Sivallus C

Energiaratkaisussa on kaksi vaihtoehtoa. Joko ollaan varmasti kusessa lähiaikoina tai sitten tulevat sukupolvet saattavat olla kusessa.

Loogisesti ajatellen valinnan ei luulisi olevan vaikea.

Sivallus XCIX

Mies pääsee elämässään aika pitkälle kolmella ohjeella:
1. Tarjoa muille miehille viinaa.
2. Vie naisille kukkia.
3. Älä kuse vastatuuleen.
Viimeistä ohjetta tulee noudattaa paitsi konkreettisessa, myös kuvaannollisessa mielessä.

Välihuomautus automatkaajille

Tylsiä pitkiä ajomatkoja on tapana virkistää erinäisillä peleillä. Kehittelin tuossa muutama päivä sitten pelin, jota Salli B:n kanssa kokeilimme ja toimivaksi totesimme. Kelpaa viihdykkeeksi kaikille 7-99 -vuotiaille.

Pelaajia on vähintään kaksi, periaatteessa ylärajaa pelaajien määrälle ei ole mutta kuusi lienee järkevä maksimi. Jokainen peliin osallistuva valitsee yhden automerkin. Valinta tehdään pelaajien ikäjärjestyksessä nuorimmasta vanhimpaan eikä pelaaja saa valita samaa automerkkiä, joka on jo kerran valittu.

Sitten jäädään odottamaan. Kun vastaan tulee ensimmäistä kertaa jokin valituista automerkeistä, kyseisen merkin valinnut saa pisteen. Tällöin kyseinen merkki jää pelistä pois.

Pisteen saanut pelaaja valitsee itselleen uuden automerkin. Rajoitus on, että pelaaja ei voi saada pistettä sellaisesta autosta, joka on ollut näkyvissä hänen valitessaan uuden merkin. Muut pelaajat voivat tietysti saada pisteitä vastaantulevista autoista samana aikana. Samaa merkkiä ei siis voida valita uudelleen eikä pelaaja voi vaihtaa valitsemaansa merkkiä.

Otetaan esimerkki. Olkoon pelissä mukana vaikkapa henkilöt A, B ja C. A valitsee Audin, B Bentleyn ja C Cadillacin (tosipelissä ainakin kaksi viimeistä olisivat huonoja valintoja...).
Oletetaan, että ensimmäisenä näistä vastaan tulee Bentley. Tällöin B saa pisteen ja valitsee uuden merkin, sanotaan vaikkapa BMW:n. A:n merkki on edelleen Audi ja C:n Cadillac, B:n merkiksi on vaihtunut BMW. Kun seuraavaksi tulee vastaan jokin näistä merkeistä, saa merkin valinnut taas pisteen ja valitsee uuden merkin.
Oletetaan, että seuraavaksi vastaan tulee Cadillac, jolloin C saa pisteen. C valitsee uudeksi merkiksi Chryslerin, joka tuleekin seuraavaksi. C saa toisen pisteen ja valitsee uudeksi merkikseen Chevroletin. Tällöin pistetilanne on A 0, B 1 ja C 2 pistettä. Seuraava piste tulee, kun vastaan tulee Audi, BMW tai Chevrolet, jotka ovat viimeksi valitut merkit.

Peli voidaan sopia päättyväksi joko tiettyyn pistemäärään tai sitten tiettyyn maastonkohtaan, esimerkiksi mökkitielle kääntymiseen.

Sivallus XCVIII

Tässä maassa on kotiseutumuseo joka pitäjässä ja erikoismuseoita vaikka varsin mistä aihepiiristä, mutta onko vielä kellekään tullut mieleen perustaa museomuseota, eli museota joka esittelisi museoiden historiaa?

Hyödytöntä MM-triviaa

Jalkapallon MM-kisoihin selvisi 32 joukkuetta, jokaisessa 23 pelaajaa eli yhteensä 736 jalkapalloilijaa. Kun pelaajat lajittelee sen mukaan, missä seurajoukkueessa he pelaavat, tulokset ovat kiinnostavia joskin hyödyttömiä. Neljä pelaajaa on käytetyissä lähteissä luokiteltu seurattomiksi, mutta heidät on katsottu sen seuran pelaajiksi, jossa he ovat viimeksi pelanneet. Kyseiset miehet ovat Slovenian Robert Koren, Australian Craig Moore sekä Uuden-Seelannin Simon Elliott ja David Mulligan.

