Tervetuloa!



Hakemisto (Aiempien kirjoitusten pikahaku)


Viikkojuttu (Viikon pääpauhanta)


tiistai 20. joulukuuta 2022

Tule vaisuus


Jos haluatte kokea myötähäpeän tunnetta, lukekaa vanhaa scifiä. Siis sellaista, joka on kirjoitettu 1960-luvulla tai aiemmin. Siellä mennään valoa nopeammin niin että edessä näkyvät omat perävalot ja seuraavassa lauseessa selvitetään neliöjuuren likiarvoa laskutikulla.
Historiallisessa scifissä pääasiallinen linja on ollut se, että makrotason kehitystä on yliarvioitu ja mikrotason kehitystä aliarvioitu. Toisaalta tämä on inhimillistä, sillä oli huomattavan helppoa kuvitella 1950-luvulla pysyvästi miehitetty asema Kuuhun vuonna 2000. Itse asiassa taisi olla niin, että tätä pidettiin todennäköisempänä kuin sitä ettei sellaista olisi. Vastaavasti kukaan ei tainnut osata kuvitella viestintävälineiden kehitystä, koska valokaapelia ja radioaaltoja oli vaikea nähdä, toisin kuin taivaalla möllöttävää kuuta.

On siis erittäin vaikeaa ennustaa tulevaisuuden teknologiaa. Hieman helpompaa on ennustaa tulevaisuuden yhteiskunnallista kehitystä, joskin siinäkin mennään yleensä metsään lähes yhtä suurella prosentilla.

Olen ollut elämässäni siinä mielessä onnekkaassa asemassa, että olen luultavasti elänyt laajemmalla aikaskaalalla kuin useimmat ikätoverini. Olen nähnyt sen saman teknologian kehityksen kuin kaikki muutkin, mutta toisaalta olen myös nähnyt paikkoja joissa on eletty käytännössä täsmälleen samalla tavalla kuin 50 vuotta ennen syntymääni – ei sisävessaa, ei sähköä, oikeastaan ainoa ero oli siinä että kirkolle ei menty enää hevoskyydillä vaan postiautolla.
Ennen kaikkea olen nuorena kuullut paljon tarinoita ihmisiltä, jotka ovat eläneet toista aikaa ja ainakin jossain määrin saanut ymmärtää, millainen kuva tulevaisuudesta heillä on ollut joskus 1930-luvulla tai jopa ennen Suomen itsenäistymistä.
Näitä kuvia on aina sävyttänyt optimismi. On uskottu, että maailma muuttuu paremmaksi, keksitään asioita jotka helpottavat jokapäiväistä elämää ja saadaan kokea kehitystä. Eikä tämä optimismi ole suinkaan ollut perusteetonta; muuttuihan maailma todella rajusti viime vuosisadalla. Toki aina on kaivattu ”vanhoja hyviä aikoja”, mutta tuskinpa kukaan haluaa enää palata ulkohuusseihin ja kurkkumätään. Tietysti ihmiset näkivät myös tulevaisuudessa asioita, jotka eivät olisi hyviä. Esimerkiksi kaikki uskoivat 1930-luvulla – ainakin jälkikäteen niitä aikoja muistellessaan – että sota oli todennäköisesti tulossa. Ehkä aika kultaa muistot samalla tavalla kuin me saatamme muistella parinkymmenen vuoden päästä nähneemme Venäjän sotaisan kehityksen jo vuoden 2010 paikkeilla. Mutta vahva totuuspohja 1930-luvun muistoissa kuitenkin on. Ihmiset ymmärsivät, että jos kehitys jatkuu samanlaisena, rytinää on edessä. Samalla he myös ymmärsivät, että se ei ole välttämätöntä, mikäli jotain radikaalia tapahtuu, esimerkiksi demokraattinen vallankaappaus Saksassa. Mikä tietysti oli epätodennäköistä.

Oleellista oli kuitenkin se, että tiedettiin mitä seuraa jos jotain tapahtuu. Muistan aina yhden sukulaiseni toteamuksen, että 1930-luvun lopulla elettiin kuitenkin vahvaa kehityksen ja hyvinvoinnin kasvun aikaa samalla kun oli selvää, mitä sodasta seuraisi: sotaa edeltävä elintaso saavutettaisiin vasta 5-10 vuoden kuluttua sodan päättymisestä, vaikka miten hyvin kävisi. Mikä ei ollut ollenkaan huono arvio.

