Uusinta: Parisuhteen menneisyys, turbulenssi ja tulevaisuus

Lukijalle: Kaivellaanpa taas verta nenästä. Vanhan lehtimiesohjeen mukaan on kaksi aihetta, joista saa aina aikaan kelpo polemiikin. Toinen on kissat ja koirat, toinen on miehet ja naiset. Ensimmäisestä voi vain todeta, että mitäpä turhia siitä kirjoittamaan, kun kissat ovat ylivertaisia (parhaillaan sylissä makaava Vösse kehrää tälle itsestäänselvyydelle tyytyväisenä), joten uusitaanpa sitten ihmettely siitä, mihin naisia tarvittiin ennen ja mihin nyt:

Vastuuvapauslauseke: Sukututkimuksessa on selvinnyt, että karjalaisen vereni seassa onkin 1/8 savolaista. Tämä on aivan riittävä määrä siihen, että voin vedota Savolaisen Puhujan Sääntöön: kun savolainen puhuu, vastuu siirtyy kuulijalle. Pyydän, että molemmat lukijani pitävät tämän mielessä seuraavan tekstin kanssa. Samalla muistutan yksinkertaisesta säännöstä miesten naisteorioihin: Silloin, kun olet varma, että me olemme tosissamme, me vitsailemme. Ja silloin, kun olet varma, että me vitsailemme, olemme tosissamme. Tämä kirjoitus sisältää molempia elementtejä. Jääköön lukijan tehtäväksi päätellä, missä milloinkin mennään.

Ironmistress kyseli tässä äskettäin blogissaan, onko naisilta naiseus hukassa. Lyhyt vastaus: on, mutta onneksi vain suurimmalta osalta. Ja näyttää jopa siltä, että suunta on kääntymässä; yhä enenevissä määrin nuoret - etenkin fiksummasta päästä olevat - naiset ovat palaamassa perinteisiin arvoihin.

Miehissä puolestaan on ihmetelty sitä, miksi nykyajan miehille naisissa tuntuu merkitsevän vain hänen seksuaalisuutensa. Tämä näkyy siinä tunnetussa ilmiössä, että miehen iästä riippumatta hän haluaa itselleen nuoren naisen.

Kaikissa asioissa täytyy lähteä liikkeelle historiasta, sillä sieltä löytyvät selitykset. Käännetään kalenteria tuommoinen kuutisenkymmentä vuotta taaksepäin. Miksi mies silloin lähti ns. akkametsään? Tarvehankinnan syitä olivat seuraavat, mitenkään tärkeysjärjestykseen laittamatta:
(1) pyykinpesu
(2) siivous
(3) ruuanlaitto
(4) lasten hankkiminen
(5) lastenhoito
(6) seksi.

