Uusinta: Ei nimi miestä pahenna

Lukijalle: Tämä juttu on julkaistu melkein kahdeksan vuotta sitten, mutta iltapäivälehtien kommenttiosaston asiantuntemustaso on pysynyt sellaisena, että tarina on edelleen valitettavan ajankohtainen:

Valtamedialle internet on uhka. Se yrittää torjua uhkaa vaikenemalla. Armon saavat medioiden omien nettisivujen lisäksi ns. sosiaalinen media eli Facebook ja Twitter. Ne nähdään vaarattomina hömppäsivustoina. Samaan kategoriaan voidaan huoletta niputtaa muotiblogit, joista näkyy aina silloin tällöin juttua. Mutta oletteko koskaan nähneet missään mediassa pienintäkään mainintaa jostain vakavasti otettavasta blogista? Minä en ainakaan.

Äskeinen koski positiivista tai edes neutraalia uutisointia. Jos muuta kuin em. Facebookia ym hömppää mediassa käsitellään, se mustamaalataan erittäin suurella innolla. Sanotaan, että netti on eriytynyt samanmielisten hörhöjen keskusteluksi, josta haetaan vain vahvistuksia omille käsityksille. Todetaan faktojen olevan virheellisiä ja mielipiteiden kärjistettyjä. Sanalla sanoen: pysykää hyvät ihmiset poissa netistä, lukekaa ja katselkaa vain mitä me teille suodatamme. Tämä siitä huolimatta, että sanomalehtien tietolaatikot on yleensä poimittu Wikipediasta ja tv-ohjelmien arvostelujen detaljit suoraan IMDB:stä.

Totta on, että nettikeskustelu on joskus paikkaansapitämätöntä samanmielisten hymistelyä tai pelkkiä törkeitä loukkauksia. Suomi24 on varsinainen kansakunnan vessanseinä. Mutta löytyy muutakin. Esimerkiksi viereisestä blogilistasta voi klikkailla. Ei siellä kommenttiosastolla hörhöt juurikaan riehu. Selitys tähän on ilmeinen – kommentoidakseen pitäisi a) löytää paikalle ja b) lukea ainakin osa jutusta. Kumpikaan ei onnistu, jos takaraivo alkaa suoraan kulmakarvoista.

Omaan blogiini tulee ehkä parisenkymmentä kommenttia per viikkojuttu, vaihtelee suuresti. Ei ole tarvinnut vuosien varrella siivoilla kuin yhden käden sormilla laskettava määrä sopimattomia kommentteja. Okei, saman verran on pitänyt poistaa jotain bottien tehtailuja. Silloin tällöin on pitänyt paria kuumakallea huomauttaa, mutta poistoihin tai banaaneihin ei ole tarvinnut mennä. Kommentit ovat olleet jopa anonyymeilla yleensä korkeatasoisia ja ennen kaikkea asiallisia, mistä esitettäköön tässä suurkiitokset kaikille!

Yksi selitys tasoon valkeni minulle noin vuosi sitten. Eräässä blogissa oli esitetty viittaus kirjoitukseen Sorretut ja etuoikeutetut ja kehotettu lukemaan. Kyseisen blogin kommenteissa eräs kommentoija totesi että vaikutti ihan asialliselta, mutta teksti oli niin korkeatasoista ettei ihan kuka tahansa kykene lukemaan. Mää olin ku klapil päähän lyöty. Ei se omasta mielestäni tosiaankaan ollut omista tuotoksistani mitenkään tieteelliseen suuntaan poikkeava eikä missään nimessä vaikeaselkoinen. Mutta kai mikä tahansa kolmea riviä pidempi on useimmille liikaa, kuten entinen opettajani sanoi.

Päätin kuitenkin suorittaa vähän journalistista tutkimusta. Puhuvatko ihmiset netissä ihan puuta heinää vai eivät? Tähän tarjoutui tilaisuus, kun ilmestyi artikkeli viime vuonna hyväksytyistä ja hylätyistä etunimiehdotuksista. Aihepiiri on aina ollut lähellä sydäntäni. Juttu keräsi yli 800 kommenttia ja perkasin ne läpi. Yleensä on mahdotonta tietää, puhuuko ihminen soopaa kertoessaan netissä että ”tiedän tapauksen, jossa koira pelasti avantoon pudonneen” tms uskomatonta. Tällä kertaa oli suurelta osin mahdollista tutkia väitteiden totuusarvo. Väestörekisterikeskus näet tarjoaa nimipalvelun, josta voi tarkistaa onko jonkun aidoksi väittämä nimi todella olemassa. Muitakin konsteja löytyy, esimerkiksi etunimilaista esitetyt väitteet voi tarkistaa. Lisäksi asiaa harrastaneena tiesi jotain jo valmiiksi.

Kaikkea ei voi tarkistaa. Esimerkiksi useampien etunimien yhdistelmistä ei pysty tutkimaan, onko sellaisia oikeasti olemassa. Sinänsä normaaleista, jopa almanakasta löytyvistä nimistä saa uskomattomia yhdistelmiä. Esimerkiksi Uljas Jorma Urho tai Impi Ellen Anna. Tai etu- ja sukunimen yhdistelmät. Niitä löytyy ihan oikeasti käsittämättömiä. En viitsi intimiteettisyistä kertoa, millaisia on itselleni tullut elämän aikana vastaan. Sanottakoon kuitenkin kaksi keksittyä esimerkkiä, jotka eivät ole ollenkaan niin huimia kuin jotkut aidosti tietämäni: jos sukunimi on Paukku, ei kannata antaa etunimeksi Aimoa. Sananmuunnoshuumori on sitten tarina sinänsä, esimerkiksi jos etunimi on Arja ja sattuu menemään Hukka-nimisen miehen kanssa naimisiin.

Uskokaa huviksenne, tiedän kymmeniä erikoisia oikeasti olemassa olevia nimiä ja nimiyhdistelmiä. Kyseisen jutun kommenttiosiossakin mainittiin ainakin neljä henkilöä, jotka olen nähnyt livenä, nimestä ja/tai muista tuntomerkeistä kykeni tunnistamaan sataprosentisella varmuudella. Lisäksi oli pari sellaista, jotka todennäköisesti ovat tuntemiani henkilöitä, mutta annetut tiedot eivät rajaa yksikäsitteisesti.

Seuraavassa kommenteista löytyneitä tahallisia tai tahattomia virheitä. Ei meno virheetöntä ollut, kaukana siitä, mutta ei niin paha kuin media antaa ymmärtää. Ilmeisesti sivistyneen ja sivistymättömän ihmisen ero on siinä, että sivistynyt ihminen sanoo kirjoittaessaan ”muistikuvani mukaan”, ”käsittääkseni” tai jotain vastaavaa, mikäli ei ole varma. Sivistymättömiä on valtaosa Suomi24:ssä, melkoinen vähemmistö Iltalehdessä ja -Sanomissa (josta esimerkit siis ovat) ja tuskin ollenkaan viereisen blogilistan kommentaattoreissa. Itse blogit ovat yleensä parempaa kieltä ja enemmän faktaa sisältäviä kuin median jutut. Tosin tästä ei voi täysin syyttää mediaa, onhan se suunnattu toisenlaiselle asiakaskunnalle.

Anna Rauha Kai Kille Usko Ville,siinähän noita olisi

Kyse oli yhdelle ihmiselle annettavista nimistä, joita Suomen lain mukaan voi olla vain kolme (1945 alkaen). Eikä selvästi miehen nimeä naiselle tai toisinpäin. Näitä samankaltaisia litanioita löytyi ketjusta useita.

Joskus -80 -luvulla luin Hesarista tyttölapsen saaneen nimekseen Prisitte

Ei löydy nimipalvelusta ainuttakaan.

Tiedän tänä vuonna syntyneen ja kastetun lapsen nimeltä Tähtimyrsky.

Ei löydy nimipalvelusta ainuttakaan. Tosin voi olla että tämänvuotisena ei ole ehtinyt rekisteriin.

Jorma on hyväksytty, muttei synonyymejä , miksi?????

No olisiko siksi, että Jorma on saanut sivumerkityksensä kaaauan sen jälkeen kun Jorma oli suosittu.

Aivan käsittämätön argumentti tuo, että jotain nimeä ei voida antaa koska lasta voidaan kenties tulevaisuudessa kiusata...!!

Eikö tämän kirjoittaja ole ikinä käynyt koulua?

Luin hesarin kastetuista 90-luvun alussa tytön nimen Suttura Aleksandra.

Ilmeisesti lukihäiriöinen, koska Sutturoita ei ole nimipalvelussa.

Mimiqueen...on ihan kastetodistuksessa. lapsiparka.

Ei löydy nimipalvelusta ainuttakaan.

Varma Kosto - sota-aikana.

Varma moka - toteaisi 1913 syntynyt 1913 syntynyt demarien kansanedustaja.

Kun mä saan joskus pojan niin siitä tulee Sauron. En tosin ajatellut kysyä miltään lupalautakunnalta mielipidettä.

Tuskin kovin moni muukaan jonka ehdotus on hylätty on mennyt kyselemään - kyllä se mielipide tulee kyselemättäkin. Tosin Sauron on jo hyväksytty, koska löytyy nimipalvelusta.

Kaivakaa esiin F.E. Sillanpään lasten nimet. Siinäpä pohtimista. esim Sotaprinssi !

Sillanpää tai Kianto, samapa tuo kun on joku kirjailija. Tosin virhe on korjattu myöhemmin ketjussa muiden toimesta.

Aikoinaan Toijalassa asui puhelinluettelotietojen mukaan Romu Lovi neiti ja sit numero, ei ole enää vuosiin näkynyt.

Tekstistä ei käy ilmi oliko Romu vai Lovi se etunimi vai mahdollisesti molemmat. Kummin tahansa, nimipalvelusta ei löydy sen paremmin Romua kuin Lovea kummastakaan.

Panis puolestaan jäi mieleen keihäsmiehistä, hyvä heittäjä! Ja kyllä Pilu nimikin naurahdutti erään ranskalaisteeveesarjan lopputeksteissä etunimenä.

No hyvin on mieleen jäänyt, kun tunnetusti perusteellinen Tilastopaja ei tunne ainuttakaan Panis-nimistä yleisurheilijaa sen paremmin Suomessa kuin ulkomaillakaan. Olisiko sekoittunut hyvin palkattuun autokuski Olivier Panisiin? Aikoinaanhan samaan aikaan formuloissa päristeli Häkkisen ohella myös Japanin poika Takagi. Vitsin mukaan Erja Häkkisen suosikkijärjestys kärkikolmikoksi olisi ollut Panis-Häkkinen-Takagi.
Tuosta Pilu-etunimestä en tiedä mutta epäilen vahvasti että kyseessä olisi ollut siinäkin sekaantuminen ranskalaiseen tv-tuottajaan. Muistan kerran paikallisessa kodinkoneliikkeessä käydessäni nähneeni tv-sarjan lopputeksteissä vilahtaneen nimen ja tuumanneeni että mitä helvettiä? Sitten piti tarkistaa netistä ja löytyihän sieltä tietoa henkilöstä nimeltä Lissa Pillu.

Nykyään lapsen nimeksi voi antaa myös sellaisia sopimattomia nimiä kuin Herkku ja Nami, molemmat on hyväksytty nimiksi!

Nykyään? Ainoa(t) Herkku-nimet löytyvät vuosina 1940-59 syntyneistä.

Tunsinpa tytön, jonka nimi oli Tuju Mattis Hermine Nadja Tatjaana...

Niin varmaan tunsit joo. Ikävä puoli asiassa on se, että Tuju ja Mattis eivät voi olla saman henkilön nimiä, koska niitä ei löydy samoina vuosina syntyneiltä lainkaan.

Mutta entäs tämä jonka kuulin yhden tänä vuonna kastetun saaneen nimekseen, eli Samase.

Ei löydy nimipalvelusta ainuttakaan. Tosin voi olla ettei ole vielä ehtinyt kirjautua. Samatuo.

Minulla oli toisena nimenä URPO.Eipä ole enää.

Omapa on asiasi. Myöhempää ketjusta löytyi toinenkin Urpon nimestään poistanut. Huvittava piirre on se, että Urpo-nimeä pidetään ehkä junteimmista junteimpana - vaikka nimi on peräisin latinankielisestä nimestä Urbanus, mikä taas tarkoittaa kaupunkilaista ja hienosti sivistynyttä.

