Euroopan uudet kasvot

Menneenä kesänä olin matkalla paikkakunnalle X kaverini kanssa. Tarkemmin sanoen lähdin Hornankuusesta ajelemaan yksin ja nappasin kaverin kyytiin paikkakunnalta Y, jossa hän oli työmatkalla. Olimme sopineet tapaamisen Y:n keskustaan, kirkon viereen. Ajoitus oli jämpteillä miehillä loistava, tulimme täsmälleen samaan aikaan paikalle. Kaverini ehdotuksesta jaloittelimme hieman ennen matkan jatkamista. Tämä sopi minulle, kun vieressä oli sankarihautausmaa jossa tiesin olevan pari etäistä sukulaismiestä. Pienen etsiskelyn jälkeen haudat löytyivät ja hiljennyimme hetkeksi miettimään kahta nuorena katkennutta elämää, toinen vasta parikymppisenä varusmiehenä ja toinen muutamaa vuotta vanhempana, jo avioituneena kahden lapsen isänä. Poistuessamme kaveri viittasi sankarihautojen rivistöön ja totesi. että kyllä olisi käynyt niin että jos näille hepuille olisi aikakoneella näytetty millaiset sipilät ja orpot Suomea nykyisin johtavat, olisivat luultavasti todenneet että pitäkää tunkkinne ja soutaneet Ruotsiin. Vastasin että ojasta allikkoon, kyllä Ruotsissa tilanne on vielä huonompi ja hullummaksi vain menee.

Lausunto osoittautui taas profeetalliseksi, sillä Ruotsissa "nuoriso" on villiintynyt entisestään ja innostui polttamaan autoja oikein urakalla. Ei tosin vielä kovin paljon, kun saldo pysyi vielä kaksinumeroisena. Onneksi meille kuitenkin selitetään ihan poliisijohdon suulla, että vika on kaupunkirakenteessa ja muut säestivät kyseessä olevan syrjäytymisen tunne ja köyhyys. Hassua kyllä, en muista että Suomessa tai muuallakaan pohjoismaissa olisi pantu paikkoja paskaksi ja palamaan esimerkiksi lama-aikana 1990-luvun taitteessa tai edes suurina nälkävuosina 1867-68. Ainoa mikä ylikomisarion lausunnossa meni putkeen, oli toteamus "rikosten ja häiriöiden ennalta estäminen on aina mahdollista kunhan vain juurisyyt osataan tunnistaa." Lukijoiden kommenteista ja etenkin niiden peukutusmääristä voi sitten lukea, miten hyvin kansa on oivaltanut "juurisyyt".

Hyppäsimme kaverin kanssa autoon ja jatkoimme matkaa. Totesin, että olen elämäni aikana ajellut Suomenmaata ristiin rastiin aika paljon, mutta paljon on näkemättäkin. Nytkin ajoimme pitkin sellaista isohkoa seututietä eli suomalaisen maantieluokituksen kolmoskategorian tietä, jota en muista koskaan aiemmin ajaneeni. Matkalle osui kuntakeskus Z, jota lähestyessämme kaveri ehdotti, että poiketaan sikäläisessä antikvariaatissa, hän etsii erästä kirjaa. Tämähän sopi. Ihmettelin taas sitä, että Suomesta löytyy edelleen sellaisia kuntakeskuksia, joissa ei ole koskaan tullut pysähdyttyä. Niin tämäkin, ja paikan antikvariaatti osoittautui varsin hyväksi. Kaveri löysi etsimänsä ja itselleni osui kouraan Juoksija-lehden kisakirja vuoden 1978 yleisurheilun EM-kisoista.

