Uutiskatsaus 24/2022

1. Vähittäistä heräilyä

Kirjoitin jo vuosia sitten, että Venäjä ottaa irti aina kaiken mitä lähtee ja on ikuinen uhka naapurimailleen – sekä nykyisille että tuleville. Tulevia naapurimaita ovat sellaiset, joita erottaa Venäjästä toistaiseksi ainakin yksi puskurivaltio.
Venäjästä ja sen vallankäytöstä tulee muistaa aina yksi tosiasia. He puhuvat totta omasta näkövinkkelistään. Esimerkiksi: Venäjä on moneen kertaan ilmaissut, että se käyttää ydinaseita vain jos sen olemassaolo on uhattuna. Ja milloinko Venäjän olemassaolo on sitten Venäjän mielestä uhattuna? Kahdessa tapauksessa:
1) Venäjä ei kontrolloi koko maailmaa
2) Venäjä kontrolloi koko maailmaa, mutta epäilee että joku jossakin elättelee jonkinmoisia kapinallisia ajatuksia.


2. Viikatetta odotellessa

Vladimir Putinin päivien lähestyessä loppuaan seuraajaspekulaatiot käyvät kuumina. Tällä hetkellä listan ykkösnimi on pääministeri Mihail Mishustin. Vähiten näistä spekulaatioista pitänee Mishustin, joka muistaa kyllä varsin hyvin kuinka kävi Trotskille, Kameneville, Zinojeville, Tuhatsevskille, Kiroville ja monelle muulle. Tai ehkä parempi vertaus olisi viimeisinä päivinä viralta pannut Göring ja Himmler. Diktaattorin lähipiirin tuulisin paikka on sillä, jota diktaattori epäilee todennäköisimmäksi seuraajakseen. Tuuli saattaa kovaksi yltyessään jopa pudottaa pään hartioilta.


3. Vertrauen ist gut, Kontrolle ist besser!

Tytti Tuppurainen antoi venäläislehdelle lausunnon, jonka mukaan luottamus Venäjään on menetetty. Asiassa hämmästyttää lähinnä se, kuinka naiivi Tuppurainen on ollut jos hän on joskus Venäjään luottanut. Toivossa toki eletään, että Tuppurainen valehteli, mutta lienee ikävää realismia olettaa että tämä oli yksi niistä harvoista lausunnoista, joissa hän ei valehdellut.


4. Miksi Ukrainassa soditaan

Venäjän politiikan tarkoitus on hallita. Yksi hallinnan keinoista on energia. Venäjä on saanut Länsi-Euroopan suurelta osin riippuvaiseksi kaasutoimituksistaan. Ukrainan alueelta on löytynyt suuria kaasuesiintymiä. Enimmät esiintymät ovat Krimin, Asovanmeren ja Donbassin alueella. Nämä ovat ne alueet joita Venäjä miehittää. Mikäli Ukraina kykenisi hyödyntämään näitä kaasuvaroja, Euroopan riippuvuus Venäjästä vähenisi. Samalla Ukrainan sitoutuminen länteen kasvaisi, koska näiden varojen hyödyntämisessä tarvitaan kehittynyttä teknologiaa. Venäjä ei itse kykene niitä hyödyntämään teknologian puutteen ja sotatilan takia. Sen ei tarvitsekaan, riittää kun estää Ukrainaa hyödyntämästä niitä.
Venäjän sodankäynnin sanotaan sujuneen huonosti. Kartasta katsoen vaikuttaa siltä, että aluevalloituksissa Venäjä on voitolla. Ennen kaikkea Venäjä on vallannut Ukrainasta ne alueet, jotka energiapoliittisesti ovat tärkeitä.
Tuliko tämä nyt tarpeeksi selkokielisesti esitettyä?


5. Kysyntä ja lahjonta

Venäjä on löytänyt ostajan Ukrainasta varastamalleen viljalle. Ei tarvitse mennä kuin Mustanmeren etelärannikolle, niin sieltähän löytyy maa joka ostaa mitä tahansa olettaen että ei pysty sitä itse varastamaan. Alkaa vähitellen selvitä sekin mikä on Turkin maksu Suomen ja Ruotsin NATO-jäsenyyden vastustamisesta.


6. Sulkasato

Turkki ilmoitti ettei enää halua nimensä olevan englanniksi ”Turkey”, koska se tarkoittaa kalkkunaa. Tämä aiheuttaa paitsi sekaannuksia, on halventavaa. Epäselvää on se, halventaako tämä Turkkia vai kalkkunaa. Veikkaan jälkimmäistä.
Turkkilaisten fiksuudesta kertoo se, että he haluavat uuden nimensä olevan englanniksi ”Türkiye”. Tämä ei varmaankaan aiheuta minkäänlaisia ongelmia sen paremmin oikeinkirjoituksen kuin ü-kirjaimen näppäimistöltä löytämisen kanssa.
Älkää vain menkö kertomaan turkkilaisille, mitä heidän maansa nimi suomeksi tarkoittaa. Sekin menisi varmaan vaihtoon. Uudeksi nimeksi tulisi varmaan Khhrrrzzahnnkrrhza.

Tässä vielä terveisiä Erdöganille, tuolle turkkilaisen raippahevosen takalistoaivastukselle.


7. Eväät lopussa

Amerikkalaisilla alkaa kärsivällisyys loppua. Inflaatio jyrää ja keskiluokka köyhtyy köyhtymistään.
Tämä prosessi on ollut täysin odotettavissa. Kirjoitin aiheesta jo kuusi vuotta sitten ja annoin viisi selitystä: 1. Mantereen koskemattomat luonnonvarat, 2. Sulautuminen, 3. Väestönlaatu, 4. Mahdollisuudet, 5. Perustuslaki. Kohdat 1 ja 2 ovat jo enimmäkseen mennyttä, kohta 5 on ainoa joka on ennallaan. Nyt neloskohta on sulamassa kovaa vauhtia pois, kun manner alkaa olla jo täynnä. Ja mitä kohtaan 3 tulee, niin… no, katsokaa itse. Itsenäistymisen aikaan 79 %, sata vuotta myöhemmin kun maasta tuli johtava teollisuusmahti 89 %, huipussaan 1940 90 %, vielä 1970 88 %, romahdusta kohti 1980 83 %, vuonna 2000 ensimmäisten ennustellessa USA:n katastrofia (tosin muista syistä) 75 %, nykyään enää 61 %.
Se on menoa nyt.


8. Poliisi tulee ja pamputtaa

Elokapinan mielenosoituksen taltuttaneet poliisit joutuvat syytteeseen liian rajujen otteiden käytöstä. Poliisin tehtävänä on ylläpitää lakia ja järjestystä. Tilanteessa poliisit toimivat koko ajan otteita koventaen. Kun menetelmä A ei toiminut, menetelmä B otettiin käyttöön, jonka jälkeen siirryttiin menetelmään C ja niin edelleen. Pippurisumutteen käyttö taisi olla menetelmä N ja se sitten tehosi. Muistelen että aiemmin laissa määrättiin, että hätävarjelun liioittelua on käyttää turhan kovia menetelmiä. Pitäisikö säätää uusi laki, jossa todetaan että hätävarjelun liioittelua on käyttää mitä tahansa toimivaa menetelmää?


9. Pitkä sytytyslanka

Varusteleka herätti taas pahennusta mainonnallaan. Tällä kertaa herneet vedettiin nenään Varustelekan tavasta markkinoida jotain sellaista lippua, jossa on sininen pohja ja keltainen risti. En nyt muista minkä maan lippu oli kyseessä. Firmalla oli sama ongelma ja niinpä he etsivät kartasta, mutta eivät löytäneet. Itämeri näytti kylläkin oudon suurelta.
Kyseinen myynti-ilmoitus oli Varustelekan sivulla vuosikausia, mutta Mainonnan Eettinen Neuvosto heräsi vasta nyt. Tuli komento, että muutosta on tapahduttava. Koko lailla virhe. Ihan vihjeeksi, ei kannata ryhtyä vittuilukisaan jos vastustajalla on kutakuinkin 6. danin musta vyö alalta. Varusteleka teki työtä käskettyä ja muutti mainostaan. Toki siten että selitti miksi eli jätti vanhan mainoksen luettavaan kuntoon alapuolelle ja kertoi kuka käski muuttaa mainosta. Tosin pienellä kirjoitusvirheellä eli ”Mainonnan Eettinen Neuvosto” oli ilmeisen vahingossa kirjoitettu muotoon ”Mainonnan Eeppinen Neuvosto”.


10. Perseelleen meni

Vakuutusyhtiö Ilmarinen erehtyi tekemään virheen rekrytoinnissaan. Mitä kertoo riskienhallintayhtiön toimintakyvystä, että se menee palkkaamaan sukupuoliseen vähemmistöön kuuluvan koeajalla? Pitäisihän se tietää, että näissä tapauksissa paskamyrskyn riski työsuhteen purkamisessa koeajan jälkeen tai sen kestäessä on moninkertainen. Ilmarisen puolustukseksi on kuitenkin todettava olevan mahdollista, etteivät he tienneet sukupuolisesta suuntautumisesta. Etnisten vähemmistöjen kohdalla koeajalle ottamiselta voi kieltämättä välttyä helpommin, riskithän ovat samat. Tällä kertaa olisivat voineet kuitenkin tarkistaa edellisestä työpaikasta, jossa sielläkään työpanos ei vastannut palkkaa.
Lopputulos kuviosta oli odotettu. Työsuhde purettiin ja työntekijä ilmoitti kyseessä olleen sukupuolinen sorto. Tilanne oli sana sanaa vastaan. Toistaiseksi todistustaakka on ollut syyttäjällä, mutta enpä ihmettele jos tätäkin lähdettäisiin purkamaan näissä tapauksissa. Ilmarisen omassa selvityksessä kävi jopa kulunvalvonnasta ilmi, että työntekijä ei ollut kertomukseensa nähden oikeassa paikassa väitetyn syrjinnän aikana. Työntekijä itse kiemurteli tästä väittämällä, että oli kohdannut kyseisen henkilön muualla. Mitään todisteita hänellä ei ollut esittää yhtään mistään. Valitettavasti ei myöskään esimiehellä. Ehkä esimiehen olisi pitänyt Nixonin tapaan nauhoittaa kaikki keskustelut.
Saa nähdä, milloin tulee sitten laki, että keskusteluja alaisen kanssa ei saa nauhoittaa yksityisyydensuojan takaamiseksi. Tällöin samalla tilanteen ollessa sana sanaa vastaan suuremman uhristatuksen omaava voittaa. Eli homma menee siihen, että seksuaaliseen tai etniseen vähemmistöön kuuluvaa vastaan ei saa kerätä todisteita, mutta nämä saavat väittää mitä tahansa ilman todisteita. Ehkä mallia otetaan islamista, jossa oikeusistuimessa vaaditaan kahden naisen sana kumoamaan yhden miehen sana. Täällä tietysti päinvastoin eli otetaan käyttöön uhristatuspisteet. Perusasetus valkoinen heteromies 1p, ihonväriskaala 1-4 lisäpistettä tummuuden mukaan, muu kuin kristitty tai siviilirekisteri 1 lisäpiste paitsi muslimi 2 lisäpistettä, nainen (nykyinen tai entinen) 2 lisäpistettä, homo 3 lisäpistettä. Ääritapaus on siis muslimilesboneekeri 11 lisäpisteellä, siis 12 pistettä yhteensä eli sana sanaa vastaan tilanteessa 11 valkoista heteromiestä häviää yhdelle muslimilesboneekerille.
Sitä odotellessa, että tieliikennelakia muutetaan seuraavasti: ”Tasa-arvoisessa risteyksessä etuajo-oikeus on oikealta tulevalla, paitsi jos vasemmalta tuleva kuuluu etniseen tai seksuaaliseen vähemmistöön. On oikealta tulevan vastuulla päätellä, kenellä on etuajo-oikeus. Mikäli oikealta tuleva syyllistyy etuajo-oikeutensa väärinkäyttöön, häntä tulee siitä rangaista. Samoin mikäli hän olettaa vasemmalta tulevan etnisyyden tai sukupuolisen suuntautumisen joko oikein tai väärin, häntä voidaan rangaista stereotyyppiseen ajatteluun syyllistymisestä.”