Tytölle nimeks ladaniva :D

Lada on ihan oikeasti naisen nimi. Osui silmään Suuresta Etunimikirjasta, kun sattuneista syistä sitä aikoinaan Sallin kanssa selailtiin. Nauroin että kyseisen nimiselle naiselle on varmaan usein kuittailtu, että "sulla mahtaa olla huonot kyydit."

suomessa saa vaihtaa etunimen vaan kerran, joten kandee harkita huolella. sukunimeä saa vaihtaa kuinka monta kertaa vaan. älkää vängätlö vastaan, olen vaihtanut niin tiedän.

Sen verran vängtlään vastaan, että a) virke aloitetaan isolla kirjaimella, erityisesti sana Suomessa kirjoitetaan isolla sen sijainnista riippumatta ja b) nimilaki sanoo, että etunimen saa vaihtaa maistraatille tehtävällä hakemuksella eikä vaihtojen lukumäärästä puhuta mitään, tosin ensimmäisellä kerralla riittää pelkkä ilmoitus.

Mulla oli psykiatri nimeltä Kukka Ruukku.. Että ilmota sitten siinä lähteväsi Kukka Ruukulle juttelemaan..

Suomessa ei ole sukunimeä Ruukku. Olikohan nyt varma juttu ettei sukunimi ollut Pukki, ainakin kirjoittaja saa mennä puhumaan pukille.

Etunimet" Aina Hellä, ja sukunimi" Alapää. Oli kastettujen palstalla!

Suomessa ei ole sukunimeä Alapää. Sen sijaan Nurmon kylä on nimeltään Alapää. Urheiluseura Nurmon Jymy syntyi, kun kylän urheiluseura Alapään Koitto yhdistyi Ylipään Kavereihin.

Kiite oli suhteellisen paljonkin käytetty nimi joskus

No, jos paljona pitää sitä että rekisteristä löytyy neljä kappaletta n. 20 vuoden ajanjaksoja joilta nimeä ylipäätään löytyy ja jokaisessa on lukumääränä "alle viisi".

Samoin Hirsus- sukunimiselle pojalle ei oikein Pentti sovi, muille kylläkin!

Kuten Hirvoselle?

Aikoinaan ei saanut antaa lapselle nimeksi Antti Kristian. Onkohan tuo lakipykälä vielä voimassa?

Tuskin on voimassa kun ei ole koskaan ollutkaan. Nimeä on annettu alle viidelle henkilöllä vuosien 1960-79 välillä. Pappi on kyllä voinut kieltäytyä kastamasta. Joskus 30 vuotta sitten oli tapaus, jossa pappi kieltäytyi hyväksymästä nimeä Annamari, koska siinä oli kaksi nimeä liitetty yhdeksi. Ei varmaan tullut mieleen, että Marianna oli jo tuolloin yleinen. Antti-nimi olisi kyllä hyvä, jos vastustaa asiaa jota sukunimi merkitsee. Raittiusvalistajalle Antti Viinanen olisi aika kova nimi.

Meidän kylästä löytyy poika nimeltä Napilus, sääliksi käy..

Kylä ei siis sijaitse Suomessa tai poika ei nauti Suomen sosiaaliturvaetuuksia, koska Napilusta ei löydy nimipalvelusta.

Katselin kerran aikoja sitten yhden ammattialan matrikkelia. Siellä oli etunimet Jopa Artturi Tuli.

Paitsi että Jopa- ja Tuli -etunimiä ei ole olemassa samoina vuosina syntyneillä.

Olin koulussa 50-luvulla ja kärsin nimestäni koska siihen aikaan Taru oli tavallinen metsästyskoiran nimi.
Nyt olen ylpeä mielestäni aika harvinaisesta nimestä, en ole koskaan tavannut toista Tarua.

Missä hiton tynnyrissä tämä muija on elänyt? Rekisteristä löytyy melkein seitsemäntuhatta Tarua ja sopii veikata että useimmilla kyseessä on puhuttelunimi. Muistin heti useita tapaamiani Taruja, yhden näin itse asiassa tänäänkin Huitsinnevadan keskustassa käydessä.

Olen yhdessä hautakivessä nähnyt etunimet Sulo Kostaja. Joskus on saatettu antaa hyvinkin sotaiselta kalskahtavia nimiä.

Kostajaa ei löydy nimipalvelusta. Tunsin muuten aikoinaan Sulo-nimisen miehen. Oikein sitten helvetin ruma ja romuluinen heppu, joka oli istunut taposta linnassa.

Aikoinaan nuorena likkana, eräs nainen tilasi jotain silloisesta työpaikastani ja ilmoitti etunimekseen Karvamarja, kerran pyysin toistamaan, kolmatta en enää kehdannut.
Ajattelin silloin, ettei se voi olla oikein ja laitoin lähetteeseen pelkän Marjan. Kun lähetys oli mennyt perille, rouvan mies soitti ja sanoi erittäin loukkaantuneella äänellä, että minun vaimoni nimi on Karvamarja.

Ei löydy nimipalvelusta ainuttakaan Karvamarjaa.

Seitsenottelijana kunnostautuneella Miina Kentällä on velipoika....Dennis Kenttä ;)

Miina oli aikoinaan Suomen parhaita seiväshyppääjiä, ei seitsenottelija. Kokeili toki otteluakin monien seiväshyppääjien tapaan, mutta ei mainittavalla menestyksellä. Tietääkseni ei ole Dennis-nimistä veljeä...

Minulla oli kerran Unkarilainen työkaveri jonka nimi oli PASKA.

Epäilen että kyseessä oli tsekki tai slovakki. Ei niin harvinainen sukunimi siellä päin - Slovakian parlamentin entinen puhemies on Pavol Paska.

Suomessa ei voi ottaa omaa sukunimeään myös etunimeksi.

Tätä ei ole laissa kielletty. Kuitenkin käsittääkseni asia on niin, että tällainen muutos katsottaisiin nimilain mainitseman tavan vastaisena sopimattomaksi. Laki on sinänsä epäjohdonmukainen, sillä 32 b § :ssa sanotaan, että etunimeksi ei voida hyväksyä sukunimeä. Toisaalta Suomi on täynnä sukunimiä, jotka löytyvät almanakasta, esimerkiksi Tapio, Lauri, Ilkka. Nämä siis ovat lain kirjaimellisen tulkinnan mukaan laittomia etunimiä. Naisen nimiä on harvemmin sukuniminä, mutta ainakin Taina ja Eeva ovat olemassa. Entäpä jos ennen nykyistä sukunimilakia joku Taina-niminen nainen olisi mennyt naimisiin sellaisen miehen kanssa, jonka sukunimi olisi ollut Taina? Hänestä olisi silloin väistämättä tullut Taina Taina. En ole ainakaan kuullut koskaan vastaavasta tapauksesta, joka tietysti olisi nykyäänkin mahdollinen. Sen sijaan tiedän tapauksen, jossa kaksi saman etunimen omaavaa seurustelivat keskenään (eri sukupuolta, tämä tapahtui kauan ennen syntymääni eli aikana kun homoja ei vielä ollut olemassa). Naimisiin pari ei kuitenkaan päätynyt.

ystäväni ystävä pojan nimi on persukas

Niin huono trolli, että ellen tietäisi todella älyttömiä nimiä olevan olemassa, en olisi vaivautunut tarkistamaan. Ei löydy nimipalvelusta ainuttakaan.

ite ihmettelen sitä miks jtn esim musmili maiden nimiä ei hyväksytä suomessa ja ne kuulostaa suomalaisista muka oudoilta tai härskeiltä. Miettikää niitä muslimeja jotka on muuttanu suomee ja ei saa antaa lapsillensa omien kulttuurien nimiä

Minä taas ihmettelen sitä jos muuttaa johonkin maahan eikä halua sopeutua. Kun suomalaiset muuttivat siirtolaisiksi Amerikkaan, ei siellä syntyneistä lapsista tullut Kyöstejä tai Päivejä. Muhammed, Mehmet ja Abdullah eivät ole suomalaisten nimiä. Ja kyllä musmili maiden nimet Suomessa hyväksytään etunimiksi lain perusteella. Porsaanreikä laissa.

Uutiskatsaus 20/2020

1. Torjuntavoitto

Uusi-Seelanti julisti voittaneensa koronan. Ehkä väite on hieman ennenaikainen, mutta vinha perä asiassa on. Toki torjuntataistelua hieman helpottaa se, että sattuu omaamaan strategisesti edullisen aseman maailman ääressä sijatsevana saarena. Mutta Suomen asema ei ole merkittävästi erilainen: meillekin tuleminen tapahtuu lähinnä vesitse tai ilmateitse, kun itäraja suljetaan.
Uuden-Seelannin strategia muistuttaa päällisin puolin Suomen strategiaa. Suljetaan rajat, suljetaan koulut, laitetaan riskiryhmät karanteeniin, tarvittaessa eristetään pahimmat tautipesäkkeet. Sitten, tilanteen helpottaessa, löysätään rajoituksia. Oleellinen ero löytyy ajoituksesta. Uusi-Seelanti löi kaiken voimaan heti, raju hevoskuuri välittömästi. Suomi toimi joka kerran myöhässä ja vähittäisesti. Muistan aina, kun torjuntataisteluiden mestari, kenraali Adolf Ehrnrooth sanoi luennolla: "Vastahyökkäys ei tule koskaan liian aikaisin!". Lausunnon ainoa vika oli siinä, että lauseessa ei ollut yhtään ainoaa r-kirjainta sorautuksen kanssa antamassa sille tehoa. Toinen tosiasia on se, että vastahyökkäykseen lähdetään aina niin suurin voimin kuin mahdollista. Suomi reagoi hitaasti ja pikkuhiljaa, Uusi-Seelanti heti ja täysillä. Ero näkyy tuloksissa.
Tästä virheestä ei ole opittu rajoitusten purkamisessa. Uusi-Seelanti alkoi purkaa rajoituksia vasta sinä päivänä, kun maassa ei havaittu yhtään uutta koronatartuntaa. Suomi alkoi purkaa rajoituksia... niin no, sinä päivänä kun se nähtiin julkisuuteen kertomattomista syistä tarpeelliseksi. Surkuhupaisinta asiassa oli se, että rajoitukset olisi tosiaan voitu purkaa sinä päivänä huoletta, jos olisi alun perin noudatettu Uuden-Seelannin strategiaa.
Voi olla, että hallitus on onnekas ja tämä homma onnistuu. Tällä hetkellä se vain näyttää siltä, että hallitus löi fifty-fifty -panoksella vetoa sen puolesta, että nopanheitosta tulee kuutonen. Voi näin käydäkin, mutta silloin voitto ei ole taitoa vaan hyvää tuuria.


2. Vaihtoehtoisia strategioita

Kymmenien asiantuntijoiden avoin kirje haastaa Suomen hallituksen koronastrategian. Tämä on suoritus sinänsä, koska hallituksella ei ole ollut strategiaa, ellei päättömän kanan sinne tänne ryntäilyä sellaiseksi lueta. Joka tapauksessa asiantuntijat haluavat tukahduttamisen linjaa. Eikä tämä ole edes vaikeaa, jos niin halutaan. Rajat kiinni (muutetaan perustuslakia jos tarvitaan), tulijat karanteeniin ja tartuntaketjujen jäljitys onnistuu, kun niitä ei ole liikaa. Antaa koronan riehua muualla, jos on riehuakseen. Suomi voi aivan hyvin liittyä Uuden-Seelannin, Etelä-Korean ja kumppaneiden joukkoon koronavoittajana. Tämä tosin edellyttää hallitukselta järkevää linjaa ja opposition tukea sille. Jälkimmäinen on se helpompi rasti.


