Uusinta: Dementia pugilistica

Lukijalle: Tässä viiden vuoden takaisessa kirjoituksessa tutkin Muhammad Alin vastustajien myöhempiä kohtaloita. Viime vuosina on tapahtunut paljon. Jutun julkaisemisen jälkeen viidestäkymmenestä miehestä seitsemän on kuollut ja joistakin on uutta tietoa. Esimerkiksi kaksi varhaisempaa vastustajaa oli kuollut jo ennen alkuperäisen jutun julkaisua, mutta kuolemista ei ollut tuolloin tietoa. Toinen oli ollut kuolleena jo lähes kymmenen vuotta, mutta toinen kuoli vain muutamaa kuukautta aiemmin, joten tiedot eivät välttämättä olleet päivittyneet. Uudet tiedot on merkitty kunkin nyrkkeilijän esittelyn jälkeen kursiivilla. Lisäksi olen korjannut nolon ja systemaattisen kirjoitusvirheeni. Alkuperäisessä jutussa otsikkoa myöten esiintyy taudinkuvana dementia puglistica. Yksi i-kirjain puuttui joka kerran. Se siitä tulee kun latinan taidot perustuvat enimmäkseen Asterixiin:

Yleisesti tunnettu tosiasia on, että nyrkkeily aiheuttaa aivovaurioita. Kilpaileva selitys tosin väittää aivovaurioiden aiheuttavan nyrkkeilyä. Useimmin esitetty esimerkki lajin vaaroista on Parkinsonin tautia sairastava Muhammad Ali, nyrkkeilyn suurin legenda. Parkinsonin tauti on vain yksi mahdollisista oireista, yksi yleisimmistä on dementia pugilistica eli päähän aiheutuneista iskuista seurannut dementia. Noin 20 %:n entisistä ammattinyrkkeilijöistä arvioidaan kärsivän siitä.

Muutenkin nyrkkeilijöiden maine on vähintäänkin kyseenalainen. Muiden kamppailulajien edustajat pitävät nyrkkeilijöitä sivistymättöminä, väkivaltaisina ja rikollisina - eivätkä kieltämättä aina aiheetta. Harmi sikäli, että nyrkkeily on urheilulajina kenties monipuolisin mahdollinen. Sen harjoittajan on hallittava fyysisyyden kaikki osa-alueet: nopeus, kestävyys, voima, notkeus, koordinaatio, tekniikka. Nyrkkeilijät ovat jopa kymmenottelijoita monipuolisempia. Puhumattakaan siitä rohkeudesta, mitä vaatii astua kehään tai siitä taktisesta osaamisesta ja vastustajan lukemisesta, mitä menestys edellyttää.

Mikä vaikutus nyrkkeilyllä sitten on ottelijaan? Tuleeko heistä myöhemmin laitapuolen kulkijoita, kärsivätkö he loppuikänsä vammoista? Median valokeilassa paistattelevat vain mestarit ja heidän mahdollisista kolauksistaan kyllä puhutaan. Entäpä ne nyrkkeilijät, jotka mestarit voittivat matkallaan huipulle? Heistä on vaikea löytää tietoa, mutta onneksi löytyy yksi poikkeus. Muhammad Ali on niin iso nimi, että lähes kaikista hänen vastustajistaan on faktaa tarjolla. Heidän nykytilanteensa tarkastelu antaa jonkinmoisen kuvan nyrkkeilyn vaikutuksesta. On kuitenkin muistettava, että edes Alille hävinneet eivät olleet mitään pilipalimiehiä. Alilla oli yksi ainoa vastustaja, joka uransa aikana hävisi enemmän otteluja kuin voitti. Hän ei kohdannut mitään ikuisia häviäjiä, jollaisista tässä muutama esimerkki.

Ammattilaisurallaan Ali kävi 61 ottelua. Niistä lopputuloksena oli 56 voittoa, viisi häviötä, ei ratkaisemattomia. Voitoista 37 tuli ennen täyttä aikaa, häviöistä yksi. Hän kohtasi kolmesti Joe Frazierin ja Ken Nortonin (molempia vastaan kaksi voittoa ja yksi häviö), kahdesti Sonny Listonin, Henry Cooperin, George Chuvalon, Jerry Quarryn, Floyd Pattersonin, Joe Bugnerin ja Leon Spinksin (Spinksiä vastaan voitto ja tappio, kaikista muista kaksi voittoa). Kohdattuja vastustajia oli yhteensä siis 50. Tässä ensimmäisen kohtaamisen mukaisessa järjestyksessä.

Tunney Hunsaker oli Fayettevillen kaupungin poliisipäällikkö, aikoinaan Länsi-Virginian historian nuorimpana kyseiseen asemaan päässyt. Viimeisessä ottelussaan puolitoista vuotta Ali-matsin jälkeen hän kärsi viimeisessä erässä tyrmäystappion ja vajosi yhdeksäksi päiväksi koomaan. Vaikka hän toipuikin työkuntoon, vaikutukset seurasivat loppuelämän. Hunsaker kuoli Alzheimerin tautiin 74-vuotiaana.

Herb Siler sai viisi vuotta nyrkkeilyuransa päätyttyä seitsemän vuoden vankeustuomion taposta. Vapauduttuaan vankilasta hän työskenteli rakennusalalla ja kuoli 66-vuotiaana.

Tony Esperti otteli enää yhden kerran Ali-ottelun jälkeen. Sittemmin hän sekaantui järjestäytyneeseen rikollisuuteen, sai tuomioita pikkurikoksista ja päätyi lopulta vankilaan tapettuaan miehen rikollisjärjestöjen välienselvittelyssä 1967.
Lisäys 14.5.2016: Esperti kuoli 2002 72-vuotiaana.

Jimmy Robinson oli viime hetken sijaisvastustaja, koska alun perin otteluun kaavailtu nyrkkeilijä ei ilmestynyt paikalle. Hän oli Alin vastustajista ainoa, joka hävisi urallaan useamman ottelun kuin voitti. Robertson päätyi kodittomaksi pummiksi, joka katosi jäljettömiin 1979.

Donnie Fleeman lopetti uransa Ali-otteluun. Myöhemmistä vaiheista ei ole tietoa.

LaMar Clark ryhtyi ammattilaiseksi vasta 25-vuotiaana ja otteli vain neljä vuotta. Hän on edelleen tunnettu historiallisesta 44 perättäisen tyrmäysvoiton putkesta. Putki päättyi kahteen perättäiseen tappioon, jonka jälkeen tuli yksi voitto ja sitten uran päättänyt Ali-ottelu. Clark kuoli 68-vuotiaana.

Duke Sabedong oli kotoisin Havaijilta ja kuoli 78-vuotiaana.

Alonzo Johnsonista ei ole tarkempia tietoja.

Alex Miteff oli argentiinalaisena Alin ensimmäinen ulkomaalainen vastustaja, myöhemmistä vaiheista ei ole tietoa.

Willi Besmanoffin myöhemmistä vaiheista ei ole tietoja.
Lisäys 14.5.2016: Besmanoff jatkoi 35-vuotiaaksi ja kuoli 78-vuotiaana 2010.

Sonny Banks oli ensimmäinen nyrkkeilijä, joka löi Alin kanveesiin, vaikka kärsikin sitten tyrmäystappion. Kolme vuotta myöhemmin Banks hävisi tyrmäyksellä Leotis Martinille ja kuoli vammoihinsa kolmen päivän kuluttua.

Don Warnerista ei ole tietoja, paitsi että nimenvaihdoksesta päätellen hänestä tuli Alin tapaan muslimi. Tiedossa ei ole, vaikuttivatko kehässä saadut tärskyt asiaan.

George Logan ryhtyi poliisiksi. Tiedossa ei ole, vaikuttivatko kehässä saadut tärskyt asiaan.

Billy Daniels jatkoi uraansa nelikymppiseksi pidettyään välillä viiden vuoden tauon.

Alejandro Lavorante otteli kaksi kuukautta Alille kärsimänsä tappion jälkeen John Rigginsiä vastaan. Lavorante hävisi tyrmäyksellä, vajosi koomaan ja kuoli 19 kuukautta myöhemmin.

Archie Moore oli entinen raskaan keskisarjan mestari ja lähes viisikymppinen (syntymävuosi tuntematon, luultavasti joko 1913 tai 1916) hävitessään entiselle valmennettavalleen toiseksi viimeisessä ottelussaan. Yli 200 ammattilaisottelusta huolimatta Moore pysyi hyväkuntoisena pitkään valmentaen mm. George Foremania ja Nigerian amatöörimaajoukkuetta. Hän eli yli 80-vuotiaaksi.

Charley Powell oli pelannut amerikkalaista jalkapalloa NFL:ssä - edelleen liigan nuorin pelaaja kautta aikojen - ja päätti ryhtyä siinä sivussa nyrkkeilemään. Pelasi seitsemän kautta puolustuksen linjamiehenä ja jatkoi nyrkkeilyuraansa vielä senkin jälkeen muutaman vuoden. Sen lisäksi mies pelasi alasarjoissa baseballia. Koripallo jäi lukiovuosiin, vaikka Harlem Globetrotters sittemmin sopimusta tarjosikin. Päälle päätteeksi mies juoksi 100 jaardia 9,6 ja työnsi kuulaa 17,60. Elää nykyään Kaliforniassa.
Lisäys 14.5.2016: Powell sairasti dementiaa ja kuoli 82-vuotiaana 2014.

Doug Jones pisti Alin koville; vaikka kaikki pistetuomarit äänestivät Alin voittajaksi, monet yleisöstä olivat toista mieltä. Ei tietoa myöhemmistä vaiheista.

Henry Cooper oli ensimmäinen vastustaja, jonka Ali kohtasi kahdesti. Ensin ennen mestariksi tuloaan ja toisen kerran titteliä puolustaessaan. Molemmat ottelut päättyivät ennen täyttä aikaa. Kotimaassaan Englannissa suosittu nyrkkeilijä menestyi myös uransa jälkeen ja hänet aateloitiin 2000.
Lisäys 14.5.2016: Cooper kuoli pitkään sairastettuaan 76-vuotiaana 2011.

Sonny Listonilta Ali riisti maailmanmestaruuden ja voitti myös uusintaottelun. Listonilla oli jo aiemmin ollut kahnauksia lain kanssa vankilatuomiota myöten. Kuusi vuotta mestaruuden menetyksen jälkeen yhä uraansa jatkanut Liston löydettiin kuolleena kotoaan (luultavasti 38-vuotiaana, syntymäaika on epävarma) yliannostus heroiinia veressään. Virallinen kuolinsyy oli yliannostus, mutta monet uskovat järjestäytyneen rikollisuuden murhanneen Listonin.

Floyd Patterson oli ensimmäinen nyrkkeilijä, joka valtasi mestaruuden takaisin. Hävittyään sen lopullisesti Listonille hän sai vielä titteliottelun Alilta ja kohtasi Alin sittemmin toistamiseen uransa viimeisessä ottelussa. Patterson ryhtyi valmentajaksi ja ohjasi adoptiopoikansa maailmanmestariksi. Sittemmin hän sairastui Alzheimerin tautiin ja kuoli 71-vuotiaana eturauhassyöpään.

George Chuvalo otteli Alia vastaan kahdesti. Iskunkestävyydestään tunnettua Chuvaloa ei koskaan tyrmätty ja ainoastaan Frazier ja Foreman voittivat hänet ennen täyttä aikaa erotuomarin keskeytyksellä. Kovista tälleistä huolimatta Chuvalo on pärjännyt uransa jälkeen hyvin. Elämä on kylläkin kolhinut; hänen ensimmäinen vaimonsa sekä yksi pojista tekivät itsemurhan ja kaksi muuta poikaa kuoli huumeisiin.

Brian London on ollut koko ikänsä absolutisti ja edelleen kuntoileva terveysfanaatikko.

Karl Mildenberger oli ensimmäinen vasenkätinen haastaja raskaansarjan titteliottelussa. Elää ja voi hyvin.

Cleveland Williams oli ihmeen kaupalla selvinnyt hengissä poliisin ammuttua häntä 1964. Hän sai useita rikostuomioita ja istui vankilassa ainakin kerran. Williams kuoli auton yliajamana 1999. Tekijä pakeni paikalta.

Ernie Terrell menestyi myös laulajana (hänen pikkusiskonsa oli The Supremesin ykkössolisti Diana Rossin erottua yhtyeestä) ja ryhtyi nyrkkeilyn lopetettuaan musiikkituottajaksi.
Lisäys 14.5.2016: Terrell sairasti dementiaa ja kuoli 75-vuotiaana 2014.

Zora Folley oli mitalein palkittu Korean sodan veteraani. Hän sai titteliottelun vasta 34-vuotiaana ja oli Alin viimeinen vastustaja ennen tämän lisenssin peruuttamista. Folley kuoli pari vuotta uransa päättymisen jälkeen saatuaan päävammoja hotellin uima-altaassa. Kyseessä oli virallisesti onnettomuus, mutta muitakin teorioita on.

Jerry Quarry oli Alin ensimmäinen vastustaja paluun jälkeen. Ali voitti Quarryn vielä toistamiseen. Quarry lopetti uransa useita kertoja, mutta palasi kehään aina uudelleen, viimeisen kerran 47-vuotiaana. Hänellä diagnosoitiin dementia pugilistica, kuten Mike-veljelläkin. Kolmas veli, Bobby, kärsii Parkinsonin taudista. Neljäs veljes ei nyrkkeillyt ja on terve. Jerry Quarry kuoli keuhkokuumeeseen pahoin dementoituneena 53-vuotiaana.

Oscar Bonavena ammuttiin kuoliaaksi 33-vuotiaana sekavassa tapauksessa.

