Sivallus CCCLVII

Asiallinen maahanmuuttokeskustelu on käytännössä mahdotonta siksi, että lähdettäessä poispäin totaalisesta typeryydestä rasismisyytösvyöhykkeen raja tulee vastaan reilusti ennen realismialuetta.

Uusinta : Mies ja äänet

Lukijalle: Yhtenä viimeisistä viikkojutuista ennen "sapattivapaatani" pohdiskelin sitä, että yksikään systeemi, edes demokratia, ei salli itsensä kumoamista laillisin keinoin. Tässä jutussa linkkasin nyt uusittavan hahmotelman siitä, kuinka äänioikeutta voitaisiin muuttaa meritokraattisemmaksi. Jälkeenpäin lukien kävi kuten useimmiten muulloinkin: olen edelleen samalla kannalla yleislinjauksessa, mutta joitakin yksityiskohtia menisi uusiksi.

- Jaaha, ei sitten muuta kuin istumaan. Ja vielä kerran tervetuloa Suomeen.
- Kiitoksia. Ei voi muuta kuin todeta, että täällä asiat näyttävät sujuvan.
- Kiitoksia itsellenne. Sen takiahan te tänne olette tullut, tutustuaksenne meidän systeemiimme.
- Niin. Tai tarkemmin sanoen vaalijärjestelmäänne, vielä täsmällisemmin äänioikeusjärjestelmäänne. Historiallisesti ottaen kaikkialla muualla oli voimassa tuo ”mies ja ääni” –periaate, mutta Suomessahan on jo viisikymmentä vuotta toimittu toisin. Meillä muualla Euroopassa koko demokratiahan meni silloin 2020-luvulla enemmän tai vähemmän viemäriin.
- En itse muista yksityiskohtaisesti historiaa, mutta noinhan se pääpiirteittäin meni. Meillä Suomessa oli jo silloin siirrytty tähän ”painotettuun äänioikeuteen” ja yleisen käsityksen mukaan se pelasti maamme suurelta osin sekä talouskriisiltä, islamisoitumiselta ja siirtolaistulvalta.
- Ikäviä muistoja, mutta nyt reconquista on palauttamassa eurooppalaiset sivistysvaltiot jälleen voimiinsa. Suomi ainoana länsimaana säästyi noilta ongelmilta ja siksi haluamme nyt oppia teidän järjestelmästänne. Jotta välttyisimme samalta uudelleen.
- Miellyttävää kuulla. Mistä aloittaisimme?
- Äänioikeudesta. Teillä on siis voimassa tilanne, että vaaleissa kansalaisilla on eri määrä ääniä.
- Aivan. Maksimissaan kaksitoista per henkilö. Ne annetaan yhtenä könttinä, eli äänioikeuden omaava ei saa jakaa ääniään usean ehdokkaan kesken.
- Ja millä perusteella henkilön äänimäärä määräytyy?
- Jos sopii, niin käydään läpi ääni kerrallaan?
- Mitä erinomaisimmin.

- Ääni 1 lankeaa kansalaiselle automaattisesti hänen täyttäessään 15 vuotta. Sen tarkoitus on antaa totuttelumahdollisuus demokraattisiin käytäntöihin.
- Kuulostaa fiksulta. Perinteisesti äänioikeuden ikäraja on ollut jotain 20 vuoden paikkeilla, mutta tällainen ”kevytääni” antaa siirtymäajan.
- Ääni 2 tulee vastaavasti automaattisesti, kun 25 ikävuotta on täynnä. Tämä on asetettu ikärajaksi siksi, että tutkimustulosten mukaan tiettyjen aivolohkojen kehitys jatkuu tuohon asti.
- Ymmärrän.

- Sitten menee vähän monimutkaisemmaksi. Äänet 1 ja 2 olivat niin sanottuja ikä-ääniä, jotka tulevat kaikille automaattisesti. Muiden äänten saavuttamiseksi on ponnisteltava. Äänet 3 ja 4 ovat koulutusääniä.
- Arvaan. On suoritettava jokin koulutus ne saadakseen.
- Aivan oikein. Äänen 3 saa, kun on suorittanut minkä tahansa ammatillisen tutkinnon tai vaihtoehtoisesti ylioppilastutkinnon.
- Ja ääni 4 sitten varmaan jonkin jatkotutkinnon jälkeen.
- No vähän sinnepäin. Äänen 4 saamiseksi pitää olla sekä mikä tahansa ammatillinen tutkinto että ylioppilastutkinto riittävän hyvin arvosanoin. Arvosanakriteeri on äidinkielen, pitkän matematiikan ja mistä tahansa kolmannesta ylioppilaskokeesta laskettu keskiarvo, jonka tulee olla kiitettävä. Käytännössä tämä ääni lankeaa sitten, kun hyvin suoritetun ylioppilastutkinnon jälkeen on suorittanut myös akateemisen tutkinnon. Toki mikä tahansa muukin ammattitutkinto kelpaa, mutta useimmat etenevät mainitulla tavalla.
- Tämä on siis jonkinlainen eliittiääni?
- Ei, koska kaikilla on yhtäläinen mahdollisuus tavoitella sitä. Äidinkielen osaaminen on kriteeri, samoin matematiikka, koska hyvä menestys näissä osoittaa että löytyy sekä loogista päättelykykyä että taitoa ilmaista itsensä. Molemmat oleellisia asioita yhteiskunnallisessa päätöksenteossa.
- Aivan.

- Vastaavasti äänet 5 ja 6 ovat toistensa kaltaisia, niitä sanotaan joskus yhteiskunnallisiksi ääniksi.
- Eli täytyy olla jonkinmoinen yhteiskunnan tukipylväs?
- Ei nyt sentään. Ihan normikunnollisuus riittää.
- Siis ei ole mikään rikollinen?
- Täsmälleen. Ääni 5 on jokaisella 20 vuotta täyttäneellä kansalaisella, jonka viimeisen vankilatuomion tai ehdollisen tuomion koeajan päättymisestä on kulunut vähintään kymmenen vuotta. Tai tietysti kenellä tahansa 20 vuotta täyttäneellä, jolla ei ole rekisterissä ehdollista tai ehdotonta vankilatuomiota.
- Eli pysy poissa rikosten tieltä, niin yhteiskunnallista päätäntävaltaa on enemmän.
- Juuri niin. Ääni 6 on asevelvollisuusääni. Se on jokaisella, joka on kuuluu aseelliseen reserviin.
- Niin, teillähän on miehillä yleinen asevelvollisuus.
- Jonka voi suorittaa myös aseettomana ja naiset vapaaehtoisena. Aseelliseen reserviin kuuluvat ne, jotka ovat suorittaneet aseellisen varusmiespalveluksen, eivät ole reservipalveluksesta kieltäytyneet eivätkä ole iän tai sairauden takia vapautettu reservistä. He saavat siis äänen 6. Tämä on korvaus menetetystä työajasta.
- Puolivälissä ollaan. Entä loput äänet?

- Äänet 7 ja 8 ovat taas parivaljakko, niitä sanotaan perheääniksi.
- Koskevat siis perheellisiä?
- Niin. Ääni 7 on sellaisella, joka on avioliitossa.
- Siis heteroavioliitossa?
- Eihän meillä muita olekaan. Homoilla on rekisteröity parisuhde. Siitä ei saa ääntä, koska länsimaisen kulttuurin peruspilari ja jatkumon takaaja on aina ollut miehen ja naisen yksiavioinen liitto.
- Jos oikein muistan, muissa Euroopan maissa homoliitot hyväksyttiin juuri ennen romahdusta, mutta Suomessa ei ehditty ja niin se sitten jäikin.
- Aivan. Vastaavasti ääni 8 lankeaa jokaiselle, joka on alaikäisen lapsen huoltaja.
- Eli päätösvaltaa lapsiperheille.
- Kyllä. Samasta syystä kun edellinen, sivistysjatkumon takaamiseksi.
- Tuleeko ääniä lasten lukumäärän mukaan?
- Ei nyt sentään, yksi ääni oli lapsia sitten yksi tai kymmenen.
- Niin, rajattomuus suosisikin uskonnollisia ääriliikkeitä.

- Näin meille jää vielä neljä ääntä, jotka ovatkin sitten taloudellisesta asemasta riippuvaisia. Aikoinaan havaittiin, että "mies ja ääni" -periaate antoi huoltosuhteen heiketessä yhteiskunnan subventoimana elävälle kansanosalle mahdollisuuden kupata veronmaksajia. Lopputulos oli se, että yhä harvempaa kiinnosti raataa kynnet verillä elättääkseen työtätekemättömiä.
- Ymmärrettävää. Eli veronmaksajat saivat ääniä sen mukaan, paljonko maksoivat?
- Hyvin päätelty. Kun systeemi otettiin käyttöön, rajat olivatkin varsin selvät. Lisä-äänen sai aina verotettavan tulon kaksinkertaistuessa, tietysti siihen asti kunnes maksimimäärä neljä oli täynnä.
- Ja rajat olivat?
- Alun perin tuhansina euroina lausuttuna: ensimmäinen kymmenen, toinen 20, kolmas 40 ja neljäs 80.
- Eli 80 000 euron verotettavilla tuloilla sai täydet neljä lisä-ääntä?
- Juuri niin. Nykyään rajat ovat tietysti erilaiset, mutta suhteelliset rajat ovat samat. Äänen 9 saa, jos tienaa sen verran että maksaa veroja. Ääni 10 tulee, jos tulot ovat sellaiset että pääsee yhteiskunnallisesti nettomaksajan puolelle. Ääni 11 tulee, mikäli kuuluu tuloiltaan vähintään ylempään keskiluokkaan. Ääni 12 on sitten vain johtoportaaseen kuuluvilla.

- Näitä ääniä voi siis menettää, jos tulot laskevat?
- Kyllä. Ainoat varmasti pysyvät äänet ovat iän myötä lankeavat äänet 1 ja 2 sekä koulutusäänet 3 ja 4, kaikki muut voi menettää jos niihin oikeuttaneet tekijät poistuvat.

- Kysynpä nyt vielä yhden jutun, joka tuli mieleen. Entä jos sattuu olemaan vaikka lapsinäyttelijä, jolla on suuret tulot iästään huolimatta. Saako hänkin äänestää?
- Periaatteessa kyllä, mutta tällaisten tapausten varalta laadittiin säännöt, jotka ovatkin pysyneet muuttumattomina voimassa. Maksimiäänimäärä on ikä miinus kymmenen vuotta. Vaikka ääniä olisi kuinka paljon tahansa aiempien sääntöjen mukaan, ikä asettaa maksimin. Toisin sanoen esimerkiksi 17-vuotias voi äänestää enintään seitsemällä äänellä ja vasta 22-vuotias voi saada maksimiäänimäärän.
- Eli jos 11-vuotiaalla on riittävän suuret tulot, hänellä on jo yksi ääni?
- Juuri noin. Ja vaikka kymmenvuotias tienaisi miljoonan, hänellä ei ole äänioikeutta.

