Keskiarvotilastot - naiset kuula

Selvitys tämän tilastoinnin periaatteista löytyy täältä.

Maailman kaikkien aikojen sata parasta kymmenen parhaan tuloksen keskiarvon mukaisessa järjestyksessä kauden 2018 päättyessä:

1	Ilona Slupianek	GER	22.309
2	Natalya Lisovskaya	RUS	22.255
3	Helena Fibingerová	CZE	21.947
4	Marianne Adam	GER	21.447
5	Ivanka Khristova	BUL	21.353
6	Margitta Droese	GER	21.342
7	Natalya Akhrimenko	RUS	21.316
8	Ines Müller	GER	21.266
9	Nunu Abashidze	UKR	21.243
10	Verzhiniya Veselinova	BUL	21.190
11	Svetlana Krachevskaya	RUS	21.172
12	Li Meisu	CHN	21.079
13	Helma Knorscheidt	GER	21.069
14	Heike Hartwig	GER	21.050
15	Nadezhda Chizhova	RUS	21.046
16	Valerie Adams	NZL	21.001
17	Eva Wilms	GER	20.997
18	Claudia Losch	GER	20.984
19	Astrid Kumbernuß	GER	20.978
20	Mihaela Loghin	ROU	20.931
21	Kathrin Neimke	GER	20.909
22	Vita Pavlysh	UKR	20.751
23	Huang Zhihong	CHN	20.746
24	Larisa Peleshenko	RUS	20.728
25	Svetlana Krivelyova	RUS	20.705
26	Irina Korzhanenko	RUS	20.642
27	Valentina Fedjuschina	UKR	20.621
28	Sui Xinmei	CHN	20.442
29	Nadzeya Ostapchuk	BLR	20.424
30	Christina Schwanitz	GER	20.364
31	Gong Lijiao	CHN	20.301
32	Heidi Krieger	GER	20.154
33	Yanina Pravalinskay-Karolchyk	BLR	20.098
34	Michelle Carter	USA	20.040
35	Natallia Mikhnevich	BLR	19.981
36	Jill Camarena-Williams	USA	19.887
37	Nadine Kleinert	GER	19.875
38	Stephanie Storp	GER	19.813
39	Belsis Laza	CUB	19.771
40	Svetla Sinirtas	BUL	19.756
41	Petra Lammert	GER	19.685
42	Li Ling	CHN	19.601
43	Yevgeniya Kolodko	RUS	19.600
44	Elena Stoyanova	BUL	19.543
45	Raven Saunders	USA	19.536
46	Yumileidi Cumbá	CUB	19.503
47	Anita Márton	HUN	19.490
48	Anna Avdeyeva	RUS	19.446
49	Olga Ryabinkina	RUS	19.386
50	Cong Yuzhen	CHN	19.374
51	Connie Price-Smith	USA	19.323
52	Iris Plotzitzka	GER	19.308
53	Margitta Gummel	GER	19.308
54	Irina Khudoroshkina	RUS	19.303
55	Tia Brooks-Wannemacher	USA	19.271
56	Sona Vašícková	CZE	19.270
57	Zhang Liuhong	CHN	19.252
58	Denise Hinrichs	GER	19.250
59	Anna Romanova	RUS	19.234
60	Anna Omarova	RUS	19.234
61	Misleydis González	CUB	19.222
62	Cleopatra Borel	TTO	19.217
63	Krystyna Zabawska	POL	19.199
64	Grit Hammer	GER	19.192
65	Anca Heltne	ROU	19.189
66	Lyudmila Sechko	RUS	19.174
67	Cheng Xiaoyan	CHN	19.159
68	Ramona Pagel	USA	19.104
69	Maggie Ewen	USA	19.096
70	Li Meiju	CHN	19.068
71	Zdenka Šilhavá	CZE	19.039
72	Yulia Leantsiuk	BLR	19.037
73	Aliona Dubitskaya	BLR	19.026
74	Irina Tarasova	RUS	19.005
75	Paulina Guba	POL	18.983
76	Assunta Legnante	ITA	18.960
77	Teri Steer	USA	18.928
78	Chiara Rosa	ITA	18.918
79	Mihaela Oana	ROU	18.909
80	Danniel Thomas-Dodd	JAM	18.893
81	Mailin Vargas	CUB	18.891
82	Alena Abramchuk	BLR	18.881
83	Felisha Johnson	USA	18.879
84	Dani Hill	USA	18.876
85	Liu Xiangrong	CHN	18.862
86	Olga Ivanova	RUS	18.855
87	Laura Gerraghty	USA	18.800
88	Brittany Smith	USA	18.800
89	Katarzyna Żakowicz	POL	18.797
90	Jeneva Stevens	USA	18.783
91	Judy Oakes	GBR	18.782
92	Tressa Thompson	USA	18.758
93	Radoslava Mavrodieva	BUL	18.751
94	Elisângela Adriano	BRA	18.733
95	Gao Yang	CHN	18.716
96	Valeyta Althouse	USA	18.699
97	Corrie de Bruin	NED	18.693
98	Halyna Turchyn	UKR	18.693
99	Wang Yawen	CHN	18.674
100	Yaniuvis López	CUB	18.666

Edellisen listan kahdenkymmenen parhaan ennätys ja sijoitus kaikkien aikojen maailmantilastossa:

2	Ilona Slupianek	GER	22.45
1	Natalya Lisovskaya	RUS	22.63
3	Helena Fibingerová	CZE	22.32
6	Marianne Adam	GER	21.86
5	Ivanka Khristova	BUL	21.89
12	Margitta Droese	GER	21.58
8	Natalya Akhrimenko	RUS	21.73
13	Ines Müller	GER	21.57
14	Nunu Abashidze	UKR	21.53
11	Verzhiniya Veselinova	BUL	21.61
19	Svetlana Krachevskaya	RUS	21.42
7	Li Meisu	CHN	21.76
25	Helma Knorscheidt	GER	21.19
20	Heike Hartwig	GER	21.31
17	Nadezhda Chizhova	RUS	21.45
22	Valerie Adams	NZL	21.24
18	Eva Wilms	GER	21.43
4	Claudia Losch	GER	22.19
23	Astrid Kumbernuß	GER	21.22
32	Mihaela Loghin	ROU	21.00

Maailmantilaston kaikkien aikojen kahdenkymmenen parhaan sijoitus keskiarvotilastossa ja keskiarvotulos:

2	Natalya Lisovskaya	RUS	22.255
1	Ilona Slupianek	GER	22.309
3	Helena Fibingerová	CZE	21.947
18	Claudia Losch	GER	20.984
5	Ivanka Khristova	BUL	21.353
4	Marianne Adam	GER	21.447
12	Li Meisu	CHN	21.079
7	Natalya Akhrimenko	RUS	21.316
22	Vita Pavlysh	UKR	20.751
28	Sui Xinmei	CHN	20.442
10	Verzhiniya Veselinova	BUL	21.190
6	Margitta Droese	GER	21.342
8	Ines Müller	GER	21.266
9	Nunu Abashidze	UKR	21.243
23	Huang Zhihong	CHN	20.746
24	Larisa Peleshenko	RUS	20.728
15	Nadezhda Chizhova	RUS	21.046
17	Eva Wilms	GER	20.997
11	Svetlana Krachevskaya	RUS	21.172
14	Heike Hartwig	GER	21.050

Suomen kaikkien aikojen sata parasta kymmenen parhaan tuloksen keskiarvon mukaisessa järjestyksessä kauden 2018 päättyessä:

1	Asta Ovaska	18.363
2	Tuula Kivi	18.085
3	Karoliina Lundahl	17.910
4	Marika Tuliniemi	17.771
5	Katarina Sederholm	17.346
6	Anna Rauhala	16.973
7	Ritva Metso	16.708
8	Christine Barck	16.255
9	Senja Mäkitörmä	16.128
10	Satu Sulkio	16.030
11	Kaisa Kymäläinen	15.938
12	Johanna Pulkkinen	15.891
13	Minna Nousiainen	15.877
14	Suvi Helin	15.729
15	Mari Wahlman	15.620
16	Päivi Rikala	15.436
17	Katri Hirvonen	15.197
18	Niina Kelo	15.157
19	Eveliina Rouvali	15.109
20	Sanna Kämäräinen	15.101
21	Ulla Lundholm	14.994
22	Hennariikka Järvinen	14.950
23	Marjatta Mäkinen	14.861
24	Helmi Leppänen	14.829
25	Minnamari Kuossari	14.823
26	Katja Kantanen	14.730
27	Helena Laine	14.722
28	Erja Tulikanto	14.722
29	Päivi Alafrantti	14.652
30	Mervi Meriläinen	14.611
31	Maija Kovalainen	14.581
32	Anna Öhman	14.531
33	Tara Tuominen	14.507
34	Aija Kortesoja	14.498
35	Tanja Komulainen	14.411
36	Susanna Rajamäki	14.361
37	Päivi Salonen	14.302
38	Marja Aalto	14.282
39	Helena Leveelahti	14.277
40	Merja Säntti	14.260
41	Marja Palola	14.238
42	Henna Sallinen	14.220
43	Jaana Suominen	14.203
44	Minna-Marjatta Liimatainen	14.188
45	Oona Vilermo	14.120
46	Erja Eloranta	14.071
47	Taija Keskinen	14.070
48	Marja-Riikka Kiviniemi	14.069
49	Reetta Laitinen	14.020
50	Riitta Pelli	14.018
51	Tiia Hautala	14.017
52	Liisa Anttalainen	13.973
53	Ninna Keskimäki	13.933
54	Marja-Leena Larpi	13.909
55	Virva Rajakallio	13.901
56	Anne Paavolainen	13.900
57	Sirpa Peltola	13.886
58	Sari Heino	13.843
59	Virpi Kippola	13.830
60	Salla Rinne	13.819
61	Kirsi Lindfors	13.811
62	Katja Tenhonen	13.810
63	Jonna Mäkelä	13.736
64	Mila Simola	13.710
65	Maria Arokallio	13.690
66	Katja Ripatti	13.675
67	Minna Elttula	13.640
68	Mirja Järvenpää	13.638
69	Susanna Anttila	13.631
70	Suvi Paakkinen	13.614
71	Susanna Törrönen	13.596
72	Marketta Kääriäinen	13.582
73	Satu Järvenpää	13.550
74	Annu Montell	13.514
75	Kaisu Eskelinen	13.490
76	Alisa Alanne	13.486
77	Katariina Valla	13.456
78	Tina Rättyä	13.440
79	Taina Laakso	13.435
80	Katja Yli-Soini	13.427
81	Kaija Mäenpää	13.355
82	Helle Aro	13.350
83	Suvi Voutilainen	13.344
84	Maria Pulkkinen	13.334
85	Maarit Sahi	13.318
86	Virpi Korkiakoski	13.307
87	Marjo Hautala-Saarinen	13.280
88	Eila Ronkonen	13.267
89	Sarissa Soimakallio	13.245
90	Minna Suominen	13.241
91	Saila-Maria Laurila	13.232
92	Sinikka Salminen	13.220
93	Carina Back	13.182
94	Janette Hanski	13.176
95	Charlotta Granvik	13.170
96	Marina Åstrand	13.168
97	Sanni Pajasmaa	13.161
98	Hanne Kantanen	13.135
99	Emma Söderlund	13.088
100	Varpu Tuovinen	13.085

Edellisen listan kahdenkymmenen parhaan ennätys ja sijoitus kaikkien aikojen Suomen tilastossa:

1	Asta Ovaska	18.57
2	Tuula Kivi	18.54
3	Karoliina Lundahl	18.28
4	Marika Tuliniemi	18.09
5	Katarina Sederholm	17.49
7	Anna Rauhala	17.04
6	Ritva Metso	17.26
9	Christine Barck	16.49
8	Senja Mäkitörmä	16.95
10	Satu Sulkio	16.28
11	Kaisa Kymäläinen	16.11
12	Johanna Pulkkinen	16.05
15	Minna Nousiainen	15.96
16	Suvi Helin	15.96
14	Mari Wahlman	15.97
19	Päivi Rikala	15.68
21	Katri Hirvonen	15.35
23	Niina Kelo	15.28
24	Eveliina Rouvali	15.26
18	Sanna Kämäräinen	15.70

Suomen tilaston kaikkien aikojen kahdenkymmenen parhaan sijoitus keskiarvotilastossa ja keskiarvotulos:

1	Asta Ovaska	18.363
2	Tuula Kivi	18.085
3	Karoliina Lundahl	17.910
4	Marika Tuliniemi	17.771
5	Katarina Sederholm	17.346
7	Ritva Metso	16.708
6	Anna Rauhala	16.973
9	Senja Mäkitörmä	16.128
8	Christine Barck	16.255
10	Satu Sulkio	16.030
11	Kaisa Kymäläinen	15.938
12	Johanna Pulkkinen	15.891
56	Anne Paavolainen	13.900
15	Mari Wahlman	15.620
13	Minna Nousiainen	15.877
14	Suvi Helin	15.729
21	Ulla Lundholm	14.994
20	Sanna Kämäräinen	15.101
16	Päivi Rikala	15.436
23	Marjatta Mäkinen	14.861

Uusinta: Kuka ja miksi?