Joe Frazier voitti Alin ensimmäisessä ottelussa, mutta hävisi kaksi miesten seuraavaa kohtaamista. Frazier oli perustanut perheen jo nuorena - hänen sittemmin MM-otteluun asti päässyt poikansa Marvis syntyi Joen ollessa 16-vuotias. Frazier selvisi vähin vammoin urastaan ja valmensi nuoria nyrkkeilijöitä viime vuosiin asti. Pahimmat vammansa hän sai uransa jälkeen auto-onnettomuudessa, jonka takia joutui läpikäymään useita selkäleikkauksia. Ainakin osittain nyrkkeilyn seurauksia ovat jatkuvat päänsäryt ja äänen muuttuminen kuiskaukseksi.
Lisäys 14.5.2016: Joe Frazier kuoli maksasyöpään 2011. Ali oli läsnä hautajaisissa.

Jimmy Ellis oli Alia kaksi vuotta vanhempi ja hänen lapsuudentuttujaan; amatöörinä miehet kohtasivat kahdesti molempien voittaessa kerran. Alin ammattilaisuran alkuvaiheessa Ellis oli hänen sparrarinsa. Oman uransa päätyttyä hänestä tuli valmentaja ja puistotyöntekijä, nykyään Ellisillä on dementia pugilistica.
Lisäys 14.5.2016: Ellis kuoli 74-vuotiaana 2014.

Buster Mathis voitti Joe Frazierin amatöörinä ja valittiin Tokion olympiajoukkueeseen. Ennen kisoja hän loukkaantui, jolloin Frazier pääsi voittamaan kultamitalin. Jättikokoinen Mathis otteli vielä kaksi kertaa Ali-ottelun jälkeen, mutta lopetti sitten terveysongelmien takia. Uransa päätyttyä hän lihoi yli 250-kiloiseksi, kärsi diabeteksesta, sydän- ja munuaisongelmista ja kuoli 52-vuotiaana sydänkohtaukseen.

Jürgen Blin työskenteli nyrkkeilyn lopetettuaan ravintola-alalla.

Mac Foster kuoli sydämen vajaatoimintaan 68-vuotiaana.

Alvin Lewisin myöhemmistä vaiheista ei ole tietoa.

Bob Foster oli raskaan keskisarjan merkittävimpiä maailmanmestareita. Nyrkkeilyn lopetettuaan hän ryhtyi poliisietsiväksi. Elää ja voi hyvin.
Lisäys 14.5.2016: Foster kuoli 76-vuotiaana 2015.

Joe Bugner lopetti nyrkkeilyn hyvissä voimissa, mutta ajautui taloudellisiin vaikeuksiin ja palasi kehään. Ura jatkui 49-vuotiaaksi asti, mutta tiettävästi Bugner pärjää nykyään hyvin. Unkarin kansannousun 1956 lapsipakolaisena hänellä on kolmen maan (Unkari, Iso-Britannia, Australia) kansalaisuus.
Lisäys 14.5.2016: Bugner kärsii vakavasta selkävammasta, jonka osasyynä lienee nyrkkeilyura.

Ken Norton värväytyi nuorena merijalkaväkeen, jossa aloitti nyrkkeilyn. Kohtasi Alin kolmesti, voitti kerran ja hävisi kahdesti, aina pistein. Norton joutui uransa päätyttyä auto-onnettomuuteen, jossa hän vammautui pahoin. Vastoin ennusteita hän kuntoutti itsensä kävelemään ja puhumaan uudelleen. Nykyään Nortonilla menee hyvin; hän vitsailee puhuvansa samalla tavoin hitaasti ja epäselvästi kuin entisen nyrkkeilijän pitääkin, kylläkin onnettomuuden (kallonmurtuma) eikä nyrkkeilyn takia. Hänen samanniminen poikansa oli NFL:n parhaita tukimiehiä ja oli ensimmäinen pelaaja, joka voitti Super Bowlin kolmena vuonna peräkkäin, kiitos seurasiirron sopivalla hetkellä.
Lisäys 14.5.2016: Norton sai useita sydänkohtauksia ja kuoli 70-vuotiaana 2013.

Rudi Lubbers pidätettiin nyrkkeilyuransa jälkeen huumeiden salakuljetuksesta ja tuomittiin kahdeksaksi vuodeksi vankilaan.
Lisäys 14.5.2016: Vankilasta vapauduttuaan Lubbers työskenteli markkinoilla, mutta päätyi kodittomaksi.

George Foreman menetti maailmanmestaruuden Alille, otteli sen jälkeen pari kertaa, piti kymmenen vuoden tauon, palasi kehään ja voitti mestaruuden uudelleen 45-vuotiaana jatkaen uraansa 48-vuotiaaksi. Uratauollaan hän ryhtyi maallikkosaarnaajaksi. Foreman on varautunut nyrkkeilijän dementiaan nimeämällä kaikki viisi poikaansa Georgeksi.

Chuck Wepner oli selvä altavastaaja, joka yllättäen iski Alin lattiaan, vaikka hävisikin viimeisen erän tyrmäyksellä. Tapaus antoi Sylvester Stallonelle idean elokuvaan Rocky. Uransa jälkeen entinen merijalkaväen sotilas ryhtyi alkoholikauppiaaksi. Siinä välissä hän ehti istua vankilassa huumeiden hallussapidosta.
Lisäys 14.5.2016: Wepnerin elämästä tehdään parhaillaan elokuvaa.

Ron Lyle oli tuomittu teini-iässä vankilaan murhasta. Vankilassa hän joutui puukotuksen uhriksi. Seurannut leikkaus kesti seitsemän tuntia ja sen aikana hänet ehdittiin julistaa kuolleeksi jo kahteen kertaan. Lyle opetteli nyrkkeilemään vankilassa ja vapautui seitsemän ja puoli vuotta istuttuaan 28-vuotiaana. Ammattilaisuransa jälkeen hän ryhtyi vartijaksi ja joutui uudelleen murhasyytteeseen ammuttuaan entisen vankilakaverinsa, mutta teko katsottiin itsepuolustukseksi. Lyle teki comebackin 54-vuotiaana ja voittikin pari ottelua.
Lisäys 14.5.2016: Lyle kuoli 70-vuotiaana 2011 äkillisiin vatsakomplikaatioihin.

Jean-Pierre Coopman oli kivenhakkaaja, joka aloitti nyrkkeilyn vasta 25-vuotiaana. Uransa jälkeen hän toimi huonolla menestyksellä ravintoloitsijana ja sai tuomion rattijuoppoudesta. Muuten Coopmanilla pyyhkii hyvin, hän harrastaa öljymaalausta ja on ollut useissa vaaleissa ehdokkaana.

Jimmy Young kuoli 56-vuotiaana sydänkohtaukseen.
Lisäys 14.5.2016: Youngilla oli ennen kuolemaansa ongelmia rahan, huumeiden ja lain kanssa. Vahvistamattoman väitteen mukaan hänellä oli myös nyrkkeilyn aiheuttama aivovaurio.

Richard Dunn on eläkkeellä ja asuu Yorkshiressä.

Alfredo Evangelista sai vuonna 1995 kahdeksan vuoden vankeustuomion huumeiden hallussapidosta ja salakuljetuksesta. Nykyään hän taistelee syöpää vastaan.

Earnie Shavers joutui lopettamaan nyrkkeilyn silmän verkkokalvo-ongelmien takia. Hän opiskeli papiksi ja on viimeiset kymmenen vuotta työskennellyt Englannissa.

Leon Spinks riisti mestaruuden Alilta, mutta hävisi uusintaottelun. Tappion jälkeen hänen uransa meni alamäkeä, vaikka välillä hän saikin uusia titteliotteluja. Osasyynsä oli huumeilla ja alkoholilla. Spinks menetti miljoonaomaisuutensa ja päätyi yhdessä vaiheessa kodittomien asuntolaan. Riippuvuutensa Spinks voitti vasta kauan uransa jälkeen, mutta nykyään hänellä on diagnosoitu dementia pugilistica.

Larry Holmes oli aikoinaan Alin harjoitusvastustaja, josta tuli mestari voitettuaan Ken Nortonin. Ali teki paluun kahden vuoden tauon jälkeen yrittäessään voittaa mestaruuden neljännen kerran. Holmes piti häntä täysin hiekkasäkkinä ollen ainoa, joka voitti Alin ennen täyttä aikaa. Holmes teki uransa päätettyään monta comebackia ja otteli viimeisen kerran 53-vuotiaana. Hän oli keskeyttänyt koulunsa seitsemännellä luokalla ja elättänyt 12-päistä sisarusparveaan työllä ja sittemmin nyrkkeilyllä. Nykyisellä liikemiehellä on monia eri yrityksiä.

Trevor Berbick oli Alin viimeinen vastustaja. Muutamaa vuotta myöhemmin hänestä tuli lyhyeksi aikaa WBC:n maailmanmestari. Hän sai 1992 seksuaalisesta ahdistelusta viiden vuoden vankeustuomion, josta hän istui 15 kuukautta. Rikottuaan ehdonalaisuusmääräyksiä kanadalainen (alkujaan jamaikalainen) Berbick karkotettiin USA:sta 1997. Sittemmin hän palasi maahan vain joutuakseen uudelleen karkotetuksi uusien rikosten takia 2002. Oma veljenpoika murhasi Berbickin Jamaikalla 2006 maanomistuskiistan takia.

Alin vastustajien joukossa oli ainakin yhdeksän vankilatuomion saanutta ja kaksi murhattua. Koska tiedot ovat puutteellisia, voitaneen olettaa linnassa istuneen yli 20 % kaikista. Tämä ainakin tuntuu vahvistavan epäilyt nyrkkeilijöiden käytöksestä. Sivumennen sanottua Ali itsekin kärsi lyhyen tuomion maksamattomien sakkojen takia. Aseistakieltäytymisestä saamastaan tuomiosta hän ei sen sijaan istunut päivääkään.

Samaten hyvin moni näistä viidestäkymmenestä tuntuu kärsivän enemmän tai vähemmän uransa aikana tai sen jälkeen saamistaan vammoista. Kaksi on kuollut välittömästi kehässä saamiinsa vammoihin ja useat nyrkkeilyn aiheuttamiin sairauksiin.

Toisaalta moni on menestynyt elämässään hyvin. Yleisenä sääntönä voi havaita sen, että useimmiten sivuraiteille joutuneet ovat kulkeneet laveata tietä jo ennen nyrkkeilyuraansa, kun taas menestyneet ovat viettäneet kunnollista elämää sekä ennen nyrkkeilyä että sen jälkeen. Tähän nyrkkeilyllä ei näytä olleen osaa eikä arpaa kumpaankaan suuntaan. Toisaalta aika monesta tapauksesta voidaan todeta, että nyrkkeilyuransa aikana he ovat enimmäkseen pysyneet poissa pahanteosta.

Suoranaisesti nyrkkeilyn aiheuttamat vammat, kuten dementia pugilistica, näyttävät olevan aika satunnaisesti joukkoon osuneita, tosin liian pitkään jatkettu ura kasvattanee ongelmien ilmenemisen todennäköisyyttä.

Luento

Professori Väinö Suominen katsoi työhuoneensa peiliin ja siveli harvenevat hiuksensa kammalla järjestykseen. Pelkkää sijaistoimintaa koko kampaaminen, jännityksen aiheuttamaa, sen hän tiesi hyvin. Hän oli elämänsä aikana pitänyt tuhansia luentoja, joten olisi luullut rutiinin poistaneen jännityksen. Ei tällä kertaa. Tämä oli hänen elämänsä tärkein luento. Ehkä myös viimeinen.

Sali oli tupaten täynnä. Suominen yllättyi, toki hän oli odottanut runsasta yleisöä. Mutta ei sentään sitä, että ihmiset istuivat salin käytävien rappusilla ja ulkopuolella ovien kohdalla oli yhä tungosta kahdessa rivissä. Harvinaista Studia Generalia –luennolle. Suominen tunsi käsiensä vapisevan. Pitäisikö hänen sittenkin puhua aivan yleisellä tasolla? Kyllä hän pystyisi hylkäämään valmiiksi laaditut Powerpoint-esityksensä ja puhumaan poliittisesti korrektia lässynläätä ex tempore. Mutta sitten hän ryhdistäytyi. Olkoon tämä vaikka viimeinen tekoni, niin miehen täytyy tehdä se mikä miehen täytyy tehdä. Hän huomasi kummastuksekseen pyytävänsä Jumalalta voimaa ja hymähti omalle ajatukselleen. Ja minä kun pidin itseäni ateistina tai vähintäänkin agnostikkona, ainakin maallistuneempana kuin tämä muutenkin sekularisoitunut kansakunta, hän tuumi. Vaan niin ne vanhat tavat ja perinteet puskevat kovassa paikassa esiin. Tekisi mieli polvistua ja hakea voimaa rukouksesta, mutta se ei ainakaan tämän luennon asiaa auttaisi, naurettavana uskovaisena pitäisivät.

Professori rykäisi kurkkunsa selväksi ja aloitti.
- Tervetuloa tänne Helsingin yliopiston nykypäivän politiikkaa käsittelevän Studia Generalia –luentosarjan päätösluennolle. Minä olen yhteiskuntatieteiden professori Väinö Suominen ja tämän luennon otsikkona on Euroopan pakolaiskriisi ja sen vaikutus maanosan kulttuuriin.

Suominen antoi katseensa kiertää yleisöä tuttuja kasvoja etsien. Eturivissä näkyi istuvan kolme kansanedustajaa. Ilmeisesti huhut luennon sisällöstä olivat tihkuneet eduskuntaan.

- Olen iloinen, että yleisö on näin runsaslukuinen. Näen joukossa useita kollegojani eri aloilta sekä monia muita vaikuttajia. Erityisen ilahtunut olen kuitenkin siitä, että opiskelijat ovat löytäneet tiensä tänne näin suurin joukoin. Toisaalta kiinnostus ei ole mikään ihme. Viime vuonna Suomeen tuli 30000 pakolaista ja koko Eurooppaan noin miljoona. Ja kaiken järjen mukaan kyseessä on vasta alku.
Yleisö kohahti. Suominen oli sanonut ääneen ensimmäisen tabun. Professori itse tiesi, että kyseessä on pelkkä koelaukaus. Varsinainen tykistökeskitys tulisi myöhemmin.