11. Meidän tyttömme maailmalla

Urpilaisen Jutta oli sitten käväissyt Abu Dhabissa ja julkaisi islamin suvaitsevaisuutta ylistävän päivityksen. Minuun se ainakin teki vaikutuksen. Alan vähitellen kallistua siihen suuntaan, että islamissa on jotain hyvääkin. Ainakin se että siellä eivät juttaurpilaiset pääse asioista päättämään.


12. Toistuva uutinen

Blaablaablaa ... Nabil Koriba ja Achraf Ben Moussa … jäkjäkjäk …viiden vuoden vankeusrangaistuksiin … käläkäläkälä …törkeästä lapsenraiskauksesta … päläpäläpälä … Oulun käräjäoikeus tuomitsi … jepjepjep.
(Huom. Koska tämä uutinen on joka uutiskatsauksessa, vain nimi (joka sattuneesta syystä pitää oikeinkirjoituksen varmistamiseksi aina copypasteta linkin jutusta), tuomion pituus, tekotapa ja tuomioistuimen sijainti vaihtelevat, katsoin parhaaksi jouduttaa lukemista jättämällä toistuvat osat pois.)


13. Tätä ei olisi voinut ikinä mitenkään millään konstilla etukäteen arvata

Etninen segregaatio on ollut pääkaupunkiseudulla ja esimerkiksi Turussa tosiasia jo pitkään. Nyt se on levinnyt jo pikkukaupunkeihin. Keskiluokka äänestää jaloillaan. Jopa Espoo havahtui muuttotappioon jo toista vuotta sitten. Huvittavaa asiassa on, että pitkässä artikkelissa ei kertaakaan edes vihjaistu merkittävimpään syyhyn, joka saa ihmiset hakeutumaan toisille asuinalueille.
Säälittävintä asiassa on se, että ongelmaan mietitään lukemattomia erilaisia ratkaisuvaihtoehtoja, joista yksikään ei ole koskaan toiminut yhtään missään. Yleisesti ottaen ongelmiin paras ratkaisu on poistaa ongelma.

14. Limpulla päähän

Kiekonheittäjä Vanessa Kamga teki rikosilmoituksen kolmen vuoden Ruotsi-Suomi -ottelun tapahtumista. ”Kiekonheittäjä kannusti omiaan Tukholman olympiastadionin lehtereillä, kun 50–60-vuotias mies hivuttautui hänen lähelleen. Lopulta mies tuli suoraan Kamgan eteen huutamaan: ”Kuvottavaa! Sinä et ole ruotsalainen, sinä et ole ruotsalainen!” Tilanne oli niin uhkaava, että Kamga poistui paikalta. Hän teki rikosilmoituksen.
Täytyy kyllä ihmetellä, miten humalassa pitää myöhemmässä keski-iässä olevan miehen olla, että uskaltaa käydä kettuilemaan yli 180-senttiselle, suunnilleen satakiloiselle naiselle jolla on härän voimat ja leopardin refleksit. Mutta oletetaan nyt, että näin todella tapahtui.
Hyökkäys oli epäilemättä loukkaava ja asiatonta käytöstä. Mutta oliko se rasistinen? Ensinnäkin se perustui ilmeiseen virheoletukseen. Kamga on syntynyt Ruotsissa, elänyt siellä koko ikänsä ja puhuu äidinkielenään ruotsia. Hänen isänsä on afrikkalainen, äitinsä ruotsalainen. Siinä mielessä hän on ruotsalaisempi kuin Armand Duplantis, joka on myös puoliruotsalainen, mutta ei ole oikeastaan asunut koskaan Ruotsissa ja puhuu huonoa ruotsia. Voitaneen siis olettaa huutelijan erehtyneen luulemaan Kamgaa maahanmuuttajaksi.
Tällöin hyökkäystä ei voi mitenkään todistaa rasistiseksi. Huutelija voi olla aivan hyvin sillä kannalla, että maata saa edustaa vain, jos on siellä syntynyt (toki hän voi olla myös sillä kannalla, että maata saa edustaa vain jos on etnisesti täysin puhdasverinen, mutta tämä on aika kaukaa haettu oletus). Mikäli huutelija voisi huudella samalla tavalla Keniaa edustavalle pellavatukkaiselle ruotsalaiselle (”Kuvottavaa! Sinä et ole kenialainen!”), niin missään tapauksessa kyseessä ei ole rasismi, enintään väärinkäsitys. Sivumennen sanoen, voi miettiä miksi ihmeessä valkoisia ei juurikaan ole Afrikassa mutta mustia on Euroopassa ja miksi ihmeessä ”siirtomaiksi” sanotaan Afrikan maita, kun siirtolaisuus on tähän suuntaan?


15. Rohkea nainen

Korkeushypyn supertähti Maria Lasitskene moitti kansainvälisiä urheilujärjestöjä venäläisten ja valkovenäläisten urheilijoiden sulkemisesta kilpailujen ulkopuolelle. Lasitskene tuomitsi samalla Ukrainan sodan, mikä on melkoisen rohkea veto. Odottelemme, että Lasitskene jää pian dopingtestissä kiinni historian ensimmäisenä urheilijana, jonka venäläinen testilabra käryttää.
Kilpasisko, ukrainalainen Julia Levtšenko antoi Lasitskenelle täyslaidallisen. Tämä oli asiatonta, joskin ymmärrettävää. Levtšenko reagoi tunteella, koska hänen maansa on hyökkäyksen kohteena ja sukulaiset hengenvaarassa. Levtšenko kirjoitti tiukkaan sävyyn, kuinka venäläisten pitäisi sisäistää sodan julmuudet ja ukrainalaisten kärsimys sekä suhteuttaa urheilun merkitys siihen verrattuna. Tämähän on juuri se, minkä Lasitskene teki. Hän haluaa urheilla siinä missä Levtšenkokin ja tuomitsi hyökkäyksen.
Nykyinen menettelymalli on typerä. Esitin heti hyökkäyksen jälkeen, että venäläisurheilijoiden kilpaileminen tulisi sallia, kunhan he tekisivät sen Ukrainan lippu rinnassaan. Nyt tarkennan esitystä. Kuvitelkaapa että vaikka jääkiekon MM-kisoissa olisi ollut Venäjän joukkue mukana – mutta sinikeltaisissa tunnuksissa, lippunaan Ukrainan lippu väärinpäin käännettynä (lipun kääntäminen ylösalaisin on monissa maissa, esim. USA:ssa hätäsignaali) eli keltainen ylhäällä, sininen alhaalla, seremonioissa Ukrainan kansallishymni. Joukkueen virallisena nimenä olisi ollut ”Venäjän Ukraina-komitean joukkue”. Putinilta olisi poksahtanut verisuoni päästä vitutuksen voimasta. Eiköhän tuohon joukkueeseen olisi sen verran kiekkomiehiä saatu haalittua kasaan, että se olisi ollut korvikejoukkueita kovatasoisempi. Sama systeemi pystyyn kaikkiin lajeihin, myös yleisurheiluun. Saa osallistua, kunhan tekee sen ylösalaisin käännetyn Ukrainan lipun väreissä.


16. Paavo Nurmi Gamesissa nähtyä

Tällä kertaa pikamatkoilla sattui ja tapahtui. Miesten satasen ennakkosuosikki Ojie Edeburu jäi sananmukaisesti telineisiin, kun hän meni heti ponnistuksesta nenälleen. Harvoin tuollaista näkee. Hidastuksesta selvisi syy. Lähtöteline luiskahti ponnistuksen voimasta taaksepäin, jolloin tasapaino petti. Edeburu veti herneet nenäänsä ja vaati itselleen uusintajuoksua, jota ei suotu. Tästä hän sitten suivaantui ja haukkui Suomen maanrakoon. Tässä kohtaa yleisurheilun yleensä äärimmäisen tarkka sääntökirja on hieman epäselvä. Sääntöä 15.2.4 lienee kuitenkin tulkittava sillä tavalla, että urheilija on vastuussa lähtötelineiden kiinnityksestä (hänhän tekee sen itse).
Naisten satasen juoksijoiden tultua paikalle repesin numerolapuille. Olikohan sponsori valinnut tarkoituksella tai sitten ei? Joka tapauksessa huvitti, että naisilla luki numerolapuissa ”Naapurin maalaiskana”. Vähän kuin sillä entisellä naislentopallon SM-sarjajoukkuella, jonka pelihousujen persuksissa oli teksti ”Voimaa Kultamunasta”.
Keihäässä oli luvattu palkinnoksi Aki Parviaisen SE-tuloksen 93,09 ylittämisestä uusi auto. Auto jäi tällä kertaa Turkuun, ei ollut sen lunastajaksi kahdesta olympiavoittajasta ja yhdestä maailmanmestarista. Eikä ollut edes kilpailun voittajaksi, sillä Oliver Helander tempaisi 89,83. Tämä sai aikaan melkoisen helpotuksen huokauksen, sillä superlahjakkuuden vammakierre lienee nyt helpottanut. Tero Pitkämäen valmennukseen siirtyminen oli oikea veto, sieltä löytyy keihästietoa ehkä enemmän kuin keneltäkään tässä maassa ja se on nimittäin paljon se. Helander on heittäjä, jolle jo tällä hetkellä normitaso terveenä ollessa on 85-90 metriä. On itse asiassa ollut jo viimeiset kolme vuotta, mutta kun mies ei ole ollut terveenä. Tuosta normitasoa on mahdollista nostaa vielä melkein viisi metriä. Stadionoloissa. Lukija voi tarkistaa, kuinka usein keihään arvokisoissa on vaadittu 90-metrinen voittoon. Ei kovin usein. Avoimella kentällä sopivissa tuulissa voi myös miettiä, kuinka kova se Zeleznyn ME oikein olikaan.