Kaikkiaan 299 seuraa sai edustuksen kisoihin. Suurimmasta osasta eli 166 seurasta on vain yksi pelaaja mukana. Eniten pelaajia on Liverpoolista ja Barcelonasta, molemmista 14. Muut joukkueet, jotka saisivat kentälle täyden miehityksen, ovat kahdentoista miehen Chelsea, Bayern München ja Inter Milan. Kymmeneen pelaajaan yltävät lisäksi Arsenal ja Juventus. Yllättävän vähäinen miehitys on huippuseuroista yhdeksän miehen Real Madridilla sekä kuuden miehen AC Milanilla ja Manchester Unitedilla.

Eniten pelaajia yhden ainoan maan joukkueessa on Barcelonalla, joka on saanut kahdeksan pelaajaa Espanjan paitaan. Seitsemään mieheen yltävät Italian Juventus ja Kreikan Panathinaikos, kuuteen Hondurasin Olimpia Tegucicalpa, Pohjois-Korean Huhtikuun 25. sekä uusseelantilainen mutta Australian liigassa pelaava Wellington Phoenix.

Vieraan maan joukkueeseen ovat eniten pelaajia saaneet Inter Milan Brasilian miehistöön sekä Arsenal Ranskan paitaan, molemmat neljä.

Eniten pelaajia vieraan maan joukkueisiin on saanut Inter Milan, jonka 12 kisoihin valitusta pelaajasta yksikään ei pelaa Italian joukkueessa! Vähintään kahdeksan vierastyöläistä on myös Liverpoolilla (11), Arsenalilla (10 eli kaikki), Wolfsburgilla (9 eli kaikki) ja Chelsealla (8).

Useimpien maiden joukkueisiin ovat pelaajiaan saaneet Liverpool ja Wolfsburg, molemmat kahdeksaan. Seitsemän maan edustajia löytyy Inter Milanista ja Arsenalista.

Fulham on saanut kuusi edustajaa MM-kisoihin ja jokainen heistä edustaa eri maata.

Chievo Verona Italiasta on ainoana MM-kisoihin selvinneen maan seurana saanut tasan kaksi edustajaa kisoihin siten, että molemmat edustavat jonkin muun maan (Slovenian) joukkuetta. Toinen seura, jonka kaksi kisoihin selvinnyttä edustajaa ovat saman maan pelaajia on Belgian Gent (myös Slovenia).

Seuroista, joiden kotimaa ei selvinnyt MM-kisoihin, eniten edustajia on CSKA Moskovasta ja Galatasaraysta, molemmista kuusi. Seuraavaksi parhaat yltävät vain kolmeen.

Toiseksi korkeimmalla sarjatasolla palloilevista MM-pelaajista saisi koottua oman joukkueen, heitä on nimittäin tasan 23. Englannin, Saksan, Italian, Espanjan, Ranskan ja USA:n kakkosliigat ovat niin kovatasoisia, että niistä on selviydytty kisoihin. Kukaan kisoihin valittu ei tosin potki oman maansa kakkosliigassa. Kovatasoisin kakkosliigan joukkue on West Bromwich, josta MM-turnaukseen selvisi peräti neljä pelaajaa kaikkien muiden kakkosliigalaisten tyytyessä yhteen. West Bromwich nousikin kauden päätteeksi valioliigaan.

Toista sarjatasoa alempana ei pelaa yksikään MM-kisapelaaja. Lähimmäksi yltää Uuden-Seelannin Rory Fallon, joka oli viime kaudella pudottamassa Plymouthia kolmannelle sarjatasolle.

Englantilaisjoukkueita, joista kisoihin on selviydytty, on yhteensä 25. Vähintään kymmenestä joukkueesta pelaajia on seuraavista maista: Italia (23), Saksa (21), Espanja (20), Ranska (18), Japani (13), Hollanti (10) ja Meksiko (10).
Vaikka Portugalin liigasta on peräti 24 pelaajaa, he edustavat vain seitsemää seuraa. Yhtä monta seuraa on Pohjois-Korean liigan 21 pelaajalla.

