Sukupuolineutraalius vielä kauempana

Taannoin vertailin, kuinka hyvin 15-vuotiaat pojat pärjäisivät naisia vastaan, jos vuonna 2019 olisi järjestetty maaottelu Suomen naiset vastaan pojat 15 vuotta. Otin vertailuun normaalit Suomi-Ruotsi -maaottelun lajit. Eli yleisurheilun arvokisaohjelma, poislukien maraton, kävelyt ja moniottelut. Tilastoiksi valitsin kauden 2019 tilastot eli poimin sekä 15-vuotiasta pojista että naisista kolme sen kauden parasta suoritusta. Pisteet laskettiin lajeittain maaottelupisteytyksellä eli 7-5-4-3-2-1 ja viesteissä 5-2.

Lopputulos oli, että naiset olisivat voittaneet kolmella pisteellä 206,5 - 203,5.

Vertailu ei kuitenkaan ollut aivan reilu kahdesta syystä. Ensinnäkin muutama laji ei ollut aivan vastaava. 15-vuotiaat pojat juoksevat naisten aitakorkeuksilla ja käyttävät naisten välinepainoja. Lisäksi sileät juoksumatkat ja hyppylajit ovat tietysti samat. Sileillä juoksumatkoilla oli kuitenkin se ongelma, että 1500, 5000 ja 10000 eivät ole 15-vuotiaiden virallisia lajeja. Heidän ainoa 800 metriä pidempi virallinen matkansa on 2000 metriä. Ratkaisin tämän ongelman kohtuullisella approksimaatiolla. Pojat olivat kuitenkin jonkin verran juosseet 1500 metriä, joten otin sen vertailuun sellaisenaan. Naisten 5000 metriä vastaamaan otin poikien 2000 metriä ja 10000 metriä vastaamaan 3000 metriä, jota pojat olivat myös jonkin verran juosseet. Muunsin näiden lajien tulokset vertailukelpoisiksi yleisurheilun kansainvälisiä pistetaulukkoja käyttäen. Samoin menettelin pitkissä aidoissa ja estejuoksuissa, joissa lajit eivät olleet toisiaan vastaavia.

Toinen, merkittävämpi epäreiluus vertailussa oli kuitenkin se, että 15-vuotiailla pojilla oli käytössään vain yksi eli vuonna 2004 syntyneiden ikäluokka, kun taas naiset saivat olla minkä ikäisiä tahansa. Jos tuon poikien ikäluokan vastustajaksi olisi ottanut minkä tahansa naisten yksittäisen ikäluokan, niin naiset olisivat kärsineet rökäletappion.

Totesin tuolloin, että saatanpa tehdä jatkossa vertailun, jossa laitan samalla tavalla maaotteluun kaikkien aikojen tulokset. Aivan tällaista en kuitenkaan tehnyt. Otin kelvollisiksi vain tulokset vuosilta 2000-2019 eli 20 vuoden ajalta. Näin siksi, että siitä lähtien lajivalikoima on vakiintunut samaksi ja 15-vuotiaiden poikien välinepainot ovat vastanneet naisten vastaavia.

Tällä kertaa en kuitenkaan lähtenyt mihinkään pistekikkailuun. Vaadin tulokset tehdyiksi samoissa lajeissa ilman muunteluja. Tämä toki suosi naisia, koska eiväthän 15-vuotiaat pojat juokse esimerkiksi kymppiä. Näin kuitenkin uskalsi tehdä, koska etukäteen arvasi poikien olevan ylivoimaisia ilman tätä tasoitustakin. Hyväksyin siis vain aidot tulokset. Tästä oli esimerkiksi sellainen seuraus, että 4 x 100 metrin viestin voittajaksi selvisi naisten maajoukkue, vaikka tilastoissa neljänneksi paras poika oli parasta naisjuoksijaa parempi. Mutta kun pojista viestiä ovat juosseet vain seurajoukkueet, joissa ei tietenkään ole samaa tasoa. Toinen esimerkki epäreilusta tilanteesta oli 400 metrin aidoissa, jossa naisten aitakorkeus on 76,2 cm. Pojat juoksevat tällä korkeudella vain 300 metrin aitoja, joten heidän tuloksensa ovat vanhempien ikäluokkien 84,0 -senttisten aitojen kilpailuissa juostuja (ei kuitenkaan miesten 91,4 -senttisillä aidoilla).
Laskin kuitenkin pisteisiin mukaan nekin tulokset, joita ei ollut olemassa. Esimerkiksi 15-vuotiaissa pojissa ei ollut yhtäkään 3000 metrin esteitä juossutta ja jos olisi ollut, niin ei ainakaan naisten estekorkeudella. Tästä huolimatta pojille on laskettu lajista sijoista 4-6 tulevat kuusi pistettä eikä nollaa.

Maaottelu, osallistujat lajeittain, tulokset, lajin jälkeen ensin lajipisteet ja sitten senjälkeinen pistetilanne. Pisteissä naiset ensin. Urheilijoiden joukkueita ei ole merkitty, etunimestä pystynee päättelemään kumpaan joukkueeseen urheilija kuului:


100 m
1. Samuel Purola 10,99
2. Lauri Tuomilehto 11,07
3. Jonathan Åstrand 11,15
4. Johanna Manninen 11,27
5. Hanna-Maari Latvala 11,30
6. Sari Keskitalo 11,44
6 - 16
6 - 16

200 m
1. Samuel Purola 22,35
2. Jonathan Åstrand 22,66
3. Jarmo Eromäki 22,80
4. Johanna Manninen 22,93
5. Hanna-Maari Latvala 22,98
6. Sari Keskitalo 23,43
6 - 16
12 - 32

400 m
1. Ville Wendelin 50,58
2. Antti Toivonen 50,98
3. Markus Koivula 51,46
4. Kirsi Mykkänen 52,27
5. Petra Söderström 52,91
6. Hilla Uusimäki 53,14
6 - 16
18 - 48

800 m
1. Tomi Lehto 1:57.41
2. Matti Välimäki 1:58.09
3. Joonas Rinne 1:58.17
4. Tytti Reho 2:01.39
5. Sara Kuivisto 2:01.85
6. Suvi Myllymäki 2:02.15
6 - 16
24 - 64

1500 m
1. Niklas Heikkilä 4:06.58
2. Johanna Lehtinen 4:06.85
3. Sara Kuivisto 4:08.85
4. Eemil Helander 4:09.52
5. Julius Mäkinen 4:10.07
6. Mari Järvenpää 4:10.33
10 - 12
34 - 76

5000 m
1. Kirsi Valasti 15:10.52
2. Camilla Richardsson 15:37.02
3. Johanna Lehtinen 15:37,21
4. Antti Ihamäki 15:59.30
(ei muita poikien tuloksia listassa)
16 - 6
50 - 82

10000 m
1. Camilla Richardsson 32:39.01
2. Johanna Peiponen 32:51.04 (käsiajalla on parempi tulos)
3. Alisa Vainio 32:58.17
(ei tuloksia, paras 10 km tiellä
Tuomas Jokinen 33:35)
16 - 6
76 - 88

100 m aidat
1. Annimari Korte 12.72
2. Reetta Hurske 12.78
3. Nooralotta Neziri 12.81
4. Konsta Rutonen 12.86
5. Joel Turkka 12.97
6. Juuso Peltola 13.07
16 - 6
92 - 94

400 m aidat (naisten aitakorkeus 76,2 cm, poikien 84,0 cm)
1. Petra Söderström 56,07
2. Hilla Uusimäki 56,33
3. Ilona Ranta 56,48
4. Ossian Newby 58,20
5. Abdirahiim Salah 59,40
6. Janne Kanerva 59,42
16 - 6
108 - 100

3000 m esteet
1. Sandra Eriksson 9:24.70
2. Camilla Richardsson 9:35.27
3. Johanna Lehtinen 9:40.28
Pojilla ei tuloksia.
16 - 6
124 - 106

Korkeus
1. Arttu Mattila 211
2. Jussi Ala-Laurinaho 200
3. Mauri Kaattari 197
4. Ella Junnila 195
5. Linda Sandblom 193
6. Hanna Mikkonen 192
6 - 16
130 - 122

Seiväs
1. Marcus Kytölä 475
2. Juho Alasaari 470
3. Minna Nikkanen 460
4. Wilma Murto 460
5. Elina Lampela 450
5. Jesse Salmi 450
8,5 - 13,5
138,5 - 135,5

Pituus
1. Joni Heikkilä 709
2. Kai Räsänen 674
3. Juho Mäntynen 672
4. Taika Koilahti 669
5. Heli Koivula 665
6. Johanna Halkoaho 663
6 - 16
144,5 - 151,5

Kolmiloikka
1. Heli Koivula 14,39
2. Kristiina Mäkelä 14,31
3. Natalia Kilpeläinen 14,18
4. Jonatan Kinnunen 14,07
5. Oskar Niva 13,84
6. Juho Nieminen 13,84
16 - 6
160,5 - 157,5

Kuula
1. Eero Ahola 22,07
2. Arttu Korkeasalo 20,91
3. Matti Sivonen 19,61
4. Senja Mäkitörmä 16,95
5. Anna Rauhala 16,55
6. Kaisa Kymäläinen 16,15
6 - 16
166,5 - 173,5

Kiekko
1. Eero Ahola 66,92
2. Joni Mattila 66,65
3. Veikko Laitinen 64,87
4. Sanna Kämäräinen 61,07
5. Salla Sipponen 58,36
6. Anita Hietalahti 57,90
6 - 16
172,5 - 189,5

Moukari
1. Max Lampinen 77,78
2. Waltteri Lahtinen 74,54
3. Daniel Ivanoff 74,18
4. Krista Tervo 70,18
5. Mia Strömmer 69,63
6. Merja Korpela 69,56
6 - 16
178,5 - 205,5

Keihäs
1. Oliver Helander 79,06
2. Eemil Porvari 75,10
3. Ari Mannio 74,24
4. Paula Huhtaniemi 64,90
5. Taina Uppa 64,06
6. Mikaela Ingberg 64,03
6 - 16
184,5 - 221,5

4 x 100 m
1. Naiset 43,41
2. Pojat 15 44,34
5 - 2
189,5 - 223,5

4 x 400 m
1. Naiset 3:34.51
Pojilla ei tuloksia
5 - 2
194.5 - 225,5


Vaikka tästä jättäisi pois ne 11 pistettä, jotka pojat saavat ilman tulosta, voittomarginaali olisi edelleen 20 pistettä. Todellisuudessa on selvää, että se olisi paljon enemmän. Toisin kuin tässä, pojat voittaisivat molemmat viestit, koska naisten viestitulos on maajoukkueen ja pojilla seurajoukkueen tekemä - neljänneksi paras poika on molemmissa lajeissa parasta naista nopeampi. Kestävyysmatkoilla pojat luultavasti ottaisivat muutaman pisteen lisää, nyt tulokset ovat vaatimattomia koska aikuisten juoksumatkat ovat erimittaisia kuin pojilla. Luultavasti parhaat naiskestävyysjuoksijat olisivat kuitenkin parempia kuin parhaat 15-vuotiaat pojat. 400 metrin aidoistakin saattaisi herua piste-pari lisää, jos aitakorkeus olisi sama.
Todellisuudessa jos viivalle saisi sekä kaikkien aikojen parhaat naiset että kaikkien aikojen parhaat 15-vuotiaat pojat, maaottelupisteiden ero poikien hyväksi olisi todennäköisesti noin 50 pistettä. Maaottelu päättyisi siis luultavimmin naisten tappioon kutakuinkin lukemin 185 - 235.

Sukupuolineutraalius on aika kaukana, kun 15-vuotiaat pojat ryöpyttävät naisia noin ylivoimaisesti.

Etenkin heittolajeissa kyyti on kylmää. Yksikään nainen ei pärjää kolmanneksi parhaalle pojalle yhdessäkään neljästä lajista. Kuulantyönnössä paras nainen olisi 15-vuotiaiden poikien joukossa sijalla 42, kiekonheitossa 12, moukarinheitossa 11 ja keihäänheitossa 37.
Mielenkiintoinen ilmiö nähdään pituussuuntaisissa hyppylajeissa. Pituudessa pojat ottavat kolmoisvoiton, mutta kolmiloikassa tilanne on täsmälleen päinvastainen eli naisten kolmoisvoitto. Selittäköön ken osaa, minä en.

