Uusinta: Ennustamisen vaikeudesta

Lukijalle: Tässä blogissa on joskus tapana ennustaa. Joskus menee pieleen. Joskus menee oikein, kuten kesällä 2017 ennustaessani Länsi-Euroopassa seuraavana vuonna tapahtuvien muslimiterrorismi-iskujen määrää. Ennuste osui lähes täydellisesti kohdilleen - itse asiassa ennusteessa esitetty virhearvio ennusteen tarkkuudesta osui myös oikeaan. Varsinaisesti käsittelin ennustamisen vaikeutta neljä vuotta sitten. Tässä tekstissä ennustin keskustelun tulevan maassamme entistä hankalammaksi ja kaksinapaisemmaksi. On se hyvä että presidenttikin heräsi tähän vain neljä vuotta myöhemmin:

Tunnetusti ennustaminen on vaikeaa, ja erityisen vaikeaa on tulevaisuuden ennustaminen. Kun katsoo omia ennusteitaan vuosien takaa, huomaa joskus sössineensä ennusteensa. Kuten esimerkiksi viisi vuotta sitten Libyan kriisissä, jossa en uskonut Gaddafin syrjäyttämisen onnistuvan pelkillä ilmaiskuilla. Sen sijaan parin vuoden takainen ennuste Krimin invaasiosta meni aika hyvin kohdilleen, mutta tuurilla.

Toisaalta pieleenkin menneissä ennusteissa oli jotain hyvää. Esimerkiksi Libyan tapauksessa jossittelin sillä, mitä tapahtuisi jos Gaddafi sittenkin syrjäytyisi. Osuin valtatyhjiöskenaariossa varsin hyvin oikeaan. Tästä oivalsin, että olen itse asiassa ennustanut ehdollisen todennäköisyyden aika hyvällä prosentilla oikeaan. Ehdollisella todennäköisyydellä tarkoitan sitä, että ei voi tietää, mitä tapahtuu mutta kaikkien mahdollisten tapahtumien seuraukset voidaan ennustaa varsin tarkasti. Esimerkiksi henkilön mennessä ravintolaan voi toki joistain merkeistä ennustaa, mitä hän tulee valitsemaan ruokalistalta. Maiharitakkisen rastaletin voi veikata ottavan pelkän salaatin, haalarimiehen hernerokan ja pukumiehen valkosipulisen kinkkuleikkeen. Mutta nämä ennusteet voivat olla vääriäkin. Sen sijaan voidaan hyvin varmasti ennustaa, että pelkän salaatin syöneellä on kohta uudelleen nälkä, valkosipulia syöneen henki haisee ja hernerokkaa syönyttä pierettää.

Ehdollisia ennusteita olen laatinut esimerkiksi perussuomalaisten toiminnasta. Neljä vuotta sitten kirjoitin, kuinka he voisivat miltei tuplata kannatuksensa ja ennustin, miten käy jos eivät ohjeita toteuta. Oikeaan osui. Viime eduskuntavaalien alla kirjoitin vaalien jälkeisistä hallituskuvioista ja valitettavasti osuin taas oikeaan. Kävin sittemmin läpi erilaisia skenaarioita ja kerroin, mitä tapahtuu jos mikäkin skenaario valitaan. Toteutuneessa skenaariossa kävi kuten ennustinkin, paitsi vielä huonommin.

En osaa laatia luotettavaa ennustetta sille, minkä vaihtoehdon joku henkilö valitsee. En minä voinut tietää, että järkimieheltä vaikuttanut Sipilä menee tarjoamaan asuntoaan haittamamuille. Sen sijaan olisin voinut hänelle kertoa ennen tuota ääliömäistä möläytystä varsin tarkkaan, mitä siitä seuraa. Pystyn laatimaan hyvin luotettavan ennusteen sille, mitä tapahtuu minkäkin teon seurauksena.

Tämä on identtinen tilanne kirjailija Isaac Asimovin kuuluisan Säätiö-sarjan ”psykohistorian” kanssa. Siinä matemaatikko Hari Seldon kykenee laatimaan ennusteen Imperiumin tuhoutumiselle ja ennustamaan tulevaisuuden tuhansien vuosien päähän. Suurilla linjoilla. Siitä yksinkertaisesta syystä, että ihmisjoukkojen käyttäytymisessä poikkeamat tasoittuvat. Yksittäisen ihmisen käytöstä ei voi ennustaa, mutta joukkojen kyllä. Seldonin ennusteet vain näyttivät menevän pieleen muutamien sukupolvien kuluttua poikkeusyksilön, Muulin, noustua niin vahvaksi vaikuttajaksi, että suurten joukkojen vaikutus eliminoitui. Muulin kuoltua Seldonin ennuste palautui kuitenkin taas kohdalleen.

