Uusinta: Urheilukin on suhteellista

Lukijalle: Uusitaanpa tässä viiden vuoden takaa kirjoitus, johon olen useita kertoja senkin jälkeen linkannut. Olen monesti joutunut vääntämään rautalangasta, että eri urheilulajeissa menestyminen on eri juttu.
Esimerkiksi keihäänheitosta usein sanotaan, että eihän sitä harrasteta paljon muualla kuin Suomessa. Luokaamme katse viimevuotiseen maailmantilastoon. 50 parhaan joukossa on heittäjiä seuraavista maista: Saksa, Trinidad, Kenia, Suomi, Tsekki, Egypti, Kreikka, Latvia, Intia, Australia, Viro, Puola, Qatar, Japani, Ruotsi, Ukraina, Uusi-Seelanti, USA, Taiwan, Ghana, Uzbekistan, Kolumbia, Argentiina, Fidzi, Bosnia-Hertzegovina, Brasilia, Venäjä, Kuuba. Siis kaksikymmentäkahdeksan maata. Epäilen vahvasti että jos jalkapallotoimittajia pyydettäisiin listaamaan maailman viisikymmentä parasta futaria, listalle ei pääsisi noin monen maan edustajia. Jääkiekossa ei saataisi kahtakymmentäkahdeksaa maata kokoon vaikka listattaisiin viisituhatta parasta pelaajaa. Epäilen että yleisurheilun ulkopuolelta ei löydy yhtäkään vastaavaa lajia. Mainittakoon vielä että listassa näkyvät olevan edustettuina kaikki maanosat, jokainen vieläpä vähintään kolmen maan voimin. Ja tällä listalla on muuten neljä suomalaista:

Valmennettava kysyi tässä päivänä muutamana jotain siihen suuntaan, että mitä tasoa hänen suorituksensa vastaisivat jossain toisessa lajissa, vaikka jääkiekossa. Sanoin että hyvin monitahoinen kysymys. Tarkoittaako hän, jääkiekko esimerkkinä,
1) minkä tasoisen jääkiekkojoukkueen suorituksia hänen omat suorituksensa vastaavat menestykseltään (tähän olisi kaikkein helpointa vastata, katsotaan sijoitukset SM-kisoissa ja todeta, että liigatasoa)
2) äskeistä, mutta globaalissa mittakaavassa jolloin SM-tasolla sijoitus olisi heikompi, koska Suomessa pelataan jääkiekkoa maailman huipun tuntumassa (eli vaikkapa Suomen kolmanneksi paras lätkäjoukkue on maailmassa paljon korkeammalla kuin Suomen kolmanneksi paras kestävyysjuoksija)
3) kahta edellistä kohtaa, mutta huomioiden että jääkiekkoa harjoitetaan globaalisti paljon harvemmissa maissa kuin kestävyysjuoksua
4) huomioida vielä se, että näissäkin maissa on paljon populaatiota, jotka eivät ole koskaan pistäneet edes luistimia jalkaansa, kun taas käytännössä kaikki ovat potkineet jalkapalloa tai juosseet
5) mille tasolle käytetty taloudellinen panostus / palkkiot eli rahallinen plusmiinus -tilanne asettuisi jääkiekossa (tähänkin vastaaminen olisi suhteellisen helppoa)
6) mikä tahansa edellisistä kohdista huomioiden se korjauskerroin, että jääkiekko on joukkuelaji (tämä tarkoittaa sitä, että vaikka Suomen 200. paras jääkiekkoilija pelaa takuulla Suomen mestaruudesta jossain maan 14 parhaasta joukkueesta, kun taas 200. paras kestävyysjuoksija pääsee ehkä mitaleille piirinmestaruuskisoissa, mikäli sattuu olemaan jostain huonommasta piiristä)

Päätin ryhtyä kiistanalaiseen tai jopa mahdottomaan tehtävään ja vertailla eri lajeja kestävyysjuoksuun kohtien (4) ja (6) perusteella.

Eri urheilulajien potentiaalista harrastajapohjaa rajoittaa lähinnä kolme asiaa.
Ensinnäkin laji voi olla kaikissa maissa niin vähän tunnettu, että kovin moni ei ole sitä edes kokeillut. Esimerkiksi maahockey tai karate, joita kyllä harrastetaan käytännössä kaikkialla mutta vain harvassa maassa ne ovat suosittuja. Tällaiset lajit karsin välittömästi pois tutkimuksesta, koska niiden vertailu ei olisi sen paremmin mielekästä kuin hyödyllistäkään.
Toiseksi, ilmastolliset rajoitukset koskien lähinnä talvilajeja.
Kolmanneksi, kustannus- tai harjoittelumahdollisuudet, esimerkkeinä purjehdus (lienee arvokasta) ja alppihiihto (Kalle Palander lienee ainoa maailmanmestari, jonka lapsuuden kotipaikasta on ollut yli 100 km lähimpään korkeuseroltaan 500 m mäkeen).
Joukkuepeleissä kolmas rajoitus ei liene merkittävä, suurin osa väestöstä asuu riittävän lähellä asutuskeskusta.

Jotta tutkittavat lajit olisivat jollain lailla vertailukelpoisia, valitsin ne siten, että kyseessä ovat huomattavaa mediajulkisuutta nauttivat ammattilaislajit, kuten yleisurheilu huipputasollaan on. Lajeja on viisi, jokainen toisista poikkeava jollain oleellisella mittarilla.
a) Lajit, joita harjoitetaan globaalisti eikä niillä ole rajoittavia tekijöitä. Tässä kategoriassa yksilölajeja edustaa vertailukohtamme kestävyysjuoksu ja joukkuelajeja tietysti jalkapallo.
b) Lajit, joilla on toinen kahdesta rajoittavasta tekijästä (ilmasto tai kustannus/harjoittelumahdollisuudet). Joukkuelajeja edustaa jääkiekko ja yksilölajeja tennis. Yhtä hyvin tenniksen tilalla voisi olla maastohiihto, jossa rajoitus on ilmastollinen tenniksen harjoittelumahdollisuuksien sijaan, mutta koska joukkuelajiksi tuli valittua talvilaji, niin tasapainotetaan tällä.
c) Lajit, joilla on molemmat rajoittavat tekijät. Joukkuelajeissa riittävän suurta suosiota nauttivia lajeja ei tässä kategoriassa ole, joten vertailulajien määrä jää viiteen. Viisikon täydentää mäkihyppy.

Tarkastellaan lajien potentiaalisia kilpailijamääriä.
1) Jalkapalloa harjoitetaan koko maailmassa ja miltei kaikkialla se on suosituin urheilulaji. Ainoastaan Etelä- ja Kaakkois-Aasiassa sekä Pohjois-Amerikassa se on lähes täysin sivuraiteella. Tämä tarkoittaa karkeasti laskien sitä, että jalkapallon potentiaalinen harrastajamäärä on kuusi miljardia maailman väkiluvun ollessa seitsemän miljardia. Puhutaan kokonaisväkiluvusta yksinkertaisuuden vuoksi, vaikka käytännössä tarkastellaan vain urheiluikäisiä miehiä; suhdeluvut ovat kuitenkin samat.
2) Kestävyysjuoksun tilanne on suunnilleen sama. Globaalien arvokisojen palkintopallille on noussut urheilijoita kaikkialta muualta paitsi Etelä- ja Kaakkois-Aasiasta sekä Länsi-Afrikasta. Potentiaali on siis periaatteessa sama kuin jalkapallolla, mutta lasketaan kilpailumahdollisuuksien puutteen vuoksi puolet pois, saadaan kolme miljardia.
3) Jääkiekkoa harjoitetaan merkittävästi Suomessa, Ruotsissa, Tsekissä, Slovakiassa, Kanadassa, suurimmassa osassa Venäjää, osassa Yhdysvaltoja ja parinkymmenen muun maan osa-alueilla. Tämän alueen väkiluku yhteenlaskettuna on noin 300 miljoonaa.
4) Tenniksen potentiaalia on vaikein arvioida. Laji on globaali ja käytännössä kaikissa länsimaissa sitä olisi mahdollista kokeilla. Toisaalta kaikkialla maailmassa jokainen on potkaissut palloa ja juossut, samoin kuin talvisissa maissa jokainen on luistellut. Vastaavasti tennistä ei varmasti länsimaissakaan ole kokeillut kuin reilusti alle puolet väestöstä, heistäkin suuri osa vasta aikuisiällään eli liian myöhään huippu-urheilijaksi kehittymisen kannalta. Vastapainoksi joitakin huippunimiä on tullut myös kehitysmaista. Arvioidaan potentiaaliksi sama kuin jääkiekossa, noin 300 miljoonaa.
5) Mäkihyppy on potentiaaliltaan rajoittunut ensinnäkin ilmastollisista syistä, toiseksi siksi että vain harvoissa ilmastoltaan sopivissakin paikoissa on hyppyrimäki. Olen asunut elämäni aikana kolmessa kaupungissa ja kahdessa maalaiskunnassa eikä yhdessäkään niistä ole kilpailukelpoista hyppyrimäkeä sadan kilometrin säteellä. Itse asiassa en tunne ketään, joka olisi joskus edes kokeillut mäkihyppyä. Suomessa huippuhyppääjät tulevat lähinnä neljästä alle sadantuhannen asukkaan kaupungista, joiden niidenkin asukkaista vain aniharva on testannut lajia itse. Eli pelkkä väestöpohja on noin 10 % Suomen väkiluvusta ja siitäkin enintään 10 % on lajia kokeillut. Tekee siis noin viisikymmentätuhatta suomalaista. Kun huomioidaan, että mäkihyppyä harrastetaan ehkä parissakymmenessä maassa ja oletetaan väestöpotentiaali samanlaiseksi kaikissa, saadaan mäkihypyn potentiaaliksi noin miljoona.

Aloitetaan vertailun tekeminen määrittelemällä kestävyysjuoksijan taso. Maailmassa on kahdeksan kestävyysjuoksulajia, joita harjoitetaan niin runsaasti, että tulosvertailu on mahdollista. Kyseiset lajit ovat 800 m, 1500 m, 3000 m, 5000 m, 10 000 m, puolimaraton, maraton ja 3000 m esteet. Useimmat kestävyysjuoksijat harjoittavat näistä lajeista vähintään kahta, mutta oletetaan yksinkertaistuksen vuoksi, että tarkastellaan vain kyseisen urheilijan parasta lajia. Olkoon meillä neljä kuvitteellista kestävyysjuoksijaa.
A on parhaassa lajissaan maailmantilaston sijalla 3. Tämä kerrottuna kahdeksalla kestävyysjuoksulajilla tarkoittaa, että hän on maailman 24. paras kestävyysjuoksija, useaan lajiin osallistuvat urheilijat huomioiden noin 20. paras.
B on parhaassa lajissaan 30. Vastaavasti kahdeksalla kertoen ja päällekkäisyydet poistaen hän on maailman 200. paras.
C on sijalla 300 eli vastaavasti maailman 2000. paras.
D on sijalla 3000 eli maailman 20 000. paras.

Tasoltaan ja tienesteiltään juoksijat ovat kutakuinkin seuraavanlaiset:
A (20.) on potentiaalinen arvokisavoittaja ja todennäköisesti jo mitalisti. Hän kykenee, jos nyt ei muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta rikastumaan, niin ainakin vaurastumaan palkkioillaan. Tällä tasolla ei nykyään ole yhtään suomalaista.
Päivitys 11.2.2017: Ei nytkään yhtään suomalaista.
B (200.) kamppailee globaalien arvokisojen finaalipaikoista jääden useimmiten rannalle. Hän elättää itsensä urheilullaan, mutta länsimaalaiselle ei pesämunaa jää, afrikkalainen kykenee kyllä alemman peruslähtökohtansa ansiosta turvaamaan tulevaisuutensa. Tällä tasolla on suomalaisista vain Jukka Keskisalo, mutta Matti Räsänen, Jussi Utriainen, Janne Ukonmaanaho, Johanna Lehtinen ja Sandra Eriksson ovat hyvin lähellä. Käytännössä liikutaan Suomen mestarin tasolla tai vähän ylempänä.
Päivitys 11.2.2017: Tällä tasolla, jopa sen ylemmällä puoliskolla, on nykyään Sandra Eriksson. Lähellä ovat Camilla Richardsson sekä viime kaudella loukkaantumisista kärsineet Oona Kettunen, Alisa Vainio ja Johanna Peiponen. Yksikään suomalainen miesjuoksija ei viime vuonna ollut tällä tasolla, lähimmäs mutta ei kovin lähelle pääsi Arttu Vattulainen.
C (2000.) ei pääse arvokisoihin, paitsi jos on yhä juniorisarjoissa. Hän on käytännössä amatööri, saa joitakin pieniä palkkioita ja vähäistä valmennustukea. Elääkseen hänen on kuitenkin opiskeltava, työskenneltävä lähes kokopäivätoimisesti tai vanhempien on elätettävä. Tämän tason juoksijoita on Suomessa noin 20-30. Toisin sanoen liikutaan SM-mitalistin tasolla; lähes kaikki ovat sellaisen saavuttaneetkin. Vastapainoksi joissakin heikkotasoisemmissa lajeissa muutama tämän tason alapuolellakin oleva selviää SM-mitaleille.
D (20 000.) on täysin piirikunnallisen tason urheilija. Rahapalkkioita ja valmennustukea ei tule, joissakin hölkkäkisoissa saattaa saada palkinnoksi kattilan, kirjan tai lahjakortin. Suomessa on tämän luokan juoksijoita parisataa. Jotkut heistä pääsevät Kalevan Kisoihin, mutta eivät kaikki.

Tarkastellaan vertailukohdat järjestyksessä yksilöurheilut ensin ja suuremmasta potentiaalista pienempään.

Ensimmäisenä vertailuun tulee tennis. Tenniksen potentiaalinen harrastajamassa on kymmenesosa kestävyysjuoksusta. Tämä tarkoittaa sitä, että maailman n:nneksi paras tennispelaaja vastaa maailman 10n:nneksi parasta juoksijaa. Juoksijan sijoitus maailmanlistalla pitää siis jakaa kymmenellä, jotta saadaan vastaava tennissijoitus.
A (20.) olisi siis maailman 2. paras tennispelaaja. Hän olisi varmasti Grand Slam -voittaja ja tienaisi miljoonia. Suomessa ei koskaan ole ollut lähellekään tämän luokan pelaajaa.
B olisi maailman 20. paras. Hän olisi voittanut useita pienempiä turnauksia, Grand Slameissa olisi todennäköisesti selvinnyt ainakin kerran välieriin. Hän kykenisi peleillään vaurastumaan huomattavasti. Jarkko Nieminen on ainoa suomalainen, joka on koskaan yltänyt tälle tasolle.
C olisi maailman 200. paras. Hän kamppailisi arvoturnausten karsinnoissa ja elättäisi itsensä tienesteillään, mutta säästöön ei jäisi. Suomen tasolla hän olisi huippupelaaja.
D olisi maailman 2000. paras. Hän pelaisi satelliittiturnauksissa ja saisi pelkkiä suolarahoja. Suomessa hän olisi maan kärkipelaajia, mutta aivan maajoukkueeseen asti rahkeet eivät riittäisi.

Toisena tarkastellaan mäkihyppyä. Siinä pätee sama kuin tenniksessä; vaikka kilpaillaankin normaali-, suur- ja lentomäissä, käytännössä kyseessä on yksi ainoa laji. Koska mäkihypyn potentiaalinen harrastajamassa on vain kolmassadasosa kestävyysjuoksusta, on suhdeluku näiden välillä 300.
A olisi täysin ylivertainen mäkihyppääjä. Edes Matti Nykänen ei parhaimmillaan dominoinut lajia yhtä täydellisesti kuin A tekisi; raa'asti laskien hänen sijoituksensa olisi siis 20/300 eli noin 0,07:ksi paras mäkihyppääjä, mikäli ykkönen on paras. Tämä suhdeluku kertookin kaiken tarpeellisen.
B olisi maailman paras. Jonkinlaista kuvaa tilanteesta voi hakea Matti Nykäsestä ja Janne Ahosesta parhaina vuosinaan. Suhdeluku olisi 200/300, mikä kertoo että hän ei olisi normaali maailman ykkönen, vaan täysin kiistaton ykkönen.
C olisi maailman kymmenen parhaan joukossa. Hän olisi siis mahdollinen arvokisamitalisti, joka elättäisi itsensä urheilullaan. Suomessa hän olisi maan paras, ainakin tällä hetkellä ja milloin tahansa kolmen parhaan joukossa.
D olisi noin 70. paras mäkihyppääjä. Hän olisi käytännössä puoliammattilainen, joka kiertäisi maailmancupia sijoilla ynnä muut. Suomessa hän roikkuisi maajoukkueen mukana ja välillä sen ulkopuolella, päivän kunnon mukaan.

Seuraavaksi siirrytään joukkuelajeihin, ensimmäisenä jalkapallo. Laji on kiistatta maailman globaalein ja suosituin, potentiaaliltaan kaksinkertainen kestävyysjuoksuun nähden. Tämä tarkoittaa sitä, että kerroin siirryttäessä kestävyysjuoksusta jalkapalloon on kaksi. Tasoittavana tekijänä on sitten joukkue; yksi huippujoukkue koostuu noin 20 yksilöstä.
A olisi maailman 40. paras futari. Hän ei olisi mikään David Beckhamin tai Cristiano Ronaldon kaltainen kaikkien huulilla oleva mainosten sankari, mutta jokaisen tuntema. Kuitenkin tuon tason peluri mahtuisi minkä tahansa maa- tai seurajoukkueen avauskokoonpanoon. Hän olisi luultavasti voittanut ainakin yhden jalkapallon arvostetuimmista seura- tai maajoukkueturnauksista ja olisi monimiljonääri. Suomalaisia pelaajia ei tällä tasolla ole, Litmanen ja Hyypiä ovat joskus olleet.
B olisi maailman 400. paras. Hän ei pääsisi Barcelonan tai muutaman muun maailman parhaan seuran avaukseen. Kuitenkin hän pelaisi jossain maailman kovatasoisimmista (Englanti, Espanja, Italia, Saksa) liigoista tai jossakin niistä paristakymmenestä muun maailman huippuseuroista. Ansiotaso olisi milli-pari vuodessa. Tällä hetkellä yksikään suomalaisfutari ei ole tällä tasolla.
C olisi maailman 4000. paras. Edellä mainituissa maailman kovimmissa liigoissa (plus ne parikymmentä muuta seuraa) pelaa satakunta joukkuetta eli noin 2000 pelaajaa. Tämä tarkoittaa sitä, että C istuu näiden seurojen vaihtopenkillä, pelaa näiden maiden kakkosliigoissa tai jossain pienemmissä Euroopan, Amerikan tai Aasian pääsarjoissa. Hän tienaa todennäköisesti semmoista jalkaväenkenraalin palkkaa. Suomessa ei pelaa yhtäkään tämän luokan pelaajaa, Suomen maajoukkue sen sijaan koostuu C:n tasoisista ulkomailla leipänsä tienaavista pelureista.
D olisi maailman 40 000. paras. Tämä jaettuna kahdellakymmenellä kertoo sen, että D pelaa noin maailman 2000. parhaassa seurajoukkueessa. UEFA:n nykyisessä rankingissa Veikkausliiga on sijalla 30. Karkeasti voidaan todeta, että Euroopassa on parisenkymmentä liigaa selvästi Veikkausliigan yläpuolella ja toiset parikymmentä suunnilleen samalla tasolla. Euroopan ulkopuolella lukemat ovat suunnilleen samat. Lisäksi muutamissa maissa kakkosliigatkin ovat varmasti parempia, joissakin jopa kolmosliigat (joissa on jo yleensä useita lohkoja) samaa tasoa. Maailmassa on suunnilleen viitisenkymmentä liigaa, jotka ovat Veikkausliigaa selvästi parempia ja satakunta, jotka ovat suunnilleen samalla tasolla. Jos liigoissa on keskimäärin 20 joukkuetta, tarkoittaa se tuhatta selvästi Veikkausliigajoukkueita parempaa joukkuetta. Veikkausliigajoukkueet ovat noin tasolla 1000 - 3000 maailman seurarankingissa, mikä osuukin sopivasti juuri D:n tasolle. D olisi siis Veikkausliigan rivipelaaja, joka tienaisi elantonsa, mutta ei leipä leveä olisi.