Uusinta: Viimeinen toivomus

Lukijalle: Miljooninen kerääminen on edelleen projektivaiheessa, mutta ellei korona tule ja korjaa, niin on tässä aikaakin suunnitella itselleen omannäköisensä kuoppajaiset:

Hautajaisissa on aina kylmä. Suomen olosuhteissa kolme neljäsosaa niistä järjestetään joka tapauksessa vuodenaikana, jolloin päällystakki on tarpeen. Lopuistakin melkoinen osa osuu sateiselle tai pilviselle päivälle. Tällä kertaa yksikään ehdoista ei täyttynyt. Oli kesä ja aurinko helotti pilvettömältä taivaalta. Näiden onnettomien yhteensattumien varalta Suomen evankelis-luterilainen kirkko on perinteisesti varautunut kolmella konstilla. Ensinnäkin hautajaiset järjestetään yleensä aamupäivällä, jolloin on vielä viileämpää. Toiseksi hautausmaat eivät Suomessa ole avoimia kenttiä kuten manner-Euroopassa, vaan yleensä harjukankaille rakennettuja ja puiden varjostamia. Kolmanneksi, hytisevän tunnelman takaavana viimeisenä lukkona, siunauskappelin kiviset seinät hohkavat kylmää. Ihmisen iho on surkea aistimaan lämpötilan absoluuttista suuruutta, mutta erittäin tarkka huomaamaan muutokset. Niinpä saattoväen astuttua kappeliin kylmät väreet nousivat itse kunkin iholle, vaikka todellisuudessa lämpötila oli kahdenkymmenen paremmalla puolen.

Kappelin katossa, pää alaspäin, käveli kärpänen. Se oli harvinaista. Yleensä kärpäset pysyttelivät poissa viileästä kappelista. Ruokaa ei ollut, koska ruumiit olivat vielä kylmemmässä kryptassa ja sitä paitsi tiukasti suljetuissa arkuissa. Tällä kertaa kärpänen oli kuitenkin eksynyt monen päivän helleaallon lämmittämään kappeliin ja tallusteli tyytyväisenä, välillä eturaajojaan yhteen hieroen.
Jos kärpänen olisi osannut ajatella analyyttisesti ja olisi omannut kokemusta hautajaisvieraana, se olisi varmasti ihmetellyt alla olevaa ihmisjoukkoa. Saattoväkeä oli toistasataa, mikä näinä yhteisöllisyyden murenemisen ankeina aikoina oli poikkeuksellisen paljon. Etenkin - mutta sitä kärpänen ei voinut tietää - kun kuolinilmoitusta ei vielä oltu julkaistu ja kutsuttuja olivat vain perheenjäsenet sekä vainajan lähimmät tuttavat. Mutta vainajalla oli kuusi lasta ja lukuisia lapsenlapsia sekä lapsenlapsenlapsia, joten pieneen kappeliin ei paljon ylimääräistä tilaa jäänyt.
Erikoisinta oli kuitenkin useiden hautajaisvieraiden varustus. Kärpänen katossa olisi voinut ihmetellä sitä, miksi monilla - selvästi jopa lähiomaisilla, koska istuivat etummaisissa penkeissä, oli yllään normaalien tummien vaatteiden sijaan jotain aivan muuta. Kengätkään eivät olleet mustat, vaan värikkäät. Suurin osa oli kuitenkin pukeutunut täysin normaaleihin hautajaisasuihin.

Kärpästä ei urkumusiikki hetkauttanut eikä se papin puheesta mitään ymmärtänyt. Jos olisi ymmärtänyt, niin se olisi varmasti höristänyt olemattomia korviaan, sen verran poikkeuksellinen siunauspuhe tällä kertaa oli. Eikä moni pappi olisi tähän suostunut, mutta vainaja sattui olemaan vanhan kirkkoherran Pertti Niemensuun monikymmenvuotinen tonttinaapuri. Kirkkoherra oli punninnut pitkään ystävänsä Matti Kontion toivomusta tämän kertoessa suunnitelmastaan muutamaa vuotta aiemmin. Aluksi hän oli halunnut tyrmätä ehdotuksen välittömästi täysin sopimattomana. Kirkkoherra muisti kuitenkin tarinan, jonka oli kuullut gradunohjaajaltaan teologisessa tiedekunnassa lopputyönsä jättäessään. Nuori, vastavalmistunut pappi oli mennyt ilmoittautumaan hiippakunnan piispalle matkalla ensimmäiseen virkapaikkaansa. Kahvipöydässä hän oli rohkaistunut kysymään piispalta:
- Nyt kun minä aloitan tämän sielunpaimenen työn, niin olisiko vanhemmalla veljellä antaa jotain hyvää, yleispätevää ohjetta?
Piispa oli sekoitellut kahviaan lusikalla pitkän tovin ja luonut sitten isällisen katseen nuoreen pappiin:
- Yhden ainoan yleispätevän asian minä olen tässä työssä havainnut. Kun sinä joudut mitä erilaisimmissa tilaisuuksissa kahvipöytään, yleensä odotetaan aina että pappi aloittaa. Tapana on tarjota valmiiksi viipaloitua pullapitkoa. Ota pala sieltä pitkon keskeltä. Älä ota sitä reunimmaista, se on usein vähän kuivahtanut.

Vanha kirkkoherra oli muistanut tämän tarinan samalla hetkellä kun huulilta oli jo lipsahtaa ehdoton ei. Sitten hän oli miettinyt asiaa yhä uudelleen. Vainajalla - tai silloin vielä tulevalla vainajalla - oli pyyntöönsä pätevät syyt ja ainakin lähtö olisi miehen tyylin mukainen. Ja myös hänen lastensa tyylin mukainen. Jos tuomiokapitulista tästä sanomista tulisi, niin pahinta mitä hänelle voitaisiin tehdä oli passittaa ennenaikaiselle eläkkeelle. Johon, nyt vuosien kuluttua kuoleman tapahduttua, oli sattumoisin vain kuukausi aikaa muutenkin. Ja jos metelin nostaisivat, niin hän toteaisi julkisesti että tässä oli kyseessä hartaan kristityn viimeinen toive, jossa kaikki muodollisuudet oli hoidettu täsmälleen kaavan mukaan. Mitä muodollisuuksien välissä sitten oli tapahtunut, on kokonaan toinen juttu. Kumma jos kirkosta ei voi tehdä ihmisen näköistä, mutta seurakunnan toimitilojen vuokraaminen kilpailevan yrityksen käyttöön muslimeille tuntuu olevan muotia, hän oli päättänyt todeta jos meteli nousisi. Mutta se olisi myöhemmän ajan murhetta.

Muistopuheessaan kirkkoherra käsitteli Matti Kontion menestyksekästä työ- ja luottamustehtäväuraa sekä hänen lukuista jälkikasvuaan, joka totisesti olisi ollut kunniaksi kenelle tahansa. Osansa sai myös vainajan pitkä urheilu-ura ja sen menestyskohdat: maastojuoksun Suomen mestaruus, pari Kalevan Kisojen mitalia ja Ruotsi -ottelun edustustehtävä. Arvokisat olivat jääneet haaveeksi, mutta seuraava sukupolvi oli senkin paikannut. Kaikki kuusi lasta olivat kilpailleet kestävyysjuoksussa vähintäänkin kansallisella tasolla ja Timo-poika olympialaisissa. Lapsenlapsia oli kertynyt kaksikymmentä ja heistäkin kolme oli saavuttanut Suomen mestaruuden. Nyt oli jo kolmas eli lastenlastenlasten sukupolvi nousemassa menestykseen tässä juoksuhullussa suvussa. Matti itse oli jatkanut liikkumistaan todeten Karjalan evakon murteellaan: "Mie juoksen nii kauan ku miun polvi nousee!" Niin hän oli tehnytkin ja lähtenyt tavalla jolla halusikin, äkillisen sairaskohtauksen jälkeen eikä hitaasti riutuen. Matti oli aina sanonut, että hän liikkuu siksi että saisi kuolla terveempänä, kirkkoherra muistutti. Nyt oli lähdön aika sitten koittanut ja 85-vuotiasta miestä odotti kirkkomaalla muutama vuosi sitten haudan lepoon laskettu Eevi-vaimo.

Kun siunaus oli toimitettu, arkunkantajat astuivat esiin. Ensimmäisen pariin asettuivat vainajan kaksi poikaa, Raimo ja Timo. Seuraavina vuorossa olivat vanhimman tyttären Arjan vanhin poika Jari ja toiseksi vanhimman tyttären Eevan mies Kari, sillä Eevalla ei ollut poikia. Viimeiseksi pariksi asettuivat nuorimpien tytärten Pirjon ja Marjan vanhimmat pojat Panu ja Sami.
Suntion kävellessä edellä kuusi ryhdikästä miestä kantoi arkun kappelin käytävää pitkin ulos. Laskeuduttuaan portaat he asettivat arkun ruumiskärryille. Mutta nämä eivät olleet mitkään tavalliset ruumiskärryt. Pyörät olivat jykevämmät ja tangot normaalia tukevammat. Kärryt olivat vainajan itsensä rakentamat ja nimenomaan hänen viimeistä matkaansa varten suunnitellut. Edellisenä päivänä kaikki asianosaiset olivat saaneet tutkia kärryjen rakenteen ja kokeilla, kuinka niitä kuljetettiin.
Arkun levätessä kärryillä Timo otti niiden päällä odottaneesta kassista esiin kolme jykevää kuormaliinaa ja ojensi ne kantajille. Jokainen pari otti yhden ja pujotti sen ruumisarkun molemmin puolin olevista kahvoista ja kärryn reunoille rakennettuihin kiinnikkeisiin. Sitten he kiristivät hihnat tiukalle räikällä. Timo tarkisti että arkku oli kunnolla kiinni eikä heilahtanut vaikka hän rynkytti kärryjä hetken.

- Saat toimia testamenttini toimeenpanijana, koska sinulla ja Annella ei ole lapsia. Te olette näin ollen poissuljettuja tästä kilpailusta.
Näin oli isä sanonut Timolle muutamia vuosia sitten kertoessaan suunnitelmastaan.
Timoa oli naurattanut. Kyllä hän tiesi, että isällä oli kieroutunut huumorintaju mutta tämä ylitti jo kaiken entisen. Tosin Timollakin hymy hyytyi, kun hän sai kuulla koko totuuden isänsä omaisuudesta.
- Minä rupesin sijoittamaan rahaa heti kun ylimääräistä liikeni. Olihan meillä iso perhe, mutta työ oli hyvin palkattua ja tuli niitä ruskeita kirjekuoriakin. Oikeastaan voisi sanoa, että palkka kului elämiseen ja kaikki, mitä urheilulla tienasi jäi säästöön. Silloin alussa onnistuin tekemään muutamia erinomaisia osakekauppoja ja sitten 90-luvulla nettosin Nokialla melkoisen tilin, mutta senhän te tiedättekin. Ehkä sitä rahaa olisi kuluttanut enemmänkin, mutta siinä vaiheessa kun tosissaan rikastui, niin te lapset olitte lentäneet jo pesästä ja kaikilla meni hyvin. Näin parhaaksi että raivaatte itse oman tienne. Mutta nyt te olette kohta viisissäkymmenissä kaikki. Kun minusta aika jättää, koko omaisuuteni siirtyy teille. Ja sitä on noin kuusitoista miljoonaa euroa.
Isä oli pitänyt taidepaussin antaessaan summan upota Timon tajuntaan. Tuosta keskustelusta oli nyt kulunut viisi vuotta ja ei omaisuuden määrä ainakaan vähentynyt ollut. Timon arvion mukaan suotuisat osakekurssit olivat nostaneet sen aika tarkkaan kahteenkymmeneen miljoonaan euroon.
- Mutta se ei mene tasan. Te lapset olette aina kykeneet keskenänne asioista sopimaan ja tämä on teille kaikille ylimääräistä tuloa. Niinpä olen tehnyt päätökseni enkä usko että teille siitä keskinäistä riitaa tulee, koska kisa on reilu. Yksi teistä saa omaisuudesta puolet ja loput jakautuvat muiden viiden kesken tasan. Ja sinä olet näistä viidestä yksi, koska sinut on suljettu pois kilpailusta.
Kantajien taluttaessa kärryä kohti hautausmaan porttia Timo pohti, että hän saisi perinnönjaon jälkeen kaksi miljoonaa euroa. Kuten muutkin sukuhaarat, paitsi se yksi joka nettoaisi kymmenen miljoonaa. Isä oli vielä huomauttanut, että kannatti verotuksen takia siirtää osa perinnöstä seuraaville sukupolville, "mutta kyllä te sen muutenkin tajuaisitte". Kaikki olivat hyväksyneet isänsä viimeisen tahdon ongelmitta. Eikä toisaalta kenenkään olisi ollut pakko tähän osallistua, mutta silloin olisi menettänyt mahdollisuutensa kymmenen miljoonan tiliin. Sitä paitsi vainajan viimeistä tahtoa on noudatettava ja hän oli halunnut kulkea viimeisen matkansa kuten oli elänytkin.

Kantajat väistyivät lukuun ottamatta Jaria, joka jäi arkun äärelle. Hänen seurakseen astuivat nuoremmat veljet Ville ja Jussi, Villen 15- ja 13-vuotiaat pojat Oskari ja Aleksi sekä Jarin vaimo Heidi. Kaikki olivat pukeutuneet urheiluasuihin ja lenkkitossuihin.

