Ja kuinkas sitten kävikään?

Julkaisin vuosi sitten ennusteen seuraavan vuoden aikana tapahtuvien muslimiterrori-iskujen määrästä. Ennuste käsitteli neljäätoista Länsi-Euroopan maata: Suomi, Ruotsi, Norja, Tanska, Islanti, Iso-Britannia, Irlanti, Hollanti, Belgia, Luxemburg, Ranska, Sveitsi, Itävalta ja Saksa. Siinä esitettiin laskelma sille, kuinka monta terrori-iskua kyseisessä maassa todennäköisesti tapahtuu aikavälillä 9.6.2017 - 8.6.2018. Lupasin palata asiaan vuoden kuluttua ja katsoa, miten on käynyt.

Vuosi on kulunut.

Pieni tilastomatematiikan kertaus. Kyse on satunnaisesta ilmiöstä eikä mistään deterministisestä ennusteesta. Käytetty malli antaa odotusarvon iskujen määrälle. Odotusarvo tarkoittaa sitä arvoa, joka olisi koetta äärettömän monta kertaa toistettaessa sen lopputulosten keskiarvo. Koska koe oli ainutkertainen, yhden vuoden mittainen, ei ole millään tavoin mahdollistakaan että jokainen ennuste osuisi oikeaan. (Tosin toistoa on odotettavissa, koska Euroopan järkiintyminen sen suhteen, mitä asialle pitäisi tehdä, etenee valitettavan hitaasti. Mutta tässäkään kyse ei ole toistosta todennäköisyyslaskennan tarkoittamalla tavalla, vaan olosuhteethan muuttuvat vuosittain.) Käytetyllä mallilla voidaan kuitenkin laskea tilastollinen hajonta. Esimerkiksi Saksan tapauksessa odotusarvo oli 7,5 terrori-iskua. Keskihajonta oli 2,5 iskua, mikä tarkoittaa sitä että enintään yhden keskihajonnan poikkeama keskiarvoon antaa ennusteen 5,0 - 10,1 iskua (10,1 eikä 10,0 tarkemman pyöristyksen takia.). Todennäköisyys sille, että todellinen iskujen määrä osuu tälle välille, on noin 68 %. Tämä on tärkeää tajuta. Vaikka iskuja tapahtuisikin esimerkiksi neljä ennusteen ollessa 5,0 - 10,1, ei se välttämättä tarkoita että ennusteen malli olisi väärä. Se tarkoittaa sitä, että tällä kertaa toteutui se noin 32 % todennäköisyys, että iskujen määrä ei osunut todennäköisimpään väliin.
Sen sijaan jos valtaosassa 14 ennusteesta iskujen määrä ei osu ennustevälille, se on jo melkoisen voimakas indikaattori siitä, että ennuste on väärä. Puhumattakaan siitä, että suuri osa ennusteista ei osuisi kahden keskihajonnan päähän odotusarvosta, mikä Saksan tapauksessa tarkoitti väliä 2,5 - 12,6 iskua. Tähän väliin pitäisi osua 95 % todennäköisyydellä, jos malli on oikea. No, todellisuudessa Saksassa tapahtui neljä iskua, mikä ei osu ennusteväliin, mutta kylläkin tuohon jälkimmäiseen väliin.
Jos ennuste on oikean suuntainen, pitäisi karkeasti laskien 14 maan joukossa olla 14*0,68 = 9,52 eli noin 9-10 maata, joissa iskujen määrä osuu ennustettuun väliin. On siis huomattava, että jos vaikka kaikki 14 maata osusi kyseiseen väliin, ennuste olisi huono koska se on tilastollisesti liian lavea! Laajempaan eli kahden keskihajonnan poikkeaman antamaan väliin pitäisi 14 maasta osua 14*0,95 = 13,3 maata eli odotettavissa on näinkin pienessä otannassa, että yhden maan ennuste menee pahasti pieleen.

Sitten laskemaan, kuinka todella kävi. Lähdeluettelona terrori-iskujen lista ja vertailukohtana ennuste:

Maa	Odotusarvo	Vaihteluväli	Vaihteluväli	Iskun tn	Toteutui
		Yksi SD	Kaksi SD
Suomi	0,1	0 - 0,5	0 - 0,8	11,3%	1
Ruotsi	1,3	0,2 - 2,5	0 - 3,6	73,7%	2
Norja	0,4	0 - 1,0	0 - 1,6	31,2%	0
Tanska	0,9	0 - 1,9	0 - 2,8	60,3%	0
Islanti	0,0	0 - 0,1	0 - 0,1	0,2%	0
Iso-Britannia	3,2	1,4 - 4,9	0 - 6,6	96,1%	4
Irlanti	0,1	0 - 0,4	0 - 0,8	10,3%	0
Hollanti	1,3	0,2 - 2,4	0 - 3,5	72,1%	1
Belgia	1,4	0,2 - 2,6	0 - 3,7	76,0%	3
Luxemburg	0,0	0 - 0,1	0 - 0,3	1,4%	0
Ranska	9,9	7,1 - 12,7	4,2 - 15,6	100,0%	9
Sveitsi	0,3	0 - 0,8	0 - 1,3	24,2%	0
Itävalta	0,7	0 - 1,5	0 - 2,3	49,1%	2
Saksa	7,5	5,0 - 10,1	2,5 - 12,6	100,0%	4
Yhteensä	27,1	23,5 - 30,7	19,9 - 34,3	100,0%	26

Ja pika-analyysi: Ennuste osui oikealle välille kymmenessä maassa. Juuri kuten oli odotettavissa. Poikkeamat olivat edellä mainittu Saksa, (4 iskua, ennuste 5,0 - 10,1), Itävalta (2 iskua, ennuste 0 - 1,5), Belgia (3 iskua, ennuste 0,2 - 2,6) ja Suomi (1 isku, ennuste 0 - 0,5). Ja kuten tilastotieteellisesti vuosi sitten oli ennustettavissa, yksi näistä poikkesi yli kaksi keskihajontaa ennusteesta. Valitettavasti se oli tällä kertaa Suomi, jolle kahden keskihajonnan poikkeama antoi ennusteen 0 - 0,8 iskua. Iskun todennäköisyydeksi Suomessa oli tilastollisesti laskettu 11,3 %, mutta tällä kertaa kävi huono arpaonni. Aivan kuten Itävallalla, jossa iskun todennäköisyys oli 49,1 %, mutta niitä tuli peräti kaksi. Hyvä onni taas kävi Tanskalla, jossa iskun todennäköisyys oli 60,3 %, mutta sellaista ei sattunut.

Kokonaisennuste eli kaikkien maiden summa oli 27,1 iskua vaihteluvälin ollessa 23,5 - 30,7 iskua. Toteutunut iskujen määrä oli 26 iskua. Olkaa hyvä ja kaivakaa esiin se instituutio, joka on esittänyt paremman mallin terrorismin ennustamiseen kuin Jaskan Nyrkkipaja.

Kaiken maailman ajatushautomoille tiedoksi käytetyn mallin idea. Alkuperäinen, karkea hypoteesi oli: Terrori-iskun viikottainen todennäköisyys on sama kuin todennäköisyys sille, että lotossa saa seitsemän oikein, mikäli täyttää yhtä monta lottoriviä kuin maassa on muslimeja. Ajatus oli siis ottaa selittäväksi tekijäksi suoraan kunkin maan muslimiväestön osuus, mutta se ei toiminut takautuvasti testaten riittävän hyvin. Joten säätöä piti tehdä. Lainaus vuoden takaisesta kirjoituksesta:
Tein ennusteeseen merkittävää säätöä ottamalla huomioon muslimiväestön alkuperän. Tässä tilastotiedot olivat hataria, mutta sivistyneillä arvauksilla uskoisin saaneeni kohtuullisen hyviä arvioita. Annoin muslimiväestölle seuraavat painokertoimet: Lähi-Idän alueen ja Afganistanin väestö 1, Afrikan ja Iranin 0,5, muut muslimit (turkkilaiset, pakistanilaiset, käännynnäiset ym) 0,1. Kertoimet ovat tällaiset siksi, että esimerkiksi Saksan turkkilais- ja Britannian pakistanilaisväestö on enimmäkseen työperäisiä maahanmuuttajia tai heidän jälkeläisiään, kun taas Lähi-Idästä ja Afganistanista tullut väestö on enimmäkseen loisintaperäistä. Tämä tarkoitti esimerkiksi Sveitsissä melkoista lottorivien määrän romahdusta, koska siellä arabi- ja afgaaniväestön määrä on alhainen. Jäljelle jäi vain 16 % aiemmasta rivimäärästä. Vastaavasti Tanskassa määrä putosi vain 66 %:iin. Ensimmäisessä, karkeassa simulaatiossa Sveitsin lottorivien määrä oli lähes kaksinkertainen Tanskaan nähden, kun taas toisessa Tanskan rivien määrä oli yli kaksinkertainen Sveitsiin nähden. Muslimiväestönkin laadulla on eroja - sekunda on eri tasoa kuin luokaton.

Koska ennuste näytti toimivan varsin hyvin, voi tietysti lähteä miettimään kannattaako Eurooppaan päästää lisää muslimiväestöä ja kannattaisiko ehkäpä karkottaa takaisin tänne jo livahtaneita. Etenkin kun huomioi, että voimakkainta islamilainen terrorismi on islamilaisessa maailmassa. Olisi mielenkiintoista nähdä se logiikka, jolla pystyy väittämään että muslimit suhtautuisivat sivistyneissä yhteiskunnissa heidän ideologialleen vastenmieliseen ajatusmaailmaan siten, että tekisivät suhteellisesti vähemmän terroritekoja kuin tekevät omissa maissaan. Ei hetkinen, se logiikka onkin nähty. Valitettavasti. Jos ei olisi nähty, niin ei Eurooppaan olisi päässyt pesiytymään tätä ongelmaa.

On kuitenkin huomautettava, että terrorismi on loppujen lopuksi pikkujuttu sen kaiken muun ongelmavyyhdin rinnalla, mitä haittamaahanmuutto aiheuttaa. Voi aloittaa vaikka siitä, kuinka moninkertaiseksi Eurooppaan tulevan siirtolaisen ekologinen jalanjälki kasvaa. Ja jatkaa sillä, mitä kirjoitin vuosi sitten:

Todellinen uhka on se, mitä hallitsematon haittamaahanmuutto tekee länsimaisille yhteiskunnille. Kuten presidentti Niinistökin jo tajusi, tämä peli on vihellettävä poikki. Mitään konkreettista hyötyä tästä ei meille ole, mutta kustannukset ovat valtavat. Todellista hintaa ei mitata terrori-iskuissa kuolleina, vaan raiskattuina, pahoinpideltyinä, alennettujen standardien takia huonommin koulutettuina, kasvaneina veroina sekä ennen muuta jakautuneina kansakuntina. Oliko Kekkosen hautajaisissa betoniesteitä allahu akbar -rekkarallin estämiseksi, häh? Koiviston hautajaisissa oli. Kuvitelkaa, kuinka hieno yhteiskunta meillä olisi, jos kaikki haittamaahanmuuton lieveilmiöt poistuisivat ja siitä aiheutuvat kulut voitaisiin käyttää ihmisten hyvinvointiin.

Tässä yhteydessä aiemmin esittämäni vertaus venäläisestä ruletista toimii hyvin. Kuten todettu, siinäkin suurin osa patruunapesistä on tyhjiä eli harmittomia. Aivan samoin haittamaahanmuuttajista suuri osa on harmittomia. Mutta myös hyödyttömiä. Aivan samoin kuin venäläisen ruletin tyhjät patruunapesät. Ne, jotka haluavat haittamaahanmuuttajia maahan, ovat samanlaisia kuin ne, jotka saavat nautintoa venäläisen ruletin tuomasta jännityksestä. Merkittävin ongelma tässä on se, että toisin kuin venäläisen ruletin pelaajat, haittamaahanmuuton tukijat asettavat revolverin sivullisten ohimoille. Ja tekevät sen syyttömien veronmaksajien kustannuksella.

