Uusinta: Presidentinvaalitappelu

Lukijalle: Joe Biden ei ehkä vielä naulannut arkkuaan presidentinvaaleissa umpeen, mutta vasara ja naulat on nyt hankittu. Hän nimittäin meni valitsemaan varapresidenttiehdokkaakseen Kamala Harrisin. Voittaakseen Bidenin olisi pitänyt valita varapresidenttiehdokas, joka täyttää kolme ehtoa. Kaksikin olisi luultavasti riittänyt. Harris täyttää vain yhden ehdon kolmesta ja senkin vain niukasti. Se ei luultavasti tule riittämään.
Bidenin olisi pitänyt asettaa varapresidenttiehdokkaalle seuraavat vaatimukset: mies, puolueen oikealta siiveltä ja valkoinen. Harris on musta nainen ja puolueen keskustasta.
Mustat äänestävät joka tapauksessa lähes kaikki Bideniä. Poliittinen muisti on lyhyt ja yhteiskunnan elättinä olemenin demokraattien hallitessa on helpompaa - demokraattien orjuusmyönteisyyttä ja tasavertaisten kansalaisoikeuksien vastustusta etelässä vielä 1960-luvulla ei enää muisteta. Harris ei tuo Bidenille juuri lainkaan mustien ääniä. Valkoinen ehdokas ei olisi tilannetta merkittävästi parantanut, mutta ceteris paribus valkoinen Harris olisi ehkä ollut niukasti parempi. Positiivinen asia on se, että tällä kertaa rodulla ei ole merkitystä. (Sivumennen sanoen jos Trumpin varapresidenttiehdokas olisi musta ja Bidenin valkoinen, Bidenillä ei olisi mitään mahdollisuuksia - mustat äänestäisivät enimmäkseen mustaa kuten aina tekevät.)
Naisistakin selvä enemmistö äänestää joka tapauksessa Bideniä. Harris ei montaa lisä-ääntä tuo tässäkään. Miespuolinen Harris olisi saattanut tuodakin.
Ainoa Harrisia huonompi valinta varapresidenttiehdokkaaksi olisi luultavasti ollut Elizabeth Warren. Tämä pätee myös siihen sääntöön, jonka esitin neljä vuotta sitten ja joka on ennustanut viimeisistä seitsemästätoista presidentinvaalista kuusitoista oikein. Neljä vuotta sitten lukema oli 15/16. Silloin tämän ennusteen mukaan Trumpin piti voittaa, vaikka sitä pidettiin epätodennäköisenä vielä vaalipäivänäkin, saati sitten elokuussa kun tämän jutun julkaisin. Ja tällä kertaa ennuste sanoo vääjäämättä Trump:

Huonoja uutisia Suomen mediaväelle. Heidän kauhukseen Donald Trump on Yhdysvaltain seuraava presidentti lähes 99,975 % todennäköisyydellä. Tämä siis siitä huolimatta, että viisimiljoonaisen kansan toimittajat kirjoittavat raivokkaalla vimmalla anti-Trump -propagandaa kielellä, jota ymmärtää kyseisissä vaaleissa äänioikeutetuista vain aniharva.

Edellä mainittu prosenttiluku ei ole mikään hatusta vetäisty. Se perustuu aiempien vaalien nojalla tehtyyn ennusteeseen. Kuudestatoista viimeisimmästä presidentinvaalista viisitoista on päättynyt tavalla, joka ennustaa Trumpin voittoa. Todennäköisyys sille, että kuudettoista vaalit päättyvät periaatteessa fifty-fifty -tilanteessa vähintään viisitoista kertaa ennusteen mukaisesti, on helposti laskettavissa. Se on hieman yli 0,025 %.

Tunnetuin täysin poliittiset seikat sivuuttava ennusmerkki on väite, jonka mukaan pidempi ehdokas voittaa. Se ei ole huono ennuste. Viimeisissä kuusissatoista vaaleissa näin on käynyt kymmenen kertaa, vain viidesti lyhyempi ehdokas on voittanut ja kerran ehdokkaat olivat yhtä pitkiä. Tässä esitettävä ennuste on kuitenkin toiminut luvuin 15-1. Mikäli trendi jatkuu, Trump on voittaja.

Ennuste on uskottava myös siksi, että sitä edeltävissä vaaleissa - siis ennen vuotta 1952 - kyseinen ennuste ei ole toiminut, vaan voittajat ovat olleet satunnaisia. Se ei nimittäin ollut ennen vuotta 1952 järkevä, sillä juuri vuosien 1948 ja 1952 välillä tapahtui muutos, joka teki tämän ennusteen relevantiksi. Ja sen jälkeen se on toiminut yhtä poikkeusta - 2004 - lukuun ottamatta. Kyseessä ei siis ole mikään ilmiselvästi epärelevantti sattuma tyyliin "voittava ehdokas on aina se, jonka äidin tyttönimen kolmanneksi viimeinen kirjain on aakkosissa ensimmäisenä". Tämmöisiähän saisi varmasti kaivettua esiin.