Timo rykäisi, loi katseensa saattoväkeen ja totesi kuuluvalla äänellä.
- Kertaan vielä säännöt. Isämme viimeisen toivomuksen mukaisesti hänen perintönsä kohtalo ratkaistaan selvittämällä, mikä sukuhaara kuljettaa arkun nopeimmin hautausmaan ympäri. Matka on mittauksen mukaan 1450 metriä. Reitti on hiekkapohjaista kevyen liikenteen väylää, joka kiertää hautausmaan aidan ulkopuolella. Kaikki ovat reittiin tutustuneet ja siitä tietoisia. Järjestyksenvalvojina on joukko isän - ja useimpien meidän muidenkin - urheiluseuran Hornankuusen Rutistuksen toimijoita, jotka ohjaavat muun liikenteen alta pois. He toimivat myös ajanottajina.
- Jokainen sukuhaara on valinnut keskuudestaan kuusi kärryntyöntäjää. Edustuskelpoisia ovat isämme jälkeläiset sekä heidän aviopuolisonsa. Kaikkia kuutta ei tarvitse käyttää tai jos joku jää matkalle, se ei ole hylkäyksen aihe. Sukuhaarat kilpailevat ikäjärjestyksessä vanhimmasta nuorimpaan.
- Kärryjä on työnnettävä sivusta tangoista. Takaa työntäminen tai liinoista vetäminen katsotaan hylkäyksen syyksi.
- Kaikista ristiriitaisuuksista ja epäselvyyksistä päätän yksin minä testamentin toimeenpanijana.
Kellään ei ollut kysyttävää, joten Timo nyökkäsi lähettäjälle, joka kohotti lähetyskapulat päänsä yläpuolelle.

- Paikoillenne... KLAP!
Arjan sukuhaara starttasi ensin. Vaikka se olikin runsaslukuisin ja hienoinen ennakkosuosikki, varmana voittajana sitä ei suinkaan pidetty. Joukkueen jäsenet olivat näet joko jo hieman yli-ikäisiä tai sitten liian nuoria: veljekset Jari 42, Ville 39, Jussi 35, Villen pojat Oskari ja Aleksi 15 ja 13 sekä Heidi 34. Kärryt katosivat vinhaa vauhtia mutkaan muutamien kuvatessa historiallista tapahtumaa. Tällaisia hautajaisia ei oltu ennen nähty eikä toista kertaa nähtäisi. Muutaman minuutin odotuksen jälkeen ne kurvasivat näkyviin toiselta puolelta. Hurjan loppukirin jälkeen urheiluseuran avustajat pysäyttivät kärryt työntäjien kaatuessa uupuneina maahan. Timo käveli ajanottajien luo ja kirjasi tulokset ylös. Keskimmäinen aika kolmesta kellosta jäi voimaan, kaikki ajat olivat niin lähellä toisiaan että mitään epäselvyyksiä ei ollut. Kuten kokeneilla mittaajilla pitikin.
- Arjan sukuhaaran loppuaika... kuusi minuuttia, nolla pilkku neljä sekuntia!

Raimo, vanhempi pojista, oli valinnut joukkueeseensa ainoan poikansa, 19-vuotiaan Martin lisäksi kaksi vävyistään, 39-vuotiaan Villen ja 30-vuotiaan Jounin. Kolmas vävypoika oli lähes viisikymppisenä ja liikalihavana karsiutunut. Loput paikat hän täytti tyttärillään, joista 30-vuotias Silja oli viimeisillään raskaana eikä voinut osallistua. Eikä hän olisi kyllä joukkueeseen mahtunutkaan, sillä Pauliina, 38, Maria, 22 sekä iltatähti Sofia, 16, olisivat olleet parempia muutenkin. Hyväkuntoinen Raimo oli harkinnut itsekin osallistumista, sillä häntä epäilytti kärryjen työntämisessä tarvittavan voiman määrä. Vaikka tyttäret olivat 62-vuotiasta isäänsä nopeampia, oli isä kuitenkin vahvempi. Mutta testiajossa kärryt olivat osoittautuneet kevytkulkuisiksi. Eivät kuitenkaan riittävän kevytkulkuisiksi, sillä loppuaika oli 6.35,7. Nuorten 3000 metrin Suomen mestari Martti ei kyennyt yksin vetämään joukkuetta sen parempaan suoritukseen.

Seuraavaksi vanhin lapsi oli Timo, mutta hän ja vaimonsa olivat lapsettomia, joten vuoro siirtyi Eevalle. Etukäteisspekuloinneissa Eevan joukkueella arveltiin olevan heikoimmat mahdollisuudet, koska sillä oli vähän valinnanvaraa jäsenissään ja Eevalla oli pelkkiä tyttäriä. Tosin kaikki kolme tytärtä eli Meri, 35 sekä hänen sisarpuolensa Jutta, 29 ja Anna, 28, olivat entisiä tai nykyisiä SM-tason juoksijoita. Muut kolme paikkaa täyttyivät vävypojilla jotka olivat Tero, 42, Niko, 29 ja Samu, 30. Samu oli saanut edustuskelpoisuuden viime hetkellä, sillä hän oli mennyt kerran 1500 metrillä Suomen mestaruuden voittaneen Annan kanssa naimisiin vasta pari viikkoa aiemmin. Triathlonistin uskottiinkin olevan kova vahvistus joukkueelle. Innokkaimmat seuraajat olivat kellottaneet aiemmille joukkueille väliajan, jolloin kärryt ilmestyivät viimeisestä mutkasta 200 metriä ennen maalia. Niinpä kohahdus oli melkoinen, sillä Eevan joukkue näytti yllättävän ja joku hihkaisi tiedon julki. Joukkue oli vain pari sekuntia jäljessä kärkiaikaa kääntyessään mutkasta. Mutta sen ehtiessä lähemmäs totuus paljastui: kärryissä oli kiinni enää viisi työntäjää ja Niko puuskutti muutaman metrin päässä taempana. Odotettua loppukiriä ei tullut, päinvastoin meno kanttasi pahasti ja aika oli 6.13,5.

Pirjon joukkue oli seuraavana vuorossa. Senkään voittomahdollisuuksia ei pidetty kovin suurena, koska Pirjolla oli vain kaksi lasta, 36-vuotias Panu ja 34-vuotias Kati. Joukkueen valintaa ei tarvinnut paljon pohtia, vaan mukaan tulivat lasten puolisot 37-vuotias Mia ja 35-vuotias Toni sekä kaksi vanhinta lapsenlasta, Katin ja Tonin 14- ja 13-vuotiaat pojat Eino ja Onni. Mutta joukkueen strategia oli ovela. Vävypoika Toni oli maan parhaita kestävyysjuoksijoita ja vaimo Kati oli palannut neljän lapsen äitinäkin SM-tasolle. Heidät oli laitettu keulaan, nuoret pojat Eino ja Onni peräkkäin Tonin taakse, jolloin molemmin puolin kärryjä olisi yksi vahva ja kovakuntoinen mies eli Toni ja Panu. Etukäteen heikoimmaksi lenkiksi arvioitu Mia oli asetettu viimeiseksi. Suunnitelman mukaan Mia työntäisi alkumatkasta kaikin voimin ja luovuttaisi suosiolla sitten kun ei enää jaksaisi, jolloin siihen asti lähinnä mukana roikkuneet Eino ja Onni työntäisivät vuorostaan sen mitä kintereistä irtoaisi. Kolme muuta vetäisi kovakuntoisina täyttä koko ajan. Panu ja Kati olivat molemmat Suomen mestareita, vaikka parhaat vuodet olivatkin jo takana. Ja strategia toimi! Viimeisessä mutkassa etumatkaa kärkiaikaan oli neljä sekuntia ja vaikka loppumatka tuli käytännössä kolmen työntäjän voimin, eroa oli riittävästi. Ensimmäinen kuuden minuutin alitus tuloksella 5.58,3.

Viimeisenä starttasi Marjan joukkue. Se olikin ainoa, joka koostui pelkästään miehistä. Viisi veljestä eli Sami, 31, Samu, 30, Saku, 24, Simo, 20 ja Sisu, 14, yhdessä lankomies Tommin, 28, kanssa. Jos voima olisi ratkaissut, voitto olisi mennyt nuorimman sisaruksen joukkueelle. Eikä kaukaa liipannut nytkään, sillä vielä viimeisessä kaarteessa joukkue oli aivan kärkiajan tuntumassa. Mutta kuntopohja petti ja loppusuoran lievän hyytymisen jälkeen lopputulos oli kolmas sija ajalla 6.02,1.

Timo kuulutti tulokset. Pirjon sukuhaara julistettiin voittajaksi ja se saisi aikanaan puolet kantaisä Matin mahtavasta perinnöstä. Muut joutuisivat tyytymään pariin miljoonaan kukin, mutta pettyneitä ilmeitä ei nähty, kun alkuperäiset kantajat palasivat puikkoihin kuljettaakseen arkun hautapaikalle ja laskeakseen sen sinne. Tämä oli ollut vainajan viimeinen toivomus ja lähtö oli ollut hänen näköisensä.

Uutiskatsaus 10/2021

1. Ja ongelma oli?

Iltalehti nosti ilmastonmuutoksen asiantuntijaksi nuorisojärjestö Allianssin (vuoden 2019 tilinpäätöksen mukaan avustukset yli 2 miljoonaa euroa, oma varainhankinta 2 % tästä) ilmastodelegaatin. Asiantuntijan lausunnon kohta numero 1: väestönkasvu tai ihmisten määrä ei ole ongelma. ”– Ongelma on kapitalismissa ja liikakulutuksessa eikä missään väestön määrässä.”
Oikeastaan lukeminen kannattaisi lopettaa tähän älyttömyyteen, mutta onhan tällä tietysti jotain viihdearvoa. Luodaan nyt aluksi katsaus historiaan. Ympäristökysymyksiin herättiin toden teolla viitisenkymmentä vuotta sitten. Rooman klubin kuuluisa raportti Kasvun rajat julkaistiin 1972. Silloin maapallon väkiluku oli 3,85 miljardia. Nyt se on 7,7 miljardia eli tasan kaksinkertainen.

Kaikki kasvu on kehitysmaalaisten väestönkasvua. Sekä kehitysmaissa että haittamaahanmuuton myötä tapahtuneena länsimaiden väestönkasvuna. Niissä maissa, joissa haittamaahanmuuttoa ei ole, väestönkasvua ei ole tapahtunut 50 vuoteen. Satunnaisena esimerkkinä arvotaan Unkari. Väkiluku 1972 10,4 miljoonaa, 2020 9,7 miljoonaa. Toisena satunnaisena esimerkkinä arvotaan Ranska. Väkiluku 1972 51,7 miljoonaa, 2020 65,1 miljoonaa. Vuonna 2014 (viimeisin tilasto) syntyneistä lapsista vain 70,75 % oli sellaisia, joiden molemmat vanhemmat olivat Ranskassa syntyneitä. 15,13 % oli sellaisia, joiden toinen vanhempi oli Ranskassa syntynyt. Näiden prosenttilukujen mukaan varsinaisia ranskalaisia on Ranskassa 78,3 % eli 51,0 miljoonaa – sama kuin Ranskan väkiluku 50 vuotta sitten. Eurooppalaisten väestönkasvu on siis ollut käytännössä nolla viimeiset 50 vuotta.

Iltalehden jutussa todetaan, että maapallon rikkain kymmenys tuotti vuosien 1990-2015 välillä puolet maapallon päästöistä ja kulutti kolmasosan sen hiilibudjetista. Virallisen totuuden mukaan tarvittaisiin noin 3,6 maapalloa, jos kaikki kuluttaisivat kuin länsimaalaiset. Mikäli vaihdamme sanan ”kuluttaisivat” tilalle ”eläisivät”, lukema ei olisikaan 3,6 maapalloa, vaan 1,8 maapalloa. Koska väkiluku olisi vain puolet nykyisestä, mikäli kehitysmaiden väestönkasvu olisi ollut viimeiset 50 vuotta samalla tasolla kuin Euroopassa. Lisäksi teknologia olisi luultavasti kehittynyt nopeammin, kun rahaa ei kuluisi haittamaahanmuuttoon tai turhien NGO-organisaatioiden hömppäpuuhastelijoiden elättämiseen verovaroilla. On myös huomattava, että aikaväliksi on valittu 1990-2015. Mikäli tarkastelisimme aikaväliä 2015-2020, totuus olisi aivan toisennäköinen. Ensinnäkin siksi, että vuonna 2020 kehitysmaalaisten lukumäärä on jo lähes kaksinkertaistunut vuodesta 1990, toiseksi siksi että nuppia kohti laskettu kulutus kehitysmaissa on kasvanut rajusti ja kolmanneksi siksi että nuppia kohti laskettu kulutus länsimaissa ei ole juurikaan kasvanut. Samaan aikaan nämä ilmastonmuutoksesta – sinänsä aiheellisesti – huolestuneet ovat torpanneet ydinvoiman käytön, joka eräiden arvioiden mukaan olisi estänyt koko ilmastonmuutoksen. Itse en näin pitkälle menisi, koska ydinvoimallakaan ei ole mitään merkitystä niin kauan kun kehitysmaissa väestö kaksinkertaistuu 30 vuoden välein.

