KK-ennakko 2015

Tänä vuonna Kalevan kisoissa on varmaan luvassa yleisömenestys. Satakunta on nimittäin jo valmiiksi isäntäkaupungin ympärillä, vaikka kisat alkavat vasta huomenna!

Myös kestävyysjuoksuväki voi suunnata kohti Poria levollisin mielin, sillä Jaskan itsensä pelätty comeback jäi tekemättä. Piti nimittäin tänä kesänä olla haasteen takia mukana yksissä kisoissa, mutta se peruuntui aikataulupäällekkäisyyden takia. No, tuskinpa Kalevankisaraja olisi ollut uhattuna, koska sitten edellisen kerran kun olen numerolapun rintaani laittanut, Suomeen on tullut kestävyysjuoksussa arvokisakultaa. Sen jälkeen olen ollut enimmilläänkin vain viesteissä varamiehenä, jonka ei onneksi ole tarvinnut juosta.

Tai oikeastaan tuo Kalevankisaraja eli ns. A-luokka on jo muinaishistoriaa, nykyään kun sinne pääsee rankingin perusteella. Mikä on sinänsä ihan hyvä ajatus, mutta käytännön toteutus on turhan epäselvä ja herättänyt pienoista jupatusta. Mitäs tekivät kaksi virhettä eli 1) eivät kysyneet minulta ennen kuin suunnittelivat ja 2) eivät kysyneet sen jälkeen kun olivat mielestään valmiita. Mutta palaan asiaan ja esitän paremman systeemin luultavasti ensi viikolla jälkipuinnin yhteydessä.

En tosin mene takaamaan, että systeemi olisi niin hyvä kuin luulen. Näyttää nimittäin jo vähän pätkivän. Luin kisa-aikataulua ja ihmettelin että mitä helvettiä, lauantaina klo 18.35 Kunniakierros, palkittavat. Että aiotaanko nyt kaikki voittajat pistää samaan aikaan kunniakierrokselle, kun sille on erikseen varattu aika ohjelmassakin. Ja miksi se on kesken kisapäivän eikä vasta viimeisen lajin päätyttyä? Ja miksei sitä ole muina päivinä? Täh? Vasta vähän ajan kuluttua pään rattaat raksahtivat eteenpäin sankan pölykerroksen seassa. Ikään kuin en olisi itsekin ollut Kunniakierroksella juoksemassa, sponsoreita hankkimassa ja seuralle rahaa keräämässä...

Entiseen tapaan jokaiselta matkalta (800 - 10 000 m) on listattu kahdeksan parasta suomalaista mitalillesijoittumistodennäköisyyden mukaisessa järjestyksessä. Ilman järjestysnumeroa kursiivilla merkittynä ne, joiden arvelen ilmoittautumisestaan huolimatta jäävän pois, mutta mukana ollessaan olisivat kyseisellä sijoituksella kaavailuissa. Lajin nimen jälkeen kerrotaan suluissa osanottajien määrä ja kilpailuaikataulu. Nimen perässä olevista kahdesta luvusta ensimmäinen kertoo ilmoittautuneiden keskinäisen sijoituksen tämän kauden tilastoissa ja jälkimmäinen ennätysten mukaisen järjestyksen. Kahdeksan rankatun lisäksi jokaiseen lajiin on otettu "Muita"-osio, johon pääsevät kaikki ne jotka ovat jommassakummassa tilastossa kahdeksan joukossa tai muuten yllätysvalmiita. Kaikissa luvuissa ja kaavailuissa mukana vain Suomen kansalaiset.

M 800 m (24, alkuerät pe 14.45, finaali la 19.25)
Ennakkosuosikista ei ole epäselvyyttä. Etenkin kun Borza Salonen on vasta päässyt eroon kyynärsauvajuoksusta. Tosin Sandells-varauksella - miehen tämän kauden esitykset ovat olleet lopussa ponnetonta kahlaamista, mutta ei olisi ensimmäinen kerta kun äijä nousisi suosta viime hetkellä.
1. Ville Lampinen (1,2)
Tuomo Salonen (2,3)
2. Panu Jantunen (5,4)
Niclas Sandells (-,1)
3. Jaakko Laakso (3,8)
4. Tommi Sundell (10,6)
5. Joonas Rinne (4,5)
6. Julius Uutela (6,13)
7. Jari Räsänen (7,7)
8. Jussi Raittinen (8,16)

M 1500 m (18, su 17.30)
Kaksi oleellista kysymystä: 1) juokseeko Lindahl vitosen vai tonnivitosen, 2) missä kunnossa on Sandells - ja Marttinen myös? Tämän ennustaminen on ihan teenlehdistä katsomista. Oletetaan että Bertolotti tai joku muu säntää kärkeen, niin saadaan noin 15 juoksijaa olemaan kompuroimatta toisiinsa.
1. Ilari Piipponen (2,6)
2. Niclas Sandells (7,1)
3. Anders Lindahl (1,4)
4. Riku Marttinen (11,3)
5. Tommi Sundell (5,5)
6. Jari Räsänen (4,12)
7. Panu Jantunen (3,8)
8. Marco Bertolotti (6,2)
Jiri Karjalainen (9,14), Samu Mikkonen (12,13), Joonas Lehtinen (8,11), Aki Nummela (16,7)

M 5000 m (19, su 15.15)
Ykkössuosikki on selvä. Sen jälkeen tulee tasaista, tosin Järvenpäästä ei taaskaan tiedä. Oletetaan, että Lindahl juoksee mieluummin tonnivitosen. Mukana myös eteläsudanilainen Kennedy Charicha, joka vaikuttaa varsin sopeutumishalukkaalta ja puhuu kieltäkin jo melko hyvin. Odottelemme kansalaisuutta.
1. Arttu Vattulainen (1,2)
2. Jarkko Järvenpää (6,1)
Anders Lindahl (4,5)
3. Martti Siikaluoma (-,6)
4. Jaakko Nieminen (2,4)
5. Tuomas Jokinen (5,3)
6. Jimmy Finnholm (3,9)
7. Eero Saleva (7,14)
8. Matti Rauma (8,16)
Robin Ryynänen (-,13), Jukka Kero (10,6), Miika Takala (-,7)