Jääkiekossa potentiaali on kymmenesosan kestävyysjuoksusta, kuten tenniksessäkin. Ero tulee vain siitä, että jääkiekko on joukkuelaji - lasketaan yksinkertaisuuden vuoksi 20 pelaajaa per joukkue.
A olisi maailman 2. paras lätkäjätkä. Suomalaiselle ei tarvinne paljon selittää, mitä tämä tarkoittaa: NHL:n supertähti ja monimiljonääri.
B olisi maailman 20. paras. Ykköskentässä missä tahansa NHL-joukkueessa ja maajoukkueessakin ykköskentässä ehkä Kanadaa ja Venäjää lukuun ottamatta. Miljoonapalkka. Tällä hetkellä tällä tasolla on ehkä pari suomalaista.
C olisi maailman 200. paras. NHL:ssä on 30 joukkuetta, mikä tarkoittaa että hän olisi oman joukkueensa runkomiehiä, mutta ei todennäköisesti ykköskentällisessä. Tai sitten KHL:n supertähti. Taloudellisesti ei huolta huomisesta. Suomessa hän olisi varma maajoukkuemies jopa olympiaturnauksessa.
D olisi maailman 2000. paras. NHL olisi haave vain, mutta hän pelaisi noin maailman 100. parhaassa joukkueessa. NHL:n jälkeen seuraavaksi kovimmat sarjat ovat KHL, Tsekin, Ruotsin ja Suomen liigat yhdessä farmiliiga AHL:n kanssa. Tekee NHL mukaanlukien reilusti toistasataa joukkuetta. D pelaisi siis todennäköisesti SM-liigajoukkueen kolmoskentässä ja tienaisi elantonsa hyvällä palkalla. Suomessa tämän tason pelureita on parisataa.

Kun nämä viisi lajia laittaa todennäköisen arvokisamenestyksen ja vaihtoehtoisesti ansiotulojen mukaiseen järjestykseen eritasoisten urheilijoiden A-D mukaan, saadaan kutakuinkin seuraavat järjestykset:

Menestyksen mukaiset listat:
A-taso: mäkihyppy, tennis, yleisurheilu, jääkiekko, jalkapallo.
B-taso: mäkihyppy, tennis, jääkiekko, jalkapallo, yleisurheilu.
C-taso: jääkiekko, mäkihyppy, jalkapallo, tennis, yleisurheilu.
D-taso: jääkiekko, jalkapallo, mäkihyppy, tennis, yleisurheilu.

Ansioiden mukaiset listat:
A-taso: jääkiekko, tennis, jalkapallo, mäkihyppy, yleisurheilu.
B-taso: jääkiekko, jalkapallo, tennis, mäkihyppy, yleisurheilu.
C-taso: jääkiekko, jalkapallo, mäkihyppy, tennis, yleisurheilu.
D-taso: jääkiekko, jalkapallo, mäkihyppy, tennis, yleisurheilu.

Listoissa on havaittavissa neljä trendiä:
1) Aivan huipputasolla menestys yksilölajeissa on varmempaa kuin joukkuelajeissa, koska erinomainenkin pelaaja tarvitsee ympärilleen hyvän joukkueen.
2) Mitä alemmas tasolla mennään, sitä todennäköisempää on parempi menestys joukkuelajeissa. Yksilölajeissa kun pätee periaate winner takes it all.
3) Harrastajapotentiaaliltaan pienemmissä lajeissa on helpompaa menestyä ja yleensä myös ansaita.
4) Ansiotulolistoissa on samat trendit, mutta joukkue- ja yksilölajien keskinäinen muutossuunta on voimakkaampi.
Mikäli tarkastelussa olisi mukana lisäksi E-taso, nousisi jalkapallo jääkiekon ohi ainakin ansiotulolistalla globaaliutensa ansiosta.

Valmennettavan alkuperäiseen kysymykseen vastasin lonkalta ja päädyin suunnilleen samaan tulokseen kuin nyt nämä laskelmat tehtyäni. Hän totesi, että olisi ehkä menestyksen ja ainakin ansioiden puolesta pitänyt olla jääkiekkoilija. Sanoin että näin on. Kuten Plutarkhos väitti Julius Caesarin sanoneen eräästä kyläpahasesta: Olisin mieluummin ensimmäinen mies täällä kuin toinen Roomassa.
Näin valitsevat useimmat ihmiset. On paljon miellyttävämpää olla maailman paras lätinävemplaaja kuin samalla vaivalla tuhannenneksi paras squashinpelaaja. Kokonaan toinen asia on, jos haluaa mitata omat kykynsä jossain todella vaativassa ja kilpaillussa lajissa, kuten jalkapallossa tai kestävyysjuoksussa.
Globaalisuuden takia uusia lajeja syntyy koko ajan lisää; joskus sata vuotta sitten oli oikeasti kova juttu, jos oli pitäjän kovin hiihtäjä. Nykyisin ihmisten mielikuvissa sama saavutus ei ole mitään lätinävemplauksen maailman- tai edes Suomen mestaruuden rinnalla - vaikka totuus on toinen. Ennen oli hyvin vaikeaa mitata tasoaan muihin verrattuna ja siksi egotrippiin ja menestykseen riitti vähäisempi määrä lajeja. Erityisen vahvasti globaali kilpailu ja mediajulkisuus puree tulosvertailun mahdollistaviin lajeihin, kuten juuri yleisurheiluun. Jos minkä tahansa palloilun SM-liigassa pelaajien tason suhteessa maailman huippuihin näkisi samalla tavoin numeroina kuin Kalevan Kisoissa, yleisökato kävisi.

On toki huomattava, että maailman 20. parhaan ja 2000. parhaan jalkapalloilijan ero on huomattavasti pienempi kuin 20. parhaan ja 2000. parhaan kestävyysjuoksijan. Ero johtuu osaltaan lajien luonteesta - kestävyysjuoksussa onnen vaikutus tuloksiin lienee kaikista urheilulajeista minimaalisin. Eniten asiaan vaikuttaa kuitenkin ammattilaisuus. Missä tahansa lajissa ammattimainen harjoittelu tuottaa paremmat tulokset kaventaen huippujen ja alimman tason ammattilaisten eron. Jääkiekkoammattilaisia lienee maailmassa ehkä viitisentuhatta, tennisammattilaisia parituhatta, mäkihyppääjiä alle sata, kestävyysjuoksijoita tuhatkunta ja jalkapalloilijoita varmaan noin satatuhattta. Luultavasti maailman huiput lajissa kuin lajissa harjoittelevat yhtä kovaa ja kaikki ammattilaisetkin kovaa. Tämä vertailu vain paljastaa sen, että toisissa lajeissa ammattilaistasolle ja menestykseen on helpompi päästä kuin toisissa.

Maailman yleisurheilun taso 2016

Tämä kirjoitus on niitä pisimpään työn alla olleita. Alkuperäisen ajatuksen sain jo vuosi sitten, kun tein havainnon suomalaisen yleisurheilun tasosta: koko lajin satavuotisen historian ajan Suomi olisi ilmeisesti voittanut maaottelussa koska tahansa minkä tahansa asukasluvultaan itseään pienemmän eurooppalaismaan. Muualta maailmasta löytyi yksi poikkeus. Ainoastaan Jamaika olisi viime vuosina kyennyt Suomen voittamaan.
Ajattelin että tätähän pitää tutkia tarkemmin. Projekti kuitenkin siirtyi erinäisten kiireiden ja lähteenä toimivan Tilastopajan uudistusten takia. Kun paja oli sitten keväällä valmis, tuumasin että antaapa vielä olla ja katsotaan tämä olympiavuosi.

Tässä tutkimuksessa vertaillaan maailman eri maiden yleisurheilun tasoa laittamalla ne käymään keskenään ns. "tilastomaaotteluja". Suomi-Ruotsi -maaottelun lajit, joka maasta kolme parasta ja sama pistelasku. Sitten katsotaan kuka voittaa kenet.

Käytin samaa menetelmää kuin jokavuotisessa Kalevan Kisojen tasovertailussa. Olin alunperin ohjelmoinut systeemin vuonna 2011. Siinä tulokset syötetään tietokoneelle, joka laskee maaottelun tuloksen.

Valitsin etukäteen arvioiden maailman 75 parasta maata. Luultavasti poisjätettyjen joukossa on joitakin sellaisia, jotka voittaisivat muutamia joukkoon valituista heikoimmista maista, koska etukäteisarviot ovat vain arvioita. On kuitenkin aivan varmaa, että yhtäkään 50 parhaan joukkoon yltävää maata ei jäänyt pois. Valitsin näet etukäteen vain 70 maata, mutta päätin lopuksi ottaa vielä viisi muuta. Näistä viidestä paras nousi sijalle 58.

Jokaisesta maasta otettiin maaottelulajeissa kolme vuoden 2016 parhaan tuloksen tehnyttä urheilijaa. Etenkin heikommissa maissa ei kaikissa lajeissa kolmea löytynyt tilastoista. Tilastopajan listauksiin mahtuu lajista riippuen eri määrä urheilijoita, kuitenkin joka lajissa näitä on tuhansittain. Esimerkiksi satunnaisesti valitussa lajissa (800 m) miesten listalla on 4304 maailman parasta ja naisten listalla 3260 parasta. Mikäli maalla ei ollut kolmea urheilijaa listalla, oletettiin puuttuvien urheilijoiden tulokseksi kaikille yhtä hyvä tulos eli esimerkiksi naisten 800 metrille 2.20,00, millä ei listalle mahdu.

Sen jälkeen käytiin maaottelut maa maata vastaan yksi kerrallaan. (Tietokoneohjelma hoiti tämän.) Pisteet jaettiin lajeissa normaaliin tapaan eli 7-5-4-3-2-1. Mikäli lajissa oli saman tuloksen tehneitä, pisteet jaettiin tasan (esim. jos kolmas sija jaettiin kahden urheilijan kesken, molemmille 3,5 pistettä, jos se jaettiin kolmen urheilijan kesken, jokaiselle 3 pistettä). Näitä esiintyi etenkin silloin, kun heikommilla mailla ei ollut tilastotuloksia tarpeeksi, vaan kuten edellä mainittiin, oletettiin tällöin tyhjiksi jääneisiin kohtiin sama, heikkotasoinen tulos.

Maaotteluissa kävi suunnilleen kuten etukäteen osasi odottaakin. Joitakin yllätyksiä joukkoon toki mahtui. "Ristiinpelaamista" eli A voitti B:n, B voitti C:n ja C voitti A:n, esiintyi enemmän kuin vastaavassa Kalevankisavertailussa. Tämä on ymmärrettävää siksi, että eri maissa taso vaihtelee lajeittain. Yksi maa on hyvä kestävyysjuoksussa, toinen heittolajeissa jne. Sitten kun kaksi samassa laijryhmässä hyvää maata kohtaavat, ratkaisevat muiden lajien tasot, kun taas Kalevankisavertailussa lajiryhmien voimasuhteet ovat pysyneet keskimäärin samoina. Kolme 396 - 396 -tasapeliäkin nähtiin: Kroatia - Venezuela, Venezuela - Itävalta ja Romania - Etelä-Korea. Näistäkin näkee että ristiinpelaaminen oli varsin mahdollista, sillä lopullisessa sarjataulukossa keskenään tasatulokseen päätyneiden Kroatian ja Venezuelan välillä oli peräti kymmenen maata.

Ennen sarjataulukkoa käyn läpi Suomen maaottelut järjestyksessä ylivoimaisimmasta voitosta pahimpaan murskatappioon:
Suomi - Indonesia 555,5 - 236,5
Suomi - Thaimaa 553 - 239
Suomi - Bosnia-Hertzegovina 551 - 249
Suomi - Uzbekistan 545 - 247
Suomi - Islanti 543 - 249
Suomi - Saudi-Arabia 541 - 251
Vähemmän yllättävästi Saudi-Arabian joukkueeseen ei kuulunut yhtään naisurheilijaa - mutta hei, vähät siitä, onhan protestimarsseista päätellen suurin uhka tasa-arvolle Donald Trump eivätkä muslimimaat. Toisaalta ei tässä välissä malta olla huomauttamatta, että Trump on tehnyt kansanterveydelle paljon hyvää saamalla lihavat naiset liikkeelle.
Suomi - Malesia 535,5 - 256,5
Suomi - Taiwan 535 - 257
Taiwanilla oli lähes täysi joukkue, mutta tasokkaat urheilijat puuttuivat.
Suomi - Egypti 531 - 261
Suomi - Tunisia 531 - 261
Suomi - Moldova 529 - 263
Suomi - Serbia 525,5 - 266,5
Serbian huonous oli yksi suurimpia yllätyksiä.
Suomi - Argentiina 523 - 269
Suomi - Peru 518,5 - 273,5
Suomi - Itävalta 513 - 279
Yleisurheilu on Itävallassa aina ollut heikkotasoista. Maa on saanut olympialaisissa vain yhden kullan - naisten keihäässä 1948, jolloin Kaisa Parviainen otti hopeaa.
Suomi - Israel 513 - 279
Suomi - Dominikaaninen tasavalta 513 - 279
Jo kolmas ottelu samoilla lukemilla.
Suomi - Qatar 512 - 280
Ostomaajoukkue ei paljon auta - jos vain syntyperäiset qatarilaiset laskettaisiin, maa olisi luultavasti vertailun huonoin.
Suomi - Iran 511 - 281
Suomi - Chile 510 - 282
Suomi - Liettua 508 - 284
Suomi - Kroatia 505,5 - 286,5
Suomi - Bulgaria 504 - 288
Suomi - Kypros 502 - 290
Kyproksen otin lopuksi mukaan, mutta se pärjäsi yllättävän hyvin.
Suomi - Slovenia 501 - 291
Ex-Jugoslavian maista yksi pienimmistä on yleisurheilussa niistä paras Suomea vastaan, mutta kokonaistaulukossa häviää Kroatialle.
Suomi - Venezuela 497,5 - 294,5
Suomi - Ghana 496,5 - 295,5
Suomi - Slovakia 494,5 - 297,5
Suomi - Latvia 489,5 - 302,5
Baltian maiden keskinäinen järjestys on käänteinen asukaslukuun nähden.
Suomi - Kazakstan 485,5 - 306,5
Suomi - Tanska 483,5 - 308,5
Tanska on perinteisesti ollut yleisurheilussa heikko, mutta noussut kovasti viime vuosina.
Suomi - Etelä-Korea 482,5 - 309,5
Pohjois-Korean aioin ottaa listalle, mutta sieltä ei ollut miesten puolelta tuloksia muualta kuin maratonilta ja naisten puoleltakin vain muutamasta juoksulajista.
Suomi - Etiopia 475 - 317
Etiopia oli vertailun huonoimpia maita, mutta otti kuitenkin reilusti pisteitä ketä tahansa vastaan kovan juoksutasonsa ansiosta - miehissä ei maalla ollut ainuttakaan edustajaa kenttälajeissa ja naisissakin vain kaksi.
Suomi - Viro 473,5 - 318,5
Suomi - Bahama 472,5 - 319,5
Suomi - Algeria 472 - 320
Suomi - Trinidad ja Tobago 469,5 - 322,5
Suomi - Marokko 462 - 330
Suomi - Romania 454 - 338
Suomi - Sveitsi 446,5 - 345,5
Suomi - Unkari 441,5 - 350,5
Suomi - Nigeria 435,5 - 356,5
Lähes 200 miljoonan asukasluku ei vielä riitä Suomen kukistamiseen. Toisaalta yli 200-miljoonaista Pakistania ei viitsinyt ottaa koko vertailuun, koska maasta löytyi vain kolme naisen tekemää tulosta ja miesten joukkueessakin olisi ollut enemmän aukkoja kuin täytettyjä paikkoja. Pohjat veti silti miltei Nigerian kokoinen Bangladesh, josta olisi saanut joukkueeseen vain neljä miestä ja yhden naisen.
Suomi - Uusi-Seelanti 433 - 359
Suomi - Irlanti 428,5 - 363,5
Suomi - Turkki 424 - 368
Melkoinen osa Turkin joukkueesta ja vielä suurempi osa pistesaldosta koostui muista maista hankituista ostourheilijoista.
Suomi - Kolumbia 421,5 - 370,5
Kolumbian kova taso oli yksi suurimmista yllätyksistä, se oli Brasilian jälkeen maanosansa toiseksi paras maa selvällä marginaalilla.
Suomi - Portugali 421,5 - 370,5
Suomi - Kuuba 413,5 - 378,5
Kuuban taso on laskenut huippuajoista selvästi.
Suomi - Kreikka 412,5 - 379,5
Suomi - Kenia 409,5 - 382,5
Suomi - Meksiko 409 - 383
Suomi - Norja 405,5 - 386,5
Norja alkaa hengittää niskaan. Vuosi sitten tutkin muutaman maan kohdalla, miten ne olisivat Suomea vastaan pärjänneet ja tuolloin Norja hävisi 432 - 360.
Suomi - Valko-Venäjä 395,5 - 396,5
Ensimmäinen tappio, harmillisesti vain pisteellä.
Suomi - Belgia 393 - 399
Sarjataulukossa Suomi on kuitenkin Belgian edellä, koska Belgia häviää Kuuballe. Nämä kolme maata päätyvät tasapisteisiin ja ottelupisteitä on Suomella eniten.
Suomi - Intia 377,5 - 414,5
Intian kova taso oli suurimpia yllätyksiä. Ei huippuja, mutta tasaista suorittamista joka lajissa.
Suomi - Tsekki 371 - 421
Edes Kristiina Mäen joukkueenvaihto ei olisi pelastanut Suomea.
Suomi - Hollanti 366 - 426
Perinteisesti Hollanti on ollut Belgiaa huonompi, mutta on nostanut tasoaan.
Suomi - Jamaika 363 - 429
Jamaika on ainoa asukasluvultaan Suomea pienempi maa, jolle tulee tappio. Viime vuonna Jamaika oli yksi niistä maista, jotka tutkin tämän takia ja silloin lukemat olivat 358,5 - 433,5 eli ero on aavistuksen verran tasoittunut.
Suomi - Ruotsi 358,5 - 433,5
Maaottelun yhteispisteet olivat tänä vuonna 397 - 423 (pistesumma ei ole sama vertailun kanssa, koska tosimaaottelussa viestijuoksut olivat mukana), joten Suomi pärjäsi tositilanteessa paremmin kuin paperilla.
Suomi - Etelä-Afrikka 334,5 - 457,5
Suomi - Japani 326,5 - 465,5
Suomi - Italia 323,5 - 468,5
Suomi - Kanada 321,5 - 470,5
Suomi - Espanja 320,5 - 471,5
Espanja on nostanut viime vuosikymmeninä tasoaan rajusti, vielä 1980-luvulla maa oli yleisurheilussa täysin vastaantulija.
Suomi - Brasilia 313 - 479
Suomi - Australia 304,5 - 487,5
Suomi - Kiina 303 - 489
Kiinalla ei ole huippuja, mutta tasoa löytyy. Tämän huomaa siitä, että maa häviää sarjataulukossa Australialle, Brasilialle, Kanadalle ja Italialle, vaikka voittaakin Suomen niitä selvemmin lukemin.
Suomi - Ranska 302 - 490
Suomi - Ukraina 296 - 496
Suomi - Puola 291 - 501
Suomi - Iso-Britannia 277 - 515
Suomi - Venäjä 257 - 535
Mikähän olisi tilanne douppaamattomien ottelussa?
Suomi - Saksa 255 - 537
Suomi - USA 234 - 558
USA:n tasaisuus tekee siitä ylivertaisen.

