Lukijalle: Nostatetaanpa taas tunteita uusimalla juttu asevelvollisuus- ja ammattiarmeijasta. Lisään vielä alkuperäiseen juttuun kirjoittamani kommentin väittelyyn. "Ammattiarmeijan paremmuudesta odottelen edelleenkin esimerkkiä maasta, joka olisi luottanut ammattiarmeijaan ja tullut miehitetyksi ilman että olisi ottanut lusikan kauniisti käteen ja järjestänyt kutsunnat. Siis olettaen että olisi ollut aikaa." Tosiasia kun on se, että historiasta ei löydy yhtäkään esimerkkiä tilanteesta, jossa tiukassa paikassa olisi siirrytty asevelvollisuusarmeijasta ammattiarmeijaan. Päinvastaisia esimerkkejä löytyy leegio. Ammattiarmeija on kauniin sään armeija, joka kelpaa pikkusotiin ja voi hävitäkin vieraskentällä. Silloin kun on kova paikka, tarvitaan asevelvollisuutta. Ja Suomella se kova paikka on jatkuvasti nurkan - tai oikeastaan rajan - takana:
Omaankin postilaatikkoon putkahti se kirje, jota jokainen tietynikäinen suomalaismies on odottanut. Kuten varmaan kaikki muutkin, olin etukäteen spekuloinut sisällöllä.
Periaatteessa vaihtoehtoja oli kaksi. Edellisen kerran kertausharjoituksissa ollessa sain tietää, mikä oli sodanajan sijoitukseni. Tämä oli ensimmäinen vaihtoehto. Pidin kuitenkin lähes yhtä todennäköisenä vaihtoehto B:tä. Edellisestä kertauksesta oli kuitenkin jo erinäisiä vuosia ja epäilin, että alkoi olla niillä ja rajoilla, vieläkö kelpuutettaisiin periaatteessa nuoremman ikäpolven hommaan. Ja jos ei, niin siinäkin tapauksessa minulla oli sivistynyt arvaus sijoituspaikasta. Jokerikortti olisi ollut, että minut olisi varattu tiettyyn siviilitehtävään, mutta epäilin tätä vaihtoehtoa epätodennäköiseksi siksi, että a) armeija ei välttämättä ole suunnitellut kuka hoitaa mitäkin siviilitehtävää kriisin aikana paitsi ehkä kaikkein tärkeimmät tehtävät ja b) vaikka olisi suunnitellutkin, niin pari vanhempaakin miestä olisi siihen tehtävään käytettävissä. Tai sitten vaihtoehto C - ihan jotain muuta.
Ja niinhän siinä sitten kävi, että vaihtoehto B toteutui. Tosin tunnetusti yksikään sotasuunnitelma ei toteudu ensimmäistä laukausta pidemmälle. Voihan se olla, että tilanteen kiristyessä huomaavat, mokomat, että iästään huolimatta tuo Brown pistää kunnoltaan edelleen päihin yli puolelle varusmiesjampoista ja löydän itseni esikunnan tuulimyllynlämmittäjän tehtävän sijasta vanhemman palkkaluokan miinanpolkijana.
Oli miten oli, olen aina noudattanut sääntöä "aina mennään kun meitä tarvitaan". Kun kutsu on käynyt, en ole kieltäytynyt. Ja joskus jopa säännöllä joskus mennään vaikkei tarvittaisikaan, kuten kerran takavuosina kun tuli kutsu vapaaehtoiseen kertausviikonloppuun. Kun ei muutakaan menoa ollut, niin totesin että eiköhän se aina kotiolot voita.
Tällä hetkellä Suomessa käydään kiivasta debattia kahdesta maanpuolustukseen liittyvästä asiasta:
1) Nato vai ei?
2) Asevelvollisuus vai ammattiarmeija?
Näistä ykköskysymys on se vakavammin otettava, kakkonen on lähinnä teoreettinen.
Kysymykseen yksi vastaan lyhyesti mutta ristiriitaisesti: periaatteessa vastustan ehdottomasti Natoon liittymistä, mutta käytännössä kannatan sitä ehdottomasti. Periaatteessa Suomelle ehdottomasti paras ratkaisu olisi laittaa oma puolustus uskottavaan kuntoon. Käytännössä, koska tämä vaihtoehto tuntuu olevan mahdoton, on liityttävä Natoon mahdollisimman pikaisesti.
