Uusinta: Kannaksen kautta

Lukijalle: Maantiedeuusinnoissa ahtaudutaan tällä kertaa kapeille kannaksille:

Karjalan kannas on vaikein paikka,
Karjalan kannas on kunniapaikka
taistella Europan silmien alla,
vastata sortohon vapautumalla,
kilpenä torjua, kalpana estää
(Uudenkirkon ja Kivennavan asukkaille omistettu 1911)

Eino Leinon profetiamainen runo on todellakin kirjoitettu jo ennen Suomen itsenäistymistä. Kannakset ovat perinteisesti olleet strategisesti tärkeitä paikkoja. Niiden kautta kulkevat tiet, niiden hallinta antaa mahdollisuuden kontrolloida liikennettä kahden maa-alueen välillä. Sarjassa maantieteellisiä erikoisuuksia on tähän mennessä esitelty erikoiset järvet, saaret, vuoret, enklaavit ja eksklaavit, joet, syvängöt ja salmet. Tässä blogin lukijoille joululahjana kannakset, tällä kertaa aakkosjärjestyksessä siitä syystä että kannaksen leveyden määrittely on vähintäänkin epämääräinen käsite.

Aucklandinkannas. Uuden-Seelannin Pohjoissaaren pohjoisosaa erottaa muusta saaresta kapeimmillaan viitisen kilometriä leveä kannas. Tähän rakoseen uusseelantilaiset keksivät sitten rakentaa suurimman kaupunkinsa. Ainoana etuna mainittakoon, että kaupungissa on kaksi satamaa. Toisaalta jos haluaa siirtää paattinsa satamasta toiseen, pitää purjehtia noin 800 km.

Aunuksenkannas. Laatokkaa ja Äänistä erottaa noin 125 km levyinen kannas. Kannaksen eteläosassa on järviä yhdistävä Syväri, jonka lähettyvillä Suomen armeija oli kaivautuneena asemasodan aikana 1942-44.

Chignectonkannas. 24 kilometrin levyinen kannas yhdistää Nova Scotian provinssin Kanadan mannermaahan. Strategisesti tärkeän sijaintinsa takia kannaksella on käyty lukuisia taisteluja 1600- ja 1700-lukujen sodissa niin intiaanien ja eurooppalaisten välisissä kuin keskinäisissä kahinoissakin. Erikoisinta on, että siellä taisteltiin jopa Yhdysvaltain vapaussodassa.

Gibraltarinkannas. Gibraltaria, tuota Espanjan lihasta törröttävä piikkiä yhdistää Espanjaan kilometrin levyinen kannas. Erityisen nyrpeästi espanjalaiset katsovat brittien hallussa olevaa niemen pohjoisosaa - he eivät näet hyväksy sitä, että britit levittivät omistustaan linnoitetun muurin pohjoispuolelle vuoden 1704 jälkeen. Sotku syntyi, kun Utrechtin sopimuksessa ei määritelty rajaa tarkasti. Tätä nykyä kiistellyllä alueella sijaitsee mm. Gibraltarin lentokenttä. Britannia ja Espanja ovat päässeet jonkinmoiseen sopimukseen, jossa britit saavat käyttää aluetta mutta tunnustavat Espanjan kiistävän omistusoikeuden. Gibraltarin lentokenttä on suureksi osaksi ollut pakko rakentaa mereltä vallatulle maalle, kun maapläntin leveys ei muuten riitä laskeutumiseen. Jos jostain syystä espanjalaisten käsitys rajasta hyväksyttäisiin, jäisikö osa lentokenttää brittien haltuun, se kun on kiistatta heidän mereltä valtaamaansa maata?

Goose Green. Falklandsaarten niukasti suurimman ja ylivoimaisesti asutuimman saaren Länsi-Falklandin jakaa miltei kahteen yhtä suureen osaan vain reilun kilometrin levyinen kannas. Ylivoimainen enemmistö saarten noin kolmesta tuhannesta asukkaasta asuu pääkaupunki Port Stanleyssa, mutta kannaksella sijaitseva Goose Greenin kylä on saarten toiseksi suurin 70 asukkaalla. Falklandin sodan aikana kannaksella käytiin sodan ensimmäinen merkittävä maataistelu. Miehistöltään lähes tasavahvoin pataljoonan suuruisin joukoin käyty taistelu päättyi odotetusti argentiinalaisten tappioon. Kaatuneita oli yhteensä 64, yksi heistä brittipataljoonan komentaja everstiluutnantti Herbert Jones, jolle myönnettiin kuoleman jälkeen Viktorian risti.

Karjalan kannas. Suomalaisille vain lyhyesti Kannas, mikä kertookin kaiken oleellisen. Siitä, mitä siellä tapahtui 1944, kiistellään yhä. Muu tulikin tästä kannaksesta kerrottua jo tämän jutun alussa.

Keskisaarento. Kalastajasaarennon yhdistää muuhun Petsamoon reilun kahden kilometrin levyinen kannas. Siitä vain pieni kaistale kuului Tarton rauhan mukaan Suomelle. Saarennon kärjessä ollut Vaitolahden kylä olikin käytännössä vain laivayhteyden välityksellä Petsamoon. Talvisodan jälkeen Petsamo jäi muilta osin Suomelle, mutta Vaitolahden neukut vaati, ettei pelkäis Leningraadi.

Khalkidiken kannakset. Khalkidiken provinssi pohjois-Kreikassa haarautuu eteläosastaan kolmeen Egeanmereen törröttävään niemeen: Kassandreia (kannas kapeimmillaan alle 1 km, siitä kaukaisimpaan niemenkärkeen linnuntietä 48 km), Sithonia (alle 6 km, 39 km) ja Athos (2 km, 47 km). Kassandreian kannaksen poikki on jo antiikin ajalla kaivettu nykyäänkin käytössä oleva kanava. Tunnetuin niemistä on Athos siellä sijaitsevien luostareidensa takia. Niemi on oma hallintoalueensa, jossa asuu nykyään parituhatta munkkia. Ulkopuolisten vierailuun alueelle tarvitaan erillinen lupa, joka myönnetään vain miehille. Aikoinaan Kreikan kulttuuriministerinä toiminut tunnettu laulaja Melina Mercouri ilmoitti tulevansa paikalle vaikka helikopterilla, jolloin munkit ilmoittivat yhtä tyynesti ampuvansa kovilla. Mercouri hävisi pokka pitää -ottelun. Naisten kielto alueelta koskee jopa naaraspuolisia tuotantoeläimiä, kuten lehmiä ja kanoja.

Korintin kannas. Vajaan kuuden kilometrin levyinen kannas yhdistää Peloponnesoksen niemimaan Kreikkaan. Itse asiassa useimmissa kielissä sana kannas, isthmus tulee kreikankielisestä niskaa tarkoittavasta sanasta ἰσθμός isthmos. Jo antiikin kreikkalaiset suunnittelivat kannaksen poikki kanavaa, mutta tyytyivät kuitenkin 2600 vuotta sitten rakennettuun kivitiehen, jota pitkin kyettiin vetämään pieniä aluksia. Keisari Nero aloitti rakennustyöt, jotka jäivät pahasti kesken. Kanava valmistui sitten 1800-luvun lopulla. Valitettavasti vain 21 metrin levyinen kanava on liian kapea nykyiselle laivaliikenteelle.

Kran kannas. Noin 50 km leveä kannas yhdistää Malaijin niemimaan Thaimaahan ja Burmaan. Kannaksen poikki on suunniteltu kanavaa, joka jonkin verran lyhentäisi laivamatkaa Itä-Aasiasta Euroopaan. Ajansäästö ei matkassa olisi merkittävä, mutta yliliikennöidyn Malakansalmen paine helpottuisi huomattavasti. Toistaiseksi ei ole edetty piirrustuspöytää pidemmälle.

La Coupée. Ranskan rannikon lähellä olevista Britannialle kuuluvien Kanaalisaarten pääsaarista pienin on Sark. Saari on jakautunut kahteen osaan, joita yhdistää toisiinsa vajaan sadan metrin levyinen kannas, jonka molemmin puolin on satametrinen pudotus mereen. Suojakaiteet kannakselle rakennettiin 1900; sitä ennen lapset etenivät kannaksen yli kontaten, ettei tuuli puhaltaisi heitä mereen.

Panamankannas. Kannas sulkeutui noin kolme miljoonaa vuotta sitten. Tällöin tapahtui melkoinen eläinvaellus Pohjois- ja Etelä-Amerikan välillä. Maanosiin oli kehittynyt erilaiset eläimistöt, jotka pääsivät tuolloin valloittamaan vastinlajiensa ekologisia lokeroita. Yleisesti ottaen pohjoisen lajit olivat menestyksekkäämpiä etelässä kuin etelän lajit pohjoisessa. Nykypäivänä kannas tunnetaan piakkoin satavuotisjuhliaan viettävästä Panaman kanavasta, jonka rakentaminen oli aikansa haasteellisin projekti. Aluksi piti hommata Panamalle itsenäisyys Kolumbiasta, sitten selättää keltakuume, lakkoilevat työntekijät ja Gaillardin kallioleikkaus.

Perekopinkannas. Krimin niemimaan yhdistää Ukrainaan kapeimmillaan kahdeksan kilometrin levyinen kannas. Strategisen merkityksensä takia se oli linnoitettu jo antiikin aikana. Toisessa maailmansodassa akselivallat saivat kannaksen haltuunsa viisi päivää kestäneiden taistelujen jälkeen syyskuun 1941 lopussa. Linnoitettu Sevastopol Krimin niemimaalla piti puoliaan vielä seuraavan vuoden heinäkuuhun asti.

Suezinkannas yhdistää Afrikan Euraasiaan. Vajaan kahdensadan kilometrin mittaisen kannaksen poikki avattiin avoin merikanava 1869. Tämä nosti jo aiemmin strategisesti tärkeän alueen merkityksen uusiin sfääreihin. Toisessa maailmansodassa saksalaisten tavoite oli Suez, 1956 Egyptin kansallistettua kanavan ranskalaiset ja britit yhteistyössä (!) valtasivat kanavan joksikin aikaa aina YK:n väliintuloon asti. Kanava oli suljettuna kuuden päivän sodasta 1967 aina vuoteen 1975 asti. Siinä välissä käydyssä Jom Kippur -sodassa israelilaiset joukot ylittivät kanavan ja miehittivät joksikin aikaa palan Afrikkaa.

Sulawesin saaren kannas. Vanha kansa tuntee maailman 11. suurimman saaren paremmin nimellä Celebes. Sen pohjoisosa on noin 700 km pitkä, leveimmillään noin satakilometrinen niemimaa. Saaren pääosasta sitä erottaa kapeimmillaan noin 25 km levyinen kannas.

Tehuantepecinkannas. Parisataa kilometriä leveä kannas on Meksikon kapein kohta. Se ei paljon poikkea muista Keski-Amerikan kannaksista leveydeltään, mutta kulkureittinä se oli helpoin aina Panaman kanavan rakentamiseen asti. Kanavan rakentamista pidettiin 1800-luvulla sen pituuden takia mahdottomana, mutta laivoja varten suunniteltiin jättiläismäistä, neliraiteista rautatietä. Suunnitelmat kariutuivat kustannuksiin ja Panaman kanavaan. Nykyään kannaksen entinen merkitys on muisto vain.

Vienankannas. Kolmas niistä kannaksista, joiden kautta unelmoitiin Suur-Suomen rajan kulkevan. Erottaa Äänistä ja Vienanlahtea toisistaan.

Ja loppuun tarina. Junassa istuivat vierekkäin karjalaisukko ja hämäläisukko. Karjalainen koetti heimon tapojen mukaisesti viritellä keskustelua ja hämäläinen heimon tapojen mukaisesti sitä vältellä. Karjalainen kyseli ummet ja lammet hämäläisen vastaillessa urahdellen. Lopulta karjalainen kysäisi jo tuskastuneelta hämäläiseltä:
- Mistäs sie oot kotosin?
- Perseestä!
- No sithä myö ollaa naapureita, mie oon sielt kannakse toiselt puolelt!

Pöytä koreaksi

Panmunjonin turvallisuusvyöhykkeellä tehtiin viime viikolla historiaa, kun Pohjois-Korean johtaja vieraili ensi kertaa Etelä-Korean puolella. Tapahtuma oli yhtä aikaa sekä odotettu että yllättävä. Varsinainen tapaaminen valmisteltiin ilmeisesti hyvinkin lyhyellä varoitusajalla ainakin diplomatian mitta-asteikolla. Sen sijaan oli odotettua, että jossain vaiheessa ketsuppipullon tulppa aukeaa. Se, millä tavoin ja milloin poksahdus tapahtuu, oli epäselvää. Ennustin jo viisi vuotta sitten, että Pohjois-Korea tulee kaatumaan samaan mihin Neuvostoliitto aikoinaan eli tiedonvälitykseen. Kun aiemmin pimennossa pidetyt pohjoiskorealaiset ovat saaneet pikkuhiljaa yhä enemmän tietoa ulkomaailmasta, ei systeemi voi pysyä kasassa kovin kauaa. Siihen kaatui Neuvostoliitto ja siihen olisi kaatunut myös Kiinan kommunistien valta, elleivät he olisi olleet neukkuja viisaampia. Siksi oli täysin ennustettavissa, että Kim Jong-Un seuraa Kiinan mallia. Toki sillä perusoletuksella, että hän ei ole hullu diktaattori.

