Kuluvan kesän aikana on taas tullut erinäisistä syistä ajettua tuhansia kilometrejä pitkin Suomen maanteitä. Liikenteessä näkee erilaisia toimintatapoja, rikkomuksia, kohteliaisuutta ja ajattelemattomuutta. Joskus toiset tienkäyttäjät tuppaavat käymään hermoille. Tässä listauksessa on kymmenen ajotyyliä, jotka ovat omasta näkövinkkelistäni tuskastuttavia.
Listalla ei ole suoranaista välinpitämättömyyttä, vauhtihurjastelua tai kännipäissä ajamista. Ne ovat asioita, joiden jokainen tietää olevan paitsi laittomia, myös vaarallisia. Tälle listalle on koottu ajotyylejä, jotka tekevät toisten ajamisesta hankalia. Kyseessä eivät ole suoranaiset rikkeet, eivät ainakaan merkittävät sellaiset. Eivätkä kyseessä ole kuljettajien taitamattomuudesta johtuvat virheet. Jokainen tekee joskus vahingossa virheitä ajaessaan. Tämä on inhimillistä. Jotkut tekevät niitä enemmän kuin toiset. Tällaiset, paljon töpeksivät kuskit eivät pääse tälle listalle. Listalla ovat nimenomaan ajotyylit, jotka kuljettaja valitsee enemmän tai vähemmän tietoisesti. Eli tavat, joissa kuski itse ei luultavasti huomaa mitään väärää vaikka sen hänelle kertoisi. Tai ainakin väittää kivenkovaan, ettei toimi mainitulla tavalla.
Kuvituksena suuntaviittoja niin Suomesta kuin maailmalta.
Kyseessä ei ole apukoulu, vaan ihan normaali alakoulu.
10.
Ajaisin kovempaa kuin tuo
Satasen alue. Edessä on kasi-ysikymppiä ajava rekka eikä ohitusmahdollisuutta. Takapeiliin ilmestyy toinen auto. Jos se on Jussi Bemarissa/Audissa, arvaa mitä kohta seuraavalla ohituskaistalla tapahtuu lähes satavarmasti.
Alan kiihdyttää jo ennen ohituskaistan alkua, koska turvaväliä rekkaan on paljon. Vilkku päälle ja heti menoksi. Vauhti yli sataankymmeneen. Jussi seuraa perässä. Rekan ohitettuani vilkku oikealle ja takaisin omalle kaistalle. Vauhti edelleen satakymmenen, jalka pois kaasulta ja samalla Jussi on jo rinnalla ja kohta ohi. Ynnä jää eteeni ohituskaistan jälkeen ajamaan sitä samaa sataaviittä kuin minäkin.
Näitä on muitakin, mutta tyyppitapaus on tosiaan nelikymppinen Jussi Bemarissa/Audissa. Olisi kiva tietää mikä logiikka siellä Jussin korvien välissä toimii? Luuleeko Jussi ihan oikeasti että minä siinä takuulla ihan yhtä kovat tehot ja luultavasti kovemmatkin kuin hänen vekottimessaan omaavassa autossa ajelen kasikymppiä ihan vain siksi että haluaisin, joten minut täytyy ohittaa? Vai onko näkökyky niin heikko ettei hän nähnyt edessä menevää rekkaa ja kuvittelee että kiihdytin ohituskaistalla vauhtia ihan hänen kiusakseen?
Epäilen että Jussin logiikka toimii jotenkin siten, että hän kuvittelee minun pudottavan vauhtini ohituskaistan jälkeen heti takaisin kasikymppiin, koska ajoin sitä vauhtia ennen ohituskaistaakin. Olen nimittäin pari kertaa testannut ja huomannut Jussin menevän ohi, vaikka ajaisin rekan ohituksen jälkeenkin reilua ylinopeutta, vaikka sataakahtakymppiä satasen alueella. Eikä kyse tuskin koskaan ole siitä, että Jussi ajaisi reilua ylinopeutta muuten. Lähes poikkeuksetta Jussin nopeus hidastuu ohituksen jälkeen siihen sataanviiteen, jota ajan itsekin.
Tämän tien päästä ei löydy seksinukkekauppaa.
9.
Vakionopeussäädin jumissa
Tämä on siitä harvinainen tyyppi, että sukupuoli ja ikä saattavat olla mitä tahansa. Niinpä sanon häntä Leena-Valtteriksi.