Tässä yhteydessä on myös aiheellista huomauttaa, että länsimaat sijaitsevat sellaisella ilmastovyöhykkeellä, että lämmöntuotantoon kuluu väistämättä energiaa. Samoin on aiheellista huomauttaa, että kehitysmaalaisen muuttaminen länsimaahan moninkertaistaa hänen kulutuksensa.
Suosittelemme ilmastovastaavalle ja muille propagandauskovaisille tässä yhteydessä paria hyvin kuvaavaa graafista videota väestönkasvusta. Euroopan väkiluvun muutos 1600-2020 ja Afrikan 20 suurimman maan väkiluvun muutos 1800-2050. Alla samat asiat taulukon muodossa.

Ensimmäinen sarake: Vuosiluku.
Toinen sarake: Väkiluku (Afrikan tapauksessa 20 suurimman maan summa, Euroopan tapauksessa on vähennetty pois Turkin tai sen edeltäjän Osmanien valtakunnan väkiluku, koska se ei kuulu kulttuurillisesti Eurooppaan vaikka osa maasta onkin Euroopan puolella maantieteellisesti).
Kolmas sarake: Vuotuinen väestönkasvuprosentti edellisen rivin vuodesta kyseisen rivin vuoteen.
Neljäs sarake: Kuinka monta vuotta väestön kaksinkertaistuminen kestää kyseisellä prosentilla.
Viides sarake: Kuinka monta vuotta kymmenkertaistuminen kestää kyseisellä prosentilla.

Afrikka
Vuosi	Milj	Kasvu%, v	2x, vuosia	10x, vuosia
1800	57
1850	69	0,38 %	185	614
1900	97	0,68 %	102	339
1950	182	1,27 %	55	182
2000	654	2,59 %	27	90
2020	1082	2,55 %	28	92
2050	2029	2,12 %	33	110

Eurooppa
Vuosi	Milj	Kasvu%, v	2x, vuosia	10x, vuosia
1600	81
1650	90	0,21 %	328	1089
1700	98	0,16 %	440	1460
1750	124	0,47 %	147	487
1800	157	0,47 %	146	486
1850	251	0,95 %	73	244
1900	410	0,98 %	71	235
1950	562	0,63 %	110	364
2000	713	0,48 %	145	483
2020	734	0,14 %	484	1607

Kuten taulukoista näkee, meille on valehdeltu suut silmät täyteen väestönkasvusta. Valhe nro 1 on se, että väestönkasvu olisi teollistumisen yhteydessä räjähtänyt. Valhe nro 2 on se, että vaurastumisen myötä se tasoittuisi kaikkialla. Taulukot paljastavat selvästi, että teollistumisen aikana Euroopassa kasvuprosentti ei hurjimmillaankaan ollut edes puolta siitä, mitä Afrikassa. Samoin paljastuu se, että Europpassa vähäinenkin kasvu (alle prosentti) todella taittui nykyiselle nollatasolle, kun taas Afrikassa rajukaan kasvu (2,5 %) ei osoita taittumisen merkkejä. Etenkin jos huomioidaan, että Pohjois-Afrikassa kasvu on hieman taittunut, kun taas Saharan eteläpuolisessa Afrikassa ei lainkaan. Siellä väestö kaksinkertaistuu edelleen 25 vuodessa ja kymmenkertaistuu alle sadassa vuodessa. Jos joku väittää että tämä ei ole ympäristöongelma, on syytä tarkistaa lääkitys.

Pahoittelen että yllä on purettu faktoiksi ne asiat, joita olisi kovin helppo käsitellä tunteella. Tämä saattaa aiheuttaa ahdistusta pienissä vihreissä aivoissa. Vinkki omantunnon rauhoittamiseksi: voitte edelleen jatkaa valkoisen miehen syyttelyä, sillä kehitysmaiden väestönkasvun syyksi voi pelkistää sen, että valkoinen mies vei sinne sivistyksen, jonka takia endeemiset sodat päättyivät, ravinnontuotanto tehostui ja lapsikuolleisuus romahti. Kuten taulukosta näkyy, Afrikan väestönkasvu oli sotien ja nälkäkuoleminen ansiosta sivistysmaiden tasolla tuonne vuoteen 1900 asti.

Lopuksi on todettava, että löytää se sokeakin kana jyvän. Kuusikohtaisessa listassa on yksi asia, joka on täysin oikein:
5. Innovointi ei pelasta
Yhtenä apukeinona ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi on ehdotettu teknologiaa. Teknologiateollisuuden mukaan teknologia on avainasemassa ilmastonmuutoksen torjunnassa.
Viime vuosina on puhuttu muun muassa erilaisista hiilensidontamenetelmistä, joissa hyödynnettäisiin teknologiaa. Tällaiset menetelmät ovat kuitenkin käytännössä vasta kehitteillä. Ojalan mukaan ei ole kestävää tehdä päätöksiä siltä pohjalta, että menetelmistä olisi apua hamassa tulevaisuudessa.
– Meidän pitäisi tehdä päätöksiä perustuen siihen, missä tilanteessa olemme nyt.
Ne päätökset joita pitäisi tehdä ovatkin sitten sellaisia että niiden auki kirjoittaneiden kesken arvotaan tuomioita lähimmässä käräjäoikeudessa.


2. Turvapaikka hammaspeikolta

Hammashoitaja Mariam El Shamalylla riittää kysyntää. Arabiaa osaavat alan ihmiset ovat harvassa. Tämän oli ilmeisesti tarkoitus olla Hesarin mainoskirjoitus siitä, kuinka maahanmuuttajat työllistyvät yhteiskuntaa hyödyttämään. Vastaamatta jää kysymys, kuinka paljon nettoa tuottaa hammashoitaja, jonka työlle on kysyntää vain siksi että maahan on lappanut porukkaa jolla on hampaat hajalla? Kuten jutussa kerrottiin, kulttuuriin kuuluu laittaa sokeria jopa lasten tuttipullomaitoon.
Jälleen kerran tyypillinen Hesarin kirjoitus: haittamaahanmuutolle on tarvetta haittamaahanmuuton takia. Jonka jälkeen onkin verorahoille tarvetta. Vai luuletteko muka että paljon keskimääräistä huonomman hammashygienian omaavien arabien hammashuollon maksavat he itse yksityisellä puolella?


3. Tartuntaketju ja mitä ei kerrota

Bussiin nousi matkustaja, joka aivastelustaan huolimatta ei käyttänyt kasvomaskia. Matkustaja sairasti koronaa. Bussiyhtiön toimitusjohtaja kertoi epäilyn tartunnanlähteestä olevan vahva. Mistähän hän sen niin vahvasti tietää? Epäilty matkustaja nousi bussiin Helsingistä ja matkusti Savonlinnaan. Virus oli uutta eteläafrikkalaista muunnosta. Valtaosa jatkotartunnoista liittyi Punkaharjun Itä-Karjalan kansanopistoon, jonne sairaanhoitopiiri palkkasi äkisti ”akuuttiin tilapäiseen tarpeeseen yövalvojia” valvomaan asuntolassa olevien opiskelijoiden liikkumista. Siis täh? Mistä lähtien karanteenissa olevia on pitänyt valvoa? Selitystä tulikin pian ja sen mukaan valvojien tehtävä ei olekaan valvoa vaan vastata perustarpeista. Toinen täh. Mistä lähtien karanteenissa oleville on tarjottu huoltopalveluja? Mikä on koronapiittaamattomuuden, valvontatarpeen ja huoltopalvelun takana? Jätetään lukijan tehtäväksi googlata Itä-Karjalan kansanopiston koulutustarjontaa.


4. Toistuva uutinen

Blaablaablaa ... Derek Guya … jäkjäkjäk … neljäksi ja puoleksi vuodeksi vankeuteen … käläkäläkälä … törkeästä ryöstöstä, toisessa yhteydessä tapahtuneesta varkaudesta, virkamiehen väkivaltaisesta vastustamisesta, pahoinpitelyn yrityksestä, haitanteosta virkamiehelle, lievästä vahingonteosta ja kahdesta vangin varustautumisesta aseella … päläpäläpälä … Vaasan hovioikeus tuomitsi … jepjepjep.
(Huom. Koska tämä uutinen on joka uutiskatsauksessa, vain nimi, tuomion pituus, tekotapa ja tuomioistuimen sijainti vaihtelevat, katsoin parhaaksi jouduttaa lukemista jättämällä toistuvat osat pois.)


5. Epäterroristihyökkäys

Ruotsissa äfgääni heilui taas puukon kanssa ja teki reikiä lähemmäs kymmeneen ihmiseen ennen kuin poliisi ampui häntä valitettavan ei-kuolettavasti. Tekijä oli saapunut Ruotsiin vuonna 2018. Poliisin vanhalla tutulla oli tilillään erinäisiä huumausainerikoksia. Teko ei viranomaisten mukaan ollut terrorismia. Puoliksi oikein. Se ei ollut tekijälle terrorismia, vaan ihan normaalia epäsosiaalista rikollisuutta. Terrorismia se oli Ruotsin hallitukselta Ruotsin kansaa kohtaan, sillä hallitus on syypää Ruotsin muutokseen sotaakäyväksi maaksi.


6. Kun ongelmaa ratkaistaan väärästä päästä

Hesari piti kovasti syrjivänä sitä, että Sveitsi päätti järjestää kansanäänestyksen burkhakiellosta. Erityisesti otti varmaan päähän se, että burkhakielto meni läpi.
Hesari on oikeassa siinä, että burkhakielto on todellakin syrjivä. Kyllä ihmisellä tulee olla oikeus pukeutua kuten haluaa. Burkhakiellon sijaan pitäisi kieltää maassa oleskelu niiltä, jotka haluvat burkhaa käyttää.


7. Naistenpäivä

Naistenpäivän kunniaksi Hesari muistutti, että naisvaltaiset alat pyörittävät Suomea. Viisi naista haastattelussa: elintarvikekaupan myyjä, sairaanhoitaja, luokanopettaja, siivooja, lastenhoitaja. Kaikki naisvaltaisia aloja. Entä missä ovat se merimies, joka kuskaa Suomeen tuoreet elintarvikkeet, se ATK-ekspertti joka hoitaa sairaalan tietokoneet, se rakennusmies joka pystytti luokanopettajan koulun, se sähkö- tai putkiasentaja joka huoltaa siivojan putsaamaa taloa tai se jakeluauton kuljettaja, joka tuo päiväkotiin ruuat? Miesvaltaisia aloja kaikki. Kunnia työntekijöille, mutta on aika paksua sanoa että naiset pyörittävät Suomea.


8. Varmaa huoltoa

Suomen huoltovarmuuskeskuksen varastoista puuttuu ruoka. Huoltovarmuus nojaa myös pitkälti siihen, että toimitus- ja kuljetusketjut toimivat Suomen rajojen yli poikkeusoloissakin. Ööö. Jos näin on, niin mihin huoltovarmuutta ylipäätään tarvitaan.
Ymmärrettävistä syistä huoltovarmuuteen liittyvät asiat ovat suurelta osin salaisia. Jotain on kuitenkin julkaistu ja siihen nähden voi sanoa että on aihetta huoleen. Yleensä tarvikkeita on muutaman kuukauden varasto, mikä ei sekään kuulosta kovin paljolta. Ruokahuollossa nojataan siihen, että kotitalouksilla olisi kolmen vuorokauden varasto. Kysymys kuuluu kuinka monella on ja mitä aiotaan tehdä sitten kun tämä varasto on käytetty? Suomi on ruuan tuotannon suhteen 80-prosenttisesti omavarainen. MUTTA ei se ruoka itsekseen valmistu. Karjarehua on valmiusvarastoissa vain muutamaksi viikoksi. Entä jos ja kun sähkönjakelu katkeaa? Entä jos polttoainetta ei ole (varasto noin puoleksi vuodeksi) tai tiet ovat poikki? Milläs saadaan ruokaa kaupunkeihin?
Sodasta selvittiin, koska taloudet olivat vielä tuolloin suureksi osaksi omavaraisia. Nyt ihmiset ovat sähkö- ja polttoaineriippuvaisia ja ennen muuta osaamattomampia omien perustarpeidensa huoltamisesta. Kehotan kaikkia blogin lukijoita hankkimaan kotiinsa sellaisen kolmen kuukauden varaston ruokaa. Monet elintarvikkeet säilyvät vuosikausia ja niitä voi aina käyttää vanhemmasta päästä pois. Samaten kehotan hankkimaan sähköstä riippumattoman varajärjestelmän lämmitykseen. Enkä tarkoita aggregaattia, joka on tarkoitettu vain lyhytaikaisiin häiriötilanteisiin. Varaava takka on minimi. Niitä lukijoita, jotka asuvat kaupungissa kerrostalossa, kehotan pitämään lämpimät suhteet omakotitalossa asuviin sukulaisiin, mieluiten maatilalla asuviin. Samoin kehotan ylläpitämään selviytymistaitoja. Vanhat Emännän tietokirjat ja muut vastaavat ovat erinomaisia oppaita.