Kysymys kaksi taas kiertyy kysymykseen yksi. Mikäli toimimme Ehrensvärdin ohjeen vastaisesti ja luotamme vieraan apuun, niin hittoonko me tarvitsemme asevelvollisuusarmeijaa? Itse asiassa, hittoonko me tarvitsemme siinä tapauksessa enää koko armeijaa? No, vakavasti puhuen on lähdettävä siitä, että liittoudumme tai emme, meillä on oltava valmius puolustaa Suomea tehokkaimmalla mahdollisimmalla tavalla. Ja silloin kysymykseksi jää, asevelvollisuus vai ammattiarmeija?
Jos lähdetään historiallisesti liikkeelle, niin luolamiesten aikaan kaikki armeijat olivat asevelvollisuusarmeijoita. Kun naapuriheimo hyökkäsi, niin oletettavasti äijä kuin äijä heitti nuijan olalle. Tarkalleen ottaen kyseessä ei ollut siis armeija, vaan militia. Armeijaksi voidaan sotilaallista yhteenliittymää kutsua vasta siinä vaiheessa, kun siinä menestyksellisesti toimiminen edellyttää jonkinlaista erityistaitoa, jota ei voida olettaa kaikilla olevan. Siinä vaiheessa, kun tekninen kehitys tätä edellytti, syntyi ammattiarmeija. Kaikkien ei ollut mahdollista palvella armeijassa yksinkertaisesti siitä syystä, että työvoimaa tarvittiin siviilitehtäviin, kuten maanviljelykseen. Niinpä ammattiarmeijat olivat sääntö aina Napoleonin aikaan asti. Sitten tuo pikku korsikalainen keksi Grande Arméen ja pisti sillä pataan kaikkia muita siihen asti, kunnes nämäkin ottivat opikseen ja järjestivät kutsunnat.
Ja tämä onkin ollut sääntö siihen asti. Ammattiarmeija on ollut kauniin sään armeija. Kun sitten on oltu kusisessa paikassa, on tarvittu asevelvollisuutta. En muista historiasta yhtään ainutta esimerkkiä, jossa olisi tapahtunut seuraavaa: asevelvollisuusarmeijalla menee sodankäynti huonosti, jolloin päätetään "hei, luovutaan asevelvollisuudesta ja siirrytään ammattiarmeijaan, eiköhän se siitä". Siis että tuota olisi edes yritetty. Puhumattakaan siitä, että olisi voitettu. Päinvastaisia esimerkkejä löytyy pilvin pimein. Kertaakaan sitten Napoleonin ei ole käynyt niin, että asevelvollisuusarmeija olisi ottanut pataan ammattiarmeijalta, olettaen että tilanne on ollut edes suhteellisen tasapuolinen. USA:n ammattiarmeija pieksi Irakin asevelvollisuusarmeijan, joopa joo. Länsimainen huipputeknologisen maan sotakoneisto vastaan arabimaan haluton armeija. USA:n asevelvollisuusarmeija hävisi Vietnamille, joopa joo. Sodassa jossa jenkkien piti tapella silmät sidottuina ja toinen käsi selän takana poliittisista syistä siinä missä Vietnamilla ei ollut pidikkeitä - ja Vietnamilla jos millä oli totaalisen sodankäynnin asevelvollisuusarmeija. Brittien ammattiarmeija valtasi Falklandin Argentiinan asevelvollisuusarmeijalta, joopa joo. Voitteko kuvitella, miten yksipuolinen sota olisi ollut, jos Argentiina olisi ollut mukana pelkillä ammattisotilaillaan?
Ammattiarmeijan sotilaat eivät yleensä ole sen pätevämpiä kuin asevelvollisuusarmeijankaan. Kolmikymppinen ammattikersantti osaa sotimisen. Kolmikymppinen reservin kersantti osaa hitsaamisen / LVI-asennuksen / kokkaamisen / sairaanhoidon / kouluttamisen siviilityönsä ansiosta ja sen lisäksi sotimisen melkein yhtä hyvin kuin ammattikersantti. Mies miestä vastaan ammattiarmeija voittaa asevelvollisuusarmeijan, mutta ammattiarmeija on vain osiensa summa siinä missä asevelvollisuusarmeija on reilusti enemmän kuin osiensa summa. Sodankäynti on muutakin kuin ampumista ja kuten jokainen rauhanturvaajana palvellut suomalainen osaa kertoa, suomalaiset rauhanturvaajat kykenevät hoitamaan hommansa ammattiarmeijoita paremmin siitä yksinkertaisesta syystä, että jo komppanian kokoisesta joukosta löytyy ammattimies melkein mihin tahansa vastaan tulevaan tehtävään.