Nykytilanne on varsin toisenlainen. Useimmiten jäljellä ovat enää syyt (4) ja (6). Kaikki muut, eli ns. kotityöt ovat nyky-yhteiskunnassa sekä jaettu että syiden (1)-(3) osalta helpottuneet huomattavasti. Yksityiskohtaisesti:
(1): Vanhaan aikaan ei ollut automaattipesukoneita. Pyykinpesuun kulunut aika ja vaiva olivat moninkertaisia.
(2): Vanhaan aikaan ei ollut pölynimureita. Siivoukseen kulunut aika ja vaiva olivat moninkertaisia.
(3): Vanhaan aikaan ei ollut nykyaikaisia helloja, tiskikoneita eikä varsinkaan eineksiä. Ruuanlaittoon kulunut aika ja vaiva olivat moninkertaisia.
Kohtiin (1) - (3) eli kodinhoitoon liittyvät jokaiseen myös seuraavat seikat:
a) Aiemmin niihin vaadittu "ammattitaito" oli huomattavasti suurempi kuin nykyään. Kuka tahansa osaa lämmittää aterian mikrossa tai oppii pienellä vaivalla tekemään lihamakaronipataa, vaan otapa ja väännä kalakeitto pussillisesta tuoreita ahvenia.
b) Osin edellisestä seurasi se, että työt olivat "eriytettyjä" eli miehet eivät tehneet kotitöitä yleensä lainkaan. Nykyään naisten käsitys kotitöiden jakamisesta on se, että miehet tekevät ns. miesten työt ja sen lisäksi puolet naisten töistä. Omakohtainen kokemus asiasta vuosien takaa. Eräs edistyksellinen nainen totesi ylpeänä, että heillä kaikki on jaettu tasan, mies siivoaa ja laittaa ruokaa vuorolistan mukaan puoliksi. Johon minä totesin, että "jos mies vaihtaa autoon renkaat syksyllä, niin sinä sitten varmaan vaihdat keväällä?" Enpä olisi ikinä uskonut, että nainen pystyy poistuessaan paiskaamaan oven niin kovaa kiinni.
c) Aiemmin mies joutui - ellei asunut kotona äidin huomassa - kuitenkin jossain määrin suoriutumaan kodinhoidosta siihen asti, kunnes vaimo hänet siitä vapautti. Nykyään useimmillä miehillä naisen kanssa yksiin mennessä kotitöiden määrä kasvaa, koska naisen vaatimustaso kodin suhteen on suurempi kuin yksinäisellä miehellä. Töiden "puolittuminen" ei auta, koska niiden kokonaismäärä yleensä enemmän kuin kaksinkertaistuu.
Tasa-arvon merkiksi kalenteriin saatiin naisille liputuspäiväksi Minna Canthin syntymäpäivä 19. maaliskuuta. Kysynpä vaan, millä todennäköisyydellä lipunnostosta huolehti pariskunnan nainen eikä mies? Suunnilleen yhtä todennäköistä kuin se, että Canth olisi saanut oman liputuspäivän, jos hänellä olisi ollut munat.
(4) Lastenhankintaan nainen on edelleen välttämätön (tähän palaan kirjoituksen loppupuolella), mutta melkoinen osa miehistä - kuten myöskään naisista - ei edes halua lapsia. Tai ei ainakaan ajattele asiaa siinä mielessä siinä vaiheessa, kun parisuhteen pitäisi alkaa.
(5) Lastenhoito kuuluu samaan kategoriaan muiden kotitöiden kanssa - eivät 20-luvulla ja sitä aiemmin syntyneet miehet lasten kanssa juuri olleet, ellei ollut pakko. Vaimo hoiti.

Mitä jää jäljelle? Seksi. Ja millaiset naiset ovat seksuaalisesti viehättävimmillään? Ei tarvinne vastata. Eipä siis ihme, että naimakaupat ovat muuttumassa ja avioliittoinstituutio turbulenssissa. Aiemmin nainen kykeni kompensoimaan muilla hyvillä ominaisuuksillaan heikompaa seksuaalisuuttaan tai sen ajan myötä tapahtuvaa väistämätöntä heikkenemistä. Nykyään naisen muiden ominaisuuksien merkitys on laskenut jos nyt ei olemattomaksi, niin selvästi vähäisemmäksi. Onko siis mikään ihme, että naisen nykyarvo miehen silmissä riippuu suurimmaksi osaksi hänen seksuaalisuudestaan?

Paljon on puhuttu myös naisten "hypergamiasta" eli ilmiöstä, joissa miesten top 20 % hoitelee 80 % naisista. Naiset eivät enää tyydy tasoisiinsa miehiin, koska erehtyvät sekoittamaan seksuaalisen markkina-arvonsa aviolliseen markkina-arvoonsa. Ilmiötä on kuitenkin liioiteltu. Olen oikeastaan havainnut päinvastaisen ilmiön, kun on tarkkaillut omien lasten ja urheiluharrastusten kautta nuoria. Voi olla, että tuo "hypergamiailmiö" koskee kognitiivista alaluokkaa, mutta mitä fiksumpiin nuoriin naisiin mennään, sitä enemmän on havaittavissa aivan muuta. Näiden nuorten keskuudessa ns. "nätit tytöt" ovat yleensä hyvinkin pitkäkestoisessa seurustelusuhteessa. Tämä on terve merkki arvojen muutoksesta ja valuu toivottavasti myös sieltä alaspäin muiden keskuuteen. Toisaalta ns. "tavistytöt" ovat yleensä sinkkuja, mikä saattaa merkitä sitä, että he ovat "markkina-arvoharhan" uhreja. Tai sitten raadollisempaa selitystä: miehen kannalta katsoen naisten kanssa on aina niin helkutin hankalaa, että se voidaan kompensoida vain riittävän hyvällä ulkonäöllä.