Ajatuksen esitti blogissaan Scott Adams. Uskallan kopioida sen tähän ja kehittää sitä hieman eteenpäin siksi, että Adamskin tunnusti idean esittäessään kuulleensa sen jostakin muualta, ei vain muistanut mistä.

Presidentinvaalikamppailu on kaksintaistelu. Tai ei aivan. Entistä enemmän kyse on kahden parivaljakon eli presidentti- ja varapresidenttiehdokkaiden kamppailusta. Kuvitellaan, että nämä parivaljakot tappelisivat keskenään. Ei aseita, paljaat nyrkit, ei sääntöjä. Likainen tappelu tyyliin Frankie Goes To Hollywood : Two Tribes. Ennuste on helppo. Presidentinvaalit voittaa se parivaljakko, joka voittaisi tappelun. Tämä ennuste on toiminut viisitoista kertaa kuudestatoista sen jälkeen, kun televisio teki ehdokkaiden fyysisen vertailun suurelle yleisölle mahdolliseksi.

Käydään läpi ottelu ottelulta. Jokaisesta on lueteltu ikä ja pituus (painoa ei yleensä ole ollut saatavilla), mitkä ovatkin melkoisen ratkaisevat tekijät tappelussa. Siis koko ja fyysinen kyvykkyys. Useimpien kohdalla pituustiedoissa on luotettu Wikipedia-artikkeliin, muutamissa varapresidenttitapauksissa muuhun tietoon tai parissa tapauksessa paremman tiedon puuttuessa arvioon, joka on tehty sellaisesta valokuvasta, jossa kyseinen henkilö seisoo pituudeltaan tunnetun henkilön vieressä. Iät on laskettu kaavalla vaalivuosi - syntymävuosi. Loppuvuodesta syntyneet ovat saattaneet joskus olla vaalipäivänä merkittyä ikää vuotta nuorempia, mutta tällä ei ole käytännössä merkitystä.

Malliksi alkuun viimeisin vaali, joka ei kuulu ennusteen piiriin:

1948:
Harry S. Truman, 64 v, 175 cm ja Alben W. Barkley, 71 v, 179 cm -
Thomas E. Dewey, 46 v, 172 cm ja Earl Warren, 57 v, 180 cm
Tässä tappelussa vaalit voittanut parivaljakko häviäisi. Kuinka ollakaan, se oli myös viimeinen presidentinvaalikamppailu, jolloin televisio ei vaikuttanut tuloksiin. 40-luvun lopussa televisiolähetyksiä oli USA:ssa vain muutamissa kaupungeissa, kun taas jo 50-luvun alussa televisio yleistyi siinä määrin, että 1955 jo yli puolessa maan talouksista oli televisio. Tappelussa vaalit voittanut Truman-Barkley -parivaljakko olisi ottanut selkäänsä. Molemmat vastustajat olivat heitä nuorempia ja fyysinen koko oli suunnilleen sama. Truman oli kyllä röyhkeä mies tarvittaessa, mutta niin oli Warrenkin. Ikä ratkaisee ja siinä Dewey-Warren -parivaljakolla oli keskimäärin peräti viidentoista vuoden etu.

Ja sitten kuusitoista varsinaista tapausta:

1952:
Dwight D. Eisenhower, 62 v, 179 cm ja Richard Nixon, 39 v, 182 cm -
Adlai Stevenson, 52 v, 178 cm ja John Sparkman, 53 v, 176 cm
Kaksi vähän isompaa miestä vastaan kaksi pienempää miestä. Ja kuka uskaltaa lähteä tappelemaan viiden tähden kenraali Eisenhoweria vastaan, kun kaverina on kaikkien aikojen härskeimpänä presidenttinä pidetty Richard Nixon, sitäpaitsi nuorin ja suurin mies nelikosta?

1956:
Dwight D. Eisenhower, 66 v, 179 cm ja Richard Nixon, 43 v, 182 cm -
Adlai Stevenson, 56 v, 178 cm ja Estes Kefauer, 53 v, 190 cm
Sama tappelu kuin viimeksi muuten, mutta Sparkman on vaihdettu neljä vuotta nuorempaan ja selvästi isompaan Kefaueriin, joka on kuvista päätellen ainakin 10 cm Stevensonia pidempi. Kylläkin rakenteeltaan aikamoinen kukkakeppi, ketjupolttaja ja kova ryyppäämään. Sai sydänkohtauksen ja kuoli muutama vuosi vaalien jälkeen. Vähän tiukempi matsi kuin viimeksi, mutta Stevensonin tiimi häviää taas.

