Uutiskatsaus 28/2022

1. Onko tämä oikeasti jollekulle uutinen?

FBI ja MI5 varoittavat yrityksiä, että Kiina yrittää varastaa niiden teknologian.
Ihanko totta?
Toisaalta tämähän on mitä mainioin uutinen. Yritykset osaavat toivottavasti suojata salaisuuksiaan jatkossa paremmin. Toivottavasti eivät kuitenkaan riittävän hyvin. Ihannetilanne olisi se, jossa kiinalaiset saavat teknologian käyttöönsä siinä vaiheessa, kun se on juuri korvautumassa uudella. Tällöin heillä ei olisi tästä kovin merkittävää hyötyä. Toisaalta jos he saisivat sen vielä myöhemmin, silloin he joutuisivat panostamaan omaan tuotekehitykseensä, mikä olisi lännelle myös riski.


2. Tukikohtia

Venäjän duuman puhemies Vjatseslav Volodin ärähti, kun Lappeenrannan päättäjien keskuudessa spekuloitiin kaupunkiin mahdollisesti sijoitettavasta NATO-tukikohdasta. Volodinin omin sanoin: ”Naton tukikohtien rakentaminen ei suojele Suomea tai Ruotsia. Päinvastoin. Se asettaa vaaraan sotilasinfrastruktuurin läheisyydessä sijaitsevien kaupunkien asukkaat.”
Pohditaanpa hetki tämän lausunnon logiikkaa. Kukahan tämän vaaran mahtaa aiheuttaa? Ja eikös tämä nyt osoita, että se vaaran aiheuttava taho on uhkaava Suomelle. Ja minkäs takia sinne NATO:on nyt oltiinkaan menossa? Olisikohan se turvan hakeminen tältä uhkaavalta taholta? Vai mahtaako Volodin tarkoittaa, että NATO:n jäsenyys muuttaa aina niin ystävällisen Venäjän (muistelen että itärajalla on kirjoitetun historian aikana rähinöity jonkin laskelman mukaan 42 kertaa) uhaksi Suomelle? Ja mikäli tarkastelemme asiaa tilastollisella todennäköisyydellä, niin NATO on ollut olemassa 73 vuotta ja kuinkahan monen NATO-maan kimppuun on Moskovasta määrätty hyökkäys tänä aikana? Ei-NATOmaihin kyllä aika pahuksen monen.


3. Välttämättömyydestä hyve

Pikkupoliitikot Venäjällä kuten ex-leikkipresidentti Medvedev voivat uhota halunsa mukaan, mutta Vladimir I Pieni suhtautui rauhallisesti Suomen NATO-jäsenyyden. Putin on aina ennenkin osannut tunnustaa tosiasiat. Minkäs hän tälle mahtaa, paitsi mitä nyt yrittää ostaa turkkilaiset. Sitä paitsi Venäjän tiedustelu on mitä ilmeisimmin osannut vetää oikeat johtopäätökset jo aikapäiviä sitten. Suomen NATO-jäsenyys ainoastaan vahvistaa olemassaolevan asiaintilan. De facto Suomella on ollut jo lähes jäsenyyttä vastaavat turvatakuut viimeistään Reaganin presidenttikaudelta lähtien.


4. Ei me mutta kun nuo toiset

Turkki pistää kapuloita rattaisiin Suomen ja Ruotsin NATO-jäsenyydelle sen minkä ehtii etuja saadakseen. NATO:a perustettaessa eivät, pöljät, huomanneet että jäsenyydestä poispotkimisellekin pitäisi tehdä prosessi. Toisaalta ymmärrettävää, sillä jos sotilasliitossa olisi tällainen erottamispykälä, niin sehän tarkoittaisi että toiset voisivat tiukan paikan tullen heittää jonkun jäsenen pedoille. Mutta tällöin olisi pitänyt vastaavasti huomioida se, että liiton jäseneksi olisi pitänyt ottaa vain sivistyneitä maita eikä jotain helvetin Turkkia.
Turkin viimeisin tempaus oli kieltäytyä luovuttamasta Haitin presidentin murhasta epäiltyä Haitiin, koska olisi perusteltua uskoa tämän joutuvan Haitissa kidutetuksi. Hemmetti, olisivat palauttaneet hepun ja lähettäneet mukana muutaman kurdien kuulusteluissa meritoituneen sähköjohdinasiantuntijan mukaan valvomaan että kuulustelu tapahtuu Turkin poliisin sääntöjen mukaisesti.
Alkaa epäilyttää että koko tempaus oli Turkin turvallisuuspoliisin juoni. Kun tieto siitä että Turkki kieltäytyy luovuttamasta jotakuta kidutuksen pelossa kantautuu maanpaossa olevien kurdijohtajien korviin, on olemassa kohtuullisen suuri mahdollisuus siihen että nämä saavat nauraessaan sydäninfarktin.


