Tervetuloa!



Hakemisto (Aiempien kirjoitusten pikahaku)


Viikkojuttu (Viikon pääpauhanta)


lauantai 4. heinäkuuta 2020

Uusinta: Midaksen kosketus

Lukijalle: Uusitaan näin kesälukemiseksi vähän fiktiota:

Kuullessaan yleisön kohahduksen Kari nosti katseensa kentälle irrottamatta silti otettaan makkarapihdeistä. Kabanossi kääntyi kaasugrillissä toiselle kyljelleen ilman valvovaa silmääkin. Maalipotku, osoitti erotuomari. KoPS eli Koivulahden Palloseura ei päässyt vieläkään johtoon ja peliaikaa oli jäljellä enää kymmenkunta minuuttia.
- Ylärimaan ja siitä suoraan yli.
Johanna oli ehtinyt seurata tilanteen. Hän vilkaisi Karia ja totesi:
- Ei tässä nyt taida ketään tulla makkaranostoon. Voithan sinä mennä katsomaan pelin loppuun, minä voin olla tässä.
Kari harkitsi hetken. Mieliteko oli kova, mutta hän oli luvannut hoitaa tämän homman.
- Joutaahan tässä olemaan.
- No miten vaan. Aattelin vaan, että etkös sinä ennen pelannut itsekin?
- Nuorten ykkösdivaria... ei sen kummemmin.
- Ja sitä kautta päädyit näihin kuvioihin?
- No en oikeastaan... eihän täällä siihen aikaan sillä tasolla pelattu ja minähän olen muualta tullut. Ihan sattumalta vaan.
Vai oliko se kuitenkaan sattumaa, Kari mietti. Oma peliura nyt oli ollut mitä oli...

Valmentaja katseli honteloa 17-vuotiasta ja mietti päätöstään. Kaveri ei ole pelannut joukkueessa viiteen vuoteen. Mutta täytyyhän sen jotakin osata, jos edellinen joukkue oli sentään TPS. Tämä on vain Peltomäen Jymy, pikkukaupungin seura jonka A-juniorit olivat onnekkaasti selvinneet ikäluokkansa ykkösdivariin. Eikä se toisaalta pojan vika ole, jos on asunut viimeiset vuodet jossain Kainuun korvessa potkiskellen vain koulussa ja kaveriporukassa. Tulkoon nyt sitten kokeilemaan.
Ja niin Kari oli tullut. Sarjassa oli jo pari ottelua pelattu eikä hän taidoiltaan mitenkään erottunut joukosta. Pari seuraavaa peliä meni vaihtopenkillä. Kolmannessa ottelussa Jymy oli 2-0 häviöllä, kun valmentaja määräsi pelaajapulassaan Karin keskikentälle toisen puoliajan ensimmäisillä minuuteilla. Ei Kari kentällä ihmeitä esittänyt. Piti paikkansa, ei päästänyt vastustajia ohitseen, riisti pari kertaa pallon, saadessaan syötön eteni vähän ja syötti sitten erehtymättä pallon pois. Onni tuntui kuitenkin kääntyneen ja Jymy voitti vierasottelunsa 2-3. Ne olivat seuran historian ensimmäiset pisteet A-nuorten ykkösdivarissa. Loukkaantumisten takia valmentaja nosti seuraavassa ottelussa Karin avaukseen. Sieltä hän ei sitten koko kauden aikana pudonnutkaan. Valmentaja piti hänen peruspelaamisestaan. Varma virheetön runkomies ilman loisto-otteita.
Loppukaudella Kari teki yhden maalin ja raatoi joukkueen eteen nurkumatta. PeJy yllätti kaikki voittamalla yhtä tasapeliä lukuun ottamatta loput ottelunsa ja selviämällä A-nuorten SM-nousukarsintaan. Kaksiosaisen ottelun ensimmäisen osan Jymy voitti kotonaan maalein 3-1. Toisen ottelun loppuminuuteilla Jymy oli 1-2 -johdossa. Alkukaudesta loukkaantunut Tommi oli toipunut sen verran, että oli päässyt vaihtopenkille. Valmentaja päätti kiittää kuntoutuksensa sisukkaasti hoitanutta nuorukaista vaihtamalla tämän kentälle kauden viimeisessä ottelussa. Tommi oli pelannut ennen loukkaantumistaan Karin paikalla ja niinpä valmentaja otti Karin vaihtoon, eihän tämä mikään huippumies ollut. Seuraavien kymmenen minuutin ajan valmentaja puri kynsinauhansa verille asti. Ensin vastustaja tasoitti, sitten meni johtoon. Ja juuri varsinaisen peliajan päättyessä kahden maalin johtoon. Peli oli 2-4 ja kahden ottelun yhteistulos tasan. Vierasmaalisäännöllä Jymy oli menossa voittoon ja SM-sarjaan, mutta yksikin maali lisää kääntäisi tilanteen. Lisäaikaa erotuomari myönsi pari minuuttia. Jymyn onneksi se ei vastustajalle riittänyt.
Se oli Karin viimeinen virallinen ottelu. Seuraavalle kaudelle valmistautuessa hänen polvensa ristisiteet repesivät harjoituksissa. Koko kausi meni siinä. Sitten olikin abivuosi ja piti keskittyä kirjoituksiin. Eikä häntä haluttanut palata hajonneeseen joukkueeseen. A-juniorien SM-sarja oli ollut liian kova pala pikkukaupungin pojille. Rökäletappiot olivat seuranneet toistaan ja putoaminen varmistui jo varhaisessa vaiheessa. Suurin osa pelaajista tuli yli-ikäiseksi A-junnuihin ja siirtyi edustusjoukkueeseen tai kuka minnekin. Karia ei myöskään haluttanut rikkoa polveaan uudelleen tai saada muita vammoja. Oli selvää, että ammattilaista tai edes aikuisten divaripelaajaa hänestä ei tulisi.


Kari havahtui muistoistaan. KoPS painosti, mutta 1-1 seisoi sitkeästi tulostaululla. Ensimmäinen osaottelu oli päättynyt 0-0 -tasapeliin. Nykyinen tulos tarkoittaisi jatkamista kakkosdivarissa, mutta voitto pienen maalaispaikkakunnan sensaatiomaista nousua ykkösdivariin, valtakunnalliseen sarjaan ja puoliammattilaisten joukkoon.

Ylioppilaaksi kirjoitettuaan Kari oli pyrkinyt ja päässyt oikeustieteelliseen. Tunnollinen ja ahkera nuorukainen oli opiskellut pääsykoekirjat huolella ja kun älliäkin oli ainakin jonkin verran, oikiksen ovet olivat auenneet ensi yrittämällä. Jalkapallolle ei ollut enää aikaa, sillä Kari opiskeli pikatahtia. Hän valmistui samana päivänä, kun täytti 22 vuotta. Armeijan jälkeen hän sai paikan arvostetusta asianajotoimistosta Helsingistä. Sarkanius & Rotellan oli keskisuuri, vanhalla maineellaan ratsastava firma. Vakioasiakaskunta oli ollut sama sitten sotien, firmoja ja yksityisiä. Kari sai vastuulleen lakiasioiden lisäksi konttorin nykyaikaistamisen. Vanhat osakkaat ja muut asianajajat eivät ymmärtäneet tietokoneista mitään, joten Kari sai vapaat kädet ja melkein yhtä vapaan budjetin. Muutamassa kuukaudessa kalkkeeripapereilla toimineesta firmasta tuli Suomen modernein. Nousukaudella uuden yrittäjät tarvitsivat lakiapua ja Sarkanius & Rotellan koki ennennäkemättömän kasvun. Sisimmässään Kari tunsi kuitenkin olonsa tyhjäksi. Lopulta hän istui alas ja kartoitti tulevaisuutensa vaihtoehdot. Firmassa pysymällä hänestä tulisi aikanaan osakas. Firmaa vaihtamalla samoin. Oman firman perustaminen oli toki yksi vaihtoehto ja hän oli varma, että pärjäisi siinäkin. Kaikki vaihtoehdot päätyisivät samaan lopputulemaan. Hänestä tulisi, jos nyt ei rikas niin ainakin varakas. Mutta hän olisi onneton. Karilla oli voimakas sisäinen oikeudentunto ja hän tiesi jo kokemuksesta, että laki ja oikeus eivät olleet sama asia. Hän päätyi toiseen vaihtoehtoon. Lain soveltamisen sijaan hän ryhtyisi valvomaan sitä.

- Terve. Heitäpä yksi makkara.
Kari nosti pihdeillä makkaran paperiin, Johanna otti rahan.
- Ajattelin että käväisen tässä ennen kuin ruuhka alkaa. Kyllä tästä vielä pelin näkee. Muistatkos minua?
Kari vilkaisi kaveria ja tunnisti Samin. Oli naapurikaupungista, virkatehtävissä oli tullut hyvänpäivän tutuksi. Hän muisti Samin joskus maininneen olevansa Koivulahdesta kotoisin. Siksi hän siis oli täällä.
- Muistanhan toki. Mitenkäs sillä Salmisella, siis teidän pomolla, menee?

Kari laittoi hakupaperit vetämään poliisikouluun. Ei hän ollut ensimmäinen lakimies, joka näin teki. Useimmilla poliisikouluun menijöillä oli jokin ammattitutkinto entuudestaan. Urasuunnitelma oli selvä: poliisityössä edettiin porras portaalta. Karin suunnitelmissa siinteli poliisipäällikön paikka jossain kohtuullisen kokoisessa kaupungissa ehkä parinkymmenen vuoden kuluttua. Sitä ennen piti hakea kokemusta muualta. Valmistuttuaan Kari päätyi konstaapeliksi Koivulahden kuntaan.
Pienen ja syrjäisen maalaispaikkakunnan olisi luullut olevan rauhallinen. Pikkurötöksiä oli kuitenkin enemmän kuin tarpeeksi. Paikkakunnalle oli päässyt pesiytymään tekemisen puutteessa nuorisokulttuuri, jossa pärrättiin mopoilla pitkin raittia, notkuttiin kaduilla ja porukassahan tyhmyys tunnetusti tiivistyy. Huumeitakin oli kokeiltu. Itsekin vasta vuotta aiemmin Koivulahteen muuttanut päällikkö määräsi Karin nuorisopoliisiksi, ajatteli ilmeisesti että nuorena kaverina saisi paremmin kontaktia poikiin. Kari otti linjan, että näkyi paikalla ja liikkui etenkin perjantai-iltaisin raitilla. Hän osti itselleen moottoripyörän, mikä sai mopopojat kiinnostumaan uudesta poliisista. Kari keksi myös pojille toisen harrastuksen, minkä hän tiesi olevan jo liian myöhäistä tämän sukupolven kohdalla, mutta auttavan ehkä seuraavaa.
Tulokset näkyivät. Koivulahden rikosluvut putosivat selvästi. Positiivinen kierre johti asiasta toiseen, pikkurötöstelyjen vähennyttyä poliisilla riitti aikaa hoitaa muita tehtäviään paremmin ja tilanne parani paranemistaan. Kehitys huomattiin myös ylemmissä portaissa. Muutaman vuoden kuluttua poliisipäällikkö Salminen valittiin Vuoden Poliisiksi.
Valitettavasti hyvä maine ei riitä silloin kun budjettileikkauksia tehdään. Päättävissä elimissä todettiin, että Koivulahti on pieni ja nykyään rauhallinen paikkakunta, jolla oma poliisilaitos on tarpeeton. Vaihtoehdoiksi annettiin joko kenkää tai sitten siirtoa toiselle paikkakunnalle. Karin alkuperäiseen suunnitelmaan tämä olisi sopinutkin, mutta elämä tuskin koskaan sujuu suunnitelmien mukaan.


- Jaa Salminen. No, tuota... suoraan sanoen. Tilanne laitoksella on aika hankala. Hommat seisovat ja ihmissuhteet ovat sekaisin.
Kari pureskeli hetken aikaa kuulemaansa.
- Annas minä arvaan. Salminen on ihan kelvollinen mies pienen poliisilaitoksen pomoksi, mutta isommassa kaupungissa hän on kohonnut pätemättömyytensä tasolle.
- No sinnepäin... mutta minä menen nyt katsomaan pelin loppuun.

Käydessään Tampereella poliisikoulua Kari oli tutustunut Anuun. Suhde nuoren yliopisto-opiskelijan kanssa oli edennyt nopeasti. Valtteri syntyi molempien ollessa vielä opiskelijoita, avioliitto solmittiin pian sen jälkeen ja kohta Koivulahteen muutettua syntyi toinen poika Viljami. Nuori perhe hankki toista lasta odottaessaan oman talon. Asuntovelkaa oli rutosti, mutta he laskivat siitä kyllä selviävänsä. Karilla oli varma työpaikka, Anu oli vasta valmistunut ja menisi äitiysloman jälkeen töihin.
Äitiysloman päätyttyä Anu jäi hoitovapaalle, koska lama oli pahimmillaan. Selittämätön nuha alkoi vaivata. Tutkimuksissa 80-luvun talosta paljastui homevaurio. Harmillisesti myyjän vastuuaika oli juuri päättynyt. Kari ei siitä kantanut kaunaa, koska vika oli syvällä rakenteissa ja talon alkuperäinen rakentaja/omistaja oli jo Koivulahden hautausmaalla. Mutta hän ei halunnut riskeerata perheensä terveydellä. Vaikka hän itse olikin säästynyt, ei hometalossa asuminen tehnyt hyvää Anun astmalle. Pojista nyt puhumattakaan, lasten hyvinvoinnilla ei leikitty. Ratkaisut tehtiin nopeasti, talo myytiin remonttihaluiselle ostajalle selvästi halvemmalla kuin oli ostohinta ja hankittiin toinen. Velkaa piti taas ottaa lisää.
Anun hoitovapaa päättyi. Työnhausta ei tullut mitään. Kari ihmetteli joitakin kuukausia vaimon ponnettomuutta töiden etsimisessä, kunnes patisti tämän lääkäriin. Lääkäri diagnosoi masennuksen ja kirjoitti pari kuukautta sairaslomaa. Siitä eteenpäin Anu oli ollut työttömänä. Karin mielestä asia oli täysin selvä, Anulla oli kaksisuuntainen mielialahäiriö. Kaikki oireet täsmäsivät, mutta olivat sen verran lieviä, että lääkärit eivät halunneet kirjoittaa diagnoosia. Joka tapauksessa töihin Anu ei kyennyt. Perhe kituutti Karin palkalla. Moottoripyörästä piti luopua, lomamatkat tehtiin mummolaan. Karin urasuunnitelmat kariutuivat. Oli selvää, että hänellä ei ollut mahdollisuutta lähteä muualle jatkamaan ylempiin tehtäviin. Vaimosta ei ollut huolehtimaan kahdesta vilkkaasta pojasta, jos työajat olisivat epäsäännölliset. Olivat ne kyllä nytkin, mutta onneksi Anun vanhemmat asuivat lähellä ja auttoivat tarvittaessa. Kari teki yövuoroa aina, kun mahdollista. Siten hän pystyi hoitamaan poikia päivisin. Kari sopeutui tilanteeseen. Ollaan sitten Koivulahdessa, katsotaan jos täältä avautuisi jokin vakanssi, hän ajatteli. Ei rahatilannekaan olisi sallinut talon hankintaa isommalta paikkakunnalta.
Sitten tuli poliisilaitoksen lakkautuspäätös.