Useimmin käytetty perustelu - järkiperustelujen loputtua ja tultua nauretuiksi kumoon jo vuosia sitten - haittamaahanmuutolle on "maailma muuttuu, Suomi ei ole enää lintukoto, tämä on väistämätöntä ja sitä ei voi estää". Tämä on suoraan marxilaisesta historiankäsityksestä muuntunut meemi. Marxilaisuushan näki historian prosessina, jonka lopputulos on kommunistinen yhteiskunta. Onko sitten ihme, että sen henkinen jälkeläinen vihervasemmistolaisuus näkee historian prosessina, jonka lopputulos on monikulttuurisuus?
Historian kulku ei ole mikään väistämätön prosessi. Meillä on äly ja teknologia. Millä hitolla haittamaahanmuuttajat tulevat, jos niitä ei päästetä maahan? Millä hitolla tänne jo livahtaneet sen estävät, kun otetaan tukeva niskaperseote ja tempaistaan yli Tornionjoen, mistä ovat tulleetkin?
Jos ja kun haittamaahanmuuttajat haluavat elää sivistysmaassa, ainoa oikea tapa on opettaa heille kuinka rakentavat sivistysmaan omaan maahansa. Meiltä saa kyllä hyvät neuvot matkaeväiksi, hyvää reissua ja onnellista tulevaisuutta kotimaallenne!

Vaikka suurempi kustannus haittamaahanmuutosta ovatkin muut sivukulut, on tietysti aihetta miettiä myös kirjoituksen varsinaista aihetta. Kuinka paljon kuluja on mennyt parannettuihin turvatoimiin? Tämän kun kertoo riittävän suurella kokonaisluvulla, saa arvion siitä paljonko on mennyt "kotouttamiseen", joka on useimmiten epäonnistunut. Lainaan itseäni uudelleen: Kuvitelkaa, kuinka hieno yhteiskunta meillä olisi, jos kaikki haittamaahanmuuton lieveilmiöt poistuisivat ja siitä aiheutuvat kulut voitaisiin käyttää ihmisten hyvinvointiin.

Välihuomautus 113 : Hei, me tienataan tällä!

Tapasin tutun urheiluihmisen, joka toimii seuransa rahastonhoitajana. (Mainoksena todettakoon lasten harrastuskuluja taivasteleville, että yleisurheilu on halpaa - asiantunteva ohjaus ja urheilukoulut maksavat maksimissaan muutamia satasia koko vuodelta.) Hän kertoi seuransa saaneen yllättäviä tuloja, kun paikkakunnalle oli otettu äskettäin kiintiöpakolaisia. Urheilukouluun oli ilmoittautunut näiden lapsia, joiden maksut oli hoidettu säntillisesti ajallaan. Kunta maksoi. Lapsia ei kylläkään ilmoittautumiskerran jälkeen ole näkynyt kertaakaan.
Jos haittamaahanmuutosta jotain hyötyä on, niin se oli sitten tässä - urheiluseurat saavat kunnalta rahaa jota voi käyttää suomalaisten hyväksi.

Uusinta: Hauskimmat futismatsit

Lukijalle: Jalkapallon MM-kisat potkaistiin käyntiin eilen. Toivottavasti Islanti voittaa, se on ehdoton suosikkijoukkueeni. Malliesimerkki siitä, kuinka nationalismi hiepittää monikulttuuria 100-0. Yksikään eurooppalainen 0,3 miljoonan asukkaan alue ei taatusti selviäisi MM-kisoihin - paitsi Islanti. Joukkue koostuu pelkistä viikingeistä ja pyöritteli monikymmenkertaisesti suurempia monikulttuurisia joukkueita, mm. Suomea. Sivumennen sanoen, MM-kisoihin selvisivät myös Ruotsi ja Tanska, joiden joukkueet ovat myös melkoisen viikinkipitoisia. Itse asiassa niiden viikinkipitoisuus on taatusti suurempi kuin maiden asukkaiden viikinkipitoisuus kyseissä ikäluokassa. Ja kyse on sentään jalkapallosta, jonka pitäisi olla juuri se asia jota monikulttuuri rikastuttaa!
Mielenkiinnolla odotetaan, mitä kisoissa tapahtuu. Venäjä varmaan onnistuu pitämään hyvät kisat, onnistuihan se Sotsin talviolympialaisten järjestelyissäkin. Autoritäärisissä maissa homma yleensä toimii. Korruptiota paheksutaan, mutta hei, kyse on jalkapallosta. Eikä Venäjän urheiluelämässä korruptio nyt niin paha ole. Esimerkiksi Sotsin talviolympialaisten budjetista arvioitiin kolmasosan kuluneen korruptioon. Aika hyvä suoritus - yleensä Venäjällä asia on päinvastoin eli kolmasosa korruptiosta kuluu budjettiin. Joka tapauksessa saapa nähdä, kykenevätkö MM-joukkueet saamaan aikaan yhtä vauhdikkaita futismatseja kuin tässä viiden vuoden takaisessa tarinassa. Tasa-arvokiintiö ei jutussa täyty, sillä yksikään otteluista ei ole naisten peli. Tämä aiheutuu siitä, että naisten jalkapallo ei ole maailman mittakaavassa suuruudeltaan kuin murto-osa miesten lajista. Edes yhdellä Vanuatun parhaista jalkapalloseuroista ei tiettävästi ole naisten joukkuetta, vaikka seuran nimi olisi mitä sopivin: Nalkutan FC. Melkein yhtä hyvä kuin indonesialaisten jalkapallojoukkueiden nimet, joista niistäkään ei yksikään ole saanut nimensä lisäksi riittävän hauskaa aikaan päästäkseen tälle listalle, Indonesian maajoukkue kylläkin:

10. 1976: Athlone Town - Finn Harps 0-5

Ulosajoihin ja varoituksiin on nähty monia syitä, mutta tuskin koskaan yhtä erikoista kuin tässä ottelussa. Irlannin Cupin semifinaalissa kohtasi kaksi maan parhaisiin seuroihin kuuluvaa joukkuetta. Athlone Town otti melkoisen rökityksen, mutta syytä ei pidä laittaa maalivahti Mick O'Brienin piikkiin. Hän teki parhaansa sotkeakseen vastustajan pelin. O'Brienillä oli tapana hypätä ylärimaan roikkumaan. Tällä kertaa hän unohti, että maalipylväät olivat puuta eivätkä metallia. Krunts. Peli katkaistiin 15 minuutiksi tilanteessa 0-2 korjaustöiden ajaksi. Hengähtystauko ei auttanut Athlone Townia ja tilanne oli pian 0-4. Tässä vaiheessa O'Brien kiipesi yläriman päälle - hän selitti jälkeenpäin, että kulmaliitos näytti löysältä ja hän yritti korjata sitä - ja rima katkesi jälleen. Erotuomarin kärsivällisyys loppui ja maalivahti sai punaisen kortin. Kohta kuultiin legendaarinen kenttäkuulutus: "Onko yleisön joukossa puuseppää?"


9. 2002: AS Adema - SO l'Emyrne 149-0

Madagaskarin mestaruus ratkaistiin neljän joukkueen yksinkertaisella loppusarjalla. Toiseksi viimeisessä ottelussa SO l'Emeryne joutui tyytymään 2-2 -tasapeliin kyseenalaisesti tuomitun rangaistuspotkun takia ja menetti mahdollisuutensa mestaruuteen. Tästä suivaantuneena joukkue protestoi viimeisen kierroksen ottelussa tekemällä aina aloituspotkusta oman maalin. Seuraus oli tietysti uusi aloituspotku, josta taas mahdollisimman nopeasti uusi maali. Koska peliaika on 90 minuuttia ja maaleja tuli 149, voi laskea että operaatioon meni keskimäärin hieman yli 36 sekuntia.


8. 1997: Suomi - Unkari 1-1

Jalkapallon MM-karsintalohkon viimeinen ottelu. Lisäaika menossa, Suomi johtaa 1-0 ja on menossa jatkokarsintaan. Sitten Unkari tasoittaa. Tai oikeastaan Suomi tasoittaa, sillä pallo pomppii kuin flipperissä maaliin kuuden suomalaispelaajan kautta. Unkari jatkokarsintaan ja Suomi ulos. Ikuinen trauma. Tosin useimmiten unohdetaan, miten Unkarille kävi jatkokarsinnassa Jugoslaviaa vastaan. Ensimmäisessä osaottelussa kotona tuli takkiin 1-7, vierasottelussa 5-0. Tuskin Suomen kohtalo yhtään sen auvoisampi olisi ollut.


7. 1976: Leicester City - Aston Villa 2-2

Chris Nicholl pelasi Englannin korkeimmalla sarjatasolla vuosikausia keskuspuolustajana ja edusti Pohjois-Irlantia 51 maaottelussa, mukaanlukien vuoden 1982 MM-kisat. Ottelussa Leicester Cityä vastaan hän aloitti maalinteon pistämällä pallon vahingossa omaan maaliin. Vahinko korjaantui, kun hän tasoitti pelin 1-1:een. Sitten tuli ottelun kolmas maali, jota Nicholl kuvaili jälkikäteen uransa komeimmaksi. Hän syöksyi tavoittelemaan palloa ja pukkasi sen laakana maaliin. Valitettavasti omaan. Mutta tasoitus tuli taas; Nicholl teki ottelun kaikki neljä maalia, kaksi vastustajan ja kaksi omaan verkkoon.


6. 1998: Thaimaa - Indonesia 3-2

Kaakkois-Aasian maajoukkueiden turnaus Tiger Cup järjestettiin 1998 Vietnamissa. Kahdeksan joukkuetta oli jaettu kahteen alkulohkoon. Molemmista lohkoista kaksi parasta välieriin periaatteena vanha tuttu A1 - B2 ja A2 - B1. B-lohkon jatkajat (Singapore ja Vietnam) olivat jo selvillä ennen A-lohkon viimeistä kierrosta. Myös A-lohkon jatkoonmenijät Thaimaa ja Indonesia olivat selvillä, mutta niiden keskinäinen järjestys ratkeaisi viimeisessä, keskinäisessä ottelussa. Thaimaa voittaisi lohkon voittamalla ottelun, muuten Indonesia olisi lohkoykkönen. Lohkoykkönen puolestaan kohtaisi välierissä isäntämaa Vietnamin, jota pidettiin etukäteen pahempana vastustajana kuin Singaporea.
Kun pelikello näytti 90 minuuttia, tilanne oli tasan 2-2 ja Indonesia menossa lohkovoittoon. Tällöin Indonesian puolustaja Mursyid Effendi teki tarkoituksella oman maalin, vaikka thaimaalaispelaajat yrittivät estää. Peli Thaimaalle 3-2. Loppuselvittelyissä FIFA määräsi molemmille joukkueille 40 000 dollarin sakon ja asetti Effendin vuodeksi kokonaan ja loppuiäksi kansainväliseen pelikieltoon.
Nolointa asiassa oli se, että taktikointi ei auttanut, vaan molemmat joukkueet hävisivät välieränsä. Keskinäinen pronssiottelu meni rankkarikisaan asti ja siinä Indonesia oli parempi.


