitä. Vastoin yleistä harhaluuloa kyse ei normaalisti ole siitä, etteikö työntekijä kykenisi omaksumaan uudenlaista työnkuvaa. Kyse on yleensä siitä, että kokenut työntekijä tuntee muuttuneen työnkuvan aiempaa huonommaksi ja turhautuu. Yleensä täysin oikein perustein. Tällöin vaihtoehdot ovat yleensä ainakin spesifeillä erikoistumisaloilla melkoisen vähissä. Ne ovat lähinnä itsepetos eli työn jatkaminen aivot narikassa -periaatteella, uudelleenkouluttautuminen tai eläköityminen kultaisella kädenpuristuksella.
Tällä kertaa, syystä tai toisesta, päädyttiin viimeiseen. Inhimillisesti ratkaisu oli oikea ainakin työntekijän itsensä kannalta, ehkä jopa kansantaloudenkin kannalta. Vaikuttaa siltä, että tässä pyrittiin löytämään se pienimmän riesan tie. Valitettavasti, kuten niin kovin usein, pienimmän riesan tie oli pykälien vastainen.


6. Piikillä

Uudessa-Seelannissa nousi kohu, kun mies otti saman päivän aikana kymmenen koronarokotetta. Ilmeisesti maksua vastaan, jotta tietyt rokotevastaiset saisivat merkinnän rokotteesta ottamatta sitä itse. Kauanpa se kestikin. Olen nimittäin tietoinen siitä, että samaa on tapahtunut Suomessakin. Otettu rokotteita toisen puolesta tai väärennetty todistuksia. Ainakin omien rokotekokemusten perusteella helppoa kuin mikä. Kummallakaan kerralla ei kysytty mitään papereita, sen kuin ajanvaraus oli kunnossa niin lykkäsivät piikin olkavarteen. Tosin toisella kerralla piikittäjä oli henkilökohtainen tuttu, joten eipä siinä olisi papereita tarvinnutkaan. Mutta aivan hyvin joku muu olisi voinut käydä minun puolestani minun nimelläni ottamassa rokotteen ja niin olisin aivan hyvin voinut vilautella väärennettyä koronapassia.
En tiedä mikä tässä asiassa on huolestuttavinta. Sekö että viranomaiset ovat liian tyhmiä tajuamaan tämän helpon huijausmahdollisuuden eli koronapassi on tehoton vai se, että he sen tajuavat ja ajavat koronapassia siitä huolimatta eli koko systeemin tarkoitus on ihmisten valvonta eikä koronan torjunta.


7. Epäkohta ja kuinka se korjataan

UPM:n toimitusjohtaja Jussi Pesonen teki merkittävän linjauksen twiittaamalla: ”UPM teki keväällä päätöksen siitä, että selittämättömät palkkaerot naisten ja miesten välillä poistetaan.”
Feministit kiittelivät päätöstä kovasti. Olisiko kannattanut ensin hieman harkita. Ensinnäkin Pesonen ei sanonut, että tämä tarkoittaisi palkankorotuksia. Toiseksi kyseessä olivat vain ”selittämättömät palkkaerot”. Kolmanneksi ja tärkeimmäksi tulee huomioida, että palkkaeroja voi selittää monella eri tavalla ja vain osa niistä on feministeille suosiollisia. Noin ylipäätään samanpalkkaisuutta voi vaatia viiden eri asteikon mukaan:
1) Sama palkka samasta tuloksesta
2) Sama palkka samasta työtehtävästä
3) Sama palkka samasta työmäärästä tehtävästä riippumatta
4) Sama palkka kaikista töistä työmäärästä riippumatta
5) Sama palkka, teki töitä tai ei
Näistä viimeinen kuuluu lähinnä vasemmiston politiikkaan eikä ole yrityksen asia. Neljästä muusta voisin kokemuksen perusteella uumoilla, että kaksi on naisille suosiollisia, yksi säilyttää nykytilanteen ennallaan ja yhdessä tuloerot miesten ja naisten välillä kasvavat entisestään.


8. Miehen kylkiluu

Telkkarissa alkaa uusi sarja Papisto, joka esittelee neljä tavalla tai toisella erikoista suomalaispappia. Joukossa ei kuitenkaan ole yhtään sellaista, joka olisi saanut nykyisellä arvomaailmallaan olla pappina sata vuotta sittenkin. Epävarmaa on se, olisiko tällainen pappi ollut sentään liian radikaali esiteltävä vai onko kyse siitä että nykypapistossa ei ole yhtään ainutta sellaista enää jäljellä. Veikkaan jälkimmäistä siitä syystä että tuskin sata vuotta sitten olisi löytynyt yhtään sellaista pappia, jota tuomiokapituli ei olisi nykypäivänä pistänyt viralta.
Joka tapauksessa linkkijutussa pääosaan pääsee yksi papeista, nainen jota on kutsuttu ”seksipapiksi”, koska ”hän on pitänyt netissä seksikoulua ja kirjoittanut aiheesta avoimesti myös blogissaan.” Otsikossa hän toteaa pitävänsä ulkonäköään Jumalan lahjana.
Tästä tuli mieleen se vanhapiika, joka vuosikymmeniä sitten kävi kysymässä papilta, onko se ylpeyttä ja syntiä, kun hän katsoo peiliin ja toteaa, kuinka kaunis hän onkaan. Jolloin pappi vilkaisi vanhapiikaa ja jyrähti: ”Ei se ole synti, se on erehdys”.


9. Miinat kentällä

Pysytään tulenarassa aihepiirissä eli naisten ulkonäössä. Armeijassa tapahtunut seksuaalinen ahdistelu on noussut puheenaiheeksi. Tuomittavaa, väärin, blaablaablaa, näinhän se on. Mutta kyllähän asia on myös niin että sitä saa mitä tilaa. Silloin kun itse kävin armeijan, ei naisia siellä vielä ollut. Ja kyllähän asia on niin, että se juttujen taso siellä oli taatusti monin verroin törkeämpää kuin nykyään. Mutta ei kukaan sitä seksuaalisena ahdisteluna pitänyt. Siitä yksinkertaisesta syystä että läsnä ei ollut naisia. Nykypäivänä varusmiestä vietäisiin putkaan (tai enhän minä tiedä, ehkä putkakin on nykyään epäinhimillisenä kielletty) niin ettei jalat maata tavoittaisi, jos tuvan pöydän ääressä sattuisi joku kantapeikko kuulemaan senaikaisia juttuja. Joita kantapeikot päästelivät silloin itsekin.
Lähinnä ihmetyttää miten henkisesti kastroituja nykyjampat ovat, kun ylipäätään pystyvät suorittamaan palvelusta naisten läsnäollessa. Ei olisi omana armeija-aikana todellakaan onnistunut, kyllä pillu pyöri jokaisen mielessä ilman että pillua oli lähimmän kymmenen kilometrin säteellä.
Naisten vapaaehtoinen asepalvelus on sinänsä positiivinen asia, mutta suorittakoot sen omissa oloissaan. Kyllä miesten pitää saada olla edes sodassa kaikessa rauhassa.


10. Nappeja kauluksessa

Naisten asepalvelukseen tulosta on jo niin pitkä aika, että kohta ensimmäiset naiset lienevät jo kenraalikunnassa. Yksi oleellinen rajapyykki saavutettiin itsenäisyyspäivänä, kun ensimmäinen nainen ylennettiin korkeimpaan mahdolliseen reserviarvoon eli majuriksi. Onnea! Tuli mieleen kun eräs kaverini ylennettiin taannoin tähän vastaavaan arvoon. Porukassa pohdittiin, että pitääköhän paikkansa reservissäkin se vanha armeijan viisaus, että ”majurina mies on tyhmimmillään”. Perusteluna tälle esitetään yleensä se, että siinä arvossa kaikki koulussa opittu on jo unohtunut ja elämänkokemusta ei vielä ole tarpeeksi. Kohde itse epäili että kyllä taitaa väitteessä olla vinha perä. Sitä ei vielä tilastollisesti riittämättömän otannan takia pysty sanomaan, päteekö myös se että majurina nainenkin on tyhmimmillään.


11. Kalliolle, kukkulalle, rakennan minä majani...

Kanadalainen vuorikiipeilijä Don Bowie on alansa huippuja maailmalla. Nyt hän on tehnyt uransa merkittävimmän valloituksen ja huiputtanut parhaat kukkulansa ryhdyttyään parisuhteeseen kiipeilyvalmennettavansa, entisen Miss Suomen Lotta Hintsan (joka on ehdottomasti yksi kaikkien aikojen parhaista alallaan hänkin) kanssa. Onnea parille!


12. CCCP

Venäjä pelasi Eurohockey-turnauksessa ”retropelipaidoissa”. Eli CCCP-tunnuksissa. Odottelemme seuraavaksi Saksan ilmestyvän jäälle hakaristipaidoissa. Muuten sama asia, mitä nyt kommunismi sai aikaan vielä enemmän tuhoa.
Vakavasti puhuen on huolestuttavaa, kuinka Venäjä alkaa muistuttaa yhä enemmän Neuvostoliittoa. Tämä on traagista paitsi lännen, myös ennen muuta Venäjän itsensä kannalta. Tosin kehityshän on siinä mielessä loogista, että Venäjä on aina onnistunut sössimään tilaisuutensa nousta todelliseksi suurvallaksi muutenkin kuin kooltaan ja ehkä sotilaallisesti. Pietari Suuren jälkeen Venäjä ei kehittynyt yhteiskunnallisesti siinä missä muut siihen aikaan autoritääriset kansakunnat. Juuri kun reilut sata vuotta sitten Venäjän teollisuus ja yritteliäisyys alkoi kehittyä, tuli kommunismi ja pilasi asiat. Ja nyt Venäjällä olisi miljoonan ruplan paikka nousta maailman johtavaksi valtioksi. Eurooppa rappeutuu moraaliseen heikkouteensa, Kiinalla ei ole riittävästi resursseja väestöönsä nähden, Japanilla ei ole riittäviä resursseja mihinkään nähden, USA romahtaa väestöpohjansa heikkenemiseen ja muuta maailmaa ei kannata edes mainita. Venäjällä on valtavat raaka-aineresurssit, koulutettu eurooppalainen väestö ja ydinase eli ulkoista uhkaa ei ole. Valttikortit käsissä ja mitä nämä helvetin pöljät menevät tekemään? Muistelemaan nostalgialla ihmiskunnan historian epäonnistuneinta yhteiskuntakokeilua ja rakentamaan sitä uudelleen.


Loppukevennys: Poliisikoira

Vanha poliisivitsi: miksi poliisilla on kaksi aivosolua enemmän kuin poliisikoiralla? No, siksi että poliisi ei kakkisi keskelle katua virantoimituksessa.
Tämä realisoitui todellisuudeksi, kun Philadelphian poliisi esitteli koiraosastonsa toimintaa Flyersin kotihallin jäällä. Otsikon linkin videon katsomista ei suositella. Tiedossa ei ole, korjattiinko jäljet harjalla ja rikkalapiolla. Toivottavasti kotijoukkueen pelaajat eivät kuitenkaan yrittäneet pistää kikkareita mailalla roskiin, sillä Flyersin kausi on mennyt sen verran kehnosti että tiedä mihin olisivat lämäreillään osuneet.

Uusinta: Kaduilla tuulee taas

Lukijalle: Tämä juttu on kirjoitettu seitsemän vuotta sitten. En ole laskenut kuinka monta kertaa sen jälkeen on kerrottu ”uutena uutisena” haittamamujen ryöstelijäjengeistä. Ainakaan yhden käden sormet eivät olisi riittäneet. Arvatkaa kuinka paljon vituttaa kun on puhunut samasta asiasta jo yli 20 vuotta, ollut joka kerran oikeassa ja saanut joka kerran ihmetellä kun muutamia vuosia jälkeenpäin huomataan kovasti yllättyen ilmiö jonka olen ennustanut:

Olin jo päättänyt, että en aio kirjoittaa etnisen katujengin riehumisesta Helsingissä. Henkilökohtaisia kokemuksia aiheesta kun ei - onneksi - ole. Kieltämättä kylläkin se aina yhtä huvittunut tunne, kun työmatkoilla on joskus pakko Helsingissä yleensä junan tuomana käydä. Aamulla rautatieasemalla vastaantulijoiden pigmentti kun muistuttaa kalkkilaivan kapteenia, satunnaisin kellertävin vivahtein. Illalla palatessa asemanseutu taas näyttää Mogadishulta tai Istanbulilta. Jostain syystä työhönlähtöajan ja notkumisajan värinätaajuudessa on huomattava vaihe-ero.

