Euroopan joukkuemestaruuskilpailut
järjestettiin perjantaista sunnuntaihin. Suomi jäi superliigassa
valitettavasti toiseksi viimeiseksi eli yhdenneksitoista 190
pisteellä ja putosi seuraavalle kaudelle ykkösliigaan. Kuten olemme
jatkuvasti saaneet lukea, Suomen yleisurheilu on lievästä
noususuuntauksesta huolimatta pohjamudissa ja surkeatasoista - ei
tuolla meiningillä maailmalla pärjätä. Vasta Euroopan 11. paras
maa.
Toista se on viime aikoina kovasti
hehkutetuissa palloilulajeissa, joissa on kehuttu kivikovaa tasoa ja
tekemisen meininkiä. Jalkapallossa maajoukkue menestyi Kansojen
liigassa loistavasti ja sijoitus ranking-listallakin parani, nyt se
on jopa Euroopan listan kolmaskymmenes. Naisten maajoukkue on sijalla
kaksikymmentä eli yleisurheiluun vertailukelpoiseksi tehdäksemme
keskimääräinen sijoitus Euroopassa on siis 25. Lentopallossa
vastaava sijoitus Euroopassa on 20. ja koripallossa enintään 19.,
sillä naisten maajoukkue ei yllä koko listalle ja sijoitus on
laskettu parhaan listalta pudonneen mukaan. Toki jääkiekossa ollaan korkeammalla, mutta nyt puhe onkin lajeista joita harrastetaan vakavissaan useammassa kuin alle kymmenessä maassa. Salibandyssa ja etenkin pesäpallossa Suomi on vielä jääkiekkoakin ylempänä.
Mutta varsinainen asia on se, kuka
voittikaan Euroopan Superliigan. Se oli Puola. Voitto oli jopa varsin
selvä, sillä loppupisteet olivat 346. Sijoille 2-6 sijoittuivat
Saksa (317,5), Ranska (316,5), Italia (316), Iso-Britannia (302,5) ja
Espanja (294,5). Näitä viittä maata yhdistää kaksi asiaa, jotka
samalla erottavat sen Puolasta:
1) Niissä kaikissa on yli 45 miljoonaa
asukasta (Puolassa noin 38 miljoonaa).
2) Kaikkien joukkueissa oli iso liuta
mustia tai arabeja.
Puola ei ulkomaanapuja kaipaillut, vaan
hoiti voiton kotiin omin voimin. Ainoa maan ulkopuolelle viittaava
nimi joukkueessa taisi olla Sofia Ennaouilla ja hänelläkin vain
sukunimi marokkolaisen isän takia, äiti on puolalainen. Nainen itse
on asunut Puolassa kaksivuotiaasta ja on kristitty.
3 kommenttia:
Viime päivien suuri urheilu-uutinen on ollut suomalaisen painijan kuolema Virossa. Joka paikassa media hehkuttaa suomalaisesta painijasta.
Painija oli saanut Suomen kansalaisuuden muutama kuukausi sitten. Hän oli harjoitellut kotimaassaan Tsetseniassa viimeiset puoli vuotta.
Minua ihmetyttää enemmän se, että nämä tsetseenit tulevat Suomeen vainoa pakoon eli ovat turvapaikanhakijoita. Miten vainotun perheen nuori mies voi asua Tsetseniassa, jos siellä on niin vaarallista.
En laita nimeäni, koska tämä kommentti tulkitaan vihapuheeksi suvaitsevaisissa piireissä
Jos se on vaarallinen paikka kaikille muille paitsi painijoille?
Pistetään ala-arvoista arvopohjaksi:
Pikku-Liisa tuli itkien kotiin. Äiti kysyi, miksi itket. Liisa siihen: meillä oli koulussa hihtokilpailut. Äiti lohduttaen: no monesko olit? Liisa sanoi: viides. Äiti vastasi, että sehän oli hieno suoritus, ja sitten kysyi: montako teitä oikein oli hiihtämässä. Liisa itkua tuhertaen vastaa: neljä. Äiti kysyy: Kuinka sinä nyt viides saatoit olla, jos teitä oli vain neljä kilpailemassa. Liisa tuskastuneena: Vittu ku ei kulje niin ei kulje.
Tämä voisi olla yksi selitys vaatimattomalle menestykselle. Toki Johaugin huuleen sipaisu on kyllä listalla korkeammalla.
Lähetä kommentti