Tervetuloa!



Hakemisto (Aiempien kirjoitusten pikahaku)


Viikkojuttu (Viikon pääpauhanta)


lauantai 7. toukokuuta 2022

Uusinta: Minne ihmisjalka ei ole astunut

Lukijalle: Korona, mokomakin, sotki reissusuunnitelmat. Niinpä kaikki tässä jutussa mainitut paikat ovat yhä käymättä:

Joskus koskemattoman oloisessa erämaassa liikkuessa on mieleen juolahtanut ajatus: onko yksikään ihminen koskaan ennen minua asettanut jalkaansa juuri siihen kohtaan, johon juuri tallasin? Hyvin luultavaa on, että ainakin joskus on tällainen tapaus kohdalle osunut, ei vain voi tietää milloin. Varsinaisia täysin koskemattomia alueita maailmassa ei oikeastaan enää ole. Tässä on kuitenkin lueteltu kymmenen paikkaa, joissa ainutlaatuisen kokemuksen saattaa saada. Olisi toki ollut helpohkoa luetella valloittamattomia vuoria, luoksepääsemättömiä kallioluotoja tai asumattomia jäätiköitä, mutta päätin rajata yhteen esiteltävään kohteeseen per kategoria. Samoin rajasin pois luolat ja meren syvängöt edellyttämällä paikoilta sen, että alla on kiinteä maa ja päällä taivas.


10. Pripet, suo

Seutu on parhaiten tunnettu Tsernobylistä, jonka läpi soilta laskeva Pripet-joki virtaa. Alueen rajat ovat epäselvät, mutta enimmäkseen suot ovat Valko-Venäjän puolella, osin Ukrainassa. Kosteikkoja alueella on noin satatuhatta neliökilometriä. Asutusta on jonkin verran, jopa kaupunkeja ja talvisaikaan soilla pystyy liikkumaan. Mutta kesäisin suurin osa alueesta muuttuu läpitunkemattomaksi, upottavaksi suoksi.
Mennäkö veneellä vai riittävätkö saappaat?

Tästä on ollut erityisen suurta harmia reippaille ulkoiluaktiviteeteille kuten sodankäynnille. Ensimmäisessä maailmansodassa rintamalinjoille jätettiin suosiolla aukko kyseiseen kohtaan. Kakkosrähinässä suoalue osoittautui hyväksi piilopaikaksi partisaaneille - aika vaikeaa oli saksalaisten jahdata moottoroidulla armeijallaan vyötäröä myöten suossa kahlaavia partisaaneja. Aiheesta on tehty yksi kaikkien aikojen vaikuttavimpia sotaelokuvia Tule ja katso.


9. Kukenán-tepui, pöytävuori

Useimpien eläinten on vaikeaa kiivetä lähes pystysuoria seinämiä. Hurjimmissa tapauksissa pöytävuori eli eteläamerikkalaisttain tepuion joka puolelta tasaisen jyrkkä ja seinämät ovat vieläpä niin korkeat, että korkeusero tasangolle on huomattava. Tällöin huipputasangolle (on siinäkin sana!) on paitsi vaikea päästä ellei ole lintu ja lisäksi ilmastokin on erilainen, jolloin kasvisto ja eläimistö saattaa olla hyvinkin erilainen ympäröivään tasankoon nähden. Pöytävuoria edustaa tässä Venezuelassa sijaitseva Kukenán-tepui. Vuoren lakitasanko on noin parinkymmenen neliökilometrin laajuinen ja vähintään kolmesataa metriä välittömästi ympärivää maastoa korkeammalla, yleensä korkeuseroa on enemmän. Vuoren laelta syöksyy alas 674-metrinen vesiputous. Varsinainen viidakkotasanko on puolitoista kilometriä huippua alempana. Vain muutaman kilometrin päässä Kukenán-tepuista on vielä tunnetumpi pöytävuori Mount Roraima, jonka laki on vielä hieman suurempi ja vuorikin toistasataa metriä korkeampi.
Kukenán Mount Roraimalta nähtynä.