Asiasta kertova uutinen ehti lipsahtaa mediaan ennen mokutussuodattimen läpi kulkemista. Vahinkoa on sittemmin kovasti yritetty paikkailla purukumilla kuin Mikki Hiiren autonrengasta. Ensimmäinen lievennys oli, että "ryhmä koostuu erilaisiin etnisiin ryhmiin kuuluvista nuorista". Lopuksi kyseessä olivat vain"erilaisiin pienempiin ryhmiin kuuluvat nuoret". Enimmäkseen paikkailu on ollut turhaa, koska tieto ehti jo vuotaa siinä määrin realistisena, että aiheesta ovat saamiensa tietojen nojalla ansiokkaasti kirjoittaneet mm. nettilehti Sarastus, Tom Packalen, Arto Luukkanen, Professori, Pekka, Vasarahammer ja Yrjöperskeles kolmeenkin kertaan. Itse en perusteellista analyysia ryhdy vääntämään, vaan heitän erinäisiä ranskalaisten viivojen tyylisiä irtokommentteja.

Mielenkiintosena seikkana on havaittavissa, että aiempi mokuttajien ykköskenttä on siirretty vaihtoaitioon kommentoinnissa ja puolustuspuheita on pitänyt aiempi farmijoukkue. Kimmo Kiljunen, Dan Koivulaakso, Päivi Lipponen ja kumppanit eivät ole vaatineet rasismin vastaisia marsseja. Vanhat mestarit ovat olleet hiljaa kuin kusi sukassa, kun aiemmin he pitivät meteliä kuin kusi pipossa.

Sinänsä uutinen ei ollut mikään uutinen. Siis niille, jotka ovat seuranneet monikulttuurisuusasioissa Suomen luotettavinta tietolähdettä eli Hommaforumia. Siellä asiasta kerrottiin jo tammikuussa. Virallisten tiedotusvälineiden viive oli vain kymmenen kuukautta, mikä kieltämättä on huomattavasti pienempi kuin useammin vastaavissa uutisissa. Niistä kun ei välttämättä tietoa tule ollenkaan. Joka tapauksessa pointseja tiedotusvälineille siitä, että uutisointinopeus ylittää jo 1200-luvun mongolivalloittajien saavutuksista kertoneiden uutisten saapumisen kotimaahan, mikä kesti toista vuotta. Ehkä nuivuuden lisääntyessä valtamedian uutisointinopeus kiihtyy jo 1700-luvun tasolle, tuskin sentään 1800-luvun optisen lennättimen luokkaan asti.

Uutisten mukaan jengi koostuu kymmenistä 13-18 -vuotiasta nuorista, joista pieni osa on syntyperältään suomalaisia. Mikäli monivuotinen opiskelu tiedotusvälineiden uuskielen parissa ei ole mennyt hukkaan, "syntyperältään suomalainen" tarkoittaa sataprosenttista maahanmuuttajien Suomessa syntynyttä jälkeläistä. Tai enintään puoliveristä. Tai, kuten yleensä luotettavasta lähteestä peräisin olevat tiedot kertovat, väestöryhmää joka kyllä on jo vuosisatoja Suomessa asunut.

Eipä mennyt aikaakaan, kun Hesari oli onnistunut kaivamaan esiin nuorisotutkijan ja Helsingin nuorisotoimenjohtajan, joiden mukaan "ilmiön syynä on eriarvoistuminen, jossa vaikeimmassa tilanteessa ovat etenkin muunkieliset nuoret." Lääkkeeksi ehdotettiin jälleen kerran - rumpusoolo - määrärahojen lisäämistä. Vähän myöhemmin Stadin demarinuoret (Demarinuoret? Keski-ikä lienee niukasti kansaneläkerajan alapuolella. Kohdassa Lisätietoja on muuten kaksi sukunimeä, joista kumpikaan ei ole suomen- tai ruotsinkielinen. Todella vaarallinen esimerkki mamutaustaisten syrjäytymisestä - kyllä yksikin demarivaikuttaja kykenee tekemään isompaa vahinkoa Suomelle kuin kokonainen väkivaltajengi.) vetäisi pohjat selittämällä pahan olon syyksi mm. vanhentuneet pelikonsolit. Kun yh-äitiraukka on huonopalkkaisessa kolmivuorotyössä, ei ole varaa ostaa puolituhatta maksavaa uutta konsolia, joten pahaa oloa mennään purkamaan hakkaamalla satunnaisia vastaantulijoita. Toisaalta tämä selittääkin aika hyvin sen, miksi omat muksut eivät ole hyökkäilleet satunnaisten uhrien kimppuun - meillä kun ei ole vanhentunutta pelikonsolia. Ei kyllä ole pelikonsolia ollenkaan. Näin ollen suosittaisin lääkkeeksi pahoinpitelijöiden pelikonsolien takavarikointia.

Tiettävästi kaikki uhrit ovat olleet kantasuomalaisia tai ainakin sellaisia, joita ei ulkonäön perusteella kantasuomalaisista erota (virolaisia, venäläisiä). Tiettävästi jokaisessa teossa tekijöinä on ollut aina enemmistö ns. varsinaisia maahanmuuttajia (myös heidän jälkeläisensä tällaisiksi lasketaan). Jos yksikin uhri olisi ollut ns. varsinainen, luultavasti hänet olisi jo kaivettu esiin malliesimerkiksi: "Katsokaa nyt, uhrit ovat valikoituneet sattumanvaraisesti!" Tai jos edes kerran löydettäisiin tapaus, jossa suomalaisjengi olisi pahoinpidellyt satunnaisen mamun, niin ei voisi edes kuvitella millainen haisunäädän kusimyrsky nousisi. Ei ainakaan seliteltäisi tapausta ja ymmärrettäisi tekijöiden mahdollisia motiiveja, kuten nyt.

Kovasti on myös ihmetelty sitä, että poliisi ei ole varoittanut jengistä. Toisaalta pahoinpitelytapauksia on löydetty vasta vähän yli 70, mikä tarkoittaa että käytännössä niitä on tapahtunut useita satoja. Eivät läheskään kaikki päädy poliisitutkintaan. Siis muutama sata tapausta! Ja tästä ei nähdä aiheelliseksi varoittaa. Herää tietysti kysymys, mitkä ovat sellaisia tapauksia, joista varoitetaan. Vastauskin löytyy, muutamia esimerkkejä:
1) Hornankuusen kunnan Perätakahikiän kylästä kilometrin päässä on nähty karhu, jolloin kaikki valtakunnalliset tiedotusvälineet uutisoivat ja kehottavat ihmisiä pysymään sisätiloissa.
2) Taistele vastaan -tarra on liimattu Kontulassa liikennemerkin takapuolelle, mikä on merkki rasistisen liikehdinnän huolestuttavasta kasvusta.
3) Perussuomalaisten Huitsinnevadan kunnan varavaltuutettu on Facebook-sivullaan ehdottanut rikollisuuteen syyllistyneiden turvapaikanhakijoiden karkoitusta, joka taas nostattaa vaatimuksia perussuomalaisten sulkemisesta yhteiskunnallisen toiminnan ulkopuolelle.

On myös muistutettu siitä, että nuoriso on riehunut maailman sivu ja käytiin Suomessa 80-luvuillakin jengitappeluita. Niin käytiin. Jengi vastaan toinen jengi. Ei jengi vastaan satunnainen ohikulkija. Ja toisaalta - tämäkö on hyvä puolustus sille, että maahan päästetään epäsosiaalista ja rikollista väkeä? Eikö meillä ole siis tätä sakkia ihan riittävästi omastakin takaa?

Journalismin aina valpas vahtikoira Seiska sentään löysi jengipomon, joka juoksi peloissaan karkuun. No tämä nyt ei ole mikään ihme yhdellekään äläwäbäläkulttuuriin edes pintapuolisesti tutustuneelle. Ylivoimalla ollaan maailman omistajia, mutta sitten kun tilanne on tasapuolinen, ollaan häntä koipien välissä. Tasapuolisuudella tässä tarkoitetaan sitä, että musulmaaneja on vähemmän kuin viisinkertainen määrä vastustajiin nähden. Tarkempaa tietoa suhdeluvuista voi tiedustella Israelin puolustusvoimilta.

Onneksi poliitikkomme ovat valppaina. Helsingin kaupunginvaltuuston kolmen suuren ryhmän puheenjohtajat osasivat välittömästi löytää tilanteen suurimman uhkakuvan. Ensinnäkin nämä valopäät totesivat, että Helsingin kaduilla kenenkään ei tarvitse pelätä. Heti seuraavaksi todettiin, että olisi erittäin vaarallista, jos kaupunkilaiset alkaisivat ylläpitää järjestyspartioita. Sen sijaan maahanmuuttajajengien aiheuttamasta uhkakuvasta ei mainittu sanallakaan. Huomioimatta jäi myös uhrien asema. Mutta ovathan nämä sadat pahoinpitelyt ja sadat pahoinpidellyt pikkujuttu verrattuna siihen riskiin, että kansalaiset huolestuisivat turvallisuudestaan.

Ja eikös kohta sitten tapahtunutkin. Kansallinen Vastarintaliike jalkautti jäsenensä kadulle ja kohta olivatkin antifasistit heidän kimpussaan. Joukkotappelu oli valmis. Syyhän oli median mukaan luonnollisesti Vastarintaliikkeen - jos eivät olisi lähteneet, niin ei tappeluakaan olisi tullut. Taivahan tosi. Talvisotakin aiheutui vasta siitä, kun suomalaiset - nuo imperialistien kätyrit - ampuivat takaisin. Ihmetyttää vain, millä lakipykälällä kymmenkunnan hepun kadulla käveleminen on niin lainvastaista, että poliisin olisi pitänyt tämä estää. Vääränlaiset ajatukset ja maailmankuva? Totta sinänsä, mutta ei kai se mikään rikos - vielä - ole. Kuinka monta ohikulkijaa Vastarintaliikkeen jäsenet ovat muuten piesseet? Eikö antifasistien olisi minkä tahansa riskianalyysin perusteella pitänyt hyökätä jonkun satunnaisen tummapigmenttisen porukan kimppuun, heillä kun tuo track record kaduilla tapahtuvissa pahoinpitelyissä on Vastarintaliikkeeseen nähden aika ylivoimainen. Olisivatko antifasistit muuten ruvenneet tappelemaan, jos kaduille olisikin jalkautunut vaikka Suomen kurdiyhdistys järjestystä pitämään? Häh?
Mutta käännetäänpäs vielä ajatuskokeena asetelma päälaelleen. Jos antifasistit olisivat alkaneet partioida katuväkivallan vähentämiseksi, olisiko Vastarintaliike puuttunut asiaan? Hah. Mutta kuvitellaan että olisi. Tai ei kuvitella - onneksi näin ei tapahtunut, riittävän isoja kirjaisimia ei olisi latomosta löytynyt.
Pääasia tappelussa oli kuitenkin se, että yksikään täysijärkinen ei voinut vahingoittua. Ottaen huomioon ketkä olivat vastakkain. Eivätkä mahdolliset loukkaantuneetkaan saaneet vakavia vammoja, mikäli kaikki iskut suunnattiin päähän eikä mihinkään semmoiseen ruumiinosaan, jolla heillä on käyttöä.

Kuten on niin moneen kertaan havaittu, syypäähän tähän kaikkeen on rasistinen suomalainen yhteiskunta. Niinpä tulee ohjata enemmän rahaa kotouttamiseen. Entä jos sovelletaan samaa ajatusmallia myös toiseen osapuoleen? Jos vastarintaliike haluaa jalkautua kaduille, miten olisi jos heillekin tungettaisiin vastikkeetonta rahaa? Itse asiassa omakin jalkaterä alkoi tässä vipattamaan ja muistui mieleen, että varastossa on mainiosti järjestyksenpitoon soveltuva pesäpallomaila. Olisiko yhteiskunnan syytä ehkäistä minun uhkaavaa syrjäytymistäni rahalla? Minulle riittäisi oikein mainiosti se, että saisin rahaa sen verran, mitä veroistani mokuklusteriin kuluu. Valtion budjetin suuruuden perusteella arvioiden se tekisi tässä veronmaksuluokassa pitkälti toistasataa euroa kuussa. Jos välilliset verot kuten ALV huomioidaan, niin tällä kulutuksella varmaan jotain parisataa egeä kuussa jäisi enemmän käteen, jos koko mokuklusteri lakkautettaisiin ja loisille annettaisiin menolippu Banguihin. Epäilemättä oloni olisi huomattavasti rauhallisempi ja samalla todiste siitä, että raha ei tuo onnea: ratkaiseva tekijä ei olisi se ylimääräinen parisataa kuussa vaan Suomen olotila.

Kylmä tosiasia on se, että jokainen perseilijä erehtyy lopulta jonain päivänä vittuilemaan väärälle tyypille. Oman itseni takia toivon, että se tyyppi en ole minä eikä kukaan läheisistäni. Mutta joku se tulee olemaan. Ja sinä päivänä joku polkaisee pystyyn kymppiliikkeen.

