Tervetuloa!



Hakemisto (Aiempien kirjoitusten pikahaku)


Viikkojuttu (Viikon pääpauhanta)


tiistai 15. helmikuuta 2022

Sukupolvien välinen kuilu


Joitakin kuukausia sitten katselimme Sallin kanssa jotain 1930-40 -luvuille sijoittuvaa suomalaista elokuvaa tai TV-sarjaa – en edes muista enää mitä. Sillä ei ole niin merkitystä, vaan sillä keskustelulla jonka kävimme sen jälkeen. Kävi näet ilmeiseksi, että minulle nähty ympäristö oli tuttu, mutta Sallille täysin vieras. En tarkoita tällä sitä, että olisin niin vanha että olisin elänyt kyseisten tapahtumien aikana. Vaan sitä, että vielä minun lapsuudessani oli näkyvissä sama miljöö. Joissakin maalaistaloissa oli vielä vanhan mallin mukaisesti vain muutama lehmä, niiden lisäksi sikoja, kanoja tai lampaita. Kaupungissa oli oma tuoksunsa vanhoissa kerrostalojen käytävissä, asunnoissa oli tietynlaiset ovenkarmit ja kynnykset – tehän tiedätte tuon puisen, pari senttiä korkean mallin josta noin neljäsosa oli senttiä matalampi. Minä olin ehtinyt nähdä vilahduksia siitä maailmasta, jota ei enää ollut olemassa Sallin ollessa lapsi. Meidän välillämme on sukupolvien välinen kuilu. Eikä tämä johdu ikäerosta, vaan siitä mihin kohtaan syntymämme ajoittuvat. Siihen väliin on osunut murroshetki, joka erottaa sukupolven toisesta. Tällä ikäerolla voisimme olla samaakin sukupolvea, mutta emme ole.
Sukupolvia erottaa toisistaan aina jokin merkittävä tapahtuma, teknologinen kehitys, aatteellinen maailma tai näiden yhdistelmä. Joskus sukupolvien välinen kuilu on jyrkkä, joskus taas matalampi. Joskus se on helppo ajoittaa täsmällisesti tiettyyn syntymävuoteen, joskus muutos on liukuvampi. Joskus se on myös yksilöllinen – omalta osaltani tunnen, että minulla on tietyistä syistä enemmän yhtäläisyyksiä kymmenen vuotta vanhempien kuin ikäisteni kanssa.
Se, että muutos on jyrkkä, ei välttämättä tarkoita että se olisi täsmällinen eikä se, että muutos olisi pieni, ei tarkoita että se olisi liukuva. Nämä kaksi asiaa ovat vain vähän keskenään korreloivia.

Ryhdyin miettimään, mihin syntymävuosiin asettaisin sukupolvirajat. Ymmärrettävistä syistä rajoituin sellaisiin vuosiin, joiden aikaan syntyneitä ihmisiä olen tuntenut, eli 1800-luku jäi käsittelemättä. Päädyin siihen, että vuodesta 1900 nykyhetkeen on kahdeksan sukupolvirajaa. Ehkä yhdeksän, mutta se yhdeksäs on vielä niin äskettäinen, että sen olemassaoloa ei kykene havaitsemaan. Nämä rajat ovat suomalaiskansallisia, joskin monet niistä ovat samalla globaaleja, ainakin länsimaissa.
Rajat asettuvat yleensä kohtiin, joissa ratkaiseva tapahtuma on sattunut ihmisen lapsuudessa, yleensä alle kymmenvuotiaana. Tämä tarkoittaa sitä, että ihminen on kasvanut eri maailmassa kuin häntä aiemmin syntyneet.

Olin toki tietoinen, että sukupolvirajoja on esitetty ennenkin, kuten X-sukupolvi. En kuitenkaan muistanut, mihin vuosiin rajat näissä oli asetettu. Kun sitten jälkeenpäin tarkastin asian, huomasin että hyvin samoihin kohtiin olin omani asettanut. X-sukupolvena pidetään 1964-1979 syntyneitä, Y-sukupolvena 1980-1995 syntyneitä ja Z-sukupolvena 1996-2012 syntyneitä.
Perustelut rajoille olivat myös osin samoja kuin olin miettinyt, mutta osin myös erilaisia.