Johtopäätös on selvä: asevelvollisuus on tarpeellinen maalle, jonka uhka on sitä selvästi suurempi vihollinen. Ja se on maata varten, ei asevelvollisuus ole yksilön, vaan yhteisön asia. Kokonaan toinen juttu on sitten se, tarvitseeko jokaisen olla pum-pum -koulutettu, vaan onko nykymaanpuolustus tehokkaampi muuten? Loppujen lopuksi kehittyneen maan armeijassa yli 80 % on huoltotoimenpiteitä ja alle 20 % varsinaisia taistelutehtäviä suhdeluvun kasvaessa koko ajan yhä huoltopainotteisemmaksi. Peruskysymys ei silti muutu, vaikka taistelutehtävistä ei välttämättä kyse olekaan. Totaalinen maanpuolustus on ylivoimaisesti paljon tehokkaampaa kuin pelkkä ammattiarmeija.
Tämän hyväksyminen aiheuttaa mielenkiintoisen näkökulman myös siviilipalvelukseen. Siviilipalvelus on moraalisesti kestämätöntä ja "en halua enkä pysty tappamaan" -valehteluineen huijausta, mutta totaalisessa maanpuolustuksessa ei ole väliä sillä, onko armeijan vermeet päällä vai kirjoittaako virusbottia vihulaisen tietojärjestelmiin siviilimaiharissa. Pieni maa tarvitsee kaikkien panoksen eikä siinä silloin kysytä, oletko siviili vai sotilas - usein ensimmäisestä onkin enemmän hyötyä, jotta sotilaat voisivat tehdä oman työnsä helpommin.
Totaaliseen maanpuolustukseen kuuluvat myös naiset. Aikoinaan vastustin naisten asepalvelusta sillä perusteella, että kyllä miesten pitäisi saada olla edes sodassa kaikessa rauhassa. Kylmä tosiasia on se, että heteromiehellä on aina toosa mielessä ja jos tosipaikassa on naisia ympärillä, se on häiritsevä tekijä. Ja erityisen häiritsevä se on siksi, että naiset eivät pelkästään fyysisten vaatimusten tasolla kykene täyttämään miesten tehtäviä - asiasta tehdyt tutkimukset kertovat karua mutta vaiettua kieltään. Toki parhaat naiset kykenevät samaan kuin keskinkertaiset miehet, mutta keskinkertaisia miehiä on kyllä aivan riittävästi tarvittaviin tehtäviin ilman, että naisten läsnäolo häiritsisi heidän tehokkuuttaan. Takalinjojen tehtävät ovat sitten asia erikseen, samoin kuin naisten omat joukko-osastot tehtävissä, joissa fyysinen suorituskyky ei ole rajoittava tekijä. Sinänsä en naisten asepalvelusta vastusta. Olisihan sitten naisilla omiakin tarinoita kerrottavaksi eikä tarvitsisi tyytyä minun versioihini.
Tukehtuuko Suomi-hämähäkki itse kutomaansa verkkoon?
3 tuntia sitten
12 kommenttia:
Ykköseen en ota kantaa, mutta kakkoskymykseen omia havaintoja.
Heppa on ollut varusmiespalveluksen, reservin kertausharjoitusten ja vapaaehtoisten harjoitusten lisäksi myös kansainvälisissä rauhanturvatehtävissä eri kriisialueilla.
Siellä on tullut nähtyä, seurattua ja toimittua "yhteistyössä" ammattiarmeijalaisten kanssa. Toiminta- ja seurantataso on ollut ryhmän-/joukkuejohtajatasoa, koska en ole upseeri vaan res.aliupseeri.
Yksilöinä heissä voi olla jopa huippukavereita, mutta valitettavasti yhdessä joukosta tulee lauma ääliötä. Tyyliin Humvee-ajoneuvon vänkärin tehtävä on laittaa rengaskiila aina eturenkaan eteen, riippumatta siitä pysäköidäänkö keula edellä ylä- vai alamäkeen. Esimerkkejä on lisää vaikka ja kuinka, mutta jätän ne nyt tässä kertomatta.