Kolme ristiriitaa

Minulla on usein keskeneräisiä kirjoituksia hautumassa. Yleensä niissä on lista oivalluksista, joita ei ole vielä lainkaan kirjoitettu tekstimuotoon. Niin oli tässäkin. Alkuperäinen otsikko oli sama kuin kohdan 1 otsikko, mutta tuntui että siitä ei vain saa tarpeeksi asiaa viikkojuttua varten. Äkkiä kävikin sitten niin, että tuli toinen aivan eri aiheeseen liittyvä oivallus, johon pystyi ottamaan saman näkökulman. Päätin yhdistää nämä. Ja kirsikkana kakkuun tuli vielä ennen kirjoitusoperaation aloittamista kolmaskin.
Ideana oli se, että tavalla tai toisella kaikissa kolmessa tapauksessa kaksi asiaa on herkullisessa ristiriidassa.


1. Hiiriä ja ihmisiä

Kuten hyvin tiedämme, vihervasemmisto kannattaa kasvissyöntiä ja on muutenkin kovasti eläinten oikeuksien kannalla. Katsotaanpa tarkemmin mitä tämä tarkoittaa:
a) Suomessa on noin 800 tuhatta lehmää, miljoona sikaa, 14 miljoonaa kanaa ja erinäisiä muita tuotantoeläimiä. Oletetaan että lihansyönti loppuu, mutta ei sentään mennä täysveganismiin vaan sallitaan maitotuotteet ja kananmunat. Mainituista eläimistä jää jäljelle noin 400 tuhatta lypsylehmää ja hiehoa (eli noin puolet) ja nelisen miljoonaa munivaa kanaa (eli noin 30 %). Sikoja ei jäisi jäljelle yhtäkään. Eläinten edun nimissä tuhotaan siis suurin osa kotieläinkannasta.
b) Luonnonsuojelu eli elinympäristöjen rauhoittaminen voimistuisi, mikä sinänsä on hyvä asia. Tavoitteena on, että faunan elinympäristö säilytettäisiin sellaisena, että eläimet kykenisivät elämään ympäristössä, joka on niille luonnollista.
c) Turkistarhaus tietysti loppuisi kokonaan eli on vihreän logiikan mukaan parempi olla kokonaan elämättä kuin elää turkiseläimenä. Turkiseläinten kohtelussa moititaan erityisesti sitä, että nämä eläimet pakotetaan elämään ahtaissa kopeissa eikä luonnollisessa elinympäristössään.
d) Tehotuotannon nimissä eläinten poikaset erotetaan emoistaan mahdollisimman pian, mikä on luonnonvastaista. Jos lihantuotanto pitkin hampain hyväksytään, niin vain siinä tapauksessa että eläimet ovat saaneet kasvaa luomusti.
e) Vieraslajeja pyritään kuitenkin mahdollisuuksien mukaan hävittämään. Esimerkiksi valkohäntäkauriiden poistaminen Suomen luonnosta (mikä on erinomaisen kannatettava ajatus) nousee tasaisin väliajoin esiin. Samalla yritetään ylläpitää rotupuhtautta, mikä on myöskin luonnon monimuotoisuuden kannalta erinomainen asia. Tämähän on globaali linja, josta erinomaisin esimerkki on eurooppalainen biisoni eli visentti. Visenttiä oli kahta alalajia, alamaanvisenttiä (varsinaisessa Euroopassa) ja kaukasianvisenttiä (kuten nimi kertoo, Kaukasian alueella). Tarkkoja eroja alalajien välillä ei tunneta, mutta kaukasianvisentti oli ainakin hieman pienempi. Visenttejä on palautettu luontoon myös Kaukasukselle, jonne palautetut yksilöt ovat olleet hybridejä eli geneettisesti noin 50-prosenttisesti puhtaita. Tätä harmitellaan yleisesti.
f) Paikalliset alkuperäisrodut (kuten suomenlammas ja muut vastaavat) saavat suojelua, jotta monimuotoisuus säilyisi.

Sitten katsotaan, kuinka vihervasemmisto suhtautuu ihmisiin näissä samoissa asioissa:
a) Maailman suurimpaan ja itse asiassa ainoaan ympäristöongelmaan (koska jos tätä ongelmaa ei olisi niin ei olisi muitakaan ongelmia) eli kehitysmaiden väestöräjähdykseen ei edes yritetä puuttua. Siinä ei paljon aurinkopaneelit auta, kun kehitysmaalaisten lukumäärä lisääntyy parissa viikossa yhden Suomen väkiluvun verran koko ajan. En edes muista kuinka monen maapallon edestä nykyään kulutetaan, mutta varmaa on että kohta niitä on taas yksi lisää. Elintasoa pitäisi leikata jatkuvasti enemmän, jotta kyettäisiin elättämään alati lisääntyvät kehitysmaalaiset. Eläimille tavoitteena on maksimaalisen hyvä elämä minimaalisen pienelle eläinmäärälle, kun taas ihmisille tavoitteena on kurjuuden maksimointi eli minimaalisen laadukas elämä maksimaalisen suurelle ihmismäärälle.
b) Ihmiselle luonnollinen elinympäristö ei ole kaupunki, vaan maaseutu. Vihreä politiikka tekee parhaansa saadakseen maaseudun asuinkelvottomaksi.
c) Ihmiselle luonnollinen elintapa on omata tilaa ympärillään eli elää omassa talossaan. Vihervasemmistolainen politiikka pyrkii saamaan ihmiset tungettua koppiasumiseen mahdollisimman ahtaasti ilmastopolitiikan nimissä kuin mitkäkin turkiseläimet.
d) Vasemmistolainen yhteiskunta kohdistaa tukensa yksinhuoltajiin ja pyrkii erilaisin vuokratuin ja sosiaalitoimin hajottamaan luonnolliset perheet – aivan kuin eläinten tehotuotannossa, jota se kuitenkin kovasti vastustaa.
e) Rotujen sekoittumista pidetään positiivisena asiana eikä ihmispopulaatioilla haluta nähdä minkäännäköisiä eroja, vaikka ne ovat paljon selkeämmät kuin useimmilla eri alalajeihin luokitelluilla eläimillä.
f) Alkuperäisväestöllä ei ole minkäänlaista suojelusta, vaan sen kustannuksella suositaan tuontiväestöä.


2. Keskusvallan kourissa

Tämä oivallus tuli nimimerkki Catilinan kommentista Professorin blogiin:
Bobrikoffin ohjelman keskeisiä tavoitteita olivat Suomen markan lopettaminen, Venäjän ja Suomen tullirajan poistaminen l. vapaakauppa, valtakunnan lainsäädännön asettaminen paikallisen edelle ja yli, lehdistön valjastaminen valtakunnan äänitorveksi, propagandan tuominen yliopistoihin, sekä suomalaisten palvelu valtakunnan asevoimissa. Mikä on toteutumatta?
Oleellinen ero on, että tuolloin suomalaiset päättäjät sentään toimivat kansakuntansa hyväksi, kun taas nykyään he ovat innolla toteuttamassa kaiken mitä ylemmältä taholta tulee ja mieluusti vähän enemmänkin.

Katsotaanpa tarkemmin millaisia tavoitteita tsaarinvallalla oli Suomen suhteen ja miten nykyinen keskusvalta eli Bryssel niitä on saanut toteutettua:

Ensimmäinen sortokausi 1899-1905:
a) Suomen markan lakkauttaminen ja yhdistäminen hallintovaltakunnan valuuttaan. Venäjä ei onnistunut, EU onnistui.
b) Valtiopäivälaitoksen syrjäyttäminen neuvoa-antavaan rooliin. Tässä Venäjä ei onnistunut juuri lainkaan, EU on edennyt aika pitkälle.
c) Suomen sotaväen lakkauttaminen ja keskusvallan asevelvollisuuslain ulottaminen Suomeen. Venäjä onnistui ensimmäisessä, mutta ei toisessa, joskin Suomi joutui maksamaan siitä veroa. EU ei suoranaisesti ole lakkauttamassa Suomen sotaväkeä, mutta natotus on kovassa vauhdissa.
d) Tullirajan poistaminen Suomen ja keskusvallan väliltä. Venäjä epäonnistui, EU on onnistunut lähes täydellisesti.
e) Keskusvaltapropagandan tuominen kouluihin. Pakkovenäjän opiskelua vastustettiin eikä Venäjän propaganda oikein muutenkaan purrut. EU on tässäkin onnistunut paremmin, etenkin yhteiskunnallisissa tieteissä ja peruskoulun sekä lukion oppikirjathan ovat näiltä osin puhdasveristä propagandaa.

Toinen sortokausi 1908-1917
a) Yhdenvertaisuuslaki, jossa keskusvallan kansalaisille annettiin lähes täysin samat oikeudet Suomessa kuin suomalaisille. Venäjä onnistui, paitsi äänioikeus. EU onnistui yhtä hyvin, paitsi että aivan kaikkiin virkatehtäviin ei vielä EU-kansalaisuus sentään riitä. Tosin Venäjäkin onnistui vain nimellisesti, sillä suomalaiset virkamiehet kieltäytyivät yleensä lakia noudattamasta. Nykyään suorastaan yritetään noudattaa.
b) Lehdistön sensuuri. Venäjä onnistui tässä pakkotoimin, kun taas EU on onnistunut kierommalla menetelmällä eli aivopesulla. Lopputulos on ollut joka tapauksessa sama eli tiedotusvälineet ovat menettäneet uskottavuutensa ajattelevien ihmisten keskuudessa.
c) Suomen kielen aseman heikentäminen. Venäjä epäonnistui, EU on onnistunut mädättämään suomen kielen asemaa anglismilla ja haittamaahanmuutolla jonkin verran.
d) Asekontrolli. Tässä molemmat ovat onnistuneet suunnilleen yhtä hyvin, tosin tavoitteet olivat erilaiset. Toistasataa vuotta sitten pistooleita oli joka pöytälaatikossa, kun taas kivääreitä vahdittiin tarkkaan. Nykyään pistoolin kantoluvan saaminen on paljon vaikeampaa kuin sen hankkiminen laittomasti, kun taas pitkiä pyssyjä saa mikäli kykenee osoittamaan sopivaa harrastuneisuutta, joskin byrokratia on yhtä helvettiä. Syy tähän keikaukseen on tietysti se, että toistasataa vuotta sitten kivääreillä kykeni tekemään vallankumouksen ja nykyään ei, kun taas nykyään piilotettava käsiase on se vaarallisempi vallanpitäjien kannalta, kuten Bobrikoffista opittiin. Jäi nimittäin hyvin mieleen vuonna 2005, kun tapauksen satavuotispäivän lähestyessä silloinen pääministeri Vanhanen kielsi kaikki siihen liittyvät muistotoimet, vaikka kyseessä oli sentään Suomen itsenäisyyden kannalta tärkeä tapahtuma. Oma lehmä ojassa.

Tilanne on hallinnollisesti aika lailla sama kuin oli autonomian loppuaikoina. Kokonaisuutena tilanne on huonompi, sillä suuri osa päättäjistä ajaa keskusvallan asiaa toisin kuin silloin.


3. Epäkorrekteja selityksiä

Tähän viimeiseen ristiriitaan sain innoituksen Professorin kirjoituksesta, jossa hän pohdiskeli ansiokkaasti nuorten naisten ahdistusten syitä. Kannattaa klikata tuota linkkiä ja lukea kirjoitus ennen kuin jatkaa eteenpäin, koska en aio toistaa hyvin kirjoitettua faktaa vaan teen vain pari lisäystä.

No niin. Nyt kun tuo Professorin teksti on luettu, niin huomioita.

Tytöt ovat ahdistuneempia kuin pojat. Tämähän on täysin ymmärrettävää sukupuolten välisen biologisen eron takia. Tyttöjä ahdistavat menestyspaineet, taloudellinen epävarmuus ja se, kuinka yhdistää mahdollinen perheen perustaminen työuraan (toki myös ympäristöasiat ahdistavat, mutta tähän minulla ei ole lisättävää joten sivuutan sen).
Kuvitelkaapa että poikia painostettaisiin jäämään aikuistuttuaan kotiin hoitamaan perhettä, kokkaamaan, siivoamaan ja pesemään pyykkiä. Kyllä ahdistus olisi ihan yhtä suurta kuin tytöilläkin, jos yhteiskunta yrittäisi myös poikia sovittaa sukupuolelleen luonnottomaan muottiin. Kuten itse asiassa jossain määrin yrittääkin. Mutta ainakin toistaiseksi pojat ovat tässä mielessä tyttöjä paremmassa asemassa, että heillä on mahdollisuus valita. Kukaan ei pakota heitä tähän rooliin, vaan he voivat nakata pitkät koko perheellistymiselle, kuten monet ovat tehneetkin (googlatkaa MGTOW, jos ette tiedä mitä se tarkoittaa). Tytöillä on vaikeampaa. Jos he yrittäisivät elää luonnollisen roolinsa mukaisesti, ensinnäkin sosiaalinen tuomio olisi kova ja toiseksi ei perhe nykyistä elintasoa todellakaan pysty ylläpitämään yhdellä normipalkalla. Ja auta armias, jos tyttö ryhtyy varakkaan miehen edustusvaimoksi niin siitä se vasta sosiaalinen tuomio tuleekin.