- Eikö systeemi ole kuitenkin epäoikeudenmukainen, koska ihmisten painoarvo päätöksenteossa on erilainen?
- Tämä oli asia, jonka vastustajat nostivat esiin systeemiä suunnitellessa. Sitä varten rakennettiin takaportti. Jos täyttä äänimäärää ei ole, niitä saa ostaa. Yhden ostoäänen hinnaksi asetettiin tuolloin 50 euroa per vaali. Eli jos oli vaikka kahdeksan ääntä ja halusi kaksi lisä-ääntä, se maksoi sata euroa. Tietysti äsken puhutun ikämaksimin puitteissa, eli esimerkiksi 20-vuotiaan maksimiäänimäärä on joka tapauksessa kymmenen.
- Saako ääniä ostaa rajatta?
- Aina siihen asti kunnes kaksitoista ääntä on täynnä. On myös ikärajoitus. Lisä-ääniä saa ostaa enintään määrän, joka on ikävuodet - 15. Eli 17-vuotias saa ostaa maksimissaan kaksi lisä-ääntä, olettaen että hänen äänimääränsä ei oston jälkeen ylitä iän antamaa maksimia seitsemän. Tämä tarkoittaa sitä, että kellä tahansa 25-vuotiaalla on mahdollisuus halutessaan äänestää täydellä äänimäärällä. Tuohon ikään mennessä on ne kaksi iän myötä tulevaa ääntä ja saa ostaa kymmenen lisä-ääntä.
- Äänten ostaminen kuulostaa vähän kornilta...
- Sitä tuleekin ajatella yhteiskunnan jäsenmaksuna. Ei ajatus eroa juurikaan siitä, että ääniä saa maksamalla veroja, mikä onkin systeemissä jo valmiina. Maksu on toisaalta paljon alempi kuin veronmaksulla saatujen äänien hinta, mutta toisaalta niin suuri että se kattaa moninkertaisesti äänestyksestä syntyvät kulut ja vähentää näin ollen verotaakkaa. Periaatteessa. Käytännössä ei, koska aniharva koskaan ostaa ääniä.

- Voisinko saada vielä pienen koosteen eri äänien myöntöperusteista?
- Tottahan toki. Tässä:

1: 15 vuotta täyttäneelle
2: 25 vuotta täyttäneelle
3: Peruskoulun jälkeisen tutkinnon suorittaneelle
4: Ammattitutkinnon JA poikkeuksellisen hyvän lukiotutkinnon suorittaneelle
5: Rikosrekisterittömälle yli 20-vuotiaalle
6: Aseelliseen reserviin kuuluvalle
7: Avioliitossa olevalle
8: Alaikäisen huoltajalle
9: Veronmaksajalle
10: Nettoveronmaksajalle
11: Huomattavasti veroja maksavalle
12: Runsaasti veroja maksavalle

- Kiitoksia paljon. Tämä oli erinomainen rautaisannos asiatietoa. Jatkamme varmaan tarkempaa tutustumista suomalaiseen yhteiskuntaan seuraavaksi. Jo tässä vaiheessa voin kuitenkin sanoa, että tulen varmasti suosittamaan painotettua vaalijärjestelmää kotimaahani. Käsittämätöntä, että demokratiaa ehdittiin soveltaa mies ja ääni -periaatteella useimmissa maissa yli sata vuotta ennen näin ilmeisen parannuksen käyttöönottoa.

Sivallus CCCLVI

On mahdotonta sanoa kumpi on karmivampaa ajatella: se, mitä tuore hallitus saa isänmaalle aikaan vai se, että ilmeisesti ainakin osa ministereistä on niin naiiveja, että uskovat hallituksen linjausten olevan Suomelle hyväksi.

Keskiarvotilastot - miehet korkeus

Selvitys tämän tilastoinnin periaatteista löytyy täältä.

Maailman kaikkien aikojen sata parasta kymmenen parhaan tuloksen keskiarvon mukaisessa järjestyksessä kauden 2018 päättyessä:

1	Javier Sotomayor	CUB	2.420
2	Mutaz Essa Barshim	QAT	2.409
3	Bogdan Bondarenko	UKR	2.399
4	Ivan Ukhov	RUS	2.396
5	Patrik Sjöberg	SWE	2.394
6	Hollis Conway	USA	2.379
7	Carlo Thränhardt	GER	2.373
8	Derek Drouin	CAN	2.371
9	Stefan Holm	SWE	2.370
10	Sorin Matei	ROU	2.368
11	Charles Austin	USA	2.368
12	Artur Partyka	POL	2.368
13	Yaroslav Rybakov	RUS	2.368
14	Igor Paklin	KGZ	2.367
15	Gennadiy Avdeyenko	UKR	2.366
16	Andrey Silnov	RUS	2.365
17	Danil Lysenko	RUS	2.364
18	Steve Smith	GBR	2.364
19	Vyacheslav Voronin	RUS	2.362
20	Troy Kemp	BAH	2.361
21	Gianmarco Tamberi	ITA	2.357
22	Erik Kynard	USA	2.357
23	Dietmar Mögenburg	GER	2.356
24	Ralf Sonn	GER	2.354
25	Dragutin Topić	SRB	2.352
26	Aleksey Dmitrik	RUS	2.350
27	Zhu Jianhua	CHN	2.348
28	Andriy Sokolovskyy	UKR	2.348
29	Jesse Williams	USA	2.348
30	Steinar Hoen	NOR	2.348
31	Rudolf Povarnitsyn	UKR	2.347
32	Jim Howard	USA	2.347
33	Dalton Grant	GBR	2.347
34	Jacques Freitag	RSA	2.345
35	Ján Zvara	CZE	2.344
36	Jaroslav Bába	CZE	2.344
37	Linus Thörnblad	SWE	2.344
38	Andrii Protsenko	UKR	2.342
39	Zhang Guowei	CHN	2.342
40	Sergey Malchenko	RUS	2.341
41	Donald Thomas	BAH	2.340
42	Tim Forsyth	AUS	2.340
43	Wolf-Hendrik Beyer	GER	2.338
44	Robbie Grabarz	GBR	2.337
45	Mark Boswell	CAN	2.336
46	Andrey Tereshin	RUS	2.336
47	Lábros Papakóstas	GRE	2.333
48	Aleksandr Shustov	RUS	2.332
49	Doug Nordquist	USA	2.330
50	Martin Buß	GER	2.330
51	Staffan Strand	SWE	2.328
52	Matt Hemingway	USA	2.327
53	Dusty Jonas	USA	2.325
54	Marco Fassinotti	ITA	2.325
55	Sergey Klyugin	RUS	2.324
56	Konstantin Matusevich	ISR	2.324
57	Andra Manson	USA	2.323
58	Majed El Dein Ghazal	SYR	2.322
59	Tom McCants	USA	2.321
60	Tomáš Janků	CZE	2.321
61	Konstadínos Baniótis	GRE	2.321
62	Daniyil Tsyplakov	RUS	2.321
63	Valeriy Sereda	AZE	2.319
64	Charles Clinger	USA	2.319
65	Serhiy Dymchenko	URS	2.317
66	Michał Bieniek	POL	2.317
67	Kyriakos Ioannou	CYP	2.317
68	Germaine Mason	JAM	2.317
69	Brandon Starc	AUS	2.316
70	Svatoslav Ton	CZE	2.316
71	Raúl Spank	GER	2.316
72	Wang Yu	CHN	2.315
73	Georgi Dakov	BUL	2.315
74	Nathan Leeper	USA	2.315
75	Víctor Moya	CUB	2.315
76	Mateusz Przybylko	GER	2.315
77	Yuriy Krymarenko	UKR	2.315
78	Dimítrios Hondrokoúkis	GRE	2.315
79	Dmytro Demyanyuk	UKR	2.313
80	Lee Jin-Taek	KOR	2.313
81	Eike Onnen	GER	2.313
82	Michael Mason	CAN	2.313
83	Sylwester Bednarek	POL	2.313
84	Sergey Mudrov	RUS	2.313
85	Nick Saunders	BER	2.312
86	Arturo Ortiz	ESP	2.312
87	Jamie Nieto	USA	2.311
88	Yuriy Sergiyenko	UKR	2.311
89	Dwight Stones	USA	2.310
90	Wolfgang Kreißig	GER	2.310
91	Grzegorz Sposób	POL	2.310
92	Tora Harris	USA	2.310
93	Mickaël Hanany	FRA	2.309
94	Abderahmane Hammad	ALG	2.308
95	Gerd Nagel	GER	2.307
96	Róbert Ruffini	SVK	2.305
97	Kwaku Boateng	CAN	2.304
98	Brian Brown	USA	2.303
99	Trevor Barry	BAH	2.302
100	Jeron Robinson	USA	2.302

Edellisen listan kahdenkymmenen parhaan ennätys ja sijoitus kaikkien aikojen maailmantilastossa:

1	Javier Sotomayor	CUB	2.45
2	Mutaz Essa Barshim	QAT	2.43
4	Bogdan Bondarenko	UKR	2.42
6	Ivan Ukhov	RUS	2.41
3	Patrik Sjöberg	SWE	2.42
15	Hollis Conway	USA	2.39
27	Carlo Thränhardt	GER	2.37
11	Derek Drouin	CAN	2.40
32	Stefan Holm	SWE	2.37
8	Sorin Matei	ROU	2.40
9	Charles Austin	USA	2.40
21	Artur Partyka	POL	2.38
69	Yaroslav Rybakov	RUS	2.35
5	Igor Paklin	KGZ	2.41
17	Gennadiy Avdeyenko	UKR	2.38
24	Andrey Silnov	RUS	2.38
13	Danil Lysenko	RUS	2.40
31	Steve Smith	GBR	2.37
10	Vyacheslav Voronin	RUS	2.40
20	Troy Kemp	BAH	2.38

Maailmantilaston kaikkien aikojen kahdenkymmenen parhaan sijoitus keskiarvotilastossa ja keskiarvotulos:

1	Javier Sotomayor	CUB	2.420
2	Mutaz Essa Barshim	QAT	2.409
5	Patrik Sjöberg	SWE	2.394
3	Bogdan Bondarenko	UKR	2.399
14	Igor Paklin	KGZ	2.367
4	Ivan Ukhov	RUS	2.396
31	Rudolf Povarnitsyn	UKR	2.347
10	Sorin Matei	ROU	2.368
11	Charles Austin	USA	2.368
19	Vyacheslav Voronin	RUS	2.362
8	Derek Drouin	CAN	2.371
38	Andrii Protsenko	UKR	2.342
17	Danil Lysenko	RUS	2.364
27	Zhu Jianhua	CHN	2.348
6	Hollis Conway	USA	2.379
21	Gianmarco Tamberi	ITA	2.357
15	Gennadiy Avdeyenko	UKR	2.366
40	Sergey Malchenko	RUS	2.341
25	Dragutin Topić	SRB	2.352
20	Troy Kemp	BAH	2.361