Huvin vuoksi otin vertailuun mukaan myös Suomen kaikkien aikojen maajoukkueen. Eli samalla periaatteella kolme parasta joka lajiin kaikkien aikojen tilastosta. Lopputulos oli yllättävä. Suomen kaikkien aikojen maajoukkue pesee USA:ta lukuun ottamatta maailman jokaisen maan nykymaajoukkueen. Jopa selvästi, paitsi Ison-Britannian joka kaatuu vain 404,5 - 387,5. Saksaan eroa tulee lähes 70 pistettä, Venäjään melkein 80 pistettä ja muihin vielä enemmän. Ainoastaan USA:lle tulee siis tappio ja jopa selvästi, peräti 288 - 504. Tämä johtuu siitä, että niissä lajeissa, joissa Suomen kaikkien aikojen joukkue on nykyjoukkuetta selvästi parempi, USA:n taso on kova eli merkittävää pisteparannusta ei pääse syntymään. Suomen kaikkien aikojen maajoukkue olisi siis nykyhetken maailman toiseksi paras maajoukkue, mikä kertoo kovasta tasosta. Nykymaajoukkue yltää vertailussa sijalle 22, mikä on globaalissa lajissa omaa luokkaansa sekin. Vertailun vuoksi jalkapallossa Suomen miesten maajoukkue näkyy tällä hetkellä olevan sijalla 93 ja naisten (joka ei ole suhteessa miesten peliin läheskään yhtä arvostettu ja levinnyt kuin naisyleisurheilu suhteessa miesyleisurheiluun) sijalla 28. Kovasti hehkutettu miesten koripallomaajoukkue on muuten maailmanlistalla sijalla 32 eli selvästi yleisurheilua huonompi. Naismaajoukkuetta ei ole huolittu edes koko 77 maan listalle. Lentopallomaajoukkue näkyy olevan miehissä sijalla 17 ja naisissa 79.

Jos eri maiden kaikkien aikojen maajoukkueita vertaisi keskenään, Suomen sijoitus olisi luultavasti parempi kuin nykyhetken tilanne eli 22. sija. Tämän vertailun suorittaminen olisi kuitenkin teknisesti lähes mahdoton urakka, koska ainakaan toistaiseksi Tilastopajasta ei saa kaikkien aikojen listoja maittain. Sitä paitsi useimmissa lajeissa naisten kaikkien aikojen tilasto ei jostain syystä ulotu muutamaa sataa suoritusta pidemmälle, mikä tarkoittaa sitä että melko hyvilläkin yleisurheilumailla jotkin lajit jäisivät vaille kolmea edustajaa eikä vertailu olisi tilastollisesti täysin luotettava. Perstuntumalta sanoisin, että Suomen ohi ei nousisi yksikään nyt taakse jäävistä maista, kun taas Suomi ohittaisi käytännössä varmasti Intian, lähes varmasti Jamaikan, todennäköisesti Tsekin, Valko-Venäjän ja Hollannin, mahdollisesti Japanin. Todennäköinen sijoitus olisi 17. Ruotsin suheen tarkistin tilanteen sikäläisen liiton taulukoista. Suomi häviää 389,5 - 402,5.

Vielä ennen lopullista taulukkoa huomautus omasta leipälajista eli kestävyysjuoksuista. Yleisesti ottaen Suomen tasoa pidetään surkeana. Tällä hetkellä tilanne onkin miesten puolella huonompi kuin vuosiin, koska esimerkiksi Keskisalo ja Sandells lopettivat uransa. Naisissa taas Kettunen ja Vainio olivat koko viime kauden telakalla eikä Sandra Erikssonkaan aivan terävimmillään. Mutta suhteutetaanpa ratakestävyysmatkoja (800 m ja siitä ylöspäin) Suomen oikeaan verrokkiryhmään eli muihin eurooppalaisiin maihin. Kestävyysjuoksumaaottelussa Suomi voittaa itseään suuremmista Euroopan maista seuraavat: Itävalta, Valko-Venäjä, Bulgaria, Tanska, Kreikka, Unkari, Romania, Serbia ja Sveitsi. Itseään pienemmistä Suomi häviää Irlannille ja Norjalle. Eli Suomi voittaa yhdeksän itseään suurempaa, mutta häviää kahdelle itseään pienemmälle. Sanoisin että eurooppalaisessa vertailussa suomalainen kestävyysjuoksu on vähintäänkin hyvällä tasolla, kun pitää suhteellisuudentajun mukana.

Mutta sitten lopullinen sarjataulukko. Maan lyhenteen jälkeen sen saavuttama voittojen määrä yhteensä 74 ottelussa ja ottelujen yhteenlaskettu piste-ero, joka on toiminut tasatilanteessa erottelijana.

1 USA 74 24661
Huvittavaa kyllä, USA:lta ottaa eniten pisteitä vasta sijalle 33 päätyvä Kenia. Tämä johtuu siitä, että USA on kaikissa lajeissa tasaisen vahva, mutta kestävyysjuoksuissa häviää selvästi Kenialle. Kenia saa USA:lta 313 pistettä, kun toiseksi eniten ottaa Saksa eli 279,5. Kokonaisvertailussa toiseksi tuleva Iso-Britannia saa 263,5. Väliin kiilaa samasta syystä kuin Kenia 272 pisteellä Etiopia, joka jää kokonaisvertailussa sijalle 72.
2 GBR 73 19025
Britit voittavat pronssimitalisti Saksan 425 - 367.
3 GER 72 18867
Saksa voittaa Venäjän niukasti 402 - 390.
4 RUS 71 17755
5 FRA 70 15886
6 POL 68 15439
Puola yllättää kovalla tasollaan.
7 AUS 68 14799
8 UKR 67 14470
9 CAN 67 13495
Kanada voittaa Puolan, mutta häviää Australialle ja Ukrainalle.
10 ITA 64 13701
11 BRA 63 13098
12 CHN 63 12995
13 ESP 63 12942
14 RSA 61 12532
15 JPN 60 12363
16 JAM 59 7234
17 SWE 58 8749
18 NED 57 8477
19 BLR 56 7351
Jos Valko-Venäjältä karsisi epäilyttävät heitot ja heittäjät pois, sijoitus putoaisi muutaman pykälän.
20 IND 55 7189
21 CZE 54 7549
Tsekki - Slovakia 499,5 - 292,5.
22 FIN 52 6198
23 BEL 52 5661
24 CUB 52 4761
25 GRE 50 5146
26 TUR 49 4636
Turkki saavuttaa pisteensä suurelta osin ostourheilijoilla.
27 MEX 48 4559
28 NOR 47 4424
29 COL 46 3168
30 HUN 44 3012
31 POR 44 2628
32 NGR 43 1085
33 KEN 43 919
Kenia on juoksuissa ylivertainen, mutta se ei riitä kompensoimaan kenttälajien puutteita.
34 NZL 40 1041
35 SUI 40 249
36 IRL 39 -341
37 ROM 38,5 403
38 KOR 38,5 -540
39 EST 36 -2041
Viro voittaa sekä Latvian että Liettuan.
40 MAR 34 -3350
41 DEN 34 -3563
42 LAT 32 -4859
43 ALG 30 -5120
44 CRO 29,5 -5220
45 LTU 29 -6435
46 KAZ 28 -5905
47 CHI 28 -6204
Chile voittaa Argentiinan 409 - 383.
48 SVK 28 -6230
49 SLO 27 -5833
50 ARG 27 -6523
51 AUT 23,5 -7298
52 TTO 23 -5023
53 TPE 22 -8382
54 VEN 21 -6995
55 BUL 21 -7427
56 SRB 20 -8400
57 ISR 18 -8199
58 CYP 17 -8540
59 BAH 16 -6748
60 DOM 15 -8793
61 GHA 14 -8855
62 PER 12 -10774
63 INA 12 -12598
64 EGY 11 -10415
65 IRI 11 -10575
66 THA 10 -13459
67 TUN 9 -11808
68 MAS 7 -13637
69 UZB 6 -12883
70 ISL 5 -14169
Islanti voittaa kaikki heikompansa, mm. Etiopia kaatuu 420,5 - 371,5.
71 MDA 4 -13786
72 ETH 3 -9514
Etiopia kerää reilusti pisteitä kestävyysjuoksuista, mikä näkyy piste-erossa. Se päihittää siinä kymmenen sarjataulukossa ylempänä olevaa.
73 BIH 2 -16808
74 KSA 1 -15308
75 QAT 0 -13909
Pahnanpohjimmaiset Saudi-Arabia ja Qatar eivät kumpikaan saaneet ainuttakaan naisurheilijaa listoille. Vaikka miehissä jonkin verran lajivoittoja tulikin, se ei riittänyt kompensoimaan tasa-arvovammaa.

Uusinta: Lintu vai kala?

Lukijalle: Tässä vaihteeksi epäpoliittinen uusinta kuuden vuoden takaa. Eläinlajien monimuotoisuus on jotain todella hämmentävää:

Akvaarioissa pidetään tavallisten miljoona- ja kultakalojen lisäksi satoja muitakin lajeja, joista joillakin on hyvin erikoisia ominaisuuksia. Tässä erikoinen tusina.

12. Perhoskala
Yksi harvoista afrikkalaisista akvaariokaloista, jos Malawi- tai Tanganjikajärven kirjoahvenia ei lasketa - nehän koskettavat vain näiden emäksisten järvien faunaan hurahtaneita harrastajia. Pinnassa viihtyvillä kaloilla on erikoinen ominaisuus: ne osaavat lentää. Tosin vain lyhyitä matkoja paetessaan saalistajia tai pyydystäessään hyönteisiä, mutta kuitenkin. Lento on enimmäkseen liitoa, mutta kala räpyttelee rintaeviään lisäten näin lennon pituutta. Varmin tapa hankkiutua eroon perhoskaloistaan on jättää akvaario vähäksi aikaa vartioimatta ilman päällyslaseja.

11. Helmirihmakala
Kala edustaa tässä rihmakalojen heimoa, jonka lajeista useimmilla on erikoinen lisääntymistapa. Kutuajan lähestyessä koiras rakentaa kuplapesän omasta syljestään. Otus puhaltelee suustaan pari milliä halkaisijaltaan olevia kuplia, joista se kokoaa noin 10 x 10 cm kokoisen, paksuimmalta kohdaltaan parisenttisen pesän. Touhu näyttää sellaiselta, että suuta kuivaa. Tänä aikana keskikohdaltaan kaksinkertaiseksi paisunut, mätiä täynnä oleva naaras kyhjöttää akvaarion nurkassa odottamassa. Pesän valmistuttua koiras käy tökkimässä kuonollaan vastahakoista teeskentelevää naarasta tyyliin an ny, mä tiedän että sulla on. Naaras ei ole kovin innostunut ja sen ymmärtää. Yrittäkääpä itse puhaltaa sänky täyteen sylkikuplia ja ruvetkaa sitten vonkaamaan vaimolta. Lopulta sitten lohkeaa ja kudun jälkeen koiras kerää mätimunat pesään, jossa ne aikanaan kuoriutuvat. Koiras jää yksinhuoltajaksi, pitää huolta mädistä ja puhaltelee sittemmin pakoon yrittävät poikaset takaisin pesään, jonka läheisyydessä ne pysyttelevät joitakin päiviä kuoriuduttuaan.

10. Piikkisilmä
Vajaa kymmensenttinen pohjakala näyttää enemmän madolta kuin madot itse. Vasta tarkemmin katsoen huomaa evät, jotka muuten tummassa ruumiissa ovat täysin läpinäkyvät. Kaakkoisaasialaiseen sukuun kuuluu 25 suuresti toisiaan muistuttavaa lajia, joista edellä mainittu on akvaarioissa yleisin. Aikoinaan piikkisilmän viljelyä akvaariossa pidettiin mahdottomana, vaikka joitakin satunnaisia tapauksia oli havaittu. Itä-Euroopassa kutuhalut hoidettiin hormoniruiskein, mutta nykyään tiedetään periaatteessa rehellisetkin konstit. Kömpelön näköisen kalan luulisi olevan helppo haaviin napattava akvaariota vaihdettaessa, mutta kaikista akvaariokaloista se on varmaan vaikein pyydystettävä. Vaistoaa vaaran ja katoaa näkymättömiin. Pystyy piiloutumaan puolikkaan piikkisilmän kokoisiin koloihin. Kun sen ajaa liikkeelle, on niin nopea että sijaitsee kahdessa paikassa yhtä aikaa.

9. Isopurjepleko
Edustaa heimonsa kenties yleisimpänä akvaariokalana kaikkia imumonneja. Imumonnit ovat erikoistuneet syömään levää ja ovat siksi suosittuja akvaristien keskuudessa. Hämmästyttävintä heimossa on sen lajirunsaus. Eteläamerikkalaisen heimon kaikki lajit ovat elinympäristövaatimuksiltaan suunnilleen samanlaisia, joten luulisi että yksi ainoa laji riittäisi. Eikö mitä, imumonneja tunnetaan noin 700 eri lajia ja koko ajan löytyy lisää. Ei riitä järki käsittämään, miksi sivujoki X:ssä elää yksi monnilaji ja toiselta puolelta pääuomaa erkanevassa muuten samanlaisessa sivujoki Y:ssä eri monnilaji. Lajeja on niin paljon, että taksonomia on pelkkää sekamelskaa, jossa suuri osa monneista on yhä nimeämättä. Useimmat tunnetaan väliaikaisesti saksalaisen DATZ-akvaariolehden lanseeraamalla L-numerolla. Jotkut imumonneista ovat vain muutaman sentin mittaisia, suurimmat lähes metrin, mutta valtaosa on pituudeltaan noin 10-30 cm. Isopurjepleko kasvaa luonnossa 60-senttiseksi, mutta jää normaalisti akvaariossa selvästi pienemmäksi tilanpuutteen takia. Siitä huolimatta moni akvaristi hermostuu liian suureksi kasvavaan monniinsa, joka suurena paskoo valtavat määrät huonontaen vedenlaatua. Monnilla onkin hauska tapa ulostaa, sen ohut pökäle saattaa ennen irtoamistaan kasvaa jopa kalaa itseään pidemmäksi. Särkänniemen yleisöakvaario on hukkua (anteeksi sananvalinta) ihmisiin, jotka tarjoavat liian suureksi kasvanutta isopurjeplekoaan sinne ilmaiseksi.

8. Konnamonni
Englanniksi walking catfish eli kävelevä monni. Kun elinympäristö käy ahtaaksi tai ravinto loppuu, konnamonni kömpii ylös vedestä ja vaeltaa parhaimmillaan jopa satoja metrejä seuraavaan lammikkoon. Tästä onkin syntynyt melkoinen riesa USA:n etelävaltioissa, jossa vieraslaji on aiheuttanut tuhoja alkuperäislajiston keskuudessa. Vastuuttomat omistajat ovat joko pitäneet konnamonneja puutarhalammikoissa tai vapauttaneet ne suoraan luontoon. Toisaalta pitää ihmetellä, miksi koko otus saavutti suosiota akvaariokalana. Ulkonäöltään se muistuttaa Hjallis Harkimon ja Friedrich Nietschen risteytystä, tonkii akvaariosta kasvit irti sekä pohjan sekaisin niin että vesi sumenee ja ruokatapoihin kuuluu syödä akvaariosta kaikki sitä itseään pienemmät kalat ja osa suuremmistakin.

7. Aasianmutakala
Tunnetaan vanhan liiton miesten keskuudessa paremmin virheellisellä nimellään kiinanmonni, mikä kertoo esiintymisalueen oikein ja sukulaisuuden väärin. Kotiseudullaan otusta käytetään paitsi ruokana, myös sääennustajana - englanninkielinen nimi on weather loach. Väitetään, että matalapaineen lähestyessä kala muuttuu "hermostuneemmaksi", liikkuen normaalin pohjalla lojumisensa sijaan enemmän pinta- ja keskikerroksessa. Suomen oloissa tämä näyttää toimivan kesäaikaan luotettavasti, talvella ei niinkään. Aasianmutakala on hyvin kestävä, sietää epäpuhtauksia ja suuriakin lämpötilanvaihteluja. Se myös elää vanhaksi, jopa 20-vuotiaaksi hyvällä onnella. Akvaario-oloissa yleisin kuolinsyy onkin uteliaisuus eli pienen kolon löytäminen päällyslasista. Edes tällöin aasianmutakala ei välttämättä menehdy, koska se kykenee suolihengittämään ilmaa ja kuolee vasta kuivumiseen.

