Uusinta: Kekseliäs viikatemies

Lukijalle: Nykyään puhutaan vain koronakuolemista. Mutta on viikatemies ennenkin osannut, nykyään tuntuu vain olevan vähemmän mielikuvitusta.

Jokaiselle meistä tulee lähtö ennemmin tai myöhemmin. Useimmiten sitä kuolee tylsästi johonkin sairauteen, sairaskohtaukseen tai tavanomaisessa onnettomuudessa. Joskus viikatemiehellä on kuitenkin taipumusta osoittaa huumorintajuaan.

10. Näyttelijätyyli
Brittiläisen näyttelijä Gareth Jonesin roolihahmon TV-näytelmässä Underground piti saada sydänkohtaus. Show esitettiin vuonna 1958 ja monen tuon ajan TV-ohjelman tapaan suorana lähetyksenä. Ryhmä näyttelijöitä keskusteli kameran edessä odottaen Jonesin roolihenkilön saapumista. Jones käveli heitä kohti ja lyyhistyi yhtäkkiä maahan. Ajoitus oli hieman pielessä, kohtaus tuli suunniteltua aiemmin. Jones todettiin kuolleeksi, mutta "show must go on" ja näytelmä vietiin loppuun. Jonesin osuudet improvisoitiin.

9. Puputyyli
A-vitamiinin esiastetta karoteenia on runsaasti porkkanoissa ja se tunnetusti parantaa näköä - vai oletteko koskaan nähnyt jänistä jolla olisi silmälasit? Vuonna 1974 brittiläinen terveysfanaatikko Basil Brown päätti hankkia kunnon terveysvaikutukset ja joi lähes 50 litraa porkkanamehua 10 päivässä. (50 litraa? Kuinka helvetin paljon porkkanoita siihen vaaditaan?) Valitettavasti A-vitamiinista voi saada yliannostuksen. Tästä syystä inuitit eivät koskaan syö jääkarhun maksaa. Porkkanamäärä sai Brownin maksan sanomaan poks ja viikatemies heilautti työkaluaan.

8. Kirjahyllytyyli
Vuonna 2006 Mariesa Weberin perhe ja ystävät ihmettelivät, kun hänestä ei ollut vähään aikaan kuulunut mitään. Etsinnät eivät tuottaneet tulosta. Vanhempiensa kanssa asunut 38-vuotias nainen näytti kadonneen jäljettömiin. 11 päivää viimeisen havainnon jälkeen hänen siskonsa huomasi jalan pilkistävän kirjahyllyn takaa. Tutkimus päätyi johtopäätökseen, jonka mukaan Weber oli yrittänyt kytkeä television johtoa kirjahyllyn takana olevaan pistokkeeseen ja jäänyt jumiin. Hänen äitinsä oli kyllä havainnut "kumman hajun" muutaman päivän kuluttua, mutta syyttänyt siitä rottia. Tapaus on siinä mielessä itselleni läheinen, että huonolla tuurilla kirjahylly olisi saattanut kerran tehdä pahaa jälkeä. Nuorena huoneessani oli seinään pultatut tangot (en ikinä muista systeemin nimeä, mutta asiaa tuntevat tietävät mitä tarkoitan) ja niissä metallipidikkeillä kiinnitetyt hyllyt. Seinän alapuolella oli sänky. Eräänä päivänä tankojen pultit pettivät pidettyään sitä ennen parikymmentä vuotta. Noin kaksisataa kiloa tavaraa, lähinnä kirjoja, romahti sänkyyn. Onneksi päivällä eikä yöllä. Olin huoneessa, mutta selin sänkyyn.

7. Jyväjemmarityyli
ELO eli Electric Light Orchestra oli suhteellisen suosittu rockbändi 70- ja 80-luvuilla. Yksi bändin soittajista oli Mike Edwards. Vuonna 2010 hän ajeli kaikessa rauhassa valtatietä brittiläisellä maaseudulla pakettiautollaan. Aina siihen asti, kun pellolta vieri 600-kiloinen heinäpaali - dinosauruksenmuna, kuten niitä kutsutaan - auton päälle.

6. Ihmisoikeustyyli
Derek Kieper oli amerikkalainen yliopisto-opiskelija, joka puolusti tiukasti ihmisten oikeutta tehdä omat valintansa ilman pakkoa. Niinpä hän luonnollisesti vastusti lakia, joka pakotti käyttämään turvavöitä. Varmaan arvaattekin, kuinka viikatemies korjasi hänet vuonna 2005. Kaksi muuta autossa ollutta - kuljettaja ja toinen matkustaja - selvisivät lievin vammoin.

5. Lehmätyyli
Sitä nukkuu kaikessa rauhassa omassa vuoteessaan, kun katon läpi romahtaa lehmä. Olisihan sinänsä rauhallista kuolla nukkuessaan, mutta lehmä. Sitä paitsi brasilialainen Joao Maria de Souza ei kuollut heti, vaan hänen reisiluunsa murtui ja hän menehtyi sisäiseen verenvuotoon sairaalassa muutamaa tuntia myöhemmin. Kyseessä ei ollut Monty Python -ryhmän lehmäkatapultti, vaan läheiseltä maatilalta karannut kanttura, joka oli kävellyt jyrkkään rinteeseen päättyvälle katolle.

4. Naisautoilijatyyli
Saudi-Arabiassa naiset eivät saa ajaa autoa. Australiassa saavat. Saudit taitavat kuitenkin olla oikeammassa. 24-vuotias musliminainen oli pukeutunut oikeaoppisesti burkhaan ajaessaan karting-autoa. Burkha lepatti tuulessa ja osa siitä takertui karting-auton pyöriin. Isadora Duncan sai nykyaikaisemman seuraajan. Tapaus opetti, että naisten ei tosiaankaan pidä ajaa autoa - se on vaarallista. Tosin voisi myös todeta, että ongelma ratkeaisi, jos ei pukeutuisi jätesäkkiin. Mutta sehän on monikulttuuria.

3. Lakimiestyyli
Clement Vallandigham oli aiempi Yhdysvaltain edustajainhuoneen jäsen, joka kautensa jälkeen palasi lakimiehen tehtäviin. Vuonna 1871 hänen puolustettavanaan oli mies, jota syytettiin saluunatappelussa tehdystä murhasta. Puolustus nojasi oletukseen, jonka mukaan murhattu oli itse aiheuttanut aseen laukeamisen. Vallandigham demonstroi valamiehille, miten tapaus olisi voinut olla vahinko. Hän esitti väitetyn murhan uhria ja veti taskustaan aseen ampuen sillä samalla tyhjän laukauksen. Tai siis laukauksen, jonka piti olla tyhjä. Asianajaja kuoli seuraavana päivänä. Puolustus oli kuitenkin riittävän vakuuttava ja syytetty vapautettiin. Tätä voisi kutsua asialle omistautumiseksi ja suositella monelle muullekin lakimiehelle samaa menetelmää. Ironista on se, että vapautettu syytetty ammuttiin neljä vuotta myöhemmin kuoliaaksi baaritappelussa.

2. Hengenpelastajatyyli
Vuonna 1985 New Orleansin hengenpelastajat kokoontuivat juhlaan. Siihen oli aihetta, koska ensimmäinen uhriton uimakausi oli juuri päättynyt. Juhlien jälkeen yksi osanottajista, Jerome Moody (joka ei kuitenkaan itse ollut hengenpelastaja, vaan vieras), löydettiin hukkuneena uima-altaan pohjasta. Juhlissa oli läsnä lähes sata hengenpelastajaa, joista neljä oli työvuorossa.

1. Ihannetyyli
Nigerialainen herrasmies Uroko Onoja oli mennyt naimisiin kuudennen vaimonsa kanssa. Ymmärrettävistä syistä hän oli kovasti innostunut harjoittamaan aviollisia velvollisuuksia nuorimman vaimonsa kanssa, jolloin viisi vanhempaa vaimoa tunsivat itsensä syrjäytetyiksi. Niinpä he liittoutuivat yhteen ja vaativat hra Onojaa tekemään sen mitä miehen täytyy tehdä uhkailemalla tätä veitsillä ja muilla terävillä työkaluilla. Niinpä Onoja ryhtyi hommiin. Sivumennen sanoen, se että saa stondiksen kun uhataan veitsellä, kertoo lujasta luonteesta. Neljä ensimmäistä vaimoa sai mitä halusi, mutta viidennen tullessa vuoroon vaimot huomasivat miehen lakanneen hengittämästä. Tarina ei kerro, lerpahtiko. Joka tapauksessa viikatemies korjasi omansa. Tästä täytyy kyllä sanoa, että jos ja kun joskus on kuoltava, niin parempaa lähtöä on vaikea kuvitella. Tiedossa ei ole, mainittiinko muistokirjoituksessa fraasi "kuoli onnellisena läheisimpiensä ympäröimänä".

Sivallus CCCLXII

- Isä, jos pitäisi valita, olisitko mieluummin sokea vai kuuro?
- Kuuro, ilman muuta.
- Miksi?
- Katsos poikaseni, yleinen elämänkokemus on opettanut että naisia on paljon mukavampaa katsella kuin kuunnella.

Uutiskatsaus 16/2020

1. Osta tästä halpa maski

Ajattelin kirjoittaa suojamaskiskandaalista pidempäänkin, mutta tällä hetkellä saatavissa olevat tiedot ovat varsin sekavia. Ainoa selvä asia tuossa vyyhdissä on se, että pieleen meni.
Osittain kyseessä on varmasti jokaiselle logistiikkaa hoitaneelle tuttu ilmiö eli onnettomien sattumien summa. Jokin vain menee koko ajan pieleen vaikka kuinka yrittää ja periaatteessa toimii oikein. Tällä kertaa kävi paitsi "koko ajan huonoa tuuria", myös epäonnistunutta suunnittelua. Ei jumalauta tuollaisia kauppoja tehdä ilman näytekappaleita, laadunvalvontaa ja takuita. Ei ainakaan kiinalaisten ja epämääräisten bisneskoijareiden kanssa eikä ainakaan ennakkomaksulla.


2. Maskeerausta

Olen jo kahdesti aiemmin kirjoittanut maskipakosta, mikäli koronan leviämistä ei saada kuriin. Nyt alkaa eduskunnastakin jo kuulua tämänsuuntaista puhetta. Vieläpä varsin arvovaltaiselta taholta, eli itsekin lääkäri Päivi Räsänen nosti asian tiukasti esille. Toinen lääkärikansanedustaja Miia Laiho puolestaan näki vahvat perusteet myös Länsipohjan eristämiselle.
Räsänen kertoi kokeilleensa maskin askartelua vanhasta sukasta. Tästä tuli mieleen kelpo Pirkka-niksi: omatekoisen ja vieläpä lystikkäältä tuoksuvan kasvomaskin saa askarreltua vanhojen sukkahousujen haarakiilasta.


3. Ollako vai eikö olla?

Spice Girls -hallituksen toimet koko koronakriisin ajan - ja itse asiassa kaikissa muissakin asioissa - ovat olleet hyvin johdonmukaisia. Nimittäin nappikuulokkeiden johdon mukaisia: usein täysin hukassa ja aina vähintäänkin sekavia. Jos he ovat joskus onnistuneet tekemään oikeita asioita, ne ovat tapahtuneet armotta väärään aikaan. Esimerkiksi tämä Uudenmaan sulku. Jos sellainen piti tehdä, niin se tapahtui liian myöhään. Ja kun sellainen tehtiin, niin sen pitäisi olla vakavasti otettava eli valvotaan oikeasti kaikkia väyliä kuten aluksi tehtiin. Ja jos väylien valvontaa löysätään, niin mikähän olisi huonoin mahdollinen ajankohta tehdä se? Hei, kuningataridea! Löysätään valvontaa juuri ennen sellaista ajankohtaa, kun pääkaupunkiseudulta on tapana matkustaa muualle! Sopivasti mökkeilykauden alkaessa ja suuren juhlapyhän eli pääsiäisen alla.
Katastrofin pelasti vain kylmä ja osin sateinen pääsiäissää.


4. Mä joka päivä töitä teen

Koronasulun takia on epävarmaa, saadaanko ulkomailta tutuksi käynyttä kausityövoimaa maatalouteen. Näitä työntekijöitä on ollut lähemmäs kaksikymmentätuhatta. Nyt on sitten mahdollisesti turvauduttava suomalaisiin työntekijöihin. Uutisen otsikon mukaan kyseessä on "tuhansien hakijoiden ryntäys" maataloustöihin. Tarkemmin lukien "ensimmäisen neljän päivän aikana on tullut yli tuhat hakemusta". Noin alkeisprosenttilaskulla räknäten tämä ei ole edes kymmentä prosenttia tarpeesta. Eikä "ryntäys" todellakaan ole se sana, jolla omat tietolähteeni kuvailevat suomalaisten intoa maataloustöihin edes tällaisena poikkeusaikana.
Tämä kertoo siitä, että suomalaisessa työvoimapolitiikassa jotain on tehty perustavalla tavalla pieleen viimeisten kymmenien vuosien aikana. Eivät ennen jääneet mansikat poimimatta tai sokerijuurikkaat harventamatta, vaikka maahan ei tullut ainuttakaan ulkomaalaista kausitöihin. Tämä siitä huolimatta, että nykyään koneistuminen on edennyt entisestään ja kausityövoimaa tarvitaan entistä vähemmän. Ja ennen kaikkea tällainen kausityö tekee hyvää nuorisolle. Puhun suulla suuremmalla ja lainaan pakinoitsija Ilmari Turjaa (1901-1998):
Päätoimittaja Turja istui rappusilla, kun paikalle tuli muurarin näköinen mies syreeninoksa kädessään ja kysyi, muistaako päätoimittaja. Turja ei muistanut, mutta pitkällisen kiertelyn jälkeen tapaus palasi mieleen.
"Nythän minäkin muistin, tosiaankin, tämä äijähän siellä kävi koulutytön kanssa. Että muka toimitukseen kesätoimittajaksi. Minä sanoin, kuten muillekin, että koululaisia ei oteta ollenkaan missään tapauksessa, niiden ei pidä pyrkiä toimituksiin, liikkeisiin, konttoreihin eikä minkäänlaisiin sisä- eikä tupatöihin, heidän pitää pyrkiä ulkotöihin. ... Jolloin tytär sanoi päättäväisesti, että "Ellen minä tänne pääse, niin minä menen kesäksi tavarataloon." ...
- Mitä asiaa teillä nyt on, minä kysyin.
- Sitä vain, kakisteli mies, että se oli hänellä huono talvi sen tavaratalokesän jälkeen, aina köhää ja lääkärinhoitoa. Viime kesänä tytär meni sokerijuurikasta perkaamaan ja nyt oli niin hyvä talvi, että tyttö tuli ylioppilaaksi että keikahti. Panen - tuon - sireeninoksan - tuohon - astiaan.
Saatuaan viimeinkin kukan vaasiin eli asian toimitetuksi hän lähti.
Olen ajanut monta nuorta kesätyönhakijaa pellolle. Toivottavasti heidän kaikkien on käynyt yhtä hyvin.


