Tervetuloa!



Hakemisto (Aiempien kirjoitusten pikahaku)


Viikkojuttu (Viikon pääpauhanta)


lauantai 23. huhtikuuta 2022

Uusinta: Kaappi

Lukijalle: Tämä juttu yhdeksän vuoden takaa on aina ajankohtainen meille, joiden työkalulaatikossa on parikymmentä kappaletta täsmälleen samanlaisia kuusiokoloavaimia. Siis niitä, joita pakataan aina koottavien huonekalujen matkaan ja jotka varastoi sinne "siltä varalta että ne yhdeksäntoista entistä sattuisivat kaikki katoamaan". Onneksi vielä ei itsekokoamisessa ole sentään olla menty Kummelin malliin. Mutta jutussa mainittu kaappi on edelleen pystyssä ja jopa samassa paikassa kuin alun perin. Vaikka huushollin suunnilleen kaikki muut huonekalut olenkin siirtänyt paikasta toiseen, koska minulle on epäsäännöllisin väliajoin kerrottu että haluankin tehdä toisenlaisen järjestyksen:

ööö ... nyt siis ojenna se osa C5, sen pitäisi mennä kiinni tuohon H3:een. Ei siihen, se on D. No siihen. Ei perkele, C5 ei kiinnity H3:een, koska BY on C5:ssä väärinpäin. Puretaas se, meisseli tänne. Joutessas etsippä sieltä laatikosta neljä kappaletta ruuveja P5472. Mitä? Ei bee, vaan pee. Ne beet ei ole ruuveja vaan pultteja. Äläkä sotke niitä ... no siis härpäkkeitä, vasta lajittelin ne että jokainen löytyisi kun tarvitaan.

...jatkuu...

Eli mistäkö oli kyse? Salli oli jo pitkään halunnut makuuhuoneeseen ison vaatekaapin. Eräänä päivänä vaatimisvoimakkuus ylitti lompakon ja viitseliäisyyden yhteenlasketun sietokyvyn. Ei muuta kuin lähimpään kaupunkiin huonekaluliikkeitä kiertämään.

Ensimmäisessä liikkeessä myyjä iski koukkuun viisi askelta ulko-ovelta. Dollarinkuvat silmissä. Sanoin että vaatekaappia, kiitos. Isoa. Makuuhuoneeseen. Sehän talutti meidät oitis oikealle osastolle ja sanoi että tuosta. Löytyihän sieltä yksi asiaan sopiva. Siihen asti kunnes avasin oven. Vaikutelman pilasi sieltä löytynyt hintalappu. Tuumailin onko hinta ilmoitettu jeneissä eikä euroissa. Siis heti kun olin lakannut nieleskelemästä. Öööö, tuota me taidetaan katsella tässä vähän aikaa. Kaikessa rauhassa, myyjä vakuutteli. Heti kun äijä häipyi kulman taakse, nappasin Sallia kädestä. Kalusteita näkösuojana käyttäen ovesta ulos. Lompakosta kiinni pitäen.

Vaan eihän siinä mikään auttanut. Kun on pakko niin on pakko. Sen verran oli kuitenkin järkeä matkassa, että sanoin että eiköhän käydä ensin varmuuden vuoksi muutkin liikkeet katsomassa. Ja niin ilman muuta tehtiin. Myyjiä väistellen ja hintoja kauhistellen. Lopulta viimeisessä tärppäsi. Ihan samanlainen kaappi kuin ensimmäisessä. Paitsi että hintalappu oli kooltaan pienempi. Numeroiden fonttikoko oli kyllä sama mutta niitä tarvittiin vähemmän. Seuraavaksi piti sitten löytää myyjä. Vartin etsimisen jälkeen operaatio onnistui. Ihan muuten vihjeeksi, kun seuraavan kerran menette kalustefirmaan. Menkää itse edellä ja jättäkää vaimo hetkeksi vaikka puhumaan kännykkään ulkopuolelle. Johan armeijassakin opetettiin, että tunnustelijat eteen. Jos myyjä käy päälle kuin yleinen syyttäjä, paetkaa henkenne edestä. Olette erehtyneet kalliiseen paikkaan, jossa myyjän työnä on saada asiakas ostamaan ylihintaista tavaraa. Jos se saa vaimon kynsiinsä, se on visakortin kiirastuli. Jos taas myyjiä ei näy missään, olette oikeassa paikassa. Oikein hinnoiteltu tavara menee kyllä kaupaksi itsestään.