Kun sittemmin reissulta palattuani luin kirjaa ja katselin kuvia, huomasin Euroopan todella muuttuneen. Etenkin kun sittemmin katsoi tämänvuotisia kisoja Berliinissä. Euroopan uudet kasvot eivät vaikuttaneet enää kovin eurooppalaisilta. Muutoksen suuruus vain 40 vuodessa on ollut valtaisa. Tämähän piti sitten laskea. Otin vuoden 1978 Prahan EM-kisojen tuloslistoista jokaisen yksilölajin kahdeksan parasta ja katsoin, kuinka moni heistä on ainakin osittain muuta kuin eurooppalaistaustainen. Sitten tein saman vuoden 2018 Berliinin EM-kisoille. Osan nimistä tiesi suoraan ja kaikki vähänkin epäselvät tapaukset googletin kuvahaulla.

Vuoden 1978 kisojen lista ei ole pitkä.
Miehet:
800 m, 8. Jose Marajo, Ranska
1500 m, 6. Jose Marajo, Ranska
Pituus, 1. Jacques Rousseau, Ranska
7. Roy Mitchell, Iso-Britannia
Kolmiloikka, 4. Bernard Lamitie, Ranska
6. Keith Connor, Iso-Britannia
8. Aston Moore, Iso-Britannia
Kymmenottelu, 2. Daley Thompson, Iso-Britannia
Naiset:
100 m, 7. Chantal Rega, Ranska
8. Sonia Lannaman, Iso-Britannia
200 m, 5. Chantal Rega, Ranska
400 m, 8. Verona Elder, Iso-Britannia
Viisiottelu, 8. Florence Picaut, Ranska

Yhteensä kolmetoista. (Sijoitus kahdesti tai useammin samalta henkilöltä on laskettu erikseen, henkilöitä on vain yksitoista.) Tuolloin lajiohjelma oli naisten osalta hieman erilainen kuin nykyään, sillä lajivalikoimasta puuttuivat 10 000 m, maraton, 3000 m esteet, seiväs, kolmiloikka, moukari ja kävelyt. Lisäksi naisilla 5000 metrin tilalla oli 3000 metriä ja seitsenottelun tilalla viisiottelu, mutta tämä ei muuta lajien lukumäärää. Miesten lajivalikoima oli sama kuin nykyään. Kaikkiaan yksilölajeja oli ohjelmassa 36 (nykyään 44) eli kahdeksan parhaan joukkoon yltäviä sijoituksia tuli yhteensä 288. Näistä kolmetoista eli 4,5 % meni siis ainakin osittain ei-eurooppalaistaustaisille.

Huomionarvoista on se, että silloiset ei-eurooppalaistaustaiset edustivat poikkeuksetta Ranskaa tai Iso-Britanniaa, vanhoja siirtomaavaltoja. Toinen huomattava asia on se, että yhtään ainutta musliminimeä ei ollut joukossa.

Berliinin EM-kisoissa 40 vuotta myöhemmin listaus on varsin toisennäköinen. Erilainen on myös Euroopan yleisurheilukartta. Neuvostoliitto on hajonnut paloiksi ja viisi Keski-Aasian entistä neuvostotasavaltaa ei ole enää mukana. Toisaalta Turkki on tullut uutena mukaan. Tämä olisi saattanut aiheuttaa laskennallisen ongelman, jos vuonna 1978 mukana olisi ollut vaikka joku saksanturkkilainen, mutta ei ollut. Vuoden 2018 turkkilaisia ei ole laskettu tässä mukaan ei-eurooppalaisiin, vaikka he eivät tietenkään eurooppalaisia ole. Tilastointiperiaatteen syynä on se, että Turkki on maana mukana EM-kisoissa, vaikka maantieteellisesti se pitäisi potkaista sieltä takaisin Aasiaan, minne se kuuluu. Turkin esimerkiksi kenialaiset ostourheilijat on laskettu ei-eurooppalaisiin, koska he eivät ole lähtöisin EM-kisoihin osallistuvasta maasta. Ei-eurooppalaisiin ei laskettu Turkkia edustanutta 200 metrin mestaria Ramil Guliyevia. Hän on alkujaan azerbaidzanilainen ja myös se maa osallistui kisoihin, eli kyseessä oli edustusoikeudellisten maiden sisäinen siirto. Toinen maantieteellisesti uusi maa EM-kisoissa on Israel, joka rasismin uhrina on potkittu pois Aasian urheiluelämästä, jonne se maantieteellisesti kuuluisi. Sama periaate kuin Turkin kohdalla eli alkuperäiset israelilaiset eivät ole listauksessa, mutta EM-kisamaiden ulkopuolelta lähtöisin olevat ovat. Listalla on myös Ruotsin seiväshyppyihme Armand Duplantis, koska hänen isänsä Greg on amerikkalainen, vaikkakin eurooppalaistaustainen.