Päädyin seuraaviin syntymävuosirajoihin. Mainittu vuosi on aina uuden sukupolven ensimmäinen vuosi:


1907
Ensimmäinen maailmansota alkoi 1914. Se oli vanhan maailman viimeinen vuosi. Ennen vuotta 1907 syntyneet muistivat vielä sen. Tämä raja ei ole jyrkkä, sillä Suomessa elämä ei pariin vuoteen merkittävästi muuttunut. Muutamaa vuotta myöhemmin vuoden 1918 tapahtumat olivat kenties vielä määrittävämpi asia sukupolvirajana. Toisaalta ennen vuotta 1907 syntyneet joutuivat tuona vuonna jo kantamaan suuria vastuita, toisin kuin kymmenvuotiaat ja sitä nuoremmat. Siksi vuosi 1907 on sukupolvirajana merkittävä. Sen jälkeen syntyneille myös itsenäinen Suomi oli jo luontainen viitekehys.


1927
Tämä on sukupolviraja, joka on voimakkaimmin sukupuolittunut. Miehille jakolinja oli sodanjälkeisessä yhteiskunnallisessa ja työelämässä suuri. Vuonna 1926 ja ennen sitä syntyneet olivat lähes poikkeuksetta kokeneet sodan rintamamiehinä, sitä nuoremmat eivät. Tämä erotti ihmisiä tavalla, jota on yhä vaikea käsittää. Toki sama näkyi myös naisilla, mutta ei yhtä voimakkaasti.
Toinen erikoisuus sukupuolittumisen lisäksi tässä rajassa on tietysti se, että rajaa vetävä seikka ei tapahtunut lapsuudessa, noin kymmenen vuoden iässä, vaan selvästi vanhempana, aikuisuuden kynnyksellä.
Tätä sukupolvirajaa vetää myös yksi lapsuuden ilmiö: radio. Yleisradion lähetykset alkoivat Suomessa 1926 ja ne olivat koko maassa kuultavissa vuodesta 1928 alkaen. Radio pysyi kuitenkin harvinaisuutena vielä muutaman vuoden. Vuoden 1930 alussa kuuntelulupia oli 90000 eli varsin harvassa. Toisaalta tiedot kulkivat kylän ainoan radion välityksellä usein nopeastikin. Myös radioiden määrä kasvoi ja vuonna 1940 kuuntelulupia oli jo 350000. Niinpä tälle ikäluokalle uutiset tulivat lapsuudesta lähtien jo saman vuorokauden aikana, toisin kuin edeltävilleen.


1940
Sota päättyi Suomen osalta käytännössä 1944, koska vuoden 1945 tapahtumat koskivat vain Lapin kaukaisimpia osia. Vuonna 1940 syntyneille sota oli ehkä vain joitakin harmaita muistikuvia. Sitä ennen syntyneille sota oli ollut todellisuutta. Sotimaan eivät lapset Suomessa joutuneet, mutta pommitukset ja säännöstely olivat heille arkipäivää. Muuten tämän sukupolven elämä oli hyvin pitkälti aineellisesti samanlaista kuin edeltäjänsä, sillä kesti aikansa kunnes saavutettiin välittömästi sotaa edeltänyt elintaso.


1955
Tämä on kaikista sukupolvirajoista kaikkein epämääräisin. Silti se on varsin jyrkkä. Tämä sukupolvi oli usein ensimmäisen polven syntyperäisiä kaupunkilaisia maaltamuuton takia. Tämä sukupolvi kasvoi jo television ääressä. Yleisradio aloitti TV-lähetyksensä 1958 ja televisio yleistyi maassa etelästä alkaen siten, että vuoden 1965 paikkeilla valtaosalle kansaa televisio oli jo jokapäiväinen. Tälle sukupolvelle oli ominaista myös seksuaalinen murros e-pillereiden tulon ja yleisen asennemuutoksen takia. Kaikki isoja asioita, mutta tapahtuivat eri aikoina eri ihmisille. Siksi vuosi 1955 on epämääräisempi kuin muut rajat.