Suomen kaikkien aikojen sata parasta kymmenen parhaan tuloksen keskiarvon mukaisessa järjestyksessä kauden 2018 päättyessä:

1	Oskari Frösén	2.287
2	Osku Torro	2.281
3	Juha Isolehto	2.270
4	Toni Huikuri	2.265
5	Mika Polku	2.258
6	Mikko Levola	2.247
7	Heikki Taneli	2.244
8	Matti Viitala	2.241
9	Erkki Niemi	2.233
10	Jouko Kilpi	2.230
11	Jussi Viita	2.227
12	Ville Vepsäläinen	2.212
13	Timo Ruuskanen	2.197
14	Seppo Haavisto	2.196
15	Veli-Pekka Kokkonen	2.192
16	Juha Porkka	2.191
17	Niko Kyyhkynen	2.184
18	Harri Sundell	2.181
19	Vesa Piira	2.174
20	Jari Syrjänen	2.171
21	Ari Laitinen	2.171
22	Asko Pesonen	2.169
23	Matti Nieminen	2.164
24	Aki Mäentakanen	2.164
25	Jyrki Kulju	2.163
26	Samuli Eriksson	2.162
27	Seppo Smolander	2.160
28	Ari-Pekka Lattu	2.158
29	Matti Luostarinen	2.156
30	Kimmo Kaartosalmi	2.153
31	Aki Partanen	2.152
32	Kimmo Mylläri	2.150
33	Mauri Kaattari	2.148
34	Klaus Ruokonen	2.145
35	Sauli Niemi	2.145
36	Jussi Tasala	2.144
37	Lasse Viskari	2.144
38	Eero Broman	2.143
39	Mikael Rajala	2.140
40	Jorma Mähönen	2.140
41	Marko Jokela	2.138
42	Aaro Alarotu	2.136
43	Jari Laitinen	2.135
44	Mikko Ahola	2.126
45	Tuomas Sallinen	2.124
46	Jarmo Myllymäki	2.124
47	Reijo Vähälä	2.122
48	Juha Savinainen	2.122
49	Heikki Pärnä	2.121
50	Janne Avela	2.119
51	Arttu Mattila	2.116
52	Matti Uski	2.115
53	Jarno Mäkelä	2.112
54	Seppo Peltola	2.112
55	Ari Mononen	2.111
56	Roger Lindholm	2.109
57	Vesa Rantanen	2.107
58	Esa Greijus	2.106
59	Juha Saloranta	2.106
60	Marko Hänninen	2.105
61	Miro Rastas	2.104
62	Asko Heino	2.104
63	Reijo Kulju	2.104
64	Marko Järvi	2.101
65	Ossi Aura	2.098
66	Jari Simola	2.098
67	Richard Östman	2.098
68	Kari Miettunen	2.097
69	Vesa Rouvali	2.096
70	Seppo Varjonen	2.096
71	Mika Rekola	2.096
72	Tero Niemi	2.096
73	Antti Kinnunen	2.095
74	Johannes Lahti	2.094
75	Kimmo Kukkonen	2.092
76	Teuvo Saarentola	2.091
77	Jan-Erik Kronman	2.091
78	Jaakko Karhunen	2.089
79	Ari Mänttäri	2.089
80	Eeropekka Uusimäki	2.087
81	Marko Tasala	2.086
82	Henrik Hellén	2.084
83	Keijo Könönen	2.083
84	Valtteri Välimäki	2.083
85	Tero Pietilä	2.079
86	Tommy Heino	2.078
87	Seppo Äijö	2.076
88	Pertti Lantti	2.076
89	Jyri Virta	2.075
90	Olli Käenniemi	2.073
91	Henri Vitikainen	2.072
92	Eero Salminen	2.071
93	Ari Perrotta	2.071
94	Antero Tapola	2.071
95	Lauri Stenroth	2.069
96	Miikka Karimo	2.067
97	Matias Mustonen	2.067
98	Janne Peltomaa	2.066
99	Sami Itani	2.065
100	Mika Hietaniemi	2.064

Edellisen listan kahdenkymmenen parhaan ennätys ja sijoitus kaikkien aikojen Suomen tilastossa:

4	Oskari Frösén	2.30
6	Osku Torro	2.28
3	Juha Isolehto	2.30
2	Toni Huikuri	2.31
1	Mika Polku	2.31
8	Mikko Levola	2.26
7	Heikki Taneli	2.27
10	Matti Viitala	2.25
5	Erkki Niemi	2.28
12	Jouko Kilpi	2.24
9	Jussi Viita	2.26
11	Ville Vepsäläinen	2.25
15	Timo Ruuskanen	2.22
13	Seppo Haavisto	2.23
14	Veli-Pekka Kokkonen	2.23
16	Juha Porkka	2.21
25	Niko Kyyhkynen	2.19
23	Harri Sundell	2.19
18	Vesa Piira	2.21
20	Jari Syrjänen	2.20

Suomen tilaston kaikkien aikojen kahdenkymmenen parhaan sijoitus keskiarvotilastossa ja keskiarvotulos:

5	Mika Polku	2.258
4	Toni Huikuri	2.265
3	Juha Isolehto	2.270
1	Oskari Frösén	2.287
9	Erkki Niemi	2.233
2	Osku Torro	2.281
7	Heikki Taneli	2.244
6	Mikko Levola	2.247
11	Jussi Viita	2.227
8	Matti Viitala	2.241
12	Ville Vepsäläinen	2.212
10	Jouko Kilpi	2.230
14	Seppo Haavisto	2.196
15	Veli-Pekka Kokkonen	2.192
13	Timo Ruuskanen	2.197
16	Juha Porkka	2.191
29	Matti Luostarinen	2.156
19	Vesa Piira	2.174
23	Matti Nieminen	2.164
20	Jari Syrjänen	2.171

Uusinta : Kyllä nimi naisen pahentaa II

Lukijalle: Naureskellaanpa taas yhdysnimille. Tähän kirjoitukseen saisi helposti kolmannenkin osan, mutta kun ei koskaan muista kirjoittaa ylös niitä älynväläyksiä joita on tullut ja jälkeenpäin on ne jo unohtanut:

Tämä kirjoitus on jatko-osa reilu vuosi sitten väsätylle viikkojutulle kuvitteellisista yhdysnimistä. Vuosia sitten Hesarin kuukausiliite julkaisi jutun Suomen eri kuntien yleisimmistä sukunimistä. Siinä kaikista kunnista oli lueteltu kolmekymmentä kyseisen kunnan yleisintä sukunimeä. Juttu oli onneksi tehty ennen suurta kuntaliitosmullistusta, joka tuhosi melkoisen määrän omaleimaisuutta. Kirjoitin tästä kaksiosaisen analyysin, jossa kävin läpi Suomen eri kuntien sukunimiin liittyviä erikoisuuksia.

Sain idean yhdistää nämä kaksi aihetta eli eri kuntien erikoiset nimet ja älyttömät yhdysnimet. Idea oli, että katsoisin vaikka Huitsinnevadan kunnan 30 yleisimmän nimen luettelosta kaksi nimeä, jotka yhdessä muodostavat huvittavan yhdistelmän. Sellaisen yhdysnimen syntyminen kun olisi varsin todennäköistä. Valitettavasti näistä ei saanut aikaan riittävää määrää hassuja yhdistelmiä. Ne kun olivat lähinnä tyyliä Pohjoiskangas-Eteläkari (Kyyjärven 10. ja 12. yleisimmät nimet), Rantakangas-Peltokangas (Alajärvi 7-9) tai Rantasuo-Rantasuomela (Hailuoto 9-21). Tosin yksi potin räjäyttäjäkin oli joukossa. Kannuksessa on 30 yleisimmän joukossa peräti neljä jo valmiiksi kaksiosaista nimeä. Miltä kuulostaisivat yhdysnimet Niemi-Korpi-Mäki-Petäjä tai Ranta-Nilkku-Mäki-Leppilampi?

Varmistin edellisen jutun tapaan Väestörekisterikeskuksen Nimipalvelusta, että kaikkien seuraavassa esitettävien yhdysnimien perusosat ovat todella olemassa. En uskaltanut tarkistaa, onko joku mielikuvitukseton todellakin ottanut yhdysnimekseen jonkin mainituista yhdysnimistä. Näin ollen sanoudun irti vastuusta, jos joku mielensä pahoittaa. Kaikki yhteydet olemassaoleviin henkilöihin ovat puhdasta sattumaa.

Ensinnäkin voi tarkastella ristiriitoja. Eli yhdysnimiä, joissa toinen osa kumoaa toisen. Maantieteellisesti mielenkiintoisen ristiriidan esittäisi rouva Alanko-Vuoristo, kuin myös Tasanko-Rinne (molemmat Karijoen yleisimpiä nimiä). Suorastaan skitsofreeniseksi heittäytyvät Mieto-Väkevä ja Alastalo-Ylöstalo.
Mielenkiintoista paikallisväriä esittäisi Hämäläinen-Karjalainen. Väitetään, että savolaiset syntyivät vilkkaan karjalaispojan höpsöteltyä ujon hämäläistytön paksuksi, joten tämän liiton hedelmä varmaan vääntäisi aetoo savvoo. Maaotteluhenkiseksi voisi puolestaan luonnehtia nimeä Suomi-Ruotsi.
Näinä sukupuolineutraalin avioliiton aikoina yhdistelmässä Kananen-Kukkonen olisi kieltämättä tyyliä. Olisivatko lapset Tipusia?
Simon kunnassa kuudenneksi ja kymmenenneksi yleisimmän sukunimen kantajien mennessä naimisiin olisi mahdollista ottaa sukunimeksi Alakärppä-Ylikärppä.

Tietyssä mielessä ristiriitainen olisi myös yhdistelmä Rämä-Kesti. Toisaalta, jos kerran yhdysnimensä on itse valinnut, on se myös kestettävä. Mitä naureskeluun tulee, niin jo nimellään stoalaisesta suhtautumisesta asiaan viestisi rouva Antas-Tulla. Mutta jos joku Juntti-Rontti ärsyyntyy, niin seuraa rangaistus. Eikä se ole mitään Nurkka-Selin -tyyppiä, vaan Sakko-Linnaa. Niinpä ei auta muu kuin pitää pää kylmänä, kuten Pellossa yleisten nimien omistajien naimisiin mennessä syntyvä Lakkapää-Kallo varmaan tekisi.

Ristiriitaisuuksien lisäksi yhdysnimillä saa aikaan tuplavahvistuksia. Esimerkiksi Reunanen-Laitanen, tai siis kavereiden kesken Marginaali. Tosi kovan mimmin maineeseen voisi päästä nimellä Rautanen-Rauta.