Tähän voi sitten todeta, että kyllä tyttöjen kuuluu menestyä yhtä hyvin kuin poikienkin etenkin kun huomioi että tytöt pärjäävät paremmin koulussa. (Voitteko muuten kuvitella millainen älämölö nousisi jos tyttöjen ja poikien koulumenestys olisi toisinpäin?) Vaan miksikö tytöt pärjäävät koulussa paremmin kuin pojat? Yleensä syyksi sanotaan se, että tyttöjen biologinen ja henkinen kehitys on ratkaisevassa teini-iässä keskimäärin vuoden verran poikia edellä. Jotkut rohkeammat uskaltavat jopa nostaa esiin sen, että naisistunut opettajakunta suosii tyttöjen ominaisuuksia. Tämä saattaa joissain tapauksissa olla osaselitys, mutta luultavasti luultua harvemmin.
Todelliset selitykset löytyvät kahdesta seikasta, joita ei joko a) ole älytty tai b) ole uskallettu ääneen sanoa.
Veikkaan jälkimmäistä, koska loppujen lopuksi selitykset ovat aika ilmeisiä ja loogisia pienellä pohdinnalla.

Ensinnäkin tyttöjen ja poikien mentaliteetti on erilainen. Tytöillä on pituushyppääjän ja pojilla korkeushyppääjän mentaliteetti. Tämä oli tietysti yleistys; jos populaatio jaetaan puoliksi, niin pituushyppääjissä on 80-90 % tyttöjä ja 10-20 % poikia, korkeushyppääjissä päinvastoin. Erot ovat kuitenkin niin polarisoituneet, että yleistystä voidaan käyttää, edellinen lause toimi vain kirjoittajan vastuuvapauslausekkeena lillukanvarsiin kompuroijien varalle.
Pituushyppääjä yrittää aina loikata mahdollisimman pitkälle. Korkeushyppääjä taas yrittää päästä riman yli, ehkä noin viisi senttiä riman yläpuolelta on hyvä tähtäyspiste. Mitä alemmas rima laitetaan, sitä vähemmän energiaa korkeuden helposti selvittävä hyppääjä panostaa.
Kun koulun vaatimustasoa lasketaan, siitä hyötyvät ensisijaisesti tytöt, kun taas poikien suoritustaso laskee. Reaaliaineita on tietysti vaikea verrata oppisisältöjen muuttumisen takia. Samoin kieliä, koska nykypäivänä elämme niin paljon englannin kielen ympäröiminä, että siinä vaatimustaso lienee jopa noussut. Ruotsin kielessä toki laskenut ja muut kielethän ovat lähes täysin kouluista kadonneetkin, niitä opiskelee enää harva. Mutta matematiikka on lahjomaton. Kun katsoo omia oppikirjojaan ja vertaa niitä lastensa oppikirjoihin, järkyttyy. Aikoinaan peruskoulussa oli kolme eri tasokurssia, joista alimmalta ei voinut edes pyrkiä lukioon. Nykypäivän peruskoulun vaatimustaso on silloisen alimman kurssin vaatimustason alapuolella. Seurauksena tytöt pärjäävät, koska he tekevät pituushyppääjän mentaliteetilla parhaansa. Pojat taas suoriutuvat heikommin, koska heille riittää se että saavuttavat minimitavoitteensa. Joka tietysti on erilainen, mutta sanotaan että se on peruskoulun kasi. Se vastaa kolmenkymmenen vuoden takaista kuutosta.
Kolmekymmentä vuotta sitten peruskoulun ysin sai varmaan yhtä moni poika kuin tyttö. Ja se taas aiheutui siitä, että vaatimustaso oli riittävän korkea. Nykypäivänä moni pituushyppääjän mentaliteetilla varustettu saa ysin, vaikka sillä osaamistasolla olisi saanut kolmekymmentä vuotta sitten seiskan, kun ei olisi yrityksestä huolimatta parempaan pystynyt. Kun taas korkeushyppääjän mentaliteetilla varustettu oppilas, jonka kyvyt riittävät kolmenkymmenen vuoden takaiseen ysiin saa sen seiskan kuten olisi saanut silloinkin, koska se oli tavoitteena. Ongelma on se että nykyinen seiska vastaa osaamistasoltaan silloista viitosta eikä sillä totisesti pitkälle pötkitä.
Seurauksena arvosanajakaumassa tytöt nousevat, kun taas pojat pysyvät paikallaan, mikä on täydellisesti havaittuja tuloksia vastaava selitys.

Toinen syy on murrosikä, mutta ei siinä mielessä kuin hyväksytty selitys on eli poikien kehitys on vuoden tyttöjä jäljessä. Kyse on teini-iän hormonimyrskystä. Jos lukija on mies, niin muistelkoon itse miten hyvin pystyi biologian tunnilla keskittymään meioosiin jos edessä olevan pulpetin tuolin selkänojan raosta pilkahti vähänkin hyvinmuodostunutta teinitytön persettä. Tai jäivätkö saksan kielen epäsäännölliset verbit mieleen jos vieressä istui D-kuppinen tyttö jota vilkuili sivusilmällä? Käsi sydämelle, miehet. Pystyykö joku laittamaan kommenttiosastoon viestin, että ei opiskelu häiriintynyt sitten pätkääkään teini-ikäisen hormonien hyrrätessä siinä tissi- ja perseviidakossa? Antaa tulla, odotan.

Kuten kansanedustaja-kirjailija Lasse Lehtinen kauppaneuvos Paukun suulla totesi, ”yhteiskoulu sopii vain tytöille”. Kun nyt kaikenlaisia kokeiluja tehdään, niin olisipa kiva mikäli jossain kolmen lukion kaupungissa tehtäisiin sellainen testi, että kolmen vuoden ajaksi pistettäisiin yksi näistä kouluista poikakouluksi, toinen tyttökouluksi ja kolmas yhteiskouluksi siten, että oppilaat arvottaisiin niihin satunnaisesti. Kokeilun päätyttyä katsottaisiin tulokset. Väitän, että tyttökoulun tytöt pärjäisivät hieman huonommin kuin yhteiskoulun tytöt, kun taas poikakoulun poikien menestys olisi tilastollisesti merkitsevällä tasolla parempaa kuin yhteiskoulun pojilla. Mutta turhapa tällä on spekuloida, tuollaista kokeilua ei kukaan uskalla missään tapauksessa toteuttaa. Vaikka se olikin 50 vuotta sitten normitapa toteuttaa opetus enkä liiemmin hämmästy jos se olisi normi taas 50 vuoden kuluttua. Aika aikaa kutakin.

Uusinta: Tätä sinulle ei kerrottu rippikoulussa

Lukijalle: Kirjoitin tämän jutun jo 2010. Olin tuolloin lukenut Robert Crumbin sarjakuvan Genesis ja ruodin sen avulla Ensimmäisen Mooseksen kirjan läpi. Raamattuhan on mahtavaa luettavaa, etenkin VT. Seksiä, juonittelua, väkivaltaa ja petosta. Tuolloin totesin kommenteissa, että tälle tarinalle tulee joskus jatkoa. Tuli myös, toinenkin Mooseksen kirja eli Exodus, mutta tässä nyt Genesis uudempana selityksenä näin joulua odotellessa:

Underground-sarjakuvan elävä legenda Robert Crumb kääri taannoin hihansa ja väsäsi neljän vuoden työnä Raamattu-sarjakuvan. Yli 200-sivuinen järkäle käsittää Genesiksen eli Ensimmäisen Mooseksen kirjan. Ennakkoasetelmissa pelättiin työn olevan yhtä räävitön kuin Crumbin aiemmat teokset, mutta kertomus on kerännyt lähes pelkkää kiitosta ja ylistystä. Crumb itse sanoi, ettei hänen tarvinnut satirisoida, koska Genesis oli sellaisenaan outo.

Luin kirjan äskettäin ja ihastuin. Crumbin piirrostyyli ei ole aiemmin kuulunut ykkössuosikkeihini, mutta iän myötä se on saanut uutta syvyyttä. Tekstiä Crumbin ei ole tarvinnut laatia eikä edes muokata, sillä se on lähes täysin raamatunkäännöksen mukainen, yleensä vain lauserakenteita on siellä täällä hiottu.

Mutta se outous. Siitä on aikaa, kun olen viimeksi Raamatun läpi lukenut ja Genesistä olen sen jälkeen selannut vain satunnaisesti. Lisäksi Crumbin visualisointi sai tarinan elämään aivan uudella tavalla, jolloin Genesiksen absurdin menon vasta tosissaan hahmotti. Välillä tuntui siltä, että pappien kootessa Vanhaa Testamenttia Baabelin vankeudessa he olivat syöneet vääriä sieniä.

Kun rippikoulussa nykyään keskitytään pelkkiin seuraleikkeihin, tupakoinnin opetteluun sekä lässytykseen ja Raamattua sivutaan vain mainitsemalla, että "se kertoo Jeesuksesta ja Jesse oli hyvä jätkä", niin vanhatestamentillinen sivistys jää olemattomaksi. Harmi, sillä VT - aivan erityisesti Genesis, Exodus, Aikakirjat ja Kuningasten kirjat - on mahtavaa luettavaa. Seksiä, juonittelua, väkivaltaa, petosta. Toki on myönnettävä että esimerkiksi Leviticus eli Kolmas Mooseksen kirja on paikoitellen niin tylsä, että Mooseskin nukahtaisi. Sarjakuvaksi VT kääntyy suorastaan erinomaisesti osaavan tekijän käsissä. Katsotaanpa vähän tarkemmin, mitä Genesiksessä tapahtuu, niin nekin joiden tietämys on jäänyt pelkän rippikoulun ja suomalaisen koululaitoksen varaan, viisastuvat ja kummastuvat. Matkaoppaana toimii Robert Crumb.

Alussa Jahve - kuvituksessa vanha parrakas äijä - loi taivaan, maan ja kaiken muun tarpeellisen viidessä päivässä. Kuudentena päivänä hän sitten tekaisi miehen ja naisen. Seitsemäntenä päivänä äijä veti lonkkaa. Sitten sama juttu kerrotaan uusiksi ja vähän toisessa järjestyksessä. Siinä luodaan ensin ihminen (mies) maan tomusta ja sitten vasta paratiisi. Samalla tuli tehtyä hyvän- ja pahantiedon puu, josta Jahve kielsi ihmistä syömästä. Näillä mentiin jonkin aikaa. Sitten Jahve huomasi, että ihminen oli kovasti ikävystynyt ja loi eläimet. Mutta eihän tämä riittänyt, joten piti vielä ottaa mieheltä kylkiluu ja tehdä siitä nainen. Näin sitten tapahtuikin ja siellä sitten palloiltiin alastomina ympäri paratiisia.
(Naisen luomisesta kerrotaan myös myöhäisempää apokryfista tarinaa. Siinä Jahve ja mies käyvät seuraavan vuoropuhelun:
Jahve: Mitäpä jos minä tekisin sinulle kaveriksi naisen?
Mies: Nainen? Mikä se semmoinen on?
Jahve: Kaunis, älykäs, uskollinen kumppani, joka ymmärtää sinua, hoitaa kotityöt, ei lausu moitteen sanaa, tukee sinua kaikissa yrityksissäsi ja jonka kanssa voit aina nauttia olostasi.
Mies: Joo! Kuulostaa kivalta! Tee mulle sellainen! Heti!
Jahve: No tuota. En minäkään nyt sentään pysty tyhjästä nyhjäisemään, tarvii vähän raaka-aineita. Minun pitäisi ottaa sinulta kylkiluu, toinen silmä, toinen korva, toinen käsi ja toinen jalka.
Mies: Oho. Kuulostaa aika rajulta. Miten olisi, jos kokeilisit millaisen saisit aikaan pelkästä kylkiluusta?)

Vaan eikös paratiisissa asustanut puhekykyinen käärme. Crumbin kuvituksessa käärme muistuttaa raajoineen kovasti legendaarisen TV-sarja V:n alienliskoja. Ja tämähän kavalana houkuttaa naisen maistamaan kielletyn puun hedelmää ja nainen antaa myös miehen maistaa. Tällöin he saavat heureka-elämyksen ja tajuavat olevansa alasti. Silloin tuli kiire viikunapuun luo ja ei kun lehtiä haarovälin suojaksi. Sivumennen sanoen viikunalla on säälittävän pienet lehdet. Jahve puolestaan lähti iltakävelylle paratiisiin, jolloin ihmiset näkivät parhaaksi piiloutua puskaan, koska olivat alasti (Entäs ne viikunanlehdet???). Kuurupiiloa ei kestänyt kauan ja Jahvelle paljastui totuus tunnetuin seurauksin. Ihmisille porttikielto paratiisiin, käärmeeltä rangaistukseksi raajat pois ja maassa matelemaan.