5. Tasan ei käy onnen lahjat - vai onko kyse sittenkin jostain muusta?

New Yorkissa, Yhdysvaltain pahimmassa koronapesäkkeessä on havaittu koronaviruksen iskevän aivan erityisesti vähätuloisiin ryhmiin. Selityskin on ilmeinen: suorittavan tason töitä ei pysty tekemään etänä ja asuminen on ahtaampaa. Ongelman asiasta tekee se, että tämän seurauksena koronan esiintyvyys on selvästi suurempi tietyissä etnisissä ryhmissä kuin väestössä keskimäärin. Tämä puolestaan nähdään sosiaalisena epätasa-arvoisuutena. Latinoiden ja mustien todennäköisyys kuolla koronavirukseen on vähintään kaksinkertainen aasialaisiin ja valkoisiin nähden. Sosiaalisen oikeudenmukaisuuden perään kysellään kovasti. Lähdetäänpä jäljittämään erojen juurisyitä. Esimerkiksi yliopisto-opintoihin pääsymahdollisuus on latinolla tai mustalla moninkertainen verrattuna samalla tavalla menestyneeseen aasialaiseen tai valkoiseen. Pitäisi välillä kokeilla, josko sosiaalista oikeudenmukaisuutta parantaisi se, että kaikkia väestöryhmiä kohdeltaisiin samoilla kriteereillä. Jotenkin en jaksa uskoa, että mustan asianajajan riski sairastua koronaan olisi suurempi kuin valkoisen asianajajan olettaen, että parivaljakko elää samalla alueella. Tai että latinohuumediilerin riski olisi suurempi kuin kiinalaisdiilerin. Kyse ei ole rodusta, vaan siitä millaisia valintoja rodun edustajat ovat noin keskimäärin tehneet kaikesta valkoisiin ja aasialaisiin kohdistuvasta negatiivisesta syrjinnästä huolimatta.


6. Huhut liikenteeseen

Nyt se sitten tuli Suomeenkin. Ruotsin malli toteutuu koronassakin, kuten kaikki muutkin epäonnistuneet valinnat haittamaahanmuuton kanssa. Helsingin somaliväestössä on havaittu 1,8 % osuus koronatartunnoissa, kun koko väestössä se on 0,2 %. Tämä oli täysin odotettavissa, kun oli saanut lukea heidän piittaamattomuudestaan suosituksista (oliko yllätys kenellekään noin 30 vuoden kokemuksella?) ja siitä, että melkoinen osa uskoo huhujen perusteella koronalta vältyttävän sitruunalla ja inkiväärillä? Voi vain kuvitella, kuinka monta muuta on saanut tartunnan tämän piittaamattomuuden takia ja kuinka paljon tämä hoito tulee vielä maksamaan. Olisikohan aika hyötyä jotenkin ja laittaa liikkeelle huhu, että sitruunaa ja inkivääriä tehokkaampi koronanhoitokeino on muutto Afrikkaan - ovathan koronaluvut siellä Eurooppaa pienemmät.


7. Elämän peli

Koronaan menehtyneiden joukkoon osuu entistä enemmän tuttuja nimiä. Nyt lähti John Conway, Life-pelin kehittäjä. Tämä on yksi ensimmäisiä haastavampia tehtäviä, mitä jokainen tietokoneohjelmoinnin aloittaja koodaa. Ja lumoutuu siitä, kuinka monenlaisia kuvioita yksinkertaisilla säännöillä saa aikaan.


8. Veteraanikisat

Näyttää siltä, että demokraattisen puolueen presidentinvaaleissa tappion kärsiväksi ehdokkaaksi valitaan entinen varapresidentti Joe Biden, 77. Tämä on käytännössä varmaa, koska vahvimpana haastajana pidetty Bernie Sanders, 78, antoi hänelle tukensa. Nyt kun vielä Biden nimittäisi Sandersin varapresidenttiehdokkaakseen, niin olisi naurussa pitelemistä kun katsoisi kuinka suomalainen media kiemurtelee. Viime pressanvaaleissa kun Trumpia vastaan hyökättiin (sinänsä aiheesta) silläkin, että mies on liian vanha presidentiksi - virkaanastujaisten aikaan 70 ja USA:n historian vanhin virkaan astuva presidentti. Tosin hehkutus oli suhteellisen lievää, koska lehdistön ihannetyttö Hillary oli vain reilua vuotta nuorempi. Vaan tällä kertaa ikä tuskin nousee ongelmaksi, kun Biden onkin se vanhempi. Ikäeroa melkein neljä vuotta Trumpiin.


9. Loistavaa journalismia

Taloussanomat muistutti, mistä Suomi elää. Toimittaja seurasi metsässään noin vuonna 1896 kasvunsa aloittaneen kuusen matkaa tukkirekan kyydistä sahalle, sieltä satamaan ja laivassa Etelä-Koreaan. Luulin jo juttusarjan päättyneen ja tukin kadonneen omille teilleen, mutta nyt tuli pitkän tauon jälkeen sarjan päätösosa. Tukki oli löytänyt loppusijoituspaikkansa eteläkorealaisen talon kattorakenteista. Tai näin ainakin kerrottiin, koska välikatolle ei päässyt vilkaisemaan. Voihan olla, että eteläkorealaiset halusivat esitellä mallitaloa. Mutta vähät siitä, tämä juttu ansaitsisi heittämällä vuoden journalistipalkinnon.
Mielenkiintoinen seikka jutussa oli myös se, kuinka paljon informaatiota maailmassa on nykyään tarjolla. Enkä tarkoita pelkästään sitä, että yksittäisestä puusta sahattujen lautojen matkaa pystytään seuraamaan. Vaan myös sitä, että jutussa olleesta hyvin summittaisesta kartasta, läheisen kylän nimestä ja talosta otetulla videokuvalla pystyi muutamassa minuutissa löytämään Google Mapsista, missä herra Shinin talo sijaitsee. Tässä kuvassa vasemmalla alhaalla oleva vaaleanpunaruskeakattoinen talo. Ainoa epäilyksen aihe oli satelliittikuvasta puuttuva piharakennus, mutta se on ilmeisesti tehty vasta myöhemmin. Jos ette usko, niin katsokaa otsikkojutun videota kohdasta 3:52 alkaen ja verratkaa Google Mapsiin.


10. Etnistä profilointia

Ruotsalaiset kohdistavat antidopingtyönsä etenkin maahanmuuttajiin. Eikä aiheetta. Kärynneiden lista on pitkä kuin koronavuosi. Huvittaa vain suunnattomasti tuo "etninen profilointi", mikä on pannassa kaikkialla muualla.


11. Askel kulkee

Annemari Kiekara (o.s. Sandell) selvitti puolimaratonin EM-rajan. Uran pituudesta kertoo parhaiten se, että hän teki parhaat tuloksensa ennen kuin nykytähti Alisa Vainio oli syntynyt. Se lahjakkuuden määrä, mikä tuossa naisessa on, on jotain aivan käsittämätöntä. Suomessa ei ole koskaan tajuttu, kuinka mieletön saavutus on maastojuoksun MM-mitali. Sandellin jälkeen eli tällä vuosituhannella MM-mitalin on pokannut tasan yksi Euroopassa syntynyt nainen. Hänen nimensä on Paula Radcliffe.
Nykyään 43-vuotiaan Kiekaran paluu on yksi osoitus hänen lahjoistaan. Kun vuonna 2017 katsoi hänen "viimeistä" juoksuaan SM-maastoissa niin ajatteli, että nyt ne kilometrit näkyvät. Askeleessa ei ollut sitä lentoa, mitä ennen - näytti kuin V8-kone vetelisi viimeisiä köhinöitään jäykin nivelin. Sijoitus oli viides. Mutta nyt vaivat ovat ohi huolellisen kuntoutuksen ansiosta. Jos takareidet ja muu kroppa vain kestävät, saatamme nähdä ensi vuonna Kiekaran jopa olympiamaratonilla - 25 vuotta edellisen (ja ainoan) olympiaedustuksen jälkeen.


Loppukevennys: Kaikkeen sitä sotkeutuukin

Sisäradoilla on tunnetusti ahdasta. Erityisesti silloin, jos seiväshyppypaikka sattuu olemaan aivan loppusuoran alussa.

Uusinta: Kun järki seisoo

Lukijalle: Kaivakaahan mittanauha ja taskulaskin valmiiksi. Tarjoaahan Mensakin älykkyyden kotitestejä, mutta tässä on vielä näppärämpi versio oman älyn tutkimiseen. Onko lukijan erotusluku - mikä korreloi älykkyyden kanssa - enemmän vai vähemmän kuin suomalaismiesten keskiarvo 55 cm³?:

Kuten hyvin tiedetään, miehellä seisoo kaksi asiaa samaan aikaan eli järki ja meisseli. Tämä johtuu siitä, että meisselin jäykistyessä sinne tulee verta. Koska on odotettavissa tai ainakin toivottavissa, että piakkoin on suoritettava tiettyjä fyysisiä aktiviteetteja, sinne syöksyvä veri ei voi olla peräisin lihaksista. Näin ollen vapaata verta on otettava jostain muualta ja jäljelle jäävät aivot. Aivojen sisältämä verimäärä siis vähenee, joten on ymmärrettävää että ajatuksenkulku hidastuu.

Toisaalta on hyvin tiedossa, että löysän meisselin koko ei välttämättä kerro mitään jäykän meisselin koosta. Väitetään jopa, että löysillä on enemmän kokohajontaa kuin jäykillä.

Tämä voi johtua vain yksinkertaisesta syystä: joillakin miehillä meisseliin pakkautuu enemmän verta ja toisilla vähemmän. Looginen johtopäätös on se, että joillakin on varaa ottaa aivoista enemmän verta kuin toisilla. Yhtä looginen seuraus on se, että jos aivoissa on enemmän verta, miehellä on isommat aivot. Eli todennäköisesti hän on älykkäämpi. Tarkalleen ottaen tässä ei tarvitse tietenkään tarkastella koko aivorunkoa, vaan ainoastaan sitä osaa, jossa kognitiiviset kyvyt sijaitsevat. Ja se selittääkin koko ilmiön täydellisesti. Koska miehellä järki seisoo samaan aikaan kuin meisseli, niin tällöin aivojen kognitiivisista toiminnoista vastaavista osista on poistunut kaikki muu paitsi välittömään elossa pysymiseen tarvittava veri. Ja veri poistuu nimenomaan näistä osista siksi, että peruselintoimintoja ja fyysistä liikkumista tarvitaan välttämättä meisselin seisoessakin, toisin kuin ajattelua.

Mitä enemmän verta tässä osiossa aivoja normaalisti liikkuu, sitä älykkäämpi miehen täytyy olla. Ja mitä enemmän verta sieltä meisselin jäykistyessä poistuu, sitä enemmän meisseli kasvaa.

Tästä ei voi vetää muuta kuin yhden johtopäätöksen. Tyhmillä miehillä meisseli ei juurikaan kasva kokoa jäykistyessään, kun taas älykkäillä miehillä meisseli kasvaa lepotilaansa verrattuna järkyttävän suureksi. Onhan järkevää, että löysänä meisseli on mahdollisimman pieni vammariskin välttämiseksi. Niinpä fiksuilla miehillä on varaa pienentää se normaalia pienemmäksi, kun he pystyvät sitä tarvittaessa enemmän kasvattamaankin.

Valitettavasti kukaan ei ole tutkinut tätä ilmiötä yksilötasolla. Tämä näin vinkkinä väitöskirjan tekijöille.

Yksilökohtaisen tutkimuksen puuttuessa joudutaan turvautumaan yleisluontoisempiin tutkimuksiin. On olemassa perusteellinen vertailu, jossa on laskettu eri maista miesten peniskokoja niin jäykkänä kuin löysänä, mitaten sekä pituus että ympärysmitta.

Oletetaan penis suoran ympyrälieriön muotoiseksi sekä löysänä että jäykkänä. Tämähän ei pidä täysin paikkaansa, koska peniksen päässä on tattispala, mutta approksimaationa tämä on kohtuullinen. (Väitetään muuten, että tattispalan olemassaolon syytä tutki kolme ryhmää, suomalainen, norjalainen ja ruotsalainen. Vuosien tutkimuksen jälkeen suomalainen ryhmä päätyi siihen lopputulokseen, että tattispala on olemassa siksi, että miehestä tuntuisi paremmalta. Norjalaiset päätyivät päinvastaiseen tulokseen eli se on olemassa siksi, että naisesta tuntuisi paremmalta. Ruotsalaiset taas päätyivät siihen, että tattispalan tarkoitus on estää käden lipsahtaminen.) Tästä voidaan laskea peniksen tilavuus niin löysänä kuin jäykkänäkin. Tilavuuden erotus vastaa sitä verimäärää, joka on poistunut aivoista ja päätynyt meisseliin.

Ongelmana tilastoaineistossa oli se, että osa tuloksista oli mitattu ja osa itse ilmoitettu. Ketään ei varmaan yllätä se, että niissä maissa, joissa tulokset olivat itse ilmoitettuja, keskimitta oli mitattuja suurempi. Jotenkin on vaikea uskoa sitä, että tämä olisi riippuvainen (anteeksi sanavalinta) mittaajasta - kai tutkijat ovat sen verran katsoneet, että mittaukset suorittaa muodollisesti pätevä eikä ladon seinästä repäisty hoitsu. Eiköhän kyse ole siitä samasta ilmiöstä, jonka mukaan 90 % kuljettajista on mielestään keskiarvoa parempia. Näin ollen aineistosta piti välittömästi poistaa ne maat, joissa koko perustui itse ilmoitettuun. Mutta edelleen jäi jäljelle maita, joissa jokin asia epäilytti aineistossa. Esimerkiksi Ecuadorissa jäykän meisselin keskipituus on mukamas 17,59 cm, kun vaikkapa periaatteessa etnisesti samanlaisessa Meksikossa se olisi 3,5 cm vähemmän. Epäuskottavaa. Samoin joissakin maissa tilastollinen uskottavuus kärsi vähäisestä otoskoosta, esimerkiksi Zimbabwessa se oli vain 22. On toisaalta ymmärrettää, että joissakin maissa otos on pakostakin pieni, esimerkiksi Kiribatin otoskoko 53 taisikin kattaa valtaosan maan erektiokykyisistä miehistä.