Myös ammattiaan voi mainostaa, jos nimensä valitsee oikein. Maatalon emännälle sopisi hyvin Multanen-Peltonen. Muusikolle naulan kantaan osuisi Käyrä-Torvi. Raivausurakoitsija voisi napata nimen Pura-Vanhatalo. Tällöin kyseessä voisi jo nimensä puolesta olla Vankka-Yritys. Suurta hartautta osoittaisi Pappi-Lukkari. Valitettavasti rimpsu ei täydenny, sillä vaikka Talonpoika onkin melko yleinen nimi, ei Kuppareita löydy yhtäkään.

Puusepälle puolestaan sopisi Vasara-Pakki ja leipurille Mansikka-Hillo. Naisten päästyä armeijaan sissitoimintaan erikoistuneen naissotilaan nimeksi kävisi hyvin Suontakanen-Partio. Kolan sisarukset voisivat valita ammattinsa ja puolisonsa tarkoin. Veljestä voisi tulla aurausurakoitsija ja siskosta virvoitusjuomatehtailija. Veljen vaimoksi sopisi tällöin Lumi-Kola ja sisko puolestaan naimisiin mennessään ottaisi yhdysnimen Kola-Pullo. Tosin ammatin mukaan nimeä valittaessa pitäisi olla tarkkana, ettei käy kuten Posti-Telelle, jonka olisi pitänyt välillä muuttaa nimensä Itellaksi ja sitten takaisin Postiksi. Vielä huonompi kohtalo olisi sillä taksikuskilla, jonka nimeksi voisi tulla Sarja-Kolari. Tai kampaajalla, jonka nimi olisi Takku-Turkki.

Avioliitossa tuppaa joskus olevan vaikeaa, vaikka nimenä olisi Kuningas-Hovi. Toisaalta ratkaisuja löytyisi ainakin siltä vaimolta, jonka sukunimi olisi Keino-Konsti. Kovaa menisi avioliitossa, jossa olisi rouva Pulkka-Mäki.

Eliömaailmasta löytyy vinhoja yhdistelmiä. Suorastaan punahilkkamaista menoa esittäisi Susi-Hukkanen eikä paljon jälkeen jäisi Ritari-Perhonen. Alavieskassa yleisistä nimistä tulisi yhdysnimi Takkunen-Saukko. Kasveista saisi yhdistelmän Koivu-Kääpä. Tai Kauhajoella yleisimmän ja kolmanneksi yleisimmän nimen yhdistelmä, Koivisto-Kuusisto. Jos nämä tosiaan menisivät keskenään naimisiin ja huumorintaju riittäisi, he voisivat ottaa uudeksi yhteiseksi nimekseen Sekametsä, sellaista kun ei vielä ole käytössä.

Etnisiin vähemmistöihin sekaantuville esitin jutun ykkösosassa nimeä Puukko-Hagert, mutta Pitsi-Blomerus ja Ravi-Grönfors jäivät tuolloin keksimättä. Jälkimmäinen sopisi kuin naulan kantaan, edellisen kerran kaupungissa käydessä kävelin torin läpi ja paikallisen vähemmistön toriparlamentti siellä puhui äänellä, joka kantoi kevyesti toiselle laidalle: "Älä sie höpäjä, se oli kaksivuotiaiden lähtö eikä kolmivuotiaiden!" Uudemmalle vähemmistölle sopivia olisivat esimerkiksi Kela-Ahmed ja Tuki-Abdullah. Ne saisivat pottunokkaisen nimeltä Perus-Suomalainen haukkomaan henkeään. Tosin hänkin varmaan naurahtasi itsekseen kuullessaan yhdysnimen Sikala-Muhammad.

Mutta sitten voivat alaikäiset lopettaa lukemisen, suvaitsevaisia ei enää olekaan jäljellä heidän saatua sydärin edellisessä kappaleessa. Nyt nimittäin mennään K-18 -alueelle.

Sukupuolineutraalin avioliittolain kannattajaksi voi ilmoittautua ottamalla nimeksi Tasa-Arvonen. Vielä pidemmälle pääsisi nimellä Suvimies-Jormanainen, jossa ei todellakaan tiedä kumpi on kumpi ja onko naisella jorma vaiko Jormalla nainen. Mutta jos perinteisempää avioliittoa haetaan, niin voiko nuorikko miehelleen kauniimpaa lupausta antaa kuin ottamalla yhdysnimen Sulonen-Puska? Enemmän pervompaan suuntaan viittaisi puolestaan Tiukka-Kakkonen. Puhumattakaan siitä, jos seksin hiipumiseen avioliitossa varautuisi ottamalla jo valmiiksi nimekseen Rung-Kari. Suomenniemen kunnassa puolestaan lienee taipumusta syrjähyppyihin, ainakin jos siellä kaksi yleisen sukunimen haltijaa menee naimisiin tuloksena nimi Väärä-Punkka.

Ja edellisen jutun tapaan lopuksi sananmuunnoshuumori. Sukunimellä Pippuri-Tissari varustettu nainen ei varmaan houkuttelisi miehiä syrjähyppyihin - isot pojat ovat kertoneet, että sananmuunnoksen kuvaama toiminto on auts-auts. Täysin päinvastainen vaikutus olisi nimellä Huttu-Viera. Vastaava yhdysnimi miehelle olisi Penna-Jänis. Erikoisemmista harrastuksista taas kertoisi Tervo-Pekonen. Miesparin mennessä naimisiin voisi rohkeasti osoittaa sateenkaariylpeyttään ottamalla yhdysnimen Säntti-Hilli.

Keskiarvotilastot - miehet 3000 m esteet

Selvitys tämän tilastoinnin periaatteista löytyy täältä.

Maailman kaikkien aikojen sata parasta kymmenen parhaan tuloksen keskiarvon mukaisessa järjestyksessä kauden 2018 päättyessä:

1	Saif Saeed Shaheen	QAT	7:56.670
2	Paul Kipsiele Koech	KEN	7:58.010
3	Moses Kiptanui	KEN	8:00.872
4	Bernard Barmasai	KEN	8:01.082
5	Ezekiel Kemboi	KEN	8:01.090
6	Brahim Boulami	MAR	8:01.475
7	Brimin Kipruto	KEN	8:01.820
8	Jairus Birech	KEN	8:02.643
9	Conseslus Kipruto	KEN	8:02.774
10	Wilson Boit Kipketer	KEN	8:03.224
11	Evan Jager	USA	8:04.342
12	Mahiedine Mekhissi-Benabbad	FRA	8:05.284
13	Richard Mateelong	KEN	8:05.389
14	Reuben Kosgei	KEN	8:05.719
15	Bouabdellah Tahri	FRA	8:05.964
16	Patrick Sang	KEN	8:06.904
17	Kipkurui Misoi	KEN	8:06.994
18	Eliud Barngetuny	KEN	8:07.604
19	Christopher Koskei	KEN	8:07.974
20	Ali Ezzine	MAR	8:08.188
21	Hillary Yego	KEN	8:08.327
22	Joseph Keter	KEN	8:08.945
23	Soufiane El Bakkali	MAR	8:09.130
24	Abel Mutai	KEN	8:09.132
25	Paul Kosgei	KEN	8:09.383
26	Tareq Mubarak Taher	BRN	8:09.838
27	Roba Gari	ETH	8:09.890
28	Gideon Chirchir	KEN	8:09.892
29	John Kosgei	KEN	8:09.964
30	Raymond Yator	KEN	8:10.423
31	Julius Nyamu	KEN	8:10.503
32	Benjamin Kiplagat	UGA	8:10.513
33	Elarbi Khattabi	MAR	8:10.783
34	Matthew Birir	KEN	8:10.999
35	Luís Miguel Martín	ESP	8:11.197
36	Michael Kipyego	KEN	8:11.361
37	Philip Barkutwo	KEN	8:11.438
38	Simon Vroemen	NED	8:11.575
39	Sa'ad Shaddad Al-Asmari	KSA	8:11.587
40	Richard Kosgei	KEN	8:11.765
41	Mark Croghan	USA	8:11.928
42	Benjamin Kigen	KEN	8:11.968
43	Bernard Nganga	KEN	8:12.148
44	Peter Koech	KEN	8:12.200
45	Wesley Kiprotich	KEN	8:12.289
46	Gilbert Kirui	KEN	8:12.515
47	William Mutwol	KEN	8:12.576
48	Julius Kariuki	KEN	8:12.737
49	Bronisław Malinowski	POL	8:12.784
50	Abraham Kibiwot	KEN	8:12.911
51	Elijah Chelimo	KEN	8:13.015
52	Alessandro Lambruschini	ITA	8:13.073
53	Jonathan Kandie	KEN	8:13.130
54	Anders Gärderud	SWE	8:13.191
55	Moussa Omar Obaid	QAT	8:13.248
56	Abdelaziz Sahere	MAR	8:13.447
57	Brahim Taleb	MAR	8:13.531
58	Hamid Ezzine	MAR	8:13.695
59	Mustafa Mohamed	SWE	8:13.800
60	Jonathan Ndiku	KEN	8:13.812
61	Joseph Mahmoud	FRA	8:14.021
62	Antonio Dávid Jiménez	ESP	8:14.037
63	Hicham Bouaouiche	MAR	8:14.053
64	Henry Marsh	USA	8:14.171
65	William Van Dijck	BEL	8:14.304
66	Nicholas Bett	KEN	8:14.356
67	Francesco Panetta	ITA	8:14.487
68	David Chemweno	KEN	8:14.540
69	Eliseo Martín	ESP	8:14.577
70	Ruben Ramolefi	RSA	8:14.629
71	Günther Weidlinger	AUT	8:14.637
72	Abraham Cherono	KEN	8:14.768
73	Tarik Langat Akdag	KEN	8:14.880
74	Bogusław Maminski	POL	8:14.996
75	Damian Kallabis	GER	8:15.127
76	Chala Beyo	ETH	8:15.224
77	Barnabas Kipyego	KEN	8:15.546
78	Jukka Keskisalo	FIN	8:15.678
79	Daniel Lincoln	USA	8:15.745
80	Graeme Fell	CAN	8:15.745
81	Amos Kirui	KEN	8:15.749
82	Abdelkader Hachlaf	MAR	8:15.781
83	Dan Huling	USA	8:15.808
84	Clement Kemboi	KEN	8:15.810
85	Brian Diemer	USA	8:15.879
86	Jim Svenøy	NOR	8:15.883
87	Julius Chelule	KEN	8:15.966
88	Tom Hanlon	GBR	8:16.022
89	Julius Korir	KEN	8:16.064
90	Laïd Bessou	ALG	8:16.406
91	José Luis Blanco	ESP	8:16.514
92	Colin Reitz	GBR	8:16.589
93	Angelo Carosi	ITA	8:16.806
94	Matt Hughes	CAN	8:16.827
95	Hagen Melzer	GER	8:16.829
96	Khamis Abdulla Saifeldin	QAT	8:16.986
97	Linus Chumba	KEN	8:17.219
98	Nahom Mesfin	ETH	8:17.250
99	Steffen Brand	GER	8:17.350
100	Yoann Kowal	FRA	8:17.420