Kun katson laatimiani ennusteita, sama näyttää pätevän. Toisin sanoen jos asiasta päättävä henkilö valitsee vaihtoehdon A, osaan kertoa mitä siitä seuraa, jos hän valitsee vaihtoehdon B, osaan kertoa mitä siitä seuraa. Mutta en osaa ennustaa, valitseeko hän vaihtoehdon A vai vaihtoehdon B. Silloin kyseessä on enemmän tai vähemmän arvaus. Yksityisten henkilöiden teoista riippuvat ennusteet ovat saattaneet osua kohdalleen tai sitten mennä pahastikin pieleen. Mutta näiden yksittäisten valintojen seuraukset eli niiden vaikutuksen ihmisjoukkoihin olen ennustanut lähes aina oikein. Erityisen hyvin olen osunut oikeaan maahanmuuttoon liittyvissä ennusteissa. Joten arvoisat poliitikot, kannattaa lukea seuraava tarkkaan.

Lähdetään siitä olettamuksesta, että haittamaahanmuuttajat ovat tulleet tänne jäädäkseen. Tämä on tietysti yksittäisten ihmisten valinta. Mikäli poliitikkomme olisivat suoraselkäisiä ja välittäisivät Suomen kansan hyvinvoinnista, ongelma ratkeaisi noin kahdessa viikossa. Näin ei kuitenkaan ole. Edellisen viikkojutun kommentissa totesin:

(Tärkein syy ongelmiimme on) älymystön heikkotasoisuus. Olen istunut paljon kokouksissa. En kuitenkaan edes murto-osaa siitä, mitä sitkein "älymystö". Tämä johtuu siitä, että kokouksissa mennään sen jaarittelevimman tahdilla. Eikä siinä ole se penaalin terävin kynä kyseessä. Näin ollen fiksummat turhautuvat -> jäävät pois -> luottamustehtävät kertyvät niille, joilla on lujin persnahka.

Tähän kun yhdistetään vielä hyvissä oloissa elävän kansakunnan konsensushakuisuus, niin liemessä ollaan. Konsensushakuisuus tarkoittaa sitä, että vähänkin loukkaavat ja kovat ratkaisut jätetään pois. Tästä seuraa se, että keskustelua hallitsevat ne, jotka loukkaantuvat herkimmin. On epäkohteliasta sanoa ihmisen mielipidettä typeräksi ja anteeksiantamatonta se on silloin, kun se on oikeasti typerä.

Näin ollen meiltä ovat jääneet pois fiksuimmat johtajat, koska he eivät ole kestäneet itseään typerämpien jaarituksia kokouksissa. Jäljelle jääneistä ovat karsiutuneet pois ne, jotka ovat uskaltaneet sanoa asiat suoraan. Niinpä johtoon on päätynyt keskinkertaisia hyssyttelijöitä ja tulos on tämä.

On mahdollista, että lähiaikoina nousee Suomeen oma ”Muuli” tai muuleja, jotka muuttavat suunnan omalla henkilökohtaisella panoksellaan. Oletetaan että näin ei käy. Silloin seuraukset on helppo ennustaa.

Julkinen keskustelu on keskittynyt suurelta osiin haittamamujen rikollisuuteen. Tämä on kieltämättä ongelma, kun joukossa on melkoinen osa mätämunia. Suurin osa käyttäytyy toki asiallisesti, mutta tähän vetoaminen nyt on suunnilleen sama kuin sanoisi, että venäläinen ruletti on ihan turvallinen harrastus – viisi kuudesta patruunasta on harmittomia. Yllättävää kyllä, suoranainen rikollisuus ei ole läheskään vaarallisin seuraus haittamaahanmuutosta. Toki sen seuraukset ovat yksilötasolla vakavia. Mutta vaikka tänne saapuisi miljoona muslimia, silti ehkä vain kolmasosa nuorista suomalaisnaisista raiskattaisiin. Murhien määrä moninkertaistuisi, samoin pahoinpitelyjen ja ryöstöjen. Rikosten kohteeksi joutuisi joka tapauksessa vähemmistö suomalaisista, joten suurin osa voisi tältä osin jatkaa elämäänsä kuten ennenkin.

Hieman syvemmälle menevä ja niin ikään julkisuudessa esiintynyt, joskin harvemmin, on geenipoolin heikkeneminen. Joka ainoa tutkimus osoittaa afrikkalaisten ja arabien alemman älykkyyden ja suuremman väkivaltaisuuden. Joka ainoa tutkimus osoittaa maan hyvinvoinnin korreloivan voimakkaasti sekä asukkaiden älykkyyden että yhteiskuntarauhan kanssa. Mikäli haittamaahanmuutto jatkuu, Suomen asukkaiden keskimääräinen ÄO saattaa pudota jopa puoli sigmaa. Tämäkään ei ole ratkaisematon ongelma. Kyllä täällä pystytään nykypäivän työelämän vaatimuksia älyltään täyttämättömät verovaroilla elättämään tai kehittämään heille hyödytön suojatyöpaikka uggabuggan tulkkina tai monikulttuurikoordinaattorina.