Loppukevennys: Rauha on puhjennut!

Ehdottomasti jäätynein rajakonflikti koko maailmassa on ollut kiista Hansinsaaren omistuksesta. Ellesmerensaaren ja Grönlannin välisessä salmessa sijaitsevan reilun neliökilometrin kokoisen pläntin omistuksesta on käyty vuosia hiljaista sotaa Tanskan ja Kanadan kesken. Sodankäynti on edennyt siten, että vuoroin kummankin maan sotilaat ovat käyneet nostamassa saarelle oman lippunsa. Samalla he ovat jättäneet tangon juurelle viinapullon lahjaksi naapurimaan joukoille, jotka puolestaan ovat aikanaan nostaneet tilalle oman lippunsa ja jättäneet oman viinapullonsa.
Nyt konflikti oli ilmeisesti eskaloitunut tasolle, joka ilmeisesti oli ylittänyt viinabudjetin rajat tai alkoholisoinut liian monta sotilasta. Niinpä maiden hallitukset sopivat saaren jakamisesta keskeltä kahtia, mikä astui voimaan 11.6.2022.
Sopimuksesta oli jännä seuraus: Tanskan ja Kanadan välille tuli maaraja!
Kyseessä on muuten neljäs nykyinen maaraja Amerikassa, jossa ainakin toinen osapuoli on eurooppalainen. Jätetään lukijan tehtäväksi selvittää mitkä ne kolme muuta ovat (vihje: jokaiseen niistä on sekaantunut Ranska) ja vastataan sen sijaan toiseen kysymykseen.
Aiemmin Kanadalla oli rajalinja vain yhden maan eli USA:n kanssa, nyt kahden. Mikä on nykyään maailman suurin maa, jolla on raja täsmälleen yhden maan kanssa?
Ja vastaus on…
1) Australia, jos hyväksytään aluevesiraja (Papua-Uuden-Guinean kanssa) (tosin tällöin Kanadakin pitäisi diskata, koska sillä on aluevesiraja Ranskan kanssa St. Pierren ja Miquelonin takia sekä tietysti Tanskan kanssa juuri Hansinsaaren takia)
2) Grönlanti, jos hyväksytään ei-itsenäiset alueet
3) Papua-Uusi-Guinea, jos ei lasketa aluevesirajaa Australian kanssa
4) Japani (jos katsotaan että joidenkin piirien vaatima Sahalinin eteläosa hyväksytään)
5) Iso-Britannia (jos ei lasketa Gibraltaria, Kyproksen tukikohtia ja Kanaalitunnelia)
6) Uruguay (tarkasti ottaen maalla ei ole senttiäkään maarajaa Argentiinan kanssa, sillä raja kulkee jokea pitkin eikä sen yli ole edes siltaa)
7) Kuuba (jos Guantanamon tukikohta lasketaan)
8) Etelä-Korea (jos ei oteta huomioon että maan lain mukaan Korea on jakamaton)
9) Portugali (tästä ei voi keksiä mitään mussuttamisen aihetta).
Järkevästi ajatellen vastaus on siis vaihtoehto 3 eli Papua-Uusi-Guinea.

Uusinta: Unien tulkinta

Lukijalle: Onneksi unet ovat tästä rauhoittuneet. En tiedä käykö lukijalle koskaan sama kuin itselleni eli joskus tulen unessa tietoiseksi siitä että näen unta. Silloin tulee oivallus että nythän voin tehdä ihan mitä huvittaa. Valitettavasti en ole vieläkään oppinut ohjaamaan unta haluamaani suuntaan vaan se vie ihan jonnekin muualle. Saatan jopa unessa ärsyyntyä tästä että miksi hitossa en näe sellaista unta mitä haluaisin. Jätettäköön lukijan mielenterveyden varjelemiseksi kertomatta mitä haluaisin:

Ilmoitin jo blogia aloittaessa, että tämän tarkoitus ei ole olla henkilökohtaisia asioita käsittelevä päiväkirja. Eikä siitä ole onneksi semmoista tullutkaan, pissisegoblogeja on netti pullollaan muutenkin. Mutta jos ei päiväkirjaa, niin sitten yökirja. Eli mitä helvettiä minun alitajunnassani oikein tapahtuu ja miksei se saamarin demoni maksa vuokraa?

Tapahtumapaikka: jokin määrittelemätön omakotitalo, suurenpuoleinen sellainen. Kyseessä ovat selvästikin jotkut juhlat, voisi hyvin kuvitella että 50-vuotispäivät. Ilmeisesti joku kaukainen sukulainen, koska läsnä on sekä tuttuja että tuntemattomia. Jostain syystä nämä tutut eivät kuitenkaan aluksi henkilöidy keneksikään, paitsi että on selkeä tunne siitä että kyseessä ovat sukulaiset, sekä läheisiä että vähän kaukaisempiakin. Ainoastaan isäni (joka on siis oikeasti kuollut) rekisteröityy muistiini yksittäisistä läsnäolijoista, samoin varma tunne siitä että vaimoni on paikalla. Puheensorina on melkoinen, minulla on lasi kourassani.

Nousen ylös tuoliltani ja kävelen portaita ylös toiseen huoneeseen. En kuitenkaan toiseen kerrokseen, sillä talossa on sellainen erikoinen ratkaisu, että osa siitä on toisessa tasossa eli puoli kerrosta ylempänä. Mietin missä olen nähnyt sellaisen ennenkin ja portaita noustessani muistan: samanlainen kuin ensimmäisessä talossa, jota olen käynyt asuntoesittelyssä katsomassa ostoaikeissa (en ostanut). Tämä ei kuitenkaan ole sama talo, vaan samanlainen pohjaratkaisu.

Toisessa huoneessa istun pyöreään pöytään, jonka ympärillä on 3-4 ihmistä. Yksi heistä on serkkuni mies (sovitaan vaikka että hänen lempinimensä on Pertsa). Pertsa puhuu jostain teknisestä asiasta, en saa kesken kaiken paikalle tulleena otetta mistä ennen kuin keskustelu siirtyy muihin asioihin. Muita pöydässä olijoita en tunne, mutta vähän kauempana tuolilla istuu äitini (joka on oikeasti kuollut) siemaillen drinkkiä. Katson Pertsaa ja ajattelen, että onpa hän pysynyt hyvässä kunnossa ikäisekseen, minua parikymmentä vuotta vanhempana ja samannäköisenä kun viimeksi näin, vaikka en ole varmaan kymmeneen vuoteen tavannut.

Samalla kiinnitän huomiota Pertsan asuun ja kummastelen, miksi hän on univormussa. Mietin, että oikeasti Pertsa on varhaiseläkkeellä, kun yritysjärjestelyssä kävi siten että mies sai, jos nyt ei kultaista niin hopeisen kädenpuristuksen pari vuotta sitten. Katson univormua tarkemmin ja huomaan, että kyseessä on insinööriupseerin univormu, mutta jostain syystä en millään saa selvää, ovatko kyseessä insinöörimajurin vai -everstiluutnantin arvomerkit. Luulisi olevan helppoa erottaa yksi ja kaksi ruusuketta toisistaan, mutta kauluslaatat ovat epäselvät. Hetken pohdittuani muistan, että Pertsahan on tosiaan insinööri ja on sitten ilmeisesti vanhoilla päivillään värväytynyt tekniseksi asiantuntijaksi armeijaan. Samalla huomaan, että itselläni on ne samat laatat, jotka minulla oikeastikin pitäisi armeijassa olla, vaikka muuten olenkin siviilit päällä. En ehdi toipua hämmennyksestäni, kun äitini kävelee luokseni ja ojentaa kouraani pari metallinappulaa todeten "Unohdit nämä" ja kääntyy pois. Vilkaisen kouraani ja huomaan niiden olevan kultainen ampuma- ja juoksumerkki. En ehdi kysellä, mistä hiton boxista hän on vanhat merkkini esille kaivanut, kun huomaan kissamme livahtavan ohitseni ja hyppäävän hyllyn päälle. Minulle tulee kiire, koska hyllyllä on talonväen arvokas lasivaasi. Nostan kissan syliini, totean "Älähän nyt, Vösse (nimi muutettu), tule tänne isännän syliin." Istun takaisin pöydän ääreen ja kissa on hetken sylissäni, kunnes hyppää pois ja juoksee alakertaan. Ajattelen, että nyt se meni emännän luo, ei mitään hätää.

Pertsa nousee ylös ja kehottaa minua seuraamaan. Hän selittää, että minun pitää lähteä katsomaan mitä hän tekee sivutöinään omassa firmassaan. Lähde testaamaan, jos rupeat vaikka yhtiökumppaniksi, kun olet vähän niin kuin alan miehiä, hän sanoo. Äkkiä olemme suuressa hallissa, joka muistuttaa jossain määrin jäähallia. Tarkemmin sanottuna sen yläreunassa, reunoja kiertämässä. Pertsa selittää, että hänen firmansa asentaa väliaikaisia juoksuratoja ja tänne pitää nyt laittaa kaksiratainen baana. Paikalle on ilmestynyt myös Pertsan apupoika, nuori, minulle tuntematon mies.

