Uusinta: Arkkitehti

Lukijalle: Millainen olisi mahtanut olla Euroopan historia, jos ihmisten ammatilliset unelmat olisivat totetuneet? Olisi hauskaa ajatella maailmaa, jossa tämän kirjoituksen päähenkilö olisi piirtänyt sen katedraalin, jonka piispana olisi kirkollisia menoja toimittanut Josif Dzhugashvili

Wien, 21. lokakuuta 1908

Professori Moses Rosenbauer lehteili kokelaan työnäytteitä. Hän nyökytteli mietteliäänä ja sanoi sitten pöydän ympärille kokoontuneille muille valintakomission jäsenille:
- Tämä kokelas pyrkii siis akatemiaan toista kertaa?
Hänen assistenttinsa rykäisi.
- Kyllä, pitää paikkansa. Viimeksi hänet hylättiin, koska näytteet olivat kovin yksipuolisia. Aivan kuten nytkin.
Rosenbauer hieroi leukaansa.
- Totta. Niin edelleenkin. Ihmishahmojen kuvaus on täysin elotonta. Ei noissa töissä oppilaitoksemme edellyttämiä taiteilijan kykyjä ole näkyvissä. Mutta rakennuksia hän osaa kyllä piirtää.
Komission jäsen Hugo Schmidt huomautti:
- Eipä niissäkään ole kyllä erityistä eloisuutta. On kylläkin myönnettävä, että niissä on tiettyä, hmm…
- Mahtipontista tyylikkyyttä?, huomautti Rosenbauer.
- Aivan, sitä.
- Niinpä. Minulla olisi eräs ehdotus…

Muutamaa minuuttia myöhemmin odotusaulan ovi avautui. Vahtimestari silmäili hetken aikaa pyrkijöitä ja huusi sitten:
- Herr Hitler!
- Ja, kuului vastaus.
- Olisitteko ystävällinen ja seuraisitte minua?

Professori Rosenbauer tarkasteli edessään seisovaa nuorta nukkavierua miestä. Tämä oli tervehtinyt kohteliaasti, mutta varautuneesti. Rosenbauer kiinnitti huomiota hänen rauhalliseen olemukseensa, joka oli ristiriidassa kiivaiden silmien kanssa. Hän oli arvioinut riittävän paljon nuoria miehiä osuakseen useimmiten oikeaan ensimmäisellä kerralla. Tämä mies pääsisi pitkälle, jos hänelle antaisi mahdollisuuden. Saattaisi päästä vaikka ei sitä saisikaan, kuten vuosi sitten oli käynyt.
- Te olette siis pyrkimässä akatemiaamme tullaksenne taiteilijaksi ja edellisvuonna teidät hylättiin?
- Pitää paikkansa.
- Olen ollut tällä alalla vuosia. Sanon teille suoraan, että taiteilijaa teistä ei tule. Teillä ei ole taiteilijan silmää todellisuuden muokkaamiseksi vielä uskottavammaksi. Maalauksenne ovat hengettömiä.
Kokelas avasi suunsa sanoakseen jotakin, mutta Rosenbauer heilautti kättään ja jatkoi ennen keskeytystä.
- Mutta teillä on huomattavaa arkkitehtonista näkemystä. Sanokaahan, oletteko kuullut modernin koulukunnan arkkitehtuurista?
- Olen keskittynyt maalauksiini. Arkkitehtuuri on kiinnostanut minua vain kohteena.
- No, eipä siitä moni ole vielä kuullutkaan. Suuntaus on, kuten nimikin sanoo, varsin uusi. Olen kuullut jopa sellaisen nimityksen kuin funktionalismi. Sen mukaan rakennukset ovat koneita, joiden tarkoitus on asuminen tai tuotanto. Pelkäänpä pahoin, että tuo suuntaus nousee lähivuosikymmeninä vallalle. Se tulee tuhoamaan klassisen rakennustaiteen kauneuden. Seuraavien vuosikymmenien arkkitehtuurista ei jää tuleville sukupolville mitään mainittavaa.
- Kauhistuttava ajatus. Kun miettii esimerkiksi Karlskirchen monumentaalista kauneutta … ettei enää koskaan sellaisia rakennettaisi.
- Aivan niin. Modernistinen suuntaus on kuitenkin vahva. Sen pysäyttämiseen tarvitaan vahvoja persoonia, joilla on arkkitehtuurin hallitsemisen lisäksi voimakas taiteellinen näkemys. Teillä, nuori mies, saattaa olla kyvyt nousta tällaiseksi hahmoksi. Siksi neuvottelin juuri äsken valintakomission kollegojeni kanssa. Te ette ole virallisesti pyrkinyt arkkitehtilinjalle. Olemme kuitenkin päättäneet antaa teille mahdollisuuden päästä akatemiaan. Ei sille linjalle, johon pyritte, vaan arkkitehtiopiskelijaksi. Mitä siihen sanoisitte?
Pitkän hiljaisuuden aikana nuori mies kävi sisäistä kamppailua unelmansa ja realismin välillä. Rosenbauer odotti hänen kysyvän, oliko professori ollut tosissaan hänen lahjoistaan kertoessaan ja kuinka varma professori oli arviostaan. Näin nuorukainen ei kuitenkaan tehnyt. Professori hämmästyi, mutta oli tyytyväinen. Nuorukaisen itsearvion vahvuus vankisti hänen omaa arvioitaan tämän tulevasta suuruudesta. Lopulta tämä avasi suunsa:
- Hyväksyn paikan. Kiitän teitä tästä tilaisuudesta.


Berliini, 9. toukokuuta 1945

Saksan lippu peitti katafalkilla lepäävää arkkua. Arkun liepeille laskeutuva lipun oranssi pohjaväri loisti kirkkaana luoden kontrastin normaalin synkälle hautajaistunnelmalle. Keskiosan kuviosta näkyi vain osa valkoista ympyrää mustan susionkisymbolin jäädessä näkymättömiin arkun päälle. Kunniapaikalla eturivissä istuvan valtakunnankansleri Karl Rötschin mieleen muistui äkisti, että tuon lipun luonnos oli ollut hänen ensikontaktinsa vainajaan. Nuori, vastikään NSDAP:n jäseneksi liittynyt arkkitehti oli esitellyt suunnitelmansa puoluelipuksi ja Rötsch oli ihastunut ikihyviksi. Hassua, etten ole ajatellut tuotakaan vuosikausiin, hän tuumi. Mutta välit Hitleriin eivät olleetkaan kiireisinä sotavuosina olleet erityisen läheiset. Valtakunnan pääarkkitehti oli puuhastellut lähinnä utopististen Welthauptstadt Berlinin suunnitelmiensa parissa ja Rötschin aika oli kulunut ja kului yhä enimmäkseen päämajassa.

Rötsch antoi ajatustensa vaellella papin toimittaessa Adolf Hitlerin ruumiinsiunausta. Harmi ettei Hitler päässyt näkemään lopullista voittoa. Mies oli odottanut rauhaa päästäkseen toteuttamaan mahtipontiset suunnitelmansa. Ja kuollut juuri ennen niitä. Tai oikeastaan ampunut itsensä. Rötsch muisti, mitä Hitlerin seuraajaksi nimitetty Albert Speer oli kertonut valtakunnankansliassa:
- Hitler teki ympäripyöreitä vuorokausia suunnitelmiensa parissa. Hän työskenteli kuin riivattu. Ja teki sen lääkkeiden voimalla. Lopulta elimistö petti. Kädet vapisivat, näkö heikkeni. Työnteosta ei tullut enää mitään. Hän joutui delegoimaan tehtäviä apulaisilleen, mutta puuttui koko ajan heidän tekemisiinsä. Mikromanagerointia pahimmillaan. Lopulta paine kasvoi liian suureksi. Hän saneli testamenttinsa ja ampui itsensä.
Ehkä tietoisuus sodan lähestyvästä lopusta oli viimeinen pisara, Rötsch pohti itsekseen. Hitler halusi toteuttaa suunnitelmansa, mutta tiesi ettei terveytensä takia enää kykenisi siihen. Nyt se jäi sitten Speerin tehtäväksi.

Jos siitä nyt jotakin tulee, hän muisti lisätä. Vähintäänkin epävarmaa, onnistuuko itärintamalla sama temppu kuin lännessä. Rötsch halusi hymyillä muistellessaan edellisen vuoden onnistunutta huijaustaan, mutta pidätteli itseään. Olisi kovin epäsopivaa hautajaisissa. Mutta oli se aika temppu. Houkutella se vallanhimoinen jästipää de Gaulle Espanjaan ja tehdä diili. Nenä-Kalle sai Ranskan hallittavakseen vuoden 1944 alussa. Siinä tipahti pohja pois brittien ja amerikkalaisten maihinnousulta Eurooppaan. Ja de Gaullella on sen verran tekemistä omien kotikommunistiensa kanssa, että eipä Ranskasta ole Saksan uhaksi koskaan. Elsass-Lothringenin de Gaulle olisi vaatinut, mutta suuruudenhulluudessaan suostui kansanäänestykseen uskoen voittavansa. Saa nähdä miten siinä käy ensi kuussa. Veikkaanpa että valitsevat Saksan, Ranska on sen verran kaaoksessa.

Britit ja jenkit jäivät siis nuolemaan näppejään, Rötsch muisteli. Rauhaan ne suostuivat vasta, kun pösäytin ydinaseen malliksi. Oli se vain hyvä, että uskoin sitä Einsteinin kirjettä kommunismin vaaroista ja annoin helvetin isot määrärahat ydinaseprojektiin. Ja taivaan kiitos Heisenbergistä, Meitneristä, Hahnista, Frischistä ja kumppaneista. Sekä ennen muuta Oppenheimerista. Onnekas sattuma, että hän joutui niihin ongelmiin amerikkalaisten viranomaisten kanssa sopivasti 30-luvun lopulla ja siirtyi isiensä maille Saksaan. Se mies piti tuon porukan kasassa.

Rötsch mietti omaa kuolevaisuuttaan. Sota oli lähes lopussa. Hän tunsi itsensä väsyneeksi ja halusi vetäytyä eläkkeelle vaimonsa kanssa rakkaille Ylä-Saksin vuorilleen. Enää yksi sopimus solmittavana, sitten on muiden vuoro ratkoa siitä syntyvät ongelmat. Ja niitähän tulisi, siitä Rötsch oli varma.

Ruumiinsiunaus alkoi lähestyä loppuaan. Rötsch terästäytyi. Vielä muodollisuudet ja sitten Adolf Hitler painuisi muistojen joukkoon. Oli aika katsoa eteenpäin ja hioa vielä viimeiset yksityiskohdat ensi viikon sopimuksesta, joka siirtäisi kommunisteja vastaan käydyn sodan venäläisten keskinäiseksi kahinaksi. Andrei Vlasov saisi hallittavakseen Neuvostoliiton eteläisten tasavaltojen alueet. Kaikki ne -stanit, joiden keskinäistä sijaintia Rötsch ei koskaan muistanut. Samoin Armenian, Azerbaidzanin ja Georgian kuten myös pienen osan Etelä-Venäjää Krasnodarista Kaspianmerelle. Sekä vapaat kädet Siperiassa rautatien eteläpuolella ja Jeniseistä itään. Rötsch olisi mielellään napannut koko Siperiankin Saksalle, mutta se olisi sentään liikaa. Vielä. Hän ei uskonut, että Vlasov kykenisi kukistamaan Siperiaan vetäytyneet kommunistit. Siitä tulisi vielä sellainen sotku, että saksalaiset joutuisivat sen hoitamaan. Mutta se olisi jo hänen seuraajiensa asia.

Suuren saksalaisen arkkitehdin, funktionalismin kukistajan Adolf Hitlerin arkku alkoi hitaasti liikkua pitkin hänen itsensä suunnitteleman kirkon käytävää kohti ikuista leposijaansa.

Uutiskatsaus 6/2020

1. Pitkä tie työllistymiseen

Suomalaisnaisten työllisyysaste on 71 prosenttia. Esimerkiksi somalinaisista on työssä 17 prosenttia, irakilaisnaisista 16 prosenttia. Luvut olisivat vielä karmeampia, jos niistä karsittaisiin pois somalin- ja arabiankielen tulkit tai kyseiseen kansanryhmään erikoustuneet sosiaalityöntekijät, joille ei olisi mitään tarvetta ilman kyseistä kansanryhmää. Jäljelle jäisi luultavasti alle puolet ja jos tästäkäin karsittaisiin pois tarpeettomissa tukityöllistystöissä olevat, tuottavaa työtä tekevät saataisiin luultavasti mahtumaan Antti Rinteen vaalimainoksessa kuskaamaan linja-autoon.
Mutta nyt on sitten tutkittu mistä tämä johtuu. Syinä ovat puutteellinen kielitaito, vähäinen koulutus, kulttuuriset syyt, passivoiva työttömyysturva ja anteliaat kodinhoitotuet, jotka eivät kiinnitä huomiota väestönlaatuun.
Olisi myös mielenkiintoista tutkia, miksi tähän vaadittiin tutkimusta.


2. Itsestään se paha pappi saarnaa

Pääspice Sanna Marin valitteli, että "miehet palkkaavat tiedostamattaan samanhenkisiä ja -näköisiä ihmisiä." Onhan toisaalta lausuntoa tarkkaan luettuna myönnettävä, että naiset ovat tässä asiassa parempia. Jos oletetaan Marinin olevan oikeassa (mikä on kieltämättä hyvin rohkea oletus) siinä, että miehet toimivat näin tiedostamattaan, niin naiset sitten näyttävät toimivan ihan tietoisesti samalla tavalla. Kuten sisäspice Maria Ohisalo palkatessaan kansliapäälliköksi selvästi heikomman hakijan, joka nyt sattui olemaan aatesisko. Toivoa sopii että miehet "tiedostamattaan" onnistuvat sentään valitsemaan päteviä alaisia, jotka eivät ole firmalle yhtä vahingollisia kuin haittamaahanmuuton ajajat Suomelle.