Pahimmasta pelaajatilkkutäkistä joutuvat joukkuettaan muokkaamaan Slovakian, Ghanan, Serbian ja Algerian valmentajat. Joukkueet koostuvat 22 eri seuran pelaajista eli kussakin joukkueessa on vain kaksi seurakaverusta. Lähes samaan yltää Nigeria 21 seuralla. 20 eri seurasta pelaajia on Chilen, Norsunluurannikon, Paraguayn, Kamerunin, Australian, USA:n ja Uruguayn joukkueissa.

Pelkästään oman maan liigan pelaajia käyttää joukkueessaan kolme maata eli Saksa, Italia ja Englanti. Kentällisen verran omia miehiä saavat liikkeelle myös Pohjois-Korea (21), Espanja (20), Japani (18), Etelä-Afrikka (16), Kreikka (14), Honduras (14), Etelä-Korea (13), Meksiko (13) ja Ranska (11).

Eniten keskinäisiä tuttuja lienee Saksan, Espanjan ja Englannin joukkueissa, jotka koostuvat vain kahdeksan eri seurajoukkueen pelaajistoista, kaikki siis oman maan liigoista. Lähes samaan yltää yhdeksän seuran Pohjois-Korea.

Valtaosa MM-pelaajista on vierastyöläisiä. Oman maan liigoissa pelaa 285 miestä ja ulkomailla leipänsä ansaitsee 451. Viidessä suosituimmassa maassa (Englanti, Saksa, Italia, Espanja, Ranska) pelaa yhteensä 52,3 % MM-pelaajista. Vierastyöläisistä näissä maissa pelaa 63,2 %.

299 kisoihin edustajia saanutta seuraa ovat kotoisin 50 eri maasta. Eniten pelaajia palloilee Englannin sarjoissa, yhteensä 116 eli yksi yli viiden joukkueellisen. Muut kokonaisen MM-joukkueen kokoon saavat maat ovat Saksa (84), Italia (81), Espanja (59), Ranska (45), Hollanti (31), Portugali (24) ja Japani (23). Kokonaisen kentällisen saavat lisäksi kokoon Kreikka (22), Pohjois-Korea (21), Meksiko (20), Etelä-Afrikka (17), Venäjä (17), Turkki (16), Honduras (14), Etelä-Korea (13) ja Australia (12). Aussiliigaan on laskettu mukaan siinä pelaavan uusseelantilaisen Wellington Phoenixin pelaajat.

Liigan tasosta kertoo paremmin muiden maiden joukkueisiin selvinneiden pelaajien määrä. Siinäkin ykkönen on tietysti Englanti 93 vierastyöläisellä. Seuraavina ovat Saksa (61), Italia (58), Espanja (39), Ranska (34) ja Hollanti (22). Muista kisoihin selvinneistä maista eniten vierastyöläisiä on Portugalissa (14), Kreikassa (8) ja Meksikossa (7). Japani, Argentiina ja USA yltävät viiteen.

MM-kisoihin selviämättä jääneiden maiden liigoista eniten pelaajia tulee Venäjältä (17), Turkista (16), Skotlannista (9), Israelista (6), Belgiasta (5) ja Romaniasta (4). Kolme pelaajaa kisakoneeseen ovat saaneet Kiina, Puola ja Ukraina, kahteen tyytyvät Kolumbia, Norja ja Itävalta. Yksi pelaaja palloilee lisäksi Bulgarian, Kyproksen, Tsekin, Egyptin, Qatarin, Saudi-Arabian, Ruotsin ja Arabiemiraattien liigoissa.

Vähiten vierastyöläisiä suhteessa oman maan pelaajien määrään on Pohjois-Korealla (21), Hondurasilla (14) ja Etelä-Korealla (13), joiden liigoissa ei pelaa yhtään jonkin muun maan joukkueeseen selvinnyttä. Muita maita, joiden liigoista pelaajia on kelvannut vain omaan joukkueeseen ovat Uusi-Seelanti ja Paraguay (4), Algeria ja Ghana (3), Slovakia, Slovenia, Serbia ja Uruguay (2) sekä Norsunluurannikko (1). Lähes samaan yltää Etelä-Afrikka viidellätoista omaan joukkueeseen ja vain yhdellä jonkin muun maan (Ghana) joukkueeseen päässeellä.
Yhtäkään oman maan liigassa palloilevaa ei ole matkassa Nigerialla ja Kamerunilla.