Grillipisteeltä ei nähnyt muuta kuin vastustajan maalin ja vähän rangaistusaluetta. Kari oli huomannut pelin seisahtuneen ja näki osan muurista, kun erotuomari asetteli sitä paikoilleen. KoPS oli selvästi saanut vaparin aivan rangaistusalueen rajalta.

Muutettuaan Koivulahteen Kari oli huomannut, että paikallinen jalkapallojoukkue KoPS pelasi vitosdivaria. Juniorijoukkueita ei ollut, kerran kesässä pyöritettiin nappuloille futiskoulua. Kari sai oivalluksen. Jos pienellä paikkakunnalla tarjottaisiin lapsille harrastusmahdollisuuksia, ehkä osa pikkurötöksistä jäisi tekemättä. Hän meni tapaamaan seuran puheenjohtajaa. Palaverin jälkeen seuralla oli uusi vakanssi, junioripäällikkö. Kari kasvatti futiskoulutoiminnasta muutaman juniorijoukkueen ja muutaman vuoden KoPS:illa oli joukkueet kaikissa juniorisarjoissa. Edustusjoukkuekin oli piristynyt. Se nousi heti Karin tultua toimintaan mukaan takaisin nelosdivariin, josta oli kaksi vuotta aiemmin pudonnut. Muutaman vuoden kuluttua kutsui kolmosdivari ja omien juniorien alettua kohota edustusjoukkueeseen seura nousi kakkosdivariin ollen tason pienimmän paikkakunnan joukkue.
Tässä vaiheessa Kari oli jo luopunut juniorien valmentamisesta Anun sairastuttua. Hän saattoi tehdä sen turvallisin mielin, sillä seuraan oli rakennettu toimiva organisaatio, joka pyöri jo omalla voimallaan. Hän jättäytyi yleismieheksi, joka ei voinut sitoutua aikatauluihin, vaan teki töitä sen minkä pystyi. Lähes aina pojat kulkivat mukana, Valtteri pelasi jo nuoremmissa junioreissa ja Viljami pyöri isänsä jaloissa. Kari oli höveli mies eikä voinut kieltäytyä, kun hänelle ehdotettiin paikkaa seuran johtokunnassa. Yhden ehdon hän saneli: johtokunnan jokaisella jäsenellä oli jokin nimetty erityistehtävä ja elämäntilanteensa takia hänen työtehtävänsä oli oltava sellainen, että sen pystyi hoitamaan haluamanaan ajankohtana. Niinpä Karista tuli seuran talouspäällikkö, joka kotitöinään tarkisti että kuitit ovat kohdallaan, pelaajalisenssit maksettu ajoissa ja mitä nyt milloinkin tarvitsi. Lakimiehen koulutuksen ansiosta tehtävä sujui näppärästi.
Seuran nousu huomattiin Palloliitossa. Puheenjohtaja tutustui liiton napamiehiin ja eipä aikaakaan, kun hän kierteli ympäri Suomea luennoimassa "Koivulahden mallista", jolla pikkupaikkakunnalle rakennettiin menestyvä seura. Kari auttoi Powerpoint-esityksen tekemisessä.


Kari ei paikaltaan nähnyt laukausta. Hyppäävän puolustusmuurin ja sen ohi kaartavan pallon kyllä. Maalivahti heittäytyi oikeaan suuntaan, mutta laukaus oli täydellisen onnekas hipaisten sekä tolppaa että ylärimaa ennen verkkoon uppoamistaan. Yleisö räjähti huutoon. KoPS johti 2-1 ja peliaika oli parin minuutin lisäaikaa vaille loppu. Nousu ykkösdivariin oli nyt todella lähellä.

Poliisilaitoksen lakkauttamisesta oli nyt kulunut jo seitsemän vuotta. Kari kiitteli onneaan, että oli tutustunut futispiireissä paikallisen sellutehtaan johtajaan. Luovuttaessaan virkamerkkinsä hänellä oli jo seuraava työpaikka valmiina. Titteli oli konttoripäällikkö, mutta käytännössä hän päätyi pyörittämään koko tehtaan henkilöstöhallintoa. Tehtaan apulaisjohtaja oli sairastunut syöpään ja hänen tehtävänsä oli jaettu johtoportaan kesken. Henkilöstöjohtaminen ja ennen kaikkea uusien työntekijöiden rekrytointi oli langennut Karille. Hän koki olevansa todella onnekas, sillä tämä oli työn se puoli, josta hän eniten piti ja jossa koki olevansa parhaimmillaan. Vaikka se kattoikin alle puolet hänen toimenkuvastaan. Työ poliisina ja jalkapalloseuran pyörittäminen olivat opettaneet hänet arvioimaan, ketkä tulisivat parhaiten keskenään toimeen ja kenet kannatti valita millekin paikalle. Seuran nykyinen junioripäällikkö oli kerran Karille todennut, että hän oli seuran ainoa toimija, joka ei ollut riidoissa kenenkään kanssa. Kari oli joskus miettinyt, että se johtui luultavasti siitä, että hän oli sosiaalinen erakko. Hänellä ei ollut ystäviä, ei oikeastaan kavereitakaan, vaan hän viihtyi yksin ja perheensä kanssa. Toisaalta hän sosiaaliseen tilanteeseen joutuessaan oli siellä kuin kala vedessä.
Sellutehdas oli jo automatisoitu Karin tullessa töihin eli työvoiman ulos saneeraamista hän ei joutunut enää kokemaan. Päinvastoin. Menestyvään tehtaaseen päätettiin parin vuoden kuluttua rakentaa uusi yksikkö. Kari päätyi rekrytoimaan sekä rakennusurakoitsijat että uuden työvoiman johtoporrasta vaille kokonaisuudessaan. Uusi tehdas valmistui puoli vuotta aikataulun edellä ja ylitti käynnistämisen jälkeen sekä laadussa että määrässä suunnitellut tavoitteet.
Kasvun myötä Karin toimenkuva muuttui. Koska henkilöstömäärä oli kaksinkertaistunut, tehtaalle päätettiin palkata uusi henkilöstöpäällikkö. Kari kävi puhumassa uudelle toimitusjohtajalle ja pyysi tehtävää. Toimitusjohtaja sanoi harkitsevansa asiaa. Pari viikkoa myöhemmin hän vinkkasi Karin sivummalle ja sanoi, että oli päättänyt, että tämä on lakimiehen koulutuksensa takia parempi konttoripäällikkönä. Henkilöstöpäälliköksi palkattiin psykologian tohtori.
Kari uskoi tietävänsä, mistä valinta johtui. Uusi johtaja halusi, että osastopäällikkötaso kokoontui vapaamuotoisiin saunailtoihin tai muihin vastaaviin tapaamisiin "yhteishengen vahvistamiseksi". Kari ymmärsi johtajan ajatuksen ja arvosti sitä, että tämä itsekin oli useimmiten paikalla. Johtaja taas ei pitänyt siitä, että Kari jätti useimmiten nämä väliin. Hänellä oli siihen syynsä, mutta ei hän niitä mainostanut.


Erotuomari vihelsi pilliinsä ja yleisö riemuitsi. Vain viisitoista vuotta aiemmin vitosdivaria tahkonnut Koivulahden Palloseura, pikkupaikkakunnan joukkue, pelaisi seuraavalla kaudella ykkösessä, koko valtakunnan kattavalla sarjatasolla.

Kari oli ylpeä pojistaan. Molemmat pärjäsivät koulussa loistavasti ja nuorempi, Viljami, oli jalkapallossakin selvästi lahjakas. Valtterikin pelasi jo B-junnuissa, mutta tuskin koskaan nousisi edustusjoukkueen tasolle. Sen sijaan hän veti nappuloiden futiskoulua ja osoitti huomattavia lahjoja valmentamiseen. Ja sitten oli vielä se kolmas lapsi.
Veera oli saanut alkunsa yllättäen. Kolmannen lapsen hankinta ei ollut mitenkään suunnitelmissa, mutta Anun tultua raskaaksi aborttia ei edes harkittu. Kari laskeskeli mielessään, että pojat olisivat tarpeeksi isoja pärjätäkseen jo enimmäkseen itse. Ja ehkä nuoremman sisaruksen saaminen kasvattaisi heitä entisestään vastuuseen. Kuten oli käynytkin. Sen sijaan Karin toinen salainen haave ei Veeran synnyttyä käynyt toteen. Anu ei parantunut masennuksestaan ja Veerasta huolehtiminen jäi syntymästä alkaen pääosin Karin kontolle. Appivanhemmatkin alkoivat olla sen verran iäkkäitä, että vaippaikäisen hoitaminen oli hankalaa. Nyt tyttö oli kyllä jo nelivuotias ja tälläkin hetkellä mummun ja vaarin luona. Pojat olivat jossakin yleisön joukossa juhlimassa.


Kari käänteli makkaroita, etteivät ne palaisi. Turhaa se kyllä oli, grilli oli jo pienellä liekillä vain ylläpitämässä lämpöä. Ehkä vielä muutama makkara menisi kaupaksi, loput söisi talkooväki. Kari auttaisi vielä grillin purkamisessa ja katsoisi, että muutkin paikat ovat kunnossa. Tänään olisi illalla voitonjuhlat, mutta niihin hän ei pääsisi. Se ei ollut hänen paikkansa. Hän oli vain näkymätön taustavoima. Ylpeä seuran saavutuksista, mutta hänellä oli muitakin velvollisuuksia. Veera piti hakea mummolasta. Pojat olivat pyörillä liikkeellä ja tulisivat omia aikojaan kotiin. Tänään on juhlapäivä, hän paistaisi iltapalaksi räiskäleitä, joita he söisivät hillon ja jäätelön kanssa. Tarvikkeet Kari oli ostanut jo aiemmin, tietäen että harvinaista herkkua syötäisiin joko voitonriemusta tai lohduksi tappiosta. Mielessä välähti, että Anu oli suunnitellut yksin kotona ollessaan imuroivansa. Toivottavasti oli jaksanut.

Tehtaalla oli alkanut mennä huonommin. Konttorissa sitä ei huomannut, mutta konttori ei ole tehtaan ydin. Ilmapiiri työntekijöiden keskuudessa oli tulehtunut. Luottamusmies sai erinäisiä valituksia johdon mielivaltaisesta toiminnasta. Muutamat tutut työntekijät pitivät Karin ajan tasalla tehtaan tilanteesta. Kari yritti heitäkin rauhoitella, muistutti vaikeasta tilanteesta ja johdon kovista paineista. Joskus tämä auttoikin, mutta toki Kari tiesi johdossakin olevan vikaa. Työntekijöistä ei välitetty tarpeeksi. Oman tonttinsa Kari yritti hoitaa parhaansa mukaan eikä konttorin toiminnasta ollut valituksia kuulunutkaan kummaltakaan taholta.

Kari hymähti itsekseen. Loppujen lopuksi, onko tämä niin huono elämä? Asiat eivät menneet kuten olin toivonut ja suunnitellut, mutta onhan tässä pärjätty. Lapset menestyvät, töissä ja harrastuksissa olen pärjännyt aina hyvin, taloudellisesti tullaan jotenkuten toimeen, rakastan yhä vaimoani vaikka vaikeaa se joskus on.
Jostain Karin mieleen juolahti hänen isänsä kertomus, jota Kari oli usein vaikeina hetkinä miettinyt. Isä oli ollut jo melko iäkäs Karin syntyessä, entinen rintamamies. Hän oli kertonut, kuinka nuorena poikana oli ollut viimeisen sotakesän torjuntataisteluissa läpimurron aikana pahasti kärsineessä rykmentissä. Kun joukko oli koottu takalinjoilla jälleen kasaan, divisioonan uusi komentaja oli pitänyt miehille puheen. Kari ei muistanut tarkkoja sanoja, vaikka oli ne myöhemmin jostain lukenut. Komentaja oli todennut jotain siihen suuntaan, että tämä on viimeinen puolustuslinja, tästä ei enää peräännytä, koska seuraavassa linjassa ovat Suomen naiset ja lapset. Hän oli jatkanut, että oli itse tullut tänne kuolemaan. Ja jos joku tästä pakenee, hän on siellä pysäyttämässä, se on "minun osani ja arpani".
Sanat "osani ja arpani" olivat painuneet Karin mieleen. Hän ajatteli omaa elämäänsä niiden kautta. Hän epäili sanojen olevan Raamatusta, mutta ei ollut löytänyt niitä sieltä kerran etsittyään. Väliäkö loppujen lopuksi sillä on. Fiksusti sanottu joka tapauksessa. Tämä elämä on ollut minun osani ja arpani, hän ajatteli kytkiessään grillin kaasuhanan kiinni.

keskiviikko 1. heinäkuuta 2020

20 perhettä


Jokin aika sitten sattui hyllystäni kouraan Pentti Lainelan kirja Tasavallan vahtimestari. Kirjoittaja oli sen vuonna 1978 julkaistessaan jäänyt eläkkeelle eduskunnan ylivahtimestarin virasta ja työskennellyt eduskunnan vahtimestarina neljäkymmentä vuotta. Eduskunnan silloisen toiminnan taustoja erinomaisesti valottavassa kirjassa on luku, jossa Lainela käsittelee kansanedustajien sukulaisuussuhteita. Niitä oli listattu joitakin kymmeniä. Olin lukenut kirjan viimeksi joskus parikymmentä vuotta sitten ja nyt uudelleen lukiessani tuli mieleen, että Lainelan listan voisi päivittää. Googlettamalla löytyi eduskunnan omilta sivuilta vastaava, osin täydennetty lista, joka oli kuitenkin puutteellinen ja sisälsi pari virhettä.