Satasen alue. Kaukana edessä näkyy auto, jonka perä muuttuu koko ajan suuremmaksi välimatkan pikkuhiljaa umpeutuessa. Kohta jo niin lähellä, että pitää pudottaa oma nopeus yhdeksänkympin paikkeille, kun ei ole ohituspaikkaa. Kohta onkin uusi kyltti, risteysalue tulossa ja nopeusrajoitus putoaa kasikymppiin. Jalka nousee kaasulta ja vauhti hidastuu. Siis minun jalkani ja minun autoni vauhti. Ei edellämenevän, joka posottaa edelleen sitä yhdeksääkymppiään. Välimatka kasvaa, risteysalue menee ohi ja rajoitus palaa sataseen. Lisään kaasua ja olen kohta taas edellämenevän kannassa. Okei, kerta voisi mennä epähuomion piikkiin. Mutta sama toistuu joka ainoalla kasikympin pätkällä. Riippumatta siitä onko kyseessä risteysalueesta tai mutkaisesta tiestä aiheutuva nopeuden lasku.
Tässä vaiheessa alkaa epäillä Leena-Valtterin vakionopeussäätimen hirttäneen kiinni yhdeksäänkymppiin, koska nopeus on sama sekä satasen että kasikympin alueella. Mutta jos tulee kuudenkympin rajoitus, niin silloin nopeus putoaa - ainakin yleensä.
Tällainen paikka löytyy Uudesta-Seelannista.
8.
Hitaat reaktiot
Emiliahan se siinä edessä menee. Enintään muutama vuosi ajokokemusta ja sekin harvakseltaan. Niinpä ajetaan varovasti. Mikä tarkoittaa hitaita reaktioita. Näen edessä hitaammin menevän rekan. Nostan jo jalkaa kaasulta ja välimatka Emiliaan kasvaa. Kohta edessä välähtävät jarruvalot ja Emilia joutuu hidastamaan vauhtia rekan takia. Itse en koskekaan jarrupolkimeen ja olen kohta taas Emilian kannassa.
Pian rekka kääntyy toiselle tielle. Emilia ja minä joudumme hidastamaan kuuteenkymppiin ohittaessamme kääntyvän rekan varovasti. Aivan asianmukaista ajoa Emilialta. Ja sitten taas vauhti sataseen... eikun seitsemäänkymppiin, kahdeksaankymppiin, yhdeksäänkymppiin ja lopulta sataseen. Emilialta kestää aikansa, kunnes pään sisälle saa taas muokattua oikean nopeuden moodin. Mutta useimmiten tämä ongelma poistuu ajokokemuksen myötä.
Emilian kaksoisveli Elias ajaa muuten samoin, mutta kiihdyttää nopeammin. Sen sijaan hidastuksessa hänkään ei osaa vielä ennakoida tilanteita.
Tämä kyltti on tiettävästi jo poistettu.
7.
Seilaaja
Nopeusrajoitus on kasikymppiä. Edellämenevä Timo ajaa samaa kasivitosta kuin itsekin. Paitsi että nyt se ajaakin kahdeksaakymppiä. Ja seitsemääviittä. Eikun sittenkin yhdeksääkymppiä. Eikun seitsemääviittä. Ja nyt samaa kasiviittä kuin itsekin haluaisin ajaa, ellei olisi perkele pakko seilata samaa vauhtia kuin Timo.
Kommentti pelkääjän paikalle. Katsopa sieltä vähän vinommasta kulmasta, kun tulee mutka oikealle. Ja Salli kertoo sen minkä olin jo arvannutkin: Timolla on kännykkä oikealla korvallaan. (Jostain syystä useimmiten oikealla eikä vasemmalla, en voi tajuta miksi. Siksi Salli näkee sen pelkääjän paikalta helpommin kuin minä kuskin paikalta. Ovatko oikealla kännykkää pitävät riskialttiimpia kuin vasemmalla pitävät? Vai onko näillä kaikilla automaattivaihde?)
Siinä ei auta muu kuin pitää vähän suurempaa turvaväliä ja odotella puhelun loppumista. Timon kunniaksi on mainittava, että tämän jälkeen hän palaa lähes aina samaan ajorytmiin kuin suurin osa liikenteestä.
Jos kääntyy vasemmalle Sardiniassa, ei päädy nudistirannalle vaan tämännimiseen kylään.
6.
Niukasti alle
Useimmiten kyseessä on Sari eli keski-ikäinen nainen. Ajotapa on hyvin johdonmukainen ja kuljettaja on yleensä ihan taitava. Ei mitään nykimisiä tai seilaamista puolelta toiselle. Varmat otteet autosta. Mutta nopeus on aina tasaisesti 2-3 km/h alle rajoituksen. Kun normaali liikenteen nopeus on tunnetusti 5 km/h yli rajoituksen. Ja nopeus on nimenomaan NIUKASTI alle. Ei koskaan edes 5 km/h, vaan pari km/h tai enintään täsmälleen sallittua nopeutta. Ei mitään nopeuden seilaamista, vaan tasaisen varmaa ajoa, tilanteen niin vaatiessa Sari kyllä reagoi oikein ja pudottaa nopeuttaan asianmukaiseksi. Mutta perusvauhti on viitisen prosenttia muuta liikennettä hitaampaa.
