Lukijalle: Hallituksella on kova hinku etsiä uusia verotuskohteita, eihän sitä Irakin pojille muuten riitä tuloja siirrettäväksi. Esitin taannoin typeryysveroa, joka tulisikin hallitukselle kalliksi. Niinpä heidän ei varmaan auta muu kuin jatkaa uusien fiksuusverojen kehittelyä:
Scott Adams, tuo maanmainion Dilbertin eli Pertti Perusinsinöörin piirtäjä esitti blogissaan (toivoakseni) kieli poskessa ajatuksen typeryysverosta. Adams toteaa, että yhteiskunnalla on suuri intressi vähentää typeryyttä. Aivan samalla tavoin kuin tupakointia, alkoholinkäyttöä tai makeisten syöntiä. Näitä muita verotetaan, joten miksi ei myös typeryyttä? Mikäli typeryysvero otettaisiin käyttöön, ihmisillä olisi kannuste sivistäytyä ja kouluttautua. Tällöin yhteiskunnan keskimääräinen älyllinen taso kohoaisi ja se olisi epäilemättä kilpailukykyisempi, tehokkaampi ja vakaampi paikka asua.
Käytännön järjestelyksi Adams esittää vapaaehtoista testiä, jossa mitattaisiin yleissivistystä, kasvatustaitoja, talousasioiden tuntemusta ja muita oleellisiksi todettuja asioita. Mikäli testiä ei suorittaisi, joutuisi maksamaan typeryysveron täysimääräisenä. Jos testin läpäisisi, veroa vähennettäisiin jonkinlaisen porrastetun asteikon mukaisesti.
Toivoa sopii, etteivät täkäläiset poliitikot lue tekstiä. Ei sen takia, että he verotusintoilussaan ottaisivat veron käyttöön. Vaan siksi, että he älyäisivät tehdä sen tasavertaisuuden nimissä käänteiseksi.
Täkäläisten vasemmistopuolueiden - eli kaikkien kokoomuksesta vasemmalle kokkarit itse mukaan lukien - käsitys tasa-arvoisesta kilpailusta on tunnetusti kieroutunut. Tasa-arvoa kun ei suinkaan ole se, että kaikki lähtisivät samalta viivalta, vaan se että kaikki tulevat yhtä aikaa maaliin.
Aikoinaan sääty-yhteiskunnassa ihmiset eivät lähteneet samalta viivalta. Nykyään lähtevät - siitä pitävät huolen esimerkiksi kaikille tarjottu ilmainen peruskoulutus ja lapsilisä. Starttipistoolin pamahduksen jälkeen tilanne ei kuitenkaan säily tasa-arvoisena. Niille, jotka näyttävät etenevän muita kovempaa tahtia, annetaan kiviä taskuun hidasteeksi ja hitaimmat ohjataan juoksemaan alamäkeen.
Pohjoismaiseen sosiaalidiktatuuriin typeryysvero ei istu. Mutta sen käänteinen oivallus, fiksuusvero kylläkin. Typeryysvero estää kaikkien yhtäaikaisen maaliintulon. Sen sijaan fiksuusvero olisi varsin tehokas lopputuloksen tasapäistämiseen. Toisaalta sen lanseeraaminen voisi olla hankalaa puolueille. Jokainen puolue yrittää tietysti - ainakin periaatteessa - kosiskella potentiaalista äänestäjäkuntaansa kannattamalla heille hyödyllisiä päätöksiä. Esittämällä fiksuja rankaisevaa veroa puolue antaa viestin, että sen äänestäminen on kannattavaa vain typeryksille. Edes demarit tuskin tähän sortuisivat, vaikka puolueen sitkeän kannattajakunnan huomioiden fiksuusvero olisikin heille palvelus.
Toisaalta fiksuusveron käyttöönotossa olisi kieron kannustimen ongelma. Kuka haluaisi tehdä testin tosissaan, jos tietäisi siitä seuraavan suuremman veroprosentin? Ihminen on egosentrinen otus, mutta itserakkauden raja tulisi luultavasti lompakon kohdalla vastaan. Ongelma voitaisiin tosin kiertää väittämällä käyttöönotettavaksi veroksi tulevan typeryysveron, tekemällä testin pakolliseksi ja kaikkien suoritettua testin tosissaan todeta, että ähäkuttia, hyvin pärjänneet saavatkin isomman veroprosentin. Tämä huijaus olisi vaikea toteuttaa, toimisi vain kerran eikä olisi kertakäyttöisenä sovellettavissa myöhemmin aikuistuviin sukupolviin. Ellei sitten määrättäisi lisäveroprosentiksi vanhempien keskiarvoa, mikä taas ei istu vihervasureiden "älykkyys on perimästä riippumaton" -ajatteluun.
Joten fiksuusveron käyttöönotto on mahdotonta. Eikä sitä näy uudessa hallitusohjelmassakaan. Ohjelman luettuaan Pertti Perusinsinööri nojautuu tuolissaan tyytyväisenä taaksepäin iloiten siitä, ettei häntä rankaista fiksuudestaan. Hän on tyytyväinen siihen, mitä on elämässään omalla työllään saavuttanut. Ainakin kun vertaa sitä luokkakaveriinsa ja serkkuunsa Niilo Norminotkujaan. Pertti on opiskellut vuosikausia ja valmistuttuaan tehnyt kymmenen vuotta lujasti ylemmän keskiluokan tulotason töitä. Niilo jätti koulunsa kesken ja on elellyt satunnaisilla pätkätöillä ja viime laman jälkeen pitkäaikaistyöttömänä.
Pertti tietää, että hän ei paljon yhteiskunnan palveluja kuluta. Toki hänen lapsensa käyvät koulua ja hän ajaa pitkin yhteisillä varoilla rakennettuja teitä. Mutta niin tekee Niilokin, joka lisäksi saa yhteiskunnan tukia. Asiaa tuumailtuaan Pertti toteaa, että hän maksaa veroja eli yhteiskunnan jäsenmaksua moninkertaisesti verrattuna Niiloon, kun taas jäsenetuja Niilo saa selvästi enemmän. Pertistä tämä on kuitenkin oikeudenmukaista. Hän ansaitsee enemmän, joten hänen velvollisuutensa on omalta osaltaan huolehtia vähäosaisemmista. Pertin mielestä olisi älytöntä, että kaikille aikuisille määrättäisiin sama jäsenmaksu eli veromäärä. Hän ymmärtää, että se joka ansaitsee enemmän, myös maksaa enemmän. Tosin hänestä on hieman kummallista, että mitä enemmän ansaitsee, sitä suuremman osuuden tuloistaan joutuu maksamaan. Sitä sanotaan veroprogressioksi ja Pertti on mieluummin ollut ajattelematta asiaa. Nyt hän on kuitenkin alkanut tuumailla, että jos yhteiskunnan verotussysteemi olisi voimassa kaupassa, Niilo saisi banaaninsa ilmaiseksi, Pertin vaimo Kaija Konttoristi maksaisi niistä euron kilo ja Pertti itse kaksi euroa.
No, tavaroiden ja palvelujen ostaminen on kuitenkin eri asia kuin verotus, tuumailee Perusinsinööri. Maksu on sama kaikille, paitsi tietysti joissakin tapauksissa opiskelijoille ja eläkeläisille, minkä toki hyväksyy. Paitsi että … miksi ihmeessä Pertin ja Niilon lapset ovat samassa päiväkodissa saamassa samanlaista hoitoa mutta Pertti maksaa kaksinkertaista maksua? Niin no, onhan se toisaalta yhteiskunnan tuottama palvelu. Tärkeintä on kuitenkin se, että mitään fiksuusveroa ei ole, silloin tämä homma tulisi todella kalliiksi Pertille.
Hetkinen, oivaltaa Perusinsinööri. Minä maksan enemmän lasteni päivähoidosta kuin Niilo siksi, että olen opiskellut ja teen töitä. Niilo taas saa hyötyä siitä, että ei ole opiskellut ja on työttömänä. Miksi? Miksi minä olen opiskellut ja käyn töissä? Olisiko siksi, että olen ollut fiksu ja ahkera? Ja nyt minua rankaistaan siitä lisämaksulla? Ei mutta tämähän kuulostaa fiksuusverolta.
Perusinsinööri nojautuu tuolissaan taaksepäin ja tuijottaa kattoon. Omaan kattoonsa. Sen talon, jonka hän ja Kaija ovat verotuksen jälkeen käteen jääneillä rahoilla hankkineet. Sen talon, josta hän joka vuosi maksaa kiinteistöveroa. Jota kunnan vuokratalossa asuva Niilo ei maksa. Fiksuusvero.
No, eiköhän sen nyt kestä, Perusinsinööri pohtii. Vähän on kyllä kummallista, että kerran ostetusta omaisuudesta joutuu joka vuosi maksamaan lisää veroa. Eihän tietokoneestakaan joudu maksamaan hankintaa seuraavana vuonna. Paitsi tietysti sähkön hinnan. Joka on sähkön verotuksen noustua muuten hiton kallista. Ja sähköähän tämä omakotitalo vie paljon, toisin kuin Niilon kerrostaloasunto… hetkinen. Fiksuusvero.
Perusinsinööri tuntee otsasuontensa pullistuvan ja menee ulos jäähylle. Oven avatessaan hän näkee pihalla seisovan kahden litran turbodieselinsä. No, onpahan auto ainakin komeampi kuin se Niilon vanha Nissan. Ja pitää ollakin hyvä auto, kun työn takia tulee ajettua sen verran paljon, että diesel kannattaa dieselverosta huolimatta… hetkinen taas. Niilolla ei olisi varaa hankkia tällaista. Minulla on ja maksan siitä ylimääräistä veroa, vaikka nykydiesel saastuttaa vähemmän kuin bensakone. Fiksuusvero.
Perusinsinööri marssii takaisin sisälle ja lukee hallitusohjelman veropoliittisen selvityksen uudelleen, nyt ajatuksella.
Asuntolainan korkojen verovähennyskelpoisuutta kavennetaan… kenellä on varaa hankkia asunto? Fiksuilla. Fiksuusvero.
Kunnallisveron perusvähennyksen määrää kasvatetaan… ei mutta kunnallisveronhan pitäisi olla sama kaikille. Siitä on tullut vähitellen progressiivinen perusvähennyksen määrän jatkuvasti noustua. Rankaisee siis niitä, jotka ovat ansainneet rahaa työllään. Fiksuusvero.
Pääomatulon verotus nousee 28 %:sta 30 %:iin ja lisäksi yli viisikymmentätuhatta euroa ylittävältä osalta 32 %:iin… no, oli aikakin saada edes vähän progressiota. Mutta hetkinen taas. Ketkä pääomatuloja tienaavat? Ei ainakaan Niilo Norminotkuja. Pertti Perusinsinööri on sijoittanut jonkin verran työllään hankkimia rahojaan arvopapereihin ja nyt niiden tuottoja verotetaan entistä enemmän. Mutta Perusinsinöörin saamat tuotot eivät ylitä tuota progressiokynnystä, eivät lähellekään. Kuka voi saada noin paljon pääomatuloja? Yleensä ne, jotka ovat omaisuutensa perineet, uskoo Perusinsinööri. Eikä niissä tuloissa kahden prosentin lisäys enää paljon tunnu. Kyllä tämä rankaisee vähän säästöjä hankkinutta keskiluokkaa, etenkin kun pääomatuloissa ei ole edes pientä perusvähennystä kuten kunnallisverossa. Fiksuusvero.
