Tervetuloa!



Hakemisto (Aiempien kirjoitusten pikahaku)


Viikkojuttu (Viikon pääpauhanta)


keskiviikko 6. heinäkuuta 2022

Järkkyneet mielet


Aikamme kansantauti nuorten keskuudessa ovat mielenterveysongelmat. Joitakin viikkoja sitten asia nousi esiin jopa eduskunnan kyselytunnilla.
Kokoomuksen kansanedustaja Sari Multala kysyi peruspalveluministeri Aki Lindéniltä (sd) mitä hallitus aikoo tehdä nuorten mielenterveyspalveluihin pääsyn parantamiseksi.
Ministeri vastasi toteamalla käyneensä edellisenä päivänä pitkän keskustelun alan asiantuntijoiden kanssa. Keskustelussa oli selvinnyt, että kaikkein vakavimpien ongelmien – psykoosien ja itsemurhien – määrä ei ole lisääntynyt, mutta masennus, ahdistus ja yleinen huoli ovat olleet nousussa. Ministeri lisäsi, että osaltaan näiden ongelmien tilastollinen lisäys aiheutuu siitä, että mielenterveysongelmiin liittyvä stigma on vähentynyt, joten hoitoon hakeudutaan matalammalla kynnyksellä.
Ministerin vastaukseen tarttui toinen kokoomuksen kansanedustaja, Saara-Sofia Sirén, joka moitti ministeriä mielenterveysongelmien vähättelystä ja huomautti pitkistä jonotusajoista.
Tähän puolestaan kommentoi valtionvarainministeri ja keskustan puheenjohtaja Annika Saarikko toteamalla, että hallitus on suunnannut kaiken liikkumavaransa nuoriin, koska Suomessa syntyy historiallisen vähän lapsia eikä yhtäkään ole varaa menettää.

Tässä sananvaihdossa tiivistyi mitä erinomaisimmalla ja toisaalta pelottavimmalla tavalla mistä asiassa on kyse.

Poliitikot puhuvat mielenterveyspalvelujen lisäämisestä ikään kuin se olisi ratkaisu asiaan. Ei ole. Mielenterveyspalveluja voidaan lisätä miten loppumattomiin tahansa, mutta ne eivät asiaa auta ennen kuin mielenterveyden horjumisen syyt korjataan. Vaikka mielenterveyspalvelut auttaisivatkin (ikävä tosiasia on se, että suurimmalle osalle niiden piiriin päätyvistä ainoa posiviivinen tulos on se että saadaan alan ihmisille töitä, potilas ei parane), ei mikään määrä palveluja ja rahan syytämistä niihin riitä, koska mielenterveysongelmaisten määrä kasvaa kasvamistaan.
Voidaan puhua ”syrjäytymisen estämisestä” loputtomiin, mutta ne jotka onnistutaan siltä pelastamaan, eivät riitä paikkaamaan lapsivajetta.
Eduskunnan kyselytunnilla puhuivat ne ihmiset, jotka – tai ainakin joiden puolueiden päätökset - ongelmaa ovat olleet aiheuttamassa ja jotka yrittävät nyt parantaa verenpainetautia kinesioteipillä.
Pelottavinta asiassa on se, että ehdottomasti asiallisimman kommentin keskusteluun toi sosiaalidemokraatti, mitä voi pitää historiallisena suorituksena. Peruspalveluministerin havainto mielenterveysongelmiin liittyvän stigman poistumisesta ja tapausten tilastollisen lisääntymisen osittaisesta aiheutumisesta tämän takia oli näet naulan kantaan osunut asia. Ja itse asiassa ainoa hyvä puoli koko sotkussa noin muutenkin. Mielen sairaus on sairaus siinä missä mikä tahansa muukin. Stigmaa se ansaitsee täsmälleen yhtä vähän kuin diabetes.

Osittaisesta tilastoharhasta huolimatta tosiasia on se, että mielenterveyden ongelmat ovat etenkin nuorten keskuudessa lisääntyneet. Ei tällaista ollut vielä Kekkosen aikaan. Toki silloinkin oli joitakin nuoria, jotka laitettiin lataamoon, mutta he olivat poikkeus. Koulukuraattorin puheilla kävi ehkä yksi per luokka eli joka kolmaskymmenes. Nykyään joka kolmas korkeakouluopiskelija kärsii psyykkisistä ongelmista. Varmasti vähintään joka kymmenes peruskoululainenkin tai lukiolainenkin, joka viides on luultavasti suunnilleen oikea arvio.
Ei minkään sairauden esiintymisen pitäisi yhden sukupolven aikana kuusinkertaistua.
Tämä voi tarkoittaa vain sitä, että jotakin on muuttunut ja muuttunut siten, että sen vaikutus nuoriin – siis ainakin siihen osaan joka nyt kärsii mielenterveysongelmista – on ollut selkeästi negatiivinen.

Muutos on tapahtunut viimeisen kolmenkymmenen vuoden aikana. Siksi on verrattava olosuhteita 1980-lukuun. Merkittävimmät pinnallisesti havaittavat muutokset ovat maailmanpolitiikan asetelman keikahtaminen, kansainvälistyminen ja tietotekniikka. Näissä kaikissa murros tapahtui 80-90 -lukujen vaihteessa. Neuvostoliitto hajosi 1991, vielä 1980-luvulla Suomi oli hyvin homogeeninen väestöltään ja PC:t yleistyivät 1990-luvun alussa. Pelkästään näillä havainnoilla on jo selvää, että on nykypäivää verrattava 1980-lukuun.

Vakioselitys on nykyajan 24/7 -kulttuuri, jossa ei ole aikaa pysähtyä. Luuri on kourassa koko ajan ja kaikki on heti saatavilla. Tämä on kuitenkin pinnallista. Jos mietitään, mitä olisi 1980-luvulla tapahtunut nykyisin viestintämahdollisuuksiin, vastaus on että käytännössä samaa kuin nyt. Kun miettii miten vaikeaa silloin oli jonkin tiedon löytäminen tai yhteydenpito kavereihin, on nykypäivän teknologia huikea parannus. Toki jotkut tulevat riippuvaisiksi teknologiasta, mutta ei se ole mikään selitys pahoinvoinnille. 1980-luvun nuoret olisivat olleet onnensa kukkuloilla nykyteknologialla.