Kun aineistoa karsi, jäljelle jäi 48 edes suhteellisen luotettavan oloisesti tehtyihin tutkimuksiin perustuvien maiden tulokset eri puolilta maailmaa: Afganistan, Alankomaat, Azerbaidzan, Bhutan, Bolivia, Bulgaria, Costa Rica, El Salvador, Eritrea, Filippiinit, Guatemala, Honduras, Irak, Irlanti, Iso-Britannia, Italia, Jemen, Jordania, Kanada, Kiina, Kreikka, Laos, Libya, Meksiko, Marokko, Myanmar, Nepal, Nigeria, Norja, Pakistan, Papua-Uusi-Guinea, Paraguay, Ranska, Romania, Saksa, Sambia, Saudi-Arabia, Senegal, Sri Lanka, Suomi, Tansania, Tanska, Thaimaa, Turkki, Turkmenistan, Venäjä, Vietnam ja Viro. Näistä jokaisesta laskettiin keskimääräisen meisselin tilavuus sekä löysänä että jäykkänä. Vertailtavaksi muuttujaksi otettiin tilavuuksien erotus. Esimerkiksi Suomessa pituus löysänä = 9,2 cm, ympärysmitta löysänä = 8,9 cm ja tilavuus siis n. 56 cm³. Vastaavat arvot jäykkänä 13,59 cm, 11,2 cm ja 111 cm³. Tästä vertailtava muuttuja 111 cm³ - 56 cm³ = 55 cm³.

Seuraavaksi piti kaivaa esiin pahamaineisesta mutta ah niin realistisesta Vanhanen-Lynnin tutkimuksesta maiden keskimääräiset älykkyysosamäärät, joka otettiin toiseksi muuttujaksi. Esimerkiksi Suomella 99.

Lopuksi ei muuta kuin arvot taulukkoon ja lineaarinen korrelaatio. Lopputulos: peniksen tilavuuden kasvu ja älykkyysosamäärä korreloivat kertoimella 0,505. Tämä tarkoittaa kohtalaista positiivista korrelaatiota. Toisin sanoen: mitä fiksumpaa porukkaa maasta löytyy, sitä enemmän meisseli kasvaa jäykistyessään. Tukee esitettyä teoriaa. Voi myös arvella, että korrelaatio yksilötasolla olisi vielä suurempi.

Mikäli joku tutkii yksilökohtaisella tasolla asiaa ja päätyy siihen, että meisselin koon kasvu ja ÄO todellakin korreloivat keskenään vielä voimakkaammin, jopa lähes täydellisesti, niin siinähän olisi loistava tapa mitata älykkyys. Katsotaan meisselin tilavuus löysänä ja jäykkänä, lasketaan erotus ja luetaan ÄO suoraan vertailutaulukosta!

Miehen järki siis sumenee, kun veri syöksyy aivoista meisseliin. Ja meisseli kasvaa sitä enemmän, mitä enemmän aivojen oleellisissa osissa on ylimääräistä verta poistettavaksi. Teoriaa tukee myös se, että miehet tunnetusti vanhetessaan viisastuvat - veri ei enää poistu aivoista.

Sama teoria pätee myös naisiin. Kuten jokainen mies tietää, naiset ovat hankalimmillaan tiettyyn aikaan kuukaudesta. Tämä johtuu siitä, että heidän aivojensa kognitiivisista osista poistuu verta. Toisin kuin miehet, naiset eivät kuitenkaan vanhetessaan viisastu. Tämä taas johtuu siitä, että kuukautisten päättyessä ylimääräinen veri kerääntyy suonikohjuihin.

Välihuomautus 137 : Profetia

Pari viikkoa sitten julkaisin uusintana tekstin Kulttuuriero, jossa ruodin erilaisissa maissa vallitsevien kulttuurien merkitystä maiden menestykselle tai epäonnistumiselle sekä näiden kulttuurien kohtaamisessa syntyviä ongelmia.
Kommentoija Trilisser totesi Kanava-lehden numerossa 3/1987 julkaistun Topi E. Heikkerön jutun käsitelleen kahitysavun epäonnistumisen syitä varsin suoraviivaiseen ja kirjoitustani muistuttaneeseen tapaan. Pyysin häntä lähettämään tämän jutun, koska aihe vaikutti kiinnostavalta. Trilisser teki näin, mistä hänelle suurkiitokset. Totesin pyynnössäni, että jos juttu vaikuttaa lupaavalta, voin kirjoittaa siitä välihuomautuksen. Sellainen se oli.

Heikkerön juttu kertoo juuri niistä kulttuurieroista, joista puhetta oli. Samalla se varoittaa hillittömästä väestönkasvusta, joka ei ole julkaisusta kuluneen reilun kolmenkymmenen vuoden aikana helpottunut. Tästä kirjoitin pari vuotta sitten laajan tilastotutkimuksen. Se, mitä Heikkerön jutussa ei ole osattu ennustaa, on haittamaahanmuuton laajuus. Tosin tuohon aikaan ei kai kukaan olisi osannut kuvitella länsimaiden johtajien olevan niin typeriä, että he sallisivat massamaahanmuuton kehitysmaista. Eivätkä he niin typeriä olisi olleetkaan, jos heille olisi vuonna 1990 näytetty kristallipallosta, miltä Eurooppa näyttää 2020 jos haittamaahanmuutto sallitaan.

Katsoin parhaaksi kirjoittaa jutun puhtaaksi, jotta sitä olisi helpompaa lukea kuin skannatusta kuvasta (olisin laittanut kuvan liitteeksi, mutta jostain syystä Blogger ei sulattanut sitä). Rohkenen julkaista jutun uudestaan, koska 33 vuoden takaisen aikakauslehtikirjoituksen tekijänoikeudella ei enää liene taloudellista merkitystä. Kirjoitin taulukot uusiksi ja otin kuvakaappaukset graafeista. Pari jutussa ollutta selvää kirjoitusvirhettä olen korjannut, muuten se on sanasta sanaan sama. Tosin voi olla, että suodatusohjelman ja oman tarkistuslukuni jäljiltä uusiakin virheitä on ilmaantunut. (Jutun sisään olen laittanut kursiivilla muutamia toim. huom. näin reilun kolmenkymmenen vuoden jälkiviisaudella.):


Topi E. Heikkerö

KEHITYSMAIDEN KEHITTÄMISEN VAIKEUDET

"Kehitysmaiden kehityksen tärkeimpiä esteitä ovat korruptio, epätäsmällisyys, suuri väestönlisäys ja surkea johtamistoimi. Kehityksen aikaansaaminen on ennen kaikkea henkinen kysymys. Rehellisyys, täsmällisyys ja ahkeruus olisi saatava kehitysmaissakin yleisesti omaksutuiksi asenteiksi", kirjoittaa kehitysmaiden talouselämään käytännössä perehtynyt metsänhoitaja Topi E. Heikkerö.

Kehittyneet maat ovat valkoisen miehen protestanttis-kristillisä maita, joiden poliittinen järjestelmä on parlamentaarinen demokratia. Tästä perussäännöstä on poikkeuksia, kuten Japani ja Israel, joiden kehittyneisyys voidaan selittää.
Runsas 100 vuotta sitten Japanin keisari lähetti lähetyskunnan Eurooppaan ottamaan selvää miksi Eurooppa kehittyy muita alueita paremmin. Tehtiin päätös, että Japani ryhtyy matkimaan Eurooppaa.
Israelilla ja Euroopalla puolestaan on yhteinen judeo-kristiaaninen kultturipohja. Meidän uskontokäsityksemme on oikeastaan vain juutalaisuuden lahko.
Katoliset uskonnot ovat Välimeren alueen kulttuuripohjaan perustuva käsitys siitä, mitä kristinusko on. Se levisi Euroopassa pohjoiseen päin ja lienee saavuttanut Keski-Euroopan n. 800 j.Kr. Luther reformoin 1500-luvun alussa koko roomalaiskatolisen uskontokäsityksen. Protestanttisuus levisi germaanisen kulttuurin piiriin ja näyttää sen ohella sopivan suomalaisillekin.
Eräs käänteinen johdonmukaisuus on, että ei ole ollut eikä ole yhtään ortodoksista maata tai kansaa, jolla olisi koskaan ollut parlamentaarinen, toimiva demokratia tai korkea teknis-taloudellinen kehitystaso. Roomalaiskatoliset maatkin ovat tässä mielessä välimuoto. Erityisen katolisia ovat Iberian maat ja Latinalainen Amerikka. Kehittyneitä ovat Itävalta, Belgia ja Ranska, joista Itävalta on etnisesti germaaninen. Belgia on vahvasti germaaninen ja Ranskaankin jäi kansainvaelluksessa germaanisvoittoinen väestö.
Muista suurista uskonnoista Islam ei halua omaksua korkeaa teknologiaa ja parlamentaarista demokratiaa. Budhalaisuus on aasialainen uskonto. Arvellaan, että ne humaaniset piirteet, jotka kristinuskossa poikkeavat juutalaisuudesta, olisivat peräisin Jeesuksen oletetusta kontaktista budhalaisiin. Sinänsä budhalaisuus on varsin rauhallinen - islamhan on aggressiivinen - mutta rauhallisuudessaan budhalaisuus on aikaansaamaton.

USKONPUHDISTUKSEN MERKITYS
Reformaatio korotti ihanteikseen rehellisyyden, täsmällisyyden ja ahkeruuden. Se lähti muodollisesti anekaupan poistamisesta. Anekauppahan oli mitä suurimmassa määrin korruptiota jopa huijausta uskonnon perusteella. Reformaatio hylkäsi myös sen, mikä vielä tänä päivänä espanjalaisperäisissä kulttuureissa on "mañana". Uskonpuhdistus loi myös hengen ja innovaation vapauden, josta vallankumouksesta esimerkkeinä olivat Nicolaus Copernicus ja Galileo Galilei. Se oli teknillis-taloudellisen kulttuurimme lähtökohta.
Hengen ja innovaation vapauden hengessä kehittyi sitten parlamentaarinen demokratia, jolla ainakin pohjoisissa germaanisissa maissa oli jo pakanallisiakin perinteitä, mutta alkoi muotoutua varsinkin reformaation jälkeen. Tänä päivänä se toimii hyvin vain protestanttisissa maissa. Itse asiassa protestanttinen kulttuuri ja siihen liittyvä parlamentaarinen demokratia on poliittisen yhteistyön edistynein muoto. Se toteuttaa parhaiten mm. tasa-arvon, kansalaisen perusoikeudet ja antaa sosiaalisen turvallisuuden. Paavi ja katolilainen kirkko holhoavat edelleen ihmisiä. Jos kansalaisiin istutetaan vain paavin käsityksiä asioista, niin kehitys ei edisty.
Kehitysmaista on erikseen mainittava kristitty latinalainen Amerikka, jolla on Iberian perinne. Siinä perinteessä demokratia on paljolti tyhjä sana eikä sisältö ole sama kuin meillä. Latina-Amerikan demokratiat ovatkin näennäisdemokratioita. Kristitystä peruskulttuurista johtuen ne luultavasto kuitenkin ovat helpommin kehitettävissä kuin muunuskontoiset kehitysmaat.

MAAILMA ENNEN REFORMAATIOTA
Nykyajan ymmärtämiseksi on tarkasteltava vanhoja kulttuureja. Kiinassa esim. kirjoitettiin jo 6000 vuotta sitten suunnilleen samoilla kirjainmerkeillä kuin tänäkin päivänä. Siellä tehtiin suuria keksintöjä: kirjoitus 6000 v. sitten, paperi 100 v. e.Kr., posliini n. 600 v. j.Kr. ja ruuti 900 v. j.Kr. Kiinalainen maatalous oli luultavasti jo 2-3000 vuotta sitten erittäin intensiivisesti ja hyvin hoidettua. Arabeilla oli jo keskiajan alkuvaiheissa korkeatasoinen matematiikka, maanviljelys ja sotataito. Eurooppa oli 1500-luvulla erittäin takapajuinen.

KEHITYKSEN ESTEET
Kehitysmaiden tärkeimpiä kehityksen esteitä ovat epärehellisyys eli korruptio, epätäsmällisyys, suuri väestönlisäys ja surkea Business Management (BM) eli johtamistoimi.
Kehityksen kannalta korruptio kuuluu kielteisimpiin asioihin ja on yleinen kaikkialla alikehittyneissä maissa. Tuorein esimerkki on Filippiinien Ferdinand Marcos.
Meksikon korruptiosta oli tietoja toukokuun 1984 Foreign Report -aikakauslehdessä, jossa kerrotaan tietojen perustuvan CIA:n selvityksiin. Lehden mukaan ovat mm. Meksikon viime vuosikymmenien presidentit "ansainneet" virkakausinaan ylimääräisiä satoja miljoonia dollareita kuikin. Valtaa 60 vuotta pitänyt puolue hyväksyy hiljaisuudessa lahjonnan ja valitsee tosiasiallisesti myös presidentin niin, että joka kuudes vuosi pidettävät vaalit ovat lähinnä muodollisuus. Korruption poistaminen näyttää mahdottomalta.
Kaikki kehitysmaat ovat vähintään autoritaarisia, useimmat eri asteisia diktatuureja ja siksi kaikki vahvasti korruptoituneita. Korruptio esiintyy kaikilla tasoilla ylhäältä alas. Sen kohtaa niinkin pienissä asioissa kuin puiden leimaus ja mittaus tai niiden varastamisen salliminen. Monasti jopa liikennepoliisi harrastaa korruptiota tai istumapaikan saamiseksi junassa on maksettava lahjus.
Korruption pahin seuraamus ei ole se, että saadaan epäoikeutetusti etuja, uusia virkoja jne. Pahin seuraamus on, että korruptio aiheuttaa vääriä päätöksiä. Niitä ei edes pyritä tekemään asiaperustein. Kaikkiin autoritäärisiin, diktatorisiin valtiojärjestelmiin liittyy suosikkijärjestelmä, johon kuuluvat mm. puoluepoliittiset nimitykset, joita tosin tavataan muuallakin. Siitä aiheutuu korruptoitu ja keskitetty päättäminen tai päättämättömyys. Päätöksiä ei voi delegoida eikä niitä uskalleta tehdä, ellei tiedetä korkeimman tahon kantaa.