3. Tyhjät tynnyrit jne

Ministerien kielitaito kerää ylistystä. Näin englannin kielen professori kuvaili kielitaitoa:
Pääspice Sanna Marin: – Amerikkalaisvoittoinen aksentti ja nopea, mutta selkeä puhetapa. Aavistuksen verran sanojen hakemista ja jokunen vähäpätöinen muotovirhe. Toimiva, hyvä kielitaito.
Valtiovarainspice Katri Kulmuni: Nopea ja selkeä puhetapa, hyvin rytmitetty. Hyvä aksentti. Aiheeseen liittyvä sanasto hyvin hallussa ja puhe helpon tuntuista ja sujuvaa.
Sisäspice Maria Ohisalo: – Varma ja luonteva kielitaito, idiomaattinen kielenkäyttö ja erittäin hyvä kansainvälinen aksentti, jossa on amerikkalaisvaikutteisuutta. Kaikkiaan myös vahvan tuntuinen sanavarasto ja rakenteellisesti monipuolinen ja virheetön suoritus.
Oikeusspice Anna-Maja Henriksson: – Sujuva ja rauhallinen puhetapa sekä hyvä ääntämys. Ehkä hieman yllättäen aavistuksen suomalaisempi aksentti kuin toisilla, mutta lauserakenteet tarkempia ja jokseenkin moitteettomia. Sanasto vaikuttaa olevan hyvin hallussa.
Opetusspice Li Andersson: – Luonteva ja sujuva, erinomainen kansainvälinen aksentti, josta voi olla vaikea päätellä puhujan alkuperää. Sanavarasto tuntuu olevan vaivattomasti hallussa ja puheen rytmitys erityisen onnistunutta.
Hieno homma että osaavat hyvin enkkua. Kaksi asiaa kuitenkin huolestuttaa. Ensimmäinen - pienempi - huolenaihe on se, että kielitaitona pidetään englannin kielen taitoa. Vaan miten on ministerien todellinen kansainvälisyys vai rajoittuuko kielitaito vain yhteen kieleen (ja pakkoruotsiin, Henrikssonin ja Anderssonin tapauksessa suomeen)? Ylioppilastodistusten perusteella:
Marin: Englanti M, ruotsi A
Kulmuni: Englanti C, ruotsi M, ranska B, venäjä B
Ohisalo: Englanti M, ruotsi E
Henriksson: Englanti L, suomi M, saksa L
Andersson: Englanti L, suomi E, ranska L, venäjä L
Eli varsin hyvä kielitaito, noin yleensäkin eikä pelkkä englanti. Ei syytä huoleen.
Se toinen huolestuttavampi asia on että osaa kyllä puhua kieliä mutta mitään sanottavaa ei ole. Henriksson on joukon ainoa, jolla on ylioppilastodistuksessa matematiikan arvosana. Se onkin komeasti L. Anderssonin lyhyen matikan arvosana on hänen todistuksensa heikoin, M. Marinilla arvosana on C, toiseksi huonoin heti pakkoruotsin A:n jälkeen. Kulmunin ja Ohisalon laskennallisista taidoista ei ole mitään tietoa näkyvissä ja ehkä mielenrauhan kannalta parempi niin. Reaaliaineissa kaikki lienevät - ehkä Henriksson poikkeuksena - vastanneet humanistis-yhteiskunnallisiin aineisiin eli esimerkiksi energiapolitiikkaa tehdään seitinohuella luonnontieteellisellä sivistyksellä.
Makuja on tietysti monia, mutta itse olen sillä kannalla että on parempi osata puhua asiaa äidinkielellään ja solkata auttavasti edes yhtä muuta kieltä kuin osata puhua pelkkää höttöä sujuvasti monella kielellä, joista yksi on oma äidinkieli.


4. Keskustahyökkääjän paluu

Kepun jäsenliikenne ei enää olekaan yksisuuntaista eli poistuvaa joko eroamisen tai yleisemmin hiippakunnan vaihdon takia. Paavo Väyrynen palasi kepulaiseksi! Valtiovarainspice Kulmuni kommentoi viileästi todeten Paten olevan vain yksi jäsen lähes sadastatuhannesta. Väyrynen puolestaan totesi että kepun asiat olisivat paremmin, jos puoluetta olisi hoidettu hänen visionsa mukaan. Huolestuttavaa että tämä on mitä ilmeisimmin totta.


5. Ninaton mullittaja

Persujen kansanedustaja Ano Turtiainen kutsui Twitterissä somepoliisia "munattomaksi nillittäjäksi". Väitteen ensimmäinen osa on kyseisen poliisin etunimen perusteella tehdyn sukupuoliolettaman nojalla epätosi. Jälkimmäisen osan totuusarvosta paras todiste on poliisin asiasta tekemä rikosilmoitus. Käsittääkseni keskimääräinen rivipoliisi saa normaalissa asiakaspintakontaktissa kuulla tekstiä, jonka joukossa "munaton nillittäjä" olisi ehdottomasti kohteliaimpia ilmaisuja. Eikä näistä ole tavattu rikosilmoituksia tehdä, onpahan vain neuvottu Arskaa ottamaan rauhallisemmin. Joskus kumipuun oksaa käyttäen.


6. Miksi poliisi ei etsi kadonneita lapsia?

Näin ihmetteli lehtiotsikko. Lastensuojelulaitoksesta karanneita lapsia ei etsitä, vaikka hyväksikäyttäjät raiskaavat heitä huumeiden voimalla. Syitä tulisi mieleen kaksi:
1) Poliisilla on tärkeämpääkin tekemistä, kuten tehdä rikosilmoituksia siitä jos joku kutsuu "munattomaksi nillittäjäksi". Vihapuherikollisuuden keksimiseen perustetaan erikoisyksiköitä, mutta suomalaisten lasten hyväksi ei ole tarvetta toimia.
2) Lastensuojelulaitosten valtuudet lähestyvät jatkuvasti nollaa elleivät ole sitä jo saavuttaneet ja lipsahtaneet negatiivisen puolelle. Jos joku haluaa ottaa hatkat, kukapa estäisi? Miksi palauttaa laitokseen, jos ei halua siellä pysyä?
Tarkempia tietoja lastensuojelun karmeasta nykytilasta antaa kollega Yrjöperskeles.


7. Tiilenpäitä lukemassa

Uutinen tiesi kertoa, että Suomenkin vankiloissa muhii islamin Koraanin käskyjä noudattava versio. Vaihtoehtoja on kaksin kappalein. Todennäköisesti toteutuu se vaihtoehto, jossa artikkelissakin mainitut päidenkatkomiset yleistyvät. Se toinen vaihtoehto on välttyä tältä. Tämän vaihtoehdon edellyttämän toimintamenetelmän oikein nettiin kirjoittaneiden kesken arvotaan tuomioita lähimmässä käräjäoikeudessa.


8. Uutta pakolaisvyöryä pukkaa

Ruotsista on muuttanut Ahvenanmaalle reilusti puolensataa lasta perheineen eli kaiken järjen mukaan pitkälti toistasataa ihmistä. Syy on se, että Ruotsissa kiellettiin kotiopetus, kun pelättiin propagandasyötön jäävän siellä puutteelliseksi. Sarjakuva Ryppy ja Reikä tiivisti oleellisen näistä maahanmuuttajista. Kotouttamiskurssin vetäjä toteaa: "Onnistuneen integraation juju on siinä, että te luovutte niistä tuhoavista käyttäytymismalleista, jotka aiheuttivat sen sekasortoisen tilan, joka kotimaassanne nyt vallitsee." Seuraavassa kuvassa nähdään pari aitoviikinkiä heiluttamassa Ruotsin lippua pulpetissa. Näille mamuille tämä luento on turha - he ovat lähteneet kotimaastaan juuri siksi etteivät halua sekasortoista tilaa (itse asiassa tunnen yhden ruotsalaisen, joka muutti Suomeen liiallisen haittamaahanmuuton takia jo vuosia sitten). Vähän toista kuin näillä ns. varsinaisilla maahanmuuttajilla, jotka haluavat tuoda kotimaansa sekasortoisen tilan uuteen maahan.


9. Sopivaa tasoa vaikea saavuttaa

Saksan armeijassa on havaittu natsisympatioita ja se herättää huolta. Niin se maailma muuttuu. 80 vuotta sitten armeija ei ollut riittävän natsimielinen. Ongelmia aiheutui siitäkin.


10. Päin seinää

Rasismikohu nousi taas, kun Greesus Tukholmalaisesta julkaistiin kuva kolmen opetuslapsen kanssa. Alkuperäiskuvassa oli nimittäin neljäskin opetuslapsi. Tai tämä on ainakin virallinen tarina - ei voi tietää oliko kuvassa vaikka täysi tusina opetuslapsia ja meille esitetään neliapilaversio alkuperäisenä. Joka tapauksessa kohu nousi, sillä tämä poistettu sattui olemaan ugandalainen. On sinänsä huvittavaa, että ugandalainen on huolissaan länsimaiden kulutuksesta, kun Ugandan väkiluku on sitten vuonna 1962 tapahtuneen itsenäistymisen viisinkertaistunut Idi Aminin ja kumppaneiden toimeenpanemista apuharvennuksista huolimatta. Mutta siis. Jokainen valokuvausta vähänkin harrastanut näkee, että julkaistu kuva on ylivertaisesti parempi siksi, että poisrajattu henkilö sattuu seisomaan talon seinän edessä. Julkaistussa kuvassa näkyy taustalla pelkkä vuoristo. Hauska ajatus sinänsä, että neekerin näkymisen kuvassa uskotaan olevan suurempi ongelma kuin seinän näkymisen. Tätä voisi sanoa jo kovan luokan rasismiksi.


11. Me halutaan olla afroamerikkalaisia

Kun nyt edellisessä kohdassa tuli mainittua n-sana, niin osaavat ne muutkin. Historioitsija Teemu Keskisarja sanoi luennollaan yleisökysymykseen vastatessaan asian kuten se on: Keskisarjan mukaan Suomesta vietiin mainitun sodan aikana enemmän orjia Venäjälle kuin mitä Afrikasta Amerikoihin. Keskisarjan mukaan ainakin osin siksi ”siinäkin mielessä on aika naurettavaa nyyhkiä, että Suomella olisi jotain kiitollisuudenvelkaa afrikkalaisille neekereille Ranskan ja Englannin ja Saksan kolonialismista”.
Rohkea mies, totuudenpuhujia ei yleensä arvosteta ja työpaikka lienee kohta katkolla.


12. Rauhanenkeli

Trumpin rauhansuunnitelma Palestiinan kysymykseen julkistettiin. Reaktiot olivat tyrmäävät. Sopimus olisi huonoin, mitä palestiinalaisille on koskaan tarjottu. No ihan totta. Mitä he oikein odottivat? Palestiinalaiset ovat joka kerta hylänneet tarjotun rauhansopimuksen, ryhtyneet rähinöimään, ottaneet turpiinsa ja saaneet seuraavalla kerralla huonomman tarjouksen. Tämä alkaa olla viimeinen mahdollisuus, seuraava tarjous saattaa olla samaa luokkaa kuin se mitä palestiinalaiset ovat tähän asti tarjonneet israelilaisille eli tuulen huuhtoma perse. Oikeastaan parasta mitä israelilaiset voisivat nyt tehdä olisi seuraava: uudistetaan vuoden 1947 tarjous. Tai nyt ainakin vuoden 1967 kuuden päivän sotaa edeltäneen tilanteen mukaisesti. Jopa yksipuolisesti eli Israel vetäytyy kaikkineen niiltä alueilta, ilman sopimusta. Ilmoittaen samalla että jos rauha ei säily, niin palestiinalaiset karkoitetaan koko Länsirannalta ja Gazasta viimeistä rättiä myöten. Eipä kauan kestäisi, kun israelilaiset saisivat ryhtyä siivoushommiin. Kovaa lääkettä, mutta tulisipa tuo savotta vihdoinkin raivattua.


13, Vatipäät

Israelin suurlähetystön ja Helsingin juutalaisen seurakunnan oville käytiin liimailemassa pohjoismaisen vastarintaliikkeen tarroja. Oletetaan että kyseessä ei ollut vasemmiston ns. "false flag" -operaatio. Näin voidaan hyvällä syyllä olettaa, sillä vastarintaliikkeen ääliöiltä voi valitettavasti odottaa täsmälleen tuollaista typeryyttä.
Juutalaiset ja Israel ovat osa länsimaista sivistystä. Itse asiassa ne ovat kokoaan suuremmalta osalta vaikuttaneet siihen, että meillä on länsimainen sivistys. Vastarintaliikkeen vatipäät nauravat neekereille ja muslimeille, jotka valittavat vallan olevien valkoisten käsissä ja olevansa sorrettuja. He sanovat, että mikään ei estä neekereitä ja muslimeja menestymästä yhtä hyvin kuin valkoiset - paitsi rasisteina he toteavat neekereiden ja muslimeiden olevan älyllisesti tähän kykenemättömiä. Seuraavassa lauseessa vastarintaliikkeen vatipäät toteavat vallan olevan juutalaisten käsissä, jotka sortavat valkoisia ... eikun hups. Paitsi että vatipäiden hahmotuskyky ei riitä havaitsemaan tätä ironiaa.
Jos valta on juutalaisten käsissä, niin eikö silloin kannattaisi ryhtyä juutalaiseksi itse? Aivan kuten eräs mokuttaja minulta kysyi, mitä itse tekisin jos olisin palestiinalainen. Vastasin että ryhtyisin juutalaiseksi.


