Epäsuora vaikuttaminen on kiellettävä Yle-laissa
4 tuntia sitten
lauantai 28. tammikuuta 2012
keskiviikko 25. tammikuuta 2012
Välihuomautus 25: Syntymäaika?
Juttelin hetki sitten kaverini kanssa ja hän kysyi, kumpi jäljellä olevien pressaehdokkaiden puolisoista on vanhempi. Sanoin että odotappa hetki. Kävi ilmi, että Jenni Haukio on syntynyt 7.4.1977, mutta Nexar Antonio Floresin syntymäaikaa ei löydy mistään. Ikä mainitaan ja sillä perusteella hän on nuorempi kuin Jenni. Mutta missä on syntymäaika ja miksi sitä ei löydy ainakaan helpolla? Löytääkö joku tiedon?
EDIT 27.1.2011. Luotettavana pitämästäni lähteestä sain tiedon syntymäajasta. Koska tietääkseni pariskunta itse ei ole päivää julkisuuteen kertonut, en kerro minäkään. Päivämäärä on yksityisasia, mutta syntymävuodeksi väitetty 1978 pitää paikkansa.
EDIT 27.1.2011. Luotettavana pitämästäni lähteestä sain tiedon syntymäajasta. Koska tietääkseni pariskunta itse ei ole päivää julkisuuteen kertonut, en kerro minäkään. Päivämäärä on yksityisasia, mutta syntymävuodeksi väitetty 1978 pitää paikkansa.
tiistai 24. tammikuuta 2012
Herrat pitävät vaaleista
(Näyttämö: Presidentinvaalien ensimmäistä kierrosta edeltävä lauantai-ilta Brownien kotona lasten nukkumaanmenon jälkeen.)
Salli: Sanoit taannoin, että kaikki presidenttiehdokkaat ovat huonoja vaihtoehtoja.
Jaska: Niinpä. En olisi muutama vuosi sitten ikinä voinut uskoa, että Suomesta voidaan joskus löytää kahdeksasta eri eduskuntapuolueesta kahdeksan sellaista poliitikkoa, että Paavo Väyrynen on toiseksi paras vaihtoehto.
Salli: Sinä kun olet nyt haukkunut kaikki presidenttiehdokkaat maanrakoon, niin kerropa nyt että kenet haluaisit presidentiksi? Siis jos kaikki poliitikot olisivat mahdollisia?
Jaska (hetken hiljaisuuden jälkeen): Nyt muuten pistit pahan. Ei helvetti... Eihän siellä ole ketään. En minä kolmella edelliselläkään kerralla ollut innostunut kenestäkään, mutta oli silloin joka kerta mukana nykyistä parempia. Pitääpä miettiä...
(Vaikenee pitkäksi aikaa. Käy läpi kaikki tavanomaiset puolueet, joissa aiemmin on nähty merkkejä järkevästä suhtautumisesta asioihin. Kelaa läpi ne muutamat kansanedustajat, jotka tuntee henkilökohtaisesti ja tajuaa, että ei ikimaailmassa haluaisi ketään heistä päättämään mistään yhteisistä asioista. Selkäpiihin alkaa hiipiä karmea aavistus siitä, että he ovat edustava otos eduskunnasta.)
Jaska: Ei siellä ole ketään. Ei kertakaikkiaan ketään. Siis nuoremmassa polvessa on muutama sellainen, josta voi jotain joskus tullakin, kuten Wille Rydman tai Sampo Terho, mutta he ovat vielä ihan liian kevyttä sarjaa.
Salli: Niinkuin jotkut ehdokkaatkin?
Jaska: Joo, esimerkiksi Essayah joka on ihan hyvä tyyppi muuten mutta a) kevytsarjalainen ja b) en kuitenkaan häntä haluaisi presidentiksi noilla arvoilla... mutta hetkinen.
Salli: Niin mitä?
Jaska: Päivi Räsänen.
Salli: Räsänen mitä?
Jaska: No siis paras mahdollinen presidentti. Löytyy selkärankaa, löytyy poliittista kokemusta ja arvot kohdallaan.
Salli: Tosissaan?
Jaska: Joojoo. Ja se kertoo aika helvetin paljon nykypoliitikkojen tasosta, että Räsänen olisi ykkönen.
Salli: Soinia parempi? Okei, tiedän ettet pidä Soinista, mutta Räsänen on hihhuli.
Jaska: Minun ja Räsäsen perustelut ovat valovuoden päässä toisistaan, mutta päädymme samoihin lopputuloksiin. Sitä paitsi Päivi on helkutin fiksu. Lääkäri ja kuuden ällän ylioppilas.
Salli: No tuo on kyllä totta. Mutta silti...
Jaska: Niin ja onhan Päivi ihan milffi... AUTS! Perheväkivaltaa!
(Esirippu)
En ole kirjoittanut presidentinvaaleista blogissani aiemmin sanaakaan. Syy on siinä, että en ole pitänyt sitä tarpeellisena. Vallankäytön kannalta on aikalailla yhdentekevää, kuka romppeensa Mäntyniemeen roudaa. Kun aikoinaan presidentinvaali tuli suoraksi kansanvaaliksi, ennustin että presidentin valtaoikeudet karsitaan minimiin ja kansa hölmöydessään sen hyväksyy. Kansalle sanotaan vain, että otetaanko pressalta valta pois ja sehän menee läpi ilman mutinoita, kun ei kerrota että vallan määrä on vakio. Presidentiltä poistuva valta siirtyy puoluejohtajille ja näinhän tässä on käynyt. Siksi päätin, että keskityn mielenkiintoisempiin aiheisiin kuin presidentinvaalit. Tuo keskustelu yhdessä mielenkiintoisen ykköskierroksen tuloksen kanssa sai minut pyörtämään kantani.
Ennen vaaleja arvioin, että jatkoon menevät Niinistö vähän alle 40 % osuudella ja Väyrynen alle 20 %:lla Haaviston voittaessa Soinin parilla prosenttiyksiköllä, Lipposen jäädessä niukasti alle kymmeneen prosenttiin muiden ollessa alle viidessä.
Vaalipäivän iltana olin sattuneista syistä auton ratissa vaalihuoneistojen sulkeutuessa. Kuuntelin radiota ja pidin todennäköisenä, että Väyrynen menee toiselle kierrokselle, ero ennakkoäänissä oli sen verran selvä. Kun ero sitten vielä kasvoi entisestään rajusti, uskoin pelin ratkenneen. Tiesin, että ensin tietysti tulevat pikkupaikkakunnat, joissa Väyrynen on ykkönen, mutta ero oli kymmeniätuhansia ääniä. En voinut kertakaikkiaan uskoa, että suurilla paikkakunnilla Haavisto olisi niin ylivoimainen kuin oli. Väyrysen vastustus oli ratkaiseva tekijä. Kun äänistä oli laskettu noin 90 % ja Väyrynen oli vielä melkein kymmenentuhatta ääntä edellä, sanoin että se oli sitten siinä - Haavisto voittaa.
Seuraavassa synteesi ehdokas ehdokkaalta. Korostan, että en ole tehnyt tilastollisia tutkimuksia, vaan kyseessä ovat puhtaasti omat arvioni saavutetun äänimäärän mukaisessa käännetyssä järjestyksessä.
Essayah 2,47 %
Essayah teki pirteän kampanjan ja jos ihmiset olisivat ensimmäisellä kierroksella jättäneet taktikoinnin väliin, äänimäärä olisi luultavasti kasvanut lähes kaksinkertaisesti. Nyt kridet menivät suureksi osaksi Väyrysen taakse, taktikoinnin mestarin Kristillisen liiton perinnön mukaisesti.
Biaudet 2,70 %
Historiassa RKP:n äänestysprosentit ovat osoittaneet, että ruotsinkieliset ovat valmiita äänestämään ketä tahansa RKP:n ehdokasta. Biaudet'n kannatus osoitti, että eivät he sentään halua äänestää ihan ketä tahansa RKP:n ehdokasta. Biaudet ei saanut enemmistöä yhdessäkään Suomen kunnassa, ei edes Ahvenanmaalla, vaikka olikin toki suosituin ehdokas lähes kaikissa ruotsinkielisissä kunnissa. Toisaalta hänen saamansa kannatus umpisuomalaisissakin kunnissa oli vajaan prosentin luokkaa, jopa täällä Huitsinnevadassa. Tämä osoittaa mielenterveysongelmien levinneen suhteellisen tasaisesti kaikkialle maahan.
Arhinmäki 5,48 %
Kai tässä maassa on aina ne viisi prosenttia, jotka äänestävät aina kaikkein eniten vasemmalla olevaa ehdokasta. Lisäksi 0,5 prosenttia, jotka osuivat tällä kertaa Arhinmäkeen kirjoittaessaan numeron summamutikassa tai muuten vain väärin.
Lipponen 6,70 %
Ensimmäinen kerta elämässä kun kävi demaria sääliksi. Ainakin melkein. Jos Soinin ja Lipposen prosentit olisivat toisinpäin, Soinia lyötäisiin mediassa kuin vierasta sikaa. Anteeksi, kuin kahta vierasta sikaa, tuohan olikin jo nykytilanne. Ovatko vanhat aina-me-ollaan-demaria-äänestetty-ja-aina-äänestetäänkin -jäärät kuolleet sukupuuttoon?
Soini 9,40 %
Timo Soinin poliittinen vaisto petti ensimmäisen kerran. Jälkiviisaasti on hyvä todeta, että persut olisivat tehneet parhaan ratkaisun jättämällä presidentinvaalit kokonaan väliin. Rahat ja innostus olisi kannattanut säästää kunnallisvaaleihin. Kansa kaipaa aina vahvaa johtajaa ja persut olisivat saaneet positiivista nostetta ilmoittamalla, että presidentin valtaoikeuksien poistuttua on turha pelleillä vaaleilla, joissa kansalle annetaan vain näennäinen päätösvalta. Toki on myönnettävä, että Soinin kannatuksen söi Väyrynen. Kuka tahansa muu kepun ehdokkaana ja Soinin äänisaalis olisi ollut kaksinkertainen. Silti Soini teki virhearvion - ei kai vai mies ole oikeasti alkanut luulla olevansa korvaamaton ja kaikkivoipa? Toivottavasti tämä meni jytkykrapulan piikkiin ja Soini ottaa opikseen.