Kaupat siis tuli. Enkä minä ainakaan nähnyt mitään oleellista eroa sen kaapin ja hinnaltaan viisinkertaisten välillä. Tosin aloin kyllä kohta ymmärtää, mistä kyseinen firma katteensa repi. Ne muut puljut olivat mainostaneet ilmaista kotiinkuljetusta tietyllä säteellä. Tämä ei kyllä meitä lohduttanut, kun Huitsinnevada ei ollut lähelläkään vaadittua etäisyyttä. Mutta yhdessä firmassa myyjä sai sen verran pidettyä hihanvarresta kiinni ennen pakoa, että vakuutti pakettiauton järjestyvän halvalla. Tästä firmasta ei pakettiautoa järjestynyt. Siis halvalla. Hinnan kuultuani meinasin sanoa, että inte köpa, bara hyra. Sitten vähän mittailin ja laskeskelin, että jos jättää Sallin pois kyydistä, niin kaappi mahtuu omaankin autoon. Pikainen laskutoimitus: kumpi tulee loppujen lopuksi halvemmaksi, pistää vaimo linja-autoon ja kaappi kyytiin vai ottaa paku. Siis halvemmaksi sekä finanssi- että henkisiltä kustannuksilta. Onneksi myyjä ehti hätiin ja sanoi, että kyseistä kaappia ei juuri nyt ole varastossa, viikon päästä sitten saa. Huh.

Sitten oltiinkin onnellisia kaapin omistajia. Aina siihen asti, kunnes sain kaapin rahdattua kotiin. Operaatio sekin. Onneksi sai ajaa koko ajan etuajo-oikeutettua tietä eikä tarvinnut vahdata oikealta tulijoita. Tai kääntyä kertaakaan vasemmalle tasa-arvoisessa risteyksessä. Ei nimittäin olisi nähnyt. Kaappilaatikot täyttivät auton oikean puolen. Oletteko muuten koskaan ajanut autoa siten, että vaihdetta vaihtaaksenne täytyy ensin kohottaa yli 30-kiloista laatikkoa pois kepin tieltä? Avartava kokemus.

jatkuu...

Laatikot makuuhuoneeseen ja levälleen. Löytyi jopa kokoamisohjeet. Jaaha, parin tunnin urakka, tuumailin. Onhan näitä ennenkin tehty. Tosin Salli älysi jo siinä vaiheessa laittaa lapset talon toiseen siipeen leikkimään, "etteivät oppisi uusia sanoja".

Hetkinen. Eihän tuo kaappi mahdukaan siihen mihin on tuumattu. Jos parisänky on tuossa asennossa ja kaappi tulee sille seinälle, mitä lähempänä on ovi, niin välistä ei mahdukaan kulkemaan.

Pakko kääntää parisänkyä 90 astetta. KRUNTS KRIIK ÄÄH. No niin. Nyt pääsee kokoamaan kaappia.

Helvetti. Nyt on ensimmäiset levyt saatu kunnialla toisiinsa kiinni. Tuon läpyskän mukaan seuraavaksi pitäisi laittaa päätylaudat tässä samassa asennossa. Eikä niitä mahdu tässä huoneessa tekemään. Ei mitenkään päin. Pidämme neuvoa-antavan tauon.

Hitto. Minkä takia tuo alakehikko on määrätty tehtäväksi melkein viimeisenä? Jos sen tekisi ensin, niin kaapinhan voisi koota pystyasennossa. Mitä helvetin järkeä sitä ylipäätään on koota vaakatasoon? Lopuksi se pitää kuitenkin nostaa pystyyn. Ja systeemi painaa koottuna parisataa kiloa. Hitot, kootaan ensin alakehikko ja sitten koko systeemi pystytasossa. Kyllä ne reunalevyt suorassa pysyy, kun toinen pitää sen aikaa kiinni kun toinen ruuvaa.