Tulevaisuuden ennustamisessa voidaan jakaa tulevat tapahtumat kolmeen eri ryhmään:
1. Satunnaiset tapahtumat, joiden ennustaminen on käytännössä mahdotonta.
2. Todennäköiset tapahtumat, joiden toteutumisen mahdollisuudet voidaan ainakin kohtuullisen hyvin arvioida mutta niiden seuraukset ovat enemmän tai vähemmän tuntemattomat.
3. Varmat tapahtumat, joita ei käytännössä ole lainkaan, mutta tällä tarkoitetaankin tapahtumia jotka ovat epävarmojen tapahtumien toteutuessa niiden varmoja seurauksia.
Tarkastellaan esimerkkinä toiseen maailmansotaan johtaneita tapahtumia.
1. Satunnainen tapahtuma olisi saattanut olla esimerkiksi Hitlerin salamurhan onnistuminen 9.11.1938. Tätä oli mahdoton ennustaa ja se olisi saattanut muuttaa historian kulun.
2. Todennäköinen tapahtuma oli esimerkiksi koko Tsekkoslovakian miehitys. Tämän seurauksena olisi saattanut olla sodan alkaminen puoli vuotta toteutunutta aiemmin.
3. Varma tapahtuma oli esimerkiksi se, että Yhdysvaltojen sitoutuminen sotaan tavalla joka toteutui johtaisi Saksan häviöön. Tämän tapahtuman toteutuminen edellytti kuitenkin sekä Pearl Harborin tapaista tapahtumaa että Yhdysvaltain yleisen mielipiteen muutosta, jotka molemmat olivat vähintäänkin epävarmoja.

Nykypäivänä tulevaisuuden ennustaminen on tietyiltä osin samanlaista arpapeliä. Oli mahdotonta olla varma Venäjän hyökkäyksestä Ukrainaan ja vielä suurempaa kristallipalloon katsojan taitoa olisi edellyttänyt kyky ennustaa Ukrainan päättäväinen vastarinta ja länsimaiden tuki sille.
Toisaalta tietyissä asioissa tulevaisuuden ennustaminen on helppoa. Itse asiassa näin on kaikkein tärkeimmissä asioissa, sillä maailma on vääjäämättä menossa tiettyihin suuntiin. Kokonaan toinen asia on sitten se, mitä näistä kehityssuunnista seuraa – siinä on useita variaatioita.