Kursiivilla kirjoitetut osat ovat suoraa lainausta erään lehden artikkelista, jonka otsikko on myös poimittu tämän kirjoituksen otsikoksi:
...{Saksan} hallitus on mitä hankalimmissa olosuhteissa osoittanut kykenevänsä hoitamaan miljoonien turvattomien ihmisten sijoittamisen niin anteliaasti, taitavasti ja pitkäjännitteisesti, että se herättää ihailua.
...
Werner G. Middelmannin, 45-vuotiaan entisen liikemiehen ansiosta näitä miljoonia juurettomia ihmisiä autetaan saamaan työtä, aloittamaan uudelleen liiketoimensa,...
...
"Minulla oli työn aloittaessani kaksi erittäin epätavallista ajatusta", kertoi Middelmann minulle äskettäin ... "Ensinnäkin olin sitä mieltä, että ihmiset ovat maalle aina hyödyksi, myös surkeat, nälkäiset ja kodittomat ihmiset. ..."
...
Middelmann alitti työnsä vailla rahaa ja tarvikkeita, vailla toimistoa ja henkilökuntaa. Hänen ainoana koskeutksenaan valtion asianomaisiin virkamiehiin oli joka-aamuinen puhelinsoitto, jolloin hänelle kerrottiin, kuinka monta miestä, naista ja lasta hän saattoi sinä päivänä odottaa ... Tavallisesti saapuvien määrä oli 1200 henkeä.
"Ensimmäiseksi tarvitsimme leirejä", kertoo Middelmann, "joissa pakolaisia voitiin ruokkia ja vaatettaa ja joissa he saattoivat asua. Otimme käyttöömme kouluja, osittain tuhottuja työleirirakennuksia ja vanhainkoteja.
Tarvitsimme lautasia ja kahvikuppeja. Soitin eräälle ystävälleni, joka valmistaa niitä. Hän kysyi heti kuka maksaa laskun. Vastasin hänelle niinkuin kaikille muillekin: Luota meihin. Kyllä sinulle jollakin tavalla maksetaan.
...ostimme 15 kuormallista käytettyjä telttoja. Leikkasimme ensiksi repaleiset osat pois ja käytimme niitä täytteinä patjoissa ja peitteissä, jotka päällystettiin jauhosäkeillä. Telttojen ehjistä keskiosista valmistettiin työvaatteita ja suojapukuja. Pakolaisten joukosta löysin yhdeksän taitavaa räätäliä, ja kullekin heistä järjestin 25 apulaista - sekä naisia että miehiä - jotka opetettiin leikkaamaan ja ompelemaan vaatteita.
...
Kolmen kuukauden työn jälkeen saatoimme maksaa kaikki laskumme...
...
Sitten tuli käännekohta. 496 valtion pormestareista pyysi eroa. Puolen vuoden aikana oli Württemberg-Badeniin muuttanut 200 000 pakolaista. "Olemme saaneet tarpeeksemme koko asiasta", sanoivat pormestarit.
Middelmannille tämä merkitsi uuden Saksan vastattavaksi annettua haastetta. "Pyysin pääministeriä kokoamaan kaikki pormestarit seuraavaksi aamuksi erääseen elokuvateatteriin", hän kertoo, "ja puhuin siellä heille kuusi tuntia. Yritin osoittaa maanmiehilleni, ettei meillä ollut varaa vaipua itsesääliin tai surkutella Saksan kohtaloa. Lopulta pormestarit vakuuttuivat asiasta ja luopuivat eroanomuksestaan."
...
"Muistanpa vain vierailun, jonka suoritin erääseen pieneen mökkiin Elben rannalla Hampurin lähellä. ... Vanha vaimo kutoi. ... Vanhus hymyli sanoessani hänelle, kuka olin. Kysyin häneltä, mitä voisimme tehdä heidän hyväkseen. Hän pudisti päätään.
'Meillä on katto päämme päällä, saamme riittävästi ruokaa ja olemme kaikki työssä', hän sanoi, 'kyllä se riittää hyvään alkuun. Kyllä me selviydymme.'"
Tässä vaiheessa lukija lienee jo hieman kummastelevalla mielellä. Ainakaan pormestarien eroanomuksesta hän ei muista kuulleensa. Samoin tuo kiitollisuus välttävistä oloista kuulostaa vieraalta, kun jopa yleensä punavihreiden suotimien läpi ajetut valtamedioiden uutiset ovat kertoneet tyytymättömyydestä ilmaiseen ruokaan, saatuihin avustuksiin ja jatkuvasta poliisiautojen rumbasta vastaanottokeskusten ympäristössä. Selitys on yksinkertainen: nämä lainaukset eivät ole mistään viimeviikkoisesta julkaisusta. Ne ovat peräisin Valittujen Palojen marraskuun 1954 numerosta. Tässä linkki The Rotarian -lehden alkuperäiseen juttuun elokuun 1954 numerossa.
Toisen maailmansodan jälkiselvittelyissä Saksan rajat muuttuivat radikaalisti. Puolan raja työntyi noin sata kilometriä länteen ja koko Itä-Preussi jaettiin Puolan ja Neuvostoliiton kesken. Näiltä alueilta saksalaiset karkotettiin ja suurin osa noin seitsemästä miljoonasta päätyi Länsi-Saksaan. Tsekkoslovakian sudeettialueilta ajettiin pois lähes kolme miljoonaa saksalaista. Muista maista, kuten Unkarista, Romaniasta ja Neuvostoliitosta tuli lisää. Jonkin verran pakeni myös Neuvostoliiton miehitysvyöhykkeeltä eli tulevasta Itä-Saksasta jo tuossa vaiheessa. Kaikkiaan pakkosiirrettyjä oli noin 12 miljoonaa jo vuoteen 1950 mennessä.
Tuolloin Saksa oli raunioiksi pommitettu ja miehitetty maa. Silti se selviytyi. 12 miljoonasta pakolaisesta. Vuonna 2015 Saksa on vauras maa, jonka infrastruktuuri on huippuunsa viritetty. Pakolaisia on vain murto-osa tuolloisesta määrästä, mutta silti Saksa hoippuu tyrmäyksen partaalla. Miten on mahdollista, että tuolloinen Saksa selviytyi paljon suuremmasta pakolaismäärästä, kun nykyinen Saksa on suurissa ongelmissa? Tähän kysymykseen voi etsiä vastausta lukemalla tuon yli kuusikymmentä vuotta vanhan artikkelin lainauksia ja vertaamalla silloista tilannetta nykyiseen.
Vuoden 1945 jälkeen Länsi-Saksan on ollut pakko osttaa vastaan 10 600 000 saksalaista karkotettua ja pakolaista Puolasta, Tsekkoslovakiasta, Romaniasta, Unkarista, Jugoslaviasta sekä Itä-Saksasta. Monet heistä kuuluvat sukuihin, jotka olivat asuneet näissä maissa jo toistasataa vuotta. Heidän täytyi nyt jättää kotinsa, usein vain parikymmentä minuuttia aikaisemmin varoituksen saatuaan. UNRRA, joka oli perustettu avustamaan muita pakolaisia, ei voinut auttaa näitä saksalaisia. (UNRRA oli YK:n perustama pakolaisten apujärjestö, joka auttoi kyllä Saksaan pakkotyöhön siirrettyjä, mutta ei Saksaan siirrettyjä saksalaisia. Järjestö lopetti toimintansa käytännössä jo 1947, jolloin sen tehtävät siirrettiin muille YK:n järjestöille ja Marshall-avulle.) Werner G. Middelmannin, 45-vuotiaan entisen liikemiehen ansiosta näitä miljoonia juurettomia ihmisiä autetaan saamaan työtä, aloittamaan uudelleen liiketoimensa, viljelemään maata ja pääsemään vanhoihin virkoihinsa.
Näissä kappaleissa tulevatkin esille pari tärkeintä syytä siihen, miksi tuolloin onnistuttiin ja nyt ei. "Täytyi jättää kotinsa." Vaihtoehtoa ei käytännössä ollut. Kodista ihmiset kuljetettiin Saksaan pakolla ja jos pisti hanttiin, kävi taatusti huonosti. Nykypakolaiset ovat lähteneet omasta halustaan Saksaan paremman elämän toivossa ja maksaneet siitä paksun tukun rahaa. Heillä on yleensä ollut vaihtoehto ja jos unelmat vauraudesta eivät toteudukaan, pettymys purkautuu levottomuuksina. Toinen ilmeinen seikka on se, että silloiset pakolaiset kuuluivat samaan kulttuuripiiriin, ylivoimainen valtaosa oli jopa entisestä Saksasta kotoisin. Heidän oli helppoa työskennellä, toimia yrittäjänä, maanviljelijänä tai virkamiehenä, kunhan sai mahdollisuuden. Puolilukutaidottomalle kamelinkengittäjälle länsimaiseen ammattitaitoa vaativaan yhteiskuntaan sopeutuminen on huomattavasti vaikeampaa.
"Minulla oli työn aloittaessani kaksi erittäin epätavallista ajatusta", kertoi Middelmann minulle äskettäin Bonnissa. "Ensinnäkin olin sitä mieltä, että ihmiset ovat maalle aina hyödyksi, myös surkeat, nälkäiset ja kodittomat ihmiset. Toiseksi uskoin, että saksalaiset, jotka ovat tottuneet sokeaan kuuliaisuuteen, saataisiin vakuuttuneiksi siitä, että heidän uusi tulevaisuutensa riippui heidän omasta vapaaehtoisesta halustaan antaa ja auttaa."
Paino sanalla "saksalaiset". Toinen paino kohtaan "heidän omasta halustaan". Nyt tulijat eivät ole eurooppalaiseen moraaliin tottuneita. Ja heille on pystytetty koneisto, joka hoitaa asiat heidän puolestaan sen sijaan, että heitä vaadittaisiin itse rakentamaan oma elämänsä.
"Ensimmäiseksi tarvitsimme leirejä", kertoo Middelmann, "joissa pakolaisia voitiin ruokkia ja vaatettaa ja joissa he saattoivat asua. Otimme käyttöömme kouluja, osittain tuhottuja työleirirakennuksia ja vanhainkoteja.
Tarvitsimme lautasia ja kahvikuppeja. Soitin eräälle ystävälleni, joka valmistaa niitä. Hän kysyi heti kuka maksaa laskun. Vastasin hänelle niinkuin kaikille muillekin: Luota meihin. Kyllä sinulle jollakin tavalla maksetaan.
Yhdysvaltain 3. armeijanosastolta ostimme 15 kuormallista käytettyjä telttoja. Leikkasimme ensiksi repaleiset osat pois ja käytimme niitä täytteinä patjoissa ja peitteissä, jotka päällystettiin jauhosäkeillä. Telttojen ehjistä keskiosista valmistettiin työvaatteita ja suojapukuja. Pakolaisten joukosta löysin yhdeksän taitavaa räätäliä, ja kullekin heistä järjestin 25 apulaista - sekä naisia että miehiä - jotka opetettiin leikkaamaan ja ompelemaan vaatteita.
Melkoisen varmaa on, että raunioiksi pommitetusta Saksasta ei löytynyt samantasoista majoitusta kuin pakolaisille löytyy nyt. Toisaalta eivätpä he valittaneetkaan yhtä paljon kuin nykyiset. Tuskin ruokakaan oli yhtä maittavaa. Eikä nykyään tarvitse itse vaatteitaankaan ommella.
Saimme käytettäväksemme 42 000 paria risaisia sukkia. Tarjosin 10 penniä sukkaparin parsimisesta. Jotkut naiset ryhtyivät työhön. Myimme näin kunnostetut sukat pakolaisille 15 pennillä parin, kun sukat mustassa pörssissä maksoivat n. 1000 markkaa.
Vähän eroa sille, että nykyVOKeissa vähänkin rikkinäiset lahjoitusvaatteet lentävät suoraan roskiin.