Paskat. Saisihan nuo reunalevyt pysymään, vaan kun alakehikko on vain yhdellä pultilla kiinni vielä tässä vaiheessa. Se leviää heti, kun päälle asettaa painon. Pakko koota sittenkin vaakatasossa.

Vittu. Eihän sitä mahdu kokoamaan vaakatasossa. Jos parisängyn leveys on 180 cm, kaapin korkeus 200 cm, kaapin syvyys 60 cm, pystyyn nostamiseen tarvittava pelivara puoli metriä ja makuuhuoneen mitta siinä suunnassa neljä metriä, niin ei onnistu.

Saatana. Pakko nostaa parisänky pystyyn kokoamisen ajaksi. KIPPATI KIPPATI ÄÄH. No niin. Tästä voidaan päätellä että kaappi on sitten saatava kokoon tänään. Tai nukuttava sohvalla.

Perkele. Ohje sanoo että ruuvien kiinnittämiseen ei saa käyttää porakonetta. Väännetäänpä sitten käsipelillä. Eihän niitä tarvita kuin viitisenkymmentä. Tai siltä se ainakin tuntuu.

No nih. Vihdoinkin valmista. Taustalevyt naulaan vasta pystyasennossa, että jaksetaan nostaa kaappi helpommin pystyyn. NOST NOST NOST ÄÄH. Se on siinä. Sitten taustalevyt. KOP KOP KOP.

Scheisse (suomenkieliset kirosanat pääsivät loppumaan). Yksi taustalevyistä on väärinpäin. KISK KISK KISK KOP KOP KOP.

Jaaha. Sitten enää kaapin ovet. Tules tänne ja pidä siitä kiinni. Ei SIITÄ, vaan kaapin ovesta. Jaaha. Seuraava. Ja seuraava. Jne. Ja valmista tuli. Paitsi että tuo peiliovi on helvetin ruma. Jaa että mene pois oven edestä, niin kuva paranee?

Että onnistuihan se lopulta. Ja hyvä kaappi tulikin. Sai nukkua seuraavan yön levollisin mielin. Mitä nyt aamukolmelta piti herätä vessakeikalle. Ja makuuhuoneen ovi on sängystä etuoikealle. Paitsi että sänky on nyt uudessa asennossa. Mitä minä en tietenkään unenpöpperöisenä muistanut. Kävelin vain totuttuun tapaan etuoikealle ja yritin kiivetä kaapin ovesta sisään.

5 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Kun olen jokusiakin kalusteita koonnut, siis rautakaupassa mallikalusteita. Kylppärikalusteita, keittiökalusteita ja komeroita. Niin semmoinen ero on ollut kalusteissa, etä kotomaiset itsekoottavat on napattu kokoonpanolinjalta ja pakattu lootaan. Ne on siis suunniteltu jigin avulla, ammattimiehen koottaviksi, oikeilla työkaluilla.

Ruottalaiset taas on suunnitellet kalusteet niin, ettei niitä voi kasata väärin, ovet, sivut, välilevyt yms. härpäkkeet ei mene värään paikkaan - ruuvien ja tappien paikat on mietitty niin. Samoin reikien koot, tappi ei mene ruuvin reikään ja päinvastoin.

Kokoojalta ei vaadita viittä kättä ja tarttumahäntää.

Ikean vaikutus säteilee muihinkin toimijoihin.

Pyssymies

koirantähti kirjoitti...

Moi piiitkästä aiga huitsinnevadaan!

Osaan mä tehdä hienoa pintaremonttia mutten koota mitään!Õ_õ
Palkkasin jonkun miehen tekemään kaapin rakentamisen ammattilainen osasi.
Tulen hulluksi kun näen IKEAN kalusteen, mieluummin semmoisina kun on, siksi ei kotootani löydy ikeaa eikä Lundiaa vaan sen kopioo ruuvaria ihan ok kirjat pysyy siinä.