Edellisen listan kahdenkymmenen parhaan ennätys ja sijoitus kaikkien aikojen maailmantilastossa:

1	Saif Saeed Shaheen	QAT	7:53.63
3	Paul Kipsiele Koech	KEN	7:54.31
7	Moses Kiptanui	KEN	7:56.16
5	Bernard Barmasai	KEN	7:55.72
6	Ezekiel Kemboi	KEN	7:55.76
4	Brahim Boulami	MAR	7:55.28
2	Brimin Kipruto	KEN	7.53.64
11	Jairus Birech	KEN	7:58.41
14	Conseslus Kipruto	KEN	8:00.12
12	Wilson Boit Kipketer	KEN	7:59.08
15	Evan Jager	USA	8:00.45
13	Mahiedine Mekhissi-Benabbad	FRA	8:00.09
8	Richard Mateelong	KEN	7:56.81
9	Reuben Kosgei	KEN	7:57.29
16	Bouabdellah Tahri	FRA	8:01.18
19	Patrick Sang	KEN	8:03.41
18	Kipkurui Misoi	KEN	8:01.69
26	Eliud Barngetuny	KEN	8:05.01
29	Christopher Koskei	KEN	8:05.43
20	Ali Ezzine	MAR	8:03.57

Maailmantilaston kaikkien aikojen kahdenkymmenen parhaan sijoitus keskiarvotilastossa ja keskiarvotulos:

1	Saif Saeed Shaheen	QAT	7:56.670
7	Brimin Kipruto	KEN	8:01.820
2	Paul Kipsiele Koech	KEN	7:58.010
6	Brahim Boulami	MAR	8:01.475
4	Bernard Barmasai	KEN	8:01.082
5	Ezekiel Kemboi	KEN	8:01.090
3	Moses Kiptanui	KEN	8:00.872
13	Richard Mateelong	KEN	8:05.389
14	Reuben Kosgei	KEN	8:05.719
23	Soufiane El Bakkali	MAR	8:09.130
8	Jairus Birech	KEN	8:02.643
10	Wilson Boit Kipketer	KEN	8:03.224
12	Mahiedine Mekhissi-Benabbad	FRA	8:05.284
9	Conseslus Kipruto	KEN	8:02.774
11	Evan Jager	USA	8:04.342
15	Bouabdellah Tahri	FRA	8:05.964
24	Abel Mutai	KEN	8:09.132
17	Kipkurui Misoi	KEN	8:06.994
16	Patrick Sang	KEN	8:06.904
20	Ali Ezzine	MAR	8:08.188

Suomen kaikkien aikojen sata parasta kymmenen parhaan tuloksen keskiarvon mukaisessa järjestyksessä kauden 2018 päättyessä:

1	Jukka Keskisalo	8:15.678
2	Tapio Kantanen	8:18.246
3	Tommy Ekblom	8:21.688
4	Ismo Toukonen	8:27.525
5	Ilkka Äyräväinen	8:27.623
6	Vesa Laukkanen	8:29.138
7	Mikko Ala-Leppilampi	8:29.558
8	Jörgen Salo	8:29.634
9	Pekka Päivärinta	8:30.534
10	Ville Hautala	8:31.167
11	Lars Sörensen	8:31.208
12	Jouko Kuha	8:32.607
13	Kim Bergdahl	8:34.158
14	Janne Ukonmaanaho	8:34.673
15	Mikael Talasjoki	8:38.122
16	Topi Raitanen	8:38.480
17	Tuomo Lehtinen	8:39.005
18	Arto Kuusisto	8:39.388
19	Kari Hänninen	8:39.553
20	Ville-Veikko Sainio	8:40.666
21	Hannu Partanen	8:42.780
22	Esko Sirén	8:42.920
23	Tapio Mikkola	8:43.120
24	Markku Pulkkinen	8:43.526
25	Jyrki Ojennus	8:43.593
26	Juhani Huhtinen	8:43.670
27	Joonas Harjamäki	8:43.672
28	Jan-Erik Salo	8:44.368
29	Markku Kyyrönen	8:45.499
30	Vesa Siivonen	8:45.954
31	Pertti Miettinen	8:46.680
32	Hannu Okkola	8:46.971
33	Timo Halonen	8:47.733
34	Olavi Rinteenpää	8:48.420
35	Pentti Karvonen	8:48.680
36	Ilpo Jousimaa	8:49.301
37	Ilmari Kurkivuori	8:49.520
38	Hannu Avikainen	8:50.251
39	Timo Ojala	8:51.005
40	Teuvo Virtanen	8:51.340
41	Eero Kolila	8:52.508
42	Heikki Lehti	8:52.828
43	Teppo Syrjälä	8:53.104
44	Juha Kokkonen	8:53.295
45	Ilkka Auer	8:54.520
46	Sven Laine	8:54.700
47	Kim Berghäll	8:54.718
48	Mikko Virta	8:55.271
49	Juha Parviainen	8:56.060
50	Antti Kero	8:57.078
51	Jari Heinilä	8:57.177
52	Mikael Nordblom	8:57.210
53	Pertti Koivunen	8:57.260
54	Mauri Kontu	8:57.492
55	Ari Luostarinen	8:58.174
56	Pentti Vartiainen	8:58.179
57	Stig Haglund	8:58.231
58	Martti Lönnberg	8:58.320
59	Ari Vuorela	8:58.472
60	Unto Mattsson	8:58.980
61	Hannu Granberg	8:59.185
62	Antti Vainikka	8:59.381
63	Heimo Honkala	8:59.595
64	Seppo Helenius	8:59.651
65	Teuvo Karvonen	8:59.675
66	Reino Karvonen	8:59.860
67	Risto Tikka	9:00.035
68	Aarno Niemi	9:00.220
69	Juuso Rainio	9:01.587
70	Kenneth Andersson	9:01.827
71	Jari Terho	9:03.138
72	Veijo Rantanen	9:03.525
73	Aki Nummela	9:03.609
74	Esko Huttunen	9:03.940
75	Arsi Petrelius	9:04.335
76	Kari Kataja	9:04.637
77	Juha Nurminen	9:05.044
78	Martti Heikkilä	9:05.189
79	Lasse Lehtimäki	9:05.629
80	Erkki Koskinen	9:06.180
81	Veijo Keskinen	9:06.440
82	Ensio Hakala	9:07.151
83	Rami Tuokko	9:07.298
84	Kaj Vartio	9:07.380
85	Sakari Kekki	9:07.380
86	Mika Kiekara	9:07.588
87	Hannu Paalimäki	9:07.858
88	Jukka-Matti Karjalainen	9:07.987
89	Sakari Peltomäki	9:08.260
90	Jouni Oikarinen	9:08.551
91	Miika Tenhunen	9:08.650
92	Magnus Holmström	9:08.658
93	Kari Niinisalo	9:08.842
94	Alpo Nyrönen	9:08.958
95	Eemeli Saarelma	9:09.022
96	Erik Blomster	9:09.220
97	Ari-Pekka Leppänen	9:09.263
98	Raimo Vanha	9:09.337
99	Jimmy Finnholm	9:09.920
100	Mårten Boström	9:10.606

Edellisen listan kahdenkymmenen parhaan ennätys ja sijoitus kaikkien aikojen Suomen tilastossa:

1	Jukka Keskisalo	8:10.67
2	Tapio Kantanen	8:12.60
4	Tommy Ekblom	8:19.40
3	Ismo Toukonen	8:18.29
5	Ilkka Äyräväinen	8:22.6h
6	Vesa Laukkanen	8:22.9h
9	Mikko Ala-Leppilampi	8:25.33
7	Jörgen Salo	8:23.25
10	Pekka Päivärinta	8:25.4h
14	Ville Hautala	8:29.00
12	Lars Sörensen	8:27.27
9	Jouko Kuha	8:24.2h
15	Kim Bergdahl	8:30.02
11	Janne Ukonmaanaho	8:27.08
21	Mikael Talasjoki	8:34.85
13	Topi Raitanen	8:28.48
24	Tuomo Lehtinen	8:35.58
19	Arto Kuusisto	8:31.95
26	Kari Hänninen	8:36.11
18	Ville-Veikko Sainio	8:31.37

Suomen tilaston kaikkien aikojen kahdenkymmenen parhaan sijoitus keskiarvotilastossa ja keskiarvotulos:

1	Jukka Keskisalo	8:15.678
2	Tapio Kantanen	8:18.246
4	Ismo Toukonen	8:27.525
3	Tommy Ekblom	8:21.688
5	Ilkka Äyräväinen	8:27.623
6	Vesa Laukkanen	8:29.138
8	Jörgen Salo	8:29.634
12	Jouko Kuha	8:32.607
7	Mikko Ala-Leppilampi	8:29.558
9	Pekka Päivärinta	8:30.534
14	Janne Ukonmaanaho	8:34.673
11	Lars Sörensen	8:31.208
16	Topi Raitanen	8:38.480
10	Ville Hautala	8:31.167
13	Kim Bergdahl	8:34.158
41	Eero Kolila	8:52.508
30	Vesa Siivonen	8:45.954
20	Ville-Veikko Sainio	8:40.666
18	Arto Kuusisto	8:39.388
24	Markku Pulkkinen	8:43.526

Uusinta : Vain sydämenlyönnin päässä

Lukijalle: Päivitelläänpä juttua USA:n varapresidenteistä:

Otsikon lausahdusta käytetään joskus kuvaamaan Yhdysvaltain varapresidentin asemaa. Presidentin kakkosmies tulee perustuslain mukaan presidentiksi, mikäli presidentti kuolee tai eroaa kesken virkakautensa. Erityisen paljon lausetta viljeltiin kauhunsekaisella äänensävyllä lausuttuna George Bush vanhemman - itsekin entinen varapresidentti – nelivuotisella presidenttikaudella, kun varapresidenttinä oli typeryksenä pidetty Dan Quayle. Muilta osin varapresidentillä on tasan niin paljon valtaa kuin presidentti hänelle suo eli yleensä ei yhtään. Asian ilmaisi osuvimmin kahdeksan vuotta Franklin D. Rooseveltin varapresidenttinä istunut John Nance Garner: ”Varapresidenttinä oleminen ei vastaa arvoltaan edes sangollista lämmintä kusta.
Erikoista kyllä, varapresidentin poliittista asemaa lienevät eniten vahvistaneet kaksi kiistanalaista hahmoa. William McKinleyn varapresidenttinä toiminut Garret Hobart oli presidentin läheisin työtoveri toisin kuin monet aiemmat, presidentin kanssa jäykissä väleissä olleet varapresidentit. Hobartin kausi jäi kuitenkin vain kahden ja puolen vuoden mittaiseksi hänen ennenaikaisen kuolemansa takia. Toinen varapresidentin asemaa vahvistanut mies oli Eisenhowerin varapresidentti Richard Nixon, joka kahdeksanvuotisen kautensa aikana hoiti paljon valtion asioita Eisenhowerin keskittyessä golfinpeluuseen.