14. Otsikossa haisi mätä

'Kuntapäättäjä kyseenalaistaa holokaustin ja maailmansodan – kirjoittelusta ripeät seuraamukset ”yhteisellä päätöksellä” '. Näin sanoi otsikko. Sen luettuani ihmettelin. Mihin jäi sana "perussuomalainen"? Hetken aikaa ehdin jo miettiä, ovatko perussuomalaiset nousseet Iltalehden arvostuksessa jo kampelan mahan yläpuolelle, kun yksittäisen kajahtaneen typeryyttä ei haluta yhdistää koko puolueeseen. No ei. Tämä möläyttelijä olikin demari. Siispä ei tarvetta mainita sitä otsikossa.
Mitä se toisaalta kertoo median propagandan onnistumisesta, että ensimmäinen ajatus on ettei tuollaista möläytystä voi päästä kuin persulta?


15. Happy Hour

Rovaniemen valtuutettu esitti luultavasti järkevimmän aloitteen, joka vihreiltä on tullut koko vaalikaudella. Valtuutettu esitti "huokoista työpäivää", jossa pidemmän tauon voisi viettää puolisonsa kanssa "seksi on hyvä liikuntamuoto". Erityisen hyvää ehdotuksessa on tuo "huokoisuus". Keski-ikäisille riittänee vartti, nuorempi väki pitäköön koko tunnin.


16. Nyt se on tutkittu

Sosiaalipsykologian professori tutki liikenteessä sääntöjä rikkovia ja aggressiivisesti käyttäytyviä kuljettajia ja huomasi, että riidanhaluiset, omapäiset ja epäempaattiset miehet suosivat kalliita statusautoja. Tunnettu tosiasia onkin ollut, että audimiesten mielestä suurin liikenneriski ovat ne kuljettajat, jotka ajavat liian lähellä edessä. Tosin epäilen omien kokemusten nojalla, että tuohon professorin persoonallisuusominaisuuksien listaan liittää vielä moraalisäteilyn, niin kohta käsitteen "audimies" rinnalle nousee "teslametroseksuaali".


17. Viikon hyvä uutinen

Huoltamoyrittäjä lähti seuraamaan bensavarasta ja rikkoi siinä samalla liikennesääntöjä. Hänet vapautettiin syytteistä, bensarosmo sai tuomion. Onko oikeuslaitoksessa sittenkin toivoa?


18. Mainoskatko

Youtubesta tulee suunnilleen joka toinen kerta alkumainokseksi Filipinos-mainos. En ollut mokomista kuullutkaan ennen tätä mainosta. Enkä taatusti osta tuon mainoksen jälkeen. "Sohva, hyvä sarja ... ja mun ihana Filipinos". Mistä ovat löytäneetkin mainokseen noin omahyväisen oloisen eukon? Kiinnittäkää muuten huomiota mainoksen statistina olevan miehen upeaan näyttelijäsuoritukseen. Täydellinen veto, ilmeenä naamalla "kaikkea sitä pitääkin kestää pillua saadakseen."

Olen minäkin kerran nuorena ja epätoivoisena katsonut yhden jakson Kauniita ja rohkeita, joten täältä lähtevät sympatiat. (Ja tiedoksi uteliaille: lohkesi, mutta kuten voitte päätellä niin henkinen kärsimyshinta oli kova.)


19. Two down, four to go

R.I.P. Terry Jones 1942-2020.


20. Hyper Bowl

Äskettäin pelattiin kainalopallon loppuottelu, jossa toisena joukkueena oli San Francisco 49ers. Toimittaja ihmetteli miksi joukkue ei muista entistä pelinrakentajaansa Colin Kaepernickia, jonka uran Donald Trump katkaisi. Tai sitten ei. Tarkalleen ottaen Kaepernick rupesi polvistumaan otteluja edeltäneen kansallislaulun aikana "protestiksi mustiin kohdistuvaa syrjintää vastaan". Trump twiittasi huonosta käytöksestä, jonka jälkeen seura antoi Kaepernickille potkut. Uutta työpaikkaa ei ole löytynyt, viimeiset kolme kautta on kulunut työttömyyskortistossa.
Muistan tuon Kaepernickin protestin. Harvoin saa nauraa yhtä makeasti ironialle. Kaepernick on siis - hetkinen, mikä se nykyisin poliittisesti korrekti nimitys nyt olikaan, vieläkö afroamerikkalainen on ajan tasalla vai onko kyseinen etninen ryhmä käytöksellään mustannut jo senkin kuten kaikki aiemmat vuorollaan korrektit nimitykset?
No, joka tapauksessa Kaepernick on rodullisesti ns. mulatti (en tiedä onko tälle nykyään korrektia sanaa enkä tarkemmin ajatellen liiemmin välitä). Hänen isänsä on musta ja äitinsä valkoinen. Isä toimi rotunsa mallin mukaisesti ja hylkäsi lapsensa äidin jo ennen syntymää. Eiköhän tässä olisi syytä protestoida mustien eikä valkoisten käytöstä?
Kaepernick päätyi adoptoitavaksi valkoiseen perheeseen, joka kasvatti hänet ja jolta hän sai sukunimensä. Perhe huolehti hänen koulutuksestaan ja lopputulos oli kympin poika myös lukuaineissa. Eiköhän tässä olisi syytä osoittaa kiitollisuutta valkoisia kohtaan.
Urheilullinen lahjakkuus vei hänet kuitenkin akateemisen uran sijaan paremmin palkattuun duuniin NFL:n pelinrakentajaksi. Jos hän olisi sattunut olemaan afrikkalainen, niin tätä mahdollisuutta ei olisi ollut. Ei Afrikassa ole yhdessäkään lajissa sellaista ammattilaisliigaa, että sillä yksikään tähtipelaaja saisi vaurasta elintasoa. Eurooppalaistyylin jalkapallon pelaajatkin joutuvat lähtemään kotimaanosastaan sellaisiin maihin, jossa valkoisten luomassa yhteiskunnassa riittää ylijäämää jaettavaksi urheiluviihteen tekijöille.
Kaiken kaikkiaan Kaepernick olisi toiminut asiallisemmin jos olisi kansallislaulun aikana polvistumisen sijaan polvistunut sen jälkeen kiittämään niitä valkoisia, jotka rahtasivat hänen esi-isänsä poimimaan puuvillaa ja siinä sivussa niitä mustia, jotka möivät esi-isät orjakauppiaille. Washington Postin entisen toimittajan Keith Richburgin lausunnosta voi ottaa mallia. Afrikan nähtyään hän kirjoitti: '...“if things had been different, I might have been one of them.” The prospect leaves him thanking God that his ancestors were snatched away and survived the voyage to America.'


21. Vihdoinkin

Jokerit kohtasi KHL-liigassa Vitjaz Podolskin. Ottelussa tapahtui kummia: Päätöserän puolivälissä Vitjazin Jevgeni Artjuhin taklasi törkeästi Jokerien puolustajaa Alex Grantia päähän. Grantin peli päättyi siihen eikä kanadalainen ole sen jälkeen pystynyt pelaamaan. Hetkeä myöhemmin Vitjazin Aleksei Makejev veti jalkapyyhkäisyllä Jokerien Steve Mosesin vaarallisesti nurin. Sen jälkeen Makejev hyppäsi Teemu Erosen kimppuun ja iski Jokerien puolustajaa kyynärpäällä päähän. Eronen oli pois pelistä viikon.
Vitjaz Podolsk on sarjassa kaukana Jokerien takana. Kuinka ollakaan, kaksi päivää tämän ottelun jälkeen Jokerit kohtasi Pietarin SKA:n, joka kilpailee Jokerien kanssa kovasti hyvistä playoff-asetelmista. Tiettävästi Vitjaz Podolsk pyörii SKA:n johtomiesten rahoilla.
Tässä on nähtävissä kehityskulku, jonka puuttumista olen pitkään ihmetellyt. Parin-kolmen hyvän pelaajan puuttuminen kokoonpanosta on usein ratkaisevaa. Olen joskus tuuminut, mitäpä tapahtuisi jos joukkue palkkaisi goonin jonka tehtävä olisi listiä muutama avainpelaaja pois pelistä heti ensimmäisen playoff-ottelun ensimmäisessä vaihdossa. Tämä olisi ehkä jopa liian suoraviivaista toimintaa. Tässä vapaasti idea käytettäväksi. Joukkue A palkkaa jo pudotuspelimahdollisuutensa menettäneestä joukkueesta B pari palkkasoturia hoitamaan runkosarjan viimeisessä kohtaamisessa pahimmalta uhkaajalta (joukkue C) muutama heppu pois rivistä.


Loppukevennys: Oletko taiteentuntija?

Tässä testi. Jos kyseessä on moderni taideteos, vastausruutuun napautetaan "m". Jos kyseessä on taaperoikäisen sotkua, napautetaan "t". Allekirjoittaneen tulos (täsmennän vielä että ensiyrittämällä) oli 12/20. Toistaiseksi listakärjessä muutaman yrittäneen jälkeen, olen teettänyt testiä muutamilla läsnäolijoilla. Tosin visailusivuston virallisten tilastojen mukaan saavutukseni on täsmälleen yrittäneiden keskiarvo. Epäilen vahvasti että tilastoa sotkevat ne, jotka ovat tehneet testin useampaan kertaan ja muistavat oikeita vastauksia. Ei tuosta päättelemällä voi saada keskimääräistä fifty-fifty -veikkausta parempaa tulosta.

Uusinta: Matti Meikäläinen

Lukijalle: Suomen yleisin nimi oli pitkään Virtanen, mutta Korhonen ajoi jokin vuosi sitten ohi. Anglosaksisissa maissa John Smith lienee edelleen yleisin:


John Smith oli Ison-Britannian työväenpuolueen johtaja 1992-94. Epäonnekseen hän menehtyi sydänkohtaukseen kesken puolueen nousukauden. Uudeksi johtajaksi valittiin muuan Tony Blair, joka oli sitten pääministerinä 1997-2007. Pitkän oppositiokauden takia Smithin merkittävimmäksi hallitustehtäväksi jäi kauppaministerin homma vuoden 1979 vaaleihin asti.

John Smith voitti vapaapainin olympiakultaa sarjassa 62 kg sekä 1988 että 1992. Siinä sivussa hän saavutti neljä maailmanmestaruutta ja oli arvokisoissa voittamaton 1987-1992.

John Smith juoksi 1971 siihen aikaan jo harvinaiseksi käyneellä 440 jaardin matkalla ME:n. Seuraavana vuonna hän selvisi Münchenissä olympiafinaaliin 400 metrillä, mutta joutui keskeyttämään reväytettyään jalkansa. Myöhemmin hänestä tuli huippuvalmentaja, jonka talliin ovat kuuluneet mm. Maurice Greene, Ato Boldon ja Carmelita Jeter.

John Smith ei tainnut olla parasta mahdollista aviomiesainesta. Vaimo nro 1 (vihitty 1970) katosi jäljettömiin 1974. Vaimo nro 2 (vihitty 1990) katosi jäljettömiin 1991. Velipoika Michael löysi ykkösvaimon ruumiin isoisänsä talossa olleesta arkusta 1979 ja kertoi asiasta Johnille, joka hävitti arkun. Parikymmentä vuotta myöhemmin Michael tuli synnintuntoon ja tunnusti poliisille. John pidätettiin 2000 ja tuomittiin murhasta. Kakkosvaimon murhasta ei saatu todisteiden puutteessa tuomiota. Luultavasti tyytyväisin tuomioon taisi olla vaimo nro 3, joka ei vielä ehtinyt kadota jäljettömiin.

John Smith oli englantilainen tutkimusmatkailija. Parhaiten hänet tunnetaan Virginian Jamestownin siirtokunnan johtajana 1608-09. Dramatisoidun version tarinasta voi katsoa elokuvasta Pocahontas.

John Smith sävelsi Yhdysvaltain kansallislaulun eli Star-Spangled Bannerin. Ironisia puolia asiassa riittää enemmän kuin kotitarpeiksi: Smith oli britti, kappale oli alunperin nimeltään The Anacreontic Song, jonka sävel pihistettiin amerikkalaisten patrioottisen laulun säveleksi brittejä vastaan käydyn vuoden 1812 sodan aikana ja kansallislaulu siitä tuli vasta 1931 eli melkein sata vuotta Smithin kuoleman jälkeen.

John Smith oli englantilainen säveltäjä, joka omien teostensa ohella on parhaiten tunnettu Händelin sihteerinä ja amanuenssina.

John Smith oli amerikkalainen näyttelijä, parhaiten tunnettu lännensarja Laramien päätähtenä.

John Smith tienasi leipänsä General Motorsin toimitusjohtajana 1992-2000. Eläkepäiville löytyi hyvin palkattu harrastus Delta Airlinesin johtokunnan puheenjohtajana.

John Smith oli evoluutiobiologi ja geneetikko, kylläkin alkuperäiseltä koulutukseltaan ilmailuinsinööri. Tarkempana tutkimuskohteena oli peliteorian soveltaminen seksin evoluutioon. Palkintoja tuli sen verran, että ainoastaan Nobel jäi puuttumaan.

John Smith oli toisessa maailmansodassa hävittäjä-ässä, koneenaan Grumman F4F Wildcat. 19 ilmavoittoa Tyynenmeren sotanäyttämöllä ja Medal of Honor.