Maita, joiden liigoista on MM-kisoihin selvinnyt enemmän vierastyöläisiä kuin oman maan pelaajia ovat kisamaista Englanti, Saksa, Italia, Espanja, Ranska, Hollanti, Portugali, Australia, Argentiina ja USA Brasilian yltäessä tasatulokseen 3-3.
Australian liigasta on selvinnyt yhdeksän pelaajaa Uuden-Seelannin joukkueeseen, mutta vain kolme pelaajaa Australian itsensä joukkueeseen. Jos liigassa pelaava uusseelantilainen joukkue jätetään huomioitta, uusseelantilaisia on kolme eli yhtä paljon kuin ausseja.

Useimmista eri maista on pelaajansa haalinut Chile, jonka joukkueessa on pelimiehiä 14 eri maan liigoista. Vähintään kymmeneen maahan yltävät myös Slovenia (13), Norsunluurannikko (12), Ghana (12), Uruguay (12), Slovakia (11), Serbia (10), Australia (10), Algeria (10), USA (10) ja Paraguay (10).

Brasilian joukkueessa pelaa kahdeksan pelaajaa Italian liigasta. Seitsemään yltävät Portugali (Italia), Argentiina (Italia), USA (Englanti), Ranska (Englanti), Sveitsi (Saksa) ja Kamerun (Ranska).

Useimmassa joukkueessa palloilevia on Englannin seuroista, yhteensä 27 joukkueessa. Pelkästään oman liigan pelaajiin luottavien Saksan ja Italian lisäksi ainoastaan Pohjois-Korealla, Japanilla ja Uruguaylla ei ole riveissään yhtään Englannissa leipäänsä tienaavaa futaria. Seuraavaksi eniten joukkueita ovat vallanneet Saksan (24), Italian (20), Espanjan (18), Ranskan (15), Hollannin (12), Venäjän (12) ja Portugalin (10) liigat.

Skotlannin liigasta MM-kisoissa on yhdeksän pelaajaa, jotka ovat jakautuneet kahdeksan eri maan joukkueisiin.
Israelin liigasta kisoihin valitut kuusi pelaajaa edustavat kaikki eri seuraa.
Kaikki Nigerian kolme maalivahtia pelaavat Israelissa.

Poliitikot koulunpenkillä

Parin viikon takainen Iltalehden viikonvaihdenumero oli tehnyt ansiokasta tutkivaa journalismia ja kaivellut esiin poliitikkojen koulutodistuksia. Mukana oli 26 huippuvaikuttajan paperit, joukossa kaikki 20 nykyistä ministeriä. Kyllähän papereita kelpasi esitellä, ei siellä huonoja ollut kellään. 25 oli ylioppilaita ja nähtävillä olivat kaikkien lukion päättöarvosanat ja YO-tutkinnon arvosanat, paitsi Mauri Pekkariselta vain jälkimmäiset lukion päättötodistuksen ollessa teillä tietymättömillä. Joukon ainoa, jolta on jäänyt lukio suorittamatta oli Henna Virkkunen. Poliittista logiikkaa osoittaa se, että juuri hänet on nimetty opetusministeriksi.