- Ensinnäkin haluan esitellä teille nykytilanteen.

Suominen painoi kaukosäädintä ja ensimmäinen Powerpoint-dia ilmestyi valkokankaalle. Tällä kertaa yleisö ei kohahtanut, vaan vaikeni hetkeksi tyrmistyneenä. Sitten alkoi supina. Diassa oli lueteltu rinnakkain länsimaisen ja lähi-itäläisen kulttuurin eroja. Kaunistelematta. Professori ei selitellyt dian sanomaa. Eikä hän jatkossakaan kommentoisi suoraan diojaan. Hän antaisi niiden hetken aikaa upota yleisön tajuntaan ja puhuisi sitten niistä ilmenevistä faktoista.

- Mikäli unohdamme kulttuurirelativismin ja tarkastelemme asiaa objektiivisesti, tilanne on täysin selvä. Eurooppa on sivistyksen kehto. Kaikki tieteellis-teknologis-kulttuurinen edistys on eurooppalaisen sivistyksen aikaansaannosta. Wikipedian huvittavimpia artikkeleja on luettelo Lähi-idän tieteellisistä saavutuksista, jossa viimeisin maininnan arvoinen asia on tapahtunut 1600-luvulla. Eikä aiemmissakaan suorituksista ole erityistä kehumista.

Suominen tarkasteli salia. Yleisön kasvojen väri oli muuttunut astetta kalpeammaksi. Paitsi muutaman epäilemättä poliittisesti oikeaoppisen, joilla ne punottivat uhkaavasti.

- On tietysti selvää, että kahden kulttuurin kohdatessa vaikeuksia syntyy. Oleellinen ongelma on kuitenkin niiden lakaiseminen maton alle. Julkisessa keskustelussa pyritään leimaamaan rasistiksi jokainen, joka muistuttaa tosiasioista. On kuitenkin muistettava, että uskonto ei ole rotu. Minä olen viimeisenä kritisoimassa ketään, joka tänne muutettuaan on omaksunut länsimaiset arvot. Tämä ei tarkoita, että hänen tulisi omaksua meidän uskontomme. Yhteiskuntamme on sekularisoitunut siinä määrin, että näkemykseni mukaan me emme enää voi pitää länsimaista yhteiskuntaa uskonnollisena muutoin kuin kulttuuriperinnöltään. Ehkä maahanmuuttaja voi olla harras kristittykin, kunhan hän ei edusta mitään ääriliikkeitä. Mutta tunnustakaamme totuus: kristinusko on kaikkialla osoittanut epäonnistumisensa yhteiskunnan rakentamisessa. Ja historia osoittaa, että kristinuskon ja islamin kohdatessa ne eivät voi elää rinnakkain. Seurauksina ovat aina sodat ja levottomuudet. Toisen uskonnon on väistyttävä. Siksi on aiheellista pohtia, kumpi niistä saa aikaan paremman yhteiskunnan. Pelkään pahoin, että kristinusko voittaa, vaikka todisteet puhuvat vahvasti islamin puolesta. Vielä viisi vuotta sitten olisitte nauraneet minulle, mutta viime vuoden pakolaisvyöry saa vahvimmatkin epäilemään.

Professori huokaisi. Vaikein oli sanottu, eikä mellakkaa ollut vielä puhjennut.

- Seuraavaksi käyn läpi historiallisen taustan. Suurelle osalle yleisöä tämä on varmaan tuttua, mutta toivon mukaan saan aikaan kokonaiskuvan, jonka perusteella näette tilanteen uusin silmin.

Powerpoint-dia vaihtui Euroopan ja Lähi-idän kartaksi.

- Islam sai alkunsa 600-luvulla Arabian niemimaalla. Se levisi jihadin ansiosta todella nopeasti ja valtasi pian haltuunsa siihen asti kristillisen Pohjois-Afrikan. Siitä se eteni Espanjaan ja kohti muuta Eurooppaa. Sotaisasti. Merkittävin taistelu käytiin vuonna 732 Poitiers’ssa, jossa emiiri Abdulrahmanin armeija kukisti frankkien käskynhaltija Kaarle Martelin joukot. Sen jälkeen islamin tie Eurooppaan oli avoin. Sekavassa tilassa olleessa maanosassa ihmiset kääntyivät nopeasti järjestystä tarjonneen islamin puoleen. Ketjureaktio oli valmis. Muslimiarmeijat koostuivat kohta lähes kokonaan eurooppalaisista. Länsi- ja Pohjois-Eurooppa muuttuivat pian islamilaisiksi. Ainoastaan Bysantti kykeni vahvan armeijansa turvin pysäyttämään vyöryn.

- Kuten historiasta hyvin muistetaan, Bysantti ryhtyi piakkoin vastaiskuun. Mutta niin bysanttilaiseen tapaan ei suoralla toiminnalla, vaan yllätyshyökkäyksellä pehmeään selustaan. Eurooppalaiset olivat omaksuneet islamin uskonnokseen ja muodostaneet omat, voimakkaat islamilaiset valtionsa omista kansoistaan. Bysantin voimat eivät riittäneet ristiretkiin Eurooppaa vastaan. Sen sijaan se suuntasi iskunsa Arabian niemimaalle. Sodankäyntiin väsynyt väestö luhistui Bysantin hyökkäyksen edessä. Kristityt käännyttivät muslimit miekkalähetyksellä väkisin uskoonsa. Saman tien hyökkäys jatkui Pohjois-Afrikkaan ja pysähtyi vasta Gibraltarin salmeen.
- Tässä yhteydessä tapahtui muutamia erikoisia sattumia. Profeetta Muhammed oli määrännyt hartaille muslimeille pyhiinvaelluspaikaksi Mekan. Kristittyjen hyökkäyksen uhatessa Mekkaa Kaaban kivi evakuoitiin sieltä ja kuljetettiin Roomaan. Nykyään eivät monet maallistuneet edes muista sen alkuperäistä sijaintipaikkaa ja historiaa, Rooma on tullut niin tutuksi pyhiinvaelluskohteena.
- Toinen erikoinen tapaus oli shiiamuslimien kohtalo. Heidän kulkutiensä muiden muslimien yhteyteen oli Bysantin katkaisema. Ei sen takia, että opillisten riitojen takia erityisempiä halujakaan olisi ollut. Bysantin paineen takia he vetäytyivät vuorten yli Venäjälle. Siellä he kykenivät helposti levittämään uskontoaan romahtaneessa Euroopassa aina siihen asti, kunnes kohtasivat sunnimuslimien alueen. Tämän seurauksena Eurooppa jakautui tuhatluvun alussa kahtia, läntisiin sunneihin ja itäisiin shiioihin. Samoihin aikoihin myös kristitty maailma jakautui. Karkeasti ottaen raja kulkee Eufratjokea pitkin. Sen etelä- ja länsipuolella sekä Turkissa asuvat katoliset kristityt ja itäpuolella ortodoksit.

- Tämä tilanne on ollut käytännössä vallitseva status quo jo tuhannen vuoden ajan. Toki kaikenlaista on tapahtunut, mutta käytännössä muutokset ovat vähäisiä. Me toki muistamme jihad-ritariemme yritykset vallata islamin pyhät paikat takaisin kristityiltä 1000-luvun alussa. Silloin tapahtui paljon kauheuksia puolin ja toisin, eivätkä kristityt ole sitä unohtaneet. Toisaalta on muistettava myös kristittyjen yritykset Euroopan valloittamisessa myöhemmin. Miten olisi mahtanut käydä, jos Salomon Suuri olisi onnistunut Wienin piirityksessä 1529? Eurooppa pelastui kristittyjen hirmuvallalta huolimatta siitä, että oli uskonpuhdistuksen takia sekavassa tilassa. Sunnit olivat tulkinneet uskontoa mielenkiintoisella tavalla ja Mahmud Lutherin aloittaman protestiliikkeen tarkoitus ei ollut erota sunnilaisesta yhteisöstä, vaan puhdistaa usko. Toisin kuitenkin kävi ja kuten hyvin tiedätte, siitä lähtien Eurooppa on jakautunut protestanttiseen pohjoiseen ja sunnilaiseen etelään. Toki tulkinnat ovat lähestyneet toisiaan eikä kolmikymmenvuotisen sodan 1618-48 jälkeen ole enää käyty merkittäviä uskonsotia. Tämä on enemmän kuin voimme sanoa kristityistä, jotka tuntuvat uskontonsa kanssa jämähtäneen keskiajalle.

- Kristinuskon takapajuisuus näkyy esimerkiksi heidän suhtautumisenaan juutalaisiin. Israelin valtion perustamisen jälkeen kristityt ovat käyneet lukuisia verisiä sotia yrittäessään tuhota maata. Luulisi että tulosten katsominen saisi ajattelemaan. Israel on Lähi-idän ainoa demokraattinen maa, siellä jopa kristityillä on äänioikeus. Sen taloudellinen menestys on aivan toista luokkaa kuin kristityillä mailla. Ainoat varakkaat kristityt maat ovat sellaisia, jotka sattuvat olemaan rikkaiden öljykenttien päällä, kuten Kuwait, Qatar ja Arabiemiraatit. Niiden vauraus perustuu siihen, että islamilaiset länsimaat ovat kehittäneet teknologiaa, joka sattuu tarvitsemaan niiden luonnontuotteita. Jotka toimitetaan länsimaihin länsimaalaisten suunnittelemalla teknologialla.

Professori katsoi kuulijakuntaansa. Hän oli antanut puheen ja Powerpoint-diojen viedä mukanaan ja tarkkaili vasta nyt sen reaktioita. Yleisö oli hiiskumatta, mutta professori tiesi, ettei sille saisi antaa aikaa toipua järkytyksestään. Oli jatkettava eteenpäin.

- Kristityt yhteiskunnat ovat järjestään epäonnistuneita. Koko kristinusko elää ainoastaan loiselämää, joka imee voimansa länsimaisesta kulttuurista. Huomatkaa, että tässä ei millään muotoa ole kyse rasismista. Kyse on uskonnosta, jonka keskiaikainen oppi estää edistyksen. Ei tarvitse muuta kuin vilkaista luetteloa Nobelin palkinnoista. Tiedenobeleita on mennyt kristityille tasan kolme, kun esimerkiksi juutalaisille pitkälti toistasataa. Ja näistä kristityistäkin kaikki olivat tehneet työuransa islamilaisissa maissa ja yksi oli vielä paavin mukaan harhaoppisen lahkon jäsen, jota ei voinut kristittynä pitää.

Professori kaivoi taskustaan nenäliinan ja pyyhki hikeä otsaltaan. Oli tullut päätössanojen aika. Ne saattaisivat hänen viimeisensä luennoitsijana.

- Me täällä lännessä olemme maallistuneet. Olemme hylänneet islamin arvot. Niin olen minäkin, olen enintäänkin agnostikko. Mutta islamin kulttuuriperintöä emme saa hylätä. Se on tehnyt meistä menestystarinan. Se, että suhtaudumme toisiimme islamin arvojen mukaisesti, ei saa tarkoittaa että äärisuvaitsevaisuudessamme hyväksyisimme kulttuuriimme vihamielisesti suhtautuvat arvot. Meidän on ehdottomasti vaadittava, että jokainen joka Eurooppaan tulee, hyväksyy eurooppalaiset arvot ja hylkää kristinuskon tuhoisan fatalismin. Olemme saaneet tarpeeksemme kristittyjen terrori-iskuista ja maahantunkeutujien humanistisesta hyysäämisestä kaksoisstandardeineen. Erityisesti olen pettynyt valtionmoskeijaamme, joka suurimaaminsa johdolla on antautunut kristittyjen vyörylle. Ihmetyttää, onko suurimaami - vai pitäisikö häntä kutsua peräti kristittyjen arkkipiispaksi - unohtanut Muhammedin määräyksen islamiin käännyttämisestä vai onko hän peloissaan kristittyjen lähetyskäskyn "Menkää ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni" edessä?

- Tämä on meidän viimeinen mahdollisuutemme puolustaa länsimaista sivistystä. En kutsu teitä jihadiin. Kyse ei ole uskonnon pyhästä sodasta, kyse on sivistyksestä. Meidän on pysäytettävä kristittyjen tuhoisa virta sivistysmaihin. Meidän on noustava sivistämään takapajuista kristittyä maailmaa sen omalla maaperällään, jotta maailmanrauha vallitsisi.
-Tänään on Snellmanin päivä. Snellmanin, jonka kansallinen herätys nosti meidät suomalaiset kansakunnaksi. Nyt tarvitsemme samaa koko Euroopassa. Kun tänä aamuna nostin Suomen lipun salkoon, iloitsin sen kauniista sinivalkoisista väreistä, sinisestä tähdestä ja puolikuusta. Älkäämme antako sen korvautua siniristillä.

Professori painoi päänsä nöyränä alas ja nosti vielä kerran katseensa kiittääkseen kuulijoita. Hän ehti jo avata suunsa, kun salin ulkopuolelta kuuluva meteli keskeytti hänen toimensa. Samassa sisään ryntäsi kymmenkunta arabimiestä huutaen kurkku suorana:
- Pyhän neitsyen puolesta! Jeesusmariaaaaaaaaaa!!!!!!!...

Uusinta: Paskalista

Lukijalle: Olen tässä suunnitellut tiettyjen viikkojuttujen uudelleenjulkaisua, mutta ne ovat sellaisia jotka vaativat enemmän editointia. Sitä odotellessa tässä pikauusinta jutusta, jossa liikutaan hyvän maun rajoilla, kuitenkin pysytellen vakaasti niiden ulkopuolella. Inspiraatio julkaisuun tuli lukijalta, joka muutama kuukausi sitten kertoi tämän löytäneensä ja nauraneensa makeasti - vai pitäisikö sanoa paskaisesti?

Tuli tuossa luettua mielenkiintoinen kirja. Sen inspiroimana tässä luettelo erilaisista alan tuotoksista. Virallinen asteikko on toisenlainen, mutta tämä on hauskempi.