Olen aiemmin kirjoittanut viikkojutut USA:n presidenttien erikoisuuksista, heidän kotitaustoistaan, lastensa kohtaloista sekä heidän vaimoistaan, joten on vähintäänkin aiheellista paneutua myös heidän kakkosmiehiinsä. Nimenomaan miehiin, sillä naisia ei vielä ole varapresidentteinä – eikä presidentteinäkään – ollut. Lähimmäs ovat päässeet Geraldine Ferraro ja
Sarah Palin, jotka olivat hävinneen pääehdokkaan vaalikumppaneita 1984 ja 2008.

Varapresidentti nimitettiin alun perin tavalla, jota pidetään Yhdysvaltojen perustuslain suurimpana virheenä; varapresidentiksi tuli presidentinvaalissa toiseksi eniten ääniä saanut henkilö. Lain laatijoiden puolustukseksi on sanottava, että tuohon maailmanaikaan ei demokratiassa väistämättä esiintyvästä vastakkainasettelusta ollut riittävästi kokemusta. Toisaalta on hauskaa kuvitella John McCainia Barack Obaman varapresidenttinä. Lakia muutettiin 1804.

Toinen porsaanreikä lakiin jäi vuoteen 1967 asti. Siihen asti voimassa olleen lain mukaan varapresidentin vakanssin jäätyä tyhjäksi ei uutta varapresidenttiä valittu ennen kuin seuraavissa vaaleissa. On kummallista, että tämä pykälä muutettiin vasta lähes 200 vuotta myöhemmin, vaikka tällaisia tapauksia oli siihen mennessä sattunut jo kuusitoista. Seitsemän kertaa varapresidentti oli kuollut kesken toimikautensa, kahdeksan kertaa noussut presidentiksi ja kerran eronnut tehtävästään. Pykälää muutettiin nimenomaan siksi, että presidentin kuoltua tälle olisi aina senkin jälkeen varamies. Ironista on, että pykälän muututtua sitä on jouduttu soveltamaan kahdesti ja kummassakaan tapauksessa presidentti ei ole kuollut. Kerran varapresidentti erosi (Spiro Agnew) ja kerran varapresidentti nousi presidentiksi, koska presidentti erosi. Richard Nixonin jouduttua Watergate-skandaalin takia jättämään tehtävänsä hänen tilalleen tuli Agnewia varapresidenttinä seurannut Gerald Ford, joka on ainoa USA:n presidentti, jota ei ole vaaleilla valittu sen paremmin presidentiksi kuin varapresidentiksikään. Ford valitsi omaksi varapresidentikseen Nelson Rockefellerin, joka on ainoa varapresidentti, jota ei ole valinnut tehtäväänsä kukaan vaaleilla valittu henkilö. Tosin tässä tapauksessa senaatin piti hyväksyä valinta, minkä se pitkin hampain teki.

Kaikkiaan varapresidenttejä on ollut 47. (Päivitys 25.5.2019: Nyt tietysti 48.)Yksikään henkilö ei ole tehtävästä poistuttuaan siihen enää toistamiseen palannut, joten presidenttien tapaista järjestysnumerosekaannusta ei ole syntynyt. Grover Cleveland oli järjestysnumeroltaan sekä 22. että 24. presidentti.

Nykyään varapresidenteistä on elossa kuusi viimeisintä eli Walter Mondale, George Bush, Dan Quayle, Al Gore, Dick Cheney ja tietysti istuva varapresidentti Joe Biden. (Päivitys 25.5.2019: George Bush on kuollut, mutta lukumäärä on edelleen kuusi, koska nyt varapresidenttinä on Mike Pence) Tämä on poikkeuksellisen paljon. Tosin ennätys on yhtä enemmän, Al Goren astuessa virkaansa 1993 elossa oli kuusi entistä varapresidenttiä. (Päivitys 25.5.2019: Tätä ennätystä sivuttiin Pencen astuessa virkaansa.)Aina siitä lähtien kun toisena varapresidenttinä virkaan astui Thomas Jefferson, on ainakin yksi entinen varapresidentti ollut elossa uuden astuessa virkaan. Edellisen kerran varapresidentit ovat menneet näin vähiin 1921, jolloin Calvin Coolidgen tullessa tehtävään elossa oli vain hänen edeltäjänsä Thomas R. Marshall. Tehokkain edeltäjiensa hautaaja on ollut edellä mainittu Marshall, jonka kahdeksanvuotisen toimikauden aikana kuoli neljä entistä varapresidenttiä.

Jo menehtyneet 41 entistä varapresidenttiä ovat olleet kuollessaan yllättävän nuoria, keskimäärin 71-vuotiaita. (Päivitys 25.5.2019: Bush vanhemman kuolema 94-vuotiaana nosti keski-iän 72 vuoteen.)Nuorimpana on kuollut Daniel D. Tompkins, joka eli vain 50-vuotiaaksi. Ikäennätys on John Nance Garnerilla, 98 vuotta ja seuraava syntymäpäivä oli vain parin viikon päässä. Lempinimi ”Kaktus-Jack” oli varsin aiheellinen.

Varapresidentit ovat virkaan astuessaan olleet keskimäärin 54-vuotiaita. Nuorin on ollut vasta 36-vuotias John C. Breckinridge. Tämä on niukasti yli karsintarajan, sillä varapresidentin on täytettävä presidenttiyden ehdot, joista yksi on vähintään 35 vuoden ikä. Vanhimpana työt on aloittanut 71-vuotias Alben W. Barkley. Barkley pitää hallussaan myös vanhimman istuvan varapresidentin ennätystä 75 ikävuodella. Virasta poistuessaan varapresidentit ovat olleet keskimäärin 58-vuotiaita, mikä onkin sopivasti 54 + 4. Tosin osa on tietysti ollut lyhyemmän ajan tehtävässään ja jotkut ovat palvelleet kaksikin kautta eli kahdeksan vuotta. Nuorimpana toisiin tehtäviin on siirtynyt niin ikään edellä mainittu Breckinridge, yhden kauden istuttuaan 40-vuotiaana.

Presidentin toimikaudet on rajattu F.D. Rooseveltin jäljiltä kahteen, mutta varapresidenttiyttä ei ole mitenkään rajoitettu. Kuitenkin pisin aika kakkosmiehen tehtävässä on ollut kahdeksan vuotta, johon on yltänyt yhdeksän varapresidenttiä. Tempun teki jo ensimmäinen varapresidentti John Adams. Tarkka virkakauden pituus on vaihdellut, koska virkakauden alku oli 1940-luvulle asti 4.3 ja siitä eteenpäin 20.1. Tämän takia juuri muutoksen aikana varapresidenttinä kaksi kautta olleen John Nance Garnerin virkakausi oli reilua kuukautta lyhyempi, samoin Adamsin virkakausi, koska ensimmäinen varapresidentti astui virkaansa vasta 21.4. Yksi täysi virkakausi kestää neljä vuotta eli 1461 päivää. Tasan yhden kauden ajan on istunut 15 varapresidenttiä. Heistä tosin Thomas Jeffersonin virkakausi oli päivää lyhyempi, koska vuonna 1800 ei ollut karkauspäivää. Ei ollut myöskään vuonna 1900, mutta tuolloin ei ollut myöskään varapresidenttiä Hobartin kuoltua.

Lyhimmän ajan varapresidenttinä on ollut John Tyler, jonka virka-aika jäi vain 31 päivään presidentti William H. Harrisonin kuoltua. Varapresidentin keskimääräinen virka-aika on ollut hieman yli neljä vuotta. Alle vuodella on selvinnyt kahdeksan. Heistä viisi siksi, että presidentti on kuollut, yksi siksi että presidentti erosi ja kaksi kuoli itse. Näistä kahdesta William R. King kuoli vain 45 päivää varapresidentiksi tulonsa jälkeen. Hänen lyhyeksi jäänyt toimikautensa alkoi erikoisissa merkeissä, hän näet vannoi virkavalansa Kuubassa, jossa oli hoitamassa kohtalokkaaksi käynyttä tuberkuloosiaan. Tähän vaadittiin kongressin laatima erikoislaki.

Virassa ollessaan on kuollut seitsemän varapresidenttiä. Heistä yhtäkään ei ole murhattu, joten voidaan päätellä työturvallisuuden olevan huomattavasti paremmassa jamassa kuin presidenteillä, joita on murhattu neljä. Kesken kautensa kuolleista varapresidenteistä George Clinton ja Henry Wilson saivat sydäninfarktin, Elbridge Gerry sairastui tuntemattomaksi jääneeseen tautiin, William R. Kingin kohtaloksi koitui tuberkuloosi, Thomas A. Hendricks kuoli nukkuessaan valiteltuaan sitä ennen huonovointisuutta, Garret Hobart menehtyi sydänsairauteen ja James S. Sherman munuaisvikaan. Toisaalta ne varapresidentit jotka sittemmin pääsivät presidenteiksi, ovat olleet onnekkaita - heistä yksikään ei ole kuollut kesken presidenttikautta. Ainoastaan Richard Nixonin kausi jäi kesken, eikä hänkään päässyt presidentiksi suoraan varapresidentistä, kuten kaikki muut molemmissa tehtävissä palvelleet.

Toimikautensa päätyttyä varapresidentit ovat eläneet keskimäärin reilut 13 vuotta (mukana luvussa ovat myös sekä kesken toimikauden kuolleet että nykyään elävät). Pestistä elossa selvinneistä lyhimmän aikaa sen jälkeen eli Daniel D. Tompkins, vain 99 päivää. Pisimpään on sinnitellyt Walter Mondale, jolla on jo 34 vuotta täynnä. Richard Nixonin nimissä ollut reilu 33 vuotta tuli täyteen viime vuonna. Erikoisin kuolintapa oli Alben W. Barkleylla. 76 vuoden iästään huolimatta hän oli palannut politiikkaan ja tullut valituksi senaattiin. Pitäessään puhetta senaatissa hän sai sydänkohtauksen ja menehtyi.