M 10 000 m (22, pe 18.35)
Lue vitosen ennakko uudelleen. Lisäykset: 1) Kympillä tämän kauden tilastot eivät merkitse mitään, koska yli puolet jengistä ei ole vielä ratakymppiä juossut. 2) Henaattori Manninen ei ole mukana vitosella, mutta on ilmoittautunut kympille ja uhosi juuri äskettäin vauhtien löytyneen Pekingin MM-maratonin lähestyessä.
1. Arttu Vattulainen (1,4)
2. Henri Manninen (-,3)
3. Jarkko Järvenpää (-,1)
4. Tuomas Jokinen (-,2)
5. Jarkko Nieminen (2,5)
6. Matti Rauma (3,10)
7. Mikko Tyni (4,9)
8. Miika Takala (-,6)
Tapani Kärjä (5,13), Mikko Tolonen (6,18), Markku Nikkanen (7,21), Aki Nummela (-,7), Jukka Kero (-,8)

M 3000 m esteet (18, pe 20.40)
Tää on sitten viimeinen taisto. Ukonmaanaho yrittää porata Pekingin MM-rajaa soolona kuin tulehtunutta viisaudenhammasta. Muut ovat täysin statisteja. Lapinlahdella Jannen meno oli onnettoman ponnetonta, tyypillinen vuoristoleirisyndrooma. Jos Porissa osuu ilmanala kohdalleen ja on jo toipunut, niin pieni sauma on olemassa. Paikalla ilahduttavan paljon ilmoittautuneita, vaikka huhu Jukka Keskisalon osanotosta osoittautuikin uutisankaksi.
1. Janne Ukonmaanaho (1,1)
2. Jimmy Finnholm (2,6)
3. Aki Nummela (5,5)
4. Joonas Harjamäki (-,2)
5. Hannu Granberg (3,7)
6. Otto Loukkalahti (-,8)
7. Väinö Klemola (4,10)
8. Joakim Träskelin (7,12)
Sami Maamela (6,11), Tomi Lehto (8,13), Teppo Syrjälä (10,3), Mikko Virta (-,4)

N 800 m (23, alkuerät la 13.10, finaali su 14.55)
Loistava taktikko Zenitha pisti monelle yllätykseksi Karinia päihin Joensuussa enkä usko tilanteen siitä muuttuvan. Myös Suvi Selvenius ja Johanna Matintalo ovat ilmoittautuneet, mutta luultavasti vain varmuustoimenpiteenä.
1. Zenitha Eriksson (1,3)
2. Karin Storbacka (2,2)
4. Aino Paunonen (3,7)
3. Sara Kuivisto (4,6)
Heidi Eriksson (6,4)
Johanna Matintalo (-,5)
5. Saija Seppä (5,9)
Suvi Selvenius (-,1)
6. Eliisa Räsänen (7,12)
7. Silja Pelto-Piri (8,17)
8. Noora Wallenius (9,19)
Katja Erävistö (15,8)

N 1500 m (20, la 20.40)
Oletettavasti Sandra juoksee vain esteet. Jos Karin on mukana, ottaa mitalin. Muilta osin en saanut millään muutettua tämän kauden tilastojärjestystä, vaikka kuinka yritin. Ensimmäisenä maaliin tulee kaikesta huolimatta Tsekkiä edustava Kristiina Mäki, kuten luultavasti vitosellakin.
1. Heidi Eriksson (1,4)
Sandra Eriksson (-,1)
2. Karin Storbacka (-,2)
3. Sara Kuivisto (2,5)
4. Saija Seppä (3,6)
5. Minttu Hukka (4,9)
6. Noora Wallenius (5,11)
7. Mona Jäppinen (6,12)
8. Katja Erävistö (7,8)
Sofie Lövdahl (9,16), Aino Paunonen (8,17), Jemima Backman (15,7), Minna Lamminen (-,3)

N 5000 m (16, pe 19.40)
Kässäri tähän juoksuun pitäisi olla selvä. Johanna Peiponen lähtee vetoon, Camilla seuraa ja on kuitenkin lopussa kovempi. Hetkinen. Mitä minä oikein olen tekemässä? Ennustamassa miten naiset käyttäytyvät???????
Sandra Eriksson (-,2)
1. Camilla Richardsson (1,1)
2. Heidi Eriksson (-,5)
3. Johanna Peiponen (2,3)
Minna Lamminen (-,4)
4. Alisa Vainio (3,6)
5. Mari Laakkonen (4,8)
6. Meri Rantanen (5,7)
7. Aino Kivenmäki (6,11)
8. Laura Karkkulainen (8,12)
Minttu Hukka (-,9), Anna Vuorimaa (7,13), Iida Haataja (9,14)

N 10 000 m (19, su 14.05)
Todellista verenvähyyttä. Pistesijat ovat melkoisessa alennusmyynnissä, kun nuoria naisia ei näytä kympille saavan. Ilmoittautuneita kyllä on joitakin näihin sunnuntain rääppiäisiin, mutta enpä usko kovin monen tilastotulosta vailla olevan lähtevän viivalle.
1. Johanna Peiponen (1,1)
Minna Lamminen (-,4)
2. Meri Rantanen (2,5)
Alisa Vainio (-,-)
3.Laura Markovaara (3,2)
4. Mari Laakkonen (-,-)
5. Hanna Jantunen (-,4)
6. Johanna Lindholm (5,7)
Saara Nikander (-,15)
7. Tiina Föhr (6,10)
8. Krista Lindholm (7,14)
Paula Tukiainen (8,16), Suvi Miettinen (-,6), Jenny Vuonoranta (-,8)

N 3000 m esteet (10, su 16.10)
Ei se määrä, vaan se laatu. Vain kymmenen osallistujaa listalla, mutta kolme kovaa nimeä. Tämä siitä huolimatta, että Oona Kettunen on puh pah pelistä pois. Enkä olisi uskonut näkeväni sellaista ihmettä, että Sandra lähtee kisaan vasta tilastokakkosena! Pekingin MM-raja on 9.44 ja sitä lähdetään hakemaan kahden naisen voimin. Voi kun olisi yksi jänis uhrattavaksi...
1. Sandra Eriksson (2,1)
2. Camilla Richardsson (1,2)
3. Minttu Hukka (3,3)
4. Sofie Lövdahl (5,4)
5. Emma Hyyppä (4,5)
6. Mira Tuominen (6,6)
7. Sofia Muinonen (7,8)
8. Hanna Uski (8,9)
Pihla Hokkanen (9,7)

Sivallus CCCXXX

Alexander Stubb: "Monikulttuurisuus on rikkaus. Ei mulla muuta."
Jaska: Ei ainakaan perusteluja.