5. Rajat kiinni

Eduskunta hyväksyi itärajan sulkemisen mahdolliseksi, mikäli Venäjä pyrkii tunkemaan haittamamuja Suomeen. Tämä onnistui, vaikka vihervasemmisto yritti Suomelle haitalliseen tapaansa jarruttaa asiaa.
Koska laki on nyt hyväksytty, voin vihdoinkin avata sanaisen arkkuni tässä asiassa.
Ehkä joku lukija on saattanut ihmetellä, miksi en ole tämän vuoden puolella sanonut sanaakaan aiheesta ”entä jos Venäjä aloittaa hybridivaikuttamisen turvapaikanhakijoilla”. Tästähän on spekuloitu palstakilometreittäin lehdistössä. Itse kirjoitan paljon haittamaahanmuutosta ja Venäjästä. Miksi olen ollut sitten hiljaa?
Vastaus on yksinkertainen. Tässä kävi juuri kuten arvelin. Siksi että arvioin Putinin ja FSB:n tällä kertaa erehtyvän. En halunnut ottaa sitä minimaalisen pientä riskiä, että kirjoittamiseni olisi saattanut vaikuttaa joko Venäjän arvioon tai eduskunnan lainsäädäntöprosessiin.
Arvioin, että vastoin spekulointeja Venäjä ei ryhdy tunkemaan haittamamuja Suomeen. Kuten ei ruvennutkaan. Venäjä kärsi jo melkoisen arvovaltatappion Puolan ja Liettuan rajoilla. Se ei ollut valmis samaan Suomessa. Venäjä arvioi torjunnan riskin liian suureksi. Uskon että Venäjä teki tässä virhearvion. Suomi ei olisi halunnut ottaa riittävän kovia konsteja käyttöön Puolan tapaan. Suuri osa yrittäjistä olisi päässyt läpi romauttamaan Suomen taloutta entisestään.
Tämä uhka otettiin kuitenkin tosissaan ja siksi laki säädettiin. Jos sitä ei olisi otettu tosissaan eli uskottu minun tapaani, että Venäjä ei tätä konstia käytä, lainsäädäntöä ei olisi nähty tarpeelliseksi.
Nyt laki on voimassa. Ja hyvä niin. Vaikka Venäjä ei koskaan tätä käyttäisikään (mikä sekin on mahdollista suhdanteiden muuttuessa) on päivänselvää, että jonakin päivänä haittamamut yrittävät vyöryä tuhoamaan Suomea entistä voimakkaammin. Ja silloin meillä on laki turvanamme, kunhan sitä vain käytetään.


6. Toistuva uutinen

Blaablaablaa … Abdulrahman Bash, Osamah Ibrahim Habeeb Al Yasari ja Othman Ghadif Khalaf … jäkjäkjäk …Viiden vuoden ja kuuden kuukauden, seitsemän vuoden sekä kuuden vuoden ja kuuden kuukauden vankeusrangaistukseen … käläkäläkälä …törkeästä lapsenraiskauksesta, seksuaalipalveluiden ostamisesta nuorelta, törkeästä huumausainerikoksesta ja törkeästä lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä … päläpäläpälä … Oulun käräjäoikeus tuomitsi … jepjepjep.
(Huom. Koska tämä uutinen on joka uutiskatsauksessa, vain nimi (joka sattuneesta syystä pitää oikeinkirjoituksen varmistamiseksi aina copypasteta linkin jutusta), tuomion pituus, tekotapa ja tuomioistuimen sijainti vaihtelevat, katsoin parhaaksi jouduttaa lukemista jättämällä toistuvat osat pois.)


7. Kuinka kirjoittaa totuudenmukainen juttu totuutta väistellen

Ilta-Sanomat harjoitti tutkivaa journalismia entisen liikenneministeri Anne Bernerin hölmön tölväyksestä eli taksitoiminnan vapauttamisesta. Naistoimittaja ajoi saman matkan eri takseilla kymmenen kertaa. Epäselvää hinnoittelua, eksymistä, pimeää taloutta, kyytiin repimistä, ahdistelua.
Ainoa viittaus siihen mistä todella on kyse: ”Hämmennyn ja pyydän häntä englanniksi olemaan koskematta. Kolmas kuski tulee väliin, toteaa tilanteen olevan hallinnassa ja kehottaa minua seuraamaan ensimmäistä kuskia. Tämä nappaa laukkuni ja viskaa sen autonsa takakonttiin.”
Voi miettiä miksi ihmeessä toimittaja puhuu Suomessa taksikuskille englantia. Oikea vastaus on se, että toimittajat harvemmin puhuvat orienttia tai afrikkaa ja taksikuskit harvemmin puhuvat suomea tai muitakaan sivistyskieliä.
Vihjeeksi muuten taksin tilaajille, että nykyinen koodi on ”haluaisin premium-taksin”.