3. Oliko kyseessä sittenkin väärä hälytys?

Ainoa mitä tiedämme varmasti COVID-19 -viruksesta on se, että emme tiedä siitä tarpeeksi. Epidemologi Mikko Paunio kirjoittaa siitä mahdollisuudesta, että viruksen vaikutusta on selvästi yliarvioitu. Tämä onkin todennäköistä. COVID-19 -virus ei ole mikään tavallinen flunssavirus, ei ilmeisesti edes mikään tavallinen koronavirus toimintamalliltaan. En ole kerännyt dataa ja tehnyt tutkimusta. Vaikka mieli tekisi, niin valitettavista syistä aikani ei ole näinä kuukausina riittänyt. Vaikuttaa kuitenkin siltä, että virus poikkeaa muista seuraavista syistä:
1) Se on huomattavasti helpommin tarttuva
2) Sen aiheuttamien oireiden hajonta on valtavan paljon suurempi vaihdellen oireettomasta kohtalokkaaseen (kuten vaihtelee normaaleilla influenssoillakin, mutta ero on siinä että COVID-19:lla keskihajonta on paljon suurempi kuin normaalisti)
3) Mikäli kohdalle sattuu osumaan se ärhäkkä versio, viruksen vaikutus on jonkin verran normaalia enemmän riippuvaisempi perusterveydentilasta
4) Joskus, joskin harvoin, COVID-19 ei noudata mitään edellä olevista säännöistä ja nämä poikkeukset tekevät mallintamisen erityisen hankalaksi


4. Tästä se lähtee, mutta mihin päättyy?

Kirjoitin vappuna koulujen avaamisesta seuraavasti: "On nimittäin odotettavissa, että opetusministeri antaa täsmentävän määräyksen: koronatilannetta ei saa käyttää loman myöntämisen perusteena." Vaikuttaa siltä, että rehtorit ovat pitäneet turpansa kiinni siitä kuinka paljon loma-anomuksia on tullut, vaikuttaa myös siltä että ihmiset hakevat niitä vasta viime hetkellä ja myös siltä, että niitä ei tule yhtä paljon kuin oli odotettavissa. Niinpä kieltolinjalle ei lähdetty vielä ja tuskin lähdetäänkään, sillä reaktioaika ei enää riitä. Rajoitusta loman myöntämiselle tämän päivän tiedotustilaisuudessa odotetusti tuli, mutta ei niin paljon kuin odotin: "Sairaus tai oppilaan tai hänen perheenjäsenensä kuuluminen riskiryhmään on hyväksyttävä peruste poissaoloon." Eli ihan tuosta vaan ei lomaa enää myönnetäkään. Pahoittelut niille, jotka eivät toimineet ajoissa - nyt loman saaminen on vaikeampaa, kuten ennustin.


5. Ja vaihtoehdot olivat...

Maaseudun Tulevaisuus, joka on sentään ollut useinkin järkilehti, julkaisi tällä kertaa gallupin jossa kyseltiin miten koronakriisin aiheuttamista talousongelmista parhaiten selvittäisiin. Nimetyt vaihtoehdot olivat suositummuusjärjestyksessä:
1) kiristämällä verotusta (24 %)
2) supistamalla julkisia palveluja (18 %)
3) leikkaamalla sosiaaliturvaa ja etuuksia (12 %)
4) nostamalla eläkeikää (6 %)
Tuli sellainen tunne, että tästä taisi puuttua jotain oleellista. Toki voi sanoa, että jos vaihtoehto "lopetetaan kehitysmaalaisten elättäminen" olisi mielessä, niin olisi voinut vastata "jotenkin muuten" (14 %), mutta epäilen että lisäämällä tämä vaihtoehtojen joukkoon tulos olisi ollut enemmän kuin 14 % ja kaikkien muiden vaihtoehtojen prosenttiluku olisi pudonnut sekin. Myös "en osaa sanoa" (26 %) olisi saattanut kärsiä jonkinmoista laskua, jos mukaan olisi otettu sellainen vaihtoehto jonka toteuttamisesta säästetyt rahat olisivat tulleet Suomen kansantalouteen jopa sataprosenttisena lisäyksenä. Toisin kuin kaikki muut vaihtoehdot, sillä esimerkiksi julkisten palvelujen supistaminen leikkaisi ostovoimaa suomalaisilta.


6. Rajatonta

Koronan pysäyttäminen onnistuu helpommin, jos karanteenimääräyksiä noudatetaan. Espoolaisessa vastaanottokeskuksessa havaittiin useita koronatapauksia, jolloin iskettiin karanteeni päälle. Vaan tämäpä ei estänyt palleroita käymästä kaupassa ja vielä kehumassa siitä. Tämän tempun pitäisi olla jo riittävä indikaattori siitä, että näin toimivat eivät välitä sen enempää omasta kuin muidenkaan turvallisuudesta eivätkä näin ollen ole turvapaikan tarpeessa. Kenkää persuksiin, ei jatkoon.


7. Ura urkenee

Valtiovarainministeriön kansliapäällikön nimityksestä on saatu aikaan sotku. Isojen tyttöjen kesken oli jo sovittu, että virkaan nimitetään Päivi "Tunnemme kaikkien "pakolaisten" taustat" Nerg. Tällä kertaa demarit ovat kerrankin oikealla asialla estettyään noin vain tehtäväksi tarkoitetun nimityksen. Perusteluksi todettiin, että hakijoissa on paljon päteviä ja ministeriössä halutaan perehtyä tarkkaan asiakirjoihin. Uutisessa todettiin, että "Julkisuudessa on arvosteltu muun muassa sitä, että maa- ja metsätaloustieteiden maisteri Nergin talousosaaminen on muita hakijoita heikompaa." Harvoin saa lukea uutista, jossa annetaan jopa ylitarkkaa informaatiota. Tuosta lainauksesta olisi vuoden 2015 tapahtumien ja niiden seurausten perusteella hyvin voinut poistaa yhdyssanasta "talousosaaminen" sen alkuosan, samoin kuin toteamuksesta "muita hakijoita" sanan "hakijoita" ilman että lauseen totuusarvo havaittavalla tavalla muuttuisi.


8. Tulkkia kehiin

Vantaan Kaivokselassa paljastui järkyttävä tapaus nuoren äidin surmattua kaksivuotiaan lapsensa kotonaan. Uutisten mukaan tapaus oli mahdollisesti suunniteltu eikä hetken mielijohteesta tapahtunut. Asiasta uutisoivat esimerkiksi Iltalehti, Yle ja Helsingin Sanomat.
Emme voi tietää, mitä hirvittäviä ihmiskohtaloita tämän tapauksen taustalla on. Siitä media ei meille kerro, kun ei luultavasti voi edes tietää. Otsikkolinkkinä ollut Ilta-Sanomien uutinen kuitenkin kertoo enemmän kuin Iltalehti, Yle ja Hesari. "Käräjäoikeuden vangitsemiskäsittelyyn nainen osallistui videon välityksellä poliisin säilytystiloista. Hänen kanssaan siellä olivat avustaja ja tulkki." Jälkimmäistä sanaa ei mainita muissa luetelluissa medioissa. Tosin Hesari julkaisi myöhemmin vangitsemisoikeudenkäynnistä uutisen, joka on maksumuurin takana - toisin kuin kaikki muut Hesarin aiheeseen liittyvät uutiset. Tämä saattaa nyt olla sitä Hesarin mainostamaa "tosiasioihin pohjautuvan journalismin tarvetta". Ehkä Hesari kertoo epämiellyttäviä asioita vain tilaajilleen, vaikka "voimme jatkossakin varmistaa monipuolisen, luotettavan ja kaikkia kansalaisia palvelevan tiedonvälityksen". Kaikkien ei vain tarvitse tietää kaikkea.
On vielä lisättävä, että Ilta-Sanomien lisäksi myös MTV3 kertoi lukijoilleen perheen vanhempien olevan maahanmuuttajia.


9. Sokea piste

Tyttö teeskenteli isänsä käskystä sokeaa vuosien ajan saadakseen sosiaalietuja. Hesarin juttu (maksumuurin takana) jatkuu pian maksumuurin ohittamisen jälkeen toteamuksella "Iloinen maahanmuuttajanuori, kotoisin Ukrainasta mutta asunut Suomessa pienestä asti." Myöhemmin jutussa kerrotaan, kuinka isä oli itse teeskennellyt näkövammaista ja pakottanut teinitytön samaan teeskentelyyn. Ja sitten: "Julia oli kuusivuotias, kun hän ja äiti muuttivat Suomeen Länsi-Ukrainasta. Isä oli tullut Suomeen jo aiemmin, hakenut turvapaikkaa ja saanut luvan jäädä maahan." Tässä vaiheessa lukija saattaa vielä ajatella, että peitenimi "Julia" onkin oikeasti ollut joku "Anna" tai "Oksana". Mutta sitten jatketaan: "Isä oli syntynyt Palestiinassa. ... Äiti oli kääntynyt muslimiksi. Niin molemmilla oli sama uskonto. ... perhe eli työmarkkinatuella. Julia oli heistä ainoa, joka oppi suomen kunnolla." Sitten alkoivat (muut) huijaukset. Isä aloitti teeskentelyn ja sai sossutuet. Seuraavaksi tytär pakotettiin samaan. Kukaan ei uskaltanut ottaa asiaa esille, vaikka mitään syytä lääkärikäynneillä ei löytynyt ja koulussa epäiltiin. Sopii kysyä, olisiko näin hyssytelty suomalaisen kohdalla. Nyt piti pelätä rasismisyytöksiä. Samalla tytön elämää rajoitettiin tavoin, joihin sosiaaliviranomaiset olisivat puuttuneet välittömästi - jos kyseessä ei olisi ollut muslimi. Myöhemmin tyttö mursi sitten tämän valehtelun kierteen, mistä hänelle kaikki kunnia. Kysyä sopii, kuinka tyypillinen tämä huijaustarina onkaan ja kuinka paljon tällainen haittamaahanmuutto todella suomalaisille maksaa?


10. Jussi, Paavo, Jaap ja Thijs

Otsikko kertoi Pirkanmaalla paljastuneen suomalais-hollantilaisen amfetamiiniliigan tuomioiden muuttuneen hovioikeudessa. Tällä kertaa oikeudelle voi antaa tunnustusta, sillä tuomiot kovenivat, vaikka ne jo käräjäoikeuden mätkäiseminä olivat monen vuoden mittaisia. Sen sijaan medialle ei voi antaa kehuja, sillä "suomalais-hollantilaisen" rikosliigan jäsenten etunimiksi paljastuivat vähintään kymmenvuotisten tuomioiden pituusjärjestyksessä luetellen Farman, Hauzin, Soheil, Rawand, Youssef, Mohamud ja Mahir. Kannattaa lukea uutiset tarkkaan eikä vain otsikoita.


11. Varmana antoi vapaaehtoisesti

Suomen ensimmäinen tuomio törkeästä lapsenraiskauksesta on annettu. Palkinnon kuittasi itselleen Amini Nurmohammad. Kiitokset myös suomalaisille veronmaksajille, jotka osallistuvat prosessiin paitsi oikeudenkäyntikulujen ja viiden vuoden vankilatäysihoidon osalta, myös mitä ilmeisimmin maksamalla Nurmohammadille määrätyt vajaan parinkymmenentuhannen euron korvaukset. Nurmohammad väitti 14-vuotiaan tytön tulleen asuntoon vapaaehtoisesti ja kosketuksen rajoittuneen pussailuun ja halimiseen. Jälkimmäisen väitteen kumosivat varsin tehokkaasti DNA-näytteet. Ensimmäisen väitteen kumoamisen syistä ei kerrottu, mutta ilmeisesti näytöt ovat varsin vahvat koska tuomio tuli törkeydestä. Tapahtumapaikka huomioiden olisi vähintäänkin kummallista, jos varsin avoimella, opiskelijakerrostalojen reunustamalla kadulla ei olisi ollut yhtään silminnäkijää ikkunassa. Silminnäkijää, joka ei olisi uskaltanut puuttua tilanteeseen rasismin pelossa, onhan tuolla alueella varsin paljon tätä etnistä rikkautta.


12. Tanska pääsi plussalle

Uutinen tiesi kertoa, että Tanska on pääsemässä voiton puolelle: maasta poistuu enemmän turvapaikanhakijoita kuin tilalle tulee. Tähän pitää pyrkiä: saa maahan tulla miten paljon hakijoita tahansa, kunhan koko ajan lähetetään pois vähintään tuplasti se mitä tilalle tulee. Vähitellen tällä politiikalla päästään väistämättä hyvään lopputulokseen. Itse asiassa sitä nopeammin mitä enemmän turvapaikanhakijoita tulee.


13. Paketti-kampaamo

Irakilaisveljekset keksivät parturibisneksen, jonka liikeidea on yksinkertaisuudessaan loistava. Pistetään parturiliikkeen kalustus pakettiautoon ja annetaan asiakkaan tilata hiushuolto kotiovelle. On vähintäänkin hämmentävää, että tällaista ideaa ei ole aiemmin kehitetty. Siitä vain kopioimaan, kun on jotain toimivaa innovaatiota saatu aikaan. Kun tuodaan Suomeen kolmekymmentätuhatta irakilaista, niin pakkohan siitä edes jotain hyvääkin on seurata, vaikka usko onkin ollut koetuksella jo pitkään.