Feminismi ja "tasa-arvo" ovat vapauttaneet naiset. Mutta mihin? Ei ole syntynyt onnelaa, vaan miehestä ja naisesta on tullut toistensa kilpailijat. Kun ei enää ole tarvetta miehelle tai naiselle, vaan ihmiselle, miesten ja naisten välille syntyy väistämättä vastakkainasettelu. Analogia löytyy biologiasta: kaksi eläinlajia kykenee elämään samassa ympäristössä ongelmitta, jopa toisiaan hyödyttävässä symbioosissa, jos molemmilla on oma ekologinen lokeronsa. Mutta siinä vaiheessa, kun ne käyttävät samaa ravintoa, niistä tulee toistensa veriviholliset.

Yllättäviä seurauksia tälle kilpailulle aiheuttaa vastikään hyväksytty sukupuolineutraali - tasa-arvoinen on propagandatermi - avioliittolaki. Yhteiskunta on erittäin turbulentti mallinnettava, mutta ihan kokeen vuoksi pohditaan seuraamuksia olettaen, että muut asiat pysyvät suunnilleen entisellään. Oletetaan kuitenkin, että bioteknologia kehittyy vähitellen siten, että lapsen biologisiksi vanhemmiksi pystyvät piakkoin ryhtymään myös samaa sukupuolta olevat. Esimerkiksi kaksi munasolua saadaan sulatettua yhteen tai kahden siittiösolun geenistöt istutettua sijaisäidin kohtuun tai hänen munasoluunsa konekohdussa, mitenkä vaan.

Tässä tilanteessa jälkeläisten elinkelpoisuus erilaisissa liitoissa tulee muuttamaan ihmisten keskimääräistä genetiikkaa. Parisuhteet muuttuvat, joten ihmiskuntakin muuttuu. Jonkinlaisia ennusteita sukupuolineutraalin avioliittolain seurauksista antaa tutkimus, jossa selvitettiin, kuinka monta prosenttia vuonna 2002 – jolloin rekisteröinti tuli mahdolliseksi – solmituista liitoista on päättynyt eroon. Homopareista on eronnut 11 prosenttia, lesbopareista 24 prosenttia. Samana vuonna solmituista heteroliitoista eroon on päättynyt 21 prosenttia.
Tuloksen ei pitäisi yllättää ainuttakaan heteromiestä.
Parisuhde on hankala jo silloin, kun siinä on vain yksi nainen. Kaksi naista samassa parisuhteessa on kuin pullollinen nitroglyseriiniä Linnanmäen vuoristoradalla.