Se, että Virkkunen on ainoa valkolakiton, oli yllätys. Vielä parikymmentä vuotta sitten suomalaisessa politiikassa oli mukana ammatillisen koulutuksen saaneita huippupoliitikkoja. Nykyään nämä oikeita töitä tehneet ovat korvautuneet poliittisilla broilereilla, joilla valitettavan usein jalkapohjat sijaitsevat cirrocumulus-kerroksessa. Ei Virkkunenkaan ole duunari, vaan meni kiertotietä yliopistoon ja suoritti humanistisen alan tutkinnon.
Erityinen yllätys ei ollut se, että poliittisia päätöksiä tehdään seitinohuella luonnontieteellisellä sivistyksellä. 24 päättötodistuksessa vain puolella on suoritettuna pitkä matematiikka, mikä toisaalta on lukiolaisten keskuudessa normaali jakauma. Mutta kun pitäisi olla niin, että asioista päättämässä olisivat ne terävä-älyisemmät. Huolestuttavin piirre oli kuitenkin se, että maailmankuvamme perustana olevasta tieteestä eli fysiikasta vain yhdeksällä oli edes arvosana. Eli lopuilla ei ole koulusivistyksen puolelta hajuakaan esim. siitä, mihin ydinvoimalan toiminta perustuu.
Kielitaito tuntuu olevan monipuolinen. Kaikki ylioppilaat ovat lukeneet pakollisen ykköskielen ja toisen kotimaisen lisäksi ainakin yhtä ylimääräistä kieltä, Anne Holmlund, Jyri Häkämies, Astrid Thors ja Anni Sinnemäki peräti kahta. Kukaan ei ole kuitenkaan YO-kirjoituksissa suorittanut kahta ylimääräistä kieltä. Voidaan silti kysyä, kuinka monella on mitään substanssia sanottavassaan käytetystä kielestä riippumatta.

Jonkin aikaa tietoja toljotettuani huomasin kaikkein mielenkiintoisimman seikan. Noin puolella ylioppilaista kirjoitukset menevät kutakuinkin samoin arvosanoin kun koulukin, mutta poliitikkojen kohdalla on havaittavissa eräs järjestelmällinen poikkeus.
Lukion päättöarvosanat ovat koulun omien opettajien antamia, kun taas ylioppilastutkinnon arvosanat määräytyvät valtakunnallisen kokeen perusteella. Siksi ne saattavat poiketa toisistaan merkittävästi. Kuten jokainen edes ylioppilasjuhlissa käynyt tietää, puhutaan kirjoitusten onnistumisesta yli odotusten tai sitten kirjoitusten menneen penkin alle kouluarvosanoihin nähden.

Lukion opettajat luonnehtivat tyypillisiä kirjoituksissa yli odotusten menestyjiä ja vastaavasti floppaajia tietyin tavoin. Toki kirjoituksissa epäonnistumisen syynä saattaa olla sairastelu tai muu vastaava syy, mutta mikäli mitään tällaisia ei ole, niin molempiin kategorioihin kuuluvia voidaan luokitella selkein piirtein. Keskusteluissa on käynyt ilmi seuraavaa.

Kirjoituksissa koulumenestystään heikommin pärjänneet (alisuoriutujat)
Positiivista:
- aktiivisia osallistujia koulussa
- ahkeria opiskelijoita
- luovat runsaasti ihmissuhteita ja tulevat muiden kanssa toimeen
Neutraalia:
- valtaosa tyttöjä
- varhaiskypsiä
Negatiivista:
- toistavat papukaijamaisesti opetetut asiat, eivät kyseenalaista
- eivät yritä ymmärtää opetettavia asioita, ainoastaan saada hyvän arvosanan ja usein unohtaa sitten koko aiheen
- eivät kykene hahmottamaan kokonaisuuksia; ovat menestyneet yksittäisissä kokeissa mutta kun kaikki on hallittava kerralla, asiat sekaantuvat
- huono paineensietokyky; kun kaikki riippuu yhdestä ainoasta suorituksesta, hermot eivät kestä

Kirjoituksissa koulumenestystään paremmin pärjänneet (ylisuoriutujat)
Positiivista:
- eivät takerru yksityiskohtiin, vaan hallitsevat kokonaiskuvan
- kykenevät löytämään oleelliset asiat
- kovissa paikoissa menestyviä taistelijaluonteita, hermot eivät petä
Neutraalia:
- valtaosa poikia
- aikuistuvat normaalia myöhemmin
Negatiivista:
- laiskoja koulussa
- passiivisia, eivät osallistu tunnilla
- usein epäsosiaalisia, eivät verkostoidu
- joskus ongelmallisia häiriköitä

Kirjoituksissa menestyjinä voi pitää sellaisia, joiden ylioppilastodistuksen arvosanat ovat keskimäärin vähintään puolta numeroa korkeammat kuin päättötodistuksen. Vastaavasti epäonnistujien arvosanat ovat vähintään puolta numeroa matalammat kuin päättötodistuksen.