5. 2000: Mestareiden liigan alkulohko D

Neljän joukkueen kaksinkertainen sarja, kaksi parasta jatkoon. Itävaltalainen Sturm Graz ottaa kaksi 5-0 rökäletappiota. Nämä kuitenkin jäävät joukkueen ainoiksi tappioiksi ja muista otteluista tulee yksi tasapeli ja kolme voittoa. Lohkovoitto 10 pisteellä, mutta maaliero -3. Turkkilainen Galatasaray puolestaan ottaa kaksi voittoa, kaksi tasapeliä ja kaksi tappiota ja päätyy kahdeksaan pisteeseen, samoin Glasgow Rangers. Neljäs joukkue, AS Monaco, häviää kolmesti ja voittaa kahdesti jääden lohkon viimeiseksi. Monacon tappiot ovat kuitenkin niukkoja ja toinen voitoista on 5-0 Sturm Grazia vastaan, joten joukkueen maaliero on +3. Tasapisteisiin päätyneiden Galatasarayn ja Rangersin järjestyksen ratkaisevat keskinäiset ottelut, joista toinen päättyi tasan ja toinen Galatasarayn voittoon. Galatasaray siis jatkoon, vaikka sen maaliero koko sarjassa onkin -3 ja karsiutuvan Rangersin +3.
Lopputulos: molempien jatkoon menneiden joukkueiden maaliero oli -3, molempien karsiutuneiden +3.


4. 1957: Charlton - Huddersfield 7-6

Kaikki varmaan muistavat legendaarisen jääkiekon MM-kisojen puolivälieräottelun 2003 eli "pakkoruotsi-ottelun". Siis: Jos Suomi johtaa Ruotsia vastaan 5-1, montako maalia Ruotsin on pakko tehdä? Vastaus: Ei yhtään, mutta viisihän ne pirulaiset tekevät.
Vielä paremmaksi pisti Charlton Englannin toiseksi korkeimman sarjatason ottelussa Huddersfieldiä vastaan. Charltonin kapteeni loukkaantui 17. minuutin kohdalla ja joukkue joutui pelaamaan koko loppuajan yhden miehen alivoimalla, koska siihen aikaan vaihtoja ei sallittu. Huddersfield otti pian varman tuntuisen johdon ja 62. minuutilla peli oli jo 1-5. Neljän maalin johto, alle puoli tuntia peliaikaa jäljellä ja vastustaja yhden miehen vajaalla. Selvä peli. Tai sitten ei. Charlton kavensi heti perään, 2-5. Sitten pääsi irti joukkueensa ensimmäisen maalin tehnyt Johnny Summers. Neljä maalia perä perää ja tilanne oli 81. minuutilla 6-5 Charltonille! Tuhkimotarina näytti lopahtavan neljä minuuttia ennen loppua, kun Huddersfield tasoitti. Alivoimainen Charlton tuli kuitenkin vielä kerran ja teki viimeisellä minuutilla ottelun ratkaisumaalin voittaen 7-6.


3. 2013: Plateau United - Akurba FC 79-0, Police Machine FC - Bubayaro FC 67-0

Kuten ystävällismielisistä kirjeistä tiedetään, nigerialaiset ovat rehellisyyttä rakastava kansa. Joskus päättäväisyys on kuitenkin vielä määräävämpi tekijä. Ennen sarjan viimeisen kierroksen otteluja Plateau United ja Police Machine FC olivat tasapisteissä ja mikäli molemmat voittaisivat, paremman maalieron omaava joukkue nousisi ylemmälle sarjatasolle. Molemmat joukkueet olivat ilmeiseti pienellä lahjuksella varmistaneet runsaan maalimäärän. Puoliajalle mentäessä Plateau United johti 7-0 ja Police Machine 6-0. Tieto tilanteesta kiiri molemmille joukkueille ja toisella puoliajalla mopo karkasi käsistä parempaa maalieroa varmistellessa...
Lopputulokset olivat liikaa jopa Nigerian jalkapalloliitolle. Tai kenties oikeammin sanoen jalkapalloliiton seuroilta saamat lahjukset olivat liian vähäiset, koska kaikki neljä asiaan sekaantunutta seuraa suljettiin kilpailutoiminnasta kymmeneksi vuodeksi.


2. 2001: Australia - Amerikan Samoa 31-0

Oseanian MM-karsintalohkon ottelu Australia - Amerikan Samoa kuulostaa jo etukäteen epätasaiselta. Australia päättikin lepuuttaa monia parhaista pelaajistaan ja kokeilla uusia tulokkaita. Amerikan Samoan tilanne oli kuitenkin vielä pahempi. Joukkueella oli passiongelmia ja vain yksi ainoa pelaaja normaalijoukkueesta, maalivahti Nicky Salapu, pääsi paikalle. Suurin osa nuorten maajoukkueesta oli myös estynyt koulun loppukokeiden takia. Hätätilanteessa paikalle hälytettiin vielä nuoremman ikäluokan pelaajia, mukaanlukien kolme vasta 15-vuotiasta palloilijaa. Suuri osa joukkueen pelaajista ei ollut koskaan aiemmin pelannut täysimittaista 90 minuutin ottelua.
Australia pelasi puolivauhdilla, mutta silti lopputulos oli murskaava. Archie Thompson saavutti kansainvälisten otteluiden kaikkien aikojen maaliennätyksen tekemällä 13 maalia. Jossain vaiheessa laskutkin menivät sekaisin ja tulostaulu näytti 32-0, mikä sitten jälkeenpäin pöytäkirjan perusteella korjattiin.


1. 1994: Barbados - Grenada 4-2

Jalkapallolla on tunnetusti taipumus vääntäytyä tylsään 0-0 -tuloksiin, ellei aktiivisesti muuhun kannusteta. Erilaisia systeemejä on kokeiltu ja jotkut niistä ovat olleet onnistuneita, kuten kolme pistettä voitosta. Jotkin ovat vähemmän onnistuneita, kuten vuoden 1994 Karibian Cupin kokeilu, jossa jatkoajan kultaisen maalin sääntöä testattiin erikoisesti: jatkoaikamaali ei ainoastaan päättänyt ottelua, vaan laskettiin kahdeksi maaliksi.
Karibian Cupin lopputurnaukseen karsittiin maajoukkueiden keskinäisillä otteluilla. Ensimmäisessä karsintalohkossa olivat Barbados, Grenada ja Puerto Rico, voittaja jatkoon. Yksinkertainen sarja, viimeisessä ottelussa kohtasivat Barbados ja Grenada. Ennen tätä ottelua Grenada oli kolmessa pisteessä (maaliero +2) ja Barbados nollilla (maaliero -1). Puerto Rico oli joka tapauksessa suljettu pois mahdollisista lohkovoittajista. Kuten maalieroista voi laskea, Grenada voittaisi lohkon kaikissa muissa tapauksissa paitsi jos Barbados voittaisi keskinäisen ottelun vähintään kahdella maalilla.
Peliaika lähestyi loppua ja tilanne oli Barbadokselle 2-1. Grenada oli siis menossa lohkovoittoon. Barbados yritti epätoivon vimmalla pelastavaa maalia, koska 3-1 -voitto tietäisi lohkovoittoa. Mutta kello kävi armotta kohti 90. minuuttia. Kolme minuuttia ennen loppua Barbados muutti strategiaa. Jos peli olisi tasan, mentäisiin sääntöjen mukaan jatkoajalle. Siellä tehty lisämaali laskettaisiin kahtena. Näin ollen pallo omaan maaliin ja tilanne oli 2-2. Tässä vaiheessa grenadalaiset älysivät suunnitelman ja kävivät vastaiskuun. Mikäli he voittaisivat varsinaisella peliajalla 3-2, he voittaisivat lohkon. Samoin kävisi, vaikka Barbados voittaisi 3-2. Grenadalaisten kannalta oli siis oleellista, että tulisi maali, sillä ei olisi väliä kumpaan päähän. Barbadoslaisten kannalta olisi edullista, että tasapeli säilyisi ja mentäisiin jatkoajalle. Seurasi lystikästä jalkapalloa, kun grenadalaiset yrittivät tehdä maalia kumpaan tahansa maaliin ja barbadoslaiset puolustaa molempia.
Maalia ei tullut. Jatkoajalla palattiin normaaliin päiväjärjestykseen ja Barbados oli onnekkaampi: kultainen maali laskettiin sääntökokeilun takia tuplana ja voitto 4-2 vei Barbadoksen lopputurnaukseen.
Itse lopputurnauksessa Barbados hävisi kerran ja pelasi kahdesti tasan alkulohkossaan eikä edennyt jatkoon.

Tulikoe

Air Force One, nykypäivä

Presidentti Trump nosti vasemman jalkansa oikean päälle ja nojautui taaksepäin Air Force One -lentokoneen mukavalla sohvalla. Hän asetti käsiensä sormet vastakkain ja nojasi jykevän leukansa niihin.
- Yhtä asiaa minä en ymmärrä. Millä helvetillä Kim kykenee pysymään vallassa? Te siis sanotte minulle, että minkäänlaista merkkiä pienimmästäkään oppositiosta ei ole havaittu.
Tiedustelupalvelun johtaja nyökkäsi.
- Ei. Ei minkäänlaista. Meillä ei ole mitään aihetta epäillä, että yksikään sisäpiiriläinen edes haaveilisi hänen syrjäyttämisestään. Saati sitten että olisi olemassa jonkinlaista järjestäytynyttä oppositiota, mikä siihen vaadittaisiin.
- Ei oppositiota ja absoluuttinen valta. Helvetti, kateeksi käy. Voisinkohan lähettää puolet demokraateista hänen riesakseen? Ehkä voisimme tehdä asiasta diilin.
- Ainoa kummastuksen aiheemme on se, että Kim Jong-un on viime aikoina korvannut joitakin kaikkein vanhimmasta kaartista nuoremmilla. Tämä ei kuitenkaan tarkoita uudistuksia. Ennemminkin päinvastoin, kovempaa linjaa. Vaikuttaa lähinnä siltä, että hän epäilee vanhoja, jopa isoisänsä aikaisia kaadereita ja haluaa korvata heidät omillaan, tai oikeastaan isänsä aikaisilla.
- Miksi? Näin pöytäkirjan ulkopuolella, antakaa nyt oma arvauksenne.
- Oma arvaukseni? No, tämä on puhtaasti spekulaatiota. Mutta minusta yksi varteenotettava selitys on se, että nämä uudet miehet ovat jollain lailla osoittaneet luotettavuutensa ja uskollisuutensa suoraan Kim Jong-unille tai hänen isälleen. Toisaalta vanhat kaaderit ovat palvelleet isää ja isoisää uskollisesti, joten tässä ei tunnu olevan järkeä.
- Eli haluatte sanoa että teillä ei ole aavistustakaan siitä miten Kim varmistaa sen ettei häntä vastaan kapinoida? Kone laskeutuu kohta Singaporeen emmekä me tiedä neuvottelun vastapuolesta tuon enempää?
- Emme. Ainoa tapa selvittää tämä olisi se, että joku riittävän korkeassa asemassa oleva loikkaisi ja kertoisi, mikä on se tulikoe joka on täytynyt läpäistä. Eikä sellaisia henkilöitä ole. Mikä tarkoittaa sitä että hinta loikkauksesta olisi liian kova. Tiedämme että kansanvihollisiksi tuomittujen suku viedään vankileirille. Mutta järki sanoo, että täytyyhän johdossa olla sellaisia, joilla ei ole sukua tai jotka eivät välitä siitä että heidät vaikka teloitettaisiin. Etenkin kun johtoa itseäänkin on joskus teloitettu. Luulisi että edes oman teloituksen uhan alla yritettäisiin loikata, ehkä on yritettykin mutta kukaan ei ole onnistunut.
Presidentti Trump muutti asentoaan sohvalla. Häntä turhautti informaation puute. Hänellä oli selkeä suunnitelma siitä, kuinka Kim saataisiin suostuteltua diiliin. Tämän tiedon puuttumisen ei pitäisi olla este, mutta koskaan ei voinut tietää. Jos Kimiä vastassa olisi kuitenkin oppositio, josta Yhdysvaltain tiedustelukoneistolla ei ollut tietoa, se saattaisi vaikuttaa asiaan. Ja toisaalta, jos Kim saattoi jostain syystä vuorenvarmasti luottaa kaadereidensa sokeaan uskollisuuteen, sekin saattoi vaikuttaa. Mutta miten ihmeessä kukaan voisi koskaan luottaa alaisiinsa niin varmasti diktatuurissa?Jokainen ministeri halusi Kimiksi Kimin paikalle, mikä voisi olla se ihmekonsti jolla Kim tästä haaveilun estää?
Trump pudisti päätään. Keskity, hän sanoi itselleen. Tämä spekulointi ja arvailu siitä, mikä pitää Kimin eliitin uskollisena, oli turhaa. Ehkä se aikanaan selviää, nyt ei auta muu kuin mennä niillä pelimerkeillä jotka on asetettu. On vain laskettava sen mukaan, että Kimillä ei ole oppositiota, vaikka ei voikaan aavistaa mikä on se tapa jolla hän on asian kuntoon hoitanut.
Omaksi onnekseen Trump ei tiennyt totuutta.