Kolmen kuukauden työn jälkeen saatoimme maksaa kaikki laskumme - ja meille jäi vielä 100 000 saksanmarkkaa käytettäväksemme.
Siis vastaanottokeskus, joka elätti itse itsensä! Eipä tulisi nykypäivänä kuuloonkaan.
Pakolaiset huomasivat, että he saattoivat auttaa itse itseään monin tavoin. Ja heillä oli tarpeeksi puuhaa aikana, jolloin he luonnollisesti olivat kärkkäitä yhdessä murehtimaan kohtaloansa.
Vanha sanonta toteaa, että "joutilaisuus on paholaisen temmellyskenttä". Eivät hyysärit ole erityisemmin hyötytöitä tarjonneet. On toki hieno asia, jos muuten loiseläjinä oleilevat lapioivat tunnin ajan lunta jalkakäytävältä, auttavat kuplahallin pystytyksessä tai vaihtavat autoon talvirenkaita, mutta se suoraan sanottuna potuttaa, että media nostaa tämän välittömästi jalustalle. Normaali suomalainen urheiluseuran talkootyöläinen tekee vuosittain toistasataa työtuntia vapaaehtoistyötä ilmaiseksi suomalaisnuorten eteen eikä media siitä juttuja tee.
"Minua tuli tapaamaan mies, joka oli ollut korunvalmistajain liiton sihteeri. Hänellä oli mukanaan 12 alan työntekijää. "Voimmeko saada paikan, missä aloitamme jälleen valmistuksen?", hän kysyi. Ensimmäinen ajatukseni oli vain kohauttaa olkapäitäni ja selittää hänelle, miten pahasti kaikki tehtaat oli pommitettu. Mutta samalla muistin erään vanhan kasarmirakennuksen Karlsruhessa. Sen katto oli pudonnut sisään eikä yhtään ikkunaa ollut rakennuksessa jäljellä, mutta he ottivat sen huostaansa. Kierrettyämme pankeissa saimme miehille lopulta myös lainan alkukustannuksiin. Nykyään heillä on Karlsruhessa uusia tehtaita, joiden palveluksessa on yhteensä 1200 työntekijää, niistä 400 pakolaisia.
Saksan tuolloiset pakolaiset olivat siis suureksi osaksi väkeä, jolla oli sivistyneessä yhteiskunnassa vaadittava ammattitaito ja halukkuus sen käyttämiseen. Eikä liiemmin ollut puhetta starttirahoista, vaan piti olla riskinottohalukkuus lainarahalla. Tuskinpa näillä tehtailijoilla oli myöskään kovin paljon tiskin alta myyntiä, verojen kiertämistä, laitonta orjatyövoimaa, rahanpesua tai epämääräisten salakuljetus- ja terrorijärjestöjen rahoittamista liiketoiminnalla. Ai niin, ja kuinka monta miljoonista eurooppalaisista työttömistä onkaan työllistynyt nykypakolaisten perustamiin firmoihin? Kuinkahan monta suomalaista työtöntä olisi ravintolatöissä ilman sukulaisten ilmaistyövoimalla pyöriviä kebabpizzerioita?
Yhtenä ongelmana olivat Tokaijin tienoilta Unkarista tulleet viininviljelijät. ... sain heidän käyttöönsä vanhan lentokentän Darmstadtin läheltä. Miehet pääsivät työhön kaupungissa, ja naiset rakensivat mökkejä lentokentän alueelle. Viikonloppuina he istuttivat {mukanaan tuomiaan} viinipuitansa. Jälleen oli ankaran työn ja uskon taianomainen vaikutus muuttanut pakolaisten piilevän pääoman eläväksi voimaksi.
Mitä sellaista ammattitaitoa, jota meiltä puuttuu ja Eurooppa tarvitsee, mahtavat nykypakolaiset omata?
Nyt Middelmann käänsi katseensa Saksan kodittomaan nuorisoon, jolla oli vaara joutua rikosten teille, koska sillä ei ollut työtä, kotia eikä perhettä. Perinteitä seuraten olivat monet teollisuuslaitokset perustaneet ammattioppilaskoteja näille nuorukaisille, puhtaita, kasarmimaisia laitoksia, joissa pojat saivat asua kolme vuotta ammattia oppiessaan.
Middelmann kävi muutamissa oppilaskodeissa eikä pitänyt niistä. "Tämähän on päin honkia. Nämä pojat tarvitsevat perhe-elämää. Eivät kasarmit heistä kunnon kansalaisia kasvata.
Monet perheet rakensivat siihen aikaan pieniä kolmihuoneisia taloja. Niiden oli usein vaikea saada asuntolainoja tai -tarvikkeita. Kysyin itseltäni: Miksipä he eivät rakentaisi nelihuoneisia taloja ja antaisi ylimääräistä huonetta kahdelle ammattioppilaalle, jotka asuisivat kolme vuottansa perheen piirissä ja pääsisivät siten osallisiksi kotielämästä?" ...
"Siitä on hyötyä molemmille", sanoo Middelmann, "perheenjäsenet oppivat, että muukalaisten vastaanottaminen on hyväksi sielulle ja koko kodille, kun taas ammattioppilaat pääsevät juurtumaan - he tuntevat kuuluvansa jonnekin."
Tuo järjestelmä varmaan toimi aikanaan hyvin. Varmasti oli myös kitkaa ja hankausta. Mutta oleellista on se, että vuokralaiset ja isäntäperhe edustivat suunnilleen samaa kulttuuria ja vuokralaiset halusivat sopeutua. Varmaan nykypakolaisetkin sopeutuisivat, jos haluaisivat hylätä epäonnistuneen - yleensä islamilaisen - kulttuurinsa ja omaksua länsimaiset arvot. Harva edes haluaa, vielä harvemmalla on vertaispaineen ja suoranaisen kiristyksen vuoksi edes mahdollista yrittää - olen saanut tästä suoraa tietoa saksalaiselta alan ihmiseltä. Innokkaimmillakin yrittäjillä, joille kaikki kunnia, temppu on varmasti vaikeampi kuin saksalaisen oli sopeutua saksalaiseen kulttuuriin.
"Maanviljelijät olivat oikea pähkinä", sanoo Middelmann, "heillä kun ei ollut työkaluja eikä maata. Toisaalta Länsi-Saksassa oli tuhansia maanviljelijäperheitä, jotka olivat menettäneet miesväkensä sodassa, eivätkä naiset kyenneet yksinään hoitamaan tiloja.
Sukupuolijakauma muodosti tuolloinkin ongelman. Silloin tilanne oli päinvastainen; miljoonittain nuoria saksalaismiehiä oli kaatunut sodassa. Nyt pakoloisista valtaosa on nuoria miehiä. Jokainen joka ymmärtää yhtään mitään yhteiskuntasosiologiasta ja biologiasta, tajuaa sen olevan yhteiskunnalle valtava riski. Jopa silloinkin, kun yhteiskunta on etnisesti yhtenäinen, mikä ei suinkaan ole tilanne.
Vielä vaikeamman ongelman muodostivat ... lääkärit, lakimiehet, eläinlääkärit ja hammaslääkärit. ...
"{Kilpailua pelänneet paikalliset alan harjoittajat} sanoivat tietenkin, ettei pakolaisten saama koulutus ollut yhtä hyvä kuin heidän ja ettei pakolaisten niin ollen voitu sallia harjoittaa ammattiaan Länsi-Saksassa."
Tämä lienee koskenut vain sitä kolmasosaa pakolaisista, joka ei ollut saanut koulutustaan Saksassa. Ongelma oli siis vähäinen verrattuna nykytilanteeseen ja muidenkin osalta se ratkaistiin näyttökokein ja lisäkoulutuksin. Osa sai luvan, osa ei. Näyttöjä on harjoitettu nykytilanteessakin, jossa olen kuullut erään alan yrityksen tavasta menetellä kun töihin pyrkii "insinööri". Johtaja kirjoittaa paperille a2 + b2 = c2 ja toteaa: "Kerropa mikä tämä on ja mitä sillä tehdään." Kuulemma noin neljällä viidestä insinööriksi ilmoittautuneella menee sormi suuhun.
Mitä laajemmiksi suunnitelmat tulivat, sitä enemmän rahaa tarvittiin. Väliaikaiset lait ja verohelpotukset eivät riittäneet. Middelmann alkoi taistella erittäin radikaalisen verotuksen puolesta, jonka Bonnin liittopäivät sääti korvauslaiksi v:n 1952 elokuussa.
Tämän lain mukaan jokainen saksalainen joutuu maksamaan verona 50 % v. 1948 hallussaan olleesta omaisuudesta: puolet kaiken omaisuuden, niin kiinteän kuin irtaimen, arvosta. Veroa maksetaan vuosittain 30 yhtä suurena eränä, jotka kasvavat korkoa. Pakolaisilla on 21 000 saksanmarkkaan kohoava vapautus tästä verosta, mikä käytännössä merkitsee, että vain harvat heistä joutuvat sitä lainkaan maksamaan. Tämä vero tuottaa vuosittain n. 2500 miljoonaa saksanmarkkaa, mistä suurin osa menee pakolaisten avustamiseen. Näin paljon joutuivat siis saksalaiset tuolloin maksamaan, jotta pystyttiin asuttamaan saksalaisia pakkosiirtolaisia, joiden sopeutuminen oli monin verroin helpompaa kuin nykypakolaisten. Saksalaisilla oli myös moraalinen velvoite ottaa heidät vastaan, koska he olivat enimmäkseen Saksan kansalaisia tai vähintäänkin etnisiä saksalaisia. Toisin kuin nykypakolaiset.
Varautukaa siihen, että päädytte lähivuosina samaan. Maksatte lisäverona puolet omaisuudestanne, ellei pakoloistulvaa saada pian katkaistua ja tähän asti saapuneita käännytettyä. Rahana mitatussa hinnassa ei tule olemaan eroa silloiseen. Ero on siinä, että saksalaiset sopeutuivat Saksaan. Me puolestaan menetämme omaisuutemme ja kaupan päälle saamme terrorismin, köyhyyden, kehitysmaan ja kalifaatin. Tai sitten nousemme puolustamaan isänmaatamme. Tässä ja nyt. Kaikkialla Euroopassa.
Irakin puolustusministeri Najah al-Shammari joutui ammattinimikkeensä mukaisesti puolustuskannalle. Ruotsin kaksoiskansalainen sai niskaansa syytökset sosiaalitukien väärinkäytöstä. Varsin luotettavan lähteen - tässä yhteydessä Hesari voidaan laskea sellaiseksi - hän on nostanut Ruotsista lapsilisiä ja asumistukia, vaikka on asunut vuosia ulkomailla. Korvauksia on tullut myös työkyvyttömyydestä, mutta eipähän Irakin puolustusministeri työkykyä tarvitsekaan. al-Shammari kiistää väitteet, tosin koska työkyvyttömyys on aiheutunut mm. muistiongelmista, lausunnon uskottavuus voidaan jättää omaan arvoonsa. al-Shammari onkin hommannut asianajajan ja aikoo nostaa Ruotsin medioita vastaan oikeusjutun väärien tietojen julkaisemisesta. Kyseessä olisikin historiallinen tapaus: ensimmäinen kerta, kun irakilainen loukkaantuu väärien eikä oikeiden tietojen julkaisemisesta.