Me emme pysty ennustamaan luotettavasti, millaista teknologiaa meillä on käytössämme kahdenkymmenen vuoden kuluttua. On helppoa veikkailla aivoimplantteina toimivia nettiselaimia, mutta vähintäänkin epävarmaa pystytäänkö sellaisia kehittämään. Ja vaikka teknologian kehitys kyettäisiinkin ennustamaan, ei voida tietää miten ihmiset siihen reagoivat. Katsotaan vaikka nykypäivän tiedonsaantimahdollisuuksia, joita ei voinut nelisenkymmentä vuotta sitten kuin kuvitella. Tai nimenomaan olisi voinut kuvitella miten kaikki tieto on saatavilla, mutta eipä osattu arvata infoähkyä ja kuplautumista.
Kun tieto oli rajallista, kaikki aikaansa seuraavat lukivat päivän lehden ja ihmisten tietoisuus asioista oli suunnilleen sama. Nykyään on paljon helpompi seurata vain niitä medioita ja aihepiirejä, jotka itseä kiinnostavat. Seurauksena on ollut kuplautuminen ja yleistiedon hajonnan kasvu. Otetaan neljänkymmenen vuoden takaa sata satunnaista suomalaista nuorta, ryhmä A, ja nykyajasta sata suomalaista nuorta, ryhmä B. Laitetaan molemmat ryhmät järjestykseen sen mukaan, kuinka hyvä ns. yleistietämys heillä on. Melko varmasti lopputulos on kutakuinkin seuraava:
- sijoilla 1-10 ryhmä B:n nuoret ovat selvästi edellä ryhmän A nuoria
- sijoilla 11-20 ryhmä A ja ryhmä B ovat varsin tasavertaisia
- sijoilla 21-100 ryhmä A:n nuoret ovat selvästi edellä ryhmän B nuoria
Lyhyesti sanoen nykypäivänä kärki on terävämpi, kun taas suuri massa on heikompaa kuin ennen. Tämä aiheutuu juuri informaatioteknologian muutoksesta. Huipulla on paljon enemmän mahdollisuuksia saada tietoa kuin ennen, niinpä tietokin on laajempaa. Massa taas voi kuplautua omiin mielenkiinnon kohteisiinsa. Aivan varmasti joku ryhmän B League of Legends -fanaatikko tietää omasta kiinnostuksen kohteestaan enemmän kuin ryhmän A Rolling Stones -fani tiesi suosikkibändistään, koska saatavissa oleva tiedon määrä on jopa monisatakertainen neljänkymmenen vuoden takaiseen. Toisaalta ihmisen vastaanottokyky on rajallinen ja siksi varsinainen yleistietous on ryhmällä B pienempi. Tuskin kovin moni nuori tietää kuka on Saksan liittokansleri, mutta 40 vuotta sitten lähes kaikki tiesivät Helmut Kohlin, vaikka hän oli ehtinyt olla virassaan lyhyemmän aikaa kuin Olaf Scholz nyt.
Tätä kuplautumista ei voinut ennustaa, vaikka jälkikäteen ajatellen se oli ilmeinen seuraus tilanteessa jossa tiedonsaanti on lähes rajatonta.
Samalla kuplautumista on edistänyt myös tiedon laadun heikkeneminen. Ennen tieto ehdittiin pureskella ja analysoida lehtien toimituksissa, nykyään oleellista on tiedonvälityksen nopeus eikä sen sisältö. Olihan se aika järkyttävää lukea Ilta-Sanomien työpaikkailmoitusta, jossa ei haettu toimittajia vaan vaikuttajia. Kun journalismin taso on laskenut, ei ole mikään ihme että ihmisten yleistieto on kadonnut.

On erittäin vaikeaa ellei mahdotonta ennustaa ihmisten reaktioita. Sen sijaan tulevaisuuden suuntaviivat ovat yllättävänkin selvästi näkyvissä tietyissä trendeissä. On siis varmaa, että jotain tulee tapahtumaan, mutta mitä, se on vielä epäselvää ja sattuman varassa. Esimerkiksi ihmisten typeryys on vakio, joten on ilmeistä että yhden typeryyden tullessa tiensä päähän se korvautuu jollain muulla. Kommunismin romahtaessa hyödyllisten idioottien piti löytää uusi ekologinen lokeronsa, se oli selvää. Sitä ei vain voinut tietää mikä se tulisi olemaan, nykyisten sijaan se olisi voinut olla vaikkapa fasismi ja rasismi. Ainoa mikä oli varmaa, oli se että toteutuvan hullutuksen tulisi tunnistamaan siitä että sitä julkisesti arvosteleva teilataan.
Asioiden muuttuessa voidaan lähes varmasti luetella mahdolliset vaihtoehdot, mutta on epävarmaa mikä niistä toteutuu.

Ennen näihin vaihtoehtoihin menemistä on kuitenkin huomattava ero nykypäivän ja entisten tulevaisuudennäkymien suhteen. Kun 1930-luvulla odotettiin sotaa, se oli tietysti ahdistavaa. Toisaalta silloin oli myös selvää, että kun sota on ohi, kehitys jatkuu. Oli siis optimistinen asenne tulevaisuuteen. Vaikka pelättiinkin lähitulevaisuutta, uskottiin asioiden muuttuvan joskus paremmiksi.
Nykypäivänä yleisasenne on pessimistinen; nähdään tulevaisuudessa olevan ongelmia, mutta ei uskota niiden ratkeavan. Useimmiten kyse on ilmastonmuutoksesta. En lähde ilmastonmuutoksen puolesta tai vastaan tässä riitelemään enkä halua sitä myöskään mahdollisiin kommentteihin.