Pjöngjang, Pohjois-Korea, pari kuukautta aiemmin

Pohjois-Korean kansanarmeijan eversti Lee Jong-hyok vilkaisi pöydällä olevasta paperistaan aikataulun. Kyllä, hän oli muistanut järjestyksen oikein. Kello yhdeksän ensimmäinen tapaaminen. Kansanarmeijan eversti Cha Jun-il. Tykistöupseeri, matkalla kohti korkeampia tehtäviä. Sitten kello yksitoista osastopäällikkö Lee Nam-chol. Ei sukua, sillä eversti Lee oli ollut ainoa lapsi kuten äitinsäkin ja hänen molemmat setänsä isän puolelta olivat kaatuneet nuorina Korean sodassa. Hitto, että tämä korealainen sukunimien köyhyys aiheutti usein sekaannuksia. Joka kuudes korealainen oli nimeltään Kim ja Lee oli melkein yhtä yleinen. Tämä toinen Lee oli tuleva Kulttuuri-, urheilu- ja turismiministeriön kansliapäällikkö. Siis mahdollinen sellainen, mutta ensin hänen tuli selvitä sukunimikaimansa testistä. Ja viimeisenä, lounastauon jälkeen kello neljätoista, vuorossa olisi Park Nam-chon, niin ikään tuleva kansliapäällikkö, mutta opetusministeriöön.

Eversti Lee vilkaisi seinäkelloa ja totesi minuuttiviisarin juuri nytkähtävän ylimpään asentoon. Hän painoi sisäpuhelimen nappulaa.
- Ohjatkaa eversti Cha sisään.
- Käskystä.
Kersantti ei puhutellut häntä sotilasarvolla. Lee ei koskaan käyttänyt univormua. Hän ei edes tiennyt, tiesikö kersantti Kim hänen olevan armeijan tiedustelupalvelun eversti. Riitti että tämä tiesi hänen olevan esimies, jota oli toteltava sokeasti. Kimin uskollisuuden, kuten muidenkin eversti Leen pienen ryhmän miesten uskollisuuden varmisti se, että heidän jokaisen suvussa oli petturi. Jos he edes harkitsisivat petosta tai avaisivat suutaan tapahtumista yhtään enempää kuin olisi pakko, heidän tiensä ei veisi vankileirille vaan hautausmaalle. Kuten Leen itsensäkin. Hän oli ollut eversti jo yli kaksikymmentä vuotta eikä koskaan suorittaisi mitään muuta tehtävää kuin tätä.

Ovi avautui. Lee tarkasteli sisään astunutta miestä. Keskimittainen, normaalit kasvonpiirteet mutta älykäs katse. Syytä olikin, ei hän muuten täällä olisi. Eversti Cha käveli kirjoituspöydän eteen ja jäi asentoon seisomaan. Hänellä ei ollut aavistustakaan siitä, kuka oli pöydän takana istuva kuusikymppinen mies. Eikä siitä, mitä hän teki tässä pääkaupungin laitamilla olevassa toimistossa.
- Istukaa, eversti Cha, olkaa hyvä.
Cha vilkaisi vieressään olevaa tuolia ja istuutui kuin sotilas, varoen ja selkä suorana.
- Te olette täällä yhdestä syystä. Olette menestynyt erittäin hyvin tähänastisissa tehtävissänne ja edennyt urallanne pitkälle. Ja teillä on mahdollisuus yletä vielä pidemmälle, mikäli haluatte.
- Olen johtajamme nöyrin palvelija ja minua ilahduttaa, jos suorituksiini on oltu tyytyväisiä.
- Eversti, lopettakaa tuo paskapuhe.
Cha hätkähti silminnähden. Hyvä, ajatteli Lee ja jatkoi ennen kuin eversti ehti toipua järkytyksestään.
- Minä olen kiireinen mies ja meillä ei ole paljon aikaa. Kerron teille suoraan mistä on kyse.
Cha alkoi vähitellen saada ilmeensä kuriin. Lee tiesi hänen ajattelevan kuumeisesti.
- Te luultavasti ajattelette tällä hetkellä, että tämä on jälleen yksi niistä uskollisuustesteistä. Että joku kollega sanoo teille jonkin ajattelemattoman ilmaisun, joka onkin suunniteltu. Ja jos ette raportoi siitä eteenpäin, teidät likvidoidaan. Kuten hyvin tiedätte, olette näistä testeistä selvinnyt. Se on yksi syy siihen, että olette täällä. Ja ei, tämä ei ole sellainen testi. Älykkäänä miehenä tajuatte kyllä, että teidät on komennettu tänne eikä sellaisia testejä tehdä komentoketjun mukaisesti, vaan yllättävissä vapaamuotoisissa tilanteissa.
- Ja nyt mietitte mitä helvettiä tämä oikein tarkoittaa. No, minäpä kerron. Teidät on katsottu nousevaksi kyvyksi ja pidetään hyvin mahdollisena, että te ylenette seuraavan kymmenen vuoden aikana ja sen jälkeen hyvin, hyvin korkealle.
Eversti Cha oli saanut pokerinaamansa takaisin. Lee jatkoi:
- Tämä on luultavasti ensimmäinen ja viimeinen kerta urallanne, kun teille puhutaan täysin rehellisesti. Minä kysyn teiltä, haluatteko te yletä niin korkealle kuin mahdollista.
Cha avasi suunsa, mutta Lee keskeytti:
- Ei, älkää vastatko vielä. Minun on kerrottava ensin teille jotakin ja annettava teille harkinta-aikaa. Ja kyllä, te tulette sen ajan tarvitsemaan.
Univormuasuinen eversti tuijotti Leetä hämmentyneenä.
- Teillä on kaksi vaihtoehtoa. Ja kuten totesin, puhun nyt rehellisesti. Te voitte vailla rangaistuksen pelkoa valita täysin vapaasti. Valitkaa tarkoin. Meillä ei ole käyttöä miehille, jotka valitsevat vastoin parempaa aavistustaan.
- Ja ne vaihtoehdot ovat?
- Voitte vastata ei. Tämän jälkeen palaatte takaisin yksikköönne. Tästä tapaamisesta ei jää merkintää mihinkään muualle kuin minun papereihini. Voitte jatkaa entiseen malliin. Palvelette everstinä ja jos menestytte tehtävissänne, saatatte yletä kenraalimajuriksi asti. Mutta ei sen ylemmäs.
- Tai sitten voin vastata kyllä.
- Luonnollista. Ja jos niin teette, se ei ole kuitenkaan takuu mistään. Muuta kuin siitä, että teillä on mahdollisuus päästä maamme ylimmän johdon sisäpiiriin.
Eversti Cha oli vaiti. Lee oli tyytyväinen. Cha ei kysynyt sitä ilmeistä kysymystä, koska oli riittävän älykäs. Hän tajusi varsin hyvin kysymättäkin, että sisäpiiriin pääsystä oli maksettava hinta.

- Huomaan tuolla valvontakameran. Tämä tapaaminen siis videoidaan, Cha totesi.
- Tietysti, ja äänitetään myös. Olisin kertonut sen teille seuraavaksi. Tarkoitus on, että ette voi mitenkään kiistää sitä, että olette tullut sisäpiiriin omasta vapaasta tahdostanne. Jos vastaatte ei, emme tarvitse tallennetta mihinkään.
Eversti Cha hämmentyi jälleen. Oli siis mahdollista, että asia oli todellakin kuten tämä mies - hän ei ollut edes nimeään kertonut - sanoi ja valinta olisi vapaa.
- Eversti Cha, minun on annettava teille yksi neuvo ennen päätöstänne. Neuvon teitä vastaamaan ei.
- Eli hinta sisäpiiriin pääsystä on kova.
- On. Voitte elää hyvän elämän muutenkin. Ainoa syy, miksi haluatte sisäpiiriin, on valta. Teidän on haluttava sitä niin kovasti, että olette valmis maksamaan siitä hirvittävän hinnan.
Lee antoi everstin pureskella sanoja jonkin aikaa ja jatkoi sitten:
- Onko teillä kysyttävää?
- Oletan että en saa tietää hintaa ennen päätöstäni?
- Ette. Teidän on päätettävä sokeasti. Ei, älkää sanoko vielä mitään. Minun on annettava teille minuutti miettimisaikaa sitten kun teillä ei ole mitään kysyttävää. Oliko muuta?
Cha oli hetken hiljaa.
- Ei.
- Hyvä on. Muistutan teitä vielä kerran. Valinta on vapaa. Teille ei koidu mitään hankaluuksia siitä, jos vastaatte ei. Uskottehan tämän?
- Kyllä.
- Asia on selvä. Laitan kellon käyntiin. Teidän on sääntöjen mukaan pakko miettiä se minuutti ja vastata vasta sitten. Ja vielä viimeinen neuvo: ihmisenä neuvon teitä vastaamaan kieltävästi.
Lee otti pöytälaatikosta sekuntikellon ja asetti peukalonsa sen nupille.
- Oletteko valmis?
- Kyllä.
Kello tikitti kuudenkymmenen pitkän sekunnin ajan.
- Vastauksenne on?
- Ei. Palaan takaisin yksikkööni.
Lee huokaisi helpotuksesta.
- Hyvä on, eversti. Yksi asia vielä. Unohtakaa että tätä tapaamista koskaan oli. Sanoin että teille ei koidu mitään hankaluuksia. Ei koidukaan, paitsi jos mainitsette tämän huoneen tapaamisesta kenellekään. Oikeasti olitte puolustusministeriössä kokouksessa, minkä varjolla teidät pääkaupunkiin kutsuttiinkin.
- Ymmärrän. Ja jos joku minulle joskus tästä puhuu, tulen varmaan tähän rakennukseen raportoimaan.
- Aivan oikein päätelty.
Lee ojensi kätensä ja Cha tarttui siihen.
- Hyvää matkaa, eversti. Emme enää koskaan tapaa.

Tasan kaksi tuntia myöhemmin eversti Lee katsoi tarkasti sukunimikaimaansa Lee Nam-cholia. Kuudenkymmenen sekunnin miettimisaika oli juuri päättynyt.
- Vastauksenne on?
- Kyllä. Haluan palvella johtajaamme yhä korkeammissa tehtävissä.
- Hyvä on. Seuratkaa minua.