Välihuomautus 74: Painajainen

Näin mätäkuun kunniaksi media on taas nostanut myräkän vaatimalla kansanedustaja Olli Immosta ristiinnaulittavaksi suvaitsevaisuuden nimissä. Immonen kun meni postaamaan Facebookiin semmoisen yllättävän uutisen, ettei hän pidä monikulttuurisuudesta. Vasarahammer suomensi tekstin:
"Unelmoin vahvasta, rohkeasta kansasta, joka kukistaa monikultturismin. Tämä ruma kupla, jossa vihollisemme elävät, tulee ennen pitkää puhkeamaan miljooniksi pieniksi paloiksi. Elämämme ovat kietoutuneet yhteen rankkoina aikoina. Nämä ovat niitä päiviä, jotka tulevat jättämään ikuisesti jälkensä kansamme tulevaisuuteen. Minulla on vahva usko taistelutovereihini. Aiomme taistella loppuun asti kotimaamme ja aidon Suomen kansan puolesta. Voitto on meidän!”

Ainoa kohta, jossa Immonen tekee lipsahduksen, on sanan viholliset (alkuperäistekstissä "enemies") käyttö. Osin ymmärrettävä retorisena tehokeinona, mutta silti: tässä viitataan kanssasuomalaisiin. Eivät väärässä olevat ole vihollisia, vaan harhaanjohdettuja.

Media on nostattamalla nostattanut kohun aiheesta. Syykin on selvä. Yritetään epätoivon vimmalla saada kaikilla putkilla ampumalla kansa takaisin ruotuun ja pelokkaaksi, koska ihmiset ovat yhä enemmän alkaneet sanoa suoraan, mitä oikeasti ajattelevat monikulttuurista. Jos Immonen saataisiin savustettua anteeksipyytelyihin, se olisi suurvoitto. Sitä hakiessa kaikki keinot ovat käytössä. Mikäli lukee pelkät lehtiuutiset, niin saa kyllä aivan eri kuvan Immosen tekstistä kuin lukemalla suoraan.

Ainakin yhden tavoitteensa suomalainen media saavutti: kohua on selostettu vähintään yhdessä ulkomaisessa lehdessä. Uutisessa Politico-lehti mainittiin "arvostetuksi lehdeksi". Oikeasti kyseessä on verkkolehti, josta otetaan peräti 35 000 kappaleen paperinen painos - melkeinpä siis suomalaisen maakuntalehden luokkaa. Lehden kunniaksi täytyy todeta, että toisin kuin useimmat suomalaismediat, se julkaisi myös alkuperäistekstin vääristelemättömänä.

Tyypilliseen nykytapaan näissä uutisissa kommentointimahdollisuus oli suljettu. Yhteen Iltiksen juttuun se oli kuitenkin jäänyt joksikin aikaa auki ja tuotti pitkälti neljättäsataa kommenttia. Piti sitten katsoa, millaista "pöyristystä", kuten toimittajat ovat meille kertoneet, Immosen lausunto aiheutti. Jaottelin kommentit viiteen ryhmään (muutama kommentti esiintyi kahteen kertaan ja niitä en laskenut):
1) Immosta ehdottomasti tukevat kommentit. Esimerkkejä:
a)Totuuden puhujistahan ei ole koskaan pidetty....
b) Hienoa, Olli Immonen! Oli jo aikakin edes jonkun avata suunsa.
2) Kommentit, joissa Immosen sananvapautta tuetaan ja joista voi päätellä, että itse asiastakin ollaan samaa mieltä, sekä joillakin varauksilla Immosta tukevat kommentit. Esimerkkejä:
a) Se on oikein että jollain on pokkaa esittää mielipiteitä. Ei siitäkään mitään tulisi että hiljaa hyväksyttäisiin asioita. Ilman erimielisyyttä ei synny edistystä. Liika suvaitsevaisuus on pahasta.
b) De facto; monikulttuurisuuttakin saa arvostella kärkevästi. Eikä tämä ollut mikään persujen näkemys vaan ihan tavallisen kansalaisen eli taviksen mielipide.
3) Kommentit, jotka ovat mahdottomia tulkita puoleen tai toiseen. Esimerkkejä:
a) Suoraan sanoen ei edes kiinnosta enää kuulla Soinin, Poutsalo-Slungan tai Terhon kommentteja tämän ko. kansandedustajan sanomisista tai tekemisistä.
b) Paljon melua tyhjästä.
4) Kommentit, joissa hyväksytään Immosen sananvapaus mutta ollaan eri kannalla itse asiasta tai kommentit, jotka voidaan tulkita vastustaviksi. Esimerkkejä:
a) Aivan oikein. En ehkä ole samaa mieltä hänen kanssaan, mutta saahan oman mielipiteen kertoa täysin julkisesti
b) Tyhmä kansa saa ansaitsemansa johtajat.
5) Kommentit, jotka tuomitsevat Immosen. Esimerkkejä:
a) Tuollaiset Immoset houkuttelee tänne Isisit ja Al Gaidat. Vielä kun mennään Natoon niin sitten saadaan alkaa tosissaan pelkäämään pommi-iskuja.
b) Niin siis koko maapallo on tarkoitettu joko jenkeille tai venäläisille tai suomelle... Maapallon pitäisi olla paikka ilman rajoja. Vai meinaatteko että marssilaisetkin on usa venäjä ja suomalaisia???
c) Kuka tuota samaa äärioikeiston jankutusta vielä jaksaa edes kuunnella?
d) Olli Immonen voi minun puolestani muuttaa pois suomesta.