1960:
John F. Kennedy, 43 v, 183 cm ja Lyndon B. Johnson, 52 v, 192 cm -
Richard Nixon, 47 v, 182 cm ja Henry Cabot Lodge, 58 v, 187 cm
Edellisten kaksien vaalien tehokkain tappelija Nixon jää tällä kertaa armotta alakynteen, koska on ikääntynyt ja vastaan kävelee kaksi edellisiä vastustajia suurempaa sekä nuorempaa miestä. Kennedy on sitäpaitsi palkittu sotasankari ja Johnson teksasilainen karjapaimen. Kumpi tahansa hävinneestä parivaljakosta ottaisi takkiinsa kummalta tahansa voittajista.

1964:
Lyndon B. Johnson, 56 v, 192 cm ja Hubert Humphrey, 53 v, 180 cm -
Barry Goldwater, 55 v, 180 cm ja William E. Miller, 50 v, 172 cm
Kaikki ottelijat ovat viisissäkymmenissä. Heistä vanhin, suurin ja likaisin on Johnson. Miller on kuvista päätellen selvästi Goldwateria lyhyempi eikä mitenkään lihaksikas. Selvä tapaus.

1968:
Richard Nixon, 55 v, 182 cm ja Spiro Agnew, 50 v, 188 cm -
Hubert Humphrey, 57 v, 180 cm ja Edmund Muskie, 54 v, 193 cm
Nixon on suunnilleen samanikäinen kuin Humphrey eikä kovin paljon isompi. Toisaalta hän on takuulla härskimpi ja lienee paremmassa kunnossa kuin vastustajansa. Agnew ja Muskie ovat molemmat isoja kavereita. Agnew on neljä vuotta nuorempi, mutta vähän lyhyempi. Kummallakaan ei ole elintasovatsaa, painoa lienee saman verran, koska Agnew on hieman rotevampi. Hänellä on myös näyttöä taistelukyvystä, Pronssitähti jalkaväkisotilaana toisessa maailmansodassa. Nixon - Agnew vie tämän tappelun.

1972:
Richard Nixon, 59 v, 182 cm ja Spiro Agnew, 54 v, 188 cm -
George McGovern, 50 v, 185 cm ja Sargent Shriver, 57 v, 179 cm
Tämä on matseista tähän asti selvästi tiukin, mutta isommat miehet Nixon ja Agnew voittavat niukasti. Nixon on iästään huolimatta edelleen hyvässä kunnossa, hän suunnitteli presidenttiehdokkuutta vielä kahdeksan vuotta myöhemminkin.

1976:
Jimmy Carter, 52 v, 177 cm ja Walter Mondale, 48 v, 180 cm -
Gerald Ford, 63 v, 183 cm ja Bob Dole, 53 v, 187 cm
Tässä tappelussa häviävät isommat miehet. Ei auta, vaikka Gerald Ford oli nuoruudessaan maan paras jenkkifutari yliopistotasolla. Jimmy Carter on yli kymmenen vuotta nuorempi ja fyysisesti hyväkuntoinen. Myös Mondale on nuorempi kuin Dole. Ja ennen muuta: Bob Dolen toinen käsi on halvaantunut ja täysin käyttökelvoton.

1980:
Ronald Reagan, 69 v, 185 cm ja George H. W. Bush, 56 v, 188 cm -
Jimmy Carter, 56 v, 177 cm ja Walter Mondale, 52 v, 180 cm
Bush ja Carter ovat samanikäisiä ja varmaan samankuntoisia, mutta Bush on puolta päätä pidempi. Reagan on vanhempi kuin Mondale, mutta isompi ja Mondalen fyysinen olemus ei vakuuta, kun taas Reagan on roteva ex-filmitähti.

1984:
Ronald Reagan, 73 v, 185 cm ja George H. W. Bush, 60 v, 188 cm -
Walter Mondale, 56 v, 180 cm ja Geraldine Ferraro, 49 v, 162 cm
Reagan - Bush kaksikko on vanhentunut neljä vuotta, mutta niin on Mondalekin - ja ennen muuta Mondalen parina on vain vähän yli 160-senttinen keski-ikäinen nainen. Ei haastetta.

1988:
George H. W. Bush, 64 v, 188 cm ja Dan Quayle, 41 v, 182 cm -
Michael Dukakis, 55 v, 173 cm ja Lloyd Bentsen, 67 v, 185 cm
Bush on nuorempi, isompi ja parempikuntoinen kuin Bentsen. Quayle on nuorempi, isompi ja parempikuntoinen kuin Dukakis. Se siitä.

1992:
Bill Clinton, 46 v, 188 cm ja Al Gore, 44 v, 185 cm -
George H. W. Bush, 68 v, 188 cm ja Dan Quayle, 45 v, 185 cm
Gore ja Quayle ovat samankokoisia ja -ikäisiä, mutta Gore on jykevämpirakenteinen. Myös Clinton ja Bush ovat samankokoisia, mutta Clinton on yli 20 vuotta nuorempi. Helppo tapaus.