1964
Merkittävin muutos tälle sukupolvelle oli peruskoulu. Vuonna 1964 syntyneet aloittivat vielä lähes poikkeuksetta kansakoulussa. Viimeisenä peruskouluun siirryttiin pääkaupunkiseudulla, jossa vielä 1969 syntyneet ehtivät käydä yhden vuoden kansakoulua. Merkitystä oli kuitenkin sillä, että enää ei tarvinnut neljän kansakouluvuoden jälkeen siirtyä halutessaan oppikouluun, kunhan selvitti pääsykokeet. Ja tämä uudistus koski jo vuonna 1964 syntyneitäkin. Peruskoulu toi paljon hyvää, mutta se vesitettiin pahasti jo reilut kymmenen vuotta uudistuksen jälkeen poistamalla tasokurssit ja kuten Pisa-tulosten romahduksesta nähdään, lasku on jatkunut kiitos typerien uudistusten ja haittamaahanmuuton. Mutta se ei enää kuulu tähän sukupolvikuiluun.
Peruskoulun lisäksi muutosta tapahtui kulttuuriympäristössä. Vielä tätä edeltäneellä sukupolvella oli lähes poikkeuksetta kaksi yhdistävää asiaa: side maaseutuun ja kädentaidot. Käytännössä jokainen joko asui maalla, oli sieltä muuttanut tai kävi vähintäänkin maalla mummolassa. Käytännössä jokainen osasi peruskädentaidot kodin vaatimusten takia. Tällä sukupolvella tämä puolittui; noin puolella oli enää ”tukikohta” maaseudulla ja noin puolet osasi enää paikata pyöränkumin tai kutoa villasukat.


1983
Tietokoneet alkoivat yleistyä 1980-luvun puolivälissä niin kotona kuin koulussa. Edellisen sukupolven edustajista käytännössä kaikki muistavat ensimmäisen kerran, kun painoivat tietokoneen näppäintä. Tämän sukupolven edustajista tuskin kukaan sitä muistaa, koska tietokoneet ovat olleet osa heidän elämäänsä koko ajan.
Toinen sukupolvikuilu on ulkopoliittinen. Vuonna 1983 ja sen jälkeen syntyneet eivät enää muista, millaista oli elää Neuvostoliiton naapurissa. Ja se on henkisesti iso kuilu.


1994
Tämän sukupolven suurin muutos on viestintä. Kännykät yleistyivät 1990-luvun alussa, mutta vasta 90-luvun puolivälissä syntyneillä ne olivat lapsesta alkaen lähes kaikilla. Tälle sukupolvelle suurin muutos oli kuitenkin internet. Se on ollut heille alusta alkaen todellisuutta.


2005
Viestintä on myös tämän sukupolvirajan syynä. Edelliselle sukupolvelle internet oli alkujaan tietokoneella. Tälle sukupolvelle se on ollut alusta alkaen kämmenessä kiinni. Älykännykät yleistyivät 2010-luvun alussa ja useimmilla vuoden 2004 jälkeen syntyneillä sellainen on ollut viimeistään kymmenvuotiaasta lähtien. Henkisesti tämä raja on ehkä suurempi kuin voimme kuvitellakaan. Edellinen sukupolvi on enimmäkseen oppinut käsittelemään älyteknologiaa aikuistuessaan eikä ole siihen yhtä kiinni kasvanut. Sitä, mitä tapahtuu tälle sukupolvelle aikuistuessaan emme vielä tiedä.


Entä onko näiden jälkeen sukupolvirajaa? Sanoisin että ei ainakaan ennen vuotta 2014. Teknologisella puolella ei ole mitään syytä asettaa sukupolvirajaa vuoden 2004 jälkeen. Jos tapahtuu teknologinen murros lähiaikoina, se saattaa asettaa rajan. Tai jokin maailmanlaajuinen sotilaallinen kriisi, jollaiseksi voi laskea myös haittamaahanmuuttovyöryn. Tällä hetkellä ainoa selkeästi olemassoleva mahdollinen muutoskuilu on koronakriisi ja sen seuraukset. Mikäli palataan takaisin normaaliin, sekään ei kelpaa. Mikäli korona jatkaa mutatoitumistaan ja maskit ovat uusi normaali tai sitten hallitukset eivät luovu totalitaarisesta suuntauksestaan, se on sellainen. Ja siinä tapauksessa sukupolviraja asettuu vuoteen 2015, koska sitä vanhemmat muistavat vielä selkeästi millainen maailma oli ennen.