VÄESTÖN LISÄYS
Kehityksen todellinen este on suuri väestön lisäys, jolla tarkoitetaan syntyvyysluvun ja kuolleisuusluvun erotusta. Tänä päivänä Kenia on maailman huipulla. Siellä oli vuonna 1955 syntyvyys 5,6 %, kuolleisuus 2,7 % ja lisäys 2,9 %. Vuonna 1980 syntyvyys oli ennallaan mutta lisäys oli 4,0 %. Syntyvyys on pysynyt muuttumattomana, kuolleisuus on supistunut ja se aiheuttaa väestön lisäystä osoittavan käyrän nousun. Lisäys on siis 4 %/v ja ilmeisesti tulee jatkamaan nousemistaan. Suomen väestönlisäys on 0,4 % vuodessa. (Toim. huom: Kenian keskimääräinen väestönkasvu vv. 1957-2017 oli 3,22 %, Suomen 0,40 %.)
Maailman väestöräjähdys johtuu siitä, että lääkintämiesten projektit onnistuvat paremmin kuin muiden. Karrikoiden voi sanoa, että kun rokottaja pistää piikin, niin se pysyy. Sitä ei voi ottaa pois eikä tarvitse tehdä mitään lisää. Sillä tavalla kuolleisuus pienenee ja väestö lisääntyy. Kun siis vain yhtä korkean teknisen kulttuurin komponenttia, lääkintätekniikkaa, sovelletaan, joudutaan vakavaan epätasapainoon. Kehitysmaissa väestön lisäysprosentti on yleensä n 2,5-3,3 välillä. (Toim. huom: Vuosina 2010-17 Saharan eteläpuolisella Afrikalla 2,84 % - eikä tässä ole huomioitu maastamuuttoa.)
Maailman väkiluku oli vuonna 1500 (Pekka Kuusen mukaan) 1/2 miljardia, v. 1800 yksi mrd, v. 1900 1,6 mrd ja v. 1950 2,4 mrd, v. 1980 4,5 mrd ja 1985 5,0 mrd. Vuoden 2000 väkiluvuksi ennustetaan 6,5-7,5 miljardia. (Toim. huom: En tiedä mistä tämä ennuste on otettu, mutta kuulostaa yliampuvalta. Vuoden 1982 YK:n arviossa lukemaksi ennustettiin 6,1 miljardia. Todellisuudessa väkiluku oli noin 6,2 miljardia.) Maailman väestöstä on nyt 3/4 kehitysmaissa ja väestön lisäyksestä 9/10. Väkiluku kaksinkertaistuu kehitysmaissa 20-25 vuodessa. Keniassa 17 vuodessa.
Jos Suomi olisi kuin Kenia, niin suomalaisia olisi vuonna 2000 n. 10 miljoonaa. Millä tavalla voisimme hoitaa sellaisen kansan elintason ja työllisyyden! Ei varmaan Keniakaan pysty hoitamaan omiansa.
Kehitysmaissa väestönlisäys yleensä ylittää taloudellisen kasvun. Näin ollen köyhdytään joka vuosi per capita. Esimerkkinä voidaan mainita Vietnam, jossa väestönlisäys on n. 3,3 % ja taloudellinen kasvu 2,6-2,7 %. (Toim. huom: Nykyään Vietnamin väestönkasvu on 0,93 % ja kuinka ollakaan, maan talouskasvu on ollut jo vuosia vahvassa nousussa - toisin kuin esim. Afrikan maissa, joissa väestönkasvua ei ole saatu kuriin.) Pahinta on, ettei kehityksen käynnistämiseksi välttämätöntä ylijäämää voi syntyä, vaan käy päinvastoin. Näin aineellinen apukaan ei auta tai sen pitäisi olla suhteettoman suurta.
Mikäli halutaan taloudellista kehitystä, on taloudellisen kasvun oltava väestön kasvua suurempi. OECD-maiden taloudellinen kasvu 1977-86 oli keskimäärin 2,6 % eli kehitysmaiden väestön kasvun tasolla OECD.maatkin olisivat köyhtyneet. Kysymys on kehitysmaissa lähes 4 miljardista ihmisestä.
Väestönlisäyksen pysäyttämiselle on kuitenkin monia ylivoimaiselta näyttäviä esteitä. Kehitysmaissa lapset ovat perinteisesti vanhempiensa ainoa sosiaaliturva. Suuresta kuolleisuudesta johtuen lapsia oli tehtävä paljon, niin että 2-3 jälkeläistä jäisi vanhuuden turvaksi. Monissa maissa väkiluvun kasvu katsotaan myös poliittisen voiman lisäykseksi. Tällaisia maita ovat esim. Meksiko ja Vietnam, jotka kumpikin tuntevat alemmuutta pohjoiseen naapuriinsa. Poliittinen tahto väkiluvun kasvun rajoittamiseksi puuttuu. Katolisen kirkon vaikutus koko Latina-Amerikassa on käsittämätön. Syntyvyyden rajoittamiskeinojen kieltämisellä synnytetään lapsia köyhyyteen ja kurjuuteen ja estetään taloudellisen kehityksen alkuunpääsy.

MAATALOUS - AVAINTALOUS
Kehitysmaiden väestöstä toimii yleensä 70-90 % maataloudessa, joka yleensä on luontaistaloutta. Se perustuu maanviljelyn osalta kaskeamiseen ja karjatalouden osalta vapaaseen laiduntamiseen. Viljelymenetelmät ovat alkeelliset. Nauta, lehmä tai puhveli on yleensä vetoeläin. Työvälineenä ovat puusahra ja yksinkertainen puupiikkikarhi. Lannoitteita ei yleensä ole - siitä johtuu kaskeaminen. Kuiva aika, joka tropiikissa on yleensä 4-8 kk, vastaa meidän talveamme. Silloin ei rehu kasva ja karja kuluttaa enemmän kuin tuottaa., Kuljeskeleva karja hävittää kasvillisuutta ja lisää eroosion alttiutta. Sadeaikana, jolloin heinä kasvaa, pitäisi korjata rehua ja syöttää sitä varastosta eläimille kuivana aikana. Vaikka joitakin kokeita on olemassa näin ei yleensä tehdä.
Kehityksen kannalta on pahinta, että pinta-alan tarve ruoan tuottamiseen kasvaa väestön suhteessa. Kun väestö lisääntyy 3 % vuodessa, niin tarvitaan 3 % lisää maata ruoan tuottamiseen, ellei maataloutta tehosteta, mitä yleensä ei tapahdu. Maatalousmaan tarve näillä luvuilla kaksinkertaistuu 25 vuodessa. Todellisuudessa joudutaan yhä vähätuottoisemmille maille, jolloin pinta-alan tarve on vieläkin suurempi.
Oleellinen este maatalouden kehittämiselle on myös kehitysmaissa yleinen kollektiivinen maanomistus. Se sopii keräilytalouteen. Se sopii luontaistalouteenkin, jos väestö on harva, mutta se ei sovi minkäänlaiseen tuotantotalouteen. Sen tiedämme mm. tarkastelemalla niitä suhteellisen kehittyneitä maita, joissa maan omistus on kollektiivista. (Toim. huom: Kirjoitusvuosi oli siis 1987. Vaikka perestroika oli jo alkanut, ei sosialismia sopinut tämän suoraviivaisemmalla piikillä kritisoida.) Alkukantainen maatalous on myös metsien hävittämisen pääsyy.

SUOMEN MAATALOUDEN HISTORIAA
Ymmärtääksemme maatalouden tärkeyden maan kehitykselle, voimme tarkastella Suomen maatalouden historiaa.
Suomen väestön lisääntymisprosentti oli 1700-luvun loppupuolelle n. 1,5, 1800-luvun alkupuolella 1,3, 1800-luvun loppupuolella olimme n. yhden prosentin tasolla jne. Nykyisin se on 0,4 %. (Toim. huom. Huomatkaa taas kerran, kuinka meille on valehdeltu suut silmät täyteen kehitysmaiden väestönkasvusta. Virallinen valhe on se, että kehitysmaissa väestönkasvu toimisi samoin kuin länsimaissa eli olisi voimakkaan kasvun vaihe, joka tasaantuisi elintason noustessa. Todellisuudessa Suomessa sen paremmin kuin missään muussakaan länsimaassa kasvuprosentti ei ole koskaan ollut lähelläkään nykyistä kehitysmaatasoa. Samaten kehitysmaiden väestönkasvu ei yleensä osoita hidastumista, vaan prosentuaalinen kasvu on keskimäärin jopa ollut hieman nousussa, absoluuttisesta kasvusta nyt puhumattakaan.Isonvihan jälkeen v. 1721 väkilukumme oli vain 250 000 ja v. 1750 n, 450 000.
Maankäyttöä elintarvikkeiden tuottamiseen meillä esittää taulukko 1. Aikasarja alkaa vuodesta 1870 ja päättyy 1984. Suomen peltopinta-ala on pienentynyt vuodesta 1970 alkaen. V. 1870 niittyjä oli 2,8-2,9 milj. ha, Nykyiset suuruusluokaltaan pienet luvut ovat viljeltyjä tai puoliviljeltyjä laitumia, siis aivan toista intensiivisyysluokkaa kuin luonnonniityt. Kaskiviljelyn vaikutusalan luvut olivat silloisen aluemetsänhoitaja Olli Heikinheimon tutkimuksesta vuodelta 1911. Hänen mukaansa vuonna 1870 1,5 milj. ha oli kaskiviljelyn alaisena. Luku oli luultavasti liian pieni. On myös arvioitu, että kaskiviljelyn käytössä oli suurimmillaan 4 milj. ha.

Taulukko 1

		Ala 1000 ha	Ala 1000 ha	Ala 1000 ha	Ala 1000 ha
			N = Niitty
Vuosi	Väestö milj.	Viljeltyä	L = Laidun	Kaskiviljelyn alaisena	Yhteensä	Ha/hlö	Ravitsemustilanne
1870	1,8	835	2874	1500	5209	2,9	Puute
1890	2,4	980	1700	520	3200	1,3	Puute
1900	2,7	1600	1300	230	3130	1,2	Puute
1910	3,1	1865	959	110	2934	0,9	Puute
1920	3,4	2015	580	0	2595	0,8	Puute
1930	3,5	2280	496	0	2734	0,8	Tasapaino
1940	3,7	2345	N 308 L 69	0	2722	0,7	Puute (sota)
1950	4,0	2431	N 214 L 70	0	2715	0,7	Tasapaino
1960	4,4	2654	N 152 L 126	0	2932	0,7	Ylituotanto
1970	4,6	2667	N 81 L 72	0	2820	0,6	Ylituotanto
1980	4,8	2563	144	0	2707	0,6	Ylituotanto
1984	4,9	2439	140	0	2579	0,5	Ylituotanto

Väestön lisäys 1870-1890 oli 1,45 %/v. Jos tämä lisäys olisi jatkunut 1984 saakka, olisi väkiluku 1984 ollut 9,3 milj.
1870 tasoinen maatalous olisi tarvinnut maata 9,3 x 2,9 ha = 27 milj. ha.

Kaskiviljely päättyi n. 1920. Vielä tämän vuosisadan alussa suuri osa ruoasta saatiin kaskimailta ja karjan rehu kerättiin luonnonniityiltä. Karja oli talven ummessa ja sen päätarkoitus olikin tuottaa lantaa kotipellolle. Näissä oloissa huonojen säiden sattuessa tuli kato pari-kolme kertaa kymmenessä vuodessa ja leipää jatkettiin petulla.
Tärkeä on kokonaispinta-alan tarve. Se oli vuonna 1870 5,2 milj. ha ja v. 1984 2,5 milj. ha. Asukasta kohden maankäyttö ruoan tuottamiseen oli 1870 2,9 ha ja nykyisin 0,5 ha, Jos väestön lisäys olisi jatkunut sellaisena, kuin se oli v. 1870-90 eli 1,45 %/v, niin väkiluku olisi nyt 9,3 milj. Jos maatalous olisi edelleen samanlainen kuin v. 1870, niin tarvittaisiin 27 miljoonaa ha maata tämän kansan ruokkimiseen. Suomen kokonaismaapinta-ala on 30 milj. ha tunturit, avosuot, kalliot jne. mukaan lukien. Kehitysmaissa on kysymys tähän laskelmaan verrattavasta maankäytön kehityksestä.
Meillä ruoan niukkuus kesti aina 1930-luvulle, jolloin päästiin tasapainoon. Sota-aikana oli ruoan puute, 1950-luvulla jälleen tasapaino ja siitä lähtien ylituotanto. Kehitysmaa-asioitten kannalta on mielenkiintoista, että metsäpinta-ala oli meillä v. 1940 17 milj. ha, kun se nyt on 20 milj. ha. Kehitysmaissa sen sijaan metsien pinta-ala putoaa jyrkästi eli metsät häviävät.

Kuva 1

Kehitysmaissa ei oleensä ole saatavissa lannoitteita eikä varaa hankkia niitä. Suomessa tämä asia on kehittynyt kuvan 1 osoittamalla tavalla. V. 1920 Suomessa käytettiin väkilannoitteita 1,6 kg/peltoha ja v. 1980 208 kg/ha. Satotaso on rehuyksikköinä laskettuna noussut vastaavasti luvusta 856 lukuun 3005. Ensimmäinen kotimainen lannoitetehdas perustettiin 20-luvun alussa.
Kuva 2 esittää Suomen väestön tuotannollisen rakenteen kehitystä. Maatalousväestön lukumäärän osuus oli suhteellisen muuttumaton aina 1930-luvulle saakka. Lievä maatalousväestön aleneminen alkoi jo 1920-luvulla, mutta varsinaisesti se lähti liikkeelle 1950-luvulla, jolloin alkoi jyrkkä lasku. Nykyinen maatalousväestön osuus on n. 10 %. Kehitysmaissa ollaan yleensä 70-90 % tasolla edelleenkin.

Kuva 2

Maatalousväestön osuuden lasku on taloudellisen nousumme hyvä kuvaaja. Kuva 3 esittää reaalilukuina laskettua suhteellista kansantuloa per capita vv. 1880-1980. Käyrän poikkiviiva osoittaa 100-tasoa vuonna 1926. Näemme, että 60 vuoden aikana 1860-1920 ei tapahtunut paljonkaan nousua. Kansantulon nousu lähti liikkeelle vasta 1950-luvulla samoihin aikoihin tapahtuneen maatalousväestön väestöosuuden alenemiskehityksen kanssa.