Tämän sijaan katsotaan sitä tulevaisuutta, joka on väistämätöntä. Maailman väkiluku ylitti äskeittäin kahdeksan miljardin rajan. Noin 60 % väestöstä asuu Aasiassa. Aasian väestönkasvu on toistaiseksi absoluuttisesti joskaan ei prosentuaalisesti suurinta ja aiheuttaa valtavat ympäristöongelmat. Prosentuaalisesti katastrofaalisin väestönkasvu on luonnollisesti Afrikassa. Vuonna 1913 Euroopan väkiluku oli noin nelinkertainen Afrikkaan nähden, 498 miljoonaa vastaan 124 miljoonaa. Vuonna 2021 Euroopan väkiluku olikin enää vähän yli puolet Afrikan väkiluvusta, 745 miljoonaa vastaan 1393 miljoonaa. Afrikan väkiluku on kymmenkertaistunut sadassa vuodessa. Samassa ajassa Aasian väkiluku on nelinkertaistunut reiluun neljään miljardiin. Euroopan väkiluku on kasvanut noin 1,5-kertaiseksi.

Väestön ikärakenteen takia ei ole mitenkään odotettavissa, että väkiluku kääntyisi ekologisesti kestävälle tasolle. Puhumattakaan sitten kulttuurimallista. Itse asiassa jos maailma olisi noudattanut eurooppalaista mallia, meillä ei olisi ympäristöongelmia juuri lainkaan, sillä maailman väkiluku olisi vain vähän yli kaksi miljardia – jotka voisivat elää nykyistä vauraampaa elämää.

Tulevaisuudessa on kolme mahdollista skenaariota.

1. Kehitysmaiden väestön jatkuva kasvu ja siitä seuraava muutto länsimaihin. Toistaiseksi olemme nähneet vasta jäävuoren huipun. Mikäli tämä ilmiö voimistuu, seuraus on väistämätön: länsimaat muuttuvat kehitysmaiksi. Kehitysmaalaiset lisääntyvät nopeammin, sillä länsimaalaiset ovat aina rajoittaneet ankarissa oloissa lisääntymistään ja se on nykypäivänä monin verroin helpompaa kuin ennen ehkäisyvälineiden kehittymistä. Kehitysmaalaiset taas hankkivat kurjuudessa entistä enemmän lapsia toivoen edes joidenkin jäävän eloon. (On huomattava, että tässä on kyse keskiarvoista ja jakaumista. Kehitysmaalaisissakin on runsaasti kyvykkäitä ja yhteiskuntakelpoisia yksilöitä, samoin länsimaalaisissa sivistyneeseen yhteiskuntaan sopeutumattomia. On kuitenkin todella iso ero sillä, jos ryhmässä A haitallisia tapauksia on 20 % ja ryhmässä B 5 % samalla kun ryhmässä A yhteiskunnan tukipilareita on 5 % ja ryhmässä B 20 %. Tässä esitetyt luvut ovat suuntaa antavia esimerkkejä, todellisuus on sitten jotain muuta.) Kehitysmaalaisen väestön osuus kasvaa ja kurjuuden kasvu on väistämätöntä, sillä yhdessäkään maassa ei kehitysmaalainen väestö ole onnistunut luomaan vaurautta. Verratkaa huviksenne Haitia ja Dominikaanista tasavaltaa, kaksi maata samalla saarella. Lähi-idässä on toki joitain rikkaita maita kehitysmaalaisella väestöllä, mutta niiden rikkaus perustuu öljyvaroihin, joiden merkitys taas perustuu siihen että länsimainen kulttuuri on kyennyt kehittämään teknologiaa joka tarvitsee öljyä.

2. Väestöntiheyden kasvaessa riittävän suureksi biologia tekee vastaiskun. Koemme uuden mustan surman, joka saattaa tappaa jopa puolet väestöstä. Puhumattakaan siitä mitä se tekee kulttuurille ja infrastruktuurille. Ajatelkaa mitä tähän nähden käytännössä vaaraton korona (okei, oli se joillekin vaarallinen mutta mustaan surmaan verrattuna pikkunuha) sai aikaan.

3. Väestöä rajoitetaan rajuin keinoin. Tämä oli mahdollinen skenaario vielä tämän vuoden alkuun asti, mutta sen todennäköisyys romahti kahteen aiempaan verrattuna voimakkaasti sinä päivänä, kun venäläiset tankit vyöryivät Ukrainan rajan yli. Historia on näet opettanut, että väestörajoitukset ovat mahdollisia vain yhdellä tavalla ja se on rasismi. Venäläiset taas ovat eurooppalaisista kaikkein rasistisinta sakkia. Lisäksi siellä oli paatunutta rikollisväestöä riittävästi työkassaraksi. Minkä myös Putin huomasi ja tapattaa heitä innolla Ukrainassa. On erittäin epätodennäköistä, että Euroopassa nousisi enää yhtenäistä liikettä, joka eurooppalaistaisi Euroopan ja pysäyttäisi kehitysmaiden väestönkasvun. Tämä skenaario on nyt enää Kiinan varassa, tiedä mitä he ovat todella Afrikka-kuviostaan suunnitelleet. Kiinan voimavarat eivät kuitenkaan riitä ehkä edes Afrikkaa varten, saati sitten alati kuumenevaa ja pahoin ylikansoitettua Intian niemimaata hoitamaan.