8. Uhrilammas

Helsingin yliopiston metsäasemalla on perinteisesti pidetty kesäisin lampaita, jotka on sitten syksyllä teurastettu ja metsätieteen opiskelijat ovat ne popsineet suihinsa. Nyt tämä Lampaansyöjien perinne katkaistaan, kun valveutuneisuus sai jälleen yhden erävoiton.
Ymmärrän kyllä, että cityvihreät ovat vieraantuneet todellisuudesta, mutta miksi ihmeessä pitää vieraannuttaa muutkin?


9, Rodina kutsuu poikaansa

Venäläinen jääkiekkomaalivahti Ivan Fedotov suunnitteli siirtyvänsä NHL:ään, mutta matkaan tulikin asepalveluksen kautta kulkeva mutka. Se siitä tulee kun jää olympialaisissa hopealle.
Todellisuudessa kyseessä on ilmiselvä näpäytys. Jääkiekkoilijat ja muut vastaavat saavat yleensä vapautuksen, mutta Fedotovista haluttiin tehdä varoittava esimerkki. Venäjän lainsäädäntö asiassa on varsin yksikäsitteinen. Yhtä yksikäsitteistä on lain soveltaminen: sitä sovelletaan silloin kun katsotaan tarpeelliseksi. Tämä on orwellilaisen yhteiskunnan määritelmä. Loogisesti tilanne on sama kuin jos hengittäminen julistettaisiin rikolliseksi. Tällöin kaikki ovat rikollisia ja heistä voi sitten pidättää kenet tahansa ikinä katsoo sopivaksi ja tuomita tämän sellaiseen rangaistukseen kuin katsoo sopivaksi ja kaikki on täysin laillista.
Se mikä Venäjältä puuttuu, on ihmisten yhdenvertaisuus lain edessä. Laki on sama kaikille, mutta sitä voidaan soveltaa vain niihin joihin halutaan. Toisiakin laki koskee, mutta sen rikkomisesta ei ole seurauksia. Paitsi jos joutuu epäsuosioon.
Tuomio voi tulla mistä tahansa ja se voi olla miten ankara tahansa. Moskovan kaupunginvaltuutettu Aleksei Gorinov sai seitsemän vuotta arvosteltuaan sotaa. Ja mitä tarkoittaa seitsemän vuotta? Se voi olla mitä tahansa kotiarestista syöpäläisiä kuhisevaan väkivaltarikollisten eristysleiriin Siperiassa. Mielivaltaista tämäkin.
Tätä on tietysti helppo kauhistella täältä rajan toiselta puolelta. Mutta kovin kaukana samasta tilanteesta ei olla täälläkään. Mielivalta oikeuskäytännössä koskee toistaiseksi ainoastaan tilanteita, joissa rikoksentekijä on ns. edistyksellistä ryhmää uskonnollisesti, rodullisesti tai aatteellisesti ja niissäkin vain lähinnä sananvapausrikoksia. Toisilla on enemmän vapautta kuin toisilla. Tästä on kuitenkin helppo liukua entistä mielivaltaisempaan järjestelmään. Kun yksi osa-alue laissa tulkitaan jo eri tavalla eri ihmisille, on vain ajan kysymys että se laajenee. Ja niille jotka protestoivat että tässä käytettiin kaltevan pinnan argumenttia, tiedoksi: kaltevan pinnan argumentti on todellinen ja sitä ei uskalleta poistaa argumentointivirheiden listalta ainoastaan siitä syystä, että sen poistaminen johtaisi myös muiden epävarmalla olevalla pohjalla olevien argumenttien kriittiseen tarkasteluun.


10. Joukkuelajit ja yksilölajit

ADHD voi olla supervoima urheilussa, kertoi otsikko. Tämä on aivan totta. ADHD on etu tilanteessa, joka tulee esiin yllättäen ja samanaikaisesti on hallittava useita eri ärsykkeitä. Analyyttinen luonne menee sekaisin yllättävässä ja moniärsykkeisessä tilanteessa yrittäessään suunnitella siinä missä ADHD on jo toiminut sen paremmin ajattelematta. Tämä on etu sellaisissa tilanteissa, joissa nopea toiminta on toiminnan laadusta riippumatta parempi vaihtoehto kuin sinänsä oikea ratkaisu liian myöhään. Eli useimmissa joukkuepeleissä tai vauhtilajeissa, joissa tilanteet tulevat äkkiä eteen. Sen sijaan esimerkiksi yleisurheilussa jopa räjähtävät lajit kuten pika-aidat ovat etukäteen tarkkaan mietittyjä suorituksia. Jos niissä tulee jotain yllättävää, peli on jo menetetty. Ei siis ole mikään ihme, että joukkue- ja yksilölajien urheilijat ovat eri puusta veistettyjä. Enpä nyt tältä istumalta muista yhtäkään menestynyttä yleisurheilijaa, joka ei olisi analyyttinen, pisteestä pisteeseen pohtiva luonne. Toisaalta tällaisia löytyy myös joukkuelajeista, eli toiseen suuntaan se ei näytä olevan mikään este.