Eihän tässä perässäajaja paljon ajassa häviä per kilometri, mutta kyllä siitäkin pidemmällä matkalla kertyy. Eikä oikein voi ohittaakaan, sillä harvassa ovat niin pitkät suorat että ohituksen voisi tehdä turvallisesti nostamatta nopeuttaan liikaa. Nykypäivänä Sarien haitta on kyllä puolittunut, kun vähänkin isommilla teillä on ohituskaistoja. Niillä ehtii kyllä ohi.
Karstulassa osataan markkinoida tontteja.
5.
Ohituskaistaennakoija
Nelikaistainen tie tai ainakin pari kilometriä pitkä ohituskaista. Edessä, kolmensadan metrin päässä on yhdeksääkymppiä ajava paku, itse ajan sataaviittä satasen alueella kuten takana tuleva Jarikin. Alan valmistautua ohitukseen. Kunhan edellämenevään on alle sata metriä, pistän vilkun vasemmalle, kiihdytän vähän nopeutta sinne sataankymmeneen, ajattelen, ja... eikun enpäs teekään niin. Sivupeilistä näen, että Jari (nämä ovat melkein aina nelikymppisiä perheenisiä) onkin vasemmalla kaistalla melkein kuolleessa kulmassa minusta takavasemmalla. Juuri ja juuri sivupeilistä nähtävillä, mutta ei vielä silmäkulmasta. Tai toisinpäin: juuri ja juuri silmäkulmassa, mutta ei enää sivupeilissä. Nopeuden ollessa ehkä juuri se satakymmenen eli ei ehdi minun ohitseni ennen kuin törmäisin edellä menevän takapuskuriin, mutta siten jo rinnalla etten voi enää siirtyä hänen eteensä.
Ja matkaa on vielä kolmesataa metriä edellämenevään. Kuvitteleeko Jari että tämä moottoritie loppuu kesken? Vai mikä helvetin järki on siirtyä ohituskaistalle kilometriä etuajassa, kun ei kuitenkaan aja minua kovempaa. Ja nyt joudun jo nostamaan jalkaa kaasulta, hidastamaan ysikymppiin koska Jari ei kiihdytä yhtään enempää ja edellämenevä on jo kohta turvavälin päässä.
Suolijoelta vielä syrjemmälle.
4.
Perässäroikkuja
No mutta Villehän se siellä. Siis taustapeilissä. Niin lähellä, että erottaa etuhampaiden välissä sinne lounaalta jääneen broilerinpalan. Villen näkövinkkelistä pahin liikenneturvallisuusriski aiheutuu niistä kuskeista, jotka ajavat liian lähellä edessä. Mikäli Ville joskus harvoin poistuu autostaan, niin hänet tunnistaa helposti. Hän on nimittäin Harri Kirvesniemen negatiivi. Hartsalla oli aina pää kallellaan oikealle. Villellä se on vasemmalle jopa kävellessä, koska hän on ajaessaan kyttäämässä koko ajan ohituspaikkaa ja pää jumiutuu vähitellen tuohon asentoon.
Jos Villen kunniaksi voi jotain sanoa, niin hän ei yleensä roiku pitkään perässä, vaan menee heti ohi paikan tarjoutuessa. Eikä yleensä ota edes tarpeettomia riskejä, vaan osaa kyllä ohitustekniikan. Paitsi tietysti ennakointia, sillä pysymällä kelpo turvavälin päässä hän ehtisi ennen ohittavalle kaistalle siirtymistä nostaa nopeuseron suuremmaksi.
Ei nyt ihan täyttä kymppiä voi antaa arvosanaksi.
3.
Tuosta en kerkeä, mutta tuosta kyllä
Edessä on rekka. Ja sen takana pari henkilöautoa, itse olen kolmantena. Jonossa on neljäskin auto. Edessä avautuu suora. Aivan liian lyhyt sitä varten, että lähtisin rekasta ohi. Liian lyhyt siihenkin, että heti rekan perässä menevä ehtisi rekasta ohi. Mutta juuri sopivan mittainen siihen, että takana oleva neljäs auto ehtii minusta ohi. Jolloin joudun Tonin (nämä ovat yleensä kolmikymppisiä miehiä) kiilatessa väliin hidastamaan, vaikka olenkin pitänyt asianmukaista turvaväliä. Luuleeko Toni tosiaan että minä ajelen kahdeksaaviittä satasen alueella ihan huvin vuoksi enkä siksi että edessä on hitaammin meneviä?