Mount Roraiman huipputasanko ulottuu kolmen valtion eli Guyanan, Venezuelan ja Brasilian alueelle. Se on samalla Guyanan korkein kohta, 2750 m. Koko vuoren korkein kohta on kylläkin 60 m korkeampi, mikä varmaan ottaa guyanalaisia päähän. Suomalaiset ymmärtävät, onhan Haltitunturinkin korkein kohta vain muutaman kymmenen metrin päässä rajasta Norjan puolella. Kukenán-tepui on valittu pöytävuorten edustajaksi kuuluisamman kilpailijansa sijaan siksi, että sille on selvästi hankalampi kiivetä, joten ihmisjalat eivät ole liiemmin sitä talloneet. Ei sen takia, etteikö Mount Roraimakin olisi riittävän haastava - vuorelle noustiin ensi kerran vasta 1884 ja lähimpiin kulkuyhteyksiin on vieläkin kymmeniä kilometrejä.


8. Star Mountains, viidakko

Uuden Guinean sisäosia luultiin pitkään asumattomiksi, koska tiheään viidakkoon oli käytännössä mahdotonta tunkeutua. Vasta sitten, kun ensimmäisen kerran alueen yli lennettiin kirkkaana yönä, nähtiin alkuasukkaiden nuotiot. Sittemmin aluetta on kartoitettu ja tutkittu enemmän. Kaikkein eristynein ja hankalakulkuisin alue on Star Mountains. Minkääntasoisia teitä ei ole. Alue on Indonesian ja Papua-Uuden-Guinean rajaseutua.
Pakko tyytyä satelliittikuvaan.

Vuotuinen sademäärä on jopa 10000 mm, lähes kaksikymmenkertainen Suomeen nähden. Alue on sen verran korkealla, että edes alkuasukasasutusta ei juuri ole. Jokainen alueelle uskaltautuva retkikunta löytää uusia, tieteelle aiemmin tuntemattomia eläinlajeja.


7. Tsingy de Bemaraha, louhikko

Madagaskar. Miellyttävä ilmasto, ei suurpetoja, ei korkeita vuoristoja, kaupunki vain kymmenen kilometrin päässä kohteesta ja jopa ajokelpoinen tie alueen läpi. Eli mikä on pointti? "Tsingy" tarkoittaa paikallisella kielellä "paikka johon ei voi mennä paljain jaloin".
Lähdetäänkö kävelylle?

Yli kuusisataa neliökilometriä teräviä kivenlohkareita, kymmeniä metrejä korkeita kivipylväitä ja lähes kulkukelvotonta maastoa.


6. Qattaran syvänkö, autiomaa

Sahara on maailman suurin autiomaa, mutta suurin osa siitä on elinkelpoista joskin harvaan asuttua. Lähes 20 000 neliökilometrin laajuinen Qattaran syvänkö on miltei asumaton. Siellä on vain yksi noin 300 asukkaan keidas ja sekin sijaitsee aivan alueen reunalla, joka poikkeaa muusta seudusta suuresti. Valtaosa syvängöstä on suolasuota, rutikuivaa aavikkoa ja teräviä kallioita.
Täällä huumorikin on kuivaa.

Toisen maailmansodan aikana El Alameinin taistelussa britit saattoivat olla sivustansa suhteen huolettomia - saksalaiset eivät pystyneet kiertämään Qattaran kautta sinne. Syvängön lähistöllä sijainnut saksalainen vartiopiste hyödytti suuresti Enigma-koodinmurtajia, koska sen lähettämä raportti oli joka päivä sama: "Ei mitään raportoitavaa."


5. Kilauea, tulivuori

Riskialtteimpia paikkoja maailmassa ovat tulivuoret. Paha on mennä laavakraatteriin. Vastoin yleistä harhaluuloa useimmilla tulivuorilla ei kuitenkaan ole jatkuvasti sulana kuplivaa laavaa, joten niiden kraatereihin pystyy laskeutumaan, jos luottaa onneensa. Laskutavasta riippuen ns. pysyviä laavajärviä on noin viidellä tulivuorella koko maailmassa. Niitä on tässä valittu edustamaan Havaijin saarella oleva reilun kilometrin korkuinen Kilauea näyttävyytensä takia.
Kraateri poikkeuksellisen rauhallilsena.

Tulivuori on purkautunut jatkuvasti vuodesta 1983 lähtien. Suoraan mereen syöksyvät laavavirrat ovat huikeaa nähtävää.