Lukijalle: Esitin nämä kysymykset neljä vuotta sitten. Vieläkään en ole saanut näihin tyydyttävää vastausta. Itse asiassa minullle esitettiin jokin aika sitten seuraava kysymys: "Miksi monikulttuurimannekiineiksi valitaan ne kaikkein huonoimmin sopeutuneet ja eniten suomalaisten rasismista valittavat tyypit? Mitä järkeä tässä on?" Vastaukseni oli: "Tämä on erittäin hyvä kysymys. Olen pohtinut samaa asiaa jo vuosia sitten ja paras aikaansaamani teoria on seuraava:
Mokuttajilla on aivan helvetinmoinen alemmuuskompleksi jostakin syystä (useimmilla älyllisten kykyjen riittämättömyys on selitys, mutta poikkeuksia on), jota he haluavat paikata etsimällä joitakin jotka ovat vielä alempana. Samalla tulee monien tapauksessa tyydytettyä hoivaviettiä. Tämä selittäisi sen, miksi monikulttuurimannekiineiksi ei huolita menestyneitä tapauksia - he ovat mokuttajien mielestä pelottavia. Mokuttajille kelpaavat vain ne, joita he voivat katsoa alaspäin.
En ole tähän teoriaan tyytyväinen mutta parempaakaan ei ole tarjolla.":

Tämä aihe on kummitellut mielessäni jo vuosikausia. En kuitenkaan ole löytänyt vastausta otsikon kysymyksiin. Niinpä jätän tämän arvoituksen lukijoilleni tarjoamatta minkäänlaista vihjettä siitä, mitä olen itse ajatellut. Siitä yksinkertaisesta syystä, etten pidä yhtäkään keksimistäni mahdollisista vastauksista alkuunkaan uskottavana.

Oletetaan aluksi pieni vihreä mies, joka saapui maapallolle reilut 30 vuotta sitten, esimerkiksi Orwellin vuonna 1984. Täällä hän sulautui paikalliseen väestöön ottaen aina haluamansa muodon haluamassaan paikassa siirtyäkseen riittävästi tarkkailtuaan seuraavaan paikkaan ja muotoon. Hänen johtajansa tiesivät maailman asukkaiden jakaneen planeetan eri valtioihin ja erilaisten ihmisten asuttavan eri valtioita. He olivat antaneet agentilleen antaneet tehtäväksi selvittää, mitkä seikat vaikuttivat näiden eri valtioiden menestykseen ceteris paribus. Tarkoittaen siis, että alueiden sää- ja muita luonnonoloja ei tarvitsisi huomioida, ainoastaan ihmisten aiheuttamat seikat.

Tutkimuksen aikaan elettiin 1980-luvun puoliväliä. Se on valittu ajankohdaksi, koska tuolloin tilanne oli yhteiskuntapoliittisesti ollut riittävän pitkään stabiili. Kun katsoo maailmankarttaa 1945 ja 1985, muutokset ovat hyvin vähäisiä. Siirtomaiden itsenäistyminen oli enimmäkseen tapahtunut yli 20 vuotta sitten, joten nekin olivat jo ehtineet näyttää karvansa. Sosialismi ei vielä ollut romahtanut ja aiheuttanut omaa turbulenssiaan.

Koska tarkkailija oli puolueeton, hän luonnollisesti kykeni objektiiviseen, tunteettomaan määrittelyyn. Hänellä ei myöskään ollut painolastinaan ihmisten koulutusta ja kulttuuria, jotka saavat aikaan puolueellisia ennakkokäsityksiä ja joskus jopa estävät tiettyjen oleellisten kysymysten esittämisen sekä havaintojen teon. Eri maiden inhimillisen hyvinvoinnin määrän ja minkä tahansa muun muuttujan välille hän määritti korrelaation. Hän havaitsi viiden muuttujan korreloivan selvästi hyvinvoinnin kanssa. Näistä kolme korreloi erityisen voimakkaasti, kaksi jonkin verran heikommin. Nämä viisi asiaa on perusteltuineen lueteltu seuraavassa. Jokaisen perässä on luku, joka kuvaa sen suhteellista merkitystä. Voimakkaimman tekijän indeksiksi on valittu 100 ja muut vastaavasti suhteessa siihen.


1. Yhteiskuntajärjestelmä (100)

Merkittäviä yhteiskuntajärjestelmiä on kaksi: sosialistinen ja kapitalistinen. Parhaat sosialistiset maat ovat menestyneempiä kuin huonoimmat kapitalistiset. Normisääntö on kuitenkin se, että kapitalistisisten maiden menestys on paljon parempi kuin sosialististen. Poikkeamat säännöstä selittyvät muilla tekijöillä. Parhaiten ero on nähtävissä niissä maissa, jotka ovat jakautuneet kahtia eri yhteiskuntajärjestelmiin, kuten Saksa ja Korea. Molemmissa kapitalistinen puoli on ylivertainen sosialistiseen verrattuna. Sama ilmiö on havaittavissa Kiinassa, joka ei kuitenkaan ole vertailukelpoinen, koska kapitalistinen Taiwan on vain murto-osa sosialistisesta Manner-Kiinasta. Jopa Jemenissä, jonka köyhyys aiheutuu muista seikoista, sosialistinen Etelä-Jemen on Pohjois-Jemeniä köyhempi. Selvin indikaattori järjestelmien paremmuudelle ovat ihmisten siirtymiset puolelta toiselle. Vain aniharvat siirtyvät kapitalistisesta maasta sosialistiseen. Sosialistisista maista siirrytään kapitalistisiin moninkertaisin määrin huolimatta siitä, että sosialistiset maat yrittävät raja-aidoin ja pakolla pitää ihmiset rajojensa sisällä.
Sosialismi on todisteiden valossa kapitalismia huonompi järjestelmä.


2. Etnisyys (83)

Ihmiset voidaan jakaa lukuisiin eri rotuihin, joiden keskinäiset rajat ovat epämääräiset. Ulkonäköä lukuun ottamatta ryhmien sisällä on kaikissa ominaisuuksissa enemmän eroja kuin ryhmien välillä. Esimerkiksi japanilaiset ovat keskimäärin lyhyempiä kuin tanskalaiset, mutta monet japanilaiset ovat pidempiä kuin keskimääräinen tanskalainen.
Yksi suurryhmiin tapahtuvat jako on esimerkiksi eurooppalaiset, afrikkalaiset, seemiläiset, itäaasialaiset ja eteläaasialaiset. Tämä jako jättää huomioitta väestömäärältään vähäiset ryhmät, kuten intiaanit, melanesialaiset ja bushmannit. Jaon toinen ongelma on eteläaasialaisten ryhmä, joka on hyvin epäyhtenäinen. Tällä ei kuitenkaan ole merkitystä, koska muiden muuttujien kuin rodun pysyessä samana yhteiskunnilla ei mainittujen suurrotujen välillä ole merkittäviä eroja – yhtä poikkeusta lukuun ottamatta. Esimerkiksi eurooppalaiset ja itäaasialaiset ovat muodostaneet yhteiskuntia, jotka ovat olleet muiden muuttujien pysyessä samoina kutakuinkin yhtä toimivia.
Poikkeus säännöstä ovat afrikkalaiset. Yksikään afrikkalaisista koostuva yhteiskunta ei ole onnistunut yhteiskuntana. Ceteris paribus mitä selkeämmin eurooppalaiset ovat hallinneet jotakin Afrikan maata, sitä paremmin se on onnistunut. Tälläkin hetkellä (huom. siis 1985) Afrikan kaksi köyhintä maata ovat Liberia ja Etiopia, jotka ovat ainoat Afrikan maat, jotka eivät ole koskaan olleet siirtomaita. Afrikan menestynein maa on eurooppalaisen vähemmistön hallitsema Etelä-Afrikka, johon pyritään naapurimaista siirtotyöläisiksi. Kaikissa maissa, joissa afrikkalaiset elävät muiden kanssa, he ovat elintasoltaan alimpana. Yksittäistapauksina he voivat menestyä hyvinkin, mutta silloin muun kuin mustan perimän osuus on yleensä suuri. Tällä ei tietenkään yleensä ole mitään tekemistä syrjinnän kanssa: mikään ei yleensä estä minkään rodun edustajaa toimimasta missään tehtävässä tai saavuttamasta mitään ansiota eikä yhdenkään rodun edustaja yleensä saavuta mitään etuisuutta syntyperänsä perusteella.
Keskimääräisiä menestyseroja yhteiskuntien välillä rotu selittää melkoisen vahvasti.


3. Uskonto (81)

Maapallolla on lukuisia uskontoja ja uskontojen sisällä on lukemattomia pieniä variaatioita. Merkittäviä maailmanuskontoja on muutamia, mutta niissäkin on vertailun kannalta yleensä ongelmia. Esimerkiksi hindulaisuus on vallitseva vain Intiassa, mikä estää suorittamasta vertailuja muihin uskontoihin. Samoin buddhalaisten maiden kanssa ceteris paribus samanlaisia maita on vaikea löytää. Ainoat melko luotettavat arviot voidaan tehdä kristinuskosta ja islamista. Näiden kohdalla sekä keskinäinen ero että ero muihin uskontoihin on yleensä selvä. Kristityt maat ovat poikkeuksetta ceteris paribus menestyneempiä maita kuin muut ja kristittyjen maiden sisällä protestanttiset yleensä menestyksekkäämpiä kuin katoliset ja ortodoksiset. Islamilaiset maat taas ovat poikkeuksetta epäonnistuneempia kuin muut. Ei tarvitse muuta kuin verrata Israelia mihin tahansa rajanaapuriinsa. Äkkiseltään voisi luulla, että uskonto on kaikkein voimakkain indikaattori. Näin onkin yhteiskunnallisella tasolla, mutta ei yksilötasolla. Muslimit voivat menestyä siinä missä muutkin yhteiskunnassa, joka ei ole islamilainen. Vastaavasti islamilaisissa yhteiskunnissa muslimit ovat yleensä menestyksekkäämpiä kuin muut, mikä johtuu muiden sorretusta asemasta. Jopa muslimeista koostuva yhteiskunta voi olla kohtuullisen hyvin toimeentuleva, kunhan diktatuuri on pakottanut uskonnon alistettuun asemaan. Kristittyjen yhteiskuntien tasolle se ei silti yllä. Jotkin muslimivaltiot ovat hyvinkin vauraita, mutta se johtuu niiden öljyvaroista. Kärjistetysti sanoen muslimien rikkaus on peräisin siitä, että länsimaat ovat kehittäneet laitteita, joiden toimivuus on riippuvainen muslimimaissa sattumalta sijaitsevasta luonnonvarasta, jonka hyödyntämiseen vaadittavan infrastruktuurin ovat länsimaalaiset suunnitelleet ja kehitysmaalaiset siirtotyöläiset rakentaneet ja ylläpitäneet.
Tietyt uskonnot ovat yhteiskunnalle erityisen haitallisia, mikäli niille annetaan valtaa. Ainakin islam on tällainen.


4. Monikulttuurisuus (34)

Toisin kuin voisi pikaisen tarkastelun perusteella luulla, monikulttuurisuus tai monietnisyys eivät ole mitään ongelmia sinänsä. Etenkin monietnisyys on täysin ongelmatonta – olettaen että eri etniset ryhmät jakavat saman kulttuurin. Tällöin monietnisyyskin katoaa muutamassa sukupolvessa. Monikulttuurisuuskaan ei ole mikään ongelma, mikäli molempien toisistaan poikkeavien kulttuurien edustajat hyväksyvät toisen kulttuurin, minkä merkkinä on yleensä ainakin jonkinasteinen ihmisten siirtyminen kulttuurista toiseen kaksisuuntaisesti. Esimerkiksi Suomessa ortodoksien ja luterilaisten välillä ei esiinny ongelmia ja ihmiset siirtyvät uskonnosta toiseen ongelmitta. Sen sijaan esimerkiksi Pohjois-Irlannissa katolilaisten ja protestanttien välillä on suunnaton juopa. Käytännössä jokainen kulttuuri voi suhtautua vihamielisesti mihin tahansa toiseen kulttuuriin, mutta on muutamia kulttuureja jotka suhtautuvat vihamielisesti kaikkiin muihin. Varmimpana tällaisen kulttuurin tuntomerkkinä on suvaitsematon suhtautuminen kyseisen kulttuurin hylkäävään ihmiseen, kuten islamilaisessa kulttuurissa.