John Smith keksi merkkilyhdyillä toimivan viestintäjärjestelmän. 19-vuotias Smith oli etelävaltioiden viestijoukkojen kersantti Yhdysvaltain sisällissodassa saadessaan ahaa-elämyksensä. Systeemi otettiin välittömästi käyttöön ja siitä tuli standardi.

John Smith oli Yhdysvaltain senaatin jäsen Ohiosta ... vai oliko se sittenkin New Yorkista. Tai oliko hän kuitenkin edustajainhuoneen jäsen New Yorkista ... vai oliko se Vermontista ... tai sittenkin Virginiasta ... joo, oli se Virginiasta... ellei sitten Ohiosta ... niin, taisi tosiaan olla Ohiosta ... tai kenties Michiganista ... vaiko kuitenkin Kentuckysta ... ellei ehkä Pennsylvaniasta.

Keskiarvotilastot - naiset kuula

Selvitys tämän tilastoinnin periaatteista löytyy täältä.

Maailman kaikkien aikojen sata parasta kymmenen parhaan tuloksen keskiarvon mukaisessa järjestyksessä kauden 2018 päättyessä:

1	Ilona Slupianek	GER	22.309
2	Natalya Lisovskaya	RUS	22.255
3	Helena Fibingerová	CZE	21.947
4	Marianne Adam	GER	21.447
5	Ivanka Khristova	BUL	21.353
6	Margitta Droese	GER	21.342
7	Natalya Akhrimenko	RUS	21.316
8	Ines Müller	GER	21.266
9	Nunu Abashidze	UKR	21.243
10	Verzhiniya Veselinova	BUL	21.190
11	Svetlana Krachevskaya	RUS	21.172
12	Li Meisu	CHN	21.079
13	Helma Knorscheidt	GER	21.069
14	Heike Hartwig	GER	21.050
15	Nadezhda Chizhova	RUS	21.046
16	Valerie Adams	NZL	21.001
17	Eva Wilms	GER	20.997
18	Claudia Losch	GER	20.984
19	Astrid Kumbernuß	GER	20.978
20	Mihaela Loghin	ROU	20.931
21	Kathrin Neimke	GER	20.909
22	Vita Pavlysh	UKR	20.751
23	Huang Zhihong	CHN	20.746
24	Larisa Peleshenko	RUS	20.728
25	Svetlana Krivelyova	RUS	20.705
26	Irina Korzhanenko	RUS	20.642
27	Valentina Fedjuschina	UKR	20.621
28	Sui Xinmei	CHN	20.442
29	Nadzeya Ostapchuk	BLR	20.424
30	Christina Schwanitz	GER	20.364
31	Gong Lijiao	CHN	20.301
32	Heidi Krieger	GER	20.154
33	Yanina Pravalinskay-Karolchyk	BLR	20.098
34	Michelle Carter	USA	20.040
35	Natallia Mikhnevich	BLR	19.981
36	Jill Camarena-Williams	USA	19.887
37	Nadine Kleinert	GER	19.875
38	Stephanie Storp	GER	19.813
39	Belsis Laza	CUB	19.771
40	Svetla Sinirtas	BUL	19.756
41	Petra Lammert	GER	19.685
42	Li Ling	CHN	19.601
43	Yevgeniya Kolodko	RUS	19.600
44	Elena Stoyanova	BUL	19.543
45	Raven Saunders	USA	19.536
46	Yumileidi Cumbá	CUB	19.503
47	Anita Márton	HUN	19.490
48	Anna Avdeyeva	RUS	19.446
49	Olga Ryabinkina	RUS	19.386
50	Cong Yuzhen	CHN	19.374
51	Connie Price-Smith	USA	19.323
52	Iris Plotzitzka	GER	19.308
53	Margitta Gummel	GER	19.308
54	Irina Khudoroshkina	RUS	19.303
55	Tia Brooks-Wannemacher	USA	19.271
56	Sona Vašícková	CZE	19.270
57	Zhang Liuhong	CHN	19.252
58	Denise Hinrichs	GER	19.250
59	Anna Romanova	RUS	19.234
60	Anna Omarova	RUS	19.234
61	Misleydis González	CUB	19.222
62	Cleopatra Borel	TTO	19.217
63	Krystyna Zabawska	POL	19.199
64	Grit Hammer	GER	19.192
65	Anca Heltne	ROU	19.189
66	Lyudmila Sechko	RUS	19.174
67	Cheng Xiaoyan	CHN	19.159
68	Ramona Pagel	USA	19.104
69	Maggie Ewen	USA	19.096
70	Li Meiju	CHN	19.068
71	Zdenka Šilhavá	CZE	19.039
72	Yulia Leantsiuk	BLR	19.037
73	Aliona Dubitskaya	BLR	19.026
74	Irina Tarasova	RUS	19.005
75	Paulina Guba	POL	18.983
76	Assunta Legnante	ITA	18.960
77	Teri Steer	USA	18.928
78	Chiara Rosa	ITA	18.918
79	Mihaela Oana	ROU	18.909
80	Danniel Thomas-Dodd	JAM	18.893
81	Mailin Vargas	CUB	18.891
82	Alena Abramchuk	BLR	18.881
83	Felisha Johnson	USA	18.879
84	Dani Hill	USA	18.876
85	Liu Xiangrong	CHN	18.862
86	Olga Ivanova	RUS	18.855
87	Laura Gerraghty	USA	18.800
88	Brittany Smith	USA	18.800
89	Katarzyna Żakowicz	POL	18.797
90	Jeneva Stevens	USA	18.783
91	Judy Oakes	GBR	18.782
92	Tressa Thompson	USA	18.758
93	Radoslava Mavrodieva	BUL	18.751
94	Elisângela Adriano	BRA	18.733
95	Gao Yang	CHN	18.716
96	Valeyta Althouse	USA	18.699
97	Corrie de Bruin	NED	18.693
98	Halyna Turchyn	UKR	18.693
99	Wang Yawen	CHN	18.674
100	Yaniuvis López	CUB	18.666

Edellisen listan kahdenkymmenen parhaan ennätys ja sijoitus kaikkien aikojen maailmantilastossa:

2	Ilona Slupianek	GER	22.45
1	Natalya Lisovskaya	RUS	22.63
3	Helena Fibingerová	CZE	22.32
6	Marianne Adam	GER	21.86
5	Ivanka Khristova	BUL	21.89
12	Margitta Droese	GER	21.58
8	Natalya Akhrimenko	RUS	21.73
13	Ines Müller	GER	21.57
14	Nunu Abashidze	UKR	21.53
11	Verzhiniya Veselinova	BUL	21.61
19	Svetlana Krachevskaya	RUS	21.42
7	Li Meisu	CHN	21.76
25	Helma Knorscheidt	GER	21.19
20	Heike Hartwig	GER	21.31
17	Nadezhda Chizhova	RUS	21.45
22	Valerie Adams	NZL	21.24
18	Eva Wilms	GER	21.43
4	Claudia Losch	GER	22.19
23	Astrid Kumbernuß	GER	21.22
32	Mihaela Loghin	ROU	21.00

Maailmantilaston kaikkien aikojen kahdenkymmenen parhaan sijoitus keskiarvotilastossa ja keskiarvotulos:

2	Natalya Lisovskaya	RUS	22.255
1	Ilona Slupianek	GER	22.309
3	Helena Fibingerová	CZE	21.947
18	Claudia Losch	GER	20.984
5	Ivanka Khristova	BUL	21.353
4	Marianne Adam	GER	21.447
12	Li Meisu	CHN	21.079
7	Natalya Akhrimenko	RUS	21.316
22	Vita Pavlysh	UKR	20.751
28	Sui Xinmei	CHN	20.442
10	Verzhiniya Veselinova	BUL	21.190
6	Margitta Droese	GER	21.342
8	Ines Müller	GER	21.266
9	Nunu Abashidze	UKR	21.243
23	Huang Zhihong	CHN	20.746
24	Larisa Peleshenko	RUS	20.728
15	Nadezhda Chizhova	RUS	21.046
17	Eva Wilms	GER	20.997
11	Svetlana Krachevskaya	RUS	21.172
14	Heike Hartwig	GER	21.050

Suomen kaikkien aikojen sata parasta kymmenen parhaan tuloksen keskiarvon mukaisessa järjestyksessä kauden 2018 päättyessä:

1	Asta Ovaska	18.363
2	Tuula Kivi	18.085
3	Karoliina Lundahl	17.910
4	Marika Tuliniemi	17.771
5	Katarina Sederholm	17.346
6	Anna Rauhala	16.973
7	Ritva Metso	16.708
8	Christine Barck	16.255
9	Senja Mäkitörmä	16.128
10	Satu Sulkio	16.030
11	Kaisa Kymäläinen	15.938
12	Johanna Pulkkinen	15.891
13	Minna Nousiainen	15.877
14	Suvi Helin	15.729
15	Mari Wahlman	15.620
16	Päivi Rikala	15.436
17	Katri Hirvonen	15.197
18	Niina Kelo	15.157
19	Eveliina Rouvali	15.109
20	Sanna Kämäräinen	15.101
21	Ulla Lundholm	14.994
22	Hennariikka Järvinen	14.950
23	Marjatta Mäkinen	14.861
24	Helmi Leppänen	14.829
25	Minnamari Kuossari	14.823
26	Katja Kantanen	14.730
27	Helena Laine	14.722
28	Erja Tulikanto	14.722
29	Päivi Alafrantti	14.652
30	Mervi Meriläinen	14.611
31	Maija Kovalainen	14.581
32	Anna Öhman	14.531
33	Tara Tuominen	14.507
34	Aija Kortesoja	14.498
35	Tanja Komulainen	14.411
36	Susanna Rajamäki	14.361
37	Päivi Salonen	14.302
38	Marja Aalto	14.282
39	Helena Leveelahti	14.277
40	Merja Säntti	14.260
41	Marja Palola	14.238
42	Henna Sallinen	14.220
43	Jaana Suominen	14.203
44	Minna-Marjatta Liimatainen	14.188
45	Oona Vilermo	14.120
46	Erja Eloranta	14.071
47	Taija Keskinen	14.070
48	Marja-Riikka Kiviniemi	14.069
49	Reetta Laitinen	14.020
50	Riitta Pelli	14.018
51	Tiia Hautala	14.017
52	Liisa Anttalainen	13.973
53	Ninna Keskimäki	13.933
54	Marja-Leena Larpi	13.909
55	Virva Rajakallio	13.901
56	Anne Paavolainen	13.900
57	Sirpa Peltola	13.886
58	Sari Heino	13.843
59	Virpi Kippola	13.830
60	Salla Rinne	13.819
61	Kirsi Lindfors	13.811
62	Katja Tenhonen	13.810
63	Jonna Mäkelä	13.736
64	Mila Simola	13.710
65	Maria Arokallio	13.690
66	Katja Ripatti	13.675
67	Minna Elttula	13.640
68	Mirja Järvenpää	13.638
69	Susanna Anttila	13.631
70	Suvi Paakkinen	13.614
71	Susanna Törrönen	13.596
72	Marketta Kääriäinen	13.582
73	Satu Järvenpää	13.550
74	Annu Montell	13.514
75	Kaisu Eskelinen	13.490
76	Alisa Alanne	13.486
77	Katariina Valla	13.456
78	Tina Rättyä	13.440
79	Taina Laakso	13.435
80	Katja Yli-Soini	13.427
81	Kaija Mäenpää	13.355
82	Helle Aro	13.350
83	Suvi Voutilainen	13.344
84	Maria Pulkkinen	13.334
85	Maarit Sahi	13.318
86	Virpi Korkiakoski	13.307
87	Marjo Hautala-Saarinen	13.280
88	Eila Ronkonen	13.267
89	Sarissa Soimakallio	13.245
90	Minna Suominen	13.241
91	Saila-Maria Laurila	13.232
92	Sinikka Salminen	13.220
93	Carina Back	13.182
94	Janette Hanski	13.176
95	Charlotta Granvik	13.170
96	Marina Åstrand	13.168
97	Sanni Pajasmaa	13.161
98	Hanne Kantanen	13.135
99	Emma Söderlund	13.088
100	Varpu Tuovinen	13.085

Edellisen listan kahdenkymmenen parhaan ennätys ja sijoitus kaikkien aikojen Suomen tilastossa:

1	Asta Ovaska	18.57
2	Tuula Kivi	18.54
3	Karoliina Lundahl	18.28
4	Marika Tuliniemi	18.09
5	Katarina Sederholm	17.49
7	Anna Rauhala	17.04
6	Ritva Metso	17.26
9	Christine Barck	16.49
8	Senja Mäkitörmä	16.95
10	Satu Sulkio	16.28
11	Kaisa Kymäläinen	16.11
12	Johanna Pulkkinen	16.05
15	Minna Nousiainen	15.96
16	Suvi Helin	15.96
14	Mari Wahlman	15.97
19	Päivi Rikala	15.68
21	Katri Hirvonen	15.35
23	Niina Kelo	15.28
24	Eveliina Rouvali	15.26
18	Sanna Kämäräinen	15.70

Suomen tilaston kaikkien aikojen kahdenkymmenen parhaan sijoitus keskiarvotilastossa ja keskiarvotulos:

1	Asta Ovaska	18.363
2	Tuula Kivi	18.085
3	Karoliina Lundahl	17.910
4	Marika Tuliniemi	17.771
5	Katarina Sederholm	17.346
7	Ritva Metso	16.708
6	Anna Rauhala	16.973
9	Senja Mäkitörmä	16.128
8	Christine Barck	16.255
10	Satu Sulkio	16.030
11	Kaisa Kymäläinen	15.938
12	Johanna Pulkkinen	15.891
56	Anne Paavolainen	13.900
15	Mari Wahlman	15.620
13	Minna Nousiainen	15.877
14	Suvi Helin	15.729
21	Ulla Lundholm	14.994
20	Sanna Kämäräinen	15.101
16	Päivi Rikala	15.436
23	Marjatta Mäkinen	14.861

Uusinta: Kuka ja miksi?