Ja lopputulos:
Ehdottomasti Immosen puolesta: 199
Lievästi puolesta: 53
Neutraalit: 37
Sananvapauden puolesta, mutta Immosta vastaan: 23
Ehdottomasti vastaan: 108

Aika selvä tulos, etenkin jos ottaa huomioon sen, että ihmisillä on yleensä suurempi taipumus kirjoittaa vastakommentti kuin kompata. Ai niin, ja vastaava tulos ulkomailta eli tuon Politico-lehden kommenttiosastolta (tästä olen poistanut ne kommentit, joiden kirjoittaja on joko nimimerkkinsä tai oman ilmoituksensa perusteella suomalainen, jotta näkökulma olisi ulkopuolinen):
Ehdottomasti puolesta: 9
Lievästi puolesta: 1
Neutraali: 2
Sananvapauden puolesta, mutta Immosta vastaan: 1
Ehdottomasti vastaan: 2
Se siitä ulkomaisesta pöyristymisestä.

Kommenteista näki myös selvästi sen, että suurin osa vastustajista ei ollut lukenut Immosen postausta - osa jopa ilmoitti tämän -, vaan tyytyi lehtiuutisointiin. Hyvin paljon vastustavissa kommenteissa kehotettiin perussuomalaisia painumaan pois Suomesta, mikä on ironiana jo maailmanluokan suoritus. Suvaitsevaisto siis pöyristyy siitä, että joku sanoo Suomen kuuluvan suomalaisille ja haluaa tämän lausunnon perusteella ajaa suomalaisen pois Suomesta - siinäpä suvaitsevaisuutta kerrakseen. Huvittavinta kaikessa on se, että Olli Immosen vaimo on bosnialainen ja muslimitaustainen. Tästä vain media vaikenee visusti, koska se ei sovellu rasismimaalauksen kuvaan.

Yksi median tavoitteista on tietysti perussuomalaisten hajottaminen. Tämähän on osin tuottanut tulosta muutamien höynäytettävien mentyä ansaan ja tuomittua isänmaallisen lausunnon. Onneksi Soini vastoin tapojaan sentään napautti Tuomiojaa sisäpolitiikan käyttämisestä ulkopolitiikan lyömäaseena ja Riikka Slunga-Poutsalokin oli asialinjalla.

Toivon voimia Olli Immoselle. Älä peräänny tuumaakaan, vaan iske takaisin! Sinua on yritetty tuomita isänmaallisuudesta. Enemmän tuomiolle joutaisivat maamme mädättäjät, sillä kuten rikoslain maanpetosta käsittelevä luku toteaa Suomen itsemääräämisoikeuden vaarantamisesta:
Joka tarkoituksenaan väkivaltaa käyttämällä tai sillä uhkaamalla taikka vieraan valtion sotilaallisen tai taloudellisen painostuksen tai tuen avulla
1) saattaa Suomi tai osa Suomea vieraan valtion alaiseksi,
2) irrottaa osa Suomea muusta valtakunnasta tai
3) muulla vakavuudeltaan näihin rinnastettavalla tavalla rajoittaa Suomen valtiollista itsemääräämisoikeutta
tekee teon, josta aiheutuu sanotun tarkoituksen toteutumisen vaara, on tuomittava Suomen itsemääräämisoikeuden vaarantamisesta vankeuteen vähintään yhdeksi ja enintään kymmeneksi vuodeksi.

Mitä muutakaan kuin kolmoskohdan mukaista toimintaa on "taakanjako", jolla Suomeen otetaan asumaan maamme perusarvoihin vihamielisesti suhtautuvia asukkaita?

Pysykää kanavalla

Ennen tehokkaiden maansiirtokoneiden keksimistä vesitse tapahtuva liikenne oli maa-alueilla nykyistä paljon tärkeämpää. Tien tai sittemmin rautatien rakentaminen edellytti aina insinööritaitoa koko matkaltaan, mutta vesiväylät oli luonto muovannut jo valmiiksi. Toki matkan varrella joutui joskus ruoppaamaan reittiä syvemmäksi tai tekemään joitakin pikku parannuksia, mutta suurin osa väylästä ei edellyttänyt mitään rakennustöitä. Valitettavasti vesistöä pitkin tapahtunut kuljetus ei kyennyt ylittämään vedenjakajia. Paitsi jos kaivettiin paikalle kanava.

Kastelukanavat oli tunnettu jo esihistoriallisena aikana ja liikenteeseenkin tarkoitetut kanavat ovat tuhansia vuosia vanha keksintö. Kaikki ovat tietysti kuulleet Suezin ja Panaman kanavista, Suomessa vastaavassa asemassa on Saimaan kanava. Niiden merkitys on maa- ja lentoliikenteenkin kasvun aikana pysynyt entisellään. Toisaalta monien historiallisesti tärkeiden kanavien, kuten Kiinan osin jo yli kaksituhatvuotiaan Keisarinkanavan merkitys on vähentynyt tai jopa poistunut.

Tässä listauksessa ei luetella edellä mainittuja tunnettuja kanavia, kuten ei myöskään Kielin kanavaa, Vienanmeren-Itämeren kanavaa tai vastaavia, vaan kymmenen vaikuttavaa ja yleensä vähän tunnettua erikoisuutta.


10. Laatokan kanava

No niin. Meillä on siis Euroopan suurin järvi eli erinomainen vesiväylä. Mikäpä sitten sen fiksumpi ratkaisu kuin kaivaa kanava sen ympäri, vai mitä?
Älyttömältä kuulostava ajatus on itse asiassa viisas. Proomut ja pikkualukset ovat alttiita kovalle aallokolle ja makeassa vedessä aallot ovat vieläpä ärhäkämpiä kuin merivedessä muuten samoissa sääoloissa. Niinpä Laatokan myrskyiltä suojaan rakennettiin järven eteläpuolitse kulkeva kanava jo Pietari Suuren määräyksestä. Ensimmäinen, 111 km pitkä kanava valmistui 1731. Sadan vuoden kuluessa kanava madaltui ja uuden rakentaminen nähtiin paremmaksi vaihtoehdoksi. Vuonna 1866 avattu uusi kanava on edelleen käytössä, vanha kanava on kasvanut jo suurimmaksi osaksi umpeen.
Järveä kiertävä kanava ei ole Venäjällä ainutlaatuinen, myös Valkeajärven ja Äänisen ympäri kiertävät kanavat.