14. Vuoropuhelua

Ajatusmaailmaltaan vasemmistolainen valokuvaaja vietti puolentoista vuoden projektin kuvaten Odinin sotureita ja tutustuen heidän elämäänsä. Lopuksi hän julkaisi projektista kirjan. Projektin aikana osapuolet oppivat ainakin jossain määrin ymmärtämään toistensa näkemyksiä. Tällaista vuoropuhelua yhteiskuntamme kaipaa. Ulkopuolelle sulkeminen, tapahtui se sitten kenen tahansa taholta, on tuhoisaa.


15. Kuluttajasuoja-asiamiehelle töitä

Kuvittele että olet tilannut kodinkoneliikkeestä jääkaappi-pakastimen. Sen sijaan firma toimittaakin sinulle astianpesukoneen. Kun reklamoit, palautusoikeutta ei ole. Mutta joudut kyllä maksamaan vuosikausia osamaksuja koneesta, jota et tarvitse. Ihan vain siitä syystä, että sinulla sattuu olemaan liikkeen kanta-asiakaskortti.
Samanlainen tilanne vallitsee isyyslaissa. Jos lapsi syntyy avioliitossa ja myöhemmin käykin ilmi, ettei aviomies ole biologinen isä, peli on pelattu. Avioeron jälkeenkin joutuu maksamaan elatusmaksuja jonkun vieraan tekemästä lapsesta. Suomen kielessä on sanonta "lyödä lyötyä", mutta englanninkielinen "adding insult to injury" on vielä osuvampi.
Nyt kansanedustuslaitoksemme on vihdoinkin herännyt tähän epäkohtaan ja yrittää saada isyydenkumoamisen lailliseksi nykyisen kahden vuoden määräajan jälkeenkin. Ja jos joku yrittää nyt mussuttaa jotain tunnesiteistä ja lapsen edusta, niin sopii miettiä vastaavaa tilannetta toisinpäin: mies on tehnyt avioliiton aikana ns. lehtolapsen, ottaa eron ja ex-vaimo pistetään maksamaan elatusmaksuja miehen syrjähypyn seuraukselle. Kuulostaako oikeudenmukaiselta? Itse asiassa se on oikeudenmukaisempaa kuin miehen vastaava tilanne, koska tässä vaimolle ei sentään ole uskoteltu hänen olevan lapsen vanhempi.


16. Oletitko juuri sukupuoleni?

Piti hieraista pariin kertaan silmiä kun luki otsikon: "Mies tai nainen ajoi auton katolleen liikenneympyrässä Oulussa". Kyseessä ei kuitenkaan ollut uusi normaali sukupuolimäärittelyssä, jossa käyttämästään WC:stä epävarmat olisi vapautettu epäilyistä. Autossa vain sattui olemaan mies ja nainen, mutta ei vielä tiedetty kumpi oli ratissa.


17. Kevätohjeet

Aki Nummela, n kappaletta SM-mitaleita palkintokaapissa, ansioitunut juoksuvalmentaja listasi ohjeistuksen kevätsään innostamille lenkkeilyn aloittajille. Erinomaisesti tiivistetyt kuusi virhettä, joita kannattaa välttää.


18. Pomppu paikaltaan

Urheilumaailman ollessa enimmäkseen seisahduksissa on herätelty vanhoja lajeja uudestaan henkiin. Yksi näistä on perinteinen testilaji vauhditon pituushyppy. Lajissa kilpailtiin jopa olympialaisissa 1900-1912. Vauhdittomien hyppyjen viimeiset Suomen mestaruudet jaettiin 1937. Kyseessä olivat tietyssä mielessä nykyisten SM-hallien edeltäjät, koska niissä kilpailtiin talvisin sisätiloissa. Norjassa perinne on jatkunut näihin päiviin asti ja lajin virallisissa kilpailuissa tehty ME onkin Norjan Arne Tvervaagin nimissä, 371 vuodelta 1968. Epävirallisesti tämän rikkoi jenkkifutari Byron Jones vuonna 2015 hyppäämällä varaustilaisuuden vakiotestissä 373. Naisten ennätys on Norjan Annelin Mannesilla, 292 vuodelta 1981. Paitsi että Ruotsia edustava Khaddi Sagnia hyppäsi äskettäin kutsukilpailussa 307. Kova tulos, mutta vauhdittoman pituuden ehkä paras suoritus on lajin suurimman legendan Ray Ewryn (ennätys 347 vuodelta 1904) käsittämätön loikka 287 cm - takaperin!


19. Uusia ideoita

Vanhan lämmittämisen ohella on kehitelty jotain aivan uutta. Seiväshyppääjät Armand Duplantis, Reunaud Lavillenie ja Sam Kendricks järjestivät etäkisan. Rima viiteen metriin ja kello käymään, puoli tuntia aikaa. Se voittaa joka ehtii tehdä eniten ylityksiä. Mahtava idea, muunnetaan seiväshyppy kestävyyslajiksi! Sääli että Matti Mononen on jo lopettanut, olisi voinut olla puoli metriä näitä kolmea herraa heikompanakin kova luu tässä kisassa. Epäilen että muiden harjoitusohjelmaan ei kuulunut juosta 400 metrin vetoja alle minuuttiin - seiväs hyppyasennossa. Kendricks jäi kisassa pronssille 26 ylityksellä. Voitto meni jakoon Duplantisin ja Lavillenien tehtyä 36 ylitystä. Suoritus on käsittämättömän kova, kun tajuaa kuinka kauan yhteen yritykseen kuluu aikaa ja siinä välissä pitää vielä tulla pois patjalta, napata seiväs ja siirtyä vauhdinottoradan päähän.

Lavillenie on ollut showmies jo aiemmin.


Loppukevennys, tällä kertaa kaasumaisessa olomuodossa

Kaksi Tampereen yliopiston opiskelijaa tarttui vihdoinkin oleelliseen kaikkia jossain vaiheessa elämää askarruttaneeseen kysymykseen kandityössään ' ”Pakollinen paha, joka on hoidettava”: Pierukäytännöistä neuvottelu parisuhteessa” '. Tutkimus oli sinänsä vaatimaton, sillä siinä oli haastateltu vain kolmea pariskuntaa (kuinka vähällä journalistiikassa todella pääsee, olkoonkin että tämä oli vain kandityö?), mutta silti: tämä on arvokas alku. Asiasta ei ole liiemmin tutkimusta tehty ja silti lähes kaikki ovat joutuneet vaikean valinnan eteen; joko nyt ollaan niin läheisissä väleissä, että voisi täräyttää? Missä vaiheessa kannattaa ottaa riski? Tästä on ehdottomasti tehtävä laajempi tutkimus. Milloin on pieraistu, kumpi on aloittanut, onko tässä ns. porttiteoria eli yksi pieru johtaa jatkuvaan piereskelyyn? Ja ennen muuta, mitä seurauksia piereskelyn aloittamisesta on ollut? Unohtakaa ensisuudelma, seksisuhteen käynnistyminen, yhteen muuttaminen ja kaikki muut vastaavat. Kuten jo vuosia sitten mainitsin ohimennen, piereskelyn aloittaminen on suhteen todellisen vakavuuden mittari. (Ja nyt sitten testataan meneekö yksi tarina tällä kertaa läpi Ylimmän Johtavan Pääinkvisiittorin seulasta. Linkatusta jutusta on aikanaan sensuroitu tosikertomus siitä, kuinka pierukynnys murskataan kerralla tuhannen päreiksi. Jos tämä kirjoitus päättyy tähän, niin tiedätte että ei mennyt.)

Uusinta: Oi te koitossa huomenen

Lukijalle: USA:ssa eletään mielenkiintoisia aikoja. Maan vaurauteen rakentanut eurooppalaisperäinen väestö on jäämässä vähemmistöön. Saa nähdä, kuinka kauan tässä jutussa kerrotut menestyksen salaisuudet ovat vielä voimassa:

Muistikuva kaukaisesta nuoruudesta. Mutkan kautta sukua ollut, kouluja käymätön kuuttakymmentä lähestyvä isäntämies ihmetteli ääneen, ”miten ne siellä Amerikassa ovat niin rikkaita ja toisaalta niin tyhmiä”. Jotain sukulaisiaan asui rapakon takana eivätkä he olleet niitä penaalin terävimpiä kyniä. Vastasin että yksinkertaista – jenkkeihin lähti täältä ylijäämäväestö eli ne, jotka eivät Euroopassa pärjänneet, joten totta kai niiden jälkeläisetkin ovat vähemmän viisaita. Toisaalta mikä tahansa porukka pärjää, jos saavat käyttöönsä kokonaisen mantereen luonnonvarat käytännössä koskemattomina. Mutta katsotaanpa tästä muutama sukupolvi eteenpäin. Muistan, kuinka äijä nauraa räkätteli pitkään kieli poskessa antamalleni vastaukselle.

Vaan totta toinen puoli. Hommaforumilla käytiin äskettäin vilkasta keskustelua otsikolla ”Miksi monikulttuurinen USA pärjää?”

Kysymys on hyvä. Virallinen totuus on, että siksi että se on monikulttuurinen. Oikea totuus kuitenkin on se, että monikultturisuus on kivireki. Siitä huolimatta USA menestyy, eli onko kyseessä poikkeus säännöstä vai onko monikulttuurisuus sittenkin rikkaus – kunhan asiat hoidetaan oikein.


Menestysselitys 1: Mantereen koskemattomat luonnonvarat.

Ennen eurooppalaisten maahanmuuttoa Amerikan alueella asui muutaman miljoonan suuruinen intiaaniväestö, joka harjoitti luontaistaloutta. Näin ollen mantereen luonnonvarat olivat käytännössä koskemattomat ja tilaa riitti. Valkoiset pääsivät asettumaan taloksi ja nykyään muistetaan aina mainita intiaanien kansanmurha eli käytännössä Euroopasta tuodut tartuntataudit. Sivuhuomautuksena voidaan kuitenkin kuvitella, että Amerikkaa ei olisi koskaan löydetty. Tällöin alkuperäisväestön määrä olisi edelleenkin se muutama miljoona – mikä muuten on sama kuin intiaanien määrä nykyäänkin, ainakin sen verran ja suurempikin jos lasketaan geenipoolin kautta sekarotuiset omalla prosenttiosuudellaan mukaan. Epäillä sopii, että kovin moni heistä ei haluaisi vaihtaa nykyistä elämäänsä esikolumbiaaniseen elämäntapaan, joten intiaanitkin ovat loppujen lopuksi voittajia.
Nykyään USA:n ja Kanadan alueella asuu jo 300-400 miljoonaa ihmistä. Luonnonvaroja riittää edelleenkin. Tämä on ollut varsin suuri selitys sille, että USA menestyy, mutta tuolla väestömäärällä katto on jo tulossa vastaan luonnonvarojen riittävyyden suhteen.


Menestysselitys 2: Sulautuminen

Yhdysvaltoihin muutti siirtolaisia alkujaan pääasiallisesti Brittein saarilta, Saksasta, Ranskasta, Alankomaista ja Pohjoismaista. Tuolloin puhuttiin kansojen sulatusuunista. Tulijat jakoivat enimmäkseen samat arvot, suunnilleen saman uskonnon ja saman rodun. Kaikkien tuli oppia englantia. Lapsille annettiin amerikkalaiset etunimet, oma sukunimikin joskus muutettiin tai amerikkalaistettiin vähintäänkin pudottamalla ä:n pilkut pois. Viimeistään parin sukupolven jälkeen kukaan ei enää tiennyt eikä välittänyt, mistä isoisä oli kotoisin.
Sata vuotta sitten maahan alkoi muuttaa italialaisia, joiden sulautuminen katolilaisina ja hieman erinäköisinä oli jo hankalampaa, mutta suurin osa sujahti mukaan joukkoon. Lopuista tuli mafiosoja.
Nykyiset siirtolaiset eivät enää sulaudu ja niinpä on kehitetty uusi termi: salaattikulho. Siinä kaikki ainekset ovat sekaisin, mutta eivät sulaudu toisiinsa. Tämä on sinänsä hyvin kuvaava, sillä aasialaiset, meksikolaiset ja eurooppalaiset harvemmin naivat ristiin. Tämä kuulostaa periaatteessa toimivalta, mutta se hajaannuttaa yhteiskuntaa todella rajusti. Tämän havaitakseen ei tarvitse mitään muuta kuin katsoa zoomattavaa karttaa, johon on merkitty Yhdysvaltain jokainen kortteli väestön etnisen jakauman mukaan. On suorastaan pelottavaa havaita, kuinka eri rodut ovat muodostaneet omat asuinalueensa. Samanlainen kartta olisi pystytty piirtämään Etelä-Afrikasta apartheidin aikaan. Ero on siinä, että nyt eriytyminen on vapaaehtoista.
Eriytyminen luo eriarvoisuutta, mikä on riskitekijä tulevaisuudessa.


Menestysselitys 3: Väestönlaatu

Yhdysvaltojen väestön enemmistö on ollut eurooppalaista alkuperää. Maan itsenäistyessä eurooppalaisia oli 79 % ja sata vuotta sitten sen ollessa jo maailman suurin talousmahti 89 %. Tämä ylivoimainen enemmistö kesti 1970-luvulle (87 %) asti, josta eteenpäin se on koko ajan pienentynyt. Edellisessä väestönlaskennassa 2010 osuus oli enää 72 %. Tosiasia on, että eurooppalaisperäiset ihmiset ovat vastanneet ylivoimaisesta valtaosasta ihmiskunnan teknisessä ja henkisessä kehityksessä.
Nykyään Yhdysvaltojen väestön voimakkaimmin kasvava osio ovat hispaanot. Heidän menestyksensä ei ole samalla tasolla kuin eurooppalaisten, mutta ei merkittävästi sitä huonompikaan. Afrikkalaisperäisen väestön määrä on pienempi, mutta heidän menestyksensäkin on selvästi huonompi. Aasialaisperäisen väestön määrä on viiden prosentin luokkaa. He menestyvät yksilöinä yleensä hyvin, etenkin opinnoissaan, ja ovat osuudeltaan sen verran vähäinen, että eivät muodosta joukkona samanlaisia staattisia yhteiskuntia kuin Aasiassa. Vitsi sanookin, että amerikkalainen yliopisto on paikka, jossa eurooppalainen professori luennoi aasialaisille opiskelijoille.
Aiemmin menestyksen takeena ollut lähes 90-prosenttisesti eurooppalaisperäinen väestö on jäämässä vähemmistöksi. Kaiken järjen mukaan se ei voi olla tulevaisuuden kannalta hyvä asia.


Menestysselitys 4: Mahdollisuudet

Yhdysvallat tarjosi koskemattomien luonnonvarojensa lisäksi myös vapauden hyödyntää niitä ja olla oman onnensa seppä. Tämä suosi voimakkaita, työteliäitä ja fiksuja ihmisiä. Toisaalta tämän luulisi olevan tuhoisaa etenkin Yhdysvaltojen mustalle väestölle ja aiheuttavan yhteiskunnallista epävakautta. Kuten aiheuttaakin, mutta ei läheskään siinä määrin kuin pitäisi. Yhdysvaltojen järjestelmä on näet eräässä kohdassa hyvin ovela. Myös mustalla väestöllä on menestysmahdollisuutensa. He ovat keskimäärin motorisesti lahjakkaampia ja voimakkaampia, joten yhdysvaltalainen ammattiurheilu antaa paitsi mahdollisuuksia, myös esikuvia. NFL:ssä pelaa noin 60 keskushyökkääjää, joista 90 % on mustia, NBA:n pelaajista 75 % on mustia. Ne, jotka eivät pärjää urheilussa, voivat ryhtyä esiintyviksi taiteilijoiksi. Ilman tällaisia esikuvia musta väestö ei käyttäytyisi niinkään hyvin kuin nyt, ja nytkin melkoinen osuus päätyy vankilaan. Hispaanoilla on esikuvien suhteen vaikeampaa, koska heidän menestysmahdollisuutensa urheilussa näyttävät olevan vähäisemmät, mutta sitä pystyy osittain kompensoimaan mustaa väestöä keskimäärin paremmilla kognitiivisilla kyvyillä.
Sopii tietysti miettiä, miten hyvin amerikkalainen yhteiskunta menestyisi, jos se olisi monietnisyyden sijaan etnisesti yhtenäisempi. Jos amerikkalaiset eivät olisi rahdanneet Afrikasta niitä miljoonia (luotettavin arvio 12 miljoonaa) orjia puuvillapelloille, tilanne voisi olla hieman toisenlainen. Tai jos he olisivat menetelleet samoin kuin arabit rahdatessaan luotettavimman arvion mukaan 28 miljoonaa orjaa kotimaihinsa. Jos ihmettelette, miksi arabimaissa ei ole historiallista mustaa vähemmistöä, niin selitys on siinä että melkein kaikilta leikattiin pallit pois ennen laivamatkaa. Amerikan mustien luulisi olevan kiitollisia sekä tämän tavan puuttumisesta kuin myös Afrikan tilannetta katsoessaan siitä, että heidän esi-isänsä tekivät sen kahlematkan parempiin elinoloihin - kuten jotkut ovatkin. Lähinnä ne, jotka ovat omaksuneet sivistyneen kulttuurin arvot.
Mahdollisuudet ovat kuitenkin rajalliset. Ammattiurheilijoiden ja -laulajien paikkoja ei riitä kaikille. Vähemmistöjen määrän kasvaessa ongelmat kasautuvat.


Menestysselitys 5: Perustuslaki

Yhdysvaltojen menestystekijöitä luetellessa on jäänyt useimmilta huomaamatta maan merkittävin ero muihin valtioihin. Onnistunut perustuslaki. Onnekkaan sattuman kautta vain parimiljoonaisessa väestössä oli muutama sellainen henkilö, jotka onnistuivat laatimaan käsittämättömän hyvin toimivan järjestelmän. Scott Adams kirjoitti taannoin prosessista mielenkiintoisen kolumnin. Maa on tullut toimeen reilusti yli kaksisataa vuotta suhteellisen vähäisin muutoksin, mikä kertoo systeemin onnistuneisuudesta. Sokeita pisteitä alkuperäiseen lakiin osui vain muutamia, niistä hauskin se, että presidentinvaalin voittajasta tuli presidentti ja kakkosesta varapresidentti... kuvitelkaa Clintonia Trumpin varapresidenttinä tai päinvastoin.
Amerikkalaiset arvostavat itsekin suuresti perustuslakiaan, joka takaa kaikille yhdenvertaisuuden. Tiesittekö muuten, että Yhdysvaltain korkeimman oikeuden rakennuksessa on veistosreliefi, johon on kuvattu historian merkittävimmät lainlaatijat Hammurabista alkaen - ja kuvassa on myös Muhammed?
Onnistunut perustuslaki ja siitä seurannut järjestelmä on se voima, joka on pitänyt Yhdysvallat kasassa ja menestyvänä kaikki nämä vuodet. Yhdessä aiemmin mainittujen tekijöiden kanssa. Ja ne aiemmin mainitut tekijät ovat jatkuvasti rappeutumassa. Suuri kysymys onkin, pystyykö perustuslain suoma voima kompensoimaan ongelmat vai onko tehtävä suuria korjausliikkeitä - ja mikäli jälkimmäinen, pystytäänkö niihin vai romahtaako USA?


Yhdysvallat on rakentunut eurooppalaiselle aateperustalle ja onnistui ensiyrittämällä jalostamaan sen järjestelmäksi, joka on toiminut satoja vuosia. Tämä ei tapahtunut monikulttuurisuuden ansiosta, vaan siitä huolimatta. Maan järjestelmä ja resurssit tarjosivat rohkeille, ahneille ja päättäväisille ihmisille tilaisuuden vaurastua - ja samalla vaurastuttaa maan. Tämä kierre on ruokkinut itseään, sillä raha on tullut rahan luo ja sinne, missä on sekä resursseja että mahdollisuus niitä hyödyntää. Nykypäivänä Yhdysvaltojen suurin ongelma on juuri monikulttuurisuus. Kuten kartasta näkyy, väestöryhmien välillä on yhä kasvava juopa, mikä heikentää luottamusta ja halua työskennellä yhteisen hyvän eteen.

Vahvimpana vastaesimerkkinä monikulttuurisuuden puolesta esitetään huippumenestyvä Piilaakso, jonka etninen diversiteetti on melkoisen suuri, ainoastaan mustat ovat selvästi ja hispaanot lievästi aliedustettuina. Esimerkkinä käytetään lukuisia yrityksiä, joissa työskentelee eri alkuperistä lähtöisin olevia ihmisiä. Todellisuudessa Piilaakson yritykset ovat monokulttuurisia jos mitkä - työntekijät ovat samanlaisia etnisyydestä riippumatta. Eikä ongelmia käytännössä ole. Monietnisyys toimii siis vain siinä tapauksessa, että ihmiset ovat normiväestöön nähden poikkeuksellisen fiksuja, koulutettuja ja lainkuuliaisia. Tällä havainnolla on niin pelottavat seuraukset, että tämä kirjoitus on syytä päättää tähän.

Jaa että kuka?

Voita arvokisamitali (olympialaiset, MM- tai EM-kisat) ja nimesi muistetaan ikuisesti suomalaisessa urheiluhistoriassa. Tai sitten ei. Suomi on saavuttanut yleisurheilussa 113 olympiamitalia, 22 MM-mitalia ja 101 EM-mitalia. Yhteensä 236. Toki joukossa on moninkertaisia mitalisteja, mutta siitä huolimatta joukkoon jää muutamia yhden suorituksen ihmeitä tai muuten vain unhoon painuneita. Tähän listaan on koottu kaksikymmentä unohdetuinta arvokisamitalistia. Mukaan on kelpuutettu vain varsinaisten arvokisojen mitalisteja eli hallikisojen ja maastojuoksujen mitalistit on pudotettu pois, vaikka sieltäkin pari mielenkiintoista nimeä löytyisi. Vai oletteko muka kuulleet Jarkko Tapolasta, EM-pronssia 60 metrillä 1970, Suomen ensimmäinen arvokisamitali hallissa, tai Aila Koivistoisesta, MM-joukkuehopeaa maastojuoksussa 1973 (henkilökohtainen sijoitus 50.) yhdessä tunnetumpien Sinikka Tyynelän, Irja Pettisen (Paukkonen) ja Nina Holménin kanssa. Tapola sai Kalevan Kisoissa kerran hopeaa, Koivistoinen oli parhaimmillaan viides. Jälkimmäinen ei kyllä listalle kelpaisi muutenkaan - suljetaan joukkuelajit kuten viestit pois. Samoin myös nykyohjelmaan kuulumattomat lajit - anteeksi vain, Hugo Lahtinen (viisiottelun olympiapronssia 1924) ja Väinö Siikaniemi (molempien käsien keihäänheiton olympiahopeaa 1912). Kahdenkymmenen unohtuneimman joukkoon ei mahdu yhtään ainutta MM-mitalistia siksi, että MM-kisoja on järjestetty vasta vuodesta 1983 alkaen ja nämä suoritukset ovat vielä tuoreessa muistissa. Olympialaisia on järjestetty paljon pidempään kuin 1934 aloitettuja EM-kisoja, mutta EM-mitalistit ovat listalla selvänä enemmistönä siitä yksinkertaisesta syystä, että olympiamitalistit muistetaan yleensä paremmin.


Jokeri: 4 x 400 metrin viesti, pronssia, Bern 1954

Aloitetaan poikkeuksella. Viestejä ei muuten oteta listalle, mutta tämä kuuluu tähän. Vastaava suoritus 20 vuotta myöhemmin muistetaan hyvin; ankkuri Markku Kukkoaho oli kärjessä vielä 60 metriä ennen maalia, mutta Iso-Britannia ja Länsi-Saksa puristivat loppumetreillä ohi. Bernin mitalijoukkueessa juoksivat Ragnar Graeffe, Ossi Mildh (joka olisi muuten varmaan tällä listalla otettuaan samoissa kisoissa toisenkin pronssin, 400 metrin aidoissa), Rolf Back (SM-mitaleita jo kolmessa polvessa, poika Tomas ja pojanpoika Erik) sekä ankkurina tietysti Voitto Hellsten (hopeaa 400 metrillä samoissa kisoissa, olympiapronssia Melbournessa 1956).