Aaltokone
Tippuu pala palalta ja roiskii vettä niin paljon, että paperia kuluu enemmän ympäristön kuivaukseen kuin jälkien pyyhkimiseen.

Betonivalu
Harvinaislaatuinen tapaus. Vaatii onnistuakseen sopivan koostumuksen ja riittävän suuren paineen. Voi yrittää pastaruokien jälkeen, spaghetti bolognese toimii parhaiten. Jos on nähnyt, kuinka betoniruiskutus toimii, tietää mistä on kyse. Veteen osuessaan raakamateriaali jähmettyy pallomaiseksi möhkäleeksi. Jos materiaali on liian jäykkää, se ei paakkuunnu, jos liian löysää, paakku hajoaa. Lisäksi ruiskutuspaineen on oltava suuri ja koko lastin on purkauduttava yhdellä rysäyksellä. Hauskinta on nykäisyvaihe: jos möykky on riittävän suuri, se tukkii aluksi hajulukon ja pönttö tulvii, jonka jälkeen kuuluu valtava SLURPS viemärin saadessa lopulta tuotoksen nielaistua.

Fanfaari
Tulee mieleen keskiaikainen ruhtinas, jonka saapumisesta tiedottivat airueet. Ennen tuotoksen ilmaantumista pääsee tasainen, pitkä ja viheltävä kaasupurkaus, joka saattaa kestää toistakymmentä sekuntia. Sitten pieni tauko ja itse asiaan.

Jatkopätkä
Luulee suorittaneensa homman loppuun pyyhkimistä myöten ja valmistautuu nykäisyyn, jolloin pitääkin istua uudelleen tyhjän päälle. Jatkopätkä poikkeaa usein väriltään varsinaisesta tuotoksesta, koska jos osa 1 koostui lounaasta, niin osassa 2 tulee päivällinen.

Jönttä
Jönttä on niin iso, että suorituksen päätyttyä pöntössä ei näy lainkaan vettä. Kaikki vesi on peittynyt täydellisesti jöntän alle. Jöntässä onnistumisessa kuitupitoinen ravinto on avainasemassa, sillä se, joka kuitua lisää, se paskaa lisää.

Katkaistu haulikko
Tämä on harvinainen tapaus ja täydellinen onnistuminen edellyttää sekä sopivaa koostumusta että tarkkaa ajoitusta. Tuotos ei saa olla liian kiinteää, mutta kovin löysäkään ei kelpaa. Välittömästi ponnistusvaiheen jälkeen, kun puolet tuotoksesta roikkuu vielä kiinni ja toinen puoli on yhä putkessa, on päästettävä valtavapaineinen, nopea kaasupurkaus. Seuraus on räjähdysmäinen leviäminen, jonka jälkeen WC-harjalla on totisesti käyttöä. Jälki on sananmukaisesti kuin katkaistun haulikon laukaus maalitaulussa. Liian kiinteällä tuotoksella leviämistä ei tapahdu ja liian löysällä materiaalia koko pöntön ruskistamiseen ei ole riittävästi.

Kummitus
Pythonin alalaji. Loogisesti voi päätellä, että kiinteä ja raskas, mutta varmat havainnot puuttuvat kohta selviävistä syistä. Tunnistaa kahdesta asiasta. Ensinnäkin paperiin ei tartu mitään. Toiseksi pöntössä ei näy mitään. Kuitenkin sekä helpotuksesta että ponnistuksesta voi päätellä, että jotakin on todella tapahtunut. Tuotoksen täytyy olla niin raskas, että se ilmeisesti painuu suoraan läpi hajulukosta ilman nykäisyä.

Kunnari
Jäykkä, mutta sitkeä. Nimitys on suora käännös englannin "home run" -ilmaisusta ja viittaa suoritukseen, jossa toinen pää koskettaa vettä ja toinen on vielä kiinni. Kunnari hyväksytään vain, mikäli pötkö pysyy tässä asennossa liikkumatta vähintään kolme sekuntia.

Kuusituumainen
Ei viittaa pituuteen, vaan paksuuteen. Sanonnan "repäistä perseensä" keksi henkilö, joka väänsi kuusituumaisen. Epäillään Elviksen kuolleen verisuonen poksahdettua päässä kuusituumaisen ponnistusvaiheessa.

Lappalainen
Vaatii synnynnäistä lahjakkuutta. Jotkut yrittävät koko ikänsä onnistumatta koskaan, toisille tämä on jopa normituotos. Olet sitä mitä syöt, väittää vanha sanonta. Ei pidä paikkaansa tässä yhteydessä, sillä runsaallakaan poronlihan syönnillä lahjattomat eivät kykene lappalaista vääntämään, kun taas lahjakkailla tuotosta ei erota poron vastaavasta muusta kuin sulamattomien jäkälänpalojen puuttumisesta.

Liima
Vaikuttaa normaalisuoritukselta, mutta on petollinen. Vähänkin väärä tähtäys ja pytyn reunoissa on jarrutusjäljet, jotka eivät irtoa kovallakaan hinkkaamisella. Siinä sitä sitten istuu ja ihmettelee, tuliko edellisellä aterialla sittenkin otettua vaniljakastikkeen sijasta vahingossa Erikeeperiä. Tämä tuotos yllättää yleensä kyläpaikoissa, joissa WC-harja on joko piilotettu tai kadonnut.

Lyijykynä
Kuusituumaisen vastakohta. On silti lähes yhtä raskas ponnistaa. Kuin valurautaa: kovaa mutta murtuu herkästi, joten kunnaria on turha yrittää.

Neljä askelta
Ei onneksi esiinny normaalitilassa, vaan ainoastaan sairaana. Tarkoittaa maksimaalista askelmäärää, jonka voi etääntyä vessasta ilman merkittävää pyykkiriskiä.

Python
Atkinsin dieettiä kokeilleet tietävät mistä on kyse. Vaatii yleensä kovan äheltämisen, mutta plussapuolelle mainittakoon hajuttomuus. Tuntuu kuin yrittäisi tunkea ulos rautakankea. Pötkön pituus saattaa olla lähes kaksi metriä ja parhaimmillaan se tulee ilman katkoksia. Jos ei ole kovin murtumisherkkää, kunnari onnistuu.

Raastinrauta
Esiintyy vain meksikolaisen tai intialaisen ruuan jälkeen. Vääntövaiheessa tuntuu, kuin ulos olisi tulossa raastinrauta - vieläpä teräpuolet kulkusuunnan vastaisesti. Kirvely helpottaa väliaikaisesti viimeisen pötkäleen pudottua. Ensimmäisen pyyhkäisyn jälkeen on kuitenkin tarkastettava, onko joku käytännön pilailija vaihtanut normaalin paperin paikalle hiekkapaperirullan.

Raejuusto
Vain väri poikkeaa.

Rautasaha
Kaikki on jo tullut. Silti on istuttava kärsivällisesti paikoillaan, välillä heiluttaen takamusta ja toivoen, että viimeinen pala irtoaisi. Tältä varmaan tuntuu kaappikellosta. Toivot, että mukanasi olisi Sveitsin armeijan linkkuveitsi, jonka rautasahalla olisi nyt käyttöä. Tiedät, että jos nouset ylös, se katkeaa juuri väärällä hetkellä eikä osu oikeaan paikkaan.

Riisikakku
Saanut nimensä ravinnosta, jonka liiallinen syöminen aiheuttaa tämän tuotoksen takuuvarmasti. Ei suositella tehtäväksi kyläpaikoissa, koska pysyy pinnalla viidenkin nykäisyn jälkeen. Helppotuottoinen, mutta jälkihoito vaikeaa ja suositellaan siksi käytettäväksi mieluiten eräolosuhteissa, joissa kelluntaongelmaa ei saniteettitilojen alkeellisen laadun ansiosta esiinny.

Varpusparvi
Tulee lentäen. Ei kokonaan nestemäinen, sisältää myös kokkareita. Ero "neljään askeleeseen" on se, että tuotoksen tuloaika on tietyissä turvarajoissa oman tahdon alainen.

Vulkaaninen
Noin kaksi kolmasosaa tuotoksesta kelluu jo iloisesti uiskennellen. Tunnet, että loppuosa on ponnistusta vaille valmis. Jännität lihaksiasi ja kiinteän aineen sijaan pääsee Richterin asteikolla luokiteltava kaasuräjähdys. Pahinta on, että olet luultavasti yleisessä käymälässä, molemmilla puolilla olevat kopit on varattu ja kusikouru täyteen ahdettu. Kun sitten viimeinenkin kolmannes on väännetty, jäät odottamaan käymälän miehityksen vaihtumista ettet saisi osaksesi valtavaa aplodimyrskyä ovesta astuessasi.

Välihuomautus 94: Reissun päällä

Jouduin reilu viikko sitten valitettavasti viettämään työasioissa päivän syrjäisessä rannikkokaupungissa. Päätin samalla tehdä tilastollisia havaintoja seikoista, jotka ovat aiemminkin kiinnittäneet huomiotani.

Kun astuin armaan pääkaupunkimme kamaralle, minulla oli noin kymmenen minuutin kävelymatka kohteeseen. Oli aamuruuhkan aika. Rupesin pitämään päässäni kirjaa vastaantulijoista. Alkuperäinen jaottelu oli kolmiosainen:
1) henkilö, jonka kaikki isovanhemmat saattaisivat olla Suomessa syntyneitä
2) henkilö, joka on selvästi on etniseltä taustaltaan ainakin osittain muualta kuin Suomesta peräisin, mutta ei kuulu ryhmään 3
3) henkilö, joka on ns. toiseustoteemi (hiekka- tai viidakkoversio)

Sitten lasketaan sata seuraavaa vastaantulijaa. Lopputulokset, mittaus A:
1) 89
2) 4
3) 6
4) 1
Ryhmän 4 edustaja oli mukiaan kohti ojennellut romanialainen kerjäläistyöläinen.

Mittaus A tapahtui siis aamuruuhkan aikaan arkipäivänä. Paluumatka samaa reittiä tapahtui iltapäiväruuhkan maissa. Lopputulokset, mittaus B:
1) 77
2) 3
3) 19
4) 1
Ryhmän 4 edustaja oli jälleen samalla paikalla mukiaan kohti ojennellut romanialainen kerjäläistyöläinen, mutta eri kuin aamulla - työvuoro oli selvästi vaihtunut.

Oleelliset havainnot: Ryhmän 3 edustajien määrä oli kolminkertaistunut. Jokainen voi vetää omat johtopäätöksensa siitä, miksi näin oli käynyt. Ryhmän 4 määrä oli reviiristä riippuvainen luonnonvakio. Ryhmien 1 ja 2 keskinäinen suhde säilyi mittaustarkkuuden rajoissa vakiona.

Aiempien kokemusten perusteella havaitut trendit olisivat olleet vielä selkeämpiä, mikäli mittaus B olisi suoritettu pari tuntia myöhemmin, jolloin työssäkävijät ja opiskelijat olisivat jo enimmäkseen poistuneet paikalta.

Johtopäätökset: Suomessa on selvästi rakenteellista rasismia, koska:
1) Työ- ja opiskelupaikat ovat selvästi suljetumpia ryhmän (3) jäseniltä, koska heitä ei juuri lainkaan näkynyt aamulla hommiin menossa.
2) Asuntomarkkinat syrjivät ryhmän (3) edustajia. Heidän kotinsa eivät selvästikään ole niin viihtyisiä, koska iltapäivälläkään heillä ei näyttänyt olevan mitään kiirettä koteihinsa, toisin kuin ryhmien (1) ja (2) edustajilla.
3) Myös liikunnan ja kansanterveyden kannalta on syrjitty ja jätetty oman onnensa varaan, koska ryhmän (3) edustajat lampsivat yleensä vetelästi notkuen, kun taas kantasuomalaiset näkyivät yleensä kiirehtivän.
4) Kerjäläiset edustivat vain yhtä etnistä ryhmää, joten yhteiskunta ei huolehdi kaikista tasa-arvoisesti.

Kun nyt satuin maisemissa olemaan, niin paluumatkalla poikkesin ohimennessä K-market Ratiksessa kannatuksen vuoksi ostamassa vähän matkaevästä. Anna ei valitettavasti ollut kassalla. Kaupassa pyöriessäni tuli jotenkin outo tunne. Vasta maksaessani tajusin mikä se oli: kaupassa ei näkynyt epämääräisiä notkujia. Ilmeisesti sana on kiirinyt.

Uutiskatsaus 18/2016

1. Kättelykohu

Nousi pienimuotoinen kohu, kun ruotsalaista vihreiden puoluetta edustava poliitikko kieltäytyi kättelemästä naisia ja otsikkolinkissä ollut Mellunmäen imaami vahvisti, että näin on näppylät eikä hänkään kättele naisia.
Monet pöyristyivät asiasta. Ihan turhaan. Jokaiselle sallittakoon omat tapansa, kunhan kyse on siitä että ei vaadi muita noudattamaan niitä aktiivisesti. On suuri ero sillä, vaaditaanko tekemään jotakin tai olemaan tekemättä jotakin. Jos jossain Ählämistänissä tapohin kuuluu, että ei juoda alkoholia, en minä vaadi että minulle tarjotaan näkäräiset. Toisaalta jos uggabuggalainen tuo tuliaislahjaksi lehmänvirtsaa ja vaatii ottamaan hörpyt, niin kyllä minä siitä kieltäydyn. Eli asian tekemisestä voi kieltäytyä, mutta asian tekemistä ei voi vaatia. Ainakaan jos on maassa vieraana. Jos taas maahan asettuu asumaan, niin sitten on syytä noudattaa maan tapoja. Jos on vapaaehtoisesti maahan muuttanut, niin siinä ei ole vaihtoehtoja. Maassa maan tavalla ja Suomen tapoihin kuuluu se, että kaikkia kätellään, ellei satu olemaan kohonnut tartuntavaara, vammautunut käsi tai jokin muu kuin taikauskoon perustuva syy.
Epäselväksi jäi kuitenkin se, miksi naisten kätteleminen on haram, mutta vääräuskoisten naisten raiskaaminen näyttää olevan halal. No, kai sentään muistavat olla kättelemättä.