Pahinta on se, kun kohta Toni pääsee rekan taakse kahden edellämenevän päästyä rekan ohi / käännyttyä sivutielle / Tonin ohitettua ne edellämenevät. Yleensä nimittäin Tonin kulkupelissä on huonompi kiihtyvyys kuin omassani. Niinpä Tonilta menee luultavasti yksi sellainen ohituspaikka sivu suun, jossa itse pääsisin rekan ohi turvallisesti. (Tai minun kohdallani luultavasti ei näin käy, koska olen vainoharhainen ohituspaikkojen suhteen, mutta useimpien muiden kohdalla näin tapahtuisi.) Eikä Tonin ja rekan väliin viitsi kiilata, koska a) silloin olisin yhtä taukki ja b) yleensä siinä ei ole riittävää turvaväliä muutenkaan.
Ö:n pilkut on joku huumoriveikko lisännyt.
2.
Ehdinpäs ohi
Taustapeiliin ilmestyy auto, joka ajaa vielä selvempää ylinopeutta kuin itse ajan (se normaali 5 km/h). Heti ensimmäisellä ohituspaikalla Jani-Petteri (nämä ovat lähes aina nuoria miehiä) hurauttaa teinicorollallaan ohi. Ja kilometrin päästä joudun itse jarruttamaan, kun Jani-Petteri seisoo keskellä tietä vilkku vasemmalle odottamassa, että vastaantuleva letka menisi ohi ja pääsisi kääntymään sivutielle.
On tietysti mahdollista, että Jani-Petteri olikin matkallaan pidemmällä kuin luuli ja ohitti vahingossa. Epäilen kuitenkin vahvasti, että useimmiten kyseessä on pelkkä ajattelemattomuus eli ei ymmärretä millainen riesa tämmöisestä ohituksesta on muille tielläliikkujille liikennerytmin rikkojana. Ja onhan jokainen ohitus jo riski sinänsä, vaikka sen tekisi kuinka hyvin tahansa.
Joudun säännöllisesti kääntymään vasemmalle risteyksestä, jota edeltää parin kilometriä aiemmin ohituskaista. En koskaan ohita siinä edes edellä menevää rekkaa (tai oikeastaan varsinkaan rekkaa), koska on hyvin mahdollista että parin kilometrin päästä ohittamani auto joutuu hidastamaan, kun itse odotan risteyksessä kääntymismahdollisuutta.
Tällainen joki ylitetään Kaliningradin lähistöllä.
1.
Suoraa tietä
Edellä horisontissa näkyy auto. Ehkä puolen kilometrin päässä. Etumatka pysyy vakiona. Sitten tulee mutka ja auto katoaa näkyvistä. Mutkan jälkeen tulee suora, jolla edeltäjä näkyy taas. Välimatkaa onkin enää 400 metriä. Silloin jo arvaa että jaaha. Tämä on taas näitä. Siellä se Kyllikki jälleen ajelee. Nämä kuskit ovat nimittäin poikkeuksetta jo myöhemmän keski-iän ylittäneitä naisia. Eivät toki kaikki myöhemmän keski-iän ohittaneet naiset näin aja, mutta kaikki näin ajavat ovat kyllä olleet myöhemmän keski-iän ohittaneita naisia.
Kun edessä on suora tie, vauhti on rajoituksen mukainen tai yleensä 5 km/h yli, joskus jopa reilumminkin. Vaan antaapa olla kun eteen tulee mutka, miten loiva tahansa. Tai ainakin sellainen että siinä on keltainen viiva (joo tiedetään että nämä muuttuvat nyt valkoisiksi kun täällä tahdotaan toimia yhtä tyhmästi kuin muualla Euroopassa). Silloin nopeus putoaa noin 10-20 % perusvauhdista. Eli kasikympin alueella sinne seitsemänkympin tienoille tai alle, vaihtelua on sekä yksilöstä että mutkan jyrkkyydestä riippuen. Tai jos suoralla tiellä on vastaantulija, niin taas nousee jalka kaasupolkimelta. Tässä tapauksessa nopeuden pudotus on hieman pienempi, yleensä noin 5-10 % perusvauhdista eli kasikympin alueella sinne seitsemäänviiteen.