Kuva 3

Maatalouden historian tarkastelu osoittaa selvästi, että vaikkakin Suomessa metsäteollisuuden luomat metsätulot, joita tässä ei käsitellä, ovat olleet ratkaisevan tärkeitä, myös maataloudella on ollut oleellinen osuus maan kehittymisessä. Kehitysmaissa maatalouden merkitys yleensä on ilmeisesti vielä paljon tärkeämpi kuin se on ollut Suomessa.
Maanomistusolot ovat keskeisiä maatalousvaltaisen yhteiskunnan kehittämisessä. Suomen osalta tehtiin perustavanlaatuiset päätökset maanomistuksesta Ruotsin vallan aikana. 1530-luvulla Kustaa Vaasa päätti, että kylien rajat on käytävä myös metsien osalta. Tällöin kylille kuulumattomista maista tuli valtionmaita.
Kaksisataa vuotta myöhemmin, 1750-luvulla, tehtiin vielä tärkeämpi maanomistusta koskeva päätös. Kylien yhteisesti omistamat maat, myös metsät, päätettiin jakaa tiloille. Toimenpidettä kutsuttiin isoksi jaoksi. Se vahvensi oleellisesti vapaan itsenäisen talonpojan asemaa ja loi pohjaa koko kansantalouden kehitykselle. Tuottava maatalous edellyttää, että jokainen viljelijä tietää missä hänen etunsa ja vastuunsa raja sijaitsee. Tämä on yhtä tärkeätä metsän kuin viljellynkin maan osalta. Näin isojako luultavasti nopeutti mm. kaskiviljelyn loppumista.
Kehitysmaiden kollektiivinen maanomistus on kyllä ymmärrettävää, luontaistalous on yleistä ja keräilytalouskaan ei aina ole kaukana menneisyydessä. Pohjois-Amerikan intiaanitkin, vaikka elävät teollistuneen yhteiskunnan ympäröiminä, katsovat, että maan on ja tulee olla yhteistä kuten ilman ja vedenkin. Mutta jos halutaan käyttää maata tehokkaasti viljelyyn, tuottaa ruokaa riittävästi ja suojella metsiä hävittämiseltä olisi kehitysmaissa suoritettava isojaon tapainen maanomistuksen järjestely. Selkiinnyttämistä vastustetaan, sillä epäselvät maanomistusolot antavat mahdollisuuksia monenlaiseen oman edun tavoitteluun sille, joka osaa ja tietää.
Kehitysmaiden väestön maatalousvaltaisuudesta johtuu, että maan omaehtoisen taloudellisen kehityksen aikaansaamiseksi välttämätön taloudellinen ylijäämä on mahdollinen saavuttaa vain maatalouden avulla.

METSIEN HÄVITTÄMINEN
Kollektiivinen maanomistus ja alkeellinen maatalous ovat keskeiset lähtökohdat metsien hävittämiseen kehitysmaissa. Pääsyylliset ovat ikivanha perinne, kaskiviljelys ja vapaa laiduntaminen. Laiduntamiseen yleensä kuuluu aluskasvillisuuden kulottaminen heinän kasvun edistämiseksi. Silloin kun ihminen ryhtyi viljelemään vehnää ja ohraa syötäväksi, hän rupesi polttamaan metsää. Tätä on jatkunut n. 10 000 vuotta ja tulokset ovat kauhistuttavat.
Gibraltarista Etelä-Kiinaan on leveä, tuhansien kilometrien vyö, jossa on aikoinaan ollut metsiä. Nykyään alue on lähes metsätön ja tilalla on pensaikkoja, hiekka-aavikoita tai muita kelvottomia maita. Mm. Libanonissa oli keisari Hadrianuksen aikana metsiä jäljellä vielä n. 100 000 ha. Tämä tiedetään, sillä jostain syystä siellä metsän reunat merkittiin kivillä ja niiden perusteella on voitu todeta niiden ala. Tänä päivänä seetreistä on jäljellä vain botaaninen näyte.
USA:ssa tehtiin 1980 presidentti Jimmy Carterille erikoisselvitys trooppisten metsien hävittämisestä (taulukko 2). Myös FAO on tehnyt vastaavan selvityksen. FAO joutuu perustamaan lukunsa paljolti jäsenmaidensa arvioihin ja jäsenmaat kaunistelevat lukujaan.

Taulukko 2. Trooppiset metsät ja niiden arvioitu häviäminen vuoteen 2000 mennessä (milj. ha)

	Nykyinen ala	Arvioitu häviäminen	Lisäksi mahd. häviäm.	Jää jäljelle
Latinal. Amerikka	590	106	201	283
Aasia ja Australia	300	72	136	92
Afrikka	210	22	20	168
YHTEENSÄ	1100	200	357	543
	(100 %)	(18 %)	(33 %)	(49 %)

Carterin luvut perustuvat ilmeisesti paljolti satelliittiarviointeihin, joihin amerikkalaisilla on muita paremmat mahdollisuudet. Sen mukaan nykyinen (1980) trooppisten metsien ala - tämä tarkoittaa sitä, mitä me ymmärrämme metsällä .- on n. 1100 milj. ha. Selvityksessä arvioitiin, että siitä v. 2000 mennessä varmasti häviää n. 200 milj. ha eli viidesosa, mutta mahdollisesti ja todennäköisesti lisäksi vielä 357 milj. ha, jolloin jäljelle jäisi 543 milj. ha.,
Näin ollen puolet tropiikin metsistä häviää välillä v. 1980-2000. Tätä kehitystä voi pitää todennäköisenä. Metsien hävittämisen pahin seuraus on aavikoituminen. Sitä tapahtuu erityisesti kuivilla alueilla, kuten Saharan ympärillä. Sahelin tilanne on seurausta tuhansia vuosia jatkuneesta metsien hävittämisestä Välimeren alueella, Lähi-Idässä ja Pohjois-Afrikassa. Siitä ovat seuraavat luvut:
Sahelin alueella häviää joka vuosi n. 20 milj. ha nk. metsää. Todellisuudessa se on harvapuista savannia. Saharan eteläreuna etenee etelää kohden jopa n. 5 km/v. Pohjoisreunaan, joka on Euroopassa, ei ole kiinnitetty huomiota, mutta on selvää, että Espanja, Italia, Kreikka ja Turkki - kaikki ovat Saharan vaikutuksen alaisina. Olosuhteet maatalouden ja muun talouden harjoittamiseen näissä maissa huononevat Sahara-ilmiöstä johtuen.
Maailman mittakaavassa aavikoituminen pilaa ja hävittää vuosittain 5-7 milj. ha peltoa. Samaan aikaan väestö lisääntyy.
Metsien hävittämisen aiheuttama sateen jakauman huonontaa ilmastoa siten, että sadekausi lyhenee ja kuivakausi pitenee. Sateet aiheuttavat näin entistä enemmän eroosiota. Siellä, missä maa on hienojakoista, kuten esim. tuliperäisillä alueilla, aiheutuu pölytuulia eli tuulieroosiota. Sitä esiintyy kaikkialla aavikoiden lähellä. Metsien hävittäminen aiheuttaa myös vesistöjen liettymistä. Siitä johtuen on jokien väri usein punaruskea. Joet kuljettavat suunnattomia määriä maata mennessään. Liettyminen aiheuttaa voimalaitosten patojen täyttymistä. Se tukkii myös maatalouden keinokasteluväyliä ja altaita.
Metsien hävittäminen johtaa polttopuun puutteeseen, josta on FAO:n lukuja tilanteesta v. 1980. Silloin oli n. 100 milj. ihmisellä jokseenkin täydellinen puute polttopuusta. Näin tulee olemaan v. 2000 n. 350 milj. ihmisellä. Jo vuonna 1980 oli jonkinasteinen puun puute n. 1 mrd:lla ihmisellä. V. 2000 tämä luku arvioidaan 2,8 mrd:ksi.
Asia on vakava siksi, että puuta tarvitaan ruoan valmistmiseen ja vielä tärkeämpään - veden keittämiseen, koska trooppisissa maissa tuskin missään on sellaisenaan juomakelpoista luonnon vettä. Polttopuun vaihtoehto on karjan lanta. Polttopuun käyttö on tuhlaavaa, sillä yleisin liesi on kolme kiveä tai kolmijalka, jolla keitettäessä saavutetaan enintään 5 % hyötysuhde. Suomalainen liesi jossa on valurautainen levy ja kierto, saavuttaa n. 40 % hyötysuhteen.
Tieto metsien hävittämisen merkityksestä ilmastolle ja maataloudelle on enintään 100 vuotta vanha. Se ei ole vielä ehtinyt tavallisille ihmisille kehittymättömissä maissa eivätkä johtajatkaan sitä aina tunne.

BUSINESS MANAGEMENT
Business Management'in perusta on sotilasjohtamisen perusmallissa. Olemme nähneet kuvia, jossa Napoleon istuu hevosen selässä ja katselee kiikarillaan joukkojaan. Senaikainen taistelun johtaminen on verrattavissa komppanian ja pataljoonan johtamiseen nykyisin. On oleellinen ero pataljoonan ja sotatoimiyhtymän johtamisella. Tämän tajusi ensimmäisenä saksalainen von Moltke. Hän loi Saksalle suuren yleisesikunnan "Der grosse Generalstab" ennen Ranskan-Saksan sotaa 1870-71, jossa von Moltken esikuntajohtamisjärjestelmä osoittautui ylivoimaiseksi. Tämä sama johtamisjärjestelmä oli ylivoimainen edelleen molemmissa maailmansodissa.
Merkittävää on, että amerikkalaiset suuryhtiöt 1920-luvulla siirtyivät samantapaiseen, jopa samanlaiseen johtamisjärjestelmään. Luultavasti amerikkalaiset eivät tätä kopioineet, vaan järjestelmä syntyi monimutkaisten asioiden johtamisen ja koordinoinnin tarpeista. Silloin syntyivät BM:n kieleen mm. termit esikunta, linja, strategia, policyt, jotka v.m. vastaavat sotaväen ohjesääntöjä.
BM:llä ja sotilasjohtamisella on selvät yhtymäkohdat. Ne ovat viime vuosikymmeninä edelleen lisänneet toinen toistensa kehittämien suunnittelu- ja seurantamenetelmien hyväksikäyttöä esim. logistiikan, matemaattisten mallien jne. aloilla. Molemmat edellyttävät monimutkaisten toimintojen koordinointia, täsmällisyyttä ja rehellisyyttä. Kumpikaan ei toimi korruptio-olosuhteissa.
Täsmällisyys on erittäin tärkeä. Monimutkainen autotehdas esim. ei voi toimia, elleivät kaikki alihankinnat tapahdu juuri kohdalleen aikaan, paikkaan, määrään ja laatuun nähden.
On todennäköistä, että Suomen talouden hyvään menestykseen on eräänä tekijänä se, että viime sotien aikana 500 000 - 600 000 miestä koulutettiin täsmällisyyteen. Oli tehtävä niin kuin on käsketty "just eikä melkein" aikaan, paikkaan ja kaikkeen nähden. Maatalousyhteiskunta ei aikaisemmin ollut tarvinnut sellaista täsmällisyyttä.
On ilmeistä, että jokainen kehitysprojekti pitäisi alkaa koulutuksella BM:iin. Se pitäisi aloittaa kehitettävän probleeman analyysilla ja jatkua johdettuun esitykseen siitä, miten tämä asia pitää organisoida ja johtaa. Sen jälkeen on vuorossa perusteellinen koulutus. Aikaa säästämättä on kehitysmaajohtajat koulutettava toteuttamaan kaikki se, mitä on suunniteltu.
Kielteisiä esimerkkejä on paljon. Olemme lukeneet lehdistä, että mm. Dar es Salaamin satamassa Tansaniassa on viisi troolaria, joista luultavasti osa on jo uponnut. Tätä materiaalista lahjaa Tansania ei ole pystynyt käyttämään ilmeisesti siksi, ettei siellä ole koulutettu BM:iä johtamaan sitä yritystä, jonka piti kalastaa niillä laivoilla.
Koulutus BM:iin pitäisi aloittaa kehitysyhteistyövirastojen virkamiehistä. Heidän pitäisi osata BM, sillä muuten he eivät voi vaatia toimivaa BM:ää eivätkä opettaa kehitysmaalaisia. Kaiken materiaalisen avun ehdoksi tulee panna, että asianomaisen maan on suostuttava sellaisiin muutoksiin BM:ssä, jotka ovat tarpeellisia, ennenkuin materiaalinen lahja voidaan antaa.
Kehitysyhteistyöviranomaisilla on kuitenkin sellainen asenne, että tuollainen vaatimus olisi puuttumista maan sisäisiin asioihin. Ei niin voi tehdä, sanotaan.
Jos näin on, sitten on parempi olla antamatta materiaalista lahjaakaan. Sitäpaitsi Etelä-Afrikan kohtelua voitaneen pitää asioihin puuttumisen periaateratkaisuna. (Toim. huom: Ja kuinka ollakaan, Etelä-Afrikan tilanteeseen puuttuminen sai aikaan siellä muutoksen. Ikävämpi juttu on sitten se, että Etelä-Afrikasta on hyvää vauhtia kehittymässä samanlainen kuin muistakin Afrikan maista. Olisiko sittenkin pitänyt puuttua ennemmin muiden Afrikan maiden tilanteeseen?)
Kehitysmaissa on yleensä kolme päällekkäistä päätäntäjärjestelmää: julkinen, puolue- ja korruptiojärjestelmä. Kun kehitysprojektissa esitetään organisaation muutosta, se yleensä ei johda tulokseen. Se vaatisi myös todellisten päätäntäjärjestelmien, puolueen ja korruptiokanavien muutosta ja sitä ei haluta.
Suomessa tämän päivän BM on meillä aivan toisenlainen kuin 30-40 vuotta sitten. Meillä on suuri joukko Suomessa ja ulkomailla perusteellisesti koulutettuja johtajia. Kaikissa taloudellisia asioita kouluttavissa korkeakouluissa annetaan nykyään BM perusopetus. Myös yritykset kouluttavat ja kurssittavat toimihenkilöstöään tehokkaaseen BM:iin kotimaassa ja ulkomailla. Tämä on ollut ja on kehityksemme välttämätön edellytys.

SOSIALISMI EI AUTA
Kaakkois-Aasiassa on tahaton laajamittainen sosioekonominen koekenttä, jossa markkinatalouden ja sosialismin vaikutuksia kehitykseen ja hyvinvointiin voidaan verrata. Kaakkois-Aasian maat vapautuivat Japanin miehityksestä v. 1945. Kaikki olivat rutiköyhiä, sillä Japani oli vienyt kaiken, minkä irti sai. Tänä päivänä erot ovat valtavat.
Singapore on näistä kehityksen huipulla. Se on siisti ja hyvin hoidettu. Tosin sielläkin on diktatuuri, mutta asukkaat sanovat sitä pehmeäksi diktatuuriksi. "Jos diktatuuri hoitaa asiat hyvin, ei tässä ole valittamista". Siellä on tehokas markkinatalous ja maa on pitkälle teollistunut.
Tästä alaspäin on Hongkong. (Molemmissa on kiinalaiset väestöt.) Siellä on vielä aika hyvää tasoa oleva markkinatalous.
Seuraavana on Malesia. Se on uskonnoltaan islamilainen, mutta markkinatalous on varsin toimiva ja maa kehittyy.
Alaspäin mentäessä tullaan Thaimaahan, jossa on budhalainen uskonto, sotilasdiktatuuri ja joten kuten toimiva markkinatalous. (Toim. huom: Ja mitenkäs Thaimaalla meneekään nykyään, kun taloudelle on annettu vapautta?)
Tasoltaan seuraava on ehkä Kiinan kansantasavalta, sosialistinen diktatuuri ja varsin alhainen elintaso. (Toim. huom: Ja kuinkas kävikään kun Kiina päättikin ryhtyä vain teeskentelemään kommunismia? Ja Kiina hurautti ohi Intian että heilahti - paitsi siinä että Intia menee kohta väestömäärässä Kiinan ohi. Olisiko tällä jotain tekemistä asian kanssa?) Kiinaa selvästi alemmalla tasolla on Burma, joka on maailman budhalaisin maa ja sosialistinen sotilasdiktatuuri. Maa on eristäytynyt muusta maailmasta ja kehityksen kannalta jähemettynyt.
Alinta tasoa edustaa Vietnam, joka on neuvostomallin mukainen sosialistinen sotilasdiktatuuri. Taloudellisesti se selvästi köyhtyy henkeä kohti. Siellä on vanhan kiinalais-aasialaisen kulttuurin päälle rakennettu sosialistinen järjestelmä. (Toim. huom: Ja kuinkas kävikään kun Vietnam sai väestönkasvun kuriin ja ryhtyi kapitalistiseksi?)
Kaakkois-Aasian maiden erilainen kehitys Japanin miehityksen päättymisestä lähtien osoittaa selvästi, että markkinatalouden puitteissa on pystytty kehittymään jopa yllättävän hyvin. Sosialismi on kaikissa tapauksissa jarruttanut tai estänyt kehityksen, jopa aiheuttanut taantumista. (Toim. huom: Kirjoittaja jättää maintisematta Laosin ja Kamputsean, joissa sosialismi sittemmin kesti pisimpään. Lukijan tehtäväksi jätetään sen arvaaminen, mitkä ovat Kaakkois-Aasian kaksi köyhintä maata.)
Kiinan uuden kehittämispolitiikan eräänä osana on ollut kommuunien yhteisten maiden hallinnan ja viljelyoikeuden jakaminen yksityisille maanviljelijöille. Tämä on johtanut sekä maatalouden tuotannon että koko maaseudun talouden osalta huomattavaan menestykseen.