Lukijalle: Esitin nämä kysymykset neljä vuotta sitten. Vieläkään en ole saanut näihin tyydyttävää vastausta. Itse asiassa minullle esitettiin jokin aika sitten seuraava kysymys: "Miksi monikulttuurimannekiineiksi valitaan ne kaikkein huonoimmin sopeutuneet ja eniten suomalaisten rasismista valittavat tyypit? Mitä järkeä tässä on?" Vastaukseni oli: "Tämä on erittäin hyvä kysymys. Olen pohtinut samaa asiaa jo vuosia sitten ja paras aikaansaamani teoria on seuraava:
Mokuttajilla on aivan helvetinmoinen alemmuuskompleksi jostakin syystä (useimmilla älyllisten kykyjen riittämättömyys on selitys, mutta poikkeuksia on), jota he haluavat paikata etsimällä joitakin jotka ovat vielä alempana. Samalla tulee monien tapauksessa tyydytettyä hoivaviettiä. Tämä selittäisi sen, miksi monikulttuurimannekiineiksi ei huolita menestyneitä tapauksia - he ovat mokuttajien mielestä pelottavia. Mokuttajille kelpaavat vain ne, joita he voivat katsoa alaspäin.
En ole tähän teoriaan tyytyväinen mutta parempaakaan ei ole tarjolla.":

Tämä aihe on kummitellut mielessäni jo vuosikausia. En kuitenkaan ole löytänyt vastausta otsikon kysymyksiin. Niinpä jätän tämän arvoituksen lukijoilleni tarjoamatta minkäänlaista vihjettä siitä, mitä olen itse ajatellut. Siitä yksinkertaisesta syystä, etten pidä yhtäkään keksimistäni mahdollisista vastauksista alkuunkaan uskottavana.

Oletetaan aluksi pieni vihreä mies, joka saapui maapallolle reilut 30 vuotta sitten, esimerkiksi Orwellin vuonna 1984. Täällä hän sulautui paikalliseen väestöön ottaen aina haluamansa muodon haluamassaan paikassa siirtyäkseen riittävästi tarkkailtuaan seuraavaan paikkaan ja muotoon. Hänen johtajansa tiesivät maailman asukkaiden jakaneen planeetan eri valtioihin ja erilaisten ihmisten asuttavan eri valtioita. He olivat antaneet agentilleen antaneet tehtäväksi selvittää, mitkä seikat vaikuttivat näiden eri valtioiden menestykseen ceteris paribus. Tarkoittaen siis, että alueiden sää- ja muita luonnonoloja ei tarvitsisi huomioida, ainoastaan ihmisten aiheuttamat seikat.

Tutkimuksen aikaan elettiin 1980-luvun puoliväliä. Se on valittu ajankohdaksi, koska tuolloin tilanne oli yhteiskuntapoliittisesti ollut riittävän pitkään stabiili. Kun katsoo maailmankarttaa 1945 ja 1985, muutokset ovat hyvin vähäisiä. Siirtomaiden itsenäistyminen oli enimmäkseen tapahtunut yli 20 vuotta sitten, joten nekin olivat jo ehtineet näyttää karvansa. Sosialismi ei vielä ollut romahtanut ja aiheuttanut omaa turbulenssiaan.

Koska tarkkailija oli puolueeton, hän luonnollisesti kykeni objektiiviseen, tunteettomaan määrittelyyn. Hänellä ei myöskään ollut painolastinaan ihmisten koulutusta ja kulttuuria, jotka saavat aikaan puolueellisia ennakkokäsityksiä ja joskus jopa estävät tiettyjen oleellisten kysymysten esittämisen sekä havaintojen teon. Eri maiden inhimillisen hyvinvoinnin määrän ja minkä tahansa muun muuttujan välille hän määritti korrelaation. Hän havaitsi viiden muuttujan korreloivan selvästi hyvinvoinnin kanssa. Näistä kolme korreloi erityisen voimakkaasti, kaksi jonkin verran heikommin. Nämä viisi asiaa on perusteltuineen lueteltu seuraavassa. Jokaisen perässä on luku, joka kuvaa sen suhteellista merkitystä. Voimakkaimman tekijän indeksiksi on valittu 100 ja muut vastaavasti suhteessa siihen.


1. Yhteiskuntajärjestelmä (100)

Merkittäviä yhteiskuntajärjestelmiä on kaksi: sosialistinen ja kapitalistinen. Parhaat sosialistiset maat ovat menestyneempiä kuin huonoimmat kapitalistiset. Normisääntö on kuitenkin se, että kapitalistisisten maiden menestys on paljon parempi kuin sosialististen. Poikkeamat säännöstä selittyvät muilla tekijöillä. Parhaiten ero on nähtävissä niissä maissa, jotka ovat jakautuneet kahtia eri yhteiskuntajärjestelmiin, kuten Saksa ja Korea. Molemmissa kapitalistinen puoli on ylivertainen sosialistiseen verrattuna. Sama ilmiö on havaittavissa Kiinassa, joka ei kuitenkaan ole vertailukelpoinen, koska kapitalistinen Taiwan on vain murto-osa sosialistisesta Manner-Kiinasta. Jopa Jemenissä, jonka köyhyys aiheutuu muista seikoista, sosialistinen Etelä-Jemen on Pohjois-Jemeniä köyhempi. Selvin indikaattori järjestelmien paremmuudelle ovat ihmisten siirtymiset puolelta toiselle. Vain aniharvat siirtyvät kapitalistisesta maasta sosialistiseen. Sosialistisista maista siirrytään kapitalistisiin moninkertaisin määrin huolimatta siitä, että sosialistiset maat yrittävät raja-aidoin ja pakolla pitää ihmiset rajojensa sisällä.
Sosialismi on todisteiden valossa kapitalismia huonompi järjestelmä.


2. Etnisyys (83)

Ihmiset voidaan jakaa lukuisiin eri rotuihin, joiden keskinäiset rajat ovat epämääräiset. Ulkonäköä lukuun ottamatta ryhmien sisällä on kaikissa ominaisuuksissa enemmän eroja kuin ryhmien välillä. Esimerkiksi japanilaiset ovat keskimäärin lyhyempiä kuin tanskalaiset, mutta monet japanilaiset ovat pidempiä kuin keskimääräinen tanskalainen.
Yksi suurryhmiin tapahtuvat jako on esimerkiksi eurooppalaiset, afrikkalaiset, seemiläiset, itäaasialaiset ja eteläaasialaiset. Tämä jako jättää huomioitta väestömäärältään vähäiset ryhmät, kuten intiaanit, melanesialaiset ja bushmannit. Jaon toinen ongelma on eteläaasialaisten ryhmä, joka on hyvin epäyhtenäinen. Tällä ei kuitenkaan ole merkitystä, koska muiden muuttujien kuin rodun pysyessä samana yhteiskunnilla ei mainittujen suurrotujen välillä ole merkittäviä eroja – yhtä poikkeusta lukuun ottamatta. Esimerkiksi eurooppalaiset ja itäaasialaiset ovat muodostaneet yhteiskuntia, jotka ovat olleet muiden muuttujien pysyessä samoina kutakuinkin yhtä toimivia.
Poikkeus säännöstä ovat afrikkalaiset. Yksikään afrikkalaisista koostuva yhteiskunta ei ole onnistunut yhteiskuntana. Ceteris paribus mitä selkeämmin eurooppalaiset ovat hallinneet jotakin Afrikan maata, sitä paremmin se on onnistunut. Tälläkin hetkellä (huom. siis 1985) Afrikan kaksi köyhintä maata ovat Liberia ja Etiopia, jotka ovat ainoat Afrikan maat, jotka eivät ole koskaan olleet siirtomaita. Afrikan menestynein maa on eurooppalaisen vähemmistön hallitsema Etelä-Afrikka, johon pyritään naapurimaista siirtotyöläisiksi. Kaikissa maissa, joissa afrikkalaiset elävät muiden kanssa, he ovat elintasoltaan alimpana. Yksittäistapauksina he voivat menestyä hyvinkin, mutta silloin muun kuin mustan perimän osuus on yleensä suuri. Tällä ei tietenkään yleensä ole mitään tekemistä syrjinnän kanssa: mikään ei yleensä estä minkään rodun edustajaa toimimasta missään tehtävässä tai saavuttamasta mitään ansiota eikä yhdenkään rodun edustaja yleensä saavuta mitään etuisuutta syntyperänsä perusteella.
Keskimääräisiä menestyseroja yhteiskuntien välillä rotu selittää melkoisen vahvasti.


3. Uskonto (81)

Maapallolla on lukuisia uskontoja ja uskontojen sisällä on lukemattomia pieniä variaatioita. Merkittäviä maailmanuskontoja on muutamia, mutta niissäkin on vertailun kannalta yleensä ongelmia. Esimerkiksi hindulaisuus on vallitseva vain Intiassa, mikä estää suorittamasta vertailuja muihin uskontoihin. Samoin buddhalaisten maiden kanssa ceteris paribus samanlaisia maita on vaikea löytää. Ainoat melko luotettavat arviot voidaan tehdä kristinuskosta ja islamista. Näiden kohdalla sekä keskinäinen ero että ero muihin uskontoihin on yleensä selvä. Kristityt maat ovat poikkeuksetta ceteris paribus menestyneempiä maita kuin muut ja kristittyjen maiden sisällä protestanttiset yleensä menestyksekkäämpiä kuin katoliset ja ortodoksiset. Islamilaiset maat taas ovat poikkeuksetta epäonnistuneempia kuin muut. Ei tarvitse muuta kuin verrata Israelia mihin tahansa rajanaapuriinsa. Äkkiseltään voisi luulla, että uskonto on kaikkein voimakkain indikaattori. Näin onkin yhteiskunnallisella tasolla, mutta ei yksilötasolla. Muslimit voivat menestyä siinä missä muutkin yhteiskunnassa, joka ei ole islamilainen. Vastaavasti islamilaisissa yhteiskunnissa muslimit ovat yleensä menestyksekkäämpiä kuin muut, mikä johtuu muiden sorretusta asemasta. Jopa muslimeista koostuva yhteiskunta voi olla kohtuullisen hyvin toimeentuleva, kunhan diktatuuri on pakottanut uskonnon alistettuun asemaan. Kristittyjen yhteiskuntien tasolle se ei silti yllä. Jotkin muslimivaltiot ovat hyvinkin vauraita, mutta se johtuu niiden öljyvaroista. Kärjistetysti sanoen muslimien rikkaus on peräisin siitä, että länsimaat ovat kehittäneet laitteita, joiden toimivuus on riippuvainen muslimimaissa sattumalta sijaitsevasta luonnonvarasta, jonka hyödyntämiseen vaadittavan infrastruktuurin ovat länsimaalaiset suunnitelleet ja kehitysmaalaiset siirtotyöläiset rakentaneet ja ylläpitäneet.
Tietyt uskonnot ovat yhteiskunnalle erityisen haitallisia, mikäli niille annetaan valtaa. Ainakin islam on tällainen.


4. Monikulttuurisuus (34)

Toisin kuin voisi pikaisen tarkastelun perusteella luulla, monikulttuurisuus tai monietnisyys eivät ole mitään ongelmia sinänsä. Etenkin monietnisyys on täysin ongelmatonta – olettaen että eri etniset ryhmät jakavat saman kulttuurin. Tällöin monietnisyyskin katoaa muutamassa sukupolvessa. Monikulttuurisuuskaan ei ole mikään ongelma, mikäli molempien toisistaan poikkeavien kulttuurien edustajat hyväksyvät toisen kulttuurin, minkä merkkinä on yleensä ainakin jonkinasteinen ihmisten siirtyminen kulttuurista toiseen kaksisuuntaisesti. Esimerkiksi Suomessa ortodoksien ja luterilaisten välillä ei esiinny ongelmia ja ihmiset siirtyvät uskonnosta toiseen ongelmitta. Sen sijaan esimerkiksi Pohjois-Irlannissa katolilaisten ja protestanttien välillä on suunnaton juopa. Käytännössä jokainen kulttuuri voi suhtautua vihamielisesti mihin tahansa toiseen kulttuuriin, mutta on muutamia kulttuureja jotka suhtautuvat vihamielisesti kaikkiin muihin. Varmimpana tällaisen kulttuurin tuntomerkkinä on suvaitsematon suhtautuminen kyseisen kulttuurin hylkäävään ihmiseen, kuten islamilaisessa kulttuurissa.


5. Väentiheys (26)

Liian suuri väestöntiheys on ongelma vain, jos yhteiskunnalla on muitakin ongelmia. Väestöntiheys ei myöskään ole yksioikoinen mittari, vaan siedettävä tiheys on riippuvainen käytettävissä olevista resursseista. Esimerkiksi Hollanti on hyvin tiheään asuttu, mutta silti onnistunut yhteiskunta koska se on kapitalistinen, eurooppalaisten asuttama protestanttinen maa. Sen sijaan Intian ongelmia pahentaa sen ylikansoitus.