6. Lasimonni
Kala on kuin pikkuhousujen kangas: niin ohut, että läpi näkyy. Lasimonniparvea on hauska katsella, kun tausta erottuu ongelmitta. Vain hieman vedestä poikkeava taitekerroin paljastaa monnin ruumiin rajat, tosin silmä, kallo, selkäruoto ja sisäelimet luonnollisesti näkyvät. Erikoinen piirre on se, että kuoltuaan monni muuttuu maidonvalkeaksi.

5. Selkäuimarimonni
Kun kala kääntyy selälleen, se on yleensä varma merkki piakkoin seuraavista WC-pyttyhautajaisista. Tämä Afrikassa elävä monnilaji on poikkeus. Se viettää suurimman osan aikaansa kivenkolossa möllöttäen vatsa ylöspäin. Liikkeelle lähtiessään se yleensä rapsuttelee juurakoiden ja kasvien alapintoja edelleen selällään uiden. Uskotaankin, että otuksen erikoinen asento on kehittynyt juuri tästä syystä. Evoluutio on hoitanut asian vieläpä siten, että monnin vatsa on selkää tummempi eli juuri päinvastoin kuin muilla kalalajeilla. Tiedossa ei ole, kelluisiko monni kuoltuaan selkä ylöspäin - se näet on monnien tapaan raskasluinen otus ja vajoaa pohjaan satunnaiseen asentoon.

4. Ampujakala
Hyönteiset ovat kalojen suurta herkkua. Ongelma asiassa on se, että melkoinen osa hyönteisistä lentää ilmassa. Perinteinen ja hyväksi koettu ratkaisu on loikata vedenpinnan yläpuolelle ja napata niin monta kuin ehtii. Ampujakala on kehittänyt paremman strategian. Otus sylkee kuin laama, paitsi tarkemmin. Kala nousee aivan veden pintaan, työntää suunsa ulos ja sylkee vesisuihkun, joka osuu millintarkasti jopa kolmen metrin päähän. Ei mikään turha suoritus, etenkin kun kalan silmät ovat vedenpinnan alapuolella, jolloin sen on tähtäyksessään huomioitava Snellin taittumislaki. Eräässä saksalaisessa yleisöakvaariossa ampujakalat ruokitaan lätkäisemällä kimpale jauhelihaa seinään vedenpinnan yläpuolella, josta kalat ruiskuttelevat sen alas pupellettavaksi ja yleisöllä on hauskaa.

3. Roiskuttajatetra
Ongelma: Pitää lisääntyä.
Ratkaisu: Kutu ja mätimunat.
Ongelma: Muut kalat syövät suurimman osan mätiä, joka onkin suurta herkkua.
Ratkaisu: Lisäännytään paikassa, johon muut kalat eivät pääse. Eli poissa vedestä.
Ongelma: Olemme kaloja. Emme selviä kuivalla maalla.
Ratkaisu: Hypätään kasvin lehdelle vedenpinnan yläpuolelle, naidaan siellä ja jätetään mätimunat lehdelle.
Ongelma: Mätimunat kuivuvat.
Ratkaisu: Koiras jää päivystämään ja roiskii pyrstöllään vettä munien päälle siihen asti, kunnes poikaset kuoriutuvat ja putoavat veteen.

2. Sokkotetra
Evolutiivisessa mielessä vastikään kehittynyt meksikontetrasta. Elänyt vuosituhansia pimeissä luolissa, jolloin evoluutio on suosinut tapauksia, jotka ovat käyttäneet vähemmän energiaa silmän kehitykseen ja vähitellen surkastuttanut silmät pois kokonaan. Mielenkiintoinen yksityiskohta on, että varsinaisella meksikontetralla on myös sokea alalaji, joka niin ikään elää luolassa, mutta pystyy yhä lisääntymään päälajin kanssa eli evoluutio ei ole edennyt yhtä pitkälle kuin varsinaisella sokkotetralla. Erinomainen esimerkki siitä, että jos Yläkerran Pomo loi kaiken kerralla, niin kyllä hän näki pirusti vaivaa saadakseen meidät uskomaan evoluutioon.

1. Nelisilmäkala
Itse asiassa silmiä on vain kaksi. Tosin molemmissa silmissä on keskellä kudosjuova, jonka molemmin puolin on iiris. Iiriksiä on siis neljä, mutta silmiä vain kaksi. Kala ui siten, että silmien ylempi osa on vedenpinnan yläpuolella tarkkailemassa mahdollisia saalishyönteisiä. Eikä silmän rakenne ole edes kalan omituisin piirre. Sen lisääntymiselimet ovat näet toispuoliset, puolella kaloista ne ovat vasemmalla ja puolella oikealla. Tämän seurauksena oikeanpuoleinen uros voi paritella ainoastaan vasemmanpuoleisen naaraan kanssa ja päinvastoin. Kuvitelkaapa että ihmisillä olisi samanlainen systeemi: "Hei, minä olen Jorma. Vaikutat viehättävältä naiselta, mutta ennen kuin tutustutaan tarkemmin, niin kerron että jormani on oikeanpuoleinen." "No voi hitto, minäkin olen oikeanpuoleinen. Ja me kun olisimme olleet täydellinen pari."

Tätäkään sinulle ei kerrottu rippikoulussa

Kirjoitin vuosia sitten kansantajuisen version Ensimmäisestä Mooseksen kirjasta. Voisinpa nimetä sen Kitukasmukseksi. Tuolloin sain idean siitä, kun underground-sarjakuvalegenda Robert Crumb piirsi Genesiksen. Päätin silloin kirjoituksen toteamalla, että jatkoa seuraa. Vuotta myöhemmin joku kysyi kommenteissa, milloin sitä jatkoa sitten on luvassa. Vastasin että ennen Jeesuksen toista tulemista.
No, tuota nasaretilaista ei ole vielä näkynyt mutta varmuuden vuoksi ajattelin että antaa sitten mennä. Osin odottelin sitä, tekisikö Crumb eepokseensa jatkoa, mutta eipä hänkään näytä saavan toista tulemista aikaiseksi sen paremmin kuin Jeesuskaan. Niinpä joudun tyytymään jatkoon yksin, ilman Crumbin mainiota piirrosjälkeä apuna.
Tässä Kitukasmuksen toisessa osassa käydään läpi Toinen Mooseksen kirja. Jos ensimmäinen on täynnä menestystrillerin aineksia eli petosta, väkivaltaa ja seksiä, niin ei toinenkaan paljon jälkeen jää:

Toinen Mooseksen kirja eli Exodus alkaa tilanteesta, jossa Jaakob loppujen yhdentoista poikansa kanssa saapuu Egyptiin, jossa Joosef oli jo. Israelilaiset lisääntyivät kuin kanit ja kohta faarao hermostui mamujen täyttäessä maan. Hän varsin aiheellisesti pelkäsi, että sotatilanteessa tämä viides kolonna olisi vihollisen puolella. Niinpä hän yritti näännyttää heidät pakkotyöllä, mutta turhaan. Siksi hän käski heprealaisten kätilöiden tappaa kaikki vastasyntyneet poikalapset, mutta jättää tytöt eloon. Eiväthän nämä totelleet työnantajaansa, joten faarao käski heittää kaikki poikalapset Niiliin.

Faaraon tytär löysi yhden Niiliin heitetyistä pojista elossa, pelasti tämän ja antoi nimeksi Mooses. Kasvaessaan Mooses tuli tietoiseksi syntyperästään ja aukoi päätään faaraolle. Faarao päätti tapattaa Mooseksen, mutta tämä onnistui pelastautumaan saatuaan turvapaikan tulevan appiukkonsa luota. Paimenessa ollessaan hän sitten näki palavan pensaan ja loogisesti päätteli kyseessä olevan Jahven. Hän kuuli pensaan puhuvan itselleen ja käskevän viedä juutalaiset pois Egyptistä. Toki toinen mahdollinen selitys oli se, että hän kylmästi laskelmoiden sepitti tarinan palavasta pensaasta ja sen juttelusta omasta päästään. Tämä ei kuitenkaan kuulosta uskottavalta. Vai uskoisiko arvoisa lukija tyyppiä, joka tulee selittämään palavan pensaan puhuneen hänelle? Ei, juttu olisi liian epäuskottava. Jopa Mooses epäili tätä ja urputti puskalle, että ei onnaa. Tällöin Jahve antoi takuun siitä, että hän hanskaa hommat tekemällä riittävän määrän ihmeitä. Malliksi hän esitti pari taikatemppua, jotka saavat epäilemään David Copperfieldin olleen konsultoimassa Jahvea. No, juutalainen hänkin.

Nähtyään silmänkääntötemput Mooses vielä epäili, että ei kansa kuuntele hänenlaistaan änkyttäjää. Myöhemmin samaan vetosi myös Paavo Lipponen, mutta yhtä turhaan. Tosin jälkikäteen katsoen Mooseksen tulokset kansan johtamisessa olivat paremmat. Mutta toisaalta, hänellä oli Jahve takapiruna ja kyllä Jahve nyt sentään SDP:n voittaa. Jahve ilmoitti Moosekselle, että jos hän antaa viran, niin antaa hän järjenkin. Viime aikoina Jahve on selvästi tinkinyt tästä periaatteesta, ainakin mitä tulee Suomen pääministereihin.

Paimenesta palattuaan Mooses lähti veljensä Aaronin kanssa faaraon juttusille saatuaan sitä ennen temppuun luvan israelilaisten vanhimmilta. Ilmeisesti he tuumasivat, että antaa hullujen yrittää, ei tässä ole mitään hävittävää.

Faaraon vastaanotolla veljekset pyysivät faaraolta pekkasvapaita, mutta faarao tykkäsi kyttyrää yksipuolisesta työehtosopimuksen rikkomisesta ja kovensi israelilaisten työtaakkaa entisestään. Mooses valitti asiasta korkeammalle taholle eli Jahvelle. Tämä vastasi, että odotapa vaan ja käski Mooseksen uudestaan faaraon puheille. Tällä kertaa kovemmin panoksin eli ei pelkkää vapaata, vaan täysi irtisanoutuminen ja lähtö pois maasta. Jahve käski heittää sauvat faaraon eteen, jolloin ne muuttuisivat käärmeiksi. Näin tapahtuikin. Mutta faarao katsoi pelin ja kutsui omat oppineensa, jotka toistivat tempun. Jahve käski uusintayritykseen paremman tempun kanssa. Tällä kertaa Mooses muutti Niilin veden vereksi niin että kalat kuolivat ja virta alkoi haista.Taas faaraon omat poppamiehet toistivat tempun. Olisi kyllä mielenkiintoista tietää miten, sillä virtahan oli jo saastunut. Siihen aikaan ei ilmeisesti tunnettu paskalakia. Ja oliko faaraolta nyt järkevä temppu noin muutenkaan sotkea ainoa makean veden lähde koko Saharassa?

Raavittuaan päätään seitsemän päivää Jahve kehitteli pirullisemman juonen. Veden pilaaminen oli vasta ensimmäinen vitsauksista. Seuraavaksi Mooseksen piti vitsaus kerrallaan kiusata faaraota ja kiristää etuisuuksia.

Toisena vitsauksena Aaron kutsui sammakot, jotka valtasivatkin maan samaan tapaan kuin agakonnat Australian. Vaan kotijoukkue eli faaraon noidat tekivät taas samoin, joten faarao ei ollut vaikuttunut.

Kolmanneksi Aaron hakkasi sauvallaan maata, jolloin syöpäläiset valtasivat koko Egyptin. Tällä kertaa paikalliset noidat epäonnistuivat tempussa ja alkoivat vähän vihjailla faaraolle, että kantsisko luovuttaa vielä kun kutakuinkin hyvän sään aikana ehtii. Mutta eihän tämä kuunnellut.

Neljänneksi Mooses kävi vielä uhittelemassa faaraolle, että jos et päästä meitä, niin kohta tulevat paarmat. Näin kävikin. Tällä kertaa faarao pyrki neuvotteluratkaisuun ja päästi israelilaiset autiomaahan uhraamaan jumalalleen sillä ehdolla, että Mooses kutsuu hyvin koulutetut paarmansa pois. Osapuolet pääsivät välirauhaan, juutalaiset kävivät uhraamassa ja paarmat katosivat.

Viidenneksi, koska faarao ei vieläkään päästänyt israelilaisia lähtemään, Mooses järjesti paikalle karjaruton. Ilmeisesti hän oli kuitenkin rokottanut israelilaisten eläimet, koska näihin rutto ei iskenyt. Tämäkään ei vaikuttanut faaraoon. Lieneekö ollut vegaani?

Kuudenneksi Mooses ja Aaron paiskasivat nokea ilmaan faaraon edessä, jolloin se levisi ympäri Egyptin aiheuttaen paiseita sekä ihmisissä eittä karjassa (eikö karja kuollutkaan ruttoon?). Tällä kertaa Egyptin noidat löivät hanskat tiskiin eivätkä edes yrittäneet, koska saivat itsekin paiseita.

Seitsemänneksi, koska faarao ei vieläkään taipunut - oliko mahdollisesti itse säästynyt paiseilta - Jahve antoi sataa rakeita, mikä oli niillä leveysasteilla ennenkuulumatonta. Vähemmän yllättäen raesade ei tuhonnut israelilaisten peltoja, mutta egyptiläisten pellava- ja ohrapellot kyllä. Vehnä säästyi, koska se oli vasta oraalla.

Kahdeksantena Jahve päätti lähettää heinäsirkat. Tämän uhkauksen jälkeen alkoivat jo faaraon hovimiehet napista pomolleen. Faarao pyrki taas kompromissiin, mutta turhaan. Heinäsirkat ilmestyivät taivaalle ja söivät sen, mitä rakeilta oli säästynyt. Faaraolla oli ilmeisesti muonavarasto, koska tämäkään ei riittänyt.

Yhdeksänneksi Mooses ojensi kätensä taivasta kohti, jota seurasi kolmen päivän pimeys. Paitsi tietysti israelilaisten asuinsijoille. Tämän jälkeen faarao oli valmis taipumaan siihen, että kaikki israelilaiset saavat mennä, kunhan jättäisivät karjansa. Mooses sanoi että ei muuten käy ja ilmoitti neuvotteluyhteyden katkenneen lopullisesti.

Viimeisenä vitsauksena Jahve päätti tappaa kaikki Egyptin esikoiset, myös karjalta. Näin myös tapahtui. Nyt faarao taipui. Hän kutsui veljekset luokseen ja käski näiden suksia vittuun Egyptistä kaikkine kamoineen. Lähtö oli niin kiireinen, että taikinakin piti ottaa hapantumattomana mukaan. Matkaan ehdittiin kyllä ottaa kaikki egyptiläisten rikkaudet, jotka nämä auliisti antoivat mukaan päästäkseen eroon vitsauksista.

Niinpä israelilaisilla alkoi korpivaellus. Klassinen tietokilpailukysymys on, kuinka kauan Mooses johti joukkojaan kohti luvattua maata. Väärä vastaus on, että neljäkymmentä vuotta. Oikea vastaus on yhden vuoden, kaksi kuukautta ja seitsemän päivää. Koko loppuajan hän oli yhtä pahasti eksyksissä kuin kaikki muutkin. Virallinen selitys pidemmälle reitille oli se, että piti kulkea pidempää tietä ettei kansa tulisi katumapäälle ja kääntyisi takaisin. Kun karttaa vilkaisee, niin tosi uskottavaa että Egyptistä Israeliin kestäisi neljäkymmentä vuotta, vaikka kuinka mutkittelisi. Kyllä porukka oli eksyksissä kuin Stevie Wonder Jukolan viestissä. Oletteko sivumennen sanoen nähneet ikinä israelilaisia suunnistuskilpailuissa, vaikka lajia pidetään älykköjen urheiluna? Niinpä. Porukka ei osannut suunnistaa edes Mooseksen aikoina joten perinteitä ei ole.

Ennen lähtöä Jahve antoi muutamia toimintaohjeita. Hän mm. määräsi, milloin ei saa syödä hapanta leipää. Tiettyyn aikaan abib-kuussa piti syödä seitsemän päivää happamatonta leipää. Mahtoi Jahvea naurattaa, kun hän ajatteli kuinka porukkaa pieretti.

Samaan aikaan Egyptissä faarao tuli katumapäälle ja lähti ajamaan israelilaisia takaa. Huonostihan siinä kävi ja olisi luullut että tuhansia vuosia myöhemmin egyptiläiset olisivat ottaneet tästä opikseen, vaan eiväthän nuo, perkeleet, olleet mitään oppineet ennen kuin saivat neljässä sodassa peräkkäin turpiinsa ja tunnustivat Israelin vasta sitten. Mutta eipä mennä asioiden edelle. Egyptiläiset lähtivät siis takaa-ajoon ja tämän huomattuaan israelilaisille oli mennä pupu pöksyyn. Mooses kuitenkin pyysi Jahvelta apua ja tämä ottikin ja kuivatti meren. Israelilaiset kipittivät yli, mutta perässä tulleet egyptiläiset jäivät palaavien vesimassojen alle hukkuen sinne.

Merivesi ei kuitenkaan kelvannut juotavaksi ja porukalle tuli vähitellen jano. He löysivät lähteen, mutta sen vesi oli kitkerää. Kansa alkoi napista, mutta Mooses keksi vedenpuhdistustabletin edeltäjän eli puunoksan, joka veteen heitettynä teki siitä juomakelpoista. Tämän hätäavun jälkeen matka jatkui ja israelilaiset löysivät lopulta kunnollisen leiripaikan.

Vaikka vettä olikin, niin nälkä alkoi vaivata. Niinpä Jahve antoi mallia kaikille YK:n nälkäapuohjelmille ja antoi sataa mannaa taivaasta. Tätä riittikin syötäväksi neljäkymmentä vuotta. Yksipuolinen ruokavalio alkoi varmaan vähitellen jurppia. Ehkä tämä selittääkin israelilaisten vähän väliä tapahtuneen murinan. Exodusta lukiessa tuntuu kuin koko porukalla olisi ollut kesto-PMS.