Hieman yli puoli tuntia myöhemmin kaksi Leetä palasi takaisin huoneeseen, jossa haastattelu oli pidetty. Lee Nam-chol onnistui peittämään vastustamattomalta tuntuvan halunsa vapista kauhusta, mutta eversti Lee huomasi kyllä ja ymmärsi. Sama juttu joka kerran, hän tuumi. Vaikka he kuinka ajattelevat etukäteen kestävänsä mitä tahansa, jokainen toivoo tällä hetkellä että olisi vastannut kieltävästi. Ja hyvä niin. Jos jonain päivänä joku kokelas selvittäisi tulikokeensa täysin tyynesti, eversti Lee epäili että ampuisi tämän siihen paikkaan - hän olisi aivan liian vaarallinen jopa Pohjois-Korean ylimpään johtoon.
Miesten istuunnuttua eversti Lee totesi:
- Teillä on luultavasti joitakin kysymyksiä. Esittäkää ne, vastaan tarvittaessa.
- Kuinka... kuinka moni on tämän kokeen selvittänyt?
- En voi paljastaa tarkkaa lukumäärää. Mutta pystytte itsekin päättelemään, että kullakin hetkellä maamme johdossa täytyy olla vähintään viitisenkymmentä henkilöä, joiden on täytynyt todistaa ehdoton uskollisuutensa. Onko heitä sen verran, onko heitä sata vai jopa satoja, jääköön kertomatta. Jokainen heistä on ehkä keskimäärin 10-20 vuotta vallassa, joten ei näitä tulikokeita joka kuukausi tarvitse järjestää.
- Ja... kuinka kauan tätä on tehty?
- Minä olen vastannut tästä alusta alkaen. Tulikokeen aloittamisen ja sen suoritustavan määräsi Suuri Johtaja 1980-luvun lopussa. Voitte helposti päätellä miksi. Hän tiesi, ettei hänellä ole kauan aikaa jäljellä ja halusi varmistaa, että Rakkaalla Johtajalla olisi luotettava kaarti takanaan pitämässä maamme valtajärjestelmää ehdottoman lujasti hallussaan.
- Siis... Rakas Johtaja ja hänen poikansa ovat jatkaneet tätä...
- Tavallaan. He tietävät kokeesta mutta eivät sen sisällöstä.
- Mitä?
- Suuri Johtaja antoi testamentissaan ohjeet tämän viraston toiminnasta ja määräsi, että seuraajat eivät ottaisi selvää asiasta.
- Ymmärrän miksi... ja näin on siis tehty.
- Kyllä.
Tässä Lee Jong-hyok valehteli. Kim Jong-il oli uskonut isänsä ohjetta, mutta hänen typerä poikansa ei. Melkein ensitöikseen vallankahvaan päästyään Kim Jong-un oli määrännyt eversti Leen luokseen ja käskenyt paljastaa mistä oli kyse. Lee tiesi, että tämän nuoren pumpulissa pidetyn hölmön itsesuojeluvaistoon oli turha vedota ja järjestänyt yksityisnäytöksen. Sen jälkeen Kim Jong-un ei ollut enää koskaan ottanut yhteyttä Lee Jong-hyokiin muutoin kuin kuriirin välityksellä. Hän oli onnekseen riittävän fiksu tajuamaan, että vallassa pysyminen vaati luotettavaa johtokaaderia eikä lakkauttanut tulikoetta. Niinpä hän lähetti muutaman kerran vuodessa luettelon henkilöistä, jotka hän halusi nimetä korkeampaan johtoon. Lee käsitteli heidät ja raportoi ketkä olivat selvinneet ja ketkä kieltäytyneet palaten entiseen tehtäväänsä.
- Minusta siis tulee nyt kulttuuriministeriön kansliapäällikkö...
- Kyllä. Edeltäjänne An Kum-il jää parin kuukauden kuluttua eläkkeelle, hänen terveytensä on heikko.
- Ja kuten kerroitte, tämä kaikki on siis tallennettu videolle... mitä sille tapahtuu?
- En tiedä. Minä teen siitä muutamia kopioita ja toimitan ne eteenpäin. Mutta sen tiedän, mitä minun on käsketty teille kertoa. Jos Pohjois-Korean kommunistihallinto jonain päivänä kaatuu, nämä videot tulevat julkisuuteen useaa eri reittiä. Ja silloin te olette mennyttä.
- Siis siksi tuo kaikki... eli siksi myös minun haastatteluni videoitiin. Niin että nähdään että minulla oli mahdollisuus kieltäytyä.
- Aivan oikein. Mutta nyt kamerat eivät enää ole päällä.
- Silloin... silloin kun te tarjositte minulle vielä yhtä mahdollisuutta kieltäytyä... en uskonut että enää voisin... koska silloin minä jo tiesin... nyt minä ymmärrän. Ymmärrän miksi kapinaliikettä ei koskaan synny ja ymmärrän miksi lähipiiri on ehdottoman uskollinen johtajalle. Jokainen olisi mennyttä, jos he kapinoisivat. Ja jos johtaja itse ikinä yrittäisi neuvotella Etelä-Korean kanssa yhdistymisestä... eliitti syrjäyttäisi hänet heti.
Eversti Lee Jong-hyok olisi hymyillyt, jos se olisi sopinut tilanteeseen. Tuleva kansliapäällikkö Lee Nam-chol oli ymmärtänyt asian heti ja uskaltanut sanoa ääneen sen, mitä useimmat eivät. Eversti katsoi parhaaksi täsmentää.
- Tosin jos Kim Jong-un syrjäytettäisiin, silloin kävisi niin, että nämä videot tulisivat julki länsimaissa. Tämä on osa turvajärjestelyjä. Enkä edes minä tiedä miten se on tehty.
- Mutta silloin eliitillä olisi ainakin mahdollisuus pysyä vallassa. Eli tässä on kauhun tasapaino: me emme voi syrjäyttää Kimiä ja ryhtyä neuvotteluihin, koska meidän uskottavuutemme olisi tuhottu. Eikä Kim voi ryhtyä neuvotteluihin, koska me epätoivoisina syrjäyttäisimme hänet viimeisenä mahdollisuutenamme.
- Aivan. Onko teillä vielä jotain kysyttävää?
- Ei... eipä taida olla.
- Hyvä. Muut tulikin jo käsiteltyä, mutta yksi asia vielä.
- Arvaan. Tästä ei sitten puhuta. Koskaan. Tätä ei tapahtunut. Luuletteko muka että haluaisin puhua?
- En. Mutta te pystytte päättelemään ketkä ovat tämän läpikäyneet. Liikaa viinaa ja saattaisitte kohtalotoverin kanssa keskustella. Ei. Ei edes heidän kanssaan. Koskaan. Sanaakaan. Vihjettäkään. Ja jos joku teille tästä mainitsee. marssitte heti tänne kertomaan kuka lauloi.
Tuleva kansliapäällikkö nielaisi. Siis edelleen kontrolli. Hän tiesi, että jonain sopivana hetkenä joku Hong puhuisi hänelle tästä. Ja silloin hänen olisi kavallettava Hong. Koska muut vaihtoehdot olivat vielä huonompia. Todennäköisintä oli se, että Hong testasi häntä. Jos hän ei puhuisi, hänet teloitettaisiin. Ja jos kävisi se epätodennäköinen vaihtoehto, että kyseessä ei ollutkaan testi, hänestä tulisi Hongin salaliittolainen. Ja sitten joskus tulisi se testi. Ja jos hän ei silloinkaan puhuisi, hänet napattaisiin ja hän laulaisi kyllä kidutuksessa Hongin nimen - paitsi jos Hong itse olisi jäänyt kiinni jo aiemmin ja silloin kusessa olisi Lee Nam-chol. Ei, kun häntä testattaisiin, hän kavaltaisi Hongin. Ja jos kyseessä ei olisi testi, niin sen pahempi Hongille.
- Ymmärrän. En puhu.
- Ette niin.
Eversti Lee nousi. Keskustelu oli päättynyt. Hän ojensi kätensä.
- Ehkä tämä on hieman kornia tässä tilanteessa, mutta joka tapauksessa tervetuloa Korean demokraattisen kansantasavallan ylimpään eliittiin.

Vajaat kaksi tuntia myöhemmin Park Nam-chonin kuudenkymmenen sekunnin miettimisaika oli juuri päättynyt.
- Vastauksenne on?
- Kyllä. Olen valmis.
- Hyvä on. Seuratkaa minua.

Eversti Lee johdatti Parkin käytävää pitkin pukuhuoneeseen. Matkalla miehet vaihtoivat vain kaksi repliikkiä.
- Oletteko todellakin aivan varma? Tämä on viimeinen mahdollisuutenne kieltäytyä. Ja muistakaa, voitte poistua takaisin koulupiirinne ylitarkastajaksi ilman mitään jälkiseuraamuksia. Neuvon viimeisen kerran teitä kieltäytymään.
- Sanoin jo olevani varma.
Lee nyökkäsi ja avasi pukuhuoneen oven.
- Riisuuntukaa alushoususillenne ja pukekaa päällenne tuo vahakangasesiliina.
Parkin tehdessä kummastellen työtä käskettyä Lee katosi suihkuhuoneeseen ja poistui sinne johtavasta toisesta ovesta. Palatessaan hänellä oli mukanaan ehkä parivuotias pikkulapsi. Hän käski Parkin luokseen.
- Tämä lapsi on kansanvihollisten lapsi. Hän on syntynyt vankileirillä, josta hänet on tänään tuotu tänne. Vihollisten lapsena hän joutuisi viettämään koko elämänsä siellä. Mutta näin ei tapahdu.
Park katseli kummastellen ja avasi jo suunsa, mutta Lee viittasi häntä pysymään hiljaa.
- Tämä kaikki videoidaan uskollisuutenne varmistamiseksi. Jo haastattelunne on videoitu, jotta nähtäisiin teillä olleen mahdollisuus kieltäytyä. Tuolla pesuhuoneen nurkassa on kirves ja pölkky. Otatte lapsen ja hakkaatte hänen molemmat kätensä ranteista poikki. Sen jälkeen tapatte ja paloittelette hänet kirveellä. Tämän jälkeen riisutte esiliinan, peseydytte suihkussa, pukeudutte ja seuraatte minua takaisin neuvotteluhuoneeseen. Siellä saatte ohjeet loppuelämäänne varten.

Park katsoi vuoroin itkevää lasta ja vuoroin Leetä. Hän toivoi, että Lee sanoisi jotain. Vaikka sen, että hänen kieltäytymisensä tarkoittaisi vain sitä, että seuraava kokelas tappaisi lapsen. Mutta Lee vain odotti.
- Toimintaa, Park.
- Ei. Tätä minä en tee. Te sanoitte että voin kieltäytyä.
Lee kohautti olkapäitään. Oli turhaa muistuttaa Parkia siitä, että hänelle oli teroitettu, että viimeinen mahdollisuus kieltäytyä oli jo mennyt. Vielä vaarallisempaa olisi ollut sanoa, että hänellä ei enää kerta kaikkiaan ollut vaihtoehtoja ja komentaa häntä. Jos mies epäröi enää tässä vaiheessa, hän olisi liian typerä ja riski valtiojohdossa.
Lee veti pistoolinsa esiin rauhallisin liikkein ja alkoi puhua. Park jähmettyi kuuntelemaan uskoen Leen yrittävän pakottaa hänet murhaan. Pistooli kohosi samalla kun Lee aloitti: "Kuulkaahan nyt, asia on..." Laukaus kaikui rajusti pesuhuoneessa ja Park kaatui luoti rinnassaan. Lee otti kolme askelta eteenpäin ja ampui toisella laukauksella Parkin pään murskaksi.
Kumma juttu, Lee mietti. Aina joskus käy näin, ehkä noin joka viides kerta tänne asti selvinneillä. Tällä kertaa kersantti Kimin siivousryhmällä olisi suurempi työ kuin kaksi tuntia aiemmin.