Ei auttanut muuta kuin ryhtyä perkaamaan läpi kaikki 2605 kansanedustajina vuodesta 1907 alkaen istunutta Wikipedian listasta. Tarvittaessa henkilötietojen selvittämisessä piti kaivella netin syövereitä ja Kuka kukin on -kirjoja eri vuosikymmeniltä.
Jos olisin etukäteen tiennyt, millainen savotta edessä on, en olisi siihen ryhtynyt. (En aloittaessani ollut tietoinen siitä, että kansanedustajia on todellakin ollut noin 2605 ja jokaisen Wikipedia-artikkeli piti silmäillä läpi.) Tuumasin kuitenkin, että "akka tieltä kääntyköhön" ja painelin loppuun asti.
En olisi uskonut, millainen määrä sukulaisuussuhteita löytyy. Laulun "20 perhettä" ei riitä alkuunkaan, politiikassa perheitä on enemmän kuin talouselämässä. Rajasin suhteet suoraan alenevaan polveen tai sisaruksiin ynnä appivanhemmuuteen. Veljen- ja sisarenpoikia ja -tyttäriä, serkuista puhumattakaan ei otettu listoille. Joitakin tällaisia tapauksia on kuitenkin mainittu olemassaolevan läheisemmän sukulaisuussuhteen yhteydessä, esimerkiksi jos edustajina on ollut kaksi veljestä, on saatettu mainita myös edustajana ollut kolmannen veljeksen poika.

"Nepotismi" ei tietenkään rajoitu kansanedustajiin. Vastaan tuli pilvin pimein tapauksia, joissa kansanedustajan lähisukulainen on ollut ministerinä, mutta ei koskaan kansanedustajana. Esimerkiksi Tellervo Koivisto oli kansanedustajana 1972-1975, vaikka Mauno Koivisto ei koskaan ollut. Näitä ei ole mainittu, paitsi joissakin esimerkkitapauksissa jotka ovat jo kansanedustajien sukulaisuussuhteen takia listalla. Näin siis ministeritasolla, puhumattakaan puoluesihteereistä, kunnanvaltuutetuista, ehdokkaana olleista, erityisavustajista ynnä muista.

Edustajuus tuntuu todellakin periytyvän. Toisaalta niin periytyy jossain määrin lahjakkuus ja sosiaalisuus, joiden luulisi olevan suotavia ominaisuuksia politiikassa. Samoin moni kasvaa politiikkaan pienestä pitäen, aivan kuin lääkäriperheen lapsista tulee usein lääkäreitä. Onko kyse sitten nepotismista vai ei, on vaikea sanoa. Tunnettu nimi auttanee äänestäjien suosion saavuttamisessa, samoin se jos sattuu perimään vanhempansa vaaliorganisaation. Esimerkiksi vuoden 1990 jälkeen eduskuntapaikasta on luopunut kuusi isää, joiden tytär on ollut sittemmin kansanedustajana. Viisi kuudesta tyttärestä on tullut valituksi samasta vaalipiiristä kuin isänsä samoissa vaaleissa, joissa isä on luopunut kansanedustajuudesta.

Sukulaisuussuhteet on niputettu tiettyjen täsmällisten otsikoiden alle. Esimerkiksi "isä ja poika" -otsikon alta eivät löydy kaikki isä-poika -parit. Mikäli samaa sukua on istunut kolmaskin sukupolvi, tämä on niputettu otsikon "isä, poika ja pojanpoika" alle. Sen sijaan "isä ja poika" -otsikon alta löytyvät tapaukset, joissa on ollut isä ja kaksi poikaa, koska sukulaisuussuhde on sama. Nämä kaksi poikaa taas eivät löydy "veljekset" -otsikon alta, koska jokainen henkilö mainitaan vain kerran. Täydellinen listaus sukulaisuussuhteiden lukumäärästä on alla sillä periaatteella, että "veli" (tai vastaava sukulaisuusnimitys) tarkoittaa henkilöä, joka on ollut jonkun eduskunnassa olleen veli (tai vastaava sukulainen):

Isä: 63
Äiti: 6
Isoisä: 7
Isoäiti: 2
Isoisoisä: 7
Isoisoäiti: 0
Poika: 48
Tytär: 25
Veli: 71
Sisko: 19
Appiukko: 9
Anoppi: 1
Vävy: 5
Miniä: 3
Aviopari: 38 (aviopuolisoita on yhteensä 75, koska yksi kansanedustaja on ollut naimisissa kahden muun kansanedustajan kanssa)

En vastaa näiden lukujen täsmällisyydestä, mutta ne ovat melko tarkkoja. Tämän jutun lopussa on vielä kaksi koostetilastoa, joista näkee missä puolueissa sukulaisuussuhteita on ollut eniten ja missä eduskuntavaaleissa on päästy eniten läpi "nepotismilla". Näihin pätee sama vastuuvapauslauseke eli niissä saattaa olla pientä huojuntaa, mutta melko tarkkoja lukujen pitäisi olla. Otan mielelläni vastaan lisäyksiä ja korjauksia nimiin, olen varma että tässä listassa on varmasti huolellisesta tiedonlouhinnasta huolimatta ainakin puutteita. Tilastoja en ryhdy enää täydentämään ja korjailemaan, koska ne ovat tietyissä tilanteissa joka tapauksessa hieman tulkinnanvaraisia.


Isä ja poika
35 tapausta, isiä 35 ja poikia 36, koska yhdellä on ollut kaksi poikaa edustajina. Näiden lisäksi muissa listoissa kuusi isä-poika -paria eli isä-poika -parejea yhteensä 42.

Eero Erkko, nuorsuomalaiset/edistyspuolue, 1907-1919
Eljas Erkko, edistyspuolue, 1933-1936

Heikki Kiiskinen, maalaisliitto, 1907-1908
Pentti Kiiskinen, maalaisliitto, 1938-1939

Johan Storbjörk, RKP, 1907-1917
Johannes Storbjörk, RKP, 1917-1917

Edvard Helle, SDP, 1907-1908, 1909-1910, 1919-1921
Veikko Helle, SDP, 1951-1983

Juho Erkki Antila, suomalaiset/kokoomus, 1907-1910, 1917-1919
Yrjö Antila, kokoomus, 1945-1951

Pekka Ahmavaara, nuorsuomalaiset/kokoomus, 1907-1917, 1917-1919
Arvi Ahmavaara, kokoomus, 1929-1930, 1945-1954

P.E. Svinhufvud, nuorsuomalaiset/kokoomus, 1907-1917, 1930-1931
Veikko Svinhufvud, maalaisliitto/keskustapuolue, 1958-1966

Antti Tuomikoski, suomalaiset, 1908-1909
Samuli Tuomikoski, kokoomus, 1929-1933

Viktor von Born, RKP, 1910-1914
Ernst von Born, RKP, 1919-1954

Eemil Linna, nuorsuomalaiset/edistyspuolue, 1913-1930
Antti Linna, kansanpuolue/LKP, 1962-1966

Kalle Suosalo, SDP, 1917-1917
Vilho Suosalo, SKDL, 1962-1966

Jalmari Linna, SDP, 1919-1922, 1927-1945, 1949-1951
Ilmari Linna, SDP, 1962-1970

Hannes Ryömä, SDP, 1919-1939
Mauri Ryömä, SDP/SKDL, 1936-1937, 1945-1958
Molemmat kuolivat kesken edustajakautensa. Kansanedustaja Erkki Ryömä oli Hannes Ryömän veljenpoika.

Karl Laurén, RKP, 1919-1922, 1924-1927, 1929-1930, 1936-1939
Per Laurén, RKP, 1962-1966

Hjalmar J. Procopé, RKP, 1919-1922, 1924-1926
Victor Procopé, RKP, 1958-1962, 1966-1975

Vihtori Vesterinen, maalaisliitto, 1919-1951
Paavo Vesterinen, keskustapuolue, 1975-1987

Juho Kankkunen, maalaisliitto, 1922-1924
Pekka Kankkunen, maalaisliitto, 1927-1929

Jaakko Liedes, STPV, 1924-1930
Pentti Liedes, SKDL, 1954-1966, 1970-1983, 1983-1985
Pojan edustajaurassa oli lyhyt katkos 1983, kun hän jäi vaaleissa niukasti eduskuntapaikasta (Wikipedian mukaan viiden äänen päähän, MMM 1985 sanoo kahden äänen). Oikeuden päätöksellä äänet laskettiin uudelleen muutaman kuukauden kuluttua, jolloin paikan saanut Heikki Mustonen putosi eduskunnasta (MMM 1985:n mukaan yhdellä äänellä). Mustonen nousi takaisin eduskuntaan Liedeksen kuoltua kesken vaalikauden.

Mauritz Rosenberg, STPV, 1924-1930
Gösta Rosenberg, SKDL, 1945-1966
Isä-Mauritz siirtyi 1933 Neuvostoliittoon, jossa kumma kyllä selvisi Stalinin puhdistuksissa ehjin nahoin, oli mukana Terijoen hallituksessa ja kuoli Moskovassa 1941.

Eino Aaltio, maalaisliitto, 1929-1929
Sampsa Aaltio, kokoomus, 1979-1987
Isä oli kansanedustajana vain puoli vuotta noustuaan eduskuntaan varasijalta.

Urho Kekkonen, maalaisliitto, 1936-1956
Matti Kekkonen, maalaisliitto/keskustapuolue, 1958-1970

Rolf B. Berner, edistyspuolue, 1945-1951
Arne Berner, LKP, 1966-1971

Eero Kivelä, kokoomus, 1945-1948
Pekka Kivelä, kokoomus, 1993-1995

Veikko Vennamo, maalaisliitto/SMP, 1945-1962, 1966-1987
Pekka Vennamo, SMP, 1972-1975, 1979-1989
Ensimmäinen isä-poika -pari, joka oli yhtä aikaa eduskunnassa.

Juho Tenhiälä, kansanpuolue/LKP/keskustapuolue, 1951-1970
Hannu Tenhiälä, keskustapuolue, 1975-1992

Arvo Pentti, maalaisliitto/keskustapuolue, 1958-1970
Klaus Pentti, keskustapuolue, 2003-2011

Aaro Lintilä, keskustapuolue, 1962-1972
Mika Lintilä, keskustapuolue, 1999-

Ragnar Granvik, RKP, 1966-1978
Nils-Anders Granvik, RKP, 1999-2007

Pentti Mäki-Hakola, kokoomus, 1966-1995
Pertti Mäki-Hakola, kokoomus, 1999-2003

Erkki Häkämies, kokoomus, 1970-1979
Kari Häkämies, kokoomus, 1987-1998
Jyri Häkämies, kokoomus, 1999-2012

Jouni Mykkänen, kokoomus, 1970-1974
Kai Mykkänen, kokoomus, 2015-

Ole Norrback, RKP, 1979-1987, 1991-1999
Anders Norrback, RKP, 2019-

Jouko Skinnari, SDP, 1980-2015
Ville Skinnari, SDP, 2015-
Kun isä jäi pois, poika valittiin tilalle samasta vaalipiiristä.

Jyrki Yrttiaho, vasemmistoliitto, 2007-2015
Johannes Yrttiaho, vasemmistoliitto, 2019-


Isä, kaksi poikaa ja pojanpoika
Yksi tapaus.

Wilhelmi Malmivaara, suomalaiset/kokoomus, 1907-1920
Arvi Malmivaara, IKL, 1935-1939
Väinö Malmivaara, kokoomus, 1927-1930
Tatu Malmivaara, kokoomus, 1945-1948
Arvi ja Väinö olivat Wilhelmin poikia, Tatu oli Väinön poika.


Isä, poika ja pojantytär
Kaksi tapausta. Yhdessä edellisen kanssa nämä kolme ovat eduskunnan ainoat kolmessa suoraan alenevassa polvessa olleet tapaukset.

Elias Käkelä, SDP, 1914-1917
Valto Käkelä, SDP, 1945-1972
Anneli Kiljunen, SDP, 2003-

Rafael Paasio, SDP, 1948-1975
Pertti Paasio, SDP, 1975-1979, 1982-1996
Heli Paasio, SDP, 1999-2015


Isä, poika ja pojantyttärenpoika
Yksi tapaus.

Matti Lahtela, maalaisliitto, 1930-1958
Olavi Lahtela, maalaisliitto/keskustapuolue, 1958-1968
Mikael Jungner, SDP, 2011-2015
Kun isä-Matti luopui eduskuntapaikastaan, poika-Olavi valittiin tilalle samasta vaalipiiristä. Olavi Lahtela kuoli sairaskohtaukseen eduskunnassa kesken puheensa lääkärikansanedustajien antamasta ensiavusta huolimatta. Mikael Jungner on Olavi Lahtelan tyttärenpoika.


Isä, poika ja miniä
Yksi tapaus.

Matti Paasivuori, SDP, 1907-1936
Arvo Paasivuori, SDP, 1945-1948
Tyyne Paasivuori, SDP, 1954-1958, 1962-1974


Aviopuolisot ja poika
Kaksi tapausta.

Onni Hallsten, suomalaiset, 1908-1910, 1911-1917
Ilmi Hallsten, kokoomus, 1919-1922
R.G. Kallia, IKL, 1939-1944

Eino Kilpi, SDP/SKDL, 1930-1933, 1948-1962
Sylvi-Kyllikki Kilpi, SDP/SKDL, 1934-1958
Kalevi Kilpi, SKDL, 1962-1966
Vaimo loikkasi SKDL:ään 1946 ja miehelle ei jäänyt paljon muita vaihtoehtoja kuin tulla perässä seuraavana vuonna.


Isä ja tytär
13 paria. Näiden lisäksi seitsemän isää ja kahdeksan tytärtä muissa listauksissa eli yhteensä 21 isä-tytär -paria.