Suurin muutos on tapahtunut arvomaailmassa. Nykypäivänä 15-18 -vuotias saa näillä näkymin tulevan translain mukaan aloittaa sukupuolenvaihdosprosessin omalla päätöksellään, mutta hedelmäpelin pelaaminen katsotaan hänen henkiselle iälleen liian vaaralliseksi.
Tämä vaikuttaa jopa nykyään nurinkuriselta. Kuvitelkaa miltä se olisi kuulostanut 40 vuotta sitten.
Mahtoiko joku huomata ansan edellisessä kappaleessa? Tässä käytettiin tahallaan termiä, joka on vasemmistolaisen kielipelin myötä poistettu virallisesta käytöstä. Enää ei saa puhua sukupuolenvaihdoksesta, vaan pitää puhua sukupuolenkorjauksesta. 40 vuotta sitten olisi kysytty, että kumpi se oikea sukupuoli on, jos se pitää kerran korjata? Ja mieli tekisi kysyä nykyäänkin, mutta siitä naulittaisiin ristille. Eihän nykyään keskustella edes homojen avio-oikeudesta, vaan ”tasa-arvoisesta avioliittolaista”. Tämä veto on kyllä ollut loistavimpia keksintöjä, kukapa nyt tasa-arvoa lähtisi vastustamaan. Rummutus on mennyt jo niin pitkälle, että jopa radikaalimmat tapaukset tajuavat, että tämä ei voi olla heidän etunsa.
Kaikki tämä on romuttanut perinteiset perhearvot. Nykyään kaikista medioista hehkutetaan asioita, jotka olisivat 40 vuotta sitten olleet perversioita. Onko sitten ihme, jos nuorilta katoaa turvallisuudentunne? Edes koulussa luokat eivät saa olla entisellään, vaan rakennetaan avoimia oppimisympäristöjä ja luokattomuutta. Peruspilarien tilalle on tullut jatkuva muutos.
Turvallisuus on se, mitä nuori tarvitsee. Nuoruuteen kuuluu kapinointi, mutta mitä vastaan kapinoida kun kaikki on jo rikottu ja kaikki on sallittua?

Paitsi ettei ole. 1980-luvulla porukka kruisaili pillurallia korttelin ympäri ja söi mitä huvitti. Nykypäivänä kaikkeen tekemiseen liittyy syyllisyys. Ajaa ei saa, koska se saastuttaa. Lihaa ei saa syödä, koska se on epäeettistä. Vähemmästäkin alkaa nuorta ahdistaa.

Tähän sitten lyödään päälle niin selvät valheet, että jokainen jolla on kaksi aivosolua näkee ne. Eli kansainvälistymisen hyödyt, mikä Valtapuolueen näkemyksen mukaan tarkoittaa kehitysmaalaistumista. Tämän taas kokee lähes jokainen nuori omassa koulussaan. Normaalit nuoret näkevät, kuinka opettajien aika menee järjestyksenpitoon ja resurssit haaskataan haittamaahanmuuttajiin. Joiden heikkous johtuu tietysti suomalaisten heihin kohdistamasta rasismista, tai piilorasismista jota on vaikeampi huomata. Kaikkein vaarallisinta rasismia on itse asiassa näkymätön rasismi, jota ei voi havaita millään tavoin.
Fiksut nuoret näkevät tämän kaiken läpi. Saattavatpa jopa pohtia asiaa syvällisemminkin. Esimerkiksi sitä, että jos kerran kehitysmaiden köyhyys on länsimaiden syytä, niin miksi siellä menee suhteellisesti huonommin kuin siirtomaa-aikana. Tai sitä, että miksi ylikulutus on länsimaiden vika jos 1960-luvulla ongelmaa ei ollut ja länsimaalaisten määrä ei ole kasvanut samaan aikaan kun ympäristösäädökset ovat tiukentuneet ja saastutus on vähäisempää. Nuorille toitotetaan, että kulutus pitäisi leikata kolmasosaan, jotta maapallon luonnonvarat riittäisivät. Fiksummat nuoret miettivät, että entäpä jos leikkaisimme sen kolmasosaan heti huomispäivänä. Entäs sitten 20 vuotta myöhemmin, kun kehitysmaalaisten määrä on kaksinkertaistunut? Eiköhän pitäisi leikata saman tien viidesosaan, niin voitaisiin elää samalla tasolla seuraavat 30 vuotta, jolloin pitäisi taas puolittaa kehitysmaalaisten väestönkasvun jatkuessa.

Ahdistavathan nämä tällaiset ajatukset fiksuja nuoria. Mitäpä hän voi tehdä? Perinteinen tapa on protestoida mielenosoituksella. Perjantait koululakossa ilmaston puolesta! Tapu-tapu päälaelle, hyvää aktivismia! Entä perjantait koululakossa väestönkasvun pysäyttämiseksi ja haittamaahanmuuttajien palauttamiseksi takaisin lähtömaihinsa kulutustason alentamiseksi? Kauheaa rasismia.
Nuorilta on viety sananvapaus. (Toki se on viety muiltakin, mutta aikuiset ovat tottuneempia kestovitutukseen eivätkä niin ollen yhtä herkkiä mielenterveysongelmille.) Nuoret näkevät valheiden läpi, ainakin fiksuimmat. Kuitenkaan he eivät saa sanoa, että keisarilla ei ole vaatteita. Jos näin tekee, naulitaan. Mikäli tästä ei ahdistu, niin mistä sitten?

Ylläolevia teesejä saa toki epäillä. Mutta mietitäänpä miten reagoi nuori mieli siihen, että siltä viedään turvallisuus ja sananvapaus? Looginen ratkaisu on paeta mielikuvitusmaailmaan.
Vilkaiskaapa huviksenne, mitkä ovat viimeisten vuosien katsotuimpia elokuvia. Jep. Jotkin saamarin supersankarielokuvat, jotka ovat reaalipakoista fantasiaa. Entä mitä oli 1980-luvulla? Rambo ja Rocky, jotka sentään yrittivät matkia reaalimaailmaa. Ei ollut tarvetta elää vaihtoehtomaailmoissa, kun oman maailman narratiivi oli suunnilleen totuudenmukainen, toisin kuin nykyään.
Entä luetuimmat kirjat? Jotain helvetin Nälkäpeliä ja harrypotteria. Jerrycotton oli parempi, koska se oli realistinen. Olen kuullut joidenkin ammattilaisten kehuvan Harry Potteria siitä, että tutkimukset ovat osoittaneet sen kasvattavan suvaitsevaisuutta. Mitä muutakaan sitä odottaisi? Monikulttuurisuus toimii vain fantasiamaailmassa. Jos kuvitteellisten fantasioiden lukeminen kasvattaa suvaitsevaisuutta, niin realististen tietokirjojen lukeminen kasvattaa nuivuutta. Onko sitten ihme, että nuoria ei kiinnosta lukeminen, koska siinä on ajattelemaan oppimisen riski? Mikä taas aiheuttaa sen, että on pidettävä suunsa kiinni ellei halua ongelmiin.