9. Korintin kanava

Peloponnesoksen niemimaan yhdistää muuhun Kreikkaan vain kuuden kilometrin levyinen Korintin kannas. Sen poikki suunniteltiin kanavaa jo antiikin ajalla, mutta vasta nykyaikaiset työmenetelmät mahdollistivat sen. Kanava louhittiin kallion poikki 1883-1893. Erikoiseksi sen tekee se, että Suezin kanavan tapaan se on avokanava eli siinä ei ole lainkaan sulkuja. Tämän seurauksena kanavaa ei voi suositella klaustrofobiasta kärsiville: vain 21 metriä leveä kanava kulkee noin 50-metristen, korkeimmillaan jopa 90-metristen seinämien välissä. Kanavan kapeuden ja vain kahdeksan metrin syvyyden takia sen kaupallinen merkitys on jäänyt vähäiseksi, etenkin kun laivojen on väistämismahdollisuuden puuttuessa kuljettava saattueissa yhteen suuntaan kerrallaan.


8. Buden kanava

Kun ympäröivän maaston korkeus muuttuu riittävästi, myös kanavan tason on muututtava. Yleensä tämä hoidetaan sululla. Joskus kuitenkin käytetään muita vaihtoehtoja, kuten kaltevaa tasoa, yleensä kiskoilla varustettuna. Näitä ratkaisuja sovelletaan silloin, kun maastonmuodot ovat edulliset ja/tai ylemmällä tasolla ei ole vettä riittävästi laskettavaksi alemmalle. Lounais-Englannissa oleva Buden kanavajärjestelmä oli äärimmäinen esimerkki. Se kohosi merenpinnan tasolta peräti 132 metrin korkeuteen, mutta siinä oli vain kaksi perinteistä vesisulkua. Niiden lisäksi siinä oli peräti kuusi kaltevaa tasoa, joista suurimmassa nousua oli peräti 68 metriä!
Kanava avattiin liikenteelle 1823, mutta kärsi koko olemassaolonsa ajan talousvaikeuksista. Se oli mutkiensa ja korkeuserojensa takia hidasliikenteinen ja alusten maksimileveys oli vain 168 cm. Liikennöinti loppui 1891, mutta pienet osat kanavasta ovat edelleen käytössä, ei kylläkään enää yksikään kaltevista tasoista.


7. Falkirkin hissi

Tämä on oikeastaan kahden kanavan eli Forth-Clyde -kanavan ja Union-kanavan risteys. Kanavilla on korkeuseroa 35 metriä, mikä on aivan liikaa sululle. 11 metriä on ratkaistu sululla, mutta loput 24 metriä hoitaa koko maailmassa ainutlaatuinen kanavahissi. Laiva ajaa sulkuun ja sen jälkeen valtava ratas pyöräyttää sen 24 metriä eri tasoon.


6. Suvorovin sotakanavat

Vuonna 1743 Turun rauhassa Venäjä sai haltuunsa Saimaan eteläosan. Kun sitten Kustavin sodassa 1788-1790, jossa rajat eivät muuttuneet, tajuttiin Ruotsin mahdollinen uhka, päätettiin alueen puolustusta vahvistaa. Myös järvilaivasto nähtiin tarpeelliseksi. Ongelman muodosti se, että raja oli vedetty siten, että kaikki Saimaan altaita yhdistävät salmet olivat Ruotsin puolella. Linnoitustöitä suunnittelemaan oli määrätty toimelias kenraali Aleksander Suvorov, joka keksi nerokkaan ratkaisun. Saimaan selkiä erottavat toisistaan Ruotsin puolella olleiden salmien lisäksi vain kapeat kannakset, joten niiden halki päätettiin kaivaa kanavat. Sulkujakaan ei tarvittu, koska altaat olivat samalla tasolla ja merkittäviä kallioesteitä ei matkalla ollut. Kanavia rakennettiin neljä: Kutveleen kanava katkaisi Kyläniemen saareksi ja oli siinä mielessä tarpeeton, että koko Kyläniemi oli Venäjän puolella. Matkaa se kylläkin lyhensi merkittävästi ja oli myös suojassa ruotsalaisten valvonnalta, toisin kuin Kyläniemen kierto olisi ollut. Käyhkään kanava on vain 350 metriä pitkä eikä siitä enää kulje vesiväylää, vaikkakin vesiyhteys on yhä olemassa. Yhdessä Kukonharjun kanavan kanssa se kiertää Ruotsille jääneen Puumalansalmen. Viimeinen eli Telataipaleen kanava avasi väylän Pihlajavedelle asti.
Historian ironiaa on se, että kanavat valmistuivat 1798 ja vain kymmenen vuotta myöhemmin Venäjä valtasi koko Suomen, jolloin kanavien sotilaallinen merkitys katosi.


5. Magdeburgin vesisilta

Pohjois-Saksan merkittävimmät sisävesikanavat ovat lännessä Mittellandin kanava ja idässä Elben-Havelin kanava. Näiden kahden yhdistäminen oli suunnittelilla jo ennen toista maailmansotaa, mutta hanke meni jäihin Saksojen jakauduttua kahtia. Yhdistymisen jälkeen vesiyhteydelle todettiin tarve. Ongelma oli siinä, että kanavien välissä virtasi Elbejoki selvästi niiden tasoja alempana. Ratkaisuksi rakennettiin silta yli Elben. On huima näky, kun toistasataametrinen laiva purjehtii joen yli melkein kymmenen metriä korkeammalla.