Joka tapauksessa Kyllikki ajaa vähän yli sallittua nopeutta jos tie on suora eikä ole vastaantulijoita. Toisin sanoen silloin, kun takaa tuleva voisi ohittaa. Mutta ei ole tarvetta, kun nopeus on sopiva. Ja olisi sitä paitsi laitontakin, kun pitäisi päästellä selvää ylinopeutta. Vaan Kyllikin nopeus putoaa sietorajan alapuolelle välittömästi kun ohitusmahdollisuutta ei ole eli joku tulee vastaan tai ajetaan mutkassa.
Olen aivan varma, että tällainen toiminta ei ole millään tasolla tietoista. Sen nimittäin huomaa tavasta, jolla muutos tapahtuu. Hitaasti. Eli jalka nousee kaasulta vähitellen. Missään tapauksessa nopeus ei hidastu jarruttaen eikä edes siten, että jalka nousisi kaasulta heti. Ei, vaan vastaantulijan tai mutkan lähestyessä Kyllikin jalka koukistuu pikkuhiljaa varpaat polvea kohti. Tilanteen päätyttyä painuakseen taas pikkuhiljaa entiseen asentoonsa vapaan suoran auetessa. Ei heti, vaan taas hiljalleen.
Tämä ei ole Pohjanmaalla sijaitseva entinen kunta Tiukka, vaan Keski-Suomessa sijaitseva samanniminen paikka.
15 kommenttia:
Koko lailla tuttuja kuskityyppejä. Suurempien teiden ulkopuolelta toisin esille vielä kuskin jota itse kutsun termillä ”körötteläättöri”. Muistuttaa sitä ykköstyypin Kyllikkiä mutta ajaa mutkaisilla teillä säännöllisesti kuuttakymppiä vaikka rajoitus on 80 ja ajaa koko ajan hyvin lähellä keskiviivaa.
Olen muuten tuuminut jo pitkään että autoissa on nykyisin liikaa tehoa. Sen seurauksena tietyt kuskit luottavat tehoon aivan liikaa ja seurauksena on sitten aivan järkyttäviä kamikaze-ohituksia. ”Kyllä mä tosta kerkeen…”.
Tiukka sijaitsee Pohjanmaalla, löytyy wikipediasta. Laitoin googlemapsiin pelkästään "tiukka" ja se löysi kyseisen kylän. Yritin hieman etsiskellä risteyksistä tuota kylttiä, mutta löysin ainoastaan "Tiukka 5"-kyltin. Tuo sinun kuvasi tosiaan voi olla käsitelty, koska kyltin valkoiset osat näyttävät epäilyttävän virheettömiltä. Kyltissä luulisi näkyvän kuluneisuutta, ellei ole aivan uudesta kyse.
Takavuosina työkaveri kertoi ajavansa “sallittua” 15 km/h ylinopeutta. Nyt näyttäisi sallittu ylitys siis olevan 5 km/h. Ylinopeussakkoa tulee pienemmästäkin ylityksestä, mikä on selvästi rauhoittanut liikennettä nopeusvalvotuilla teillä. Siellä ei kovin moni pumppaa ajaen kameroiden välillä reipasta ylinopeutta ja polttaen jarruvaloja juuri ennen kameraa, vaan porukka tyytyy ajamaan yllättävän tasaisesti nopeusrajoituksen mukaan.
Ohituskaistat auttavat purkamaan paineita. Esimerkiksi talvella nelostiellä on nopeusrajoitus 80 km/h. Rekat ajavat rajoittimen mahdollistamaa maksiminopeutta, eli noin yhdeksääkymppiä tuntien hyvin kamerapaikat. Satasen ohituskaistalla voi näitä ja formulakuskeja päästää ohi ja parantaa ainakin omaa ajorauhaa. Ei kannata karistaa rekkaa ohituskaistalla ajamalla satasta, sillä ohituskaistan jälkeen se olisi kohta taas peräkontissa. Se ei ole kummallekaan osapuolelle mukavaa.
Nopeusrajoituksen lieväkin ylitys on erityisesti taajamissa tappava liike-energian lisääntymisen takia. On todettu, että jalankulkijalla on mahdollisuus selvitä hengissä auton törmätessä häneen vauhdilla 50 km/h. Jos vauhtia on 60 km/h, on hengenmenetys käytännössä varma. Riippuvuus on yllättävän jyrkkä, vaikka kuski ei sitä tunnistaisikaan.
Yrjöperskeles: Jep, tuttu tyyppi pikkutieltä. Kyllikki kääntynyt pois pääväylältä. Kamikaze-ohitukset ovat oman kokemukseni mukaan vähentyneet nuoruusvuosilta (en siis terkoita että olisin itse ne lopettanut - olen jopa ylivarovainen ennen kuin lähden mutta kun lähden, niin lähden täydellä kiihdytyksellä). Voi tietysti olla, että ajelen nykyään vähemmän sellaisilla läpikulkureiteillä, joilla kamikazet ovat liikkeellä.