Haluaisin jonkun esittävän eduskunnan kyselytunnilla nuorten mielenterveydestä kysymyksiä, jotka keskittyvät syihin eikä seurausten hoitamiseen. Kun tuota listaa pureskelee, niin on lähinnä ihme jos joku fiksu nykynuori selviää aikuiseksi järjissään. Siihen vaaditaan luultavasti täysijärkiset vanhemmat ja hyvä kasvatus. Mitkä taas toisaalta ainakin lähiaikoina lisännevät lasten huostaanoton riskiä. On pirun vaarallista olla oikeassa silloin kun narratiivi haluaa olla väärässä. Turvallisempaa on mennä virran mukana. Mikä puolestaan lisää lasten ja nuorten mielenterveysongelmia, kun vanhemmat eivät joko uskalla tai osaa olla jämäkkiä silloin kun tarvitsee.

Jos kuitenkin nuori selviää aikuiseksi ja onnistuu suorittamaan jopa tutkinnon, tulee sitten seuraava kompastuskivi. Tätä varten pyydän lukijaa tekemään ajatuskokeen ja miettimään tuttavapiirinsä elämänkaarta.

Yrittäkää löytää kolmesta ihmisryhmästä jokaisesta vähintään viisi esimerkkitapausta:
1) 1950-1964 syntyneet
2) 1965-1979 syntyneet
3) 1980-1994 syntyneet
Vastatkaa jokaisen koehenkilön kohdalla kahteen kysymykseen:
A) Oliko koehenkilöllä 30-vuotiaana vakinainen työpaikka?
B) Oliko koehenkilö 30-vuotiaana naimisissa ja oliko hänellä lapsia?
Veikkaan, että lähes varmasti tulokset ovat seuraavat:
1) Enemmistöllä molemmat vastaukset ovat ”kyllä”
2) Enemmistöllä toinen vastauksista (ei väliä kumpi) on ”kyllä” ja toinen ”ei”
3) Enemmistöllä molemmat vastauksista ovat ”ei”

Omat testitulokseni, joihin otin kustakin ryhmästä viisi läheisintä henkilöä:
1) A viisi ”kyllä”, nolla ”ei”, B kolme ”kyllä”, kaksi ”ei” eli enemmistöllä molemmat kyllä.
2) A yksi ”kyllä”, neljä ”ei”, B kolme ”kyllä”, kaksi ”ei” siten, että ei yhtään tuplakyllää, neljällä yksi kyllä ja yhdellä ei yhtään eli enemmistöllä yksi kyllä.
3) A nolla ”kyllä”, viisi ”ei”, B yksi ”kyllä”, kolme ”ei” eli enemmistöllä molemmat ei.

Tämän ilmiön selitykseksi ei kelpaa naisten tulo työelämään eikä ehkäisyvälineiden kehitys. Kyllä molemmat olivat tapahtuneet viimeistään 1950-luvulla syntyneiden tullessa aikuisiksi.
Työelämän erikoistuminen aiheutti sen, että etenkin akateemisesti koulutettujen aviopuolisoiden on vaikeaa löytää työtä samalta paikkakunnalta. Spesifin työpaikan avautuminen on varsin epätodennäköistä pikkukaupungissa puhumattakaan maaseutupitäjästä. Jäljelle jää kolme vaihtoehtoa: (1) asuminen isossa kaupungissa kalliisti jos haluaa perustaa perheen, (2) reppureissaaminen toiselle puolisolle, (3) toisen työttömyys tai uudelleenkouluttautuminen.
Mikään näistä vaihtoehdoista ei ole erityisen hyvä lasten hankkimisen kannalta. Tapauksessa (1) lapsiluku jää tilan puutteen takia yleensä maksimissaan kahteen, tapaus (2) on rankkaa elämää ja tapaus (3) elintasolle. Eikä yksikään näistä ole hyväksi parisuhteelle.
Pahimmassa tapauksessa olemme Etelä-Korean tiellä. Siellä tämä hulluus on edennyt jo niin pitkälle, että sinkut nimittävät lastenvaunuja työntäviä äitejä ”parasiiteiksi”, koska nämä ovat hankkineet lapsen sen sijaan että olisivat töissä. Tällaisille voi vain todeta, että heidän kohdallaan lapsettomuus on loistava valinta, mutta tapahtuu valitettavasti yksi sukupolvi liian myöhään.

Onko sitten ihme, että nykyään eletään jatkettua teiniaikaa? Mikä taas ei ole hyvä yhteiskunnan kannalta. Eikä yksilölle. Mielenterveysongelmat jatkuvat ja uusia tulee. Suurimmassa osassa kyse ei ole siitä, mikä pinnalta näyttää vaan yhteiskunnallisista rakenteista, jotka ovat ristiriidassa sekä ihmisen biologian että heidän arvojensa kanssa. Tämän tajuaa kuitenkin vain harva, koska näistä asioista puhuminen on kiellettyä. Perinteisiä perhearvoja ja kansallista etua ei saa kannattaa, koska tällöin on tiukkapipoinen konservatiivinen rasisti.
Ihmisen täytyy olla todella vahva henkisesti, jos kykenee nykymaailmassa sekä ajattelemaan loogisesti että säilyttämään mielenterveytensä.

Se, miten asiat saataisiin kuntoon olisi sitten toisen kirjoituksen aihe. Kirjoituksen, jota ei kannata tehdä sillä itsestäänselvyyksiä on oikeastaan aika turha luetella. Mikäli itsestäänselvyyksiä ei haluta tehdä, kyse on arvovalinnasta ja etenkin silloin niitä on turha luetella, siitä saa vain hyvällä tuurilla oman leukansa kipeäksi ja huonolla tuurilla tuomion lähimmästä käräjäoikeudesta.

31 kommenttia:

klova kirjoitti...

Ensimmäisen maailman ongelmia. Heikot ajat luovat kovia miehiä, kovat miehet luovat .. jne jne.

Kai se vaan on niin ettei ihminen kestä ylisukupolvista hyvinvointia, ilmeisesti tarvitsemme tasaisin välein kakkosnelosta kaaliin oikein kunnolla ettemme ala kitisemään elämän kovuudesta.

Näistä sukupuolestaan epävarmoista, niin olisko osalla syynä ihan fyysinen mitättömyys, ulkonäköä korostavassa maailmassa on varmasti vaikea olla ns rumahko nuori nainen/mies, erityisesti kuitenkin nainen. Ulkonäkö avaa ovia ja sulkee ovia, ehkä itselle on helpompi selittää asioiden kulkua niin, että ei vika olekaan minussa vaan siinä että olen erilainen, vaadin ympäristöä hyväksymään minut sellaisena kuin olen. Ei nyt niin kovin viehättävänä ulkoisesti.
Ehkä omaa olemustaan ja kaikkea muutakin on helpompi selittää ainakin itselleen ettei vika olekaan minussa, minähän olen sairas. Leikkaus ja hormonihoito tekee minusta onnellisen ja eheän……

Anonyymi kirjoitti...

Olisiko vika myös siinä, että nykyään vanhemmat/isä/äiti on liikaa "kavereita" pikkulapselle?

4-5-6 -vuotiailta kysellään, että: "mitä sinä haluaisit nyt syödä, minne mennään, mikä olisi kivaa tekemistä?" Ei kai tuommoinen vaahtosammuttimen kokoisen kersan tarvitse niitä päättää? Aikuinen sen päätöksen tekee pienen lapsen puolesta.

Itselläni tuli 1960-luvulla kotona aina ruokailussa mm. pottua pöytään perusruokana. Lisukkeena oli jotain muuta. Ei kysytty mitä sinä tänään haluaisit syödä, kun äiti valmisti yhteisen ruuan koko perheelle. Piditpä siitä tai et.

Jos et syönyt, niin olit nälissäsi seuraavaan ateriaan. Sitten jo maistui kummasti ruoka kun ruoka. Joskus 1970 -luvun taitteessa taisin saada grillikanaa kaverin luona ensimmäisen kerran. Pizzaa valitsin itse eka kerran joskus 1975 teininä ollessani.

Jos oli penskana sisällä kotona "tylsää" ja valitin, "ettei ole mitään tekemistä" niin komennettiin että mene ulos. Ja aina löytyi tekemistä. Olipa kesä taikka talvi.

Ei ollut brädättyjä leikkipaikkoja, teemaparkkeja eikä sisäleikkipuistoja. Puussa roikkuessani kuvittelin olevani Tarzan. Tai pellolla pyyhe kaulalla juostessani olin Zorro, jolla oli horsman varsi mielikuvitusmiekkana.

Siksi kai minusta(kin) on tullut tälläinen?

heppa

Anonyymi kirjoitti...

Ei maailma ole muuttunut läheskään niin paljon kuin Jaska arvelee.

Oma nuoruuteni sijoittui 1970-luvulle. Silloinkin rumista ja aggressiivisista nuorista naisista tuli vasemmistopoliitikkoja.

- setämies -

Anonyymi kirjoitti...

Hevletin hyvin pähkäilty, Jaska. Teemu Keskisarja lähestyi samaa ongelmaa vähän toisesta tulokulmasta Iltasanomien kolumnissaan, mutta samaan tulokseen. Anskumäkaton löydänkö, joo, son tuossa
https://www.is.fi/kotimaa/art-2000008883341.html

Anonyymi kirjoitti...

Hyvä kirjoitus.

Kannattaa huomata myös, että nykyään on paitsi hyväksyttyä myös jonkin verran muotia kärsiä jostain häiriöstä. "Meidän Mika-annikilla on ACDC." Mutta meidän Liisa-Anterolla onkin Baskervillen oireyhtymä."

Mitä väliä jollain diagoosilla? Itseltäni on myöhemmin diagnisoitu jonkinasteinen Asperger-juttu, tämä selittää kuulemma käsittämättömän keskittymiskykyni ja kykyni oppia outoja juttuja nopeasti. Mitä hyötyä olisi ollut varhaisesta diagnoosista? Suunnilleen kaikilla ikäisilläni pojilla on ollut samanmoisia "oireita" tai sitten jotain muuta kummallista.

Pyssymies

Strix Senex kirjoitti...

Hyvin kirjoitettu näistä nuorten mielenterveyspalveluista. Tätä teemaa haluaisin hiukan laajentaa ja yleistää. Meillä on julkisen hallinnon taudiksi tullut seuraava kehityskulku. Ensin huomataan joku ongelma. Sitä ryhdytään hoitamaan perustamalla sitä varten tukipalveluja ja palkkaamalla alan ihmisiä niitä hoitamaan. Ongelman syitä ei pohdita missään vaiheessa eikä niihin pyritä mitenkään puuttumaan. Eri tukihenkilöt, koulukuraattoorit, oppilasavustajat ynnä muut erilaiset avustajat toimivat omissa siiloissaan. Kenelläkään ei ole kokonaiskuvaa asiasta. Kenelläkään ei ole kokonaisvastuuta. Kenelläkään ei ole oikeutta asian kokonaisvaltaiseen hoitamiseen. Tieto ei kulje ja kun karuselliin lisätään yhä uusia toimijoita (jotka eivät tosiasiassa toimi) tieto kulkee entistä huonommin ja yhä suurmpi osa ajasta kuluu erilaisiin viestien ja raporttien kirjoituksiin. Ja sitten joku poliitikko keksii uuden ongelman josta haluaa saada sulan hattuunsa ja ryhtyy puuhaamaan yhtä uutta kapea-alaista avustajakaartia.

QroquiusKad kirjoitti...

Mistähän muuten johtuu, että puhutaan mielenterveyspalveluista, mutta ei kirurgiapalveluista, sisätautipalveluista, ortopediapalveluista, syöpäpalveluista...?
Ovatko nämä sellaista Oikeaa Lääketiedettä, ja psykiatria vain sellaista leikisti lääketiedettä, tai peräti pelkkä asiakaspalveluala?

Anonyymi kirjoitti...

Mielenterveyspalvelut erottaa lääketieteestä siitä, että niitä voi tarjota melkein kuka tahansa ilman suuria investointeja ja tehdä sievoisen omaisuuden jos on suhteita julkishallintoon joka lähettää potilaita. Tarvitaan vain vastaanottotilat, jonkinlaiset läppärit ja vaikkapa ilmainen tietokantaohjelma. Tietoturvakin voidaan jättää laskuista pois. Vetävän nimeen keksiminen "palvelulle" taitaa olla vaikein rasti. Vastaamo. Se ei mennyt putkeen. Ei vastannut oikeasti yhtään mistään.

Jaska Brown kirjoitti...

klova: Jos rumuus olisi syynä sukupuolen vaihtamiseen, minäkin rupeaisin naiseksi...

heppa: Näinpä. On aikuisten päätettävissä olevia asioita joista ei neuvotella. Tämä on päässyt monelta unohtumaan.

setämies: Jep, tämä on totta.