Nämä havainnot ovat helposti kenen tahansa tehtävissä. Ei siihen tarvita mitään pientä vihreää miestä. Ainoastaan silmät auki olemista, tilastotietoja ja älyllistä rehellisyyttä. Silti havaintojen esittäjiä kritisoidaan ankarasti, poikkeuksena nykyään sosialismin kritisointi. Sosialismi lienee poikkeus siksi, että se ei kykene elämään loiselämää kapitalismin sisällä, toisin kuin muut neljä. Kritisointia luonnehtii kolme yhteistä tekijää:
1) Yleensä hyökätään kritisoijaa eikä hänen väitettään vastaan, normaalein syyte on rasismi. Vastaväitteet ovat tiivistettävissä siihen, että todetaan "noin ei saa sanoa" sen sijaan, että sanottaisiin "tämän syyn takia väitteesi on virheellinen".
2) Harvat asialliset vastaväitteet perustuvat poikkeustapauksiin tai todellisuudella jossitteluun. Analoginen esimerkki: jos joku väittäisi että "pitkät ihmiset ovat koripallossa parempia kuin lyhyet", vastaväite olisi joko a) "onhan olemassa hyviä lyhyitäkin koripalloilijoita" tai "jos korirenkaat olisivat 150 cm korkeudella, tilanne olisi toinen". Molemmat väitteet ovat kiistatta tosia, mutta kokonaiskuvan kannalta täysin epäoleellisia.
3) Vastaväitteet vyöryttävät lukuisia yleensä tunteisiin vetoavia syitä, jotka koostuvat sanahelinästä vailla substanssia ja tilastotietoa. Tämä on merkki kognitiivisesta dissonanssista eli tietojen ja asenteiden ristiriidasta, jonka seuraus on tietojen hylkääminen asenteiden voittaessa. Yleensä vastaväitteiden sisällöstä näkyy haavekuva ihannemaailmasta, joka poikkeaa reaalimaailmasta. Tunnettu Humen periaate on: "Siitä, miten asiat ovat, ei voi päätellä miten niiden tulisi olla." Tästä olen johtanut Jaskan korollaarin: "Siitä, miten asioiden pitäisi olla, ei voi päätellä miten ne todella ovat."

Kysymys kuuluukin, miksi tosiasioita ei hyväksytä. Pinnallinen vastaus on hyvin helppo antaa. Ihmiset pyrkivät mukautumaan normiin. Noin 80 % ihmisistä - tämä on suuripiirteinen arvio - on ohjattavissa. Kun normi on näiden tosiasioiden hyljeksiminen, suurin osa määkii muun lammaslauman mukana. Pienellä osalla heistä on toki toivoa, mikäli he altistuvat muullekin tiedonvälitykselle kuin propagandalle. Mikäli jossain asiassa tiedonvälitys on todellisuuden vastaista, voidaan ihmiset jakaa karkeasti seuraavasti:
1) 10 % on ollut silmät auki ja ottanut itse asioista selvää ollen oikeassa.
2) 10 % on niitä vastarannankiiskejä, jotka haluavat periaatteesta inttää vastaan ja ovat siksi tällä kertaa sattumalta oikeassa.
3) 20 % olisi oikeassa, mikäli olisi ottanut asioista selvää, mutta on ollut virallisen totuuden varassa ja uskoo siksi sitä.
4) 50 % on täysin vietävissä olevia lampaita, jotka seuraavat yleistä mielipidettä.
5) 10 % tiedostaa tosiasiat, mutta on liian pelkurimaista antaakseen itselleen luvan olla oikeassa.

Tällä hetkellä ryhmä (3) pienenee kiihtyvällä vauhdilla tosiasioiden iskiessä vasten yhä useamman kasvoja. Se ei kuitenkaan riitä, koska ryhmät (4) ja (5) muodostavat enemmistön. Ne muuttuvat vasta sitten, kun tiedonvälitys muuttuu. Ja kun tiedonvälitys muuttuu valheellisesta todelliseksi tosiasioiden pakottamana, silloin väestön näkemyksissä kyseessä ei ole muutos, vaan suoranainen luhistuminen. Koska ajattelevat ryhmät (1) ja (3) ovat jo totuuden kannalla ja kyse on vain johdettavissa olevan ryhmän muuttamisesta. Paras esimerkki tästä on Natsi-Saksa, jossa suurin osa kansasta oli natsien hiljaisia kannattajia vielä vuoden 1944 lopussa, kiitos virallisen totuuden. Kuinka monta kannattajaa oli vuotta myöhemmin?

Suomessa on kuitenkin periaatteessa vapaa tiedonvälitys. Tästä huolimatta suurin osa mediasta on aivan viime aikoihin asti kirjoittanut pelkkää mokutuspropagandaa. Vain muutama tolkun säilyttänyt toimittaja, kuten Ilta-Sanomien päätoimittaja Ulla Appelsin on ollut huutavan äänenä korvessa. Tämä johtuu siitä, että siinä missä kansasta 80 % on vietävissä, toimittajista muiden mukana kulkevaan sopulilaumaan kuuluu 90 %. Ei ole toista ammattia, jossa sekä palkan että vaikutusvallan osamäärä ajattelukyvyn kanssa olisi yhtä pahassa epäsuhdassa. Toisaalta siinä missä ohjailtavissa oleva kansa muuttaa mielipidettään hetkessä, toimittajat kaivautuvat tiukemmin entisiin poteroihinsa, koska heidän takinkäännöstään jäisi todisteita.

Tilanne maassa on tällä hetkellä huolestuttava. Suomen kansa on yhtä pahasti jakautunut kuin 1930- tai 1970-luvuilla. Tilanne ei ole yhtä paha kuin 1918 - vielä. Mutta maamme asema huononee koko ajan, kun sen yhtenäisyyttä heikennetään haittamaahanmuuton seurauksilla. Tilanne on sama kaikkialla Euroopassa.

Tällaiset asiat eivät tapahdu omalla painollaan. Niitä ohjaillaan jostakin. Hämmennystä herättää se, mitä hyötyä voi olla Euroopan muuttamisesta sekasortoiseksi kehitysmaaksi. On ymmärrettävää, että asioita tajuamattomat ja hyvää tarkoittavat ihmiset, kuten toimittajat ja avustusjärjestöjen rivityöntekijät työskentelevät tämän tuhoisan tavoitteen hyväksi. Mutta täydellinen arvoitus on se, mikä taho on masinoinut tämän ymmärtämättömyydessään tuhoisan massan liikkeelle.

Jäljelle jää oleellinen kysymys: Kuka tästä hyötyy ja miksi?

Ja ennen kaikkea: miksi Euroopan johtajat hyväksyvät tämän?

Uutiskatsaus 4/2020

1. Niger, tuo 3,24 miljoonan asukkaan maa

Hups. Tuo oli siis väkiluku maan itsenäistyessä vuonna 1960. Tätä nykyä väkiluku on 23 miljoonaa. Kuudessakymmenessä vuodessa väkiluku on kasvanut seitsenkertaiseksi. Keskimääräinen vuotuinen kasvu on ollut 3,2 %. Jos Suomen väkiluku olisi kasvanut vuodesta 1960 alkaen samaa tahtia, täällä asuisi nykyään 32 miljoonaa asukasta.
Otsikkojutussa todetaan nykyisen väestönkasvun olevan 3,9 % vuodessa. Enemmän kuin se keskimääräinen 3,2 % on ollut. Tämä ei yllätä minua. Meille on valehdeltu suut silmät täyteen siitä, että Afrikan väestönkasvu olisi hidastumassa. Jopa prosentuaalinen kasvu on nousussa, absoluuttisesta nyt puhumattakaan.
Minkäänlaisella kulutuksen leikkaamisella tai ympäristöteoilla länsimaissa ei ole mitään merkitystä niin kauan, kun Afrikan ja Lähi-idän väestönkasvu jatkuu täysin hillittömästi.
Niger on vieläpä ääriesimerkki yli kulutuksen elämisestä. Maa on listalla lähes viimeisenä, kun katsotaan kuinka moninkertaisesti väestö kuluttaa luonnonvaroja suhteessa tuottoon. Jos Nigerin kulutus olisi samaa luokkaa kuin länsimaissa, siellä saisi olla vain noin kaksi prosenttia nykyisestä väkiluvusta, jotta se pääsisi neutraalille tasolle. Sivumennen sanoen, Suomi elää ekologisesti. Täällä väestö kuluttaa vähemmän luonnonvaroja kuin maa tuottaa. Asia olisi tietysti toisin, mikäli Suomen väestö olisi kasvanut yhtä voimakkaasti kuin Nigerin.
Meille on väitetty, että maiden väestönkehitys seuraa samaa linjaa kuin Euroopassa: voimakkaan kasvun vaihe, joka taittuu elintason ja koulutustason noustessa. Tässä on kaksi valhetta. Ensinnäkin Euroopan maissa väestö ei koskaan, missään historian vaiheessa, ole kasvanut yhtä suurella kertoimella kuin melkeinpä missä tahansa Afrikan maassa on tapahtunut jatkuvasti viimeisen kuudenkymmenen vuoden aikana. Toiseksi Afrikan väestönkasvu ei osoita mitään taittumisen merkkejä.
Hämmentävää että Ylen sivuilta löytyy näin realistinen uutinen. Onko järki vihdoin voittamassa, kun pitää ryhtyä kertomaan totuuksia noin avoimesti?


2. Intia ja Kiina

Hyvin ei mene Intiassakaan. Hesari julkaisi jutun (mitä helvettiä mediassa tapahtuu, oikeasti?) Intian ilmansaasteista, jotka ovat järkyttävällä tasolla. Jälleen kerran: Intian väkiluku vuonna 1960 oli 430 miljoonaa, nyt se on 1,4 miljardia. Yli kolminkertaistunut.
Intialaiset kelpuuttavat saastassa elämisen. Jutussa esiteltiin viiden lapsen yksinhuoltajaäiti, joka elää kadulla ja on aina elänytkin. Länsimaissa on tapana välttää lasten hankintaa, ellei kykene antamaan heille ihmisarvoista elämää.
Maan joet ovat saastaisempia kuin suomalainen likaviemäri. Muovijätettä kulkeutuu meriin sellainen määrä, että länsimailla yhteenlaskettuna menisi varmaan sata vuotta siihen, mihin Intia pystyy vuodessa.
Kiinan saastuttamisesta puhutaan enemmän, mutta se maa on sentään tehnyt jotain väestönkasvulleen. Maan väkiluku lähtenee jopa laskuun lähivuosina. Ero Intiaan on huomattava. Kiina myös toimii Afrikassa. Voi olla, että näemme vielä omana elinaikanamme jättiläissiirtolaisuuden ylikansoitetusta Kiinasta Afrikkaan. Kunhan Afrikan väestöongelma on ensin ratkaistu, johon epäilen kiinalaisten parhaillaan suunnittelevan omia konstejaan. Jos joku uskoo Kiinan toimivan Afrikassa afrikkalaisten olojen pyytettömän parantamisen nimissä, hän tekee naiiviuden kauden kärkituloksen. Jos kiinalaiset olisivat pyytettömiä, heidän kehitysapunsa olisi yhtä tehotonta kuin eurooppalaisten. Kiinalaisilla on isommat suunnitelmat ja tunnetusti pitkä aikajänne toimissaan.


3. Afrikan rikkain nainen

Hesari kertoi uutisena, että Afrikan rikkain nainen on Angolan entisen presidentin tytär, korruptiolla rikastunut Isabel dos Santos. Tulinpa maininneeksi asiasta jo vajaat kaksi vuotta sitten listatessani Afrikan historian värikkäimpiä johtajia (sijoitus neljäs). Loogisesti ajatellen ei ole mikään yllätys, että presidentin venäläisen vaimon tytär on kunnostautunut alalla. Jos geenit loksahtavat kohdilleen, niin afrikkalainen ahneus yhdistettynä venäläiseen korruptiotehokkuuteen saa aikaan selvää jälkeä.


4. Kuinka erottaa toisistaan Ruotsin armeijan luutnantti ja yliluutnantti?

Ruotsissa paljastui kaksikymmentä vuotta armeijassa palvellut valeupseeri. Ilman koulutusta ja pätevyyttä oli päässyt korkeisiin tehtäviin. Kumma juttu että asiasta nousi valtava kohu. Miksi Ruotsissa ei voisi olla valeupseeria, onhan siellä valearmeijakin?
(Ja vastaus otsikon kysymykseen: rautakangella.)


5. Parisuhdeneuvoja iskee taas

Sussexin herttuaparin mennessä naimisiin kirjoitin tapauksesta viikkojutun, jossa ennustin liitolle melkoisia ongelmia ja muutaman vuoden kestoajan. Epäilin vahvasti Meghanin olevan onnenonkija ja siltähän tämä nyt näyttää. Harry-parka on aika lailla tossun alla. Mutta eiköhän se siitä, Meghanin rupsahtaessa eukko pistetään kiertoon muutaman vuoden kuluessa. Sitten alkaa tapahtua loppuosakin tuolloin kirjoittamastani: "Todennäköisin vaihtoehto on se, että liitto kestää muutaman vuoden ja 1-2 lasta (alkaa olla jo kiire, tuore rouva on 36-vuotias), jonka jälkeen tulee ero. Meghan pysyy otsikoissa rakastajiensa ja uusien suhteidensa ansiosta, saattaapa palata näyttelijäksikin jos saa hyvän tarjouksen."