Väyrynen 17,53 %
Paavoa ei voi muuta kuin ihailla. Että mies pystyy vielä tuossa iässä ottamaan lusikan kauniisti käteen ja toteamaan, että presidentiksi ei pääse sillä mitä hän on viimeiset 35 vuotta tehnyt. Tuhkasta nousi täysin uusi Väyrynen, joka oli vapautunut ja uskottava esiintyjä. Vanhojen kierouksien muistoja hän ei pystynyt - vielä - hälventämään ja putosi siksi toiselta kierrokselta. Mutta odotetaanpa kuusi vuotta eteenpäin...
Haavisto 18,76 %
Pekka Haavisto sai lähes 20 % äänistä neljän asian ansiosta, jokainen toi noin viisi prosenttia:
(1) Hän sai vihreiden peruskannatuksen.
(2) Haavisto esiintyi fiksusti ja sivistyneesti, mikä vetoaa erityisesti tunneäänestäjiin, joille merkitystä on ensisijaisesti mielikuvilla.
(3) Mielipidetutkimukset osoittivat toiselle kierrokselle olevan nousemassa joko Haaviston tai Väyrysen. Tällöin taktinen joukkopako vei Haaviston vastustajat Väyrysen taakse ja Väyrysen vastustajat Haaviston taakse. Haaviston vastustajia oli muiden kannattajissa lähinnä Soinin ja Essayahin joukoissa, Väyrysen vastustajia taas löytyi Biaudet'n, Arhinmäen, Lipposen, Soinin ja Niinistön kannattajista. Jälkimmäisiä oli enemmän. Tämän ilmiön voi helposti todentaa katsomalla ennakkoäänten ja varsinaisen vaalipäivän äänten jakaumaa.
(4) Haavisto on homo. Tämä toi hänelle kannatusta kahdenlaisista joukoista, niistä jotka äänestivät homoa saadakseen tuntea itsensä edistykselliseksi ja niistä (etenkin nuorista), jotka halusivat nähdä miten konservatiivien naamat venähtävät.
Perinteinen väittämä on, että Suomessa on homofoobikoita, jotka eivät halua missään nimessä homoa presidentiksi. On niitä. Juuri ennen vaaleja eräs tällainen sanoi minulle, ettei voi yksinkertaisesti uskoa että Suomi olisi vajonnut niin alas, että homo voisi päästä jatkoon. Oleellinen asia ei kuitenkaan ole tämä, vaan se että nämä homofoobikot ovat lähes poikkeuksetta arvoiltaan sellaisia, että he eivät ikinä äänestäisi Haaviston näkemyksillä varustettua miestä, vaikka tämä olisi umpihetero. Asia voidaan tiivistää siten, että jos Soini olisi homo, hän saisi vähemmän ääniä aivan kuten Haavistokin, jos olisi hetero. Heitetään varovainen arvio, että 50 % homoista äänesti Haavistoa (veikkaan että enemmän) ja 10 % äänestäjistä oli homoja. Tällöin homoäänestäjä äänesti homoehdokasta 2,67-kertaisella todennäköisyydellä normiäänestäjään nähden, kun taas heteroäänestäjä äänesti heteroehdokasta vain 1,06 -kertaisella todennäköisyydellä normiäänestäjään nähden. Kummatkos ne valitsivatkaan ehdokkaansa sen perusteella millaista liitäntää hän sukupuolisuhteissaan suosii?
Eräs mielenkiintoinen havainto on se, että Haavisto ei ollut suosituin ehdokas yhdessäkään Suomen kunnassa. Suurin ääniosuus tuli Helsingissä, 34,5 %. Nyrkkisääntönä voi todeta, että Niinistö jyräsi kaupungeissa, Väyrynen maaseudulla ja Biaudet ruotsinkielisillä alueilla. Muut eivät voittaneet ainuttakaan kuntaa. Väyrynen vei ainoana nimiinsä yhden vaalipiirin kaikki kunnat Lapin ollessa yhtenäisesti hänen takanaan. Kymmenissä kunnissa eri puolilla maata Väyrynen sai yli 50 % äänistä, kun taas Niinistö sai enemmistön vain kolmessa kunnassa, Kauniaisissa, Naantalissa ja Salossa. Muut ehdokkaat eivät enemmistöihin yltäneet.
Niinistö 36,96 %
Niinistön kannatus putosi koko ajan kuin lehmän häntä ja oli vaaleissa vielä odotettua alempana. Tai tarkemmin sanottuna äänimäärä oli alempana - osa kannattajista halusi taktikoida Väyrysen ulos toiselta kierrokselta. Näin ollen toisella kierroksella homman pitäisi olla läpihuutojuttu, koska voidaan olettaa kolmos- ja nelossijoille tulleiden Väyrysen ja Soinin kannattajien ryhmittyvän pääosin Niinistön taakse. Toisin on. Jos kansalle annetaan kaksi vaihtoehtoa, tilanne polarisoituu väistämättä ja on melkoinen ihme, jos häviävä vaihtoehto saa alle kolmasosan kannatuksen. Ja ennen kuin joku huutaa "Kieltolakiäänestys", huomautan, että silloin kolmantena vaihtoehtona oli mietojen juomien salliminen. Vaikka Niinistön vastaehdokkaana olisi Juha Valjakkala, hänkin saisi ainakin 20 % kannatuksen.
Toisella kierroksella Haaviston puolesta vaikuttaa siis polarisaatiomomentti. Lisäksi ei tule aliarvioida mediavyörytystä. Valtaosa toimittajista ei ole vihervasemmistolaisen aatteen läpitunkemia. Ongelma on siinä, että ne jotka eivät ole ovat objektiivisia ja puolueettomia työssään, kun taas vihervasurit eivät. Kaikesta huolimatta on ilmeistä, että Niinistö voittaa selvemmällä erolla kuin yhdessäkään tähänastisista kakkoskierroksen otteluista on käynyt. Tai mistäs minä tiedän, olinhan väärässä ensimmäisenkin kierroksen suhteen.
Entä mitä itse teen toisella kierroksella? No, kaksi lohtua asiassa on. Ensinnäkään ei tarvitse äänestää Väyrystä - temppu jota en olisi ikinä uskonut joutuvani tekemään. Enkä joutunutkaan, vaikka niin uskoinkin aina sunnuntai-iltaan asti. Ehkä sitten kuuden vuoden päästä. Ensimmäisellä kierroksella en halunnut Väyrystä äänestää, vaan äänestin Soinia lähinnä säälistä. No, totuuden nimissä on myönnettävä että kaikissa kokeilemissani vaalikoneissa Soini oli selvä ykkönen. Tiesin kuitenkin, että mahdollisuuksia toiselle kierrokselle ei ole ja olisin voinut taktikoida. En pitänyt sitä kuitenkaan suoraselkäisenä ja sitä paitsi tiesin, että media tulee repimään Soinin kappaleiksi, mikäli hänen henkilökohtainen äänimääränsä ei ole vähintään sama kuin persujen äänimäärä eduskuntavaaleissa. Sinänsä hassua, että en muista nähneeni yhdenkään toimittajan tunnustaneen erehtyneensä väitettyään ennen eduskuntavaaleja, että persujen kannatus onkin Soinin henkilökohtaista kannatusta.
Toinen lohtu on se, että koko elinikäni Suomessa on ollut presidenttinä demarien ehdokas. Okei, meillä on ollut demaripresidentti vasta vuodesta 1982, mutta Kekkonen oli viimeiset kertansa myös demarien ehdokkaana, aina vuoden -68 vaaleista alkaen. Tuleepahan tähän muutos. Eikä huonompaan suuntaan, punamuumia kehnompi olisi ollut vain Biaudet, joskin Arhinmäki yrittää kovasti ja kehittynee vielä.
Inhoan Niinistöä teknokraattina, joka on valmis myymään Suomen vähiten (sic) tarjoavalle. Edellisissä vaaleissa oli kova pala äänestää häntä, mutta toinen vaihtoehto oli vielä huonompi. Niin taitaa olla nytkin. Haavisto on suoraselkäisempi ja kunnioitan häntä enemmän, mutta hänen maailmaasyleilevä politiikkansa on Suomelle vielä tuhoisampaa. Puntit Niinistön kanssa ovat näillä faktoilla tasan. Pelin ratkaisee Niinistön eduksi se, että hän on tehnyt joskus rehellistäkin työtä - jos lakimiehen työ sellaiseksi lasketaan - saatettuaan muodollisen koulutuksensa loppuun toisin kuin kilpailijansa ja lisäksi Haaviston sivarius, jonka antaisin välittömästi anteeksi mikäli mies sitä katuisi ja ottaisi kantaa armeijan puolesta.
Palatakseni yhä tuohon vaali-iltaa edeltäneeseen keskusteluun Salli kysyi minulta vielä, miksi äänestäisin kakkoskierroksella mieluiten Väyrystä, vaikka mies on kiero kuin korkkiruuvi ja häpeämätön opportunisti. Vastasin että puhtaasti logiikan lakien perusteella. Sekä Niinistö että Haavisto ajavat linjaa, joka on Suomelle haitallinen. Väyrynen ajaa linjaa, joka on Väyryselle edullinen ja hyvällä tuurilla voi käydä niin, että se ei olekaan Suomelle haitallinen.
Salli: Sanoit taannoin, että kaikki presidenttiehdokkaat ovat huonoja vaihtoehtoja.
Jaska: Niinpä. En olisi muutama vuosi sitten ikinä voinut uskoa, että Suomesta voidaan joskus löytää kahdeksasta eri eduskuntapuolueesta kahdeksan sellaista poliitikkoa, että Paavo Väyrynen on toiseksi paras vaihtoehto.
Salli: Sinä kun olet nyt haukkunut kaikki presidenttiehdokkaat maanrakoon, niin kerropa nyt että kenet haluaisit presidentiksi? Siis jos kaikki poliitikot olisivat mahdollisia?
Jaska (hetken hiljaisuuden jälkeen): Nyt muuten pistit pahan. Ei helvetti... Eihän siellä ole ketään. En minä kolmella edelliselläkään kerralla ollut innostunut kenestäkään, mutta oli silloin joka kerta mukana nykyistä parempia. Pitääpä miettiä...
(Vaikenee pitkäksi aikaa. Käy läpi kaikki tavanomaiset puolueet, joissa aiemmin on nähty merkkejä järkevästä suhtautumisesta asioihin. Kelaa läpi ne muutamat kansanedustajat, jotka tuntee henkilökohtaisesti ja tajuaa, että ei ikimaailmassa haluaisi ketään heistä päättämään mistään yhteisistä asioista. Selkäpiihin alkaa hiipiä karmea aavistus siitä, että he ovat edustava otos eduskunnasta.)
Jaska: Ei siellä ole ketään. Ei kertakaikkiaan ketään. Siis nuoremmassa polvessa on muutama sellainen, josta voi jotain joskus tullakin, kuten Wille Rydman tai Sampo Terho, mutta he ovat vielä ihan liian kevyttä sarjaa.