Paratiisista lähdettyään Aadam ja Eeva keksivät miten ollaan sillai, jolloin karkotuksesta aiheutunut harmitus taisi lientyä kummasti. Lapsiakin syntyi, mutta tapahtui perhetragedia Kainin tapettua veljensä Abelin. Kain sai lähteä maanpakoon, josta löysi itselleen vaimon. Tämä taas ei liene millään lailla ristiriidassa sen kanssa, että aiemmin oli kerrottu Eevan olleen "kaiken elävän äiti".

Kuudennessa luvussa kerrotaan, kuinka jumalien pojat ottivat vaimoikseen ihmisten tyttäristä parhaat ja heidän jälkeläisistään tuli jättiläisiä ja sankareita. Kannattaa kiinnittää huomiota monikkomuotoon jumalista; VT on myöhemminkin varsin polyteistinen kirja.

Samassa yhteydessä Jahve päättää, että ihminen saa elää enintään 120 vuotta, aiemminhan ennätys oli Metusalehin 969. Päätös tuli voimaan melkoisella viiveellä, koska vielä sukupolvia myöhemmin elettiin paljon vanhemmiksi, Jaakobkin 147-vuotiaaksi. Viimeisimmiltä vuosisadoilta on dokumentoitu vain yksi lipsahdus säännöstä.

Muutoinkin Jahve alkoi kypsyä ihmisten touhuun ja päätti tehdä lopun koko roskasta. Ainoastaan Nooa perheineen sai armon hänen silmissään. Nooa komennettiin rakentamaan valtava arkki. Ohjeiden mukaan siitä tuli suorakulmaisen särmiön muotoinen, joten sen merikelpoisuus oli sananmukaisesti korkeemmas käres. Arkkiin Nooa määrättiin ottamaan kaksi kutakin eläintä, kuten hyvin tiedetään. Sitten tuli vettä 40 vuorokautta. Kaikki hukkuivat paitsi arkissa olijat. Aikanaan vesi laski (mihin???), arkki karahti Araratiin ja jengi päästettiin ulos lisääntymään. Samalla Jahve muutti optiikan taittumislakeja siten, että sateenkaaren syntyminen tuli mahdolliseksi, sen hän ilmoitti Nooan kanssa tekemänsä liiton merkiksi.

Nooa ryhtyi maanviljelijäksi, perusti rypäletarhan ja valmisti viiniä. Oman tilan tuotteet olivat maittavia ja Nooa ryyppäsi itsensä sammuksiin teltassaan. Kännipäissään hän ei huomannut laittaa vaatteita päälleen. Pojista Haam sattui vilkaisemaan ovesta sisään ja näki isänsä. Hän kertoi veljilleen, jotka ottivat viitan, menivät telttaan takaperin ja laskivat viitan Nooan päälle. Kun Nooa krapulaisena heräsi, hän raivostui Haamille, joka oli nähnyt isänsä alastomana. (Sitten vielä ihmetellään, miksi juutalaisilla on niin kompleksinen suhde seksuaalisuuteen.) Tällöin Nooa määräsi Haamin pojan Kanaanin "veljiensä orjain orjaksi". Tosi oikeudenmukaista, etenkin kun Haamin rangaistuksesta ei sanota mitään.

Ihmiskunta lisääntyi ja päätti ottaa yhteisen projektin, valtavan Baabelin tornin rakentamisen. Jahve ei ilmeisesti pitänyt siitä, että ihmiset alkoivat luomistyössään yltää hänen mittoihinsa. Niinpä hän päätti viisaudessaan sekoittaa ihmiset eri kieliryhmiin. Jahvea ei vaivannut pätkän vertaa se, että tämän seurauksena eri kansat ovat sittemmin sotineet keskenään suurella innolla ja verenvuodatuksella.

Tämän jälkeen Genesis siirtyy seuraamaan ns. patriarkkojen sukulinjaa. Ensimmäinen patriarkoista oli Abram, jonka vaimo oli Saarai, hyvännäköinen mutta hedelmätön. Jahve ilmoitti Abramille, että olisi syytä lähteä kotiseudulta reissuun. Pariskunta päätyi Egyptiin, jossa Abram käski Saarain sanoa olevan siskonsa, ettei häntä tapettaisi. Kävi odotetusti ja Saarai vietiin faraon vaimoksi. Mutta farao sairastui ja sai jotakin kautta tietää valheesta. Hän kutsutti Abramin luokseen ja ajoi tämän vaimoineen pois. Myöhemmin sama tapaus toistui toisessa maassa pienin variaatioin, mutta ei siitä vielä sen enempää. Ovela kaveri tuo Abram joka tapauksessa.
Saarain hedelmättömyys jatkui, joten hän pyysi Abramia tekemään temput orjattarensa Haagarin kanssa. Tämä tuottikin tulosta, mutta raskaana olevalle Haagarille nousi ns. kusi päähän ja Saarai karkotti röyhkeän orjattarensa. Tällöin Jahve vihelsi taas pelin poikki, komensi Haagarin ruotuun ja palaamaan. Pojan nimeksi tuli Ismael.
Sittemmin Jahve ilmestyi Abramille, ilmoitti että hänen nimensä muuttuu Aabrahamiksi, Saarain nimi muuttuu Saaraksi ja hän saa lapsen. Aabraham hieman epäili asiaa, kun itsellä oli ikää sata vuotta ja Saaralla 90. Samassa hötäkässä Jahve määräsi, että tästä lähtien kaikkien Aabrahamin klaaniin kuuluvien on napsaistava pippelin päästä ylimääräinen pätkä pois. Niinpä Aabraham näin myös teki itselleen, pojalleen, kaikille perheeseen kuuluville ja palvelijoille. Aika veitikka ja melkoinen suostuttelukyky.

Jahve ilmestyi parin enkelin kanssa Aabrahamille vielä uudestaan ihmishahmoisina. Hän kertoi kypsyneensä Sodoman ja Gomorran härskiin menoon ja hävittävänsä kaupungit maan tasalle. Kaksi enkeliä jatkoi matkaansa Sodomaan ja asettui kaupungin ainoan hurskaan miehen, Aabrahamin veljenpojan Lootin taloon. Kaupungin pervot huomasivat saapumisen ja vaativat Lootia antamaan miehet heille, jotta pääsisivät paukuttamaan näitä takaressuun. Loot osoitti aitoa lähi-itäläistä suoraselkäisyyttä ilmoittamalla, että ei muuten käy, mutta minulla olisi sivumennen sanottuna kaksi nuorta ja koskematonta tytärtä, ottakaa ne ja tehkää mitä lystäätte kunhan jätätte nämä miehet rauhaan. No, tyttäret säästyivät kun väkijoukko ei suostunut tähän. Silloin ei auttanut muu kuin se, että Herran enkelit sokaisivat väliaikaisesti nämä B-rapun suosijat. Naisen arvosta kertoo aika hyvin se, että enkelit eivät pistäneet tikkua ristiin estääkseen kahden tytön joukkoraiskauksen, mutta kun oma peppu on vaarassa, niin johan alkaa ihmeitä tapahtua.
Loot pakeni kaupungista ennen hävitystä, mutta hänen vaimonsa ei suostunut tottelemaan määräystä olla katsomatta taakseen ja jähmettyi suolapatsaaksi. Pelätessään tuhoutuneiden kaupunkien asukkaiden sukulaisten kostoa Loot muutti luolaan tyttäriensä kanssa. Tyttäriä harmitti, kun he eivät saaneet itselleen miestä, joten he laativat salajuonen. He juottivat isänsä humalaan, jonka jälkeen vanhempi meni naimaan sammuneen isänsä kanssa. Seuraavana yönä nuorempi toisti saman tempun. Molemmat tulivat kertalaakista raskaaksi ja saivat pojat, joista tuli heimojensa kantaisiä. Just joo. Että kerralla onnistuu ja äijä ei muka kännipäissään huomaa mitään. Haisee kaunistellun tarinan maku. Eiköhän äijä ollut itse puutteessaan käynyt jyystämään tyttäriään ihan tarkoituksella ja tuskin onnistui paukauttamaan molempia paksuksi yhdellä yrittämällä. Crumbin kuvituksessa Lootin ilme on aika herkullinen.

Tällä välin Aabraham oli asunut jonkin aikaa Gerarin kaupungissa ja toistanut kuningas Abimalekin kanssa saman tempun kuin Egyptin faraon kanssa. Ihmetyttää vain, miten Saara oli 90 ikävuodestaan huolimatta niin hyvin säilynyt, että kelpasi kuninkaalle. Valheen taas paljastuttua Abimalek lähetti Aabrahamin ja Saaran takaisin lahjojen kera. Pian tämän jälkeen Saara tuli lupausten mukaisesti raskaaksi ja sai Iisak-nimisen pojan. Liekö Abimalekin konsulttiavulla ollut osuutta asiaan.

Iisakin kasvettua Jahve ilmestyi taas Aabrahamille ja käski tämän uhrata Iisakin polttouhrina. Näinhän Aabraham tottelevaisena kaverina tekikin, sitoi pojan roviolle ja kohotti veitsensä päästääkseen veret pihalle. Tällöin Jahve ilmestyi taas ja sanoi, että jos nyt et kuitenkaan. Niinpä Aabraham uhrasi lampaan poikansa sijaan. Episodia kutsutaan Aabrahamin koettelemiseksi, mutta sopii pohtia millaiset traumat Iisak mahtoi saada.

Iisakille hankittiin sittemmin vaimo Rebekka Aabrahamin synnyinmaasta. Heille syntyi kaksoispojat Eesau ja Jaakob. Jaakob huijasi esikoisoikeutensa (oikeuden periä isänsä maaomistukset) ensin Eesaulta ja sitten myös isältään Iisakilta. Äiti pelkäsi Eesaun raivostuvan ja käski Jaakobin paeta enonsa Laabanin luo kaukomaille.
Jaakob pääsi turvallisesti perille ja ryhtyi Laabanin palvelukseen. Laabanilla oli näet kaksi tytärtä, Leea ja Raakel, joista nuorempaan - siis serkkuunsa - Jaakob ihastui. Laaban lupasi Raakelin puolisoksi, jos Jaakob tekee hänelle palkatonta työtä seitsemän vuotta. Näin tapahtuikin, mutta hääyönä Laaban teki Jaakobille käytännön pilan ja antoikin vaimoksi Leean. Jaakob huomasi eron vasta aamulla, mistä voidaan päätellä että hän tuskin oli saanut Raakelilta förskottia. No, ei kun valittamaan Laabanille huonosta kauppiastavasta. Miehet päätyivät yhteisymmärrykseen, että Jaakob painaa vielä toiset seitsemän vuotta duunia ilmaiseksi, mutta saa Raakelin jo etumaksuna viikon kuluttua. Jaakobilla meni kovaa: kahdesti naimisiin viikon sisällä sisarusten kanssa ja kaiken huipuksi kyseessä olivat vieläpä omat serkut.

Jaakob diggasi enemmän Raakelia, mutta kävi kyntämässä myös Leeaa, joka saikin neljä poikaa putkeen Raakelin ollessa hedelmätön. Tästä Raakel ei pitänyt yhtään ja kehitti vastajuonen. Hänellä oli orjatar Bilha, jota hän käski Jaakobin hoidella, että saisi tavallaan lapsia hänkin. Jaakobilla ei ollut mitään järjestelyä vastaan ja Bilha saikin kaksi poikaa. Tällöin Leea pokeritermein sanottuna katsoi ja korotti antaen oman orjattarensa Silpan Jaakobille vaimoksi. Jaakob kilttinä poikana totteli ja Silpa sai kaksi poikaa. Leea puolestaan palasi eläkkeeltä taas synnyttämään ja antoi Jaakobille vielä kaksi poikaa ja tyttären. Tämän jälkeen Raakel osoittautui lopulta hedelmälliseksi ja synnytti pojan, Joosefin. Sittemmin vielä toisen, mutta sitä ennen tapahtui vielä paljon muuta.