Todellisuudessa haittamaahanmuuton merkittävintä ongelmaa on vain hatarasti sivuttu keskusteluissa. Se on haittamaahanmuuton hinta kansamme henkiselle hyvinvoinnille. Ja sen seurauksena fyysisellekin. Asian tiivisti parhaiten sijoitusguru Seppo Saario kolumnissaan:
Hyvätuloiset eivät nouse barrikadeille. He vähentävät työntekoa, eivät tee riskipitoisia investointipäätöksiä tai muuttavat ulkomaille. Vuonna 2014 Suomesta muutti ulkomaille 15 500 henkilöä (Tilastokeskus). Se on suurin luku sitten 1970-luvun. Poislähtevien mukana Suomi menettää verotuloja ja tilalle tulevat pakolaiset elävät vuosikausia valtion taloudellisen tuen varassa. Suomeen saapui yli 32 000 pakolaista vuonna 2015. Muuttoliikkeen kehityssuunta on valtiontalouden kannalta äärimmäisen huono vaihtokauppa.

Vielä pari- kolmekymmentä vuotta sitten Suomi oli yhteinäinen maa. Politiikan eri laidoilla olevat puolueet nahistelivat keskenään enemmän tai vähemmän, mutta kaikki loppujen lopuksi työskentelivät isänmaan puolesta. Tämä kansallinen yhtenäisyys rakoilee nyt ja pahasti. Ongelma ei ole siinä, että kansakunnan mädättäjät eivät työskentele yhteiseksi hyväksi, vaan siinä että hyötytyöntekijätkin ovat kadottamassa uskonsa yhteiseen hyvään. Jos jokainen ajattelee vain omaa napaansa ja läheistensä hyvinvointia, saamme sanoa hyvästit hyvinvointivaltiolle ja kansakunnallemme. Ongelman ytimessä on rapautuva keskiluokka. Kun se näkee verovarojensa kuluvan turhuuteen, se menettää motivaation niiden maksamiseen. Yrittäjiä karkaa päivittäin Viron puolelle. Muun keskiluokan pahoinvointi vaikuttaa sen työssä jaksamiseen ja heikentää työtulosta. Mikäli siirtolaisvirta jatkuu, kansallinen yhtenäisyys rapautuu entisestään. Monikulttuurin tuhoisat vaikutukset ovat helposti nähtävissä missä tahansa monikulttuurisessa maassa. Toiseksi eniten tässä hulludessa kummastuttaa monikulttuurisuuspolitiikan kannattajien täydellinen vihjeettömyys siinä, että he itse ovat pahiten kärsimässä, jos hyvinvointivaltio romahtaa. Suurin osa heistä saa toimeentulonsa verovaroilla. (Eniten kummastuttaa se, että samat tyypit ovat huolissaan maapallon kestokyvystä ja silti innoissaan ottamassa tänne lisää asukkaita kuluttamaan luonnonvaroja moninkertaisesti siihen nähden, mitä lähtömaissa kuluisi, mutta tämä ei kuulu tähän.)

Loogisesti ajatellen meillä on kaksi perusvaihtoehtoa: (1) käännytetään haittamaahanmuuttajat pois ja (2) otetaan haittamaahanmuuttajat vastaan.
Mikäli valitsemme vaihtoehdon (1), viherpiipertäjiä ottaa suunnattomasti päähän. Mikäli valitsemme vaihtoehdon (2), järki-ihmisiä ottaa suunnattomasti päähän. Sopii miettiä, kumman päähän ottaminen on tuhoisampaa kansantaloudelle - sellaisen joka elää verovaroilla vai sellaisen joka niitä tuottaa. Ei sillä ole mitään merkitystä, jos haittatyötä (monikulttuurikoordinaattori tms) tekevän työpanos heikkenee, tai ehkä jopa positiivinen merkitys. Hyötytyön tekijöiden panoksesta tämän maan hyvinvointi syntyy.

Nyt vaaditaan malttia toimintaan. Aina kansainvälisiin sopimuksiin vedottaessa tulee muistaa, että Geneven pakolaissopimus on solmittu 1951. Jos sen laatineille olisi hetkeä ennen allekirjoittamista vilautettu aikakoneella nykypäivää, he olisivat yksissä tuumin repineet sopimuksen silpuksi. Eivät he tarkoittaneet sitä koskemaan muita kuin sivistysmaita. Tärkeintä sopimuksissa on niiden henki, ei kirjain. Niinpä on noudatettava Geneven sopimuksen henkeä ja karkotettava joka ainoa turvapaikanhakija. Tämä antaa samalla tehokkaan viestin innokkaille pyrkijöille ja pudottaa pohjan pois ihmissalakuljetukselta.

Kuvitellaan, että maassamme järki voittaa, valtaan nousevat kansakunnan etua ajattelevat suoraselkäiset poliitikot ja aletaan noudattaa edellä mainittua politiikkaa. Mikäli käy niin, että olen väärässä ja muiden maiden esimerkki osoittaa, että kehitysmaalaisten maahanmuutto tekee maasta onnelan, voimme aina muuttaa politiikkaamme. Kyllä sieltä tulijoita riittää parinkymmenen vuoden päästäkin. Mutta jos nyt otamme vastaan kehitysmaalaisia ja se on huono ratkaisu, sen korjaamiseen tarvittavia toimenpiteitä on oman mielenterveytensä takia parasta olla kuvittelematta.