Salli: Niinkuin jotkut ehdokkaatkin?
Jaska: Joo, esimerkiksi Essayah joka on ihan hyvä tyyppi muuten mutta a) kevytsarjalainen ja b) en kuitenkaan häntä haluaisi presidentiksi noilla arvoilla... mutta hetkinen.
Salli: Niin mitä?
Jaska: Päivi Räsänen.
Salli: Räsänen mitä?
Jaska: No siis paras mahdollinen presidentti. Löytyy selkärankaa, löytyy poliittista kokemusta ja arvot kohdallaan.
Salli: Tosissaan?
Jaska: Joojoo. Ja se kertoo aika helvetin paljon nykypoliitikkojen tasosta, että Räsänen olisi ykkönen.
Salli: Soinia parempi? Okei, tiedän ettet pidä Soinista, mutta Räsänen on hihhuli.
Jaska: Minun ja Räsäsen perustelut ovat valovuoden päässä toisistaan, mutta päädymme samoihin lopputuloksiin. Sitä paitsi Päivi on helkutin fiksu. Lääkäri ja kuuden ällän ylioppilas.
Salli: No tuo on kyllä totta. Mutta silti...
Jaska: Niin ja onhan Päivi ihan milffi... AUTS! Perheväkivaltaa!
(Esirippu)
En ole kirjoittanut presidentinvaaleista blogissani aiemmin sanaakaan. Syy on siinä, että en ole pitänyt sitä tarpeellisena. Vallankäytön kannalta on aikalailla yhdentekevää, kuka romppeensa Mäntyniemeen roudaa. Kun aikoinaan presidentinvaali tuli suoraksi kansanvaaliksi, ennustin että presidentin valtaoikeudet karsitaan minimiin ja kansa hölmöydessään sen hyväksyy. Kansalle sanotaan vain, että otetaanko pressalta valta pois ja sehän menee läpi ilman mutinoita, kun ei kerrota että vallan määrä on vakio. Presidentiltä poistuva valta siirtyy puoluejohtajille ja näinhän tässä on käynyt. Siksi päätin, että keskityn mielenkiintoisempiin aiheisiin kuin presidentinvaalit. Tuo keskustelu yhdessä mielenkiintoisen ykköskierroksen tuloksen kanssa sai minut pyörtämään kantani.
Ennen vaaleja arvioin, että jatkoon menevät Niinistö vähän alle 40 % osuudella ja Väyrynen alle 20 %:lla Haaviston voittaessa Soinin parilla prosenttiyksiköllä, Lipposen jäädessä niukasti alle kymmeneen prosenttiin muiden ollessa alle viidessä.
Vaalipäivän iltana olin sattuneista syistä auton ratissa vaalihuoneistojen sulkeutuessa. Kuuntelin radiota ja pidin todennäköisenä, että Väyrynen menee toiselle kierrokselle, ero ennakkoäänissä oli sen verran selvä. Kun ero sitten vielä kasvoi entisestään rajusti, uskoin pelin ratkenneen. Tiesin, että ensin tietysti tulevat pikkupaikkakunnat, joissa Väyrynen on ykkönen, mutta ero oli kymmeniätuhansia ääniä. En voinut kertakaikkiaan uskoa, että suurilla paikkakunnilla Haavisto olisi niin ylivoimainen kuin oli. Väyrysen vastustus oli ratkaiseva tekijä. Kun äänistä oli laskettu noin 90 % ja Väyrynen oli vielä melkein kymmenentuhatta ääntä edellä, sanoin että se oli sitten siinä - Haavisto voittaa.
Seuraavassa synteesi ehdokas ehdokkaalta. Korostan, että en ole tehnyt tilastollisia tutkimuksia, vaan kyseessä ovat puhtaasti omat arvioni saavutetun äänimäärän mukaisessa käännetyssä järjestyksessä.
Essayah 2,47 %
Essayah teki pirteän kampanjan ja jos ihmiset olisivat ensimmäisellä kierroksella jättäneet taktikoinnin väliin, äänimäärä olisi luultavasti kasvanut lähes kaksinkertaisesti. Nyt kridet menivät suureksi osaksi Väyrysen taakse, taktikoinnin mestarin Kristillisen liiton perinnön mukaisesti.
Biaudet 2,70 %
Historiassa RKP:n äänestysprosentit ovat osoittaneet, että ruotsinkieliset ovat valmiita äänestämään ketä tahansa RKP:n ehdokasta. Biaudet'n kannatus osoitti, että eivät he sentään halua äänestää ihan ketä tahansa RKP:n ehdokasta. Biaudet ei saanut enemmistöä yhdessäkään Suomen kunnassa, ei edes Ahvenanmaalla, vaikka olikin toki suosituin ehdokas lähes kaikissa ruotsinkielisissä kunnissa. Toisaalta hänen saamansa kannatus umpisuomalaisissakin kunnissa oli vajaan prosentin luokkaa, jopa täällä Huitsinnevadassa. Tämä osoittaa mielenterveysongelmien levinneen suhteellisen tasaisesti kaikkialle maahan.
Arhinmäki 5,48 %
Kai tässä maassa on aina ne viisi prosenttia, jotka äänestävät aina kaikkein eniten vasemmalla olevaa ehdokasta. Lisäksi 0,5 prosenttia, jotka osuivat tällä kertaa Arhinmäkeen kirjoittaessaan numeron summamutikassa tai muuten vain väärin.
Lipponen 6,70 %
Ensimmäinen kerta elämässä kun kävi demaria sääliksi. Ainakin melkein. Jos Soinin ja Lipposen prosentit olisivat toisinpäin, Soinia lyötäisiin mediassa kuin vierasta sikaa. Anteeksi, kuin kahta vierasta sikaa, tuohan olikin jo nykytilanne. Ovatko vanhat aina-me-ollaan-demaria-äänestetty-ja-aina-äänestetäänkin -jäärät kuolleet sukupuuttoon?
Soini 9,40 %
Timo Soinin poliittinen vaisto petti ensimmäisen kerran. Jälkiviisaasti on hyvä todeta, että persut olisivat tehneet parhaan ratkaisun jättämällä presidentinvaalit kokonaan väliin. Rahat ja innostus olisi kannattanut säästää kunnallisvaaleihin. Kansa kaipaa aina vahvaa johtajaa ja persut olisivat saaneet positiivista nostetta ilmoittamalla, että presidentin valtaoikeuksien poistuttua on turha pelleillä vaaleilla, joissa kansalle annetaan vain näennäinen päätösvalta. Toki on myönnettävä, että Soinin kannatuksen söi Väyrynen. Kuka tahansa muu kepun ehdokkaana ja Soinin äänisaalis olisi ollut kaksinkertainen. Silti Soini teki virhearvion - ei kai vai mies ole oikeasti alkanut luulla olevansa korvaamaton ja kaikkivoipa? Toivottavasti tämä meni jytkykrapulan piikkiin ja Soini ottaa opikseen.
Väyrynen 17,53 %
Paavoa ei voi muuta kuin ihailla. Että mies pystyy vielä tuossa iässä ottamaan lusikan kauniisti käteen ja toteamaan, että presidentiksi ei pääse sillä mitä hän on viimeiset 35 vuotta tehnyt. Tuhkasta nousi täysin uusi Väyrynen, joka oli vapautunut ja uskottava esiintyjä. Vanhojen kierouksien muistoja hän ei pystynyt - vielä - hälventämään ja putosi siksi toiselta kierrokselta. Mutta odotetaanpa kuusi vuotta eteenpäin...
Haavisto 18,76 %
Pekka Haavisto sai lähes 20 % äänistä neljän asian ansiosta, jokainen toi noin viisi prosenttia:
(1) Hän sai vihreiden peruskannatuksen.
(2) Haavisto esiintyi fiksusti ja sivistyneesti, mikä vetoaa erityisesti tunneäänestäjiin, joille merkitystä on ensisijaisesti mielikuvilla.
(3) Mielipidetutkimukset osoittivat toiselle kierrokselle olevan nousemassa joko Haaviston tai Väyrysen. Tällöin taktinen joukkopako vei Haaviston vastustajat Väyrysen taakse ja Väyrysen vastustajat Haaviston taakse. Haaviston vastustajia oli muiden kannattajissa lähinnä Soinin ja Essayahin joukoissa, Väyrysen vastustajia taas löytyi Biaudet'n, Arhinmäen, Lipposen, Soinin ja Niinistön kannattajista. Jälkimmäisiä oli enemmän. Tämän ilmiön voi helposti todentaa katsomalla ennakkoäänten ja varsinaisen vaalipäivän äänten jakaumaa.
(4) Haavisto on homo. Tämä toi hänelle kannatusta kahdenlaisista joukoista, niistä jotka äänestivät homoa saadakseen tuntea itsensä edistykselliseksi ja niistä (etenkin nuorista), jotka halusivat nähdä miten konservatiivien naamat venähtävät.
Perinteinen väittämä on, että Suomessa on homofoobikoita, jotka eivät halua missään nimessä homoa presidentiksi. On niitä. Juuri ennen vaaleja eräs tällainen sanoi minulle, ettei voi yksinkertaisesti uskoa että Suomi olisi vajonnut niin alas, että homo voisi päästä jatkoon. Oleellinen asia ei kuitenkaan ole tämä, vaan se että nämä homofoobikot ovat lähes poikkeuksetta arvoiltaan sellaisia, että he eivät ikinä äänestäisi Haaviston näkemyksillä varustettua miestä, vaikka tämä olisi umpihetero. Asia voidaan tiivistää siten, että jos Soini olisi homo, hän saisi vähemmän ääniä aivan kuten Haavistokin, jos olisi hetero. Heitetään varovainen arvio, että 50 % homoista äänesti Haavistoa (veikkaan että enemmän) ja 10 % äänestäjistä oli homoja. Tällöin homoäänestäjä äänesti homoehdokasta 2,67-kertaisella todennäköisyydellä normiäänestäjään nähden, kun taas heteroäänestäjä äänesti heteroehdokasta vain 1,06 -kertaisella todennäköisyydellä normiäänestäjään nähden. Kummatkos ne valitsivatkaan ehdokkaansa sen perusteella millaista liitäntää hän sukupuolisuhteissaan suosii?