Pyssymies: Ei ole olemassa terveitä, on vain puutteellisesti diagnosoituja. Ja "normaalius" ei todellakaan tarkoita että se olisi parempi vaihtoehto, ainoastaan sitä että "poikkeavia" on liian vähän jotta se luokiteltaisiin normaaliksi. Siis sellaisten poikkeavuuksien kohdalla, jotka ollessaan normi olisivat parempi vaihtoehto kuin nykyinen normaali.

Strix Senex: Juuri tuosta on kyse. Alan toimijoille on parempi hoitaa seurauksia kuin syitä, sillä jos syyt hoidettaisiin työt loppuisivat. Eikä seurauksiakaan uskalleta hoitaa. Kyse on riskinotosta. Jos menetelmä A parantaa 80 % potilaista, ei tee vaikutusta 10 %:iin ja huonontaa 10 %:n tilaa ja menetelmä B parantaa 15 %, ei tee vaikutusta 80 %:iin ja huonontaa 5 % tilaa, valitaan menetelmä B koska siinä huononee harvemman tila.

Qroquius Kad: Eiköhän kyse ole samansuuntaisesta ilmiöstä kuin siinä, että on olemassa valtiotiede, yhteiskuntatiede, terveystiede ja kasvatustiede, mutta ei fysiikkatiedettä, kemiatiedettä, biologiatiedettä tai matematiikkatiedettä.

Ano: Mikäs siinä, saa sitä bisnestä tehdä. Ikävä vain että se tehdään veronmaksajien rahoilla saamatta niille vastinetta. W. C. Fieldsin kuolemattomin sanoin: "Jokaisen joka käy psykiatrilla, pitäisi tutkituttaa päänsä."

Pauli Vahtera kirjoitti...

Aivan mielettömän tärkeä ja upeasti käsitelty blogi. Laitan tännekin FB-kommenttini

Olen keskittynyt yksipuolisesti siihen, että humanitäärinen maahanmuutto vie Suomen rahat. Paljon pahempi asia on, että se rikollisuuden kasvun lisäksi vie myös suomalaisten nuorten mielenterveyden. Ja se vasta kalliiksi tulee. Millään määrällä rahaa ei tilannetta voi korjata.

Suomessa blogistit tekevät työtä, joka kuuluisi viranomaisille ja valtamedialle. Ne molemmat toimivat tässä asiassa vain nuorten tuhoamisen edistämiseksi. Humanitäärinen maahanmuutto pitää lopettaa heti. Tosin sillä vaikutetaan vain tilanteen pahenemisen jarruttamiseen.

Sodan jäljet voidaan korjata. Maahanmuuton tuhoja ei pystytä korjaamaan, koska he ovat jo täällä, eikä heistä eroon pääse.

Tupla-J kirjoitti...

Kiitos, Jaska! Tämä taisi olla paras teksti, jonka olen kotimaan kielellä lukenut miesmuistiin.

Mitä tulee konservatismiin, ei nykytilassa ole mitään konservoitavaa. Me, joita asioiden korjaaminen kiinnostaa, olemme nykyään radikaaleja kristillisiä rasisteja.

Totuudellisuus verbaalissa kanssakäynnissä meinaa sitä, missä määrin sanottu ja todellisuus kohtaavat. Nykynarratiivi on sodassa totuudellisuuden kanssa joka rintamalla ja yrittää iskostaa samaa pirullista (ei ole sattumaa, että tunnetuimmalla Saatanaa esittävällä kuvalla on tissit ja stondis) valhettaan kaikkiin lapsesta pitäen, joka asiassa.

Anonyymi kirjoitti...

Ilman muuta hyviä pointteja. Silmiin pistää tuo "valtavirran narratiivista poikkeaminen". Tuntuu nykyään olevan enemmän sääntö kuin poikkeus itselläni. Ja syy on tietenkin yksipuolinen media. Onhan niitä valopilkkujakin sentään välillä. Lopulta kuitenkin narratiivista poikkeaminen tukkii suun ja estää ajatusten julkituomisen.

Vittuuntunut NettoVeronmaksaja kirjoitti...

"Nuoruuteen kuuluu kapinointi, mutta mitä vastaan kapinoida kun kaikki on jo rikottu ja kaikki on sallittua?"

Näemmekö mahdollisesti konservatismin ja 'perinteisten' arvojen paluun kapinointina?
- Vähän epäilen, ryhmäpaine lienee liian suuri.

Anonyymi kirjoitti...

Hyvä kirjoitus, mutta tekniikan turmiollinen vaikutus sivuutetaan turhan keveästi. Tekniikka aiheuttaa riippuvuutta ja kaiken saatavilla oleminen johtaa moniin negatiivisiin seurauksiin: (1) koko tavoitteisen toiminnan prosessi ja kehittyminen häiriintyy, koska kaikki on "valmiina", ja (2) tämä johtaa myös koko persoonallisuuden kehityksen "kutistumiseen". Nuoret ovat henkisesti toistensa klooneja eikä varsinaisia persoonallisuusksia juurikaan massasta erotu. Toisaalta (3) kaikki haitallinen ja pervertoitunut materiaali tunkeutuu nuorten mieliin nimenomaan tekniikan kautta ja murtaa sitä kautta turvallisuuden tunteen ja jopa käsityksen omasta sukupuolesta. Nuoren mieli "raiskataan" informaatiopommituksen avulla, eikä kierteestä pääse irti, kun koko ympäröivä yhteisö odottaa somettamista ja muuta näkymistä digitaalisessa ympäristössä. On totta, että 80-luvun nuoret olisivat ilomielin lähteneet tähän sirkukseen mukaan, mutta kuinka kauan he olisivat olleet onnellisia?

Anonyymi kirjoitti...

"Se, miten asiat saataisiin kuntoon olisi sitten toisen kirjoituksen aihe. Kirjoituksen, jota ei kannata tehdä sillä itsestäänselvyyksiä on oikeastaan aika turha luetella."

Tämä jää minulle vähän epäselväksi. Mulla on se kuva että demokratia kuitenkin oikeasti toimii maillä niin että sellainen hallitus ja eduskunta kuin kansakin, ainakin suurinpiirtein. Ainakaan mitään ylhäältä alas pantenttiratkaisua tuskin on. Vaikka ei se tarkoita ettei kannata yrittää ja muuttaa yhteiskuntaa. Jos olisin diktaattori niin toki yhteiskunta toimisi ennenkaikkea lapsiperheiden hyväksi ja muut olisivat turisteja.