Mikä tahansa näistä skenaarioista sitten toteutuukin, niin se on kammottava inhimillinen tragedia.
Tapaus 1, ihmiskunta vajoaa teknologisen ja moraalisen moottorinsa luhistuessa despoottisten opportunistivaltioiden aikaan.
Tapaus 2, raivoavat kulkutaudit saavat suunnilleen samat seuraukset aikaan.
Tapaus 3, ihmiskunta menettää ihmisyytensä yrittäessään pelastaa sitä.

Onko sitten ihme, että nykypäivänä tulevaisuuteen katsoessa ei näe toivoa lähitulevaisuudessa odottavien raskaitten aikojen jälkeen, toisin kuin aina ennen historiassa on nähty?
Tiettyä ironiaa on toki nähtävissä siinä, että nykyään murehditaan lähinnä ilmastonmuutoksesta ja pelätään sen aiheuttavan peruuttamatonta tuhoa. Huomaamatta, että ilmastonmuutos - tai jos sen haluaa kiistää niin puhutaan sitten vaikka sukupuuttoaallosta ja saastumisesta – on seurausta vain siitä, että länsimaat erehtyivät viemään teknologiaansa kehitysmaihin ja aiheuttamaan niissä hillitsemättömän väestönkasvun.

Vielä muutama vuosi sitten oli mahdollista, että ongelmat olisi voitu ratkaista ajoissa. Nyt vaikuttaa siltä, että etsikkoaika on päättynyt ja voi vain odottaa, mikä kolmesta skenaariosta on edessä.

15 kommenttia:

Pauli Vahtera kirjoitti...

Kaikki kolme skenaariota toteutuvat.

Kehitysmaiden väestönkasvu jatkuu rankkana. Se hidastuu vasta mustaa surmaa vastaavaan ihmisten kuolemiseen. Ennen sitä Eurooppa tuhoutuu tulijoihin. Jossain vaiheessa eurooppalaiset tajuavat, mitä on tapahtumassa ja yrittävät estää tulijoiden pääsyn Eurooppaan. Se tarkoittaa, että Välimeri muuttuu veren mereksi, koska tulijat on helpointa pysäyttää upottamalla tänne pyrkivien laivat.

Itse asiassa maapallolle olisi pitemmällä aikavälillä ajatellen onneksi, jos puolet väestöstä tuhoutuisi. Vielä suurempi onni jo kolme neljäsosaa tuhoutuu. Toki jokaisella on oikeus yrittää olla siinä puoliskossa, joka selviää hengissä. Taistelu eloonjäämisestä tietää lisää kuolleita.

Montrealin kokous osoitti jälleen kerran, etteivät pysty edes keskustelemaan todellisista ongelmista eli väestönkasvusta.

Heikki kirjoitti...

Olipa hyvä ja ajatuksia herättävä kirjoitus. Kiitos tästä

Terho Hämeenkorpi kirjoitti...

Olipa hyvä ja ajatuksia herättävä kirjoitus Jaskalla ja kommentti Vahteralla!
Pahin / paras ei varmasti tapahdu kenenkään meistä kolmesta elinaikana.

Kaarlo Markkanen kirjoitti...

Hyvä kirjoitus! Museot ovat täynnä käytännössä kuolleita kulttuureita niistä voi olla jäljellä joitain yksittäisiä tapoja ja joitain geeni jäämiä muissa kansoissa, mutta kansallinen identiteetti on kadonnut. Jos eli kun länsimainen sivistys katoaa mitä tulee tilalle? Vaikka jonkun katastrofin jälkeen. Kiinalla on nyt samanlainen syntyvyys ongelma kuin länsimailla. Ehkä he pystyvät sen ratkaisemaan vaikka mahti käskyllä, tyyliin jos ei ole riittävästi kunnolla menestyviä jälkeläisiä ei parhaisiin virkoihin ole asiaa? Vai tuleeko joku mustajoutsen? Ja nyt tarkoitan jotan vähintään sadan vuoden aikaa

Veijo Hoikka kirjoitti...