Eräs mielenkiintoinen havainto on se, että Haavisto ei ollut suosituin ehdokas yhdessäkään Suomen kunnassa. Suurin ääniosuus tuli Helsingissä, 34,5 %. Nyrkkisääntönä voi todeta, että Niinistö jyräsi kaupungeissa, Väyrynen maaseudulla ja Biaudet ruotsinkielisillä alueilla. Muut eivät voittaneet ainuttakaan kuntaa. Väyrynen vei ainoana nimiinsä yhden vaalipiirin kaikki kunnat Lapin ollessa yhtenäisesti hänen takanaan. Kymmenissä kunnissa eri puolilla maata Väyrynen sai yli 50 % äänistä, kun taas Niinistö sai enemmistön vain kolmessa kunnassa, Kauniaisissa, Naantalissa ja Salossa. Muut ehdokkaat eivät enemmistöihin yltäneet.
Niinistö 36,96 %
Niinistön kannatus putosi koko ajan kuin lehmän häntä ja oli vaaleissa vielä odotettua alempana. Tai tarkemmin sanottuna äänimäärä oli alempana - osa kannattajista halusi taktikoida Väyrysen ulos toiselta kierrokselta. Näin ollen toisella kierroksella homman pitäisi olla läpihuutojuttu, koska voidaan olettaa kolmos- ja nelossijoille tulleiden Väyrysen ja Soinin kannattajien ryhmittyvän pääosin Niinistön taakse. Toisin on. Jos kansalle annetaan kaksi vaihtoehtoa, tilanne polarisoituu väistämättä ja on melkoinen ihme, jos häviävä vaihtoehto saa alle kolmasosan kannatuksen. Ja ennen kuin joku huutaa "Kieltolakiäänestys", huomautan, että silloin kolmantena vaihtoehtona oli mietojen juomien salliminen. Vaikka Niinistön vastaehdokkaana olisi Juha Valjakkala, hänkin saisi ainakin 20 % kannatuksen.
Toisella kierroksella Haaviston puolesta vaikuttaa siis polarisaatiomomentti. Lisäksi ei tule aliarvioida mediavyörytystä. Valtaosa toimittajista ei ole vihervasemmistolaisen aatteen läpitunkemia. Ongelma on siinä, että ne jotka eivät ole ovat objektiivisia ja puolueettomia työssään, kun taas vihervasurit eivät. Kaikesta huolimatta on ilmeistä, että Niinistö voittaa selvemmällä erolla kuin yhdessäkään tähänastisista kakkoskierroksen otteluista on käynyt. Tai mistäs minä tiedän, olinhan väärässä ensimmäisenkin kierroksen suhteen.
Entä mitä itse teen toisella kierroksella? No, kaksi lohtua asiassa on. Ensinnäkään ei tarvitse äänestää Väyrystä - temppu jota en olisi ikinä uskonut joutuvani tekemään. Enkä joutunutkaan, vaikka niin uskoinkin aina sunnuntai-iltaan asti. Ehkä sitten kuuden vuoden päästä. Ensimmäisellä kierroksella en halunnut Väyrystä äänestää, vaan äänestin Soinia lähinnä säälistä. No, totuuden nimissä on myönnettävä että kaikissa kokeilemissani vaalikoneissa Soini oli selvä ykkönen. Tiesin kuitenkin, että mahdollisuuksia toiselle kierrokselle ei ole ja olisin voinut taktikoida. En pitänyt sitä kuitenkaan suoraselkäisenä ja sitä paitsi tiesin, että media tulee repimään Soinin kappaleiksi, mikäli hänen henkilökohtainen äänimääränsä ei ole vähintään sama kuin persujen äänimäärä eduskuntavaaleissa. Sinänsä hassua, että en muista nähneeni yhdenkään toimittajan tunnustaneen erehtyneensä väitettyään ennen eduskuntavaaleja, että persujen kannatus onkin Soinin henkilökohtaista kannatusta.
Toinen lohtu on se, että koko elinikäni Suomessa on ollut presidenttinä demarien ehdokas. Okei, meillä on ollut demaripresidentti vasta vuodesta 1982, mutta Kekkonen oli viimeiset kertansa myös demarien ehdokkaana, aina vuoden -68 vaaleista alkaen. Tuleepahan tähän muutos. Eikä huonompaan suuntaan, punamuumia kehnompi olisi ollut vain Biaudet, joskin Arhinmäki yrittää kovasti ja kehittynee vielä.
Inhoan Niinistöä teknokraattina, joka on valmis myymään Suomen vähiten (sic) tarjoavalle. Edellisissä vaaleissa oli kova pala äänestää häntä, mutta toinen vaihtoehto oli vielä huonompi. Niin taitaa olla nytkin. Haavisto on suoraselkäisempi ja kunnioitan häntä enemmän, mutta hänen maailmaasyleilevä politiikkansa on Suomelle vielä tuhoisampaa. Puntit Niinistön kanssa ovat näillä faktoilla tasan. Pelin ratkaisee Niinistön eduksi se, että hän on tehnyt joskus rehellistäkin työtä - jos lakimiehen työ sellaiseksi lasketaan - saatettuaan muodollisen koulutuksensa loppuun toisin kuin kilpailijansa ja lisäksi Haaviston sivarius, jonka antaisin välittömästi anteeksi mikäli mies sitä katuisi ja ottaisi kantaa armeijan puolesta.
Palatakseni yhä tuohon vaali-iltaa edeltäneeseen keskusteluun Salli kysyi minulta vielä, miksi äänestäisin kakkoskierroksella mieluiten Väyrystä, vaikka mies on kiero kuin korkkiruuvi ja häpeämätön opportunisti. Vastasin että puhtaasti logiikan lakien perusteella. Sekä Niinistö että Haavisto ajavat linjaa, joka on Suomelle haitallinen. Väyrynen ajaa linjaa, joka on Väyryselle edullinen ja hyvällä tuurilla voi käydä niin, että se ei olekaan Suomelle haitallinen.
perjantai 20. tammikuuta 2012
Sivallus CCXIX
Miehet antavat kaikkensa, jotta saisivat seksiä. Naiset antavat seksiä, jotta saisivat kaikkea.
torstai 19. tammikuuta 2012
Sivallus CCXVIII
Kuopiossa pidätettiin Pitkälahden ABC:ltä nainen, joka oli tunkenut hameensa alle mm. 14 kahvipakettia, neljä neljän litran moottoriöljykanisteria, kahdeksan lihapullapakettia, naudanpaistisuikalepaketteja, saunatuoksuja ja makeisia. Nainen osoittautui 45-vuotiaaksi varkautelaiseksi (pun not intented). Ihmetyttää vain, että olipa naisella habaa ja hameen alla kunnon kantotelineet. Nyt eri foorumeilla kyseisen naisen etnisyydellä spekuloidaan rasistisesti. Syyttelijöiden tulisi hävetä ja miettiä, miltä tuollainen etninen loukkaaminen rehellisistä mustalaisista tuntuu. Ovat varmasti molemmat pahastuneet.
keskiviikko 18. tammikuuta 2012
Omenoiden ja puiden etäisyys
Kun tuli tutkittua Neuvostoliiton ja USA:n johtajien jälkikasvua, niin siinä alkoi kiinnostaa millaisista perheistä johtajat itse ovat lähtöisin.
Neuvostoliiton johtajaista Lenin oli ainoa, jonka tausta oli selkeästi yläluokkainen. Osin tämän ehdon täyttää myös Andropov. Muut olivat kelpo kommunistisen perinteen mukaisesti proletaariperheistä.
Yksikään Neuvostoliiton johtajista ei ollut puhtaasti venäläistaustainen.
Leninin äiti oli juutalais-saksalais-ruotsalainen ja isä mahdollisesti osin kalmukki.
Stalin oli georgialainen.
Hrustsov lienee ollut etnisesti venäläinen, vaikka perhe olikin lähtöisin läheltä Ukrainan rajaa. Hrustsov itse muutti Ukrainaan 14-vuotiaana ja vietti siellä nuoruusvuotensa.
Brezhnev oli ainakin osin ukrainalainen, minkä hän nuorempana ilmoittikin kansallisuudekseen.
Andropovin äiti oli etnisesti saksalainen ja isä Donin kasakka eli luultavasti pääosin venäläinen.
Tsernenkon isä oli ukrainalainen.
Gorbatsovin äiti oli ukrainalainen.
1. Vladimir Leninin isä oli Ilja Uljanov, matematiikan ja fysiikan opettaja, myöhemmällä iällään Simbirskin läänin koulutarkastaja. Hänen kuollessaan Lenin oli vielä teini-ikäinen, mutta isällä oli siis Venäjän mittakaavassa ylempää keskiluokkaa, mitä tosiasiaa neuvostoaikaiset elämäkerrat yrittivät peitellä. Äiti Maria Blank oli koulutukseltaan alkeiskoulun opettaja, mutta eli kotiäitinä. Taustaltaan äiti oli isänsä puolelta juutalaisen lääkärin tytär ja äitinsä puolelta saksalais-ruotsalainen.
2. Josif Stalinin isä oli Besarion Dzhugasvili, ammatiltaan suutari. Alkoholisoitunut isä oli huonoissa välissä poikansa kanssa eikä tavannut tätä elämänsä kahdeksana viimeisenä elinvuotena. Stalinin äiti, palvelijana työskennellyt Ketevan Geladze kuoli 1937, 28 vuotta miehensä jälkeen. Stalin oli ainoa lapsi, kaksi vanhempaa veljeä oli kuollut alle vuoden ikäisinä.
3. Nikita Hrustsovin vanhemmat Sergei (k.1938) ja Ksenia (k.1945) olivat köyhiä maatyöläisiä. Perhe muutti Itä-Ukrainaan, missä Sergei työskenteli rautateillä, kaivoksissa ja tiilitehtaassa.
4. Leonid Brezhnevin isä Ilja Brezhnev (k.1930) oli metallityöläinen. Äiti oli Natalia Mazalova (k.1975). On epäselvää, missä määrin Brezhnev oli ukrainalainen. Hän vaihteli ilmoittamaansa kansallisuuttaan ukrainalaisen ja venäläisen välillä sen mukaan, kumman katsoi hyödyllisemmäksi, suosien kommunistipuolueessa korkeampiin asemiin noustessaan venäläisyyttä.
5. Juri Andropovin isä Vladimir Andropov oli rautatievirkailija, etniseltä taustaltaan Donin kasakoita. Äiti Jevgenia Fleckenstein oli musiikinopettaja, syntynyt Suomessa. Hänen isänsä oli varakas liikemies Karl Fleckenstein, Venäjän saksalaisia, Viipurista Moskovaan muuttanut. Vanhemmat erosivat pian Andropovin syntymän jälkeen. Isä kuoli lavantautiin Andropovin ollessa viisivuotias ja pian tämän jälkeen uusiin naimisiin mennyt äiti kahdeksan vuotta myöhemmin.