MITÄ PITÄISI TEHDÄ
Paras tapa saada kehitysmaat kehittymään, kykenemään kehittämään itse itseään, olisi käännyttää niiden kansat protestanttiseen maailmankuvaan ja asenteisiin. Rehellisyys, täsmällisyys ja ahkeruus olisi saatava yleisesti omaksutuiksi elämänohjeiksi. Siten protestanttinen lähetystyö on parhainta kehitysaputyötä.
Tämä on todettava vaikka se käytännössä vaikuttaakin hitaasti eikä siten ehdi avuksi päällekaatuviin maailman pulmiin. Kirkon ja sen johtajien tulisikin keskittyä omimpaan alaansa. Siltä taholta on viime aikoina kuitenkin yhä äänekkäämmin vain vaadittu materiaalisten lahjojen lisäämistä. Ennen kaikkea kirkonmiesten tulisi saada aikaan kolleegojensa, katolisten prelaattien, asenteen muutos syntyvyyden rajoittamiseen.
Kaiken kehitysavun ensisijaiseksi käytännön päämääräksi olisi otettava väestön lisäyksen pysäyttäminen tai ensi tavoitteena ainakin lisäyksen pienentäminen alle 1 %. Sekin johtaa vielä väestön määrän kaksinkertaistumiseen 70 vuodessa. Rajoituksen tueksi olisi luotava sosiaaliturvajärjestelmä, jonka kustannuksiin kehitysapua voitaisiin ohjata.
Korruption vähentämiseksi kehitysapu olisi kuitenkin evättävä mailta, joiden johtava kerrostuma on korruptoitunut. Erityiesti olisi valvottava, etteivät kehitysavun antajat itse korruptoi.
Kehitys ei ole pääasiassa materiaalista. Se on ennen kaikkea henkistä. Esimerkkinä tästä ovat öljyrikkaat maat, joissa ei ole tapahtunut todellista muutosta. Rahalla kyllä saa, mutta jos öljyraha loppuu, niin öljyrikkaat palaavat entiseen köyhyyteensä. Tästä ovat esimerkkeinä Nigeria ja Meksiko, jotka 10-20 v. sitten olivat öljyrikkaita. Tänään Meksiko on maailman velkaisimpia maita.
Jokainen kehitysprojekti on hoidettava siten, että ne henkilöt saajamaassa, joita projekti koskee, koulutettaan paitsi tekniseen osaamiseen, myös BM:iin ylimmästä johdosta ja diktaattorista alkaen. Tämän koulutuksen pitäisi olla materiaalisen kehitysavun edellytys.
Materiaalisen avun pääosa pitäisi suunnata maatalouteen ja metsittämiseen. Tähän liittyy välttämättömänä edellytyksenä maanomistuksen selkiyttäminen.
Kehitysaputoiminnan päämääriä ei saavuteta, ellei saajamaan itsemääräämisoikeuteen puututa siinä määrin kuin kukin hanke edellyttää. Se edellyttää tietenkin kansainvälistä asenteiden muutosta ja sopimusta siten, että kaikki antajamaat toimisivat samoin periaattein. Tämä koskee erityisesti väestön lisäyksen pysäyttämistä ja korruption lopettamista.
Jokainen teknistaloudellinen projektikin edellyttää, että hankkeen vaatimat organisaatio- ja miehitysmuutokset on ennen materiaalisiin toimiin ryhtymistä toteutetttava hankkeen kustantajan harkinnan mukaan ministeriötasolle saakka. Muutosten tulee olla ehtona materiaalisen avun antamiselle. Hankkeen materialisoituessa on antajamaan säilytettävä johtamis- ja valvontavalta riittävän pitkäksi ajaksi. Periaatteessa tämä tulisi toteuttaa kuten reservipäällystön koulutus kertausharjoituksissa meillä, reserviläinen junailee, kouluttaja valvoo, ohjaa ja korjaa veto-oikeudella käskyt.
Itsestään selvää tulisi olla ettei kehitysapua anneta maille, joilla on varaa hankkia aseita, sotia ja jopa miehittää naapureitaan. Sellaisia maita on Suomenkin kehitysavun kohdemaissa.
(Toim. huom: Näin 33 vuotta myöhemmin: Miten meni noin niin kuin omasta mielestä? Olisiko kannattanut kuunnella järkipuhetta jo silloin? Nyt näiden virheiden korjaaminen on huomattavasti vaikeampaa ja vaikeammaksi menee koko ajan.)

Uutiskatsaus 15/2020

1. Uu-käännös

Kirjoitin viime viikolla kasvomaskien käytöstä. Silloin oltiin vielä virallisesti WHO:n linjoilla eli maskien yleistä käyttöä ei suositeltu. Nyt ollaan vähitellen kääntämässä kelkkaa, jos korona ei muuten taltu. Kuinkahan paljon vanhoissa määräyksissä oli paniikinestohillintää? Pelättiinkö kansan sekoavan (ihan aiheellinen pelko) jos olisi määrätty maskipakko ulos? Onhan itsestään selvää, että ei tauti pärskimällä leviä, jos naama on peitossa. Nyt ei puhuta mistään pro-tason maskeista, jotka estävät oman sairastumisen vaikka uisi viruspuurossa. Nyt puhutaan tee-se-itse -maskeista, jotka käytännössä estävät muiden sairastuttamisen. Ei tämä mitään muuta vaadi. Kuukauden tehokuuri, koulut ja virastot kiinni, kaikki mahdolliset etätöihin, kokoontumiskielto, maskipakko kodin ulkopuolella. Sen jälkeen pidetään edelleen rajat kiinni ja ulkomailta tulevat karanteenissa, muut rajoitukset voidaan purkaa lähes kokonaan. Mahdolliset tartuntaketjut saadaan kyllä kiinni ja eristykseen. Ja jos ei onnistu, niin rajoitukset uudelleen voimaan. Ei tätä speissarihallituksen pelleilyä, jossa kaikki toimenpiteet tulevat viikon-pari myöhässä ja kestävät aivan liian kauan, kun ei toimittu ajoissa.
Tästä kerrasta täytyy ottaa opiksi. On aivan käsittämätöntä, ettei tätä varten ollut selkeää valmiussuunnitelmaa. On vain ajan kysymys, milloin tulee uusi, oikeasti vakava epidemia. Ylikansoitetut Aasian ja Afrikan maat ovat biologisia katastrofeja, joiden laukeaminen vain odottaa toteutumistaan. Meidän on varauduttava siten, että olemme valmiita
a) sulkemaan rajat vaikka voimakeinoin
b) eristämään karanteeniin tartunta-alueilta saapuvat riittäväksi ajaksi vaikka voimakeinoin
c) kasvatettava huoltovarmuusvarastot sille tasolle, että maa pärjää vuoden omillaan
d) varattava riittävästi edes alkeellista suojavarustusta
e) tutkittava teollisuuslaitosten muuntovalmius lääkintä- ja muuhun kriisiajan tuotteiden valmistukseen
f) koulutettava kunnollinen valmiusorganisaatio poikkeustilanteisiin


2. Sitruunaa ja inkivääriä

Edellisessä uutiskatsauksessa ihmeteltiin (toim. huom. tässä yhteydessä sana "ihmeteltiin" pitää tulkita sarkastiseksi), kun haittamatuille eivät koronarajoitukset tai muukaan informaatio mene perille. Kumma juttu, kun tieto Suomen sosiaaliturvasta on levinnyt jokaiseen beduiinitelttaan ja savimajaan. Vaan näkyy siellä niitä innovaatioita olevan. Tukholmassa havaittiin merkittävän osan koronaan kuolleista olevan somaleja. Tämä siitä huolimatta, että somaleissa ei näitä ikäihmisiä varmasti ole lähellekään kantaväestön vastaavaa osuutta. Ja huolimatta afrikkalaisinnovaatiosta, jonka mukaan koronasta voi parantua juomalla sitruuna-inkiväärijuomaa. Miksi hitossa näiden leviävien uskomusten täytyy olla haitallisia? Miksei voisi levitä uskomus, että korona paranee muuttamalla Afrikkaan? Sille nyt olisi tilastollista pohjaa, koska Afrikassa on vähemmän havaittuja tapauksia.
Tätä odotellessa joudutaan tyytymään siihen, että kulutetaan veronmaksajien rahoja kääntämällä kaikki ohjeet, kun kolmessakymmenessä vuodessa ei ole oppinut tavaamaan suomea.


3. Ei vielä tutkahavaintoa

Koronavirus ei ole vaikuttanut Euroopan kokonaiskuolleisuuteen vielä lainkaan. Itse asiassa luvut ovat pienempiä kuin normaalissa kausi-influenssassa. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että korona ei sen kummempi olisi. Tämä tarkoittaa ainakin sitä, että torjuntatoimet ovat purreet. Tämä saattaa tietysti tarkoittaa myös sitä, että koronavirus ei ole aivan niin vaarallinen kuin on uskottu. Se on luultavasti normaalia influenssaa tarttuvampi ja vakavasti sairastuneille tappavampi. Mutta se saattaa myös olla normaalia influenssaa vaarattomampi useammille potilaille. Toistaiseksi käytössä olevien, vaillinaisten tietojen perusteella COVID-19 vaikuttaa normaaliin kausi-influenssaan verrattuna seuraavalta:
a) se tarttuu herkemmin
b) tartunnan saaneista normaalia pienempi osa saa oireita
c) oireita saaneista normaalia suuremmalla osalla ne ovat vakavia
d) tarttumisaika on pidempi kuin normaalisti
Ainoa mikä on varmaa, on se että ilman rajoitustoimia epidemia olisi levinnyt nopeammin ja kuolleita olisi tullut enemmän resurssien rajallisuuden takia.


4. Hygieniaa

Kai muistatte vielä Gloria Gaynorin? I Will Survive? Kuinka ollakaan, kertosäe kestää sopivasti noin 20 sekuntia. Gloria-täti (76 vuotta) näyttää tässä mallia:



5. Yhden videon ihmeen muistolle

Julkkiksia alkaa kuolla koronavirukseen. Yhtenä ensimmäisistä viikate heilahti vasta 52-vuotiaan Adam Schlesingerin kohdalla. Basisti tunnetaan parhaiten yhden hitin ihmeen bändin, Fountains of Waynen lauluntekijänä. Tämä antaa hyvän tekosyyn esittää miehen muistolle yhden kaikkien aikojen parhaista musiikkivideoista eli kyseisen yhden hitin, Stacy's Mom:




6. Hei mummi, olet saamassa pikkubroidin!

Entinen formulamoguli Bernie Ecclestone, syksyllä 90 vuotta mittarissa, on taas tulossa isäksi. Edellisestä kerrasta onkin jo yli 30 vuotta. Kunnioitettava saavutus, myös siksi että vaimollakin on jo 44 vuotta ikää. Ecclestonen vanhin lapsi täyttää tänä vuonna 65 vuotta ja on jo moninkertainen isoäiti. Tiedän tapauksia, joissa henkilön täti/setä/eno on häntä itseään nuorempi, mutta tämä lyö nämä ennätykset kirkkaasti. Ei varmaan ole ainutkertaista, että joku pääsee vaihtamaan isosetänsä vaippoja, mutta se on että kyseessä ovat vauvanvaipat.


7. Vain Pohjolassa

Kiinalainen vaihto-opiskelija osti netistä käytetyn pesukoneen. Kaikki meni mallikkaasti siihen asti, kunnes hän yritti asentaa konetta kotiinsa. Jalat vaikuttivat jumittuneilta. Kuten jokainen pesukonetta tasapainoon asettanut tietää, se on tarkkaa hommaa. Niinpä hän soitti myyjälle, joka hövelinä miehenä ilmestyi paikalle työkalupakkinsa kanssa. Kone tuli kuntoon ja siinä asentaessa niitä näitä jutellessa opiskelija kysäisi, mitä mies tekee päivätyökseen, "Et ehkä usko tätä, mutta...", aloitti kansanedustaja Wille Rydman.


8. Kaikki ovat tasa-arvoisia, mutta...

Lapset ovat etäopetuksessa, joten kouluruokailua ei järjestetä. Jotkin kunnat jakavat tämän korvikkeeksi ruokakasseja. Koulutus kuuluu kaikille ja niin kuuluu kouluruokailukin. On tasa-arvon vastaista, että jotkin kunnat eivät jaa ruokaa lapsille, joiden vanhempien tulot ylittävät tietyn rajan. Eikö se riitä, että nettoveronmaksajat kustantavat kaikkien ruokailun, pitääkö vielä leikata heidän omien lastensa ruokailu pois? Ja jos näin on, niin eiköhän oteta käytäntö vakioksi: jatkossa pääsee kouluruokalaan vain, jos vanhempien yhteenlasketut kuukausitulot alittavat neljä tonnia. Sitä varakkaampien muksut kantakoot eväät mukanaan. Tai no, ehkä voitaisiin armollisesti myydä heille kouluruoka vitosen kerta.