9. Lievää vahingoniloa havaittavissa

Kyläyhdistys ylläpiti retkiluistelureittiä, kuten monet kyläyhdistykset tekevät. Ylipäätään kyläyhdistykset tekevät hienoa työtä yhteisöjen eteen. Tätä työtä vain valitettavasti sabotoidaan joskus. Niin nytkin. Audikuski (käsite jo sinänsä) lähti kieltomerkeistä huolimatta ajelemaan retkiluistelubaanalle. Kilometrin ajon jälkeen Audi upposi jääsohjoon. Perässä tullut kaverin Mersu lähti pelastamaan ja upposi sekin. Luistelureitti meni pilalle. Audista ja Mersusta ei niin väliksi.


10. Hoidetaanpa asia

Amerikkalainen ampumahiihtäjä Susan Dunklee löysi herneen nenäänsä nähtyään eri maiden huoltokopeilla mielestään sopimattomia kalentereita. ”Kalentereita, joissa on niukkapukeisia naisia, nähdään useiden maiden huoltokoppien seinillä, Dunklee kirjoitti.” Jos niukkapukeisuus on se, mikä Dunkleeta haittaa, olen varma että huoltomiehet ovat valmiita tulemaan vastaan ja ripustamaan seinille kalenterit, joissa naisilla ei ole niukkoja pukeita.


11. Mitä TODELLA tapahtui?

Hiihdon MM-kisojen viisikymppiä päättyi skandaaliin. Loppusuoralle kaartoi ensimmäisenä Venäjän Bolshunov, toisena Norjan Kläbo ja kolmantena Norjan Iversen. Maalissa järjestys oli Kläbo-Iversen-Bolshunov. Tuloslistalla se on Iversen-Bolshunov, Kläbo hylättiin.
Kläbo esti sääntöjen vastaisesti Bolshunovia ja hylättiin. Tämä meni kuten pitikin. MUTTA katkesiko Bolshunovin sauva todellakin kontaktissa? Sauvan katkeamisestahan seurasi se, että Bolshunov ei kyennyt loppusuoralla pitämään Iverseniä takanaan yhdellä sauvalla. Niinpä Bolshunov oli kovasti kallella kypärin kisan jälkeen ja katsoi menettäneensä voittonsa. Katsokaa linkissä olevasta Yle Areenan hidastuksesta kuva kerrallaan, niin näette. Tässä hidastus purettuna sekunti sekunnilta:
02:30:37: Bolshunov ja Kläbo kääntyvät loppusuoralle. Ei kontaktia.
02:30:38: Miehet valmistautuvat iskemään sauvat maahan, rakoa on kymmeniä senttejä, ei kontaktia.
02:30:39: Sauvat lumeen, ei kontaktia.
02:30:40,0: Sauvat selän takana samassa tahdissa, miehillä puolen metrin väli, suksillakin lähes parikymmentä senttiä, ei kontaktia.
02:30:40,5: Bolshunovin oikea suksi osuu kevyesti Kläbon vasempaan sukseen, sauvat takana ääriasennossa molemmilla.
02:30:41: Sukset ovat selvästi irti toisistaan, miehet vielä selvemmin. Kläbo saattaa aavistuksenomaisesti horjahtaa, koska suksikontaktissa hänen suksensa otti liikesuuntaan sivuttaissuuntaista osumaa, kun taas Bolshunovin suksi oli kohtisuorassa liikkeessä osumaan nähden.
02:30:42: Miehet selvästi irti toisistaan, sauvat iskeytymässä lumeen, molemmat tasapainossa, ei kontaktia.
02:30:43: Työntövaihe, miehet selvästi irti toisistaan, ei kontaktia.
02:30:44: Bolshunovin suksi hyvin lähellä Kläbon suksea, mahdollisesti hipaisukontakti, luultavammin ei kontaktia. Sauvat taka-asennossa.
02:30:45,0: Sukset selvästi erillään, sauvat selvästi erillään tulossa eteen, Kläbon sauvat hieman edellä rytmissä. Miesten kyynärvarret lähellä toisiaan, mutta ei kontaktia.
02:30:45,2: Miehet selvästi erillään, Kläbon sauvat iskeytymässä lumeen, Bolshunovin sauvat yhä ilmassa, Kläbo liukumassa Bolshunovin ohi. Ei kontaktia.
02:30:45,4: Bolshunov tuo sauvansa eteen, se osuu Kläbon sauvaan ja heilahtaa vasemmalle.
02:30:45,7: Miehet selvästi erillään. Kläbon sauvat maassa, Bolshunov kääntää oikeaa sauvaansa vinoon, sompa menosuuntaan vasemmale, kahva oikealle, sauva yhä ilmassa. Ei kontaktia.
02:30:46,0: Bolshunov yhä edellä, miehet selvästi erillään. Bolshunovin sauvat iskeytyvät lumeen, OIKEA SAUVA HÄNEN OMIEN JALKOJENSA VÄLIIN. Ei kontaktia.
02:30:46,3: Miehet selvästi erillään. Bolshunovin sauva katkeaa, katkennut alaosa lentää irti. Bolshunovin oikea jalka, jonka sääri katkaisee sauvan, on jyrkemmässä kulmassa eteenpäin kuin vasen jalka. Ei kontaktia.
02:30:46,7: Bolshunovin sauva osuu omaan sääreen ylempänä ja katkeaa toisestakin kohtaa. Bolshunovin suksi osuu Kläbon sukseen.
02:30:47: Sauva on jo katkennut, kontakti jatkuu.
02:30:48: Kläbo horjahtaa, samoin Bolshunov. Kontakti päättyy.
02:30:49: Bolshunov tasapainossa. Ei kontaktia.
02:30:50: Kläbo ajautuu hieman kauemmas Bolshunovista, ei kontaktia.
02:30:51: Kläbo joutuu väistämään oikealla suksellaan latumerkkejä, miehet selvästi irti toisistaan.
02:30:52: Kläbo saa tasapainonsa takaisin.
02:30:53: Kläbo on jo Bolshunovin edellä. Tämän jälkeen kontaktia ei enää ole.
Toisesta kulmasta saman asian näkee kohdasta 02:16:36 alkaen ja se kertoo saman tarinan.
Tämän kuvamateriaalin perusteella on mahdollista, että Bolshunov käänsi sauvan omien jalkojensa väliin tahallaan ja katkaisi sen säärellään. Hän näki Kläbon tulevan ohi oikealta eikä sille mahda enää mitään. Bolshunov oli vilkaissut juuri ennen loppusuoraa taakseen (02:15:00) ja arvioinut Iversenin olevan niin kaukana, ettei enää pysty uhkaamaan. Kun hän sitten tajusi Kläbon tulevan rinnalle, oli selvää kuka on nopeampi lopussa. Tällöin ainoa vaihtoehto oli katkaista oma sauva, hiihtää toisena maaliin ja saada Kläbo hylätyksi.
Kysymys kuuluu, oliko sauvakontakti muka niin voimakas, että Bolshunovin sauva ajautui sen voimasta seuraavassa työnnössä jalkojen väliin? Vai käänsikö Bolshunov sauvan tahallaan? Kuvien perusteella molemmat ovat mahdollisia. Sauvan liike väärään suuntaan alkaa kiistatta kontaktista, mutta toisaalta Bolshunovin kämmenen asento ei ole suora, vaan vinossa.
Ainoa asia, mikä on varmaa, on se että Kläbo ansaitsi hylkäyksensä. Tiedossa ei ole, onko Bolshunov peruuttanut Kläbolle lähettämänsä hääkutsun.

12. Hylätään, ei hylätä...

Myös halli-EM:issä nähtiin runsaasti protesteja ja vastaprotesteja halleille tyypilliseen tapaan. Radat ovat kapeammat ja kurvit jyrkemmät, joten kaikkea sattuu. Suomalaiset pärjäsivät kolmella mitalillaan hienosti, mutta tuomareilla oli pikku moka miesten 1500 metrillä. Norjan supertähti Jakob Ingebrigtsen hylättiin selvän voittonsa jälkeen ja sitten palautettiin uudelleen voittajaksi. Eli täällä Norjan vastaprotesti meni läpi, toisin kuin hiihtokisoissa. Hylkäyksen syy oli mukamas sääntöpykälä 163.3b: ...ei saa astua sallitun juoksualueen sisäreunaa osoittavan reunalistan tai viivan päälle eikä sen sisäpuolelle... . Ingebrigtsen kiistatta teki näin. Mutta oli aivan päivänselvää, että hän joutui sinne ilman omaa syytään sattuneen kontaktin takia, horjahti ja menetti takuulla aikaa enemmän kuin olisi ilman kontaktia käyttänyt. Sääntöpykälä 163.4a sanoo: Kilpailijaa ei tule hylätä, jos toinen henkilö oli työntänyt tai pakottanut hänet juoksemaan oman ratansa ulkopuolella tai sallitun juoksualueen sisäreunaa osoittavan reunalistan tai viivan päällä tai sisäpuolella … saamatta siitä mitään olennaista hyötyä, ja ilman että ketään muuta juoksijaa olisi häiritty. Tapaus oli aivan selvä, tuomareista en ole varma. Onneksi oikeus voitti.


13. Hankimoukari

Kaustisilla käytiin perinteiset moukarinheiton talvi-SM -kisat. Parhaasta suorituksesta vastasi joulukuussa 18 vuotta täyttänyt Silja Kosonen, joka tempaisi lumihangen keskellä uuden SE:n 72,44. Siis aikuisten SE:n. Kyseessä on samalla 19-vuotiaiden Euroopan ennätys. Entisen EE:n omistaja oli Puolan Kamila Skolimowska. Se oli heitetty vuonna 2001. Edellisenä vuonna Skolimowska oli voittanut olympiakultaa...


Loppukevennys: Hehän ovat kuin kaksi marjaa...

Oikeusministeri Anna-Maja Henriksson Suomen hallituksesta

Kauhupsykiatri Beverly Hofstadter Rillit huurussa -sarjasta

Välihuomautus 144 : Maskotti

Kotikatsomossa EM-hallikisojen pyöriessä ruudussa:
- Isä, miksi niillä on maskottina ihan selvästi kakkapökäle?

Uusinta: Äly hoi, älä jätä!

Lukijalle: Tämän viikon pääjuttu tunneälystä herätti sen verran paljon keskustelua, että päätin julkaista uusintana ammatteja niiden älykkyysvaatimuksia käsitelleen jutun, johon siinä viittasin:

Ironmistress kirjoitteli tässä jokin aika sitten, kuinka älykkäiden ihmisten joukossa esiintyy suhteettoman paljon onnetonta mielialaa. Tämähän ei ole mitään uutta. Kuten kirjoituksessa ansiokkaasti todettiin, kun ÄO on noin 150 tai enemmän, ongelmia alkaa tulla: jo ÄO 120:n ihminen (joka on yliopistotasoa) tuntuu olevan täysi nuija. Se pikkuinen ongelma toteamuksessa oli, että siinä ei kerrottu millä keskihajonnalla nuo arvot on annettu. Olettaisin että 24, mikä oli pitkään standardiasetus - nykyään on siirrytty käyttämään keskihajontaa 15. Tämän takia en seuraavassa puhu yhtään mitään pisteistä vaan ainoastaan keskihajonnasta eli lyhyesti s.

Suurin osa ihmisistä on lähellä keskiarvoa kaikissa normaalisti jakautuneissa asioissa. Niin myös älykkyydessä. Siellä ääripäissä on vähemmän porukkaa. Esimerkiksi yhden keskihajonnan sisään keskiarvosta mahtuu yli kaksi kolmasosaa populaatiosta. Yli kahdella keskihajonnalla keskiarvosta poikkeavia on sekä ylä- että alapäässä kaksi prosentta.

Älykkyys ei takaa menestystä. Tunnen Mensan jäsenen, joka on ammatiltaan bussikuski. Heppu voisi olla yhtä hyvin prosessitekniikan professori älynsä puolesta. Toisaalta ei takuulla ole yhtään ainutta prosessitekniikan professoria, jonka älykkyys olisi keskitasoa matalampi. Tämä tarkoittaa sitä, että tehtävä asettaa tietyn minimivaatimuksen älylle, mutta äly ei aseta minimivaatimusta tehtävälle. Toisin sanoen jokaisella tehtävällä on olemassa tietty älykkyysraja, jonka alittava ei kykene kyseisessä tehtävässä toimimaan. Asiaa on tutkittu selvittämällä, millaisia ovat älykkyydeltään erilaisissa ammateissa toimivat henkilöt.