Miehet:
100 m, 1. Zharnel Hughes, Iso-Britannia
2. Reese Prescod, Iso-Britannia
3. Jak Ali Harvey, Turkki
4. Chijindu Ujah, Iso-Britannia
6. Churandy Martina, Hollanti
7. Emre Zaher Barnes, Turkki
DNS Jimmy Vicaut, Ranska
200 m, 2. Nethaneel Mitchell-Blake, Iso-Britannia
3. Alex Wilson, Sveitsi
5. Adam Gemili, Iso-Britannia
6. Eseosa Desalu, Italia
8. Solomon Bockarie, Hollanti
400 m, 1. Matthew Hudson-Smithm, Iso-Britannia
7. Ricardo Dos Santos, Portugali
1500 m, 8. Ismael Debjani, Belgia
5000 m, 3. Morhad Amdouni, Ranska
4. Yemanberhan Crippa, Italia
6. Polat Kemboi Arikan, Turkki
10 000 m, 1. Morhad Amdouni, Ranska
2. Bashir Abdi, Belgia
3. Yemanberhan Crippa, Italia
4. Adel Mechaal, Espanja
6. Soufiane Bouchikhi, Belgia
Maraton, 2. Tadesse Abraham, Sveitsi
3. Yassine Rachik, Italia
5. Faniel Eyob Ghebrehiwet, Italia
7. Maru Teferi, Israel
8. Lemawork Ketema, Itävalta
110 m aidat, 1. Pascal Martinot-Lagarde, Ranska
3. Orlando Ortega, Espanja
7. Aurel Manga, Ranska
400 m aidat, 2. Yasmani Copello, Turkki
4. Ludvy Vaillant, Ranska
3000 m esteet, 1. Mahiedine Mekhissi-Benabbad, Ranska
3. Yohanes Chiappinelli, Italia
Seiväs, 1. Armand Duplantis, Ruotsi
Pituus, 6. Dan Bramble, Iso-Britannia
7. Michel Torneus, Ruotsi
8. Victorin Guillaume, Ranska
Kolmiloikka, 1. Nelson Évora, Portugali
2. Alexis Copello, Azerbaidzan
6. Nathan Douglas, Iso-Britannia
7. Jean-Marc Pontvianne, Ranska
Naiset:
100 m, 1. Dina Asher-Smith, Iso-Britannia
4. Mujinga Kambundji, Sveitsi
5. Jamile Samuel, Hollanti
6. Imani Lansiquot, Iso-Britannia
7. Carolle Zahi, Ranska
8. Orlann Ombissa-Dzangue, Ranska
200 m, 1. Dina Asher-Smith, Iso-Britannia
3. Jamile Samuel, Hollanti
4. Mujinga Kambundji, Sveitsi
6. Bianca Williams, Iso-Britannia
400 m, 4. Laviai Nielsen, Iso-Britannia
7. Floria Guei, Ranska
8. Madlea Ghafoor, Hollanti
800 m, 4. Adelle Tracey, Iso-Britannia
8. Shelyana Oskan-Clarke, Iso-Britannia
1500 m, 2. Sofia Ennaoui, Puola
5000 m, 1. Sifan Hassan, Hollanti
3. Yasemin Can, Turkki
10 000 m, 1. Lonah Chemtai Salpeter, Israel
3. Meraf Bahta, Ruotsi
5. Yasemin Can, Turkki
100 m aidat, DQ Solene Ndama, Ranska
400 m aidat, 5. Yadisleidy Pedroso, Italia
Korkeus, 3. Marie-Laurence Jungfleisch, Saksa
7. Morgan Lake, Iso-Britannia
Seiväs, 6. Angelica Bengtsson, Ruotsi
Pituus, 1. Malaika Mihambo, Saksa
3. Shara Proctor, Iso-Britannia
4. Jazmin Sawyers, Iso-Britannia
7. Khaddi Sagnia, Ruotsi
8- Evelise Veiga, Portugali
Kolmiloikka, 7. Jeanine Assani Issouf, Ranska
8. Rouguy Diallo, Ranska
Kiekko, 3. Shanice Craft, Saksa
4. Claudine Vita, Saksa
5. Daisy Osakue, Italia
7. Liliana Ca, Portugali
Keihäs, 6. Alexie Alais, Ranska
Seitsenottelu, 1. Nafissatou Thiam, Belgia
2. Katarina Johnson-Thompson, Iso-Britannia