Yleisenä reserviläisen havaintoni kun armeijassa "yes sir" -huudon ja käsien heiluttelun määrä lisääntyy, toiminnan tehokkuus laskee samassa suhteessa.
heppa
Nato-jäsenyydestä olen täysin samaa mieltä. Kuitenkin törmään välillä sellaisiinkin tyyppeihin, jotka kannattavat Nato-jäsenyyttä siksi, että sitten Suomi voisi siirtyä ammattiarmeijaan tai edes vähän valikoivampaan ja enemmän takalinjahommiin keskittyvään armeijaan, koska Natossa the United States Army tulisi sotimaan sotamme puolestamme. Naton artikloissahan todetaan, että hyökkäys yhtä jäsenmaata on hyökkäys kaikkia jäsenmaita kohtaan, ja auttamisvelvollisuus on automaattinen ja ehdoton.
Todellisuudessahan homma ei menisi noin. Venäjän hyökätessä Suomeen kyse olisi Euroopan peränurkassa tapahtuvasta pikkurähinästä, jolloin olisi USA:n vuoro miettiä, haluaako se eskaloida rähinän kolmanneksi maailmansodaksi. En tiedä, millaiseen johtopäätökseen siellä tultaisiin Suomen strategisesta merkityksestä, mutta melko varmasti todettaisiin, että Suomen menetys on lähinnä arvovaltatappio ja siksi hyväksyttävissä.
Sitten mietittäisiinkin, miten saataisiin Nato-sopimus täytettyä ilman riskiä siitä, että sota leviäisi Suomen ulkopuolelle. Jonkinlainen lend-lease-sopimus olisi todennäköinen. Tulisi lääkkeitä ja ampumatarvikkeita, ehkä jopa lentokoneita ja panssarivaunuja, ja sitä kautta Nato-jäsenyys varmasti helpottaisi tilannetta ja parantaisi Suomen mahdollisuuksia selviytyä sodasta. Joka tapauksessa kuitenkin jokainen rintamalla tetsaava sotilas olisi edelleen suomalainen.
Jos Suomi selviäisi sodasta, Nato voisi todeta, että Nato on nyt näyttänyt kyntensä ja homma toimii. Jos Suomi häviäisi, Nato voisi vastata, että nyt kävi näin ja otamme kokemuksesta opiksemme kehittäessämme jäljelle jääneiden maiden puolustusta.
Meinaan vain sanoa, että Nato tai ei, Suomen puolustuksellinen tilanne ei siitä muutu miksikään, eivätkä Nato-keskustelu ja asevelvollisuuskeskustelu siis ole missään yhteydessä toisiinsa.
Jokainen armeijan käynyt on katsellut niitä ammattisotilaita,siis kapiaisia.
Ei ne nyt miltään Ramboilta vaikuttaneet,ainakaan silloin kun meikäläinen asevelvollisuutta suoritti 80-luvulla.Osa juoppoja ja osa sellaisia jotka pärjäsivät vain kasarmilla ja kasarmin lähellä sijainneessa kapakassa.Loput niitä mitä he olivatkin,eli virkamiehiä.
Suurilla mailla on sentään tajota osalle noista virkamiehistä sitä todellista sotaa ja verenmakua,osa,hyvin pieni osa,kun ilmeisesti tykkää sotimisesta ja kaikesta mikä siihen liittyy.Varsinkin suurvallan armeijassa,missä kaikki epämiellyttävä ja ei niin glooriaa tuova on poistettu,nälkä,vilu ja paskaset alusvaatteet.Loput 95% työskentelevät siellä muutaman vuoden ja jatkavat siviilielämään.Kaikki kun eivät ole navy hylkeitä,jonkun täytyy pestä alusvaatteita ja täyttää kaavakkeita.
Pikkumaan armeija taas tarjoaa virkamiehelleen turvallista virkamieselämää Vekarajärvellä huoltokomppanian vääpelinä.Siitäkin on kyllä kaikki epämiellyttävä ja vaarallinen siivottu pois ja palkka tulee kerran kuussa.Näin hän jatkaa eläkkeelle asti ja jää siviiliin kertomaan sotajuttuja lapsenlapsilleen,kuinka hän kerran näki YK-joukoissa kuinka juutalaiset ampuivat tankilla.
Jos nyt sitten siirryttäisiin myös sen miehistön osalta ammattiarmeijaan,niin minkälaisia ammattimiehiä saataisiin sillä 2000 euron kuukausipalkalla taistelemaan Vekaranjärven huoltokomppaniaan tai vaikka sotaisaan pst-komppaniaan?
Varmasti kansakunnan kermaa ja jokunen sotahullu päälle.Olisihan ammattiarmeijalla tarjota mielenkiintoisia tehtäviä Pahkajärven metsissä ja varuskunnan ruokalassa.......sotahullut varsinkin viihtyisivät tuollaisissa vaarallisissa ja verenmakuisissa hommissa joista saisi vielä gloriaa ja ympäristön ihailua.