4. Marseillen-Rhonen kanava

Jos kanava pitää joskus rakentaa sillalle, niin luonnollisesti myös tunneleita tarvitaan. Kaikkien aikojen pisin laivatunneli on ollut 7120 metriä pitkä Roven tunneli Marseillen lähellä. Se oli käytössä 1927-63, kunnes osa siitä romahti ja korjaaminen katsottiin taloudellisesti kannattamattomaksi.


3. St. Mary's Fallsin kanava

Pohjois-Amerikan Suuret järvet ovat seuraavilla korkeuksilla merenpinnasta: Yläjärvi 183 m, Huron ja Michigan 176 m, Erie 173 m ja Ontario 74 m. Huron ja Michigan ovat vesiliikenteen kannalta samaa järveä. Huronin ja Erien välinen korkeusero on niin pieni, että varsinaisia kanavia ei tarvita, tosin välissä olevaa Lake St. Clairia on jouduttu ruoppaamaan syvemmäksi. Ontarion yhdistää mereen Saint Lawrencen vesitie, Erien ja Ontarion Wellandin kanava ja Yläjärven Huroniin St. Mary's Fallsin kanava.
St. Lawrencen alkuperäinen kanava oli liikenteen pullonkaula. Suurimmat sitä käyttämään kykenevät laivat olivat mitoiltaan 57 x 13,6 x 2,7 metriä. Vasta 1959 avattu uusi kanava kykeni vastaanottamaan kooltaan maksimissaan 225,6 x 23,8 x 8,1 metriä olevia laivoja. Erien ja Ontarion välissä ollut Wellandin kanava oli puolestaan alkuperäisiltä mitoiltaan vielä pienempi, 43 x 7,9 x 3,0 metriä. Vuonna 1930 tehdyn laajennuksen jälkeen mitat olivat 225,6 x 23,8 x 8,1 metriä eli samat kuin sittemmin uudella St. Lawrencen vesitiellä. Alkuperäiset pienemmät mitat olivat kaupalliselle liikenteelle riittämättömät, joten neljälle ylimmälle Suurelle järvelle rakennettiin suurempia aluksia, jotka kykenivät nousemaan Yläjärvelle asti. Rajoittava tekijä oli St. Mary's Fallsin kanava, jonka sallimat maksimimitat olivat 310 x 32 x 17 metriä eli selvästi suuremmat kuin meriyhteyden vaatimukset nykyäänkään, saati sitten vanhoilla kanavilla. Niinpä Suurille järville määritettiin oma rahtialusluokkansa, järvirahtilaivat. Ulkonäöltään nämä ovat hätkähdyttäviä normaaleihin rahtilaivoihin nähden, pituuteensa nähden todella kapeita. Toinen erikoinen piirre niissä on käyttöikä. Se on moninkertainen verrattuna merialuksiin, koska suola ei pääse ruostuttamaan niitä.


2. Faaraoiden kanava

Suezin kanava on yhdistänyt Välimeren ja Punaisen meren jo vuodesta 1869 lähtien, mutta harva tietää niiden välille rakennetun vesiyhteyden jo noin 2500 vuotta sitten. Kanavaa ei kaivettu Välimerestä, vaan Niilin suistosta Zagazigin kohdalta Katkerojärveen lähelle Punaista merta, josta sitten lyhyt lisäpätkä merelle. Näin ollen Uderzo ja Goscinny tekivät pienen virheen albumissa Asterix ja Kleopatra, jossa Asterix hyvästelee Kleopatran sanomalla : "Jos jonakin päivänä haluatte rakentaa jotakin muuta, esimerkiksi kanavan Välimerestä Punaiseen mereen, niin lähettäkää vain sana meille! Selvä viittaus Suezin kanavan rakentajaan, ranskalaiseen de Lessepsiin, mutta virheellinen. Kanava oli näet käytössä aina 700-luvulle asti, mutta sivistyksen tuntijoille ei liene mikään yllätys, että pian muslimien valloitettua Egyptin tällainen teknistä asiantuntemusta vaatinut rakennelma rapistui käyttökelvottomaksi.


1. Obin-Jenisein kanava

Venäjän mahtava Siperia oli liikenteellisesti erittäin haastava. Vielä 1800-luvun puolivälissä matka Moskovasta Vladivostokiin kesti kuukausikaupalla. Vaihtoehtoja ongelman ratkaisemiseksi oli kaksi: rautatie- tai vesiliikenne. (Samaan aikaan asian kanssa väännettiin kovasti kättä myös Suomen suuriruhtinaskunnassa, jossa kaksi eri näkökantaa kamppaili siitä, järjestetäänkö maan liikenne vesi- vai rautatievaihtoehdon mukaisesti. Maan vahva mies, Hänen Hirmuisuutensa Lars Gabriel von Haartman oli vannoutunut kanavien kannattaja, mutta kuunteli Suomen onneksi myös insinöörien järkipuhetta ja niinpä maa sai myös kattavan rataverkon, joka osoittautui myöhemmin nopeutensa ansiosta voittajaksi.) Siperian vesiliikenne oli periaatteessa vahva vaihtoehto, koska jokia riitti ja maasto oli suhteellisen tasaista eli sulkuja tarvittaisiin vähän. Ongelma oli se, että joet virtasivat pohjois-etelä -suunnassa. Oleellisessa itä-länsi -suunnassa jouduttiin turvautumaan hankalakulkuisempiin sivujokiin ja virtaama-alueiden rajoilla kulku oli mahdotonta.
Ainoa kanava, joka koskaan itä-länsi -suunnassa Siperian jokisysteemejä yhdistämään rakennettiin, oli Obin-Jenisein kanava 1882-1891. Noin periaatteessa idea oli hyvä, sillä kanava oli vain kahdeksan kilometriä pitkä. Kanavassa oli kuitenkin ongelmia, joista vähäisimpiä oli sen onneton sijainti. Se ei nimittäin yhdistänyt Obia ja Jeniseitä, vaan niiden sivujoet. Obiin laskeva Ketin suu oli yli 250 kilometriä lähimmästä merkittävästä paikkakunnasta eli Tomskista ja noin 500 km Siperian pääväylältä Novosibirskista (tai silloisesta Novonikolajevskista). Sieltä piti sitten kulkea Ket-jokea ja sen sivujokia 350 kilometriä ylävirtaan. Siis 350 kilometriä linnuntietä. Todellisuudessa Ket-joen meanderimutkat ovat jotain uskomatonta ja vähintään kaksinkertaistavat matkan. Lopulta yläjuoksulla vesi oli niin vähissä, että kovin suurilla aluksilla ei kanavalle asti edes päästy. Sitten kahdeksan kilometriä kanavaa. Sen jälkeen 130 kilometriä Jenisein sivujoki Kasia ja sen latvahaaroja pitkin. Jälleen linnuntietä mitaten, sillä myös Kas-joen mutkia voi kuvata mielenkiintoisiksi. Kas-joen suulta sitten Jeniseitä ylävirtaan vaivaiset 500 km, niin päästäänkin jo Krasnojarskiin, tai sitten 1700 km Jeniseitä ja Angaraa niin ollaankin Irkutskissa ja Baikaljärvellä.
Siperian radan valmistuttua 1898 Baikalin kiertoa vaille valmiiksi ja viimeistään kuuden vuoden kuluttua, jolloin Baikalin ylityksessä käytetyt junalautat päästiin siirtämään reserviin, kanavan merkitys katosi. Ymmärrettävistä syistä. Matka Novosibirskista Krasnojarskiin oli rautateitse 750 km. Kanavareittiä pitkin matkaa kertyi noin 2000 km ja hitaammalla vauhdilla. Kanava vaurioitui pahoin sisällissodassa ja suljettiin 1921. Viimeisen kerran kanavaa pitkin kuljettiin kanoottia tai soutuvenettä suuremmilla aluksilla 1942, kun neljän pienen laivan saattue raivasi tiensä sen läpi.