9. Aika ottaa velkaa

Nyt valtio velkaantuu ennätysvauhtia. Tällä kertaa on jopa pakko, kirjoittaa täysjärkisiä juttuja muutenkin naputteleva taloustoimittaja Jan Hurri. On välttämätöntä, että yhteiskunnan perustoiminnot pyörivät. Se estää enemmät vahingot ja auttaa jälleenrakennuksen vauhtiin saattamisessa. On hyödyllistä järjestää olot, joissa muuten elinkelpoiset pienyritykset eivät ajaudu konkurssiin. Niiden uudelleen käynnistäminen tulee kalliimmaksi kuin pystyssä pitäminen. Sitten kun saisi vielä poliitikot ymmärtämään, että tätä velkarahaa pitää käyttää paikkoihin, jossa se tuottaa enemmän kuin kuluttaa. Kuten esimerkiksi siihen, että vuokrataan jumbojettejä joilla lennätetään haittamaahanmuuttajia pois.


10. Malesiasta mallia

Malesian naisasioiden ministeriö julkaisi toistaiseksi parhaat koronaohjeet. Ei koronan hoitoon, ei edes tartunnan ehkäisemiseen vaan muiden vaurioiden vähentämiseen. "Ministeriön kampanjassa oli neuvottu naisia esimerkiksi pukeutumaan sievästi ja meikkaamaan karanteenissa, jotta aviomiehillä olisi miellyttävämpää kotona. Naisia kannustettiin myös välttämään nalkuttamista." Tai, kuten malaijiksi otsikoissa todettiin: Elak akai pakaian rumah. Kebahagiaan tangga dibina bersema, mikä saattaa olla suomeksi Elähän akka pakise rumasti. Kipaise hakemaan tangat timmille perseelle. Tai sitten ei.


11. Kompassisuunta uusiksi

Saksalainen haittajärjestö on hommannut pari lentokonetta, joissa on tarkoitus lennättää Lesboksen leiriltä valtion kassavirranleikkaajia maahan. Pieni vinkki ympäristön säästämiseksi: etäisyys Berliiniin, 1800 km. Etäisyys Saudi-Arabiaan, 1500 km. Lennätetään nämä ihmiset sinne, mihin he kulttuurinsa ja uskontonsa puolesta kuuluvat, jossa on runsaasti varallisuutta ja vähemmän siirtolaisuutta muutenkin. Ja jos muutenkin katsoo etäisyyksiä koko reissun ajalta, lyhin etäisyys Syyriasta Saksaan on noin 2400 km, Pisin mahdollinen etäisyys Syyrian etäisimmästä pisteestä Saudi-Arabian kauimmaiseen pisteeseen, noin 2400 km. (Lyhin matka rajalta rajalle noin 150 km.) Tai Irak: lyhin matka Suomeen 2800 km. Lyhin matka Saudi-Arabiaan 0 km (rajanaapureita). Tilaa Saudi-Arabiassa: noin kuusinkertaisesti. Asukastiheys aika tarkkaan sama, tosin Saudi-Arabiassa noin seitsemänkertaistunut viimeisen 50 vuoden aikana seudulle tyypillisen ympäristöstä piittaamattoman väestönkasvun takia.


12. Mutta mikä oli rangaistus?

EU:n korkein oikeus antoi tuomionsa. Puola, Unkari ja Tsekki ovat rikkoneet EU:n lakia sulkiessaan rajansa haittamaahanmuutolta, jota päätöksessä pakolaisuuden valheellisella nimellä kutsutaan. Kun saadaan tuomio, on tapana myös kertoa rangaistus. Siitäpä ei sanota halaistua sanaakaan. Piti klikata linkkiä tuomioistuimen lausuntoon. Sieltä jonkin aikaa kestäneen tavaamisen jälkeen löytyi alaviitteestä maininta "Where the Commission considers that the Member State has not complied with the judgment, it may bring a further action seeking financial penalties." Hui, tämä varmasti pelottaa suuresti kansalaistensa hyvinvoinnista välittäviä maita!
Kun katsoo sanakirjasta "paperitiikeri", siellä pitäisi olla EU-lipun kuva. Mitähän EU mahtaa tehdä, jos Puola, Unkari ja Tsekki haistattavat pitkät siinäkin tapauksessa, että EU mätkäisee niille sakkoja?
- Ei makseta.
- No, jos ette maksa, teidät erotetaan EU:sta.
- Lupaatte vaan.


13. Mitä helvettiä täällä oikein tapahtuu?

Mitenkään erikseen etsimättä sitten edellisen uutiskatsauksen osui kohdalle lukuisia vanhamedian uutisia, joissa kerrottiin varsin suorasanaisesti haittamaahanmuuttajien tietynlaisesta rikollisuudesta. Tuomiot, ulkomaalaisuus ja usein jopa nimet - paitsi uhrien suojelemiseksi - julkaisten. Tällainen suorapuheisuus olisi ollut vielä muutama vuosi sitten mahdotonta. Media näyttää vihdoinkin heränneen Ruususen unestaan ja haistavan sen suunnan, johon yhä useampi suomalainen on kääntymässä enemmistön seuraksi. Nyt aletaan todella tajuta edes osa siitä, kuinka kalliiksi haittamaahanmuutto meille tulee. Media seuraa perässä:

a) Sokoksen vessassa tapahtuneesta morsiamen raiskauksesta tuli puolitoista vuotta ehdollista. Morsian ei suostunut yhdyntään, koska "Tyttö kertoi myöhemmin, että vessassa tapahtunut akti oli tavaltaan sellainen, jonka islam kieltää." Tämä siitä huolimatta, että sulhanen oli jo maksanut morsiamen isälle 4500 euron morsiamen hinnan. Alkujaan vaatimus oli ollut 30000 euroa, mutta ilmeisesti huntua oli sen verran raotettu, että basaarityylin tinkiminen oli tuonut rapsakan 85 % alennuksen. Kiva homma veronmaksajien kannalta, sillä eiköhän näissä tapauksissa viulujen lopullinen maksaja ole aika todennäköinen.

b) Oulussa jaettiin 12-13 -vuotiaan tytön toistuvista raiskauksista useita ehdottomia. "Ankarin, 4,5 vuoden vankeusrangaistus määrättiin 39-vuotiaalle Hassan Mohamud Mohamedille. Abdo Ibrahim Ahmed, 34, sai neljän vuoden ja kahden kuukauden tuomion. Tasan neljä vuotta vankeutta määrättiin 27-vuotiaalle Quassar Mohsin Sbahi Aldhulaieille, 22-vuotiaalle Rahmani Gheibalille ja 27-vuotiaalle Ali Osman Mohamedille. 30-vuotias Javad Mirzad sai kolmen vuoden ja neljän kuukauden vankeustuomion ja 24-vuotias Osman Ahmed Mohamed Humad kolmen vuoden tuomion. Shiraqa Yosefille, 21, langetettiin kahden vuoden tuomio."

c) Tinderissä monikulttuuristen kohtaamisten propagandaan uskonut 19-vuotias nainen erehtyi pyytämään miehen kotiinsa ensitreffeillään. Vähemmän yllättävästi kävi kuten kävi ja "Helsingin hovioikeus tuomitsi 27-vuotiaan Enoh Mbah Mudohin kahden vuoden ja kahden kuukauden ehdottomaan vankeusrangaistukseen kahdesta raiskauksesta."

d) Hyvinkäälläkin sattui ja tapahtui. Erityisen kummallista on se, että pääasiaksi uutisoinnissa nostettiin raiskaukset, vaikka listalla oli myös huumetuomioita. "Helsingin hovioikeus tuomitsi perjantaina Mousa Alanin, 26, muun muassa raiskauksesta ja törkeästä lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä kolmen vuoden ja kahdeksan kuukauden vankeuteen. ... raiskauksesta, törkeästä lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä, kahdesta lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä, pakottamisesta seksuaaliseen tekoon, kahdesta seksuaalipalvelujen ostamisesta nuorelta ja seksuaalipalvelujen ostamisen yrityksen nuorelta..."

e) Hovioikeus, harvinaista kyllä, ei puuttunut käräjäoikeuden tuomioon, vaan piti sen ennallaan. "28-vuotiaan ulkomaalaistaustaisen miehen saama viiden vuoden vankeustuomio pysyi ennallaan Helsingin hovioikeudessa. Hovioikeus katsoi käräjäoikeuden tavoin, että mies syyllistyi kolmeen törkeään raiskaukseen ja neljään törkeään lapsen seksuaaliseen hyväksikäyttöön."

f) Turvapaikkaa homoseksuaalien vainon perusteella voinee itselleen anoa ainakin yksi haittamatu. "Kaikki törkeät seksuaalirikokset kohdistuivat yhteen 14-vuotiaaseen poikaan. Helsingin käräjäoikeus on tuominnut 27-vuotiaan miehen viiden vuoden ehdottomaan vankeuteen kolmesta törkeästä raiskauksesta ja neljästä törkeästä lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä."

Seksuaalirikosten suhteen mediapato näyttää jo murtuvan. Enää odotellaan, milloin aletaan puhua edes puolivolyymilla
a) haittamatujen hallitsemasta huumekaupasta
b) väkivalta- ja jengirikollisuudesta
c) veronkierrosta ja orjatyövoimasta ravintoloissa
d) sosiaalitukien väärinkäytöstä
e) väestörakenteeseen nähden suhteettomasta sosiaalitukien oikeinkäytöstä
f) haittamaahanmuuton väestölle aiheuttamasta taloudellisesta ikeestä
Sitä lienee turha odotella, että alettaisiin keskustella mitä tällainen hyväksikäyttö tekee kansakunnan henkiselle selkärangalle ja moraaliselle hyvinvoinnille.


14. Pohjalainen laihrutuskuuri

Kilpailukauden ulkopuolella Juha Miedolla oli tapana antaa massan kasvaa huomattaviin lukemiin. Kerran tuli ilmoitus, että Kurikan postissa olisi paketti. Mietaa meni hakemaan. Lähettäjä oli Immo Kuutsa ja paketissa oli vaaka. Jutun todenperäisyyttä sopii epäillä, kun tietää miten saita mies Kuutsa on.
Tällä kertaa Mietaan juttukavalkadista paljastettiin kaikkien aikojen kovin laihdutuskuuri. Harjoitusleirille saapuessa vaaka näytti kolminumeroista lukua. Mietaa löi valmentajien kanssa vetoa, että leirin päättyessä painoa on alle 90. Yksi päivä jäljellä ja aamiaisen jälkeen lukema oli tasan sata. Ei muuta kuin baanalle. Melkein kymmenen tunnin harjoituksen aikana suuta kostutettiin vähän vedellä eikä muuta. Vaaka näytti 89,5.
Suorituksessa epäillään olevan pohjalaislisää. Tunnetusti paikallinen murre soveltuu parhaiten uhoamiseen. Muita käyttötarkoituksia ei ole löydetty. Temppu on kuitenkin uskottavuuden rajoissa. Maratonilla paino putoaa joskus viisikin kiloa, kokemusta löytyy. Tällöin kuitenkin on koko ajan tankattu nestettä ja joskus muutakin. Eikä suoritukseen ole lähdetty täydellä vatsalla. Jos kuvitellaan Miedon juoneen aamiaisella reilusti nestettä, painoa kertyy siitäkin isolle miehelle muiden eväiden kanssa helposti pari kiloa jo peruslisää. Siihen suolen tyhjentäminen ja tuntikausien treeni ilman tankkausta. 7-8 kg on täysin mahdollinen. Siis keskikokoiselle urheilijalle. Vaan Mieto ei ole mikään keskikokoinen. 7-8 kg pois 75 kg kropasta on uskottavaa, niinpä 10 kg pois 100 kg kropasta on myös uskottavaa. Ei kovin viisasta tosin, mutta nythän onkin kyse pohjalaisuudesta eikä viisaudesta.


15. Jo oli aikakin

Siiri "Äitee" Rantasesta julkaistaan elämäkerta. Piti vähän aikaa kelata, kun jutun luin. Mutta totta se on: 95-vuotiaasta legendasta ei ole todellakaan julkaistu elämäkertaa. Taitaa olla aika harvassa sellaiset ihmiset, joista on tehty patsas mutta ei yhtäkään elämäkertaa. Mutta nyt tulee tämäkin puute korjattua.


Loppukevennys: Pottuilua

Näin etäpalaverien luvattuna aikana on odotettavissa, että sattuu ja tapahtuu. People for the American Way -järjestön kokouksessa puheenjohtaja putkahti paikalle perunana. Ei ole ainutkertaista, että pomo on pottumainen, mutta että noin kirjaimellisesti. Kovasta yrityksistä huolimatta hän ei saanut suodatinasetuksia pois, vaan joutui hymyilemään urheasti perunakasvoin loppuun asti.
Odotettavissa on, että vastaavia mokia sattuu itse kullekin. Toistaiseksi olen useammassakin etäpalaverissa istuneena pahemmilta välttynyt. Pahin on toistaiseksi ollut se, kun eilen kumarruin ja mikkikuulokkeet putosivat päästä lattialle. Kamera ei ollut päällä, mutta mikki oli (olin puheenjohtaja ja jouduin siksi pitämään mikkiä koko ajan päällä). Kun sain kuulokkeet takaisin päähäni, piti vähän selittää. Eläkeikää lähestyvä henkilö olikin jo säikähtänyt, että joku oli saanut sydärin ja kaatunut lattialle, kun kuului vain karsea rohina. Toisen kerran huomasin, että nyt muutama ihminen puhuu asiasta johon minulla ei ole mitään sanottavaa, joten käväisin välillä keittiössä ottamassa jääkaapista lihan lämpiämään ruuanlaittoa varten ja nappaamassa juotavaa. Kun tulin parin minuutin kuluttua takaisin, kukaan ei ollut huomannut että puheenjohtaja oli välillä kadoksissa. Enkä tainnut mitään menettää sillä välin.
Yhden hyvän puolen etäkokouksissa havaitsin eräässä palaverissa, jossa en ollut pj. Eipä onnistuisi normikokouksessa ainakaan ilman paheksuntaa. Vatsan möyrintä helpotti kummasti kun päästi jyrisevän pierun. Piti vain ensin varmistaa, että mikki oli pois päältä.

Uusinta: Älykkyydestä ja viisaudesta, tyhmyydestä ja typeryydestä

Lukijalle: Alku voi olla tylsää, mutta neuvon lukemaan loppuun asti. Lopussa oleva luokittelu äärityyppeihin 1-4 on erittäin osuva, vaikka itse sanonkin:


Taannoin tämän kirjoittajalle esitettiin pyyntö kirjoittaa otsikon aiheesta. Lupasin tuolloin, että palaan aiheeseen, jos pääsen tyydyttävään tulokseen. No, palaaminen kesti huomattavasti kauemmin kuin oletin, mutta tässä sitä nyt mennään.