2. Mä vartiossa seison näin VOK:issa yksinäin...

Jo oli aikakin, että joku VOK-vartija vähän avautuu ja kertoo, millaista meno on. Suurimmat ongelmat syntyvät kuulemma siksi, että eri kulttuureista tulevat eivät tule toimeen keskenään. Siis VOK:kien suurimmat ongelmat syntyvät monikulttuurisuudesta. Ja otetaanpa vielä kerran: VOK:t ovat levottomia monikulttuurisuuden takia!


3. Johtopäätöksiä

Tutkimus osoitti, että Suomesta on lähtenyt jihadisteiksi suhteessa muslimiväestöön suurempi osuus kuin mistään muusta maasta. Tästä voi vetää kaksi vaihtoehtoista johtopäätöstä:
a) Suomessa on epäonnistuttu kotouttamisessa eli määrärahoja ja muslimiväestöä on lisättävä.
b) Suomessa on epäonnistuttu valikoinnissa ja muslimiväestöä on vähennettävä.
Kumpi näistä on sitten oikea johtopäätös? EVVK. Eipähän sillä väliä, saisi sinne lähteä Suomesta paljon enemmänkin muslimeita sotimaan. Pääasia etteivät tule takaisin.


4. Mamma! Hjälp!

Ruotsissa todettiin terrorin uhan kasvaneen. Tietojen mukaan maahan on saapunut 7-8 ISIS-terroristia. Tilastollisesti ottaen määrä on kyllä hämmästyttävän vähäinen. Tämä sai kuitenkin Svea-mamman pojat nostamaan valmiustasoaan ja tiukentamaan turvatoimiaan myös kuninkaan 70-vuotisjuhlissa. Taas kerran vikatikki. Olkaa hyvät ja kertokaa, milloin viimeisen 30 vuoden aikana rättipääterroristit ovat osoittaneet riittävää ammattitaitoa sabotoidakseen jotakin järjestettyä tilaisuutta. Joka ainoa isku on suuntautunut helppoihin siviilikohteisiin, kun taidot eivät oikeisiin haasteisiin riitä.


5. Tällä ei ole mitään tekemistä islamin kanssa, hajaantukaa!

"Ranskalainen" toimittaja soluttautui ISISiin, mistä toki hattua muslimiarabille nostettakoon. Sen sijaan johtopäätöksissä oli toivomisen varaa:
– Yksi merkittävimmistä asioista, mitä opin oli, etten koskaan nähnyt niissä puuhissa islamismia. Eivät he tavoitelleet mitään maailman parantamista.
Ja sitten pari muuta lainausta jutusta, jossa hän siteeraa mitä ISISissä hänelle opetettiin:
– Kohti paratiisia, se on tiemme. Tule veljeni, lähdetään paratiisiin. Naisemme odottavat siellä enkelit palvelijoinaan. Sinulla on siellä palatsi, lentäviä, kullalla ja rubiineilla koristettuja hevosia, maalaili Oussama.
– Pienellä ohjuksella voisit helposti napata yhden noista (Pariisin kentältä nousevista lentokoneista). Tekemällä sen Dawlan (Isisin) nimeen, olisi Ranska traumatisoitunut vuosisadaksi.
Kerran Ramzi tapasi naisen, joka oli pukeutunut kasvot peittävään niqab-huiviin. Nainen antoi hänelle kirjeen, jossa ohjeistettiin Ramzia iskemään yökerhoon ja ”ampumaan kuolemaan saakka”, kunnes lopuksi räjäyttäisi itsemurhaliivinsä.
Muistakaa siis, että islamilla ei ole mitään tekemistä islamin kanssa. Eikä varsinkaan terrorismin kanssa.


6. Sääntöjä tai sitten ei

Harva asia on niin tarkkaa kuin lasten ohjaajana toimiminen. Ja se on myös yleensä varsin ammattitaitoista toimintaa. Suomalainen päiväkotitäti on tarunhohtoinen olento, jonka supervoimiin kuuluvat aikamatkakyvyt viiden sekunnin päähän tulevaisuuteen vaaratilanteiden estämiseksi sekä niskassa sijaitseva kolmas silmä. Ja voitte muuten uskoa, että lasten turvallisuuteen liittyvistä säännöistä pidetään kiinni, siitä löytyy omakohtaista kokemusta. Niistä ei tingitä pätkääkään edes vanhempien kirjallisella luvalla. Sama pätee epäviralliseen vapaaehtoistyöhän lasten kanssa. Sinne ei todellakaan kävellä noin vaan, on oltava tarkat selvitykset kuka ja mikä olet. Paitsi tietysti jos sattuu olemaan matu, jolloin etsintäkuulutettu sotarikollinenkin pääsee seurakunnan päiväkotiin kiikuttamaan pikkulapsia polvellaan. Tällöin saa lapsia myös kuvata vapaasti ja laittaa kuvia jakeluun ilman lupaa sekä kieltäytyä niitä poistamasta.


7. Jotain hyödyllistäkin

Turhapaikanhakijat olivat palkkatöissä keräämässä roskia. Hyvä näin, tekevätpähän jotain sellaista hyödyllistä mitä olen itsekin ehdottanut. Mutta kysynpä vaan, eikö meillä ole siitä jo parinkymmenen vuoden ajan viiden vuoden päästä uhkaavasta työvoimapulasta huolimatta omiakin työttömiä yllin kyllin näihin hommiin? Miksi joillekin on ohituskaista työelämään?


8. Jos Hillarylla olisi munat

USA:n presidentinvaaleissa Donald Trumpin ehdokkuus on sinettiä vaille ja niinpä hän ehtiikin jo suunnata energiansa Hillary Clintonia vastaan. Trump möläytti, että jos Hillary olisi mies, hän ei noilla näkemyksillä saisi viittäkään prosenttia äänistä. Tuo oli asiatonta. Kyllä Hillary saisi miehenä reilusti yli viisi prosenttia äänistä. Mutta kuitenkin selväsi alle kymmenen prosenttia. Hillary on tyypillinen naispoliitikko. Suomessa ei ole ollut yhtään ainutta naisministeriä, joka olisi päässyt vastaavilla kyvyillä ja näkemyksillä ministeriksi asti miehenä. Suurin osa ei olisi päässyt edes kansanedustajaksi. On vain harvoja poikkeuksia, jotka olisivat pärjänneet miehenä siinä missä naisenakin. Tärkeimpänä Margaret Thatcher, mutta hän olikin hallituksensa ainoa ministeri, jolla oli munat.
Tässä yhteydessä muistutan molempia tänne asti jaksaneita lukijoita siitä, että Dilbertin piirtäjä Scott Adams seuraa blogissaan tiiviisti vaalikamppailua ja on toistaiseksi ennustanut Trumpin nousun lähes sataprosenttisesti oikein.


9. Trillerit todeksi

En edes jaksa muistaa, kuinka sellaista monta suurpolitiikkaan liittyvää trilleriä olen lukenut, joissa äärimmäisessä kiireessä lennätetään agentti tai diplomaatti paikasta A paikkaan B salama-operaatiolla käyttämällä yleensä maailman nopeinta tiedustelukonetta SR-71 Blackbirdiä tai paremman puutteessa suihkuhävittäjää. Yhtenä esimerkkinä ainakin Fredrick Forsythin Paholaisen ruletti. Mutta totuus on tarua ihmeellisempää. Pohjois-Norjan Bodøssä potilas teki kuolemaa sairaalassa. Vain oikeanlainen hapetuslaite pelastaisi hengen, mutta lähin sellainen oli Trondheimissä satojen kilometrien päässä. Lääkäri soitti Norjan ilmavoimiin ja kuinka ollakaan, kaksi F-16 -hävittäjää oli juuri tuolloin lähdössä lennolle viereisestä tukikohdasta. Onnekkaasti laite mahtui kyytiin ja se oli sairaalassa reilun tunnin kuluttua. Potilas pelastui.


10. Liian myöhään

Herkkähipiäisimmät närkästyivät, kun Vantaan Demarinuoret tarjosivat messuilla esittelykarkkien lisäksi myös esittelykondomeja nuorille. Ajatus oli toki periaatteessa ihan hyvä, olettaen että demareiden lapsistakin tulee demareita. Mutta joka tapauksessa se olisi pitänyt toteuttaa yhtä sukupolvea aiemmin.


11. Ympäristörikos

Kuten hyvin tunnetaan, maailman sotkuisinta porukkaa heti kehitysmaalaisten jälkeen ovat viherpiipertäjät. Otsikkolinkin kuvissa Pyhäjoella ydinvoimalatyömaalla mellakoineen porukan leiri heidän poistumisensa jälkeen. Ei tähän enää mitään sanottavaa keksi. Paitsi räkäisen naurun sille, että sekopäiden tiedottaja valehteli ”poliisien sotkeneen leirin puskutraktorilla”. Jokainen joskus edes puskutraktorin nähnyt sitä ajaneesta puhumattakaan näkee heti, että sillä ei pysty saamaan tavaroita noin hajalleen. Etenkään jättämättä pyörän- tai telaketjunjälkiä.


12. Seuraavaksi varmaan kävelykortti

Kuten hyvin tiedetään, suora ja välillinen verotus ei riitä kattamaan hallituksen sössintäkuluja esim. haittamaahanmuuton suhteen. Niinpä piiloverotuksessa otetaan mallia mistäpä muualta kuin Ruotsista, jossa hulluus on aina ollut pykälän verran edellä. Viimeisin keksintö on moottorisahan ajokortti, joka tuli svedupelleille pakolliseksi 2012. Kortti on pakollinen kaikille niille, jotka käyttävät sahaa työtehtävissä. Pelkästään omassa metsässä sahaavat on vapautettu. Toistaiseksi. Mutta odottakaapa vaan. Kohta Suomessakin on sama systeemi. Ja rahaa palaa. Olen tässä odotellut, milloin otetaan käyttöön polkupyörän ajokortti. Tai mitä sitä turhia – yhdellä rytinällä voidaan ottaa saman tien käyttöön kävelykortti, jota ilman ei ole asiaa julkisille jalkakäytäville.


13. Tätä sopi odottaa

Minnesotan suuri poika (157 cm) Prince kuoli. Asiaa tuntevat olivatkin jo odotelleet uutista. Olihan Michael Jacksonin kuolemasta jo kohta seitsemän vuotta. Prince ei enää saanut Jacksonin kauneusleikkausten sivutuotteina ylijäämäpalasia varaosikseen.


14. Syöttökoneet

Tilastotieteilijät tutkivat NHL:n supertähtien pistesaldoa ja huomasivat, että nämä saivat selvästi enemmän kakkossyöttöjä koti- kuin vieraspeleissä. Toisin sanoen on todennäköistä, että kakkossyöttöpisteitä jaellaan enemmän tai vähemmän mielivaltaisesti ja tarkkoina pidetyt pistesaldot ovatkin epäluotettavia. Tämän nyt ei pitäisi olla uutinen kenellekään. Suomessakin tiedetään hyvin, ketkä pelaajat ovat vinkumassa kakkossyöttöpistettä. Aikoinaan naureskeltiin, että eräs nimeltä mainitsematon keskushyökkääjä, oikeassakin urheilussa Euroopan mestaruuden saavuttaneen pikkuveli, sai syöttöpisteen aina kun vain mahdollista. Mahdollisen raja kulki kuulemma siinä, että jos hän oli joukkueen tehdessä maalin erän lopussa ehtinyt vaihtoaitiosta nakkikioskin jonoon, niin syöttöpiste tuli, ellei toisessa kädessä ollut nakki ja toisessa sinappipurkki.


15. Roikutaan mukana

Piti ihan mielenkiinnosta klikata, kun Iltis otsikoi "15-vuotiaan suomalaistytön huikeasta tuloksesta". Ensivilkaisulla kävi ilmi, että kyseessä oli rekillä roikkuminen yläkoulujen Taisto-liikuntatapahtuman finaalissa ja aika "ME" 15 minuuttia 42 sekuntia. Mutta samalla vilkaisulla osui silmään myös tekijän nimi, joka olikin tuttu. Kerrottiinpa jutussakin, että kyseessä oli hyvää kansallista tasoa oleva juniorikestävyysjuoksija Maija Tukeva. Jutussa mainittiin myös, että juuri ennen tätä suoritusta oli tehty lyömättömäksi uskottu ennätys 15 minuuttia 30 sekuntia. Mainittiin tekijän nimikin, mutta sitä ei mainittu, että Neea Käyhkö on edelliskauden Suomen tilastokärki 13-vuotiaiden korkeushypyssä. Ennätystä pidettiin aiheesta uskomattomana, sillä entinen ennätys oli viime vuodelta, 6 minuuttia 24 sekuntia. Tekijänä Jutta Nuutinen, kohtuullista tasoa oleva junioriyleisurheilija hänkin. Tulee mieleen, kun joitakin vuosia sitten hypetettiin, että jossain crossfitissä tai mikä näitä nyt mahtoi ollakaan, ratkotaan Suomen kovakuntoisimmat. Paikalle ilmestyi kaksi kansallisen tason yleisurheilijaa, joista toinen voitti miesten ja toinen naisten sarjan. Taisto-kisan voitti muuten Mertalan yhtenäiskoulun joukkue. Nelihenkisestä joukkueesta kolmella näkyi olevan suoritusprofiili yleisurheilijoiden Tilastopaja-tietokannassa.


16. Kavallus

Jyväskylän Kenttäurheilijat voitti viime vuonna toista kertaa peräkkäin Kalevan Maljan. Taloudellisella puolella ei mennyt ihan yhtä hyvin putkeen. Seurassa työskennellyt mies kavalsi yli 50 000 euroa seuran rahoista. Täytyy myöntää, että olin puulla päähän lyöty, kun sain tietää tekijästä. Toisaalta on hämmästyttävää, että näitä ei tapahdu useammin. Suomalaiset yleisurheiluseurat toimivat vapaaehtoistyöllä ja pakostakin myös rahankäyttö perustuu luottamukseen. Mahdollisuuksia välistä vetämiseen on vaikka miten paljon, ei tosin noin suurimittaisiin kuin Jyväskylässä.