Hyvä kirjoitus.

Kaikki pahat skenaariot tulevat tapahtumaan ainakin jossakin muodossa.
Uhat nähtävissä ja monet ne näkevät ja tajuavatkin. Ainoa ongelma on se, että he eivät pysty aisoiden kulkuun vaikuttamaan. Suurin osa äänestäjistä ei sitä ymmärrä tai suostu uskomaan ja he jatkavat surkeata juoksuaan äänestäen Satasen Vappua, Bilenin Maria tai joitakin Punaviherkatastrofikkoja, joilla on reaalielämästä irrallaan olevat omat agendansa ja visionsa. Voitaisiin selvitä, jos tämä olisi vain Suomen ongelma, mutta jotenkin tuntuu, että myös lähes koko Euroopan väki on samanlaisista torveloista koostuva sopulilauma.

Ehkä olisi korkea aika painaa sitä punaista nappia. Hyvää Yötä.

Seppo Oikkonen kirjoitti...

Omat muistikuvani alkavat jostain 50-luvun alkuvuosilta, jolloin itäsuomalaisessa pikkukaupungissa vielä tuli kaduilla vastaan useammin hevonen kuin auto. Yksi vielä tuon vuosikymmenen lopulle sijoittuva vahva muisto on se pelko, jota aikuisissa herättivät uutiset suurvaltojen maanpäällisistä ydinkoeräjäytyksistä.

Omassa elämssäni kokemukselliset kerrostumat kasautuivat niin että vasta keski-ikää lähetyessäni aloin nähdä kerrostumissa toistuvia yhteneviä kuvioita, jotka mahdollistivat sitten jonkinlaisen itseanalyysin, joka edelleen mahdollisti yleensä ihmisen historian paremman ymmärtämisen. Ihan muuten vaan luulen, että aika harvat ihmiset elämäniässään päätyvät tähän vaiheeseen.

Ja minua hämmästyttää lähinnä se miten rajua maailman muuttuminen on kahden viimeisen vuosisadan aikana ollut. Että ensimmäisten, 1700-luvun alkupuolella englantilaisten hiilikaivosten vesipumppuina puksuttaneiden höyrykoneiden kehitys 1800-luvun rautateiden voimavetureiksi, ja sitä seurannut etäisyyksien häviäminen, välimatkojen ja viestien välittymisen nopeutuminen ovat olleet aivan mykistävä ellei yli ymmärryksen ryöstäytyvä tapahtumaryöppy.

Raudan ja teräksen käyttö muutti niin konetekniikan kuin rakentamisen mittakaavat. Toki kaupunkikulttuuri oli olemassa jo entuudestaan -- "ihminen on eläin joka rakentaa kaupunkeja", sanoi Aristoteles -- mutta vasta teollisen vallankumouksen jälkeen syntyi nykymuotoinen kaupunkielämä. teknikikan eetos on täynnä käsitteenmuodostuksellisia helmiä, sellaisia kuin "teräsbetoni" -- joissa mielteet solmivat taivaan ja helvetin uusia avioliittoja, ja ihmisyys solmii uusia syväsuhteita alkuperäiseen primitiiviseen minuuteensa.

Eurooppalaisen uuden ajan individualismin tuottama dynaaminen syysuhdeajattelu ei ole sen vanhempaa kuin muutaman vuosisadan ikäistä. Muistutan siitä, että fatalismi, joka oli tämän nimenomaisen rationaalisuuden muodon ensimmäisiä muotoja, voi edelleen nostaa päätään ja noitua ymmärryksemme. Mitä me oikeasti pystymme tällaisen tajunallisen emergenssin perustalta pätevästi päättelemään? Ehkä jotakin. Mutta kannattaa olla uskomatta liikaa omaan järkeensä. Sillä on paljon sellaisia syväkytkentöjä, jotka tuottavat tajuntamme valkokankaalle vaikuttavia mutta illusorisia projektioita.

Anonyymi kirjoitti...