Severi Kurkinen, SDP, 1910-1917
Armi Hosia, kansanpuolue, 1954-1966

Levi Jern, RKP, 1922-1954
Elly Sigfrids, RKP, 1970-1979

Jussi Annala, maalaisliitto, 1930-1939, 1945-1951
Saara Mikkola, kokoomus, 1975-1987

Arvi Ikonen, maalaisliitto, 1950-1957
Tuula Kuittinen, keskustapuolue, 1991-1995

Arvo Sainio, SMP/SKYP, 1972-1975
Kike Elomaa, perussuomalaiset/siniset, 2011-
Arvo Sainio siirtyi SMP:n eduskuntaryhmän hajotessa SKYP:iin, sitten takaisin SMP:hen ja vielä kerran uudelleen SKYP:iin. Loikkiminen on mahdollisesti perinnöllinen ominaisuus, koska tytär siirtyi perussuomalaisten hajotessa viikoksi sinisiin ja sitten takaisin perussuomalaisiin.

Mikko Vainio, SMP, 1970-1975, 1983-1987
Anne Louhelainen, perussuomalaiset/siniset, 2011-2019

Heikki Perho, kokoomus, 1975-1991
Maija Perho, kokoomus, 1991-2007
Isän vaalipiirin edustajapaikka periytyi tyttärelle.

Kristian Gestrin, RKP, 1962-1979
Christina Gestrin, RKP, 2000-2015

Kari Urpilainen, SDP, 1983-1995, 1999-2003
Jutta Urpilainen, SDP, 2003-2019
Isän vaalipiirin edustajapaikka periytyi tyttärelle.

Armas Komi, keskustapuolue, 1991-1999
Katri Komi, keskustapuolue, 1999-2015
Isän vaalipiirin edustajapaikka periytyi tyttärelle.

Juhani Sjöblom, kokoomus, 1997-2007
Ruut Sjöblom, kokoomus, 2019-

Eero Heinäluoma, SDP, 2003-2019
Eveliina Heinäluoma, SDP, 2019-
Isän vaalipiirin edustajapaikka periytyi tyttärelle.

Timo Kalli, keskustapuolue, 1991-2019
Eeva Kalli, keskustapuolue, 2019-
Isän vaalipiirin edustajapaikka periytyi tyttärelle.


Isä, tytär ja vävy
Kolme tapausta.

Kalle Kustaa Pykälä, maalaisliitto, 1907-1915
Bertta Leppälä, maalaisliitto, 1917-1921
Juhani Leppälä, maalaisliitto, 1907-1908, 1917-1922, 1927-1951
Leppälät solmivat avioliiton 1919 ollessaan molemmat kansanedustajina.

Otto Wille Kuusinen, SDP, 1908-1910
Hertta Kuusinen, SKDL, 1945-1972
Yrjö Leino, SKDL, 1945-1951
Poliittisesti korkeimmalle isä-Otto nousi Neuvostoliitossa, jossa hän oli NKP:n keskuskomitean jäsen ja myös Terijoen nukkehallituksen pääministeri.
Hertta ja Yrjö menivät naimisiin 1945, mutta kelpo kommunisteina kehittivät keskinäisen linjariidan ja erosivat 1950.

Edwin Linkomies, kokoomus, 1933-1945
Sinikka Linkomies-Pohjala, kokoomus, 1970-1983
Toivo T. Pohjala, kokoomus, 1975-1987
Sinikka Linkomies ja Toivo T. Pohjala avioituivat 1983. Ei ole tiedossa tapahtuiko tämä vaimon ollessa vielä kansanedustaja.


Isä, tyttäret ja tyttären appiukko
Yksi tapaus.

Kyösti Kallio, maalaisliitto, 1907-1937
Filip Saalasti, maalaisliitto, 1910-1917
Kerttu Saalasti, maalaisliitto/keskustapuolue, 1948-1962, 1966-1970
Katri Kaarlonen, keskustapuolue, 1966-1972
Kerttu ja Katri olivat presidentti Kallion tyttäret. Filip Saalasti oli vuodesta 1936 lähtien Kerttu Saalastin appiukko.


Isä, tytär, vävy, tämän veli, veljen tytär ja tämän pojantytär ex-miehineen ja ex-miehen ex-vaimo
Yksi tapaus (olisikin hämmästyttävää jos löytyisi toinen samanlainen sekamelskayhdistelmä).

Kaarle Ojanen, suomalaiset, 1910-1911
Pentti Hiidenheimo, suomalaiset, 1914-1917
Elli Hiidenheimo, kokoomus, 1917-1922, 1924-1927
Artturi Hiidenheimo, kokoomus, 1919-1927
Saara Forsius, kokoomus, 1954-1972
Merikukka Forsius, vihreät/kokoomus, 1999-2011
Leena Harkimo, kokoomus, 1999-2015
Hjallis Harkimo, kokoomus/Liike Nyt, 2015-
Kaarlo Ojanen oli Ellin isä. Aviopari oli Elli ja Artturi, Pentti oli Artturin veli. Saara oli Artturin tytär ensimmäisestä avioliitosta Fanny Hiidenheimon kanssa. Saara Forsius sai nosteen vaaleissa läpimenoon hänen kieltäydyttyään avaamasta kassaholvia pankkiryöstäjälle. Merikukka on Saaran pojantytär, joka oli kansanedustajana ollessaan naimisissa Hjallis Harkimon kanssa 2004-2005. Leena Harkimo oli Hjalliksen kanssa naimisissa vuoteen 2003 asti. Hjallis Harkimolla oli siis samaan aikaan kaksi ex-vaimoa eduskunnassa, joten hän ymmärrettävästi pysyi sieltä poissa kunnes exät olivat pudonneet.


Äiti ja poika
Kolme tapausta, näiden lisäksi kaksi muissa listauksissa eli viisi äiti-poika -paria.

Eveliina Ala-Kulju, suomalaiset/kokoomus, 1907-1910, 1914-1919
Reino Ala-Kulju, IKL/kokoomus, 1933-1939, 1952-1954, 1959-1966

Anna Haapasalo, SDP, 1919-1922
K.F. Haapasalo, SDP, 1951-1975

Vuokko Rehn, keskustapuolue, 1995-1999
Olli Rehn, keskustapuolue, 1991-1995, 2015-2017
Rehnit tekivät sukupolvenvaihdoksen 1995, kun poika lähti europarlamenttiin ja äiti valittiin samasta vaalipiiristä kansanedustajaksi.


Äiti ja tytär
Yksi tapaus. Ei muissakaan listauksissa äiti-tytär -pareja eli tämä on ainoa laatuaan.

Elisabeth Rehn, RKP, 1979-1995
Veronica Rehn-Kivi, RKP, 2016-


Isoisä ja tyttärentytär

Vilho Kivioja, maalaisliitto, 1929-1945
Anna-Maja Henriksson, RKP, 2007-


Veljekset ja toisen tyttärenpoika

Heikki Ritavuori, edistyspuolue, 1914-1917, 1919-1922
Eero Rydman, edistyspuolue, 1927-1929, 1933-1936
Pekka Tarjanne, LKP, 1970-1977
Sisäministeri Ritavuori murhattiin itsenäisen Suomen historian toistaiseksi ainoassa kiistattomasti poliittisessa murhassa 14.2.1922. Pekka Tarjanne oli hänen tyttärenpoikansa.


Aviopuolisot ja tyttärenpoika, tämän isänisä ja aviomiehen veli

Sulo Wuolijoki, SDP, 1907-1914
Wäinö Wuolijoki, SDP, 1907-1909, 1919-1921, 1922-1926
W.W. Tuomioja, edistyspuolue, 1924-1929, 1930-1931
Hella Wuolijoki, SKDL, 1946-1947
Erkki Tuomioja, SDP, 1970-1979, 1991-
Siis: Sulo ja virolaissyntyinen Hella olivat aviopari 1908-1923. Heidän tyttärensä Vappu meni naimisiin myöhemmin pääministerinä olleen Sakari Tuomiojan kanssa, joka ei kuitenkaan koskaan ollut kansanedustaja, toisin kuin isänsä W.W. Heidän poikansa on Erkki. Wäinö oli Sulon veli.


Isoisoisä ja pojanpojantytär

Evert Eloranta, SDP, 1908-1918
Eeva-Johanna Eloranta, SDP, 2011-

P. V. Heikkinen, maalaisliitto, 1919-1921, 1924-1940
Hannakaisa Heikkinen, keskustapuolue, 2007-2011, 2015-
Ei ole varmaa tietoa, onko kyseessä nimenomaan isänisänisä, mutta sukunimistä päätellen on.

Manu Kontula, SDP, 1924-1927
Anna Kontula, vasemmistoliitto, 2011-


Isoisoisä ja tyttärenpojanpoika

Samuli Simula, maalaisliitto, 1945-1951
Vilhelm Junnila, perussuomalaiset, 2019-


Isoisoisä ja tyttärenpojantytär

Juho Ylikorpi, suomalaiset, 1907-1908
Outi Alanko-Kahiluoto, vihreät, 2007-
Aivan varmaa ei ole, mutta Ylikorven Wikipedia-artikkelin sukunimistä päättelin kyseessä olevan tyttärenpojantytär eikä tyttärentyttärentytär.


Sisarustapaukset yksityiskohtaisesti jaotellen:
Veljespareja 30 (joista kaksi velipuoliparia)
Kolmen veljeksen sarjoja 2
Veli ja sisko 5
Siskospareja 4 (joista yhdet kaksoset)
Kolme veljeä ja sisko 1


Veljekset

G.G. Rosenqvist, RKP, 1907-1919
Vilhelm Rosenqvist, RKP, 1907-1909

Nestori Valavaara, SDP, 1907-1917
Iisakki Valavaara, SDP, 1919-1920
Iisakki oli neljä vuotta vanhempi, vaikka tulikin eduskuntaan vasta veljensä edustajauran jälkeen.

Juho Tulikoura, suomalaiset/maalaisliitto, 1907-1914
Aleksanteri Koskenheimo, kokoomus, 1930-1933
Veljesten alkuperäinen sukunimi oli Brandstacka.

Juho Komu, SDP, 1907-1917, 1917-1918
Yrjö Komu, SDP, 1917-1917, 1922-1927
Veljekset eivät istuneet yhtä aikaa eduskunnassa, koska vanhempi veli ei ollut lyhimmän aikaa eli vain muutaman kuukauden vuonna 1917 istuneen eduskunnan jäsen, mitä taas nuorempi oli. Seuraavissa vaaleissa Juho palasi eduskuntaan ja Yrjö putosi palatakseen 1922. Vapaussodan jälkeen vanhempi veli siirtyi Neuvosto-Venäjälle, jossa kuoli 1928.

William Koskelin, nuorsuomalaiset, 1907-1909, 1910-1911, 1917-1917
Artturi Koskenkaiku, SDP, 1919-1922, 1929-1930
Nuorempi veli suomensi nimensä.

Emil Perttilä, SDP, 1907-1908
Valfrid Perttilä, SDP, 1907-1909, 1910-1914
Perttilät olivat velipuolia. Emil siirtyi Yhdysvaltoihin, Valfrid Neuvosto-Venäjälle.

Artturi H. Virkkunen, suomalaiset, 1907-1909, 1910-1911, 1914-1917, 1917-1922
Paavo Virkkunen, kokoomus, 1914-1936, 1939-1945

Juho Lautasalo, SDP, 1908-1918
Oskari Salonen, SDP, 1933-1934
Veljeksillä oli 19 vuoden ikäero. Eri sukunimestä huolimatta heillä oli samat vanhemmat; tuohon aikaan Länsi-Suomessa sukunimet eivät olleet vielä useinkaan vakiintuneet.

Julius Saraste, suomalaiset, 1908-1909
Bruno Sarlin, edistyspuolue, 1919-1920, 1930-1936, 1945-1948
Velipuolilla oli 21 vuoden ikäero. Vanhempi veljes suomensi nimensä.

Nestori Aronen, SDP, 1909-1918
Toivo Aronen, SSTP, 1922-1923

Oskari Lahdensuo, maalaisliitto, 1910-1919
Jalo Lahdensuo, maalaisliitto, 1921-1928

Pekka Paavolainen, nuorsuomalaiset/kokoomus, 1914-1919
Erkki Paavolainen, kokoomus, 1924-1927, 1929-1933, 1936-1951
Veljeksillä oli 22 vuoden ikäero.

Antti Tulenheimo, suomalaiset/kokoomus, 1914-1917, 1922-1924, 1930-1933
Eino Tulenheimo, kokoomus, 1922-1927

Lauri Kuoppamäki, maalaisliitto, 1917-1917
Wäinö Mäkinen, maalaisliitto, 1922-1924
Eero Mäkinen, kokoomus, 1945-1951
Vanhin veljes oli muuttanut sukunimensä Kuoppamäeksi.

Rafael Erich, kokoomus, 1919-1924
Mikko Erich, kokoomus/SDP, 1919-1922, 1930-1933, 1939-1945

Antti Meriläinen, SDP, 1919-1922, 1930-1939
Matti Meriläinen, SKDL, 1945-1954, 1958-1962

Aarno Pesonen, maalaisliitto, 1919-1924
Yrjö Pesonen, maalaisliitto, 1919-1922

Olli Hirvensalo, maalaisliitto, 1922-1924, 1930-1951
Vilho Hirvensalo, edistyspuolue, 1924-1927

Olli Zitting, kokoomus, 1926-1927
Emil Rautaharju, kokoomus, 1930-1933
Nuorempi veljeksistä oli suomentanut nimensä.

Eino Pekkala, SSTP/SKDL, 1927-1930, 1945-1948
Mauno Pekkala , SDP/SKDL, 1927-1952
Molemmat veljekset olivat myös ministereinä. Mauno loikkasi kesken ministerikautensa SKDL:ään.

Kalle Kulmala, STPV, 1927-1930
Jalmari Kulmala, SKDL, 1945-1948

Väinö Kaasalainen, maalaisliitto, 1933-1939, 1951-1955
Nestori Kaasalainen, maalaisliitto/keskustapuolue, 1951-1972

Erkki Leikola, kokoomus, 1945-1951, 1954-1962
Aare Leikola, kansanpuolue, 1951-1958

Vilho Väyrynen, SDP, 1948-1962
Antero Väyrynen, SDP, 1962-1970
Nuorempi ei perinyt vanhemman paikkaa, koska olivat eri vaalipiirissä.