4. Dome Argus, jäätikkö

Antarktiksen eristynein paikka ei ole etelänapa. Se on loppujen lopuksi hämmentävän lähellä merta. Merestä kaukaisin piste Antarktiksella on Dome Argusin alueella. Etelämantereen raain ilmasto, johon verrattuna etelänapa vaikuttaa - no, etelänlomakohteelta. Etäisyys merestä ja noin neljäntuhannen metrin korkeus tekevät paikasta saavuttamattoman muutenkin. Kun siihen lisää vielä em. seikoista aiheutuvan ilmaston, niin siinä onkin tekemistä kerrakseen.
Harvinaislaatuinen näky, vierailija alueella.

Paikka on yksi maapallon vähäsateisimmista, 10-30 mm vuodessa. Lämpötila putoaa talvisin normaalisti -80 asteeseen. Satelliitilla on mitattu kylmimmillään -93,2 astetta. Tämä ei kuitenkaan kelpaa viralliseksi ennätykseksi, sillä kukaan ei ollut paikan päällä mittaamassa. Seudulla on ollut vasta vuodesta 2009 alkaen yksi tutkimusasema, mutta se on miehitetty vain kesäisin, jolloin keskilämpötila on vain -35 astetta elohopean välillä sulaessa.


3. Gangkhar Puensum, vuori

Mount Everest vallattiin 1953. Vähitellen kaikki maailman korkeimmat vuoret on kiivetty. Korkein jäljellä oleva on Bhutanin korkein vuori Gangkhar Puensum, 7570 metriä, laskutavasta riippuen maailman noin 40. korkein vuorenhuippu. Valloittamattomana vuori tulee luultavasti pysymäänkin vielä pitkään, sillä Bhutanin hallitus on kieltänyt vuorikiipeilyn uskonnollisista syistä.
Jopa rajankulku Kiinan kanssa on epävarma, mutta ilmeisesti huippu sijaitsee Bhutanin puolella.

Gangkhar Puensumin oikeutus olla maailman viimeisiä koskemattomia paikkoja ei silti ole kokonaan Bhutanin politiikan ansiota. Vuori on todella eristyneellä alueella, jonne pääsykin on vaikeaa. Sitä paitsi 1980-luvulla vuorikiipeily oli sallittua ja tuolloin tehtiin peräti neljä turhaa yritystä. Kuitenkin siihen mennessä jo kaikki sitä korkeammat vuoret oli jo kiivetty, mikä kertoo vuoren haastavuudesta.


2. Bunge Land, tulvatasanko

Uuden Siperian saaret, lähes 30 000 neliökilometriä asumatonta maata. Löydetty 1712, ensivierailu 1886. Edelleenkin on hieman kiistanalaista, kuinka suuri on suurin saarista. Kotelnysaari on kooltaan 11700 neliökilometriä. Faddejevskisaari on 5300 neliökilometriä. Mutta ovatko ne yhtä ja samaa saarta, koska niiden välissä on 6200 neliökilometrin suuruinen Bungenmaa, joka jää välillä veden alle, mutta on useimmiten maata? Noin sata kertaa kuusikymmentä kilometriä tasankoa, korkeimmillaan kahdeksan metriä merenpinnasta.
Tulvatasanko erottuu erivärisenä.

Myrskyisän sään vallitessa 80 % alueesta peittyy veden alle ja katkaisee maayhteyden. Seudulle ei ole juurikaan mahdollista eikä lainkaan turvallista mennä millään kulkuvälineellä missään tilanteessa, koska olosuhteet muuttuvat äkisti.


1. Shag Rocks, kallioluodot

Maailman tylyimpiä paikkoja asuttavaksi ovat Falklandsaaret. Asukkaita reilu kolmetuhatta, asukastiheys on luokkaa neljä neliökilometriä asukasta kohti (huomaa missä järjestyksessä suureet ilmoitettiin). Useimmiten sää on niin kehno, että se ei kelpaa edes puheenaiheeksi. Kaikkien aikojen ennätyslämpötila on 24 astetta. Kylmimmän ja lämpimimmän kuukauden keskilämpötilan ero on noin kahdeksan astetta. Jos ei sada, on yleensä pilvistä. Sitten siirrytään reilut tuhatkolmesataa kilometriä itäkaakkoon. Etelä-Georgia. Muuten samanlainen ilmasto, mutta hieman kylmempää, vähän enemmän lämpötilavaihtelua, sadetta tuplaten ja melkein koko saari hiton jyrkkää vuoristoa. Viimeiset asukkaat pakkasivat kamansa ja häipyivät 1965. Sitten kelataan vajaat kolmesataa kilometriä takaisin.
Yritä nyt sitten rantautua.