Tein Iltalehden tietojen perusteella analyysin poliitikkojen menestyksestä. Seuraavassa, kursiivilla kirjoitetussa osiossa olen selittänyt tutkimusmenetelmän ja mikäli se ei kiinnosta lukijaa, niin voi hypätä kursivoidun tekstin yli suoraan lopputuloksiin.

Tutkimuksessa on verrattu kyseisen aineen päättöarvosanaa ja YO-tutkinnon arvosanaa laskemalla erotus YO - päättö. Mikäli YO-tutkinnossa ei ole kyseistä ainetta suoritettu, sitä ei ole huomioitu. Äidinkielessä ja vanhimmissa tapauksissa matematiikassa on kaksi päättöarvosanaa. Näissä tapauksissa on laskettu arvosanojen keskiarvo. Reaalikokeessa on useita eri aineita, joten reaaliaineiden päättöarvosanaksi on laskettu neljän (tai kolmen, jos ei ole neljää) parhaan reaaliaineen (uskonto, psykologia, historia, biologia, maantiede, fysiikka, kemia) keskiarvo. Näin on menetelty siksi, että oletettavasti opiskelija on vastannut reaalikokeessa maksimissaan neljään aineeseen ja valinnut ne parhaista aineistaan.
Mikäli YO-tutkinnon arvosana on ollut laudatur, sen numeroarvoksi on katsottu 9 paitsi jos vastaavan aineen päättöarvosana on ollut parempi, jolloin se on katsottu samaksi kuin päättöarvosana. Näin siksi että kenenkään tutkimuksessa mukana olleen kirjoittaessa ylioppilaaksi ei vielä ollut käytössä arvosanaa eximia.
Näin on saatu 4 - 6 erotusta, joista on laskettu keskiarvo. Mikäli tulos on vähintään +0,5, on kyseinen henkilö suoriutunut YO-kokeista yli odotusten. Mikäli tulos on enintään -0,5, suoritus on mennyt alakanttiin. Jos suoritus on ollut tältä väliltä, hänen katsotaan suoriutuneen odotetusti.
Esimerkkitapauksena ruoditaan tuore ministeri Juha Rehula. Äidinkielestä toinen arvosana 8, toinen 7 eli keskiarvo 7,5. YO-kokeesta M eli 8. Erotus 8 - 7,5 = +0,5. Ruotsin kieli 5 - 6 = -1. Englanti 6 - 6 = 0. Saksa 5 - 6 = -1. Pitkä matematiikka 6 - 7 = -1. Reaaliaineista uskonto 9, historia 9, biologia 8, fysiikka 6, kemia 7. Viidestä aineesta fysiikka putoaa heikoimpana pois, reaaliarvosanaksi tulee 8,25. Erotus 9 - 8,25 = +0,75. (Koska päättötodistuksen reaalikeskiarvo oli alle 9, arvosana L katsotaan yhdeksiköksi. Mikäli keskiarvo olisi ollut esim. 9,5, L olisi katsottu 9,5:ksi. Vastaavasti muissa aineissa L olisi katsottu yhdeksiköksi jos päättöarvosana olisi ollut 9 tai vähemmän, muussa tapauksessa L olisi katsottu samaksi kuin päättöarvosana.) Suoritettujen kuuden aineen arvosanojen erotuksien keskiarvo on kahden desimaalin tarkkuudella -0,29. Juha Rehula on siis menestynyt YO-kirjoituksissa hieman heikommin kuin koulussa muuten, mutta ero on alle 0,5 pykälää eli tilastoissa hänet katsotaan normaalisuoriutujaksi.

YO-kokeissa odotusten mukaisesti suoriutuneita poliitikkoja eli keskiarvopoikkeama alle 0,5 arvosanaa päättötodistuksesta oli neljätoista eli hieman yli puolet otoksesta. Tämä vastannee normaalitilannetta.

YO-kokeissa odotuksia huonommin suoriutuneita olivat kaikki kymmenen muuta!

YO-kokeissa yksikään huippupoliitikko ei ollut kyennyt nostamaan tasoaan eli suoriutumaan keskimäärin vähintään 0,5 arvosanaa päättötodistustaan paremmin!