Luvussa 18 Mooses kohtaa appiukkonsa Jetron. Tämä onkin erittäin opettavainen luku. Jetro näet osoittautuu kaikkien konsulttien esi-isäksi. Tarkkailtuaan Mooseksen toimintatapoja jonkin aikaa hän antoi ohjeita, joiden avulla Mooseksen organisaatiokaavio pistettiin uuteen uskoon. Mooses delegoi vähempiarvoiset hommat osastopäälliköille ja rupesi itse vetämään lonkkaa. Konsulttikulttuuri oli vielä sen verran kehittymätön, että Jetron palkkiosta ei mainita mitään. Jos oletamme että hän ei tällaista ottanut, voimme todeta että siitä lähtien konsultin palkkion määrä ja saatujen tulosten tehokkuus ovat olleet kääntäen verrannollisia. Jetron neuvot nimittäin toimivat.

Sillä aikaa karavaani oli edennyt Siinainvuorelle. Jahve katsoi parhaaksi solmia tässä vaiheessa liiton israelilaisten kanssa. Hän lupasi ottaa heidät omaksi kansakseen kaikkien kansojen joukossa. Vastineeksi israelilaisten piti tehdä kiltisti kuten Jahve käski. Vähänpä Jahve ymmärsi juutalaisista, jos luuli tämän toimivan. Varmuuden vuoksi Jahve käski pysyä poissa Siinainvuorelta (Korkeajännite! - Hengenvaara!) mutta ammattimiehet Mooseksen ja Aaronin hän kutsui luokseen.

Vuorelle kiivettyään veljekset saivat tietää, mitä pomolla oli asianaan. Hän oli päättänyt antaa israelilaisille kirjoitetun perustuslain. Kolme kivitaulua, viisitoista käskyä. Ja ennen kuin joku alkaa mussuttamaan jotakin kahdesta taulusta ja kymmenestä käskystä, muistutan että Mel Brooks oli kameroineen paikalla. Toisaalta tuo ehkä selittääkin, miksi sittemmin on tupannut menemään persiilleen.

Mutta tuo oli vain perustuslaki. Siinä sivussa Jahve antoi muutamia muitakin lakeja, joista jotkin ovat oikein lystikkäitä:
21:2-4: "Kun ostat heprealaisen orjan, hänen on oltava orjana kuusi vuotta. Seitsemäntenä vuotena hänet on päästettävä vapaaksi maksutta. ... Jos hänen isäntänsä on antanut hänelle vaimon ja vaimo on synnyttänyt hänelle poikia tai tyttäriä, on vaimon ja lasten jäätävä isännälle, ja mies pääsköön vapaaksi yksinään.
Tämäpä kätevä tapa vapautua yhtä aikaa sekä orjuuden että avioliiton kahleista.
21:7: "Jos joku myy tyttärensä orjattareksi, tyttö ei pääse vapaaksi niin kuin miesorjat.
Se tasa-arvosta.
21:10: Jos isäntä ottaa toisen vaimon, hän ei saa vähentää ensimmäisen ruokaa, vaatetusta eikä aviollisia oikeuksia.
Ja tämä on kirjoitettu jo tuhansia vuosia ennen Viagraa.
22:1: Jos varas tavataan murtautumasta sisään ja hänet lyödään hengiltä, surmaaja ei joudu vastuuseen hänen verestään.
Hauskaa nähdä, että VT:ssä on ainakin yksi sellainen säännös, joka on paremmassa kuosissa kuin Suomen laissa.

Vuorelta palattuaan Mooses palasi ilmoittamaan kansalle lait. Kansa vastasi, että asia selvä. Sitten Mooses rakensi vuoren juurelle alttarin ja uhrasi polttouhreja. Siinä sivussa hän viskoi verta kansan päälle ja ilmoitti, että tämä on sen liiton veri, jonka Herra tekee näillä ehdoilla. Varmemmaksi vakuudeksi reilut seitsemänkymmentä kansan vanhinta lähti vuorelle katsoa tapittamaan Jahvea silmästä silmään. Jahve tarjosi lähetystölle päivällisen.

Vaan eihän tämä tähän loppunut, sillä Jahve alkoi määräillä lisää. Hän ilmoitti Moosekselle, että tarttis saada uhrilahjoina kultaa ja muita arvometalleja sekä kaikenlaisia hienoja kankaita, öljyä ja korukiviä. Ei toki itselleen, vaan vaatimattomana Jahve määräsi mm. kankaat ja korut ylipapin univormuun. Hyvin dramatiikkaa ymmärtävänä hän antoi samalla ohjeet laintaulujen säilyttämistä varten. Näiden avulla myöhempi Indiana Jones onnistuikin löytämään Liiton Arkin, jota nyttemmin säilytetään varmassa tallessa.

Seuraavat luvut ovat sitten maailmanhistorian tylsintä tekstiä. Niissä Jahve antaa yksityiskohtaisia määräyksiä temppelin varustuksesta. Eipä ihme että Mooseskin tylsistyi siinä määrin, että viipyi vuorella yli sovitun ajan. Sillä aikaa israelilaiset kyllästyivät odottamaan ja valoivat joutessaan kultaisen sonnin. Mikä taas rikkoi Jahven kanssa tehtyä diiliä. Kauanpa se kestikin.

Tästä kuultuaan Jahve käski Mooseksen alas vuorelta, jotta saisi pistettyä porukan kuriin ja Herran nuhteeseen. Mooses koetti lepytellä ja tällä kertaa onnistuikin. Hän nimittäin lupasi hoidella homman itse ja reippaana toiminnan miehenä pistikin asiat järjestykseen. Sonni tuleen, palasiksi, sekoitus veteen ja israelilaiset pakotettiin juomaan litku. Oppivatpahan olemaan, tuumi Mooses. Niinhän sitä olisi luullut. Tosin Mooses osasi jo varautua kansan uppiniskaisuuteen ja pelotteli varmuuden vuoksi Herran kostolla ja sanoi menevänsä takaisin vuorelle neuvottelemaan kurinpitolautakunnan kanssa.

Asiaa tuumittuaan Jahve määräsi israelilaiset liikkeelle, mutta ilmoitti että eipä enää itse kulje mukana. Israelilaiset olivat kovin murheellisia, mutta omapa oli vikansa. Päälle päätteeksi Jahve ilmoitti jättävänsä asian pöydälle ja päättävänsä myöhemmin, kuinka menetellä. Mutta nyt mars matkaan, kurjat.

Koko Exoduksen loppuosa onkin sitten tylsää jo enimmäkseen aiemmin mainittujen lakien luettelemista ja pyhäkköjen valmistuksen yksityiskohtia. Ainoa mielenkiintoinen osio löytyy 38. luvun lopusta, jossa kerrotaan telttamajan eli liitonarkun säilytyspaikan rakentamiseen käytettyjen tarvikkeiden hinta:
Kulta, jota käytettiin pyhäkön ja sen varusteiden valmistamiseen, oli tarjousuhrina tuotua kultaa, ja sitä oli kaikkiaan 29 talenttia 730 sekeliä punnittuna pyhäkkösekelin painon mukaan. Hopeaa, jonka asekuntoinen kansa oli maksanut tarkastuksessa, oli 100 talenttia 1775 sekeliä punnittuna pyhäkkösekelin painon mukaan; sitä tuli beka-mitta eli puoli sekeliä pyhäkkösekelin painon mukaan punnittuna kultakin tarkastuksessa olleelta kaksikymmenvuotiaalta ja sitä vanhemmalta mieheltä. Heitä oli kaikkiaan 603 550 miestä. Nämä sata talenttia hopeaa käytettiin pyhäkön rakentamisessa tarvittujen jalustojen sekä väliverhon pylväiden jalustojen valamiseen: sadasta talentista tehtiin sata jalustaa, ja joka jalustaan kului talentti hopeaa. Loput 1775 sekeliä hopeaa käytettiin pylväisiin tulevien koukkujen valmistamiseen, pylväänpäiden hopeointiin ja pylväitä yhdistävien poikkitankojen tekemiseen. Tarjousuhriksi tuotua pronssia oli 70 talenttia 2400 sekeliä.
Jos joku on ihmetellyt miksi juutalaiset ovat pärjänneet liike-elämässä, niin ei pitäisi enää kummastella tämän kirjanpidon huolellisuuden nähtyään.

Uusinta: Tätä sinulle ei kerrottu rippikoulussa

Lukijalle: Kirjoitin tämän jutun jo 2010. Olin tuolloin lukenut Robert Crumbin sarjakuvan Genesis ja ruodin sen avulla Ensimmäisen Mooseksen kirjan läpi. Raamattuhan on mahtavaa luettavaa, etenkin VT. Seksiä, juonittelua, väkivaltaa ja petosta. Tuolloin totesin kommenteissa, että tälle tarinalle tulee joskus jatkoa. Sitä on odotettavissa ensi viikolla, ellei mitään tärkeämpää tule väliin, joten tässä nyt Ensimmäinen Mooseksen kirja, niin pääsee tapahtumiin valmiiksi mukaan:

Underground-sarjakuvan elävä legenda Robert Crumb kääri taannoin hihansa ja väsäsi neljän vuoden työnä Raamattu-sarjakuvan. Yli 200-sivuinen järkäle käsittää Genesiksen eli Ensimmäisen Mooseksen kirjan. Ennakkoasetelmissa pelättiin työn olevan yhtä räävitön kuin Crumbin aiemmat teokset, mutta kertomus on kerännyt lähes pelkkää kiitosta ja ylistystä. Crumb itse sanoi, ettei hänen tarvinnut satirisoida, koska Genesis oli sellaisenaan outo.

Luin kirjan äskettäin ja ihastuin. Crumbin piirrostyyli ei ole aiemmin kuulunut ykkössuosikkeihini, mutta iän myötä se on saanut uutta syvyyttä. Tekstiä Crumbin ei ole tarvinnut laatia eikä edes muokata, sillä se on lähes täysin raamatunkäännöksen mukainen, yleensä vain lauserakenteita on siellä täällä hiottu.

Mutta se outous. Siitä on aikaa, kun olen viimeksi Raamatun läpi lukenut ja Genesistä olen sen jälkeen selannut vain satunnaisesti. Lisäksi Crumbin visualisointi sai tarinan elämään aivan uudella tavalla, jolloin Genesiksen absurdin menon vasta tosissaan hahmotti. Välillä tuntui siltä, että pappien kootessa Vanhaa Testamenttia Baabelin vankeudessa he olivat syöneet vääriä sieniä.

Kun rippikoulussa nykyään keskitytään pelkkiin seuraleikkeihin, tupakoinnin opetteluun sekä lässytykseen ja Raamattua sivutaan vain mainitsemalla, että "se kertoo Jeesuksesta ja Jesse oli hyvä jätkä", niin vanhatestamentillinen sivistys jää olemattomaksi. Harmi, sillä VT - aivan erityisesti Genesis, Exodus, Aikakirjat ja Kuningasten kirjat - on mahtavaa luettavaa. Seksiä, juonittelua, väkivaltaa, petosta. Toki on myönnettävä että esimerkiksi Leviticus eli Kolmas Mooseksen kirja on paikoitellen niin tylsä, että Mooseskin nukahtaisi. Sarjakuvaksi VT kääntyy suorastaan erinomaisesti osaavan tekijän käsissä. Katsotaanpa vähän tarkemmin, mitä Genesiksessä tapahtuu, niin nekin joiden tietämys on jäänyt pelkän rippikoulun ja suomalaisen koululaitoksen varaan, viisastuvat ja kummastuvat. Matkaoppaana toimii Robert Crumb.

Alussa Jahve - kuvituksessa vanha parrakas äijä - loi taivaan, maan ja kaiken muun tarpeellisen viidessä päivässä. Kuudentena päivänä hän sitten tekaisi miehen ja naisen. Seitsemäntenä päivänä äijä veti lonkkaa. Sitten sama juttu kerrotaan uusiksi ja vähän toisessa järjestyksessä. Siinä luodaan ensin ihminen (mies) maan tomusta ja sitten vasta paratiisi. Samalla tuli tehtyä hyvän- ja pahantiedon puu, josta Jahve kielsi ihmistä syömästä. Näillä mentiin jonkin aikaa. Sitten Jahve huomasi, että ihminen oli kovasti ikävystynyt ja loi eläimet. Mutta eihän tämä riittänyt, joten piti vielä ottaa mieheltä kylkiluu ja tehdä siitä nainen. Näin sitten tapahtuikin ja siellä sitten palloiltiin alastomina ympäri paratiisia.
(Naisen luomisesta kerrotaan myös myöhäisempää apokryfista tarinaa. Siinä Jahve ja mies käyvät seuraavan vuoropuhelun:
Jahve: Mitäpä jos minä tekisin sinulle kaveriksi naisen?
Mies: Nainen? Mikä se semmoinen on?
Jahve: Kaunis, älykäs, uskollinen kumppani, joka ymmärtää sinua, hoitaa kotityöt, ei lausu moitteen sanaa, tukee sinua kaikissa yrityksissäsi ja jonka kanssa voit aina nauttia olostasi.
Mies: Joo! Kuulostaa kivalta! Tee mulle sellainen! Heti!
Jahve: No tuota. En minäkään nyt sentään pysty tyhjästä nyhjäisemään, tarvii vähän raaka-aineita. Minun pitäisi ottaa sinulta kylkiluu, toinen silmä, toinen korva, toinen käsi ja toinen jalka.
Mies: Oho. Kuulostaa aika rajulta. Miten olisi, jos kokeilisit millaisen saisit aikaan pelkästä kylkiluusta?)

Vaan eikös paratiisissa asustanut puhekykyinen käärme. Crumbin kuvituksessa käärme muistuttaa raajoineen kovasti legendaarisen TV-sarja V:n alienliskoja. Ja tämähän kavalana houkuttaa naisen maistamaan kielletyn puun hedelmää ja nainen antaa myös miehen maistaa. Tällöin he saavat heureka-elämyksen ja tajuavat olevansa alasti. Silloin tuli kiire viikunapuun luo ja ei kun lehtiä haarovälin suojaksi. Sivumennen sanoen viikunalla on säälittävän pienet lehdet. Jahve puolestaan lähti iltakävelylle paratiisiin, jolloin ihmiset näkivät parhaaksi piiloutua puskaan, koska olivat alasti (Entäs ne viikunanlehdet???). Kuurupiiloa ei kestänyt kauan ja Jahvelle paljastui totuus tunnetuin seurauksin. Ihmisille porttikielto paratiisiin, käärmeeltä rangaistukseksi raajat pois ja maassa matelemaan.

Paratiisista lähdettyään Aadam ja Eeva keksivät miten ollaan sillai, jolloin karkotuksesta aiheutunut harmitus taisi lientyä kummasti. Lapsiakin syntyi, mutta tapahtui perhetragedia Kainin tapettua veljensä Abelin. Kain sai lähteä maanpakoon, josta löysi itselleen vaimon. Tämä taas ei liene millään lailla ristiriidassa sen kanssa, että aiemmin oli kerrottu Eevan olleen "kaiken elävän äiti".

Kuudennessa luvussa kerrotaan, kuinka jumalien pojat ottivat vaimoikseen ihmisten tyttäristä parhaat ja heidän jälkeläisistään tuli jättiläisiä ja sankareita. Kannattaa kiinnittää huomiota monikkomuotoon jumalista; VT on myöhemminkin varsin polyteistinen kirja.

Samassa yhteydessä Jahve päättää, että ihminen saa elää enintään 120 vuotta, aiemminhan ennätys oli Metusalehin 969. Päätös tuli voimaan melkoisella viiveellä, koska vielä sukupolvia myöhemmin elettiin paljon vanhemmiksi, Jaakobkin 147-vuotiaaksi. Viimeisimmiltä vuosisadoilta on dokumentoitu vain yksi lipsahdus säännöstä.

Muutoinkin Jahve alkoi kypsyä ihmisten touhuun ja päätti tehdä lopun koko roskasta. Ainoastaan Nooa perheineen sai armon hänen silmissään. Nooa komennettiin rakentamaan valtava arkki. Ohjeiden mukaan siitä tuli suorakulmaisen särmiön muotoinen, joten sen merikelpoisuus oli sananmukaisesti korkeemmas käres. Arkkiin Nooa määrättiin ottamaan kaksi kutakin eläintä, kuten hyvin tiedetään. Sitten tuli vettä 40 vuorokautta. Kaikki hukkuivat paitsi arkissa olijat. Aikanaan vesi laski (mihin???), arkki karahti Araratiin ja jengi päästettiin ulos lisääntymään. Samalla Jahve muutti optiikan taittumislakeja siten, että sateenkaaren syntyminen tuli mahdolliseksi, sen hän ilmoitti Nooan kanssa tekemänsä liiton merkiksi.

Nooa ryhtyi maanviljelijäksi, perusti rypäletarhan ja valmisti viiniä. Oman tilan tuotteet olivat maittavia ja Nooa ryyppäsi itsensä sammuksiin teltassaan. Kännipäissään hän ei huomannut laittaa vaatteita päälleen. Pojista Haam sattui vilkaisemaan ovesta sisään ja näki isänsä. Hän kertoi veljilleen, jotka ottivat viitan, menivät telttaan takaperin ja laskivat viitan Nooan päälle. Kun Nooa krapulaisena heräsi, hän raivostui Haamille, joka oli nähnyt isänsä alastomana. (Sitten vielä ihmetellään, miksi juutalaisilla on niin kompleksinen suhde seksuaalisuuteen.) Tällöin Nooa määräsi Haamin pojan Kanaanin "veljiensä orjain orjaksi". Tosi oikeudenmukaista, etenkin kun Haamin rangaistuksesta ei sanota mitään.

Ihmiskunta lisääntyi ja päätti ottaa yhteisen projektin, valtavan Baabelin tornin rakentamisen. Jahve ei ilmeisesti pitänyt siitä, että ihmiset alkoivat luomistyössään yltää hänen mittoihinsa. Niinpä hän päätti viisaudessaan sekoittaa ihmiset eri kieliryhmiin. Jahvea ei vaivannut pätkän vertaa se, että tämän seurauksena eri kansat ovat sittemmin sotineet keskenään suurella innolla ja verenvuodatuksella.