Uusinta: Linja-autossa on tunnelmaa

Lukijalle: Pistetäänpä uusiksi pakina muutaman vuoden takaa. Tämänkin jälkeen on tullut joukkoliikennettä käytettyä, mutta yhtä hyviä suorituksia ei ole tullut. Tosin jokunen vuosi sitten - en muista oliko se jo ennen tämän jutun julkaisua vai vähän sen jälkeen - oli toinen lystikäs tapaus. Teinipissis (ikää ehkä vähän yli 20, mutta jumittunut patologiselle teinipissiksen tasolle) puhui puhelimeensa kailottaen siten, että takuulla kaikki kahdenkymmenen metrin säteellä olevat kuulivat, jopa puolikuurot. Olen onneksi autuaasti unohtanut mistä puhui, muistan vain että henkilökohtaisia asioita ja niin täyttä höttöä kuin olla ja voi. Noin puolen tunnin kälätyksen jälkeen kuultiin seuraavat vuorosanat: "No jotkut sanoo että mä puhun aina kauhean kovalla äänellä. Mut emmä nyt tiedä. No riippuu tietysti keneltä kysyy." Jolloin mutisin riittävän kuuluvasti: "Kysy vaikka ihan keneltä tahansa tässä autossa." Lähimmän viiden metrin säteellä olevien ihmisten hartiat alkoivat kummasti nytkyä:

Tyhjiä paikkoja näkyi olevan riittävästi, joten asetin takkini ja laukkuni toiselle istuimelle. Aioin käyttää ainakin osan matkasta työskentelyyn. Istuin käytävän puolelle, jotta vastaantulevien autojen valot eivät pimeässä talvi-illassa häikäisisi. Kaivoin ikkunanpuoleisella penkillä olevasta laukusta läppärin ja muutaman paperin. Läppärin laitoin syliini ja paperit takin päälle viereiselle istuimelle, josta voisin niitä tarvittaessa vilkaista. Hommia olisi jonkin verran, mutta olipa matkaakin.

En ollut kiinnittänyt huomiota kanssamatkustajiin, kun ei ollut näkynyt sen paremmin tuttuja kuin erityistä silmäniloa herättäviä naisiakaan. Kohta oli kuitenkin pakko kiinnittää, koska aivan käytävän toisella puolella, aavistuksen verran takaoikealla istui pari ehkä kuusikymppistä naista, jotka alkoivat puhua pälistä. En kuunnellut, mutta en voinut olla kuulemattakaan. Ihan tavanomaista juoruilua, mutta asiaa – tai oikeastaan kälätystä – tuntui riittävän.

Keskityin työskentelyyn. Pystyn aika hyvin sulkemaan ulkomaailman päästä pois halutessani, ainakin jos on kyse asioista jotka eivät minulle millään tavoin kuulu. Jonkin ajan kuluttua huomasin kuitenkin silmänurkastani, että aina pulinan tauotessa käytävänpuoleinen nainen kuikuili omia tekosiani. Ei hän tietenkään siltä matkalta voinut saada läppärin näytöstä tekstistä selvää, mutta huomasin pään kurotuksen joka kerran kun nostin jonkin paperin käteeni tarkistaakseni jotain tietoa. Siinähän katselet, tuumailin. Ei se kuitenkaan saa selvää ellei nyt mikään ihmeellinen kotkankatse ole. Ja vaikka olisikin, ei näissä papereissa tällä kertaa ole mitään salaista.

Näin mentiin aikansa. Vähitellen alkoi tuo ainainen kuikoilu ärsyttää. Sain hommat hoidettua, suljin tietokoneen ja laitoin paperit laukkuun, josta kaivoin matkalukemiseksi Jared Diamondin uusimman. Siitäkin tuntui naapuri olevan kovasti kiinnostunut, että mitäs tuo nyt plärää.

Melkein saman tien kännykkäni soi. Arvasin ajankohdasta heti, kuka siellä soittaa ja miksi. Näyttöön vilkaistuani totesin olleeni oikeassa ainakin ensimmäisen osan suhteen – Sallihan se siellä. Samassa mieleeni välähti pirullinen ajatus … jos vain Sallin asia olisi se mitä arvelen, puhelu hoituisi nopeasti ja voisin hänen kysymykseensä vastata sopivan epämääräisesti…

- No moi.
- Moi. Ootko aikataulussa?
Lupaavalta kuulosti, eiköhän tämä tästä…
- Joo, kaikki kunnossa.
- Pitäis käydä vielä kaupassa.
- Tuutko asemalle?
- No en tietenkään, tuu kauppaan ja ajetaan sieltä sitten kotiin.
- Tämä sopii.
- Okei. Nähdään siellä.
No niin. Nyt ei saa sanoa että heippa vaan.
- Kuittaan.
- Heippa.

Kännykkä mykistyi. Pidin sitä edelleen korvallani ja laskin hiljaa mielessäni viisi sekuntia kunnes avasin suuni.

- No semmoinen vanha punainen kuplavolkkari.
...
- Niin niin. Just se. Kuvaile sen naamataulua.
...
- Oliko viikset?
...
- No en minä tiedä ... ai ne. Suihkuturbiinit.
...
- Suihkuturbiinit, sanoin. No totta hitossa ovat.
...
- Kyllähän isoista turbiineista pystyy menemään vaikka mies läpi ja jäämään silti henkiin.

Tässä vaiheessa vilkaisin syrjäsilmällä takaoikealle. Salakuuntelija vaikutti Lootin vaimolta, joka oli juuri katsonut olkansa yli Sodomaa.

- No se on kyllä sivuseikka tässä sotkussa. Saitko toimitettua ne sinne mihin piti?
...
- Hyvä. Kunhan Naukkarinen saa ne käsiinsä, niin sitten päästään asiassa eteenpäin.
...
- Siis Malesiassa? Eikö sen pitänyt olla Hongkongissa?
...
- Mitä helvettiä? Naukkarinen makaa perse homeessa Malesiassa, kun sen pitäisi olla jo oikeastaan Dubaissa valvomassa asennuksia. Miten voi kestää noin kauan yksinkertainen hakureissu?
...
- Et käske. Hoitakoot Cargogroupin pojat, se on niiden duuni. Käske sen painella suoraan Kruppin tehtaille.

Vilkaisu syrjäsilmällä. Salakuuntelijan naapurikin oli jo jähmetyttynyt ja levittänyt korvansa kuin hellekaudella jäähdyttelevä afrikannorsu.
...
- No ei helvetissä Berliinin kautta. Oletko koskaan kuullut Frankfurtista? Maailman suurimpia lentokenttiä?
...
- Kunhan nyt hoitaa sen. Kakstoista ja puoli kierrosta.
...
- Ei todellakaan enää ainuttakaan pingviiniä.
...
- Ihan normisäädöillä. Pidä tasaisena, ei yli neljänsadan asteen missään tapauksessa, katsokin ettei käy kuten Nokian rähmäkäpälille.
...
- Ei siihen enempää väkeä tarvita. Toisaalta selvitään ilman lomautuksia, kun tuo urakka tuli päälle.

Viereisessä penkissä istuvan tädin silmät vaikuttivat teevadeilta.

- Tuhat per lärvi.
...
- Joo, tee niin. Leasingilla, ilman muuta.
...
- Olen olen tosissani. Voi tulla hyvinkin kylmä.
...
- Ei tässä. En nyt ihan kaikkea voi tässä puhua, linja ei ole salattu.

Nyt käänsin jo reilusti päätäni ja mulkaisin. Tädit havahtuivat ja katselivat linja-auton kattoa tyyliin "eihän me tässä mitään".

- Joo, kyllä mä sen teen. Mutta tästä ei järjestetä mitään lehdistötilaisuutta.
...
- No joo joo. Tärkeä tilaisuus, lässyn lässyn ja normaalit puheet. Iltapukulinja.
...
- Se nyt painaa sihteeriään aina kun on tilaisuus.
...
- Miespuolinen? Ha! Joko se on tullu vanhaksi tai sitten homoksi.
...
- Grillimakkaraa.
...
- Siinä viitisenkymmentä. Eli tarvitaan varastotilaa.
...
- No just niin, samaa mieltä. Sen hautaustoimiston maine olis kyllä menny siinä viimekeväisessä.
...
- Siis et sä tiennyt? Nehän vuokrasi hotellihuoneen ja käytti sitä välivarastona.
...
- Ei tietenkään, nehän olis ruvennu jo haiseen. Pari päivää vaan.
...
- Niin joo, oli siitäkin huhuja. Mutta eihän ne kiinni jääny.
...
- Joo, hommaa se alihankintana.
...
- Okei, selvä. Tää oli tässä. Onks kymmenen aikaan hyvä?
...
- Selvä, mennään näillä. Moro vaan!

Otin kännykän korvalta ja painoin näppäintä. Takaoikealla vallitsi syvä hiljaisuus. Poimin kirjani sylistä ja keskityin siihen kaikessa rauhassa. Kesti kokonaiset viisi minuuttia, ennen kuin tädit alkoivat keskustella ilmoista. Omalla pysäkilläni nousin käytävälle. Tädit vetäytyivät ainakin puoli metriä kauemmas kohti ikkunaa. Tunsin katseet selässäni vielä kävellessäni poispäin asemalta.

Unien tulkinta

Ilmoitin jo blogia aloittaessa, että tämän tarkoitus ei ole olla henkilökohtaisia asioita käsittelevä päiväkirja. Eikä siitä ole onneksi semmoista tullutkaan, pissisegoblogeja on netti pullollaan muutenkin. Mutta jos ei päiväkirjaa, niin sitten yökirja. Eli mitä helvettiä minun alitajunnassani oikein tapahtuu ja miksei se saamarin demoni maksa vuokraa?

Tapahtumapaikka: jokin määrittelemätön omakotitalo, suurenpuoleinen sellainen. Kyseessä ovat selvästikin jotkut juhlat, voisi hyvin kuvitella että 50-vuotispäivät. Ilmeisesti joku kaukainen sukulainen, koska läsnä on sekä tuttuja että tuntemattomia. Jostain syystä nämä tutut eivät kuitenkaan aluksi henkilöidy keneksikään, paitsi että on selkeä tunne siitä että kyseessä ovat sukulaiset, sekä läheisiä että vähän kaukaisempiakin. Ainoastaan isäni (joka on siis oikeasti kuollut) rekisteröityy muistiini yksittäisistä läsnäolijoista, samoin varma tunne siitä että vaimoni on paikalla. Puheensorina on melkoinen, minulla on lasi kourassani.

Nousen ylös tuoliltani ja kävelen portaita ylös toiseen huoneeseen. En kuitenkaan toiseen kerrokseen, sillä talossa on sellainen erikoinen ratkaisu, että osa siitä on toisessa tasossa eli puoli kerrosta ylempänä. Mietin missä olen nähnyt sellaisen ennenkin ja portaita noustessani muistan: samanlainen kuin ensimmäisessä talossa, jota olen käynyt asuntoesittelyssä katsomassa ostoaikeissa (en ostanut). Tämä ei kuitenkaan ole sama talo, vaan samanlainen pohjaratkaisu.

Toisessa huoneessa istun pyöreään pöytään, jonka ympärillä on 3-4 ihmistä. Yksi heistä on serkkuni mies (sovitaan vaikka että hänen lempinimensä on Pertsa). Pertsa puhuu jostain teknisestä asiasta, en saa kesken kaiken paikalle tulleena otetta mistä ennen kuin keskustelu siirtyy muihin asioihin. Muita pöydässä olijoita en tunne, mutta vähän kauempana tuolilla istuu äitini (joka on oikeasti kuollut) siemaillen drinkkiä. Katson Pertsaa ja ajattelen, että onpa hän pysynyt hyvässä kunnossa ikäisekseen, minua parikymmentä vuotta vanhempana ja samannäköisenä kun viimeksi näin, vaikka en ole varmaan kymmeneen vuoteen tavannut.