Tässä välissä kannattaa kiinnittää huomiota Jaakobin lasten sukupuolijakaumaan. Poikia oli yhteensä kaksitoista, mutta tyttäristä mainitaan vain yksi. Jos oletamme, että on 50 % todennäköisyys, että syntyvä lapsi on poika, voi kombinatoriikan alkeilla laskea, että todennäköisyys sille, että 13 lapsesta enintään yksi on tyttö, on noin 0,17 %. Vaikuttaa siltä, että tyttöjä ei ole vaivauduttu mainitsemaan. Tätä vahvistaa se, että ainoalla mainitulla tytöllä on sittemmin merkittävä rooli eräässä myöhemmässä tapahtumassa, joten hänen mainitsemisensa on tarpeellista, muiden mahdollisten tytärten ei. Pojista kyllä mainitaan kaikki merkityksettömätkin ja vieläpä myöhemmin myös kaikki heidän poikansa.
Tosin tämä epätodennäköinen jakauma voidaan selittää helposti jokerikortilla. Jahve nyt vain sattui päättämään tällaisen systeemin. Tämä onkin kätevä tapa selittää kaikki älyttömät epäjohdonmukaisuudet ja hyödynnettävissä aina, kun on jäämässä väittelyssä armotta häviölle.

Joosefin syntymän jälkeen Jaakob keräsi klaaninsa ja lähti muuttomatkalle kotimaahansa salaa Laabanilta, koska pelkäsi tämän suuttuvan Jaakobin ansaittua paljon omaisuutta. Raakel puolestaan otti ja pihisti isänsä jumalapatsaat. Tästä ei liiemmin nykyään puhuta, koska sehän osoittaa selvästi että jumalkuvien - todennäköisesti muiden kuin Jahvea esittävien - palvonta oli voimissaan. Tästä Laaban vetäisi herneen nenään ja lähti takaa-ajoon onnistuneesti. Jaakob antoi hänelle luvan penkoa kaikki paikat, mutta Raakel oli onnistunut kätkemään patsaat niin hyvin, ettei isänsä löytänyt niitä. Tarkemmin sanoen hän istui niiden päällä ja väitti, ettei voi nousta, kun nyt on se aika kuusta. Tätä syytä naiset ovatkin sen jälkeen käyttäneen menestyksellisesti monien muidenkin kummallisten tempaustensa perusteluna.

Laabanista Jaakob siis selvisi helpolla, mutta hän pelkäsi syystäkin veljensä Eesaun kohtaamista. Siinä välissä hän painiskeli koko yön tuntemattoman miehen kanssa, joka aamulla väitti olevansa Jahve itse ja antoi Jaakobille uuden nimen Israel. Maratonpainina tämän matsin kestoennätys rikottiin vasta joitakin tuhansia vuosia myöhemmin. Eesaun kohtaaminen sujui seuraavana päivänä kuin tanssi, vanhat kaunat annettiin anteeksi. Eesau palasi edeltä omaan maahansa Jaakobin klaanin kulun ollessa hidasta kaikkine elikoineen ja lapsineen.

Matkan varrella Jaakob pystytti telttansa Kanaanissa sijainnen kaupungin edustalle. Tällöin ainoa Jaakobin mainituista tyttäristä, Diina, meni tapaamaan kaupungin naisia. Tällä reissulla Sikem, kaupungin ruhtinaan Hamorin poika, raiskasi hänet. Hamor ja Sikem marssivat Jaakobin puheille ja ilmoittivat Sikemin haluavan Diinan vaimokseen. Jaakobin pojat ilmoittivat, että ei muuten käy, koska teitä ei ole ympärileikattu. Tällöin Hamor ja Sikem ilmoittivat, että OK. Tästä voidaan päätellä, että Diinalta sai melkoiset kyydit.
Hallitsijat marssivat kaupunkiin ja ilmoittivat, että nyt kaikille miehille tehdään nips-naps. Crumbin kuva kaupungin miesten ilmeistä on näkemisen arvoinen. Mutta ruhtinaan sana oli laki ja näin tehtiin. Vaan antaapa olla, kolmantena päivänä leikkauksen jälkeen äijät olivat huonoimmassa kunnossaan, jolloin Jaakobin pojat Simeon ja Leevi ottivat miekkansa, teurastivat kaikki miehet ja ryöstivät koko kaupungin. Jaakobin saatua tietää tästä hän motkotti pojille, mutta ryöstösaalis tuntui kyllä kelvanneen.
Vielä ennen kotimaata matkalla sattui ja tapahtui; vanhin pojista, Ruuben otti ja kävi bylsimässä isänsä sivuvaimoa Bilhaa. Jaakob sai tietää asiasta, mutta hänen reaktiotaan ei kerrota. Asiaan Jaakob palasi vasta perinnönjakonsa yhteydessä ilmoittaen, että Ruuben ei esikoisuudestaan huolimatta ole ensi sijalla, kun ei saanut pidettyä kulliaan kurissa.

Jaakobin pojista rakkain hänelle oli Joosef, Raakelin pojista vanhempi. Toiset olivat kateellisia Joosefille ja tempaisivat hänet kaivoon. Jonkin aikaa tuumailtuaan he nostivat hänet sieltä ylös, myivät ismaelilaisille orjakauppiaille ja väittivät Jaakobille hänen joutuneen villipetojen saaliiksi. Veljesrakkautta parhaimmillaan osoitti Ruuben, joka oli asiasta eri mieltä. Kaivoon heitto oli tapahtunut hänen ehdotuksestaan, kun muut olisivat halunneet tappaa Joosefin. Orjakauppa oli tehty Ruubenin poissa ollessa. Ruuben suuttui veljilleen, mutta heille lojaalina ei tunnustanut totuutta isälleen.

Samoihin aikoihin yksi veljistä, Juuda, asettui muualle asumaan. Hän sai poikia, joista vanhin meni naimisiin mutta kuoli pian. Tällöin Juuda määräsi toisen poikansa Oonanin ottamaan veljensä lesken puolisokseen. Valitettavasti tuohon aikaan tiedot biologiasta olivat puutteelliset ja suhteesta syntynyttä lasta olisi pidetty isoveljen lapsena. Tästä taas Oonan ei pitänyt ja niinpä hän hoitikin hommat ns. reisilleroiskintatyylillä. Tästä taas Jahve ei pitänyt ja päästi Oonanin päiviltä. Tästä taas toistamiseen leskeksi jäänyt Taamar ei pitänyt. Hän naamioitui portoksi ja asettui appiukkonsa reitille. Vanha pukki innostui ja höyläsi miniäänsä, jota ei tuntenut. Raskaaksi tuli ja lopputuloksena kaksoset. Siinä välissä Juuda aikoi kyllä poltattaa Taamarin raskaudesta kuultuaan, mutta tämä onnistui todistamaan olevansa raskaana appiukolleen ja selvisi.

Sillä aikaa Joosef oli myyty orjaksi egyptiläiselle hoviherra Potifarille, joka tykkäsi vain laiskotella ja antoi Joosefille kaiken vastuun liiketoimistaan. Potifar oli ilmeisen laiska mies myös makuuhuoneessa, koska hänen vaimonsa halusi Joosefin rakastajakseen. Joosef sanoi ei kiitos, mutta Potifarin vaimo tempaisi viitan hänen päältään ja kiljui raiskausta. (Konsti on siis ikivanha, kuten huomataan.) Crumbin kuvituksessa Potifarin vaimo on tässä tilanteessa todella hyvin esitetty torjutuksi tulemisestaan totaalivittuuntuneena naisena. Joosefia vietiin linnaan niin ettei jalat maahan tavoittaneet.
Pari vuotta lusittuaan Josef kutsuttiin selittämään faraon unia. (Tarina on pitkä ja kannattaa lukea itse, miten Josefin kyvyt keksittiin.) Farao mieltyi Josefiin ja antoi tälle saman duunin kuin Potifar aikoinaan - toki paljon isommassa mittakaavassa.

Muutamaa vuotta myöhemmin koko tunnetussa maailmassa riehui nälänhätä vain Egyptin säästyttyä Joosefin viisauden ansiosta. Jaakob lähetti poikansa hakemaan viljaa Egyptistä ja hepä joutuivat tietysti Joosefin puheille - tätä tunnistamatta. Joosef piti aluksi veljiään kovilla ja teki muutamia ilkeitä käytännön piloja, mutta antoi sitten heille anteeksi ja käski hakea isänsä Jaakobinkin Egyptiin. Näin sitten tapahtuikin ja Jaakobin sukukunta pääsi faraon suosioon. Nälänhätä jatkui ja Joosef keinotteli faraon hyväksi saaden mm. aikaan säädöksen, että kaikkien talonpoikien on annettava viidesosa faraolle. Talonpojat suostuivat tähän, koska se oli ainoa keino saada siemenviljaa. Mutta kuten yleensä verotuksessa on tapana, väliaikaiseksi tarkoitettu muuttui pysyväksi. Nykyajan veroministerit ovat paljosta velkaa Joosefille.
Jaakob mieltyi Joosefin toimiin siinä määrin, että asetti tämän kuolinvuoteellaan "veljiensä ruhtinaaksi".

Genesis päättyy Joosefin kuolemaan 110 vuoden iässä. Kuollessaan hän sanoi veljilleen (joista siis kymmenen oli häntä vanhempia), että Jahve johdattaa heidät Egyptin maasta takaisin Luvattuun Maahan. Tästä lupauksesta on aiheutunut erinäisiä ongelmia viimeisten tuhansien vuosien aikana.

Mutta hei, tämä oli vasta Genesis. Meno kehkeytyy vielä villimmäksi seuraavissa osissa. Pysykää kanavalla, niin tiedätte mitä menetitte riparilla! Uusi Testamentti on tosi väljähtänyttä kamaa Vanhaan verrattuna.

Uutiskatsaus 49/2021

1. Aikainen joululahja

Media sai aikaisen joululahjan, kun Kankaanpäässä pidätettiin äärioikeistolaisen terrorismin suunnittelusta epäilty viiden mammanpojan joukkio. Ideologiana oli kuulemma akselerationismi. En ollut tuollaista sanaa kuullutkaan, joten piti ottaa selvää.
Akselerationismi tarkoittaa ideaa, jonka mukaan yhteiskunnan romahdus on nykymenolla välttämätöntä ja sitä tulee kiihdyttää, ”acclerate”, jotta selvittäisiin mahdollisimman vähillä vaurioilla. Olin itse asiassa kirjoittanut asiasta jo kolme vuotta sitten, mutta tuo sana oli silloin tuntematon.
Perusajatus on mitä ilmeisimmin oikein. Kun kehitysmaiden väestönkasvu on mitä on, niin siinä eivät mitkään ilmastotoimet auta – romahdus on väistämättä edessä. Kun kehitysmaissa väestö kasvaa yhden Suomen väkiluvun verran reilussa kahdessa viikossa, sähköautoon siirtyminen ei tunnu kovin ratkaisevalta tekijältä.
Samaten on loogisesti ajatellen oikein se, että mitä nopeammin romahdus tapahtuu, sitä vähemmällä selvitään. Mikäli lyödään nyt jarrua ja romahdus on vasta vaikka sadan vuoden päässä, niin niiden sadan vuoden aikana ehtii kuolla aika monta eläinlajia sukupuuttoon, luonnonympäristöjä tuhoutua ihmisten käyttöön ja ilmakehä saastua. Kun taas jos romahdus tapahtuu vaikka 20 vuoden päästä, niin paljon tuhoa ei ole ehditty tehdä. Lisäksi inhimillinen kärsimys on pienempi, kun sitä kokemassa on 15 miljardin sijaan vain 9 miljardia ihmistä. Ja ennen muuta toipumisprosessi on nopeampi monestakin syystä. Romahdus ei ole ollut niin raju, ympäristö ei ole ehtinyt tuhoutua yhtä paljon. Sekä se tärkein tekijä: jos meillä on edessämme vain 20 vuotta haittamaahanmuuttoa sadan vuoden sijaan, niin raunioista nousu on helpommin tehtävissä sekä väestön yhteneväisyyden että sen laadun takia.
Näin ollen luulisi, että looginen johtopäätös olisi akselerationismi: yritetään nopeuttaa romahdusprosessia vahinkojen minimoimiseksi. Tämä on kuitenkin virheellinen ajatusmalli siitä yksinkertaisesta syystä, että tämä logiikka on vain vähemmistön ymmärrettävissä ja ennen muuta kannatettavissa. Enemmistölle riittää se että kahvia on kupissa ja valtaa pitävälle vähemmistölle se että on, niin no, valtaa, vaikka ymmärtäisikin akselerationismin takana olevan logiikan.
Siksi akselerationismi on tarkoitustaan vastaan kääntyvää toimintaa – se saa aikaan ainoastaan vastareaktioita. Paras menettelytapa on tällä hetkellä valmistautuminen. Eletään kunniallisesti, lainkuuliaisesti ja esimerkillisesti. Sillä voittaa joitakin ihmisiä puolelleen. Enemmistöä on turha toivoa, samoin sitä että tässä saataisiin merkittävällä tavalla laiva käännettyä ja katastrofi vältettyä. Kyse on siitä, että mitä enemmän järki-ihmisiä on tajunnut tosiasiat, sitä helpommin he pääsevät valtaan katastrofin aikana ja sitä paremmin kykenemme siitä toipumaan. Terrorismin suunnittelu katastrofin tulon nopeuttamiseksi on ehdottomasti väärä reitti.
On lisäksi otettava huomioon, että on olemassa se pieni väärässä olemisen mahdollisuus. Onhan mahdollista, että haittamaahanmuutto ei olekaan haittamaahanmuuttoa, kaikki kulttuurit ovat oikeasti samanarvoisia, tehtävät ympäristötoimet ovat riittäviä saastumisen pysäyttämiseksi ja kehitysmaiden väestönkasvu ryhtyykin noudattamaan länsimaisia malleja. Minkäänlaisia merkkejä näistä yhdestäkään ei kylläkään ole havaittavissa, mutta eihän sitä ikinä tiedä.