Kun väitetään, että meillä on paljon opittavaa kehitysmaista, niin onhan siinä perää. Esimerkiksi maahanmuuttopolitiikassa voitaisiin ottaa käyttöön enempi thaimaalainen malli: jos 30 päivän maassaoloaika ylittyy, päätyy karkotuskeskukseen. "-Keskus ei todellakaan ole mikään hotelli. Ruokaa saa ja suihkuun pääsee, mutta hygieniaolot ovat puutteelliset eikä ilmastointia ole. Jos sairastuu, saa ensiapua pienestä klinikasta, mutta muu hoito pitää maksaa itse.
Keskuksesta pääsee pois, kun hankkii lentolipun kotimaahansa.
– Kun keskuksesta lähdetään, kyseessä on aina maasta karkotus. Lentoyhtiöillä on omia säädöksiä karkotetun kyytiin ottamiseen. Lisäksi karkotettava saa maahantulokiellon, jonka pituus riippuu kielletyn oleskelun pituudesta."
Ei muuta kuin sama systeemi tännekin.
Joskus harvoin saa olla samalla kannalla kuin Hesarin haittamaahanmuuttoa käsittelevän kolumnin otsikko: Suomen maahanmuuttopolitiikassa on mennyt viime aikoina pieleen lähes kaikki mahdollinen, nyt on aika korjata virheet. Tosin jo ennen jutun lukemista saattoi arvata, että jutussa ollaan enimmäkseen väärässä siitä mikä on väärässä.
Kolumnissa sivuttiin sitä viime aikojen ykkösaihetta, jossa Suomi on jollain ilveellä saatu vastuulliseksi siitä että täältä vapaaehtoisesti lähtenyt irakilainen surmattiin Irakissa. Olisiko se pitänyt köysillä pistää kiinni ja pitää täällä väkisin, häh? Ja jos turvattomuudesta ollaan niin kovasti huolissaan, niin laskujeni mukaan Suomeen itsensä tunkeneet haittamamut ovat täällä tappaneet enemmän suomalaisia kuin pakkopalautettuja on tullut tapetuksi kotimaassaan.
Edelliseen tapaukseen viitaten. Yksi viime aikojen valeuutinen on Halla-ahon ja sisäministeri Ohisalon keskustelusta miksattu video. Siinä repliikit on järjestetty uudestaan: Halla-aho: Naapurimaassa Ruotsissa luodit lentävät ja pommit paukkuvat juuri avoimien ovien politiikan tuloksena. Kysyisin ministeri Ohisalolta: meneekö ulkomaalaisten turvallisuus suomalaisten turvallisuuden edelle?
Ohisalo: Arvoisa puhemies! Kyllä, siitä tämä hallitus tulee pitämään kiinni.
Valeuutisista ollaan kovasti huolissaan. Ehkä pitäisi olla enemmän huolissaan siitä, että valeuutiset vaikuttavat olevan rehellisempiä kuin tosiuutiset. Todellisuudessa Ohisalon vastaus näet kuului: – Arvoisa puhemies! Kiitokset kysymyksestä, joka on monella tavalla hyvin vaikea. Ei pitäisi asettaa vastakkain ihmisiä, elämme oikeusvaltiossa. Me olemme yhdessä keskustelleet täällä muun muassa Suomen EU-puheenjohtajuuskauden ohjelmasta, jonka keskiössä on se, että me puheenjohtajamaana edistämme oikeusvaltiota. Oikeusvaltiosta saa hakea turvapaikkaa. Oikeusvaltion pitää turvata ihmis- ja perusoikeudet ihan jokaiselle ihmiselle. Tässä ei aseteta vastakkain suomalaisia tai tänne muualta tulevia ihmisiä.
Valeuutisen suorasanainen vastaus on huomattavasti rehellisempi ja osuvampi kuin tosiuutisen pyörittelyjargon.
Yli 11 000 tutkijaa varoitti ilmastokriisistä. Onhan näitä nähty. Hämmentävää oli kuitenkin se, että tällä kertaa puututtiin ensimmäistä kertaa ainoaan todelliseen ongelmaan, tosin vain yhtenä muiden joukossa. Maailman väestö kasvaa yli kahdellasadallatuhannella joka päivä. Siinä ei ole mitään merkitystä sillä, mitä länsimaalaiset - joiden määrä on vakio tai jopa vähenemässä - tekevät, jos kehitysmaalaisia ilmestyy planeetalle yhden Suomen verran lisää vajaan kuukauden välein.
Kun perussuomalaisten kimppuun ei enää oikein pysty käymään faktoilla niiden tultua jo yleiseenkin tietoisuuteen vanhamedian toimista huolimatta, otetaan historian vertauskuvat hätiin. Ihan kiitettävän tasoinen yritys nähtiin, kun Iltalehden kolumnisti vertasi perussuomalaisia 20-luvun demareihin ja 50-luvun SKDL:ään todeten näidenkin puolueiden olleen täyttymättömien toiveiden kaivoja. Oleellinen ero jää kertomatta. SDP lupasi sosialismin ja SKDL kommunismin autuutta, jotka osoittautuivat molemmat huuhaaksi. Perussuomalaiset lupaa kansallisvaltiota, mikä on historian saatossa osoittautunut toimivaksi.
Huippusuoritukseen kolumnisti ylsi lopussa, kun hän varoitti perussuomalaisten joutuvan mahdollisesti eurooppalaisten nationalistiliikkeiden marionetiksi. Tämä on siis epäilys ja vieläpä varsin kaukaa haettu sellainen. Sen sijaan ei ole epäilyksen varjoakaan siitä, etteivätkö brysselkiimaiset järjestelmäpuolueiden edustajat olisi jo talutusnuorassa. Vieläpä varsin lyhyessä sellaisessa.
Valtakuntaa hätkäytti taas kerran kohu, kun Oulun yliopiston luokanopettajafukseille oli järjestetty kilpailu, jossa yhtenä rastina oli ottaa selfie Mannerheimin kanssa. Tästä taas veti punajuuren nenäänsä eräs paikallisen yliopiston professori, jonka mielestä Mannerheim on sopimaton henkilö. Meteliä olisi tuskin noussut, jos marskin tilalla olisi ollut Marx.
Tämä Mannerheimin kuva olisi varmaan kelvannut?
Eihän siinä mitään, kyllä maailma puhetta vetää ja viita paskaa. Onhan sitä oikeus huudella, mutta miksi helvetissä kaiken maailman vanhojen kommunistien höpinöihin pitää reagoida? Tuli jotenkin mieleen kirjasta Täällä Pohjantähden alla kommunisti Siukolan välihuudot Janne Kivivuorelle sodan jälkeisessä työväenyhdistyksen kokouksessa: "Kivivuori autto vasisteja. On Mannerheiminkin kuva seinällä." Siukola jätettiin omaan arvoonsa ja kehotettiin perustamaan oma yhdistyksensä, jossa saa leikkiä punapiirileikkejä halunsa mukaan. Samaa olisi voinut toivottaa nytkin. Janne Kivivuoren sanoin: "Kivivuori on kiinnostunut yksinomaan kansanvallasta ja demokratiasta. Siitä, ettei ihmisen tarvitse pelätä toista, ei olla korva höröllään kuullakseen, mitä kukin sanoo, eikä miettiä mitä itse sanoo."
Kauas on myös SDP tullut kivivuorelaisesta sosialidemokratiasta, etenkin mitä sananvapauteen tulee.
Kun Pirkka-Pekka Petelius valittiin vihreiden listalta eduskuntaan, kirjoitin seuraavasti: Eduskuntaan pääsi myös Pirkka-Pekka Petelius, jonka egoparkaa käy sääliksi. Mies on tottunut viimeiset 40 vuotta olemaan Suomen parhaita koomikoita, mutta tässä porukassa hän ei pääse lähellekään naurettavuuden keskitasoa. Nyt PPP on parantanut naurettavuusrankingiaan jo lähelle keskimääräistä vihreää kansanedustajaa, kun meni pyytelemään anteeksi saamelaissketsejään 30 vuoden takaa. Eivät saamelaiset niistä oikeasti loukkaantuneet sen paremmin silloin kuin nytkään, näkivätpä vain taas konstin lypsää lantalaisilta sympatiaa ja rahaa. Tällä alalla he ovatkin oikein taitavia. Saamelaiset ovat oikeasti hyviä jätkiä, kunhan vain tekee ensin selväksi että lantalaiskusetukset eivät mene läpi. Sitä paitsi sketseissä Naima-Aslak ja Soikiapää olivat enemmänkin sankarihahmoja kuin pilkan kohteita: valtasivathan he kerran Norjan Suomelle ja tekihän Soikiapää Cooperin testissä ennätyksen olemalla toistakymmentä minuuttia ilman viinaa.
Soikiapää eli Aake Kalliala ei ole anteeksi pyydellyt, mutta hänellä ei tiettävästi olekaan poliittisia aikomuksia. Peteliukselta taas anteeksipyyntö oli viisautta, olihan tutkimuksessa havaittu että vihreät ovat huumorintajuttomia. Muutamassa muussa tutkimuksessa havaittiin karhujen paskovan metsään, moottoriteillä ajettavan keskimäärin suuremmilla nopeuksilla kuin pihakaduilla ja huippukoripalloilijoiden olevan yleensä pitkiä.
Jostain syystä Petelius ei kuitenkaan pyytänyt anteeksi meiltä keski-ikäisiltä heteromiehiltä roolihahmoaan Herra 47, mutta eipähän siihen tarvetta olekaan, koska a) me emme anteeksipyyntöjä kaipaile vaan osaamme nauraa räkättää tasapuolisesti kaikille ja b) me emme todellakaan ole vihreitten potentiaalista äänestäjäkuntaa vaan suorastaan vapaata riistaa lyötäväksi.
Vaan kun nyt aletaan tuomioita jakelemaan jopa tekosista, jotka eivät olleet rikollisia niiden tekohetkellä, niin odottelen tässä minäkin sakkolappua. Tulin näet kesällä ajaneeksi satasta tienpätkällä, jossa on tätä nykyä selvä kahdeksankympin rajoitus. Ja tästä rikoksesta on sentään vain muutama kuukausi, kun esimerkiksi Räsäsen tapauksessa on kulunut useita vuosia.
Helsingin huumepoliisin ex-päällikön Jari Aarnion Porvoon omakotitalo on huutokaupassa. Kiinnostustakin on ollut, eikä ihme. Saattaahan innokkaasti puutarhaa kuokkiessa tehdä löydön, jonka avulla saa melkoisen siivun ostohinnasta takaisin ellei jää jopa voitolle.
Käytännön vinkki: jos saa merkkituotteen viidesosalla sen oikeasta hinnasta, pitää tietää mitä tekee. Eli on osattava tarkistaa minkälaatuinen piraattituote on tällä kertaa kyseessä. Canada Goose -untuvatakkien kiinalaisia kopioita ostaneet joutuivat pettymään, sillä saivatkin kanadanhanhen sijaan Pekingin ankkaa. Ei siinä mitään, onhan ankan höyhenkin eristävä. Mutta sen sijaan takkien sisältä löytyvät ankkojen nokat, jalat ja muut palaset eivät eristä kummoisesti. Ja tuppaavat sitä paitsi haisemaan ikävästi pilaantuessaan.
Yksi veemäisimpiä otuksia on puutiainen. On nimittäin muutamia kertoja joutunut käyttämään punkkipihtejä tässä vuosien varrella. Mutta nyt on löydetty Kostaja. Entiseltä spitaalisten eristyssaarelta, nykyiseltä biologiselta tutkimusasemalta Seilistä on löydetty punkeilla loisiva loispistiäinen. Sen naaraat munivat nuoriin punkkeihin munia, jotka toukiksi kuoriuduttuaan syövät punkin elävältä ennen tämän aikuistumista. Saapahan maistaa, piru vie, omaa lääkettään. Loinen loisella, siitäs sait. Jaska, muu perhe ja Vösse kiittävät. Levinneisyyskartan mukaan punkkeja ei tosin pitäisi täällä Hornankuusessa asti olla, mutta nämä paikalliset punkit eivät selvästikään osaa lukea karttaa.