5. Väentiheys (26)

Liian suuri väestöntiheys on ongelma vain, jos yhteiskunnalla on muitakin ongelmia. Väestöntiheys ei myöskään ole yksioikoinen mittari, vaan siedettävä tiheys on riippuvainen käytettävissä olevista resursseista. Esimerkiksi Hollanti on hyvin tiheään asuttu, mutta silti onnistunut yhteiskunta koska se on kapitalistinen, eurooppalaisten asuttama protestanttinen maa. Sen sijaan Intian ongelmia pahentaa sen ylikansoitus.


Nämä havainnot ovat helposti kenen tahansa tehtävissä. Ei siihen tarvita mitään pientä vihreää miestä. Ainoastaan silmät auki olemista, tilastotietoja ja älyllistä rehellisyyttä. Silti havaintojen esittäjiä kritisoidaan ankarasti, poikkeuksena nykyään sosialismin kritisointi. Sosialismi lienee poikkeus siksi, että se ei kykene elämään loiselämää kapitalismin sisällä, toisin kuin muut neljä. Kritisointia luonnehtii kolme yhteistä tekijää:
1) Yleensä hyökätään kritisoijaa eikä hänen väitettään vastaan, normaalein syyte on rasismi. Vastaväitteet ovat tiivistettävissä siihen, että todetaan "noin ei saa sanoa" sen sijaan, että sanottaisiin "tämän syyn takia väitteesi on virheellinen".
2) Harvat asialliset vastaväitteet perustuvat poikkeustapauksiin tai todellisuudella jossitteluun. Analoginen esimerkki: jos joku väittäisi että "pitkät ihmiset ovat koripallossa parempia kuin lyhyet", vastaväite olisi joko a) "onhan olemassa hyviä lyhyitäkin koripalloilijoita" tai "jos korirenkaat olisivat 150 cm korkeudella, tilanne olisi toinen". Molemmat väitteet ovat kiistatta tosia, mutta kokonaiskuvan kannalta täysin epäoleellisia.
3) Vastaväitteet vyöryttävät lukuisia yleensä tunteisiin vetoavia syitä, jotka koostuvat sanahelinästä vailla substanssia ja tilastotietoa. Tämä on merkki kognitiivisesta dissonanssista eli tietojen ja asenteiden ristiriidasta, jonka seuraus on tietojen hylkääminen asenteiden voittaessa. Yleensä vastaväitteiden sisällöstä näkyy haavekuva ihannemaailmasta, joka poikkeaa reaalimaailmasta. Tunnettu Humen periaate on: "Siitä, miten asiat ovat, ei voi päätellä miten niiden tulisi olla." Tästä olen johtanut Jaskan korollaarin: "Siitä, miten asioiden pitäisi olla, ei voi päätellä miten ne todella ovat."

Kysymys kuuluukin, miksi tosiasioita ei hyväksytä. Pinnallinen vastaus on hyvin helppo antaa. Ihmiset pyrkivät mukautumaan normiin. Noin 80 % ihmisistä - tämä on suuripiirteinen arvio - on ohjattavissa. Kun normi on näiden tosiasioiden hyljeksiminen, suurin osa määkii muun lammaslauman mukana. Pienellä osalla heistä on toki toivoa, mikäli he altistuvat muullekin tiedonvälitykselle kuin propagandalle. Mikäli jossain asiassa tiedonvälitys on todellisuuden vastaista, voidaan ihmiset jakaa karkeasti seuraavasti:
1) 10 % on ollut silmät auki ja ottanut itse asioista selvää ollen oikeassa.
2) 10 % on niitä vastarannankiiskejä, jotka haluavat periaatteesta inttää vastaan ja ovat siksi tällä kertaa sattumalta oikeassa.
3) 20 % olisi oikeassa, mikäli olisi ottanut asioista selvää, mutta on ollut virallisen totuuden varassa ja uskoo siksi sitä.
4) 50 % on täysin vietävissä olevia lampaita, jotka seuraavat yleistä mielipidettä.
5) 10 % tiedostaa tosiasiat, mutta on liian pelkurimaista antaakseen itselleen luvan olla oikeassa.

Tällä hetkellä ryhmä (3) pienenee kiihtyvällä vauhdilla tosiasioiden iskiessä vasten yhä useamman kasvoja. Se ei kuitenkaan riitä, koska ryhmät (4) ja (5) muodostavat enemmistön. Ne muuttuvat vasta sitten, kun tiedonvälitys muuttuu. Ja kun tiedonvälitys muuttuu valheellisesta todelliseksi tosiasioiden pakottamana, silloin väestön näkemyksissä kyseessä ei ole muutos, vaan suoranainen luhistuminen. Koska ajattelevat ryhmät (1) ja (3) ovat jo totuuden kannalla ja kyse on vain johdettavissa olevan ryhmän muuttamisesta. Paras esimerkki tästä on Natsi-Saksa, jossa suurin osa kansasta oli natsien hiljaisia kannattajia vielä vuoden 1944 lopussa, kiitos virallisen totuuden. Kuinka monta kannattajaa oli vuotta myöhemmin?

Suomessa on kuitenkin periaatteessa vapaa tiedonvälitys. Tästä huolimatta suurin osa mediasta on aivan viime aikoihin asti kirjoittanut pelkkää mokutuspropagandaa. Vain muutama tolkun säilyttänyt toimittaja, kuten Ilta-Sanomien päätoimittaja Ulla Appelsin on ollut huutavan äänenä korvessa. Tämä johtuu siitä, että siinä missä kansasta 80 % on vietävissä, toimittajista muiden mukana kulkevaan sopulilaumaan kuuluu 90 %. Ei ole toista ammattia, jossa sekä palkan että vaikutusvallan osamäärä ajattelukyvyn kanssa olisi yhtä pahassa epäsuhdassa. Toisaalta siinä missä ohjailtavissa oleva kansa muuttaa mielipidettään hetkessä, toimittajat kaivautuvat tiukemmin entisiin poteroihinsa, koska heidän takinkäännöstään jäisi todisteita.

Tilanne maassa on tällä hetkellä huolestuttava. Suomen kansa on yhtä pahasti jakautunut kuin 1930- tai 1970-luvuilla. Tilanne ei ole yhtä paha kuin 1918 - vielä. Mutta maamme asema huononee koko ajan, kun sen yhtenäisyyttä heikennetään haittamaahanmuuton seurauksilla. Tilanne on sama kaikkialla Euroopassa.

Tällaiset asiat eivät tapahdu omalla painollaan. Niitä ohjaillaan jostakin. Hämmennystä herättää se, mitä hyötyä voi olla Euroopan muuttamisesta sekasortoiseksi kehitysmaaksi. On ymmärrettävää, että asioita tajuamattomat ja hyvää tarkoittavat ihmiset, kuten toimittajat ja avustusjärjestöjen rivityöntekijät työskentelevät tämän tuhoisan tavoitteen hyväksi. Mutta täydellinen arvoitus on se, mikä taho on masinoinut tämän ymmärtämättömyydessään tuhoisan massan liikkeelle.

Jäljelle jää oleellinen kysymys: Kuka tästä hyötyy ja miksi?

Ja ennen kaikkea: miksi Euroopan johtajat hyväksyvät tämän?

Uutiskatsaus 4/2020

1. Niger, tuo 3,24 miljoonan asukkaan maa

Hups. Tuo oli siis väkiluku maan itsenäistyessä vuonna 1960. Tätä nykyä väkiluku on 23 miljoonaa. Kuudessakymmenessä vuodessa väkiluku on kasvanut seitsenkertaiseksi. Keskimääräinen vuotuinen kasvu on ollut 3,2 %. Jos Suomen väkiluku olisi kasvanut vuodesta 1960 alkaen samaa tahtia, täällä asuisi nykyään 32 miljoonaa asukasta.
Otsikkojutussa todetaan nykyisen väestönkasvun olevan 3,9 % vuodessa. Enemmän kuin se keskimääräinen 3,2 % on ollut. Tämä ei yllätä minua. Meille on valehdeltu suut silmät täyteen siitä, että Afrikan väestönkasvu olisi hidastumassa. Jopa prosentuaalinen kasvu on nousussa, absoluuttisesta nyt puhumattakaan.
Minkäänlaisella kulutuksen leikkaamisella tai ympäristöteoilla länsimaissa ei ole mitään merkitystä niin kauan, kun Afrikan ja Lähi-idän väestönkasvu jatkuu täysin hillittömästi.
Niger on vieläpä ääriesimerkki yli kulutuksen elämisestä. Maa on listalla lähes viimeisenä, kun katsotaan kuinka moninkertaisesti väestö kuluttaa luonnonvaroja suhteessa tuottoon. Jos Nigerin kulutus olisi samaa luokkaa kuin länsimaissa, siellä saisi olla vain noin kaksi prosenttia nykyisestä väkiluvusta, jotta se pääsisi neutraalille tasolle. Sivumennen sanoen, Suomi elää ekologisesti. Täällä väestö kuluttaa vähemmän luonnonvaroja kuin maa tuottaa. Asia olisi tietysti toisin, mikäli Suomen väestö olisi kasvanut yhtä voimakkaasti kuin Nigerin.
Meille on väitetty, että maiden väestönkehitys seuraa samaa linjaa kuin Euroopassa: voimakkaan kasvun vaihe, joka taittuu elintason ja koulutustason noustessa. Tässä on kaksi valhetta. Ensinnäkin Euroopan maissa väestö ei koskaan, missään historian vaiheessa, ole kasvanut yhtä suurella kertoimella kuin melkeinpä missä tahansa Afrikan maassa on tapahtunut jatkuvasti viimeisen kuudenkymmenen vuoden aikana. Toiseksi Afrikan väestönkasvu ei osoita mitään taittumisen merkkejä.
Hämmentävää että Ylen sivuilta löytyy näin realistinen uutinen. Onko järki vihdoin voittamassa, kun pitää ryhtyä kertomaan totuuksia noin avoimesti?


2. Intia ja Kiina

Hyvin ei mene Intiassakaan. Hesari julkaisi jutun (mitä helvettiä mediassa tapahtuu, oikeasti?) Intian ilmansaasteista, jotka ovat järkyttävällä tasolla. Jälleen kerran: Intian väkiluku vuonna 1960 oli 430 miljoonaa, nyt se on 1,4 miljardia. Yli kolminkertaistunut.
Intialaiset kelpuuttavat saastassa elämisen. Jutussa esiteltiin viiden lapsen yksinhuoltajaäiti, joka elää kadulla ja on aina elänytkin. Länsimaissa on tapana välttää lasten hankintaa, ellei kykene antamaan heille ihmisarvoista elämää.
Maan joet ovat saastaisempia kuin suomalainen likaviemäri. Muovijätettä kulkeutuu meriin sellainen määrä, että länsimailla yhteenlaskettuna menisi varmaan sata vuotta siihen, mihin Intia pystyy vuodessa.
Kiinan saastuttamisesta puhutaan enemmän, mutta se maa on sentään tehnyt jotain väestönkasvulleen. Maan väkiluku lähtenee jopa laskuun lähivuosina. Ero Intiaan on huomattava. Kiina myös toimii Afrikassa. Voi olla, että näemme vielä omana elinaikanamme jättiläissiirtolaisuuden ylikansoitetusta Kiinasta Afrikkaan. Kunhan Afrikan väestöongelma on ensin ratkaistu, johon epäilen kiinalaisten parhaillaan suunnittelevan omia konstejaan. Jos joku uskoo Kiinan toimivan Afrikassa afrikkalaisten olojen pyytettömän parantamisen nimissä, hän tekee naiiviuden kauden kärkituloksen. Jos kiinalaiset olisivat pyytettömiä, heidän kehitysapunsa olisi yhtä tehotonta kuin eurooppalaisten. Kiinalaisilla on isommat suunnitelmat ja tunnetusti pitkä aikajänne toimissaan.


3. Afrikan rikkain nainen

Hesari kertoi uutisena, että Afrikan rikkain nainen on Angolan entisen presidentin tytär, korruptiolla rikastunut Isabel dos Santos. Tulinpa maininneeksi asiasta jo vajaat kaksi vuotta sitten listatessani Afrikan historian värikkäimpiä johtajia (sijoitus neljäs). Loogisesti ajatellen ei ole mikään yllätys, että presidentin venäläisen vaimon tytär on kunnostautunut alalla. Jos geenit loksahtavat kohdilleen, niin afrikkalainen ahneus yhdistettynä venäläiseen korruptiotehokkuuteen saa aikaan selvää jälkeä.