Tämän jälkeen Genesis siirtyy seuraamaan ns. patriarkkojen sukulinjaa. Ensimmäinen patriarkoista oli Abram, jonka vaimo oli Saarai, hyvännäköinen mutta hedelmätön. Jahve ilmoitti Abramille, että olisi syytä lähteä kotiseudulta reissuun. Pariskunta päätyi Egyptiin, jossa Abram käski Saarain sanoa olevan siskonsa, ettei häntä tapettaisi. Kävi odotetusti ja Saarai vietiin faraon vaimoksi. Mutta farao sairastui ja sai jotakin kautta tietää valheesta. Hän kutsutti Abramin luokseen ja ajoi tämän vaimoineen pois. Myöhemmin sama tapaus toistui toisessa maassa pienin variaatioin, mutta ei siitä vielä sen enempää. Ovela kaveri tuo Abram joka tapauksessa.
Saarain hedelmättömyys jatkui, joten hän pyysi Abramia tekemään temput orjattarensa Haagarin kanssa. Tämä tuottikin tulosta, mutta raskaana olevalle Haagarille nousi ns. kusi päähän ja Saarai karkotti röyhkeän orjattarensa. Tällöin Jahve vihelsi taas pelin poikki, komensi Haagarin ruotuun ja palaamaan. Pojan nimeksi tuli Ismael.
Sittemmin Jahve ilmestyi Abramille, ilmoitti että hänen nimensä muuttuu Aabrahamiksi, Saarain nimi muuttuu Saaraksi ja hän saa lapsen. Aabraham hieman epäili asiaa, kun itsellä oli ikää sata vuotta ja Saaralla 90. Samassa hötäkässä Jahve määräsi, että tästä lähtien kaikkien Aabrahamin klaaniin kuuluvien on napsaistava pippelin päästä ylimääräinen pätkä pois. Niinpä Aabraham näin myös teki itselleen, pojalleen, kaikille perheeseen kuuluville ja palvelijoille. Aika veitikka ja melkoinen suostuttelukyky.

Jahve ilmestyi parin enkelin kanssa Aabrahamille vielä uudestaan ihmishahmoisina. Hän kertoi kypsyneensä Sodoman ja Gomorran härskiin menoon ja hävittävänsä kaupungit maan tasalle. Kaksi enkeliä jatkoi matkaansa Sodomaan ja asettui kaupungin ainoan hurskaan miehen, Aabrahamin veljenpojan Lootin taloon. Kaupungin pervot huomasivat saapumisen ja vaativat Lootia antamaan miehet heille, jotta pääsisivät paukuttamaan näitä takaressuun. Loot osoitti aitoa lähi-itäläistä suoraselkäisyyttä ilmoittamalla, että ei muuten käy, mutta minulla olisi sivumennen sanottuna kaksi nuorta ja koskematonta tytärtä, ottakaa ne ja tehkää mitä lystäätte kunhan jätätte nämä miehet rauhaan. No, tyttäret säästyivät kun väkijoukko ei suostunut tähän. Silloin ei auttanut muu kuin se, että Herran enkelit sokaisivat väliaikaisesti nämä B-rapun suosijat. Naisen arvosta kertoo aika hyvin se, että enkelit eivät pistäneet tikkua ristiin estääkseen kahden tytön joukkoraiskauksen, mutta kun oma peppu on vaarassa, niin johan alkaa ihmeitä tapahtua.
Loot pakeni kaupungista ennen hävitystä, mutta hänen vaimonsa ei suostunut tottelemaan määräystä olla katsomatta taakseen ja jähmettyi suolapatsaaksi. Pelätessään tuhoutuneiden kaupunkien asukkaiden sukulaisten kostoa Loot muutti luolaan tyttäriensä kanssa. Tyttäriä harmitti, kun he eivät saaneet itselleen miestä, joten he laativat salajuonen. He juottivat isänsä humalaan, jonka jälkeen vanhempi meni naimaan sammuneen isänsä kanssa. Seuraavana yönä nuorempi toisti saman tempun. Molemmat tulivat kertalaakista raskaaksi ja saivat pojat, joista tuli heimojensa kantaisiä. Just joo. Että kerralla onnistuu ja äijä ei muka kännipäissään huomaa mitään. Haisee kaunistellun tarinan maku. Eiköhän äijä ollut itse puutteessaan käynyt jyystämään tyttäriään ihan tarkoituksella ja tuskin onnistui paukauttamaan molempia paksuksi yhdellä yrittämällä. Crumbin kuvituksessa Lootin ilme on aika herkullinen.

Tällä välin Aabraham oli asunut jonkin aikaa Gerarin kaupungissa ja toistanut kuningas Abimalekin kanssa saman tempun kuin Egyptin faraon kanssa. Ihmetyttää vain, miten Saara oli 90 ikävuodestaan huolimatta niin hyvin säilynyt, että kelpasi kuninkaalle. Valheen taas paljastuttua Abimalek lähetti Aabrahamin ja Saaran takaisin lahjojen kera. Pian tämän jälkeen Saara tuli lupausten mukaisesti raskaaksi ja sai Iisak-nimisen pojan. Liekö Abimalekin konsulttiavulla ollut osuutta asiaan.

Iisakin kasvettua Jahve ilmestyi taas Aabrahamille ja käski tämän uhrata Iisakin polttouhrina. Näinhän Aabraham tottelevaisena kaverina tekikin, sitoi pojan roviolle ja kohotti veitsensä päästääkseen veret pihalle. Tällöin Jahve ilmestyi taas ja sanoi, että jos nyt et kuitenkaan. Niinpä Aabraham uhrasi lampaan poikansa sijaan. Episodia kutsutaan Aabrahamin koettelemiseksi, mutta sopii pohtia millaiset traumat Iisak mahtoi saada.

Iisakille hankittiin sittemmin vaimo Rebekka Aabrahamin synnyinmaasta. Heille syntyi kaksoispojat Eesau ja Jaakob. Jaakob huijasi esikoisoikeutensa (oikeuden periä isänsä maaomistukset) ensin Eesaulta ja sitten myös isältään Iisakilta. Äiti pelkäsi Eesaun raivostuvan ja käski Jaakobin paeta enonsa Laabanin luo kaukomaille.
Jaakob pääsi turvallisesti perille ja ryhtyi Laabanin palvelukseen. Laabanilla oli näet kaksi tytärtä, Leea ja Raakel, joista nuorempaan - siis serkkuunsa - Jaakob ihastui. Laaban lupasi Raakelin puolisoksi, jos Jaakob tekee hänelle palkatonta työtä seitsemän vuotta. Näin tapahtuikin, mutta hääyönä Laaban teki Jaakobille käytännön pilan ja antoikin vaimoksi Leean. Jaakob huomasi eron vasta aamulla, mistä voidaan päätellä että hän tuskin oli saanut Raakelilta förskottia. No, ei kun valittamaan Laabanille huonosta kauppiastavasta. Miehet päätyivät yhteisymmärrykseen, että Jaakob painaa vielä toiset seitsemän vuotta duunia ilmaiseksi, mutta saa Raakelin jo etumaksuna viikon kuluttua. Jaakobilla meni kovaa: kahdesti naimisiin viikon sisällä sisarusten kanssa ja kaiken huipuksi kyseessä olivat vieläpä omat serkut.

Jaakob diggasi enemmän Raakelia, mutta kävi kyntämässä myös Leeaa, joka saikin neljä poikaa putkeen Raakelin ollessa hedelmätön. Tästä Raakel ei pitänyt yhtään ja kehitti vastajuonen. Hänellä oli orjatar Bilha, jota hän käski Jaakobin hoidella, että saisi tavallaan lapsia hänkin. Jaakobilla ei ollut mitään järjestelyä vastaan ja Bilha saikin kaksi poikaa. Tällöin Leea pokeritermein sanottuna katsoi ja korotti antaen oman orjattarensa Silpan Jaakobille vaimoksi. Jaakob kilttinä poikana totteli ja Silpa sai kaksi poikaa. Leea puolestaan palasi eläkkeeltä taas synnyttämään ja antoi Jaakobille vielä kaksi poikaa ja tyttären. Tämän jälkeen Raakel osoittautui lopulta hedelmälliseksi ja synnytti pojan, Joosefin. Sittemmin vielä toisen, mutta sitä ennen tapahtui vielä paljon muuta.

Tässä välissä kannattaa kiinnittää huomiota Jaakobin lasten sukupuolijakaumaan. Poikia oli yhteensä kaksitoista, mutta tyttäristä mainitaan vain yksi. Jos oletamme, että on 50 % todennäköisyys, että syntyvä lapsi on poika, voi kombinatoriikan alkeilla laskea, että todennäköisyys sille, että 13 lapsesta enintään yksi on tyttö, on noin 0,17 %. Vaikuttaa siltä, että tyttöjä ei ole vaivauduttu mainitsemaan. Tätä vahvistaa se, että ainoalla mainitulla tytöllä on sittemmin merkittävä rooli eräässä myöhemmässä tapahtumassa, joten hänen mainitsemisensa on tarpeellista, muiden mahdollisten tytärten ei. Pojista kyllä mainitaan kaikki merkityksettömätkin ja vieläpä myöhemmin myös kaikki heidän poikansa.
Tosin tämä epätodennäköinen jakauma voidaan selittää helposti jokerikortilla. Jahve nyt vain sattui päättämään tällaisen systeemin. Tämä onkin kätevä tapa selittää kaikki älyttömät epäjohdonmukaisuudet ja hyödynnettävissä aina, kun on jäämässä väittelyssä armotta häviölle.

Joosefin syntymän jälkeen Jaakob keräsi klaaninsa ja lähti muuttomatkalle kotimaahansa salaa Laabanilta, koska pelkäsi tämän suuttuvan Jaakobin ansaittua paljon omaisuutta. Raakel puolestaan otti ja pihisti isänsä jumalapatsaat. Tästä ei liiemmin nykyään puhuta, koska sehän osoittaa selvästi että jumalkuvien - todennäköisesti muiden kuin Jahvea esittävien - palvonta oli voimissaan. Tästä Laaban vetäisi herneen nenään ja lähti takaa-ajoon onnistuneesti. Jaakob antoi hänelle luvan penkoa kaikki paikat, mutta Raakel oli onnistunut kätkemään patsaat niin hyvin, ettei isänsä löytänyt niitä. Tarkemmin sanoen hän istui niiden päällä ja väitti, ettei voi nousta, kun nyt on se aika kuusta. Tätä syytä naiset ovatkin sen jälkeen käyttäneen menestyksellisesti monien muidenkin kummallisten tempaustensa perusteluna.

Laabanista Jaakob siis selvisi helpolla, mutta hän pelkäsi syystäkin veljensä Eesaun kohtaamista. Siinä välissä hän painiskeli koko yön tuntemattoman miehen kanssa, joka aamulla väitti olevansa Jahve itse ja antoi Jaakobille uuden nimen Israel. Maratonpainina tämän matsin kestoennätys rikottiin vasta joitakin tuhansia vuosia myöhemmin. Eesaun kohtaaminen sujui seuraavana päivänä kuin tanssi, vanhat kaunat annettiin anteeksi. Eesau palasi edeltä omaan maahansa Jaakobin klaanin kulun ollessa hidasta kaikkine elikoineen ja lapsineen.

Matkan varrella Jaakob pystytti telttansa Kanaanissa sijainnen kaupungin edustalle. Tällöin ainoa Jaakobin mainituista tyttäristä, Diina, meni tapaamaan kaupungin naisia. Tällä reissulla Sikem, kaupungin ruhtinaan Hamorin poika, raiskasi hänet. Hamor ja Sikem marssivat Jaakobin puheille ja ilmoittivat Sikemin haluavan Diinan vaimokseen. Jaakobin pojat ilmoittivat, että ei muuten käy, koska teitä ei ole ympärileikattu. Tällöin Hamor ja Sikem ilmoittivat, että OK. Tästä voidaan päätellä, että Diinalta sai melkoiset kyydit.
Hallitsijat marssivat kaupunkiin ja ilmoittivat, että nyt kaikille miehille tehdään nips-naps. Crumbin kuva kaupungin miesten ilmeistä on näkemisen arvoinen. Mutta ruhtinaan sana oli laki ja näin tehtiin. Vaan antaapa olla, kolmantena päivänä leikkauksen jälkeen äijät olivat huonoimmassa kunnossaan, jolloin Jaakobin pojat Simeon ja Leevi ottivat miekkansa, teurastivat kaikki miehet ja ryöstivät koko kaupungin. Jaakobin saatua tietää tästä hän motkotti pojille, mutta ryöstösaalis tuntui kyllä kelvanneen.
Vielä ennen kotimaata matkalla sattui ja tapahtui; vanhin pojista, Ruuben otti ja kävi bylsimässä isänsä sivuvaimoa Bilhaa. Jaakob sai tietää asiasta, mutta hänen reaktiotaan ei kerrota. Asiaan Jaakob palasi vasta perinnönjakonsa yhteydessä ilmoittaen, että Ruuben ei esikoisuudestaan huolimatta ole ensi sijalla, kun ei saanut pidettyä kulliaan kurissa.

Jaakobin pojista rakkain hänelle oli Joosef, Raakelin pojista vanhempi. Toiset olivat kateellisia Joosefille ja tempaisivat hänet kaivoon. Jonkin aikaa tuumailtuaan he nostivat hänet sieltä ylös, myivät ismaelilaisille orjakauppiaille ja väittivät Jaakobille hänen joutuneen villipetojen saaliiksi. Veljesrakkautta parhaimmillaan osoitti Ruuben, joka oli asiasta eri mieltä. Kaivoon heitto oli tapahtunut hänen ehdotuksestaan, kun muut olisivat halunneet tappaa Joosefin. Orjakauppa oli tehty Ruubenin poissa ollessa. Ruuben suuttui veljilleen, mutta heille lojaalina ei tunnustanut totuutta isälleen.

Samoihin aikoihin yksi veljistä, Juuda, asettui muualle asumaan. Hän sai poikia, joista vanhin meni naimisiin mutta kuoli pian. Tällöin Juuda määräsi toisen poikansa Oonanin ottamaan veljensä lesken puolisokseen. Valitettavasti tuohon aikaan tiedot biologiasta olivat puutteelliset ja suhteesta syntynyttä lasta olisi pidetty isoveljen lapsena. Tästä taas Oonan ei pitänyt ja niinpä hän hoitikin hommat ns. reisilleroiskintatyylillä. Tästä taas Jahve ei pitänyt ja päästi Oonanin päiviltä. Tästä taas toistamiseen leskeksi jäänyt Taamar ei pitänyt. Hän naamioitui portoksi ja asettui appiukkonsa reitille. Vanha pukki innostui ja höyläsi miniäänsä, jota ei tuntenut. Raskaaksi tuli ja lopputuloksena kaksoset. Siinä välissä Juuda aikoi kyllä poltattaa Taamarin raskaudesta kuultuaan, mutta tämä onnistui todistamaan olevansa raskaana appiukolleen ja selvisi.

Sillä aikaa Joosef oli myyty orjaksi egyptiläiselle hoviherra Potifarille, joka tykkäsi vain laiskotella ja antoi Joosefille kaiken vastuun liiketoimistaan. Potifar oli ilmeisen laiska mies myös makuuhuoneessa, koska hänen vaimonsa halusi Joosefin rakastajakseen. Joosef sanoi ei kiitos, mutta Potifarin vaimo tempaisi viitan hänen päältään ja kiljui raiskausta. (Konsti on siis ikivanha, kuten huomataan.) Crumbin kuvituksessa Potifarin vaimo on tässä tilanteessa todella hyvin esitetty torjutuksi tulemisestaan totaalivittuuntuneena naisena. Joosefia vietiin linnaan niin ettei jalat maahan tavoittaneet.
Pari vuotta lusittuaan Josef kutsuttiin selittämään faraon unia. (Tarina on pitkä ja kannattaa lukea itse, miten Josefin kyvyt keksittiin.) Farao mieltyi Josefiin ja antoi tälle saman duunin kuin Potifar aikoinaan - toki paljon isommassa mittakaavassa.

Muutamaa vuotta myöhemmin koko tunnetussa maailmassa riehui nälänhätä vain Egyptin säästyttyä Joosefin viisauden ansiosta. Jaakob lähetti poikansa hakemaan viljaa Egyptistä ja hepä joutuivat tietysti Joosefin puheille - tätä tunnistamatta. Joosef piti aluksi veljiään kovilla ja teki muutamia ilkeitä käytännön piloja, mutta antoi sitten heille anteeksi ja käski hakea isänsä Jaakobinkin Egyptiin. Näin sitten tapahtuikin ja Jaakobin sukukunta pääsi faraon suosioon. Nälänhätä jatkui ja Joosef keinotteli faraon hyväksi saaden mm. aikaan säädöksen, että kaikkien talonpoikien on annettava viidesosa faraolle. Talonpojat suostuivat tähän, koska se oli ainoa keino saada siemenviljaa. Mutta kuten yleensä verotuksessa on tapana, väliaikaiseksi tarkoitettu muuttui pysyväksi. Nykyajan veroministerit ovat paljosta velkaa Joosefille.
Jaakob mieltyi Joosefin toimiin siinä määrin, että asetti tämän kuolinvuoteellaan "veljiensä ruhtinaaksi".

Genesis päättyy Joosefin kuolemaan 110 vuoden iässä. Kuollessaan hän sanoi veljilleen (joista siis kymmenen oli häntä vanhempia), että Jahve johdattaa heidät Egyptin maasta takaisin Luvattuun Maahan. Tästä lupauksesta on aiheutunut erinäisiä ongelmia viimeisten tuhansien vuosien aikana.

Mutta hei, tämä oli vasta Genesis. Meno kehkeytyy vielä villimmäksi seuraavissa osissa. Pysykää kanavalla, niin tiedätte mitä menetitte riparilla! Uusi Testamentti on tosi väljähtänyttä kamaa Vanhaan verrattuna.

Tumppaus

Joku hörhöilijä on asettanut tavoitteen, että Suomi olisi tupakaton vuonna 2030. Kaunis ajatus sinänsä, mutta idealismi sikseen. Tavoitteen saavuttamisessa on neljä ylipääsemätöntä ongelmaa:
1) kaikki nykyiset polttajat eivät ole vielä tuolloin kuolleet eivätkä lopettaneet, vaikka mitä tekisi
2) vaikka nuorten tupakointi onkin vähentynyt, uusiakin aloittajia tulee
3) tupakkavero ei tuota, koska savukeralli itä- ja etelärajan takaa on melkoinen
4) maahan mättää koko ajan lisää tupakoivaa porukkaa

Viimeisestä kohdasta on todettava, että aika harva turvapaikanhakija on tupakoimaton. Savuton Suomi –hanke voisi ottaa asiaan selvän kannan: ensimmäisen tupakan syttyessä palautus ilman mitään muuta käsittelyä. Jos tupakoi, se on merkki siitä että ei välitä omasta turvallisuudestaan sen vertaa että olisi turvapaikan tarpeessa. Suomi ei ota ainuttakaan tupakoitsijaa vastaan.