6. Konstantin Tsernenkon isä, kaivostyöläinen Ustin Tsernenko oli ukrainalainen, kuten sukunimestä voi arvella. Äiti hoiti kotia ja pientä maanviljelyspalstaa. Hän kuoli Tsernenkon ollessa kahdeksanvuotias.
7. Mihail Gorbatsovin isä Sergei Gorbatsov oli leikkuupuimurinkuljettaja ja äiti Maria Gopkalo kolhoosityöntekijä. Isä kuoli 1976 ja äiti 1993. Etniseltä taustaltaan Gorbatsov on venäläis-ukrainalainen. Stalinin vainojen aikana Gorbatsovin isoisä joutui vuoden ajaksi vankilaan trotskilaisuudesta syytettynä.
Yhdysvaltain presidentteinä on ollut 43 miestä ja heidän vanhemmistaan on olemassa Neuvostoliiton johtajia tarkemmat tiedot. Niinpä heistä onkin henkilöesittelyn yhteydessä lueteltu erilaisia ennätyksiä kursivoiduilla tiedoilla. Seuraavassa yksittäisiä tilastollisia havaintoja. On huomioitava että kaikissa tiedoissa on käytetty kokonaisia vuosia eikä tarkkoja päivämääriä. Esimerkiksi jos presidentti olisi syntynyt 1.1.2000 ja hänen äitinsä 2.2.1970, on hänen äitinsä laskettu synnytyksen aikaan 30-vuotiaaksi syntymävuosien erotuksen perusteella. Tämä helpotti huomattavasti tilastointityötä eikä aiheuta keskiarvoihin todennäköisesti minkäänlaisia poikkeuksia.
Tulevan presidentin syntyessä heidän isänsä ovat olleet keskimäärin 32,7-vuotiaita ja äidit 26,5-vuotiaita. Historiallisesti vanhemmat lienevät siis olleet normaalin ikäisiä. Poikkeuksellisen nuoret vanhemmat puuttuvat, ainoastaan yksi presidenttien äideistä on ollut syntymän aikaan alle 20-vuotias. Samaten iäkkäät äidit puuttuvat, vain yksi on ollut yli 40-vuotias. Isissä yli 40-vuotiaita on ollut kahdeksan, alle 20-vuotiaita ei yhtään.
Edellisestä voidaan helposti laskea, että presidenttien isät ovat olleet keskimäärin hieman yli kuusi vuotta äitejä vanhempia. Tämä lienee poikkeavan suuri lukema. Vähintään kymmenen vuoden ikäero löytyy kymmeneltä parilta. Kolmella presidentillä äiti on ollut isää vanhempi. Mikäli tarkastellaan pelkkää ikäeroa kiinnittämättä huomiota sen suuntaan, vanhempien keskimääräinen ikäero on ollut vajaa seitsemän vuotta.
Presidentit ovat menettäneet isänsä keskimäärin 31,6-vuotiaina ja äitinsä 42,8-vuotiaina. Peräti kolmen presidentin (Jackson, Hayes ja Clinton) isä on kuollut ennen poikansa syntymää. Heidän lisäkseen kymmenen tulevaa presidenttiä on menettänyt isänsä enintään 20-vuotiaana. Äitinsä alle 20-vuotiaana menettäneitä on kuusi. Molemmat vanhempansa on alle 20-vuotiaana menettänyt kaksi. Kahden presidentin isät ovat kuolleet vasta poikansa jälkeen, äideistä näin on käynyt kolmelle. Vain yhden presidentin (Kennedy) molemmat vanhemmat olivat yhä elossa poikansa kuollessa.
Vaikuttaa siltä, että presidenteistä poikkeuksellisen moni on menettänyt isänsä nuorena. Vertailudatan puuttuessa tätä ei voi kuitenkaan pitää varmana.
Isän ja presidentin kuolemalla (nyt jo kuolleista presidenteistä) on eroa keskimäärin 38,5 vuotta, äidin ja presidentin kuolemalla 29,0 vuotta.
Presidenteillä on ollut keskimäärin 5,4 sisarusta. Jos vain täyssisarukset lasketaan, luku on 4,6. On mahdollista, että joitakin pienenä kuolleita ei etenkään 1700- ja 1800-luvuilta ole laskuissa mukana.
Kaikilla presidenteillä on ollut sisaruksia. Yksikään ei ole ollut ainoa lapsi. Presidenteistä neljällä (F.D. Roosevelt, Ford, Clinton ja Obama) ei kuitenkaan ollut täyssisaruksia. Lisäksi Coolidge oli perheensä ainoa aikuiseksi elänyt lapsi.
Mielenkiintoinen tutkimuskohde on, onko asemalla sisarusparvessa merkitystä presidentiksi pääsemiseen. Koska presidentteinä on ollut vain miehiä, rajataan siskot pois samoin kuin alle 20-vuotiaina kuolleet veljet.
Rajataan aluksi pois myös velipuolet. Tällöin perheidensä ainoita poikia on ollut seitsemän, jäljelle jää siis 36 presidenttiä, joilla on ollut aikuisiksi eläneitä täysveljiä. Veljesten lukumäärä on ollut tällöin sellainen, että esikoisia pitäisi näistä 36:sta olla odotusarvon mukaan 12,5, kuten symmetrian vuoksi myös kuopuksia. Välissä olleille jää tällöin odotusarvoksi 11. Lopputulos: esikoispoikia on ollut presidenteistä 19, kuopuksia 6 ja välissä olleita 11.
Mikäli velipuolet lasketaan mukaan, perheidensä ainoita poikia on ollut kolme. Odotusarvon mukaan 40:stä jäljelle jäävästä esikoisia olisi pitänyt olla 13,3, kuten myös kuopuksia ja siihen väliin jääviä 13,4. Lopputulos: esikoispoikia on ollut presidenteistä 17, kuopuksia 6 ja välissä olleita 18. Tämä laskutoimitus ei kuitenkaan liene yhtä paljastava kuin edellinen, koska perhesuhteet ovat sekavammat ja genetiikka puoliksi erilainen.
On siis ilmeistä, että presidentiksi pääsee selvästi todennäköisemmin veljessarjan esikoinen kuin kuopus.
Yllättävän harva 43 presidentin isistä on ollut politiikassa mukana merkittävällä tasolla. Ainoastaan kymmenen on toiminut tärkeissä tehtävissä vähintään osavaltiotasolla. Kaksi on ollut itsekin presidenttejä, kolme osavaltion kuvernöörejä, kolme senaattoreja ja yksi edustajainhuoneen jäsen. Yksi on ollut ministerinä ja yksi kenraali. Suurin osa muistakin presidenteistä on lähtöisin vähintään ylemmästä keskiluokasta. Karkeasti laskien 31 presidentin isä on ollut yhteiskunnassa sellaisessa asemassa, että nykymaailmassa kyseessä olisi ns. rotariaines.
1. George Washingtonin isä Augustine oli virginialainen plantaasinomistaja, joka viljeli orjatyövoimalla tupakkaa, sivutoimena olivat kaivosteollisuus, rauhantuomarina ja piirikunnan sheriffinä toimiminen. Äiti Mary Ball kuoli pian poikansa tultua presidentiksi. Washingtonin suku oli varhaisia siirtolaisia, hänen isoisoisänsä John saapui Englannista Virginiaan 25-vuotiaana 1656.
2. John Adamsin isä oli John Sr., maanviljelijä-suutari. Suvun siirtolaisuus oli vielä Washingtonejakin aikaisempaa, esi-isä Henry Adams saapui Amerikkaan noin 1638.
3. Thomas Jeffersonin isä Peter oli plantaasinomistaja, joka sai mainetta Virginian alueen tutkimusmatkailijana ja kartoittajana.
4. James Madisonin isä James Sr. oli plantaasinomistaja ja Virginian militian eversti. Hänen äitinsä eli lähes satavuotiaaksi.
Ennätykset: Vanhimpana (78 vuotta) äitinsä menettänyt presidentti. Eniten täyssisaruksia (11).
5. James Monroen isä Spencer oli pienviljelijä ja puuseppä.
6. John Quincy Adamsin isä on listassa numerolla 2.
7. Andrew Jackson oli ensimmäinen presidentti, jonka isä ei ollut amerikkalaissyntyinen. Andrew Sr. ja Elizabeth Jackson muuttivat maahan Irlannista 1765 ja tuleva presidentti syntyi kaksi vuotta myöhemmin. Kaksi vanhempaa veljestä oli syntynyt Irlannissa, joten he eivät olisi lain mukaan presidentiksi kelvanneetkaan. Andrew Sr. kuoli tapaturmassa kolme viikkoa ennen poikansa syntymää.
Ennätykset: Äiti eniten isää vanhempi, 6 vuotta.
8. Martin Van Burenin isä Abraham oli maanviljelijä, muutaman orjan omistaja ja tavernanpitäjä. Vaikka Van Burenin isälinjan suku olikin tullut maahan jo 1631, mahdollisesti presidenttien ennätys, hollanti oli pysynyt perheen kielenä ja Van Buren onkin ainoa presidentti, joka on puhunut äidinkielenään jotain muuta kuin englantia.
9. William Henry Harrisonin isä Benjamin Harrison V oli plantaasinomistaja ja Amerikan vallankumouksen johtajia, yksi itsenäisyysjulistuksen allekirjoittajista. Hän toimi Virginian kuvernöörinä 1781-84. Äidinpuoleinen isoisä Robert Carter hoiteli vastaavaa tehtävää ennen itsenäistymistä.
Ennätykset: Vanhin äiti, 43 vuotta. Järjestysluvultaan sisarussarjan suurin, 7 (jaettu McKinleyn kanssa, lisäksi Pierce ja Taft olivat seitsemänsiä jos sisaruspuolet lasketaan).
10 John Tylerin isä John Sr. oli Virginian kuvernööri ja liittovaltion senaattori, ammatiltaan tuomari.
Ennätykset: Nuorimpana äitinsä menettänyt, 7 vuotta.
11. James K. Polkin isä Samuel oli maanviljelijä, orjanomistaja ja maanmittari. Hänen äitinsä Jane Knox oli ensimmäinen presidentin äiti, joka eli presidenttiä pidempään.
Ennätykset: Nuorin äiti, 19 vuotta. Eniten aikuisiksi eläineitä täyssisaruksia, 9.
12. Zachary Taylorin isä Richard oli plantaasinomistaja ja Yhdysvaltain vapaussodan everstiluutnantti. Ennen vapaussotaa hän teki veljensä kanssa tutkimusmatkan Ohio-joelta Missisippille.
