Uusinta: Homoseksuaalisuus - sairaus vai ei?

Lukijalle: Maailmassa ei näinä päivinä keskustella mistään muusta kuin koronaviruksesta. Katsotaanpa saako mistään muusta aiheesta mitään polemiikkia aikaan edes muurahaispesää sohaisemalla:

Kokeilkaa huviksenne KVG-menetelmää ja kirjoittakaa hakusanoiksi homous, sairaus, onko tai jokin niiden yhdistelmä synonyymeineen millä tahansa osaamallanne kielellä. Todennäköinen lopputulos on, että päädytte sivulle jossa todetaan että homoseksuaalisuus ei ole sairaus ja perusteluna on, että se on poistettu sairausluokituksesta (Suomessa vuonna 1981). Kehäpäätelmä puhtaimmassa muodossaan. Toisaalta, tämähän tarjoaisi erinomaisen keinon siivota sairaustilastoja. Poistetaan multippeliskleroosi luokituksesta ja voilà - meillä on yli 5000 tervettä enemmän!

Wikipedia määrittelee sairauden olevan fyysisen tai psyykkisen rakenteen tai toiminnan poikkeavuus, joka aiheuttaa yksilölle tai hänen ympäristölleen tilapäistä tai pysyvää haittaa tai toiminnanvajavuutta. Mikäli homoseksuaalisuus ei ole sairaus, se ei siis (1) ole poikkeavuus, (2) aiheuta kellekään haittaa eikä (3) tee henkilöstä jollain tavoin vajaakykyistä muihin verrattuna. Mikäli nämä väittämät ovat tosia, väite on todistettu. Mikäli niistä yhdessäkään havaitaan merkittävää ristiriitaa todellisuuden kanssa, homoseksualismi on sairaus.

Ne harvat tapaukset, joissa homoseksualismin poistamista sairausluokituksesta perustellaan muutoin kuin kehäpäätelmällä, voidaan jakaa seitsemään ryhmään. Jokaisessa on tietty perusväittämä. Toki väittämiä on muitakin kuin nämä, mutta ne ovat sen verran harvinaisia ja yleensä älyvapaita tyyliin "se ei näy verikokeessa tai röntgenkuvassa" tai "raamattu kieltää", että ne voidaan sivuuttaa.

1. Homoseksuaalisuus ei ole sairaus, koska se ei tartu.
Tämän väittämän virheellisyys on niin ilmeinen, että se on mukana ainoastaan yleisyytensä takia. Yhtä hyvin perustein keuhkosyöpä ei ole sairaus, koska se ei yhdenkään lääketieteellisen tutkimuksen mukaan ole tarttuva tauti. Itse asiassa keuhkosyöpä on homoseksuaalisuutta helpompi poistaa sairausluokituksesta tällä perusteella; homoseksuaalisuuden tarttuvuudesta voi tarkempia tietoja kysellä keneltä tahansa englantilaisen poikien sisäoppilaitoksen käyneeltä.

2. Homoseksuaalisuus ei ole vamma, koska se on synnynnäinen ominaisuus.
Kertokaa tämä syntymäkuuroille. Lähes yhtä ilmeisen virheellinen kuin ensimmäinen väittämä. Tietyt geenit omaava henkilö saattaa olla tai olla olematta homoseksuaali; hänellä on vain normaalia voimakkaampi tai lievempi taipumus siihen. Luonnollisesti suurin osa ihmisistä toki on joko homoja tai heteroita ympäristöstä riippumatta, mutta varmasti on olemassa vähemmistö, joiden kohdalla olosuhteet ratkaisevat.

3. Homoseksuaalisuutta on esiintynyt aina.
No, ainakin niin kauan kuin kirjallisia lähteitä raamatun ajoilta tai antiikin Kreikasta on säilynyt, joten ei ole mitään syytä epäillä etteikö olisi aiemminkin. Etenkin kun sitä esiintyy myös eläimillä, mikä onkin tiukkapipojen keskuudessa aiheuttanut joskus tragikoomisia tilanteita. Tämä argumentti yleensä perustellaan toteamalla, että mikäli homoseksuaalisuus olisi haitta, ihmisen evoluutio olisi karsinut sen. Kuten se on karsinut esimerkiksi suulakihalkion…

4. Homoseksuaalisuus ei ole lääkittävissä eikä parannettavissa
Tohtori Päivi Räsänen saattaa olla tästä eri mieltä, mutta jätettäköön hänen mielipiteensä huomiotta ja oletetaan, että väite on totta. Poistetaan sitten sairausluokituksesta samalla perusteella nuoruusiän diabetes, johon ei kovista ponnisteluista huolimatta ole löydetty parannuskeinoa. Insuliiniruiskeet ovat toki hoitokeino, mutta ne ainoastaan estävät taudin oireiden puhkeamisen. Samalla tavoin voisi makaaberisti todeta, että homoseksuaalisuuden hoitokeinona voisi käyttää kemiallista kastraatiota, joka estää oireiden puhkeamisen. Kuten on joissakin maissa käytettykin.