20. Ove Andersen, 3000 metrin esteet, pronssia, Amsterdam 1928

Elettiin Suomen kestävyysjuoksun kunnianvuosia. Kultaa otti Toivo Loukola ja hopeaa Paavo Nurmi uransa viimeiseksi jääneessä olympiastartissa. Pronssimitalisti Andersen jäi näiden varjoon, vaikka tarina olikin erikoinen: mies toimi vuosikausia valmentajana ulkomailla.


19. Jorma Härkönen, 800 metriä, pronssia, Ateena 1982

Tuorein nimi listalla. Jostain syystä 1974 samaan yltänyt Markku Taskinen muistetaan paremmin kuin loppusuoralla sitkeästi asemansa Hans-Peter Fernerin ja nykyisen kansainvälisen yleisurheiluliiton puheenjohtajan Sebastian Coen takana pitänyt Härkönen.


18. Martti Marttelin, maraton, pronssia, Amsterdam 1928

Kun Suomi otti kultaa kaikilla muilla 800 metriä pidemmillä juoksumatkoilla näissä kisoissa, niin ei ole ihmekään jos maratonpronssimitalisti on unohdettu. Alikersantti Marttelin kaatui talvisodassa Taipaleenjoen taisteluissa 42-vuotiaana.


17. Armas Toivonen, maraton, pronssia, Los Angeles 1932 ja kultaa, Torino 1934

Listan ainoa olympia- ja EM-mitalisti. Los Angelesin pronssi jäi silloisen huippumenestyksen varjoon. Torinon EM-kisat olivat historian ensimmäiset eikä niitä vielä silloin osattu arvostaa yhtä korkealle. Toivosen nimissä on luultavasti ikuiseksi jäävä ennätys: hän on voittanut yleisurheilun arvokisahistorian pisimmän kilpailun. Vuoden 1934 maratonmatka oli mittausvirheen takia noin 44 km.


16. Väinö Suvivuo, 110 metrin aidat, pronssia, Oslo 1946

Vastoin yleistä harhaluuloa Arto Bryggare ei ole Suomen ainoa pika-aitamitalisti. Pitkän uran tehneen Suvivuon parhaat vuodet vei sota, Oslossa hän oli jo 29-vuotias. Ura jatkui vielä pitkään, hän oli Helsingin olympialaisissa Suomen lipunkantaja. SE-tulosta ei silti koskaan tullut, sillä 1931 ME:tä sivunneen Bengt Sjöstedtin aika oli liian kova.


15. Erkki Kataja, seiväs, hopeaa, Lontoo 1948

Yksi Suomen unohdetuimmista olympiamitaleista tuli kaatosateessa käydyssä kisassa aika lailla yllättäen. Myöhemmästä tasosta kertoo se, että kaksi vuotta myöhemmin olympiamitalistia ei valittu EM-kisoihin, koska hän jäi Kalevan Kisoissa kolmanneksi (silloin EM-kisoissa sai olla yhdestä maasta vain kaksi edustajaa per laji). Ei vaikka samalta vuodelta oli näyttönä SE-tulos.


14. Pirkko Helenius, pituus, pronssia, Rooma 1974

Vuoden 1974 mitalisateessa pronssit jäivät himmeiksi, etenkin kun joukkueessa oli kaksi naiskultamitalistia. Heleniuksen kaikkien aikojen parhaalla hypyllään 659 tuoma yllätyspronssi jäi vieläpä vain sentin SE-tuloksesta, mikä olisi luultavasti muistettu paremmin.


13. Kauko Nyström, seiväs, pronssia, Belgrad 1962

Perinteisesti kaikkia uudistuksia vastustavat suomalaiset olivat kerrankin kehityksen etulinjassa, kiitos valmentaja Valto Oleniuksen joka ennakkoluulottomasti määräsi lasikuituseipäät käyttöön. Pentti Nikula otti kultaa ja Nyström pronssia, Suomen kolmoisvoiton esti vain hopealle kiilannut Tsekkoslovakian Tomasek, joka pudotti Risto Ankion mitaleilta.


12. Valdemar Rautio, kolmiloikka, kultaa, Oslo 1946, hopeaa, Bern 1950

Listan korkeimmalle yltävä voittaja. Edes mestaruuden kunniakas puolustaminen hopealla neljä vuotta myöhemmin ei jostain syystä ole kaivertanut miehen nimeä syvemmälle urheiluhistoriaan.


11. Vilho Niittymaa, kiekko, hopeaa, Pariisi 1924

Paavo Nurmen, Ville Ritolan, Jonni Myyrän ja kumppaneiden kultamitalit veivät kaiken huomion.


10. Jouko Norén, kolmiloikka, hopeaa, Pariisi 1938

Kultaa vei Onni Rajasaari, hopeamitalisti jäi varjoon. Talvisodassa Norén sai luodin reiteensä, mutta voitti SM-kultaa silti vielä 1940 ja 1942. Kapteeni Norén haavoittui Vuosalmella 6.7.1944 ja kuoli kenttäsairaalassa seuraavana päivänä.


9. Nils Nicklén, korkeus, pronssia, Oslo 1946

Nicklén oli hypännyt ennätyksensä 200 jo ennen sotia ja sivusi tulosta sekä välirauhan aikana että sotien jälkeen. Siinä välissä hän toimi marsalkka Mannerheimin sotilaspalvelijana. Pituutta korkeushyppääjällä oli vain 174 senttiä.


8. Olli Partanen, kiekko, hopeaa, Bryssel 1950

Partanen sai arvokisamitalin, mutta ei koskaan voittanut SM-kultaa. Aikalaistensa joukossa 195-senttinen mies oli melkoinen jätti, raamit kelpasivat myös sota-ajan palvelukseen SS-vapaaehtoispataljoonassa.


7. Risto Kuntsi, kuula, hopeaa, Torino 1934

EM-hopeamitalistin ansioluetteloon kuuluu harvinaisempikin titteli: akateeminen maailmanmestaruus, myöskin Torinossa mutta 1933.


6. Maire Österdahl, pituus, pronssia, Bryssel 1950

Suomen historian ensimmäinen naispuolinen arvokisamitalisti on jostain syystä jäänyt pahasti unohdetuksi. Hermot pitivät, kaksi ensimmäistä hyppyä olivat yliastuttuja ja kolmannella oli pakko saada riittävän hyvä tulos.


5. Alf Lindblad, 3000 metrin esteet, pronssia, Pariisi 1938

Varmaan Suomen historian ainoa arvokisamitali, joka on saavutettu ruokamyrkytyksestä huolimatta.


4. Veikko Nyqvist, kiekko, pronssia, Oslo 1946

Tyypillinen tarina Oslon mitalistille: ikää oli jo 30 vuotta, parhaat vuodet kuluivat sotatantereella. Kaksi ensimmäistä sijaa meni Italiaan, kultaa Adolfo Consolini ja hopeaa Giuseppe Tosi. Näiden kahden järjestys oli sama kolmissa peräkkäisissä EM-kisoissa 1946-54 ja myös Lontoon olympialaisissa 1948.


3. John Lindroth, seiväs, pronssia, Torino 1934

Suomalaisen seiväshypyn uranuurtaja oli aikanaan täysin ylivoimainen kotimaassa.


2. Erik Blomster, 3000 metrin esteet, pronssia, Bryssel 1950

EM-pronssi tuli melkoisena yllätyksenä, sillä Blomster oli noussut kansalliselle huipulle vasta edellisvuonna nuorten Suomen mestarina.


1. Yrjö Lehtilä, kuula, pronssia, Oslo 1946

Ja vielä kerran: Oslo 1946, kolmikymppinen urheilija, joka vietti parhaat vuotensa sota-aikana ilman arvokisoja. Lehtilä työnsi uransa parhaan tuloksen kesken sodan vuonna 1944.

Sivallus CCCLXIV

Oletteko huomanneet, että ne naiset jotka julistavat olevansa "kehopositiivisia" ovat poikkeuksetta niitä, joiden pitäisi olla kehonegatiivisia?

Uusinta: Syö vähemmän kuin tienaa

Lukijalle: Tämä on historian toinen uusinnan uusinta. Syynä on se, että tämä juttu on aina ajankohtainen. Juttua kirjoitettaessa itkettiin, että jos kaikki kuluttaisivat kuin suomalaiset, tarvittaisiin 2,5-4 maapalloa. Nykyään itketään, että tarvittaisiin 3-5 maapalloa. Tämä ei aiheudu suomalaisten kasvaneesta kulutuksesta, vaan kehitysmaiden hillittömästä väestönkasvusta. Jos kehitysmaiden väkiluku olisi kehittynyt samoin kuin länsimaiden viimeisen 60 vuoden ajan, ympäristöongelmia ei käytännössä olisi:

Työmarkkinatukivallankumouksellisten, viherpiipertäjien, ydinvoiman vastustajien ja muiden elämäntapaintiaanien vakioitkuvirsiä on vollotus siitä, kuinka me suomalaiset kulutamme tolkuttoman epäoikeudenmukaisesti maapallon luonnonvaroja. Sanotaan, että tarvittaisiin niin ja niin monta maapalloa - pikaisella nettihaulla löytämäni arviot vaihtelevat kahdesta ja puolesta neljään - jos kaikki maapallon asukkaat kuluttaisivat kuten suomalaiset.

Mitä kissanpaskan merkitystä tällä on? Oleellista on se, kuinka monta Suomea tarvitaan, että suomalaiset saavat kuitattua ekologisen jalanjälkensä. Ei ole piru vie meidän vikamme, jos jossakin päin maailmaa on menty ylikulutuksen tielle. Suomi on sijainniltaan arktinen maa ja meidän ekologinen jalanjälkemme per lärvi on pelkästään ilmasto- ja kasvuolosuhteiden takia suurempi kuin päiväntasaajalla. Heitetään kymmenentuhatta suomalaista elämään Tansaniaan suomalaisella elintasolla, niin johan tokeni. Ei tarvitse lämmittää omakotitaloa. Jäähdytykseen kuluu energiaa, mutta ei yhtä paljon. Ei tarvitse syöttää ravintoeläimille talveksi säilöttyä rehua. Ja vegetaristitkin voivat kerrankin elää vihreästi, kun ei tarvitse energiaa kasvihuoneiden lämmitykseen, ruuan säilömiseen talvikaudeksi tai tuoretuotteiden roudaamiseen toiselta puolelta maapalloa.

Säälittävintä on se, että suomalaisten ylikulutuksesta vouhottavat ovat yleensä samoja, jotka ovat valmiita tuomaan tänne elintasopakolaisia. Mitä järkeä on tuoda tänne ihmisiä tuottamaan moninkertainen ekologinen jalanjälki heidän kotimaahansa nähden, jos maapallo halutaan pelastaa? Täällä he kuluttavat enemmän, koska 1) elintaso on korkeampi ja 2) ilmaston takia kulutus on pakostakin suurempi.

Kovasta kulutuksesta huolimatta Suomen biokapasiteetti on suurempi kuin Suomen ekologinen jalanjälki. Hei haloo, tahvot! Tämä tarkoittaa sitä, että me suomalaiset emme elä yli varojemme. Tilanne on toinen aika monessa länsimaassa ja jopa kehitysmaissa. Seuraavat luvut perustuvat maakohtaista ekologista jalanjälkeä koskeviin tietoihin tästä lähteestä. (Päivitys 3.5.2020: Edellinen linkki ei enää toimi. Tässä linkki samalle sivustolle. Siitä voi tarkastella vielä perusteellisemmin kehitystä maakohtaisesti. Annetussa linkissä Suomen tilanne. Viimeisin lukema oli se, että Suomi tuottaa luonnonvaroja hyvin tarkkaan kaksi kertaa niin paljon kuin suomalaiset kuluttavat.) Aineistossa ovat maat, joiden asukasluku ylittää miljoonan. Näitä on 150 kappaletta. Bruttokansantuote henkilöä kohti on muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta peräisin Wikipediasta ja siinä on käytetty ostovoimapariteetilla (PPP) korjattuja arvoja. Sivuhuomautuksena todettakoon, että jos käytettäisiin korjaamattomia, raakoja BKT-arvoja, seuraavissa tuloksissa esitetyt arvot olisivat vielä karmeampaa luettavaa kehitysmaiden osalta.
Jokaisessa listassa esitetään top 10 ja lisäksi muutama valittu maa kaikissa listoissa.