Mikäli oletetaan, että kestävissä liitoissa kasvaneet lapset ovat keskimäärin elinkelpoisempia ja siirtävät geenejään enemmän seuraavalle sukupolvelle, tämä tarkoittaa väistämättä sitä, että homoseksuaalisuuteen liittyvät geenit tulevat lisääntymään väestössä. Mikäli vielä oletetaan, että homouteen ja lesbouteen vaikuttavat eri geenit (mikä on hyvin mahdollista), tulevat lesbouteen liittyvät geenit vähenemään. Vähitellen homoseksuaalien määrä väestöstä kasvaa ja homoseksuaalisuus muuttuu anomaliasta normiksi. Samalla homoseksuaalit todennäköisesti itsekin muuttuvat - "naismaisten" homojen määrä pienenee ja Tom of Finland -tyyliset machohomot valtaavat alaa. Onhan ilmeistä, että homoparien eroluvut olisivat vieläkin pienemmät, mikäli parisuhteessa olisi kaksi miehekästä homoa eikä toinen miehekäs ja toinen naismainen, kuten nykyään usein on. Miten luulette naissukupuolen pärjäävän tällaisessa yhteiskunnassa? Kysymys kuuluukin, tarvitaanko naisia enää mihinkään muuhun kuin synnytyskoneiksi. Jos ei, niin olettaen normaali uusiutumismäärä eli noin 2,1 lasta per pariskunta, naisia tarvitaan yhteiskuntaan enää 10 % miesten määrästä - kyllä yksi sijaiskohtu kykenee keskimäärin kymmenen jälkeläistä tuottamaan ennen hyödyttömäksi muuttumistaan. Tämä siis sillä oletuksella, että teknologia ei kehitä konekohtua, jolloin naisia tarvitaan enää ... öö, siis mihin?

Mitä pitäisi sitten tehdä tilanteen korjaamiseksi ja vastaisten vahinkojen (oletetaan naisten ahdinko haitalliseksi) välttämiseksi? Oman esitykseni tein puolitoista vuotta sitten ja lainaan sen tähän loppuun:

Merkittävin muutos pitäisi tehdä avioliittolaissa. Avioliitosta tulisi tehdä kaksivaiheinen (hauska analogia autokouluun!). Avioliitto solmittaisiin edelleen normaaliin tapaan, mutta sen juridinen merkitys jaettaisiin kahteen vaiheeseen sen mukaan, onko avioparilla yhteisiä lapsia vai ei.

Ykkösvaihe olisi eräänlainen "kevytavioliitto", jossa esimerkiksi puolisoiden keskinäinen perintöoikeus olisi nykyistä vähäisempi. Avioeroprosessi olisi samanlainen kuin nykyään tai helpompi. Puolisoiden omaisuus olisi erillinen, avio-oikeutta toisen omaisuuteen ei olisi.

Vasta ensimmäisen yhteisen lapsen synnyttyä siirryttäisiin kakkosvaiheeseen (toki suoraan tähän, mikäli avioliittoa solmittaessa yhteisiä lapsia olisi jo). Siinä avio-oikeus toisen omaisuuteen olisi nykyisenlainen, ellei avioehtoa olisi. Avioeroprosessi olisi nykyistä vaativampi, esimerkiksi avioliittoneuvonnassa käynti olisi pakollinen ennen kuin prosessi käynnistyisi virallisesti tai jotain muuta vastaavaa.

Verotuksellisesti alaikäisten lasten vanhemmille suotaisiin mahdollisuus tulojen tasajakoon. Tämä mm. vähentäisi sosiaalitukien tarvetta, kannustaisi lasten hankintaan nuorempana, helpottaisi koulutettujen vanhempien taloustilannetta eli kannustaisi samalla kouluttautumaan ja sitouttaisi puolisoja yhteen.

Nykyinen kehitys on kulkenut päinvastaiseen suuntaan esitettyihin malleihin nähden. Jopa avoliittoon on tuotu paljon avioliittoon kuuluvia oikeuksia. Tämä on väärin. Jos ei halua avioliittoa solmia, se suotakoon. Mutta tällöin on myös hyväksyttävä se, ettei saa avioliittoon kuuluvia oikeuksia ottamatta samalla itselleen siihen kuuluvia velvollisuuksia.

Vaalivalvojaiset

Kansa on jälleen puhunut, pulina alkakoon!