Sivallus CCCXXIX

Italialainen pyöräilijä Ivan Basso joutui jättämään Tour de Francen kesken, kun hänellä todettiin kivessyöpä. Pikainen leikkaus onnistui ja hänen odotetaan palaavan ensi kaudella nimellä Ivan Soprano.

Nuoret sankarit

"Ei se juniorimenestys mitään ratkaise. Useimmat juniorimestarit eivät saavuta aikuisten sarjoissa mestaruuksia, voittajat tulevat yleensä niistä jotka junioreissa ovat olleet ynnä muita.

Tätä lausuntoa eri variaatioissaan kuulee urheilupiireissä hyvin usein. Lausuma on erinomainen esimerkki tilastoharhasta eli tilanteesta, jossa olemassaolevaa faktaa tulkitaan väärin.

Lausunnossa ei sinänsä ole mitään virheellistä. Mikäli tarkastellaan aikuisten sarjan arvokisavoittajia, on totta (ainakin luultavasti), että suurin osa heistä ei ole voittanut juniorien maailmanmestaruutta. Ongelma on lausunnon tulkinta. Suurin osa ihmisistä - yleensä jopa lausunnon sanoja - käsittää sen siten, että on todennäköisempää että esimerkiksi juniorien MM-viitosella on suurempi todennäköisyys kehittyä yleisen sarjan huipuksi kuin voittajalla.

Katsotaanpa vaikka vuoden 2013 yleisurheilun MM-kisoja. Yksilölajien maailmanmestareista peräti 11 oli voittanut joskus aiemmin nuorten maailmanmestaruuden: Usain Bolt, LaShawn Merritt, Jehue Gordon, Bogdan Bondarenko, Raphael Holzdeppe, Teddy Tamgho, David Storl, Mesert Defar, Jelena Isinbajeva, Valerie Adams ja Jelena Lasmanova. Vakuuttavaa. Toisaalta 13 maailmanmestaria jäi nuorten MM-kisoissa muille sijoille ja 17 maailmanmestaria ei koskaan edes ottanut osaa nuorten MM-kisoihin! Tästä äkkinäinen johtopäätös on se, että mieluummin kannattaa olla pois juniorien arvokisoista kuin voittaa niissä. Tyypillinen virheellinen johtopäätös. Juniorien MM-kisat järjestetään joka toinen vuosi, niissä on noin 40 lajia ja koska urheilijan huippu-ura kestää noin kymmenen vuotta, niin juniorien maailmanmestareita pyörii urheilupiireissä noin 200. Heistä siis 11 voitti viime kisoissa aikuisten maailmanmestaruuden. Niitä urheilijoita, jotka olivat mukana nuorten MM-kisoissa mutta eivät voittaneet, on jo kolmisen tuhatta. Lisäksi maailmassa on kymmeniätuhansia urheilijoita, jotka eivät koskaan ottaneet osaa juniorien MM-kisoihin. Onko sitten ihme, että suuresta populaatiosta tulee enemmän mestareita?

Totuus paljastuu, kun tarkastelee sijoituksia yksitellen. Moskovan maailmanmestareista 11 oli siis myös nuorten mestareita. Muita nuorten MM-kisoissa parhaimmillaan yksilölajissa kahdeksan parhaan joukkoon yltäneitä oli vuoden 2013 aikuisten maailmanmestareiden joukossa seuraavasti: kuusi hopeamitalistia, yksi pronssimitalisti, yksi neljänneksi sijoittunut, yksi viidenneksi sijoittunut ja yksi kahdeksanneksi sijoittunut. Kolme sijoittui tätä huonommin ja 17 ei siis ollut koskaan nuorten MM-kisoissa joko loukkaantumisen tai riittämättömän tason takia. Tämän perusteella nuorten arvokisamenestys takaa siis sitä todennäköisemmän aikuisten maailmanmestaruuden, mitä paremmin on nuorissa menestynyt. Se, että suurin osa aikuisten voittajista on sellaisia, jotka eivät ole nuorissa voittaneet, johtuu yksinkertaisesti nuorten sarjassa mestaruutta vaille jääneiden ylivoimaisen suuresta määrästä verrattuna mestareihin.