Samalla kiinnitän huomiota Pertsan asuun ja kummastelen, miksi hän on univormussa. Mietin, että oikeasti Pertsa on varhaiseläkkeellä, kun yritysjärjestelyssä kävi siten että mies sai, jos nyt ei kultaista niin hopeisen kädenpuristuksen pari vuotta sitten. Katson univormua tarkemmin ja huomaan, että kyseessä on insinööriupseerin univormu, mutta jostain syystä en millään saa selvää, ovatko kyseessä insinöörimajurin vai -everstiluutnantin arvomerkit. Luulisi olevan helppoa erottaa yksi ja kaksi ruusuketta toisistaan, mutta kauluslaatat ovat epäselvät. Hetken pohdittuani muistan, että Pertsahan on tosiaan insinööri ja on sitten ilmeisesti vanhoilla päivillään värväytynyt tekniseksi asiantuntijaksi armeijaan. Samalla huomaan, että itselläni on ne samat laatat, jotka minulla oikeastikin pitäisi armeijassa olla, vaikka muuten olenkin siviilit päällä. En ehdi toipua hämmennyksestäni, kun äitini kävelee luokseni ja ojentaa kouraani pari metallinappulaa todeten "Unohdit nämä" ja kääntyy pois. Vilkaisen kouraani ja huomaan niiden olevan kultainen ampuma- ja juoksumerkki. En ehdi kysellä, mistä hiton boxista hän on vanhat merkkini esille kaivanut, kun huomaan kissamme livahtavan ohitseni ja hyppäävän hyllyn päälle. Minulle tulee kiire, koska hyllyllä on talonväen arvokas lasivaasi. Nostan kissan syliini, totean "Älähän nyt, Mirri (nimi muutettu), tule tänne isännän syliin." Istun takaisin pöydän ääreen ja kissa on hetken sylissäni, kunnes hyppää pois ja juoksee alakertaan. Ajattelen, että nyt se meni emännän luo, ei mitään hätää.

Pertsa nousee ylös ja kehottaa minua seuraamaan. Hän selittää, että minun pitää lähteä katsomaan mitä hän tekee sivutöinään omassa firmassaan. Lähde testaamaan, jos rupeat vaikka yhtiökumppaniksi, kun olet vähän niin kuin alan miehiä, hän sanoo. Äkkiä olemme suuressa hallissa, joka muistuttaa jossain määrin jäähallia. Tarkemmin sanottuna sen yläreunassa, reunoja kiertämässä. Pertsa selittää, että hänen firmansa asentaa väliaikaisia juoksuratoja ja tänne pitää nyt laittaa kaksiratainen baana. Paikalle on ilmestynyt myös Pertsan apupoika, nuori, minulle tuntematon mies.

Jostain syystä juoksuratojen asentaminen pitää aloittaa täsmälleen tietystä pisteestä. Ensin alle laitetaan eräänlaiset kiskot, jotka ovat pieninä, ehkä reilun metrin mittaisina pätkinä. Sitten kiskojen päälle liu'utetaan varsinainen juoksurata, joka on noin metri kertaa metri -kokoisina paloina. Jokainen ratapala on kahden rinnakkaisen kiskon päällä siten, että ratapala on jonkin verran kiskoa lyhyempi ja näin ollen yksi kisko on aina vähintään kahden ratapalan alla. Asennamme ensin kiskot, sitten niiden päälle radan. Kun noin viisi metriä on asennettu, ryhdytään viereen asentamaan toista rataa samalla periaatteella. Palojen reunoissa on kiskot, joilla ne liittyvät viereiseen rataan. Ensimmäistä rataa rakennetaan edellä, toinen kulkee aina noin viisi metriä jäljessä, jotta olisi työskentelytilaa. Pertsa ja hänen apupoikansa näyttävät minulle systeemin ja saan pian juonesta kiinni. Tuumin, että tämähän on loistava keksintö.

Olemme rakentaneet ehkä viitisenkymmentä metriä juoksurataa, kun huomaan ongelman. Liu'utan parhaillaan uutta radanpalaa kiskoja pitkin, mutta osuessaan edelliseen ratapalaan se ei pysähdykään siihen, vaan tönaisee sitä taaksepäin. Katson hämmentyneenä ylös, kun kaikki ratapalat alkavat liukua kiskoja pitkin taaksepäin. Samalla huomaan, että olen ollut niin keskittynyt asennustyöhön, etten ole havainnut meidän kulkeneen välillä jyrkkää ylämäkeä. Ratapalat katoavat tätä mäkeä alas liukuen näkymättömiin. Vilkaisen toiseen suuntaan, Pertsa ja apupoika asentavat siellä ykkösrataa edelläni eivätkä ole huomanneet mitään. Nousen seisomaan ja palaan muutaman askeleen tulosuuntaamme nähdäkseni, mihin ratapalat katosivat. Kun pääsen kohtaan, josta alamäki alkaa, huomaan että sen juurella työmiehet keräävät ratapaloja ja kiskoja pois vieden niitä varastoon. Tajuan, että kyseessä on väärinkäsitys. He ovat koko ajan olleet töissä purkaen edellisen yleisötapahtuman rekvisiittaa ja ovat käyneet nyt erehdyksessä purkamaan myös rataa. Juoksen heidän luokseen ja huudan: "Hei, älkää niitä viekö, ne eivät kuulu teille vaan ovat seuraavaan tapahtumaan". Yksi miehistä toteaa, että heidän oli käsketty purkaa kaikki rakennelmat eivätkä he tienneet, että nämä eivät kuulu niihin. Harmistun, sillä muistan Pertsan sanoneen, että radan rakentaminen on aina aloitettava tietystä pisteestä. Jos sitä on purettu alusta alkaen, kaikki tähänastinen työ on turhaa.

Käännyn takaisin kertoakseni Pertsalle mitä on tapahtunut, mutta samassa huomaankin että Pertsa apupoikineen saapuu toisesta suunnasta, he ovat siis kiertäneet koko hallin. Ajattelen, että nyt Pertsa saa kyllä raivarit, mutta hän vain naurahtaa ja toteaa, että käydään ensin ruokatunnilla ja jatketaan sitten. Lähdemme kaikki kolme kävelemään hallin käytävää ja Pertsa kysyy apupojalta, muistaako tämä sitä urakkaa, kun sinne ja sinne piti rakentaa peräti kahdeksan rataa? Apupoika vastaa: "Joo, siinä meni viisi ja puoli päivää."

Äkkiä kävelymme keskeytyy ja myös vanhoja rakennelmia purkavat työmiehet pysähtyvät paikoilleen ja valahtavat kalmankalpeiksi, kun hallin kaiuttimista kuulutetaan: "Oakland is fallout, Oakland is fallout!". Kuulutus toistuu vielä kahdesti. Me kaikki tiedämme, mitä tämä koodiviesti tarkoittaa: Oaklandia lähestyy mannertenvälinen ohjus, jonka uskotaan olevan ydinkärki. (Itse lauseessa ei sinänsä ole kauheasti järkeä, mutta "fallout" tarkoittaa ydinlaskeumaa.) Tajuan, että kyseessä täytyy olla Kim Jong Unin sekoaminen, hänen uusi ydinohjuksensa tosiaan yltää nyt jo USA:n länsirannikolle. Hän on päättänyt tuhota San Franciscon ja ohjus on sen verran epätarkka, että se on vain suunnattu kyseiselle alueelle ja nyt on laskettu sen osuvan nimenomaisesti Oaklandiin. (Siltä varalta että lukija ei tiedä, San Franciscon alue koostuu kolmesta kaupungista, joista varsinainen San Francisco on sen kuuluisan Golden Gate -sillan eteläpuolella. Kyseinen salmi sulkee taakseen San Franciscon lahden, jonka eteläpuolella on San Jose ja itäpuolella Oakland.) Ehdin ajatella, että nyt Pohjois-Korea haukkasi kyllä lapiollisen paskaa tuolla tempulla, vasta sitten iskee kauhu siitä, mitä meille tapahtuu. Etenkin kun tajuan, että Pertsa ja hänen apupoikansa ovat olleet tietoisia riskistä ja edes jollain tavoin varautuneet, kun taas minä olen paikalla ex tempore ja täysin ulalla. Pertsa ja apupoika ovat jostakin kaivaneet esiin hitsausmaskit (huvittavaa että kyseessä ovat vanhanaikaiset sellaiset, jollaisia en ole nähnyt tällä vuosituhannella) ja asettuvat täysin rauhallisesti ne kasvoillaan selkä seinää vasten istumaan. Tajuan, että minä joudun katsomaan ydinräjähdystä paljain silmin ja saatan vaurioittaa niitä. Olen jo asettumassa heidän tapaansa selkä seinää vasten ja sulkemassa silmiäni, kun äkkiä mieleeni juolahtaa, olisiko sittenkin syytä mennä ulos, jos vaikka paineaalto kaataa seinät. Samalla tajuan ihmetellä, miksi pitää olla hitsausmaski kasvoilla, jos on kerran seinän takana ja vieläpä selkä räjähdystä kohti. Ajattelen, että selviydymme ainakin ensi-iskusta, koska emme ole Oaklandissa. Ehdin myös miettiä, miten halli jossa olemme, sijaitsee San Franciscossa - suojaavatko mäet meitä paineaallolta...

Havahdun siihen, että Salli tönäisee minua. Olen sekunnissa valveilla silmät auki ja tajuan nähneeni unta, mutta ahdistus painajaisesta ei sillä poistu. Vedän pari kertaa syvään henkeä ja tajuan Sallin nukkuvan. Olenko huutanut kesken painajaisen, onko hän havahtunut siihen ja tönäissyt minut hereille? Jos on, miksi hän nukkuu?
En tiedä, kuinka kauan makaan paikallani rauhoittumassa. Ehkä pari minuuttia. Sitten nousen ylös ja käyn vessassa. Vilkaisen kelloa, se on vasta vähän vaille yksi yöllä. Sallikin on herännyt liikkumiseeni. Hän huomaa, että kaikki ei ole kunnossa (pitkän avioliiton yksi tunnusmerkki) ja kysyy, mikä nyt on. Kysyn, olinko huutanut, miksi hän tönäisi minua. Hän on kummissaan, sanoo vasta nyt heränneensä. Olen kuitenkin varma, että hän on herättänyt minut. On luultavasti toiminut puoliunessa havahduttuaan joko levottomaan liikehdintääni tai ääntelyyn ja mäiskäissyt minua joko huolissaan tai närkästyneenä unirauhansa häirinnästä (luultavasti jälkimmäinen, pitkän avioliiton tuntomerkki sekin).

Henkäisen syvään ja selitän nähneeni painajaista. Kerron uneni ja kun pääsen siihen kohtaan, missä kissa hyppää hyllylle, Salli alkaa hihittää eikä lopeta koko lopputarinan aikana. Hän pyytää anteeksi nauruaan ja sanoo, että painajainen tuntui varmasti ahdistavalta, mutta kun se oli niin absurdia. Minkä tietysti myönnänkin.

Mitä Sigmund Freud mahtaisi tästä tuumia?

Uusinta: Sieltä ja syvältä

Lukijalle: Maantiedeuusinnoissa kaivaudumme tällä kertaa syvänköihin:

Pitkähkön tauon jälkeen maantieteellisiä erikoisuuksia esittelevä sarja jatkuu aiheena syvängöt. Syvänkö on maa-alue, joka sijaitsee merenpinnan alapuolella. Suomessa syvänköjä ei esiinny, koska niitä on tavallisesti vain kuivilla seuduilla; muilla alueilla merenpinnan alapuolella olevat alueet täyttyvät järviksi. Jos Suomen ilmasto olisi riittävän kuiva, syvänköjä olisi niinkin kaukana sisämaassa kuin esimerkiksi Päijänteen ja Saimaan seudulla, näiden järvien syvimmät kohdat kun ovat merenpinnan alapuolella. Vastaavasti maailman matalin paikka olisi 1186 metriä merenpinnan alapuolella Baikaljärven kohdalla, mikäli Baikal olisi kuiva.