Siis niistä maista, jotka ovat ottaneet osaa jalkapallon MM- tai EM-karsintoihin ennen vuoden 1990 mullistuksia eivätkä ole koskaan kisoihin selvinneet. Suomi kun selvitti tiensä 24-joukkueiseksi laajentuneeseen EM-lopputurnaukseen. Edellinen "lopputurnausneitsyyden" menettänyt "vanha" maa oli Albania neljä vuotta sitten.
Paljon onnea Huuhkajille! Ei ole heidän vikansa, että lopputurnauspaikka sekoitti jalkapalloväen. Suhteettomuuden tiivisti osuvimmin pika-aituri Elmo Lakka toteamalla, että olisi kiva jos yksilölajeissakin kisapaikkoja juhlittaisiin eikä leimattaisi kisaturistiksi. Lakka oli muuten sivumennen sanoen tämän kauden viidenneksitoista paras Euroopassa, kaukana jalkapallomaajoukkueen rankingin yläpuolella ja selvisi MM-kisoihin asti. Mutta tämä on kiistatta Suomen jalkapallomaajoukkueen paras suoritus ainakin itsenäisyyden aikana (1912 olympialaisten neljäs sija saattaa vielä mennä edelle, sillä sinne asti päästäkseen piti kaataa Venäjä ja Italia sekä hävitä briteille välierässä, pronssipelissä tuli sitten Hollannilta kylmää kyytiä). Antaa mennä Huuhkajat! Tällä hetkellä Euroopan ranking on sijalla 30 eikä sitä tarvitse nostaa kuin vähän alle kahdenkymmenen, niin maajoukkue nousee samalle tasolle kuin Suomen yleisurheilumaajoukkue on huonoimmillaan ollut (tätä nykyä Euroopan kahdestoista). Maailmanlistalla on vielä jonkin verran enemmän kurottavaa, jalkapalloilijoiden sijoitus kun on 55 ja yleisurheilijat ovat huonoimmillaan olleet ehkä noin sijalla 25, tätä nykyä noin sijalla 22.
Therese Johaugin viimekesäinen ratakymppi nousi vielä kerran otsikoihin, kun maajoukkuekaveri ihmetteli haastattelussa, kuinka kovaa hän juoksisikaan oikealla tekniikalla. No, kerrotaan. Katsoin juoksun aikoinaan videolta. Johaugin tekniikassa oli puutteita, mutta ei kovin suuria. Hieman kulmikas tekniikka johtuu enemmänkin hänen fyysisestä rakenteestaan kuin varsinaisesta virheestä. Oma arvioni on, että vuoden treenillä Johaug kykenisi pudottamaan ajastaan 1-2 sekuntia per kierros eli 25-50 sekuntia kympillä. Sopivassa seurassa ajasta lähtisi vielä puoli minuuttia verrattuna viimekesäiseen soolojuoksuun. Ja mihinkä asti tämä sitten riittäisi? Todellinen tulos vei Johaugin tämänvuotisella Euroopan listalla sijalle 17. Minimi 25 sekuntia pois, niin sijoitus olisi yhdeksäs. 50 sekuntia pois, niin kahdeksas. Sopiva seura ympärille, minuutti 20 sekuntia pois ja sijoitus on kolmas. Eli EM-mitali olisi tällä perusteella mahdollinen, mutta ei todennäköinen.
Huvittavaa muuten on, että Johaugin ajasta riittää parranpärinää. Kolme vuotta sitten Johanna Peiponen juoksi niin ikään soolona melkein 40 sekuntia kovempaa kuin Johaug eikä siitä yhtä paljon otsikoita vedelty, jos kohta toki jonkin verran.
IAAF, ei kun siis nykyään WA eli World Athletics (vaikka puljua voidaankin aiheesta kritisoida monenlaisista typeryyksistä, niin tämä nimenmuutos oli hyvä veto - harmi vain että mainio uusi nimi assosioituu nykyiseen, epäonnistuneeseen johtoon) piti vuotuisen palkintogaalansa. Vuoden miesurheilijaksi valittiin Eliud Kipchoge. Siis niinkuin mitä? Tietääkseni tänä vuonna järjestettiin MM-kisat, joissa jaettiin miehille parikymmentä mestaruutta. Kipchoge ei ollut edes paikalla. Hän kilpaili tänä vuonna vain yhden kerran, voitti keväällä Lontoon maratonin kauden TOISEKSI parhaalla ajalla. Parhaan teki Kenenisa Bekele Berliinin maratonilla.
Todellisuudessa Kipchogen palkinto tuli harjoitustuloksesta. Sellaisena kahden tunnin alitusta maratonilla voidaan pitää, sillä kilpailusääntöjä suoritus ei täyttänyt. Vähän sama kuin jos vuoden jalkapalloilijan palkinto myönnettäisiin siitä, että joku esittelisi tarkka-ampujan taitojaan paukuttamalla harjoituksissa rankkaripilkulta sata kertaa peräkkäin ylärimaan. Kivikova suoritus tämäkin, mutta ei siitä vuoden urheilijan palkintoa olisi pitänyt saada. Kipchoge itse on loistava urheilija, joka on myös analyytikkona huippuluokkaa - hän on pitänyt parhaan koskaan katsomani urheilijaluennon.
Vuoden nuoren miesurheilijan pysti meni niin ikään kestävyysjuoksijalle, Etiopian Selemon Baregalle. Hänkään ei ollut mukana MM-Dohassa, mutta juoksi juniorien ME:t vitosella ja kympillä. Baregasta on odotettu Etiopian seuraavaa superjuoksijaa Gebrselassien ja Bekelen manttelinperijäksi, mutta tähän voi suhtautua lievällä epäilyksellä sen jälkeen, kun on nähnyt hänen toistaiseksi ainoassa arvokilpailussaan viime vuonna nuorten MM-kisoissa tapahtuneen murenemisen kovassa paikassa ja mitaleilta tipahtamisen vitosella.
Valmentajapalkinto sen sijaan meni oikeaan paikkaan. Hämmästyttävällä uskalluksella se myönnettiin irlantilaiselle Colm O'Connellille, jota ilman Kenian juoksuihme ei olisi läheskään niin suuri kuin on.
Caitlyn "Bruce" Jenner kertoo avoimesti peloistaan ja vaikeuksistaan sukupuolenvaihdoksensa yhteydessä. Hän pitää vaihdosta kovimpana saavutuksenaan, kovempana kuin olympiavoittoa. Perustelukin on hyvä; olympialaisiin hän treenasi 12 vuotta, mutta vaihdokseen kesti 65 vuotta. Tuo päätös vaati todellakin rohkeutta. Tai kuten asia ilmaistaisiin Jennerin äidinkielellä: that decision really took some balls.
Käsipallon naisten MM-kisat alkavat muutaman päivän kuluttua. Avauspäivänä käsipallojättiläinen Tanskalla on vastassaan Australia, jolla on riveissään yhtä vähemmän naispelaajia kuin Tanskalla. Puuttuva pelaaja on 188-senttinen ja 110-kiloinen 22 käsipallomaaottelun veteraani, jonka selässä lukee Mouncey. Pikkuisen ongelman joidenkin (eli täysissä järjissään olevien, joita tässä maailmassa tuntuu olevan päivä päivältä harvemmassa) mielestä muodostaa se, että kyseiset 22 maaottelua on pelattu Australian miesten maajoukkueen riveissä etunimen ollessa Callum, kun nykyään se on Hannah. Edustusoikeuden hän on saanut, kun hormonitasot ovat samat kuin naisilla.
Tämä on täyttä pelleilyä. Joskus aikanaan ei olisi edes voitu kuvitella, että Y-kromosomilla varustettu henkilö pääsisi naisten sarjaan, vaikka munat olisivat takanreunuksen yläpuolella täytettyinä. Hormonitasoista puhuminen on älyllisesti epärehellistä poliittisen korrektiuden taakse piiloutumista. Jos miehet ja naiset olisivat tasa-arvoisia, niin kaiken järjen mukaan muuttumalla miehestä naiseksi maailman sadanneksi paras mies lajissaan olisi maailman sadanneksi paras nainen lajissaan, tai ei ainakaan kymmenen parhaan joukossa. Vaan joka ainoa todistuskappale huutaa päinvastaista. Gavin Hubbard oli uusseelantilainen kansallisen tason painonnostaja. Sitten hän käväisi vaihtamassa sukupuoltaan ja nousi saman tien maailman huipulle. Ikää oli 35 vuotta, mikä on painonnostajalle yleensä eläkeikä. Suomestakin löytyy vastaava esimerkki; kuntourheilijatasoinen mies käväisi leikkauttamassa itsensä naiseksi ja kuinka ollakaan, viisikymppisenä työnteli naisten kuulalla tuloksia joihin ei yksikään yli nelikymppinen suomalaisnainen ole koskaan yltänyt. Hormoniarvoista se on kiinni, jepjep. Tosi uskottavaa. Edellisen uutisen Jenner sentään vaihtoi pukuhuonetta vasta kauan uransa jälkeen.
Eikä tämä tähän jää, sanokaa minun sanoneen. Kohta aletaan hormonitasojen alentamista urheiluliittojen vaatimuksesta pitää ihmisoikeusloukkauksena. Seuraavaksi todetaan että niitä, jotka eivät vielä ole leikkausta läpikäyneet mutta identifioituvat naiseksi, sorretaan ja heille pitää myöntää oikeus ottaa osaa naisten sarjaan. Lopulta päädytään siihen, että naisten sarjaan saa osallistua, jos on riittävän vittumainen mies.
Järjellisiä vaihtoehtoja on tasan kaksi:
1) Naisurheilusta suljetaan pois kaikki, joilla on Y-kromosomi.
2) Jatketaan nykyistä poliittisesti korrektia pelleilyä kunnes saavutetaan kulminaatiopiste, jossa naisten lajeihin saavat osallistua kaikki ne, jotka sanovat tuntevansa itsensä naiseksi ainakin kilpailun ajan. Varsinainen naisurheilu siirretään paralympialaisiin, vammaluokituksena puuttuva Y-kromosomi.
Ranskasta kuuluu kummia: paikallisen kulttuuriministeriön virkamies on työhaastettelun yhteydessä sujauttanut naispuolisten hakijoiden kahviin tai teehen nesteenpoistolääkettä ja vienyt nämä sitten kävelylle mahdollisimman kauas julkisista vessoista. Tämän jälkeen hän on tarjonnut takkiaan näkösuojaksi, kun naisten on ollut pakko virtsata. Tiedossa ei ole, onko suihkun pituus tai kestoaika vaikuttanut palkkaamiseen.
Suomessa vastaavaan operaatioon ei tarvitsisi sujauttaa mitään lääkettä haastateltavan kahviin. Riittää kun virkamies luettaa kanditaatilla pätkän hallitusohjelmaa. Sillä on sentään onnistuttu kusettamaan suurta osaa Suomen kansasta.
Brittinainen on käyttänyt yli 200 000 puntaa kauneusleikkauksiin eikä ole vieläkään tyytyväinen. Seuraavaksi hän haluaa "Barbie-vaginan". Epäilen ettei hän ole koskaan nähnyt alastonta Barbie-nukkea, josta tulee lähinnä mieleen Uuno Kailaan riemastuttava runo Helvetti: Minä kääntelin ja vääntelin naista sitä,
mut arvatkaas, veljet mitä!
Sillä ei ollutkaan sitä!
Tästä puuttuu jotain hyvin oleellista.
