Lukijalle: Kuolemantuomion vastustus perustuu siihen, että 1) se ei kuulu sivistysmaan valikoimiin ja 2) jos sitä käytettäisiin, maailman tuomitsevat reaktiot olisivat tuhoisia. No, USA:ta eivät monet - usein ihan aiheesta - sivistysmaana pidäkään, mutta eipä sitä nyt erityisemmin boikottiin ole laitettu vaikka viime vuonna teloituksia oli 22. Venäjä on kyllä boikotissa, vaikka maassa ei ole teloitettu ketään sitten vuoden 1996. Erikoisjoukkojen myrkkyiskut ovat ilmeisesti pahempi juttu. Ai niin, mitenkäs muuten tämä tunnettu japanilaisten ja kiinalaisten tuotteiden boikotti? Japanissa teloitettiin viime vuonna kolme ihmistä, Kiinan luvuista ei ole tietoa, mutta se pyörinee tuhannen kieppeillä:
Olen aiemmin kirjoittanut näkemykseni asevelvollisuuden tarpeellisuudesta enkä käsittele sitä tässä. Tämä kirjoitus lähtee olemassaolevista tosiasioista eli siitä, että Suomessa on katsottu asevelvollisuus tarpeelliseksi.
Aiemmin siviilipalvelukseen vaadittiin tutkintolautakunnan lupa. Tämän saamiseksi vaadittiin ainakin periaatteessa vankat perustelut. Nämä taas ilmeisesti aina jollain tavalla perustuivat aiheisiin "en halua tarttua aseeseen" tai "en halua tappaa ihmisiä".
Sinänsä nämä perustelut ovat soopaa. Esimerkiksi USA:n armeijassa "omantunnon syistä" kieltäytyville on aina löytynyt tehtäviä silloin, kun kutsunnat ovat olleet käytössä. Onhan Suomessakin mahdollisuus suorittaa varusmiespalvelus aseettomana. Lääkintämiehen tehtäville on aina tarvetta. Moni lääkintämies on ollut pasifisti ja silti erittäin ansioitunut sotilas, esimerkkinä Medal of Honorin toisessa maailmansodassa saanut Desmond Doss. Muistan lukeneeni (en löytänyt mistään kyseistä kirjaa tai nettilähdettä), että erään toisen maailmansodan aikaisen brittiläisen kommandoyksikön kaikki lääkintämiehet olivat kaikki pasifisteja ja yksikön komentaja arvosti heitä erittäin rohkeina miehinä. Paha on muutakaan sanoa, painella nyt Natsi-Saksan linjojen taakse ilman asetta.
Mutta tämän kirjoituksen tarkoitus ei ole myöskään pohtia siviilipalveluksen tarpeellisuutta. On toki henkilöitä, joiden sodan ajan sijoituspaikaksi ei missään tilanteessa ole asepalvelus sopiva, vaikka mitään fyysistä tai henkistä estettä siihen ei olisi. Heille vain löytyy hyödyllisempiä tehtäviä. Kokonaan toinen asia on sitten se, millä tavoin kansakunnan moraaliseen selkärankaan vaikuttaa vapaamatkustaminen - se tulisi tietysti estää.
Kirjoituksen tarkoituksena on loogisesti osoittaa, että jokainen on valmis tappamaan tietyissä oloissa. Jopa itselleen tuntemattomia ihmisiä ja vailla omaan koskemattomuuteen kohdistuvaa uhkaa.
Suurin osa ihmisistä luultavasti kykenee taistelutilanteessa tappamaan, mikäli kokee itseensä kohdistuvan hengenvaaran, jonka saa torjuttua tappamalla. Sen sijaan kylmäverinen tappaminen on sotatilassakin varmaan harvinaista. Kuvitellaan, että näet vihollisen kävelevän kaikessa rauhassa kiväärinkantaman päässä. Tilanne ei mitenkään uhkaa sinua henkilökohtaisesti, mutta voisit helposti tappaa hänet. Luultavasti suurin osa ihmisistä ei - olettaen että ei ole vielä sodan raaistamia - kykenisi tappamaan pahaa aavistamatonta vihollista.
Mutta unohdetaan tuo ja lähdetään kuvittelemaan koejärjestelyä, jossa tutkitaan tappamisvalmiutta. Edetään järjestelmällisesti, vaihe vaiheelta. Aina jossakin vaiheessa tulee vastaan tilanne, jossa jonkun henkilökohtainen tappamiskynnys ylittyy.