17. Vainion ME meni

10 000 metrin veteraanien ME 40-vuotiaiden sarjassa oli Martti Vainiolla, jonka 25 vuotta sitten juoksema 28.30,88 olikin kummasteluni kohteena pitkään. Kyseessä oli tilastollinen sattuma, sillä kestävyysjuoksijat kykenevät säilyttämään tasonsa nelikymppisiksi. Jostain syystä kukaan tuon ikäinen ei vain ollut osunut riittävän kovavauhtiselle ratakympille. Vaan nyt osui. USA:n kenialaissyntyinen Bernard Lagat passitti ME:n niille lukemille, joille se tuossa ikäluokassa kuuluukin eli aikaan 27.49,36.


Loppukevennys: Astronautin unelma

Puolisoiden laitettua kantapäät vastakkain viiden vuoden avioliiton jälkeen ex-vaimo vaati mieheltään jatkuvasti lisää tasinkoa. Niinpä mies päätti kuitata tilit kerralla selväksi aitolappilaiseen tapaan. Hän siirsi ex-vaimonsa tilille 7500 euroa. Seuraavaksi hän otti kuitista kopion, kirjoitti saatetekstin, laminoi paperin ja niittasi sen naisen kodin eteen puhelinpylvääseen. Lapussa luki: "Pillusta oheisen laskelman mukaisesti: 75 kertaa olet antanut a´100 euroa/ kerta, yhteensä 7 500 euroa 5 vuoden aikana". Ohikulkijoilla oli hauskaa puolitoista kuukautta, kunnes nainen huomasi lapun.
Äkkiseltään laskien 75 kertaa viidessä vuodessa tekee hieman yli kerran kuukaudessa. Tämähän on kuin se astronautin unelma: jos sais kerran kuussa. Tuli mieleen se veljeni työkaveri, joka laskeskeli avioeron jälkeen, kuinka kalliiksi tasinko (isosta maaomaisuudesta meni melkein puolet) oli tullut. Päätyi siihen, että pukille oli päässyt sen verran harvoin kahdenkymmenen vuoden aikana, että siihen hintaan olisi joka kerralla saanut luksushuoran. Johon me vielä virnuilimme, että siinä olisi pitänyt ottaa huomioon, että maksulliselta olisi varmaan saanut vielä muutenkin kuin avioliitossa, jossa tarinasta päätellen joutui tyytymään pelkkään koiratyyliin. Eli vaimo kääntyi selälleen ja esitti kuollutta.
Mutta takaisin tapaukseen. Lapin käräjäoikeus katsoi ja hovioikeus vahvisti, että kyseessä oli kunnianloukkaus. Se totesi, että "mainitut maksuperusteet olivat 'valheellinen vihjaus'". Rangaistus oli 20 päiväsakkoa plus 3500 euroa kärsimyskorvauksia ja oikeudenkäyntikuluja.
Epäselväksi jäi, tarkoitettiinko 'valheellisella vihjauksella' sitä, että 75 kertaa viidessä vuodessa ei täsmännyt ja jos tarkoitettiin, niin oliko kertoja enemmän vai vähemmän ja miten asia oli selvitetty.

Uusinta: Jälkiviisautta etukäteen

Lukijalle: Tässä uusinta aika tarkalleen seitsemän vuoden takaa. Kirjoituksessa huomautin sen avausmotolla heti, kuinka historialliset hölmöt päätökset näyttävät näin jälkikäteen todellakin hölmöiltä. Vika on siinä, että historiaa katsellaan nykypäivän vinkkelistä eikä asetuta aikalaisten housuihin. Kantavana ajatuksena kirjoituksessa on valaista esimerkin avulla sitä, kuinka nykypäivänä historiankirjoissa kerrotaan, miten olisi pitänyt toimia, mutta unohdetaan pohtia miten olisikaan tapahtunut, jos niin olisi toimittu. Natsismi olisi täysin toisessa maineessa, jos se olisi pysäytetty 1938. Kirjoituksessa tilannetta verrataan nykypäivän monikulttuurisuusideologiaan. En olisi kuitenkaan 2009 uskonut, että 2016 tilanne olisi edelleen pahenemaan päin. Tällä en tarkoita sitä, ettenkö olisi helposti uskonut haittamaahanmuuton kasvavan nykymittoihin. Vaan sitä, että edelleenkin Euroopan poliitikot kieltäytyvät tunnustamasta tosiasioita. Analogisesti elämme nyt vuotta 1939. Kuitenkin sillä erolla, että poliitikkomme antavat Hitlerin nielaista vielä Puolankin ja odottelevat, josko se siitä rauhoittuisi. Sota on peruutettu, odotellaan vuotta 1940 tai vieläkin pidemmälle. Jolloin Saksa on taas vähän vahvempi ja sota entistä verisempi sekä tuhoisampi:


Historia on tieteistä eksaktein, koska sillä on paras mahdollisuus jälkiviisauteen.

Neville Chamberlain esitetään historiankirjoituksessa hyväuskoisena hölmönä, joka ”takasi rauhan meidän eliniäksemme” pistämällä puumerkkinsä Münchenin sopimukseen. Rauhaa kesti vajaa vuosi, joka oli alle puolet jopa Chamberlainin itsensä jäljellä olleesta eliniästä.
Münchenissä Tsekkoslovakia sovittiin pilkottavaksi palasiin. Nykyinen historiankirjoitus muistaa sen Saksan saamana lupana miehittää saksalaisenemmistöiset sudeettialueet. Samalla häveliäästi unohdetaan Puolan itselleen nipsaisema Sleesian osa samoin kuin Münchenin konferenssin seurauksena Wienin neuvotteluissa Unkarille annetut Tsekkoslovakian alueet kuten myös ukrainalaisenemmistöiselle Karpatorutenialle myönnetty autonomia.
Hitler sanoi, ettei hänellä ole tämän jälkeen enää Euroopassa muita aluevaatimuksia. Siksi Ranskan ja Englannin sanotaan suostuneen sopimukseen. Jälkeenpäin on sanottu, että olisi pitänyt tajuta Hitlerin vaatimusten jatkuvan ja pysäyttää hänet 1938 pistämällä kova kovaa vastaan. Puhutaan Münchenin opetuksesta, jonka mukaan diktaattorit on pysäytettävä ajoissa, koska mitä kauemmin heidän annetaan mellastaa, sitä vaikeammaksi heidän tuhoamisensa tulee.

Chamberlain on siis saanut jälkimaailmalta ankaran tuomion lepsuudesta. Arvion oikeudenmukaisuus on sitten kokonaan toinen asia. Sanottakoon brittiläisestä poliittisesta elämästä muuten mitä tahansa, niin siinä vaaditaan sujuvaa väittelytaitoa, keskustelukykyä ja nopeaa järjenjuoksua. Typerykset eivät pääse pääministeriksi asti. Matti Vanhanen ja Paavo Lipponen eivät olisi brittiläisessä politiikassa pitkälle pötkineet, vaikka yksi brittipoliitikoille tyypillinen piirre eli seksi/naisskandaali täyttyykin.
Jouduttuaan eroamaan pääministerin paikalta 8.5.1940 - päivää ennen Saksan hyökkäystä Ranskaan puolueettomina pysyneiden Benelux-maiden läpi - Chamberlain jatkoi Churchillin sotakabinetin arvostettuna jäsenenä kunnes joutui vetäytymään politiikasta sairastuttuaan vakavasti. Churchill kuunteli Chamberlainin näkemyksiä tarkasti ja sai vastaavasti tältä merkittävää tukea esimerkiksi Hitlerin rauhantarjouksen aiheuttaessa erimielisyyksiä hallituksessa. Churchill ei olisi ottanut kyvytöntä tossukkaa hallitukseensa muuten kuin pakosta ja Chamberlainin hän halusi.

Münchenin sopimuksen hyväksymiseen täytyi siis olla hyviksi uskotut syyt. Väitetään, että Chamberlain halusi jatkaa Britannian ”loistavan eristäytymisen” perinnettä 1800-luvun lopulta. Samaten todetaan, että Britannian sotakone oli kaukana valmiista etenkin ilmavoimien osalta. Jos sota olisi alkanut vuotta aiemmin, taistelu Britanniasta olisi jouduttu käymään Gloster Gladiator -kaksitasoilla eikä Hurricaneilla tai Spitfireillä. Armeijan miesvahvuus oli säälittävän pieni ja melkoinen osa asevoimista oli siirtomaissa. Britit eivät yksinkertaisesti olleet valmiita sotaan.
Toisaalta laivastoylivoima oli musertava. Saksalaisten suuret pinta-alukset Bismarck ja Tirpitz eivät vielä olleet valmiita eivätkä lentotukialukset valmistuneet edes sodan aikana. Dönitzin sukellusvenelaivasto oli yhä vaatimaton eikä olisi kyennyt uhmaamaan Atlantin merenkulkua.

Ei kuitenkaan näytä uskottavalta, että Chamberlain olisi Münchenissä ostanut lisäaikaa varustautuakseen väistämättömään sotaan. Vuotta myöhemmin, sodan alkaessa, Saksan sotakone oli huomattavasti paljon paremmassa kunnossa, kun taas britit ja ranskalaiset eivät olleet pistäneet tikkua ristiin. Kutsunnat aloitettiin vasta syksyllä 1939 ja sotatarviketeollisuus pyörähti käyntiin hitaasti, vielä vuotta myöhemmin kipeästi tarvittuja hävittäjälentokoneita valmistui vain neljä kappaletta päivässä. Jos nämä toimenpiteet olisi aloitettu vuotta aiemmin, pelote olisi ollut melkoinen.

Siitä huolimatta Hitler pelkäsi liittoutuneiden hyökkäystä oman armeijansa ollessa Puolan sotaretkeen sitoutuneena. Olihan hänellä vain 34 divisioonaa lännessä, kun pelkästään Ranskalla oli liikekannallepanon jälkeen 86 divisioonaa Maginot-linjalla. Toisaalta Ranskan armeija oli suunniteltu ainoastaan puolustukseen. Joka tapauksessa jo tämä riittää kertomaan, mitä olisi tapahtunut, jos sota olisi alkanut 1938: Saksa olisi ottanut turpiin niin että tärisee, etenkin jos tsekit olisivat ryhtyneet aseelliseen vastarintaan.
Vaikka tiedot olivatkin puutteelliset 1938, on selvää että tiedettiin voimasuhteiden olevan musertavasti Englannin ja Ranskan eduksi. Tästä kertoo sekin, että vuotta myöhemmin Saksa tiedettiin jo vaarallisemmaksi vastustajaksi, mutta silti sitä aliarvioitiin pahasti.

Historia on siis tuominnut Chamberlainin aiheesta; jos hän olisi pistänyt kovan kovaa vastaan 1938, Hitler olisi lyöty. Tämä on virheellistä jälkiviisautta! Ei siksi, etteikö väittämä olisi totta - näin olisi hyvin todennäköisesti myös käynyt. Vaan siksi, että tiedämme natsihallinnosta nyt sen, mitä kukaan ei tiennyt 1938! Joten tehdäänpä ajatusleikki: mitä olisi todella tapahtunut, jos Britannia ja Ranska olisivat lähteneet sotaan Tsekkoslovakian puolesta 1938 eivätkä vasta Puolan takia vuotta myöhemmin.

Lokakuu 1938. Chamberlain palaa Münchenin konferenssin pitkityttyä ja epäonnistuttua Britanniaan ja ilmaisee huolestumisensa: ”Toivoin, että saisin taata rauhan elinajaksemme, mutta meidän on varustauduttava pahimman varalle.”
Hitler ei usko kenraaliensa varoituksia, vaan hyökkää viikon kuluessa Tsekkoslovakiaan. Ranska ja Britannia julistavat sodan Saksalle. Saksa valtaa Tsekkoslovakian muutamassa viikossa ja Neuvostoliitto miehittää Karpatorutenian. Länsirintamalla on hiljaista. Britannia ja Ranska käynnistävät armeijan rekrytoinnin ja lentokoneteollisuus alkaa pyöriä täydellä teholla. Saksan merenkulku estetään Britannian ylivertaisen laivaston toimin. Chamberlain eroaa pääministerin tehtävästä ja Churchill tulee tilalle.
Saksa tekee rauhanaloitteen talvella. Liittoutuneet torjuvat sen.
Seuraavana keväänä Saksa yrittää läpimurtoa Ardenneilla. Uusi salamasotataktiikka tuottaa aluksi menestystä, mutta liittoutuneiden materiaalinen ylivoima pysäyttää hyökkäyksen. Göringin Luftwaffe tuhoutuu lähes kokonaan joutuessaan kohtaamaan vertaisensa vastustajat. Sen seurauksena ”Bomber”-Harrisin pitkänmatkanpommittajat moukaroivat Saksan teollisuuden säpäleiksi. Sodan muututtua joksikin aikaa asemasodaksi Saksa tekee rauhantarjouksen, jonka mukaan sen armeija vetäytyy sotaa edeltäneille rajoille. Liittoutuneet torjuvat aloitteen ja vaativat ehdotonta antautumista.
Saksan sotatarviketuotanto on selvästi liittoutuneiden vastaavaa alhaisempi. Samalla liittoutuneet ovat ottaneet opikseen salamasodasta ja iskevät vastaavalla strategialla Saksaan. Vuoden kestäneiden taistelujen jälkeen he valtaavat Berliinin. Hitler tekee itsemurhan ja Saksa antautuu ehdoitta.

Sota on ohi. On menetetty joitakin miljoonia ihmishenkiä, mutta ei kymmeniä miljoonia. Itä-Eurooppa ei ole joutunut kommunismin ikeen alle.