Lukijalle: Kirjoitin melkein kahdeksan vuotta sitten jutun, jossa kerroin mitä perussuomalaisissa on pielessä ja mitä asian korjaamiseksi on tehtävä:
Perussuomalaiset jysäyttivät viime eduskuntavaaleissa Suomen sodanjälkeisen historian kaikkien aikojen jytkyn nelinkertaistamalla kannatuksensa. Tuolloin selitettiin kannatuksen olevan Timo Soinin henkilökohtaista suosiota. Tästä ei kuitenkaan näkynyt jälkeäkään Soinin saatua presidentinvaaleissa alle puolet eduskuntavaalien äänisaaliista. Viimeisin gallup osoitti koko puolueen kannatuksen laskeneen. Onko persujen jytky sulamassa olemattomiin?
Persujen on hyväksyttävä se tosiasia, että heidän nousunsa oli ehkä 20-prosenttisesti omaa ansiota ja 80-prosenttisesti muiden puolueiden virheiden seurausta. Sillä saatiin aikaan yksi jytky, mutta jatkuvuuteen vaaditaan omiakin suorituksia. Perussuomalaisten tasoisella toiminnalla jytkyn onnistuminen edellytti juuri sopivia olosuhteita. Mikä tahansa Kolmesta Suuresta olisi noussut yli 60 edustajan puolueeksi käyttämällä persujen vaaliohjelmaa. Persujen onni johtui siitä, että kolme suurta edusti vääriä arvoja, kumpikaan kahdesta muusta vakavasti otettavasta haastajapuolueesta ei kyennyt nousemaan ideologiansa yli ja kaksi jäljellä olevaa puoluetta ovat ohjelmansa takia tuomittuja ikuisesti marginaaliin:
Kridet ja RKP ovat pienen ääriryhmän puolueita, joista ei ole protestia nostamaan.
Vihreät ja vasemmistoliitto hirttäytyivät ideologiaansa eivätkä siksi saaneet EU- ja mamukriittisiä puolelleen.
Kokoomus on sitoutunut suurpääoman mamu- ja EU-myönteisyyteen.
Kepun olisi ollut helppoa kahmia jytky itselleen, mutta puolue ei kaupunkilaistumiskiimassaan halunnut ärsyttää potentiaalisia citykannattajia ja luotti turhaan maalaisten puolueuskollisuuteen.
Demarit ovat EU-fanaatikkoja siitä yksinkertaisesta syystä, että koko EU on sosiaalidemokraattien luomus ja ideologian märkä uni.
Jäljelle jäi perussuomalaiset ja seuraus oli jytky. Nyt puolue valmistautuu kunnallisvaaleihin ja tilanne on muiden puolueiden kohdalla käytännössä sama kuin ennenkin. Jytkyäänestäjät puolestaan ovat ainakin osin pettyneitä persujenkin toimintaan.
Oleellinen kysymys on, kuinka perussuomalaiset saavat sementoitua itsensä suurten puolueiden joukkoon vakiinnuttamalla kannatuksensa tai jopa kasvattamalla sitä. He eivät ole kysyneet asiaa minulta, mutta vastaan silti.
Perussuomalaisten ongelmat, haasteet ja niiden ratkaisut ovat jaettavissa muutamaan ryhmään. Tarkastellaan näitä yksi kerrallaan, järjestyksenä vähiten kriittisestä kriittisimpään käymällä läpi ongelman tilanne, sen kohtaamisessa mahdollisesti tähän asti tehdyt virheet ja niihin ratkaisumallit.
1. Perussuomalaisten kansanedustajat ovat kokemattomia.
Tilanne: Jotkut ryhmän jäsenistä ovat mellastaneet kuin siat vatukossa. Hakkarainen ei ole ainoa, hän on vain sattumoisin valikoitunut lehdistön maalitauluksi. On kylläkin myönnettävä, että tilanne ei ole niin paha kuin sopi etukäteen odottaa. Suurin osa on toiminut odotettua asiallisemmin eikä keltainen lehdistö ole ryöpyttänyt niin pahasti kuin olisi todellisuudessa voinut.
Virheet: Vaikutti siltä, että persuilla ei ollut mitään suunnitelmaa uusien edustajien sopeuttamiseksi talon tavoille. Ongelmaan on kuitenkin tartuttu, ainakin päätellen siitä että tilanne on parantunut.
Ratkaisu: Asia on jo hoidossa. Puoluejohto on suitsinut pahimmat ylilyönnit. Kokemattomuudella ja nuoruudella on sellainen hyvä puoli, että molemmat paranevat päivä päivältä itsestään. (Päivitys 23.11.2019: Melko hyvässä kuosissa. Eipä ole samaa määrää skandaaleja viime aikoina näkynyt. Tosin osasyy tähän on yleisesti muuttunut ilmapiiri.)
2. Timo Soini.
Tilanne: Perussuomalainen puolue on henkilöitynyt voimakkaammin kuin yksikään toinen eduskuntapuolue.
Virheet: Soini lähti presidentinvaaleihin. Olisi pitänyt ottaa poliittiset pisteet kotiin toteamalla, että valtaoikeuksiltaan riisuttu presidentti on merkityksetön, jättää vaalit väliin ja keskittyä laatimaan strategiaa jatkoon. On toki Soinin synninpäästöksi mainittava, että ei voitu etukäteen arvata Väyrysen tulevan kalastelemaan samoille ääniapajille. Soinin suurin virhe on kuitenkin se, että hän johtaa puoluetta samaan malliin kuin se olisi edelleen kolmen kansanedustajan pikkupuolue. Ei onnistu, ei ainakaan silloin jos samaan aikaan yritti pyörittää presidentinvaalikampanjaa.
Ratkaisu: Soinin olisi syytä lukea Sunzin Sodankäynnin taito ja siitä erityisesti kohta, jossa todetaan: Yleensä monien johtaminen on sama kuin harvojen johtaminen. On kyse organisaatiosta. (Asianharrastajille huomautettakoon, että käytin tässä vanhaa suomennosta, koska se on tilanteeseen iskevämpi kuin uusi.) Vesa-Matti Saarakkala puuttui tähän ongelmaan ansiokkaasti blogissaan. Soini on tehnyt miehen työn nostaessaan perussuomalaiset sinne missä puolue nyt on. Hänellä on vielä yksi tehtävä ennen vetäytymistä ja valtioneuvoksen tittelin odottelua: perussuomalaiset on nostettava Suomen suurimmaksi puolueeksi ja asema on sinne paalutettava. Se ei onnistu ilman delegointia ja organisaation kuntoon höyläämistä. (Päivitys 23.11.2019: Soinista on päästy eroon. Asiassa on sekin hyvä puoli, että nykyään uskaltaa julkisesti tunnustaa äänestävänsä persuja, kun Soinin aikana vielä hävetti.)
3. Rahankäyttö
Tilanne: Puoluetuen määrä on moninkertaistunut.
Virheet: Perussuomalaisten taloudellinen suunnittelu on ilmeisesti jäänyt retuperälle. Puolue on elänyt aiemmin kädestä suuhun eikä se nyt tunnu tietävän, mitä rahalla olisi tehtävä.
Ratkaisu: Kaksi asiaa on saatava kuntoon. Organisaatio ja vaalirahoitus. Perussuomalaisten on ammattimaistettava piiriorganisaationsa muiden suurten puolueiden tasolle. Tässä piilee suuri mahdollisuus - muiden puolueiden organisaatio on peräisin jälkiteollisen yhteiskunnan ajalta, perussuomalaiset pääsevät luomaan ison organisaationsa paremmin nykyaikaa vastaavaksi. Mutta toistaiseksi on syytä lykätä uudistukset kunnallisvaalien jälkeiseen aikaan ja suunnitella ne ensin huolella. Nyt saatu puoluetuki ja lisääntyneet avustukset - jos liike-elämältä ja yksityisiltä tuleva rahamäärä ei kasva, organisaatio on vielä pahemmin pihalla kuin olen kuvitellut - on tykitettävä kunnallisvaaleihin. Niissä persut ovat pakkovoiton edessä. Jos kannatusprosentti laskee eduskuntavaaleista, Jytky saa niskaansa sellaisen haisunäädän kusimyrskyn että kannatus saattaa tosissaan hiipua. Kunnallisvaalien ehdokkaille on annettava maksimimäärä puolueen tukea ja neuvontaa siitä, kuinka vaaleissa pärjätään. Ja yksi rahanreikä lisää: kustantakaa muutama puolueen välkyimmästä päästä oleva opintomatkalle jenkkeihin katsomaan, miten demokraattien tai republikaanien (kumpi tahansa suostuukaan vastaanottamaan) puolueorganisaatio järjestelee vaalityön huippuammattimaisesti. Ottakaa opiksi ja soveltakaa Suomen oloihin sopivin osin. (Päivitys 23.11.2019: Ilmeisesti paremmassa kunnossa, mutta tekemistä on vielä.)
4. Imago
Tilanne: Puolueella ei ilmeisesti ole selvästi asetettuja tähtäimiä.
Virheet: On keskitytty olemaan protestiliike. Se on tässä nykyisessä tilanteessa helppoa; valtapuolueet ovat tehneet niin megalomaanisia virheitä, että jopa persuimagolla saastutettu puolue kykeni jytkäyttämään.
Ratkaisu: Perussuomalaisten on profiloiduttava isänmaalliseksi puolueeksi. On hyökättävä muiden puolueiden eurokiimaista linjaa vastaan, mutta ennen muuta on edettävä positiivisella linjalla. On korostettava Suomen ja suomalaisten etua ja oltava ylpeitä suomalaisuudesta. Huomatkaa mikä ero on positiivisella ja negatiivisella asemoinnilla; esimerkiksi voidaan vaatia kovempia tuomioita ja maastakarkoituksia rikollisille, mutta tehokkaampaa on korostaa suomalaisiin arvoihin kuuluvaa rehellisyyttä ja sen vaatimista tässä maassa. (Päivitys 23.11.2019: Näin on tehty. Vieläkin realistisemmin voisi toimia, etenkin kun pääministerikin ehti jo ilmoittaa puolueen puheenjohtajan ajatusmaailman sairaaksi. Myötäilemällä ei vallankahvaan ja vaikuttamaan päästä, sen on järjestelmäpuolue päättänyt. Ainoa tapa on ajaa isänmaan asiaa ja kasvaa riittävän suureksi.)
5. Rekrytointi
Tilanne: Ihmiset ovat kyllästyneet politiikkaan. Suurin osa ei suurin surminkaan halua lähteä mukaan.
Virheet: Perussuomalaiset eivät ole edes yrittäneet profiloitua raikkaana vastavoimana puoluepolitiikalle. Ei ole tajuttu, kuinka vahvasti ihmiset haluavat muutosta poliittiseen systeemiin.
Ratkaisu: Perussuomalaisten ruohonjuuritason organisaatio on ajettava kuntoon. Kunnallisvaaleihin on rekrytoitava ehdokkaita, jotka ovat yhteisössä tunnettuja ja kyvykkäitä, mutta ovat pysytelleet toistaiseksi politiikan ulkopuolella. Erityisen tärkeää on akateemisten ehdokkaiden houkuttelu. Niissä piireissä perussuomalaisuutta ei vielä oikein uskalleta tunnustaa, mutta insinöörien, opettajien ja yrittäjien keskuudessa hiljainen kannatus on suurempaa kuin julkisuudessa on osattu edes kuvitella. Kun joka kunnassa saadaan ehdokaslistalle paikallisen urheiluseuran, VPK:n tai seurakunnan kantavia voimia, ääniosuus nousee hetkessä viidellä prosenttiyksiköllä. (Päivitys 23.11.2019: Valitettavasti edelleen hakusessa.)