Mutta jätetään tuo neljännen kohdan käsittely tämän kirjoituksen osalta tähän ja keskitytään pitämään oman maan asiat kunnossa, kuten haittamaahanmuutonkin suhteen pitäisi tehdä. Ongelmia on siis kolme:
1) nykypolttajat
2) nuorten aloittaminen
3) veronkierto

Otetaan realistinen asenne nykypolttajiin ja todetaan suurimman osan olevan menetettyjä tapauksia. Näin heidän ongelmakseen tulee lähinnä se, että tupakkaan menee melkoinen määrä rahaa. Veronkorotus on taas luvassa ja askin hinta asettuu piakkoin sinne kahdeksan euron tienoille.
Nuorten suhteen ongelma on siinä, että vaikka ikäraja on 18 vuotta, sitä ei oikeasti valvo kukaan.
Veronkierto puolestaan on selvää, kun katsoo ympärilleen ja lukee maassa lojuvien savukeaskien tekstejä. Tuskin Suomessa noin paljon venäläisiä on.

Laitoin mietintämyssyn päähäni ja keksin ratkaisun, josta hyötyvät kaikki. Ihan kaikki. Tupakoitsijat selviävät paheestaan halvemmalla, nuorten aloituskynnys on korkeampi mikä taas vähentää ajan myötä tupakoitsijoiden määrää rajusti, laiton savuketuonti loppuu kuin seinään eikä tarvitse edes valvoa ja valtio saa saman määrän verotuloja kuin ennenkin.

Poistetaan tupakkavero.

Veronkorotuksen jälkeen tupakkavero on karkeasti kaksi kolmasosaa askin hinnasta. Jos askin hinnaksi muodostuisi veronkorotuksen jälkeen noin kahdeksan euroa, voidaan olettaa että tupakka-askin hinta olisi verottomana ehkä pari-kolme euroa.

Mikäli tupakka olisi näin halpaa, sen harmaa ja pimeä tuonti ulkomailta loppuisi käytännössä täysin. Venäjällä askin hinta on puolitoista euroa ja kuka enää viitsisi euron takia vaivautua.

Valtiolta jää siis tupakkavero saamatta. Tupakan myynnistä. Vaan ei tupakan polttamisesta. Ja samalla tupakoitsijoidenkin pahe tulee heille halvemmaksi. Otetaan esimerkiksi Kyösti Korsteeni, joka polttaa askin päivässä. Kahdeksan euron askihinnalla Kyöstin vuotuiset tupakkakulut ovat noin 2900 euroa. Jos oletetaan veron osuuden olevan 5,5 euroa askilta, on valtion vero-osuus noin 2000 euroa ja varsinainen kaupan hinta noin 900 euroa. Kun vero poistuu, Kyösti maksaa tupakoistaan 900 euroa. Mutta sen lisäksi hän maksaa valtiolle tupakointiluvasta. Tupakointilupa maksetaan jokaiselta kalenterivuodelta erikseen auto- tai kiinteistöveron tapaan. Jos sen suuruus on esimerkiksi 1200 euroa, Kyösti maksaa päivittäisestä askistaan yhteensä 1200 + 900 = 2100 euroa vuodessa. Nykyään (veronkorotuksen jälkeen) Kyöstin tupakkakustannukset ovat 3000 euroa. Hän säästää siis 900 euroa verrattuna nykytilanteeseen. Kaiken järjen mukaan Kyösti on tyytyväinen, koska rahaa kuluu vähemmän.

Tupakan ostaminen tulee tietysti luvanvaraiseksi. Vilautat lupaa kassalla ja sitten saat kahden ja puolen euron tupakka-askisi. Tupakan myynti on edelleen samaan tapaan luvanvaraista kuten nykyään ja sen väärinkäyttö aiheuttaa varoituksen tai myyntikiellon.

Tupakoinnin aloittamiseen tulee tällä järjestelmällä melkoinen kynnys. - Hei, aionpa aloittaa tupakoinnin. Maksanpa ensin 1200 euroa, niin siitä se sitten alkaa.

Eikä ole tupakan harmaa- tai mustatuontia ulkomailta. Päinvastoin – Suomesta varmaan ostetaan tupakkaa korkeamman verotuksen maihin vietäväksi, mikä taas tuo kauppiaille tuloja.

Valtio on tyytyväinen, koska verotulot pysynevät samana ja nuoret tupakoivat vähemmän. Kaikki voittavat.


Tämä osuus oli se oleellinen. Olen myös suunnitellut, kuinka järjestelmä voisi käytännössä toimia. Eli lupajärjestelmän yksityiskohdat ja sen valvonnan. Sen kuvaus on kuitenkin sen verran ikävystyttävä, että päätin jättää sen pois ja kuvaan alla vain pääkohdat. Oleellinen on lupajärjestelmä, joka poistaa veronkierron, vähentää tupakoinnin aloittamista ja tulee tupakoitsijoille halvemmaksi.


Järjestelmä perustuu siihen, että luvan voi hankkia kalenterivuodeksi (esimerkiksi vuodelle 2017, hinta 1200 euroa), kuukaudeksi (voimassa 30 vrk hankintapäivästä, 200 euroa), päiväksi (samalla kertaaa voi hankkia tämän luvan niin pitkäksi aikaa kun haluaa, hinta 10 euroa/päivä, esimerkiksi seitsemän päivän lupa yhteensä 70 euroa). Kuukausilupa on tarkoitettu esimerkiksi loppuvuodesta Suomeen muuttavalle, päivälupa turisteille. Nämä luvat voidaan toimittaa myös sähköisessä muodossa puhelimeen.
(Täsmennys 27.1.2017: Vuorokausiluvasta poistettu "kynnysmaksu".)

Valvojina toimivat koulutuksen saaneet henkilöt ja tarvittaessa poliisit, joiden varsinaisiin virkatehtäviin tämä ei kuitenkaan kuulu. Valvojan epäillessä henkilön tupakoivan luvatta hän voi pyytää esittämään luvan. Sakkomaksut luvattomasta tupakoinnista ovat huomattavat, satojen eurojen luokkaa. Valvojat toimivat provisiopalkalla oman siviilitoimensa ohella, joten mitään kustannuksia yhteiskunnalle ei heidän toiminnastaan tule.

Ei muuta kuin tumppaamaan!

Uusinta: Puiden ja omenoiden etäisyys

Lukijalle: Donald Trumpista tuli eilen Yhdysvaltain presidentti. Viime viikolla uusintana oli juttu, jossa käsiteltiin presidenttien vanhempia. Aikoinaan julkaisin viikko ennen sitä jutun, jossa käsiteltiin presidenttien lapsia. Aika päivittää sekin:

Kirjoitin loppuvuodesta (Huomautus 21.1.2017: Siis loppuvuodesta 2011.) analyysin Pohjois-Korean tilanteesta Kim III:n tultua vallanperijäksi. Tämä sai miettimään, miten mahtaa vallanperimyksen laita olla muualla maailmassa. Päätin tutkia, mitä on tapahtunut supervaltojen eli Neuvostoliiton ja USA:n johtajien lapsille. Kuten hyvin tiedetään, on USA:ssa ollut kaksi isä-poika -paria presidenttinä, mutta mikä on ollut yleislinja? Ovatko jälkeläiset päässeet pitkälle kiitos nepotismin, edenneet omilla kyvyillään, eläneet tavallisen ihmisen elämää vai joutuneet ongelmiin isänsä päädyttyä epäsuosioon? Yhdysvaltain presidenteistä olinkin jo aiemmin kirjoittanut erikoisiin detaljeihin keskittyvän tarinan, josta oli hyvä lähteä liikkeelle, mutta neuvostojohtajien jälkikasvu oli yhtä tuntematonta kuin varmaan useimmille muillekin.

Koska Neuvostoliitolla oli koko aikanaan vain seitsemän kiistatonta johtajaa, heidän kaikki lapsensa pystyy käsittelemään. Jotkut ovat varsin tunnettuja, toiset taas niin julkisuudelta piilossa olleita että tietoa ei löydy juuri mistään. Voi olla, että jopa virallisia - lähinnä pienenä kuolleita - lapsia oli muitakin, lehtolapsista nyt puhumattakaan.

1. Vladimir Leninillä ei ollut lapsia.

2. Josif Stalinilla oli kolme virallista lasta, yksi ensimmäisestä ja kaksi toisesta avioliitosta. Heidän lisäkseen hänellä oli tiettävästi useita aviottomia lapsia, joiden kanssa hän ei ollut missään tekemisissä.
2.1. Jakov Dzugashvili oli Stalinin poika ensimmäisestä avioliitosta. Hän ei tullut isänsä kanssa erityisen hyvin toimeen. Jakov yritti jopa itsemurhaa, kun isä ei hyväksynyt hänen juutalaista morsiantaan. Sodan syttyessä hän palveli tykistön luutnanttina ja jäi saksalaisten vangiksi jo ensimmäisenä sotakuukautena. Saksalaiset tarjosivat myöhemmin vankienvaihtoa: Jakov marsalkka Paulusia vastaan. Stalin kieltäytyi. Jakov kuoli huhtikuussa 1943 vankileirillä epäselvissä oloissa. Todennäköisesti kyseessä oli tarkoituksellinen itsemurha juoksemalla päin leirin sähköistettyä aitaa.
2.2. Vasili Stalin oli Stalinin ja hänen toisen vaimonsa ensimmäinen lapsi. Saksan hyökätessä Neuvostoliittoon hän palveli ilmavoimissa. Vuoden lopussa 20-vuotias Vasili oli jo majuri ja sodan lopussa 24-vuotias eversti. Ylennykset tulivat sinänsä yli ansioiden, mutta virallisten tietojen mukaan Vasili lensi 26 sotalentoa ja ampui alas kaksi viholliskonetta, joten mikään takalinjojen pelkuri mies ei ollut. Sodan jälkeen hän yleni parissa vuodessa kenraaliluutnantiksi, siis vielä alle kolmikymppisenä. Isä-Stalinin kuoleman jälkeen Vasili joutui vankilaan muutamaksi vuodeksi, mutta hänet vapautettiin 1960 ja laitettiin eläkkeelle. Hän kuoli kroonisesti alkoholisoituneena vähän yli 40-vuotiaana.
2.3. Svetlana Allilujeva oli Stalinin ainoa tytär. Epäpoliittisena hahmona Svetlana ei joutunut vaikeuksiin isänsä kuoltua. Kahden epäonnistuneen avioliiton jälkeen hän ihastui Moskovassa opiskelleeseen intialaiskommunistiin. Tämän kuoltua Svetlanan sallittiin matkustaa Intiaan hautajaisseremoniaan, jossa hän muutaman kuukauden kuluttua marssi USA:n lähetystöön pyytämään turvapaikkaa. Se myönnettiin ja hän meni sittemmin USA:ssa uusiin naimisiin ja kuoli vuoden 2011 marraskuussa.

3. Nikita Hrustsov oli kolmesti naimisissa. Kaksi vanhinta lasta syntyi ensimmäisestä avioliitosta, jossa vaimo kuoli nuorena sairastuttuaan pilkkukuumeeseen. Toinen, hyvin lyhyeksi jäänyt liitto oli lapseton. Kolmannen avioliittonsa hän solmi vasta ollessaan Neuvostoliiton johtaja, mutta elettyään Ninansa kanssa yhdessä jo vuosikymmeniä ennen sitä ja saatuaan kolme lasta.
3.1. Julia Hrustsova oli naimisissa Kiovan oopperan johtajan kanssa ja kuoli 1981.
3.2. Leonid Hrustsov kaatui 1943 puolivälissä kolmattakymmentään taistelulentäjänä.
3.3 Rada Hrustsova oli tiedelehden toimittaja. Hänen aviomiehensä Aleksei Adzhubev tuli tunnetuksi appiukkonsa luottotoimittajana.
3.4. Sergei Hrustsov on koulutukseltaan tekniikan tohtori. Epäpoliittisena hän ei joutunut suurempiin vaikeuksiin isänsä tultua syrjäytetyksi. Hän työskenteli lähinnä sukellusveneiden ohjusjärjestelmien suunnittelijana. Sergei muutti Yhdysvaltoihin 1991 ja on nykyään maan kansalainen.
3.5. Elena Hrustsova syntyi 1937 eikä hänestä ole tarkempia tietoja.

4. Leonid Brezhnevillä oli avioliitostaan Viktorian kanssa kaksi lasta.
4.1. Galina Brezhneva oli hämmästyttävän paljon isänsä näköinen. Hän jätti opintonsa kesken, eli neuvostoseurapiirien pintaliitoa ja alkoholisoitui pahoin. Isänsä kuoleman jälkeen hän menetti etuoikeutensa ja päätyi syytetyksi timattien salakuljetuksesta ja korruptiosta.
4.2. Juri Brezhnev pääsi nepotismin ansiosta varaulkomaankauppaministeriksi. Alkoholisoitunut mies sai potkut isänsä kuoleman jälkeen ja pidätettiin korruptiosta ja kavalluksesta. Sittemmin mies on elänyt hiljaiseloa. (Lisäys 21.1.2017: Kuoli 2013.)

5. Juri Andropovilla oli vaimonsa Tatjanan kanssa kaksi lasta. Entinen KGB:n johtaja oli niin salaperäinen mies, että hänen tullessaan valtaan lännessä ei edes tiedetty hänen olevan naimisissa. Tatjana oli Andropovin toinen vaimo, ensimmäisen vaimon Ninan kanssa hänellä oli niin ikään kaksi lasta.
5.1. Eugenia Andropovasta ei ole tarkempaa tietoa.
5.2. Vladimir Andropov kuoli 35-vuotiaana.
5.3. Igor Andropov valmistui historian tohtoriksi ja työskenteli Neuvostoliiton ja sittemmin Venäjän ulkoministeriössä diplomaattina.
5.4. Irina Andropova oli naimisissa tunnetun näyttelijän Mihail Filippovin kanssa.

6. Konstantin Tsernenko oli kahdesti naimisissa. Ensimmäisestä avioliitosta syntyi poika, toisesta kaksi tytärtä ja poika.
6.1. Albert Tsernenko oli merkittävä lakifilosofi. Menestystä tuli sekä neuvostoaikana että sen jälkeen. Neuvostoaikainen teoria historiasta kausaalisena prosessina oli ymmärrettävästi suosiossa.
6.2. Jelena Tsernenko työskenteli puoluehistorian instituutissa.
6.3. Vera Tsernenko työskenteli diplomaattina USA:n suurlähetystössä.
6.4. Vladimir Tsernenko oli Neuvostoliiton elokuva-alan hallintoelimen töissä.

7. Mihail Gorbatsovilla oli puolisonsa Raisan kanssa yksi lapsi.
7.1. Irina Gorbatsova-Virganskaja työskentelee syöpätutkimusta rahoittavan Gorbatsov-säätiön varapuheenjohtajana. Koulutukseltaan hän on lääkäri.

Yleisenä havaintona voi huomata, että melkoinen osa neuvostojohtajien lapsista eli luultavasti kutakuinkin sellaista elämää, mihin he olisivat saattaneet päätyä normimihailovin lapsinakin. Politiikkaan meni aniharva ja heistäkin pisimmälle edennyt pääsi vain varaulkomaankauppaministeriksi. Epäsuosioon joutuneiden Stalinin ja Hrustsovin lapset selvisivät suhteellisen vähällä, samoin kuin Neuvostoliiton romahduksen jälkeisen ajan nähneet ex-johtajien lapset.

Kaikkiaan neuvostojohtajilla oli 19 lasta, joista ilmeisesti kaikki elivät aikuisiksi. Lasten lukumäärä oli siis noin 2,72 lasta / johtaja. Poikia oli yhdeksän ja tyttäriä kymmenen.

Lasten määrän keskiarvo on käytännössä sama kuin USA:n presidenttien aikuisiksi eläneiden lasten määrän keskiarvo. Koska USA:n presidenttejä on ollut monin verroin enemmän, ei heidän lapsiaan ole lueteltu yksitellen, ainoastaan kiinnostavimmat tapaukset. Presidenteillä on ollut paljon menestyksekkäitä sukulaisia, osa lapsistakin on päässyt pitkälle.

USA:n presidenttinä on ollut 43 miestä. Heillä on ollut yhteensä 156 lasta (3,63 per presidentti), joista 88 poikia ja 68 tyttöjä. Aikuisiksi on elänyt 116 lasta (2,76 per presidentti, Barack Obamaa eikä hänen lapsiaan ole laskussa huomioitu lasten alaikäisyyden takia), joista 66 poikia ja 50 tyttöjä. Lasten lukumäärään ei ole laskettu tunnustamattomia tai ei-biologisia lapsia.

Jakaumassa kiinnittää huomiota poikien suhteellisen suuri määrä. Olen joskus kuullut väitteen, että hallitsevilla uroksilla (korkea testosteroni) olisi enemmän poikia, mikä tietysti täsmäisi hyvin presidentteihin. Jos oletetaan, että sukupuolten syntymätodennäköisyys on yhtä suuri eli 50 %, todennäköisyys sille että 156 lapsesta vähintään 88 on poikia, on vain 6,4 %. Kun kuitenkin huomioidaan jakauman kaksisuuntaisuus, todennäköisyys sille että 156 lapsen jakaumassa vähintään 88 on jakauman enemmistösukupuolta on tietysti kaksinkertainen eli 12,8 %. Edelleen pieni, mutta ylittää silti tilastollisen merkitsevyyden viiden prosentin rajan.

Lapsettomia presidenteistä on ollut kuusi. Heistä tosin Washingtonilla, Madisonilla ja Hardingilla oli lapsipuolia vaimon aiemmasta avioliitosta ja Jacksonilla sekä Polkilla otto- ja kasvattilapsia. Edellä oleviin yhteissummiin ja seuraaviin tilastotietoihin on laskettu vain presidenttien (tiettävästi) biologiset lapset. "Puhtaasti" lapseton presidenteistä on ollut vain ainoa poikamies Buchanan.

Presidenttien lapsista (käytännössä 66 aikuiseksi eläneestä pojasta, naisten tasa-arvo ei ole vielä ehtinyt vaikuttaa) aika moni on kohonnut merkittävään asemaan. USA:n edustajainhuoneeseen on edennyt viisi, senaattiin vain yksi. Presidentiksi on päässyt kaksi, ministeriksi neljä ja lisäksi yksi etelävaltioiden ministeriksi. Kenraalikuntaan on ylennyt seitsemän, joista yksi etelävaltioiden armeijassa. Jääköön spekulaatioiden varaan, kuinka runsaasti kyse on ollut nepotismista, todettakoon vain että viimeisen sadan vuoden aikana ei kovin moni ole edennyt äärimmäiselle huipulle.