Heimo Linna, keskustapuolue, 1966-1987
Lauri Linna, SMP/SKYP, 1970-1975

Mauno Manninen, keskustapuolue, 1973-1983, 1983-1987
Hannes Manninen, keskustapuolue, 1995-2011
Maunon edustajauralla oli muutaman kuukauden katkos 1983, kun hän putosi vaaleissa mutta nousi muutaman kuukauden kuluttua varasijalta eduskuntaan Matti Ruokolan jätettyä paikkansa.


Veljekset ja yhden aviopuoliso

Yrjö Yrjö-Koskinen, suomalaiset, 1907-1909, 1910-1910
Sakari Yrjö-Koskinen, suomalaiset, 1907-1914
Iida Yrjö-Koskinen, suomalaiset/kokoomus, 1909-1914, 1917-1919
Lauri Yrjö-Koskinen, suomalaiset, 1911-1914
Veljesten ikäjärjestys oli Yrjö, Sakari ja Lauri. Iida oli Sakarin vaimo.


Veli ja sisar

Arvid Neovius, RKP 1907-1916
Dagmar Neovius, RKP, 1907-1909, 1910-1911, 1914-1917

Jussi Rainio, SDP, 1911-1913
Aino Forsten, SDP, 1917-1918
Molemmat sisarukset teloitettiin. Jussin ampuivat valkoiset vapaussodan lopussa ja Aino teloitettiin Stalinin puhdistuksissa 1937.

Eva Somersalo, kokoomus, 1924-1927
Arne Somersalo, IKL, 1933-1936
Arne oli ensimmäisen maailmansodan alkaessa opiskelemassa Saksassa ja liittyi maan armeijaan. Hän oli siinä mielessä poikkeuksellinen upseeri, että oli siis saanut sotilaskoulutuksensa Saksassa olematta jääkäri. Hän kaatui jatkosodassa everstiluutnanttina.

Juha Rihtniemi, kokoomus, 1958-1971
Irma Rihtniemi-Koski, kokoomus, 1975-1981
Molemmat kuolivat kesken edustajakautensa.

Janne Viitamies, SDP, 1995-1999
Pauliina Viitamies, SDP, 2007-2015


Siskokset

Iida Vihuri, SDP, 1922-1929
Kaisa Hiilelä, SDP, 1930-1958
Iida hukkui höyrylaiva Kurun haaksirikossa kesken edustajakautensa. Kolmannen siskoksen poika Reino Oittinen oli moninkertainen opetusministeri, mutta ei koskaan kansanedustajana.

Marja Lahti, keskustapuolue, 1954-1967
Irma Toivanen, LKP, 1970-1979

Leea Hiltunen, kristillisdemokraatit, 1991-1995, 1999-2003
Leena Rauhala, kristillisdemokraatit, 1999-2015
Kyseessä ovat eduskuntahistorian ainoat kaksoset.


Sisaruksia ja yhden aviomies

Uuno Brander, nuorsuomalaiset/edistyspuolue, 1907-1910, 1911-1917, 1924-1927, 1930-1933
Johannes Laine, nuorsuomalaiset, 1915-1917
Augusta Laine, nuorsuomalaiset/edistyspuolue, 1917-1922
Helena Brander, nuorsuomalaiset/edistyspuolue, 1918-1919
Akseli Brander, maalaisliitto, 1933-1951
Sisarusten ikäjärjestys oli Augusta, Uuno, Helena ja Akseli. Sisarussarjan isä Aksel Brander oli talonpoikaissäädyn edustaja säätyvaltiopäivillä. Johannes oli Augustan mies.


Aviopuolisot
Yhteensä 38 avioparia, osa eri listauksissa.

Anni Huotari, SDP, 1907-1910, 1911-1918, 1922-1927, 1932-1943
Anton Huotari, SDP, 1908-1910, 1911-1918
Seitsemän vuotta vaimoaan nuorempi aviomies hirttäytyi 1931.

Sandra Lehtinen, SDP, 1907-1910
J. K. Lehtinen, SDP, 1917-1918
Mies pakeni vapaussodan jälkeen Neuvostoliittoon, jossa hän kuoli ilmeisesti vankileirillä 1937. Kymmenen vuotta vanhempi vaimo pysyi aluksi Suomessa, mutta asui Neuvostoliitossa 1933-1945.

Antti Mäkelin, SDP, 1907-1909, 1917-1918
Emmi Mäkelin, SSTP, 1922-1923
Molemmat puolisot istuivat vankilassa poliittisista syistä, tosin eri aikaan.

Albin Valjakka, SDP, 1907-1918
Hilma Valjakka, SDP, 1919-1930
Mies kuoli vapaussodan jälkeen vankileirillä, jonka jälkeen vaimo jatkoi hänen poliittista toimintaansa.

Hannes Gebhard, suomalaiset, 1907-1909
Hedvig Gebhard, suomalaiset/kokoomus, 1907-1909, 1919-1922, 1924-1929
Pariskunnan tytär Maiju Gebhard tunnetaan astiankuivauskaapin keksijänä.

Väinö Jokinen, SDP, 1908-1918
Alma Jokinen, SDP, 1908-1918
Molemmat pakenivat vapaussodan jälkeen Neuvostoliittoon. Vaimo kuoli tuberkuloosiin 1939 ja mies koki luonnollisen kuoleman eli ammuttiin puhdistuksissa 1920.

Santeri Saarikivi, SDP, 1908-1909, 1910-1911
Lyydi Saarikivi, SDP, 1919-1922

Onni Tuomi, SDP, 1908-1918
Lempi Tuomi, SSTP, 1922-1923
Mies siirtyi vapaussodan jälkeen Neuvostoliittoon, mutta vaimo pysyi Suomessa.

Julius Nurminen, SDP, 1917-1917
Anna Haverinen, SDP, 1922-1930
Mies kuoli vankileirillä vapaussodan jälkeen. Vaimo solmi uuden avioliiton 1920 eli oli edustajana ollessaan jo uusissa naimisissa.

Erkki Härmä, SDP, 1917-1918, 1948-1949
Laura Härmä, SSTP/SDP, 1922-1923, 1941-1944
Molemmat puolisot istuivat välillä poliittisista syistä vankilassa, mutta eri aikoina - kuten kansanedustajinakin.

Jalo Kohonen, SDP, 1917-1917
Hanna Kohonen, SDP, 1917-1918
Pariskunta pakeni Neuvosto-Venäjälle vapaussodan jälkeen. Hanna tuomittiin Stalinin vainoissa 1937 ja kuoli vankileirillä, mutta Jalo oli ehtinyt ryypätä itsensä hengiltä jo 1935.

Lauri Letonmäki, SDP, 1914-1917
Maikki Letonmäki, SDP, 1917-1917
Molemmat pakenivat vapaussodan jälkeen Neuvostoliittoon. Maikki teloitettiin Stalinin puhdistuksissa 1937, mutta Lauri oli ehtinyt ennakoida ja ampui itsensä 1935 puolueesta erottamisen jälkeen.

Alpo Luostarinen, edistyspuolue/maalaisliitto, 1922-1927, 1930-1936
Aino Luostarinen, maalaisliitto, 1927-1930, 1936-1953
Avioparilla oli paikka eduskunnassa yhtäjaksoisesti 1922-1953, mutta ei missään vaiheessa yhtä aikaa.

Väinö Meltti, SDP/SKDL, 1941-1941, 1944-1945
Hellä Meltti, SKDL, 1961-1962

Matti Huhta, SKDL, 1945-1948
Tyyne Tuominen, SKDL, 1945-1948
Huhdan jouduttua puolueessaan epäsuosioon ja tultua erotetuksi 1950 Tuominen sai käskyn erota miehestään, minkä hän tekikin.

Johannes Virolainen, maalaisliitto/keskustapuolue, 1945-1983, 1987-1991
Kyllikki Virolainen, Keskustapuolue, 1977-1983
Pariskunta meni naimisiin molempien ollessa kansanedustajina 1981. Seuraavissa vaaleissa molemmat putosivat eduskunnasta. Osasyynä pidettiin suhteen aiheuttamaa skandaalia, sillä Johannes Virolainen ei vielä ollut eronnut ensimmäisestä vaimostaan suhteen alkaessa.

Anna-Liisa Korpinen, SKDL, 1951-1974
Rauno Korpinen, SKDL, 1972-1975
Anna-Liisa Korpinen oli kansanedustajana ollessaan sukunimeltään Tiekso-Isaksson ja Tiekso. Hän meni naimisiin Rauno Korpisen kanssa 1975. Ei ole tietoa siitä, solmittiinko liitto ennen vai jälkeen Korpisen edustajakauden päättymistä.

Juha Vikatmaa, kokoomus, 1970-1974
Eeva Kuuskoski, kokoomus/keskustapuolue, 1979-1995
Kuuskoski valittiin eduskuntaan kokoomuslaisena, mutta siirtyi keskustapuolueeseen seuraavana vuonna. Hänen isänsä oli entinen pääministeri Reino Kuuskoski, joka ei kuitenkaan koskaan ollut kansanedustaja.

Terhi Nieminen-Mäkynen, LKP, 1975-1983
Toivo Mäkynen, kokoomus, 1979-1983
Pari avioitui 1979, ei ole tiedossa tapahtuiko tämä molempien ollessa kansanedustajina vai ennen sitä.

Urpo Leppänen, SMP/Vade/LKP, 1979-1991
Sinikka Hurskainen, SDP, 1983-1999, 2003-2011
Pari meni naimisiin molempien ollessa kansanedustajia 1984 ja myös erosi kansanedustajina ollessaan 1990.

Paavo Lipponen, SDP, 1983-1987, 1991-2007
Päivi Lipponen, SDP, 2007-2015
Miehen jäädessä pois eduskunnasta vaimo valittiin tilalle samasta vaalipiiristä.

Tina Mäkelä, SMP, 1987-1995
Hannu Suhonen, SMP, 1991-1995

Kalevi Lamminen, kokoomus, 1987-1999, 2003-2007
Anne Knaapi-Lamminen, kokoomus, 1995-1999
Parin naimisiinmenoajankohdasta ei löytynyt tietoa, mutta päätellen siitä että vaimo oli vielä 1999 ehdokkaana nimellä Knaapi, avioliitto on solmittu vasta tämän jälkeen.

Kirsi Ojansuu-Kaunisto, vihreät, 1999-2011
Timo Kaunisto, keskustapuolue, 2007-2011
Pari avioitui 2011 molempien kansanedustajuuden päätyttyä.

Antti Kaikkonen, keskustapuolue, 2003-
Satu Taiveaho, SDP, 2003-2011
Pari meni naimisiin molempien ollessa kansanedustajia 2008 ja erosi 2018.


Avopuolisot
Otetaan nyt yksi tällainenkin mukaan nykyajan merkeissä; enemmänkin saattaa olla.

Johanna Jurva, perussuomalaiset, 2011-2015
Jari Ronkainen, perussuomalaiset, 2015-


Aviopuolisot ja vävy

Kalle Häkkinen, suomalaiset/kokoomus, 1917-1919
Maija Häkkinen, kokoomus, 1929-1933
Toivo Hietala, kokoomus, 1958-1970


Appiukko ja vävy

Harras Kyttä, kansanpuolue, 1951-1964
Paavo Nikula, vihreät, 1991-1998


Appiukko ja miniä

Jussi Raatikainen, SDP, 1936-1951
Kaisa Raatikainen, SDP, 1970-1987
Jussi Raatikaisen poika, Kaisa Raatikaisen aviomies Erkki Raatikainen oli SDP:n puoluesihteeri, muttei koskaan kansanedustaja.


Epävarmoja tapauksia ja virhetietoja

Iisakki Hoikka ja Matti Hoikka, mahdollisesti veljekset.

John Hedberg ja Reinhold Hedberg eivät mitä luultavimmin ole velipuolia, vaikka eduskunnan sivuilla näin epäilläänkin. Miehillä on 22 vuoden ikäero ja he ovat kotoisin eri maakunnista. Molempien isän ammatti oli pappi ja nimi Fredrik Hedberg, mutta äiti on eriniminen. Lisäksi vanhemman miehen isän ammatiksi on merkitty kirkkoherra ja nuoremman kappalainen ja on aika epätodennäköistä, että virkaura olisi edennyt näin.

Jonas Castrén ja Zachris Castrén eivät ole velipuolia, vaikka eduskunnan sivuilla näin epäilläänkin. Iän ja kotiseudun puolesta tämä olisi mahdollista. Sekaannus syntyy siitä, että molempien isät olivat samannimisiä. Kyseessä olivat kuitenkin eri miehet, toinen kirkkoherra ja toinen kauppias. Sukua edustajat kylläkin olivat, nimittäin pikkuserkukset.


"Nepotismi" puolueittain

Seuraavaksi on laskettu tapaukset puolueittain. Puolueissa on huomioitu nimenmuutokset ja hajoamiset. Esimerkiksi maalaisliiton tapaukset on laskettu keskustapuolueeseen. Vasemmistoliittoon on laskettu SKDL, SSTP ja STPV sekä SDP siltä osin, kun koko vasemmisto kuului siihen.
Tilastot on laskettu seuraavilla periaatteilla:
1) "Nepotismipiste" tulee vain saman puolueen edustajina valituille. Jos edustaja on puolueesta A ja myöhemmin hänen poikansa valitaan puolueesta B, tätä ei lasketa.
2) Pisteen saa vain, jos ensimmäistä kertaa valituksi tullessaan eduskunnassa on jo ollut sukulainen. Esimerkiksi jos veljekset valitaan molemmat samaan aikaan ensikertalaisina, pistettä ei tule (ellei tietysti esimerkiksi heidän isänsä ole ollut aiemmin saman puolueen edustajana). Sukulaisuussuhteen on oltava olemassa. Esimerkiksi jos aviopari menee naimisiin vasta kansanedustajina ollessaan, pistettä ei tule.
3) Toisin sanoen normaalitilanteessa esimerkiksi isä-poika parissa tulee vain yksi piste, koska normaalisti isä on ollut edustajana ennen saman puolueen edustajana ollutta poikaansa. Jos he ovat eri puolueesta, pistettä ei tule.

Näin laskien puolueet "nepotistisuusjärjestyksessä" ovat:
SDP 31
Kokoomus 26
Keskustapuolue 21
Vasemmistoliitto 15
RKP 9
LKP 7
Perussuomalaiset 5
Kristillisdemokraatit 1

Nepotismi näkyy jakautuneen suhteellisen tasaisesti historiallisten voimasuhteiden mukaan.