4. Kuinka erottaa toisistaan Ruotsin armeijan luutnantti ja yliluutnantti?

Ruotsissa paljastui kaksikymmentä vuotta armeijassa palvellut valeupseeri. Ilman koulutusta ja pätevyyttä oli päässyt korkeisiin tehtäviin. Kumma juttu että asiasta nousi valtava kohu. Miksi Ruotsissa ei voisi olla valeupseeria, onhan siellä valearmeijakin?
(Ja vastaus otsikon kysymykseen: rautakangella.)


5. Parisuhdeneuvoja iskee taas

Sussexin herttuaparin mennessä naimisiin kirjoitin tapauksesta viikkojutun, jossa ennustin liitolle melkoisia ongelmia ja muutaman vuoden kestoajan. Epäilin vahvasti Meghanin olevan onnenonkija ja siltähän tämä nyt näyttää. Harry-parka on aika lailla tossun alla. Mutta eiköhän se siitä, Meghanin rupsahtaessa eukko pistetään kiertoon muutaman vuoden kuluessa. Sitten alkaa tapahtua loppuosakin tuolloin kirjoittamastani: "Todennäköisin vaihtoehto on se, että liitto kestää muutaman vuoden ja 1-2 lasta (alkaa olla jo kiire, tuore rouva on 36-vuotias), jonka jälkeen tulee ero. Meghan pysyy otsikoissa rakastajiensa ja uusien suhteidensa ansiosta, saattaapa palata näyttelijäksikin jos saa hyvän tarjouksen."

6. Väärältä puolelta rajaa

Vasemmistoliiton kansanedustaja Anna Kontula protestoi Gazan saartoa ja pyrki sinne ilmeisesti itäpuolelta rajaa (etelä on myös mahdollinen ilmansuunta) yhdessä kansainvälisen aktivistiryhmän kautta. Tulosuunta oli tämä kahdesta syystä:
1) Lännestä raja on niin tiukasti kiinni ja Gaza niin totaalisaarrossa, että yrityksellä ei olisi ollut mitään mahdollisuutta onnistua
2) Lännessä on Egypti, joka saa saartaa Gazaa ihan vapaasti siksi, että arabimaana siltä ei voi vaatia samanlaisia sivistysmaan pelisääntöjä kuin Israelilta.
Yritys päättyi kuten yrittäjät toivoivatkin julkisuutta saadakseen eli Israel pidätti Kontulan ja kumppanit. Tämä oli ymmärrettävää ja odotettavissa. Harmillista ja valitettavaa taas oli se, että Israel päästi heidät pian vapaaksi.
Olisivat sittenkin yrittäneet Egyptin puolelta, niin eivät luultavasti olisi kotimaissaan vieläkään.


7. Yhtäläisyyksiä ja eroavaisuuksia

Helsingissä muutama yliopisto-opiskelija loukkaantui ja perusti Students of Colour -yhdistyksen vastustamaan yliopistolla esiintyvää rasismia. Oletteko muuten huomanneet, että rasismi ei koskaan kuitenkaan ole niin rankkaa, että yksikään lähtisi Nairobin tai Timbuktun yliopistoon sitä karkuun?
Jutussa todetaan ongelmana olevan se, että "valkoisuus on normatiivista". No, niinhän se on Suomessa ollutkin. Yhtä lailla Gabonissa mustuus on taatusti normatiivista. Tosin monikulttuuri ei ole vaikka Kinshasan yliopistossa yhtä vahvasti läsnä kuin Helsingin yliopistossa.
Yhtä kaikki, on muistettava että ihmisillä on heidän väristään riippumatta enemmän yhtäläisyyksiä kuin eroavaisuuksia. Esimerkiksi kukaan ei halua asua maassa, jota hallitaan afrikkalaiseen malliin.


8. Kohtaamisteoria

Urheilulehti julkaisi ison jutun afrikkalaistaustaisista urheilijoista Suomessa. Itseironia jäi lehdeltä ilmeisesti huomaamatta. Tarinassa kerrotaan ensimmäisistä kohtaamisista:
"Kun yhdysvaltalaisia yleisurheilijoita kilpaili kesällä 1929 Suomessa, Amerikassa voimissaan ollut rotuerottelu tuli suomalaisillekin tutuksi. Tuolloin yhdysvaltalaisjoukkueen valkoiset jäsenet eivät suostuneet matkustamaan Turusta Helsinkiin samassa junavaunussa afroamerikkalaisten kanssa.
Suomalaisia ihmetytti valkoisten joukkuetoverien ”rotuviha”, ja maassa paheksuttiin Paavo Nurmen johdolla rasismia. Juoksijalegenda itse piti yhdysvaltalaisten Suomessa olon aikana seuraa pikajuoksija Eddie Tolanille.
– 1920–30-luvuilla Suomessa kilpaili ulkomaalaisia afrikkalaistaustaisia urheilijoita, jotka herättivät lähinnä hyväntahtoista uteliaisuutta."
Sama oli kuvio vielä 1952 Helsingin olympialaisissa:
"Olympialaisiin tuli suuri määrä afrikkalaisia tai afrikkalaistaustaisia urheilijoita, sillä mukana oli ensimmäisen kerran mustan Afrikan maita. He eivät kohdanneet rasismia. Esimerkiksi 800 metriä voittaneen Mal Whitfieldin muistot Suomesta olivat myönteisiä, sillä ne poikkesivat täysin hänen kotimaansa USA:n kokemuksista."
Sitten jokin muuttui:
"Hyvin pienestä vähemmistöstä alkoi 1970–1980-luvuilla löytyä Suomeen ensimmäisiä afrosuomalaisia urheilijoita. He kuitenkin kasvoivat urheilijoiksi hyvin erilaisessa asenneilmapiirissä kuin minne ensimmäiset ulkomaalaiset afroamerikkalaiset koripallonpelaajat olivat saapuneet.
– Suhtautuminen afrikkalaistaustaisiin muuttui kielteisemmäksi 1990-luvulla, kun maahanmuutto lisääntyi. Samaan aikaan lama muutti yhteiskuntaa ja yhteiskunnalliset erot kasvoivat."
Eli tiivistettynä:
- kun afrikkalaisista ei ollut kokemuksia, suhtautuminen oli ystävällistä ja ongelmatonta
- kun afrikkalaisista oli saatu kokemuksia, suhtautuminen muuttui kylmäkiskoiseksi ja jännitteiseksi
Lukijan tehtäväksi jätetään pisteiden yhdistäminen.


9. Näkemys se on vääräkin näkemys

Yle julkaisi jutun, jossa se ihmetteli perussuomalaisten nousua suurimmaksi puolueeksi. Selitykseksi löytyi erinomainen organisointi ja populismi. Selitykseksi ei kelvannut se, että perussuomalaiset ovat ainoana puolueena ajaneet suomalaisten asiaa.


10. Murtomies asialla

Kokoomuksen kansanedustajan kotiin murtautui balttilainen rikollisliiga. Toivottavasti tämä valitettava tapahtuma saa kansanedustajat tovereineen (sananvalinta nykykokoomuksen yhteydessä tarkoituksellinen) miettimään suomalaisten turvallisuutta uudesta, realistisesta näkövinkkelistä. Ja ennen kaikkea tekemään jotain asian edistämiseksi.


11. Löylyä lissää

Sanna Marin kertoi Time-lehden haastattelussa, että kun hallituksen viisi johtohenkilöä ovat naisia, he voivat tehdä päätöksiä saunaneuvottelussa. Muistanpa ajan mokoman, kun herrakerhojen saunakabinettipäätöksiä kovasti paheksuttiin. Ilmeisesti Spice Girls -hallitus on eri asia. Tarkemmin ajatellen näin onkin. Tämä hallitus luultavasti tekee löylynlyömänä muutaman saunakaljan jälkeen parempia päätöksiä kuin selvin päin tekisi.


12. Suutariksi jäi ja hyvä niin

Helsingin käräjäoikeudessa luettiin syytteet 22-vuotiaalle miehelle, joka oli suunnitellut pommi-iskua muslimeja vastaan. Ihmettelin miksi jutusta ei revitä tuon suurempia otsikoita. Syy selvisi vähän myöhemmin, kun kävi ilmi että kyseessä ei ollutkaan suomalainen vaan latvialainen.
Revitelläänpä vähän logiikkaa mutkalle:
Jos haittamaahanmuuttoa tietyistä maista ei hyväksyttäisi, kyseisellä rikollisella ei olisi ollut tarvetta suunnitella pommi-iskua olemattomia muslimeja vastaan.
Kyllä, tiedän että tämä ei ole hyväksyttävä argumentti. Ei ole oikeudenmukaista perustella haittamaahanmuuton estämistä siksi, että muut syyllistyisivät rikoksiin haittamaahanmuuttajia vastaan. Mutta siinä tapauksessa hyväksyttäviä argumentteja eivät ole mm. seuraavat:
- turvapaikanhakijoille on yhteiskuntarauhan takia maksettava rahaa, koska muuten he syyllistyvät rikoksiin sitä hankkiakseen
- kotouttamisessa on käytettävä runsaasti tukitoimia, koska muuten seuraa syrjäytymistä ja rikollisuutta
- on työllistettävä sosiaalityöhön nimenomaan maahanmuuttajia, koska ilman maahanmuuttajatyöntekijöitä maahanmuuttajat syrjäytyvät
Kuitenkin näitä argumentteja käytetään haittamaahanmuuton rahoittamisen perusteluina.


13. Työhenkilö on palkkansa ansainnut

Pari tutkijaa huomasi, että sairaanhoitajat saavat huonompaa palkkaa kuin insinöörit. (Ihan totta. Kukaan ei varmaan osannut tätä arvata.)
Tätä pidetään ongelmana, koska tasa-arvo. (En tiennytkään että miehet eivät saa hakeutua sairaanhoitajiksi tai naiset insinööreiksi.)
Tutkijoiden mielestä näillä aloilla pitäisi olla sama palkka, koska koulutus on samantasoinen. (Luoja varjele, onneksi he eivät tutkineet asianajajien ja lastentarhanopettajien palkkaeroja.)
Se, mikä jäi tutkijoilta huomaamatta, on palkanmaksajan ero. Insinööreille on suhteellisen vähän julkisen puolen paikkoja, ainakin sairaanhoitajiin verrattuna. Mikäli sairaanhoitajia palkattaisiin vain yksityisiin sairaaloihin, palkatkin olisivat kovemmat. (Tässä vaiheessa tutkijat varmaan huomauttavat, että julkisen puolen sairaanhoitajat tienaavat huonommin kuin julkisen puolen insinöörit ja yksityisen puolen sairaanhoitajat tienaavat huonommin kuin yksityisen puolen insinöörit. Totta kai, koska julkisella puolella on pakko maksaa insinöörille enemmän, koska muuten hän menee yksityiselle, kun taas yksityisellä puolella ei tarvitse maksaa sairaanhoitajalle enemmän, sillä tulijoita riittää kyllä.)
Pitäisikö tutkijakoulutuksessa opettaa enemmän taloustiedettä ja logiikkaa?


14. Huijatuksi tulleen oikeudet

Niitä ei ole. Ainakaan jos katsotaan lakia, joka määrää lapsen isyydestä. Isyys voidaan kumota vain lapsen kahden ensimmäisen elinvuoden aikana. Jos jälkeenpäin käy ilmi, että on tullut huijatuksi, turha toivo. Hurjimmillaan on mahdollista, että parilla on ollut eroprosessi käynnissä jo ennen lapsen syntymää, mutta ero ei ole saanut vielä lainvoimaa. Tällöin - oletetaan kyseessä olevan toisen miehen lapsi - ex-mies joutuu maksamaan elatusmaksuja 18-vuotispäivään saakka ellei älyä toimia pikaisesti isyyden kumoamiseksi.
Tämä on tietysti ääritapaus. Useimmiten - ja tapauksia on varmasti paljon, koska julkisuudessakin on useista kerrottu ja se on jäävuoren huippu - vaimo on pettänyt miestään ja ero on tullut vasta vuosien päästä, totuus selvinnyt vasta sen jälkeen jos silloinkaan. Eli ensin on joutunut huijatuksi ja sitten joutuu maksamaan siitä. Voidaanko tätä kutsua millään tavoin oikeustajun mukaiseksi?
Ehdoton minimivaatimus asiaintilan korjaamiseksi on, että isyys tulee voida purkaa milloin tahansa. Ja isän niin vaatiessa äidin on maksettava takaisin kaikki siihen asti maksetut elatusmaksut korkoineen.
Nykytilannetta voi verrata siihen, että tilaa verkkokaupasta astianpesukoneen, jonka sijaan ostajalle toimitetaankin juoksumatto, jolla ei ole palautusoikeutta. Mutta onhan siinä sentään kolmen vuoden koroton maksuaika! Ja muistakin maksaa, muuten menee ulosottoon.