14 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...


Tervehdys Jaska.

Itse olen vm -57 ja tulee mieleen tuo peruskoulu-uudistus.
Olisi kai sen muutenkin voinut toteuttaa.(säilyttää tasovaatimukset).
Nyt on tyhmät ja laiskat sekoitettu ahkerien ja opinhalukkaiden kanssa.
Sosialistien ihanne on toteutunut.
Varmistukseksi on haalittu vähämielisiä ja agressiivisia maahantunkeutujia hermostuttamaan ilmapiiri.

Koko koululaitos rakennettiin jalostamaan kympin tyttöjä yliopistoon.
Ammattiopetus vesitettiin tuomalla sinne yleissivistävä vaatimus.

Lopputulos näkyy nykyisin mm:

- akateemisille naisille koetetaan keksiä tekemistä (ks.Suomen Akatemian projektirahoitus)

- ammattikoulusta tullut "koneistaja" ei osaa käyttää työntömittaa.

- "sähköasentaja" ei osaa kytkeä pistorasiaa.

- "amk-sähköinsinööri" ei ymmärrä miten oikosulkumoottori toimii.

T: Josef







Anonyymi kirjoitti...

Vm 82 allekirjoittaa omalta osaltaan. Sitä hakeutuu edelleen vähän vanhempien seuraan ja tuntee itsensä pikkupojaksi. En tosin suoria viivoja vedä oivaan kirjoitukseen, muutkin asiat vaikuttaa.
-AT-

Anonyymi kirjoitti...

Tuo osaamisen ja kiinostuksen haipuminen on ollut jo vuosia menossa. Joskus taannoin, 2005 suunnilleen, minlla oli loppuharjoittelua vaille valmis ATK-opistoammattilainen. Käytimme 3-COM verkkokorteja ja tietysti kierrätimme ne uusiin koneisiin käytetyistä. Opastin kolmivuotisen opiskelunsa loppusuoralla olijaa. Kerää noista pois verkkokortit, heitä ISA-kortit tuohon roskikseen ja uudemmat tuohon lootaan. Joo, joo - kuittasi sankarimme.

Puolen tunnin kuluttua hemmo lmestyi konttoriini ja kysyi "Mikä on verkkokortti". ja Kuinka sen tietokoneen saa auki".

Joopa. Hienostipa oli oltu hereillä opetuksen aikana. Ja oliko syytä hakeutua allalle, jos ei yhtään kiinnosta opetellä tai tietää.

Ja se tietsikka oli niinkin vaikea avata, että oikein yksi ruuvi piti avata ja nyhtää kuorta eteenpäin.

Pyssymies

Vittuuntunut NettoVeronmaksaja kirjoitti...

Peruskoulun tasokurssit oli (ainakin itselläni) vielä vuonna 1983 kun sieltä pois pääsin.

Anonyymi kirjoitti...


Terve taas Jaska.
Tuo Salli se osaa olla ihastuttava.

Kun tänäpäivänä jopa lakimiehet tutkivat mikä sopii parodian raameihin.
Kun elokapinan tyttelit istuvat persiillään mannerheimintien loppupäässä.
Niin mikä on asian substanssi.
Niin sekö että Eiran ja Punavuoren rikolliset lakimiehet,koronkiskurit,finanssieliitti,kiinteistögrynderit joutuisivat kävelemään muutama sata metriä.
Kun niitä katsoo niin oikein hyvin he elävät
Pieni kävelymatka ei tekisi pahaa.