13. Millard Fillmoren isä Nathaniel oli maanviljelijä.
Ennätykset: Vanhimpana (63 vuotta) isänsä menettänyt presidentti.
14. Franklin Piercen isä Benjamin oli vapaussodan veteraani ja sittemmin New Hampshiren militian komentava kenraali. Myöhemmin hänestä tuli osavaltion kuvernööri. Hän oli jäänyt orvoksi kuusivuotiaana ja työskennellyt setänsä maatilalla ennen sotaväkeen liittymistään. Hänen ensimmäinen vaimonsa kuoli synnytyksessä. Tuleva presidentti syntyi toisesta avioliitosta.
15. James Buchananin isä James Sr. oli Irlannista muuttanut siirtolainen ja menestyvä liikemies.
16. Abraham Lincolnin isä Thomas oli äkkiväärän baptistilahkon johtomiehiä, ammatiltaan maanviljelijä. Äiti Nancy kuoli Lincolnin ollessa alle kymmenvuotias. Seuraavana vuonna perheeseen ilmestyi äitipuoli Sarah, leskinainen ja kolmen lapsen äiti. Hän oli Lincolnille läheinen ja kasvatti aviomiehensä lapset kuin omansa. Yhteisiä lapsia pariskunnalle ei syntynyt. Hän kuoli muutama vuosi Lincolnin murhan jälkeen.
17. Andrew Johnsonin isä Jacob työskenteli sekalaisissa ammateissa: hevostenhoitaja, suntio ja kantaja. Hän kuitenkin toimi myös Pohjois-Carolinan militiassa kapteenina.
18. Ulysses S. Grantin isä Jesse oli ammatiltaan nahkuri ja liikemies.
19. Rutherford B. Hayesin isä Rutherford Sr. oli kauppias. Hän kuoli kymmenen viikkoa ennen poikansa syntymää.
20. James A. Garfieldin isä Abram kuoli poikansa ollessa vuoden ikäinen. Hänet tunnettiin paikkakunnalla hyvänä painijana.
21. Chester A. Arthurin isä William oli irlantilaissyntyinen. Hän oli ammatiltaan aluksi opettaja, sittemmin baptistipappi. Williamista tuli Yhdysvaltain kansalainen vasta tulevan presidentin syntymän jälkeen, joten Chester A. Arthurilla oli kaksoiskansalaisuus; brittiläinen isänsä perusteella ja yhdysvaltalainen synnyinpaikan perusteella. Äiti Malvina Stone oli syntyperäinen yhdysvaltalainen.
22. ja 24. Grover Clevelandin isä Richard oli presbyteeripappi.
23. Benjamin Harrisonin isä oli edustajainhuoneen jäsen John Scott Harrison, jonka isä puolestaan on tällä listalla numerolla 9. Hänen ensimmäinen vaimonsa kuoli nuorena ja Benjamin syntyi toisesta avioliitosta.
Ennätykset: Eniten sisaruksia (12), mutta osa oli sisarpuolia.
25. William McKinleyn isä William Sr. oli terästeollisuusmagnaatti.
Ennätykset: Järjestysluvultaan sisarussarjan suurin, 7 (jaettu W.H. Harrisonin kanssa, lisäksi Pierce ja Taft olivat seitsemänsiä jos sisaruspuolet lasketaan).
26. Theodore Rooseveltin isä Theodore Sr. oli varakas liikemies ja filantrooppi. Perhe oli varakasta, jo useiden sukupolvien ajan menestynyttä hollantilaistaustaista liikemiessukua.
27. William Howard Taftin isä Alphonso toimi Yhdysvaltojen sota- ja oikeusministerin tehtävissä. Koulutukseltaan hän oli lakimies. Jäätyään leskeksi ensimmäisestä avioliitostaan hän meni naimisiin Louise Torreyn kanssa, josta tuli presidentin äiti.
28. Woodrow Wilsonin isä Joseph oli teologi ja yliopiston lehtori.
29. Warren G. Hardingin isä George Tryon Harding oli lääkäri ja äiti Phoebe Dickerson kätilö.
Ennätykset: Nuorin isä, 21 vuotta.
30. Calvin Coolidgen isä John Calvin Sr. oli Vermontin osavaltion edustajainhuoneen ja senaatin jäsen. Ammatiltaan hän oli maanviljelijä, opettaja ja kauppias.
31. Herbert Hooverin isä Jessie oli seppä.
Ennätykset: Pisimpään vanhempiensa kuoleman jälkeen elänyt presidentti, isä 84 vuotta, äiti 80 vuotta. Nuorimpana molemmat vanhempansa menettänyt, 10 vuotta.
32. Franklin D. Rooseveltin isä James oli liikemies, rautatieyhtiöiden johtaja. Äiti Sara Delano oli 26 vuotta miestään nuorempi, tämän toinen vaimo miehen jäätyä leskeksi.
Ennätykset: Vanhin isä, 54 vuotta. Suurin vanhempien ikäero, 26 vuotta.
33. Harry S. Trumanin isä John oli maanviljelijä ja karjakauppias.
34. Dwight D. Eisenhowerin isä David oli insinööri. Hänen äitinsä Ida Elizabeth Stover oli pasifisti, joka pettyi poikansa valittua sotilasuran.
35. John F. Kennedyn isä Joseph P. oli liikemies ja toimi myös USA:n Ison-Britannian suurlähettiläänä. Suku oli Bostonin irlantilaisten vaikutusvaltaisimpia. Äiti Rose Fitzgerald eli yli satavuotiaaksi. Hänen isänsä John F. Fitzgerald oli edustajainhuoneen jäsen ja Bostonin pormestari.
Ennätykset: Pisimpään poikansa kuoleman jälkeen eläneet vanhemmat, isä 6 vuotta ja äiti 32 vuotta.
36. Lyndon B. Johnsonin isä Samuel Jr. oli maanviljelijä, joka meni mukaan politiikkaan edeten Teksasin edustajainhuoneen jäseneksi.
37. Richard M. Nixonin isä Francis oli sitruunanviljelijä, joka ryhtyi myöhemmin pientavarakauppiaaksi.
38. Gerald Ford tapasi biologisen isänsä Leslie Kingin mahdollisesti vain kerran, ollessaan vielä alle kahdenkymmenen. Fordin äiti oli jättänyt alkoholisoituneen ja väkivaltaisen miehensä pian pojan syntymän jälkeen. King meni uusiin naimisiin ja sai kolme lasta. Ei ole tiedossa, oliko Ford tekemisissä näiden sisarpuoltensa kanssa; sen sijaan hänen äitinsä Dorothy Gardner meni uusiin naimisiin Gerald Rudolff Fordin kanssa ja sai kolme lasta. Hän adoptoi vaimonsa lapsen, jonka nimi muutettiin Leslie King Jr:stä Gerald Ford Jr:ksi. Isäpuoli perusti maalausyrityksen ja oli mukana paikallispolitiikassa. Biologinen isoisä Charles Henry King oli pankkiiri ja omahalainen paikallisvaikuttaja, joka maksoi elatusapua pojanpojastaan isän kieltäydyttyä niin tekemästä.
39. Jimmy Carterin isä James Sr. oli maanviljelijä-liikemies, joka palveli luutnanttina ensimmäisessä maailmansodassa. Äiti Lillian Gordy meni 68-vuotiaana yli vuodeksi Intiaan vapaaehtoistyöhön spitaalisten pariin.
40. Ronald Reaganin isä Jack oli kenkäkauppias.
Ennätykset: Pienin vanhempien ikäero, isä 11 päivää äitiä vanhempi.
41. George H.W. Bushin isä Prescott oli senaattori. Ennen poliitikon uraansa hän taisteli kapteenina ensimmäisessä maailmansodassa.
42. Bill Clintonin isä William Jefferson Blythe Jr. oli kauppamatkustaja. Hän kuoli liikenneonnettomuudessa kolme kuukautta ennen tulevan presidentin syntymää. Äiti Virginia Cassidy oli anestesiahoitaja. Hän meni uusiin naimisiin autokauppias Roger Clintonin kanssa.
Ennätykset: Nuorimpana isänsä menettänyt, 3 kk ennen syntymää.
43. George W. Bushin isä on tällä listalla numerolla 41.
44. Barack Obaman isä Barack Sr. oli kenialainen ekonomi, joka työskenteli kotimaansa eri ministeriöissä. Moniavioisella miehellä oli tiettävästi yhdeksän lasta, tosin parin lapsen isyys on epävarmaa. Äiti Ann Dunham oli antropologi, joka teki ainakin kenttätutkimusta suurella innolla, koska ensimmäisen lapsen isä oli kenialainen ja toisen indonesialainen.
Neuvostoliiton johtajaista Lenin oli ainoa, jonka tausta oli selkeästi yläluokkainen. Osin tämän ehdon täyttää myös Andropov. Muut olivat kelpo kommunistisen perinteen mukaisesti proletaariperheistä.
Yksikään Neuvostoliiton johtajista ei ollut puhtaasti venäläistaustainen.
Leninin äiti oli juutalais-saksalais-ruotsalainen ja isä mahdollisesti osin kalmukki.
Stalin oli georgialainen.
Hrustsov lienee ollut etnisesti venäläinen, vaikka perhe olikin lähtöisin läheltä Ukrainan rajaa. Hrustsov itse muutti Ukrainaan 14-vuotiaana ja vietti siellä nuoruusvuotensa.
Brezhnev oli ainakin osin ukrainalainen, minkä hän nuorempana ilmoittikin kansallisuudekseen.
Andropovin äiti oli etnisesti saksalainen ja isä Donin kasakka eli luultavasti pääosin venäläinen.
Tsernenkon isä oli ukrainalainen.
Gorbatsovin äiti oli ukrainalainen.
1. Vladimir Leninin isä oli Ilja Uljanov, matematiikan ja fysiikan opettaja, myöhemmällä iällään Simbirskin läänin koulutarkastaja. Hänen kuollessaan Lenin oli vielä teini-ikäinen, mutta isällä oli siis Venäjän mittakaavassa ylempää keskiluokkaa, mitä tosiasiaa neuvostoaikaiset elämäkerrat yrittivät peitellä. Äiti Maria Blank oli koulutukseltaan alkeiskoulun opettaja, mutta eli kotiäitinä. Taustaltaan äiti oli isänsä puolelta juutalaisen lääkärin tytär ja äitinsä puolelta saksalais-ruotsalainen.