6. Väärältä puolelta rajaa

Vasemmistoliiton kansanedustaja Anna Kontula protestoi Gazan saartoa ja pyrki sinne ilmeisesti itäpuolelta rajaa (etelä on myös mahdollinen ilmansuunta) yhdessä kansainvälisen aktivistiryhmän kautta. Tulosuunta oli tämä kahdesta syystä:
1) Lännestä raja on niin tiukasti kiinni ja Gaza niin totaalisaarrossa, että yrityksellä ei olisi ollut mitään mahdollisuutta onnistua
2) Lännessä on Egypti, joka saa saartaa Gazaa ihan vapaasti siksi, että arabimaana siltä ei voi vaatia samanlaisia sivistysmaan pelisääntöjä kuin Israelilta.
Yritys päättyi kuten yrittäjät toivoivatkin julkisuutta saadakseen eli Israel pidätti Kontulan ja kumppanit. Tämä oli ymmärrettävää ja odotettavissa. Harmillista ja valitettavaa taas oli se, että Israel päästi heidät pian vapaaksi.
Olisivat sittenkin yrittäneet Egyptin puolelta, niin eivät luultavasti olisi kotimaissaan vieläkään.


7. Yhtäläisyyksiä ja eroavaisuuksia

Helsingissä muutama yliopisto-opiskelija loukkaantui ja perusti Students of Colour -yhdistyksen vastustamaan yliopistolla esiintyvää rasismia. Oletteko muuten huomanneet, että rasismi ei koskaan kuitenkaan ole niin rankkaa, että yksikään lähtisi Nairobin tai Timbuktun yliopistoon sitä karkuun?
Jutussa todetaan ongelmana olevan se, että "valkoisuus on normatiivista". No, niinhän se on Suomessa ollutkin. Yhtä lailla Gabonissa mustuus on taatusti normatiivista. Tosin monikulttuuri ei ole vaikka Kinshasan yliopistossa yhtä vahvasti läsnä kuin Helsingin yliopistossa.
Yhtä kaikki, on muistettava että ihmisillä on heidän väristään riippumatta enemmän yhtäläisyyksiä kuin eroavaisuuksia. Esimerkiksi kukaan ei halua asua maassa, jota hallitaan afrikkalaiseen malliin.


8. Kohtaamisteoria

Urheilulehti julkaisi ison jutun afrikkalaistaustaisista urheilijoista Suomessa. Itseironia jäi lehdeltä ilmeisesti huomaamatta. Tarinassa kerrotaan ensimmäisistä kohtaamisista:
"Kun yhdysvaltalaisia yleisurheilijoita kilpaili kesällä 1929 Suomessa, Amerikassa voimissaan ollut rotuerottelu tuli suomalaisillekin tutuksi. Tuolloin yhdysvaltalaisjoukkueen valkoiset jäsenet eivät suostuneet matkustamaan Turusta Helsinkiin samassa junavaunussa afroamerikkalaisten kanssa.
Suomalaisia ihmetytti valkoisten joukkuetoverien ”rotuviha”, ja maassa paheksuttiin Paavo Nurmen johdolla rasismia. Juoksijalegenda itse piti yhdysvaltalaisten Suomessa olon aikana seuraa pikajuoksija Eddie Tolanille.
– 1920–30-luvuilla Suomessa kilpaili ulkomaalaisia afrikkalaistaustaisia urheilijoita, jotka herättivät lähinnä hyväntahtoista uteliaisuutta."
Sama oli kuvio vielä 1952 Helsingin olympialaisissa:
"Olympialaisiin tuli suuri määrä afrikkalaisia tai afrikkalaistaustaisia urheilijoita, sillä mukana oli ensimmäisen kerran mustan Afrikan maita. He eivät kohdanneet rasismia. Esimerkiksi 800 metriä voittaneen Mal Whitfieldin muistot Suomesta olivat myönteisiä, sillä ne poikkesivat täysin hänen kotimaansa USA:n kokemuksista."
Sitten jokin muuttui:
"Hyvin pienestä vähemmistöstä alkoi 1970–1980-luvuilla löytyä Suomeen ensimmäisiä afrosuomalaisia urheilijoita. He kuitenkin kasvoivat urheilijoiksi hyvin erilaisessa asenneilmapiirissä kuin minne ensimmäiset ulkomaalaiset afroamerikkalaiset koripallonpelaajat olivat saapuneet.
– Suhtautuminen afrikkalaistaustaisiin muuttui kielteisemmäksi 1990-luvulla, kun maahanmuutto lisääntyi. Samaan aikaan lama muutti yhteiskuntaa ja yhteiskunnalliset erot kasvoivat."
Eli tiivistettynä:
- kun afrikkalaisista ei ollut kokemuksia, suhtautuminen oli ystävällistä ja ongelmatonta
- kun afrikkalaisista oli saatu kokemuksia, suhtautuminen muuttui kylmäkiskoiseksi ja jännitteiseksi
Lukijan tehtäväksi jätetään pisteiden yhdistäminen.


9. Näkemys se on vääräkin näkemys

Yle julkaisi jutun, jossa se ihmetteli perussuomalaisten nousua suurimmaksi puolueeksi. Selitykseksi löytyi erinomainen organisointi ja populismi. Selitykseksi ei kelvannut se, että perussuomalaiset ovat ainoana puolueena ajaneet suomalaisten asiaa.


10. Murtomies asialla

Kokoomuksen kansanedustajan kotiin murtautui balttilainen rikollisliiga. Toivottavasti tämä valitettava tapahtuma saa kansanedustajat tovereineen (sananvalinta nykykokoomuksen yhteydessä tarkoituksellinen) miettimään suomalaisten turvallisuutta uudesta, realistisesta näkövinkkelistä. Ja ennen kaikkea tekemään jotain asian edistämiseksi.


11. Löylyä lissää

Sanna Marin kertoi Time-lehden haastattelussa, että kun hallituksen viisi johtohenkilöä ovat naisia, he voivat tehdä päätöksiä saunaneuvottelussa. Muistanpa ajan mokoman, kun herrakerhojen saunakabinettipäätöksiä kovasti paheksuttiin. Ilmeisesti Spice Girls -hallitus on eri asia. Tarkemmin ajatellen näin onkin. Tämä hallitus luultavasti tekee löylynlyömänä muutaman saunakaljan jälkeen parempia päätöksiä kuin selvin päin tekisi.


12. Suutariksi jäi ja hyvä niin

Helsingin käräjäoikeudessa luettiin syytteet 22-vuotiaalle miehelle, joka oli suunnitellut pommi-iskua muslimeja vastaan. Ihmettelin miksi jutusta ei revitä tuon suurempia otsikoita. Syy selvisi vähän myöhemmin, kun kävi ilmi että kyseessä ei ollutkaan suomalainen vaan latvialainen.
Revitelläänpä vähän logiikkaa mutkalle:
Jos haittamaahanmuuttoa tietyistä maista ei hyväksyttäisi, kyseisellä rikollisella ei olisi ollut tarvetta suunnitella pommi-iskua olemattomia muslimeja vastaan.
Kyllä, tiedän että tämä ei ole hyväksyttävä argumentti. Ei ole oikeudenmukaista perustella haittamaahanmuuton estämistä siksi, että muut syyllistyisivät rikoksiin haittamaahanmuuttajia vastaan. Mutta siinä tapauksessa hyväksyttäviä argumentteja eivät ole mm. seuraavat:
- turvapaikanhakijoille on yhteiskuntarauhan takia maksettava rahaa, koska muuten he syyllistyvät rikoksiin sitä hankkiakseen
- kotouttamisessa on käytettävä runsaasti tukitoimia, koska muuten seuraa syrjäytymistä ja rikollisuutta
- on työllistettävä sosiaalityöhön nimenomaan maahanmuuttajia, koska ilman maahanmuuttajatyöntekijöitä maahanmuuttajat syrjäytyvät
Kuitenkin näitä argumentteja käytetään haittamaahanmuuton rahoittamisen perusteluina.


13. Työhenkilö on palkkansa ansainnut

Pari tutkijaa huomasi, että sairaanhoitajat saavat huonompaa palkkaa kuin insinöörit. (Ihan totta. Kukaan ei varmaan osannut tätä arvata.)
Tätä pidetään ongelmana, koska tasa-arvo. (En tiennytkään että miehet eivät saa hakeutua sairaanhoitajiksi tai naiset insinööreiksi.)
Tutkijoiden mielestä näillä aloilla pitäisi olla sama palkka, koska koulutus on samantasoinen. (Luoja varjele, onneksi he eivät tutkineet asianajajien ja lastentarhanopettajien palkkaeroja.)
Se, mikä jäi tutkijoilta huomaamatta, on palkanmaksajan ero. Insinööreille on suhteellisen vähän julkisen puolen paikkoja, ainakin sairaanhoitajiin verrattuna. Mikäli sairaanhoitajia palkattaisiin vain yksityisiin sairaaloihin, palkatkin olisivat kovemmat. (Tässä vaiheessa tutkijat varmaan huomauttavat, että julkisen puolen sairaanhoitajat tienaavat huonommin kuin julkisen puolen insinöörit ja yksityisen puolen sairaanhoitajat tienaavat huonommin kuin yksityisen puolen insinöörit. Totta kai, koska julkisella puolella on pakko maksaa insinöörille enemmän, koska muuten hän menee yksityiselle, kun taas yksityisellä puolella ei tarvitse maksaa sairaanhoitajalle enemmän, sillä tulijoita riittää kyllä.)
Pitäisikö tutkijakoulutuksessa opettaa enemmän taloustiedettä ja logiikkaa?


14. Huijatuksi tulleen oikeudet

Niitä ei ole. Ainakaan jos katsotaan lakia, joka määrää lapsen isyydestä. Isyys voidaan kumota vain lapsen kahden ensimmäisen elinvuoden aikana. Jos jälkeenpäin käy ilmi, että on tullut huijatuksi, turha toivo. Hurjimmillaan on mahdollista, että parilla on ollut eroprosessi käynnissä jo ennen lapsen syntymää, mutta ero ei ole saanut vielä lainvoimaa. Tällöin - oletetaan kyseessä olevan toisen miehen lapsi - ex-mies joutuu maksamaan elatusmaksuja 18-vuotispäivään saakka ellei älyä toimia pikaisesti isyyden kumoamiseksi.
Tämä on tietysti ääritapaus. Useimmiten - ja tapauksia on varmasti paljon, koska julkisuudessakin on useista kerrottu ja se on jäävuoren huippu - vaimo on pettänyt miestään ja ero on tullut vasta vuosien päästä, totuus selvinnyt vasta sen jälkeen jos silloinkaan. Eli ensin on joutunut huijatuksi ja sitten joutuu maksamaan siitä. Voidaanko tätä kutsua millään tavoin oikeustajun mukaiseksi?
Ehdoton minimivaatimus asiaintilan korjaamiseksi on, että isyys tulee voida purkaa milloin tahansa. Ja isän niin vaatiessa äidin on maksettava takaisin kaikki siihen asti maksetut elatusmaksut korkoineen.
Nykytilannetta voi verrata siihen, että tilaa verkkokaupasta astianpesukoneen, jonka sijaan ostajalle toimitetaankin juoksumatto, jolla ei ole palautusoikeutta. Mutta onhan siinä sentään kolmen vuoden koroton maksuaika! Ja muistakin maksaa, muuten menee ulosottoon.


15. Tässä esikuvaa

Hesari muisteli Martti Pihkalaa (1882-1966). Suuri yleisö muistaa paremmin hänen pikkuveljensä Lauri "Tahko" Pihkalan, mutta Martti oli vielä rajumpi jätkä. "Pihkalan kaarti" mursi kommunistien lakot omilla konsteillaan ja miehen filosofia oli muutenkin jämäkkää sorttia. Ainoa epäilyttävä piirre oli se, että hänen mielestään seksiä tuli harrastaa vain suvunjatkamistarkoituksessa eikä rakkaudesta lajiin. Tosin epäillä sopii Pihkalan kiertäneen määräystä sillä, että lapsia syntyi kymmenen. Kyllä siinä on täytynyt olla muutakin kuin pelkkä suvunjatkaminen mielessä.


16. Eurot! Jonoon järjesty!

NHL:ssä kiekkoilee suunnilleen puoli joukkueellista suomalaisia, joilta on intti käymättä. Enää ei palveluskaan onnistu vanhaan malliin, vaan uusien säädösten mukaan palveluksen aikana kasarmilla on vietettävä vähintään kolme ja puoli kuukautta. Ymmärrettävistä syistä tämä haittaa jossain määrin muutenkin lyhyeksi jäävää työuraa.
Pelaaja-agentti Tomi Haula ehdotti palveluksen kuittaamista rahalla. "Ehdotin, että pojat voisivat ostaa 50 000 eurolla rynnäkkökiväärejä. Jos pelaajat eivät mene armeijaan, se ei tarkoita sitä, etteivät he olisi isänmaallisia, Haula kertoi sanoneensa Puolustusvoimien urheilukoululle."
Ehdotus nostatti melkoisen vastalausemyrskyn. Tuskin agenttikaan oli ajatellut asiaa loppuun, kunhan vain heitti jotakin.
Todellisuudessa ajatus ei periaatteellisella tasolla ole ollenkaan huono. Ei sota yhtä miestä kaipaa. Oletetaan että Haulan "pojat voisivat ostaa" tarkoitti sitä, että jokainen ostaa, ei se että keräävät kolehdin. Mikä on yhden sotilaan arvo Suomen puolustukselle? Haula arvotti sen 50 000 euroon. Tämä ei kuitenkaan voi olla asepalveluksesta vapautumisen hinta, koska tässä on myös moraalinen ulottuvuus. Hintalapun tulee olla huomattavasti suurempi. Eikä tämä voi myöskään kattaa pelkästään urheilijoita, vaan tasa-arvon nimissä kaikilla tulee olla sama oikeus.
Pistetään agentin tarjomaan hintaan nolla perään, kerrotaan kahdella ja sitten puhutaan asiaa. Miljoona euroa SA-INTin kassaan ja C:n paperit kouraan. Luokituksen syyksi voi kirjata "taloudelliset seikat". Kutsu armeijan leipiin tulee vasta sitten, kun julistetaan yleinen liikekannallepano.
Tällä systeemillä kaikki voittavat. Jos jollakulla on varaa maksaa milli rauhanajan vapautuksesta, se hänelle suotakoon. Tuskin herättää kateutta. Armeija saa sillä rahalla kummasti rautaa rajalle. Viisi ylimääräistä Leopardia (hintalappu vähän käytettynä kaksi milliä kappale) vastaa koska tahansa kymmenen miehen mosuriryhmää. Sodan syttyminen on epätodennäköisempää, kun on paremmin varustettu armeija.