Tämä lista kertoo, kuinka suuri on minkäkin maan ekologinen kapasiteetti eli kuinka paljon kyseinen maa tuottaa luonnonvaroja vuosittain. Luonnollisesti listan järjestys on aika tarkkaan sama kuin maiden keskinäisen pinta-alan mukainen järjestys.
Ekologinen kapasiteetti:
1. Yhdysvallat 1496,4
2. Brasilia 1353,8
3. Venäjä 1161,9
4. Kiina 1132,7
5. Kanada 646,9
6. Intia 452,1
7. Argentiina 315,1
8. Australia 310,9
9. Indonesia 310,1
10. Kongo 239,9
14. Saksa 160,5
16. Nigeria 126,2
24. Ruotsi 90,2
28. Japani 77,2
39. Suomi 61,6
61. Tanska 31,0
67. Norja 28,3
69. Egypti 27,6
82. Alankomaat 18,4
102. Viro 12,1
150. Singapore 0,1

Tämä lista koostuu äskeisen listan luvuista jaettuna maan asukasluvulla. Kärjessä ovat tietenkin harvaan asutut maat ja hännillä tiheään asutut.
Ekologinen kapasiteetti per asukas:
1. Gabon 25,0
2. Kanada 20,0
3. Bolivia 15,7
4. Australia 15,4
5. Mongolia 14,6
6. Uusi-Seelanti 14,1
7. Kongon tasavalta 13,9
8. Suomi 11,7
9. Uruguay 10,5
10. Ruotsi 10,0
13. Viro 9,1
17. Venäjä 8,1
18. Brasilia 7,3
21. Norja 6,1
22. Tanska 5,7
23. Yhdysvallat 5,0
68. Saksa 1,9
102. Alankomaat 1,1
114. Nigeria 1,0
118. Kiina 0,9
132. Japani 0,6
141. Intia 0,4
144. Egypti 0,4
150. Singapore 0,0

Tämä lista kertoo, kuinka paljon missäkin maassa luonnonvaroja kulutetaan vuosittain. Karkeasti sanoen listan summittainen järjestys on sama kuin bruttokansantuotteen mukainen järjestys; kärjessä väkirikkaat ja/tai varakkaat valtiot, hännillä vähäväkiset ja köyhät.
Ekologinen jalanjälki:
1. Yhdysvallat 2809,7
2. Kiina 2786,8
3. Intia 986,3
4. Japani 626,6
5. Venäjä 536,4
6. Brasilia 439,2
7. Meksiko 361,9
8. Saksa 349,5
9. Iso-Britannia 319,2
10. Ranska 298,1
13. Kanada 228,1
18. Nigeria 176,5
19. Australia 157,4
24. Egypti 123,3
34. Alankomaat 71,6
47. Ruotsi 46,1
50. Tanska 43,9
65. Norja 31,9
68. Suomi 27,5
120. Viro 8,5
150. Swazimaa 0,8

Tämä lista koostuu äskeisen listan luvuista jaettuna maan asukasluvulla. Kärjessä ovat varakkaimmat maat, hännillä köyhimmät.
Ekologinen jalanjälki per asukas:
1. Yhdistyneet Arabiemiraatit 9,5
2. Yhdysvallat 9,4
3. Kuwait 8,9
4. Tanska 8,0
5. Australia 7,8
6. Uusi-Seelanti 7,7
7. Kanada 7,1
8. Norja 6,9
9. Viro 6,4
10. Irlanti 6,3
16. Suomi 5,2
18. Ruotsi 5,1
22. Japani 4,9
29. Alankomaat 4,4
31. Saksa 4,2
36. Venäjä 3,7
64. Brasilia 2,4
73. Kiina 2,1
87. Egypti 1,7
103. Nigeria 1,3
132. Intia 0,9
150. Malawi 0,5

Tämä lista kertoo, mitkä maat tuottavat enemmän kuin kuluttavat ja on ensimmäinen todella merkityksellinen lista. Ne maat, joilla saldo on plussan puolella, ovat ekologisesti hallittavalla tasolla, miinusmerkkiset puolestaan kuluttavat liikaa luonnonvaroihinsa nähden. Kaikkiaan 65 maata on plussan puolella, 85 miinuksella. Plussan puolelle pääsevät useimmat kehitysmaat, teollisuusmaista vain harvaan asutut. Miinukselle jäävät tiheään asutut kehitysmaat ja suurin osa teollisuusmaista.
Saldo eli kapasiteetti miinus jalanjälki:
1. Brasilia 914,6
2. Venäjä 625,5
3. Kanada 418,8
4. Argentiina 220,0
5. Kongo 204,7
6. Australia 153,5
7. Bolivia 124,8
8. Indonesia 98,8
9. Kolumbia 96,3
10. Peru 68,6
14. Ruotsi 44,1
17. Suomi 34,0
49. Viro 3,6
84. Norja -3,7
106. Tanska -12,7
132. Nigeria -50,3
133. Alankomaat -53,1
139. Egypti -95,8
143. Saksa -189,0
147. Intia -534,2
148. Japani -549,4
149. Yhdysvallat -1313,3
150. Kiina -1654,1

Tämä lista on äskeinen jaettuna asukasluvulla, joten plus/miinus -jakauma on sama. Maiden järjestyksessä ei ole merkittäviä muutoksia.
Saldo eli kapasiteetti miinus jalanjälki per asukas:
1. Gabon 23,7
2. Bolivia 13,6
3. Kongon tasavalta 13,3
4. Kanada 13,0
5. Mongolia 11,2
6. Keski-Afrikka 7,8
7. Australia 7,6
8. Paraguay 6,5
9. Suomi 6,5
10. Uusi-Seelanti 6,4
14. Brasilia 4,9
15. Ruotsi 4,9
18. Venäjä 4,4
22. Viro 2,7
84. Nigeria -0,4
95. Intia -0,5
105. Norja -0,8
116. Kiina -1,2
119. Egypti -1,3
130. Saksa -2,3
131. Tanska -2,3
137. Alankomaat -3,3
145. Japani -4,3
147. Yhdysvallat -4,4
150. Yhdistyneet Arabiemiraatit -8,4

Edellä olevat tilastot ovat helposti luettavissa tai laskettavissa nettisivuilta, joilta tiedot on napattu. (Päivitys 3.5.2020: Edellinen linkki ei enää toimi. Tässä linkki samalle sivustolle. Siitä voi tarkastella vielä perusteellisemmin kehitystä maakohtaisesti. Annetussa linkissä Suomen tilanne. Viimeisin lukema oli se, että Suomi tuottaa luonnonvaroja hyvin tarkkaan kaksi kertaa niin paljon kuin suomalaiset kuluttavat.) Uutta tietoa edustavat kaksi seuraavaa tilastoa. Niissä on laskettu, mitä tapahtuisi jos koko maailma nostettaisiin kohtuulliselle elintasolle. Oletuksena on, että luonnonvarojen kulutus olisi suoraan verrannollinen BKT:een per asukas. Tämä ei tietenkään ole täysin lineaarista, mutta antaa kohtuullisen hyvän approksimaation. Kohtuulliseksi elintasoksi on katsottu 30 000 €:n BKT per asukas. Tämä on vähemmän kuin esimerkiksi Suomen nykyinen elintaso. Tällöin - rikkaimpia teollisuusmaita lukuun ottamatta - maiden elintaso nousisi selvästi. Tämä tilasto antaa siksi selvimmän kuvan siitä, mitkä maat pystyvät nykyisellä väestömäärällään ylläpitämään vaurasta elintasoa tuhoamatta silti maapalloa.

Tässä tilastossa on laskettu ekologinen kapasiteetti miinus jalanjälki, jos BKT olisi kohtuullisen korkea. Plussan puolelle jää vain neljätoista maata.
Saldo, jos BKT olisi 30 000 €:
1. Kanada 472,9
2. Australia 184,9
3. Venäjä 166,1
4. Argentiina 116,3
5. Brasilia 74,3
6. Ruotsi 53,3
7. Kongon tasavalta 39,4
8. Suomi 39,2
9. Gabon 30,9
10. Uusi-Seelanti 22,2
11. Norja 10,9
15. Viro -0,2
20. Tanska -3,3
48. Alankomaat -34,7
87. Saksa -134,4
114. Yhdysvallat -296,1
121. Japani -467,6
134. Egypti -599,2
146. Nigeria -2345,3
149. Intia -10164,9
150. Kiina -12935,0

Tämä tilasto on kaikkein tärkein ja siksi siinä on lueteltu kaikki 150 maata. Tilaston merkitys on lyhyesti sanottuna seuraava. Ne maat, jotka ovat plussan puolella, pystyvät nykyväestöllään ylläpitämään vaurasta elintasoa ekologisesti. Miinuksella olevien maiden on joko tyydyttävä alhaisempaan elintasoon tai väkiluvun on vähennyttävä. Plussan puolelle jää vain 14 maata.
Saldo per asukas, jos BKT olisi 30 000 €:
1. Gabon 22,3
2. Kanada 14,7
3. Kongon tasavalta 9,9
4. Australia 9,2
5. Suomi 7,5
6. Ruotsi 5,9
7. Uusi-Seelanti 5,5
8. Argentiina 3,0
9. Botswana 2,4
10. Norja 2,4
11. Venäjä 1,2
12. Latvia 1,1
13. Bolivia 1,0
14. Brasilia 0,4
15. Irlanti -0,1
16. Viro -0,2
17. Tanska -0,6
18. Liettua -0,9
19. Itävalta -0,9
20. Angola -1,0
21. Yhdysvallat -1,0
22. Trinidad -1,2
23. Ranska -1,3
24. Peru -1,5
25. Slovakia -1,6
26. Saksa -1,6
27. Saudi-Arabia -2,0
28. Chile -2,0
29. Alankomaat -2,1
30. Swazimaa -2,2
31. Sveitsi 2,2
32. Singapore -2,4
33. Uruguay -2,4
34. Malesia -2,4
35. Slovenia -2,4
36. Kolumbia -2,5
37. Unkari -2,5
38. Iso-Britannia -2,7
39. Oman -3,8
40. Belgia -3,1
41. Venezuela -3,4
42. Italia -3,4
43. Tsekki -3,5
44. Jamaika -3,5
45. Etelä-Korea -3,6
46. Kroatia -3,6
47. Japani -3,7
48. Bulgaria -3,8
49. Bhutan -3,9
50. Etelä-Afrikka -3,9
51. Kreikka -4,0
52. Espanja -4,3
53. Turkki -4,4
54. Dominikaaninen tasavalta -4,4
55. Costa Rica -4,4
56. Kazakstan -4,5
57. Romania -4,5
58. Puola -4,7
59. Georgia -4,7
60. Israel -4,7
61. Portugali -4,7
62. Mauritius -4,9
63. Panama -5,0
64. Meksiko -5,3
65. Tunisia -5,4
66. Serbia -5,5
67. Indonesia -5,7
68. Iran -5,7
69. Valko-Venäjä -5,9
70. Kuwait -6,0
71. Yhdistyneet Arabiemiraatit -6,2
72. Azerbaidzan -6,2
73. Algeria -6,3
74. Sri Lanka -6,3
75. Ecuador -6,6
76. Thaimaa -6,6
77. Filippiinit -6,8
78. Marokko -7,0
79. Armenia -7,1
80. Libanon -7,2
81. El Salvador -7,3
82. Libya -7,8
83. Guatemala -7,9
84. Egypti -8,1
85. Ukraina -8,2
86. Pakistan -8,5
87. Albania -8,6
88. Intia -9,2
89. Bosnia-Herzegovina -9,5
90. Jordania -9,7
91. Kiina -9,8
92. Tadzikistan -10,1
93. Moldova -10,4
94. Paraguay -10,5
95. Honduras -10,6
96. Jemen -10,8
97. Namibia -11,1
98. Haiti -11,8
99. Laos -12,0
100. Bangladesh -12,0
101. Kuuba -12,2
102. Syyria -12,5
103. Norsunluurannikko -12,7
104. Irak -12,8
105. Vietnam -12,8
106. Kirgisia -13,5
107. Kamputsea -13,5
108. Sambia -13,7
109. Makedonia -13,7
110. Kamerun -14,5
111. Mongolia -15,0
112. Malawi -16,2
113. Turkmenistan -16,4
114. Zimbabwe -16,7
115. Kenia -17,3
116. Benin -17,3
117. Afganistan -17,6
118. Nigeria -17,8
119. Nicaragua -19,4
120. Nepal -19,6
121. Uzbekistan -19,8
122. Papua-Uusi-Guinea -19,9
123. Mauritania -20,7
124. Senegal -21,6
125. Lesotho -22,7
126. Tansania -24,2
127. Ruanda -24,5
128. Gambia -24,8
129. Pohjois-Korea -25,7
130. Tsad -27,6
131. Mosambik -27,6
132. Ghana -28,3
133. Sudan -28,5
134. Togo -28,8
135. Madagaskar -28,9
136. Myanmar -29,8
137. Sierra Leone -30,8
138. Guinea -34,8
139. Uganda -35,0
140. Mali -42,1
141. Eritrea -43,9
142. Etiopia -45,6
143. Burkina Faso -46,2
144. Kongo -49,8
145. Guinea-Bissau -51,0
146. Keski-Afrikka -53,7
147. Burundi -63,8
148. Liberia -66,1
149. Somalia -67,7
150. Niger -69,2