2. Josif Stalinin isä oli Besarion Dzhugasvili, ammatiltaan suutari. Alkoholisoitunut isä oli huonoissa välissä poikansa kanssa eikä tavannut tätä elämänsä kahdeksana viimeisenä elinvuotena. Stalinin äiti, palvelijana työskennellyt Ketevan Geladze kuoli 1937, 28 vuotta miehensä jälkeen. Stalin oli ainoa lapsi, kaksi vanhempaa veljeä oli kuollut alle vuoden ikäisinä.
3. Nikita Hrustsovin vanhemmat Sergei (k.1938) ja Ksenia (k.1945) olivat köyhiä maatyöläisiä. Perhe muutti Itä-Ukrainaan, missä Sergei työskenteli rautateillä, kaivoksissa ja tiilitehtaassa.
4. Leonid Brezhnevin isä Ilja Brezhnev (k.1930) oli metallityöläinen. Äiti oli Natalia Mazalova (k.1975). On epäselvää, missä määrin Brezhnev oli ukrainalainen. Hän vaihteli ilmoittamaansa kansallisuuttaan ukrainalaisen ja venäläisen välillä sen mukaan, kumman katsoi hyödyllisemmäksi, suosien kommunistipuolueessa korkeampiin asemiin noustessaan venäläisyyttä.
5. Juri Andropovin isä Vladimir Andropov oli rautatievirkailija, etniseltä taustaltaan Donin kasakoita. Äiti Jevgenia Fleckenstein oli musiikinopettaja, syntynyt Suomessa. Hänen isänsä oli varakas liikemies Karl Fleckenstein, Venäjän saksalaisia, Viipurista Moskovaan muuttanut. Vanhemmat erosivat pian Andropovin syntymän jälkeen. Isä kuoli lavantautiin Andropovin ollessa viisivuotias ja pian tämän jälkeen uusiin naimisiin mennyt äiti kahdeksan vuotta myöhemmin.
6. Konstantin Tsernenkon isä, kaivostyöläinen Ustin Tsernenko oli ukrainalainen, kuten sukunimestä voi arvella. Äiti hoiti kotia ja pientä maanviljelyspalstaa. Hän kuoli Tsernenkon ollessa kahdeksanvuotias.
7. Mihail Gorbatsovin isä Sergei Gorbatsov oli leikkuupuimurinkuljettaja ja äiti Maria Gopkalo kolhoosityöntekijä. Isä kuoli 1976 ja äiti 1993. Etniseltä taustaltaan Gorbatsov on venäläis-ukrainalainen. Stalinin vainojen aikana Gorbatsovin isoisä joutui vuoden ajaksi vankilaan trotskilaisuudesta syytettynä.
Yhdysvaltain presidentteinä on ollut 43 miestä ja heidän vanhemmistaan on olemassa Neuvostoliiton johtajia tarkemmat tiedot. Niinpä heistä onkin henkilöesittelyn yhteydessä lueteltu erilaisia ennätyksiä kursivoiduilla tiedoilla. Seuraavassa yksittäisiä tilastollisia havaintoja. On huomioitava että kaikissa tiedoissa on käytetty kokonaisia vuosia eikä tarkkoja päivämääriä. Esimerkiksi jos presidentti olisi syntynyt 1.1.2000 ja hänen äitinsä 2.2.1970, on hänen äitinsä laskettu synnytyksen aikaan 30-vuotiaaksi syntymävuosien erotuksen perusteella. Tämä helpotti huomattavasti tilastointityötä eikä aiheuta keskiarvoihin todennäköisesti minkäänlaisia poikkeuksia.
Tulevan presidentin syntyessä heidän isänsä ovat olleet keskimäärin 32,7-vuotiaita ja äidit 26,5-vuotiaita. Historiallisesti vanhemmat lienevät siis olleet normaalin ikäisiä. Poikkeuksellisen nuoret vanhemmat puuttuvat, ainoastaan yksi presidenttien äideistä on ollut syntymän aikaan alle 20-vuotias. Samaten iäkkäät äidit puuttuvat, vain yksi on ollut yli 40-vuotias. Isissä yli 40-vuotiaita on ollut kahdeksan, alle 20-vuotiaita ei yhtään.
Edellisestä voidaan helposti laskea, että presidenttien isät ovat olleet keskimäärin hieman yli kuusi vuotta äitejä vanhempia. Tämä lienee poikkeavan suuri lukema. Vähintään kymmenen vuoden ikäero löytyy kymmeneltä parilta. Kolmella presidentillä äiti on ollut isää vanhempi. Mikäli tarkastellaan pelkkää ikäeroa kiinnittämättä huomiota sen suuntaan, vanhempien keskimääräinen ikäero on ollut vajaa seitsemän vuotta.
Presidentit ovat menettäneet isänsä keskimäärin 31,6-vuotiaina ja äitinsä 42,8-vuotiaina. Peräti kolmen presidentin (Jackson, Hayes ja Clinton) isä on kuollut ennen poikansa syntymää. Heidän lisäkseen kymmenen tulevaa presidenttiä on menettänyt isänsä enintään 20-vuotiaana. Äitinsä alle 20-vuotiaana menettäneitä on kuusi. Molemmat vanhempansa on alle 20-vuotiaana menettänyt kaksi. Kahden presidentin isät ovat kuolleet vasta poikansa jälkeen, äideistä näin on käynyt kolmelle. Vain yhden presidentin (Kennedy) molemmat vanhemmat olivat yhä elossa poikansa kuollessa.
Vaikuttaa siltä, että presidenteistä poikkeuksellisen moni on menettänyt isänsä nuorena. Vertailudatan puuttuessa tätä ei voi kuitenkaan pitää varmana.
Isän ja presidentin kuolemalla (nyt jo kuolleista presidenteistä) on eroa keskimäärin 38,5 vuotta, äidin ja presidentin kuolemalla 29,0 vuotta.
Presidenteillä on ollut keskimäärin 5,4 sisarusta. Jos vain täyssisarukset lasketaan, luku on 4,6. On mahdollista, että joitakin pienenä kuolleita ei etenkään 1700- ja 1800-luvuilta ole laskuissa mukana.
Kaikilla presidenteillä on ollut sisaruksia. Yksikään ei ole ollut ainoa lapsi. Presidenteistä neljällä (F.D. Roosevelt, Ford, Clinton ja Obama) ei kuitenkaan ollut täyssisaruksia. Lisäksi Coolidge oli perheensä ainoa aikuiseksi elänyt lapsi.
Mielenkiintoinen tutkimuskohde on, onko asemalla sisarusparvessa merkitystä presidentiksi pääsemiseen. Koska presidentteinä on ollut vain miehiä, rajataan siskot pois samoin kuin alle 20-vuotiaina kuolleet veljet.
Rajataan aluksi pois myös velipuolet. Tällöin perheidensä ainoita poikia on ollut seitsemän, jäljelle jää siis 36 presidenttiä, joilla on ollut aikuisiksi eläneitä täysveljiä. Veljesten lukumäärä on ollut tällöin sellainen, että esikoisia pitäisi näistä 36:sta olla odotusarvon mukaan 12,5, kuten symmetrian vuoksi myös kuopuksia. Välissä olleille jää tällöin odotusarvoksi 11. Lopputulos: esikoispoikia on ollut presidenteistä 19, kuopuksia 6 ja välissä olleita 11.
Mikäli velipuolet lasketaan mukaan, perheidensä ainoita poikia on ollut kolme. Odotusarvon mukaan 40:stä jäljelle jäävästä esikoisia olisi pitänyt olla 13,3, kuten myös kuopuksia ja siihen väliin jääviä 13,4. Lopputulos: esikoispoikia on ollut presidenteistä 17, kuopuksia 6 ja välissä olleita 18. Tämä laskutoimitus ei kuitenkaan liene yhtä paljastava kuin edellinen, koska perhesuhteet ovat sekavammat ja genetiikka puoliksi erilainen.
On siis ilmeistä, että presidentiksi pääsee selvästi todennäköisemmin veljessarjan esikoinen kuin kuopus.
Yllättävän harva 43 presidentin isistä on ollut politiikassa mukana merkittävällä tasolla. Ainoastaan kymmenen on toiminut tärkeissä tehtävissä vähintään osavaltiotasolla. Kaksi on ollut itsekin presidenttejä, kolme osavaltion kuvernöörejä, kolme senaattoreja ja yksi edustajainhuoneen jäsen. Yksi on ollut ministerinä ja yksi kenraali. Suurin osa muistakin presidenteistä on lähtöisin vähintään ylemmästä keskiluokasta. Karkeasti laskien 31 presidentin isä on ollut yhteiskunnassa sellaisessa asemassa, että nykymaailmassa kyseessä olisi ns. rotariaines.
1. George Washingtonin isä Augustine oli virginialainen plantaasinomistaja, joka viljeli orjatyövoimalla tupakkaa, sivutoimena olivat kaivosteollisuus, rauhantuomarina ja piirikunnan sheriffinä toimiminen. Äiti Mary Ball kuoli pian poikansa tultua presidentiksi. Washingtonin suku oli varhaisia siirtolaisia, hänen isoisoisänsä John saapui Englannista Virginiaan 25-vuotiaana 1656.
2. John Adamsin isä oli John Sr., maanviljelijä-suutari. Suvun siirtolaisuus oli vielä Washingtonejakin aikaisempaa, esi-isä Henry Adams saapui Amerikkaan noin 1638.
3. Thomas Jeffersonin isä Peter oli plantaasinomistaja, joka sai mainetta Virginian alueen tutkimusmatkailijana ja kartoittajana.
4. James Madisonin isä James Sr. oli plantaasinomistaja ja Virginian militian eversti. Hänen äitinsä eli lähes satavuotiaaksi.
Ennätykset: Vanhimpana (78 vuotta) äitinsä menettänyt presidentti. Eniten täyssisaruksia (11).
5. James Monroen isä Spencer oli pienviljelijä ja puuseppä.
6. John Quincy Adamsin isä on listassa numerolla 2.
7. Andrew Jackson oli ensimmäinen presidentti, jonka isä ei ollut amerikkalaissyntyinen. Andrew Sr. ja Elizabeth Jackson muuttivat maahan Irlannista 1765 ja tuleva presidentti syntyi kaksi vuotta myöhemmin. Kaksi vanhempaa veljestä oli syntynyt Irlannissa, joten he eivät olisi lain mukaan presidentiksi kelvanneetkaan. Andrew Sr. kuoli tapaturmassa kolme viikkoa ennen poikansa syntymää.
Ennätykset: Äiti eniten isää vanhempi, 6 vuotta.