Vittu sulla on päässäsi jos naisten pitää armeijassa olla pillua jakamassa. Jos ei perkele muka runkkaamatta voi jätkä olla niin eiköhän paras homma olisi ulkoistaa muslimeille koko suomen armeija jos tuollaiset mieltä painaa. Ja miltä me muka puolustauduttaisiin? Jos suomalainen mies on oletus arvoisesti patologinen runkkari jonka on pakko saada tai raiskaa niin antaa kuolla vaan.
Jopa on anonyymilla kusi noussut päähän - taitaa olla sukuvika.
Turha sanoakaan, että jos on anonyymi, niin on vissiin omassa nimessään jotain hävettävää.
Vaikka ite oon minkälainen rasistifasistinatsi ym.sika, niin omalla nimelläni oon aina kirjoittanut ja teen edelleenkin.
Tää ei koske kaikkia anonyymeja - vain sua, törky.
Terho on siis pakkomielteinen masurbaattori? Jos suomen armeijassa on pakko olla naisia, että saadaan pillua ja muuten alkaa pojat raiskailemaan jo toisiaan niin tuollaista armeijaa ei tarvita koska jos ei olla vasta puolta parempia niin ei mitään hyötyä koska ei nähtävästi ole mitään puolustettavaakaan muuta kuin pakkopillua vaativa armeija.
Toisaalta sotiihan ne muslimitkin keskenään vaikka samaa paskaa ovat.
No tietenkin sinä saat fantasioda tuosta armeija pillustasi ja naisten pillun jakamisvelvollisuudesta kriisitilanteessa. Ei uskoisi tosiaan, että joku vielä nimellä tuollaisen fantasian myöntää. Itse en pakkopillu raiskari armeijassa suostuisi olemaan. Enkä moisten vajaa älyisten silloinhan ei oltaisi vihollista parempia.
Enkä terhonkaan kanssa kun kusipääksi haukkuu ihan vaan siksi, ettei kriisitilanteessa pysty olemaan runkkaamatta ja naisilla on silloin velvollisuus olla apuna.
Haloo jos on tuollaista kansaa niin perkele niitä puolustaa edes tarvi. Eikös se vastapuoli jo sen raiskailun sitten hoida. Tietenkin voi olla vaikea ymmärtää..
Eipä tuo NATO-jäsenyys näytä estäneen vieraiden joukkojen maahantunkeutumista Euroopassa. Joku voisi väittää, että kyseiset tunkeutujat eivät ole sotajoukkoja. Olkoon minkä nimisiä joukkoja ovat, mutta ainakin sodassa käytettäviä metodeja kuten tappamista ja raiskaamista näyttävät harrastavan.
Ihmettelen tuota Anon kommenttia. En löytänyt Jaskan tekstistä mitään sellaista mistä Ano keuhkoaa.
heppa: Esittämääsi johtopäätökseen olen tullut minäkin.
Pekka: On totta, että NATO-jäsenyyden kannattajista melkoisella osalla on juuri tuo ajatus että sitten emme tarvitsisi asevelvollisuutta kun USA hoitaa hommat. Huomaamatta että USA ei enää ole yhtä kiinnostunut asiasta kuin ennen. Lisäksi huomautan, että jos tarkastelemme NATO-jäsenyyttä meidän suurimman ulkoisen valtiollisen uhkamme eli Venäjän (suurimmat uhat ovat väestönvaihto ja poliitikkojemme maanpetturuus, mutta ne ovat sisäisiä) silmin, niin tilanne on varsin selkeä. Totta kai Venäjä haluaa länsirajansa Tornionjoelle, mieluummin vielä lännemmäs ja mieluiten siten että sitä ei olisi lainkaan. Mutta Venäjä ei lähde Suomea ottamaan jos hintalappu on liian korkea ja sen Suomi voi hoitaa itsekin maanpuolustuksensa järjestämällä. Tilanne muuttuu toiseksi, jos Suomi on NATOssa tai sinne pyrkimässä. Silloin Venäjä näkee Suomen uhkana itselleen, mahdollisena astinlautana joka on eliminoitava tilaisuuden tullen. Siksi viisainta politiikkaa Suomelle olisi hoitaa omat asiansa kuntoon ja olla edes pohtimatta NATOa.
klova: Siinä misäs ruohonjuuritasolla suurin NATO-into syntyy harhakuvasta asevelvollisuudesta vapautumisen suhteen, upseerikunnan NATO-into aiheutuu hingusta päästä kansainvälisiin tehtäviin. Upseeristolle tuntuu jostain syystä olevan mieluisampaa olla rivikuorolainen isossa bändissä kuin pikkubändin solisti.