Homma taitaa valitettavasti olla niin että sivilisaatioilla niin kuin ihmisilläkin on oma elinkaarensa ja se on länsimaiden kohdalla lopuillaan. Vähän niin kuin kirjassa Länsimaiden perikato ennustetaan.

Anonyymi kirjoitti...

JMP

Loistava analyysi pahaan ongelmaan, johon pitäisi yrittää etsiä ratkaisu ettei tarvittaisi isoa sotaa.

Ongelman monimutkaisuutta kuvaa myös Ivan Puopolon twitterissään 30 kesäkuuta oleva linkki The Guardian -lehden artikkeliin. Ohessa pieni lainaus.

"Ministers have warned that students are showing “shocking growth in support for censorship” after a survey revealed that many favoured safety and avoidance of discrimination over unrestrained free speech."

Tämä liittynee oleellisesti nuorten turvallisuuden tarpeeseen. Menee vain väärään suuntaan näillä opeilla. Ei toki äärivasemmiston kannalta.

Anonyymi kirjoitti...


Tervehdys Jaska ja kumppanit

Tuo esitetty aihepiiri on niin tärkeä että se pitäisi ehdottomasti ottaa yhteiskunnalliseen tarkasteluun,ja myös tehdä asialle jotakin.

Kysymys on kuitenkin perimmillään yhteiskunnan tulevaisuudesta.
Syyt ja seuraukset pitää analysoida,eiköhän tässä maassa yhteiskuntatieteen lukeneita löydy.
Vai onko liian vaikeaa kertoa totuus.
Onko vaikeaa tunnustaa että on tehty massivinen virhe.
Opetusministeriö on on ollut perinteisesti RKP:n hallussa vuosikymmenet.
En jaksa uskoa että kaikki olisi tapahtunut vahingossa.

Onkohan kenties niin että 1990-luvulle jatkunut KGB:n propagandansyöttäminen nyt tuottaa tulosta.
Kun se mädätys saatiin ujutettua DDR:n kautta länteen ja tietenkin ajanmukaisesti apinoitiin myös suomeen,ihan YYA:hengessä.
Ei 1960-luvun huumeidentuonti suomeen ollut sattumaa.
Ei Suomi ollut lähimainkaan mikään merkittävä markkina-alue.
KGB ojensi käteistä rahaa puolueille estottomasti.

Hipit lauloivat "time-of-Aquarius".
Se aikakauden muutos on nyt todellisuutta ja sitä pitää katsoa silmien tasalta.
Ehkä ensi talvi saa akateemiset ajattelemaan kirkkaammin..
Kun loppuu valo,lämpö,ruoka...

Se "Time-of-Aquarius" alkaa vasta v.2050 huitteilla,kun Equinox osoittaa talvipäivän seisauksen aikaan Vesimiehen tähtikuvioon.
Nyt ollaan muodikkaasti etuajassa.
Harhainen maailmankatsomus muuttuu todeksi.

WbR:Josef











Jaska Brown kirjoitti...

Pauli Vahtera: Kiitoksia. Haittamaahanmuutto on haittaa juuri siksi, mitä se tekee suomalaisille. Raha on tärkeää, mutta olen mieluummin köyhä ja onnellinen kuin rikas ja onneton. Puhumattakaan siitä että haittamaahanmuutto tekee suomalaisista köyhiä ja onnettomia. Vaikka toistaiseksi jotkut iloitsevatkin monimuotoisuudesta sen hinnasta välittämättä. Eiköhän hymy hyydy heiltäkin kun lasku lankeaa maksettavaksi. Tosin mielenterveyspotilaista ja masokisteista ei voi tietää.

Tupla-J: Kiitoksia. Sinulta tuleva tunnustus on osoitus siitä, että vaikka arvomaailmamme ovat erilaisia, pystymme kunnioittamaan toisiamme ja päätymään samoihin johtopäätöksiin. Jatketaan tätä, puolin ja toisin.

Ano 9.56: Tarkoitin nimenomaan median valtavirtaa, mutta olisi pitänyt sanoa se.

Vittuuntunut NettoVeronmaksaja: Riippuu siitä mikä on nuorten valtanarratiivi. Etenkin nuorilla kapinointi kun on sitä, että jokainen haluaa olla erilainen samalla tavalla kuin muut.

Ano 18.17: Sellainen eduskunta kuin kansakin. Totta kyllä, mutta ei siten kuin yleensä väitetään eli eduskunnan näkemykset vastaisivat kansan näkemyksiä. Totta siinä mielessä että kansa vaikuttaa koostuvan kusetettavista jotka äänestävät oman etunsa vastaisesti ja kansanedustajat ovat samanlaisia kusetettavia jotka toimivat Suomen kansan edun vastaisesti.

JMP: Sensuurin syy on sama kuin yleensä eli tarkoitus on suojella itseä epämiellyttävältä totuudelta. Toisenlaisia mielipiteitä suvaitaan aina helpommin kuin narratiivista poikkeavia tosiasioita.

Josef: Huonoon suuntaan ollaan menossa ja sen selittämiseen ei tarvita kyllä mitään tähtikuvioitakaan.

Anonyymi kirjoitti...


Tervehdys Ykä.
Tuo tähtikuviobisnes on karkeaa sarkasmia kaikenmaailman haihattelusta.

Se "Time-of-Aquarius" on yhtä oikeaksi todistettu kuin erään Nasaretilaisen syntymä.
Silloin Equinox osoitti Kalan tähtikuvioon talvipäivänseisauksen aikaan.
Tokiuskovaisilla on usein autonperään liimattu kalankuvatarra.
Tuskin kukaan heistä ymmärtää mitä se symboli oikein tarkoittaa.

Kunhan lauman mukana mennään.
Kuka minkäkin laumauskonnon mukaan.

Rgds. Josef

Anonyymi kirjoitti...

Yksi syy nuorison ongelmiin on jatkuva epätoivon lietsonta, ydinsota tulee ja tappaa, ilmastonmuutos tulee ja tappaa, apinarokko tulee ja tappaa...

Ja mitä kannattaisi opiskella? Autonasentajaksi opiskellutta voi vähän viiksettää polttomoottoreiden hävittäminen. Osaan itse säätää SU-kaasuttimen ilman mittaria ja tupla-weberin mittarin kanssa - dellorton kans, nykyään kumpikin taito on aika vähän arvostettu. Polttoaineen ruiskutus on tehnyt kaasuttimista museokamaa. Eikä sytytystä tarvitse osata säätää, ei kärkiä käpistellä tai saarnaajaa osata puhdistaa. Tyristorisytytys - WTF?