Jutun lopussa allekirjoittanut kehdattiin mainita viisaaksi yksilöksi. Kommentoin seuraavasti:

Kiitoksia kunniasta. Kun Salli luki jutun, kommentti oli: "Huomaa kyllä, ettei se tunne sinua oikeasti."
Minulla, kuten kirjoittajallakin, on mustaa valkoisella siitä että olen todistetusti älykäs. Mitä viisauteen tulee, olen jäävi sitä arvioimaan siinä missä kaikki muutkin omalta kohdaltaan. Toisin kuin älykkyydelle, viisaudelle ei ole olemassa edes jollain lailla luotettavaa mittaria. Periaatteessa jonkinmoisena mittarina voitaisiin pitää sitä, miten ihminen on elämässään menestynyt (miten menestys sitten määriteltäisiinkään) suhteessa hänen käytettävissä olevaan älykkyyteensä. Tässä vain on se ilmeinen ongelma, että ihmiset eivät lähde elämäänsä standardiolosuhteista eikä heillä käy standardituuri. Elämä ei ole shakkia, jossa onnella ei olisi merkitystä. Toisaalta se ei myöskään ole pokeria, jossa voi bluffaamalla pärjätä käytännössä rajattomasti. Kokeilemistani peleistä elämä muistuttaa eniten Monopolia. Tekemällä oikeita asioita todennäköisesti menestyy hyvin, mutta huono tuuri voi sotkea kaiken. Toisaalta tekemällä vääriä asioita hyvä tuuri saattaa auttaa jonkin verran, mutta ei kuitenkaan loputtomasti.
Hauska sattuma sinänsä, mutta tuo ehdottamasi juttuaihe on käytännössä täsmälleen tuossa muodossa muhinut päässä jo jonkin aikaa. Jos pääsen asiassa ratkaisuun, johon olen tyytyväinen, juttu on odotettavissa ensi kuun aikana.

Kommentti kirjoitettiin 31.12.2015, joten se ”ensi kuu” ei mennyt ihan putkeen. Pariin viikkoon en saanut otetta aiheesta ja sitten tuli hieman muuta ajateltavaa, joten tämmöistä syvällisempää pohdintaa ei ehtinyt tekemään. Mutta parempi myöhään.

Määritellään käsitteet. Olkoon meillä kaksiakselinen koordinaatisto.
Toisen akselin ääripäät ovat älykäs ja tyhmä. Huippuälykäs ihminen on sellainen, jolla menee Mensan testissä jäseneksi pääsemiseen vaadittavan rajan saavuttamiseen puolet sallitusta ajasta, olettaen että hän käy välillä kahvilla. Huipputyhmä taas on sellainen, joka ei opi solmimaan kengännauhojaan.
Toisen akselin ääripäät ovat viisas ja typerä. Huippuviisas on sellainen, joka kykenee neuvottelemaan serbien ja kroaattien välille sellaisen rauhansopimuksen, että molemmat osapuolet luulevat voittaneensa. Huipputyperä taas on sellainen, joka hautajaisvirren alkaessa soida toteaa, että pistetäänpä vähän eloa juhliin ja menee hakemaan leskeä tanssimaan.

Aikoinaan käytin samankaltaista luonnehdintaa, mutta siinä älykäs ja tyhmä –akselin rinnalla toisena akselina oli ahkera ja laiska -akseli. Se soveltui ammatinvalintaan, kun taas tämä luokittelu soveltuu elämässä suoriutumiseen. Yhtäläisyys on siinä, että älykkyys on synnynnäinen ominaisuus eikä siihen voi vaikuttaa ainakaan nostavasti (pää edellä seinään juokseminen saattaa vaikuttaa laskevasti). Älykkyyttä on tietty rajallinen määrä ja jos joku vaikuttaa tulleen älykkäämmäksi, kyse on siitä että hän on ottanut käyttöön aiemmin koskemattomia resurssejaan. Sen sijaan ahkeruus, samoin kuin viisaus, ovat ominaisuuksia joita voi kehittää – kuten myös menettää.

On toki huomattava, että asteikolla suurin osa on lähellä origoa tai ainakin jotain akselia. Johonkin neljännekseen toki kaikki kuuluvat, mutta äärityypit ovat harvinaisia, etenkin silloin kun molemmat ääriominaisuudet esiintyvät samassa henkilössä. Joku saattaa olla huippuälykäs, mutta viisaus-typeryys –akselilla siinä puolivälissä.
Oletetaan molempien ominaisuuksien jakautuneen tasaisesti keskiarvona 0 ja keskihajontana 1 ja olevan toisistaan riippumattomia.
Tällöin ääripäissä eli molemmat ominaisuudet poikkeavat keskiarvosta yli yhdellä keskihajonnalla sijaitsee vain 10 % ihmisistä. ”Normi-ihmisiä” eli molemmat ominaisuudet poikkeavat keskiarvosta alle yhden keskihajonnan verran on 47 %. Lopuilla 43 %:lla toinen ominaisuus on jonkin verran poikkeava, toinen normaali.
Todella ääripäissä eli yli kahden keskihajonnan verran poikkeavia on tietysti vähemmän. Se, että molemmat ominaisuudet poikkeaisivat normista näin paljon, on todennäköisyydeltään vain 0,2 %. Tällainen ihminen tuskin kulkee vapaana. Tällä asteikolla ”normi-ihmisiä” olisi 91,1 %. Tasan toisen ominaisuuden poikkeaminen keskiarvosta tuon verran on todennäköisyydeltään 8,7 % eikä sekään varmaan tee elämää kovin helpoksi.
(Huom. Nämä luvut on oikeasti laskettu normaalijakaumalla eikä vedetty hatusta.)

Seuraavassa jaottelussa kuvataan enimmäkseen yli yhden keskihajonnan ääripäitä eli 10 %:ia ihmisistä. Jokainen neljästä jaottelusta pitää sisällään siis noin 2,5 % ihmisistä. Puhtaasti. Toki yli puolet ihmisistä voidaan sijoittaa selkeästi johonkin näistä luokista, mutta heidän ominaisuutensa eivät ole yhtä vahvoja kuin kuvauksissa.
Joissain kohdissa seuraavassa nelijaossa on otettu mukaan myös ahkeruus-laiskuus –akseli kolmanneksi ulottuvuudeksi, koska se on joskus kriittinen. Erityisesti siltä kannalta, kun katsotaan missä yhteiskunnallisissa oloissa mikäkin ihmistyyppi nousee johtoon ja menestyy. Tyypit on lueteltu siinä järjestyksessä, kun ne on helpointa tunnistaa.


1. Älykäs ja typerä

Tämän tyypin ihmisten suurin prosentuaalinen pitoisuus löytyy korkeakoulujen henkilökunnasta. Tämä ei tarkoita sitä, että heistä suurin osa olisi korkeakouluissa eikä varsinkaan sitä, että korkeakoulujen työntekijöistä olisi suuri osa tällaisia. Se tarkoittaa vain sitä, että pitoisuus on suurin, vähän niin kuin malmin pitoisuus ei koskaan ole kymmeniä prosentteja, vaan että jossakin vain sattuu olemaan enemmän. Tällaiset ihmiset saattavat olla huippuälykkäitä oman alansa asiantuntijoita, mutta heidän näkemyksensä muista asioista eivät useimmiten kestä alkuunkaan reaalimaailman happotestiä. Erityisesti anarkistit tulevat usein tästä ihmisryhmästä. Pekka kirjoitti äskettäin aiheesta hyvin. Anarkisti vastustaa virkavaltaa, mutta vetäkääpäs huviksenne anarkistia turpaan ja katsokaa, rääkyykö se oikeuslaitosta hätiin.
Älykkäät ja typerät ihmiset eivät ole sisäistäneet Humen periaatteen seurausta eli Jaskan korollaaria: Siitä, miten asioiden pitäisi olla, ei voi päätellä miten ne todella ovat.
Älykkäät ja typerät ihmiset ovat kauniin sään kapteeneja. Siinä vaiheessa, kun asiat alkavat mennä huonosti, he hirttäytyvät ideologioihinsa ja tulevat – toivottavasti – syrjäytetyksi viisaampiensa tieltä. Johtotehtäviin he saattavat päätyä, mikäli ovat sekä ahkeria että kunnianhimoisia - ja suuri osa on. Sopivimpia he ovat kapea-alaisiin asiantuntijatehtäviin, joissa he menestyvät erinomaisesti, kunhan ala on oikea eikä johtaja anna heille yhtään enempää valtaa kuin tehtävien suorittamiseen tarvitaan. Esimiestehtävissäkin he voivat menestyä, kunhan tehtävänkuva on samaan tapaan sopivasti rajattu. Mikäli tällainen ihminen on laiska, hän on enimmäkseen harmiton, koska ei jaksa louskuttaa leukojaan asioissa jotka eivät hänelle kuulu, vaan käyttää kaiken energiansa oman työnsä suorittamiseen.


2. Tyhmä ja typerä

Tämä ihmistyyppi suorittaa kokoontumisajonsa vankeinhoitolaitoksen tiloissa. Typeryys tarkoittaa piittaamattomuutta käytösnormeista ja tyhmyys kykenemättömyyttä ajatella tekojensa seurauksia. Kun siihen vielä liittää kyvyttömyyden suunnitella rikoksensa kiinnijäämisriskin minimoimiseksi, soppa on valmis. Toki suurin osa tästäkin ihmistyypistä pysyy vankilan muurien ulkopuolella, mutta yleensä hyvällä tuurilla. Mario Puzo lausui Don Corleonen suulla teoksessa Kummisetä donin palkkamurhaajasta: - Tässä maailmassa on miehiä jotka kulkevat ympäriinsä vaatien tulevansa tapetuksi ... He rähjäävät pelipöydässä, he hyppäävät autostaan raivon vallassa jos joku vain raapaiseekin heidän puskuriaan, he nöyryyttävät ja pitävät pilkkanaan ihmisiä joiden todellisia voimavaroja he eivät tiedä. ... Tällaiset ihmiset kulkevat läpi maailman huutaen: "Tappakaa minut. Tappakaa minut." ... Useimmat näistä ihmisistä ovat meille täysin hyödyttömiä, mutta joku Brasi on tehokas ase oikein käytettynä. Temppu on se että kun hän ei enää pelkää kuolemaa ja itse asiassa etsii sitä, sinun on tehtävä itsestäsi ainoa ihminen koko maailmassa jonka tappamaksi hän ei halua joutua. Hänellä on vain yksi pelko, ei varsinaisesti kuolema, vaan se että sinä tappaisit hänet.
Tyhmät ja typerät ihmiset voivat olla yhteiskunnalle hyödyllisiä vain silloin, kun heidän voimavaransa on suunnattu oikein - heille on annettu jotain minkä menettämistä he pelkäävät ja käyttäytyvät siksi asiallisesti.


3. Tyhmä ja viisas

Tämä ihmistyyppi miehittää suorittavan tason töitä. He ovat siivoojia, kaupan kassoja, rekkakuskeja ja vahtimestareita. Niitä, jotka pitävät Suomen liikkeessä ja joiden poissaolo kirskauttaisi yhteiskunnan rattaat jumiin parissa päivässä, toisin kuin johtajien joiden puuttumista ei pariin viikkoon edes huomaisi. Heidän älykkyytensä ei riitä oppimaan viittä vierasta kieltä tai meioosin ja mitoosin yksityiskohtaista prosessia. Mutta he ovat juuri niitä ihmisiä, joiden elämänohjeita kannattaa kuunnella. Maanläheistä ilman turhia krumeluureja. Erityisen taitavia he ovat ihmissuhteissa. Heillä on useimmiten ns. "paviaaniälyä" eli vaistonvaraista tajua lauman jäsenten välisten hienovaraisten nyanssien ymmärtämisessä.
Tyhmät ja viisaat ihmiset ovat yleensä hyödyllisiä ja pahimmillaankin harmittomia, paitsi silloin kun keskinkertaisuudet ylentävät heidät pätemättömyytensä tasolle. Tämä on merkittävä riski, koska keskinkertaisuudet rakastavat toisia keskinkertaisuuksia enemmän ainoastaan vielä kyvyttömämpiä, koska he muodostavat omalle asemalle vielä pienemmän riskin. Liian ylös kohonnut tyhmä ja viisas saattaa saada tahtomattaan vahinkoa aikaan keskijohdossa tai kunnallispolitiikassa.


4. Älykäs ja viisas

Kaikista ihmistyypeistä vaikein tunnistaa. Jos väkisin jakaa kaikki ihmiset näihin neljään tyyppiin, tähän sektoriin asettuvat ne 25 %, joita ei voi sijoittaa mihinkään muuhun sektoriin. Mutta se, että kuuluisi molemmilta ominaisuuksiltaan oikeasti tähän joukkoon eli poikkeaisi vähintään yhden keskihajonnan verran keskiarvosta molemmissa (2,5 % kaikista ihmisistä), on todella vaikeaa tunnistaa. Ainoa kohtuullisen varma tuntomerkki älykkäälle ja viisaalle on yleensä se, että hän "kasvaa tehtäviensä mukana" eli hänen joutuessaan uuteen tilanteeseen selviytymistä yleensä epäillään, mutta lähes poikkeuksetta hän onnistuu keskimääräistä paremmin, ainakin odotettua paremmin. Tunnistamista vaikeuttaa myös se, että älykkäät ja viisaat ovat useimmiten olleet nuorina kallellaan älykkäiden ja typerien suuntaan, kuka enemmän, kuka vähemmän. Viisaus on sitten kehittynyt vähitellen. (Sama ei muuten päde tyhmiin ja viisaisiin - he eivät yleensä ole olleet tyhmiä ja typeriä. Ainakaan kehitys typerästä viisaaksi ei ole ollut yhtä voimakasta kuin tässä ryhmässä.)
Älykkäät ja viisaat ovat kullan arvoisia johtajina. Valitettavasti kaikkien yhteiskuntien suurin ongelma on aina ollut se, että lahjakkuus johtaviin asemiin pääsemisessä on useimmiten eri asia kuin lahjakkuus niissä onnistuneesti toimimisessa. Useimmat tähän ihmisryhmään kuuluvat hakeutuvat mieluiten rauhallisiin, joskin haastaviin tehtäviin. Johtotehtäviin he suostuvat vain puolipakolla. On toki poikkeuksiakin, ja silloin on syytä toivoa kyseisen henkilön olevan ahkera. Laiskat eivät kauan johdossa pysy eivätkä ainakaan korkeammalle etene, sillä he eivät viitsi suojata selustaansa riittävän hyvin ja viikate tunnetusti heilahtaa helposti, kun jonkun pää nousee muiden yläpuolelle. Jos älykäs ja viisas ihminen on laiska, hän on kriisijohtaja eli henkilö, joka asetetaan vastuulliseen asemaan siinä vaiheessa, kun paska on jo lentänyt tuulettimeen. Tai näin olisi ainakin syytä tehdä, jotta kriisistä selvittäisiin mahdollisimman vähin vaurioin.