Yksi skenaario on että, väestön kasvaessa räjähdysmäisesti loppuu ruoka. Aasiassa riisi ja Afrikassa nsima eli maissipuuro. Mitä sitten tapahtuu, enpä tiedä. Osa väestöstä kuolee paikalleen, kyvykkäimmät lähtevät liikkeelle. Sinne missä on vielä syötävää. Ja sitten loppuu ruoka sielläkin jos annetaan. En ole nähnyt laskelmia kuinka suuri väestö pystytään ruokkimaan. Öljykään ei käy ravinnoksi.

Anonyymi kirjoitti...

Yksi asia on ainakinvarma, tulevat sodat käydään puhtaaa vedestä, ei öljystä

-jpt-

Anonyymi kirjoitti...

Asimovin Säätiössä lennellään ympäri linnunrataa, tietysti valoa nopeammin. Hepuille on mukana kannettavia suojakenttiä, jotka pystyvät torjumaan ihan minkälaisia ammuksia & säteitä hyvänsä. Robottipalvelijat kiikuttaa pitkän piuhan päässä olevan puhelimen pellolle, tärkeä puhelu näetsen. Kännykkää ei ole keksitty. Eikä luottokorttia, eikä pankkikorttiakaan. Planeetalle saapuvan pitää vaihtaa yhden aurinkokunnan kreditit toisiin krediitteihin, seteleihin ja HUIMA UUTUUS muovisiin kolikoihin.

Yhdessä puolalaisen hepun kirjassa matkustellaan ajassa ja piipahdetaan yhdellä hylätyllä planeetalla, jossa ei ole kauppoja tai ravintoloita. Asuntoon voi tilata ihan minkälaisen aterian hyvänsä, siitä vain valitset numerokiekosta kääntelemällä ja kone toimittaa sen oitis pöydälle.

Pikkuesineiden kehitys on ollut huimaa, sukulaismies, inssi, laski likiarvoja puisella laskutikulla. Lasinen luisti. Minä sain oppikoululaisena jo muovisen laskutikun, luistikin oli muovia, läpinäkyvää. Matikan ope osti taskulaskimen, nelilaskin, patterit sisällä, 1800;-. Isukki hommasi samanlaisen urakkalaskentaan, puoli vuotta eroa, 1200:-. Kymmenkunta vuotta eroa ja käytin töissä pankkikortin kokoista ja paksuista nelilaskinta, toimi valolla. 5;-. Abivuonna käytin ladattavaa, akuilla jonkin aika laskevaa, punanumeroista Personal Computeria. Laskualue oli 99 numeroa, siis -1*10 potenssiin 99 – 1*10 potenssiin 99. maksoi joitakin satasia. No, nyt on Libre Officen Math, ilmainen.

Vielä70-luvulla sokeri mitattiin virtsasta mittaliuskalla, insuliini pistettiin arvauksen perusteella injektioruiskulla. Imettiin ampullista ruiskuun ja sitten pistettiin. Kuulemma. Nyt minulla on sensorinappi kädessä, mittari lukee sen tietoa ja insuliinia on kahta sorttia. Sokeriarvo pysyy pikku opiskelun jälkeen optimialueella aika hyvin. Kynästä kierretään haluttu anos ja sitten neula kiinni ja pistetään. Semmoinen värkki on jo käytössä joka osaa itse pitä sokerin aika vakiona. Mittaa, arvioi, syöttää sopivaa insuliinia tarpeen mukaan. Ite pitää ladata värkin akku ja insuliiniampulit.

Kohta on tulossa langerhansin saarekkeiden uudelleen kasvatus tms hoito.

Ehkä eurooppa herää ja keksii, ettemme tarvitse örkkejä emmekä mustainmaalaisia. Ehkä.

Pyssymies

Anonyymi kirjoitti...

... mihikähän ne örkit oikein liittyvät ?

QroquiusKad kirjoitti...

Örkit syntyivät, kun ruotsalaisten viikinkien itäslaaviheimoista perustaman Kiovan Rusin hajoamisesta syntyneet itäslaaviruhtinaskunnat joutuivat mongolien valtaamiksi.
Mongolit tekivät Moskovan ruhtinaskunnasta suuriruhtinaskunnan, joka sai kerätä verot muilta ja muutenkin sortaa niitä.