1996:
Bill Clinton, 50 v, 188 cm ja Al Gore, 48 v, 185 cm
- Bob Dole, 73 v, 187 cm ja Jack Kemp, 61 v, 185 cm
Melkein kenen tahansa muun parina Jack Kemp olisi voittaja, koska hän on entinen ammattilaisurheilija - jenkkifutiksen pelinrakentaja NFL:ssä. Mutta yksikätinen, yli 70-vuotias Dole? Kemp itsekin on yli kymmenen vuotta vanhempi kuin kumpikaan vastustajista eikä heitä isompi. Ei mahdollisuuksia.

2000:
George W. Bush, 54 v, 182 cm ja Dick Cheney, 59 v, 173 cm -
Al Gore, 52 v, 185 cm ja Joe Lieberman, 58 v, 175 cm
Tässä on hyvin tasainen ottelu. Gore on hieman nuorempi, hieman pidempi ja hieman painavampi kuin Bush. Varapresidenttiehdokkaat ovat suunnilleen samanikäisiä ja samanpituisia, mutta Cheney on selvästi jykevempitekoinen. Löisin roponi kuitenkin Bush-Cheney -parivaljakon puolesta siksi, että Bush on nelikon kovakuntoisin ja kestävin. Vaan kuinkas loppujen lopuksi vaaleissa kävikään: Gore-Lieberman sai enemmän ääniä, mutta Bush-Cheney enemmän valitsijamiehiä ja voitti.

2004:
George W. Bush, 58 v, 182 cm ja Dick Cheney, 63 v, 173 cm -
John Kerry, 61 v, 193 cm ja John Edwards, 51 v, 180 cm
Tämä on sarjan ainoa poikkeus. Kerry ja Bush ovat molemmat hyväkuntoisia, Kerry on suurempi mutta vähän vanhempi. Vaaka kallistuisi niukasti Kerryn eduksi. Sen sijaan varapresidenttiehdokkaiden kohdalla peli on täysin selvä. Cheney on yli kymmenen vuotta vanhempi ja selvästi pienikokoisempi kuin muutenkin urheilullisemmalta vaikuttava Edwards. Ainoa selitys voitolle on se, että istuvalla hallitsijaparilla on "korkean maaston etu" puolellaan.

2008:
Barack Obama, 47 v, 185 cm ja Joe Biden, 66 v, 183 cm -
John McCain, 72 v, 175 cm ja Sarah Palin, 44 v, 165 cm
Kaksi suurempaa kaveria vastaan pienempänsä, joista toinen on yli 70-vuotias sotainvalidi ja toinen on nainen? Ei mitään mahdollisuuksia.

2012:
Barack Obama, 51 v, 185 cm ja Joe Biden, 70 v, 183 cm -
Mitt Romney, 65 v, 187 cm ja Paul Ryan, 42 v, 185 cm
Paperilla Romney on isompi ja nuorempi kuin Biden, Ryan on samankokoinen ja nuorempi kuin Obama. Lisäksi Romneylla ja Ryanilla on molemmilla urheilullinen tausta. Mutta vanha nyrkkeilyn sääntö on: älä koskaan lyö vetoa valkoisen puolesta mustaa vastaan. Ja onhan Obamallakin urheilutaustansa.

Ja sitten tämänkertaiseen otteluumme:

2016:
Donald Trump, 70 v, 188 cm ja Mike Pence, 57 v, 180 cm -
Hillary Clinton, 69 v, 166 cm ja Tim Kaine, 58 v, 178 cm
Kaine - Pence kuulostaa tasaväkiseltä. Näin ollen Trump ratkaisee tappelun voitokseen helposti Clintonia vastaan.

Pahoitteluni, suomalainen media. Alkakaa valmistautua kirjoittamaan sanapari "Presidentti Trump".

Päivitys 15.8.2020: Ja kuinkas sitten kävikään: Presidentti Trump. Sitten tämänvuotinen ennuste:

2020:
Donald Trump, 74 v, 188 cm ja Mike Pence, 61 v, 180 cm -
Joe Biden, 78 v, 182 cm ja Kamala Harris, 56 v, 157 cm
Trump on neljä vuotta nuorempi kuin Biden, pidempi ja rotevampi. Pence on viisi vuotta Harrisia vanhempi, mutta mies ja yli 20 cm pidempi. Tämä ei olisi tappelu, vaan pahoinpitely. Suhteellisen tasavertaiseksi ottelun saisi, jos joko Trump tai Pence tappelisi yksin parivaljakkoa Biden - Harris vastaan. Silloin en osaisi sanoa, kumpi voittaisi.