Eihän nuo tyttelit sitä edes ymmärrä,kunhan ilmaisevat pahaa oloaan.
Olen itse ollut kaakkois-aasiassa vuosikausia.
Siellä ei tiedetty ADHD,PTSD,LHGBtitityy... ongelmista.
Oli tähdellisempääkin tekemistä.

Kun palasin tänne pohjan perille jokivarren yläjuoksulle pitkältä matkalta,
niin olin hämilläni.Rahaa tuntui pursuvan ovista ja ikkunoista.
En ollut kovin vakuuttunut ja lähdin halontekoon.

Mihin me ollaan tultu (Orwell 1984)

t Josef




Jaska Brown kirjoitti...

Josef: Noinhan se asia on. Ainoa kohta listassa josta lausun vastalauseeni on ammattiopetuksen vesittämisen syy. Kyllä se vesittyi siinä vaiheessa kun annettiin oppilaille vastuu omasta oppimisestaan etäpäivien muodossa jo vuosia ennen koronaepidemiaa. Seuraus on se että ammattitaito opetetaan vasta työpaikalla.

AT: Eli kuulut sukupolven viimeiseen ikäluokkaan ja tunnet siksi enemmän yhteenkuuluvuutta itseäsi vanhempien kuin nuorempien kanssa. Just noin tätä tarkoitinkin.

Pyssymies: Näinhän se on, ei mikään selitys auta ellei sitä kuunnella.

Vittuuntunut NettoVeronmaksaja: Tasokurssit poistuivat joskus 1980-1990 -lukujen vaihteen paikkeilla.

Josef: Tyttelit ilmaisevat pahaa oloaan juu. Mutta miksi niitä pitää kuunnella ja jopa arvostaa, sitä ei voi järjellä tajuta.

QroquiusKad kirjoitti...

Siinä pohjoissuomalaisessa tuppukyläperuskoulussa, jossa aloitin koulutieni 1970-luvun lopulla ei ollut tasokursseja silloin eikä ilmeisesti ollut koskaan ollutkaan.

Anonyymi kirjoitti...

Kun kierokoulussa opeteltiin päässsälaskua käsiä ei saanut pitää taskussa.
Huru-ukko

Anonyymi kirjoitti...


Jaskalle

Kun oikeastaan siitä Sallista piti ...
Tai oikeastaan hänen tyttärestään.
Olin palavasti rakastunut Mariaan,olinhan jo neljäntoista.

Naapurikylän ritari kuitenkin vei hänet mennessään.
Oli äitinsä Fiat-600 ja kaikkea,vähemmästäkin sitä katkeroituu.
Päätin siis että lähtisin maailmalle enkä koskaan palaisi.
Rakkautemme jäisi muodikkaasti Platoniseksi.

Se Sallin äiti on minut tähän maailmaan saattanut.
Hän oli suorittanut riskiarvion ajanmukaisesti.
Ja kahlannut soselumessa joen yli ennen jäidenlähtöä.
Paarustanut kilometrin alavirtaan lumihangessa.

Elsan tytärlauma oli toinen toistaan komeampia,Salli heidän joukossaan.
Kauniskasvoisia jalopiirteisiä kaunottaria,suoraryhtisiä ja muodokkaita.
He huolehtisivat huushollista ja karjasta Elsan poissaollessa.
Siispä ei hätää.

Elsa oli tunnettu kansanparantaja ja paarmuska.
Hän hoiti virkaansa ylpeydellä ja tunnollisuudella.
Hän oli kylän napatalon emäntä.

Nykyisin Kelan virkakunta hoitaisi tuon oitis.
Ainakin komitea pitäisi perustaa ja lausuntoja antaa.

T: Josef


Anonyymi kirjoitti...

Sukupolvien välinen ero tuli näkyviin hiljan, selasin hywin wanahoja papereitani ja tuli pikkuinen vihko. Siihen oli kirjattu: Ma, ti, ke, to, pe yläsarakkeeseen ja sitten alle: ti, ke, la, to, pe ... Numeroitu rivi rivin jälkeen. Lady of the house ihmetteli mikä kumman läpyskä TUO nyt sitten oli.