15. Tässä esikuvaa

Hesari muisteli Martti Pihkalaa (1882-1966). Suuri yleisö muistaa paremmin hänen pikkuveljensä Lauri "Tahko" Pihkalan, mutta Martti oli vielä rajumpi jätkä. "Pihkalan kaarti" mursi kommunistien lakot omilla konsteillaan ja miehen filosofia oli muutenkin jämäkkää sorttia. Ainoa epäilyttävä piirre oli se, että hänen mielestään seksiä tuli harrastaa vain suvunjatkamistarkoituksessa eikä rakkaudesta lajiin. Tosin epäillä sopii Pihkalan kiertäneen määräystä sillä, että lapsia syntyi kymmenen. Kyllä siinä on täytynyt olla muutakin kuin pelkkä suvunjatkaminen mielessä.


16. Eurot! Jonoon järjesty!

NHL:ssä kiekkoilee suunnilleen puoli joukkueellista suomalaisia, joilta on intti käymättä. Enää ei palveluskaan onnistu vanhaan malliin, vaan uusien säädösten mukaan palveluksen aikana kasarmilla on vietettävä vähintään kolme ja puoli kuukautta. Ymmärrettävistä syistä tämä haittaa jossain määrin muutenkin lyhyeksi jäävää työuraa.
Pelaaja-agentti Tomi Haula ehdotti palveluksen kuittaamista rahalla. "Ehdotin, että pojat voisivat ostaa 50 000 eurolla rynnäkkökiväärejä. Jos pelaajat eivät mene armeijaan, se ei tarkoita sitä, etteivät he olisi isänmaallisia, Haula kertoi sanoneensa Puolustusvoimien urheilukoululle."
Ehdotus nostatti melkoisen vastalausemyrskyn. Tuskin agenttikaan oli ajatellut asiaa loppuun, kunhan vain heitti jotakin.
Todellisuudessa ajatus ei periaatteellisella tasolla ole ollenkaan huono. Ei sota yhtä miestä kaipaa. Oletetaan että Haulan "pojat voisivat ostaa" tarkoitti sitä, että jokainen ostaa, ei se että keräävät kolehdin. Mikä on yhden sotilaan arvo Suomen puolustukselle? Haula arvotti sen 50 000 euroon. Tämä ei kuitenkaan voi olla asepalveluksesta vapautumisen hinta, koska tässä on myös moraalinen ulottuvuus. Hintalapun tulee olla huomattavasti suurempi. Eikä tämä voi myöskään kattaa pelkästään urheilijoita, vaan tasa-arvon nimissä kaikilla tulee olla sama oikeus.
Pistetään agentin tarjomaan hintaan nolla perään, kerrotaan kahdella ja sitten puhutaan asiaa. Miljoona euroa SA-INTin kassaan ja C:n paperit kouraan. Luokituksen syyksi voi kirjata "taloudelliset seikat". Kutsu armeijan leipiin tulee vasta sitten, kun julistetaan yleinen liikekannallepano.
Tällä systeemillä kaikki voittavat. Jos jollakulla on varaa maksaa milli rauhanajan vapautuksesta, se hänelle suotakoon. Tuskin herättää kateutta. Armeija saa sillä rahalla kummasti rautaa rajalle. Viisi ylimääräistä Leopardia (hintalappu vähän käytettynä kaksi milliä kappale) vastaa koska tahansa kymmenen miehen mosuriryhmää. Sodan syttyminen on epätodennäköisempää, kun on paremmin varustettu armeija.


17. Ketsuppipullo auki

Kenialaisten juoksijoiden käryt jatkuvat. En ole liiemmin yllättynyt. Ei ole yksinkertaisesti mahdollista, että Kenia on hallinnut kuvioita niin vahvasti. Vielä kolmekymmentä vuotta sitten etnisesti Kenian kanssa käytännössä identtinen Tansania oli lähes yhtä kova maa juoksumarkkinoilla. Ei ole enää. Tason laajuuden voi selittää muilla tekijöillä, mutta äärimmäisten huippujen puute ei ole tilastollisesti mahdollista. Toivotaan että WA (ex-IAAF) pysyy asiassa lujana ja määrää Kenialle yhtä tiukat sanktiot kuin Venäjälle.


Loppukevennys: Seuraavaksi varmaan Playboy pistekirjoituksella?

Kuuro mies haastoi pornosivuston oikeuteen tekstitysten puutteen takia. Jep, dialogin takia niitä leffoja varmaan katsotaankin. Ainakaan hän ei kommentoi viittomakielellä, koska vain yksi käsi lienee vapaana.
Toisaalta jos tekstitystä tulisi, niin miten mahdettaisiin ääniefektit tekstittää? Ja taitaisi olla melkoinen pettymys:

Uusinta: Tappoesto

Lukijalle: Kuolemantuomion vastustus perustuu siihen, että 1) se ei kuulu sivistysmaan valikoimiin ja 2) jos sitä käytettäisiin, maailman tuomitsevat reaktiot olisivat tuhoisia. No, USA:ta eivät monet - usein ihan aiheesta - sivistysmaana pidäkään, mutta eipä sitä nyt erityisemmin boikottiin ole laitettu vaikka viime vuonna teloituksia oli 22. Venäjä on kyllä boikotissa, vaikka maassa ei ole teloitettu ketään sitten vuoden 1996. Erikoisjoukkojen myrkkyiskut ovat ilmeisesti pahempi juttu. Ai niin, mitenkäs muuten tämä tunnettu japanilaisten ja kiinalaisten tuotteiden boikotti? Japanissa teloitettiin viime vuonna kolme ihmistä, Kiinan luvuista ei ole tietoa, mutta se pyörinee tuhannen kieppeillä:

Olen aiemmin kirjoittanut näkemykseni asevelvollisuuden tarpeellisuudesta enkä käsittele sitä tässä. Tämä kirjoitus lähtee olemassaolevista tosiasioista eli siitä, että Suomessa on katsottu asevelvollisuus tarpeelliseksi.

Aiemmin siviilipalvelukseen vaadittiin tutkintolautakunnan lupa. Tämän saamiseksi vaadittiin ainakin periaatteessa vankat perustelut. Nämä taas ilmeisesti aina jollain tavalla perustuivat aiheisiin "en halua tarttua aseeseen" tai "en halua tappaa ihmisiä".

Sinänsä nämä perustelut ovat soopaa. Esimerkiksi USA:n armeijassa "omantunnon syistä" kieltäytyville on aina löytynyt tehtäviä silloin, kun kutsunnat ovat olleet käytössä. Onhan Suomessakin mahdollisuus suorittaa varusmiespalvelus aseettomana. Lääkintämiehen tehtäville on aina tarvetta. Moni lääkintämies on ollut pasifisti ja silti erittäin ansioitunut sotilas, esimerkkinä Medal of Honorin toisessa maailmansodassa saanut Desmond Doss. Muistan lukeneeni (en löytänyt mistään kyseistä kirjaa tai nettilähdettä), että erään toisen maailmansodan aikaisen brittiläisen kommandoyksikön kaikki lääkintämiehet olivat kaikki pasifisteja ja yksikön komentaja arvosti heitä erittäin rohkeina miehinä. Paha on muutakaan sanoa, painella nyt Natsi-Saksan linjojen taakse ilman asetta.

Mutta tämän kirjoituksen tarkoitus ei ole myöskään pohtia siviilipalveluksen tarpeellisuutta. On toki henkilöitä, joiden sodan ajan sijoituspaikaksi ei missään tilanteessa ole asepalvelus sopiva, vaikka mitään fyysistä tai henkistä estettä siihen ei olisi. Heille vain löytyy hyödyllisempiä tehtäviä. Kokonaan toinen asia on sitten se, millä tavoin kansakunnan moraaliseen selkärankaan vaikuttaa vapaamatkustaminen - se tulisi tietysti estää.

Kirjoituksen tarkoituksena on loogisesti osoittaa, että jokainen on valmis tappamaan tietyissä oloissa. Jopa itselleen tuntemattomia ihmisiä ja vailla omaan koskemattomuuteen kohdistuvaa uhkaa.

Suurin osa ihmisistä luultavasti kykenee taistelutilanteessa tappamaan, mikäli kokee itseensä kohdistuvan hengenvaaran, jonka saa torjuttua tappamalla. Sen sijaan kylmäverinen tappaminen on sotatilassakin varmaan harvinaista. Kuvitellaan, että näet vihollisen kävelevän kaikessa rauhassa kiväärinkantaman päässä. Tilanne ei mitenkään uhkaa sinua henkilökohtaisesti, mutta voisit helposti tappaa hänet. Luultavasti suurin osa ihmisistä ei - olettaen että ei ole vielä sodan raaistamia - kykenisi tappamaan pahaa aavistamatonta vihollista.

Mutta unohdetaan tuo ja lähdetään kuvittelemaan koejärjestelyä, jossa tutkitaan tappamisvalmiutta. Edetään järjestelmällisesti, vaihe vaiheelta. Aina jossakin vaiheessa tulee vastaan tilanne, jossa jonkun henkilökohtainen tappamiskynnys ylittyy.

Kuvitellaan seuraavanlainen tilanne. Olet sidottuna sähkötuoliin ja ajastin käy, esimerkiksi minuutti aikaa. Minuutin kuluttua tappava virta kytkeytyy päälle. Edessäsi on kuitenkin kytkin, jota liikuttamalla voit halutessasi muuttaa asetuksia. Ja sitten tilanne tilanteelta:

1. Istut sähkötuolissa ja vastakkaisessa tuolissa istuu toinen henkilö. Kytkintä liikuttamalla voit valita, että virta ei kytkeydykään H-hetkellä sinun tuoliisi vaan toisen henkilön tuoliin. (Toki tässä on merkitystä sillä, kuka toisessa tuolissa istuu, mutta tästä vaiheesta selviää pasifistin paperein vain siinä tilanteessa, että ei kääntäisi kytkintä vaikka vastapäätä istuisi Hitlerin reinkarnaatio.)

2. Jos selvisit edellisestä, kehitetään tilannetta. Edelleen kaksi henkilöä, mutta ajastin ei käynnisty, ellei se toinen henkilö paina nappia. Hän tekee näin ja yrittää siis tappaa sinut. Käännätkö kytkintä vai et? (Tämän ero edelliseen tilanteeseen on se, että tällä kertaa vastapelurisi yrittää aktiivisesti tappaa sinut. Eli jos äsken oli valmis kuolemaan, kun ei halunnut surmata syytöntä, niin onko nyt valmis tappamaan henkilön, joka yrittää aktiivisesti tappaa sinut.)

3. Jos selvisit edellisestä, niin kehitetään tilannetta edelleen. Tällä kertaa olet sivustakatsoja, jolla ei ole oman hengenlähdön vaaraa. Napilla varustetussa sähkötuolissa A istuu koko maailman inhottavin henkilö ja toisessa sähkötuolissa B sinulle kaikkein tärkein henkilö maailmassa. Tuolissa A istuva henkilö painaa nappia ja ajastin käynnistyy. Käännätkö kytkintä ja pelastatko henkilön B surmaamalla henkilön A? (Tietysti narsisteille tämä on helpompi tilanne kuin edellinen, mutta luultavasti useimmille ei.)

4. Jos selvisit tuostakin, niin onneksi olkoon, olet totaalinen pasifisti joka ei pidä yhtäkään ihmiselämää toista arvokkampana! (Olet kyllä myös melkoinen idiootti, mutta se ei kuulu tähän.) Mutta jatketaan. Sama tilanne kuin äsken, mutta sähkötuoli B on korvattu sähkösohvalla B, jossa istuu - no, vaikka sata henkilöä. Joista sinä olet yksi. (Lukumäärän voit kuvitella riittäväksi, samoin henkilöt haluamiksesi.) Käännätkö kytkintä ja pelastat nuo sata henkilöä surmaamalla heidän tappamistaan yrittäneen henkilön A?

5. Jos selvisit tuostakin, niin et ole ainoastaan totaalinen pasifisti, vaan myös totaalinen idiootti. Nyt on turha jatkaa enää eteenpäin tätä variaatiota.

Sen sijaan lähdetään katsomaan saivartelua vähentävää vaihtoehtoa. Äsken kuka tahansa pasifisti saattoi todeta missä tahansa vaiheessa, että "niin no, virta kytkeytyy kuitenkin päälle H-hetkellä ja ihmisiä kuolee, joten sama se jos kytkimellä vaihdan kohdetta".