Tällä kertaa vaikuttaa siltä, että Kim on tehnyt oikeat laskelmat. Jos hän ei antaisi myöten, maa romahtaisi informaation alla ja valta olisi mennyttä. Nyt hän yrittää samaa kuin Kiina eli todennäköisesti vapauttaa Pohjois-Korean työvoimaa Etelä-Korean kapitalismin käyttöön säilyttäen samalla vallan itsellään. Tämä ei tietenkään ole mahdollista, mikäli maassa on vähäinenkin oppositio. Kiinan kokoisessa maassa se onnistuisi, mutta ei Pohjois-Koreassa. Kimin on siis kyettävä varmistamaan Pohjois-Korean eliitin tuki. Ei mikään helppo tehtävä nuorelta hallitsijalta, kun muu eliitti on iältään kolmekymmentä vuotta vanhempaa. Kukaan ei tiedä miten se tapahtuu. Näyttää kuitenkin vahvasti siltä, että Kim on todellakin Pohjois-Korean suvereeni diktaattori eikä mikään pelkkä nukkehallitsija kansalle, kuten nuoren miehen valtaan noustessa epäiltiin.

Etelä- ja Pohjois-Korean johtajien tapaaminen vaikutti sujuneen kuin tanssi. Ja tanssiksi alku menikin. Kim Jong-Un ja Moon Jae-In kättelivät betonikorokkeen yli. Sen jälkeen Kim astui Etelä-Korean puolelle massa huomioiden yllättävän ketterästi. Uusi kättely ja protokollaan kuulumaton yllätys: Kim tarttui taas Moonin käteen, sanoi pari sanaa ja talutti Moonin rajan yli Pohjois-Korean puolelle. Ainakin virallisen tiedon mukaan temppu ei ollut etukäteen sovittu. Voi vain kuvitella miten Etelä-Korean turvallisuusjohtajalle tuli housupyykkiä. Mikä tahansa poikkeama saa turvamiehet hermostumaan ja tässä heivattiin päällikkö yllättäen toiselle puolelle rajaa. Tämä huomioiden en pidä mahdottomana, etteikö tempusta olisi ollut ennakkotieto. Julkisuuteen siitä ei vain haluttu kertoa, jotta dramatiikka lisääntyisi.

Odotin tapaamisessa sovittavan joistakin pikkujutuista, kuten sukulaisten tapaamisista, taloudellisen yhteistyön lisäämisestä, ehkä jopa yhteisistä urheilujoukkueista, joista tuli viimeksi kokemusta lepakkolätkän olympiajoukkueen myötä. Näin tapahtuikin, mutta uutinen Korean sodan päättävän sopimuksen tulevasta allekirjoittamisesta pudotti tuolilta. Mitä vikaa on pelkässä aselevossa, kun siihen on ehditty tottua jo 65 vuoden ajan? No, toisaalta oli odotettavissa että rauhansopimusta ryhdytään hiomaan, mutta se että tähän päädyttiin näin nopeasti, oli aika paukku. Odotin sitä vasta pari-kolme tapaamista myöhemmin. Vielä tapaamisen jälkeen tiedotettiin yhdestä muutoksesta: Pohjois-Korea vaihtaa aikavyöhykettä Etelä-Korean kanssa samaan aikaan. Tämä onkin järkevää, koska maa on ollut harvinaisessa puolen tunnin poikkeamassa naapureidensa kanssa: puoli tuntia etelää jäljessä ja puoli tuntia Kiinaa edellä (ja puolitoista tuntia Venäjän Kaukoitää jäljessä).

Tästä nähdään, mitä joutuisat valtiomiehet saavat aikaan, kun haluavat eikä neuvotteluja rasittamaan tarvita tulkkeja. Molemmat puhuvat samaa kieltä eikä ilmeisesti kieliongelmiakaan ollut, vaikka pohjoisen ja etelän murteet ovat luonnollisesti kehittyneet eri suuntiin. Mailla on kuitenkin enemmän yhdistäviä kuin erottavia tekijöitä. Tämä nähtiin myös huippukokouksessa. Mikään ei yhdistä paremmin kuin yhteinen vihollinen. Kokouksessa syötiin vanukas, johon oli koristeltu Korean kartta. Siihen oli tarkoituksella laitettu yksityiskohta, joka ei kyseisessä mittakaavassa olisi edes kärpäsenkakka, tai tässä tapauksessa sokerikide. Kartassa näkyvä pikkusaari nimeltään - siis korealaiselta nimeltään - Dokdo on kiistan aihe Japanin kanssa. Etelä-Korea miehittää saariryhmää. Molemmat Koreat ovat luonnollisesti sitä mieltä, että saaret kuuluvat Korealle. Japani lausui vanukkaasta protestin. Mikä toisaalta saattoi varsin hyvin olla diplomaattista teatteria. Ei ole mikään ihme, jos Japani olisi halukas luopumaan vaatimuksestaan saariryhmään, jos se pääsisi eroon Pohjois-Korean ydinaseesta.

Sopimuksia on tapana syntyä silloin, kun ne palvelevat molempien osapuolten etua. Olivatpa nämä osapuolet millaisia verivihollisia tahansa. Näin näyttää käyvän myös Korean tapauksessa. Tämä ei ole mikään yllätys niille, jotka ovat lukeneet Scott Adamsin ennusteita aiheesta. Yksityiskohtaisimmassa niistä hän ennusti varsin tarkkaan sen, mitä huippukokouksessa tapahtui. On lähes aina mahdollista päästä sopimukseen, jos osapuolet haluavat eri asioita. Nyt on kyse pääasiallisesti Pohjois-Korean ydinaseesta. Sopimuksen ydin (anteeksi sanavalinta) on siinä, että Pohjois-Korea ei oikeasti halua ydinasetta. Muut osapuolet taas nimenomaisesti haluavat, että Pohjois-Korealla ei ole ydinasetta. Se, mitä Pohjois-Korea (tai Kim ja eliittinsä) haluaa, on pysyä vallassa. Ja muut osapuolet, jos kohta eivät siitä pidäkään, ovat valmiita hyväksymään Kimin vallan, jos he saavat takuun ydinaseriisunnasta.
Adamsin kirjoituksessa ennustettiin, että osapuolet (Koreat, USA ja Kiina, mahdollisesti myös Venäjä) tekevät sopimuksen. Sopimuksessa muut osapuolet lupaavat suojata SEKÄ Pohjois- että Etelä-Koreaa hyökkäykseltä sillä ehdolla, että Pohjois-Korea luopuu ydinaseistaan ja sallii tarkistajien vierailut. Sopimus on voimassa sata vuotta (samaan tapaan kuin Hongkongin lisämaiden vuokrasopimus aikoinaan) ja sen rauettua Koreat yhdistyvät rauhanomaisesti.
Sopimuksen nerous on siinä, että se tekee ydinaseen tarpeettomaksi Pohjois-Korealle. Kaksi (tai kolme) suurvaltaa takaa sen, ne eivät voi yksimielisesti tästä sopimuksesta tinkiä. Samalla se kestoajallaan varmistaa myös sen, että kukaan toimijoista ei enää ole henkilökohtaisesti vastuussa asioista sen rauetessa. Sadan vuoden kuluttua tilanne on luultavasti aivan toinen, ehkä Koreat ovat siihen mennessä kyenneet yhdistymään muutenkin.
Olisi tietysti ihme, jos sopimus olisi juuri tuollainen. Mutta suuntaviivat osuivat kohdilleen. Jopa Pohjois-Korealla eli Kimillä näyttää olevan halu varmistaa valtansa ja ajan myötä, vallan armotta kadotessa, hankkia aikaa siirtää omaisuutensa turvaan maanpakoa varten. Tästä hyvänä merkkinä on se, miten Pohjois-Korean media uutisoi tapaamisesta. Tällä kertaa ennusteeni meni pieleen. Olin lähes varma, että valokuvia ainakaan seisovista presidenteistä ei julkaista. Niissä Kim näyttäisi ikää ja kokemusta kunnioittaville korealaisille pikkupojalta valtiomiehen charmin omaavan tyylikkään 30 vuotta vanhemman presidentti Moonin rinnalla. Etenkin kun pullukka-Kim näyttää siltä että olisi omalla syömisellään aiheuttanut Pohjois-Korean ruokapulan siinä missä Moonista näkyy edelleen entisen jäntevän erikoisjoukkojen sotilaan ryhti. (Moon oli nuoruudessaan palvellut Panmunjonin turvavyöhykkeellä ja ottanut osaa mm. erikoisoperaatioon siellä.) Vastoin arviotani kuvat julkaistiin. Onneksi Moon on myös lähes yhtä pätkä kuin Kim, joten näin uskallettiin toimia.

Lähiaikoina Kimin ohjelmassa on tapaaminen Trumpin kanssa. On ollut huvittavaa seurata, kuinka länsimainen media ei tiedä miten päin olla. Viimeksi Ilta-Sanomat (ei linkkiä, juttua ei ollut nettiversiona) kirjoitti otsikolla "Rautalankamalli Trumpille" siitä, kuinka Trump prepataan tapaamista varten. Ikään kuin Trump ei olisi suunnilleen maailman kokeinein neuvottelija. Mutta median on pakko yrittää riipiä kunniaa pois. Onhan hyvin ilmeistä, että juuri Trumpin toiminta on saanut Koreat lähenemään. Vähemmästäkin on myönnetty palkintoja ja jo nyt on väläytelty Trumpille Nobelin rauhanpalkintoa. Olisi toisaalta aikakin että joku Valkoisessa talossa työskentelevä republikaani saisi sellaisen. Demokraateille niitä on myönnetty sen verran tiheään, että palkintokaappi on romahtamassa. Ja useimmiten ansioitta. Jos joku USA:n presidentti tai varapresidentti olisi sellaisen viime vuosikymmeninä ansainnut, se olisi kuulunut Ronald Reaganille. Mies romautti Neuvostoliiton ja lopetti kylmän sodan. Sen sijaan rauhanpalkinto on myönnetty hänen edeltäjälleen Jimmy Carterille, joka sai aikaan rauhan Israelin ja arabien välille (jepjep) ja varapresidentti Al Gorelle siitä hyvästä, että hän lentelee yksityissuihkarillaan ympäri maailmaa varoittelemassa ilmastonmuutoksesta. Barack Obama sai rauhanpalkinnon sen sijaan ihan ansioista eli heti valituksi tultuaan "yrityksestä voimistaa kansainvälistä diplomatiaa ja ihmisten välistä yhteistyötä", missä oleellista oli tuo sana "yrityksestä", eli ansioista tuli kun tuloksella ei niin väliä ollut. Vaikka rehellisyyden nimissä on myönnettävä, että tuo virallinen selitys oli vain sanahelinää, kun perusteluihin ei voitu kirjata oikeaa syytä eli "neekeriydestä". Saa nähdä millaiselle mutkalle Norjan Nobel-komitea joutuu taipumaan kun ei halua myöntää palkintoa Trumpille. Saa nähdä onko kyseinen mutka jyrkempi kuin se suolisolmu, joka syntyy mikäli he päättävät myöntää sen Trumpille.

Tosin tämä nyt edellyttää sitä, että asiat sujuvat jatkossa yhtä öljytysti kuin huippukokouksessa. Näin luultavasti tulee tapahtumaan ja mielenkiinnolla odotetaan myös Melania Trumpin ja Ri Sol-jun tapaamista. Ei ollut mikään sattuma, että kuvankaunis ja elegantti Ri oli mukana Koreoiden huippukokouksessa. Koskaan aiemmin eivät Pohjois-Korean johtajien vaimot ole esiintyneet julkisuudessa. On selvää, että Rin tehtävä on pehmentää Kimin imagoa. Hyvin todennäköistä on, että jokin länsimainen PR-toimisto on palkattu suunnittelemaan asioita ja valmentamaan vaimoa hurmaamaan läntinen media. Tämä on vahva merkki siitä, että Pohjois-Korea (eli Kim) haluaa epätoivoisesti estää maan romahtamisen ja pitää hallitusti kiinni vallastaan.

On hyvin vaikea ennustaa, mihin kehitys vie. Selvää kuitenkin on, että Pohjois-Korea ei voi jatkaa nykymallilla. Yksikään toimija ei myöskään halua maan romahtavan hallitsemattomasti. Siksi voidaan ennustaa suhteellisen turvallisesti, että Kimin dynastia säilyttää valtansa. Muut yksityiskohdat ovat vaikeammin arviotavissa. Todennäköisimmin maa avautuu ulkomaailmalle Kiinan tapaan. Eteläkorealaiset liikeyritykset aloittavat yhteistyön maassa. Työvoimaa riittää, pohjoiskorealaisten elintaso nousee, ehkä osa pääsee muuttamaan etelän puolelle. Vapauden lisääntyessä tuntuu mahdottomalta, että Kim pysyisi vallassa. Valta kasvaa aseen piipusta ja Pohjois-Korean hallinnolla niitä riittä. Mutta Kimin on varmistettava se, että eliitti seisoo yksimielisesti hänen takanaan eikä kukaan tiedä, miten tämä temppu tehdään. Olen kirjoittanut asiasta fiktiivisen novellin, joka tarjoaa yhden mahdollisen selityksen. Julkaisen sen mahdollisesti lähiviikkoina sopivasti Trumpin ja Kimin tapaamisen aikoihin, mikäli uskallan niin rajun tekstin blogiin laittaa. On kuitenkin aivan varmaa, että Kimillä on jokin suunnitelma jolla hän uskoo vallan säilyttävänsä - tai vähintäänkin hän uskoo saavansa aikaan diilin, joka sallii hänen ottaa rahat ja paeta diplomaattisen koskemattomuuden turvaamana.

Uusinta: Piukat paikat

Lukijalle: Tällä kertaa maantieteellisisten erikoisuuksien uusinnoissa matkataan klaustrofobisiin paikkoihin eli ahtaisiiin salmiin:

Sarjassa maantieteellisiä erikoisuuksia on tähän mennessä esitelty erikoiset järvet, saaret, vuoret, enklaavit ja eksklaavit, joet sekä syvängöt. Pitkän tauon jälkeen vuorossa salmet.

Salmien kontrollointi on aina ollut geostrategisesti ensiarvoisen tärkeää. Kapeikot ovat usein ainoa kulkutie paikasta A paikkaan B ja se, joka kapeikkoa hallitsee, on vahvoilla. Nykyään salmien sotilaallinen merkitys on tietysti vähentynyt, mutta kaupallinen merkitys kenties kasvanut entisestään.

Tekstin edessä oleva luku kertoo salmen kapeimman leveyden kilometreinä. Arvot ovat summittaisia, pääosin gmap-pedometeristä mitattuja.

825 Drakensalmi. Etelämantereen ja Kap Hornin välissä olleen salmen ensimmäinen purjehtija ei ollut Francis Drake, vaan Willem Schouten 1616. Ennen Panaman kanavan avautumista 1914 salmi oli yleisin reitti Tyyneltämereltä Atlantille. Purjelaivoille vallitsevien tuulten ja Magalhaesin- sekä Beaglesalmien kapeuden takia se oli jopa käytännössä ainoa mahdollinen.

430 Mosambikin kanaali. Erottaa Madagascarin Afrikan mantereesta. Saari irtautui Intiasta noin 65 miljoonaa vuotta sitten. Salmen leveys on niin suuri, että Afrikan maaeläimistö ei ole kyennyt levittäytymään saarelle. Seurauksena Madagascarin fauna on ainutlaatuinen maailmassa.

363 Luzoninsalmi. Taiwanin ja Filippiinien suurimman saaren Luzonin välissä. Pari pientä saariryhmää jakaa salmen pienempiin osiin.

328 Davisinsalmi. Erottaa maailman suurinta ja viidenneksi suurinta saarta eli Grönlantia ja Baffininsaarta. Syvyyttä on tuhannen ja kahdentuhannen metrin välillä, joten laivoille on enemmän vaaraa jäävuorista kuin pohjakosketuksesta. Hyytävän sään ja myrskyjen lisäksi riesana ovat jopa 18 metrin korkeuseroihin yltävät vuorovedet.

290 Tanskansalmi. Tanska on tunnettu salmistaan, mutta varsin epäloogisesti Tanskansalmi sijaitseekin Grönlannin ja Islannin välissä. Nimen puolustukseksi on sanottava, että Grönlanti kuuluu Tanskalle, kuten Islantikin vuoteen 1945 asti. Eräs toisen maailmansodan kuuluisimmista meritaisteluista käytiin Tanskansalmessa, kun Bismarck upotti Hoodin.

240 Bassinsalmi. Erottaa Tasmanian Australiasta. Ensimmäisenä salmen läpi purjehti George Bassin ja Matthew Flindersin retkikunta 1798-99. Salmi on suhteellisen matala, noin 50 m syvyydeltään. Voimakkaat merivirrat tekevät purjehduksen vaaralliseksi.

190 Koreansalmi. Tsushimasaaret jakavat salmen kahteen osaan: Länsisalmeen Korean puolella ja tunnetumpaan Tsushimansalmeen Japanin puolella. Mongolien hyökätessä Japaniin 1281 kamikazeksi nimetty pyörremyrsky tuhosi heidän laivastonsa. Satoja vuosia myöhemmin 1905 Venäjän laivasto koki saman kohtalon Tsushiman taistelussa, kylläkin amiraali Togon eikä pyörremyrskyn toimesta.

180 Taiwaninsalmi. Kiinan tasavallan eli Taiwanin ja Kiinan kansantasavallan eli Manner-Kiinan välissä. Maon aikana salmi oli räjähdysherkkää aluetta, mutta viime aikoina Kiinojen lähentymisen myötä on ehdotettu jopa tunnelin tai sillan rakentamista. Salmen leveys huomioiden kuulostaa uskomattomalta, mutta Kiinan rakentamisvauhti ja suuruudenhulluus tuntien vannomatta paras.

160 Floridansalmi. Kuuban ja Yhdysvaltojen välinen salmi on tunnettu Golfvirran lähtöpaikkana sekä kuubalaisten salmessa harjoittamasta joukkuekuviokellunnasta kohti Miamin lihapatoja.

151 Torresinsalmi. Australian ja Uuden-Guinean välissä. Salmessa on lukuisia pikkusaaria, jotka kaikki kuuluvat Australialle huolimatta siitä, että pohjoisimmat sijatsevat vain muutaman kilometrin päässä Uuden-Guinean rannikosta. Saarilla asuu oma väestöryhmänsä, joka on melanesialainen, toisin kuin Australian aboriginaalit.

86 Beringinsalmi. Syvyydeltään vain 30-50 m. Oli vielä kymmenentuhatta vuotta sitten kuivaa maata, tunnetuin seurauksin. Keskellä salmea ovat neljän kilometrin levyisen salmen toisistaan erottamat Diomedesaaret, joista toinen kuuluu USA:lle ja toinen Venäjälle. Salmen ali on suunniteltu tunnelia, mutta suunnitelmat ovat enemmän kuin epävarmoja. Kuitenkin todennäköisempiä kuin Neuvostoliiton 50-luvulla ehdottama salmen patoaminen.

85 Windwardväylä. Kuuban ja Hispaniolan välinen salmi.

69 Merenkurkku. Suomen ja Ruotsin välinen salmi oli ensimmäisen maailmansodan aikana monen jääkärikokelaan kulkureitti Saksaan. Salmen yli on esitetty siltaa, mutta aika hoitaa: maankohoamisen takia salmi muuttuu muutamassa tuhannessa vuodessa kannakseksi ja Perämerestä tulee Peräjärvi.

65 Malakansalmi. Sumatran ja Malaijan niemimaan välinen salmi on maailman tärkeimpiä kauppareittejä. Saarten ja matalikkojen rikkoman salmen kulkuväylän todellinen leveys on kapeimmillaan kolmisen kilometriä eivätkä suurimmat tankkerit mahdu kulkemaan salmesta; laivan maksimikoko muodostaa oman Malaccamax-luokan. Lisäksi kapeassa salmessa merirosvous on oma riskitekijänsä.

64 Hudsoninsalmi sijaitsee Baffininsaaren ja Kanadan mannermaan välissä. Henry Hudsonin 1609 löytämää salmea luultiin pitkään toivotuksi Luoteisväyläksi.

58 Skagerrak. Tanskan ja Ruotsin/Norjan välissä. Ensimmäisen maailmansodan suurin meritaistelu käytiin tässä salmessa.

54 Hormuzinsalmi liittää Persianlahden Intian valtamereen. Salmen läpi kulkee 20-40 % maailman raakaöljystä. Iran on historian aikana moneen kertaan uhitellut salmen sulkemisella, mutta terve itsesäilytysvaisto on aina voittanut.

53 Palkinsalmi. Intian ja Sri Lankan välisessä salmessa sijaitsee Aataminsillan saariketju, jonka väitetään olleen kulkukelpoinen jalankulkijoille vielä 1400-luvulla, kunnes myrskyt syvensivät salmea. Intian ja Sri Lankan välinen raja leikkaa yhden sen hiekkasärkistä ollen ehkä maailman lyhin maaraja.

42 La Pérousen salmi. Sahalinin ja Hokkaidon välissä. Vuosien 1905-45 välisenä aikana salmen molemmat rannat kuuluivat Japanille. Keskellä salmea on pieni kivinen saari, jonka rantaan moni laiva ajoi sumussa karille. Ainoa tapa välttyä haaksirikolta oli kuunnella saarella asustavien merileijonien ulvontaa aina siihen asti, kunnes saarelle rakennettiin majakka 1913.

33,3 Englannin kanaali. Yli 500 km pitkä kanaali on kapeimmillaan Doverinsalmessa Calais’n ja Doverin välissä. Kanaali on aina ollut strategisesti erittäin tärkeä väylä. Sen yli ovat tehneet maihinnousun niin Julius Caesar 55 eaa, Vilhelm Valloittaja 1066 sekä vaihteeksi toiseen suuntaan liittoutuneet 1944. Noin tuhannen vuoden välein, eli seuraava merkittävä lienee luvassa joskus vähän ennen vuotta 3000. Siinä välissä on käyty meritaisteluja, kuten Voittamattoman armadan muuttuminen Voitetuksi armadaksi 1588. Caesarin Gallian sodan kuvaus maihinnoususta on uskomatonta luettavaa: ei tarvitse muuta kuin vaihtaa vekottimien nimiksi nykyaikaiset, niin taktisesti menee tasan yksi yhteen Normandian maihinnousun kanssa. Briteille kanaali on myös henkisesti tärkeä erottaja muusta Euroopasta. Kuulemma viime vuosisadan alkupuolella eräs brittilehti otsikoi: Sumua kanaalissa – Eurooppa eristyksissä. Kanaalin alittavaa tunnelia ehdotettiin jo 1802, mutta se valmistui vasta 1994. Kanaalin yliuinti on alan kuuluisimpia haasteita, ensimmäinen onnistunut suoritus on vuodelta 1875.

28 Bab el Mandeb. Yhdistää Punaisen meren Intian valtamereen. Koska salmi on ainoa reitti Suezin kanavalle, sen strateginen merkitys kulkuväylänä on huomattava. Salmen läpi kuljetetaan keskimäärin yli kolme miljoonaa barrelia öljyä päivässä. Salmen yli on suunniteltu rakennettavaksi silta Jemenistä Djiboutiin, mutta ilmeisesti vakavasti otettavia suunnitelmia ei ole vielä näkyvissä.

27 Sundasalmi. Jaavan ja Sumatran välisessä salmessa räjähti Krakatau-tulivuori 1883. Räjähdyksen voimakkuus oli nelinkertainen verrattuna suurimpaan koskaan räjäytettyyn ydinaseeseen. Posauksen jälkeen salmen ympäristö oli kartalla huomattavan erinäköinen kuin maastossa. Matala, karikkoinen ja voimakasvirtauksinen salmi on navigoinnin kautta hankala eikä muuten edullisesta sijainnistaan huolimatta ole suosittu laivareitti.

22 Cookinsalmi. Erottaa Uuden-Seelannin pääsaaret toisistaan. Maorien nimi salmelle on Raukawa Moana, mutta James Cook ei paljon tästä välittänyt ollessaan ensimmäinen eurooppalainen salmen läpi purjehtinut 1770. Vuosien 1888-1912 välisenä aikana salmessa eli delfiini nimeltä Pelorus Jack, joka lain suojaamana tapasi saattaa salmessa liikkuvia laivoja. Voimakkaiden merivirtojen takia salmeen on suunniteltu vedenalaista vuorovesivoimalaa. Maorien suullisen perinteen mukaan salmen yli on onnistuttu uimaan. Nykyaikana ensimmäinen vahvistettu ylitys uimalla tapahtui 1962.

20 Pohjoiskanaali. Englannin kanaalia huomattavasti vähemmän tunnettu Pohjoiskanaali sijaitsee Pohjois-Irlannin ja Skotlannin välissä ollen samalla kapein näiden kahden saaren välinen yhteys. Kanaalin ali on suunniteltu tunnelia, mutta vähäisen asutuksen takia ei suinkaan kapeimpaan paikkaan, vaan Belfastin lähelle 34 km leveälle kohdalle. Suunnitelmat eivät kuitenkaan ole edenneet piirustuspöytää pidemmälle.

19 Qiongzhousalmi. Erottaa Kiinan suurimman saaren Hainanin mannermaasta. Kiinalaisten rakennusvimma tuntien ei liene yllätys, että sillan rakennustöiden pitäisi alkaa tänä vuonna.

19 Tsugarunsalmi. Japanin kahden suurimman saaren Honshun ja Hokkaidon välissä. Vuonna 1954 saarten väliä liikennöinyt lautta upposi ja yli tuhat ihmistä hukkui. Tämän seurauksena tunnelisuunnitelmat saivat vauhtia, mutta lähes 54-kilometrinen, edelleen maailman pisin rautatietunneli Seikan avattiin vasta 1988. Salmessa Japanin aluevesiraja kulkee lähempänä maata kuin muualla, väittämän mukaan siksi että Yhdysvaltain ydinaseistetut laivat voisivat kulkea sen läpi rikkomatta Japanin ydinasekieltoa.

18 Iso-Belt. Tanskan kolmesta merkittävimmästä salmesta levein erottaa Sjellannin ja Fynin saaret. Salmet olivat kauttakulkumaksujen ansiosta Tanskalle merkittävä tulonlähde vuoteen 1857 asti, jolloin ne julistettiin kansainväliseksi vesialueeksi. Salmea ylittää 1997 valmistunut silta, joka aiheutti oikeuskiistan Suomen ja Tanskan välille; suomalaisten rakentamat öljynporauslautat eivät mahtuneet sen ali, jolloin Tanska joutui maksamaan korvauksia rakennustavan muuttamisesta. Nykyisin Suomessa rakennetut loistoristeilijät on suunniteltu siten, että ne mahtuvat kulkemaan sillan ali laskuveden aikaan täydellä vauhdilla ajaen. Kovassa vauhdissa laiva syrjäyttää altaan enemmän vettä, jolloin sillan tarvittava minimikorkeus on pienempi.

15 Belle Islen salmi. Yksi maailman inhottavimpia paikkoja merenkulkijan kannalta sijaitsee Newfoundlandin ja Kanadan välissä. Valtavat vuorovesivaihtelut, voimakkaat virtaukset, jäävuoret, talvisin pimeys ja ympäri vuoden sumu ja sade.

14 Käärmeennielu. Trinidadin ja Venezuelan välissä. Erottaa Etelä-Amerikan Karibian saarista. Pohjoisempana sijaitseva leveämpi salmi on loogisesti Lohikäärmeennielu.

14 Gibraltarinsalmi. Kenties kaikista salmista tunnetuin syntyi luultavasti reilut viisi miljoonaa vuotta sitten kaikkien aikojen tulvassa, jossa Atlantin vedet purkautuivat Välimeren altaaseen tuhatta Amazonjokea vastaavalla virtauksella. Britit ovat hallinneet salmea Gibraltarin linnakkeestaan vuodesta 1704 alkaen, ja sekös espanjalaisia on potuttanut. Siirtokunnan asukkaille on annettu mahdollisuus liittyä Espanjaan, mutta vuoden 1967 vaalien tulos oli yksimielisyydessään mallia Pohjois-Korea: 12138 - 44. Vuoden 2002 uusintaottelu oli prosentuaalisesti tasaisempi: 17900 - 187. Mikäli kansanäänestyksiä järjestetään jatkossakin ja Espanjan suosio kasvaa samaa tahtia, Gibraltar siirtyy Espanjan hallintaan vuonna 264095. Gibraltarinsalmessa virtaus käy yleensä Välimereen päin, koska Välimerestä haihtuu enemmän vettä kuin joet ja sateet siihen tuovat. Toisen maailmansodan aikana 62 saksalaista U-venettä livahti sukelluksissa Välimerelle moottorit sammutettuina virtausta käyttäen. Yksikään ei onnistunut palaamaan toiseen suuntaan. Salmen kapein kohta on Espanjan ja Marokon välissä. Sen ali on suunniteltu tunnelia, mutta rakennustöiden alkamisesta ei ole tietoa.

13 Tiraninsalmi Egyptin ja Saudi-Arabian välissä johtaa Akabanlahdelle ja Israelin Eilatiin. Israel oli aikoinaan ilmoittanut Egyptille varsin suorasanaisesti, että salmen sulkeminen Israelin merenkululta olisi casus belli. Egypti kaivoi sitten verta nenästään 1956 ja 1967 tunnetuin seurauksin.

13 Hoyosalmi erottaa Japanin kolmanneksi ja neljänneksi suurimpia saaria Kyushua ja Shikokua. Liikenneyhteyttä ei ole, Shikokulle pääsee vain suurimman saaren Honshun kautta.

11 Bonifacionsalmi. Sardinian ja Korsikan välissä. Inhottava paikka navigoinnille. Vuoden 1993 tankkerikatastrofin jälkeen salmessa saavat liikennöidä vaarallista lastia kuljettavista aluksista vain ranskalaiset ja italialaiset. Nämä kansakunnat ovatkin tunnettuja huolellisesta ja tarkkaavaisesta työn jäljestä.

7,3 Tatariansalmi. Sahalinin ja Siperian välissä. Matala salmi näyttää etelästä lähestyttäessä lahdelta. Tutkimusmatkailijoilta meni aina sisu kaulaan ja he kääntyivät vuosikymmenten ajan etelään La Pérousen salmeen huolimatta paikallisten asukkaiden vakuutteluista. Venäläiset havaitsivat salmen olemassaolon 1848, mutta pitivät sen salaisuutena. Krimin sodan aikana venäläisten laivasto pääsi brittiläis-ranskalaiselta osastolta karkuun salmen läpi näiden suureksi hämmästykseksi. Stalinin aikana alettiin rakentaa tunnelia salmen ali, mutta hänen kuolemansa jälkeen alkuvaiheessaan olleet työt keskeytettiin. Neuvostoliittolaiset suunnittelivat salmen patoamista 1956, mutta luonnon onneksi suunnitelma hylättiin.

6,5 Mackinacinsalmi erottaa Huronjärven Michiganjärvestä. Salmen leveyden takia järvien vedenpinta on samalla tasolla, joten hydrologisesti ne lasketaan nykyään samaksi, pinta-alaltaan maailman suurimmaksi makeavetiseksi järveksi. Salmen yli rakennettiin silta 1957.

5 Beaglensalmi. Tulimaan eteläpuolella pääsaaren ja pienempien saarten välissä. Sai nimensä Beagle-laivalta, jonka tunnetuin matkustaja oli muuan Charles Darwin – kylläkin vasta Beaglen myöhemmällä matkalla. Salmen pohjoisrannalla sijaitsee maailman eteläisin kaupunki Ushuaia. Chile ja Argentiina kiistelivät muutamasta salmen pikkusaaresta ja ajautuivat sodan partaalle 1978.

5 Kalmarinsalmi. Öölannin ja Ruotsin mannermaan välissä. Ruotsin kuninkaan 1500-luvulla antaman määräyksen mukaan salmesta pohjoiseen pyydystetty kala on nimeltään silakka ja etelään silli. Salmen yli rakennettiin kuusikilometrinen silta 1972.

4,2 Falklandinsalmi. Erottaa Länsi- ja Itä-Falklandin toisistaan. Kapeudesta huolimatta siltaa ei ole suunnitteilla odotettavissa olevan vähäisen liikenteen takia, Itä-Falklandilla asuu parituhatta ja Länsi-Falklandilla noin 150 ihmistä.

4 Kertsinsalmi yhdistää Asovanmeren Mustaanmereen. 40 km pituinen salmi on syvimmilläänkin alle 20 metriä, minkä ansiosta matala (max 14 m) Asovanmeri on lähes makeavetinen. Toisen maailmansodan aikana salmen ympäristössä käytiin rajuja taisteluja. Saksalaiset menettivät maayhteyden itäpuolisiin joukkoihinsa ja salmi oli ainoa huoltoväylä. Hitler vaati rautatien rakentamista salmen yli, mutta sotaonni kääntyi. 1944 venäläiset rakensivat tilapäissillan saksalaisilta jääneitä tarvikkeita käyttäen. Silta tuhoutui seuraavana talvena jäälauttojen takia. Nykyään salmessa kulkee Venäjän ja Ukrainan raja, kiitos Hrustsovin päähänpiston lahjoittaa Krimin niemimaa Ukrainalle. Venäjä vaatii itselleen salmessa sijaitsevaa Tuzlan saarta, mikä on aiheuttanut kiistoja ja viivyttänyt suunnitellun sillan rakentamista.

3,5 Juutinrauma. Juutinrauma lienee Tanskan lukuisista salmista kuuluisin ja tärkein. Se erottaa Sjellannin saaren Ruotsista. Tosin Ruotsin puolen Skåne kuului Tanskalle vuoteen 1658 asti. Kuningas Eerik XIII Pommerilainen määräsi salmeen tullimaksun 1429. Jokaisen laivan oli pysähdyttävä Helsingörissa suorittamassa maksu. Tätä yritettiin tietysti kiertää purjehtimalla Beltin salmien kautta, mutta joinakin aikoina kaikkien ei-tanskalaisten alusten oli pakko käyttää Juutinraumaa. Tullimaksu oli Tanskan valtion tärkein tulonlähde vuosisatoja. Siitä luovuttiin vasta 1857, kun Tanskan salmet julistettiin kansainväliseksi vesialueeksi. Salmen yli avattiin kolmen kilometrin tunneliosuuden sisältävä silta 2000, vuosikymmenten suunnittelun ja hylättyjen suunnitelmien jälkeen.

3,2 Magalhaesinsalmi. Ensimmäinen maailmanympäripurjehtija Magalhaes löysi Tulimaan ja Etelä-Amerikan mantereen välisen salmen 1520. Useimmat purjehdukset tapahtuvat kuitenkin Kap Horn kiertäen Magalhaesinsalmen kapeuden ja arvaamattoman sään takia.

3,1 Messinansalmi. Erottaa Sisilian Italian mannermaasta. Siltaa salmen yli on suunniteltu jo roomalaisajalta alkaen. 1900-luvulla suunnitelmat alkoivat kehittyä jo vakavasti otettaviksi, mutta tyypilliseen italialaiseen tapaan toistaiseksi on saatu aikaan enemmän uhoa kuin tulosta. Puolustukseksi on tosin sanottava, että geologisesti maanjäristysherkkä seutu on hieman hankala giganttisille rakennusprojekteille.

2,4 Balinsalmi. Erottaa Balin ja Jaavan saaria. Salmi muodostui vasta viime jääkauden jälkeen eikä sen ylittämiseksi ole suunniteltu siltaa kapeudesta huolimatta.

1,2 Dardanellit. Juuri kun luulee selvinneensä kapeasta Bosporinsalmesta, joutuu melkein yhtä kapeaan ja vielä pidempään Dardanellien salmeen. Salmen strateginen merkitys on luonnollisesti sama kuin Bosporinsalmen. Venäjän ulkopolitiikan yksi päätähtäin 1800-luvulla oli Turkin salmien hallinta. Ensimmäisessä maailmansodassa ympärysvallat tekivät 1915 maihinnousun Gallipolin niemimaalle. Tuolloinen meriministeri Winston Churchill oli ilmeisesti unohtanut vilkaista karttaa ennen päätöstä, koska niemimaan Turkin Euroopan puoleiseen yhdistävä kannas on kapeimmillaan vajaat viisi kilometriä leveä siinä missä vieressä olisi ollut tarjolla leveä marssireitti Konstantinnapoliin. Ympärysvallat vetäytyivät suosiolla 10 kuukauden rajujen taistelujen jälkeen. Salmen yli ei ole rakennettu eikä rakenteilla siltaa, koska Gallipolin niemimaalla ei ole mitään sellaista miksi se pitäisi tehdä.

0,8 Tiquinasalmi. Etelä-Amerikan suurin järvi Titicaca on jakautunut kahteen osaan, suurempaan pohjoiseen ja pienempään eteläiseen.

0,7 Bosporinsalmi. 30 km pituinen salmi on leveimmilläänkin vain 3,7 km. Se on maailman kapein salmi, joka luokitellaan kansainväliseksi vesialueeksi. Salmi on kautta historian ollut maailman strategisesti tärkeimpiä kohtia. Sen kansainvälisyydestä huolimatta Turkki on tarpeen tullen rajoittanut liikennettä, esimerkiksi toisen maailmansodan aikana sotaakäyvien maiden aluksilta oli kauttakulku kielletty aina Turkin sotaan liittymiseen helmikuussa 1945 asti. Salmen mutkaisuus ja runsas lauttaliikenne tuovat omat vaaransa navigointiin. Salmen yli rakennettiin ensimmäinen silta 1973. Kolmas silta on suunnitteilla ja ensimmäistä rautatietunnelia salmen ali rakennetaan parhaillaan. Bosporinsalmen ja Dardanellien kapeudesta huolimatta ne ovat niin syviä, että Mustallemerelle virtaa pohjavirtauksena runsaasti suolaista vettä pitäen sen suolapitoisuuden moninkertaisesta tilavuudesta huolimatta suurempana kuin Itämeren.

0,7 Vähä-Belt. Tanskan kolmesta merkittävimmästä salmesta kapein erottaa Fynin saaren Jyllannin mannermaasta. Salmen yli valmistui ensimmäinen silta 1935. Erityisen ankarina talvina salmi saattaa jäätyä. Vuonna 1658 tämä auttoi suuresti Ruotsia Pohjan sodassa, kun sen armeija pystyi ylittämään sekä Vähä- että Iso-Beltin niiden jäädyttyä. Ylityksestä on mainio kirjallinen kuvaus Välskärin kertomuksissa.

0,64 Kanmonsalmi. Honshun ja Kyushun välissä. Kapeudesta ja runsaasta asutuksesta (yli miljoona asukasta salmen välittömässä läheisyydessä) huolimatta ensimmäinen muu kuin vesiyhteys rakennettiin vasta 1942, kun rautatietunneli avattiin. Ensimmäinen silta on vuodelta 1973.

0,6 Johorensalmi. Singaporen ja Malaijan niemimaan välissä. Siltayhteys avattiin jo 1923. Singapore oli aluksi osa Malesiaa sen itsenäistymisen jälkeen, mutta irtaantui siitä 1965. Kyseessä on ainoa kerta historiassa, kun emämaahan sillan yhdistämä saari on itsenäistynyt.

0,6 Matotskin Sar. Novaja Zemljan saarten välinen salmi on noin sata kilometriä pitkä, mutta leveimmilläänkin vain pari-kolme kilometriä.

0,038 Euripussalmi. Kreikan mannermaan ja maan toiseksi suurimman saaren Euboian erottaa kapeimmillaan vain 38 metrin levyinen salmi. Salmen kapeuden takia muuten itäisellä Välimerellä lähes olematon vuorovesi-ilmiö aiheuttaa erittäin voimakkaita virtauksia, jopa 12 km/h. Ensimmäinen silta salmen yli saatettiin rakentaa jo peloponnesolaissodan aikana 411 eaa, mutta tämä perustuu perimätietoon. Varmaa on, että Persian sodan aikana 480 eaa siltaa ei vielä ollut, mutta Aleksanteri Suuren aikana 334 eaa oli.

0,007 Hauensuoli. Hangon edustalla Tullisaaren ja Kobbenin välissä oleva kapea, mutkitteleva salmi on kuuluisa kalliokirjoituksistaan, joista vanhimmat ovat 1400-luvulta.

Minne ihmisjalka ei ole astunut

Joskus koskemattoman oloisessa erämaassa liikkuessa on mieleen juolahtanut ajatus: onko yksikään ihminen koskaan ennen minua asettanut jalkaansa juuri siihen kohtaan, johon juuri tallasin? Hyvin luultavaa on, että ainakin joskus on tällainen tapaus kohdalle osunut, ei vain voi tietää milloin. Varsinaisia täysin koskemattomia alueita maailmassa ei oikeastaan enää ole. Tässä on kuitenkin lueteltu kymmenen paikkaa, joissa ainutlaatuisen kokemuksen saattaa saada. Olisi toki ollut helpohkoa luetella valloittamattomia vuoria, luoksepääsemättömiä kallioluotoja tai asumattomia jäätiköitä, mutta päätin rajata yhteen esiteltävään kohteeseen per kategoria. Samoin rajasin pois luolat ja meren syvängöt edellyttämällä paikoilta sen, että alla on kiinteä maa ja päällä taivas.


10. Pripet, suo

Seutu on parhaiten tunnettu Tsernobylistä, jonka läpi soilta laskeva Pripet-joki virtaa. Alueen rajat ovat epäselvät, mutta enimmäkseen suot ovat Valko-Venäjän puolella, osin Ukrainassa. Kosteikkoja alueella on noin satatuhatta neliökilometriä. Asutusta on jonkin verran, jopa kaupunkeja ja talvisaikaan soilla pystyy liikkumaan. Mutta kesäisin suurin osa alueesta muuttuu läpitunkemattomaksi, upottavaksi suoksi.

Mennäkö veneellä vai riittävätkö saappaat?

Tästä on ollut erityisen suurta harmia reippaille ulkoiluaktiviteeteille kuten sodankäynnille. Ensimmäisessä maailmansodassa rintamalinjoille jätettiin suosiolla aukko kyseiseen kohtaan. Kakkosrähinässä suoalue osoittautui hyväksi piilopaikaksi partisaaneille - aika vaikeaa oli saksalaisten jahdata moottoroidulla armeijallaan vyötäröä myöten suossa kahlaavia partisaaneja. Aiheesta on tehty yksi kaikkien aikojen vaikuttavimpia sotaelokuvia Tule ja katso.


9. Kukenán-tepui, pöytävuori

Useimpien eläinten on vaikeaa kiivetä lähes pystysuoria seinämiä. Hurjimmissa tapauksissa pöytävuori eli eteläamerikkalaisttain tepuion joka puolelta tasaisen jyrkkä ja seinämät ovat vieläpä niin korkeat, että korkeusero tasangolle on huomattava. Tällöin huipputasangolle (on siinäkin sana!) on paitsi vaikea päästä ellei ole lintu ja lisäksi ilmastokin on erilainen, jolloin kasvisto ja eläimistö saattaa olla hyvinkin erilainen ympäröivään tasankoon nähden. Pöytävuoria edustaa tässä Venezuelassa sijaitseva Kukenán-tepui. Vuoren lakitasanko on noin parinkymmenen neliökilometrin laajuinen ja vähintään kolmesataa metriä välittömästi ympärivää maastoa korkeammalla, yleensä korkeuseroa on enemmän. Vuoren laelta syöksyy alas 674-metrinen vesiputous. Varsinainen viidakkotasanko on puolitoista kilometriä huippua alempana. Vain muutaman kilometrin päässä Kukenán-tepuista on vielä tunnetumpi pöytävuori Mount Roraima, jonka laki on vielä hieman suurempi ja vuorikin toistasataa metriä korkeampi.

Kukenán Mount Roraimalta nähtynä.

Mount Roraiman huipputasanko ulottuu kolmen valtion eli Guyanan, Venezuelan ja Brasilian alueelle. Se on samalla Guyanan korkein kohta, 2750 m. Koko vuoren korkein kohta on kylläkin 60 m korkeampi, mikä varmaan ottaa guyanalaisia päähän. Suomalaiset ymmärtävät, onhan Haltitunturinkin korkein kohta vain muutaman kymmenen metrin päässä rajasta Norjan puolella. Kukenán-tepui on valittu pöytävuorten edustajaksi kuuluisamman kilpailijansa sijaan siksi, että sille on selvästi hankalampi kiivetä, joten ihmisjalat eivät ole liiemmin sitä talloneet. Ei sen takia, etteikö Mount Roraimakin olisi riittävän haastava - vuorelle noustiin ensi kerran vasta 1884 ja lähimpiin kulkuyhteyksiin on vieläkin kymmeniä kilometrejä.


8. Star Mountains, viidakko

Uuden Guinean sisäosia luultiin pitkään asumattomiksi, koska tiheään viidakkoon oli käytännössä mahdotonta tunkeutua. Vasta sitten, kun ensimmäisen kerran alueen yli lennettiin kirkkaana yönä, nähtiin alkuasukkaiden nuotiot. Sittemmin aluetta on kartoitettu ja tutkittu enemmän. Kaikkein eristynein ja hankalakulkuisin alue on Star Mountains. Minkääntasoisia teitä ei ole. Alue on Indonesian ja Papua-Uuden-Guinean rajaseutua.

Pakko tyytyä satelliittikuvaan.

Vuotuinen sademäärä on jopa 10000 mm, lähes kaksikymmenkertainen Suomeen nähden. Alue on sen verran korkealla, että edes alkuasukasasutusta ei juuri ole. Jokainen alueelle uskaltautuva retkikunta löytää uusia, tieteelle aiemmin tuntemattomia eläinlajeja.


7. Tsingy de Bemaraha, louhikko

Madagaskar. Miellyttävä ilmasto, ei suurpetoja, ei korkeita vuoristoja, kaupunki vain kymmenen kilometrin päässä kohteesta ja jopa ajokelpoinen tie alueen läpi. Eli mikä on pointti? "Tsingy" tarkoittaa paikallisella kielellä "paikka johon ei voi mennä paljain jaloin".

Lähdetäänkö kävelylle?

Yli kuusisataa neliökilometriä teräviä kivenlohkareita, kymmeniä metrejä korkeita kivipylväitä ja lähes kulkukelvotonta maastoa.


6. Qattaran syvänkö, autiomaa

Sahara on maailman suurin autiomaa, mutta suurin osa siitä on elinkelpoista joskin harvaan asuttua. Lähes 20 000 neliökilometrin laajuinen Qattaran syvänkö on miltei asumaton. Siellä on vain yksi noin 300 asukkaan keidas ja sekin sijaitsee aivan alueen reunalla, joka poikkeaa muusta seudusta suuresti. Valtaosa syvängöstä on suolasuota, rutikuivaa aavikkoa ja teräviä kallioita.

Täällä huumorikin on kuivaa.

Toisen maailmansodan aikana El Alameinin taistelussa britit saattoivat olla sivustansa suhteen huolettomia - saksalaiset eivät pystyneet kiertämään Qattaran kautta sinne. Syvängön lähistöllä sijainnut saksalainen vartiopiste hyödytti suuresti Enigma-koodinmurtajia, koska sen lähettämä raportti oli joka päivä sama: "Ei mitään raportoitavaa."


5. Kilauea, tulivuori

Riskialtteimpia paikkoja maailmassa ovat tulivuoret. Paha on mennä laavakraatteriin. Vastoin yleistä harhaluuloa useimmilla tulivuorilla ei kuitenkaan ole jatkuvasti sulana kuplivaa laavaa, joten niiden kraatereihin pystyy laskeutumaan, jos luottaa onneensa. Laskutavasta riippuen ns. pysyviä laavajärviä on noin viidellä tulivuorella koko maailmassa. Niitä on tässä valittu edustamaan Havaijin saarella oleva reilun kilometrin korkuinen Kilauea näyttävyytensä takia.

Kraateri poikkeuksellisen rauhallilsena.

Tulivuori on purkautunut jatkuvasti vuodesta 1983 lähtien. Suoraan mereen syöksyvät laavavirrat ovat huikeaa nähtävää.


4. Dome Argus, jäätikkö

Antarktiksen eristynein paikka ei ole etelänapa. Se on loppujen lopuksi hämmentävän lähellä merta. Merestä kaukaisin piste Antarktiksella on Dome Argusin alueella. Etelämantereen raain ilmasto, johon verrattuna etelänapa vaikuttaa - no, etelänlomakohteelta. Etäisyys merestä ja noin neljäntuhannen metrin korkeus tekevät paikasta saavuttamattoman muutenkin. Kun siihen lisää vielä em. seikoista aiheutuvan ilmaston, niin siinä onkin tekemistä kerrakseen.

Harvinaislaatuinen näky, vierailija alueella.

Paikka on yksi maapallon vähäsateisimmista, 10-30 mm vuodessa. Lämpötila putoaa talvisin normaalisti -80 asteeseen. Satelliitilla on mitattu kylmimmillään -93,2 astetta. Tämä ei kuitenkaan kelpaa viralliseksi ennätykseksi, sillä kukaan ei ollut paikan päällä mittaamassa. Seudulla on ollut vasta vuodesta 2009 alkaen yksi tutkimusasema, mutta se on miehitetty vain kesäisin, jolloin keskilämpötila on vain -35 astetta elohopean välillä sulaessa.


3. Gangkhar Puensum, vuori

Mount Everest vallattiin 1953. Vähitellen kaikki maailman korkeimmat vuoret on kiivetty. Korkein jäljellä oleva on Bhutanin korkein vuori Gangkhar Puensum, 7570 metriä, laskutavasta riippuen maailman noin 40. korkein vuorenhuippu. Valloittamattomana vuori tulee luultavasti pysymäänkin vielä pitkään, sillä Bhutanin hallitus on kieltänyt vuorikiipeilyn uskonnollisista syistä.

Jopa rajankulku Kiinan kanssa on epävarma, mutta ilmeisesti huippu sijaitsee Bhutanin puolella.

Gangkhar Puensumin oikeutus olla maailman viimeisiä koskemattomia paikkoja ei silti ole kokonaan Bhutanin politiikan ansiota. Vuori on todella eristyneellä alueella, jonne pääsykin on vaikeaa. Sitä paitsi 1980-luvulla vuorikiipeily oli sallittua ja tuolloin tehtiin peräti neljä turhaa yritystä. Kuitenkin siihen mennessä jo kaikki sitä korkeammat vuoret oli jo kiivetty, mikä kertoo vuoren haastavuudesta.


2. Bunge Land, tulvatasanko

Uuden Siperian saaret, lähes 30 000 neliökilometriä asumatonta maata. Löydetty 1712, ensivierailu 1886. Edelleenkin on hieman kiistanalaista, kuinka suuri on suurin saarista. Kotelnysaari on kooltaan 11700 neliökilometriä. Faddejevskisaari on 5300 neliökilometriä. Mutta ovatko ne yhtä ja samaa saarta, koska niiden välissä on 6200 neliökilometrin suuruinen Bungenmaa, joka jää välillä veden alle, mutta on useimmiten maata? Noin sata kertaa kuusikymmentä kilometriä tasankoa, korkeimmillaan kahdeksan metriä merenpinnasta.

Tulvatasanko erottuu erivärisenä.

Myrskyisän sään vallitessa 80 % alueesta peittyy veden alle ja katkaisee maayhteyden. Seudulle ei ole juurikaan mahdollista eikä lainkaan turvallista mennä millään kulkuvälineellä missään tilanteessa, koska olosuhteet muuttuvat äkisti.


1. Shag Rocks, kallioluodot

Maailman tylyimpiä paikkoja asuttavaksi ovat Falklandsaaret. Asukkaita reilu kolmetuhatta, asukastiheys on luokkaa neljä neliökilometriä asukasta kohti (huomaa missä järjestyksessä suureet ilmoitettiin). Useimmiten sää on niin kehno, että se ei kelpaa edes puheenaiheeksi. Kaikkien aikojen ennätyslämpötila on 24 astetta. Kylmimmän ja lämpimimmän kuukauden keskilämpötilan ero on noin kahdeksan astetta. Jos ei sada, on yleensä pilvistä. Sitten siirrytään reilut tuhatkolmesataa kilometriä itäkaakkoon. Etelä-Georgia. Muuten samanlainen ilmasto, mutta hieman kylmempää, vähän enemmän lämpötilavaihtelua, sadetta tuplaten ja melkein koko saari hiton jyrkkää vuoristoa. Viimeiset asukkaat pakkasivat kamansa ja häipyivät 1965. Sitten kelataan vajaat kolmesataa kilometriä takaisin.

Yritä nyt sitten rantautua.

Shag Rocks. Kuusi torahampaina törröttävää kallioluotoa. Kokonaispinta-ala parikymmentä hehtaaria. Korkein nousee merenpinnasta 75 metriä ylös ja muutkaan eivät jää kauaksi. Tästä voi päätellä jyrkkyyden ja lähisaarten tiedoista normaalin säätilan. Luodot löydettiin 1762, mutta ensimmäinen ihminen kävi yhdellä luodoista vasta 1956 ja sen teki mahdolliseksi vasta helikopterin keksiminen. On varsin todennäköistä, että joillakin luodoista ei ole kukaan koskaan käynyt - tietoa asiasta ei ainakaan löytynyt.

Uusinta: Kaukana poissa

Lukijalle: Maantiedeuusinnoissa pohdiskellaan tällä kertaa, missä sopii viettää mahdollisimman eristynyttä elämää:

Perinteinen suomalainen tapa paeta pahaa maailmaa on lähteä erämaamökkiin keskelle ei-mitään eli ns. Impivaara-ratkaisu. Sarjakuvastrippien vakiovitsi taas on sankarin haaksirikkoutuminen autiolle saarelle, jonka kasvillisuuden muodostaa yksinäinen palmupuu.

Näiden kahden ratkaisun välimuoto on etäisellä saarella kaukana muusta maailmasta asustava ihmisyhteisö. Mikä sitten on eristätymistä muusta maailmasta, on määrittelykysymys. Yksi tapa on listata ne maa-alueet, joiden etäisyys itseään suurempaan maa-alueeseen on mahdollisimman suuri.

Maailman suurin yhtenäinen maa-alue on ns. vanha maailma, joka kattaa Euraasian ja Afrikan. Suezin kanavaa ei keinotekoisena huomioida. Tämä on peruslähtökohta, josta lista alkaa rakentua. Seuraavaksi suurin maa-alue on Amerikat, joiden lyhin etäisyys Afro-Eurasiasta on reilu 80 km Beringinsalmessa. Tällä suorituksella ei vielä listoille päästä, koska maailmassa on lukuisia saaria, joiden etäisyys lähimpään suurempaan saareen tai mantereeseen on moninkertainen. Lähelle top 10:ä ei pääse edes maailman suurin saari Grönlanti, jonka etäisyys Amerikan mantereesta on alle 800 km. Suurin saari, jota lähin suurempi maa-alue on saari eikä manner on muuten Jaava, jonka etäisyys Sumatrasta on vajaa 30 km. Yllättävän harva listalle päässeistä saarista on suurikokoinen, koska suurimmat saaret sijaitsevat yleensä lähellä mannerta ja vähän pienemmät taas lähempänä mannerta olevien suurempien saarten lähellä.

Seuraavan listan etäisyydet on mitattu gmap-pedometer -palvelun mittarilla, jonka tarkkuudesta kuten en myöskään oman hiirikäteni absoluuttisesta osumatarkkuudesta mene takuuseen. Suuntaa-antavia ne kuitenkin ovat.

Kymmenen tällä mittarilla eristyneimmän maa-alueen joukkoon mahtuu yksi manner, Australia. Antarktis ei pääse edes lähelle, koska sen etäisyys Etelä-Amerikasta on alle 1300 km. Mikäli rajoitumme vain saariin, listalle nousee Prinssi Edwardin saarista suurempi eli Marion, jonka etäisyys Etelä-Afrikan rannikosta on noin 1728 km.

10. Saint Helena, 1858 km
Britit valitsivat Napoleonin loppusijoituspaikan hyvin, ainakin mitä syrjäisyyteen tulee. Pienemmätkin lähinaapurit ovat lähes tuhannen kilometrin päässä ja suurempia saaria ei ole, lähin suurempi maa-alue on Afrikan mantereella. 122 neliökilometrin kokoiselle saarelle pääsee nykyisinkin vain samalla konstilla kuin Napoleonin aikana eli laivalla. Lentokentän rakentaminen reilun neljän tuhannen asukkaan tarpeisiin on ollut suunnitelmissa, mutta ei ole toistaiseksi toteutunut. Saarta on myöhemminkin käytetty eristämistarkoituksiin. Buurisodan aikoina sinne eristettiin vaaralliseksi katsottuja vankeja, kuten suomalainen vapaaehtoinen Ernst Lindberg. Hän kirjoitti sittemmin mielenkiintoiset muistelmat Suomalaisen seikkailuja buurisodassa ja muistoja vankeudesta St. Helenan saarelta.
Päivitys 22.4.2018: Saint Helenalla on nykyään lentokenttä. Se valmistui 2016 ja reittilennot alkoivat 14.10.2017. Saarelta on viikottain yhteys Johannesburgiin, välilasku Windhoekissa. Ascensionsaarelle on yhteys kerran kuussa.

9. Sand Island, 1863 km
Sand Island on Midwaysaarten suurin, vajaan viiden neliökilometrin kokoinen atollisaari. Suurin osa saaresta on lentokenttää. Toisen maailmansodan historiasta muistetaan Midwayn meritaistelu, jossa amerikkalaiset upottivat melkoisen osan Japanin laivaston lentotukialuksista. Saari oli pitkään merkittävä välilaskupaikka, mutta lentokoneiden operaatiosäteen kasvettua ja tiedustelusatelliittien käyttöönoton jälkeen sen sotilaallinen merkitys romahti. Laivastoasema suljettiin 1993. Pysyväisluontoista asutusta saarilla ei koskaan ollut, vaikka tukikohta-aikoina siellä asuikin yli kaksituhatta ihmistä. Nykyään saaret ovat asumattomat. Lähin suurempi saari on asutuista Havaijisaarista pienin, Niihau.

8. Kiritimati, 1886 km
Lienee tämän listan saarista tuntemattomin, vaikka mainitsemisen arvoisia attribuutteja onkin. Kyseessä on paitsi Kiribatin valtion suurin saari, myös maailman suurin korallisaari – 322 neliökilometriä. Lisäksi sen läheisyydessä on tehty Britannian merkittävimmät ydinkokeet, joiden jälkiseuraamuksista väestölle onkin ollut enemmän ja vähemmän kalabaliikkia. Kiritimatin ympärillä on yli tuhannen kilometrin säteellä runsaasti saaria, mutta ne kaikki ovat pienempiä. Lähin suurempi maa-alue on Havaiji.

7. Kerguelen, 1902 km
Niitä listan suurimpia saaria, yli 7000 neliökilometriä asumatonta vuoristoa. Tarkemmin sanottuna saarella on kyllä 50-100 tutkijaa, mutta kukaan ei asu tällä Ranskalle kuuluvalla alueella pysyvästi. Toisen maailmansodan aikana saari oli asumaton ja saksalainen kaapparialus Atlantis ”miehitti” sitä joulun 1940 ajan. Lähin suurempi maa-alue on Antarktis.

6. Hendersonsaari, 1913 km
Tämän listan ainoa saari, joka on historiallisella ajalla ollut täysin asumaton. Vajaan 200 km päässä sijaitsee kuuluisa Pitcairnin saari, jonka hallinto-alueeseen Hendersonsaari kuuluu. 37 neliökilometrin Hendersonsaari on monta kertaa noin viidenkymmenen asukkaan Pitcairnia suurempi, mutta asumiskelvoton. Saarella ei näet ole juomavettä, sen maasto on rotkoisena lähes kulkukelvotonta eikä jyrkillä kalliorannoilla ole järjellistä satamaa. Pitcairnilaiset käyvät saarella 1-3 kertaa vuodessa hakemassa puuta. Lähin suurempi maa-alue on Pääsiäissaari, joka on itsekin tällä listalla.

5. Tahiti, 2367 km
Ranskan Polynesian suurin saari on yli tuhannen neliökilometrin suuruisena jättiläinen vertaistensa joukossa. Väkeä saarella on lähes kaksisataatuhatta, joka riittää jopa omaan yliopistoon. Turistikohteena tunnetun saaren lähin suurempi naapuri on huomattavasti vähemmän kuuluisa Upolun saari, Samoan kahdesta pääsaaresta hieman pienempi mutta Tahitia niukasti suurempi.

4. Tristan da Cunha, 2428 km
Tristan da Cunha mainitaan usein maailman eristyneimmäksi pysyvästi asutuksi paikaksi, eikä turhaan. Saaren vajaan 300 asukkaan lähimmät naapurit asuvat lähimmällä suuremmalla saarella Saint Helenalla, jonka hallintoalueeseen Tristan da Cunha kuuluu. Kyseinen etäisyys on ennätys lajissaan. Saint Helena itsekin on tämän listan kymmenentenä – eristäytyneisyyttä kerrakseen. Saaren yli kaksikilometrinen tulivuori purkautui 1961, jolloin kaikki saarelaiset evakuoitiin Englantiin. Saaren eristäytyneisyydestä huolimatta voi todeta, että joka paikkaan me suomalaiset ehdimme. Sinne on haudattu yksi viimeisimmistä suurista purjelaivakapteeneista, Arthur Söderlund, joka kuoli onnettomuudessa saaren lähistöllä.

3. Australia, 2792 km
Ainoa manner listalla. Saarelta saarelle hyppimällä ei tarvitse monen sadan kilometrin salmia ylittää päästäkseen Euraasiaan, mutta suoraan mitattu etäisyys Malakan niemimaalle on lähes 3000 km. Uutta-Seelantia pidetään usein maailman ääressä olevana, mutta sen Eteläsaaren (vähän suurempi kuin Pohjoissaari) etäisyys Australiasta on noin 1647 km, millä ei ihan TOP 10 -listalle mahdu.

2. Pääsiäissaari, 3472 km
Chilelle kuuluva, kivipatsaistaan tunnettu Pääsiäissaari on Polynesian itäisin uloke. Lähin suurempi maa-alue on Galapagossaarten suurin saari Isabela. Saaren historia on mielenkiintoinen ja yhteiskuntatieteissä hyvin tunnettu esimerkki väestö- ja kulttuuriromahduksesta.

1. Havaiji, 3681 km
Tällä mittarilla maailman eristynein paikka on Havaijin pääsaari, etäisyyttä Kaliforniaan lähemmäs neljätuhatta kilometriä. Hieman yli kymmenentuhannen neliökilometrin saari kattaa noin kaksi kolmasosaa osavaltion pinta-alasta, mutta asukkaita siellä on alle kaksisataatuhatta eli viidesosa kolmanneksi suurimmasta Oahun saaresta. Saarella sijaitsee myös juurelta mitaten maailman korkein vuori Mauna Kea, jonka korkeus merenpohjan tasangolta mitaten on noin kymmenen kilometriä. Kestävyysurheilussa saari tunnetaan sen kaikkein tärkeimmän triathlonkilpailun eli Havaijin Ironmanin kilpailupaikkana.

Kuurila

Tämä ei oikeastaan ole blogikirjoitus. Tämä on tositapahtumaan perustuvan elokuvan synopsis.
Sain idean tilanteen deterministisyydestä; kaikki osalliset tiesivät etukäteen katastrofin tapahtuvan, mutta eivät voineet enää tehdä mitään sen estämiseksi. Ja jokaiselle heistä tämä selvisi eri aikaan. Vieläpä siten, että mikäli he olisivat saaneet tietää tilanteen eri järjestyksessä, katastrofi olisi voitu estää. Nyt he olivat voimattomia. Millaisen elokuvan tästä saakaan aikaan!

Suomen rauhanajan suurin junaonnettomuus tapahtui 15.3.1957 Kuurilan ja Iittalan välisellä rataosuudella. Junaturmassa kuoli 26 ihmistä. Onnettomuus oli inhimillisten virheiden summa. Pohjoisesta tulossa ollut, raskaan Ukko-Pekka -höyryveturin vetämä yöpikajuna oli aikataulustaan myöhässä. Etelästä oli tulossa moottoripikajuna. Siihen aikaan kyseinen rataosuus oli yksiraiteinen, joten junien oli kohdattava jollakin kaksiraiteisella asemalla. Alkuperäisessä suunnitelmassa junakohtauksen piti tapahtua Harvialassa, yli 30 km onnettomuuspaikasta etelään. Yöjunan myöhästymisen takia kohtaus oli siirretty Kuurilaan. Viime hetkellä Riihimäen keskuksen junaohjaaja päätti kuitenkin nopeuttaa aikataulua ja siirsi kohtauksen etelämmäs Iittalaan. Vastuu junien lähettämisestä kullekin rataosuudelle oli asemien junanlähettäjillä. Tieto kohtauspaikan muutoksesta tuli Kuurilaan, mutta ei Iittalaan. (Jos olisi tapahtunut toisinpäin, mitään ongelmaa ei olisi tullut.) Niinpä Kuurilan lähettäjä ei pidätellyt yöpikajunaa asemalla, koska oli saanut uuden määräyksen. Iittalan lähettäjä taas päästi moottorijunan kohti Kuurilaa, koska ei ollut saanut uutta määräystä.
Seuraukset olivat tuhoisat. Dramaattista oli se, että lähettäjät saivat toisiinsa yhteyden ennen törmäystä ja tajusivat, mitä oli tapahtumassa. Molemmat yrittivät vielä kumpikin omaa epätoivoista keinoaan estää onnettomuus, mutta ne epäonnistuivat. Juniin ei saatu yhteyttä, koska radiopuhelimia niissä ei ollut (tämän onnettomuuden jälkeen laitteet hankittiin). Veturinkuljettajat havaitsivat vastaantulevan junan liian myöhään eivätkä radan kaarteen takia kyenneet edes jarruttamaan kuin viime hetkellä. Dramatiikkaa lisää se, että teknisistä syistä toinen kuljettajista havaitsi vastaantulevan junan luultavasti noin puoli minuuttia ennen toista.

Elokuva etenee seuraten - prologin jälkeen - tapahtumien etenemistä yhden henkilön näkökulma kerrallaan. Kunkin henkilön näkökulma alkaa hetkestä, jolloin hänen toimintansa alkaa vaikuttaa onnettomuuteen ja päättyy siihen hetkeen, jolloin hän tajuaa onnettomuuden tapahtuvan. Henkilöt esiintyvät siinä järjestyksessä, että ensimmäisenä vuorossa on ensimmäinen onnettomuuden tajunnut ja viimeisenä se, joka viimeisenä tajusi mitä tapahtuu.
Koko elokuvan ajan filmin alalaidassa juoksee vähenevä aika, jonka nollakohta on törmäyshetki. Kohtauksen vaihtuessa on aina musta tausta, jossa kerrotaan mihin ajanhetkeen siirrytään. Esimerkiksi henkilön X näkökulma alkaa hetkestä -25 minuuttia. Sitten on kohtaus, jossa kello juoksee alalaidassa reaaliajassa lukeman pienentyessä. Leikkaus seuraavaan kohtaukseen mustan taustan kautta, -6 minuuttia. Aika alkaa juosta alalaidassa kohtauksen edetessä. Kohtaus päättyy hetkeen -4.30 minuuttia, jolloin henkilö X tajuaa onnettomuuden väistämättömyyden. Taas musta tausta, aika -40 minuuttia ja henkilön Y näkökulma, pari-kolme kohtausta kunnes hän tajuaa onnettomuuden tulon.

Seuraavassa synopsiksessa on tapahtumien kulussa noudatettu pääosin koostetta ajan tiedotusvälineistä, VR:n historiikkia, Veturimies -lehden artikkelia sekä hieman dramatisointia. Apuna on käytetty myös vanhaa uutisfilmiä aiheesta:


Prologit: lähdöt asemilta
Ilta Torniossa. Yöpikajuna mahtavan yli satatonnisen Ukko-Pekka -höyryveturin vetämänä on lähdössä. Muutama kokenut junamatkustaja keskustelee. He arvioivat kovan pakkasen hidastavan vauhtia, mahdollisesti radalla on myös lunta, joten saatetaan myöhästyä aikataulusta.
Varhainen aamu Helsingissä. Moottoripikajuna Poriin on lähdössä. Ihmiset kiirehtivät junaan,

1. Riihimäen junaohjaaja
1950-luvulla junaohjaajan työ oli jopa nykypäivän mittapuulla hektistä. Työvuoron aikana hän soitti ja vastaanotti satoja puheluja. Edessään olevalle karttataululle hän merkitsi junien sijainnin ja suunnitellut kohtauspaikat. Tätä hektisyyttä kuvataan aluksi, jotta katsojalle välittyy tehtävän kiire ja sen vaatima tarkkuus. Aika: -3 tuntia. Vähitellen kohtauksissa käy ilmi, kuinka Torniosta lähtenyt pikajuna jää lumen ja pakkasen vuoksi jatkuvasti jälkeen aikataulusta. Junaohjaajat käyvät dialogia, jossa pohditaan keinoja lisämyöhästymisen estämiseksi. Selviää, että pohjoisesta tuleva Ukko-Pekka on pystynyt kuromaan aikataulua kiinni. Junaohjaaja tekee viime hetken päätöksen: junakohtaus siirretään Kuurilasta etelämmäs, Iittalaan. Aika: -20 minuuttia. Ohjaaja soittaa Kuurilaan ja ilmoittaa muutoksesta junanlähettäjälle. Sitten hän soittaa Iittalaan, mutta ei saa junanlähettäjää kiinni. Tässä vaiheessa hän ei ole vielä hermostunut; aikaa on vielä. Uusi soitto Iittalaan: aika -7 minuuttia. Iittalan junanlähettäjä ei vieläkään vastaa. Junaohjaaja jähmettyy tajutessaan, että yöpikajuna on luultavasti saanut lähtöluvan Kuurilasta. Aika: -6 minuuttia.

2. Kuurilan junanlähettäjä
Kuva siirtyy Kuurilan asemalle. Aika: -25 minuuttia. Junanlähettäjällä on yllättävä ongelma ja kiire, asemalla olevasta veturista on vesi lopussa ja se pitää hoitaa. Kesken kaiken tulee puhelu Riihimäeltä: yöpikajunan ja moottorijunan kohtaus on siirretty Iittalaan. Junaohjaaja sanoo soittavansa seuraavaksi Iittalaan. Yöpikajuna on saapumassa Kuurilaan muutaman minuutin kuluttua. Lähettäjä kirjoittaa kiireessä viestilapun saapuvalle junalle. Sitten hän yrittää soittaa Iittalaan, mutta ei saa vastausta. Hän olettaa Iittalan lähettäjän poistuneen ulos ilmoittamaan tilanteesta odottavalle moottorijunalle. Lähettäjä tulee ulos asemarakennuksesta, yöpikajuna saapuu samalla hidastaen kävelyvauhtiin. Lähettäjä ojentaa viestilapun veturiin. Kuljettaja ottaa sen, lukee, heilauttaa kättään ja lisää vauhtia. Lähettäjä palaa asemalle ja vastaa soivaan puhelimeen. Soittaja on Iittalan lähettäjä, joka ilmoittaa moottorijunan lähteneen kohti Kuurilaa. Kuurilan lähettäjä huutaa puhelimeen yöjunan lähteneen kohti Iittalaa ja ryntää ulos. Hän yrittää antaa merkkejä loittonevalle junalle, mutta kuljettaja ei niitä huomaa. Aika: -4 minuuttia.

3. Iittalan junanlähettäjä
Aika: -18 minuuttia. Iittalan lähettäjä on ulkona odottamassa moottorijunan saapumista. Kuva leikkaa sisällä tyhjässä rakennuksessa soivaan puhelimeen ja uudelleen lähettäjään muutamia kertoja. Jonkin ajan kuluttua moottorijuna saapuu asemalle ja saa lähettäjältä lähtöluvan viimeisimmän tiedossa olevan suunnitelman - kohtaus Kuurilassa - mukaan. Lähettäjä menee rakennukseen ja soittaa Kuurilaan. Aika: -6 minuuttia. Kuurilan lähettäjä huutaa kauhuissaan tilanteen. Iittalan lähettäjä lyö luurin kiinni ja soittaa viimeisenä epätoivoisena tekona radan varrelle olevaan taloon. Hän kuuntelee puhelimen hälytystä pitkään, lopulta tulee vastaus. Kiireiset ohjeet ja rukous. Vilkaisu karttaan, nopea laskutoimitus. Paljonko on aikaa junan lähdöstä, paljonko kului kunnes emäntä vastasi, kauanko emännältä kestää rynnätä ulos. Ei riitä, hän tajuaa. Aika: -3 minuuttia.

4. Talon emäntä
Aika: - 6 minuuttia. Emäntä on hellan ääressä valmistamassa ruokaa, kun puhelin soi. Hän pyyhkäisee kätensä esiliinaan ja kävelee vastaamaan. Iittalan junanlähettäjä huutaa kauhuissaan, että radalla on kaksi toisiaan kohti kulkevaa junaa, äkkiä huitomaan ulos hälytystä - vaikka törmäys on väistämätön, saadaan edes toinen juna pysähtymään, mikä vähentää törmäysvoimaa ja pelastaa ihmishenkiä. Emäntä kuulee junan jyskytyksen, kiirehtii ulos, rata on aivan vieressä. Veturi on jo ohittanut talon, viimeiset vaunut juuri kohdalla. Ehkä matkustajat huomaavat emännän villin huitomisen, kuljettaja ei sitä näe. Juna katoaa mutkan taa jarruttamatta. Aika: -2 minuuttia.

5. Moottorijunan kuljettaja
Aika: -8 minuuttia. Juna on pysähtyneenä Iittalan asemalla. Lähettäjä vahvistaa junakohtauksen Kuurilaan. Veturinkuljettaja tervehtii ja juna nytkähtää liikkelle. Kamera seuraa nopeusmittaria, jonka lukemat kasvavat tasaisesti. Ohjaamossa kuljettajat vaihtavat muutaman sanan. Parin minuutin hiljaisuuden jälkeen kuvassa näkyy ohjaamosta katsoen metsäisen mutkan taakse katoava rata. Mutkan takaa kohoaa sankka savu. Kamera leikkaa kuljettajan kasvoihin, jotka rypistyvät hetkeksi pohtimaan. Sitten silmät rävähtävät selälleen hänen tajutessaan, että mutkan takaa on tulossa höyryveturi - sitä ei vielä näy, mutta tuollainen savu voi tarkoittaa vain sitä. Käsi singahtaa hätäjarrun kahvalle. Aika: -30 sekuntia.

6. Höyryveturin kuljettaja
Aika: -15 minuuttia. Junan jyskytyksen yli kuljettaja ja lämmittäjä keskustelevat. Molemmat ovat ammattimiehiä ja heitä harmittaa myöhässä oleminen. Kuurilan aseman lähestyessä kuljettaja hidastaa kävelyvauhtiin toivoen, että ei tarvitsisi pysähtyä. Junanlähettäjä ojentaa veturiin viestilapun ja kuljettaja lukee sen ilahtuen: kohtaus on siirretty Iittalaan, mikä pelastaa muutaman minuutin aikataulussa. Hän kääntää höyryn täysille ja vauhti alkaa kiihtyä. Nopeus kohoaa lähes sataan kilometriin tunnissa. Höyryveturin ohjaamosta on huono näkyvyys eteenpäin ja mutkassa vielä huonompi. Mutkan auetessa kapeasta ikkunasta näkyy vastaantuleva moottorijuna. Kuljettaja vetää hätäjarrusta. Aika: -5 sekuntia.


Tästä eteenpäin kyse on elokuvan budjetista. Yksi vaihtoehto on jättää tähän eli halpabudjetti. Tällöin elokuvan voi päättää dokumenttikuvaan onnettomuuspaikalta ja lopputeksteihin, jotka kertovat mitä tapahtui. Toinen vaihtoehto on ison budjetin elokuva. Kuinka paljon mahtaisi maksaa aidon kokoisten replikajunien rakentaminen ja törmäyttäminen kauko-ohjauksella? Kameroita molempiin juniin ja maastoon. Josta elokuva voisi jatkua sankaritarinoina. Veturinkuljettajat yrittivät hätäjarrutuksin lieventää törmäyksen voimaa eivätkä hypänneet veturista, jolloin heillä olisi ollut edes pieni mahdollisuus selviytyä. Junissa oli matkustajina mm. kaksi lääkäriä ja kaksi sairaanhoitajaa, jotka selvisivät vähäisin vammoin ja aloittivat heti pelastustyöt. Lähitaloista tultiin pikavauhtia paikalle kuljettamaan loukkantuneita hevoskyydillä - onnettomuuspaikka oli muutaman sadan metrin päässä lähimmästä tiestä. Molemmat junanlähettäjät olivat jo ennen törmäystä soittaneet hälytyspuhelut, joten ambulanssit tulivat nopeasti ja sairaalat ehtivät valmistautua. Edes onnettomuuspaikalla ei syntynyt yleistä paniikkia, vaan matkustajat auttoivat toisiaan.

Uusinta: Kyllä nimi naisen pahentaa

Lukijalle: Kirjoitin reilu neljä vuotta sitten jutun kaksoisnimistä. Se saavutti sen verran suosiota, että vuotta myöhemmin piti tehdä jatko-osa. Ideoita on kolmanteenkin osaan, mutta se on toistaiseksi jäänyt tekemättä siksi, että mieleen juolahtanutta ideaa ei tule kirjoitettua ylös ja se unohtuu. Mutta tässä ykkösosa uusiksi:

Tässä päivänä muutamana kävimme Sallin kanssa keskustelua sukunimistä. Totesin, että en jaksa ymmärtää naisia, jotka ottavat yhdysnimen, etenkin sellaisen jossa molemmat ovat hyvin tavallisia.
- Kuvittele nyt, joku Virtanen-Korhonen.
Jostain syystä tuo osui pahasti nauruhermoon. Salli sai kohtauksen ja hekotteli vielä pari tuntia myöhemmin nukkumaan käydessä niin, että nukkumatti ei ottanut tullakseen.

Noin yleisesti ottaen tuollainen kaksiosainen sukunimi on yleensä varoitusmerkki siinä missä punainen väri eläinkunnassa. Siinä wannabefeministi haluaa toisaalta julistaa, kuinka edistyksellinen hän on pitäessään oman (siis isänsä) sukunimen ja toisaalta on niin haluttu, että on päässyt kuitenkin naimisiin. Tämmöisiä on etenkin virkamieskunnan paperinpyörittelijöissä suhteettoman suuri määrä. Voisi muuten laskea, kuinka pirusti kuluu työaikaa hukkaan, kun joutuu allekirjoittamaan paperit ylipitkällä nimellä. Toisaalta olen kyllä tuntenut ihan järkeviäkin naisia, joilla jostain syystä on ollut sokea piste sukunimen valinnan kohdalla.

Joskus vuosia sitten tapasin naisen, jonka kanssa kättelimme ja hän esittäytyi sukunimellä Löppönen-Kälviäinen (intimiteettisyistä nimi vaihdettu melkein yhtä älyttömäksi kuin se oikeasti oli, yhtä kamalaa en kyennyt keksimäään). Sain käyttää kaiken tahdonvoimani, etten huutanut ääneen: - Siis mitä HELVETTIÄ sinä oikein ajattelit?

Kaikesta päätellen suurin osa naisista on kuitenkin ajatellut, edes jossain määrin. Väestörekisterikeskuksen sukunimihausta ei löydy yhtään Korhonen-Virtasta tai Virtanen-Korhosta. Osasyy tähän voi toki olla se, että Virtanen lännessä esiintyvänä menee varmaan suhteellisen harvoin naimisiin itäisen Korhosen kanssa. Hakupalvelun vika se ei ole, koska se tunnisti em. ”Löppönen-Kälviäisen” kuten kaikki muutkin tuntemani yhdysnimet. Ilmeisesti yhdysnimen ottoon on suurempi halukkuus silloin, kun oma tyttönimi on erikoisempi. Tähän viittaa sekin, että kymmenellä yleisimmällä sukunimellä on yhtä lukuunottamatta (Laine) enemmän mies- kuin naispuolisia kantajia, vaikka naisia on koko väestössä enemmän kuin miehiä. Erityisen suuri epäsuhta on Virtasilla, joita on vähän yli 12 000 miestä mutta melkein tuhat naista vähemmän. Näyttää siltä, että jos naisen sukunimi on kovin yleinen, hän ottaa hanakammin miehen sukunimen tai yhdysnimen.

Kun Korhonen-Virtasta ei ollut, piti etsiä mikä on olemassaolevista yhdysnimistä yleisimpien nimien yhdistelmä. Yleisin Korhosen kanssa yhdistynyt oli kuudenneksi yleisin nimi Hämäläinen. Nimipari, jossa harvinaisempi nimi oli yleisin, oli Mäkelä-Korhonen, Mäkelä on viidenneksi yleisin. Myös Mäkelä-Virtanen esiintyi, mutta Virtanen on äskettäin pudonnut Korhosen jälkeen toiseksi yleisimmäksi. Tosin Mäkelä-Virtasia on peräti yhdeksän – ainoa kokeilemani yhdysnimi, josta VRK suostuu antamaan tarkan lukumäärän. Jos nimeä on vähemmän kuin viidellä, tarkkaa lukumäärää ei kerrota. Liekö Mäkelä-Virtanen Suomen yleisin yhdysnimi?

Ymmärrän kyllä jotenkuten yhdysnimen ottamisen silloin, kun nimilakia ei vielä ollut nykyisessä muodossaan ja yhdysnimen ottaminen oli sallittu, mutta oman nimen pitäminen ei. Osa yhdysnimistä on perua tuolta ajalta. Nykyinen laki on kuitenkin tältä osin hyvä. Yksi porsaanreikä siinä kyllä on. Jos avioparille on tullut ero ja puoliso pitää avioliiton myötä saamansa nimen, saattaa seurata erikoinen ja moraalisesti väärä tilanne. Tiedän tapauksen, jossa nainen meni miehen kanssa naimisiin vain saadakseen tämän hienolta kalskahtavan sukunimen ja pisti eropaperit vetämään heti kun ilkesi. Jos tämä eronnut puoliso saa sitten lapsen uudessa suhteessa, voi hän antaa toisen miehen lapselle entiseltä mieheltään saamansa nimen. Tämä mahdollisuus tulisi lainsäädännöllisesti korjata.

Muutoin ymmärrän kyllä sen, että puolisot pitävät oman nimensä. Samoin sen, että mies ottaa naisen nimen yhteiseksi nimeksi etenkin silloin, jos naisen nimi on harvinainen ja vaarassa sammua. Sitä en voi käsittää, että suomalaisen nimen omaava ottaa ulkomaalaisen nimen, en ainakaan mikäli kyseessä ei ole perinteen noudattamisen takia tehty päätös eli siis nainen ottaa miehen nimen. Tai sitä, että jos puolisoilla on eri sukunimi, päätetään lapsille antaa nimistä se ei-suomalainen. En nyt mitään liettualaista nimisysteemiä halua, missä ulkomaalaisetkin nimet pakkokansallistetaan, mutta jotain rotia sentään.

Joka tapauksessa meillä oli tuon Korhonen-Virtanen -ajatuksen kanssa niin hauskaa, että ryhdyimme miettimään, miten kammottavia nimiyhdistelmiä olisi mahdollista saada aikaan. Vanha vitsihän on, että jos Arja Koriseva olisi mennyt Juha Kankkusen kanssa naimisiin, yhdysnimeksi olisi tullut Koriseva-Kankkunen. Sitäkin joskus pohdittiin, olisiko mahdollista ottaa yhdysnimi tyyliin Virtanen-Virtanen, mutta avioliittolain 7§ sanoo: Avioliittoon aikova, jonka sukunimi tulee muuttumaan sen johdosta, että puolisot ottavat yhteisen sukunimen, voi ennen vihkimistä ilmoittaa vihkijälle, että hän ottaa yhteisen sukunimen edellä henkilökohtaiseen käyttöönsä sen sukunimen, joka hänellä viimeksi oli naimattomana ollessaan, tai sukunimen, joka hänellä on avioliittoon mennessään. Tekstissä puhutaan siis nimen muuttumisesta, joten ilmeisesti Virtanen-Virtanen olisi mahdoton.

Kaikki seuraavassa luetellut yhdysnimet ovat periaatteessa mahdollisia. Nimipalvelusta on tarvittaessa tarkistettu, että molemmat perusosat ovat käytössä olevia sukunimiä. Näin ollen listaan ei kelpaa esimerkiksi sinänsä hauska ehdotus Takalo-Kasuoja, koska Kasuoja ei ole olemassa oleva sukunimi. Sitä en uskaltanut tarkistaa, onko joku yliemansipoitumissyndroomasta kärsivä femakko tosiaan ottanut jonkin mainituista nimistä yhdysnimekseen.

Jokinen-Järvinen -tyylin ”yleiset nen-päätteiset nimet” yhdistelmiä on oikeasti olemassa, mutta nen-päätteisistä saa muutenkin huimia versioita. Parhaimmat naurut kirvoitti oivallus Tuppurainen-Tappurainen. Siitä vaan lainoja takaamaan.
Eräältä keskustelupalstalta puolestaan löytyi ihan aito yhdysnimi (tarkistettu nimipalvelusta, tosi on), jossa oli rytmiä kerrakseen. En viitsi sitä tässä kertoa, mutta keksitty versio Iivonen-Siivonen on yhtä hyvä. Sitten kun etunimi olisi vielä Iina-Siina.
Runollisuutta olisi myös valinnassa Koskivuori-Vuorikoski. Näitä Salmi-, Lahti-, Ranta-, Järvi-, Joki- ym. keskinäisiä yhdistelmiä löytyy suunnilleen kaikkia mahdollisia, mutta erikoinen ilmiö on se, että miltei aina toinen on paljon yleisempi kuin toinen.
Topografisia ilmiöitä kuvaisi myös Mäkinen-Maasto, joka nyt on ainakin loogisempi kuin Vuorinen-Meri.
Useimmat Suomen kunnista esiintyvät myös sukuniminä. Erityisen hienoa symboliikkaa olisi, jos joku ottaisi yhdysnimekseen kuntaliitoksen malliin Nummi-Pusula.
Toinen nimi, jossa yhdistyisivät kaksi kuntaa, olisi Salmi-Sund. Siitä voisi todeta, että och samma på svenska.
Kun nyt vähemmistökansallisuuksien nimiin kajottiin, niin Puukko-Hagert kuulostaisi kieltämättä komealta.

Kokonaan oma lukunsa ovat ne sukunimet, joista muodostuu oma yhdyssanansa. Tyyliin Virta-Lähde. Siinä avioliitossa luulisi energiaa riittävän.
Armeijaan viittaava olisi puolestaan Kenttä-Patja, mikä toisaalta naisen nimenä herättäisi muunkinlaisia mielleyhtymiä.
Urheilullinen vaihtoehto olisi vaikkapa Lento-Pallo.
Luonnontieteellisiin ilmiöihin viittaisi Helle-Aalto.
Eläinten nimet ovat suhteellisen yleisiä Suomessa, mutta ne saattavat yhdysnimen osina tuottaa yllättäviä lopputuloksia, kuten Pesu-Karhu. Puhumattakaan kahden eläimen yhdistelmästä, kuten Tikka-Ahven. Siinä voi hyvällä syyllä kysyä, onko tuo nainen lintu vai kala. Tosin samaa voisi tiedustella vielä suuremmalla syyllä, jos nimi olisi oikeasti Lintu-Kala.
Täsmällisempään diagnoosiin viittaisi Iho-Tauti, tosin jos joku tuollaisen nimen ottaisi niin vikaa olisi enemmänkin nahan alla. Itse asiassa lähellä sitä paikkaa, johon voi viitata yhdysnimellä Korva-Lehti.

Ammattien nimet ovat Suomessa muuhun maailmaan verrattuna suhteellisen harvinaisia, vrt. anglosaksisen maailman yleisin nimi Smith, siinä missä Suomessa Seppä/Seppänen eivät ole kovin korkealla listalla, jos kohta eivät niin harvinaisiakaan. Hyvä esimerkki on Saksassa hyvin yleinen Schneider, mutta Suomessa ei ole ainuttakaan Räätäliä. Tarkennusta ammattialaan saisi esimerkiksi nimellä Jauho-Mylläri.
Vieraskieliset ammattinimikkeet eivät ymmärrettävistä syistä esiinny sukuniminä, Suomesta ei löydy ainuttakaan Merkonomia tai Insinööriä. Ei myöskään Psykiatria, mutta aika lähelle pääsisi yhdistelmällä Latva-Laturi.

Alapäähuumorin sarkaa kynnettäessä (sanavalinta tarkoituksellinen) yritellään aina lämmittää vanhaa vitsiä sukunimestä Alapää, mutta todellisuudessa sellaisia ei Suomen väestötietojärjestelmästä löydy ainuttakaan. Pieniä nauruntyrskähdyksiä saisi kyllä aikaan yhdysnimellä Perä-Paukku.
Anatomisia ominaisuuksiaan voisi - toivottavasti paikkansapitävästi - esitellä nainen, joka ottaisi yhdysnimekseen Uljas-Rintanen.
Edellinen nyt voisi mennä huumorin varjolla. Sen sijaan jos joku ottaisi yhdysnimekseen Mällinen-Haara, se kertoisi jo oman likaisen mielikuvituksen puutteesta.
Suomalaisittain huumorin puolelle menisi Karvanen-Majava, mutta kielitaitoiset varmaan tirskahtaisivat aavistuksenomaisesti esiteltäessä.
Erään tunnetun suomalaisen jääkiekkovalmentajan sukunimestä on väännetty paljonkin huumoria ja siitä saatavia yhdysnimiä olisi takuulla leegio. Ykkösvalinnaksi nousisi ehkä tapaus Simonsuuri-Jortikka. Etenkin jos naisen etunimi olisi Anna ja miehen Simo.

Yhdysnimet ovat jo sinänsä merkki siitä ettei oikein tiedä, mitä haluaa. Näin ollen mitään ongelmaa ei varmaan olisi siinäkään, jos sukunimenä olisi Akkanen-Ukkonen. Tässä tapauksessa olisi tietysti voinut harkita, joskos nykyisenä suvaitsevaisuuden aikaan olisi voinut ottaa avioparille uuden, yhteisen nimen Sukupuolineutraali.
Tunnetusti naisilla on tapana lihoa, kun mies on saatu pyydykseen. Siinä mielessä Ohukainen-Lihavainen olisi jopa inhorealistinen.
Värittömästä suhteesta vailla räiskähtelyjä kertoisi Musta-Valkonen. Saman tien nimeksi olisi voinut ottaa Harmaa, mutta se on jo valitettavasti jo käytössä eikä laki salli, ellei sitten jommankumman esi-isistä löydy sennimistä.

Viimeisenä on sitten käsiteltävä sananmuunnoshuumori. Seuraavissa ideoissa mennäänkin jo aivan hyvän maun rajoilla, pitäen kuitenkin tarkasti huolta siitä ettei vain lipsahdeta sen puolelle. Joten tosikot voivat hypätä tämän kappaleen yli, olettaen että ovat jotenkin suoriutuneet tänne asti menettämättä sielunrauhansa rippeitä.
Paljakka-Niska saattaisi olla pelottava luonnekuvaus uranaisesta.
Kamppi-Pirva olisi vanhahtava, koska isot tytöt ovat kertoneet että nykyään kiitorata on muotia.
Huttu-Viirre viittaa siihen, että avioliittoa uhkaa seksin hiipuminen.
Pessi-Nuppunen lipsahtaisi jo kannaksen toiselle puolelle.
Viimeisin saattaisi toisaalta olla myös viittaus tulevaisuuteen ja sukupuolineutraaliin avioliittoon. Toisaalta voisi mies ottaa yhdysnimen myös naisen kanssa naimisiin mennessään, vaikka kaikissa aiemmissa esimerkeissä onkin puhuttu vain siitä, että yhdysnimien kantajat olisivat naisia. Tulee kuitenkin mieleen yhdysnimi, joka ei oikein naiselle sovellu, mutta miehen kantamana se olisi varsinainen mainos: Kuuri-Sulli.

Entä sitten omalla kohdalla? Kun naimisiin mentiin, ilmoitin Sallille että tee miten haluat, pidä oma nimesi tai ota minun. Mutta yhdysnimeä et sitten ota, Toistoperä-Jankkusia on tässä maassa ihan liikaa. Jääköön arvoitukseksi, miten kävi. Sen verran kuitenkin paljastan, että minä sain pitää poikanimeni.