Seuraavassa on lueteltu näihin tutkimuksiin sekä henkilökohtaisiin havaintoihin perustuvia epäilyksiä. Alussa on puolen keskihajonnan välein haarukka, johon kuuluvia henkilöitä tarkoitetaan, sitten prosenttilukema, joka kertoo kuinka suuri osuus väestöstä kyseiseen väliin kuuluu. Lopuksi on kerrottu, millaisiin tehtäviin on käytännössä minimivaatimus kuulua kyseiseen tai älyltään sitä korkeampaan osaan väestöstä. Vain joissakin harvinaisissa poikkeustapauksissa saattaa pykälää alemmastakin haarukasta yltää kyseiseen tehtävään, kahta pykälää alempaa ei mitään toivoa.

s > 2,5: 0,5 %. Nobel-tason tutkija.
2 < s < 2,5: 1,5 %. Luonnontieteellisen alan professori.
1,5 < s < 2: 5 %. Matemaattis-luonnontieteellis-teknisen alan tohtori.
1 < s < 1,5: 9 %. Lääkäri, diplomi-insinööri, toimitusjohtaja.
0,5 < s < 1: 15 %. Lakimies, aineenopettaja, upseeri.
0 < s < 0,5: 19 %. Teknikko, yrittäjä, luokanopettaja.
-0,5 < s < 0: 19 %. Sairaanhoitaja, sähköasentaja, aliupseeri.
-1 < s < -0,5: 15 %. Perushoitaja, autonasentaja, myyjä.
-1,5 < s < -1: 9 %. Sairaala-apulainen, autonkuljettaja, kaupankassa.
-2 < s < -1,5: 5 %. Lehdenjakaja, varastomies.
-2,5 < s < -2: 1,5 %. Kokoonpanolinjan työntekijä.
s < -2,5: 0,5 %. Valvonnan alaiset työtehtävät.

Vielä kerran korostettakoon, että nämä ovat minimitason vaatimukset. Esimerkiksi yrittäjä on asetettu välille 0 < s < 0,5. Tämä tarkoittaa sitä, että jos s < -0,5, kyseinen henkilö ei pysty pyörittämään omaa bisnestään (ei ainakaan pitkään) ja välillä -0,5 < s < 0 olevat yrittäjätkin ovat harvassa. Valtaosa yrittäjistä lienee annetulla välillä 0 < s < 0,5, mutta aivan varmasti yrittäjinä on henkilöitä, joilla s > 2,5.

Ihmisten välisistä älykkyyseroista seuraa ongelmia, kun kaksi älykkyydeltään liiaksi poikkeavaa joutuu vuorovaikutukseen. Toki ongelmia saattaa esiintyä silloinkin, kun henkilöiden älykkyydet ovat lähellä toisiaan, mutta tällöin ongelmien syy on muualla (luonteet ja taustat) kuin älykkyyserossa.

Älykkyysero aiheuttaa ongelmia lähinnä sen takia, että eriälyisten ihmisten oivallusnopeus ja ajattelumalli ovat erilaiset. Älykkäämpi ärtyy, kun toinen ei tajua, toinen taas ärtyy ”mikä sinä oikein luulet olevasi” -periaatteen takia. Tai sitten kontaktipintaa ei ole, jos A on kiinnostunut Mozartista ja B siitä, mitä Seiska kirjoitti BB:stä. Tällöin A ihmettelee, mistä tuo on kuullut Brigitte Bardot'sta ja B hämmästelee mitä yhteistä musiikilla ja marmeladilla muka on.

Vastoin yleistä harhaluuloa ongelmia ei kuitenkaan synny aina. Niitä syntyy vain silloin, kun konteksti eli kohtaamispinta on tietynlainen. Eri kohtaamispintatilanteet voidaan jakaa neljään ryhmään, joissa ongelmien syntymiseen vaadittava älykkyysero on erilainen.

1. Tasavertainen tilanne
Henkilöt ovat tasavertaisessa tilanteessa eli heidän välillään ei vallitse hierarkkista suhdetta. Esimerkkejä tällaisesta tilanteesta ovat koululuokan oppilaat, armeijan alokkaat tai saman osaston sairaanhoitajat. Henkilöiden ei tarvitse kuitenkaan olla keskenään samassa tilanteessa, kuten aiemmissa esimerkeissä, vaan he voivat olla myös eri rooleissa. Yleisin tällainen tilanne on asiakkaan ja kauppiaan/asiakaspalvelijan keskinäinen tilanne. Tasavertaisessa tilanteessa ongelmia syntyy tai ainakin vuorovaikutus on käytännössä mahdotonta, mikäli älykkyysero on vähintään kaksi keskihajontaa. Tällöin samassa asemassa olevien kesken vallitsee viidakon laki ja vähemmistöön jäävät – eli siis fiksummat – voivat välttyä kiusaamiselta vain tekeytymällä tyhmemmiksi. Asiakaspalvelutilanteessa molemmat osapuolet joutuvat sentään käyttäytymään sivistyneesti. Olen käynyt vuosia samassa parturiliikkeessä ja joka kerran toivon, että saksien varteen osuu ”Liisa”, jonka kanssa juttu nyt jollain lailla luistaa. Muiden kanssa ei voi paljon muusta puhua kuin siitä miten paljon tukka on nyt kasvanut – muut keskustelunavaukset puolin ja toisin päättyvät aina parin lauseen jälkeen vaivautuneeseen hiljaisuuteen.

2. Johtajuus
Mikäli tilanne on hierarkkinen, kahden keskihajonnan sääntö ei päde. Tällöin vähemmän älykäs – olettakaamme että hän on se alainen – tiedostaa johtajan korkeamman stauksen itseensä nähden. Tällöin ongelmia ei synny älykkyyseron takia, vaan älykkyyden takia syntyviä ongelmia aiheutuu, mikäli korkeammassa asemassa oleva ei kykene eläytymään toisen tasolle. Johtaja voi toimia esimiestehtävissä, missä monilla alaisilla on enemmän eroa häneen kuin kaksi keskihajontaa. Jos sama johtaja on kohdassa (1) mainituissa tasavertaisissa tilanteissa vastaavalla tavalla älyltään poikkeavien kanssa, ongelmia tulee – ja paljon. Johtajuustilanteessa ei välttämättä ole pienintäkään merkkiä tällaisesta ja palaute alaisilta voi olla kiittävää.

3. Alaisuus
Tämäkin on hierarkkinen tilanne kohdan (2) tapaan, mutta nyt oletetaan alaisen olevan se älykkäämpi osapuoli. Tällöin syntyy ongelmia, mikäli alaisella on yhtä paljon kokemusta ja johtamistaitoa kuin johtajallakin, mitenkään älyllisestä erosta riippumatta. Mutta älykkyyseron kannalta oleellista on se, että oli johtaja miten kokenut ja ammattitaitoinen hyvänsä, ongelmia syntyy varmasti mikäli alainen on vähintään yhden keskihajonnan verran johtajaa älykkäämpi. Tällöin ero on jo niin suuri, että johtajakin sen vaistoaa, vaikkei tunnustaisi. Yleensä johtaja alkaa tällöin tuntea olonsa uhatuksi ja alkaa kytätä alaisenkin pientä virhettä päästäkseen heilauttamaan viikatetta.

4. Partnerius
Jos aikoo toisen ihmisen kanssa hommata yhteistä hautapaikkaa, suositeltavaa on että älyllisessä puolessa eroa olisi enintään yksi keskihajonta. Muussa tapauksessa kiinnostuksen aiheet ovat liian erilaisia ja seuraa vieraantuminen. Lisäksi tulee se väistämätön tilanne: älykkäämpi ärtyy, kun toinen ei tajua, toinen taas ärtyy ”mikä sinä oikein luulet olevasi” -periaatteen takia. Tämän takia useista poikkeuksellisen älykkäistä miehistä kehittyy naisten halveksujia. Vanha nörttivitsi kertoo, että valon nopeuden voi todistaa äänen nopeutta suuremmaksi sillä, että monet naiset vaikuttavat ensinäkemältä ihastuttavilta aina siihen asti kunnes kuulee mitä he sanovat. Kun normimies (poikkeama keskiarvosta nolla) näkee miellyttävän naisen, kyseinen nainen osuu hänen älylliseen haarukkaansa 68 % todennäköisydellä. Kun huippuälykäs mies (poikkeama keskiarvosta +2 keskihajontaa), näkee miellyttävän naisen, kyseinen nainen osuu hänen älylliseen haarukkaansa 16 % todennäköisyydellä. Tämä siis sillä olettamuksella, että naisten ja miesten jakaumat ovat samat. Mikä on virheolettamus. Jokainen tutkimus, joissa on todettu naisten ja miesten älyllisissä keskihajonnoissa ero, on päätynyt samaan johtopäätökseen: naisten keskihajonta on pienempi. (Ne tutkimukset, jotka eivät tätä eroa ole havainneet on ilmeisesti tehty poliittisesti korrektin tuloksen takaavin virheellisin menetelmin.) Tämä tarkoittaa sitä, että huippuälykkäiden miesten naispooli on vielä pienempi kuin tuo edellä mainittu 16 %. Ja myös sitä, että kun käytännössä kaikki naimisiin päätyvät huippuälykkäät miehet saalistavat tuosta poolista, ei ilman jääville jää enää sopivia naisia. Eli useimmiten huippuälykäs mies ihastuu vääränlaiseen naiseen ja jäljelle jäävät sopivatkin on jo viety. Vähemmästäkin katkeroituu.

Monet kiistävät älykkyyden merkityksen sosiaalisissa ongelmissa. On todettu, että älykkäät ovat yksinkertaisesti sosiaalisesti kyvyttömiä ja älyllisesti normaaleilla on enemmän ”tunneälyä”. Pikkuinen ongelma on siinä, että tunneälyä ei pysty luotettavasti mittaamaan. Sosiaaliset ongelmat on selitettävissä älykkyyseroilla tasan yhtä pätevästi, jolloin Occamin partaveitsellä on sanansa sanottavana käsitteen ”tunneäly” tarpeellisuudesta. Mikäli ihmiskunnan keskimääräinen ÄO olisi 1-2 keskihajontaa nykyistä ylempänä, sanottaisiin että tuolla nykyistä keskiarvoa 1-2 keskihajontaa ylemmällä porukalla on eniten tunneälyä. Kun taas sitä 1-2 pykälää alempana olevalla sakilla eli nykyisellä keskiarvolla todettaisiin olevan vähemmän tunneälyä.

Olin taannoin koulutustilaisuudessa, jossa konsultti puhui läpiä päähänsä. Mutisin vieressä istuneelle dippainssille, että ”helvetti, tuolla ällillä ei tästä hommasta kyllä tajua hölkäsen pölähtävää”. Johon tämä: ”Vittu joo, mutta sillä on varmaan hyvä tunneäly.” Sain tunkea hihan suuhuni tukehduttaakseni hillittömän naurunpurskahduksen.

Tunneäly

"Tunneäly" on keskinkertaisuuksien kehittämä selitys sille miksi he tulevat toimeen toisten keskinkertaisuuksien kanssa.

Julkaisin kuukausi sitten uusintana yhden tämän blogin ensimmäisistä kirjoituksista kahdentoista vuoden takaa. Se kirvoitti 35 kommenttia (alkuperäinen vain 10). Keskustelu sivusi ”tunneälyä”, josta totesin yllä olevan happamahkon kommentin. Anonyymi kommentoija täydensi tätä toteamalla: ”Tuntuu, että siinä ÄO 104-113 paikkeilta löytyy ne maailman rasauttavimmat pellet ja mm. suurimmat ÄO-testaamisen kriitikot.”

En voi todeta muuta kuin että naulan kantaan. Pykälä vähemmän älyä niin sitä ei olisi riittävästi argumentointiin ja pykälä enemmän, niin ei olisi liian huono itsetunto jota pitää kompensoida keksimällä tunneäly. Lisään tähän sen, että jos kerran on niin hyvä tunneäly, niin miksi ei sitten kykene tulemaan toimeen niiden älykkäiden nörttien kanssa vaan pitää syyttää heidän tunneälyn puutettaan?

Yleinen elämänkokemus antaa kohtuullisen hyvän arvion sille, millaisella skaalalla ihmisten kanssa tulee toimeen. Tässä toimeentulolla tarkoitetaan sitä, että ihmiset kohtaavat tasavertaisessa tilanteessa eli heidän välillään ei ole hierarkkista järjestystä. Toisin sanoen he eivät ole esimies – alainen -tilanteessa, jossa keskinäinen vuorovaikutus ei ole tasavertaista. Tasavertaisuudella tarkoitetaan vaikkapa kollegaa samalla työpaikalla, tanssiin hakemista ravintolassa tai asiakas-asiakaspalvelija -tilannetta.
Tasavertaisessa tilanteessa kaksi keskihajontaa on hyvä nyrkkisääntö. Mikäli älykkyysero on kahden keskihajonnan sisällä, kommunikaatio todennäköisesti toimii. Mikäli eroa on enemmän, kommunikointi ei luultavasti onnistu.