Minulla on jo ties monesko ammatti ja kolmas ura menossa, vauhti ei kun kiihtyy. miten markoeinari uskaltaa kuvitella yhteustä tulevaisuutta nooraliisan kanssa, kun ei ole tietoa mitä tekee eläkseen viiden vuoden päästä.

Ei ihme, että ahistaa.

Pyssymies

Anonyymi kirjoitti...

Joka väittää olevnsa terve, sitä ei ole tutkittu tarpeeksi. Vanha sanonta lääkärin vastaanotolla.
Ja Pyssymies: Onlen hieman kade noista taidoistasi, jotenkin sain kyllä SU-kaasarin pelittämään ja tupla-Werillä sama kuin sinulla. Tupakkamiehellä oli katkojan kärkien säätö helppo ilman rakomittaa. sätkäpaperia väliin niin onnistui.
Monta ammattia mahtui minunkin työuraani, kaikki kuitenkin jotenkin ihmisten ja tavroiden liikuttamiseen jotenkin kytkeytyviä.
Huru-ukko

Ekku kirjoitti...

Hyvin kiteytetty. Tämä on se ongelma niille järkeville nuorille, jotka löytävät ahdistuksen aiheet näistä realistisemmista ympyröistä maailman pelastamisen sijaan.

Anonyymi kirjoitti...

SU:n säädön opasti mainio minin käyttöopaskirja. Sen pystyy säätämään ilman mittaria, kun mäntää nostaa pitää moottorin kierrosten reagoida ihan tietyllä tavalla, en enää muista miten mutta sain seoksen kohdalleen ja osasin säätää rikkaammaksi, että käynnistyi kylmänä, väänsi ja kiihtyi ja laihemmaksi kulutuksen laskemiseksi.

Minissä on muuten männän palautusjousi, oikeasti. Se on kaasuttimessa se jousi. Mäntä säätää kaasuttimen kurkkua alipaineen perusteella ja männän vaimennusöljyn laatu ja määrä on kanssa kriittinen.

Samalla logiikalla SU toimi muissakin autoissa. Weberin kaasuttimien ja kurkkujen synkronointia tuli opeteltua ns. siperia opettaa metodilla. Toki oli opuksia apuna mutta mokat opettaa parhaiten. Ja oli se hienoa kunnella imuäänten sinfoniaa, kun ne kurkut oli saanut vihdoin säädettyä oikein.

Pyssymies

Anonyymi kirjoitti...

Kyseiseen sukupolveen kuuluvana ja myös psykoterapiapalveluiden piiriin joutuneena/päässeenä voin todeta että ainakin omassa tuttavapiirissäni suurimmat ongelmat ovat yhteiskunnan vaatimustason kasvaminen ja tunnollinen suorittaminen. Moni aikailee perheen perustamista, koska haluavat saada vakituisen työn ja riittävän pitkän parisuhteen (eli elää "omaa elämää") ennen lasten hankkimista. Elämän pitäisi olla valmista, eikä riskejä haluta ottaa. Toisaalta suuri ongelma on ettei kumppania löydy. Pätkätyöt ja kumppanin puute tai epävarma parisuhde, sitoutumisen vaikeus, kuormittavat. Ei uskalleta ottaa isoa askelta, kun ei olla varmoja toisesta eikä välttämättä omistakaan tunteista. Tinder on oma maailmansa, joka lisää epävarmuutta. Itselläni ei ole siitä kokemusta.

En usko että meidän sukupolvellemme vähemmistöasiat ovat oikeasti mikään ongelma. Se korostuu tekstissäsi aivan liikaa. Kuki ja annan toisten kukkien kukkia. Homofobisuus on vanhempien ihmisten ongelma, eikä sille juuri löydä tukea ainakaan koulutettujen nuorten keskuudesta. Translakia tuskin kovin moni myöskään miettii, mutta uskoisin että se jakaa enemmän suhtautumista, sillä ainakin itse ajattelen että sukupuolenkorjaus kesken teini-ikää on aika radikaali asia. Nämä asiat ovat kuitenkin marginaalisia, enkä usko valtaosan ihmisistä mitenkään erityisesti ahdistuvan niistä.

Ensisijaisesti pitäisi tosiaan vähentää yhteiskunnan nuoriin kohdistamaa kuormitusta. Opiskelun tulisi olla kannustavaa ja mielellään luokkamuotoista. Riittävän tuen pitäisi olla saatavilla, integroiminen ja liian isot ryhmäkoot ovat pahasta. Lukio ja ylioppilastutkinto ovat nykyisellään rankkaa suorittamista, koska tutkinnon merkitystä yliopistojen sisäänpääsyssä on korostettu. Koin itse voimakkaasti jo lukion alussa, että täytyy suoriutua jatkuvasti erinomaisesti, ja mielellään tietää jo hyvissä ajoin, mihin aikoo lukion jälkeen hakea. Oman lukioaikani jälkeen on ylioppilastutkinnon merkitys korostunut entisestään. Suorittajan putki on valmis, kun opinnoissakin vaatimustaso on kova, mutta ja moni tähtää hyvän cv:n saamiseen työelämää varten. Pätkätöissä on myös tarve näyttää itsestään se paras puoli jatkuvasti, jolloin epäonnistumisille ei ole sijaa. Eniten vaikuttaa nuorten oma vaatimustaso itseään kohtaan. Sitä ruokkii some, ja moni kokee riittämättömyyttä elämän jokaisella osa-alueella, kun vaatimustaso nousee. Myös lapsiperheissä kuormitus on kasvanut, koska tietoa on saatavilla paljon, ja yhteiskunnan asenteet ovat vaativia sille, mikä on hyvää ja riittävää vanhemmuutta. Armollisuus itseä kohtaan puuttuu, ja moni uupuu työ- ja perhe-elämän ristipaineessa. Isovanhempien tuki vaihtelee, että eikä moni perhe saa apua mistään. Yritetään elää täydellistä elämää tajuamatta miten sen saavuttaminen on todellisuudessa mahdotonta. Työelämä on karua ja kuormittavaa, ylityöt normaalia, ja liian vähäinen henkilökunnan määrä monella alalla lisää kuormitusta.

Tässäpä näitä asioita. Ei tarvita kuin yksi ylimääräinen kuorma, mikä lopulta romahduttaa ihmisen. Meillä se oli oman lapsen kuolema, ja tässä keräilen itseäni sen jäljiltä. Nykyinen työelämä tuntuu kaukaiselta ajatukselta juuri nyt, kun voimat ovat huvenneet. Hiljalleen ne palautuvat, ja sitä odotellessa toivoisin yhteiskunnan käyttävän varansa tärkeimpien rakenteidensa vahvistamiseen, ja ylimääräisten rönsyjen karsimiseen.