5. Homoseksuaalisuus ei aiheuta ongelmia jokapäiväisessä elämässä.
Tai siis tietysti aiheuttaa, mutta vika ei ole homoseksuaalisuudessa sinänsä vaan homofobiassa. Totta sinänsä, varmasti suurin osa homojen kohtaamista vaikeuksista kautta historian on aiheutunut juuri tuosta syystä. Mutta ei se ainoa syy ole. Kiistaton tosiasia on, että normista poikkeavuus määritellään sairaudeksi. Laktoosi-intoleranssi on sairaus, mutta selluloosaa pilkkovan entsyymin puuttuminen suolistosta ei ole. Ei laktoosi-intolerantikollakaan mitään ongelmia olisi, jos yhteiskunta ei olisi rakentunut maitonormatiivisuuden pohjalle. Kyky pilkkoa laktoosia ravinnoksi on selvä hyöty, mutta pelkästään siitä syystä sitä ei ole luokiteltu sairaudeksi. Kyky pilkkoa sellua ravinnoksi olisi myös hyödyllinen, mutta kyvyttömyyttä siihen ei ole luokiteltu sairaudeksi, koska kyseessä on normi. (Kuvitelkaapa että ihmiset pystyisivät siihen. Pikaruokapaikat mainostaisivat: PIKAISTA SELLUA HALVALLA!) Laktoosin pilkkomiskyky puuttuu 17 % aikuista suomalaisväestöä, joten se on luokiteltu sairaudeksi. Sivumennen todettakoon, että homoseksuaaleja on eri arvioiden mukaan 2 - 13 % eli vähemmän.
Kokonaan toinen asia on se, että yksilön kannalta homoseksuaalisuus saattaa olla harmitonta, mutta yhteiskunnan kannalta näin ei välttämättä ole. Mahdollisia negatiivisia vaikutuksia yhteiskuntaan on käsitelty ansiokkaasti Takkiraudassa.

6. Homoseksuaalisuudesta ei haluta parantua.
Eikä myöskään psykopatiasta. Sitä paitsi käsi sydämelle: jos homoseksuaalille annettaisiin mahdollisuus elää elämänsä uudelleen heteroseksuaalina, kuinka suuri prosentti valitsisi niin? Epäillä sopii että osuus olisi aika iso.

7. Homoseksuaalisuus saattaa hyödyttää geenien leviämistä muulla tavoin kuin omien jälkeläisten kautta.
Tässä viitataan yleensä väitteeseen, jonka mukaan homoseksuaalien sisaruksilla on keskimääräistä enemmän lapsia. Tämän katsotaan johtuvan lapsettoman sisaruksen lähisukulaisen lapsille tuottamista lisäresursseista. Toinen mahdollinen selitys on vanhempien painostus lastenlasten hankkimiseen. Hypoteesit ovat uskottavia, mutta pitäisi tutkia myös verrokkiryhmä eli lapsettomat heteroseksuaalit; onko heidän sisaruksillaan keskimääräistä enemmän lapsia? Oli miten oli, omien geenien monistamista suosiva ominaisuus voidaan silti luokitella sairaudeksi. Klassinen esimerkki on malarialta suojaava sirppisoluanemia.

Jokainen väite, jonka mukaan homoseksuaalisuus ei olisi sairaus, on kumottavissa vastaesimerkillä. Johtopäätös: on joko löydettävä uusia ja pätevämpiä todisteita tai tunnustettava homoseksuaalisuuden olevan sairaus ja puuttuvan sairausluokituksesta ainoastaan poliittisen korrektiuden vaatimuksista.

Ja suvaitsevaiset - mikäli ovat tänne asti lukeneet - voivat tässä vaiheessa kaivaa sen kuuluisan herneen ulos nenästään. Tämän kirjoituksen tarkoitus ei ole rajoittaa homoseksuaalien oikeuksia millään tavoin, sen enempää kuin kirjoituksessa mainittujen tai myöhemmin mainittavaa sairautta potevien oikeuksia. Itse asiassa olen tuntenut henkilökohtaisesti kaikista kyseisistä sairauksista ainakin yhden sitä sairastavan ihmisen. Ei kenenkään oikeuksia pidä rajoittaa sillä perusteella, että hän sattuu olemaan diabeetikko. Tai homoseksuaali. Tunnen useita homoseksuaaleja eikä minulla ole mitään heitä vastaan. Ei ole ongelma, jos työkaverini on homo tai samassa saunaseurassa on homo. Kyse on siitä, että monet ovat kurkkuaan myöten täynnä väitettä, että homoseksuaalisuus olisi normaalia. Eipä ole näkynyt marsseja, joissa keliaakikot tai skitsofreenikot väittäisivät että kyseessä on normaali olotila eikä sairaus.