Raaka esimerkki pahnanpohjimmaisesta. Jos Nigerin elintaso halutaan nostaa länsimaiselle tasolle ja samalla pitää huoli, että sen ekologinen jalanjälki ei painu miinuksen puolelle, Nigerissä saa olla 2,6 % nykyisestä asukasluvusta. Yleensä pahimpana syntipukkina pidetty Yhdysvallat tekisi nollatulosta 83,5 %:lla nykyisestä asukasluvusta - tosin sen pitäisi samalla pudottaa elintasoaan 36,2 %.
Listasta nähdään, että suurimman osan länsimaista on parannettava tapojaan. Jos väentiheyttä on liikaa, saldo painuu armotta pakkaselle. Mutta erityisen tärkeää on katsoa maita, joiden lukema on vähemmän kuin -5. Kohtaamme ennennäkemättömän ekokatastrofin, mikäli näiden maiden väestö nousee edes lähelle länsimaista elintasoa. On huomattava, että tämä voi tapahtua kahdella tavalla: joko elintaso nousee omassa maassa tai merkittävä osa väestöstä siirtyy länsimaihin. Jälkimmäinen on, kuten aiemmin todettu, ilmastollisista syistä vielä kuluttavampi ja tuhoisampi vaihtoehto. Samalla on myös huomattava, että kehitysmaissa on myös rohkaisevia esimerkkejä: katsokaapa Gabonia, Kongon tasavaltaa ja Botswanaa. Kun väkiluku pidetään vähäisenä, on resursseja enemmän jaettavaksi.

Välihuomautus 138 : Oppi kaataa ojaan

Kirjoitin edellisessä uutiskatsauksessa muutama päivä sitten (kohta 6) koulujen avaamisesta mm. seuraavasti:
Koulujen avaamisen tarkoitus ei olisi opetuksen tehostaminen. ... Koulujen avaamisen tarkoitus olisi koronan levittäminen ja laumasuojan hankkiminen. ... Ainoa syy miksi en usko tämän päättelyn olevan totta, on se että se edellyttäisi hallitukselta älyllistä kyvykkyyttä tai edes näin esittävän asiantuntijan kuuntelemista eli päätöksen tekemistä järjellä - vaikkakin mahdollisesti virheellisellä sellaisella - tunteen sijaan. Johtopäätös: todennäköisesti kouluja ei avata, koska hallitukselle ainoa merkityksellinen asia on vallassa pysyminen ja koulujen avaamista vastustaa selkeästi suuri osa kansaa.

Olin sitten väärässä. Hallitus teki päätöksen koulujen avaamisesta. Tämä on loistava malliesimerkki siitä, miten huumaantuneita vallastaan nämä alemman tason keskinkertaisuuksista ministeriksi päässeet ovat. He uskovat voivansa tehdä ihan mitä tahansa, ja niinhän he jonkin aikaa voivatkin. Parasta nauttia siitä niin kauan kuin vielä voi, sillä kauan se ei enää kestä. Toivottavasti ainakaan. Ainakin koulujen avaamisesta kertovien uutisten kommenttiosioissa kyyti on aika kylmää.

Koulujen avaaminen kahdeksi viikoksi keväällä on täysin yhdentekevää oppimisen kannalta. Korkeakouluissa lukukausi on jo ohi ja jokainen muistaa peruskouluajaltaan, että viimeisenä kahtena viikkona ei kuitenkaan tehty mitään järkevää. Lukiolaiset taas pärjäävät etäopetuksessa varsin hyvin.

Opettajista valtaosa heitettiin aika lailla yllättäen altaan syvään päähän. Siihen nähden etäopetus on toiminut loistavasti. Tosin tämä on revitty opettajakunnan selkänahasta - kuulemani arviot ovat varsin yksimielisiä siitä, että työmäärä lisääntyi alussa valtavasti eikä ole vieläkään pudonnut normaalille tasolle. Ja tiedoksi tietämättömille (tietämättömyyden määrä on uskomaton - uutisten kommenttiosioissa oli useampiakin, jotka totesivat opettajien vastustavan kouluun paluuta, kun he mieluummin lomailisivat töitä tekemättä), opettajat eivät todellakaan saa ylityö- tai sunnuntaikorvauksia lisätöistä.
Ja mitäpä nyt sitten tehdään? Juuri kun etäopetus alkaa vihdoin pyöriä rutiinilla, vetäistään jo toistamiseen matto jalkojen alta. Kyseessä ei ole paluu samaan kouluun mistä lähdettiin. Kyseessä on taas hyppy täysin uuteen tilanteeseen. Hallituksen antamat ohjeet koulun uusista toimintatavoista ovat epärealistisia, paitsi niissä kohdissa joissa ne ovat epäselviä. Miten pidetään turvavälejä ahtaissa koulutiloissa? Miten järjestetään opetus kahdessa vuorossa? Miten hoidetaan ruokailu luokka kerrallaan? Miten estetään pikkukoululaisten räkäiset kontaktit? Miten yläkouluissa järjestetään se, että oppilaat eivät kierrä opettajalta toiselle vaan ranskanopettaja hoitaa teknisen työn opetuksen? Vastaus kysymyksiin: paremmin kuin voitte ikinä uskoa.
Ansio ei kuulu todellisuudesta vieraantuneelle hallitukselle, vaan opettajille joiden innovaatiokyky on osoittautunut etäopetuksessa todella hämmästyttäväksi. Systeemi polkaistiin pystyyn täysin tyhjästä käytännössä yhdessä yössä ilman ohjeita. Lopputulos oli erilaisia järjestelmiä, jotka toimivat. (Minulla on varsin läheisiä agentteja kaikilla kouluasteilla alakoulusta korkeakouluihin ja olen paitsi seurannut vierestä, kysellyt miten menee.) Opettajat selviävät kyllä viimeisen kahden viikon kouluunpaluuhärdellistäkin, ehkä hieman horjuen mutta selviävät.

Paluu kouluun viimeisen kahden viikon ajaksi on siis täysin järjetöntä pedagogisesta näkökulmasta. Tämä ei ole homman pointti. Pointti on se, että tämän operaation tarkoitus on levittää koronavirusta kesäksi. Toivotaan, että 1) korona olisi kesällä vaarattomampi, 2) kesäaikana riehuva epidemia haittaisi vähemmän taloutta ja 3) syntyisi laumasuoja.
Minkä takia koulut suljettiin? Jotta virus ei leviäisi. Miksi koulut avataan? Virallinen selitys: Leviämisvaara on vähäisempi. Todellisuus: Koronaan sairastuvia ja kuolevia on NYT enemmän kuin SILLOIN kun koulut suljettiin. Tätä kutsutaan ristiriidaksi. Voiko olla sattumaa, että ilmoitus tuli ENNEN vappua eikä sen JÄLKEEN. Koronakaranteeni on toiminut; nyt se yritettiin romuttaa ihmisten mielissä juuri ennen merkittävää juhlapäivää, jolloin on tapana kokoontua. Miksi hitossa noudattaa karanteenisäädöksiä nyt, kun parin viikon sisään ne kuitenkin vedetään pöntöstä alas? Kumma kyllä ihmiset ovat ilmeisen varovaisia eli operaatio epäonnistui.

Sattumalta sain äskettäin toisen käden tietoa siitä, kuinka etäopetus toimii alakoulussa pääkaupunkiseudulla. Enimmäkseen hyvin, mutta maahanmuuttajien kanssa on erittäin suuria ongelmia. Kieltä ei osata eikä tietotekniikkaa hallita. Kun opettaja yrittää neuvoa, taustalla on koko suku huutamassa päälle. Kaikki tämä aika on poissa suomalaisilta oppilailta - taas kerran.
Kun sitten luki uutisten kommenttiosioita, tämä pointti nousi parissa kommentissa esiin. Epäilipä joku, että koko kahden viikon kouluunpaluu johtuu haittamaahanmuuttajista - nämä kun eivät etäkoulussa pärjää eivätkä opiskele. Tämä lienee liioittelua, mitä taas ei luultavasti ollut toisen kommentoijan toteamus. Hänen mukaansa Ruotsissa kouluja ei voitu sulkea siitä yksinkertaisesta syystä, että haittamamujen osuus on liian iso. Jos koulut olisi suljettu, nämä olisivat nakanneet pitkät etäopetukselle ja lähteneet kaduille rötöstelemään. Eipä tullut aiemmin ajateltua, että haittamaahanmuutto vaikeuttaa jopa epidemioiden hallintaa.

Päätös koulujen uudesta avaamisesta tehtiin, vaikka yli 80 prosenttia rehtoreista vastusti sitä. Osoittaa melkoista röyhkeyttä kävellä kylmästi asiantuntijoiden suositusten yli. Tästä on selvästi tullut opetusministeri Li Anderssonille arvovaltakysymys. Tämän osoittaa hänen linjauksensa siitä, että kunta ei voi itsenäisesti päättää etäopetuksen jatkamisesta: ”Kunta on velvollinen järjestämään opetusta perusopetuslain mukaisesti, eikä voi omalla päätöksellä päättää järjestää sitä etäopetuksena”, Andersson tviittasi.
Kysymys kuuluu: miten oli sitten mahdollista, että moni kunta teki päätöksen etäopetukseen siirtymisestä jo ennen hallituksen päätöstä ja myös siirtyi siihen etuajassa? Tekivätkö kuntien virkamiehet virheen? Epäilen että eivät - tunnetusti ovat aika tarkkoja siitä että asiat menevät pykälien mukaan. Siinä tapauksessa opetusministeri Andersson teki juuri vallankaappauksen ja nappasi itselleen päätösvallan asiassa, joka kuuluu kuntatasolle.

Toisaalta monet rehtorit tekivät asian selväksi: jos vanhemmat haluavat anoa lapselleen kahdeksi viikoksi lomaa, se myönnetään. Kehotan hakemaan pian. Myönnetyn loman peruminen on hankalampaa kuin sen myöntäminen. On nimittäin odotettavissa, että opetusministeri antaa täsmentävän määräyksen: koronatilannetta ei saa käyttää loman myöntämisen perusteena. Uskon että vähintäänkin suositus on tulossa. Todennäköisemmin se on määräys, sillä Anderssonille koulujen avaaminen on selvästi arvovaltakysymys. Määräyksen muuttamisen suositukseksi voi estää vain se, että Andersson kuuntelee asiantuntijoiden neuvoja, joka ei historiallisten havaintojen perusteella vaikuta uskottavalta.

Huomautan, että en tiedä miten koronavirusepidemian kanssa pitäisi toimia. On mahdollista, että hallituksen linjaus on oikein: tartutetaan ihmiset kesäksi ja selvitään helpommalla, onhan jopa sekin mahdollisuus että epidemia sammuu kesällä. Tässä, kuten muissakin asioissa joista en totuutta tiedä, näen kuitenkin parhaaksi katsoa millä kannalla vasemmisto on ja toimia päinvastoin.

Oli miten oli, hallituksen perustelut koulujen avaamisen syistä ovat joko törkeää valehtelua tai huomattavaa tyhmyyttä. Valehtelua, jos tarkoitus on saada epidemia leviämään. Tyhmyyttä, jos he oikeasti uskovat sen mitä sanovat. Vaikka johtavien ministerien tyhmyydestä onkin pitävät todisteet, niin todennäköisempää tällä kertaa on kuitenkin valehtelu.