Jostain syystä juoksuratojen asentaminen pitää aloittaa täsmälleen tietystä pisteestä. Ensin alle laitetaan eräänlaiset kiskot, jotka ovat pieninä, ehkä reilun metrin mittaisina pätkinä. Sitten kiskojen päälle liu'utetaan varsinainen juoksurata, joka on noin metri kertaa metri -kokoisina paloina. Jokainen ratapala on kahden rinnakkaisen kiskon päällä siten, että ratapala on jonkin verran kiskoa lyhyempi ja näin ollen yksi kisko on aina vähintään kahden ratapalan alla. Asennamme ensin kiskot, sitten niiden päälle radan. Kun noin viisi metriä on asennettu, ryhdytään viereen asentamaan toista rataa samalla periaatteella. Palojen reunoissa on kiskot, joilla ne liittyvät viereiseen rataan. Ensimmäistä rataa rakennetaan edellä, toinen kulkee aina noin viisi metriä jäljessä, jotta olisi työskentelytilaa. Pertsa ja hänen apupoikansa näyttävät minulle systeemin ja saan pian juonesta kiinni. Tuumin, että tämähän on loistava keksintö.

Olemme rakentaneet ehkä viitisenkymmentä metriä juoksurataa, kun huomaan ongelman. Liu'utan parhaillaan uutta radanpalaa kiskoja pitkin, mutta osuessaan edelliseen ratapalaan se ei pysähdykään siihen, vaan tönaisee sitä taaksepäin. Katson hämmentyneenä ylös, kun kaikki ratapalat alkavat liukua kiskoja pitkin taaksepäin. Samalla huomaan, että olen ollut niin keskittynyt asennustyöhön, etten ole havainnut meidän kulkeneen välillä jyrkkää ylämäkeä. Ratapalat katoavat tätä mäkeä alas liukuen näkymättömiin. Vilkaisen toiseen suuntaan, Pertsa ja apupoika asentavat siellä ykkösrataa edelläni eivätkä ole huomanneet mitään. Nousen seisomaan ja palaan muutaman askeleen tulosuuntaamme nähdäkseni, mihin ratapalat katosivat. Kun pääsen kohtaan, josta alamäki alkaa, huomaan että sen juurella työmiehet keräävät ratapaloja ja kiskoja pois vieden niitä varastoon. Tajuan, että kyseessä on väärinkäsitys. He ovat koko ajan olleet töissä purkaen edellisen yleisötapahtuman rekvisiittaa ja ovat käyneet nyt erehdyksessä purkamaan myös rataa. Juoksen heidän luokseen ja huudan: "Hei, älkää niitä viekö, ne eivät kuulu teille vaan ovat seuraavaan tapahtumaan". Yksi miehistä toteaa, että heidän oli käsketty purkaa kaikki rakennelmat eivätkä he tienneet, että nämä eivät kuulu niihin. Harmistun, sillä muistan Pertsan sanoneen, että radan rakentaminen on aina aloitettava tietystä pisteestä. Jos sitä on purettu alusta alkaen, kaikki tähänastinen työ on turhaa.

Käännyn takaisin kertoakseni Pertsalle mitä on tapahtunut, mutta samassa huomaankin että Pertsa apupoikineen saapuu toisesta suunnasta, he ovat siis kiertäneet koko hallin. Ajattelen, että nyt Pertsa saa kyllä raivarit, mutta hän vain naurahtaa ja toteaa, että käydään ensin ruokatunnilla ja jatketaan sitten. Lähdemme kaikki kolme kävelemään hallin käytävää ja Pertsa kysyy apupojalta, muistaako tämä sitä urakkaa, kun sinne ja sinne piti rakentaa peräti kahdeksan rataa? Apupoika vastaa: "Joo, siinä meni viisi ja puoli päivää."

Äkkiä kävelymme keskeytyy ja myös vanhoja rakennelmia purkavat työmiehet pysähtyvät paikoilleen ja valahtavat kalmankalpeiksi, kun hallin kaiuttimista kuulutetaan: "Oakland is fallout, Oakland is fallout!". Kuulutus toistuu vielä kahdesti. Me kaikki tiedämme, mitä tämä koodiviesti tarkoittaa: Oaklandia lähestyy mannertenvälinen ohjus, jonka uskotaan olevan ydinkärki. (Itse lauseessa ei sinänsä ole kauheasti järkeä, mutta "fallout" tarkoittaa ydinlaskeumaa.) Tajuan, että kyseessä täytyy olla Kim Jong Unin sekoaminen, hänen uusi ydinohjuksensa tosiaan yltää nyt jo USA:n länsirannikolle. Hän on päättänyt tuhota San Franciscon ja ohjus on sen verran epätarkka, että se on vain suunnattu kyseiselle alueelle ja nyt on laskettu sen osuvan nimenomaisesti Oaklandiin. (Siltä varalta että lukija ei tiedä, San Franciscon alue koostuu kolmesta kaupungista, joista varsinainen San Francisco on sen kuuluisan Golden Gate -sillan eteläpuolella. Kyseinen salmi sulkee taakseen San Franciscon lahden, jonka eteläpuolella on San Jose ja itäpuolella Oakland.) Ehdin ajatella, että nyt Pohjois-Korea haukkasi kyllä lapiollisen paskaa tuolla tempulla, vasta sitten iskee kauhu siitä, mitä meille tapahtuu. Etenkin kun tajuan, että Pertsa ja hänen apupoikansa ovat olleet tietoisia riskistä ja edes jollain tavoin varautuneet, kun taas minä olen paikalla ex tempore ja täysin ulalla. Pertsa ja apupoika ovat jostakin kaivaneet esiin hitsausmaskit (huvittavaa että kyseessä ovat vanhanaikaiset sellaiset, jollaisia en ole nähnyt tällä vuosituhannella) ja asettuvat täysin rauhallisesti ne kasvoillaan selkä seinää vasten istumaan. Tajuan, että minä joudun katsomaan ydinräjähdystä paljain silmin ja saatan vaurioittaa niitä. Olen jo asettumassa heidän tapaansa selkä seinää vasten ja sulkemassa silmiäni, kun äkkiä mieleeni juolahtaa, olisiko sittenkin syytä mennä ulos, jos vaikka paineaalto kaataa seinät. Samalla tajuan ihmetellä, miksi pitää olla hitsausmaski kasvoilla, jos on kerran seinän takana ja vieläpä selkä räjähdystä kohti. Ajattelen, että selviydymme ainakin ensi-iskusta, koska emme ole Oaklandissa. Ehdin myös miettiä, miten halli jossa olemme, sijaitsee San Franciscossa - suojaavatko mäet meitä paineaallolta...

Havahdun siihen, että Salli tönäisee minua. Olen sekunnissa valveilla silmät auki ja tajuan nähneeni unta, mutta ahdistus painajaisesta ei sillä poistu. Vedän pari kertaa syvään henkeä ja tajuan Sallin nukkuvan. Olenko huutanut kesken painajaisen, onko hän havahtunut siihen ja tönäissyt minut hereille? Jos on, miksi hän nukkuu?
En tiedä, kuinka kauan makaan paikallani rauhoittumassa. Ehkä pari minuuttia. Sitten nousen ylös ja käyn vessassa. Vilkaisen kelloa, se on vasta vähän vaille yksi yöllä. Sallikin on herännyt liikkumiseeni. Hän huomaa, että kaikki ei ole kunnossa (pitkän avioliiton yksi tunnusmerkki) ja kysyy, mikä nyt on. Kysyn, olinko huutanut, miksi hän tönäisi minua. Hän on kummissaan, sanoo vasta nyt heränneensä. Olen kuitenkin varma, että hän on herättänyt minut. On luultavasti toiminut puoliunessa havahduttuaan joko levottomaan liikehdintääni tai ääntelyyn ja mäiskäissyt minua joko huolissaan tai närkästyneenä unirauhansa häirinnästä (luultavasti jälkimmäinen, pitkän avioliiton tuntomerkki sekin).

Henkäisen syvään ja selitän nähneeni painajaista. Kerron uneni ja kun pääsen siihen kohtaan, missä kissa hyppää hyllylle, Salli alkaa hihittää eikä lopeta koko lopputarinan aikana. Hän pyytää anteeksi nauruaan ja sanoo, että painajainen tuntui varmasti ahdistavalta, mutta kun se oli niin absurdia. Minkä tietysti myönnänkin.

Mitä Sigmund Freud mahtaisi tästä tuumia?

Monta jänistä lenkissä

Pikkulapsena kuulin pyöräilyn Ranskan ympäriajosta ja olin ymmälläni. En tajunnut, miten se olisi mahdollinen. Ranskaahan ympäröi monesta kohtaa meri ja eivät kai pyöräilijät rantavedessä voisi ajaa?
Vanhennuttuani joskaan en välttämättä viisastuttuani huomasin lapsen mielessä ymmärtäneeni asian liian kirjaimellisesti. Tosin osan syystä vieritän kyllä kääntäjän niskoille, sillä Tour de France tarkoittaisi ennemminkin Ranskan kiertoajelua, joka antaa vähemmän maata ympäröivän mielikuvan.
Olin kuitenkin jo ehtinyt ajatella, että eihän merenrantavaltion ympäri voi oikeasti ajaa, vaan ainoastaan sisämaavaltiot voi kiertää. Vasta myöhemmin tajusin, että tämäkään ei ole aivan täsmällinen jaottelu. Kaikkia sisämaavaltiotakaan ei voi periaatteessa kiertää maantieajoneuvolla, mikäli niiden ympäri ei kulje yhtenäistä tietä. Lauttayhteyksiä ei lasketa. Tämä samalla saattaa karsia erinäisiä sisämaavaltioita kierrettävien joukosta, mikäli esimerkiksi leveän joen yli ei ole siltaa, ainoastaan lautta. Eli rehelliseksi ympäriajoksi lasketaan vain tilanne, jossa kyetään koko ajan kulkemaan samalla ajoneuvolla.
Toisaalta voi merenrantavaltionkin kiertää, mikäli sopivaan paikkaan on rakennettu silta. Ensimmäisen kerran tämä tuli mahdolliseksi 1973, kun Bosporinsalmen ympäri rakennettiin silta. Tällöin Bulgaria ja Romania jäivät Mustanmeren ympäri kiertävään lenkkiin. Myöhemmin lenkkiin liittyivät myös itsenäistyneet Ukraina ja Georgia. Tanskan salmien yli menevän siltaketjun täydennyttyä Juutinrauman sillalla 2000 merenrantavaltioista kierros tuli mahdolliseksi tehdä myös Suomen, Puolan, Liettuan, Latvian ja Viron ympäri.