Selvitys tämän tilastoinnin periaatteista löytyy täältä.
Maailman kaikkien aikojen sata parasta kymmenen parhaan tuloksen keskiarvon mukaisessa järjestyksessä kauden 2018 päättyessä:
1
Beatrice Chepkoech
KEN
8:59.765
2
Ruth Jebet
BRN
9:02.440
3
Hyvin Jepkemoi
KEN
9:03.367
4
Celliphine Chespol
KEN
9:06.725
5
Norah Tanui
KEN
9:06.771
6
Emma Coburn
USA
9:07.960
7
Gulnara Galkina
RUS
9:08.920
8
Milcah Chemos
KEN
9:11.742
9
Sofia Assefa
ETH
9:12.076
10
Habiba Ghribi
TUN
9:12.876
11
Hiwot Ayalew
ETH
9:13.442
12
Courtney Frerichs
USA
9:15.155
13
Daisy Jepkemei
KEN
9:17.429
14
Ruth Bisibori
KEN
9:17.822
15
Gesa-Felicitas Krause
GER
9:17.843
16
Etenesh Diro
ETH
9:17.889
17
Lydia Chepkurui
KEN
9:18.064
18
Eunice Jepkorir
KEN
9:18.666
19
Tatyana Arkhipova
RUS
9:19.123
20
Winfred Yavi
BRN
9:19.657
21
Virginia Nyambura
KEN
9:20.730
22
Colleen Quigley
USA
9:21.085
23
Gladys Kipkemboi
KEN
9:21.118
24
Yuliya Zaripova
RUS
9:21.213
25
Purity Kirui
KEN
9:21.364
26
Aisha Praught Leer
JAM
9:22.191
27
Lydia Rotich
KEN
9:22.325
28
Dorcus Inzikuru
UGA
9:22.798
29
Mercy Njoroge
KEN
9:23.144
30
Wioletta Frankiewicz
POL
9:24.021
31
Peruth Chemutai
UGA
9:24.063
32
Alesia Turava
BLR
9:24.072
33
Yekaterina Volkova
RUS
9:24.370
34
Genevieve Gregson
AUS
9:24.657
35
Stephanie Garcia
USA
9:25.396
36
Jenny Simpson
USA
9:25.693
37
Antje Möldner-Schmidt
GER
9:26.919
38
Lyubov Kharlamova
RUS
9:27.061
39
Zemzem Ahmed
ETH
9:27.066
40
Roseline Chepngetich
KEN
9:27.348
41
Salima Alami
MAR
9:27.695
42
Madeline Hills
AUS
9:27.826
43
Cristina Casandra
ROU
9:28.587
44
Birtukan Adamu
ETH
9:29.321
45
Karoline Bjerkeli Grøvdal
NOR
9:29.325
46
Fabienne Schlumpf
SUI
9:29.644
47
Mekdes Bekele
ETH
9:29.738
48
Cheruto Kiptum
KEN
9:29.759
49
Donna MacFarlane
AUS
9:29.982
50
Tigist Mekonen
BRN
9:30.052
51
Yelena Orlova
RUS
9:31.002
52
Sophie Duarte
FRA
9:31.055
53
Anna Willard
USA
9:31.389
54
Birtukan Fente
ETH
9:31.483
55
Luiza Gega
ALB
9:31.636
56
Ancuţa Bobocel
ROU
9:31.683
57
Lalita Babar
IND
9:32.235
58
Almaz Ayana
ETH
9:32.371
59
Fadwa Sidi Madane
MAR
9:32.659
60
Katarzyna Kowalska
POL
9:32.897
61
Korine Hinds
JAM
9:33.094
62
Salome Chepchumba
KEN
9:33.321
63
Caroline Chepkurui
KEN
9:33.661
64
Charlotta Fougberg
SWE
9:33.807
65
Ashley Higginson
USA
9:33.832
66
Geneviève Lalonde
CAN
9:34.020
67
Sviatlana Kudzelich
BLR
9:34.071
68
Valentyna Zhudina
UKR
9:34.107
69
Sara Moreira
POR
9:34.151
70
Roísín McGettigan
IRL
9:34.396
71
Barbara Parker
GBR
9:34.458
72
Lisa Aguilera
USA
9:34.643
73
Bridget Franek
USA
9:34.725
74
Leah O'Connor
USA
9:34.824
75
Victoria Mitchell
AUS
9:35.412
76
Veerle Dejaeghere
BEL
9:35.416
77
Özlem Kaya
TUR
9:35.702
78
Joan Chepkemoi
KEN
9:35.716
79
Sandra Eriksson
FIN
9:35.753
80
Rosie Clarke
GBR
9:36.351
81
Mel Lawrence
USA
9:36.528
82
Yekaterina Sokolenko
RUS
9:36.797
83
Natalya Koloskova
RUS
9:36.857
84
Anna Emilie Møller
DEN
9:36.915
85
Amina Betiche
ALG
9:37.125
86
Maruša Mišmaš
SLO
9:37.313
87
Ophélie Claude-Boxberger
FRA
9:37.439
88
Poļina Jeļizarova
LAT
9:37.489
89
Nicole Bush
USA
9:37.611
90
Shalaya Kipp
USA
9:37.666
91
Lívia Tóth
HUN
9:37.666
92
Elena Romagnolo
ITA
9:37.667
93
Woynshet Ansa
ETH
9:37.679
94
Mardrea Hyman
JAM
9:37.781
95
Natalya Aristarkhova
RUS
9:37.809
96
Diana Martín
ESP
9:37.909
97
Gülcan Mıngır
TUR
9:38.167
98
Rosa María Morató
ESP
9:38.472
99
Zulema Fuentes-Pila
ESP
9:38.639
100
Mariya Shatalova
UKR
9:38.706
Edellisen listan kahdenkymmenen parhaan ennätys ja sijoitus kaikkien aikojen maailmantilastossa:
1
Beatrice Chepkoech
KEN
8:44.32
2
Ruth Jebet
BRN
8:52.78
6
Hyvin Jepkemoi
KEN
9:00.01
3
Celliphine Chespol
KEN
8:58.78
5
Norah Tanui
KEN
8:59.62
8
Emma Coburn
USA
9:02.58
4
Gulnara Galkina
RUS
8:58.81
12
Milcah Chemos
KEN
9:07.14
11
Sofia Assefa
ETH
9:07.06
9
Habiba Ghribi
TUN
9:05.36
19
Hiwot Ayalew
ETH
9:09.61
7
Courtney Frerichs
USA
9:00.85
21
Daisy Jepkemei
KEN
9:10.71
26
Ruth Bisibori
KEN
9:13.16
23
Gesa-Felicitas Krause
GER
9:11.85
28
Etenesh Diro
ETH
9:13.25
25
Lydia Chepkurui
KEN
9:12.55
13
Eunice Jepkorir
KEN
9:07.41
17
Tatyana Arkhipova
RUS
9:09.19
22
Winfred Yavi
BRN
9:10.74
Maailmantilaston kaikkien aikojen kahdenkymmenen parhaan sijoitus keskiarvotilastossa ja keskiarvotulos:
1
Beatrice Chepkoech
KEN
8:59.765
2
Ruth Jebet
BRN
9:02.440
4
Celliphine Chespol
KEN
9:06.725
7
Gulnara Galkina
RUS
9:08.920
5
Norah Tanui
KEN
9:06.771
3
Hyvin Jepkemoi
KEN
9:03.367
12
Courtney Frerichs
USA
9:15.155
6
Emma Coburn
USA
9:07.960
10
Habiba Ghribi
TUN
9:12.876
33
Yekaterina Volkova
RUS
9:24.370
9
Sofia Assefa
ETH
9:12.076
8
Milcah Chemos
KEN
9:11.742
18
Eunice Jepkorir
KEN
9:18.666
31
Peruth Chemutai
UGA
9:24.063
40
Roseline Chepngetich
KEN
9:27.348
24
Yuliya Zaripova
RUS
9:21.213
19
Tatyana Arkhipova
RUS
9:19.123
-
Marta Domínguez
ESP
-
11
Hiwot Ayalew
ETH
9:13.442
22
Colleen Quigley
USA
9:21.085
Suomen kaikkien aikojen sata parasta kymmenen parhaan tuloksen keskiarvon mukaisessa järjestyksessä kauden 2018 päättyessä:
(Huomautus: Naisten estejuoksu on ollut virallinen laji vasta tällä vuosituhannella. Siinä myös järjestetään hyvin harvoin kilpailuja. Kaikkien aikojen tilastossa katkaisuraja on 13 minuuttia ja sen on alittanut vuoden 2018 loppuun mennessä 139 naista. Heistä vain 38 on juossut matkan vähintään kymmenen kertaa maaliin asti. Siksi tässä tilastossa on vain 38 nimeä.)
1
Sandra Eriksson
9:35.753
2
Camilla Richardsson
9:48.694
3
Johanna Lehtinen
9:51.419
4
Oona Kettunen
9:57.035
5
Janica Rauma
10:01.152
6
Minna-Maria Kangas
10:10.868
7
Minttu Hukka
10:12.228
8
Astrid Snäll
10:18.932
9
Alisa Vainio
10:20.984
10
Mira Tuominen
10:30.372
11
Saara Skyttä
10:30.697
12
Eeva Sajanti
10:32.087
13
Sara Sajanti
10:33.469
14
Viivi Rantanen
10:36.759
15
Sofie Lövdal
10:39.958
16
Emma Hyyppä
10:40.488
17
Sanna Kullberg
10:46.814
18
Heidi Sundberg
10:49.555
19
Marika Jänkä
10:53.956
20
Suvi Miettinen
10:58.202
21
Riikka Pakarinen
11:01.505
22
Jonna Välimaa
11:01.577
23
Sofia Muinonen
11:01.616
24
Tiia Taipale
11:04.203
25
Jaana Honkanen
11:05.016
26
Linnea Harala
11:12.470
27
Hanna Hyvönen
11:15.183
28
Pihla Hokkanen
11:19.244
29
Eliisa Melaluoto
11:20.151
30
Marja-Leena Kurki
11:23.491
31
Heidi Gröndahl
11:25.816
32
Emma Hakala
11:38.515
33
Maria Miettinen
11:44.159
34
Emma Hämäläinen
11:55.501
35
Maarit Salovirta
11:58.708
36
Satu Kähkönen
12:00.146
37
Janna Hautala
12:03.134
38
Tiina Koskiaho
12:29.513
Edellisen listan kahdenkymmenen parhaan ennätys ja sijoitus kaikkien aikojen Suomen tilastossa:
1
Sandra Eriksson
9:24.70
4
Camilla Richardsson
9:41.73
2
Johanna Lehtinen
9:40.28
5
Oona Kettunen
9:45.51
3
Janica Rauma
9:41.70
6
Minna-Maria Kangas
9:55.27
7
Minttu Hukka
9:56.51
11
Astrid Snäll
10:07.67
8
Alisa Vainio
10:02.45
16
Mira Tuominen
10:24.47
13
Saara Skyttä
10:21.13
17
Eeva Sajanti
10:24.83
12
Sara Sajanti
10:14.80
18
Viivi Rantanen
10:27.63
14
Sofie Lövdal
10:21.91
15
Emma Hyyppä
10:22.77
26
Sanna Kullberg
10:38.42
25
Heidi Sundberg
10:37.80
28
Marika Jänkä
10:41.12
22
Suvi Miettinen
10:35.04
Suomen tilaston kaikkien aikojen kahdenkymmenen parhaan sijoitus keskiarvotilastossa ja keskiarvotulos:
Eli standardoidut kumoamiset (K) standardoituihin väitteisiin (V). Varsinainen kumoaminen on muutaman lauseen mittainen, sitä ennen myös muutaman sanan pikakommentti (P) hektistä nykyaikaa ajatellen. Osittaiset kiitokset valmiille listalle.