Kuvitellaan seuraavanlainen tilanne. Olet sidottuna sähkötuoliin ja ajastin käy, esimerkiksi minuutti aikaa. Minuutin kuluttua tappava virta kytkeytyy päälle. Edessäsi on kuitenkin kytkin, jota liikuttamalla voit halutessasi muuttaa asetuksia. Ja sitten tilanne tilanteelta:
1. Istut sähkötuolissa ja vastakkaisessa tuolissa istuu toinen henkilö. Kytkintä liikuttamalla voit valita, että virta ei kytkeydykään H-hetkellä sinun tuoliisi vaan toisen henkilön tuoliin. (Toki tässä on merkitystä sillä, kuka toisessa tuolissa istuu, mutta tästä vaiheesta selviää pasifistin paperein vain siinä tilanteessa, että ei kääntäisi kytkintä vaikka vastapäätä istuisi Hitlerin reinkarnaatio.)
2. Jos selvisit edellisestä, kehitetään tilannetta. Edelleen kaksi henkilöä, mutta ajastin ei käynnisty, ellei se toinen henkilö paina nappia. Hän tekee näin ja yrittää siis tappaa sinut. Käännätkö kytkintä vai et? (Tämän ero edelliseen tilanteeseen on se, että tällä kertaa vastapelurisi yrittää aktiivisesti tappaa sinut. Eli jos äsken oli valmis kuolemaan, kun ei halunnut surmata syytöntä, niin onko nyt valmis tappamaan henkilön, joka yrittää aktiivisesti tappaa sinut.)
3. Jos selvisit edellisestä, niin kehitetään tilannetta edelleen. Tällä kertaa olet sivustakatsoja, jolla ei ole oman hengenlähdön vaaraa. Napilla varustetussa sähkötuolissa A istuu koko maailman inhottavin henkilö ja toisessa sähkötuolissa B sinulle kaikkein tärkein henkilö maailmassa. Tuolissa A istuva henkilö painaa nappia ja ajastin käynnistyy. Käännätkö kytkintä ja pelastatko henkilön B surmaamalla henkilön A? (Tietysti narsisteille tämä on helpompi tilanne kuin edellinen, mutta luultavasti useimmille ei.)
4. Jos selvisit tuostakin, niin onneksi olkoon, olet totaalinen pasifisti joka ei pidä yhtäkään ihmiselämää toista arvokkampana! (Olet kyllä myös melkoinen idiootti, mutta se ei kuulu tähän.) Mutta jatketaan. Sama tilanne kuin äsken, mutta sähkötuoli B on korvattu sähkösohvalla B, jossa istuu - no, vaikka sata henkilöä. Joista sinä olet yksi. (Lukumäärän voit kuvitella riittäväksi, samoin henkilöt haluamiksesi.) Käännätkö kytkintä ja pelastat nuo sata henkilöä surmaamalla heidän tappamistaan yrittäneen henkilön A?
5. Jos selvisit tuostakin, niin et ole ainoastaan totaalinen pasifisti, vaan myös totaalinen idiootti. Nyt on turha jatkaa enää eteenpäin tätä variaatiota.
Sen sijaan lähdetään katsomaan saivartelua vähentävää vaihtoehtoa. Äsken kuka tahansa pasifisti saattoi todeta missä tahansa vaiheessa, että "niin no, virta kytkeytyy kuitenkin päälle H-hetkellä ja ihmisiä kuolee, joten sama se jos kytkimellä vaihdan kohdetta".
Nyt oletetaan, että kytkin ohittaa ajastimen. Tämä tarkoittaa sitä, että aiemmin saattoi em. lauseella lohduttautua, että ajastin on se, joka tappaa. Tällä kertaa kytkimen kääntäminen pistää sähköt päälle heti, joten koehenkilö tappaa itse - aktiivisesti. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että aiemmin saattoi aina toivoa, että jokin toimintahäiriö keskeyttää tilanteen ennen virran kytkeytymistä. Tällä kertaa joutuu kytkintä mahdollisesti käännettyään elämään sen tiedon kanssa, että niiden ratkaisevan parin viimeisen sekunnin aikana olisi saattanut tulla kaikki elämät pelastanut toimintahäiriö. Käydään samat viisi vaihetta läpi. Todennäköisesti jokaiselle tulee tässäkin tilanteessa jossain vaiheessa se hetki, jolloin on valmis kääntämään kytkintä.