Muille: Olisin poistanut nuo anomuumin väärin ymmärretyt, huonosti kirjoitetut ja ala-arvoiset kommentit, mutta kun niitä ehdittiin jo kommentoida niin jääkööt näkyville varoittavana esimerkkinä siitä, mitä skeittaaminen ilman kypärää, pilvenpoltto, suomirapin kuunteleminen tai jokin vastaava harrastus saa aikaan.
Naisista armeijassa totean vain sen, että eihän heitä miksikään pillunjakokoneiksi sinne todellakaan tarkoiteta eikä varsinkaan haluta. Eikä armeijassa runkkailla, en ainakaan omalta inttiajaltani muista kuin yhden ainoan epäillyn naapurituvasta ja kyllä muuten sai siitä sellaista kuittia että heikkohermoisempi olisi etsinyt köyden ja tukevan oksan.
Itse asiassa eräs kaverini ihmetteli juuri tässä äskettäin, miten helvetissä nykyvarusmiehet kestävät naisia armeijassa. Ei meidän aikana olisi ollut mitään mahdollisuuksia, joka jannu olisi ollut putkassa kielenkäytöstä, kyllä me siihen malliin puhuttiin. Ja panetus oli armotonta ilman ympärillä pyöriviä naisiakin.
Jos ja kun väitetään että nyt naiset sulautuvat joukkoon ongelmitta, niin vaihtoehtoja on kaksi:
1) Nykyvarusmiehet ovat henkisesti kuohittuja soijapoikia
2) Em. väittämä on kollektiivinen valhe
Kumpikaan vaihtoehto ei ole hyvä maanpuolustuksen kannalta.
Kuninkaallisen merijalkaväen maihinnousu:
https://www.youtube.com/watch?v=SPzkS-NLDvg
Timppa
Muistellessani omaa palvelusaikaani ylipäällikkö Koiviston valtakaudella en muista koskaan heränneeni ns. telttaan. En muista nähneeni koskaan ensimmäistäkään eroottista unta saati edes kokeneeni panetusta enemmän kuin myöhäisteini-ikäinen heteropoika nyt luomuna tuntee.
Nämä tuntemukset ovat tuttuja kautta kaikkien varusmiesikäluokkien siinä määrin, että ovat antaneet aiheen tornilegendaan nimeltä "jarru".
Ei sellaista ole koskaan ollut käytössä.
Kyse on fyysisen rasituksen, unenpuutteen ja maskuliinisen yhteis-ahtaisasumisen kasaantuneesta vaikutuksesta, joka on omiaan alentamaan heteroseksuaalista libidoa.
Nykypäivän varusneitosista en tiedä enempää, mitä olen nähnyt heitä julkisilla paikoilla:
reippaita ja ryhdikkäitä duktikkaita duttereita! Jos olisivat tyttäriäni, olisin viimeisen päälle ylpeä!
Jos jouduttaisiin liikekannallepanoon, olisin viimeisen päälle huolissani:
sekä heidän oman turvallisuutensa puolesta, että heidän aseveljiensä puolesta.
Kas, tositilanteessa kun sotaneitosen haavoittuessa hänen aseveljensä lähtevät pelastamaan häntä oman turvallisuutensa unohtaen. Tämän faktan israelilaiset oppivat vapaussodassaan, jonka seurauksena Israel on kouluttanut kaikki dutterinsa sotilaiksi, mutta ei lähetä heitä taisteluun.
Me miehet olemme siihen tehtävään havillisempia:
siitettyämme lapsen voimme kuolla jossain vaarallisessa, kunhan veljemme varjelevat naisemme raskautta, synnytystä ja - syntynyttä lasta.
Minulla ei ole lasta. Sen sijaan olen setämies, kirjaimellisesti:
veljelläni on yläasteikäinen poika ja ala-asteikäinen tytär.
Siinä on kylliksi.
Kunnioitan suuresti naisia jotka menevät armeijaan ja tunnen henkilökohtaisesti muutamia. Kritisoin vain juuri tuota yhteispalvelusta, juuri mainitsemistasi syistä. Naisille omat joukko-osastonsa ja mielellään selustatehtävissä.
Mitä jarruun tulee, se kuulemma vaikuttaa vasta muutaman kymmenen vuoden viiveellä.
Lähetä kommentti