Yhteensä 84 kahdeksan parhaan joukossa. Yksilölajeja oli ohjelmassa 44 eli kahdeksan parhaan joukkoon yltäneitä suorituksia oli yhteensä 352. Näistä 23,9 % eli lähes neljäsosa oli ainakin osittain ei-eurooppalaistaustaisten suorituksia. Neljässäkymmenessä vuodessa osuus on aika tarkkaan viisinkertaistunut.

On hyvin todennäköistä, että listalla olevat urheilijat ovat sopeutuneet länsimaiseen yhteiskuntaan, kuten senegalilais-belgialainen seitsenottelun olympiavoittaja ja Liegén yliopiston maantieteen opiskelija Nafi Thiam. Joukossa saattaa olla joku mätämuna, mutta on niitä kantaeurooppalaisissakin. Tämä laskelma kuitenkin osoittaa, että Euroopan nuoriso koostuu yhä vähenevässä määrin kantaeurooppalaisista. Ja ne, jotka eivät sopeudu sivistyneeseen yhteiskuntaan, ovat se ongelma. Kuten mellakat eri puolilla maanosaa osoittavat, heitä on paljon.

Voidaan tietysti väittää, että ilman muualta tulleita menestys olisi huonompaa. Mitähän Ranskan yleisurheilusta jäisi jäljelle ilman mamuja? No, toisaalta mitalitaulukon kakkosmaa oli Puola, 7-4-1, joka taipui Iso-Britannialle vasta brittien voitettua päätöslaji miesten 4 x 100 metrin viestin ja päädyttyä saldoon 7-5-6. Neljäkymmentä vuotta aiemmin Puola oli mitalitaulukon viides, 2-2-3. Tervehenkinen nationalismi näkyy parantaneen menestystä, toisin kuin kovasti mamuttuneella Italialla. Saapasmaan saldo oli 40 vuotta sitten 4-1-0, nyt se oli 1-1-4 - joista kolme pronssia meni mamujen tiliin. Puolan 4 x 400 metrillä kultaa ottanut blondinelikko oli sivumennen sanoen kisojen upeinta antia. Mamuja taisi Puolan joukkueessa olla yhteensä 0,5 kappaletta eli puolimarokkolainen 1500 metrin juoksija Sofia Ennaoui, joka ei oikein monikulttuurimannekiiniksi taivu. Vaan kuvitelkaapa että joku suomalainen puoliarabi pärjäisi urheilussa, niin kyllä hehkutus olisi valtavaa ... niin tietysti olettaen että mielipiteet olisivat oikeat, muussa tapauksessa etninen tausta mainittaisiin enintään häveliäästi sivulauseessa, vaikka olisi kuinka maailmanmestari.