Huomautus: Yleensä älykkyysosamääristä puhuttaessa ihmiset lyövät numeroita pöytään. Tämä on harhaanjohtavaa, koska skaaloja on erilaisia. Keskiarvona on aina käytetty lukua 100. Aiemmin käytettiin keskihajontana 24 pistettä, nykyään 15 pistettä. Jos joku sanoo ÄO:nsa olevan 131, se tarkoittaa keskihajonnalla 24 sitä, että noin joka kymmenes vastaantulija on älykkäämpi. Kun taas 131 tarkoittaa keskihajonnalla 15, että vain noin joka viideskymmenes on älykkäämpi. Ero on iso. Keskihajonnalla 24 mitattu 131 on sama kuin 15 keskihajonnalla 119, kun taas keskihajonnalla 15 mitattu 131 on 24 keskihajonnalla 150. Siksi tässä kirjoituksessa ei tämän huomautuksen jälkeen mainita enää kertaakaan älykkyysosamääriä, vaan puhutaan poikkeamista keskihajontojen määränä. Tällöin 131 keskihajonnalla 24 on +1,29 keskihajontaa, kun taas 131 keskihajonnalla 16 on +2,07 keskihajontaa.

Nyrkkisääntönä kaksi keskihajontaa on siis se väli, jolla tasavertainen kohtaaminen yleensä onnistuu. Läheinen ystävyys tai esimerkiksi puolisoehdokkaan löytäminen vaatii jo osumista yhden keskihajonnan sisään, noin nyrkkisääntönä tämäkin.

Seuraavaan taulukkoon on laskettu kuinka suuri osuus väestöstä on missäkin ryhmässä ja kuinka suuri osa muusta väestöstä osuu heidän kommunikaatioalueelleen.
Ensimmäinen sarake kertoo poikkeaman suuruuden keskiarvosta puolen keskihajonnan tarkkuuteen pyöristettynä. Esimerkiksi ryhmässä ”1” ovat ne, joiden poikkeama on välillä +0,75 - +1,25.
Toisessa sarakkeessa on kyseisen ryhmän osuus väestöstä. Esimerkiksi ryhmään ”1” kuuluu 12,1 % väestöstä.
Kolmannessa sarakkeessa on se väestön määrä, jonka kanssa kyseisen ryhmän keskiarvoa edustava jäsen kykenee kommunikoimaan tasavertaisesti. Esimerkiksi henkilö, jonka ÄO-poikkeama on +1, kykenee tähän 84,0 % osuuden kanssa eli noin joka kuudennen kanssa tulee ylipääsemättömiä ongelmia.
Neljännessä sarakkeessa on se väestön määrä, joka on kapasiteetiltaan puolisoehdokkaita. Esimerkiksi +1-joukolla näitä on 47,7 % eli vähän alle joka toinen.

Poikkeama	Osuus	Toimeentulo	Puoliso
3	0,3 %	15,9 %	2,3 %
2,5	0,9 %	30,9 %	6,7 %
2	2,8 %	50,0 %	15,7 %
1,5	6,6 %	69,1 %	30,3 %
1	12,1 %	84,0 %	47,7 %
0,5	17,5 %	92,7 %	62,5 %
0	19,7 %	95,5 %	68,3 %
-0,5	17,5 %	92,7 %	62,5 %
-1	12,1 %	84,0 %	47,7 %
-1,5	6,6 %	69,1 %	30,3 %

Taulukosta havaitaan, että jos on keskiarvossa, kykenee tulemaan toimeen yli 95 % kanssa. Kun taas jos poikkeaa kaksi pykälää keskiarvosta, pärjääkin enää puolen väestön kanssa. Onko sitten enää ihme, että syytetään tunneälyttömäksi? Oikeasti kyse on vain prosessorin kellotaajuksien yhteensopimattomuudesta.
Vastaavasti puolisoehdokkaita on keskiarvokulkijalla 68,3 % eli yli kaksi kolmasosaa, kun taas kahden pykälän poikkeamalla näitä onkin vain 15,7 % eli vähemmän kuin joka kuudes. Tätä onneksi kompensoi se, että ihmisillä on taipumus hakeutua oman viiteryhmänsä seuraan.
Taulukossa on mukana keskihajonnat miinus kahdesta plus kolmeen. Tähän on syynsä. Ensinnäkin miinusmerkkiset voisi jättää kokonaan pois, koska niiden kaikki prosenttilukemat ovat jakauman symmetrian takia täsmälleen samat kuin vastaavalla positiivisella arvolla. Ne on kuitenkin sisällytetty vielä tähän jakaumaan siksi, että tämä ominaisuus näkyisi. Raja on vedetty miinus kahteen siksi, että sen alapuolella ihminen on selvästi vajaaälyinen eikä kykene tulemaan omillaan toimeen. Tämäkin täsmää hyvin tähän teoriaan kahdesta keskihajonnasta toimeentulovälinä, sillä yhteiskunta on ymmärrettävästi suunniteltu keskivertoälylle. Vastaavasti ylärajana on kolme keskihajontaa siksi, että tämän rajan yläpuolella on enää häviävän pieni osa väestöstä eikä sen rajan ylittäminen enää luultavasti tuo sen enempää toimeentulo-ongelmia siksi, että ihmiskunnan kommunikaatiomenetelmät eivät ole tarkoitettu noin korkealle.


Olisi kuitenkin liian yksioikoista väittää, ettei mitään tunneälyä olisi olemassa. Kyllä jokainen tietää omasta kokemuksestaan, että keskitason älykkäissä on tyyppejä jotka tulevat hyvin toimiin ihmisten kanssa ja tyyppejä, jotka eivät tule.
Niinpä oletetaan, että tunneälyä on ja se sotkee näitä laskelmia. Vanha totuus taas on se, että jos malli ei vastaa todellisuutta, pitää tehdä parempi malli eikä yrittää muuttaa todellisuutta tunkemalla nelikulmaista palikkaa ympyrän muotoiseen reikään.


Tehdään seuraavat perusolettamat:

1) Tunneälyn määrä on normaalisti jakautunut.
2) Tunneäly on ÄO-testillä mitattavasta älykkyydestä riippumaton (mikä ei ole intuitiivisesta reaktiosta huolimatta ollenkaan huono oletus, kuten laskelmista käy ilmi). Tämä tarkoittaa siis sitä, että ihmiselle on hänen syntyessään heitetty kahta noppaa (joojoo, tiedetään että ainakin älykkyys on melkoiselta osin geeneistä kiinni, mutta tämä onkin yksinkertaistava kielikuva), joista toisen tulos määrää hänen ÄO:nsa ja toisen tulos hänen tunneälynsä määrän.
3) Oletetaan, että tunneäly vaikuttaa ihmisen kommunikaatiorajoihin samalla teholla, jolla ÄO vaikuttaa.
Esimerkiksi henkilöllä, jonka ÄO on +1, on normaalisti (tunneäly 0 eli keskiarvo) kommunikaatioväli -1 - +3 eli hän kykenee kommunikoimaan luontevasti 84,0 %:n osuuden väestöstä kanssa.
Jos taas tämän henkilön tunneäly on +1, se laajentaa hänen kommunikaatioskaalansa välille -2 - +4 eli pykälän suuntaansa. Tällöin luontevaa aluetta onkin jo 97,7 % väestöstä.
Vastaavasti tunneälyn ollessa -1 eli heikko, kommunikaatioskaala on vain välillä 0 - +2 eli enää 47,7 % väestöstä osuu sopivalle alueelle.
4) Oletetaan, että tunneäly vaikuttaa potentiaalisten puolisoiden skaalaan vain puolella pykälällä hajonnan määrästä.
Esimerkiksi henkilöllä, jonka ÄO on +1, on normaalisti (tunneäly 0 eli keskiarvo) puolisoehdokkaita välillä 0 - +2 eli 47,7 % väestöstä.
Jos tämän henkilön tunneäly on +1, se laajentaa puolisoehdokkaiden välin lukemiin -0,5 - +2,5 eli 68,5 %:iin.
Vastaavasti tunneälyn ollessa -1 eli heikko, puolisoehdokkaita löytyy enää vain väliltä +0,5 - +1,5 eli 24,2 % väestöstä.
5) Edellä olevista seuraa, että tunneälyn ollessa -2 tai heikompi (näin on kahdella prosentilla jakaumasta) henkilö ei tule enää toimeen kenenkään kanssa. Tämä tarkoittaa joka viidettäkymmenettä ihmistä ja eiköhän tämä ole yleisen elämänkokemuksen valossa uskottava lukema etenkin kun huomioi kohdan 6 huomautuksen.
6) Yksittäisten ihmisten tapauksessa rajat voivat olla suppeammat tai laajemmat luonne- ja intressikysymyksistä riippuen. Yleensä luonnekysymykset supistavat rajoja ja intressit (esim. sama harrastus) laajentavat niitä. Lukumääräisesti lopputulos on kuitenkin likimain sama.
7) Potentiaalisten puolisoiden osalta on tietysti huomioitava myös ikä- ja sukupuolikysymykset eli prosenttilukemat tulee käsittää siten, että ne koskevat henkilöitä jotka täyttävät muut mahdolliset kriteerit. Mallinnuksessa ei myöskään ole huomioitu sitä väitettä, jonka mukaan miehillä jakauman keskihajonta olisi naisia suurempi eli naiset olisivat keskimäärin lähempänä keskiarvoa ja ääripäät koostuisivat enimmäkseen miehistä. Tämä vaikuttaisi potentiaalisten puolisoiden prosenttimäärää kasvattavasti keskiarvon lähellä olevilla miehillä ja vähentävästi kaukana keskiarvosta olevilla miehillä, naisilla päinvastoin.

Mallinnuksen heikko puoli on tietysti sen yksisuuntaisuus: miten käsitetään tilanne, jossa +1 -henkilö kykenee tunneälynsä puolesta tulemaan toimeen -1 -henkilön kanssa, mutta -1 -henkilö ei kykene tulemaan toimeen +1 -henkilön kanssa? Ristiriitatilanne; toisen henkilön mallinnuksen perusteella kommunikaatio onnistuu, toisen taas ei.
Tämä on kuitenkin jätetty mallinnuksesta pois, koska symmetria kompensoi tämän kohtuullisen hyvin. Jos vääristymiä tulee, niin arvattavasti siten että toimeentuloon riittää helpommin vain toisen henkilön osuminen mukavuusalueelle, kun taas puolisoiden tulisi osua molempien toistensa mukavuusalueelle.

Tunneälyä on mallinnettu laskuissa yhden pykälän välein seuraavan taulukon mukaisesti. Esimerkiksi luokkaan +1 kuuluvat pyöristetysti ne, joiden tunneälyn poikkeama keskiarvosta on välillä +0,5 - +1,5:

Tunneäly	Osuus
3	0,6 %
2	6,1 %
1	24,2 %
0	38,3 %
-1	24,2 %
-2	6,1 %
-3	0,6 %

Seuraavassa taulukossa on laskettu, kuinka erilaisilla ominaisuuksilla varustetut ihmiset tulevat toistensa kanssa toimeen.
Ensimmäisessä sarakkeessa on poikkeama ÄO-keskiarvosta. Näissä ovat vain positiiviset poikkeamat ja nollapoikkeama, koska vastaavat negatiiviset ovat symmetriset. Negatiivisiin ÄO-poikkeamiin pätee lisäksi aiemmin mainittu tosiasia, että yhteiskunta on suunniteltu normiälylle ja -2 ja sitä suuremmat poikkeamat eivät voi siinä ilman erityistukea pärjätä.
Toisessa sarakkeessa on poikkeama tunneälykeskiarvosta. Jokaista ÄO-lukemaa kohti on viisi tunneälylukemaa välillä -2 - +2. Sitä suuremmat poikkeamat on jätetty pois, koska niiden määrä väestöstä on häviävän pieni.
Kolmannessa sarakkeessa on kyseisen yhdistelmän osuus väestöstä. Esimerkiksi ÄO +0,5 ja tunneäly -1 -yhdistelmän yleisyys on 4,2 %. Tähän luokkaan kuuluvat siis ne henkilöt, joiden ÄO on välillä +0,25 - +0,75 ja tunneäly välillä -1,5 - -0,5.
Neljännessä sarakkeessa on se väestönosuus, jonka kanssa kyseinen ihminen tulee toimeen. Yhdistelmällä ÄO +0,5, tunneäly -1 (ryhmää edustamaan on valittu sen keskiarvohenkilö molemmissa jakaumissa) ihminen tulee toimeen 62,5 %:n kanssa (ne ihmiset, joiden ÄO on välillä -0,5 - +1,5).
Viidennessä sarakkeessa on potentiaalisten puolisoiden määrä. Yhdistelmällä ÄO +0,5, tunneäly -1 näitä on 34,1 % (ne ihmiset, joiden ÄO on välillä 0 - +1).
Jos tunneäly on -2, lukemat ovat nolla prosenttia. Todellisuudessa ne eivät tietenkään ole, koska -2 -tunneälyyn on luokiteltu kaikki alle lukeman -1,5 olevat, jotka tulevat ainakin joidenkin kanssa toimeen. Lisäksi yhteiset intressit tekevät joissain tapauksissa -2 -tunneälyisen kommunikoinnin toimivaksi. Approksimaatioina lukemat kuitenkin toimivat.