Varapresidenttiys on ollut kohtuullisen hyvä tapa nousta arvoasteikossa vielä ylemmäs: neljätoista varapresidenttiä on päätynyt presidentiksi. Heistä tosin yhdeksän ilman suoranaista omaa ansiota eli Ford Nixonin erottua ja kahdeksan muuta presidentin kuoltua. Vaalien kautta presidentiksi on päässyt viisi. Istuva varapresidentti on ollut vaaleissa ehdokkaana yhdeksän kertaa ja voittanut neljästi. Viimeisin ehdokas on ollut Al Gore ja viimeisin voittaja George Bush vanhempi. Richard Nixon on ainoa entisen varapresidentin asemasta presidentiksi noussut, hän voitti vaalit kaksi presidenttikautta varapresidenttiyden päättymisen jälkeen. Vaaleissa entiset varapresidentit ovat menestyneet yllättävän heikosti. Niistä yhdeksästä, jotka nousivat presidentiksi edellisen presidentin kuoltua tai erottua, vain neljä voitti seuraavat vaalit eikä yksikään heistä päässyt enää jatkokaudelle. Viidestä muusta vain kaksi valittiin toiselle kaudelle ja heistäkin Nixon erosi. Ainoana entisenä varapresidenttinä kaksi täyttä kautta presidenttinä on istunut Thomas Jefferson. Dramaattisin nousu presidentiksi oli ehkä Lyndon B. Johnsonilla, joka vannoi virkavalansa lentokoneessa uutisen John F. Kennedyn kuolemasta saavuttua. Lähelle presidenttiyttä pääsi myös Thomas R. Marshall. Presidentti Wilson oli vakavasti sairas. Erään sunnuntain jumalanpalvelukseen kuriiri toi Marshallille tiedon Wilsonin kuolemasta. Järkyttynyt Marshall nousi ylös ja ilmoitti uutisen seurakunnalle. Pappi luki rukouksen Wilsonin sielun puolesta ja Marshall vaimoineen poistui kiireen vilkkaa soittaakseen Valkoiseen Taloon - vain huomatakseen, että oli tullut huijatuksi.

Jos varapresidenttinä ja presidenttinä vietetty aika lasketaan yhteen, niin pisimmän yhteisajan näissä töissä on viettänyt Richard Nixon. Ensin kaksi kautta varapresidenttinä, sitten vajaat kuusi vuotta presidenttinä. Kahteentoista vuoteen eli kolmeen kauteen ylsivät myös John Adams, Thomas Jefferson ja George Bush. Heistä Jefferson oli yhden kauden varapresidentti ja kaksi kautta presidentti, muut toisinpäin.

Mikäli varapresidentti ei ole päässyt presidentiksi, poliittinen ura on yleensä päättynyt. Ainoina varapresidenttikautensa jälkeen ministerinä palvelleet ovat ulkoministeri John C. Calhoun ja kauppaministeri Henry A. Wallace. Tosin John C. Breckinridge toimi Konfederaation sotaministerinä lyhyen aikaa sisällissodan loppuvaiheessa. Tämän takia hänellä olikin varapresidenteistä ainutlaatuinen kohtalo: maanpako. Sitä kesti vajaat neljä vuotta, kunnes vuoden 1868 joulukuussa annettu yleisarmahdus vapautti kaikki konfederaation johtajat ja Breckinridge palasi muutamaa kuukautta myöhemmin kotimaahansa. John C. Calhounilla oli myös oma tapansa ilmaista arvostusta varapresidentin virkaa kohtaan; hän irtisanoutui tehtävästä päästäkseen senaattoriksi. Agnewin ohella hän on ainoa tehtävästä eronnut varapresidentti.

Kaksi varapresidenttiä on ollut kahden eri presidentin alaisena. George Clinton oli sekä Jeffersonin että Madisonin varapresidentti, John C. Calhoun puolestaan J. Q. Adamsin ja Jacksonin varapresidentti. Näin ollen presidentti-varapresidentti -parivaljakoita on ollut 49, vaikka varapresidenttejä on ollut vain 47. Päivitys 25.5.2019: 50 ja 48.)

Eniten varapresidenttejä oli tietenkin F.D. Rooseveltilla, kolme. Kahden ensimmäisen kauden ajan varalla oli John Nance Garner, joka yritti päästä demokraattien ehdokkaaksi seuraavalle kaudelle. Siinä vaiheessa Roosevelt ei vielä ollut ilmoittanut aikovansa rikkoa Washingtonin kirjoittamatonta sääntöä, jonka mukaan presidentti saisi olla virassaan vain kaksi kautta. Kun hän sitten näin teki, Garner hävisi demokraattien esivaalissa selvästi. Enää Roosevelt ei myös poliittisesti häntä vastustamaan asettunutta Garneria varapresidentiksi kelpuuttanut, vaan valitsi tilalle Henry A. Wallacen. Roosevelt ajautui tämänkin kanssa törmäyskurssille ja valitsi seuraaviin vaaleihin varapresidenttiehdokkaakseen Harry S. Trumanin. Roosevelt kuoli neljännen kautensa kestettyä vain vajaat kolme kuukautta ja Truman nousi presidentiksi. Jos hän olisi kuollut vähän aiemmin, presidentiksi olisi tullut nykyään historian unohtama Wallace. Mielenkiintoinen tilanne olisi syntynyt, jos Roosevelt olisi kuollut vaalien jälkeen, mutta ennen uuden virkakauden alkua. Olisiko silloin presidentiksi tullut varapresidentti Wallace, ehkä vain muutamaksi päiväksi, jonka jälkeen virkaanastujaispäivänä 20. tammikuuta tilalle olisi tullut varapresidentiksi valittu Truman? Vai olisiko Truman noussut suoraan presidentiksi? Vai olisiko jopa pitänyt järjestää uudet vaalit? Ilmeisesti viimeisin vaihtoehto olisi lain nojalla mahdoton, vaikka kuulostaakin järkevimmältä. Jos edellisessä linkissä ollutta tekstiä on uskominen, niin Wallace olisi ollut presidentti virkaanastujaispäivään asti, jolloin olisi ollut Trumanin vuoro.

Asettuessaan ehdokkaaksi seuraavalle kaudelle presidentillä on ollut 20 kertaa mahdollisuus jatkaa saman varapresidentin kanssa. Kymmenen kertaa presidentti on kuitenkin vaihtanut varapresidenttiehdokastaan. Näillä kymmenellä kerralla kahdeksan kertaa hän on voittanut vaalit ja kahdesti hävinnyt. Niillä kymmenellä kerralla, kun presidentti on yrittänyt jatkaa saman varapresidentin kanssa, on käynyt täsmälleen samoin: kahdeksan kertaa on tullut voitto ja kahdesti tappio. Ilmeisesti poliittinen vaisto on ollut yleensä oikeassa siinä, milloin on kannattanut miestä vaihtaa ja milloin pitää. Erikoisin tapahtuma oli vuoden 1824 vaaleissa, jolloin istuvan presidentin J.Q. Adamsin varapresidentti John C. Calhoun loikkasi hänen vastustajansa Andrew Jacksonin varapresidenttiehdokkaaksi – voittoisin seurauksin. Vuoden 1912 vaaleissa Taft yritti jatkaa varapresidenttinsä James S. Shermanin kanssa, mutta Sherman kuoli kesken vaalikamppailun. Taft joutui turvautumaan varamieheen ja hävisi vaalit.

Varapresidentit ovat olleet melko samanikäisiä presidenttiensä kanssa. 49 parivaljakosta 24 on ollut sellaisia, joissa varapresidentti on ollut presidenttiä vanhempi. Eniten presidenttiään vanhempi varapresidentti on ollut nykyinen eli Joe Biden, joka on yli 18 vuotta Barack Obamaa vanhempi. Suurin ikäero on silti ollut toiseen suuntaan, John C. Breckinridge oli yli 29 vuotta James Buchanania nuorempi. Vähiten ikäeroa oli presidentti Lincolnilla varapresidentti Andrew Johnsoniin, Johnson oli 45 päivää vanhempi.

Uuden varapresidentin astuessa virkaansa luulisi, että hän on lähes aina nuorempi kuin edeltäjänsä. Kuitenkin 46 vaihdoksesta 18 kertaa on käynyt siten, että varapresidentti on edeltäjäänsä vanhempi. Suurin harppaus taaksepäin tapahtui jo alkuvuosina, kun Aaron Burr vaihtui yli 16 vuotta vanhempaan George Clintoniin. Toiseen suuntaan suurin ero oli 1953, jolloin kaikkien aikojen vanhin varapresidentti Alben W. Barkley korvautui 35 vuotta nuoremmalla Richard Nixonilla.

Ylivoimaisesti eniten varapresidenttejä on syntynyt New Yorkin osavaltiossa, peräti seitsemän. Tosin viimeisimmästäkin eli Theodore Rooseveltista on kulunut toistasataa vuotta. Ainoana läntisistä osavaltioista on lähtenyt kalifornialainen Richard Nixon.

Yhdysvaltain perustuslain mukaan presidentti on myös asevoimien ylipäällikkö. Siksi olisi hyödyllistä, että myös varamiehellä olisi armeijakokemusta. Kuitenkin siinä missä yli puolet presidenteistä on ollut armeijan palveluksessa ennen presidenttikauttaan, varapresidenttien kohdalla luku jää selvästi pienemmäksi. Lisäksi melkoinen osa niistä varapresidenteistä, jotka olivat armeijassa olleet, on päätynyt myöhemmin presidentiksi. Varapresidenttikautensa (ja presidenttikautensa) jälkeen armeijan palveluksessa on ollut Millard Fillmore, joka sisällissodan aikana komensi kansalliskaartin osastoa selustassa.
Kahden eri armeijan palveluksessa on ollut kaksi varapresidenttiä. George Clinton oli ennen itsenäistymistä brittiarmeijan luutnantti seitsenvuotisessa sodassa ja itsenäisyyssodassa hän sitten taisteli entistä työnantajaansa vastaan. John C. Breckinridge oli liittovaltion armeijan majuri Meksikon sodassa ja sisällissodassa konfederaation kenraalimajuri.
Varsinaista sotakokemusta rintamalta lienee kolmellatoista varapresidentillä. Eniten heitä taisteli toisessa maailmansodassa, neljä. Erikoinen sattuma on, että kolme heistä (Richard Nixon,
Lyndon B. Johnson ja Gerald Ford) olivat sotilasarvoltaan laivaston komentajakapteeneita. Se neljäs toisen maailmansodan kokenut varapresidentti oli Spiro Agnew. Näiden neljän varapresidentin keskellä varapresidenttinä oli Hubert Humphrey, jota joskus syytettiin sodan välttelystä. Syytös oli aiheeton, hän yritti värväytyä toisen maailmansodan aikana laivastoon kahdesti, mutta hylättiin molemmilla kerroilla värisokeuden takia. Seuraavaksi hän yritti armeijaan, mutta siellä havaittiin värisokeuden lisäksi tyrä ja keuhkokalkkeuma.
Sotilasarvoltaan varapresidentit ovat olleet aiemmin järjestään upseereita. Luokkayhteiskunta toimi jopa demokraattisessa maassa. Vasta viime vuosisadalla asiat muuttuivat ja kolmesta viimeisimmästä armeijan palveluksessa olleesta varapresidentistä yksikään ei ole ollut upseeri. Walter Mondale oli alikersantti, Dan Quayle kansalliskaartin kersantti ja Al Gore sotamies. Gore on viimeisin varapresidentti, jolla on sotakokemusta. Hän oli mukana Vietnamin sodassa.