Shag Rocks. Kuusi torahampaina törröttävää kallioluotoa. Kokonaispinta-ala parikymmentä hehtaaria. Korkein nousee merenpinnasta 75 metriä ylös ja muutkaan eivät jää kauaksi. Tästä voi päätellä jyrkkyyden ja lähisaarten tiedoista normaalin säätilan. Luodot löydettiin 1762, mutta ensimmäinen ihminen kävi yhdellä luodoista vasta 1956 ja sen teki mahdolliseksi vasta helikopterin keksiminen. On varsin todennäköistä, että joillakin luodoista ei ole kukaan koskaan käynyt - tietoa asiasta ei ainakaan löytynyt.

4 kommenttia:

Yrjöperskeles kirjoitti...

Kiitos mainiosta uusinnasta. Kun miettii tätä nykyaikaa niin tuosta listasta tuli mieleen muutama paikka johon voisi rakentaa pienen mökin ja ryhtyä erakoksi. Saisi ainakin olla rauhassa. Erityisesti tuo Bunge Land kiinnostaisi. Tietysti kaupalla käymisessä olisi omat haasteensa.

Anonyymi kirjoitti...

Shag Rocks vaikuttaa kivalta mökinpaikalta, luultavasti sinne ei tupsahda sukulaisia ”ajeltiin tästä ohi ja päätettiin pistäytyä.” Kauppamatka kyllä vois olla pitkänpuoleinen. Voi olla, että mökki pitää kiinnittää aika monella ankkuripultilla kiviin.

Suomessa ei taida olla ihmisjalan astumatonta paikkaa. Nimittäin semmoisia paikkoja, joihin ei luulis kenelläkään olevan asiallista asiaa, paikkoihin joihin pitää könytä louhuisten pirunpeltojen ja kaikenmaailman rytökorpien läpi. Niin, eikös sieltä löydy sahalla katkaistu kanto. Uusi kanto, justeeri tuli 1800-luvun loppupuolella, sitä ennen puut kaadettiin kirveellä.

Keskeltä laskettua järveä löytyy pikku saari, järvi on laskettu 40/50-luvulla, sitä ennen ”saari” oli veden alla ja nyt se järvi on kulkukelvoton, umpeen kasvanut, liian matala veneelle, liian syvä saappaalle. Kaislikon kätkemä saari, hyttysten pesä. Luulisi olevan jalan astumaton, mitä kukkua, eikös löydy säilykepurkki ja gambina pullo nuotiopohjan vierestä. Kuljimme kumiveneellä, se kun kulkee kahden sentin vedessä.

Keskeltä ei-mitään, ikimetsästä, mäenrinteestä, löytyy karviaispuskia ja pikku etsimisellä kivijalan jäänteet.

On se uskottava, joka paika on astuttu, jos ei muuten on käyty keittämässä pontikkaa.

Pyssymies

Jaska Brown kirjoitti...

Yrjöperskeles ja Pyssymies: Mökin paikoiksi taitaisivat olla tosiaan vähän kehnonpuoleisia logistiikaltaan. Toisaalta ihan varmasti yllättävän läheltäkin asutusta löytyy paikkoja joissa ei ole ihminen käynyt. Jotenkin maaston muodot vain ohjaavat tietyille reiteille. Tiedän tästä läheltä vuosien takaa (en vielä silloin asunut paikkakunnalla) tapauksen, jossa ihminen katosi jäljettömiin ja tiedettiin suunnilleen minne. Mitään aihetta epäillä rikosta ei ollut silloin eikä myöhemminkään. Maastosta oli etsitty huolella ja hartaasti ilman tulosta. Vuosia myöhemmin ruumis löytyi sattumalta siltä neliökilometriltä, mitä oli haravoitu ihan pirusti jo aiemmin.

Anonyymi kirjoitti...

https://www.youtube.com/watch?v=Oo8GLFNWljM vaikka sensuroitkin japanilaisen saavutukset totuus ei häviä...