ÄO	Tunneäly	Osuus	Toimeentulo	Puoliso
3	2	0,0 %	84,1 %	15,9 %
3	1	0,1 %	50,0 %	6,7 %
3	0	0,1 %	15,9 %	2,3 %
3	-1	0,1 %	2,3 %	0,6 %
3	-2	0,0 %	0,0 %	0,0 %
2,5	2	0,1 %	93,3 %	30,9 %
2,5	1	0,2 %	69,2 %	15,9 %
2,5	0	0,3 %	30,9 %	6,7 %
2,5	-1	0,2 %	6,7 %	2,1 %
2,5	-2	0,1 %	0,0 %	0,0 %
2	2	0,2 %	97,7 %	50,0 %
2	1	0,7 %	84,1 %	30,8 %
2	0	1,1 %	50,0 %	15,7 %
2	-1	0,7 %	15,7 %	6,1 %
2	-2	0,2 %	0,0 %	0,0 %
1,5	2	0,4 %	99,4 %	69,1 %
1,5	1	1,6 %	93,3 %	49,9 %
1,5	0	2,5 %	69,1 %	30,3 %
1,5	-1	1,6 %	30,3 %	13,6 %
1,5	-2	0,4 %	0,0 %	0,0 %
1	2	0,7 %	99,9 %	84,0 %
1	1	2,9 %	97,7 %	68,5 %
1	0	4,6 %	84,0 %	47,7 %
1	-1	2,9 %	47,7 %	24,2 %
1	-2	0,7 %	0,0 %	0,0 %
0,5	2	1,1 %	100,0 %	92,7 %
0,5	1	4,2 %	99,4 %	81,9 %
0,5	0	6,7 %	92,7 %	62,5 %
0,5	-1	4,2 %	62,5 %	34,1 %
0,5	-2	1,1 %	0,0 %	0,0 %
0	2	1,2 %	100,0 %	95,5 %
0	1	4,8 %	99,7 %	86,6 %
0	0	7,5 %	95,5 %	68,3 %
0	-1	4,8 %	68,3 %	38,3 %
0	-2	1,2 %	0,0 %	0,0 %

Tämä taulukko kertoo karua kieltään. Normaalilla älyllä ja tunneälyllä varustettu ihminen kykenee kommunikoimaan luontevasti 95,5 %:n kanssa. Jos älyn poikkeama on +2,5, niin ei auta vaikka kuuluisi tunneälyltään parhaaseen kahteen prosenttiin – lukemaksi jää silti 93,3 %. Puhumattakaan sitten siitä, että älyltään +2,5 -henkilö olisi tunneälyltään normaali, jolloin lukema on 30,9 % tai jopa -1, jolloin tulos on 6,7 %. Kun taas normaaliälyllä ja heikolla tunneälyllä (0 ja -1) varustettu kykenee kommunikoimaan luontevasti 68,3 %:n kanssa – yli kymmenkertainen määrä ihmisiä edelliseen, samalla tunneälyllä varustettuun +2,5-henkilöön nähden!

Onko sitten mikään ihme, että väitetään älykkäiltä puuttuvan tunneälyä? Todellisuudessa kyse ei ole tunneälyn puutteesta, vaan populaation älykkyysjakaumasta. Tunneälyä lienee tasan yhtä paljon älykkyydestä riippumatta. Mikäli älykkäillä ei olisi tunneälyä samalla tavalla jakautuneena kuin keskiarvon lähettyvillä olevilla, heidän kommunikaatiovaikeutensa olisivat moninkertaisia.

Uusinta: Paskalista

Lukijalle: Viime aikoina on paska lentänyt aika lailla tuulettimeen. Sen kunniaksi uusitaan tässä juttu, jossa se menee sinne minne pitääkin. Tässä liikutaan hyvän maun rajoilla, kuitenkin pysytellen vakaasti niiden ulkopuolella:

Tuli tuossa luettua mielenkiintoinen kirja. Sen inspiroimana tässä luettelo erilaisista alan tuotoksista. Virallinen asteikko on toisenlainen, mutta tämä on hauskempi.

Aaltokone
Tippuu pala palalta ja roiskii vettä niin paljon, että paperia kuluu enemmän ympäristön kuivaukseen kuin jälkien pyyhkimiseen.

Betonivalu
Harvinaislaatuinen tapaus. Vaatii onnistuakseen sopivan koostumuksen ja riittävän suuren paineen. Voi yrittää pastaruokien jälkeen, spaghetti bolognese toimii parhaiten. Jos on nähnyt, kuinka betoniruiskutus toimii, tietää mistä on kyse. Veteen osuessaan raakamateriaali jähmettyy pallomaiseksi möhkäleeksi. Jos materiaali on liian jäykkää, se ei paakkuunnu, jos liian löysää, paakku hajoaa. Lisäksi ruiskutuspaineen on oltava suuri ja koko lastin on purkauduttava yhdellä rysäyksellä. Hauskinta on nykäisyvaihe: jos möykky on riittävän suuri, se tukkii aluksi hajulukon ja pönttö tulvii, jonka jälkeen kuuluu valtava SLURPS viemärin saadessa lopulta tuotoksen nielaistua.

Fanfaari
Tulee mieleen keskiaikainen ruhtinas, jonka saapumisesta tiedottivat airueet. Ennen tuotoksen ilmaantumista pääsee tasainen, pitkä ja viheltävä kaasupurkaus, joka saattaa kestää toistakymmentä sekuntia. Sitten pieni tauko ja itse asiaan.

Jatkopätkä
Luulee suorittaneensa homman loppuun pyyhkimistä myöten ja valmistautuu nykäisyyn, jolloin pitääkin istua uudelleen tyhjän päälle. Jatkopätkä poikkeaa usein väriltään varsinaisesta tuotoksesta, koska jos osa 1 koostui lounaasta, niin osassa 2 tulee päivällinen.

Jönttä
Jönttä on niin iso, että suorituksen päätyttyä pöntössä ei näy lainkaan vettä. Kaikki vesi on peittynyt täydellisesti jöntän alle. Jöntässä onnistumisessa kuitupitoinen ravinto on avainasemassa, sillä se, joka kuitua lisää, se paskaa lisää.

Katkaistu haulikko
Tämä on harvinainen tapaus ja täydellinen onnistuminen edellyttää sekä sopivaa koostumusta että tarkkaa ajoitusta. Tuotos ei saa olla liian kiinteää, mutta kovin löysäkään ei kelpaa. Välittömästi ponnistusvaiheen jälkeen, kun puolet tuotoksesta roikkuu vielä kiinni ja toinen puoli on yhä putkessa, on päästettävä valtavapaineinen, nopea kaasupurkaus. Seuraus on räjähdysmäinen leviäminen, jonka jälkeen WC-harjalla on totisesti käyttöä. Jälki on sananmukaisesti kuin katkaistun haulikon laukaus maalitaulussa. Liian kiinteällä tuotoksella leviämistä ei tapahdu ja liian löysällä materiaalia koko pöntön ruskistamiseen ei ole riittävästi.

Kummitus
Pythonin alalaji. Loogisesti voi päätellä, että kiinteä ja raskas, mutta varmat havainnot puuttuvat kohta selviävistä syistä. Tunnistaa kahdesta asiasta. Ensinnäkin paperiin ei tartu mitään. Toiseksi pöntössä ei näy mitään. Kuitenkin sekä helpotuksesta että ponnistuksesta voi päätellä, että jotakin on todella tapahtunut. Tuotoksen täytyy olla niin raskas, että se ilmeisesti painuu suoraan läpi hajulukosta ilman nykäisyä.

Kunnari
Jäykkä, mutta sitkeä. Nimitys on suora käännös englannin "home run" -ilmaisusta ja viittaa suoritukseen, jossa toinen pää koskettaa vettä ja toinen on vielä kiinni. Kunnari hyväksytään vain, mikäli pötkö pysyy tässä asennossa liikkumatta vähintään kolme sekuntia.

Kuusituumainen
Ei viittaa pituuteen, vaan paksuuteen. Sanonnan "repäistä perseensä" keksi henkilö, joka väänsi kuusituumaisen. Epäillään Elviksen kuolleen verisuonen poksahdettua päässä kuusituumaisen ponnistusvaiheessa.

Lappalainen
Vaatii synnynnäistä lahjakkuutta. Jotkut yrittävät koko ikänsä onnistumatta koskaan, toisille tämä on jopa normituotos. Olet sitä mitä syöt, väittää vanha sanonta. Ei pidä paikkaansa tässä yhteydessä, sillä runsaallakaan poronlihan syönnillä lahjattomat eivät kykene lappalaista vääntämään, kun taas lahjakkailla tuotosta ei erota poron vastaavasta muusta kuin sulamattomien jäkälänpalojen puuttumisesta.

Liima
Vaikuttaa normaalisuoritukselta, mutta on petollinen. Vähänkin väärä tähtäys ja pytyn reunoissa on jarrutusjäljet, jotka eivät irtoa kovallakaan hinkkaamisella. Siinä sitä sitten istuu ja ihmettelee, tuliko edellisellä aterialla sittenkin otettua vaniljakastikkeen sijasta vahingossa Erikeeperiä. Tämä tuotos yllättää yleensä kyläpaikoissa, joissa WC-harja on joko piilotettu tai kadonnut.

Lyijykynä
Kuusituumaisen vastakohta. On silti lähes yhtä raskas ponnistaa. Kuin valurautaa: kovaa mutta murtuu herkästi, joten kunnaria on turha yrittää.

Neljä askelta
Ei onneksi esiinny normaalitilassa, vaan ainoastaan sairaana. Tarkoittaa maksimaalista askelmäärää, jonka voi etääntyä vessasta ilman merkittävää pyykkiriskiä.

Python
Atkinsin dieettiä kokeilleet tietävät mistä on kyse. Vaatii yleensä kovan äheltämisen, mutta plussapuolelle mainittakoon hajuttomuus. Tuntuu kuin yrittäisi tunkea ulos rautakankea. Pötkön pituus saattaa olla lähes kaksi metriä ja parhaimmillaan se tulee ilman katkoksia. Jos ei ole kovin murtumisherkkää, kunnari onnistuu.

Raastinrauta
Esiintyy vain meksikolaisen tai intialaisen ruuan jälkeen. Vääntövaiheessa tuntuu, kuin ulos olisi tulossa raastinrauta - vieläpä teräpuolet kulkusuunnan vastaisesti. Kirvely helpottaa väliaikaisesti viimeisen pötkäleen pudottua. Ensimmäisen pyyhkäisyn jälkeen on kuitenkin tarkastettava, onko joku käytännön pilailija vaihtanut normaalin paperin paikalle hiekkapaperirullan.

Raejuusto
Vain väri poikkeaa.

Rautasaha
Kaikki on jo tullut. Silti on istuttava kärsivällisesti paikoillaan, välillä heiluttaen takamusta ja toivoen, että viimeinen pala irtoaisi. Tältä varmaan tuntuu kaappikellosta. Toivot, että mukanasi olisi Sveitsin armeijan linkkuveitsi, jonka rautasahalla olisi nyt käyttöä. Tiedät, että jos nouset ylös, se katkeaa juuri väärällä hetkellä eikä osu oikeaan paikkaan.

Riisikakku
Saanut nimensä ravinnosta, jonka liiallinen syöminen aiheuttaa tämän tuotoksen takuuvarmasti. Ei suositella tehtäväksi kyläpaikoissa, koska pysyy pinnalla viidenkin nykäisyn jälkeen. Helppotuottoinen, mutta jälkihoito vaikeaa ja suositellaan siksi käytettäväksi mieluiten eräolosuhteissa, joissa kelluntaongelmaa ei saniteettitilojen alkeellisen laadun ansiosta esiinny.

Varpusparvi
Tulee lentäen. Ei kokonaan nestemäinen, sisältää myös kokkareita. Ero "neljään askeleeseen" on se, että tuotoksen tuloaika on tietyissä turvarajoissa oman tahdon alainen.

Vulkaaninen
Noin kaksi kolmasosaa tuotoksesta kelluu jo iloisesti uiskennellen. Tunnet, että loppuosa on ponnistusta vaille valmis. Jännität lihaksiasi ja kiinteän aineen sijaan pääsee Richterin asteikolla luokiteltava kaasuräjähdys. Pahinta on, että olet luultavasti yleisessä käymälässä, molemmilla puolilla olevat kopit on varattu ja kusikouru täyteen ahdettu. Kun sitten viimeinenkin kolmannes on väännetty, jäät odottamaan käymälän miehityksen vaihtumista ettet saisi osaksesi valtavaa aplodimyrskyä ovesta astuessasi.