Tuumailija: Joo, katselin minäkin Google Mapsista tätä juttua kirjoittaessa enkä löytänyt mistään risteyksestä sopivaa kilometrimäärää Tiukkaan. Siksi epäilen kyltin olevan väärennös.
MikkoK: Muutama huomautus on tosiaan tullut tuollaisesta alle 10 km/h ylityksestä kameraan posauttaessa. Yleensä paikassa jossa nopeusrajoitus on juuri muuttunut alemmaksi eikä vauhti ole vielä ehtinyt hiljentyä.
Ohituskaistateillä en käytännössä koskaan ohita hitaammin menevää muualla, vaan jään odottamaan ohituskaistaa. Hieno keksintö.
Nopeuden kasvaessa liike-energia kasvaa suhteessa toiseen potenssiin, E = ½mv^2. Jos nopeus kasvaa viidestäkympistä kuuteenkymppiin eli 20 %, liike-energia kasvaakin 44 %. Tämähän opetetaan autokoulussa, sillä liike-energian kasvu siirtyy suoraan jarrutusmatkan kasvuksi. Se mitä ei varmaan opeteta, on se, että nopeuden kasvaessa törmäyksessä tapahtuvien kudos- ja murtumavaurioiden suuruus kasvaa kutakuinkin suhteessa neljänteen potenssiin. Eli nopeuden noustessa 20 % kropan vauriot 2,07-kertaistuvat. Mikä selittääkin viidenkympin ja kuudenkympin vaarallisuuseron.
Kyllä tuo Tiukka-kyltti on oikea, olen itse ottanut siellä joskus selfien läpällä.
Se on Virtain suunnalla, tässä linkki:
https://www.google.com/maps/@62.1692223,23.584617,3a,75y,149.2h,87.26t/data=!3m6!1e1!3m4!1s85PKx76GpWcEgER0xVwNGg!2e0!7i13312!8i6656
Jyväskylään talvella ajettaessa on ohituskaistat jätetty auraamatta. Enää en uskalla niihin pöperöihin ajaa. Valtion varojen haaskausta, kun koko tie ei ole koko ajan käytettävissä.
Tuttuja kaikki, hajahuomioita:
9 Noinkohan niillä on vakionopeussäädintä. Ajotapa on tuttu ja helevetin ärsyttävä. Joskus ammoin joku pappa ajeli näin, olin kyydissä ja kysyin syytä siihen, vastaus: Ladan toinen kaasuttimen kurkku aukeaa 90 kohdalla. Toden totta, niinhän se teki. Niin, että säästäväinen ajotapa. Mutta miksi ajelevat ruiskuautoilla edelleen samaan mallin?
Myös mersuilijat, pikkudieselillä ajavat / ajoivat samaan malliin.
Erikoisen saatanallisperkeleellistä on tämmöinen ajotapa päivittäisellä 100 - 80 - 100 - 80 - 60 - 80 - 120 taipalellani. Jatkuvasti jaloissa, jos semmoisesta pääsee ohi, roikkuu se hetken kuluttua takapuskurissa.
Ärsyttävyyden lisäksi on ko. ajotapa tarpeettoman riskialtis. !00-alueella ohituksia aiheuttava. 80-alueella ylinopeussakkoja aiheuttava ja ylinopeudesta riskejä. Moottoritiellä alinopeuden ajaminen on riskialtista sekin, erityisesti liittyminen liikennevirtaan kovin paljon poikkeavalla nopeudella.
Ovatkohan näkövammaisia, merkkien huomiointi hukassa?
8 Nämä on kai säästäväisiä. Muistelevat ekan öljykriisin aikuisia neuvoja. Pitää ajaa kuin kaasupolkimella olisi kananmuna. Se, että rivakka kiihdytys ja sitten tasainen ajo kuluttaa vähemmän ei ole vielä kaikille valjennut. Vastahan se kahdensankymmenluvulla kerrottiin. Ehkä pelkäävät rajun kiihdytyksen saavan sen kotteronsa karkaamaan käsistä.
1 Nämä on kyllä ärsyttävyyden huippuja. Ylensä iskevät vähän pienemmällä / huonommalla tiellä, kun pitäis olla jo tai muuten kiire. Tuntuu, että Lahti - Tampere tiellä päivystää näitä lauma. Vieläkin muistissa kun tampereelta lähtiessä kangasalan kohdalla tuli perä edellä vastaan tämmöinen, heti harhalassa pääsi ohi. Oli helevetinmoinen kiirus nastolaan. Kameroita tie täynnä muutenkin, vastaantulijoita piisas. Ja aikataulu oli oikeasti hieman kireä. Vuosia sitten mutta muistissa edelleen.