Mongolit sekosivat mukanaan oleiden turkkilaisten heimojen kanssa tataareiksi ja moskovalaiset sekosivat heihin muuttuen örkeiksi, joissa ei ole yhtään muodostajiensa hyviä puolia mutta kaikki huonot korostuneina.

Sittemmin örkit alistivat kaikki itäslaavit, joista jotkut kuten ukrainalaiset olivat saaneet nauttia länsimaisesta sivistyksestä.

Siksi örkit vihaavat heitä raivokkaasti, kuten myös länsimaalaisia ja yleensäkin ihmisiä.

Jaska Brown kirjoitti...

Pauli Vahtera: En usko että laivojen upottaminen olisi se pääasiallinen skenaario. Jos siihen mentäisiin, olisi Euroopassa ehtinyt tapahtua jo paljon muutakin. Muuten sinänsä totta, kaikki kolme toteutuvat jossain määrin. Todennäköisimmin ensin tulee ykkönen, sitä seuraa kakkonen ja kolmonen lässähtää.

Heikki: Kiitoksia. Ajatuksia pitikin herättää, toivottavasti myös toimintaa.

Terho Hämeenkorpi: Luulen että minun elinaikaani ainakin mahtuu, ellen sitten kuole nopeammin kuin genetiikka antaa odottaa.

Kaarlo Markkanen: Musta joutsen on todennäköisin ratkaisu aina ja kaikissa vähintään 20 vuoden päähän ulottuvissa pohdinnoissa.

Veijo Hoikka: Demokratia ei toimi, koska äänioikeus on myös niillä joilla ei ole vastuuta ja velvollisuuksia.

Seppo Oikkonen: Niin, tuo ydinsodan pelko oli minunkin lapsuudessani läsnä. Siinä oli kuitenkin se ero, että se ei ollut väistämätön. Väestökatastrofi on. Siksi ydinsotaa oli "turvallista" pelätä, kun taas väestökatastrofilta on helpompi pistää päänsä pensaaseen.

Ano 18.31: Ruoan loppuminen on automaattinen seuraus, toki ihmisten liian tiheä asuminenkin aiheuttaa sosiaalisia ongelmia mutta tarkoitin väestön liikakasvulla nimenomaisesti resurssien väistämätöntä loppumista. Ja näistä resursseista ravinto on tärkein.

jpt: Tulevat sodat käydään sivilisaatioiden agendasta, ei vedestä eikä öljystä. Eivätkä ne ole "sotia" siinä mielessä kuin käsitämme pum-pum -sotimisen.

Pyssymies: Euroopan herääminen edellyttäisi ihmettä. EU on sementoinut lonkeronsa niin syvälle että se pyrkii kaikin keinoin vaivuttamaan ihmiset uneen eikä herättämään heitä.

Ano 13.59: Venäjästä on tullut Mordor.

Qroquius Kad: Tuo oli hyvä havainto: venäläisissä on kaikkien esi-isiensä eli slaavien, ugrien, tataarien ja mongolien huonot puolet. Tai tarkemmin sanottuna Venäjän yhteiskunta on ollut aina sellainen, että se on karsinut parhammistonsa pois vainoissa. Kuten Stalin, joka tapatti kaikki fiksuimmat ja yritteliäimmät. Seuraus on sitten se mitä on: älykkäimmätkin venäläiset ovat joko psykopaatteja tai kiltisti tottelevia hiirulaisia.

Anonyymi kirjoitti...

.. Kaikki Venäläiset vihaavat Ukranalaisia ?

Anonyymi kirjoitti...

.. Mutta joo jos Venäjä on muuttunut mordoriksi, onko Yhdysvallat sitten kuin Númenor valtakunta (ei viellä tosin tuhoutunut) ..

QroquiusKad kirjoitti...

USA on Gondor:
tällä hetkellä örkkimielisten sisäisesti hajottama, mutta kokee uuden nousun Kuninkaan Paluussa seuraavan republikaanipresidentin myötä.
EU on haipuva Rivendell.

Ja kyllä:
kaikki örkit vihaavat syvästi ukrainalaisia ja länsimaalaisia, muta Ryssässä on vielä jäljellä jonkin verran itäslaaveja, ukrainalaisten kaltaisia.
Nähtäväksi jää, riittävätkö he tulevaan muutokseen Mordorista itäslaavilaiseksi valtakunnaksi.
Heikolta näyttää sen suhteen kyllä nyt.