Tästä tuli oivallus: kuinka pitkä ajomatka kertyisi Suomen ympäri? Vaatisihan keikka Pohjois-Norjan, Ruotsin, Tanskan, Saksan, Puolan, Valko-Venäjän ja Venäjän kautta ajamisen. Tämä olisi varmaan ainakin Euroopan pisin kiertomatka, ehkä jopa maailman pisin.
Ei muuta kuin mittaamaan Google Mapsista. Mapsiin ei käsittääksen suoraan saa kiertomatkaa, mutta ”pakottamalla” se onnistuu. Ensin otetaan kierrettävän maan läheltä jokin maantie, jonka kautta reitti varmasti kulkee. Siitä otetaan hyvin lyhyt, vain parinkymmenen metrin mittainen tienpätkä reitin lähtö- ja päätepisteiksi. Näiden välille asetetaan välipiste, joka vedetään vastakkaiselle puolelle kierrettävää maata (käytännössä tämä toimii muutamassa vaiheessa, jolloin zoomataan karttaa aina suuremmaksi sitä mukaa kun välipistettä vedetään kauemmas). Koska Maps hakee ajo-ohjeita, ei reittiä, löytyy sopivasta kohdasta vastakkaiselta puolelta aina sellainen kilometrin-parin mittainen pätkä, johon välipisteen asettamalla reitistä tulee rengas eikä edestakainen matka. Usein tämä reitti kulkee kuitenkin kierrettävän maan kautta tai lauttayhteydellä. Esimerkiksi Suomen ympäriajossa otin alkuperäisen pätkän Pohjois-Norjasta ja venytin välipisteen Puolaan, jolloin Maps ohjasi lännessä Kilpisjärven kautta, etelässä lautalla Ruotsista Saksaan ja idässä Tallinnan kautta Suomen läpi Karigasniemelle. Tällöin piti lisätä välipiste Kiirunaan, jolloin Suomi tuli kierrettyä lännessä, Fynin saarelle Tanskaan, jolloin mentiin siltoja pitkin eikä lautalla sekä Pietarin lähelle, jolloin Maps ohjasi edelleen kulkemaan Suomen kautta. Lisäreittipiste Murmanskin lähelle, jolloin kuljettiin edelleen Suomen alueen läpi Sevettijärven kautta. Viimeinen silaus tuli hoidettua laittamalla vielä yksi välipiste Tenojoen pohjoispuolelle. Lopulliseksi reitiksi Suomen ympäri tuli 6998 km. Lyhyempikin reitti saattaa löytyä, sillä Maps etsii nopeinta, ei lyhyintä reittiä. Erot ovat kuitenkin varmasti aika pienet.

Ilmeistä oli, että ainakaan Euroopasta ei Suomen voittajaa löytyisi. Tämä reitti kiersi samalla Viron, Latvian ja Liettuan, joille reitit olisivat luonnollisesti lyhyemmät koska niiden tapauksissa voisi oikaista Tornion kautta Haaparantaan ilman Norjan kierrosta. Entä sitten Puola, sillä reitti Suomen ympäri kiersi Puolan kautta. Kompensoisiko Puolan eteläpuolitse kiertäminen Lapissa tehtävän oikaisun? Ei kompensoinut, sillä matkaa kertyi 6007 km.

Euroopan varsinaisista sisämaavaltioista ei Suomen tai edes Puolan haastajaa löydy. Pisin kierto on Euroopan suurimman sisämaavaltion Valko-Venäjän ympäri, 2584 km. Tosin reitin ajamista ei tätä nykyä voi suositella, koska siinä on kuljettava Ukrainan ja Venäjän rintamalinjan yli, kuten muutamassa muussakin myöhemmin esiteltävässä reitissä.

Palataan hetkeksi takaisin pyöräilyyn, jonka Ranskan ympäriajosta ajatus lähti. Kaksi muuta suurta ympäriajoa ovat Italian ja Espanjan ympäriajot, jotka eivät ymmärrettävistä syistä ole tällä menetelmällä mahdollisia. Nämä kolme ovat omaa luokkaansa, mutta ehkä neljänneksi suurin on Ranskan ympäriajoa edeltävä ja usein testipenkkinä siihen toimiva Sveitsin ympäriajo. Todellinen Sveitsin ympäriajo olisi sitten 1428 km.

Kaikkein lyhin ympäriajo on tietysti Vatikaanin ympäriajo, 4,4 km.

Tosin jos enklaavit hyväksytään, niin Belgialle kuuluu Baarle-Hertogin kaupungissa useita alueita Hollannin sisällä, joista osan sisällä sijaitsee Hollannin alueita. Luultavasti lyhin kierros on 0,8 kilometrin mittainen.

Toisen eksklaavin ympäri tosin pääsee vain 0,6 kilometrillä, mutta saa sakot sillä osa reitistä on pyörätietä. Autolla lyhin reitti tämän eksklaavin ympäri olisi 1,0 kilometriä. Tässä pitää muistaa kiertää vastapäivään, sillä ainakin Mapsin mukaan itärajan tien myötäpäivään kiertävä Molenstraatin kaista on enklaavin sisällä, kun taas vastapäivään kiertävä kaista sen ulkopuolella. Tosin silloin reitti pitenee väkisinkin, koska pohjoispuolta rajaava tie olisi 50 metrin pätkältä vastapäivään kiertäen yksisuuntainen väärään suuntaan, jolloin kyseinen pätkä pitäisi kiertää 140 metriä pitkää reittiä myöten.

Jotkin Euroopan pikkuvaltioista sijaitsevat vuoristossa ja reitti niiden ympäri on suhteettoman pitkä maiden kokoon nähden. Andorran pinta-ala on 468 neliökilometriä, mutta reitillä on mittaa 405 kilometriä.

Vertailun vuoksi Luxemburg on yli viisi kertaa Andorran kokoinen, mutta sen ympäri pääsee vain 334 kilometrillä.

Suhteellisesti vielä pidempi reitti kiertää 160-neliökilometrisen Liechtensteinin ympäri, 285 km. Koska tässä verrataan pituuksia ja pinta-aloja, on yhdenmukaistuksen takia korotettava pituus toiseen potenssiin. Ilman tätä operaatiota Liechtensteinin suhdeluku olisi vain 1,78 ja Vatikaanin 10, vaikka kartoista näkee Vatikaanin kierroksen kulkevan maan rajoja nuollen kun taas Liechtensteinin kierros kulkee vaikka kuinka kaukaa idästä. Toiseen korotuksen jälkeen Liechtensteinin suhdeluvuksi tulee 508, Vatikaanin 44. Vertailun vuoksi Andorran tulos on 350, Sveitsin 49, Luxemburgin 43, Valko-Venäjän 32, Puolan 115 ja Suomen 145.

Bosporinsalmen sillan ansiosta pääsee kiertämään Romanian ympäri. Jostain syystä Kertsinsalmen ylitykseen Maps tarjoaa lauttaa eikä Krimin siltaa kuten tietysti Bulgarian kierrossakin. Pelänneekö Google Ukrainan iskun tuhoavan sillan juuri sopivasti? Reitti on pakotettu sillalle, jolloin matkaa kertyy 5319 km ja suhdeluvuksi tulee 119.

Vähän pienempään lenkkiin jää Bulgaria, 5132 km, mutta alaltaan pienempänä sen suhdeluku on 238.

Myös Ukrainan ympäri pääsee Istanbulin kautta. Matka on maan kokoon nähden edellisiin nähden yllättävän lyhyt, vain 6095 km. Suhdeluku on näin ollen niinkin pieni kuin 62.

Neljäs Bosporinsalmen sillan lenkkiin jäävä maa on Georgia. Siinä lyhin Mapsin tarjoama reitti sisältää lauttamatkan Tonavan yli, joten on kierrettävä hieman ylävirtaan ensimmäiselle sillalle, jolloin matkaksi tulee 5620 km. Maan pienuuden vuoksi suhdeluvuksi tulee lähes Liechtensteinin lukemaan yltävä 453.

Palataan tässä välissä hetkeksi takaisin ja katsotaan, miten Virolle käy. Matka jää lukemaan 4906 km, mutta maan pienuuden vuoksi suhdeluvuksi tulee 532 eli Viron ympäri kiertäminen on suhteellisesti vielä rajumpi kierros kuin Liechtensteinin kierto.

Seuraavaksi siirrytään muihin maanosiin. Amerikassa on vain kaksi sisämaavaltiota, joista Bolivian kierros on niukasti Suomea pidempi, 7085 km, suhdeluku 46.

Toinen sisämaavaltio on Paraguay, jonka ympäri kiertävä reitti näyttää lähes Bolivian kierroksen mittaiselta, mutta on vain vähän yli puolet siitä eli 3817 km, suhdelukukin vain 36.

Afrikassa törmätään sitten odotettavissa olevaan ongelmaan: ei ole teitä tai jos on, niin eipä ole siltoja. Esimerkiksi Sudanista ei pääse Egyptiin eikä Libyaan, joten Tsadin ympäri ei pysty kiertämään. Myöskään Tsadista ei pääse Libyaan, joten myös Niger jää kiertämättä. Nämä kaksi ovatkin ainoat sisämaavaltiot, joiden ympäri ei pysty kiertämään. Keski-Afrikan kierros ei onnistu ilman hurjaa kiertoreittiä, koska Kongojoki ja sen sivujoki Ubangi leikkaavat Kongon halki Keski-Afrikan rajalta Atlantille siten, että ainut silta on Matadissa vasta noin sata kilometriä ennen valtamerta. Myös Etelä-Sudanin kierros on tehtävä Matadin sillan kautta, sillä Keski-Afrikan ja Kongon dt:n rajan yli ei Ubangin jälkeen ole ainuttakaan tieyhteyttä.

Tsad ja Niger olisivat vahvoja ehdokkaita Afrikan pisimmäksi kierrokseksi, mutta nyt titteli näyttää aluksi menevän Malille, 9132 km, suhdeluku 67.

Keski-Afrikkaa kiertäessä täytyy lauttojen välttämiseksi kiertää lännessä kaukaa Kamerunin kautta ja etelässä vielä kauempaa Sambian rajaa nuollen. Tällöinkin Maps väittää reitiltä löytyvän kolme lauttaa, mutta satelliittikuva paljastaa kyseessä olevan ohjelmointivirhe – paikoilla ei ole edes jokea, vaan tien mallinnuksessa on jostain syystä katko vaikka se kartassa jatkuukin. Matkaa tulee näiden kiertojen takia peräti 12545 km, suhdeluvuksi 245.