Käydään vaalitulos läpi puolue puolueelta, paikkamäärän mukaisessa järjestyksessä:

SDP 40
Tämä oli yli kymmenen edustajan puolueiden osalta vaali-illan selvästi odotetuin lopputulos. Mistä tahansa kansasta löytyy aina vähintään yksi viidesosa, jotka ovat sekä tyhmiä että selkärangattomia. Jos vain toinen ehto täyttyisi, löytyisi sopivampikin puolue äänestettäväksi. Tällä kertaa tämä lukumäärä riitti viemään SDP:n suurimmaksi puolueeksi, koska mikään muu puolue ei saanut enempää ääniä.
Tyhmäksi kutsuminen on tietysti rumaa ja tuomittavaa, erityisesti silloin, kun se sattuu olemaan totta. Typeriksi SDP:n äänestäjiä ei kyllä voi kutsua. SDP on – ainakin lyhyellä tähtäimellä – heidän kannaltaan hyvä vaihtoehto, koska sosialismin tarkoitus on ottaa rahat pois ahkerilta ja kyvykkäiltä, jotta ne voitaisiin jakaa laiskoille ja tyhmille. Pitkällä tähtäimellä tämä toki lienee vahingollista jopa SDP:n äänestäjille kansakunnan köyhtyessä, mutta jos demareiden äänestäjät osaisivat ajatella pitkällä tähtäimellä, eivät he olisikaan demareiden äänestäjiä.

PS 39
Perussuomalaiset sai vaaligrafiikoiden mukaan lystikkäästi ristiriitaisen tuloksen. Päällimmäisenä näkyi punaisella -0,2 % eli ääniosuuden lasku edellisiin eduskuntavaaleihin nähden. Välillä häveliäästi huomautettiin, että paikkamäärä eduskunnassa kylläkin yli kaksinkertaistui: 17 muuttui lukuun 39. Tähän nähden tulosta on pidetty jopa erinomaisen hyvänä.
Todellisuudessa tulos oli välttävä. Perussuomalaisille on pelattu tuhannen taalan paikka, mutta sen hyödyntäminen epäonnistui taas kerran. Tällä kertaa selitykseksi ei kelpaa edes Soini, sillä ainutlaatuisesti rottalauma ui kohti uppoavaa laivaa jo pari vuotta sitten. Kirjoitin jo seitsemän vuotta sitten toimintaohjeet, joita persut vain sitkeästi kieltäytyvät noudattamasta. Nyt perkele se lusikka kauniisti käteen! Ennen kaikkea pistäkää se rekrytointi kuntoon. Ehdokaslistat saataisiin monin verroin paremmaksi. Tähän lisään Halla-aholle yhden henkilökohtaisen ohjeen: sanoit moneen kertaan, että olet vastuussa perussuomalaisten äänestäjille. Tämä on tietysti totta, mutta vielä enemmän olet vastuussa koko Suomen kansalle. Myös niille, jotka eivät perussuomalaisia äänestäneet – vielä. Näin sanomalla lienee todennäköisempää, että he seuraavissa vaaleissa äänestävätkin. Sulje heidät sisään, älä ulkopuolelle.

Kokoomus 38
Vaali-illan suurin yllätys oli kokoomuksen jättipotti. En olisi ikinä uskonut, että maasta löytyy noin paljon typeriä ihmisiä, jotka kuvittelevat äänestävänsä 1980-luvun kokkareita. Mutta toisaalta. Muutama hyppäsi kristillisdemokraatteihin, mutta muuten kokoomuksen perinneyhdistys äänesti edelleen samoin käytännön pakosta. Ei tällä porukalla ollut mitään muita vaihtoehtoja. Nukkuviin ei voi jäädä, kun äänestäminen koetaan kansallisvelvollisuutena. Vanhan luokittelun mukaiset vasemmistopuolueet (nykyään Suomessa ei ole yhtään ainutta oikeistopuoluetta) eivät tietenkään tule kysymykseen. Maalaisliittoakaan ei oikeastaan voi äänestää. Eikä nyt ainakaan perussuomalaisia, kun ainoat mediat joita seuraa kannetaan aamuisin kotiin tai katsotaan telkkarista. Kirkkovenettäkään ei viitsi lipukkeeseen piirtää siinä pelossa, että se laskettaisiin feministipuolueen ääniin. Ei kokoomusta äänestetty juuri lainkaan sen linjan takia, vaan siksi, että 1) joko muut vaihtoehdot uskottiin vielä huonommiksi tai 2) äänestettiin kokoomuksen viime vuosituhannen linjan takia, kun pää elää vielä keskimäärin Koiviston aikaa, nuoremmilla Ahtisaaren ja vanhimmilla Kekkosen.