Tomtomin kamerahälytys on kyllä hieno juttu. Nimittäin pelastaa kamerajarrutteliajalta. Jono kulkee sataaviittä, yks kaks jarruttaa seitsemäänviiteen - kamerajarruttelija panikoi jonon keulilla. Kun tomtom vinkaisee, tietää varautua jarrutteluun. Samoin säästää kamera-ansoilta ja höperyydestä johtuvilta vahingoilta.
Pyssymies
Minua ainakin harmitti eniten Tsadin liikennevalokulttuuri. Lähes kaikkien Jaskan esiinnostamien nimimerkkien kuskien liikkeelle lähtö liikennevaloista sujui näin: valon vaihtuessa vihreäksi auto lähti ykkösruudusta kiireettä. Seuraavat autot lähtivät kukin vuorollaan heti, kun kääntymiskaista oli varmasti vapaa (social distancing) edellisen auton jäljiltä. Yksillä vihreillä jopa 3 vaunua pääsi uudelle kaistalle nauttimaan vapaasta ajosta, turvallisesti.
Liikenneonnettomuuksista. Montako ihmistä on Suomessa kuollut auton törmätessä häneen 50 km/h vauhdilla ja vastaavat luvut 60 km/h törmänneille. Tilastoja (mielellään oikeustieteelliseen ruuminavaukseen perustuvin kuolemansyyn selvitykseen perustuen)?
Moottori-lehteä tuli Autoliiton jäsenenä lueskeltua viime vuosituhannella. Tilanne ei epikriisisivuilla näytä muuttuneen verrattuna tuoreempiin lehtiin. Kuolemaan johtaneissa onnettomuuksissa syynä olivat useimmiten rattijuoppous, nuorten pikataivalnäytökset sekä seniorikansalaisten kolmion takaa isolle tielle kääntyminen, joka näytti aivan autottomalta, paitsi.
Raatoluku koronan osalta Suomessa 333. Ja rajaton kulku. Samalla raatoluvulla liikenteessä samalla aikavälillä: autojen käyttö rajoitettu eli sallittu vain vihapuhepoliiseille, ministereille, parille sadalle napinpainajalle ja etnisesti valveutuneille intersektionaaliseti pisteytyksessä määrärajan ylittäneille.
Korona toki jää koronadenialistien tilastoissa kirkkaasti jälkeen kausiflunssan kaatoluvuista. Nyt odotellaan sitä uutta epidemiaa, sitä syyskauden flunssaa. Jos se tappaa kuin Espanjan tauti, se on kausiflunssa. Jos kaatoluvut niukemmat, olkoon se korona 2.0.
Denguekuumetta saadaan Suomeen yleensä tuliaisena ulkomaanreissuilta. Toki tapauksia kuumeineen Suomessakin esiintyy, mutta kuolemia ei taida juuri olla. Voidaan siis todeta hallituksen onnistuneen erinomaisesti Denguekuumeen ehkäisytoimenpiteissä. Kiitokset heille siitä!
Muutamien kyselyjen mukaan perseessäroikkujat ovat se ärsyttävin autoilijaryhmä. Niin minunkin mielestäni. Vakkari auttaa aika paljon, mutta silti tietoisuus siitä, että äkkijarrutus aiheuttaa väistämättömän peräänajon kaikkine seurauksineen vituttaa jo etukäteen.
Pitäisi kai hankkia kamerat, myös taakse.
Timppa
Kohta 6: Siinä säästää niin polttoainetta, renkaita, moottoria, voimansiirtoa. Ja myös jonkun kaipaamat nopeat kiihdytykset rasittavat moottoria ja voimansiirtoa. Aina.
Nimetön 9.46: Suurkiitokset! Ei käynyt mielessä, että Suomessa on toinenkin Tiukka kuin se entinen kunta Pohjanmaalla. Tuo kyltti löytyy Google Mapsista mainitsemastasi paikasta. Pääteksti korjattu.
Nimetön 12.34: Ohituskaistat aurataan - ainakin oman kokemukseni mukaan - sitten jos on aikaa. Eipä niitä yleensä talvella olekaan niin suuri tarve käyttää. Ja lumipyryllä ohituskaistoille ei tosiaankaan ole mitään asiaa.
Pyssymies: 9. Ei ole vakionopeussäädintä, eivät ainakaan käytä sitä. Lievää huojuntaa nopeudessa on ja se paljastaa.