"Nepotismin" aste vaaleittain

Tähän listaan on laskettu "nepotismipiste" jokaiselle vaalikaudelle edustajasta, jonka lähisukulainen on ollut aiemmin tai samalla vaalikaudella kansanedustajana. Luvut ovat, kuten alussa todettiin, suuntaa-antavia ja osin tulkinnanvaraisia, mutta melko tarkkoja:

1907 12
1908 15
1909 7
1910 10
1911 11
1913 14
1916 14
1917 15
1919 20
1922 18
1924 15
1927 13
1929 14
1930 17
1933 19
1936 16
1939 13
1945 26
1948 21
1951 19
1954 18
1958 20
1962 21
1966 15
1970 19
1972 15
1975 14
1979 16
1983 14
1987 9
1991 12
1995 8
1999 13
2003 16
2007 18
2011 20
2015 18
2019 22

Suurin lukema, 26, on vaalikaudelta 1945-1948. Nykyinen lukema 22 on historian toiseksi korkein. Yleisesti ottaen sotien jälkeen koettiin lievää laskua ja "nepotismipohjat" koettiin 1980-luvun puolivälistä vuosituhannen vaihteeseen, jonka jälkeen lukemat ovat olleet noususuuntaisia. "Nepotismipuolue" olisi ollut koko historian ajan kohtalainen ja nykyisellään jopa huomattava poliittinen voima.

lauantai 27. kesäkuuta 2020

Uusinta: Helppoa, vaan kun ei ratkea

Lukijalle: Hesari julkaisi viikko sitten artikkelin näennäisen yksinkertaisesta matemaattisesta ongelmasta, jota kukaan ei kuitenkaan ole pystynyt ratkaisemaan. Tästä muistin, että olin kirjoittanut jo kahdeksan vuotta sitten listauksen, jossa kyseinen ongelma oli mukana. Näkyy olleen listalla sijalla neljä. Aika uusia ja päivittää:

Matematiikka on täynnä väittämiä, joita ei ole vielä onnistuttu todistamaan sen paremmin oikeiksi kuin vääriksikään. Tunnetuin matemaatikkoja piinannut väittämä oli Fermat'n suuri teoreema, joka esitettiin 1637 ja todistettiin oikeaksi vasta 1995. Teoreeman kiehtovuus oli siinä, että siinä esitetty ongelma oli niin yksinkertainen, että sen pystyi ymmärtämään kuka tahansa peruskoulumatematiikan edes seiskalla suorittanut.

Merkittävimpien todistamattomien väittämien todistamisesta tai kumoamisesta on perinteisesti luvattu palkintoja. Tunnetuimmat ovat vuosituhannen vaihteessa julkistetut millennium-palkinnot, jotka koskevat seitsemää todistamatonta väitettä. Jokaisen todistamisesta tai kumoamisesta on luvattu miljoonan dollarin palkinto. Itse asiassa yksi väittämistä on jo todistettu, mutta keksijä kieltäytyi rahasäkistä ideologisista syistä. Hatunnoston paikka lujasta luonteesta.

Kuudesta jäljellä olevasta ongelmasta tärkein on Riemannin hypoteesi, jota on yritetty turhaan todistaa satojen huippumatemaatikoiden voimin. Sivutuotteena on syntynyt merkittäviä uusia matemaattisia tuloksia. Väitetään erään matemaatikon myyneen sielunsa pirulle sillä ehdolla, että piru toimittaisi hänelle todistuksen. Parin viikon kuluttua piru palasi ja totesi: en onnistunut, mutta löysin seuraavan mielenkiintoisen lemman...

Esimerkkinä miljoonan taalan ongelmista Hodgen otaksuma: Olkoon X projektiivinen kompleksinen monisto. Tällöin jokainen Hodgen luokka X:ssä on rationaalinen lineaarikombinaatio X:n kompleksisten alivaristojen kohomologialuokista. Jaa ette ymmärtäneet mitään? No en minäkään.

Heprealta vaikuttavien teoreemojen vastapainoksi matematiikassa on lukuisia sellaisia yhä selvittämättömiä ongelmia, jotka kykenee täysin maallikkokin ymmärtämään. Yrittäkää vaikka itse, huolella lukien onnistuu. Tässä helpolta vaikuttavien, mutta yhä ratkaisemattomien ongelmien top 10. Muuten puolueettomasti valitussa järjestyksessä, mutta listaykkönen on kyllä täysin subjektiivisesti omiin mieltymyksiin pohjautuva päätös.

10. Lychrelin luku
Palindromiksi kutsutaan sellaista sanaa tai lukua, joka on sama, luettiin se sitten oikealta vasemmalle tai vasemmalta oikealle. Esimerkiksi 7337 on palindromiluku. Lychrelin luku on sellainen luku, joka ei muutu palindromiluvuksi, vaikka seuraavaa proseduuria toistettaisiin loputtomiin: lisätään lukuun se itse, mutta oikealta vasemmalle luettuna. Esimerkiksi luku 59 (ja samalla tietysti myös 95) vaatii kolme iteraatiota muuttuakseen palindromiluvuksi: 59 + 95 = 154, 154 + 451 = 605, 605 + 506 = 1111, joka on palindromiluku. Ei tiedetä, onko Lychrelin lukuja olemassa, vai muuttuvatko kaikki luvut palindromeiksi riittävän monella iteraatiolla. Ongelmasta tekee kiehtovan se, että pienin ehdokas Lychrelin luvuksi on niinkin vaatimaton kuin 196 ja on olemassa toistakymmentä muutakin kolminumeroista ehdokasta. Lukua 196 on iteroitu 300 miljoonaa numeroa käsittäväksi löytämättä palindromia. Sen vastapainoksi ne luvut, joiden tiedetään muuttuvan palindromeiksi, muuttuvat sellaisiksi varsin pian. Kymmentätuhatta pienemmistä luvuista pisimpään vie luvulta 89, vain 24 iteraatiota ja lopputuloksena ainoastaan 13-numeroinen luku. Varsin vaatimatonta verrattuna 300 miljoonaa numeroa käsittävään luvun 196 iteraatioon, joka ei vieläkään väänny palindromiksi.

9. Gilbreathin konjektuuri
Alkuluvut ovat lukuja, jotka ovat jaollisia vain itsellään ja ykkösellä. Ensimmäiset alkuluvut ovat 2, 3, 5, 7, 11, 13, 17, 19, 23, 29, ... . Jos näistä luvuista lasketaan kahden peräkkäisen erotuksen itseisarvo, saadaan uusi lukujono 1, 2, 2, 4, 2, 4, 2, 4, 6, ... (eli |3-2|, |5-3|, |7-5|, |11-7| jne). Seuraava askel tehdään tällä uudella lukujonolla: 1, 0, 2, 2, 2, 2, 2, 2, 4, ... (eli |2-1|, |2-2|, |4-2|, |2-4| jne). Kuudes lukujono, josta on laskettu edellisen lukujonon peräkkäisten termien erotuksen itseisarvo, alkaa 1, 2, 0, 0, 2, ... . Väittämän mukaan jokaisen jonon ensimmäinen luku on yksi, jonka automaattinen seuraus on se, että toinen luku on aina 0 tai 2. Sen tiedetään pitävän paikkansa muutamalle sadalle miljardille ensimmäiselle alkuluvulle, mutta oikeaksi sitä ei ole todistettu.

8.Keplerin konjektuuri
Kun palloja pakataan mahdollisimman tiiviisti kolmiulotteisesti, väliin jää silti tyhjää tilaa niiden kaarevuuden takia. Keplerin konjektuurin mukaan pallot kykenevät parhaallakin pakkauksella täyttämään tilavuudesta korkeintaan hieman yli 74 prosenttia. Tarkka arvo on pii jaettuna neliöjuuri 18:lla. Hauskaksi asian tekee se, että väittämä on luultavasti jo todistettu vuonna 1998. Valitettavasti todistus on tehty väsytystekniikalla, mikä tarkoittaa ongelman pilkkomista lukuisiin pienempiin palasiin, jotka todistetaan yksi kerrallaan. Keplerin konjektuurin tapauksessa tämä tarkoittaa noin sataatuhatta palasta, jotka on todistettu tietokoneohjelmalla. Kukaan ei ole vielä käynyt todistusta käsipelissä läpi, se kun käsittää 250 sivua huomautuksia ja kolme gigabittiä tietokonekoodia tuloksineen.
(Päivitys 27.6.2020: No nyt on käyty läpi. Todistus hyväksyttiin vuonna 2017.)

7. Täydelliset luvut
Täydelliseksi luvuksi kutsutaan lukua, joka on yhtä suuri kuin sen itseään pienempien tekijöiden summa. Esimerkiksi luku 28 on täydellinen luku, koska sen itseään pienemmät tekijät ovat 1, 2, 4, 7 ja 14. 1 + 2 + 4 + 7 + 14 = 28. Sen sijaan esimerkiksi 24 ei ole täydellinen luku, koska sen itseään pienemmistä tekijöistä tulee 1 + 2 + 3 + 4 + 6 + 8 + 12 = 36. Tällaista lukua kutsutaan runsaaksi luvuksi, koska kyseinen summa on lukua itseään suurempi. Vastaavasti luku 26 ei myöskään ole täydellinen luku, koska 1 + 2 + 13 = 16. Tällaista lukua kutsutaan vajaaksi luvuksi, koska summa on lukua itseään pienempi. Neljä ensimmäistä täydellistä lukua tunnettiin jo antiikin aikana. Ne ovat 6, 28, 496 ja 8128, kaikki parillisia. Nyttemmin täydellisiä lukuja on löydetty paljon lisää, mutta ratkaisematta on yhä, onko olemassa suurinta täydellistä lukua vai onko niitä äärettömästi, samoin kuin mm. se, onko olemassa parittomia täydellisiä lukuja.

6. Parittomat oudot luvut
Edellisessä kohdassa mainittiin runsaat luvut, jotka ovat siis lukuja joiden tekijöiden summa on lukua itseään suurempi. Useimpien runsaiden lukujen tekijöistä saadaan kuitenkin laskettua luku itse, mikäli tekijöistä jätetään pois sopivat. Esimerkiksi runsas luku 24 = 4 + 8 + 12, jolloin sen tekijöistä on jätetty pois 1, 2, 3 ja 6. Mikäli temppu ei jollain luvulla onnistu, kyseistä lukua kutsutaan oudoksi luvuksi. Pienimmät oudot luvut ovat 70, 836, 4030, 5830, ... . Ei tiedetä, onko olemassa parittomia outoja lukuja.

5. Erdösin-Szekeresin konjektuuri
Ongelma sai alkunsa väittämästä, jonka mukaan mikä tahansa tasossa oleva viiden pisteen joukko, jossa ei ole yhtään kolmen pisteen samalla suoralla olevaa joukkoa, sisältää neljän pisteen joukon, joka muodostaa nelikulmion, jossa ei ole yhtään yli 180 asteen kulmaa. (Kannattaa hahmottaa piirtämällä.) Väittämän yleistyksen mukaan mille tahansa luvulle N on olemassa tietty määrä pisteitä käsittävä tason pistejoukko (ei kolmea samalla suoralla olevaa pistettä), josta sopivasti valitsemalla saadaan N-kulmainen monikulmio ilman yli 180 asteen kulmia. Mikäli N = 3, riittää kolme pistettä. Mikäli N = 4, vaaditaan enintään viisi pistettä (kuten alkuperäinen väittämä totesi). N = 5, enintään 9 pistettä, N = 6, enintään 17 pistettä. Konjektuurin mukaan mille tahansa arvolle N riittää maksimissaan 1 + 2N-2 pistettä. Vuonna 1935 esitetty väittämä on yhä todistamatta.

4. Collatzin konjektuuri
Konjektuurin esitti ensimmäisenä saksalainen matemaatikko Lothar Collatz vuonna 1937. Historianharrastajat kiinnittänevät huomiota kansallisuuden ja vuosiluvun yhdistelmään – eivät Natsi-Saksasta kaikki tiedemiehet paenneet. Konjektuuri voidaan ilmaista sanallisesti seuraavasti: Otetaan mikä tahansa positiivinen kokonaisluku. Mikäli luku on parillinen, se jaetaan kahdella ja saadaan uusi kokonaisluku. Mikäli luku taas on pariton, se kerrotaan kolmella ja lisätään saatuun tuloon yksi. Näin on saatu uusi luku, jolle tehdään sen parillisuudesta riippuen jompikumpi edellä mainituista toimenpiteistä. Lähtöarvosta riippumatta päädytään jossakin vaiheessa ikuiseen silmukkaan 4, 2, 1, 4, 2, 1, 4, 2, 1, … .
Esimerkkinä luku 37 lähtöarvona: 37, 112, 56, 28, 14, 7, 22, 11, 34, 17, 52, 26, 13, 40, 20, 10, 5, 16, 8, 4, 2, 1, 4, 2, 1, 4, 2, 1, … .
Unkarilaisen matemaatikko Paul Erdösin kuultua konjektuurista hänen kerrotaan kalvenneen ja mutisseen jotakin siihen suuntaan, että matematiikka ei yksinkertaisesti ole vielä valmis käsittelemään noin vaikeita ongelmia. Collatzin (k. 1990) oppilas Gerhard Opfer julkaisi konjektuurille todistuksen 2011, mutta tapahtui odotetusti. Tarkistusluennassa löydettiin ”hupsis” ja toisin kuin Wilesillä Fermat’n teoreeman kanssa, kyseinen porsaanreikä osoittautui ainakin toistaiseksi mahdottomaksi paikata. Sarjakuva xkcd tosin muotoili konjektuurin hieman toisin...

3. Suurimmat alkulukukaksoset
Alkulukukaksosiksi nimitetään sellaisia alkulukuja, joiden erotus on kaksi. Esimerkiksi 11 ja 13 ovat alkulukukaksoset. Eukleides todisti jo yli 2000 vuotta sitten, että suurinta alkulukua ei ole olemassa, vaan ne jatkuvat loputtomiin. Sen sijaan ei vielä tiedetä, onko alkulukukaksosia loputtomasti. On siis mahdollista, että jossain kaukaisuudessa ovat olemassa suurin mahdollinen alkulukukaksospari. Pienimmät alkulukukaksoset ovat 3 ja 5, seuraavat 5 ja 7. Viisi onkin ainoa luku, joka voi esiintyä kahdessa alkulukukaksosparissa. Lukijan tehtäväksi jätetään todistaa, miksi. Ei ole vaikeaa.
(Päivitys 27.6.2020: Todistuksessa on edistytty, mutta perille ei ole päästy vieläkään.)