Anonyymi kirjoitti...

Ja siis tiedän kyllä työelämään palaavani, kunhan pahin kuohu asettuu ja voimavarat lisääntyvät. Ilman tätä romahdusta tuskin olisin pitkälle sairaslomalle päätynyt. t. edellinen

Allaspalo kirjoitti...

Helv#tin hyvä teksti arvon Jaska.
Yksi parhaimmistasi.
Erityisesti kiitosta, että tarkastelit asiaa monesta eri näkökulmasta.
Nykyinen tilanne on niin monen pirullisen seikan pirunnyrkki ettei tosikaan.

Nimimerkki Klovalla hyvä huomio nykyajan ulkomuoto keskeisyyteen.

Allaspalo kirjoitti...

"Entä luetuimmat kirjat? Jotain helvetin Nälkäpeliä ja harrypotteria. Jerrycotton oli parempi, koska se oli realistinen. Olen kuullut joidenkin ammattilaisten kehuvan Harry Potteria siitä, että tutkimukset ovat osoittaneet sen kasvattavan suvaitsevaisuutta. Mitä muutakaan sitä odottaisi? Monikulttuurisuus toimii vain fantasiamaailmassa"

Auts! Milleniaaliin osui ja upposi.

"Rambo ja Rocky, jotka sentään yrittivät matkia reaalimaailmaa. "

Jep, ja realistisimmillaan nää James Bondit ja muut olivat
luovuttaessaan manttelinsa trans-POC-lesbokääpiöille.

Jaska Brown kirjoitti...

Pyssymies: Niin. Tuota epätoivoa syydetään nykyään joka puolelta. Toista se oli meidän nuoruudessa, kun piti pelätä vain kaiken tappavia happosateita, käristymistä otsoniaukon takia tai ydinsotaa.

Huru-ukko: Ei ole terveitä, on vain huonosti tutkittuja.

Ekku: Ne järkevät nuoret vain eivät pääse ääneen.

Ano 11.59: On kummallista, että aina puhutaan että "jää nuoruus väliin jos hankkii lapset alle kolmikymppisenä". Entäpä se että "jää keski-ikä väliin, jos lapset lähtevät kotoa vasta kun on alle kuusikymppinen".
Homojen suhteen eletään ja annetaan elää, mutta kun sitä hierotaan naamalle joka puolelta niin alkaa teiniä ahdistaa.
Lukio ei ole lähellekään niin vaativa kuin oli edellisellä sukupolvella. Vaatimustaso on alempi. Ongelma on siinä että peruskoulu on paljon paljon paljon helpompi ja siltä pohjalta pitää sitten ponnistaa lukioon. Kolmenkymmenen vuoden takaisella peruskoulupohjalla nykylukio olisi naurettavan helppo. Muuten on aivan totta mitä kirjoitat. Some vääristää täydellisyyskuvaa.
Voimia eloon.

Allaspalo: Kiitoksia. Yritin monipuolisuutta, mutta piti silti karsia koska jos olisi ollut ehdottoman täsmällinen, kirjoittaisin tätä tekstiä vieläkin.
Olen Nälkäpelit ja Potterit lukenut. Ihan sujuvaa tekstiä, mutta kun tuo fantasiamaailma tökkii.

Anonyymi kirjoitti...

Nykylukion vaatimustaso ei ole liian kova, vaan ongelmana on se, että yhteiskunnasta kokonaisuudessaan on tullut liian suorituskeskeinen. Yksi keskeinen syy lukioon hakeutumisellekin on monella se ettei tiedä miksikä haluaisi tulla isona. Nyt täytyy lukion alussa jo pyrkiä korkeimpiin arvosanoihin ja lukea oikeita aineita. Kun koko elämästä tulee suorittamista lähes jokaisella osa-alueella (opiskelu, työ, ystävät, harrastukset, perhe) ihminen uupuu. Sama näkyy myös työelämässä. Siitä en tiedä, miksi niin moni pyrkii täydellisyyteen, parhaimpaan mahdolliseen versioon itsestä. Sen sijaan tiedän oikein hyvin, etten ole ainoa joka on tähän pisteeseen ajautunut. Ne voivat hyvin, jotka osaavat työpäivän jälkeen irrottautua stressistä. Liian tunnolliset eivät palaudu.

Joskus luin jostain, että nykynuoret ovat kunnollisempia kuin koskaan. Enää ei kapinoida samalla tavalla pahuuksilla kuin ennen (toki jotkut aina), vaan tavoitteena on kaikenlainen muu omaan erinomaisuuteen liittyvä; esim. vastuullisuus, terveellisyys, jne. Kaikki asioita jotka luovat yksilölle paineita omalla vapaa-ajalla.

Itse tosiaan olen pärjännyt aiemmin mielestäni hyvin. Kriisi romahdutti, enkä ennen sitä olisi uskonut joutuvani tällaiseen tilanteeseen, vaikka aikamoinen suorittaja olenkin ollut. Olen tehnyt töitä pudottaakseni liian tunnollisuuden harteiltani, jotta jaksaisin paremmin. Ja mielestäni onnistunut. Mutta kaikkeen ei voi itse vaikuttaa.

Homoasiasta olen edelleen eri mieltä kanssasi. En tiedä ketään alle 35-vuotiasta tuttavapiirissäni jolle jonkun toisen ihmisen homous aiheuttaisi ahdistusta. Tässä on selvä sukupolvijako ilmeisesti. :)

Se sama ano

Anonyymi kirjoitti...

Eikö Nälkäpelikirja sarja ole enemmänki dystooppista tulevaisuudenkuvausta kuin fantasiaa, tosin teineille tai nuorisolle kirjotettua ..

-jpt-

Jaska Brown kirjoitti...

Ano: Moni hakeutuu lukioon myös siksi, että ammattikoulutuksen vaatimustaso on romautettu. Kuukausi työharjoittelua opettaa enemmän kuin vuosi amista, kerrotaan.
Työelämän murroksesta kirjoitin tässä. Jatkuva muutos ja turhan työn lisääntyminen stressaavat.
Nykynuoret ovat kunnollisempia, tupakointi ja alkoholinkäyttö ovat romahtaneet. Toisaalta myös passiivisempia.
Tuskin homous ketään ahdistaa. Sen ihannointi kylläkin.

jpt: Niinhän se yrittää olla, mutta epäuskottavuus on fantasian tasolla.