8. Martin Van Burenin isä Abraham oli maanviljelijä, muutaman orjan omistaja ja tavernanpitäjä. Vaikka Van Burenin isälinjan suku olikin tullut maahan jo 1631, mahdollisesti presidenttien ennätys, hollanti oli pysynyt perheen kielenä ja Van Buren onkin ainoa presidentti, joka on puhunut äidinkielenään jotain muuta kuin englantia.
9. William Henry Harrisonin isä Benjamin Harrison V oli plantaasinomistaja ja Amerikan vallankumouksen johtajia, yksi itsenäisyysjulistuksen allekirjoittajista. Hän toimi Virginian kuvernöörinä 1781-84. Äidinpuoleinen isoisä Robert Carter hoiteli vastaavaa tehtävää ennen itsenäistymistä.
Ennätykset: Vanhin äiti, 43 vuotta. Järjestysluvultaan sisarussarjan suurin, 7 (jaettu McKinleyn kanssa, lisäksi Pierce ja Taft olivat seitsemänsiä jos sisaruspuolet lasketaan).
10 John Tylerin isä John Sr. oli Virginian kuvernööri ja liittovaltion senaattori, ammatiltaan tuomari.
Ennätykset: Nuorimpana äitinsä menettänyt, 7 vuotta.
11. James K. Polkin isä Samuel oli maanviljelijä, orjanomistaja ja maanmittari. Hänen äitinsä Jane Knox oli ensimmäinen presidentin äiti, joka eli presidenttiä pidempään.
Ennätykset: Nuorin äiti, 19 vuotta. Eniten aikuisiksi eläineitä täyssisaruksia, 9.
12. Zachary Taylorin isä Richard oli plantaasinomistaja ja Yhdysvaltain vapaussodan everstiluutnantti. Ennen vapaussotaa hän teki veljensä kanssa tutkimusmatkan Ohio-joelta Missisippille.
13. Millard Fillmoren isä Nathaniel oli maanviljelijä.
Ennätykset: Vanhimpana (63 vuotta) isänsä menettänyt presidentti.
14. Franklin Piercen isä Benjamin oli vapaussodan veteraani ja sittemmin New Hampshiren militian komentava kenraali. Myöhemmin hänestä tuli osavaltion kuvernööri. Hän oli jäänyt orvoksi kuusivuotiaana ja työskennellyt setänsä maatilalla ennen sotaväkeen liittymistään. Hänen ensimmäinen vaimonsa kuoli synnytyksessä. Tuleva presidentti syntyi toisesta avioliitosta.
15. James Buchananin isä James Sr. oli Irlannista muuttanut siirtolainen ja menestyvä liikemies.
16. Abraham Lincolnin isä Thomas oli äkkiväärän baptistilahkon johtomiehiä, ammatiltaan maanviljelijä. Äiti Nancy kuoli Lincolnin ollessa alle kymmenvuotias. Seuraavana vuonna perheeseen ilmestyi äitipuoli Sarah, leskinainen ja kolmen lapsen äiti. Hän oli Lincolnille läheinen ja kasvatti aviomiehensä lapset kuin omansa. Yhteisiä lapsia pariskunnalle ei syntynyt. Hän kuoli muutama vuosi Lincolnin murhan jälkeen.
17. Andrew Johnsonin isä Jacob työskenteli sekalaisissa ammateissa: hevostenhoitaja, suntio ja kantaja. Hän kuitenkin toimi myös Pohjois-Carolinan militiassa kapteenina.
18. Ulysses S. Grantin isä Jesse oli ammatiltaan nahkuri ja liikemies.
19. Rutherford B. Hayesin isä Rutherford Sr. oli kauppias. Hän kuoli kymmenen viikkoa ennen poikansa syntymää.
20. James A. Garfieldin isä Abram kuoli poikansa ollessa vuoden ikäinen. Hänet tunnettiin paikkakunnalla hyvänä painijana.
21. Chester A. Arthurin isä William oli irlantilaissyntyinen. Hän oli ammatiltaan aluksi opettaja, sittemmin baptistipappi. Williamista tuli Yhdysvaltain kansalainen vasta tulevan presidentin syntymän jälkeen, joten Chester A. Arthurilla oli kaksoiskansalaisuus; brittiläinen isänsä perusteella ja yhdysvaltalainen synnyinpaikan perusteella. Äiti Malvina Stone oli syntyperäinen yhdysvaltalainen.
22. ja 24. Grover Clevelandin isä Richard oli presbyteeripappi.
23. Benjamin Harrisonin isä oli edustajainhuoneen jäsen John Scott Harrison, jonka isä puolestaan on tällä listalla numerolla 9. Hänen ensimmäinen vaimonsa kuoli nuorena ja Benjamin syntyi toisesta avioliitosta.
Ennätykset: Eniten sisaruksia (12), mutta osa oli sisarpuolia.
25. William McKinleyn isä William Sr. oli terästeollisuusmagnaatti.
Ennätykset: Järjestysluvultaan sisarussarjan suurin, 7 (jaettu W.H. Harrisonin kanssa, lisäksi Pierce ja Taft olivat seitsemänsiä jos sisaruspuolet lasketaan).
26. Theodore Rooseveltin isä Theodore Sr. oli varakas liikemies ja filantrooppi. Perhe oli varakasta, jo useiden sukupolvien ajan menestynyttä hollantilaistaustaista liikemiessukua.
27. William Howard Taftin isä Alphonso toimi Yhdysvaltojen sota- ja oikeusministerin tehtävissä. Koulutukseltaan hän oli lakimies. Jäätyään leskeksi ensimmäisestä avioliitostaan hän meni naimisiin Louise Torreyn kanssa, josta tuli presidentin äiti.
28. Woodrow Wilsonin isä Joseph oli teologi ja yliopiston lehtori.
29. Warren G. Hardingin isä George Tryon Harding oli lääkäri ja äiti Phoebe Dickerson kätilö.
Ennätykset: Nuorin isä, 21 vuotta.
30. Calvin Coolidgen isä John Calvin Sr. oli Vermontin osavaltion edustajainhuoneen ja senaatin jäsen. Ammatiltaan hän oli maanviljelijä, opettaja ja kauppias.
31. Herbert Hooverin isä Jessie oli seppä.
Ennätykset: Pisimpään vanhempiensa kuoleman jälkeen elänyt presidentti, isä 84 vuotta, äiti 80 vuotta. Nuorimpana molemmat vanhempansa menettänyt, 10 vuotta.
32. Franklin D. Rooseveltin isä James oli liikemies, rautatieyhtiöiden johtaja. Äiti Sara Delano oli 26 vuotta miestään nuorempi, tämän toinen vaimo miehen jäätyä leskeksi.
Ennätykset: Vanhin isä, 54 vuotta. Suurin vanhempien ikäero, 26 vuotta.
33. Harry S. Trumanin isä John oli maanviljelijä ja karjakauppias.
34. Dwight D. Eisenhowerin isä David oli insinööri. Hänen äitinsä Ida Elizabeth Stover oli pasifisti, joka pettyi poikansa valittua sotilasuran.
35. John F. Kennedyn isä Joseph P. oli liikemies ja toimi myös USA:n Ison-Britannian suurlähettiläänä. Suku oli Bostonin irlantilaisten vaikutusvaltaisimpia. Äiti Rose Fitzgerald eli yli satavuotiaaksi. Hänen isänsä John F. Fitzgerald oli edustajainhuoneen jäsen ja Bostonin pormestari.
Ennätykset: Pisimpään poikansa kuoleman jälkeen eläneet vanhemmat, isä 6 vuotta ja äiti 32 vuotta.
36. Lyndon B. Johnsonin isä Samuel Jr. oli maanviljelijä, joka meni mukaan politiikkaan edeten Teksasin edustajainhuoneen jäseneksi.
37. Richard M. Nixonin isä Francis oli sitruunanviljelijä, joka ryhtyi myöhemmin pientavarakauppiaaksi.
38. Gerald Ford tapasi biologisen isänsä Leslie Kingin mahdollisesti vain kerran, ollessaan vielä alle kahdenkymmenen. Fordin äiti oli jättänyt alkoholisoituneen ja väkivaltaisen miehensä pian pojan syntymän jälkeen. King meni uusiin naimisiin ja sai kolme lasta. Ei ole tiedossa, oliko Ford tekemisissä näiden sisarpuoltensa kanssa; sen sijaan hänen äitinsä Dorothy Gardner meni uusiin naimisiin Gerald Rudolff Fordin kanssa ja sai kolme lasta. Hän adoptoi vaimonsa lapsen, jonka nimi muutettiin Leslie King Jr:stä Gerald Ford Jr:ksi. Isäpuoli perusti maalausyrityksen ja oli mukana paikallispolitiikassa. Biologinen isoisä Charles Henry King oli pankkiiri ja omahalainen paikallisvaikuttaja, joka maksoi elatusapua pojanpojastaan isän kieltäydyttyä niin tekemästä.
39. Jimmy Carterin isä James Sr. oli maanviljelijä-liikemies, joka palveli luutnanttina ensimmäisessä maailmansodassa. Äiti Lillian Gordy meni 68-vuotiaana yli vuodeksi Intiaan vapaaehtoistyöhön spitaalisten pariin.
40. Ronald Reaganin isä Jack oli kenkäkauppias.
Ennätykset: Pienin vanhempien ikäero, isä 11 päivää äitiä vanhempi.
41. George H.W. Bushin isä Prescott oli senaattori. Ennen poliitikon uraansa hän taisteli kapteenina ensimmäisessä maailmansodassa.
42. Bill Clintonin isä William Jefferson Blythe Jr. oli kauppamatkustaja. Hän kuoli liikenneonnettomuudessa kolme kuukautta ennen tulevan presidentin syntymää. Äiti Virginia Cassidy oli anestesiahoitaja. Hän meni uusiin naimisiin autokauppias Roger Clintonin kanssa.
Ennätykset: Nuorimpana isänsä menettänyt, 3 kk ennen syntymää.
43. George W. Bushin isä on tällä listalla numerolla 41.
44. Barack Obaman isä Barack Sr. oli kenialainen ekonomi, joka työskenteli kotimaansa eri ministeriöissä. Moniavioisella miehellä oli tiettävästi yhdeksän lasta, tosin parin lapsen isyys on epävarmaa. Äiti Ann Dunham oli antropologi, joka teki ainakin kenttätutkimusta suurella innolla, koska ensimmäisen lapsen isä oli kenialainen ja toisen indonesialainen.
tiistai 17. tammikuuta 2012
Sivallus CCXVII
99 % niistä ihmisistä, joilla on tapana sanoa asia on näin 99 %:ssa tapauksista tai ihmisistä on tätä mieltä 99 % ei ymmärrä tilastotieteestä yhtään mitään.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