2. Goldbachin konjektuuri
Konjektuuri on saanut nimensä preussilaisen matemaatikon Christian Goldbachin vuonna 1742 suurelle Leonard Eulerille lähettämässä kirjeessä muotoilemasta ongelmasta. Goldbachin muotoilu tosin oli hieman erilainen kuin nykyinen, joka kuuluu: Jokainen kahta suurempi parillinen luku on kahden alkuluvun summa.
Esimerkiksi 4 = 2 + 2, 6 = 3 + 3, 8 = 3 + 5 ja 48 = 11 + 37. Joillekin löytyy useita vaihtoehtoja, kuten 48 = 7 + 41 = 5 + 43 = 17 + 31 = 19 + 29.
Kirjan Petros-setä ja Goldbachin konjektuuri kustantaja tarjosi miljoonan dollarin palkinnon sille, joka julkaisee todistuksen kahden vuoden kuluessa kirjan julkaisemisesta. Lunastamatta jäi.

1. Yksinäisen juoksijan konjektuuri
Yksinäisen juoksijan konjektuuri kuuluu seuraavasti: Olkoon meillä rata, jonka pituus on a. Rataa kiertää k + 1 (huom. k toimisi periaatteessa, mutta aiheuttaisi teknisen ongelman) juoksijaa. Hetkellä t = 0 kaikki lähtevät samasta pisteestä kiertämään rataa vakionopeudella siten, että jokaisella juoksijalla on eri nopeus. Kutsutaan juoksijaa yksinäiseksi hetkellä t, mikäli hänen etäisyytensä (rataa pitkin mitaten) lähimpään toiseen juoksijaan on vähintään a/(k + 1). Väitteen mukaan jokainen juoksija on jossakin vaiheessa yksinäinen.
Esimerkki kahdella juoksijalla normaalilla 400 metrin pituisella radalla: juoksija on yksinäinen silloin, kun etäisyys toiseen juoksijaan on vähintään 400/2 = 200 metriä. Mikäli juoksijat etenevät eri nopeudella, tämä tapahtuu silloin – ja vain silloin – kun he ovat täsmälleen radan vastakkaisilla puolilla. On varsin ilmeistä, että näin tapahtuu ajan myötä. Mikäli juoksijoita on esimerkiksi neljä, juoksija on yksinäinen silloin kun etäisyys toiseen juoksijaan on vähintään 400/4 = 100 metriä. Sivumennen sanoen on periaatteessa mahdollista (ja myös suhteellisen helppoa, vähän jaollisuuden alkeita) löytää sellaiset esimerkkinopeudet, että yksi juoksijoista on jossain vaiheessa jopa 200 metrin päässä lähimmästä juoksijasta eli kolme muuta juoksijaa ovat samassa nipussa neljännen ollessa täsmälleen vastakkaisella puolella rataa. Mutta minimivaatimus on siis tuo 100 metriä tässä tapauksessa ja jossakin vaiheessa jokainen neljästä juoksijasta todella on yksinäinen.
Konjektuuri on osoittautunut todella piinaavaksi. Tähän mennessä se on onnistuttu todistamaan päteväksi vasta seitsemän tai harvemman juoksijan tapauksessa. Joskus pitäisi piruuttaan testata Huitsinnevadan urheilukentällä vapaaehtoisilla koekaniineilla...

maanantai 22. kesäkuuta 2020

Uutiskatsaus 26/2020


1. Valikoitua totuutta

Tunnetusti toiseksi pahinta mitä voi tehdä painetussa sanassa on valehdella. Pahinta on kertoa koko totuus. Tähän ilmeisesti syyllistyi filosofi Jukka Hankamäki, jonka teos Totuus kiihottaa: Filosofinen tutkimus vasemmistopopulistisen valtamedian tieto- ja totuuskriisistä julkaistiin perussuomalaisten ajatuspajan sarjassa. Teoksen yksi luku koettiin naisia syyllistäväksi ja kohu oli valmis. En ole kirjaa lukenut, mutta arvaan kyllä Hankamäen kirjoituksia lukeneena suurin piirtein tyylilajin. Sillä ei ole merkitystä. Merkitystä on reaktioilla, jotka noudattivat jälleen tuttua linjaa. Mediassa tuomittiin teksti sopimattomana ja samalla yritettiin naulita ristiin kaikki, jotka Hankamäen kirjan julkaisemiseen jollain lailla saatiin sidottua. Yksikään kriitikko ei puuttunut siihen, etteikö teksti olisi ollut totta. Yksikään ei hyökkää tekstin totuusarvoa vaan sopimattomuutta vastaan ja yrittää sen avulla komprementoida koko muun kirjan. Vähän sama tilanne kuin kymmenottelijan heikko taso seiväshypyssä tarkoittaisi automaattisesti sitä, että kaikki muut yhdeksän lajia olisivat myös huonoja.


2. Hyvä hallitus!

Suomi pitää Ruotsin rajan kiinni. Tällä kertaa annan tunnustusta hallitukselle. Samalla moitin kaksi hallitusta taaksepäin, raja olisi pitänyt lyödä kiinni jo viisi vuotta sitten. Koronakriisi on ohimenevää, mutta väestödemografinen kriisi on kroonisempi ongelma.


3. Kolmensadan lounas

Demarit Timo Harakka ja Antti Lindtman kävivät lounaalla. Lasku veronmaksajille oli 300 euroa. Asiasta nousi kohu. Aivan turhaan. Minun puolestani jokaiselle demarien johtotehtävissä toimivalle voidaan kustantaa 150 euron arvoinen lounas vaikka joka päivä. Sillä ehdolla että he eivät sinä päivänä tee mitään muuta töitä kuin syövät sen lounaan. Tämä menettely tulisi veronmaksajille monin verroin halvemmaksi kuin nykyinen.


4. Tulevaisuutta ennakoiden

"Ruotsalais"nainen tekeytyi Suomessa turvapaikanhakijaksi ja sai 13 000 euroa vastaanottorahaa. Tämän päälle tietysti täysihoito hänelle ja kolmelle lapselle. Yhteensä kuluja arvioitiin tulleen 150 000 euroa. Irakilaisnainen oli muuttanut Ruotsiin 1995 ja saanut kansalaisuuden 2001. Korvauksia määrättiin maksettavaksi 45 000 euroa. Arvatkaa saako rahoja ikinä takaisin? Hyvä puoli asiassa on tietysti se, että tulihan tässä harjoitusta tulevan varalle. Eiköhän Ruotsista lähivuosina pullahda Suomeen ihan oikeitakin turviksia, kunhan siellä saadaan ensin kalifaatti ja sisällissota aikaan. Olettaen tietysti että Suomessa ei ehditä ensin.
Oikeastaan pelottavinta uutisessa oli ohimennen lausuttu tosiasia: "Nainen selitti, että hakiessaan turvapaikkaa hän ei tiennyt, että hän olisi Ruotsin kansalaisena saanut vapaasti tulla Suomeen ja saada vähintään yhtä suuret taloudelliset etuudet kuin mitä hän oli saanut turvapaikanhakijana." Olisikohan aika irtisanoa pohjoismaisen yhteistyön sopimukset kun vielä hyvän sään aikana ehditään?


5. Turvapaikan tarve

Kuten edellisessä todettiin, Ruotsissa on henkilöitä joille turvapaikka olisi tarpeen. Niin olisi ollut myös 17-vuotiaalla Wilma Anderssonilla, joka teki kaksi virhettä. Ensinnäkin hän alkoi seurustella "23-vuotiaan" Tishko Ahmedin kanssa. Toiseksi hän ilmeisesti jätti tämän. Anderssonin pää löytyi Ahmedin asunnolta matkalaukusta, muuta osaa ei ole toistaiseksi löydetty. Kumma kyllä, tuomio tuli murhasta vaikka syytetty kovasti vakuutteli olevansa viaton.


6. Neekerillä on saari, se oma saari on...

Tai sitten ei ole enää. Liperissä sijaitseva Neekerisaari sai aikoinaan nimensä siitä, että siellä oli toimittajien eli lehtineekerien kesäpaikka. Nyt saaren nimeksi aiotaan vaihtaa Uutinen. Onhan sekin tietysti uutinen, että uutisessa sen paremmin kuin Uutisessakaan ei saa sanoa neekeriä neekeriksi. Kaikille uuskielen remontoijille suosittelen matkaa omaan nimikkopaikkaansa Sodankylässä.


7. Sensuroitu vitsi

Neekerihuumassa viimeisimpinä aiotaan poistaa myös "eskimo" eli perinteisen eskimopuikon nimi aiotaan muuttaa. Tiettävästi yhtenä vaihtoehtona on "alaskapuikko". Hyvä on, treenataan sitten ja vaihdetaan vanhasta vitsistä sanat. Muutetut on kursivoitu:
Afrikkalaistaustainen oli saanut kutsun naamiaisiin, mutta puvun hankkiminen oli jäänyt viime tinkaan. Ei muuta kun pukuvuokraamoon.
- Sori vaan, kaikki puvut ovat jo menneet.
- Eikö tosiaan ole mitään jäljellä?
- No ei kun ei, isot pukujuhlat ja kaikki on viety.
- Kyllä nyt joku idea täytyy olla.
- Olkoon sitten. Yhtä yksinkertaista asua voisit sovittaa. Riisupa vaatteesi.
Afrikkalaistaustainen teki työtä käskettyä ja oli kohta alasti.
- Kumarru nyt tuon pöydän päälle.
Näin tapahtui, jolloin vuokraamon omistaja iski afrikkalaistaustaisen persuksiin tapin, johon oli kiinnitetty jatkoksi metrin mittainen kakkosnelosen lankku.
- Nyt sä voit mennä naamiaisiin ja sanoa olevasi alaskapuikko.


8. Hau can you believe this?

Ryhmä Hau (tiedätte jos teillä on lapsia ja luultavasti tiedätte vaikkei olisi) on myös joutunut BLM-hysterian (lyhenne BLM muuten tarkoittaa Burn-Loot-Murder, jos ette tienneet) kohteeksi. Nimenomaan ryhmän jäsen Vainu, joka on poliisikoira. Hahmoa on vaadittu poistettavaksi sarjasta. Poliisi kun on niin brutaali ja yhteiskunnan vastainen ammatti. Mahdollisesta korvaajasta ei ole vielä tietoa, mutta todennäköisin on sekarotuinen Rakki-piski, joka puree ohikulkijoita ja kuseksii kaikki paikat, mutta tekee tämän sosiaalisen oikeudenmukaisuuden nimissä.


9. Nahkaa paksummaksi

SDP:n virallinen maskotti Husu Hussein julkaisi twiitin, jossa hän pilkkasi perussuomalaisten intoa ottaa ulkomaalaisia puolisoita. Yhtenä listassa mainittiin Sebastian Tynkkysen mosambikilainen puoliso ja otsikkona oli "Peräsuoli". Muslimit kun eivät ole erityisen tunnettuja homoystävällisyydestään. Perussuomalaiset suuttuivat twiitistä. Nyt järki käteen. Jos itse naljailee, niin pitää antaa toisellekin mahdollisuus. Husulla oli täysi oikeus julkaista eikä siitä pidä meteliä nostaa, tämä kuuluu täysin hänen sananvapautensa piiriin. Twiitti oli kieltämättä mauton, mutta sopi toisaalta erinomaisesti Husun tyyliin. Demareiden työväentalolla on vanhan totuuden mukaan seinät leveällä ja katto korkealla, mutta Husu on suojaväristään huolimatta potkittu ulos demareiden valtuustoryhmästä, joka on hatunnoston arvoinen suoritus. Ei siis demareilta, vaan Husulta että on onnistunut sössimään niin pahasti ettei kelpaa edes demareille.


10. Marski ei ratsasta

Vasemmistonuoret jättivät aloitteen, jonka mukaan Mannerheimin ratsastajapatsas pitäisi siirtää pois Helsingin keskustasta, kun "menneisyytemme muistaminen ei vaadi historian epäkohtien ihannointia". Toisaalta voi epäillä, että Mannerheim ei itsekään enää haluaisi patsaansa olevan Helsingin keskustassa, sillä hänen talvisodan jälkeistä päiväkäskyään lainataksemme: "Kohtalomme on kova, kun olemme pakotetut jättämään vieraalle rodulle, jolla on toinen maailmankatsomus ja toiset siveelliset arvot, maan, jota vuosisatoja hiellä ja vaivalla olemme viljelleet."
Tuskin Mannerheim pitäisi siitä, mitä näkee ympärillään - siinä mielessä vasemmistonuorten puheenjohtaja Liban Sheikhin ehdottama Suomenlinna olisi varmaan marskille mieleisempi sijoituspaikka.
Asiaan mitenkään liittymättä, olette varmaan huomanneet että on paljon sellaisia, jotka kutsuvat itseään "afrosuomalaisiksi". Mutta kuinka moni on "suomenafrikkalainen" eli tällainen puoliverinen, joka on valinnut kotimaakseen jonkin Afrikan maan? Tästä pitäisi kyetä vetämään johtopäätös, millainen kulttuuri on saanut aikaan yhteiskunnan, jossa haluaa asua ja millainen kulttuuri yhteiskuntia, joissa ei halua asua. Valitettavasti johtopäätösten tekemiseen vaaditaan loogista päättelykykyä.


11. Taistelukenttä 2020

Puolustusvoimat julkaisi suurtuotantonsa, jossa vanha opetusfilmi päivitetään uudeksi. Mahtavaa ja luottamusta herättävää nähtävää. Kannattaa katsoa lähes kaksikymmenminuuttinen filmi läpi, niin saa varsin realistisen kuvan nykyajan konfliktin synnystä ja kuinka hyökkäys torjutaan.

Yksi puute filmissä on, mutta se annettakoon anteeksi koska siihen helmasyntiin ovat lähes aina kaikki sotasuunnitelmien tekijät syyllistyneet tuhansien vuosien ajan. Oletetaan, että vihollinen iskee niin suurella voimalla, johon omien voimien torjuntakyky juuri sopivasti riittää. Mutta kuten hyvin tiedetään, yksikään sotasuunnitelma ei kestä taistelun ensimmäistä laukausta pidemmälle. Sen jälkeen enemmän tai vähemmän improvisoidaan. Ja siinä Suomen armeija on perinteisesti ollut maailman ehdotonta huippua, onneksemme.