Etelä-Sudanin kierros kulkee teiden ja siltojen puutteen takia suurelta osin samaa reittiä kuin edellinen. Luulisi että nyt voisi vähän oikaista Keski-Afrikan pääkaupunki Banguin kautta, mutta kun ei onnistu siksi, että Banguista ei ole lautatonta tieyhteyteyttä Kongojoen pohjoispuolitse suoraan Matadin sillalle, vaan kierros on tehtävä edelleen Kamerunin kautta. Eteläpuolella on tietysti kierrettävä samaa reittiä ja lisäksi Etelä-Sudanin ympäri. Niinpä matkaksi tulee hurjat 14147 km ja suhdeluvuksi 311.

Kaksi muutakin Suomea pidempää kierrosta Afrikasta löytyy, niistä pidempi on Etiopia, 8154 km, suhdeluku 60.

Lyhyempi on Sambia, jonka ympäri kulkevasta reitistä Maps väittää sen sisältävän lauttamatkan, mutta satelliittikuva paljastaa siihen ilmestyneen sillan. Matkaa kertyy 7370 km, suhdeluku Tanganjikajärven kiertämisestä huolimatta vain 72.

Burundin ympäri joutuu myös kiertämään Tanganjikan, reitillä on sama Mapsin lautaksi väittämä silta. Matkaa tulee 2696 km, suhdeluku maisemareitin takia peräti 261.

Aasiassa tulee ongelmia etäisyysmittauksissa. Kiinan vaatimuksesta sen rajoilla on reitit sotkettu sekamelskaksi noin kilometrin etäisyydeltä. Maps kieltäytyy mittaamasta yhtäkään reittiä Kiinan rajan yli. Lähes kaikki kiertoretket Aasiassa taas kulkevat Kiinan kautta. Niinpä mittaukset piti tehdä kahdessa osassa. Tai yhdessä tapauksessa kolmessa, sillä Maps ei suostu kulkemaan myöskään Intian ja Pakistanin rajan yli.
Maailman suurin sisämaavaltio on Kazakstan, joten voisi olettaa että pisin reitti on sen ympäri. Se kuitenkin häviää sekä Etelä-Sudanille että niukasti myös Keski-Afrikalle, sillä reitti kulkee Kaspianmeren kierrosta huolimatta yllättävän ympyränmuotoisesti läheltä maan rajoja tuloksella 12346 km, suhdeluku vaatimaton 56.

Aasiassa on kolme Suomen kiertoa pidempää reittiä. Uzbekistan ja Afganistan eivät aivan Suomen lukemiin yllä, koska Kaspianmerta ei tarvitse kiertää. Turkmenistan jää myös niukasti, vaikka Kaspianmeri onkin kierrettävä. Vähemmän yllättävästi listalle pääsee Mongolia, matka 9219 km, suhdeluku 54.

Kolmas Suomen kiertoa pidempi on koko vertailun toiseksi pisin eli Nepalin kierto, 10574 km. Suhdeluku on koko vertailun suurin, 760.

Erikseen on mainittava Bhutan, joka vastaa kooltaan suunnilleen Hämettä ja Keski-Suomea yhteenlaskettuna. Sen ympäri kiertäminen vaatii silti 5274 km ajon, suhdeluku lähes sama kuin Nepalilla eli 724.

Ja lopuksi: mikä on lenkki, jonka sisään jää mahdollisimman monta valtiota? Periaatteessa olisi mahdollista sisällyttää lenkkiin kaikki Euroopan, Aasian ja Afrikan sisämaavaltiot (ynnä Tanskan ja Istanbulin siltojen tuomat lisämaat), mutta jo aiemmin mainittu Kongon ja Ubungin siltojen puute yhdessä Egyptin ja Sudanin rajalta puuttuvan yhteyden kanssa estää tämän jo osittain. Suezin kanava ei muodosta estettä, koska sen yli on useampikin silta. Niinpä Länsi-Afrikan maiden ympäri voisi kiertää, mutta esteeksi tulee heti Egyptin ja Libyan raja, jonka yli pääsee vain yhtä tietä pitkin. Niinpä on tyydyttävä kiertämään ”vain” kaikki Euroopan ja Aasian mahdolliset valtiot. Maps ei edelleenkään salli Kiinan rajan ylitystä eikä myöskään Intian ja Pakistanin rajan ylitystä, joten matka on mitattava kolmessa eri pätkässä. Lenkkiin jää 36 valtiota ja tulos on hurjat 34702 km.

Uusinta: Et voi tulla rajan taa

Lukijalle: Uusitaan lukupaketti, jossa otsikoita klikkaamalla tekemistä riittää. Kyllä on kummallisia mutkia ollut rajassa, jos kohta on niitä nykyisessäkin väliaikaisessa rajassa:

Vuonna 1920 Suomen ja Neuvosto-Venäjän välillä solmittiin Tarton rauha. Se vahvisti maiden väliseksi rajaksi Suomen suuriruhtinaskunnan ja Venäjän keisarikunnan välisen rajan, poikkeuksena Petsamo. Aiemmin maastossa lähes merkityksetön rajalinja muuttui nopeasti esteeksi, jonka ylipääsemättömyyttä kuvaa parhaiten Sleepy Sleepersin versio Matin ja Tepon kappaleesta Et voi tulla rajan taa.

Rajaan jäi monia erikoisia kohtia, joista varmasti tunnetuin on Hyrsylän mutka. Neljän kilometrin levyisen kannaksen muuhun Suomeen liittämän rajanmutkan alueella asui parituhatta asukasta. Alueen eteläisimmän kylän Hyrsylän länsinaapuri oli Neuvostoliitto. Kylästä piti kulkea toistakymmentä kilometriä päästäkseen kannakselle. Hyrsylän mutka kuului alun perin Salmin pitäjään, koska matka kirkonkylälle oli lyhyempi kuin Suojärvelle olisi ollut. Siis autonomian aikana, kun rajasta ei tarvinnut välittää. Mutka kiertämällä Suojärvi olisi ollut lähempänä. Kunnollista tietä Suojärvelle ei ollut ja itsenäistymisen jälkeen vanha tieyhteys Salmiin katkesi. Maantie Suojärvelle valmistui 1926 ja Hyrsylän mutka siirtyi Salmin pitäjästä Suojärven pitäjään 1931.

Hyrsylän lisäksi Tarton rauhan rajaan jäi monta muutakin omituista, mutta vähemmän tunnettua kohtaa. Tässä likainen tusina:

12. Juurikkajärven niemenkärjet
Hyrsylän mutkan "kurkussa" sijaitsee Juurikkajärvi, jota pitkin rajalinja etenee. Järvestä pistää esiin kaksi niemenkärkeä, jotka halkaisisivat muuten suoran rajalinjan. Näistä kärjistä suuremman ja itäisemmän kohdalle rajaan on tehty noin sadan metrin suuruinen mutka, joten niemi on Suomen aluetta. Mutta pienempi ja läntisempi ei; sen kohdalla raja kulkee suoraan leikaten noin 40 m pitkän ja 20 m leveän alueen pois Suomen puolelta.

11. Kalastajasaarento
Kalastajasaarentoa erottaa muusta Petsamosta ensin Maattivuono, sitten Pummanginvuono. Näiden välissä on Pummanginniemen pullistuma. Raja kulki molempia kannaksia pitkin ja jätti molemmille maille melkoisen kapean kaistaleen kuljettavaksi. Maattivuonon kohdalla Suomelle jäi neljän kilometrin ja Neuvostoliitolle kilometrin levyinen käytävä, Pummanginvuonon kohdalla vastaavat matkat olivat kapeimmillaan noin kilometri Suomella ja 300 metriä Neuvostoliitolla. Aivan Kalastajasaarennon pohjoisosassa oli jaettu Vaitolahden kylä. Maantieyhteyttä ei ollut, liikenne hoitui meritse. Talvisodan lähestyessä NL uhitteli Vaitolahdessakin. Erään talon emäntä avasi marraskuun lopun aamulla ulko-oven ja hätkähti, kun muutaman metrin päässä tuoreessa poterossa häntä tervehti iloisesti Puna-armeijan sotilas. Edelleen silti omalla puolellaan - raja kulki kolmen metrin päässä ulko-ovesta. Talvisodan jälkeen Suomi joutui luovuttamaan Kalastajasaarennon osansa Neuvostoliitolle, jotta Leningradin asukkaat uskaltaisivat nukkua yönsä rauhassa.

10. Kangas-Väärä
Lieksassa sijaitsevan hauskannimisen järven kohdalla ei ole vaivauduttu tekemään rajaan pientä mutkaa. Nyt se halkaisee järven siten, että se leikkaa järveä pitkin noin 140 metrin matkan. Tämä jättää järvestä Venäjän puolelle leveimmillään 20-metrisen kaistaleen. Jos haluaa sulan maan aikana päästä rajan kohdalla järven toiselta puolelta toiselle, on Suomen puolella kierrettävä yli kaksi kilometriä. Pieni mutka rajaan siten, että järvi olisi jätetty Suomen puolelle, niin matka olisi 150 metriä. Sama ongelma on Kuhmossa Maaselänjärven kohdalla, kuten myös Ilomantsin Kumpulammella. Kuhmossa Rajalammen kohdalla pulma on ratkaistu rakentamalla Suomen puolelle pengerpolku. Toisaalta on rajalla myös paikka, jossa sama tilanne on toisinpäin; venäläisillä rajavartijoilla on pitkä kiertomatka.

9. Pirttijärvi
Suomussalmella on tehty toisin kuin edellisissä tapauksissa; Pirttijärvi on jätetty kokonaan Suomen puolelle. Raja tekee järven rantoja pitkin hauskan 700 metrin pituisen ja 200 metrin levyisen koukkauksen.