11. Kohti taivaita

Ruotsin seiväskomeetta Armand Duplantis rikkoi ulkoratojen ME:n hyppäämällä 616. Sisäradoilla, joissa seiväshyppääjiä eivät yllättävät tuulenpuuskat vaivaa, hän on hypännyt jopa 620, mikä on virallinen ME. Asiantuntijoiden arvioiden mukaan 630 on mahdollinen. Tämä kuulostaa uskomattomalta, mutta ei ole sitä.
Aikoinaan Serhi Bubka ylitti 614. ME kesti pitkään, aina siihen asti kunnes Renaud Lavillenie kykeni parhaimmillaan ollessaan sitä parantamaan. Bubka puolestaan ei ennätyksensä hypätessään 1993 ollut parhaiden vuosiensa kunnossa. Bubka näet korotti ME:tä yleensä sentin kerrallaan, koska sai jokaisesta ennätysparannuksesta palkkion. Hän ei parhaimmillaan ollessaan koskaan koetellut todellisia rajojaan. Useimmat asiantuntijat ovat yksimielisiä siitä, että Bubkalla oli joskus 1990-luvun vaihteessa 625:n, ehkä jopa 630:n ainekset olemassa.
Duplantis on yhtä hyvä. Ehkä jopa parempi, sillä hän on yhtä nopea kuin Bubka, ja vaikka ilmeisesti hän onkin heikompi kuin vanttera Bubka, hän on kymmenen kiloa kevyempi ja hänellä on parempi tekniikka. Ja Duplantisilla on kanttia. Olin aikoinaan paikan päällä katsomassa, kun Duplantis määräsi riman yli kuuteen metriin, jota ei ollut koskaan ylittänyt. Kaverin ilmekään ei värähtänyt täydellisestä keskittymisestä. Sillä kertaa kuutonen jäi vielä tekemättä, mutta nykyään se on rutiinitulos – mitä se ei Bubkalle koskaan ollut. Tällä kaudella Duplantis on kilpaillut kaksitoista kertaa ja niissä tulos on alkanut kuutosella kymmenen kertaa. Bubkan paras kausi oli 1991, jolloin tulos alkoi kuutosella niin ikään kymmenen kertaa – mutta kilpailuja oli 19.
Duplantisin ennätystehtailussa on kyse siitä, minkä linjan hän valitsee. Nostaako ennätystä sentti kerrallaan vai pistääkö rima saman tien aivan huippukorkeuteen? Seiväshyppy on erittäin herkkä laji ja ennätyskorkeuksissa vaaditaan lähes täydellistä hyppyä. Duplantis oli nostanut riman 619:ään kolmessatoista kilpailussa ennen kuin neljännessätoista tärppäsi – ja se tapahtui kolmannella yrityksellä. Hän pudotti siis 619 nelisenkymmentä kertaa ennen onnistumistaan. Sen vastapainoksi 620 onnistui heti seuraavassa kilpailussa, tosin vasta kolmannella yrityksellä. Duplantisin tasolla 620 vaatii todella onnistuneen hypyn – mutta on yli 50 % todennäköisyys sille, että hypyllä jolla hän selvittää 620 menisi myös 625. Toisin sanoen: miksi pistää rima 621:een kun voi todennäköisesti siihen riittävällä suorituksella mennä myös 625? No, tietysti siksi että jos seuraavassa kisassa ME on 625, jää tuloksesta 622 ennätysbonus saamatta.
Kyse on siis siitä, haluaako Duplantis paljon ennätysbonuksia vai riskillä ”kuolematonta” tulosta.


Loppukevennys: Bonnie Jovi

Nykyajan menestyneimpiä hittinikkareita on Desmond Child, joka on kynäillyt aika monta kappaletta esimerkiksi Aerosmithille, Alice Cooperille, Cherille, Kissille – ja myös suomalaiselle The Rasmukselle.
Mies on myös aika monen Bon Jovin hitin takapiruna, esimerkkinä You Give Love A Bad Name. Myös Bonnie Tylerille on tullut tekaistua muutama hitti, kuten If You Were A Woman (And I Was A Man).
Childin tekeleitä on moitittu joskus siitä, että ne muistuttaisivat kovasti toisiaan. Olisikohan noin vai ovatko syytökset liioiteltuja: