Tervetuloa!



Hakemisto (Aiempien kirjoitusten pikahaku)


Viikkojuttu (Viikon pääpauhanta)


lauantai 8. kesäkuuta 2019

Uusinta : Mies ja äänet


Lukijalle: Yhtenä viimeisistä viikkojutuista ennen "sapattivapaatani" pohdiskelin sitä, että yksikään systeemi, edes demokratia, ei salli itsensä kumoamista laillisin keinoin. Tässä jutussa linkkasin nyt uusittavan hahmotelman siitä, kuinka äänioikeutta voitaisiin muuttaa meritokraattisemmaksi. Jälkeenpäin lukien kävi kuten useimmiten muulloinkin: olen edelleen samalla kannalla yleislinjauksessa, mutta joitakin yksityiskohtia menisi uusiksi.

- Jaaha, ei sitten muuta kuin istumaan. Ja vielä kerran tervetuloa Suomeen.
- Kiitoksia. Ei voi muuta kuin todeta, että täällä asiat näyttävät sujuvan.
- Kiitoksia itsellenne. Sen takiahan te tänne olette tullut, tutustuaksenne meidän systeemiimme.
- Niin. Tai tarkemmin sanoen vaalijärjestelmäänne, vielä täsmällisemmin äänioikeusjärjestelmäänne. Historiallisesti ottaen kaikkialla muualla oli voimassa tuo ”mies ja ääni” –periaate, mutta Suomessahan on jo viisikymmentä vuotta toimittu toisin. Meillä muualla Euroopassa koko demokratiahan meni silloin 2020-luvulla enemmän tai vähemmän viemäriin.
- En itse muista yksityiskohtaisesti historiaa, mutta noinhan se pääpiirteittäin meni. Meillä Suomessa oli jo silloin siirrytty tähän ”painotettuun äänioikeuteen” ja yleisen käsityksen mukaan se pelasti maamme suurelta osin sekä talouskriisiltä, islamisoitumiselta ja siirtolaistulvalta.
- Ikäviä muistoja, mutta nyt reconquista on palauttamassa eurooppalaiset sivistysvaltiot jälleen voimiinsa. Suomi ainoana länsimaana säästyi noilta ongelmilta ja siksi haluamme nyt oppia teidän järjestelmästänne. Jotta välttyisimme samalta uudelleen.
- Miellyttävää kuulla. Mistä aloittaisimme?
- Äänioikeudesta. Teillä on siis voimassa tilanne, että vaaleissa kansalaisilla on eri määrä ääniä.
- Aivan. Maksimissaan kaksitoista per henkilö. Ne annetaan yhtenä könttinä, eli äänioikeuden omaava ei saa jakaa ääniään usean ehdokkaan kesken.
- Ja millä perusteella henkilön äänimäärä määräytyy?
- Jos sopii, niin käydään läpi ääni kerrallaan?
- Mitä erinomaisimmin.

- Ääni 1 lankeaa kansalaiselle automaattisesti hänen täyttäessään 15 vuotta. Sen tarkoitus on antaa totuttelumahdollisuus demokraattisiin käytäntöihin.
- Kuulostaa fiksulta. Perinteisesti äänioikeuden ikäraja on ollut jotain 20 vuoden paikkeilla, mutta tällainen ”kevytääni” antaa siirtymäajan.
- Ääni 2 tulee vastaavasti automaattisesti, kun 25 ikävuotta on täynnä. Tämä on asetettu ikärajaksi siksi, että tutkimustulosten mukaan tiettyjen aivolohkojen kehitys jatkuu tuohon asti.
- Ymmärrän.

- Sitten menee vähän monimutkaisemmaksi. Äänet 1 ja 2 olivat niin sanottuja ikä-ääniä, jotka tulevat kaikille automaattisesti. Muiden äänten saavuttamiseksi on ponnisteltava. Äänet 3 ja 4 ovat koulutusääniä.
- Arvaan. On suoritettava jokin koulutus ne saadakseen.
- Aivan oikein. Äänen 3 saa, kun on suorittanut minkä tahansa ammatillisen tutkinnon tai vaihtoehtoisesti ylioppilastutkinnon.
- Ja ääni 4 sitten varmaan jonkin jatkotutkinnon jälkeen.
- No vähän sinnepäin. Äänen 4 saamiseksi pitää olla sekä mikä tahansa ammatillinen tutkinto että ylioppilastutkinto riittävän hyvin arvosanoin. Arvosanakriteeri on äidinkielen, pitkän matematiikan ja mistä tahansa kolmannesta ylioppilaskokeesta laskettu keskiarvo, jonka tulee olla kiitettävä. Käytännössä tämä ääni lankeaa sitten, kun hyvin suoritetun ylioppilastutkinnon jälkeen on suorittanut myös akateemisen tutkinnon. Toki mikä tahansa muukin ammattitutkinto kelpaa, mutta useimmat etenevät mainitulla tavalla.
- Tämä on siis jonkinlainen eliittiääni?
- Ei, koska kaikilla on yhtäläinen mahdollisuus tavoitella sitä. Äidinkielen osaaminen on kriteeri, samoin matematiikka, koska hyvä menestys näissä osoittaa että löytyy sekä loogista päättelykykyä että taitoa ilmaista itsensä. Molemmat oleellisia asioita yhteiskunnallisessa päätöksenteossa.
- Aivan.

- Vastaavasti äänet 5 ja 6 ovat toistensa kaltaisia, niitä sanotaan joskus yhteiskunnallisiksi ääniksi.
- Eli täytyy olla jonkinmoinen yhteiskunnan tukipylväs?
- Ei nyt sentään. Ihan normikunnollisuus riittää.
- Siis ei ole mikään rikollinen?
- Täsmälleen. Ääni 5 on jokaisella 20 vuotta täyttäneellä kansalaisella, jonka viimeisen vankilatuomion tai ehdollisen tuomion koeajan päättymisestä on kulunut vähintään kymmenen vuotta. Tai tietysti kenellä tahansa 20 vuotta täyttäneellä, jolla ei ole rekisterissä ehdollista tai ehdotonta vankilatuomiota.
- Eli pysy poissa rikosten tieltä, niin yhteiskunnallista päätäntävaltaa on enemmän.
- Juuri niin. Ääni 6 on asevelvollisuusääni. Se on jokaisella, joka on kuuluu aseelliseen reserviin.
- Niin, teillähän on miehillä yleinen asevelvollisuus.
- Jonka voi suorittaa myös aseettomana ja naiset vapaaehtoisena. Aseelliseen reserviin kuuluvat ne, jotka ovat suorittaneet aseellisen varusmiespalveluksen, eivät ole reservipalveluksesta kieltäytyneet eivätkä ole iän tai sairauden takia vapautettu reservistä. He saavat siis äänen 6. Tämä on korvaus menetetystä työajasta.
- Puolivälissä ollaan. Entä loput äänet?

- Äänet 7 ja 8 ovat taas parivaljakko, niitä sanotaan perheääniksi.
- Koskevat siis perheellisiä?
- Niin. Ääni 7 on sellaisella, joka on avioliitossa.
- Siis heteroavioliitossa?
- Eihän meillä muita olekaan. Homoilla on rekisteröity parisuhde. Siitä ei saa ääntä, koska länsimaisen kulttuurin peruspilari ja jatkumon takaaja on aina ollut miehen ja naisen yksiavioinen liitto.
- Jos oikein muistan, muissa Euroopan maissa homoliitot hyväksyttiin juuri ennen romahdusta, mutta Suomessa ei ehditty ja niin se sitten jäikin.
- Aivan. Vastaavasti ääni 8 lankeaa jokaiselle, joka on alaikäisen lapsen huoltaja.
- Eli päätösvaltaa lapsiperheille.
- Kyllä. Samasta syystä kun edellinen, sivistysjatkumon takaamiseksi.
- Tuleeko ääniä lasten lukumäärän mukaan?
- Ei nyt sentään, yksi ääni oli lapsia sitten yksi tai kymmenen.
- Niin, rajattomuus suosisikin uskonnollisia ääriliikkeitä.

- Näin meille jää vielä neljä ääntä, jotka ovatkin sitten taloudellisesta asemasta riippuvaisia. Aikoinaan havaittiin, että "mies ja ääni" -periaate antoi huoltosuhteen heiketessä yhteiskunnan subventoimana elävälle kansanosalle mahdollisuuden kupata veronmaksajia. Lopputulos oli se, että yhä harvempaa kiinnosti raataa kynnet verillä elättääkseen työtätekemättömiä.
- Ymmärrettävää. Eli veronmaksajat saivat ääniä sen mukaan, paljonko maksoivat?
- Hyvin päätelty. Kun systeemi otettiin käyttöön, rajat olivatkin varsin selvät. Lisä-äänen sai aina verotettavan tulon kaksinkertaistuessa, tietysti siihen asti kunnes maksimimäärä neljä oli täynnä.
- Ja rajat olivat?
- Alun perin tuhansina euroina lausuttuna: ensimmäinen kymmenen, toinen 20, kolmas 40 ja neljäs 80.
- Eli 80 000 euron verotettavilla tuloilla sai täydet neljä lisä-ääntä?
- Juuri niin. Nykyään rajat ovat tietysti erilaiset, mutta suhteelliset rajat ovat samat. Äänen 9 saa, jos tienaa sen verran että maksaa veroja. Ääni 10 tulee, jos tulot ovat sellaiset että pääsee yhteiskunnallisesti nettomaksajan puolelle. Ääni 11 tulee, mikäli kuuluu tuloiltaan vähintään ylempään keskiluokkaan. Ääni 12 on sitten vain johtoportaaseen kuuluvilla.

- Näitä ääniä voi siis menettää, jos tulot laskevat?
- Kyllä. Ainoat varmasti pysyvät äänet ovat iän myötä lankeavat äänet 1 ja 2 sekä koulutusäänet 3 ja 4, kaikki muut voi menettää jos niihin oikeuttaneet tekijät poistuvat.

- Kysynpä nyt vielä yhden jutun, joka tuli mieleen. Entä jos sattuu olemaan vaikka lapsinäyttelijä, jolla on suuret tulot iästään huolimatta. Saako hänkin äänestää?
- Periaatteessa kyllä, mutta tällaisten tapausten varalta laadittiin säännöt, jotka ovatkin pysyneet muuttumattomina voimassa. Maksimiäänimäärä on ikä miinus kymmenen vuotta. Vaikka ääniä olisi kuinka paljon tahansa aiempien sääntöjen mukaan, ikä asettaa maksimin. Toisin sanoen esimerkiksi 17-vuotias voi äänestää enintään seitsemällä äänellä ja vasta 22-vuotias voi saada maksimiäänimäärän.
- Eli jos 11-vuotiaalla on riittävän suuret tulot, hänellä on jo yksi ääni?
- Juuri noin. Ja vaikka kymmenvuotias tienaisi miljoonan, hänellä ei ole äänioikeutta.

- Eikö systeemi ole kuitenkin epäoikeudenmukainen, koska ihmisten painoarvo päätöksenteossa on erilainen?
- Tämä oli asia, jonka vastustajat nostivat esiin systeemiä suunnitellessa. Sitä varten rakennettiin takaportti. Jos täyttä äänimäärää ei ole, niitä saa ostaa. Yhden ostoäänen hinnaksi asetettiin tuolloin 50 euroa per vaali. Eli jos oli vaikka kahdeksan ääntä ja halusi kaksi lisä-ääntä, se maksoi sata euroa. Tietysti äsken puhutun ikämaksimin puitteissa, eli esimerkiksi 20-vuotiaan maksimiäänimäärä on joka tapauksessa kymmenen.
- Saako ääniä ostaa rajatta?
- Aina siihen asti kunnes kaksitoista ääntä on täynnä. On myös ikärajoitus. Lisä-ääniä saa ostaa enintään määrän, joka on ikävuodet - 15. Eli 17-vuotias saa ostaa maksimissaan kaksi lisä-ääntä, olettaen että hänen äänimääränsä ei oston jälkeen ylitä iän antamaa maksimia seitsemän. Tämä tarkoittaa sitä, että kellä tahansa 25-vuotiaalla on mahdollisuus halutessaan äänestää täydellä äänimäärällä. Tuohon ikään mennessä on ne kaksi iän myötä tulevaa ääntä ja saa ostaa kymmenen lisä-ääntä.
- Äänten ostaminen kuulostaa vähän kornilta...
- Sitä tuleekin ajatella yhteiskunnan jäsenmaksuna. Ei ajatus eroa juurikaan siitä, että ääniä saa maksamalla veroja, mikä onkin systeemissä jo valmiina. Maksu on toisaalta paljon alempi kuin veronmaksulla saatujen äänien hinta, mutta toisaalta niin suuri että se kattaa moninkertaisesti äänestyksestä syntyvät kulut ja vähentää näin ollen verotaakkaa. Periaatteessa. Käytännössä ei, koska aniharva koskaan ostaa ääniä.

- Voisinko saada vielä pienen koosteen eri äänien myöntöperusteista?
- Tottahan toki. Tässä:

1: 15 vuotta täyttäneelle
2: 25 vuotta täyttäneelle
3: Peruskoulun jälkeisen tutkinnon suorittaneelle
4: Ammattitutkinnon JA poikkeuksellisen hyvän lukiotutkinnon suorittaneelle
5: Rikosrekisterittömälle yli 20-vuotiaalle
6: Aseelliseen reserviin kuuluvalle
7: Avioliitossa olevalle
8: Alaikäisen huoltajalle
9: Veronmaksajalle
10: Nettoveronmaksajalle
11: Huomattavasti veroja maksavalle
12: Runsaasti veroja maksavalle


- Kiitoksia paljon. Tämä oli erinomainen rautaisannos asiatietoa. Jatkamme varmaan tarkempaa tutustumista suomalaiseen yhteiskuntaan seuraavaksi. Jo tässä vaiheessa voin kuitenkin sanoa, että tulen varmasti suosittamaan painotettua vaalijärjestelmää kotimaahani. Käsittämätöntä, että demokratiaa ehdittiin soveltaa mies ja ääni -periaatteella useimmissa maissa yli sata vuotta ennen näin ilmeisen parannuksen käyttöönottoa.

7 kommenttia:

Veijo Hoikka kirjoitti...

Kovin on monimutkainen säännöstö. Onneksi Ahmed MAGA-mies keksi yleispätevän konstin, jota voinee soveltaa myös vaaleihin:
https://www.independent.co.uk/news/world/americas/muslim-teenager-ziad-ahmed-blacklivesmatter-stanford-application-100-times-repeat-university-a7665591.html

Anonyymi kirjoitti...

Mites jos on kovat tulot mutta veroja ei käytännössä maksa? Vaikka julkisen terveydenhuolloin erikoislääkäri?

klova kirjoitti...

Kuinka julkisen tai vaikka yksityisen erikoislääkäri voi välttää veronmaksun?Siis jos oletetaan,että tekee töitä palkasta eikä vapaaehtoisuudesta?

Itse juttuun,tuollainen systeemihän toimii jo osittain Suomessa,töissä käyvien perheellisten heterosuhteissa elävien koulutettujen ja vieläpä veroja maksavien ihmisten äänestysprosentti on merkittävästi korkeampi kuin niiden jotka eivät ole.Ongelmaksi muodostuu,että äänet annetaan usein ihan puhtaasti mielikuvien perusteella,tuolla puolueella on mukavan pehmeän pyöreät arvot ja ehdokas juttelee pehmeällä äänellä mukavia asioita ja haluaa kaikille hyvää.

Jotkut äänestävät ihan ehdokkaan statuksen mukaan,siisti puku ja komea/nätti olemus,äänestämällä häntä kuulun parhaaseen A-ryhmään.

Persujen EU-ehdokkaista menivät kai lävitse erikoinen kaksikko ja esim. Matti Viren jäi 10 000 ääneen,vaikka on taatusti asioista paremmin perillä ja fiksumpi kuin valittu parivaljakko.

Anonyymi kirjoitti...

Jos palkka maksetaan verorahoista niin eihän siitä palkasta maksettu vero lisää verokertymää.

klova kirjoitti...

No tietysti noin,sama tietysti pätee aika moneen yksityiselläkin työskentelevään.Maksavat veroja ja saavat tulonsiirtoja,esim lapsilisiä.Rahaa siirrellään taskusta toiseen.

Varsinaisia nettoveronmaksajia tuloverotuksessa Suomessa on kovin ohkaisesti,yksinäinen vientiteollisuudessa työskentelevä mies joka ryyppää ja tupakoi ja ajelee paljon autolla kustantaa kulutuksellaan ja tuloveroillaan puoltoista akateemista naistutkijaa.

Anonyymi kirjoitti...

Vaikea yhtälö - mies saattaa olla nettomaksaja siihen saakka jos/kun maksa- tai keuhkosyöpä yllättää, sitten mennäänkin miinuksen puolelle ellei tuoni korjaa nopeasti. Polttoaineveroista puolestaan maksetaan liikenneinfraa jota ahkera autoilija toki käyttää fillarikommunistia enemmän. Kovapalkkainen vientisektorilla työskentelevä mies on myös lähes varmasti yhteiskunnan varoilla korkeasti ja pitkään koulutettu. Ehkä olisi selkeintä unohtaa koko henkilökohtaisen nettoveronmaksun käsite ja todeta että tärkeintä on että raha kiertää kansantaloudessa. Mieluiten niin että valtaosa kuitenkin yksityisen sektorin kautta.

Jaska Brown kirjoitti...

Veijo Hoikka: Luultavasti kaikista tenteistäkin pääsee läpi kirjoittamalla jokaiseen kysymykseen vastaukseksi, että neekereiden elämä on merkityksellinen.

Anonyymi(t?) ja klova: Systeemin mahdollinen heikko kohta on tosiaan Curley-ilmiön hivuttautuminen tähänkin linnoitukseen, kuten se on tehnyt nykyiseen. Eli on mahdollista, että sosialistit jakavat rahaa / tutkintoja siten, että tyhmät ja laiskat saavat yhtä paljon ääniä kuin fiksut ja ahkerat, jolloin ollaankin takaisin lähtötilanteessa eli nykysysteemissä. Toisaalta tämä on teknisesti selvästi vaikeampaa ja saavutettu hyöty on vähäisempi. Vaikeampaa se on siksi, että enemmän ääniä omaavat äänestäjät luultavammin eivät tätä hyväksyisi ja heillä kuitenkin olisi valta. Hyöty olisi vähäisempi siksi, että kikkailulla saatavat lisä-äänet eivät olisi suhteelliselta painoarvoltaan yhtä merkittäviä.

Tätä voi verrata vaikkapa vihervasemmiston tavoitteeseen pudottaa äänioikeusikäraja kuuteentoista vuoteen. Ikäraja on ylipäätään olemassa siksi, että ihmisten uskotaan vasta tietyn rajan jälkeen olevan noin keskimäärin kypsiä tekemään järkevämpiä päätöksiä. Jos ikäraja laskettaisiin vaikkapa kymmeneen vuoteen, seuraukset olisivat mitä ilmeisimmin ne, että annetuissa äänissä typerien päätösten määrä kasvaisi. Tästä voi helposti vetää johtopäätöksen siitä, että jopa vihervasemmistolla on suhteellisen realistinen kuva oman politiikkansa järkevyydestä. Äänioikeusikärajan laskulla olisi muuten myös se lystikäs seuraus, että ehdokasnumeroissa kiellettyjen listalle pitäisi numeron 1 oheen lisätä myös 69, sillä nuorisovaaleissa on havaittu tällä numerolla olevan ehdokkaan olevan aina melkoinen ääniharava täysin puolueesta riippumatta.