8. Ha. Totta, jumittuneet jonnekin vuoden 1973 öljykriisiin.
Veijo Hoikka: Moottori-lehdessä on tosiaan hyviä juttuja noista kuolonkolareista ja ne ovat useimmiten mainitsemasi listan mukaisia. Lopussa on sitten aina suositus siitä mitä pitäisi tehdä tällaisten onnettomuuksien välttämiseksi. Yleensä aiheellisia, mutta joskus kyllä täysin väkisin väännettyjä.
Timppa: Kojelautakamerasta olisi saanut muutaman kerran hyvää kuvaa tähänkin blogiin liitettyä, mutta en ole tohtinut.
Trilisser: En tiedä, mutta minulle on kerrottu että nopea kiihdytys on säästeliäämpi kuin hidas. Sen sijaan on ilmiselvää, että hidastaessa tasainen, ennakoiva hidastus on parempi. Suurilla vaihteilla vähän hitaammin ajaminen säästää konetta ja löpöä, mutta noin tuhannen kilometrin välein pitää ajaa muutama kilometri kolmosella kahdeksaakymppiä jotta karstat karisisivat koneesta. Jatkuvasti matalilla kierroksilla ajaessa karstaa kertyy ja se muuten tulee kalliiksi, jos ongelma eskaloituu.
Vielä puuttuu "Minuahan et ohita!"-tyyppi. Ajonopeus poikkeuksetta suurin sallittu mittarin mukaan ja jono perässä jatkuu horisonttiin. Ohituskaistalla nopeus 120 km/h tai enenmmän. Ohituskaistan jälkeen jarruvalot loistaa punaisena, kun tiputetaan taas alinopeuteen ja jono takana vaan kasvaa. Ai että...
Kohtuullisen nopea kiihdytys säästää polttoainetta. Sen moottorin & voimansiirron kulutusta lisäävä vaikutus on käytännössä olematon. Avainsana kohtuullisen. Käytännössä tämä tarkoittaa CVT-vaihteistollisella riisikipollani noin 3000-4000 varvin kiihdytystä. Punainen alue alkaa 6000 kierroksesta. Mylly kiertää iloisesti 6500, eikä metelöi huolestuttavasti. Käsivaihteelisesti komennettaessa 7000 kuulostaa jo hieman huolestuttavalta ja tehokin alka pudota.
Tasavauhtia mentäessä 80km/h on noin 1500 - 1700 kierrosta ja satanen 1800 - 2000 kierrosta, kelistä riippuen. Kaasupoljin säätää tehoa ja sen kautta nopeutta, automaaginen vaihteisto erottaa nopeuden ja moottorin kierrokset. Sähkömoottori sekoittaa pakkaa hieman lisää, hybridi kun kiitää välillä alamäkeen & myötätuuleen 100 km/h 800 kierroksen voimin, ääneti. Takaisin tullessa parkaisee 6000 kierroksen parkaisun samassa kohdassa. Vakionopeussäädin saa aikaan välillä mielenkiintoien äänimaalman, kahdeksaakymppiä mennään ja mootori huutaa välillä 4000 kierrosta on sitten ihan vaiti, kiertää ääneti 500 kierrosta sähkön voimalla. Kaiken aikaa navigaattori näyttää 85 km/h +- 1 km/h.
Pyssymies
Tuttua tarinaa. Erityisesti kohdan 9 tyypit ovat herättäneet ihmetystä vuosikymmeniä. Olemme käyttäneet näistä nimitystä "tasanopeusmies". Ehdotan vaimolle uudeksi koodisanaksi sukupuolineutraalissa hengessä Leena-Valtteria.
Nykyautojen tekniikka auttaa monessa tapauksessa alentamaan verenpainetta:
- kuolleenkulmanvaroitin auttaa Jarin tapauksessa
- mukautuva vakionopeussäädin vähentää tressiä, kun auto seuraa edellä ajavaa. Nopeusmittarista voi seurata Sarin nopeuden vaihtelua ja miettiä sinisiä ajatuksia.
- navista voi oudommalla tiellä katsella mahdollisia ohituspaikkoja.
Nimetön 12.16: Kyseessä on Kyllikin aviomies. Itselleni on myös osunut kohdalle, mutta nykyään varsin harvoin.
Pyssymies: Itselläni on se paha tapa josta vaimo nalkuttaa, että en viitsi vaihtaa kovin herkästi pienemmälle nopeuden pudotessa.
Nimetön 7.18: Joo, tuo Leena-Valtteri lienee tällä listalla tosiaan se jonka ajatusmaailma hämmentää eniten.
Lähetä kommentti