Sanotaan, että "maailman moninaistuu ja väestöt sekoittuvat väistämättä". Mutta miksi täällä Vanhassa Maailmassa sekoittuminen tapahtuu vain ja ainoastaan Euroopassa? Menkää mihin tahansa sambialaiseen, myanmarilaiseen tai irakilaiseen pikkukaupunkiin, niin vastaan tulee pelkästään alkuperäiskansaa. Vaan yrittäkääpä samaa temppua missä tahansa länsi- tai pohjoiseurooppalaisessa pikkukaupungissa, niin ette onnistu.
Yleisurheilun EM-kisoissa noin neljännes urheilijoista ei ollut eurooppalaisia ja tämä osuus on 40 vuodessa yli viisinkertaistunut. Afrikan ensimmäisissä mestaruuskisoissa 1979 joka ainoa mitalisti oli afrikkalainen. Niin oli myös viimeisimmissä Afrikan mestaruuskisoissa. Tosin voi olla, että joku rasisti ei laske afrikkalaisiksi niitä Etelä-Afrikan seitsemää buuria, joiden esi-isät ovat asuneet Etelä-Afrikassa pidempään kuin Etelä-Afrikkaa edustaneiden zulujen esi-isät.. Mutta tähän voi todeta, että jos Etelä-Afrikka olisi vuonna 1979 päässyt maanosan mestaruuskisoihin mukaan, mitaleilla olisi maan tuolloisen tason tietäen taatusti ollut vielä useampi valkonaama. Tuolloin Etelä-Afrikkaa ei päästetty kisoihin rasistisista syistä, maa kun kohteli mustaa väestönosaansa afrikkalaisiin standardeihin nähden sopimattomalla tavalla. Minkä huomasi siitä, että naapurimaista muutti mustia Etelä-Afrikkaan jos vain pääsivät, kun taas Etelä-Afrikasta ei muuttanut naapurimaihin muuta kuin muutama terroristi pakoon lain kouraa.
Sama moninaistumisen puute on havaittavissa myös Aasian mestaruuskisoissa. 1979 mitaleilla oli pelkkiä aasialaisia. Viimeisimmissä kisoissa oli viisi muutakin, mutta neljä heistä oli Lähi-Idän maiden ostourheilijoita, ei minkään väestönvaihdon seurauksia toisin kuin Euroopassa. Se viides ei-täysin-aasialainen mitalisti oli puoliksi japanilainen, puoliksi amerikkalainen. Nämä kaikki mukaan laskienkin taustaltaan maanosan ulkopuolisten osuus yksilölajien mitalisteista oli 4,4 %. Afrikassa se oli 0 % ja Euroopassa 25 % (kahdeksan parhaan joukkoon sijoittuneista 23,9 %). Tästä näkee, keitä se monikulttuurisuus oikeasti koskettaa ja keitä ei.

Kaikki logiikka sanoo, että siirtyvä väestö tuo mukanaan omaa kulttuuriaan. Katsokaa vaikka Australiaa - ei siellä enää eletä luolissa ja piirrellä kuvia kallioseiniin siinä missä keihäin tapahtuvalta kengurujahdilta ehditään. Näin ollen on täysin käsittämätöntä, että nykyään väestönvaihto tapahtuu epäonnistuneista kulttuuripiireistä onnistuneisiin. Mikäli tästä jotain hyvää seuraa, on se ensimmäinen kerta ihmiskunnan historiassa. Mieluummin pitäisi nykyäänkin muuttaa onnistuneista kulttuuripiireistä epäonnistuneisiin, koska seuraukset ovat positiivisia. Vaikka Amerikan alkuperäiskansojen kohtaloa jaksetaan surkutella, tosiasia on että intiaanitaustaisia elää vaikkapa USA:ssa kutakuinkin yhtä paljon kuin eli ennen eurooppalaisten tuloa - ja heistä tuskin yksikään haluaisi elää samanlaisissa elinoloissa kuin ne olisivat ilman eurooppalaisten kulttuuri-invaasiota. Mielenkiintoista olisi myös tavata joku, joka haluaisi mieluummin elää yhteiskunnassa, jossa käytössä on vain islamilaista/afrikkalaista teknologiaa länsimaisen sijaan ja tiedustella, millainen diagnoosi hänellä mahtaa olla.