Jotakin vielä merkittävämpää on kuitenkin toisin kuin todellisessa historiassa.
Natsismia ei ole demonisoitu. Koska sota alkoi 1938, Kristalliyö jäi kokematta. Tuhoamisleirejä ei ollut, Auschwitzista ei ole kuullut kukaan.
Saksalaiset kannattivat Hitleriä, he äänestivät hänet valtaan omasta vapaasta tahdostaan. 1938 valtaosa saksalaisista kannatti kansallissosialismia. Sodan jälkeen näiden ihmisten mielipide tilanteesta on selvä. Münchenissä kiellettiin Saksan kansan oikeutetut vaatimukset. Kun Hitler lähti väkivalloin oikeuksia hakemaan, länsivallat aloittivat sodan johon heillä ei ollut mitään asiaa. Ne hylkäsivät rauhantarjoukset ja valtasivat Saksan imperialismin parhaiden perinteiden mukaisesti.

Tilaus uusnatsismille on valtava. Maailman tuomio ei kohdistu Saksaan, vaan Britanniaan ja Ranskaan, jotka ovat valloittaneet toisen eurooppalaisen sivistysvaltion. Hitleriä muistetaan valtiomiehenä, joka nosti Saksan jaloilleen. Okei, hän ei pitänyt juutalaisista, mutta eivät pitäneet Joe Kennedy ja Charles Lindberghkään.

Summa summarum: jos Chamberlain olisi tehnyt Münchenissä kuten jälkimaailma häneltä jälkiviisaudessaan vaatii, olisiko maailma parempi paikka? Ehkä typeryyksien on annettava mennä tarpeeksi pitkälle, jotta ne typeryyksiksi tunnustetaan.
Muistamme Winston Churchillin suurena valtiomiehenä, joka varoitti Natsi-Saksasta jo 1937. Hän näki, mihin kehitys johtaa. Ongelma oli siinä, että hän näki sen liian aikaisin. Jos Churchill olisi johtanut Britannian sotaan 1938, muistaisimme hänet verenhimoisena opportunistina. Churchillin onni oli siinä, että häntä ei uskottu ajoissa.

Päiväys: 15.5.2009. ”Kuudenkymmenen vuoden takaiset päättäjät olisivat voineet säästää Euroopan historian tuhoisimmalta katastrofilta pysäyttämällä diktaattorit silloin kun se olisi ollut vielä tehtävissä paljon kohtuullisimmilla vaurioilla. Valitettavasti heiltä puuttui rohkeutta tehdä niin, vaan he jatkoivat myöntyväisyyspolitiikkaa. Sen seurauksena ongelmat eskaloituivat paljon kuviteltua nopeammin ylipääsemättömiksi. Muutamat näkivät vaaran jo kauan ennen muita, mutta heidän varoituksiaan ei kuunneltu.”

Historiaa on turha opiskella, jos siitä ei mitään opi. Kuinka läheisesti silloista kansallissosialismia eikun Natsi-Saksaa eikun - no kun en löydä sensuurin hyväksymää sanaa - vastaava tilanne onkaan nykypäivän monikulttuurisuuden vaaliminen. Varoittavia ääniä on, mutta ne vaiennetaan. Silti jotkut näkevät, mihin ollaan menossa, Octavius tässä ilmaisi asian parhaiten. Mutta missä on nykypäivän Churchill - valtiomies joka uskaltaa sanoa niin kuin asia on, vaikka se onkin vallitsevan trendin vastaista?

Päiväys: 15.5.2069. ”Kuudenkymmenen vuoden takaiset päättäjät olisivat voineet säästää Euroopan historian tuhoisimmalta katastrofilta pysäyttämällä maahanmuuton silloin kun se olisi ollut vielä tehtävissä paljon kohtuullisimmilla vaurioilla. Valitettavasti heiltä puuttui rohkeutta tehdä niin, vaan he jatkoivat suvaitsevaisuuspolitiikkaa. Sen seurauksena ongelmat eskaloituivat paljon kuviteltua nopeammin ylipääsemättömiksi. Muutamat näkivät vaaran jo kauan ennen muita, mutta heidän varoituksiaan ei kuunneltu.”

Olen kuullut, on metropolialue tuolla...

Pohjois-Amerikassa on neljä suurta palloilun ammattilaisliigaa: koripallon NBA, amerikkalaisen jalkapallon NFL, baseballin MLB ja jääkiekkoilun NHL. Kuten hyvin tiedetään, nämä liigat ovat suljettuja eli niihin ei pääse voittamalla alempaa liigaa. Päästäkseen mukaan joukkueen on saatava päättävän tahon hyväksyntä. Ensimmäinen peruslähtökohta on se, että joukkueella on oltava riittävän suuri markkina-alue. Kaupunkien väkiluku ei tätä kerro, mutta onneksi Pohjois-Amerikassa metropolialueiden koot tilastoidaan niin Yhdysvalloissa kuin Kanadassakin. Esimerkiksi Dallasin metropolialueeseen kuuluvat Dallasin lisäksi myös Fort Worthin ja Arlingtonin (eri Arlington kuin Washingtonin metropolialueeseen kuuluva) kaupungit.

Päätin tutkia, miten korkeimman tason urheilujoukkueet ovat jakautuneet eri metropolien kesken. Selvitys kattaa tilanteen vain vuonna 1946 alkaneesta kaudesta eteenpäin. Kolmesta syystä. Ensinnäkin NBA laskee historiansa alkaneen vasta tuolloin, joten näin tästä vertailusta saadaan lajien kesken suhteellisen tasapuolinen. Toiseksi aiempina vuosina etenkin NFL:n joukkueiden tilanne oli hyvinkin sekava. Kolmanneksi tuolloin toinen maailmansota oli juuri päättynyt ja television sekä suuren rahan aikakausi sarastamassa, mikä muutti ammattilaisliigojen toimintaympäristöä dramaattisesti.

Toki tässäkin tilastoinnissa on ongelmansa. Muutama täsmennys:
1) NBA:n Kansas City Kings pelasi kausina 1972-75 noin puolet kotipeleistään Omahassa ja oli viralliselta nimeltään Kansas City - Omaha Kings. Laskettu kuitenkin Kansas Cityn nimiin.
2) NBA:n Anderson Packers oli virallisesti Andersonin kaupungin joukkue ainoalla kaudellaan, mutta on laskettu Indianapolisille, koska Anderson on nykyään osa Indianapolisin metropolia.
3) NFL:n Green Bay Packers pelasi vuoteen 1996 asti melkein puolet kotipeleistään Milwaukeessa, mutta on laskettu Green Baylle.
4) NFL:n New Orleans Saints oli hurrikaani Katrinan jälkeen yhden kauden evakossa San Antoniossa ja Baton Rougessa, mutta laskettu New Orleansille.
5) NBA:n New Orleans Hornets pelasi samasta syystä muutamaa peliä lukuun ottamatta kaksi kautta Oklahoma Cityssä nimellä New Orleans / Oklahoma City Hornets. Laskettu kuitenkin New Orleansin piikkiin.
6) NHL:n Carolina Hurricanes joutui Raleighiin muutettuaan olemaan kaksi kautta evakossa sadan kilometrin päässä Greensborossa, koska halli ei ollut valmistunut. Laskettu silti Raleighille.
7) NHL menetti kauden 2004-5 kokonaan työsulkuun. Sitä kautta ei ole laskettu mukaan, koska otteluja ei pelattu lainkaan. Tämän takia NHL:lla on laskuissa vain 69 kautta, kun muilla liigoilla on 70.
8) MLB:n vuosien 1994-95 lakko katkaisi kauden 1994 kesken (ja lyhensi myös seuraavaa kautta). Kausi on kuitenkin laskettu mukaan, koska silloin pelattiin, vaikka mestaruutta ei ratkaistukaan.
9) Muut lakkojen lyhentämät kaudet on pelattu mestaruuteen asti ja laskettu tietysti mukaan.
10) Kilpailevia liigoja, kuten koripallon ABA:ta ja jääkiekon WHA:ta ei ole laskettu mukaan. Amerikkalaisen jalkapallon AFL on laskettu mukaan jo kolme vuotta ennen liigojen yhdistymistä siksi, että kaudesta 1966 alkaen liigat pelasivat yhteisen loppuottelun.
11) Kanadassa ei pelata amerikkalaista jalkapalloa, vaan siitä hieman poikkeavaa kanadalaista jalkapalloa. Sikäläistä CFL:ää ei kuitenkaan ole laskettu isoksi liigaksi. Kanadalaiset varjelevat suhteellisen mustasukkaisesti omia sääntöjään - kun aikoinaan epäiltiin amerikkalaissääntöjen leviävän maahan, esitettiin jopa lakia jenkkisäännöllä pelattavien ammattilaistason ottelujen kieltämiseksi.

Seuraavissa tilastoissa käytetään Dallasia esimerkkinä siitä, miten tilastot on laskettu.

Tilasto 1: Kausien määrä
Luonnollisin tilasto on mitata, kuinka monta kautta korkeimman tason joukkueet ovat yhteensä milläkin paikkakunnalla pelanneet. Dallasissa NBA:n Mavericks on pelannut 36 kautta, NFL:n Cowboys 56 kautta, MLB:n Texas Rangers 44 kautta ja NHL:n Stars 22 kautta. Näiden lisäksi NFL:ssä ehti yhden kauden ajan vaikuttaa joukkue nimeltä Texans. Tästä tulee yhteensä 36 + 56 + 44 + 22 + 1 = 159 kautta. Tällä lukemalla Dallas sijoittuu metropolien välisessä vertailussa vasta sijalle 14, vaikka se onkin Yhdysvaltojen neljänneksi suurin metropoli. Se siitä että Teksasissa olisi kaikki muka suurta. Eat your heart out, J.R. Ewing!
Kaikkiaan liigoihin on saanut vähintään yhden joukkueen 57 metropolia. Lukema on itse asiassa hämmentävän pieni, koska nykyään joukkueita on peräti 122. Tämä kertoo siitä, että ne ovat keskittyneet suurille paikkakunnille. Pohjois-Amerikassa ei ole samaa ilmiötä läheskään yhtä voimakkaasti kuin Suomessa, jossa joillakin pikkupaikkakunnilla on valtalajin joukkue pääsarjassa.

Tilasto 2: Yksittäisten lajien kausien määrä
Tämä on Dallasissa sama 159 kuin edellinenkin, koska Dallasissa ei ole koskaan ollut paikalliskilpailijaa samassa lajissa. Sen sijaan esim. New Yorkin metropolialueella on tälläkin hetkellä kolme jääkiekkojoukkuetta, Rangers, Islanders ja New Jersey Devils. Näiden jokainen yhteinen kausi on niputettu kukin vain yhdeksi eli "jääkiekon" kaudeksi New Yorkissa. Tämä luku on ilmoitettu vain siinä tapauksessa, jos se poikkeaa tilaston 1 luvusta ja laitettu sulkuihin.

Tilasto 3: Niiden kausien määrä, jolloin metropolissa on ollut vähintään yksi joukkue edes jossain lajissa.
Dallasissa on ollut ainakin yksi joukkue 1952 ja 1960-2016 eli 57 kautta.

Metropolialueet on lueteltu tilaston 1 mukaisessa järjestyksessä siten, että ensimmäinen luku on tilaston 1 lukema, mahdollisesti suluissa oleva luku tilaston 2 lukema (vain jos se poikkeaa tilaston 1 lukemasta) ja kauttaviivan jälkeen tilaston 3 lukema (tämäkin on ilmoitettu vain, jos se poikkeaa tilaston 1 lukemasta). Kaupungin nimen edessä oleva luku on sen suuruusjärjestys Pohjois-Amerikan metropolien joukossa. Sen verran olen muuttanut tilastointia, että parissa kohdassa olen käyttänyt tilastollista aluetta enkä metropolialuetta. Syynä tähän on se, että Los Angelesin sekä San Franciscon alueella on molemmissa kaksi metropolialuetta jostain historiallisesta syystä, vaikka ne kaiken järjen mukaan kuuluisivat yhteen. Lihavoidulla ne metropolit, joilla on ainakin yksi joukkue tälläkin hetkellä.

1. New York 469 (279) / 70
3. Chicago 349 (265) / 70
2. Los Angeles 333 (211) / 70
6. San Francisco 296 (211) / 66
14. Detroit 269 / 70
12. Boston 269 (262) / 70
8. Philadelphia 266 (257) / 70
7. Washington 195 / 70
21. St. Louis 192 / 70
17. Minneapolis 191 / 68
27. Pittsburgh 189 / 70
33. Cleveland 182 / 70
10. Atlanta 167 / 50
4. Dallas 159 / 57
5. Houston 144 / 54
20. Denver 140 / 51
30. Cincinnati 133 / 70
22. Baltimore 130 / 69
11. Toronto 130 / 70
32. Kansas City 125 / 61
9. Miami 123 / 50
16. Seattle 121 / 49
13. Phoenix 113 / 48
40. Milwaukee 111 / 63
36. Indianapolis 109 / 68
18. San Diego 107 / 50
15. Montreal 105 / 70
54. Buffalo 103 / 50
19. Tampa Bay 91 / 40
171. Green Bay 70
47. New Orleans 68 / 49
28. Vancouver 51 / 45
23. Charlotte 49 / 28
24. Portland 46
26. San Antonio 40
51. Salt Lake City 37
37. Nashville 36 / 19
53. Edmonton 36
50. Calgary 35
29. Sacramento 31
25. Orlando 27
49. Ottawa 23
82. Winnipeg 22
41. Jacksonville 21
50. Hartford 18
45. Raleigh 18
89. Syracuse 17
78. Quebec 16
43. Memphis 15
34. Columbus 15
134. Fort Wayne 9
55. Rochester 9
42. Oklahoma City 8
39. Providence 3
148. Moline 2
366. Sheboygan 1
262. Waterloo 1