Edes niukkaan tasonnostoon kovassa paikassa kykeni vain kolme poliitikkoa 24:stä. Eniten tasoaan nosti Mikael Jungner tuloksella +0,17, muut nostajat olivat Timo Soini ja Anni Sinnemäki. Tasan tarkkaan nollatulosta teki niin ikään kolme poliitikkoa eli Päivi Räsänen, Paula Lehtomäki ja Tuija Brax, jotka olivat lähes täysin kympin tyttöjä eivätkä flopanneet kirjoituksissa. Selvästi kovimmat paperit ovat Päivi Räsäsellä, lähes pelkkää kymppiä ja kuusi laudaturia. Paula Lehtomäellä muuten samoin, mutta matematiikassa kahdeksan ja magna. Tuija Braxilla enimmäkseen yhdeksikköä ja kuusi laudaturia, mutta hän toisaalta suoritti vain lyhyen matematiikan eli YO-lakissa pitäisi olla kultaisen lyyran paikalla punainen varoituskolmio.

Tasonsa laskijoista pahiten floppasi Jyrki Katainen, lopputulos -1,50. Kataiselta Iltalehti kysyi haastattelussa, miten voi valtionvarainministeri päättää miljardeista kun matematiikannumero on lyhyestä kuutonen. Katainen vastasi, ettei koulunumero haittaa yhtään eikä se häntä edes harmita, kun ei parempaan pystynyt. Jumalauta, halkoliiteristä voi hakea hakkuupölkyn ja opettaa sille sen verran matikkaa että sekin saisi lyhyestä matikasta kuutosen! Entisellä matikanopettajallani oli tapana sanoa, että lyhyen matikan YO-kokeesta selviää läpi vaikka hyvin koulutettu apina. Katainen ei edes osallistunut matikassa YO-kirjoituksiin - ja tällainen tyyppi meillä on valtiovarainministerinä!
Muita kovia floppaajia eli yli yhden arvosanan pudottajia olivat Sirkka-Liisa Anttila (-1,31) ja Paavo Väyrynen (-1,42).

Olisi tietysti mukavaa pystyä tekemään vertailua poliitikot vastaan satunnaisesti valittu otos. Nyt joutuu tyytymään vain mutu-arvioon omista muistikuvista. Arvioisin muistamieni tapausten perusteella, että todellakin noin puolet, ehkä hieman ylikin, suoriutuu YO-kokeista odotusten mukaisesti eli poikkeama on alle puoli arvosanaa. Sanotaan että heitä on vaikkapa 55 %. Lopuista ehkä 25 % alisuoriutuu ja 20 % ylisuoriutuu eli menestyy odotettua paremmin. Ylisuoriutujia on vähemmän kuin alisuoriutujia siksi, että etenkin maaseutulukioissa arvosanat ovat usein todellista tasoa paremmat.

Kertauksena lukion opettajien kommentit YO-kirjoituksissa flopanneiden opiskelijoiden tyypillisistä negatiivisista ominaisuuksista:
- toistavat papukaijamaisesti opetetut asiat, eivät kyseenalaista
- eivät yritä ymmärtää opetettavia asioita, ainoastaan saada hyvän arvosanan ja usein unohtaa sitten koko aiheen
- eivät kykene hahmottamaan kokonaisuuksia; ovat menestyneet yksittäisissä kokeissa mutta kun kaikki on hallittava kerralla, asiat sekaantuvat
- huono paineensietokyky; kun kaikki riippuu yhdestä ainoasta suorituksesta, hermot eivät kestä

Tällaisia tapauksia päättäjistämme on siis lähes puolet!

Entäpä sitten ylisuoriutujien positiiviset ominaisuudet:
- eivät takerru yksityiskohtiin, vaan hallitsevat kokonaiskuvan
- kykenevät löytämään oleelliset asiat
- kovissa paikoissa menestyviä taistelijaluonteita, hermot eivät petä

Tällaisia henkilöitä päättäjistämme ei löytynyt yhtäkään!

Sivallus XCVII

Jalkapallomaailman toiseksi vaikein temppu on vallata paikka Englannin maajoukkueen ykkösveskarina. Vaikein temppu on tyriä niin pahasti, että pääsee paikalta pois.