No, olipa kerran aika kuusipäiväisen työviikon. Kun siirryttiin viisipäiväiseen piti kuusipäiväinen lukujärjestys sovittaa viisipäiväiseen työviikkoon. Niinpä Tuppukylän Yhteiskoulussa oli lauantai tiistaina, tai mten nyt milloinkin. En muista mentiinkö lukukausi vai -vuosi tällä systeemillä. Mutta koko juttu oli 10 vuotta nuoremmalla ihan hepreaa. Että kuutena päivänä koulussa, häh, mitä kummaa. Olen semmoisena aikana elänyt ja muutoksenkin nähnyt.

Pyssymies

Anonyymi kirjoitti...

Kertomani harjoittelijan tapaisia oli muitakin, tänään oli ilta-aviisissa juttu - ovat curling-vanhempien kasvattamia. Alisuoriutuvat ja saavat paniikkikohtauksen kun joku komentaa. Kuvittelevat itsestään liikoja ja alkavat kiukutella kun eivät saa tahtomaansa.

Harjoittelijoille oli varattu tehtäviä joista piti suoriutua ennen kuin annettin vaativampia. Esimerkiksi piti osata "pudottaa paketti" koneelle. Siis bootata CD:ltä, hakea servulta nimetty paketti ja käynnistää levyn kloonaus. Nimetä kone, liitää toimialueeseen, tehdä oletuskäyttäjälle asetukset, asentaa lisäohjelmat. Tämän kun osasi pääsi asentamaan koneen käyttäjälle ja sai lisätehtäviä.

Osalle ei tämä käynyt, olisi pitänyt päästä esmes verkon administraattoiksi. Ilman mitään käsitystä ja tietoa verkon toiminnasta. Kun ei annettu oikeuksia ja tehtäviä, alkoi nillitys.

Alalle on yhä tunkua ja hommat pitää hoitaa sovittuja tapoja noudattaen. Tämä on osalle tulijoista yllätys, olen oppinut sen, että jos ei kolmannesta kerrasta ota opikseen, ei ole oikeaa ainesta alalle. Ulos vaan, ja seuraava kehiin. Tylyä mutta toimivaa.

Pyssymies

Jaska Brown kirjoitti...

Qroquius Kad: Tasokurssit olivat peruskoulussa käytössä yläasteella peruskoulun alusta vuoteen 1985. En tiedä mitä päättövuosi tarkoittaa eli poistuivatko ne kaikilta kerralla vai koskiko se sinä vuonna yläasteen aloittaneita. Jos olet aloittanut 1970-luvun lopulla, voi olla että olit ensimmäisiä joilla ei yläasteella enää ollut tasokursseja matikassa ja kielissä.

Pyssymies: Kuusipäiväinen kouluviikko näkyy päättyneen 1971. En tiedä onko vuosi tarkka vai vaihteliko se eri osissa maata tai kouluasteittain.
Nuorista huomaa, että ne jotka pääsevät pitkälle ymmärtävät kyllä että ei heti pääse nokkimisjärjestyksessä huipulle. Ainakaan ammateissa jossa ammattitaito koostuu osaamisesta eikä paskanpuhumisesta.

Yrjöperskeles kirjoitti...

Minähän olen itse sitä sukupolvea joka aloitti kansakoulussa ja siirtyi peruskouluun. Eli silloin lankapuhelin- ja kirjeaikakautena. Ja tuo maintsemasi vuoden 2005 sukupolvi oikeasti pelottaa. Sen viestintävälineen eli älykännykän vuoksi. Se kun ei ole enää viestintäväline vaan irrallinen ruumiinosa. Ihminen elää elämänsä sen härpäkkeen kautta ja kärsii vierotusoireista jos se otetaan pois.

Jaska Brown kirjoitti...

Yrjöperskeles: No jaa, itse olen vähän optimistisempi. Kaikkeen kyllästyy ja toisaalta tuo älyhärpäke on tylsyyden korvike. Jos on mielekästä tekemistä, eivät nykynuoretkaan silloin kännykkää räplää. Ongelma on lähinnä niillä joilla ei oma mielikuvitus riitä vaan tarvitsevat koko ajan muiden tuottamaa viihdettä.