Luettelo ei ole täydellinen, koska monet pienet syvänköalueet sijaitsevat suurempiensa välittömässä läheisyydessä ja niiden luettelointi on siksi turhaa. Mukaan on pyritty ottamaan jokainen vähänkin jollakin tavalla merkittävä syvänkö, esimerkiksi jokaisen maan matalin kohta. Paikannimen edessä oleva lukema on syvängön matalimman kohdan korkeus alaspäin merenpinnasta mitattuna. Kaikkiin ei ole tarjota linkkiä.

423 Jordanin laaksossa on maailman ylivoimaisesti syvin kohta. Kuolleenmeren rantaviiva on tätä nykyä yli 400 metriä merenpinnan alapuolella. Vielä 40 vuotta sitten järven pinta oli -395 metrissä, mutta Jordanjoen vesien käyttö keinokasteluun on kiihdyttänyt pinnanlaskua. Nykyään pinta laskee lähes metrin vuodessa ja siksi onkin suunniteltu tunnelin kaivamista mereltä. Syvängössä sijaitsee myös maailman matalimmalla oleva makeavetinen järvi, Genesaret 214 metriä merenpinnan alapuolella. 258 metriä merenpinnan alapuolella oleva Jeriko on matalimmalla sijaitseva kaupunki. Tässä syvängössä sijatsevat luonnollisesti lähes kaikki syvänköihin liittyvät ennätyspaikat, esimerkiksi Bar Yehudan lentokenttä on maailman matalin lajissaan, 378 metriä merenpinnan alapuolella.

155 Assaljärvi on Afrikan syvin kohta, maailman suolaisin suuri järvi (34,8 %) Djiboutissa. Kesäisin ilman lämpötila nousee yli 50 asteeseen, jolloin voi toki yrittää pulahtaa jäähdyttelemään vain 33-asteiseen järveen. Talvikautena ilma on viileämpää, keskilämpö on 34 asteen paikkeilla.

154 Turfanin syvänkö on Kiinan matalin paikka ja samalla lähellä pistettä, joka sijaitsee kauimpana (2645 km) merestä. Matalin piste on yleensä kuivan Ayding-järven kohdalla. Silkkitien reitti kulki noin 28 tuhannen neliökilometrin suuruisen syvängön kautta.

133 Qattaran syvänkö on pinta-alaltaan Afrikan suurin syvänkö, lähes 20 tuhatta neliökilometriä ja Egyptin syvin kohta. Syvyydestään huolimatta sen havaittiin olevan merenpinnan alapuolella vasta 1917. Seudulla oli tärkeä merkitys El Alameinin taistelussa, koska sen kulkukelvottomuuden takia brittien ei tarvinnut varautua sivustahyökkäykseen. Nykyäänkin alueella on vain yksi ainoa kylä, jossa asuu noin 300 ihmistä.

132 Kaspian syvänkö on pinta-alaltaan maailman ylivoimaisesti suurin syvänkö. Huvittavaa, että mistään ei tunnu löytyvän tietoa, kuinka suuri alue merenpinnan alapuolella sijaitsee. 28 metriä merenpinnan tasoa alempana lainehtivan Kaspianmeren ala on noin 371 000 neliökilometriä, mistä voi kartasta suunnilleen päätellä koko syvängön alan olevan lähellä 600 000 neliökilometriä. Joka tapauksessa sen ala on noin kaksikymmenkertainen seuraavaksi suurimpaan eli Turfanin syvänköön nähden. Koosta kertoo parhaiten se, että alueella sijaitsee Karabogazlahti, joka kuivuu ja tulvii epäsäännöllisin väliajoin täyteen vettä riippuen siitä, miten Kaspianmeri sattuu tulvimaan. Kuivillaan lähes 20 tuhannen neliökilometrin lahti oli viimeksi 1984-1992. Syvänkö ulottuu viiden maan eli Kazakstanin (132), Turkmenistanin, Venäjän (28), Azerbaidzanin (28) ja Iranin (28) alueelle ollen samalla luetelluin numeroin kaikkien kyseisten maiden paitsi Turkmenistanin matalin kohta, ennätys tämäkin. Kuten myös se, että kyseessä on tietysti asukasluvultaan suurin syvänkö. Suurin kaupunki on yli kaksimiljoonainen Baku. Kaspianmeren ranta on myös Euroopan matalin paikka.

125 Danakilin syvängön matalin kohta on Etiopian alueella, Eritrean alueella syvin paikka on 75 metriä merenpinnan alapuolella, molemmat maidensa ennätyksiä. Alue on tunnettu sieltä löydettyjen Australopithecus-hominidien jäänteistä, kuuluisin on Lucy.

105 Laguna del Carbon Argentiinassa on Etelä-Amerikan sekä läntisen ja eteläisen pallonpuoliskon matalin paikka.

86 Death Valley Kaliforniassa on Pohjois-Amerikan matalin paikka. Heinäkuun keskilämpö vaihtelee välillä 31-47 astetta. Laakso on tunnettu itsestään liikkuvista kivistään.

81 Akdzhakayan syvänkö Araljärven jäänteiden eteläpuolella on Turkmenistanin matalin paikka.

72 Salina Gualicho Argentiinassa on Etelä-Amerikan pinta-alaltaan suurin syvänkö.

69 Salton Sea on Saltonin syvänköön vahingossa syntynyt järvi. Coloradojoen tulvapadot murtuivat 1905, jolloin vesi syöksyi syvänköön. Järvi on maksimisyvyydeltään 16 metriä, joten kuivanakaan syvänkö ei aivan yltäisi Pohjois-Amerikan matalimmaksi paikaksi. Pinta-alaltaan se on kylläkin maanosansa suurin syvänkö.

55 Sebkha Paki Tah on Marokon matalin paikka.

53 Kumulin syvänkö sijaitsee tunnetumman Turfanin syvängön lähellä ja on suuruudeltaan lähes 20 tuhatta neliökilometriä.

47 Sabkhat Ghuzayyil on Libyan matalin paikka.

43 Moerisjärvi Egyptissä on paikka, johon Niili Välimeren ohella laskee. 400 kilometriä ennen Välimerta Niilistä erkanee korkean veden aikoina sivuhaara, joka pitää järven järvenä.

42 Salina Grande on Argentiinassa Valdesin niemimaalla.

40 Chott Melrhir on suolajärvi ja Algerian matalin paikka.

39 Lago Enriquillo on Dominikaanisen tasavallan matalin paikka ja samalla matalin saarella sijaitseva paikka.

19 Siwa on keidas Egyptissä lähellä Libyan rajaa. Keitaalla asuu noin 23 000 berberiä, jotka puhuvat omaa kieltään, siwiä. Paikka on tunnettu myös vapaamielisestä suhtautumisestaan homoseksuaalisuuteen, vielä 1940-luvulla miehillä oli tapana solmia keskinäisiä avioliittoja. Keskusvallan otteen tiukennuttua homokulttuuri on painunut - hmmm - syvemmälle.

17 Shatt Al Gharsah on Tunisian matalin paikka.

16 Eyrejärvi on Australian ja Oseanian matalin paikka ja pinta-alaltaan suurin syvänkö. Järven pinnankorkeus vaihtelee suuresti sateiden mukaan. Kesäaikaan järvi on lähes täysin kuivunut. Noin joka kolmas vuosi järvi tulvii siten, että keskisyvyys on 1,5 m. Suurten tulvien aikaan järven pinta-alaksi tulee lähes 10 000 neliökilometriä ja keskisyvyydeksi 4 m suurimman syvyyden ollessa tuolloin 6 m. Viimeksi näin suuri tulva koettiin 1974. Seutu on asumatonta, mutta australialaisille tyypillisellä huumorintajulla Eyrejärven Pursiseura järjestää regatan aina kun mahdollista, viimeksi 2009.

12 Sariqarnish Kuli on Uzbekistanin matalin paikka.

10 Laguna Salada on vuoroin kuiva, vuoroin suolainen järvi ja Meksikon matalin paikka.

7 Lammefjord on entinen vuono, Tanskan ja Pohjoismaiden matalin paikka. Vuonon kuivaaminen maanviljelysmaaksi aloitettiin 1873 ja kesti 70 vuotta.

7 Zuidplaspolder on Alankomaiden matalin paikka. Alankomaissa on kolmisentuhatta mereltä vallattua polderia, joista suurin on lähes puolitoistatuhatta neliökilometriä käsittävä Flevoland. Esimerkiksi Amsterdamin lentokenttä Schiphol on nelisen metriä merenpinnan alapuolella. Amsterdamin keskusta on pari metriä merenpinnan yläpuolella.

5 Sebkhet Te-n-Dghamcha on Mauritanian matalin paikka.

4 Hachirogata on Japanin matalin paikka. Aiemmin se oli Japanin toiseksi suurin järvi. Vuonna 1963 järveä alettiin kuivata riisinviljelyä varten. Järvi on kutistunut noin viidesosaan entisestään, nykyinen pinta-ala on 46 neliökilometriä. Ennen kuivaamista järvi, jonka suurin syvyys olin 4,5 m, oli kutakuinkin merenpinnan tasolla oleva murtovesiallas.

4 The Fens on Itä-Englannissa sijaitseva maatalousalue, jossa on useita pieniä syvänköjä. Monet näistä pidetään kuivina pumpuin, mutta matalin luonnollisesti kuiva piste lienee noin 2,75 m merenpinnan alapuolella ja Ison-Britannian matalin piste.

3,5 Neuendorf-Sachsenbanden kylä on Saksan matalin paikka.

3,2 Le Contane on Italian matalin paikka.

2,4 Kristianstadin keskustassa on Ruotsin matalin paikka. Luonnollinen haihtuminen ei riitä pitämään paikkaa kuivana, vaan se on suojattu vallein ja pumpuin.

2,2 Kuttanad on Intian matalin paikka.

2 Taierin tasanko on Uuden-Seelannin matalin paikka.

2 Camargue Rhonen suistossa on Ranskan matalin paikka.

2 New Orleansin keskusta on vajonnut alimmillaan kaksi metriä merenpinnan alapuolelle. Keskimääräinen korkeus on -0,5 m, mikä aiheutti taannoin melkoisia ongelmia.

1,8 Zulawy Wislane Wislan suistossa on Puolan matalin paikka, kylläkin keinotekoisesti kuivana pidetty.

1,3 Niemenjoen suisto on Liettuan matalin paikka.

0,5 Habay on Filippiinien matalin paikka.

0,2 Lagos Island Nigerian pääkaupungissa on Nigerian matalin paikka.

Loppukaneettina todettakoon, että karkeasti arvioiden maapallon merenpinnan alapuolella sijaitsevan maa-alan kokonaismäärä on alle miljoona neliökilometriä, luultavasti noin 750 tuhatta neliökilometriä. Kaspian syvänkö muodostaa kokonaisalasta noin 80 %. Merenpinnan alapuolella on kokonaistilavuutta vielä karkeammin arvioiden noin 20-25 tuhatta kuutiokilometriä. Yksi konsti taistella merenpinnan nousua vastaan olisi tietysti kaivaa tunnelit tai kanavat syvänköihin ja nostaa ne merenpinnan tasolle. Valitettavasti tämä operaatio laskisi valtamerien pintaa vain noin 2 - 3 senttimetriä.