Ja lopuksi poistetaan saivartelu kokonaan. Sama tilanne kuin äsken (tai no, tässä ei oikeastaan ole väliä sillä kytkeytyykö virta heti kytkimen kääntämisen jälkeen vai ajastimen mukaan). Nyt koneisto kuitenkin toimii seuraavasti: jos kytkintä kääntää, virta kytkeytyy varmasti. Jos taas ei käännä, virta kytkeytyy vain 99 % todennäköisyydellä. Todennäköisesti jokaiselle tulee tässäkin tilanteessa jossain vaiheessa se hetki, jolloin on valmis kääntämään kytkintä. Eli on valmis surmaamaan toisen ihmisen, vaikka tämän teot eivät välttämättä tapa ketään.
Ajatusta voi kehittää vielä siten, että tuo todennäköisyys muuttuu pienemmäksi. Mikä on raja-arvo kytkimen kääntämiselle? Entä jos todennäköisyys on vain 10 %? Esimerkiksi vaihe 2: vastapäätä istuva tyyppi painaa nappulaa, joka tappaa sinut 10 % todennäköisyydellä minuutin kuluttua. Käännätkö kytkintä, joka pelastaa sinut mutta tappaa tuon tyypin 100 % todennäköisyydellä? Minä kääntäisin. Koska hän on aktiivisesti, tarkoituksella, asettanut minut turhaan kuolemanvaaraan.
Tämän ajatuskokeen tarkoitus oli osoittaa, että jokainen ihminen kykenee tietoisesti tappamaan muita ihmisiä. Tästä on hyvin yksinkertaista edetä loogisesti siihen, että aseistakieltäytyminen on moraalisesti kestämätöntä kansakunnan itsepuolustuksen nimissä. Toki käytännössä pasifistista on enemmän hyötyä lääkintämiehenä kuin hyödyttömänä aseenkantajana, joten heille tämä mahdollisuus suotakoon.
Mutta annettakoon lopuksi puheenvuoro Marokon Kauhu Aarne Juutilaiselle, jolla oli talvisodassa oma tapansa koetella vakaumusta:
Mainittavia huolia eivät aiheuttaneet edes aseistakieltäytyjät. Heidän parantamisekseen Marokon Kauhulla sattui olemaan ikioma, tehokas patenttilääke:
- Vai kieltäydyt sinä asetta kantamasta. Mikäpä siinä, kun ei, niin ei. Mutta noin vahva nuori mies joutaa hyvin etuvartioon, ettei vanhojen mulikoideni täydy siellä aina maata. Otat nyt heti seuraavan vuoron. Eikä sinun tarvitse ottaa mukaasi asetta, jollet siitä pidä. Se on täysin vapaaehtoista.
Aseistakieltäytyjien teorian ja käytännön joutuessa vastakkain käytäntö voitti aina. Selustassa harrastettu suuriääninen suunsoitto vaimen tyystin, kun kyseessä oli oma henki. Siihen mennessä oli leikitelty vain sanoilla ja muiden hengellä.
(Jukka L. Mäkelä: Marokon kauhu, s.98)
Onko Ylen toimittaja narsisti?
5 tuntia sitten
6 kommenttia:
Oletko Jaska koskaan pohtinut, miten päivittäisessä elämässä on mahdollista edistää ja ylläpitää rauhaa jotta kuvaamiisi ääriolosuhteisiin ei koskaan jouduta?
Jos mietit, että aina se ei ole itsestä kiinni, niin se on valitettavasti totta. Hyvin usein se kuitenkin on kiinni juuri itsestä, olipa kyse yksilöstä tai valtiosta. Itsenäisyyskamppailu on kaikkien maiden kohdalla ollut useimmiten aseellista ja väkivaltaista. Ajattelen, että kun suomalaiset ovat itselleen itsenäisyyden taistelleet ja sen toistamiseen vielä "lunastaneet" minkään valtion maailmassa kynnys lähteä sitä haastamaan aidosti on niin korkealla että uskaltaisin pitää ajatusta arjessa mahdottomana.
Tämän kirjoituksen tarkoitus on yrittää antaa sinulle mielenrauhaa.