1. George Washingtonilla ei ollut lapsia.

2. John Adamsilla oli kolme poikaa ja kaksi tytärtä. Toinen tyttäristä kuoli pienenä ja kolmas tytär, nuorin lapsista syntyi kuolleena.
Pojista John Quincy Adams pääsi presidentiksi isänsä vielä eläessä.
Nuorempi veli Charles kuoli 30-vuotiaana alkoholistina.
Kolmas veljes Thomas oli välimuoto, joka oli vanhimman veljen sihteerinä toiminut alkoholisti.

3. Thomas Jeffersonilla oli avioliitosta viisi tytärtä, joista kolme kuoli pieninä, sekä yksi kuolleena syntynyt tai aivan pienenä kuollut poika. Lisäksi hänellä todennäköisesti oli orjansa Sally Hemingsin kanssa jälkikasvua, mutta ei tiedetä varmasti kuinka moni Sallyn lapsista oli Jeffersonin alulle saattama, todennäköisesti kaikki kuusi.
Vanhin tytär Martha toimi maan ensimmäisenä naisena isänsä presidenttikaudella, koska Jefferson oli leskimies. Marthan poika George W. Randolph oli lyhyen aikaan Etelävaltioiden sotaministerinä.
Sally Hemingsin ja Jeffersonin pojanpoika John Wayles Jefferson taisteli sisällissodassa pohjoisvaltioiden puolella ja yleni aina everstiksi asti.

4. James Madisonilla ei ollut lapsia.

5. James Monroella oli kaksi tytärtä ja pienenä kuollut poika.
Vanhempi tytär Eliza toimi joskus sairastelevan äitinsä sijaisena edustustehtävissä.

6. John Quincy Adamsilla oli kolme poikaa ja lapsena kuollut tytär.
Vanhin pojista, George, oli naistenmies ja alkoholisti, joka teki itsemurhan 28-vuotiaana. Sitä ennen hän ehti kuitenkin valmistua lakimieheksi Harvardista ja olla Massachusettesin edustajainhuoneen jäsenenä.
Keskimmäinen poika John oli myös alkoholisti, joka sai potkut Harvardista.
Nuorin poika Charles pääsi poliittisella urallaan pidemmälle, aina liittovaltion edustajainhuoneeseen ja Iso-Britannian suurlähettilääksi asti.

7. Andrew Jacksonilla ei ollut omia lapsia, mutta hänellä oli kaksi adoptoitua ja kahdeksan kasvattilasta.
Adoptoiduista lapsista 16-vuotiaana kuollut Lyncoua oli orvoksi jäänyt creek-intiaani.
Kasvattilapsista Jacksonin vaimon veljenpojista Daniel Smith Donelson oli etelävaltioiden kenraali sisällissodassa ja hänen veljensä Andrew Jackson Donelson USA:n varapresidenttiehdokas vuoden 1856 vaaleissa.

8. Martin van Burenilla oli viisi poikaa, joista yksi kuoli pienenä.
John oli lakimies ja New Yorkin osavaltion 'Attorney General' (termille ei ole tarkkaa suomennosta, koska se on käytössä vain 'common law' -periaatteen maissa, lähinnä osavaltion hallituksen ylin lakivirkamies). Isä-Martin oli hoidellut samaa virkaa ennen presidentiksi tuloaan.

9. William Henry Harrisonilla oli kuusi poikaa ja neljä tytärtä. Nuorin pojista kuoli pienenä. Aikuiseksi eläneistäkin viisi kuoli ennen kesken presidenttikauttaan menehtynyttä isäänsä ja vain yksi eli äitiään pidempään.
John Scott Harrison pääsi poliittisella urallaan USA:n edustajainhuoneeseen. Hänen pojistaan Benjamin pääsi sittemmin pidemmälle.

10. John Tylerillä oli peräti viisitoista lasta, ensimmäisestä avioliitosta kahdeksan ja toisesta, leskenä 30 vuotta nuoremman naisen kanssa solmitusta seitsemän. Vain yksi tytär kuoli pienenä, kahdeksan poikaa ja kuusi tyttöä eli aikuisiksi. Lisäksi väitetään, että hänellä olisi ollut useita lapsia orjien kanssa, mutta tästä ei ole pitäviä todisteita. Tyler on aikaisin presidentti, jolla on yhä (2011) elossa olevia lapsenlapsia. Kuulostaa uskomattomalta, koska Tyler oli syntynyt 1790! Tämä selittyy sillä, että kyseisten pojanpoikien isä oli Tylerin 63-vuotiaana saama poika, joka puolestaan sai nuoremman näistä elossa olevista pojanpojista 1928 74-vuotiaana. (Lisäys 21.1.2017: Molemmat pojanpojat olivat ilmeisesti yhä elossa 2016.)
Robertin, vanhimman pojan puoliso Priscilla toimi maan ensimmäisenä naisena anoppinsa kuoltua aina presidentin uuteen avioliittoon asti.
John Jr. oli etelävaltioiden apulaisvaltiovarainministeri.
Letitia toimi epävirallisesti maan ensimmäisenä naisena kälynsä ohella.
David, toisen avioliiton vanhin lapsi, oli USA:n edustajainhuoneen jäsen.
John Alexander liittyi Konfederaation armeijaan vasta 14-vuotiaana ja taisi päästä sotimisen makuun, koska taisteli muutamaa vuotta myöhemmin saksalais-ranskalaisessa sodassa Preussin armeijassa.

11. James K. Polkilla ei ollut lapsia.

12. Zachary Taylorilla oli viisi tytärtä ja yksi poika.
Sarah meni naimisiin nuoren luutnantin Jefferson Davisin kanssa isänsä vastustuksesta huolimatta. Davisista tuli sittemmin Etelävaltioiden presidentti, mutta Sarah oli kuollut malariaan vain kolme kuukautta vihkimisen jälkeen.
Richardista tuli sisällissodassa etelävaltioiden kenraaliluutnantti.

13. Millard Fillmore oli kahdesti naimisissa. Toinen, myöhemmällä iällä solmittu avioliitto oli lapseton, ensimmäisestä oli poika ja tyttö.
Millard Powers Fillmore oli isänsä sihteerinä presidenttiyden loppuvaiheessa.

14. Franklin Piercellä oli kolme poikaa, jotka kaikki kuolivat pieninä.
Benjamin eli pojista vanhimmaksi. Hän kuoli 11-vuotiaana junaonnettomuudessa. Isä oli juuri tullut valituksi presidentiksi, mutta ei ollut vielä astunut virkaan.

15. James Buchanan on ainoa USA:n presidentti, joka pysyi poikamiehenä eikä hänellä ollut lapsia.

16. Abraham Lincolnilla oli neljä poikaa, joista vain yksi eli yli 18-vuotiaaksi.
Robert Todd Lincolnista tuli USA:n sotaministeri ja Iso-Britannian suurlähettiläs.

17. Andrew Johnsonilla oli kaksi tytärtä ja kolme poikaa. Kaikilla pojilla oli jossain määrin traaginen kohtalo.
Charles kuoli ollessaan armeijan apulaislääkärinä sisällissodan aikana pudottuaan hevosen selästä. Robert menehtyi 35-vuotiaana alkoholismiin.
Andrewin perustama sanomalehti meni konkurssiin ja hän kuoli pian sen jälkeen 27-vuotiaana.

18. Ulysses S. Grantilla oli kolme poikaa ja tytär.
Jesse yritti päästä presidenttiehdokkaaksi 1908, mutta oli käytännössä täysin vailla mahdollisuuksia. Myöhemmin hän kirjoitti isänsä elämäkerran.
Ulysses Jr. ryhtyi menestyväksi kiinteistönvälittäjäksi. Hänen poikansa Ulysses IV (III meni serkulle) oli kuuluisa paleontologi.
Frederick ryhtyi isänsä tapaan sotilaaksi ja yleni kenraalimajuriksi. Siviilissä hänestä tuli Itävalta-Unkarin suurlähettiläs.

19. Rutherford B. Hayesilla oli seitsemän poikaa ja tytär. Kolme pojista kuoli pieninä.
Webb ryhtyi upseeriksi, yleni prikaatikenraaliksi ja otti osaa neljään sotaan: Espanjan-Amerikan sota, bokserikapina, Venäjän-Japanin sota ja ensimmäinen maailmansota. Merkittävin saavutus oli Filippiineillä 1899 ansaittu Kongressin kunniamitali eli korkein mahdollinen urhoollisuudesta myönnettävä kunniamerkki.
Rutherford Jr. perusti kansallisen kirjastoyhdistyksen.
Scottista tuli rautatieyrityksen johtaja.

20. James A. Garfieldilla oli viisi poikaa ja kaksi tytärtä. Pojista neljä ja tyttäristä yksi eli aikuiseksi.
Harry oli yliopiston rehtori. Ensimmäisen maailmansodan aikana hän johti kansallista polttoaineensäännöstelyvirastoa.
James oli USA:n sisäministeri 1907-09.

21. Chester A. Arthurilla oli kaksi poikaa ja tytär. Esikoispoika kuoli pienenä.
Chester Alan Jr oli playboy, joka ei osoittanut kiinnostusta työhön eikä politiikkaan.

22. ja 24. Grover Clevelandilla oli kolme tytärtä ja kaksi poikaa. Presidenttikausien välissä syntynyt esikoistytär kuoli 12-vuotiaana, muut elivät aikuisiksi.
Esther syntyi Valkoisessa talossa ja hänen saadessaa lapsena tuhkarokon presidentin asunto julistettiin karanteeniin. Esther meni naimisiin brittiläisen upseerin kanssa ja heidän tyttärensä Philippa Foot oli merkittävä filosofi.

23. Benjamin Harrisonilla oli neljä lasta, joista kolme eli aikuisiksi. Ensimmäisestä avioliitosta poika ja tytär (toinen tytär kuoli pian syntymän jälkeen), toisesta avioliitosta ensimmäisen vaimon veljentyttären kanssa tytär.
Russell oli Yhdysvaltain konsulina Meksikossa ja sittemmin Indianan osavaltion senaatissa. Hänen poikansa William pääsi USA:n kongressin edustajainhuoneen jäseneksi.
Mary toimi maan ensimmäisenä naisena äitinsä sairastuttua ja sittemmin kuoltua. Välit isään katkesivat tämän toisen avioliiton myötä.
Elizabeth, melkein 40 vuotta sisartaan nuorempi, toimi asianajajana.

25. William McKinleyllä oli kaksi tytärtä, jotka molemmat kuolivat pieninä.

26. Theodore Rooseveltilla oli ensimmäisestä avioliitosta tytär, toisesta neljä poikaa ja yksi tytär.
Alice eli varsin skandaalinkäryisen elämän. Hän oli naimisissa Yhdysvaltain edustajainhuoneen jäsenen kanssa, mutta ainoan avioliitosta syntyneen lapsen isä oli eräs senaattori, jonka kanssa Alicella oli suhde.
Theodore Jr. pääsi pitkälle sekä politiikassa että sotilasuralla. Hän toimi New Yorkin osavaltion edustajainhuoneen jäsenenä, Puerto Ricon kuvernöörinä, Filippiinien kenraalikuvernöörinä ja apulaislaivastoministerinä. Sotilaana hän yleni prikaatikenraaliksi ja otti osaa molempiin maailmansotiin. Hän kuoli sydänkohtaukseen kuusi päivää Normandian maihinnousun jälkeen oltuaan ainoa kenraali, joka nousi maihin ensimmäisen aallon mukana. Hänet oli jo päätetty ylentää kenraalimajuriksi ja divisioonankomentajaksi, mutta toisin kävi. Kuolemansa jälkeen hänelle myönnettiin Kongressin kunniamitali.
Kermit teki isänsä tapaan tutkimusmatkoja, mm. Brasilian viidakoihin. Vanhemman veljen malliin hänkin taisteli molemmissa maailmansodissa, mutta ajautui alkoholismiin ja teki itsemurhan 1943. Hänen poikansa Kermit Jr. oli CIA:n osastopäällikkö.
Quentin, nuorin lapsista, kaatui 1918 20-vuotiaana taistelulentäjänä.

27. William H. Taftilla oli kaksi poikaa ja tytär.
Robert istui toistakymmentä vuotta USA:n senaatissa ja pyrki puolueensa presidenttiehdokkaaksi 1940, -48 ja -52, mutta hävisi esivaaleissa. Myös hänen poikansa Robert Jr. istui yhden kauden senaatissa. Hänen poikansa Bob puolestaan oli Ohion kuvernööri.
Charles Phelps Taft II oli Cincinnatin pormestari.

28. Woodrow Wilsonilla oli kolme tytärtä.
Margaret toimi maan ensimmäisenä naisena äitinsä kuolemasta isän uuteen avioliittoon asti.

29. Warren G. Hardingilla ei ollut lapsia.
Lisäys 22.1.2017: Hardingilla oli avioton tytär. Isyys vahvistui DNA-testissä vasta 2015, kymmenen vuotta tyttären kuoleman jälkeen.

30. Calvin Coolidgella oli kaksi poikaa, joista toinen kuoli teini-iässä.
John oli rautatieyhtiön toimitusjohtaja.

31. Herbert Hooverilla oli kaksi poikaa.
Herbert Jr. oli lyhyen aikaa USA:n sisäministeri.

32. Franklin D. Rooseveltilla oli viisi poikaa ja tytär. Yksi pojista kuoli pienenä.
Anna oli kolmesti naimisissa ja ammatiltaan toimittaja.
James valitsi sotilasuran merijalkaväessä ja yleni prikaatikenraaliksi ja ansaitsi toisessa maailmansodassa Laivaston ristin. Sodan jälkeen hän erosi palveluksesta ja meni politiikkaan kohoten USA:n edustajainhuoneen jäseneksi.
Elliott liittyi ilmavoimiin (tuolloin vielä armeijan ilmajoukot) 1940 ja lensi sodassa tiedustelulentäjänä. Erikoinen yksityiskohta on, että hän todisti tulevan presidentti Kennedyn vanhemman veljen kuolemaa koelennolla. Hän yleni prikaatikenraaliksi ja ehti olla viidesti naimisissa.
Franklin Jr. oli toinen samanniminen poika ensimmäisen kuoltua puolen vuoden ikäisenä. Hänestä tuli vanhimman veljen tapaan USA:n edustajainhuoneen jäsen.

33. Harry S. Trumanilla oli yksi tytär.
Margaret oli menestyksekäs dekkarikirjailija.

34. Dwight D. Eisenhowerilla oli kaksi poikaa, joista vanhempi kuoli pienenä. Nuorempi on yhä elossa ja Eisenhower on varhaisin presidentti, jonka lapsia on yhä elossa.
John valitsi isänsä tapaan sotilasuran. Isä ei ymmärrettävästä syystä päässyt paikalle kun poika valmistui West Pointista; hän oli samana päivänä komentamassa maihinnousua Normandiaan. Hän yleni prikaatikenraaliksi, mutta merkittävimmän työnsä hän on tehnyt sotahistorioitsijan.

35. John F. Kennedyllä oli kaksi tytärtä ja kaksi poikaa. Vanhempi tyttäristä syntyi kuolleena. Nuorempi pojista syntyi presidenttikaudella ja kuoli kahden päivän ikäisenä.
Caroline on kirjailija ja pyrki USA:n senaattiin 2010 Hillary Clintonin paikan vapauduttua.
John Jr. kuoli lento-onnettomuudessa 38-vuotiaana hänen ohjaamansa koneen syöksyttyä mereen.

36. Lyndon B. Johnsonilla oli kaksi tytärtä.
Lynda meni naimisiin merijalkaväen upseerin kanssa. Aviomies siirtyi politiikkaan edeten Virginian kuvernööriksi ja USA:n senaattiin.

37. Richard Nixonilla oli kaksi tytärtä.
Julie meni naimisiin Dwight D. Eisenhowerin pojanpojan kanssa. Nixon oli Eisenhowerin varapresidentti 1952-60. Ammatiltaan Julie on kirjailija.

38. Gerald Fordilla oli kolme poikaa ja tytär.
Michael on pappi.
John on liikemies.
Steven on näyttelijä.
Susan on kirjailija-valokuvaaja, joka aiemmin johti äitinsä perustamaa alkoholi- ja huumevieroitusklinikkaa.

39. Jimmy Carterilla on kolme poikaa ja tytär.
Jack pyrki USA:n senaattiin 2006, mutta hävisi vaalit.

40. Ronald Reaganilla oli ensimmäisestä avioliitosta kaksi tytärtä, joista toinen kuoli pienenä sekä adoptoitu poika. Toisesta avioliitosta syntyi poika ja tytär.
Maureen pyrki USA:n senaattiin 1982 ja 1992, mutta hävisi molemmat vaalit.
Michael oli Reaganin ja Jane Wymanin adoptoima poika, joka vieraantui avioeron jälkeen isästään. Välit paranivat myöhemmin. Ammatiltaan hän oli radiojuontaja, kuten pikkuveljensäkin.
Patti aiheutti isälleen harmaita hiuksia liberaaleilla näkemyksillään. Ammatiltaan hän oli näyttelijä ja poseerasi Playboyn alastonkuvissa isänsä presidenttikauden jälkeen.
Ron, radiojuontaja, aiheutti isälleen lisää aihetta hiustenvärjäykseen olemalla lähes siskonsa veroinen liberaali.

41. George H.W. Bushilla on neljä poikaa ja kaksi tytärtä. Vanhempi tyttäristä kuoli pienenä.
George W. seurasi isänsä jalanjälkiä presidenttinä.
Jeb oli Floridan kuvernööri 1999-2007.

42. Bill Clintonilla on yksi tytär.
Chelsea on koulutukseltaan terveystieteiden maisteri.

43. George W. Bushilla on kaksoistyttäret.
Barbara ja Jenna ovat ainoat kaksoset, joiden isä on ollut Yhdysvaltain presidentti. (Lisäys 21.1.2017: Barbara on tehnyt uraa vapaaehtoisorganisaatioissa ja Jenna on toimittaja.)

44. Barack Obamalla on kaksi tytärtä. (Lisäys 21.1.2017: Tyttäret elivät presidenttikaudella mahdollisimman tavallista elämää ja kävivät normaaleissa kesätöissä.)

Lisäys 21.1.2017: 45. Donald Trumpilla on viisi lasta, kolme ensimmäisen, neljäs toisen ja viides kolmannen vaimon kanssa.
Donald Jr. on Trump-yhtiöiden varapresidentti.
Ivanka työskentelee isän firmassa kiinteistö- ja hotellipuolella ja on toinen kahdesta kiistattomasti upeasta jutusta, mitä isä-Donald on koskaan aikaansaanut.
Eric on niin ikään isukin firman johtotehtävissä.
Tiffany, 23-vuotias malli, on se toinen kiistatta upea Donaldin aikaansaama juttu.
Barron on kymmenvuotias.