8. Mainila
Rajajoki tekee jyrkän mutkan Suomeen päin, jolloin mutkan kärjessä oleva Mainilan kylä jää kolmelta puolelta Suomen ympäröimäksi. Kylä itse on selvästi maastosta erottuvalla harjanteella. Neuvostoliitto väitti Suomen ampuneen Mainilaan tykistöllä 26.11.1939 ja käytti tätä talvisodan aloittamisen tekosyynä. Minua on aina vaivannut se, että kukaan ei ole kiinnittänyt huomiota kiihkeyteen, jolla Neuvostoliiton nootti tuli. Suomen puolen tähystystornista havaittiin tykin ja kranaatinheittimien laukauksia NL:n puolella klo 14.30-15.05. (Nootissa kellonajaksi mainittiin 15.45.) Molotov jätti nootin Suomen suurlähettiläälle klo 19.30. Lasketaanpa hetki, miten uskottava NL:n väittämä oli. Noin neljä tuntia laukauksista nootin jättämiseen. Tässä ajassa piti siis tapahtua seuraavat asiat:
1) tehdä havainnot tykkitulesta ja sen seurauksista (NL:n mukaan neljä kaatunutta ja yhdeksän haavoittunutta
2) kirjoittaa raportti tapahtumasta
3) lähettää tiedot Moskovaan sen aikaisin viestintävälinein
4) hälyttää asiasta vastaavat henkilöt (vähintään Molotov, luultavasti tämän tason päätöksissä Stalin itse)
5) tehdä poliittinen päätös reagointitavasta
6) sanella ja kirjoittaa nootti
7) kääntää se diplomatian viralliselle kielelle ranskaksi (tästä en ole varma, voi olla että nootti jätettiin vain venäjänkielisenä)
8) kirjoittaa se kirjoituskoneella useana kappaleena
9) antaa Molotovin kuskata nootti Suomen suurlähetystöön, jonne varmaan piti myöskin etukäteisvaroitusantaa, koska virka-aika oli jo ohi.
Kuulostaako uskottavalta, että neuvostobyrokratia kykenisi tähän vain neljässä tunnissa? Jo pelkkä tekninen suorittaminen ilman poliittista päätöksentekoa silloisen viestintä- ja konttoriteknologian huomioiden olisi siinä ja siinä, vaikka tapahtumaan olisi etukäteen valmistauduttu. Kirsikkana kakussa on vielä se, että päivä oli sunnuntai, jolloin operaation uskoisi toimivan vielä hitaammin. Vai olisiko niin, että nootti oli jo valmiiksi kirjoitettu ja kävi vielä nolo moka siinä, että laukaukset ammuttiin väärään aikaan?

7. Jyväjärven suorakulmio
Paanajärvestä joitakin kilometrejä etelään Sallan-Kuusamon alueella raja tekee suorakulmion muotoisen, sivuiltaan noin kilometrin suuruisen mutkan Venäjän puolelle. Mutkan tarkoitus on ilmeisesti ollut se, että muutoin se olisi halkaissut pienen järven, joka nyt jäi kokonaisuudessaan Suomen puolelle.

6. Pesäsalmi
Ilomantsin pohjoisosassa Kartitsanjärveä ja Siikalampea yhdistää Pesäsalmi, jossa raja kulkee salmen itärannalla leikaten sieltä Suomen puolelle vajaat 300 metriä pitkän, reilun kymmenen metrin levyisen kaistaleen.

5. Petsamo
Kun Suomi sai Tarton rauhassa 1920 vihdoinkin korvauksen 1864 luovutetusta Siestarjoen alueesta, Jäämeren käytäväksi valikoitui luonnollisista syistä Petsamo. Sen itäraja piti määrittää täysin tiettömään korpeen suoraksi linjaksi. Ainoat merkkipaalut olivat Korvatunturilla ja Pummanginvuonon läheisyydessä, matkaa niiden välillä oli yli 200 kilometriä. Rajan mittaus ja merkintä annettiin suomalaiselle maanmittauksen huippuasiantuntijalle. Valtiot sopivat, että Korvatunturilta aloitetaan ja vedetään suoraa linjaa tähtäimessä Pummangin paalu. Siten, että tähtäys saa mennä pieleen enintään 200 metriä puolelle tai toiselle. Jos poikkeama olisi enemmän, koko merkintä menisi uusiksi. Lopputulos oli, että Pummangissa linja poikkesi paalusta 180 metriä - itään eli Neuvostoliiton puolelle... Ammattimies on ammattimies.

4. Mahakas
Bumeranginmuotoisen järven kohdalla Kuhmossa suoraan kulkeva raja leikkaa Venäjän puolelta Suomelle niemenkärjestä vajaa 70 metriä pitkän ja alle 10 metrin levyisen kaistaleen. Matkaa järven yli Suomen puoleiselle rannalle on noin 150 metriä.

3. Rajajoen suu
Suomen suuriruhtinaskunnan ja Venäjän rajana oli eteläosassa 85 km pituinen Rajajoki koko matkaltaan aina vuoteen 1864 asti. Tuolloin rajan kulkua oikaistiin alajuoksulta siten, että joen tekemä parin kilometrin silmukka etelään jäi Venäjän puolelle. Syynä ei ollut rajan tekemä mutka, vaan se että mutkassa sijaitsi Siestarjoen asetehdas. Korvaukseksi tästä tsaari lupasi Suomelle käytävän Jäämerelle, mutta tämä toteutui vasta 1920. Rajan kulkuun jäi kuitenkin juuri ennen merta erikoinen yksityiskohta. Palattuaan eteläiseltä mutkaltaan Rajajoki muuttui jälleen rajajoeksi viimeisen puolen kilometrin matkalta. Paitsi että viimeiset sata metriä se virtasi Suomen puolella. Raja ylitti joen siten, että Suomen alueelle jäi joen eteläpuolelta noin sadan metrin pituinen ja leveimmillään vähän yli viisikymmenmetrinen kaistale hiekkasärkkää.

2. Hujalanmutka
Jokainen tuntee Hyrsylän mutkan, mutta kuka on kuullut Hujalanmutkasta? Melkein samanmuotoinen, mutta pienempi ja reilusti etelämpänä. Kahden ja puolen kilometrin mittainen mutka oli asumatonta metsä- ja suomaastoa. Mutkan itäraja kulki jokea pitkin, joten se oli ymmärrettävä. Mutta länsiraja ja sitten takaisin etelään kaartava rajalinja ovat pelkästään kartalle vedettyä viivaa. Miten ihmeessä tuollainen pussinpohja oli rajaan ilmestynyt? Etenkin kun itärajana ollut Kanabro-oja virtaa Venäjän puolella vain muutaman kilometrin yhtyäkseen sitten niin ikään Suomen puolelta tulleeseen Änäjokeen, joka muuttuu vajaan kilometrin päässä rajajoeksi.

1. Myllyjärven uloke
Hieman Hyrsylän mutkasta länteen sijaitsee rajassa käsittämätön pisto Suomen puolelle. Mitään erityisempää nimeä sillä ei ilmeisesti ollut, joten tässä sitä kutsutaan läheisen järven mukaan Myllyjärven ulokkeeksi. Suunnikkaan muotoinen, noin 700 metriä pitkä ja 150 metriä leveä kaistale Venäjää tunkeutui Suomen sisään. Mietityttää kuinka Neuvostoliiton rajavartijat mahtoivat aluetta valvoa. Eikä tässä kaikki; kilometrin päässä idässä Myllyjärven toisella puolella on toinen, muodoltaan epämääräisempi uloke. Pituutta sillä on suunnilleen saman verran, mutta leveyttä enemmän. Mikä mahtaa olla näiden kummallisuuksien selitys?

Uutiskatsaus 22/2022

1. Kyberia opettaa

Venäläinen evp-eversti Mihail Hodarjonok lausui taannoin varsin pessimistisiä arvioita Venäjän sotaoperaation tulevaisuudennäkymistä Rossija 1 -televisiokanavalla. Pari päivää myöhemmin mies puhuikin aivan toisenlaisia. On se jännä ilmiö, mitä kaikkea pienellä kehityskeskustelulla saadaan aikaan.


2. Minkäs tälle teet?

Venäjällä sodanvastaisuus alkaa näkyä juuri siellä missä sopi odottaakin eli joukkokokoontumisissa. Rock-konsertissa muusikko kritisoi ja yleisö taputtaa. Jopa FSB:n on vaikea poimia kymmenentuhannen ihmisen joukosta taputtajat Siperiaan. Onkin odotettavissa, että joukkokokoontumiset kielletään lähiaikoina. Syynä voi käyttää esimerkiksi ”ukrainalaisten terroristien aiheuttamaa turvallisuusriskiä”, mikä näin ilmaisena vinkkinä tätä blogia mahorkka hampaissa lukeville Putinin sätkynukeille annettakoon eteenpäin välitettäväksi.


3. Hermo palaa

Entinen neuvonantaja väitti, että Putinilla meni usein kuppi nurin Trumpin kanssa. Toisaalta kenelläpä ei. Putinin kerrotaan hermostuneen Trumpin lepakon mentäviin reikiin yleissivistyksessä, mikä on varsin uskottavaa koska näitähän on ja Putinin kärsivällisyys typerysten kanssa ei ole sitä parasta luokkaa. Toisaalta loogisesti ajatellen Trump oli Putinille mitä sopivin vastapaino. Putin ei uskaltanut ruveta mihinkään repäisevään operaatioon, kun ei voinut olla varma mitä se hullu toisella puolen Atlanttia tekisi. Krimille hyökättiin Obaman aikaan ja muualle Ukrainaan Bidenin aikaan. Trumpin aikana oltiin iisimmin.


4. Porttikielto

Joe Bidenille lyötiin elinikäinen porttikielto Venäjälle. Saman kunnian sai muutama muukin, jotka eivät ole toimineet Putinia miellyttävällä tavalla. Porttikiellon ”elinikäisyys” lienee kuitenkin lyhyempi kuin suomalaisen kapakan portsarin asiakkaalle antama ja kumoutuu portsarin vaihtuessa Venäjällä.


5. Tuomiolle

Venäjä aikoo järjestää tuomioistuimen ukrainalaisille sotarikollisille. Ryhtyisivät nyt vielä vähän röyhkeämmiksi ja ilmoittaisivat tuomin syyksi kapinoinnin hallitusta vastaan. Jos Venäjän aikomus kerran on ottaa Ukraina haltuunsa, niin miksipä ei tekisi sitä juridisesti välittömästi tai mieluummin 30 vuotta taaksepäin takautuvasti, jolloin jokainen Ukrainan vallan tunnustanut joutuisi tuomiolle? Laki on Venäjällä varsin kätevä käsite, koska sen voi aina laatia siten kun huvittaa ja jos ei huvita laatia, niin sen voi aina tulkita kuten huvittaa.