Kaikkein helpoimmin mahdollisen "menestysharhan" havaitsee, kun tutkii nuorten MM-kisoissa menestyneiden urheilijoiden aikuisiän suorituksia. Otin aineistoksi vuoden 2002 nuorten MM-kisat. Niissä kisoissa urheilivat 1983 ja myöhemmin syntyneet. He ovat siis nyt 32-vuotiaita ja nuorempia. Todennäköisesti he ovat jo parhaan aikuistason suorituksensa tehneet. Ehkä vielä paremman verrokkiryhmän saisi vuoden 2000, 1998 tai 1996 nuorten MM-kisojen menestyjistä, mutta vuosi 2002 valikoitui kohteeksi käytännön syistä. Ne olivat nimittäin varhaisimmat nuorten MM-kisat, joista löytyi Tilastopajasta täydelliset tulokset, joista suoraan urheilijan nimeä klikkaamalla sai tämän henkilökohtaiset tiedot näkyville. Niistä taas pystyi yhdellä vilkaisulla näkemään, mikä on ollut paras sijoitus aikuisten arvokisoissa.

Poimin aineistosta jokaisen yksilölajissa kahdeksan parhaan sijoittuneen ja katsoin hänen parhaan suorituksensa yksilölajissa aikuisten täyden ohjelman (eli ei esim. maastojuoksussa) MM-kisoissa tai olympialaisissa. Yksilölajeja oli kisoissa yhteensä 40 (naiset ja miehet yhteensä). 8 x 40 = 320, mutta ihan näin montaa urheilijaa ei ollut listassa, koska muutama urheilija oli päässyt kahdeksan joukkoon kahdessa lajissa. Lisäksi poimin "kontrolliryhmäksi" kahdeksan parhaan ulkopuolelta sekä 12. että 20. sijoittuneet. Jos loppukilpailussa ei ollut näin montaa, niin karsinnoissa rannalle jääneet laitettiin tuloksen perusteella järjestykseen.

Käytännön syistä rajoituin tiedonkeruussa niihin urheilijoihin, jotka olivat myöhemmin selvinneet aikuisten MM-kisoissa tai olympialaisissa yksilölajissa kahdeksan parhaan joukkoon. Suurin osa vastaavaan saavutukseen vuoden 2002 juniorien MM-kisoissa päässeistä ei tietenkään samaan enää aikuisten arvokilpailuissa yltänyt. Tämä on ymmärrettävää, koska juniorien MM-kilpailuissa on noin kaksi ikäluokkaa siinä missä aikuisten arvokilpailuissa toistakymmentä. Näin ollen odotusarvoisesti esim. juniorien maailmanmestarille mediaanisijoitus aikuisten arvokisoissa olisi noin kuudes. Aineistossa se oli todellisuudessa seitsemäs eli neljästäkymmenestä mestarista sekä 20. että 21. parhaiten aikuisten arvokilpailuissa menestyneet olivat molemmat olleet seitsemänsiä.

Kaikkiaan neljästäkymmenestä vuoden 2002 juniorien MM-kilpailuissa mestaruuden ottaneista urheilijasta 22 on selvinnyt aikuisten arvokilpailuissa kahdeksan parhaan joukkoon. Kaikki suoritukset vastaavasti luetellen:

Sija / aikuisten arvokilpailuissa kahdeksan joukkoon päässeet
1. / 22
2. / 15
3. / 6
4. / 8
5. / 6
6. / 6
7. / 6
8. / 7
12. / 5
20. / 2

Yhteenveto: Ylivoimaisesti eniten aikuismenestyjiä tuli voittajista, myös hopeamitalistit ovat menestyneet hyvin. Sen sijaan sijoille 3-8 juniorina päätyneet ovat menestyneet keskenään kutakuinkin yhtä hyvin aikuisina. Kontrolliryhmänä mukana olleissa 12. ja 20. sijassa laskua on jo havaittavissa.

Arvio: Jos tutkimus tehtäisiin suuremmalla aineistolla ts. otettaisiin useampia nuorten MM-kilpailuja mukaan, todennäköisesti sijoituksista saataisiin aikaan kauniisti laskeva kaari.

Johtopäätös: Nuorena menestyminen ei takaa aikuismenestystä eikä varsinkaan menestymättömyys signaloi menestymättömyyttä, mutta todennäköisyys menestykseen aikuissarjoissa kasvaa voimakkaasti, mikäli on nuorena menestynyt.

Tämä johtopäätös pätee erityisen hyvin aikuisten arvokilpailuissa voittaneiden kohdalla. Vuoden 2002 junioren MM-kisoissa nähtiin 19 urheilijaa, jotka ovat aikuisina nousseet korkeimmalle pallille MM-kilpailuissa ja/tai olympialaisissa. Heistä kuusi - Usain Bolt, Janeth Jepkosgei, Meseret Defar, Blanka Vasic, Valerie Adams ja Caroline Klüft - voitti lajinsa jo 2002 Kingstonissa. Hopeapallille nuorina nousivat Sanya Richards, Tirunesh Dibaba, Melaine Walker ja Olga Rypakova (viimeisin tosin seitsenottelussa, kun olympiakulta tuli kolmiloikassa). Pronssia nuorina saivat Bershawn Jackson ja Vivian Cheryuiot (jälkimmäisen tapauksessa edellä olivat Defar ja Dibaba). Neljänneksi Kingstonissa tuli myöhemmistä arvokisavoittajista Jesse Williams, viidenneksi Allyson Felix, Zuzana Hejnova ja Olha Saladuha sekä kuudenneksi Nelson Evora. Kiekonheittäjä Robert Harting jäi karsinnan kolmanneksitoista pudoten ensimmäisenä finaalista ja kolmiloikkaaja Caterine Ibargüen oli karsinnan 17. Myöhemmät voittajat tulivat siis entistä painotetummin hyvin menestyneiden keskuudesta.

Sivallus CCCXXVIII

Tapahtumapaikka: Huitsinnevadan urheilukenttä, juniorien harjoitukset
Jaska: Missäs Matti on?
Liisa: Se laittoi mulle viestin ettei pääse tulemaan. Sillä ei ole kyytiä, kun niillä alkoi lehmä poikia.
Jaska: No eikö se olisi voinut ratsastaa jollain toisella lehmällä?