Hienosti laaditu ajatusrakennelma. Itse sain aikoinaan lääkintämiehen koulutuksen, mutta en ole koskaan ollut pasifisti. Lääkintämiehen varustukseen kuului rynkky, jota minun odotettiin käyttävän tosi tilanteessa siinä kuin muidenkin sotilaiden. Piti vain olla valmis sitomaan siinä sivussa omia haavoittuneita. Itse ampuisin esimerkiksi perheeni puolustamiseksi uhkaajan sumeilematta.
Testiasetelma perusteiltaan hieman puutteellinen. Miksi minut on siihen sähköistuimeen ylipäätään kiinnitetty? Kuolemanrangaistukseen johtavan rikoksen vuoksi (ja olen ollut rikosta tehdessäni tietoinen siitä, että kuolemanrangaistus on tuomiona tekemääni rikokseen)? En tiedä mitä siinä tapauksessa tekisin. Onneksi olisi hetki aikaa miettiä. Muissa tapauksissa istumani jakkara pysyisi murhaavasta sähköstä vapaana.
Uusimasi blogin alkuperäisessä versiossa Beckerin kommentti oli hyvä. Kumma ettei lamakauden uhreista kukaan (?) antanut vahingon kiertää laman seuraamusten aiheuttajille.
"Tilanne ei mitenkään uhkaa sinua henkilökohtaisesti, mutta voisit helposti tappaa hänet."
Vaikea on kuvitella sodan ajan tilannetta, jossa mikään ei uhkaisi. Saattaisihan joku tappaa huvikseenkin. On harkittava myös sitä, että ampumaetäisyydellä oleva sotilas saattaa hyvinkin läheisessä tulevaisuudessa muodostua uhaksi. Tällä perusteella tappaminen tilaisuuden tullen on hyvinkin perusteltavissa ilman sen kummempaa eettistä ongelmaa.
"...jokainen ihminen kykenee tietoisesti tappamaan muita ihmisiä."
Vihannekset eivät kylläkään pysty, koska heillä ei juurikaan tai tiettävästi ole tietoisuutta.
Yksi mahdollisuus selvitä ajatuskokeista pasifistina on vedota rikoslakiin. Ainakin jos koe tapahtuisi Suomessa, voisi vedota siihen, että on rikos aiheuttaa toisen kuolema. Se, että joku toinen kokeeseen osallistuva on juuri tehnyt murhan, ei oikeuta rikosta.
Toinen kuulemani versio tuosta etuvartiokokeesta olisi ollut, että vartiomiehelle annettiin kivääriin sijasta rautakanki. Olisi tarinan mukaan nopeasti vaihtunut kivääriin...
Ano 1: Kiitoksia. En ryhdy tässä sen kummemmin yksilöimään, mitä teen reaalimaailmassa yhteiskuntarauhan lisäämiseksi. Sen mainitsen että teen noin keskimäärin puoli työpäivää viikossa korvauksetonta vapaaehtoistyötä lasten (en siis vain omieni) harrastusten mahdollistamiseksi. Mielenrauhaa ei valitettavasti lisää todellakaan se, että ääriolosuhteisiin joutuminen on kiinni poliitikkojen, lähinnä suomalaisten ja nimenomaiseti nykyhallituksen, tekemistä päätöksistä.
Ano 2: Suomessa lääkintämiehillä on käsittääkseni aina ase, aseettomat ovat erikseen. En tiedä onko anglosaksisissa maissa edelleen käytössä lääkintämiehen aseettomuus.
Veijo Hoikka: Sivuutin syyt miten tilanteeseen on jouduttu, koska niillä ei valinnan kannalta ole merkitystä kunhan oletetaan, että kukaan tuoleissa istujista ei ole syypää tilanteeseen joutumiseen.
Ano 3: "Vaikea on kuvitella sodan ajan tilannetta, jossa mikään ei uhkaisi." Ihan sama pätee rauhan aikaan. Uhan suuruus on sitten toinen asia. On rauhan ajan tilanteita, joissa uhka on suurempi kuin sodan ajan tilanteissa. Samoin voi miettiä tilannetta, jossa merkittävää uhkaa ei vielä ole mutta mikäli kehityskululle ei tee jotain radikaalia, on ilmeistä että uhka radikalisoituu huomattavaksi. Onko silloin moraalisesti oikein puuttua kehityskulkuun rajuinkin keinoin, mikäli keskustelu ei riitä?
Trilisser: Voi olla että tuollaistakin on sattunut.
Lähetä kommentti