Nyt oletetaan, että kytkin ohittaa ajastimen. Tämä tarkoittaa sitä, että aiemmin saattoi em. lauseella lohduttautua, että ajastin on se, joka tappaa. Tällä kertaa kytkimen kääntäminen pistää sähköt päälle heti, joten koehenkilö tappaa itse - aktiivisesti. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että aiemmin saattoi aina toivoa, että jokin toimintahäiriö keskeyttää tilanteen ennen virran kytkeytymistä. Tällä kertaa joutuu kytkintä mahdollisesti käännettyään elämään sen tiedon kanssa, että niiden ratkaisevan parin viimeisen sekunnin aikana olisi saattanut tulla kaikki elämät pelastanut toimintahäiriö. Käydään samat viisi vaihetta läpi. Todennäköisesti jokaiselle tulee tässäkin tilanteessa jossain vaiheessa se hetki, jolloin on valmis kääntämään kytkintä.

Ja lopuksi poistetaan saivartelu kokonaan. Sama tilanne kuin äsken (tai no, tässä ei oikeastaan ole väliä sillä kytkeytyykö virta heti kytkimen kääntämisen jälkeen vai ajastimen mukaan). Nyt koneisto kuitenkin toimii seuraavasti: jos kytkintä kääntää, virta kytkeytyy varmasti. Jos taas ei käännä, virta kytkeytyy vain 99 % todennäköisyydellä. Todennäköisesti jokaiselle tulee tässäkin tilanteessa jossain vaiheessa se hetki, jolloin on valmis kääntämään kytkintä. Eli on valmis surmaamaan toisen ihmisen, vaikka tämän teot eivät välttämättä tapa ketään.

Ajatusta voi kehittää vielä siten, että tuo todennäköisyys muuttuu pienemmäksi. Mikä on raja-arvo kytkimen kääntämiselle? Entä jos todennäköisyys on vain 10 %? Esimerkiksi vaihe 2: vastapäätä istuva tyyppi painaa nappulaa, joka tappaa sinut 10 % todennäköisyydellä minuutin kuluttua. Käännätkö kytkintä, joka pelastaa sinut mutta tappaa tuon tyypin 100 % todennäköisyydellä? Minä kääntäisin. Koska hän on aktiivisesti, tarkoituksella, asettanut minut turhaan kuolemanvaaraan.

Tämän ajatuskokeen tarkoitus oli osoittaa, että jokainen ihminen kykenee tietoisesti tappamaan muita ihmisiä. Tästä on hyvin yksinkertaista edetä loogisesti siihen, että aseistakieltäytyminen on moraalisesti kestämätöntä kansakunnan itsepuolustuksen nimissä. Toki käytännössä pasifistista on enemmän hyötyä lääkintämiehenä kuin hyödyttömänä aseenkantajana, joten heille tämä mahdollisuus suotakoon.

Mutta annettakoon lopuksi puheenvuoro Marokon Kauhu Aarne Juutilaiselle, jolla oli talvisodassa oma tapansa koetella vakaumusta:
Mainittavia huolia eivät aiheuttaneet edes aseistakieltäytyjät. Heidän parantamisekseen Marokon Kauhulla sattui olemaan ikioma, tehokas patenttilääke:
- Vai kieltäydyt sinä asetta kantamasta. Mikäpä siinä, kun ei, niin ei. Mutta noin vahva nuori mies joutaa hyvin etuvartioon, ettei vanhojen mulikoideni täydy siellä aina maata. Otat nyt heti seuraavan vuoron. Eikä sinun tarvitse ottaa mukaasi asetta, jollet siitä pidä. Se on täysin vapaaehtoista.
Aseistakieltäytyjien teorian ja käytännön joutuessa vastakkain käytäntö voitti aina. Selustassa harrastettu suuriääninen suunsoitto vaimen tyystin, kun kyseessä oli oma henki. Siihen mennessä oli leikitelty vain sanoilla ja muiden hengellä.
(Jukka L. Mäkelä: Marokon kauhu, s.98)

Keskiarvotilastot - naiset kolmiloikka

Selvitys tämän tilastoinnin periaatteista löytyy täältä.

Maailman kaikkien aikojen sata parasta kymmenen parhaan tuloksen keskiarvon mukaisessa järjestyksessä kauden 2018 päättyessä:

1	Tatyana Lebedeva	RUS	15.258
2	Yamilé Aldama	CUB	15.123
3	Yargelis Savigne	CUB	15.092
4	Françoise Mbango	CMR	15.039
5	Caterine Ibargüen	COL	15.020
6	Inna Lasovskaya	RUS	14.967
7	Hrisopiyí Devetzí	GRE	14.965
8	Olga Rypakova	KAZ	14.965
9	Ashia Hansen	GBR	14.954
10	Trecia Smith	JAM	14.949
11	Iva Prandzheva	BUL	14.920
12	Rodica Mateescu	ROU	14.919
13	Šárka Kašpárková	CZE	14.912
14	Anna Biryukova	RUS	14.908
15	Inessa Kravets	UKR	14.894
16	Anna Pyatykh	RUS	14.877
17	Olha Saladukha	UKR	14.875
18	Magdelin Martinez	ITA	14.847
19	Yulimar Rojas	VEN	14.845
20	Yekaterina Koneva	RUS	14.843
21	Tereza Marinova	BUL	14.838
22	Paraskevi Tsiamíta	GRE	14.799
23	Marija Šestak	SLO	14.783
24	Olena Hovorova	UKR	14.764
25	Iolanda Chen	RUS	14.758
26	Adelina Gavrilă	ROU	14.700
27	Baya Rahouli	ALG	14.676
28	Viktoriya Valyukevich	RUS	14.673
29	Kéne Ndoye	SEN	14.672
30	Nadezhda Alekhina	RUS	14.628
31	Mabel Gay	CUB	14.617
32	Yelena Lebedenko	RUS	14.613
33	Cristina Nicolau	ROU	14.605
34	Hanna Minenko	ISR	14.593
35	Olga Vasdéki	GRE	14.587
36	Yelena Oleynikova	RUS	14.582
37	Oksana Udmurtova	RUS	14.580
38	Paraskeví Papahrístou	GRE	14.565
39	Kimberly Williams	JAM	14.565
40	Huang Qiuyan	CHN	14.559
41	Galina Cistjaková	RUS	14.552
42	Xie Limei	CHN	14.547
43	Shanieka Ricketts	JAM	14.540
44	Oksana Rogova	RUS	14.534
45	Keturah Orji	USA	14.532
46	Gabriela Petrova	BUL	14.530
47	Ren Ruiping	CHN	14.524
48	Simona La Mantia	ITA	14.508
49	Olesya Zabara	RUS	14.469
50	Yusmay Bicet	CUB	14.455
51	Natallia Safronava	BLR	14.444
52	Carlota Castrejana	ESP	14.444
53	Patrícia Mamona	POR	14.433
54	Anastasiya Potapova	RUS	14.431
55	Teresa Nzola Meso Ba	FRA	14.426
56	Athanasía Pérra	GRE	14.423
57	Yekaterina Chernenko	RUS	14.423
58	Yelena Donkina	RUS	14.417
59	Irina Gumenyuk	RUS	14.417
60	Natalya Kutyakova	RUS	14.406
61	Dana Velďáková	SVK	14.405
62	Biljana Topić	SRB	14.402
63	Anastasiya Juravlyeva	UZB	14.400
64	Tori Franklin	USA	14.398
65	Dailenis Alcántara	CUB	14.398
66	Keila Costa	BRA	14.398
67	Yorsiris Urrutia	COL	14.394
68	Kristin Gierisch	GER	14.380
69	Yarianna Martínez	CUB	14.379
70	Aksinnia Dzetsuk	BLR	14.369
71	Nubia Soares	BRA	14.363
72	Alsu Murtazina	RUS	14.359
73	Snežana Vukmirovič	SLO	14.353
74	Ana Peleteiro	ESP	14.345
75	Svetlana Bolshakova	BEL	14.342
76	Elena Andreea Panţuroiu	ROU	14.341
77	Heli Koivula-Kruger	FIN	14.339
78	Anja Valant Velepec	SLO	14.329
79	Anna Krylova	RUS	14.324
80	Maria Dimitrova	BUL	14.322
81	Irina Vasilyeva	RUS	14.321
82	Natalya Kayukova	RUS	14.313
83	Katja Demut	GER	14.304
84	Níki Panétta	GRE	14.302
85	Cristina Bujin	ROU	14.294
86	Gundega Sproge	LAT	14.287
87	Olga Pankova	RUS	14.287
88	Liadagmis Povea	CUB	14.279
89	Jeanine Assani Issouf	FRA	14.279
90	Susana Costa	POR	14.277
91	Yelena Ivanova	RUS	14.273
92	Yana Borodina	RUS	14.266
93	Fiona May	ITA	14.264
94	Natallia Viatkina	BLR	14.263
95	Mariya Sokova	RUS	14.252
96	Anna Jagaciak Michalska	POL	14.246
97	Irina Ektova	KAZ	14.242
98	Olga Lidia Cepero	CUB	14.240
99	Yosleivis Ribalta	CUB	14.239
100	Ruslana Tsyhotska	UKR	14.235

Edellisen listan kahdenkymmenen parhaan ennätys ja sijoitus kaikkien aikojen maailmantilastossa:

3	Tatyana Lebedeva	RUS	15.34
6	Yamilé Aldama	CUB	15.29
7	Yargelis Savigne	CUB	15.28
2	Françoise Mbango	CMR	15.39
5	Caterine Ibargüen	COL	15.31
17	Inna Lasovskaya	RUS	15.09
4	Hrisopiyí Devetzí	GRE	15.32
8	Olga Rypakova	KAZ	15.25
14	Ashia Hansen	GBR	15.15
13	Trecia Smith	JAM	15.16
11	Iva Prandzheva	BUL	15.18
12	Rodica Mateescu	ROU	15.16
9	Šárka Kašpárková	CZE	15.20
16	Anna Biryukova	RUS	15.09
1	Inessa Kravets	UKR	15.50
22	Anna Pyatykh	RUS	15.02
25	Olha Saladukha	UKR	14.99
20	Magdelin Martinez	ITA	15.03
23	Yulimar Rojas	VEN	15.02
19	Yekaterina Koneva	RUS	15.04

Maailmantilaston kaikkien aikojen kahdenkymmenen parhaan sijoitus keskiarvotilastossa ja keskiarvotulos:

15	Inessa Kravets	UKR	14.894
4	Françoise Mbango	CMR	15.039
1	Tatyana Lebedeva	RUS	15.258
7	Hrisopiyí Devetzí	GRE	14.965
5	Caterine Ibargüen	COL	15.020
2	Yamilé Aldama	CUB	15.123
3	Yargelis Savigne	CUB	15.092
8	Olga Rypakova	KAZ	14.965
13	Šárka Kašpárková	CZE	14.912
21	Tereza Marinova	BUL	14.838
11	Iva Prandzheva	BUL	14.920
12	Rodica Mateescu	ROU	14.919
10	Trecia Smith	JAM	14.949
9	Ashia Hansen	GBR	14.954
30	Nadezhda Alekhina	RUS	14.628
14	Anna Biryukova	RUS	14.908
6	Inna Lasovskaya	RUS	14.967
22	Paraskevi Tsiamíta	GRE	14.799
20	Yekaterina Koneva	RUS	14.843
18	Magdelin Martinez	ITA	14.847

Suomen kaikkien aikojen sata parasta kymmenen parhaan tuloksen keskiarvon mukaisessa järjestyksessä kauden 2018 päättyessä:

1	Heli Koivula-Kruger	14.339
2	Kristiina Mäkelä	14.158
3	Natalia Kilpeläinen	14.064
4	Sanna Nygård	13.649
5	Elina Sorsa	13.625
6	Teija Hannila	13.451
7	Sari Kulmala	13.437
8	Essi Lindgren	13.338
9	Carina Kjellman	13.324
10	Paula Laakso	13.281
11	Kaisa Gustafsson	13.255
12	Ragne Kytölä	13.199
13	Niina Kelo	13.192
14	Anni Paananen	13.184
15	Marika Salminen	13.179
16	Senni Salminen	13.129
17	Anniina Lindholm	13.108
18	Sohvi Seppälä	13.085
19	Hanna Pennanen	13.083
20	Kira Kytölä	13.078
21	Emma Pullola	13.064
22	Sanna Saarman	13.034
23	Sofi Liljekvist	12.983
24	Jonna Eriksson	12.966
25	Sanni Suhonen	12.966
26	Jessica Hartikainen	12.959
27	Saara Hakanen	12.855
28	Saija Miettunen	12.850
29	Jessica Kähärä	12.846
30	Heli Paloranta	12.835
31	Katja Karjalainen	12.816
32	Katja Ripatti	12.768
33	Liisa Naskali	12.747
34	Päivi Kasari	12.743
35	Susanna Tuominen	12.723
36	Anna-Maria Jääskeläinen	12.714
37	Helle Aro	12.710
38	Elina Kostiainen	12.614
39	Ada Koistinen	12.603
40	Sanna-Kaisa Pakkanen	12.590
41	Marjo Starck	12.558
42	Päivi Helevä	12.556
43	Irina Pekkola	12.551
44	Johanna Pulkkinen	12.550
45	Ria Ahonen	12.534
46	Sanni Rajaniemi	12.517
47	Jenniina Halkoaho	12.516
48	Jessica Miettinen	12.514
49	Tanja Rytkönen	12.505
50	Johanna Halkoaho	12.501
51	Marjo Käyrä	12.480
52	Pamela Lindfors	12.480
53	Senni Ronkainen	12.458
54	Emma Millard	12.456
55	Natalia Kisseleva	12.438
56	Päivi Niskanen	12.425
57	Salla Kääriäinen	12.413
58	Marjo Saviranta	12.409
59	Johanna Hokkanen	12.405
60	Katja Helenius	12.395
61	Jenny Uusitalo	12.387
62	Reetta Hallila	12.385
63	Anna Pajunen	12.384
64	Kirsi-Maria Peltonen	12.364
65	Sini Sanaslahti	12.359
66	Anna-Emilia Saarinen	12.356
67	Miia Sillman	12.311
68	Jaana Kontturi	12.296
69	Laura Leppänen	12.293
70	Marika Partinen	12.276
71	Hanna Jämsä	12.272
72	Arja Koho	12.270
73	Anna Koskinen	12.262
74	Sara Linkama	12.250
75	Kirsi-Maria Kero	12.245
76	Laura Rautiainen	12.243
77	Elina Kakko	12.238
78	Johanna Paija	12.227
79	Piia Latvala	12.225
80	Johanna Ruonala	12.221
81	Heini Vainionpää	12.217
82	Salli Kokkinen	12.198
83	Katja Liikola	12.180
84	Virpi Tapanainen	12.170
85	Heidi Karlstedt	12.170
86	Tiia Mäki	12.167
87	Katri Suominen	12.165
88	Annu Lehtiniemi	12.163
89	Liisa Juutila	12.159
90	Mervi Väyrynen	12.153
91	Tiina Hakanen	12.145
92	Kaisa Öörni	12.138
93	Eveliina Peltola	12.130
94	Sirkku Lesonen	12.128
95	Mia Nieminen	12.122
96	Jaana Viramäki	12.121
97	Piia Peltosaari	12.117
98	Salla Rantanen	12.112
99	Kaisa Pyymäki	12.098
100	Henriikka Peutere	12.096

Edellisen listan kahdenkymmenen parhaan ennätys ja sijoitus kaikkien aikojen Suomen tilastossa:

1	Heli Koivula-Kruger	14.39
2	Kristiina Mäkelä	14.31
3	Natalia Kilpeläinen	14.18
4	Sanna Nygård	13.81
6	Elina Sorsa	13.72
7	Teija Hannila	13.70
10	Sari Kulmala	13.56
13	Essi Lindgren	13.44
11	Carina Kjellman	13.54
15	Paula Laakso	13.36
5	Kaisa Gustafsson	13.73
12	Ragne Kytölä	13.52
19	Niina Kelo	13.31
16	Anni Paananen	13.35
8	Marika Salminen	13.61
26	Senni Salminen	13.18
18	Anniina Lindholm	13.32
22	Sohvi Seppälä	13.23
24	Hanna Pennanen	13.19
9	Kira Kytölä	13.61

Suomen tilaston kaikkien aikojen kahdenkymmenen parhaan sijoitus keskiarvotilastossa ja keskiarvotulos:

1	Heli Koivula-Kruger	14.339
2	Kristiina Mäkelä	14.158
3	Natalia Kilpeläinen	14.064
4	Sanna Nygård	13.649
11	Kaisa Gustafsson	13.255
5	Elina Sorsa	13.625
6	Teija Hannila	13.451
15	Marika Salminen	13.179
20	Kira Kytölä	13.078
7	Sari Kulmala	13.437
9	Carina Kjellman	13.324
12	Ragne Kytölä	13.199
8	Essi Lindgren	13.338
21	Emma Pullola	13.064
10	Paula Laakso	13.281
14	Anni Paananen	13.184
23	Sofi Liljekvist	12.983
17	Anniina Lindholm	13.108
13	Niina Kelo	13.192
29	Jessica Kähärä	12.846

Uusinta: Olympialaiset uusiksi

Lukijalle: Tänä vuonna on jälleen kesäolympialaiset, joissa on paljon turhanaikaisia lajeja. Miten olisi jos lajivalikoima pistettäisiin uusiksi neljän vuoden takaisen ehdotuksen mukaisesti?

Tässä päivänä muutamana tuli keskusteltua vaimon kanssa aiheesta nimeltä olympiaohjelma. Totesin, että siellä on aivan tolkuttomasti liikaa lajeja. Etenkin talviolympialaisiin on viime aikoina hyväksytty lajimäärän lisäämiseksi sellaisia urheilumuotoja, joilla ei kuuluisi olla mitään asiaa sinne. Vastaavasti ohjelmasta puuttuu muutamia sellaisia lajeja, jotka sinne kuuluisivat ja joitakin olemassaolevia tulisi hieman rukata. Vaimo kysyi, että mitä minä sitten muuttaisin. Tässä on vastaus.

Lajin kuulumiselle olympiaohjelmaan merkittäviä ovat seuraavat kriteerit, tässä järjestyksessä.
1) Luonnollisuus: Lajin on oltava luontainen tapa mitata paremmuutta, kuten juoksu, uinti tai painonnosto. Kaikki joukkuepelit ovat tietysti enemmän tai vähemmän satunnaisia, koska säännöt voisivat olla merkittävästi erilaiset. Keinotekoisia ne eivät silti ole, toisin kun esimerkiksi kävely: jos tarkoitus on edetä nopeasti, sitten juostaan.
2) Levinneisyys: Joukkuepeleistä jalkapallo on automaattisesti ohjelmassa, koska se on levinnein. Vastaavasti pesäpallo ei tule kysymykseenkään.
3) Urheilullisuus: Lajin on oltava fyysisesti vaativa. Shakkia on joskus esitetty olympiaohjelmaan "henkisenä urheiluna", mutta tällöin pitäisi analogisin perustein ottaa mukaan myös missikisat.
4) Meritokraattisuus: Lajin tulee olla sellainen, että siinä menestymistä rajoittavat mahdollisimman vähän olosuhteet ja resurssit. Toisin sanoen esimerkiksi valtameripurjehdus 20 hengen miehistöllä ei kelpaa, koska kustannukset ja välineiden eroavaisuudet tekisivät kilpailun epäreiluksi.
5) Deterministisyys: Urheilun suola on yllätys, mutta liian satunnainen ei lajin lopputulos sentään saa olla.
6) Moraalisuus: Lajin vaikutus yhteiskuntaan ei saa olla destruktiivinen. Esimerkiksi gladiaattoritaistelu on luonnollinen tapa mitata paremmuutta ja myös mahdollinen, mutta sen vaarallisuus ja raaistava vaikutus sulkevat sen pois lajivalikoimasta.
7) Historiallisuus: Mikäli laji on kuulunut olympiaohjelmaan pitkään, se katsotaan jatkuvuuden kannalta positiiviseksi seikaksi.

Olympialaisten sääntöihin tekisin vielä yhden merkittävän muutoksen. Peruskirjan mukaan kyseessä ovat urheilijoiden, ei kansakuntien, väliset kilpailut. Tämä on kuitenkin joukkuelajeissa ymmärrettävästi toisin ja se asettaa tietyt urheilijat epätasa-arvoiseen asemaan. Esimerkiksi maailman paras koripalloilija saattaa periaatteessa olla vaikka sanmarinolainen, mutta tällöin hänellä ei ole koskaan mahdollisuutta ottaa osaa olympialaisiin. Tämä ongelma on ratkaistavissa yksinkertaisella sääntömuutoksella. Olympialaisten joukkuepeleihin hyväksytään yksi maajoukkue vähemmän ja sen tilalle otetaan kansainvälinen joukkue. Tähän joukkueeseen voidaan valita jokaisesta kyseisessä lajissa olympialaisiin selviämättömästä maasta yksi sellainen pelaaja, joka ei ole koskaan aiemmin olympialaisissa pelannut. Joukkue voi pelata vaikka nimellä Olympia ja olympialipun alla. Yhden pelaajan sääntö takaa, että joukkueen valinnassa ei suosita mitään maata tai että sen runko ei koostuisi jonkin maan maajoukkueesta. Sääntö, joka estää pelaajien valinnan olympialaisiin selvinneistä maista on tarkoitettu poistamaan eturistiriidat. Sääntö ainutkertaisesta valinnasta on tarkoitettu takaamaan olympiaosallistuminen mahdollisimman monelle sellaiselle urheilijalle, jolla ei muuten olisi mahdollisuutta osallistua.

Tässä luettelo olympiakisojen järkevästä lajivalikoimasta. Jokaisen urheilumuodon perässä on lajien määrä muodossa miehet+naiset, jonka jälkeen luettelo lajeista. Sitten tulevat perustelut mahdollisille muutoksille.

Kesäolympialaiset

Ammunta
3 lajia: pienoiskiväärin täysottelu, olympiapistooli ja kaksoistrap.
Sydän sanoo, että tämän on jäätävä, edes kolme lajia. Mutta järki sanoo, että urheilullisten näkökantojen on voitettava ja ammunta ei-fyysisenä lajina ei kuulu olympiaohjelmaan. Laji saa armon, mikäli miesten ja naisten sarjat yhdistetään sukupuolineutraaliksi sarjaksi. Näin olympiaohjelmaan saadaan edes yksi tässä mielessä tasa-arvoinen laji. Haulikkolajeista jää kaksoistrap, koska siinä saadaan luotettavimmat erot kilpailijoiden välille.

Jalkapallo
1+1 lajia: valikoima pysyy ennallaan.
Mutta jotain rotia pitää saada eli FIFA:aa pitää kuristaa, jotta parhaat pelaajat saataisiin mukaan.

Koripallo
1+1 lajia: valikoima pysyy ennallaan.

Lentopallo
1+1 lajia: perinteiset joukkuepelit.
Beach volley saa mennä. Kiva show, etenkin naisten puolella, mutta ei kuitenkaan olympiatasoa.

Melonta
6+5 lajia: K-1 200 m, 1000 m, 5000 m. K-2 1000 m. K-4 1000 m. Vain miehille C-1 1000 m.
C-luokat eli kanadalaiskanootit eivät ole läheskään yhtä yleisiä kuin K- eli kajakkiluokat, joten ohjelmasta pudotetaan pois kaksi miesten luokkaa ja jätetään vain se peruslaji. Olympiaohjelmassa ei ole edes ollut naisten C-luokkia eikä sellaista otetakaan, ellei kanoottiliitto kasvata naisten MM-matkaa 500 metristä kilometriin. Osa naisten kajakkiluokista on kilpaillut olympialaisissa vain 500 metrillä 1000 metrin sijaan, mutta ne kaikki muutetaan 1000 metrin kisaksi. Miesten kajakkikaksikon pikamatka pudotetaan pois. Maratonmatkat puuttuvat olympiaohjelmasta, mutta ne otetaan käyttöön samalla matkalla kuin nykyään MM-kisoissa eli 5000 metrillä.
Kanoottipujottelu saa pudota kokonaan pois ohjelmasta.

Miekkailu
1+1 lajia: kalpa.
Säilä ja floretti saavat jäädä pois, koska kalpa on se arvostetuin ja luonnollisin (osuma-alueena koko keho) lajeista. Lisäksi se on myös nykyaikaisessa viisiottelussa käytetty miekka.

Nykyaikainen viisiottelu
1+1 lajia: ennallaan.
Laji saa armon säilyä siksi, että se on itse Pierre de Coubertinin keksintö. Paronin alkuperäinen, jalo mutta epäkäytännöllinen ajatushan oli se, että lajissa kilpailtaisiin vain olympialaisissa. Tosin ratsastus saataisiin korvata maastopyöräilyllä lajin säilymiseksi.