V: Karl Fazer, James Finlayson, G.E. Stockmann ja monet muut vastaavat olivat maahanmuuttajia, joita ilman Suomi ei olisi kehittynyt. Jos suljemme rajamme, emme kehity.
P: Länsimaalaiset tekevät länsimaan, kehitysmaalaiset kehitysmaan.
K: Kaikki mainitsemasi olivat eurooppalaisia. Maahanmuutto sivistyneistä länsimaista teki Suomesta sivistyneen länsimaan. Maahanmuutto sekasortoisista kehitysmaista tekee Suomesta sekasortoisen kehitysmaan.
V: Suomalaisetkin ovat lähteneet maahanmuuttajiksi Pohjois-Amerikkaan ja Australiaan.
P: Niissä maissa käytännössä koko väestö koostuu siirtolaisista, jotka korvasivat alkuperäisasukkaat.
K: Erinomaista! Otetaan siis käyttöön samanlainen maahanmuuttosysteemi kuin niissä maissa silloin oli, kun suomalaisilla oli massasiirtolaisuus. Ei sinne päästetty kehitysmaista. Esimerkiksi Yhdysvalloissa oli vuonna 1900 alle alle kolmetuhatta Afrikassa syntynyttä ja heistäkin melkoinen osa taisi olla tietynvärisiä eteläafrikkalaisia. Muslimeja lienee ollut suunnilleen saman verran. Australia puolestaan noudatti vuoteen 1973 asti siirtolaisuuspolitiikkaa, joka käytännössä esti kaikkien muiden kuin eurooppalaisperäisten maahanmuuton. Nykyään Australia blokkaa yrittäjät lähes täysin.
V: Meillä on unelma!
P: Meillä on realismi.
K: Tulijat ovat maista, joissa on levottomuuksia. He eivät kykene elämään rauhassa edes omiensa parissa. Kuinka voi kuvitella, että he tulisivat toimeen erilaisten keskuudessa.
V: Suomesta lähetettiin Ruotsiin sotalapsia.
P: Jotka kaikki olivat lapsia ja palasivat Suomeen takaisin.
K: Ruotsiin lähti pelkkiä lapsia, Suomeen tulevista vain harva on lapsi. Vain joka viides jäi Ruotsiin, kun nyt maahan huolituista alle joka viides palaa. Jokaiselle oli sijoituskoti, kun nykyisten kaikki kustannukset tulevat veronmaksajalle eikä niille, jotka heitä maahan haluavat.
V: Minäkin tunnen yhden {valitse sopiva kansallisuus} töistä {tms} ja se on mukava tyyppi.
P: Jos raiskaustapauksissakaan ei saa yleistää yksittäistapausta, miksi sitten itse teet niin?
K: Otoksesi on vääristynyt. Kyseisestä maahanmuuttajaryhmästä töissä {tms} käy suhteettoman harva ja totta kai hän on samankaltainen kuin muut kyseistä työtä {tms} tekevät. Kyse on todennäköisyyksistä; käy vankilassa katsomassa, miten moninkertainen yliedustus kyseisen ryhmän jäsenillä siellä on verrattuna esimerkkisi poikkeuksellisuuteen omassa kontekstissaan.
V: Maahanmuuttajat tekevät töitä, joita suomalaiset eivät suostu tekemään.
P: Kun Suomi oli vielä etnisesti hyvin yhtenäinen maa, jäikö yksikään bussivuoro ajamatta, mansikat poimimatta tai oliko joka paikka roskainen, kun ei ollut mamusiivoojia?
K: Suomessa on satojatuhansia työttömiä ja mainitsemasi työt eivät vaadi erityistä ammattitaitoa. Oikeanlaisella politiikalla töille riittäisi tekijöitä. Nykyään esimerkiksi pääkaupunkiseudulla suomalaisen on mahdotonta asua niillä palkoilla, mitä töistä maksetaan. Jos suomalaisille järjestettäisiin asuntoja samalla periaatteella kuin mamuille ja mamujen suosiminen esim. linja-autonkuljettajakoulutuksessa lopetettaisiin, tekijöitä löytyisi kyllä.
V: Vähäväkisten kuntien muuttotappiota voidaan paikata maahanmuuttajilla.
P: Ja vajaantuva juomavesisäiliökin saadaan pysymään täydempänä kusemalla siihen.
K: Maahanmuutossa laatu on määrää tärkeämpää. Tuskin kovin moni maaseutukunta haittamaahanmuuttajia ottaisi, ellei olisi kylmästi laskenut heidän muuttavan pois pian sen jälkeen, kun valtion maksuosuus loppuu.
V: On vain hyvää onnea, ettet sattunut syntymään kehitysmaahan.
P: Jos olisin syntynyt kehitysmaahan, niin kyllä savimajassa olisi hämmästytty eurooppalaista vauvaa.
K: Ei syntymäpaikka ole millään tavalla kiinni sattumasta. Suomalaiset vanhemmat saavat suomalaisia lapsia, uggabuggalaiset vanhemmat uggabuggalaisia lapsia. Yhtä vähän sattumaa on yhteiskunnassa: länsimaalaiset ihmiset rakentavat länsimaisia yhteiskuntia, kehitysmaalaiset kehitysmaalaisia yhteiskuntia.
V: Torjuva suhtautuminen aiheuttaa radikalisoitumista. Jos emme ota kaikkia vastaan, täällä olevat aiheuttavat levottomuuksia.
P: Ja mafialle kannattaa maksaa suojelurahaa, koska muuten firma palaa maan tasalle.
K: Jossain vaiheessa Suomen kantokyky tulee vastaan. Jos olemme ottaneet siihen mennessä paljon kehitysmaalaisia, meillä on paljon ongelmia, mikäli olet oikeassa. Jos olemme ottaneet vähemmän kehitysmaalaisia, meillä on vähemmän ongelmia.
V: Meidän tulee avata rajamme.
P: Tulijat eivät lopu koskaan, ja jos muualla saadaan hyviä kokemuksia, avataan rajat viiden vuoden kuluttua.
K: Väestönkasvu on valtava. Tulijoita riittää loputtomiin. Rajojen avaamisella ei ole mitään kiirettä. Tällä hetkellä moniin maihin on tullut jo satojatuhansia. Katsotaan miten niissä käy. Jos ratkaisu osoittautuu toimivaksi, niin ei ole pienintäkään epäilystä siitä, etteikö viiden vuoden kuluttua olisi jopa miljoonia halukkaita Suomeen tulijoita.
V: Länsimaiden on korvattava imperialistinen menneisyytensä.
P: Aloitetaan sitten siitä, että Suomea 700 vuotta miehittänyt Ruotsi ja 100 vuotta miehittänyt Venäjä maksaa korvauksia.
K: Suomella ei ole ollut koskaan yhtään ainutta siirtomaata, päinvastoin me olemme olleet kahdenkin maan siirtomaa. Ja mitä tulee hyötymiseen, Afrikassa on kaksi maata jotka eivät ole koskaan olleet siirtomaita eli Etiopia ja Liberia, joita ei todellakaan voi menestystarinoina pitää. Ja Afrikan vaurain maa on muuten se, joka kaikkein viimeisenä vapautui eurooppalaisten vallasta ja jossa on prosentuaalisesti suurin eurooppalaisvähemmistö.
V: Hyödymme maahanmuutosta, koska tulijat ovat aikuisia ja maidensa parhaimmistoa.
P: Olet karmea rasisti, kun olet valmis riistämään kehitysmailta heidän parhaan aineksensa.
K: Luoja varjele, jos tuo on parhaimmisto niin onneksi olemme säästyneet normilta. Vakavasti puhuen, ketä voi hyödyttää tilanne jossa maan A parhaimmisto muuttaa maahan B alaluokaksi? Molemmissa maissa tilanne huononee.
V: Me olemme hyväosaisia, joten meidän on autettava.
P: Auta vain, mutta miksi se pitää tehdä muiden rahoilla?
K: Me olemme hyväosaisia siksi, että aiemmat sukupolvet ovat rakentaneet hyvinvoinnin, toisin kuin tulijoiden aiemmat sukupolvet. Ei ole mitään syytä olettaa, että nykyiset sukupolvet poikkeaisivat edeltäjistään, joten tulijat muuttavat Suomea kehitysmaan suuntaan. Ja suurin osa auttamista haluavista haluaa tosiaan auttaa, mutta vain muiden rahoilla.
V: Suomalaisetkin tekevät rikoksia.
P: Niinpä emme tarvitse tänne enää yhtään lisää rikollisia, etenkään sellaisia ryhmiä joiden rikosriski on tilastojen mukaan yli kymmenkertainen.
K: Jokainen tutkimus osoittaa, että Lähi-Idästä ja Afrikasta tulevien rikollisuus on lähes kaikissa rikosluokissa moninkertainen kantasuomalaisiin nähden. Tämä siitä huolimatta, että tutkimuksissa on vakioitu sosioekonominen taso samoin kuin ikä. Kun käytännössä tulijat ovat alaluokkaisia nuoria miehiä, rikosten reaalitaso on monikymmenkertainen. Tuskin rikoksen uhria lohduttaa tieto siitä, että hänelle kerrotaan ”raiskaajasi oli lukutaidoton nuori mies, mutta jos hän olisi ollut koulutettu keski-ikäinen mamu, niin raiskaus olisi jäänyt yli 80 % todennäköisyydellä tapahtumatta.”
Tämän blogin tekstejä saa lainata vapaasti, kunhan medioiden kautta julkaistavissa sisällöissä mainitaan lähde.
Kommentoijille pahoitteluni siitä, että niiden julkaisu joskus viivästyy. Kiireiden takia ei ehdi kovin usein tarkistaa tilannetta. Etenkin oma vastaaminen niihin myöhästyy. Toivon ymmärrystä, minun pitää kuitenkin käydä töissä jotta saadaan verotuloja matuille ja huolehtia lapsista, jotta maalla olisi tulevaisuutta.
Kommenttien valvonta on päällä häiriköinnin takia. Anonyymeille kommentoijille varoitus, että joskus Blogger hukkaa ihan asiallisetkin viestit roskapostikansioon, jonka katson läpi ehkä noin kuukauden välein. Kannattaa hommata tunnukset. Ja jos ei hommaa, niin anonyyminkin kannattaa käyttää aina samaa nimimerkkiä. Nimimerkittömillä kommenteilla on sattuneista syistä huomattavasti korkeampi julkaisukynnys.
Tietoja minusta
Kotipaikka: Hornankuusi
Sukupuoli: Sukupuoli-invalidi eli Y-kromosomi löytyy.
Ammatti: Sekä palkassa, kohtelussa että yleisessä arvostuksessa piirun verran kaleeriorjan yläpuolella.
Ikä: Puolueettomien tarkkailijoiden mukaan asenne kuin 40-luvulla syntyneellä ja ulkonäkö kuin 80-luvulla syntyneellä, totuus on siellä jossain välimaastossa.
Viiteryhmä: Päähänpotkituinta vähemmistöä: maaseudulla asuva isänmaallinen keski-ikäinen luonnontieteellisen alan korkeakoulututkinnon suorittanut kestävyysjuoksuvalmennukseen sotkeutunut armeijan käynyt valkoihoinen lihaa syövä perheellinen heteromies.
Sähköposti: brownjaska@gmail.com . Postia luetaan harvakseltaan ja asiallisiin viesteihin vastaillaan silloin kuin ehditään, jos muistetaan.