2. Mallia Ruotsista – kerrankin

Ruotsi, tuo tasa-arvon mallimaa, sai ensimmäisen naispääministerinsä vasta tänä vuonna. Tämähän on merkki siitä, että Ruotsi on tosiaan tasa-arvoisempi kuin Suomi, sillä Ruotsissä pääministeriksi pääsyyn ei riitä se että sattuu olemaan nainen. Jotain mallia pääspice Sanna Marin olisi toki voinut Magdalena Anderssonista ottaa, Andersson näet ymmärsi erota istuttuaan pääministerinä 7,5 tuntia. Tosin muutamaa päivää myöhemmin hän ryhtyi hommaan uudestaan, mitä taas ei Marinille voi todellakaan suositella. Tai no ehkä Marinille voisi suositella, koska pääministerinä tienaa paremmin kuin kykyjä vastaavissa tehtävissä Sokoksen kassalla, mutta Suomen kansan hyvinvoinnin kannalta tarkoitinkin.


3. Kuin tilauksesta

Olin juuri kirjoittanut tuon edellisen, kun ilmestyi otsikko täsmälleen samasta asiasta. Pääspice Marin oli mennyt toteamaan The Guardianille, että Suomessa on edelleen töitä tasa-arvon suhteen. Tästä ei voi olla muuta kuin samalla kannalla. Meillä on tasa-arvo vasta sitten, kun kyvytön nainen ei enää pääse johtamaan hallitusta siksi että sattuu olemaan nainen. Tosin pelkään pahoin että tälläkin kertaa tasa-arvo käsitetään siten että seuraavaksi pääministeriksi pitää saada kyvytön mies.


4. Pääkanisteri bilettää

Sanna Marinin loputtomaan mokalistaan tuli taas uusi lovi hänen biletettyään niin että korona-altistuksesta tai virkakännykästä ei ollut tietoakaan.
Tämä on täysin epäreilua Marinia kohtaan. Olisihan Suomen kansan hyvinvoinnin kannalta sitä parempi, mitä tiedottomampaan tilaan pääspice itsensä saattaisi, koska silloin hän ei kykenisi tekemään yhtään mitään. (Sanaa ”haitallista” ei tarvinnut lisätä edellisen lauseen loppuun, koska sehän olisi ollut itsestään selvää.) Vielä parempi olisi jos Marin bilettäisi erämaamökillä Hölpöttämänjontkan pohjalla, jossa ei yksikään puhelinverkko toimi eikä häneen saisi millään konstilla yhteyttä.


5. Paniikissa

Perussuomalaiset julkaisi varjobudjetin. Toimittajat ryntäsivät tyrmäämään sen sillä perusteella, että velkaantumisesta huolestunut puolue ottaisi käytännössä ihan yhtä paljon velkaa kuin varsinaisessakin budjetissa otetaan. Varjobudjetin loppusumma oli näet vain 47 miljoonaa euroa pienempi kuin varsinaisen, mikä on alle prosentin vähennys velkatarpeeseen.
Se mikä jäi – tarkoituksella tai tyhmyyttään – huomaamatta, on rahan kohdennus. Merkitystä on myös sillä mihin rahaa käyttää, ei ainoastaan sillä kuinka paljon. Koska suuria summia on vaikeaa hahmottaa, niin otetaanpa rinnastus yksityiselämään. Matti Meikäläisellä on omakotitalo, jonka katto lähestyy käyttöikänsä päätä. Matti Meikäläisen tekisi kuitenkin mieli lähteä maailmanympärimatkalle. Niinpä hän budjetoi 15 tuhatta euroa maailmanympärimatkaan luksusluokassa eikä kattoremppaan. Seuraavana vuonna katto sitten vuotaa ja hänen pitää tehdä toiset 15 tuhatta euroa velkaa kattoremonttiin ja vielä viisitonnia ylimääräistä kosteusvaurioiden korjauksiin. Sen sijaan jos Matti Meikäläinen ei teekään maailmanympärimatkaansa vaan käyttää sen 15 tuhatta euroa kattoremonttiin, hän voi seuraavana vuonna miettiä tekeekö 15 tuhatta euroa velkaa maailmanympärimatkaansa varten, kun kattokin on nyt kerran kunnossa.
Täsmälleen sama ilmiö on perussuomalaisten varjobudjetissa. Rahaa kuluu yhtä paljon, mutta siinä missä nykybudjetti lennättää sen taivaan tuuliin, perussuomalaisten budjetti kohdistaa sen rahasumman suomalaisten tulevaisuuteen. Mutta sitäpä eivät toimittajat halua kertoa. Ja onhan se toisaalta niinkin että juuri sillä hetkellä maailmanympärimatka antaa paremmat endorfiinit kuin kattoremontin katselu.


6. Toistuva uutinen

Blaablaablaa ... Abdi Osman Aadam, Ali Ahmed Osman Fidik ja Badsha Salaad Malin … jäkjäkjäk … kahden ja puolen vuoden vankeuteen … käläkäläkälä … törkeästä raiskauksesta … päläpäläpälä … Keski-Suomen käräjäoikeus tuomitsi … jepjepjep.
(Huom. Koska tämä uutinen on joka uutiskatsauksessa, vain nimi, tuomion pituus, tekotapa ja tuomioistuimen sijainti vaihtelevat, katsoin parhaaksi jouduttaa lukemista jättämällä toistuvat osat pois.)


7. 29 – 1

Pahaa-aavistamaton nainen otti taksikyydin kotiinsa. Taksikuski seurasi perille asti, vaikka nainen käski poistumaan. Kuskia epäillään raiskauksesta.
Tarina on tuttu. Se mikä on uutta on se, että kerrotaan tilastotietoa. Viimeisimmästä 41 taksiraiskausepäilystä kirjoitetaan seuraavasti: ”Vuosina 2019–2021 tiedossa olevat seksuaalirikoksista epäillyt taksinkuljettajat ovat olleet pääosin kotoisin Lähi-idän ja Etelä-Aasian sekä Itä- ja Länsi-Afrikan alueilta. Yhdessä tapauksessa epäilty on ollut kotoisin Suomesta.” Yhteensä epäiltyjä on 30, koska osa epäillyistä on tietysti useammasta rikoksesta epäiltynä. Tilanne on siis 29 – 1. Johan tämä yksikin riittää siihen klassiseen haittamaahanmuuton kannattajien perustelun ääneen lausumiseen: ”Kyllähän ne suomalaisetkin!”. Tosin eipä vielä innostuta – nykyään kun ”on ollut kotoisin Suomesta” on alkanut olla kiertoilmaisu ”Suomessa syntyneelle haittamamujen jälkeläiselle”.
Vinkiksi muuten taksin tilaajille. Uusi koodi turvalliseen tilaukseen on "haluaisin premium-taksin".


8. Silmä lepää otsikossa

”Hallitus päätti: Suomeen ei ole asiaa eteläisestä Afrikasta”. Olihan tuokin tietysti hyvä. Sitten kun saisi vielä muutaman muutoksen tähän:
1) Sana ”eteläisestä” pois
2) Sanan ”Afrikasta” perään lisätään ”tai Lähi-Idästä”
3) Siirretään otsikon ajankohtaa tuommoiset kolmekymmentä vuotta taaksepäin
4) Otsikko on nyt hyvä, sitten kun sen takana olevaksi syyksi muutetaan vielä terve järki eikä COVID:in omikron-muunnos joka luultavasti on vaarattomin tähän asti tunnetuista


9. Pohjoiskorealaista TV-kritiikkiä

Viime aikojen hittisarja on ollut eteläkorealainen Squid Game, joka on tuonut mukanaan erinäisiä lieveilmiöitä. En osaa näihin ottaa kantaa, kun en ole sarjasta sekuntiakaan nähnyt. Pohjoiskorealaiset sen sijaan ottivat jämäkän linjan sarjan laatuun. Eräs Kimin onnelassa elänyt mies oli salakuljettanut TV-sarjan maahan. Tuomio oli kuolema ampumalla. Sarjaa eteenpäin välittänyt sai elinkautisen vankeustuomion. Kahdeksan sarjaa katsonutta selvisi viidellä vuodella pakkotyötä. On tosin epäselvää, millä tavoin pakkotyötuomio eroaa pohjoiskorealaisesta normielämästä.
Pohjois-Korea haluaa aina pistää paremmaksi kuin Etelä-Korea ja onnistui taas kerran. Eteläkorealaisessa Squid Gamessa teloitukset ovat näyteltyjä, kun taas pohjoiskorealaisessa Squid Gamessa kysessä on tosi-TV.


10. Samaan aikaan Turussa

Turussa myytävänä olevasta talosta löytyi Suomen pienin vessa. Tekstissä sanotaan että puoli neliötä, mutta kuvasta voisi kyllä arvioida sen olevan sitäkin pienempi, ehkä noin 60 cm x 50 cm eli 0,3 neliömetriä. Jutussa ihmetellään kovasti, että vessassa ei tietenkään ole käsienpesumahdollisuutta tilanpuutteen takia. Tämähän nyt ei ole mikään ongelma turkulaisille. Enemmän ihmetyttää että eihän tuohon vessaan mahdu polvilleen, joten miten hitossa krapulaiset turkulaiset saavat oksennettua?


11. Hydrodynamiikkaa

Olen useita kertoja ennenkin sanonut suoraan että miehet eivät kuulu urheilussa naisten sarjoihin. Ei tuosta yleisellä tasolla sen enempää. Uusi malliesimerkki entisten loputtomalta tulevien jonoon on kuitenkin taas valitettavasti ilmaantunut. Amerikkalainen yliopistouimari Will Thomas kyllästyi olemaan sarjassa ”ynnä muut”, paras tulos 200 jaardin vapaauinnissa 1:39,31 (ilmeisesti lyhyellä radalla, jota käytetään jatkossa kaikissa tuloksissa), joka vastannee sivistysmaiden mittayksiköillä 200 metrin vaparilla kutakuinkin aikaa 1:48,61. 500 jaardin vapaauinnissa ennätys on 4:18,72, mikä vastaa 400 metrin vapaauinnissa aikaa 3:46,36. Suomen ennätys 200 metrillä on 1:43,51 ja 400 metrillä 3:41,18, joten mistään kuntouimarista ei todellakaan ole kyse. Oli heppu toki uinut myös metrimatkoilla, mutta ilmeisesti juniorina koska ajat olivat niinkin kehnot kuin 1:56,51 ja 4:32,55. Jälkimmäinen on siis pitkälti toistakymmentä sekuntia huonompi kuin 500 jaardin ennätys, vaikka 500 jaardia on yli 450 metriä. USA:n taso on kuitenkin niin kivikova, että noilla tuloksilla ei päästä edes yliopistotasolla huipulle.
Mikäpä sen parempi tie menestykseen kuin sukupuolenvaihdosleikkaus? Klip-klip ja Lia, o.s. Will, Thomas kauhoi 200 jaardia aikaan 1:43,47 ja 500 jaardia aikaan 4:35,06. Metrimatkoiksi muutettuna 200 metriä 1:53,16 ja 400 metriä 4:00,65. Naisten maailmanennätykset ovat 1:50,43 ja 3:53,92. Se siitä ”ei sukupuolen vaihtaneilla ole merkittävää etua” -mantrasta, kun kansallisen keskitason uimarista tuleekin yhtäkkiä maailmanhuippu.
Toki tulokset ovat hieman huonompia kuin ennen klipitiklipiä, mutta tämäkin haitta korjautunee leikkauksesta toipumisen myötä. Onhan selvää että miehen elimistöllä varustettu ”nainen” ui kovempaa kuin miehen elimistöllä varustettu mies, koska ensin mainittu saa huomattavaa hydrodynaamista etua siitä, että hänellä ei ole enää vauhtia hidastavaa köliä matkassa.


Loppukevennys: Yakety Sax



Video on viisi vuotta vanha, mutta en ollut nähnyt sitä aiemmin. Melbournen poliisi julkaisi pätkän, joka saa Benny Hill -shown takaa-ajokohtaukset näyttämään uskottavilta.
Videon tunnistaa viisi vuotta vanhaksi siitäkin, että nykypäivänä takaa-ajettavien hahmot olisi sensuroitu mahdollisten oikeinkäsitysten välttämiseksi.