Kahta poikkeusta lukuun ottamatta varapresidentit ovat olleet ainakin kerran naimisissa. Ainoina naimattomina pysyneet ovat toisaalta herättäneet valinnallaan tiettyä huomiota.
Richard Mentor Johnson oli poikamies, mutta herätti pahennusta suhteellaan orjaan. Tosin sehän oli enemmän tai vähemmän maan tapa tuohon aikaan, mutta Johnson kohteli rakastajatartaan Julia Chinniä - joka oli 7/8 -osaa valkoinen - avovaimonaan ja antoi heidän kahdelle lapselleen oman sukunimensä. Avioliitto oli mahdoton, koska rakastajatar oli orja ja laki kielsi tällaisen avioliiton. Chinn kuoli koleraan 1833, neljä vuotta ennen kuin Johnsonista tuli varapresidentti.
William R. King pysyi koko ikänsä naimattomana ja hänen on jälkeenpäin väitetty olleen homoseksuaali. Hurjimmat huhut väittävät, että hänellä oli suhde presidentti James Buchananiin, joka on ainoa poikamiespresidentti. Miehet jakoivat yhteisen asunnon kymmenen vuoden ajan ollessaan nousevia poliitikkoja Washingtonissa.

Kahta vaimoa enempää ei ole ollut yhdelläkään varapresidentillä. Kymmenen on ollut kahdesti naimisissa. Muut yhdeksän olivat leskimiehiä, mutta Nelson Rockefeller erosi ensimmäisestä vaimostaan 32 vuoden avioliiton jälkeen 1962. Vuotta myöhemmin hän meni toistamiseen naimisiin. Uusi vaimo oli niin ikään eronnut ensimmäisestä puolisostaan. Avioeron on kokenut myös Al Gore, joka erosi vaimostaan kymmenisen vuotta varapresidenttikautensa päätyttyä.
Eronneen naisen kanssa on mennyt naimisiin Gerald Ford. Lesken on ottanut ensimmäiseksi puolisokseen Aaron Burr, jonka ensimmäinen vaimo oli miestään kymmenen vuotta vanhempi viiden lapsen leskiäiti. Toisen vaimon kohdalla Burr otti sitten 19 vuotta itseään nuoremman, tosin sulhasmiehellä oli tuolloin ikää jo 77 vuotta ja myös toinen vaimo oli leski. Myös Thomas Jeffersonin vaimo oli leski, jonka ainoa lapsi ensimmäisestä avioliitosta oli kuollut hieman ennen toista avioliittoa. Leskellä oli tosin ikää vain 23 vuotta. Toisessa avioliitossa lesken kanssa menivät naimisiin Millard Fillmore ja Albert W. Barkley.

Ensimmäiseen avioliittoonsa varapresidentit ovat astuneet keskimäärin 26-vuotiaina ja ensimmäiset vaimot ovat olleet keskimäärin 22-vuotiaita. Toiset avioliitot huomioiden miehet ovat olleet keskimäärin 6,5 vuotta vaimojaan vanhempia. Nuorimpana on naimisiin mennyt 18-vuotias Andrew Johnson. Vanhimpana ensimmäisen avioliiton satamaan on purjehtinut tuolloin 41-vuotias Thomas Marshall voittaen kuukaudella Elbridge Gerryn. Aaron Burr solmi toisen avioliittonsa 77-vuotiaana.
Nuorin puoliso oli Andrew Johnsonilla, jonka vaimo Eliza oli naimisiin mennessään vasta 16-vuotias. Vanhin ensimmäinen puoliso on ollut Aaron Burrilla, 36 vuotta. Ensimmäiseen avioliittoonsa menneistä vanhin on ollut Betty Truman, 34 vuotta. Toisista puolisoista iäkkäin on ollut Aaron Burrin tuolloin 58-vuotias vaimo.

Vaimoaan myöhempi syntymävuosi on ollut neljällä varapresidentillä. (Päivitys 25.5.2019: Viidellä, Mike Pencen vaimo on kaksi vuotta häntä vanhempi.) Kahdeksalla on ollut sama syntymävuosi. Muissa 45 avioliitossa miehen syntymävuosi on ollut varhaisempi kuin vaimolla. Tähän joukkoon kuuluvat kaikki toiset avioliitot. Eniten vaimoaan nuorempi on ollut Aaron Burr, kymmenen vuotta. Suurin ikäero ensimmäiseen vaimoon on ollut Thomas R. Marshallilla, 19 vuotta. Vuosina mitattuna saman verran ikäeroa oli myös Elbridge Kerryllä. Kaikkein suurin ikäero on ollut Alben W. Barkleylla toisessa avioliitossaan, 34 vuotta.

Leskeksi on jäänyt 18 varapresidenttiä, heistä Levi B. Morton kahdesti. Neljätoista varapresidenttiä oli jäänyt leskeksi ennen varapresidentiksi tuloaan. Yksikään ei ole jäänyt leskeksi kautensa aikana. William A. Wheelerin vaimo kuoli vain kolme kuukautta ennen varapresidenttikauden alkua. Myös hänen seuraajansa ja edeltäjänsä vaimot olivat kuolleet vain parin vuoden sisällä ennen varapresidenttiyttä. Pisimpään leskenä eli Martin Van Buren, 43 vuotta. Levi P. Morton tosin kuoli 49 vuotta vaimonsa jälkeen, mutta hän oli mennyt uusiin naimisiin. Hubert Humphreyn kuoltua hänen vaimonsa Muriel nimitettiin senaattoriksi miehensä tilalle. Joe Bidenin ensimmäinen vaimo ja vuoden ikäinen tytär menehtyivät auto-onnettomuudessa juuri 30 vuotta täyttäneen Bidenin tultua valituksi senaattiin. Heidän kaksi poikaansa loukkaantuivat vakavasti, mutta toipuivat täysin.

Varapresidenttien vaimoista nuorimpana on kuollut Theodore Rooseveltin vasta 23-vuotias ensimmäinen vaimo, vanhimmaksi on elänyt 97-vuotiaana kuollut Betty Truman. Pisin leskeys oli Garrett Hobartin vaimolla, 42 vuotta.

Edellisen kerran varapresidentti on ollut ilman vaimoa 1933, jolloin tehtävää hoiti leskimies Charles Curtis.

John C. Calhounin vaimo oli hänen serkkunsa tytär. Suvusta - tosin mutkan kautta - nai myös Hannibal Hamlin. Hän oli jäänyt leskeksi ja meni seuraavana vuonna naimisiin ensimmäisen vaimonsa 20 vuotta nuoremman sisarpuolen kanssa. Ensimmäisestä avioliitosta oli neljä ja toisesta kaksi lasta. Eri avioliittojen lapset olivat siis isänsä puolelta sisaruksia ja äitiensä puolelta serkuksia!
John Nance Garnerin vaimo Mariette Rheiner oli koulutukseltaan lakimies ja pyrki nuorena vaaleilla valituksi tuomariksi, mutta hävisi äänestyksessä viranhaltijalle (Teksasissa naisilla ei vielä tuolloin ollut äänioikeutta.) Kaksi vuotta myöhemmin hän meni naimisiin kilpakumppaninsa eli tulevan varapresidentin kanssa. Harvassa avioliitossa on vaimolle näytetty kaapin paikka yhtä tehokkaasti etukäteen.

Varapresidenteillä on ollut keskimäärin 4,06 virallista lasta. Aviottomia lapsia on ollut useita. Pisimmälle lapsista on päässyt John Adamsin poika: John Quincy Adamsista tuli presidentti kuten isästään, mutta ei varapresidenttiä.

Thomas A. Hendricks on ainoa ”pelkkä” varapresidentti, jonka kuva on ollut USA:n dollarissa.

Aaron Burr surmasi varapresidenttinä ollessaan kaksintaistelussa valtiovarainministeri Alexander Hamiltonin.

Daniel D. Tompkins oli alkoholisti, joka joskus esiintyi senaatissakin räkäkännissä. Myös Thomas R. Marshall ryyppäsi rajusti nuoruudenkihlattunsa kuoltua, mutta raitistui ennen varapresidenttiyttään.

John C. Calhoun lienee ensimmäinen varapresidentti, josta on olemassa valokuva.

Henry Wilson oli alkuperäiseltä nimeltään Jeremiah Jones Colbath. Hän inhosi tätä nimeä ja vaihtoi sen tultuaan aikuiseksi.

John Morton eli 96-vuotiaaksi ja ennen häntä ehti kuolla viisi häntä seurannutta varapresidenttiä.

Adlai Stevensonin samanniminen pojanpoika oli presidenttiehdokkaana 1952 ja 1956 häviten molemmilla kerroilla Eisenhowerille.

Charles G. Dawes oli itseoppinut pianisti ja säveltäjä, jonka tunnetuin teos oli Melody in A major, joka sovitettiin kauan myöhemmin popkappaleeksi All in the Game. Kappale oli listaykkönen 1958 Tommy Edwardsin laulamana ja siitä on sittemmin tehty useita cover-versioita. Se on myös ainoa listaykkönen, jonka on säveltänyt nobelisti - Dawes sai Nobelin rauhanpalkinnon 1925.

Elbridge Gerry on saanut nimensä historiaan järjesteltyään Massachusettsin kuvernöörinä ollessaan vaalipiirejä uudelleen oman puolueensa edun mukaisesti. Gerrymandering tarkoittaa vaalipiirien rajojen muokkaamista vaaliteknisesti haluttuun tulokseen pääsemiseksi.

Varapresidentit ovat joskus painuneet pahasti unohduksiin. Esimerkiksi varhaista varapresidenttiä George M. Dallasia tuskin nykypäivänä enää muistettaisiin, ellei hänen mukaansa olisi nimetty Dallasin kaupunkia. Samanlainen mutta vähemmän hyvä syy on muistaa Charles W. Fairbanks, hänen mukaansa on nimetty Alaskan pääkaupunki. Yhtenä vähäpätöisimmistä varapresidenteistä pidettiin Chester A. Arthuria - mutta presidentti Garfield murhattiin ja Arthurista tuli yllätyspresidentti vain muutaman kuukauden varapresidenttiyden jälkeen. Tämän kauden päätyttyä edes hänen oma puolueensa ei asettanut häntä ehdokkaaksi jatkokaudelle. Ainoa varapresidentti, jota tässä kirjoituksessa ei ole vielä mainittu, on Schuyler Colfax. Hänen ainoa mainittava erikoisuutensa on se, että hän on toiminut sekä edustajainhuoneen puhemiehenä että varapresidenttinä - mutta niin on sittemmin myös John Nance Gardner.