6. Entä Putinin jälkeen?

Putinin uskotaan olevan vakavasti sairas ja jopa ulkoministeri Lavrov joutui kiistämään Putinin terveysongelmat, mikä käytännössä tarkoitti niiden vahvistamista.
Oleellista on kuitenkin se, mitä tapahtuu Putinin jälkeen. Monilla kommentaattoreilla tuntuu olevan sellainen harhakuva, että Putinin kuolema ratkaisisi asiat. Näin ei todellakaan ole. Putin on luonut ympärilleen sellaisen suojamuurin da-miehistä, että hänen kuolemansa todennäköisesti jopa huonontaisi tilannetta. Kun katsoo, millaisia miehiä on Putinin lähellä ja ajattelee, että joku heistä on luultavasti hänen seuraajansa, niin tilanne vastaa suunnilleen sitä että Hitlerin paikalle olisi noussut Himmler.
Putinin sairastelu antaa toisaalta myös mahdollisen selityksen koko Ukrainan sodalle. Putin on saattanut laskea asiat niin, että hän kykenee jäädyttämään konfliktin siten, että Donbassin alue ja ehkä Mustanmeren rannikko ainakin osittain jää Venäjän haltuun siinä vaiheessa, kun viikatemies heilauttaa työkaluaan noin 150 cm korkeudella. Tästä seuraajien on sitten helpompi sopia Venäjän aluelaajennuksista ja vierittää sodan syy Putinin niskoille. Jos Putin ei olisi hyökännyt, olisi Venäjän ollut mahdotonta vallata näitä alueita jälkeenpäin ilman isoja seurauksia. Nyt hän saattoi hyvinkin laskea asian siten, että syntipukki löydetään ja Venäjä saa pitää valtaamansa alueet.


7. Oppia hakemassa

Juttu kertoi 21-vuotiaasta suomalaisesta, joka lähti omantunnonsyistä sotimaan Ukrainan riveihin. Näinhän nuoret miehet ovat tehneet iät ajat milloin mistäkin syystä, usein seikkailunhalusta. Esimerkiksi Espanjan sisällissodassa oli molemmin puolin useita suomalaisia vapaaehtoisia, joiden kokemus tulikin sitten hyvään tarpeeseen jo vajaa vuosi sodan päättymisen jälkeen. Johan itse Clausewitz kehotti lähettämään nuoria upseereita vieraisiin sotiin kokemusta hakemaan. Sitähän Suomi ei voi tietenkään tehdä, mutta olisi varsin suotavaa jos näiden kymmenien vapaaehtoisten kokemusta jollain lailla hyödynnettäisiin tai heidät vähintäänkin haastateltaisiin. Suomeen kun todennäköisesti hyökkää jokin kolmesta valtiosta eli Venäjä, Venäjä tai Venäjä ja näillä kavereilla on kokemusta Venäjää vastaan sotimisesta.


8. Kynä pyörii

Li Andersson piirteli lehtiöönsä kesken kyselytunnin ja sai raivoa niskaansa ylenkatseesta. Ihan turhaan. Kuka tahansa nyt rupeaa piirtelemään jos toinen jaarittelee typeryyksiä. Tällä kertaa kyse ei kuitenkaan Anderssonin omien sanojen mukaan ollut siitä, vaan siitä että piirtely auttaa häntä keskittymään asiaan. Tämä on myös täysin uskottavaa. Noin yleisesti ottaen olen huomannut saman ilmiön kokouksissa monella muullakin keskinkertaisella älyllä varustetulla. Kun liikutaan heidän kapasiteettinsa ylärajoilla tai sen yli, kynä alkaan heilua lehtiön yllä. Sen sijaan selvästi keskiarvoa fiksummilla tämä ilmiö on harvinainen. Toisaalta tiettävästi myös eräs toinen Li Anderssonin aatekumppani harjoitti samaa toimintaa, vaikka älyä riittikin eli lieneekö kyseessä vasemmistolaisille tyypillinen ilmiö. Stalinilla oli kuulemma tapana piirrustella muistilehtiöön sudenpäitä.


9. Raha otetaan sieltä missä sitä on

Vasemmistolaisen ja oikeistolaisen erottaa helpoimmin siitä, kenen he ajattelevat omistavan rahan. Oikeistolaiselle raha on yksityisen omaisuutta, jota yhteiskunta verottaa. Vasemmistolaiselle raha taas on yhteiskunnan omaisuutta, joka on yksilöllä lainassa.
Jälkimmäisestä on taas luvassa hyvä esimerkki, kun kiinteistöverotusta muutetaan kommunistisempaan suuntaan. Ensin on siis verotettu ansiotulosta osa, josta jäljelle jääneellä veronmaksaja on hankkinut itselleen omaisuutta. Koska hän on säästänyt eikä tuhlannut, niin mokomasta toiminnasta pitää sitten lätkäistä toinen vero päälle. Voisiko joku viisaampi selittää missä kohtaa tässä on havaittavissa oikeudenmukaisuuden varjoa?


10. Tarpeetonta lainsäädäntöä

Suomessa tuli jokin aika sitten voimaan laki, joka kielsi alle 18-vuotiaiden avioliitot jopa presidentin poikkeusluvalla. Moraalikehityksenä tämä kertoo omalta osaltaan yhteiskunnan murroksesta: viisikymmentä vuotta sitten oli hyvin paheksuttavaa harjoittaa sukupuolisuhteita alaikäisenä, paitsi jos se tapahtui presidentin luvalla solmitussa avioliitossa. Nykyään nuorena solmittuja avioliittoja kauhistellaan, mutta irtosuhteet hyväksytään.
Koko alaikäisten avioliitot kieltävä laki olisi ollut täysin tarpeeton ilman haittamaahanmuuttoa. Enpä muista kuulleeni ainoastakaan tapauksessa, jossa kahden aidon suomalaisen alaikäisenä solmimassa liitossa olisi ollut kyse ihmiskaupasta, pakottamisesta tai kunniaväkivallasta. Jos jokin laki tämän muutoksen takia olisi pitänyt säätää, niin sitten laki pakkokarkoituksista Paskastanioihin eikä lakia, joka loukkaa suomalaisten oikeuksia.


11. Toistuva uutinen

Blaablaablaa ... Samir Jasin Kadir, Alaa Abdulridha Kamil Al-Saadi, Sami Al-Mosawi, Mohammed Ali Mohammed Mohammed sekä kolme muuta, joiden nimiä ei mainittu … jäkjäkjäk …kahden vuoden ja kuuden kuukauden, kahden vuoden ja kolmen kuukauden, kahden vuoden, kahden vuoden, yhden vuoden ja kymmenen kuukauden, yhden vuoden ja kymmenen kuukauden sekä kymmenen kuukauden vankeusrangaistukseen … käläkäläkälä …kehitysvammaisen naisen raiskauksesta … päläpäläpälä … Pirkanmaan käräjäoikeus tuomitsi … jepjepjep.
(Huom. Koska tämä uutinen on joka uutiskatsauksessa, vain nimi (joka sattuneesta syystä pitää oikeinkirjoituksen varmistamiseksi aina copypasteta linkin jutusta), tuomion pituus, tekotapa ja tuomioistuimen sijainti vaihtelevat, katsoin parhaaksi jouduttaa lukemista jättämällä toistuvat osat pois.)


12. Sotaa pukkaa, Hassan!

Arabiankielisten uutiskanavien kautta on Suomeen levinnyt väitteitä, jonka mukaan tässä oltaisiin sodan partaalla. Kyseistä kieltä taitavien somessa näitä juttuja on paljon ja lukutaidottomille on sitten kerrottu suullisesti. Näistä vääristä huhuista ollaan kovasti huolissaan viranomaisten keskuudessa. Siis virallisesti. Käytännössä voihan olla niinkin, että osa viranomaisista on täysijärkisiä ja tyytyväisiä. Mitä enemmän huonoja arabiankielisiä uutisia Suomesta on, sitä vähemmän tänne tulee arabeja. Hurjimmassa tapauksessa saattaapa osa tänne valitettavasti päästetyistä lähteä karkuunkin, arabit kun ovat tunnettuja siitä että sodan sattuessa juostaan ja kovaa. Ehkä jo pelkkä uhkakin vaikuttaisi.
Näitä huhuja kannattaa vahvistaa kaikin mahdollisin keinoin.


13. Huonon palkan luontaisetu

Postin työntekijä joutui oikeuteen varastettuaan työnantajaltaan kymmenittäin uusia läppäreitä. Syyksi tekoonsa hän ilmoitti pienen palkan, jolla ei kykene ylläpitämään haluamaansa elämäntyyliä. Kyseisestä elämäntyylistä ja siihen liittyvistä kustannuksista suhteessa henkilön tulotasoon kirjoitinkin alkuvuodesta (kohta 9) enkä yhtään hämmästyisi, vaikka kyseinen tekijä olisi yksi jutussa mainituista.
Vihjeettömille jotka eivät ole vielä tajunneet mistä tässäkin jutussa oikeasti on kysymys kerrottakoon että jutussa oli kuvakaappaus viestittelystä, jossa syyllinen vastasi välittäjän kysymykseen toimitusmahdollisuuksista sanoilla ”Paljo pystyt otta koitan järkkä”. Nyt varmaan valkeni. Tai oikeastaan tummeni.


14. Tasa-arvoa vaikka väkisin

Mikäli lukija on yli kaksikymppinen mutta kuitenkin vielä sen verran nuori, että on käynyt peruskoulua, hän muistanee kouluajoiltaan käyneensä luokkaretkillä tai muilla vastaavilla tutustumiskäynneillä. Sen kuin mentiin eikä siitä tehty sen kummempaa numeroa. Vaan nykyään kaikki on tehty vaikeammaksi. Agenttini alalla ovat tienneet kertoa, että monet opettajat välttelevät nykyään kaikkea koulun ulkopuolista toimintaa, koska vastuukysymykset on paisutettu niin suuriksi ja jos jokin ei jollekulle sovi, niin siinähän olet. Hyvä esimerkki tästä saatiin, kun kunta joutui maksamaan 1500 euroa korvauksia siitä, että pyörätuolissa oleva lapsi ei päässyt luontoretkelle eikä tarjottu vaihtoehtotoiminta eli frisbeegolf kelvannut. Mietinpä vain miten mahdetaan järjestää liikunnanopetus esimerkiksi luistelutunneilla tai biologian oppitunnin suoretki? Ainoa varma asia on se, että suvaitsevaisuus ei ainakaan lisäänny sillä että muilta oppilailta otetaan jotain pois sillä perusteella että joku ei pääse.


Loppukevennys: Modernia arkkitehtuuria

Newmarketin terveyskeskus Kanadassa, Toronton lähiössä. Kyllä arkkitehdin on täytynyt tietää mitä tekee, mutta hämmästyttää että pohjapiirrustus läpäisi rakennuslautakunnan seulan...