Noin hieno turina..mutta mun sohvapöytä osas..pöytä oli semmonen vänskä alla oli ns apupöytä siirrettävä malli..emt siivouspuuskas nostin o.o emt miks sen ison pöydän niinku soffalle ja se pieni pöytä alla sai päähänsä kostaa ja kaatu jysähti pikkuselleisollevarpaalle...jumalavita en kai oo kironnu niinku rantarosvo neverever.
Mulla on nytkii ruuvvi varpaas ei kaapeissa.
Se pöytä sai lähteä kiertoon.

Kun tarvitsin kiireisesti uusia sohvia menin huonekaluputiikkiin ja istuin siellä eri sohville lopulta siniselle, olin ihan wau, mut myyjä toi vihreen mallinkin (ei sohvaa vaan värimalli)
Vielä kehtasi sanoa että toin kiusallani tämän, niinpä vatvoin että sininen vai vihreä kumpikin oli mieleeni.
Siniseen päädyin, noh sen toimitus sitten venyi kun osui joku hiihtolomakin siihen väliin-
Venyi ja venyi kuin purukumi, vaikka mulla oli kiire saada ne.
Ah sitä onnenauvoa kun ne tulivat siis kaksi sohvaa.
Eikä tarvinnu ku ruuvata jalat.

Pikkasen häirii ku tilasin uuen pesukoneen kaikkine herkkuineen, eli vanha veks ja uuen asennus.. so wht-- Kyl se ukko piti mua tyypillisenä ei ossoo mtn #vaimona#,mutta juu se vähä häiri.

Eli siis vielä ois kirosanoja löytynyt suomeksi.
Kurat, saatan, kuradi, türa, kuradi haige, ahv, sant, sitahunniku, Kuradi lits! kurat su sisse!vaata kuradit, võtku, kuradi päralt, kärnane justkui kärnkonn, kuramus sitahunniku, vanakuradi,kuradi mardikas, hoorapoeg, kuradi mõrtsukas, kuradi mullikas, kuradi mustlane, varesenägu, põrgut tegema!
Siinähän niitä.

Noh lovea & peacea for juu!
Aurinkoista kevättä sinne ja varsisellerejä!




Jaska Brown kirjoitti...

Pyssymies: Kokemus on opettanut. Ja tuo on ihan totta, että joidenkin kalusteiden kokoaminen yksin edellyttäisi useampia käsiä. Aikoinaan oppi käyttämään aika näppärästi kaikenlaisia tilapäisiä aputasoja tukina.

koirantähti: Muistan joskus taannoin kun yritin epätoivoisesti saada kasaan kirjahyllyä, jossa oli pakkausvirheen takia kaksi kappaletta vasempia päätylautoja, mutta ei yhtään oikeaa. Toinen hyvä oli kun parvisänkyä kootessa sängyn pohjaristikon yhdessä laudassa oli sellainen oksankohta, että se oli napsahtanut jo tehtaalla pois ja kyseinen lauta oli siltä kohdalta noin kaksi milliä paksu. No, molempiin sai sitten tietysti reklamaatiolla varaosan.

Anonyymi kirjoitti...

Ammattitason vinkki: älä naulaa takalevyjä, käytä Rapidia, 16 mm hakasta. 14 mm on myös käyttökelpoinen. Hakanen on leikkausvoimia vastaan naulaa tukevampi ja irtoa tarvittaessa helpommin. Eikä tule kurkistaman yhtä helposti kuin naula. Ja muista ristimitta! Ennen taustalevyn kiinnitystä.


Pyssymies

Terho Hämeenkorpi kirjoitti...

Paras vinkki kaapin ostajille on tää: Mee Kaytettyjen huonekalujen kauppaan ja osta kaappi, ei tarvita kirosanoja, vaan voit täyttää kotona kaapin, millä sitten tahrotkin: Vaikka viinapulloilla. Kaappi on ja pysyy!