Uusinta: Ykkönen vai kakkonen?

Lukijalle: Pistetäänpä uusiksi viiden vuoden takainen vertailu NHL:n ykkös- ja kakkosvarauksista. Olen päivittänyt tilastot nykytilanteeseen ja täsmentänyt uudempien vertailujen arvioita. Lisäykset kursiivilla. Sen sijaan en taida uusia perusteellisempaa varausanalyysia, sen päivittäminen olisi aika isotöinen juttu:

Suomessa on keväästä alkaen kohkattu siitä, valitaanko Patrik Laine NHL:ään ykkösenä vai kakkosena. Vastaus saatiin reilu viikko sitten eli kakkosena, kuten ennustettiinkin. Ikään kuin asialla loppujen lopuksi olisi merkitystä. Kyseessä on kuitenkin vasta 18-vuotiaiden pelaajien ennustetun potentiaalin arvaamisesta. Vai onko sillä kuitenkin ennustearvoa? Pitihän asiaa tutkia, vaikka loppujen lopuksi kyse on urheilun mittakaavassa vähäisestä lajista.

NHL:n varaustilaisuus on järjestetty vuosittain 1963 alkaen. Merkitystä on kuitenkin varauksilla vasta 1969 alkaen, koska sitä ennen sai varata vain sellaisia pelaajia, jotka eivät olleet tehneet minkään joukkueen kanssa juniorisopimusta. Niinpä tarkastelun ensimmäinen vuosi on 1969. Yksi huvittava poikkeus varauksissa on vuosi 1979, jolloin kilpaileva WHA lakkasi olemasta ja sen neljä parasta joukkuetta liittyi NHL:ään. Tämä vaikutti muutamaan varausikäiseen pelaajaan siten, että WHA:n listoilla olleina laajennusjoukkueet pystyivät suojaamaan heidät varauksilta. Niinpä Wayne Gretzkyä ei koskaan varattu NHL:ään, koska hänen seuransa Edmonton Oilers suojasi hänet. Mutta jätetään tämä huomioitta, koska se ei sinänsä vaikuta varattujen pelaajien oletettuun potentiaalin, vaan varattujen pitäisi edelleen olla keskinäisessä paremmuusjärjestyksessä, mikäli arvio osui oikeaan.

Tutkailin NHL:n varauksia vuosien varrella tätä kirjoitusta varten, mutta totesin että tästä tuleekin luultavasti kaksiosainen kirjoitus. Jälkimmäisessä osassa - jos sellainen ensi viikolla tulee - tarkastellaan, millaisen ennusteen varausnumero antaa tulevalle uralle. Eli ovatko esimerkiksi varausnumerolla 50 varatut pärjänneet urallaan selvästi paremmin kuin numerolla 150 varatut? Nykyään (vuodesta 2006 alkaen) varauskierroksia on seitsemän ja koska seuroja on 30, varauksia tehdään periaatteessa 210. Joskus tehdään muutama varaus enemmän tietyn erikoissäännön takia, yleensä varauksia on ollut 211. Aiemmin varausten määrä vaihteli. Eniten varauksia tehtiin 2000, jolloin niitä oli 293. (Triviakysymys: Mikä NHL:n ennätys on Lauri Kinoksella, joka ei koskaan siellä edes pelannut? Vastaus: Hänellä on NHL:n historian kaikkien aikojen suurin varausnumero.) Vähäisin määrä varauksia oli vapaista varaustilaisuuksista ensimmäisessä 1969, jolloin niitä tehtiin 84.

Tässä kirjoituksessa verrataan ykkös- ja kakkosvarauksia sen perusteella, millaisen uran he ovat tehneet. Toki viimeisiltä vuosilta urat ovat kesken tai jopa aivan alussa, mutta otetaan kuitenkin ne mukaan. Olisi helpompaa laskea vain lukumäärät eli kuinka moni ykkösvaraus on lopulta ollut parempi kuin saman vuoden kakkosvaraus. Tarkempi tulos saadaan kuitenkin pisteyttämällä suoritukset. Jokaisen vuoden kahdelle ensimmäiselle varaukselle jaetaan yhteensä seitsemän pistettä siinä suhteessa, millainen ura keskinäisessä vertailussa on ollut. Asteikko:
7 - 0: Supertähti ja totaalinen floppi.
6 - 1: Aivan selkeästi toista parempi pelaaja.
5 - 2: Ei epäilystä, kumpi näistä teki paremman uran.
4 - 3: Lähes samanvertaiset suoritukset.
Lopuksi lasketaan pisteet kaikista 48 varaustilaisuudesta.

1969: Rejean Houle - Marc Tardif: 3-4
Tardif on Hall of Famer, Houle ei. Muuten suunnilleen samoissa.

1970: Gilbert Perreault - Dale Tallon 6-1
Tallon teki kohtuullisen uran, mutta Perreault oli supertähti.

1971: Guy Lafleur - Marcel Dionne 4-3
Kaksi supertähteä.

1972: Billy Harris - Jacques Richard 5-2
Kumpikaan ei kasvanut odotettuun potentiaaliin, mutta Harris oli selvästi parempi.

1973: Denis Potvin - Tom Lysiak 5-2
Supertähti ja runkopelaaja.

1974: Greg Joly - Wilf Paiement 2-5
Paiement oli tähti, Joly enemmän tai vähemmän floppi.

1975: Mel Bridgman - Barry Dean 6-1
Että ketkä? No, Bridgman teki kelpo uran mutta Dean floppasi pahasti.

1976: Rick Green - Blair Chapman 5-2
Kaksi runkopelaajaa.

1977: Dale McCourt - Barry Beck 2-5
Taas kaksi runkomiestä.

1978: Bobby Smith - Ryan Walter 5-2
Smith oli jonkinmoinen tähti eikä Walterkaan pelannut huonosti.

1979: Rob Ramage - Perry Turnbull 5-2
Kuten edellä.

1980: Doug Wickenheiser - Dave Babych 2-5
Kaksi jonkinmoista floppia, ainakin jos katsoo keitä varattiin sijoilla 3-6.

1981: Dale Hawerchuk - Doug Smith 6-1
Tähti ja runkomies.

1982: Gord Kluzak - Brian Bellows 1-6
Floppi ja tähti.

1983: Brian Lawton - Sylvain Turgeon 2-5
Lawtonia pidetään yhtenä epäonnistuneimmista ykkösvarauksista, mutta ei Turgeonkaan ihmeitä esittänyt. Sijoilla 3-5 varattiin Pat LaFontaine, Steve Yzerman ja Tom Barrasso.

1984: Mario Lemieux - Kirk Muller 6-1
Muller teki kelpo uran, mutta vertailukohta on siis Lemieux.

1985: Wendel Clark - Craig Simpson 5-2
Tähti ja runkomies.

1986: Joe Murphy - Jimmy Carson 3-4
Carson oli parempi pelaaja, mutta Murphy pelasi melkein tuplapitkän uran.

1987: Pierre Turgeon - Brendan Shanahan 2-5
Turgeon oli hyvä, mutta Shanahan on Hall of Famessa.

1988: Mike Modano - Trevor Linden 5-2
Samat sanat kuin äsken, mutta eri järjestyksessä.

1989: Mats Sundin - Dave Chyzowski 7-0
Dave Kuka? 126 NHL-peliä ja 31 pistettä ei ole hyökkääjältä kummoisesti.

1990: Owen Nolan - Petr Nedved 4-3
Melko tasavahvat miehet.

1991: Eric Lindros - Pat Falloon 6-1
Vaikka Lindros ei kasvanut odotusten mukaiseksi, oli hän silti supertähti.

1992: Roman Hamrlik - Aleksei Jashin 4-3
Melko tasoissa.

1993: Alexandre Daigle - Chris Pronger 1-6
Floppi ja Hall of Famer.

1994: Ed Jovanovski - Oleg Tverdovski 5-2
Kaksi B-tähteä, mutta Jovanovski selvästi parempi.

1995: Bryan Berard - Wade Redden 2-5
Berardin menestystä rajoitti paha silmävamma.

1996: Chris Phillips - Andrei Zjushin 6-1
Tähti ja floppi.

1997: Joe Thornton - Patrick Marleau 5-2
Monivuotiset joukkuekaverit San Josessa.

1998: Vincent Lecavalier - David Legwand 4-3
Melko tasoissa.

1999: Patrik Stefan - Daniel Sedin 1-6
Stefan on tunnettu lähinnä legendaarisesta mokastaan.

2000: Rick DiPietro - Dany Heatley 1-6
DiPietro oli hyvä maalivahti, mutta loukkaantumiset rajoittivat uraa pahasti.

2001: Ilja Kovaltsuk - Jason Spezza 4-3
Tämä olisi varmasti 5-2 tai jopa 6-1, jos Kovaltsuk ei olisi lähtenyt kesken kaiken KHL:ään.

2002: Rick Nash - Kari Lehtonen 6-1
Nash ei aivan ole yltänyt odotuksiin, mutta Lehtosen katkonainen ura ratkaisee.

2003: Marc-Andre Fleury - Eric Staal 2-5
Fleury on hyvä maalivahti, mutta Staal on huippupelaaja.

2004: Aleksander Ovetshkin - Jevgeni Malkin 5-2
Venäläisten jäsentenvälisissä Ovetshkin on selvästi parempi.

2005: Sidney Crosby - Bobby Ryan 6-1
Tämä on tietysti Ryanin kannalta epäreilua.

2006: Erik Johnson - Jordan Staal 3-4 Uusi arvio 4.12.2021: 2-5
Johnson olisi ehkä parempi, mutta loukkaantumiset ovat rajoittaneet ottelumäärää.

2007: Patrik Kane - James van Riemsdyk 6-1
Supertähti ja runkomies.

2008: Steven Stamkos - Drew Doughty 5-2
Ei Doughtykaan huono ole, mutta Stamkos on parempi.

2009: John Tavares - Victor Hedman 5-2
Tähti vastaan melkein tähti.

2010: Taylor Hall - Tyler Seguin 3-4
Melko tasoissa.

2011: Ryan Nugent-Hopkins - Gabriel Landeskog 3-4
Melko tasoissa.

2012: Nail Yakupov - Ryan Murray 5-2 Uusi arvio 4.12.2021: 3-4
Murray ei ainakaan vielä ole kummoisia esittänyt. Yakupov palasi häntä koipien välissä Venäjälle kuuden laskusuuntaisen heikohkon kauden jälkeen. Murraysta on kasvanut luottopakki.

2013: Nathan McKinnon - Aleksander Barkov 4-3
Vaikka Suomessa Barkovia hehkutetaan, on McKinnon vielä parempi.

2014: Aaron Ekblad - Sam Reinhart 5-2
Ekblad on pelannut jo kaksi hyvää kautta, Reinhart yhden kohtuullisen.

2015: Connor McDavid - Jack Eichel 4-3 Uusi arvio 4.12.2021: 6-1
McDavid-hehkutuksessa on jäänyt huomaamatta, että Eichel keräsi viime kaudella enemmän pisteitä. McDavid silti edellä, koska pelasi loukkaantumisen takia vain puolet kaudesta. Voisi olla myös 5-2, koska Eichel on kuitenkin hyvä mutta McDavid on silti niin paljon parempi.

2016: Auston Matthews - Patrick Laine 3-4 Uusi arvio 4.12.2021: 4-3
Laine pelasi paremmat MM-kisat.

2017: Nico Hischier – Nolan Patrick 6-1
2018: Rasmus Dahlin – Andrei Shevshnikov 4-3
2019: Jack Hughes – Kaapo Kakko 4-3
2020: Alexis Lafreniere – Quinton Byfield 6-1
2021: Owen Power – Matty Beniers: ei voi arvioida, koska seurakaverit päättivät pelata vielä yhden kauden Michiganin yliopistossa tekemättä NHL-debyyttiä.

Yhteenveto: 52 arvioidusta varauksesta 16 kertaa on kakkosvaraus tähänastisilta saavutuksiltaan ylittänyt ykkösvarauksen. 36 kertaa on ykkösvaraus kuitenkin ollut parempi. Johtopäätös on se, että kyllä, useimmiten scoutit ovat osuneet oikeaan. Kun lasketaan seitsemän pisteen jaottelun perusteella kertyneet pisteet, ykkösvaraukset johtavat lukemin 215-149. Keskimääräinen pistelukema per vuosi on 4,13 - 2,87.

Johtopäätös: Kyllä, ykkösvaraukset ovat menestyneet selvästi paremmin. Ero on tilastollisesti merkittävä. Erot eivät kuitenkaan absoluuttisesti ole hirvittävän suuret.

Sivallus CCCLXXVIII

Jos minut pakotetaan hankkimaan sähköauto, aion ladata sitä vain aggregaatin tuottamalla sähköllä.