12. Järeä kenttäpiispa

Puolustusvoimien kenttäpiispa Pekka Särkiön harkintakyky petti pahemman kerran. Hän julkaisi Kotimaa-lehden verkkosivuilla kolumnin, jonka joutui poistamaan miltei saman tien. Seuraavana päivänä ilmestyi anteeksipyyntö. Hämmästyn suuresti, jos tämä jää tähän. Luulen että meillä on piakkoin reservin kenttäpiispa - jos on, voi nimittäin olla että sotilasarvo menee saman tien.
Kirjoitus oli täyttä asiaa. Ja sehän on nykymaailmassa pahinta mitä voi tapahtua. Muutamia parhaita paloja:
- Bolshevikit ovat väistyneet. Tilalle on kasvanut kulttuurieliitti, joka tekee hiljaa työtään rakenteiden murtamiseksi. Heille rakenteet ovat kaiken pahan juuri ja taantumuksen syy - kuten avioliitto, miehen ja naisen sukupuolijako, samoin isän ja äidin muodostama ydinperhe - niin myös lasten kotikasvatus.
- Munakasta ei voida nauttia rikkomatta munia, sanovat vallankumoukselliset. "Näen rikotut munat, mutta en munakasta" totesi neuvostoliittolainen toisinajattelija Vladimir Bukovski ja vietti 12 vuotta elämästään vankiloissa ja psykiatrisessa hoidossa.
- Hesari muistaa muistuttaa joka torstai polyamorian ja vapaiden suhteiden siunauksellisuudesta.
- Minusta näyttää siltä, että "rakenteiden" kuten ydinperheen, avioliiton, pariuskollisuuden ja sukupuolijaon murentaminen ovat vähintään osaksi laskevan syntyvyden taustalla. Avioliiton ideana on ollut ihmiskunnan sivu tuoda turvallinen ja pysyvä koti seksille, lasten saamiselle ja heidän kasvattamiselleen. Kun seksiin ei nykyisin tarvita avioliittoa, murenevat samalla avioliiton tähän asti turvaamat asiat.
- Joku heittää toiveikkaan kommentin työperäisestä maahanmuutosta ratkaisuna syntyvyyteen ja huoltosuhteeseen. Kulttuurieliitti innostuu, mutta pian hymy jäykistyy: Lähi-idän ja Afrikan maista muuttavat tuovat mukanaan avioliitto- ja perhekäsityksen, jota kulttuurivallankumous ei ole onnistunut vielä kääntämään. Miehen ja naisen avioliitto on kunniassa, eikä esiaviollinen seksi ole hyväksyttävää, sukupuolia on kaksi, eikä niitä vaihdeta.

Jos kaikki piispat kirjoittaisivat samalla tavalla, liittyisin kirkkoon ihan vain kannatuksen vuoksi.
Särkiö kirjoittaa painavaa asiaa vakavalla mielellä. Raskasta piilovittuilua on havaittavissa vain yhdessä kohdassa:
- Vantaalla taitaa jo suurin osa esiopetukseen tulevista lapsista olla maahanmuuttajataustaisia. Heistä kasvaa se sukupolvi, joka pyörittää maata 2040-luvulla.
"Pyörittää" voidaan käsittää monella tavalla, mutta epäilen että Särkiö tarkoitti sen vain yhdellä tavalla.
Voipi olla, että tuosta blogikirjoituksesta ei tosiaankaan selvitä muutamalla "taakse poistu" -komennolla ja rättisulkeisilla. Vaikka upseerikunta onkin lähes sataprosenttisesti kenttäpiispan kanssa samalla kannalla, he tajuavat kyllä realiteetit totuuksien ääneen sanomisen vaatimista seurauksista.


13. Etätöissä

Viimeaikaiset kokemukset ovat osoittaneet etätöiden onnistuneen yli odotusten. Pelättyä lusmuilua ei ole tapahtunut. Ne lusmuavat, jotka lusmuaisivat työpaikallakin. Itse asiassa useinkin etätöissä lusmuaminen on vaikeampaa, kun ei voi mennä toisen selän taa piiloon. Etätöissä ratkaisee tulos, ei työpaikalla vietetty aika.
Kirjoituksessa todettiin osuvasti: "Tietotyössäkin tarvitaan taukoja, oli sitten toimistolla tai kotona. Jos joku työntekijä on lusmuilija, siihen tuskin suuresti vaikuttaa se, missä tiloissa töitä tehdään – tai ollaan tekemättä." Aivan oikein. Lisäisin vielä kokemuksesta sen, että itse ainakin tarvitsen tietotyössä enemmän taukoja kuin fyysisessä työssä. Halkoja voin mättää pinoon vaikka kaksi tuntia yhteen menoon, mutta rankkaa ajattelua en todellakaan pysty tekemään kahta tuntia ilman että liikun tai ajattelen jotain muuta välillä.
Mikäli etätyö yleistyy, odottakaa lähivuosina muuttoliikkeen kääntymistä suurista keskuksista sinne missä asuminen on halvempaa ja ihmiset haluavat muutenkin asua.


14. Taas ammutaan

George Floydin kuoleman jälkeen poliisien liipaisinsormet ovat olleet aiempaakin halvaantuneempia silloin, kun rikollinen sattuu omaamaan suojavärin. Lainaan edellistä uutiskatsausta: "Vuosina 2017-2019 poliisi ampui USA:ssa kuoliaaksi 1226 valkoista ja 667 mustaa. Osa näistä oli varmasti puhtaita vahinkoja, mutta voitaneen olettaa valtaosan tapahtuneen vakavien, vankeudella rangaistavien rikosten yhteydessä. Vuoden 2010 tilastojen mukaan vankilapopulaatiosta 40 % oli mustia ja 39 % valkoisia eli käytännössä yhtä paljon. Kuitenkin poliisi ampui valkoisia noin tuplasti sen määrän kuin mustia. Näin ollen voidaan päätellä, että mustan rikollisen joutuminen poliisin ampumaksi on huomattavasti epätodennäköisempää kuin valkoisen rikollisen."
Otsikon linkki vie tapaukseen, jossa Atlantassa poliisi ampui rikollisen, joka vastusti pidätystä, vei sen yhteydessä poliisilta etälamauttimen ja tähtäsi tällä poliiseja, kun poliisi ehti ampua ensin. Tapauksen seuraus oli Atlantan poliisipäällikön ero. Onko maailma tullut todellakin hulluksi? Katsoin nuo videot, jotka olivat tallentuneet sekä silminnäkijän kuvaamina että poliisin rintakamerasta. Mitähän olisi pitänyt tehdä, antaa kriminaalin ampua vai? On muistettava, että USA:ssa poliisin koulutus kestää yleensä muutaman kuukauden eikä heiltä voi edellyttää yhtä pätevää toimintaa kuin suomalaisilta poliiseilta, jotka ovat saaneet vuosien koulutuksen.


15. Kaasuase

Itävallassakin on hyökätty poliisin kimppuun. Tosin tällä kertaa vähemmän vaarallisesti. Puiston penkillä istunut mies oli noussut ylös, kääntynyt ja tähdännyt poliisia. Pierun hinnaksi tuli 500 euroa.


16. Nokkapokkaa

Sota on älytöntä. Paras todiste tästä saatiin Intian ja Kiinan rajavartijoiden ottaessa yhteen kiistellyllä Himalajan alueella. Porukalla on kiväärit, käsikranaatit ja ehkä singotkin, muutaman kymmenen kilometrin päässä tykistöä ja järeämmästä arsenaalista löytyy molemmilta ydinaseita. Vaan käytetäänkö näitä? Eikö mitä, nyrkkitappeluksi meni. Vähän kättäpidempää eli rautatankoja ja helposti käsillä olleita kivenmurikoita oli myös apuna, mutta edes teräaseiden käytöstä ei ole tietoa. Kuolleita oli parikymmentä.
Toisaalta jos sotia pitää, niin ehkä tämä on se parempi vaihtoehto. Ehdotankin Intialle ja Kiinalle Aksai Chinin ja muiden kiistanalaisten alueiden omistuksen ratkaisuun yksinkertaista konstia: molemmat saavat roudata alueelle vaikka miljoona miestä kansainvälisten tarkkailijoiden varmistaessa, ettei kenelläkään ole aseita. Se osapuoli, joka 24 tunnin kuluttua pitää hallussaan alueen korkeinta vuorenhuippua, saa koko alueen. Kukkulan Kuningas -leikki isojen poikien tyyliin ja samalla saa väestön liikakasvua vähän hillittyä.


17. Kunnia-asia

Vladimir Putin syytti länsimaita Venäjän - tai tarkemmin sanoen Neuvostoliiton, koska kyseessä oli toinen maailmansota - sotakunnian loukkaamisesta. En tiennytkään että sitä on olemassa loukkaamiseen vaadittavan määrän verran. Mutta yritetäänpä noin harjoituksen vuoksi:
"Neuvostoliitto valtasi alueita, jotka eivät sille kuuluneet eikä koskaan palauttanut mitään oikeudenmukaisille omistajilleen." Hups. Palauttihan NL Tanskalle miehittämänsä Bornholmin saaren. Sori.
"Neuvostoliitto ei vastoin sopimuksia ottanut miehittämiensä maiden asukkaiden näkemyksiä huomioon sodan jälkeisen yhteiskuntajärjestelmän säätämisessä." Oho. Antoihan NL maiden kommunistipuolueille jonkin verran päätösvaltaa. Sori.
"Neuvostoliitto teloitutti omia sotilaitaan kymmeniä miljoonia, jos nämä eivät osoittaneet riittävää urhoollisuutta taistelussa." Auts. Ei niitä ollut kuin miljoonia. Kymmeniin miljooniin päästään vain jos lasketaan Katynissa ja muualla teloitetut sotavangit mukaan. Sori.
"Vallatessaan Saksan neuvostojoukot raiskasivat kaikki alueen asukkaat." Eikun... eiväthän ne raiskanneet kuin kaikki naispuoliset iästä riippumatta ja ehkä osan miehistä. Saattoipa olla jopa, että muutama nainen pääsi jotenkin livahtamaan. Sori.
No niin. Onnistuuhan se Venäjän sotilaskunnian loukkaaminen, kun riittävän kovasti yrittää. Vielä kerran sori, Volodja!


18. Kyvyt ratkaisevat

Jim Brown on kainalopallon suurimpia legendoja. Mies pelasi NFL:ssä keskushyökkääjää eli duunina oli kantaa palloa juoksupeleissä. Sen Brown teki käsittämättömällä tehokkuudella. Hän johti juoksemalla ansaittujen jaardien tilastoa jo tulokkaana ja vei saman tilaston nimiinsä yhtä poikkeusta vaille kaikilla muilla pelikausillaan. Yhdeksän vuoden uran jälkeen Brown järkytti urheilumaailmaa ilmoittamalla lopettamisestaaan ja siirtymisestään näyttelijäksi. Siinä vaiheessa koko liigahistoriassa oli vain kolme pelaajaa, jotka olivat juoksemalla edenneet edes puolet siitä jaardimäärästä kuin Brown oli tehnyt. Tilastokakkonen Joe Perry oli päässyt urallaan alle 80 %:iin Brownin jaardeista - ja hän oli pelannut 16 vuotta, ei yhdeksää.
Brown on pysynyt näkyvänä hahmona Yhdysvalloissa edelleen, yli 80 vuoden iästään huolimatta. Törmäsin sattumalta otsikon linkkivideoon, missä toimittaja yrittää saada Brownin ärtymään siitä, että USA:n hallituksessa on liian vähän mustia. Brown toteaa kuivasti että värillä ei ole väliä, osaaminen ratkaisee. Tästä videosta oli linkki seuraavaan, jossa Brown jyrää toimittajan kansallislaulukiistassa samaan tapaan kuin aikoinaan jyräsi linjapuolustajat:



19. Jotain rajaa

Mies väitti Therese Johaugin olevan maailman paras hiihtäjä. Vaimo suivaantui ja iski hedelmäveitsellä. Itse asiasta kuultuna vaimo totesi, että kyseessä ei ollut näkemysero urheilullisissa ansioissa, vaan se ettei hän ylipäätään pidä siitä, että mies puhuu toisista naisista. Tämä tapahtui maaliskuussa. Myöhemmin keväällä vaimo sitten murhasi miehensä. Tiedossa ei ole, oliko murhan syynä rikoksenuusinta vai oliko mies tällä kertaa katsonut Johaugia televisiosta.


20. Tavoitteena Fellinin elokuva

Kristian Pulli pisti Tommi Evilän SE:n säpäleiksi hyppäämällä 827. Potentiaalia on aina otsikon mukaiseen tulokseen 8½, jo tänä kesänä. Itselleni ennätys tuli paukkuna, mutta asiantuntevammat pitävät Pullia Suomen kaikkien aikojen lahjakkaimpana hyppääjänä. Osaltaan menestyksen takana on uudenlainen kuvio suomalaisessa yleisurheilussa. Pullin uusi seura Viipurin Urheilijat otti mallia Tampereen Pyrinnön jo viime vuonna aloittamasta kuviosta ja alkoi maksaa parille keulakuvaurheilijalle (toinen on Antti Ruuskanen) vaatimatonta kuukausipalkkaa. Idean takapiruna on seuran entinen puheenjohtaja Tapani Taavitsainen, pituushypyssa pari SM-mitalia ja vuoden 1981 makkabiadien kultamitali, mikä ei ole kovin yleinen saavutus suomalaisyleisurheilijalle. Tietääkseni näitä löytyy tasan kaksi.


Loppukevennys: Nuket kehiin

Kauniit ja Rohkeat -sarja - pilkkanimeltään Tyhmät ja pöyhkeät - joutui koronakriisin takia ongelmiin. Intiimikohtauksissa ei voitu käyttää vastanäyttelijöitä. Vaan eipä hätää, ratkaisukin löytyi. Näyttelijöiden partnereina käytetään puhallettavia nukkeja. Ongelmaksi tuli kuitenkin se, että nuket eivät näyttäneet riittävän muovisilta verrattuina sarjan varsinaisiin näyttelijöihin.