Ottamalla joka liigaan yhden joukkueen jokaiselle kaudelle metropolille kertyisi 279 kausipistettä. Tämän lukeman ylittää neljä metropolia, joissa on siis ainakin yhdessä lajissa paikalliskilpailija.
Ylivoimaisesti eniten kausipisteitä kerää tietysti New York, jonka alueella on nytkin kaksi joukkuetta joka liigassa paitsi jääkiekossa kolme.
Detroit on eniten kausia kerännyt metropoli, jossa yhdelläkään joukkueella ei ole koskaan ollut samassa lajissa paikalliskilpailijaa.
Vähiten kausia kerännyt metropoli, jossa on joskus ollut jossakin lajissa samaan aikaan kaksi joukkuetta, on Pittsburgh.
Eniten kausia kerännyt metropoli, jossa ei ole ollut yhtä joukkuetta enempää, on Green Bay.
Vähiten kausia kerännyt metropoli, jossa on ollut enemmän kuin yksi joukkue, on Nashville.
Vasta 27. suurin metropoli Pittsburgh on kausitilastossa peräti seitsemäntenä.
Kooltaan pienin metropoli, jolla on nykyisin joukkue, on Green Bay, vasta 171. suurin noin 316 tuhannella asukkaalla. Seuraavaksi pienin on sijalla 82 oleva Winnipeg, joka on reilusti yli kaksi kertaa suurempi.
Koripalloliiga NBA:n alkuaikoina mukana oli pikkukaupungeista muutama joukkue, jotka muutaman kauden sinniteltyään siirtyivät isommille markkina-alueille. Pienin paikkakunta, jolta koskaan on ollut joukkue mukana, oli yhden kauden ihme Sheboygan, jossa on nykyään noin 115 tuhatta asukasta.
Liigojen joukkuemäärien lisääntymisen myötä melkein kaikilla paikkakunnilla, joissa joskus on ollut joukkue, on sellainen edelleenkin. Eniten pelikausia ilman nykyistä joukkuetta on Hartfordissa, jossa Whalers tahkosi NHL:ää 18 kautta ennen muuttoaan Raleighiin.
Suurin metropoli, jossa ei ole joukkuetta (eikä ole koskaan ollutkaan) on 31. suurin eli Las Vegas. Selitys on se, että paikkakunta on kasvanut voimakkaasti vasta viime vuosikymmeninä. Se onkin ainoa yli kahden miljoonan metropoli ilman joukkuetta. Muita yli miljoonan metropoleja ilman joukkuetta ovat Austin, Virginia Beach, Louisville, Richmond, Birmingham, Grand Rapids ja Tucson. Näiden lisäksi miljoonametropoleista nykyisin joukkuetta ei ole Providencessa, Hartfordissa ja Rochesterissa, mutta on joskus ollut.
Mikäli lasketaan, kuinka monta kautta asukasta kohti metropolissa on saatu nauttia huipputasosta, selväksi ykköseksi nousee Green Bay, 221 kautta miljoonaa asukasta kohti. New York pääsee ylivoimaisesta absoluuttisesta johtoasemasta huolimatta vain 23 kauteen miljoonaa asukasta kohti. Suurista kaupungeista parhaaseen lukemaan yltää Buffalo, 90. Heti perässä tulee Cleveland, 88. Todella suurista metropoleista korkein lukema on Detroitilla, 62, mutta se johtuu historiallisista syistä. Ainoana jättimetropolina Detroitin asukasluku on pienentynyt viimeisen 40 vuoden aikana, kaupunkiin kun iski ydinpommiakin tuhoisampi katastrofi. Los Angelesin lukema on vain 18 ja Miamin 20. Pienin lukema nykyään joukkueen omaavista kaupungeista on Oklahoma Cityllä, 6. Tämä johtuu siitä, että Thunder on pelannut siellä koripalloa vasta kahdeksan kautta.

Tilasto 4:
Todella suuren metropolin mittari onkin sitten se, että sieltä löytyy joukkue kaikista neljästä liigasta samaan aikaan. Tähän saavutukseen on historian aikana yltänyt 17 metropolia, lihavoituna ne joissa se on nykytilanne:
New York 69
Detroit 59
Chicago 55
Boston 52
Philadelphia 48
San Francisco 33
Los Angeles 28
Miami 22
Dallas 22
Denver 20
Minneapolis 19
Atlanta 19
Phoenix 18
Washington 11
Cleveland 2
Kansas City 2
St. Louis 1
Näiden lisäksi Pittsburghissa on ollut joukkue kaikissa neljässä lajissa, mutta ei koskaan samanaikaisesti.
Lista on viime kauden mukainen, seuraavalla kaudella Los Angelesissakin on kaikissa neljässä lajissa joukkue Ramsin muutettua takaisin paikkakunnalle.

New Yorkissa on koko ajan ollut joukkue kaikissa lajeissa. Kausia on kuitenkin vain 69 siksi, että yksi NHL-kausi peruuntui kokonaan.
Asukasta kohti laskettuna parhaaseen suoritukseen yltää Detroit, jolla on ollut 13,7 täydellistä kautta miljoonaa asukasta kohti.
Erikoisuuksia ovat yhden ja kahden kauden tapaukset. St. Louisissa Blues rantautui pelaamaan NHL:ää 1967 ja seuraavana kesänä NBA:n Hawks muutti Atlantaan. Clevelandin ja Kansas Cityn kahden kauden suoritukset aiheutuvat lyhytaikaisista NHL-kokeiluista.

Tilasto 5:
Mestaruuksista on päässyt nauttimaan 36 metropolia. Niistä 21 on saavuttanut mestaruuden useammassa kuin yhdessä liigassa ja viidellä on täysi suora eli mestaruus kaikissa liigoissa. Tilastossa ensin mestaruuksien määrä, lajien määrä, mikäli niitä on enemmän kuin yksi ja mestaruuksia saavuttaneiden joukkueiden määrä, mikäli niitä on enemmän kuin lajeja:
New York 37 / 4 / 10
Boston 27 / 4
Los Angeles 22 / 4 / 7
Montreal 18
San Francisco 16 / 3 / 5
Detroit 16 / 4
Chicago 14 / 4
Pittsburgh 12 / 3
Baltimore 10 / 3 / 4
Toronto 10 / 2
Minneapolis 8 / 3
St. Louis 8 / 3
Philadelphia 8 / 3
Green Bay 7
Miami 7 / 3
Dallas 7 / 3
San Antonio 5
Cleveland 5 / 2
Denver 5 / 2
Edmonton 5
Washington 4 / 2
Kansas City 3 / 2
Cincinnati 3
Houston 2
Seattle 2 / 2
Milwaukee 2 / 2
Tampa Bay 2 / 2
Portland 1
Syracuse 1
Rochester 1
Indianapolis 1
New Orleans 1
Atlanta 1
Phoenix 1
Calgary 1
Raleigh 1

New Yorkissa mestaruuksia on tullut tietysti joka lajissa, mutta peräti kymmenelle seuralle! Jääkiekossa Stanley Cupin ovat voittaneet Rangers, Islanders ja New Jersey Devils. NFL:ssä sekä Giants että Jets ovat päässeet juhlimaan mestaruutta. MLB:n World Seriesin on voittanut neljä newyorkilaisseuraa: sekä nykyiset Yankees ja Mets sekä ennen poismuuttoaan myös Dodgers ja Giants. Koripallossa mestaruuden on ottanut ainoastaan Knicks, Brooklyn Nets ei ole vielä siihen yltänyt.
Los Angelesin mestaruudet ovat jakautuneet seitsemälle seuralle. Kun koripallon Clippers vielä nappaisi mestaruuden, niin joka lajissa olisi kaksi voittanutta seuraa - mutta toistaiseksi metropolin kaikki 11 NBA-mestaruutta ovat menneet Lakersille.
Chicago on saavuttanut kyllä "värisuoran", mutta kaikki sen mestaruudet ovat menneet vain neljälle seuralle. Baseballin Cubs ei ole päässyt listalle tässä rajatulla 70 vuoden ajalla (ja onkin ainoa koko ajan mukana olleista seuroista missään lajissa, joka ei ole voittanut mestaruutta), sen edellinen mestaruus on vuodelta 1908. Seura on siis pelannut pääsarjassa jo toistasataa vuotta ilman mestaruutta!
San Franciscolta puuttuu vielä jääkiekon mestaruus, sen vastapainoksi sillä on sekä MLB:ssä että NFL:ssä kaksi mestariseuraa.
Erikoisuus on Baltimoren kaksi mestariseuraa NFL:ssä - sekä nykyinen Ravens että aikoinaan pois muuttanut Colts ovat voittaneet mestaruuden.
Montrealin kaikki 18 mestaruutta ovat Canadiensin tekosia. Tilanne ei luultavasti tule muuttumaan lähiaikoina, koska paikkakunnan ainoa toinen korkeimman tason joukkue, MLB:n Expos, muutti sieltä pois 2005.
Suhteellisesti parhaiten - jopa ylivoimaisesti - on menestynyt tietysti Green Bay, 22 mestaruutta miljoonaa asukasta kohti. Seuraavana on Boston, 5,7. Se onkin suurista metropoleista ylivoimainen.
Suhteellisesti huonoimmin on menestynyt San Diego, jonka 107 kautta NFL:ssä, MLB:ssä ja NBA:ssa (NBA:ssa ei ole enää joukkuetta ja NHL:ssä ei ole koskaan ollutkaan) ei ole tuottanut ainuttakaan mestaruutta. Se on myös suurin metropoli, joka ei ole yhtäkään mestaruutta saavuttanut.

Tilasto 6:
Äärimmäinen saavutus olisi voittaa samalla kaudella kaikkien neljän liigan mestaruudet. Tähän ei ole yksikään metropoli yltänyt. Ei itse asiassa edes kolmeenkaan mestaruuteen. Ei edes siten, että kauden määritelmää venytetään. NBA:ssa ja NHL:ssä kaudet ovat suunnilleen samanaikaisia, lokakuusta kesäkuuhun ja ne ilmaistaan kahdella vuosiluvulla, kuten 2015-16. MLB ja NFL käyttävät yhtä ainoaa vuosilukua. NFL siitä huolimatta, että sen kausi (nykyään myös runkosarja) päättyy vasta seuraavan vuoden puolella. Esimerkiksi kausi, joka päättyi Super Bowliin 7.2.2016 oli vuoden 2015 kausi. Tämä aiheuttaa joskus hämmennystä, koska Super Bowliin viitataan joskus vuosiluvulla. Viimeisin Super Bowl oli siis järjestysnumeroltaan 50, se pelattiin 2016 ja päätti kauden 2015. Päälle päätteeksi NFL venytti kautensa seuraavan vuoden puolelle vasta vuodesta 1965 alkaen. MLB:n kausi taas alkaa huhtikuussa ja päättyy loka-marraskuun vaihteessa World Seriesiin. Kaikki saman vuoden puolella, joten siinä ei ole mitään epäselvyyttä.
Ongelma on siinä, miten nämä kaudet niputetaan. On ilmeistä, että NBA ja NHL kulkevat samalla tavalla. Mutta lasketaanko NFL sen mukaan, milloin kausi on päättynyt vai alkanut? Eli kuvitteellisesti: laskettaisiinko NFL:n kausi 2015 samaksi kaudeksi NHL:n ja NBA:n kausien 2014-15 vai 2015-16 kanssa? Ja sama kysymys MLB:stä, joka on vielä hankalampi koska sen kausi ei veny seuraavan vuoden puolelle. Luontevinta olisi varmaan laskea kaikki jälkimmäisen mukaan, koska syksyllä kaikkien liigojen kaudet ovat samaan aikaan käynnissä. Seuraavassa on lueteltu kaikki ne yksitoista tapausta, joissa saman metropolin joukkue on voittanut kaksi mestaruutta jollakin tavalla tulkiten saman kauden aikana.

Selvät tapaukset eli NHL:n ja NBA:n mestaruus:
ei yhtäkään
Sama vuosiluku kaudessa eli MLB:n ja NFL:n mestaruus:
New York Yankees MLB 1956, New York Giants NFL 1956
Baltimore Orioles MLB 1970, Baltimore Colts NFL 1970
Pittsburgh Pirates MLB 1979, Pittsburgh Steelers NFL 1979
Boston Red Sox MLB 2004, New England Patriots NFL 2004
Mestaruus samana kalenterivuonna eli NFL ja NHL/NBA:
Pittsburgh Steelers NFL 2008, Pittsburgh Penguins NHL 2008-9
Sama kuin edellä, mutta ennen kuin NFL:n kausi jatkui seuraavan vuoden puolelle:
Detroit Lions NFL 1953, Detroit Red Wings NHL 1953-54
NHL/NBA keväällä, saman vuoden kaudella NFL:
Detroit Red Wings NHL 1951-52, Detroit Lions NFL 1952
NHL/NBA keväällä, saman vuoden kaudella MLB:
New Jersey Devils NHL 1999-2000, New York Yankees MLB 2000
Los Angeles Lakers NBA 2001-2, Anaheim Angels MLB 2002
MLB, seuraavana keväänä NHL/NBA:
Los Angeles Dodgers MLB 1981, Los Angeles Lakers NBA 1981-82
Boston Red Sox MLB 2007, Boston Celtics NBA 2007-8

Jollain tavalla tulkiten tuplia on siis mennyt kuuteen kaupunkiin, kaikkiin muihin kahdesti mutta Baltimoreen vain kerran.
Mahdollisia eri liigojen yhdistelmiä on kuusi kappaletta. Ne ovat toteutuneet seuraavasti:
NFL-MLB 4
NBA-MLB 3
NFL-NHL 3
MLB-NHL 1
NBA-NFL 0
NBA-NHL 0

Tilasto 7: Seurojen ristikkäinen esiintyminen eri metropoleissa:
NFL-MLB 28 metropolia
NFL-NBA 28
NFL-NHL 28
MLB-NBA 26
MLB-NHL 26
NBA-NHL 20

Tilasto 8: Eri lajien esiintyminen metropoleissa:
Neljä lajia: 12 metropolia
Kolme lajia: 8 metropolia
Kaksi lajia: 11 metropolia
Yksi laji: 17 metropolia
Vain yhden lajin metropoleja on Kanadan takia tietysti eniten NHL:ssä, kahdeksan. NBA:kin yltää peräti seitsemään. NFL:ssä on kaksi. Jokaisella MLB-paikkakunnalla on ainakin yhden muun lajin joukkue!