17. Ketsuppipullo auki

Kenialaisten juoksijoiden käryt jatkuvat. En ole liiemmin yllättynyt. Ei ole yksinkertaisesti mahdollista, että Kenia on hallinnut kuvioita niin vahvasti. Vielä kolmekymmentä vuotta sitten etnisesti Kenian kanssa käytännössä identtinen Tansania oli lähes yhtä kova maa juoksumarkkinoilla. Ei ole enää. Tason laajuuden voi selittää muilla tekijöillä, mutta äärimmäisten huippujen puute ei ole tilastollisesti mahdollista. Toivotaan että WA (ex-IAAF) pysyy asiassa lujana ja määrää Kenialle yhtä tiukat sanktiot kuin Venäjälle.


Loppukevennys: Seuraavaksi varmaan Playboy pistekirjoituksella?

Kuuro mies haastoi pornosivuston oikeuteen tekstitysten puutteen takia. Jep, dialogin takia niitä leffoja varmaan katsotaankin. Ainakaan hän ei kommentoi viittomakielellä, koska vain yksi käsi lienee vapaana.
Toisaalta jos tekstitystä tulisi, niin miten mahdettaisiin ääniefektit tekstittää? Ja taitaisi olla melkoinen pettymys:

Uusinta: Tappoesto

Lukijalle: Kuolemantuomion vastustus perustuu siihen, että 1) se ei kuulu sivistysmaan valikoimiin ja 2) jos sitä käytettäisiin, maailman tuomitsevat reaktiot olisivat tuhoisia. No, USA:ta eivät monet - usein ihan aiheesta - sivistysmaana pidäkään, mutta eipä sitä nyt erityisemmin boikottiin ole laitettu vaikka viime vuonna teloituksia oli 22. Venäjä on kyllä boikotissa, vaikka maassa ei ole teloitettu ketään sitten vuoden 1996. Erikoisjoukkojen myrkkyiskut ovat ilmeisesti pahempi juttu. Ai niin, mitenkäs muuten tämä tunnettu japanilaisten ja kiinalaisten tuotteiden boikotti? Japanissa teloitettiin viime vuonna kolme ihmistä, Kiinan luvuista ei ole tietoa, mutta se pyörinee tuhannen kieppeillä:

Olen aiemmin kirjoittanut näkemykseni asevelvollisuuden tarpeellisuudesta enkä käsittele sitä tässä. Tämä kirjoitus lähtee olemassaolevista tosiasioista eli siitä, että Suomessa on katsottu asevelvollisuus tarpeelliseksi.

Aiemmin siviilipalvelukseen vaadittiin tutkintolautakunnan lupa. Tämän saamiseksi vaadittiin ainakin periaatteessa vankat perustelut. Nämä taas ilmeisesti aina jollain tavalla perustuivat aiheisiin "en halua tarttua aseeseen" tai "en halua tappaa ihmisiä".

Sinänsä nämä perustelut ovat soopaa. Esimerkiksi USA:n armeijassa "omantunnon syistä" kieltäytyville on aina löytynyt tehtäviä silloin, kun kutsunnat ovat olleet käytössä. Onhan Suomessakin mahdollisuus suorittaa varusmiespalvelus aseettomana. Lääkintämiehen tehtäville on aina tarvetta. Moni lääkintämies on ollut pasifisti ja silti erittäin ansioitunut sotilas, esimerkkinä Medal of Honorin toisessa maailmansodassa saanut Desmond Doss. Muistan lukeneeni (en löytänyt mistään kyseistä kirjaa tai nettilähdettä), että erään toisen maailmansodan aikaisen brittiläisen kommandoyksikön kaikki lääkintämiehet olivat kaikki pasifisteja ja yksikön komentaja arvosti heitä erittäin rohkeina miehinä. Paha on muutakaan sanoa, painella nyt Natsi-Saksan linjojen taakse ilman asetta.

Mutta tämän kirjoituksen tarkoitus ei ole myöskään pohtia siviilipalveluksen tarpeellisuutta. On toki henkilöitä, joiden sodan ajan sijoituspaikaksi ei missään tilanteessa ole asepalvelus sopiva, vaikka mitään fyysistä tai henkistä estettä siihen ei olisi. Heille vain löytyy hyödyllisempiä tehtäviä. Kokonaan toinen asia on sitten se, millä tavoin kansakunnan moraaliseen selkärankaan vaikuttaa vapaamatkustaminen - se tulisi tietysti estää.

Kirjoituksen tarkoituksena on loogisesti osoittaa, että jokainen on valmis tappamaan tietyissä oloissa. Jopa itselleen tuntemattomia ihmisiä ja vailla omaan koskemattomuuteen kohdistuvaa uhkaa.

Suurin osa ihmisistä luultavasti kykenee taistelutilanteessa tappamaan, mikäli kokee itseensä kohdistuvan hengenvaaran, jonka saa torjuttua tappamalla. Sen sijaan kylmäverinen tappaminen on sotatilassakin varmaan harvinaista. Kuvitellaan, että näet vihollisen kävelevän kaikessa rauhassa kiväärinkantaman päässä. Tilanne ei mitenkään uhkaa sinua henkilökohtaisesti, mutta voisit helposti tappaa hänet. Luultavasti suurin osa ihmisistä ei - olettaen että ei ole vielä sodan raaistamia - kykenisi tappamaan pahaa aavistamatonta vihollista.

Mutta unohdetaan tuo ja lähdetään kuvittelemaan koejärjestelyä, jossa tutkitaan tappamisvalmiutta. Edetään järjestelmällisesti, vaihe vaiheelta. Aina jossakin vaiheessa tulee vastaan tilanne, jossa jonkun henkilökohtainen tappamiskynnys ylittyy.

Kuvitellaan seuraavanlainen tilanne. Olet sidottuna sähkötuoliin ja ajastin käy, esimerkiksi minuutti aikaa. Minuutin kuluttua tappava virta kytkeytyy päälle. Edessäsi on kuitenkin kytkin, jota liikuttamalla voit halutessasi muuttaa asetuksia. Ja sitten tilanne tilanteelta:

1. Istut sähkötuolissa ja vastakkaisessa tuolissa istuu toinen henkilö. Kytkintä liikuttamalla voit valita, että virta ei kytkeydykään H-hetkellä sinun tuoliisi vaan toisen henkilön tuoliin. (Toki tässä on merkitystä sillä, kuka toisessa tuolissa istuu, mutta tästä vaiheesta selviää pasifistin paperein vain siinä tilanteessa, että ei kääntäisi kytkintä vaikka vastapäätä istuisi Hitlerin reinkarnaatio.)

2. Jos selvisit edellisestä, kehitetään tilannetta. Edelleen kaksi henkilöä, mutta ajastin ei käynnisty, ellei se toinen henkilö paina nappia. Hän tekee näin ja yrittää siis tappaa sinut. Käännätkö kytkintä vai et? (Tämän ero edelliseen tilanteeseen on se, että tällä kertaa vastapelurisi yrittää aktiivisesti tappaa sinut. Eli jos äsken oli valmis kuolemaan, kun ei halunnut surmata syytöntä, niin onko nyt valmis tappamaan henkilön, joka yrittää aktiivisesti tappaa sinut.)

3. Jos selvisit edellisestä, niin kehitetään tilannetta edelleen. Tällä kertaa olet sivustakatsoja, jolla ei ole oman hengenlähdön vaaraa. Napilla varustetussa sähkötuolissa A istuu koko maailman inhottavin henkilö ja toisessa sähkötuolissa B sinulle kaikkein tärkein henkilö maailmassa. Tuolissa A istuva henkilö painaa nappia ja ajastin käynnistyy. Käännätkö kytkintä ja pelastatko henkilön B surmaamalla henkilön A? (Tietysti narsisteille tämä on helpompi tilanne kuin edellinen, mutta luultavasti useimmille ei.)

4. Jos selvisit tuostakin, niin onneksi olkoon, olet totaalinen pasifisti joka ei pidä yhtäkään ihmiselämää toista arvokkampana! (Olet kyllä myös melkoinen idiootti, mutta se ei kuulu tähän.) Mutta jatketaan. Sama tilanne kuin äsken, mutta sähkötuoli B on korvattu sähkösohvalla B, jossa istuu - no, vaikka sata henkilöä. Joista sinä olet yksi. (Lukumäärän voit kuvitella riittäväksi, samoin henkilöt haluamiksesi.) Käännätkö kytkintä ja pelastat nuo sata henkilöä surmaamalla heidän tappamistaan yrittäneen henkilön A?

5. Jos selvisit tuostakin, niin et ole ainoastaan totaalinen pasifisti, vaan myös totaalinen idiootti. Nyt on turha jatkaa enää eteenpäin tätä variaatiota.

Sen sijaan lähdetään katsomaan saivartelua vähentävää vaihtoehtoa. Äsken kuka tahansa pasifisti saattoi todeta missä tahansa vaiheessa, että "niin no, virta kytkeytyy kuitenkin päälle H-hetkellä ja ihmisiä kuolee, joten sama se jos kytkimellä vaihdan kohdetta".

Nyt oletetaan, että kytkin ohittaa ajastimen. Tämä tarkoittaa sitä, että aiemmin saattoi em. lauseella lohduttautua, että ajastin on se, joka tappaa. Tällä kertaa kytkimen kääntäminen pistää sähköt päälle heti, joten koehenkilö tappaa itse - aktiivisesti. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että aiemmin saattoi aina toivoa, että jokin toimintahäiriö keskeyttää tilanteen ennen virran kytkeytymistä. Tällä kertaa joutuu kytkintä mahdollisesti käännettyään elämään sen tiedon kanssa, että niiden ratkaisevan parin viimeisen sekunnin aikana olisi saattanut tulla kaikki elämät pelastanut toimintahäiriö. Käydään samat viisi vaihetta läpi. Todennäköisesti jokaiselle tulee tässäkin tilanteessa jossain vaiheessa se hetki, jolloin on valmis kääntämään kytkintä.

Ja lopuksi poistetaan saivartelu kokonaan. Sama tilanne kuin äsken (tai no, tässä ei oikeastaan ole väliä sillä kytkeytyykö virta heti kytkimen kääntämisen jälkeen vai ajastimen mukaan). Nyt koneisto kuitenkin toimii seuraavasti: jos kytkintä kääntää, virta kytkeytyy varmasti. Jos taas ei käännä, virta kytkeytyy vain 99 % todennäköisyydellä. Todennäköisesti jokaiselle tulee tässäkin tilanteessa jossain vaiheessa se hetki, jolloin on valmis kääntämään kytkintä. Eli on valmis surmaamaan toisen ihmisen, vaikka tämän teot eivät välttämättä tapa ketään.

Ajatusta voi kehittää vielä siten, että tuo todennäköisyys muuttuu pienemmäksi. Mikä on raja-arvo kytkimen kääntämiselle? Entä jos todennäköisyys on vain 10 %? Esimerkiksi vaihe 2: vastapäätä istuva tyyppi painaa nappulaa, joka tappaa sinut 10 % todennäköisyydellä minuutin kuluttua. Käännätkö kytkintä, joka pelastaa sinut mutta tappaa tuon tyypin 100 % todennäköisyydellä? Minä kääntäisin. Koska hän on aktiivisesti, tarkoituksella, asettanut minut turhaan kuolemanvaaraan.

Tämän ajatuskokeen tarkoitus oli osoittaa, että jokainen ihminen kykenee tietoisesti tappamaan muita ihmisiä. Tästä on hyvin yksinkertaista edetä loogisesti siihen, että aseistakieltäytyminen on moraalisesti kestämätöntä kansakunnan itsepuolustuksen nimissä. Toki käytännössä pasifistista on enemmän hyötyä lääkintämiehenä kuin hyödyttömänä aseenkantajana, joten heille tämä mahdollisuus suotakoon.

Mutta annettakoon lopuksi puheenvuoro Marokon Kauhu Aarne Juutilaiselle, jolla oli talvisodassa oma tapansa koetella vakaumusta:
Mainittavia huolia eivät aiheuttaneet edes aseistakieltäytyjät. Heidän parantamisekseen Marokon Kauhulla sattui olemaan ikioma, tehokas patenttilääke:
- Vai kieltäydyt sinä asetta kantamasta. Mikäpä siinä, kun ei, niin ei. Mutta noin vahva nuori mies joutaa hyvin etuvartioon, ettei vanhojen mulikoideni täydy siellä aina maata. Otat nyt heti seuraavan vuoron. Eikä sinun tarvitse ottaa mukaasi asetta, jollet siitä pidä. Se on täysin vapaaehtoista.
Aseistakieltäytyjien teorian ja käytännön joutuessa vastakkain käytäntö voitti aina. Selustassa harrastettu suuriääninen suunsoitto vaimen tyystin, kun kyseessä oli oma henki. Siihen mennessä oli leikitelty vain sanoilla ja muiden hengellä.
(Jukka L. Mäkelä: Marokon kauhu, s.98)