Paini
8+6 lajia: vapaapaini. Naisten painoluokat ennallaan, miehille mukaan nyt välistä puuttuvat 61 ja 70 kg painoluokat.
Valitettavasti näin suomalaisesta näkökulmasta katsottuna kreikkalais-roomalainen saa mennä, koska vapaapaini on kuitenkin se suositumpi. Samoin siksi, että muut kamppailulajit poistuvat, jolloin olisi epäreilua poistaa ainoasta jäljelle jäävästä jalkojen käyttö. Kuten myös siksi, että naiset painivat käytännössä pelkästään vapaata. Naisten paini olisi sellaisenaan pudonnut muuten pois kokonaan vähäisemmän harrastajamääränsä takia, mutta jää nyt ainoana kamppailulajina jäljelle.

Painonnosto
8+7 lajia: ennallaan.
Laji saa säilyä doping-ongelmistaan huolimatta, koska se mittaa absoluuttista paremmuutta luonnollisella mittarilla. Pitäisi kylläkin pohtia, olisiko tempaus poistettava. Jos tarkoitus on mitata, kuka nostaa eniten, niin miksi pitää olla myös vähemmän tehokas nostomuoto? Poistettiinhan punnerruskin ohjelmasta jo 1972.

Purjehdus
3+3 lajia: purjelauta, laser (naisilla laser radial) ja 470.
Purjehdus saa niukasti armon säilyä perinteikkäänä ja luonnollisena meritokraattisuuden puutteestaan huolimatta. Lajeja on oltava kolme eli purjelautailu erilaisena, yksinpurjehdus ja kaksinpurjehdus. Muut joutavat pois.

Pyöräily
5+5 lajia: Maastopyöräily, maantiepyöräily, maantieaika-ajo, eräajo, omnium.
Ohjelmasta poistuvat BMX, keirin ja joukkuekilpailut. Eräajo saa armon historiallisena ja suosittuna lajina. Omniumin pistelaskun muuttamista enemmän voittoa kuin tasaisuutta suosivaksi sietää harkita.

Pöytätennis
1+1 lajia: kaksinpelit
Laji saa jäädä erityisesti Aasian suosionsa takia ja myös siksi, että se on fyysisesti meritokraattinen: pöytätennispelaaja ei saa etua mistään normista poikkeavasta ruumiinrakenteesta. Joukkuekilpailut poistuvat kuitenkin ohjelmasta.

Soutu
4+4 lajia: yksikkö, perämiehetön kaksikko, kahdeksikko ja kevyt yksikkö.
Peruslaji yksikkö säilyy tietysti, lisäksi ohjelmaan on otettava kevyt yksikkö kevyen pariairokaksikon tilalle, jotta muillakin kuin kaksimetrisillä olisi mahdollisuutensa. Kahdeksikko perinteisenä lajina säilyy. Yksikön ja kahdeksikon välistä on säästettävä yksi perämiehetön yhdellä airolla soudettava luokka, joksi valikoituu perämiehetön kaksikko. Tämä onkin varmaan lesbojen suosikkilaji, koska englanniksi se on "coxless pair". Vastaavasti sinkkunaiset soutavat yksikköä, "single scull", ja naineet naiset kahdeksikkoa, koska se on "coxed eight".

Tennis
1+1 lajia: kaksinpelit.
Säilyy ohjelmassa suosituimpana mailapelinä. Nelinpelit ja sekanelinpelit joutavat pois.

Uinti
10+10 lajia: 50 m, 100 m, 200 m, 400 m, 800 m, 1500 m, 4 x 100 m viesti ja 10 km avovesiuinti, kaikki vapaauinteina. Uimahypyissä 3 m ponnahduslauta ja 10 m kerroshypyt.
Kaikki muut uintityylit saa heittää pois. Eihän juoksuissakaan kilpailla erikseen takaperinjuoksussa, tasajalkahyppelyssä ja kumisaappaat jalassa juoksussa. Lisäyksenä ohjelmaan ovat tulleet miehille 800 m ja naisille 1500 m. 4 x 200 m viesti on poistettu turhan samanlaisena kuin 4 x 100 m, jos uintiliitto haluaa niin saa ottaa ohjelmaansa pitkän viestin eli 4 x 400 m, joka voidaan sitten ottaa olympialaisiin.
Uimahypyistä parikilpailut pois.
Vesipallo joutaa myös pois.
Taitouinnista nyt puhumattakaan.

Voimistelu
8+6 lajia: perinteiset miesten kuusi- ja naisten neliottelun telinelajit pysyvät kukin omana mitalilajinaan, samoin moniottelut ja joukkuekilpailut.
Karsintajärjestelmälle sen sijaan on tehtävä jotakin, nykyisellään se on varsin epäreilu.
Rytminen voimistelu saa lentää huuthelkkariin.
Trampoliinihyppely samoin.

Yleisurheilu
24+24 lajia: Lajivalikoima sama kuin nykyään, paitsi parilla pienellä muutoksella. Kävelyt poistetaan keinotekoisena lajina. Eihän kilpailla siinäkään, kuka koviten kuiskaa. Lisäyksenä ohjelmaan puolimaraton ja 8 km maastojuoksu sekä miehille että naisille. Maastojuoksu voidaan kilpailla myös talviolympialaisten yhteydessä, kuten on joskus ehdotettu.

Uusi laji:
Suunnistus
1+1 lajia: yksilökilpailut
Pitkä matka, keskipitkä matka ja sprintti cup-kilpailuna, jossa pistetaulukko sijoitusten mukaan ja yhteispistemäärä ratkaisee kokonaiskilpailun sijoitukset.


Kokonaan poistettavat lajit

Golf: Kun kuulin golfin päässeen olympiaohjelmaan, jäin odottelemaan piereskelyn hyväksymistä lajivalikoimaan. Ei siinäkään menestyminen vaadi fyysistä kuntoa, mutta toisin kuin golfissa, sentään jonkinlaisen ruokavalion noudattamista.

Jousiammunta: Niillä ja rajoilla, mutta poistetaan koska ei ole riittävän urheilullinen, harrastajamäärältään riittävä eikä perinteinen (ohjelmassa vasta 1972 alkaen).

Judo: Jos haluaa otella, sitä varten on paini.

Käsipallo: Ei ole riittävän suosittu missään säilyäkseen. Jos kori- tai lentopalloa ei olisi, saisi armon.

Maahockey: Tätä lajia ei ikipäivänä hyväksyttäisi olympiaohjelmaan, ellei se olisi kuulunut siihen jo ties kuinka kauan.

Nyrkkeily: Vaikka laji on hyvin perinteinen ja fyysisesti monipuolisimpia, on sen perusasetelma silti epäterve. Väitetään, että nyrkkeily aiheuttaa aivovaurioita, mutta syy-seuraussuhde on yhä selvittämättä; ehkä aivovauriot aiheuttavat nyrkkeilyä.

Ratsastus: Joutaa pois, koska aiemminkaan ei kaakkien kaulaan ole mitaleita ripustettu, vaan ne on epäreilusti annettu vain ratsastajille.

Rugby: Mitä järkeä oli ottaa olympiaohjelmaan rugby sevens eikä varsinaista rugbyä, joka sekään ei sitä paitsi sinne kuuluisi?

Sulkapallo: Karsiutuu niukasti ja ainoastaa siitä syystä, että yksi mailapeli riittää ja paikka kuuluu tennikselle suosionsa ansiosta. Absoluuttisesti sulkapallo olisi kyllä parempi valinta.

Taekwondo: Laji joka pääsi ylipäätään ohjelmaan vain siksi, että sillä oli parempi suhdetoiminta kuin karatella ja haluttiin hyvittää Etelä-Koreaa, joka ei saanut sitä muuten kuin näytöslajiksi omiin kisoihinsa.

Triathlon: Epäonnistuneiden kestävyysurheilijoiden kaatopaikka tipahtaa niukasti ohjelmasta. Kahdesta syystä. Ensinnäkin triathlonin alkuperäinen ajatus oli Ironman-kilpailu ja olympialaisissa on vain neljännesmatka. Toiseksi peesaus on olympiamatkalla sallittua, mikä vähentää pyöräilyosuuden merkitystä.


Talviolympialaiset

Alppihiihto
4+4 lajia: pujottelu, suurpujottelu, supersuurpujottelu ja syöksylasku.
Alppiyhdistetty joutaa heittää pois. En itse koko lajista juurikaan perusta, mutta säilyköön nyt ohjelmassa, kun muuten noissa alamäkeen mentävissä lajeissa käy melkoinen apuharvennus. Sivuhuomautuksena on lisättävä, että "supersuurpujottelu" eli englanniksi "super-G" on typerimpiä lajinimiä ikinä. Mitä vikaa olisi nimessä "syöksypujottelu"?

Ampumahiihto
2+2 lajia: yksilökilpailu ja viesti.
Sekaviesti ulos. Ja on täysin älytöntä, että ampumahiihdossa kilpaillaan neljä eri yksilökilpailua, jotka ovat käytännössä samoja, koska kuka tahansa huippu voi voittaa minkä tahansa kilpailun. Nämä neljä yksilölajia korvataan cup-muotoisella kilpailulla, jossa hiihdetään ensin normaalimatka, pikamatka ja yhteislähtö. Näistä lasketaan pisteet, jotka muutetaan jollain sopivalla järjestelmällä aikaeroiksi, joiden mukaan lähdetään sitten takaa-ajokisaan. Sijoitukset jaetaan takaa-ajon tulosten perusteella.

Hiihto
5+5 lajia: 15 (naiset 10) km perinteinen, 30 (15) km skiathlon, 50 (30) km vapaa, sprintti ja viesti.
Pariviesti pois. Vapaan hiihtotavan kisa takaisin väliaikalähdöksi, nykymuodossaan se on 48 km laturetki ja 2 km sprintti. Yhteislähdöksi riittää kyllä skiathlon. Pitkän ja lyhyen matkan tyylejä voidaan vaihtaa aina neljän vuoden välein, mutta jos ne pysyvät vakioina, niin pitkä matka vapaalla ja lyhyt perinteisellä.

Jääkiekko
1+1 lajia: pysyy ennallaan.
Suosituimpana jääpelinä myös naisten jääkiekko saa pysyä, koska muut vaihtoehdot olisivat vielä huonompia.

Pikaluistelu
5+5 lajia: 500 m, 1000 m, 1500 m, 5000 m ja massastartti.
Joukkuekilpailu on sinänsä viihdyttävää katseltavaa, mutta ei sen paikka sentään olympialaisissa ole. Kymppitonnin korvaa massastartti, mikä samalla ratkaisee sen ongelman, että naisilla ja miehillä on ollut hieman eri matkat. Ja 500 m pitää luistella sisä- ja ulkoradan yhteistuloksina eikä yhtenä lähtönä, kuten KOK nyt vaatii.

Taitoluistelu
1+1+2 lajia: yksinluistelut, pariluistelu ja jäätanssi.
Joukkuekilpailu joutaa keinotekoisena pois.


Kokonaan poistettavat lajit

Curling: Kun Suomella meni vuoden 2006 talvikisoissa huonosti, niin sanoin että tämän kurjuuden kruunaisi se, että curlingissa tulisi kultaa. Pois ja äkkiä, eihän kesäkisoissakaan ole keilailua.

Freestyle: Uusia lajeja keksivät ja harrastavat lähinnä ne, jotka eivät vanhoissa pärjää. Tämäkin on alppihiihdon täysin turha spin-off.

Kelkkailu: Joutaa mennä eikä tarvitse edes perustella.

Lumilautailu: Jos on tarkoitus tulla rinnettä pitkin alas nopeasti, niin sukset on keksitty.

Mäkihyppy: Laji on kehittynyt evoluutiossaan niin älyttömäksi, että olosuhteita pitää tasoitella kaikenlaisin kummallisin säännöin. Putoaa niukasti ohjelmasta, ratkaisevana tekijänä myös harrastajamäärän vähäisyys. Yksi valmennettavistani on voittanut juoksukilpailun, jossa oli enemmän osanottajia kuin koko maailmassa aikuisten sarjan mäkihyppääjiä. Puhumattakaan naisten sarjasta, jossa kilpaili Sotsissa 30 hyppääjää, mikä taisikin olla yli puolet kaikista harrastajista.

Short track: Ja arvotaan seuraava voittaja. Kilpaa luistelu oli jo ohjelmassa, mitä itua oli lisätä suurelta osin tuurilaji mukaan?

Yhdistetty: Löytyykö tällekään lajille edes tuhatta harrastajaa koko maailmassa? Oli ymmärrettävä oivallus joskus sata vuotta sitten, kun mäkeä hypättiin ja maastossa hiihdettiin samoilla suksilla. Jos tätä ei olisi silloin keksitty ja nyt joku ehdottaisi, niin valkotakkiset miehet tulisivat hakemaan. Sama kuin ehdottaisi kuulantyönnön ja rytmisen voimistelun yhdistämistä.