Keskusta 31
Maalaisliiton romahduksen syy keskittyy Ouluun. Oulusta on lähtöisin Sipilä ja matuskandaalien vaihe nro 1. Sipilän epäonnistumisen takia maalaisliiton kannatus laski kuusi prosenttiyksikköä ja loput Oulun alueella, missä romahdus oli lähes kaksinkertainen. Ei yllätyksiä täällä.

Vihreät 20
Tasa-arvopuolue on kaikista puolueista selvästi tasa-arvoisin, sillä sen kansanedustajista on 85 % naisia. Täydellinen tasa-arvo jää vain 15 % päähän.
Eduskuntaan pääsi myös Pirkka-Pekka Petelius, jonka egoparkaa käy sääliksi. Mies on tottunut viimeiset 40 vuotta olemaan Suomen parhaita koomikoita, mutta tässä porukassa hän ei pääse lähellekään naurettavuuden keskitasoa.
Parhaiten sekopäisyyttä kuvastaa suhtautuminen ilmastonmuutokseen, jonka torjuminen oli puolueen johtava vaaliteema. Yhdessä haittamaahanmuuton lisäämisen kanssa. Mikä jopa monikymmenkertaistaa jokaisen Suomeen tulevan haittamaahanmuuttujan hiilijalanjäljen, puhumattakaan siitä että se voimistaa maapallon ainoaa todellista ympäristöongelmaa sallimalla kehitysmaiden hillittömän väestönkasvun jatkumisen.
Toiseksi parhaiten sekopäisyyttä kuvastaa tasa-arvopuolueen into tuottaa maahan porukkaa kulttuureista, jotka eivät todellakaan tasa-arvoa kannata. Vihreiden naisten järjettömyys on parasta mainosta islamille – ei uskonto joka pitää naisen hellan ja nyrkin välissä voi kovin paha olla, jos sen vaihtoehto on vihreä naiskuva.

Vasemmistoliitto 16
Nyt pitää tehdä jotain yllättävää ja kehua vassareiden äänestäjiä. He haluavat toisten rahat itselleen, mutta omaavat sen verran selkärankaa että sanovat sen suoraan. Niitä jotka haluavat samaa mutta joilla ei ole tätä selkärankaa, kutsutaan demareiksi. Tosin tämä selkärankaissakki ei kata kaikkia vasemmistoliiton äänestäjiä. Joukkoon mahtuu myös paljon sellaisia, joilta pitäisi ottaa äänioikeus pois, koska he ovat saaneet Suomen kansalaisuuden väärin perustein.

RKP 10
RKP:n tulos ei ollut mikään yllätys. RKP voi tehdä ihan mitä tahansa ja saa silti aina sen 4-5 prosentin ääniosuuden kaikissa vaaleissa.

Kristillisdemokraatit 5
Kristillisdemokraatteja äänestettiin näinkin paljon lähinnä Päivi Räsäsen takia. Kristillisdemokraatteja ei äänestetty yhtään enempää lähinnä Päivi Räsäsen takia.

Liike Nyt 1
Äkkiseltään luulisi, että vihreisiin nähden toista ääripäätä sukupuolijakaumassa edustaa Liike Nyt ja sen ainoa edustaja Harry Harkimo. Näin ei kuitenkaan ole, sillä tilanne on aika tarkkaan fifty-fifty. On se Hjallis nimittäin sen verran vittumainen mies.

Siniset 0
Näissä vaaleissa ainoa puolue, jonka vaalitulos nosti hymyn huulille. Joksikin aikaa. Enpä olisi uskonut, että jonain päivänä kävisi Sampo Terhoa sääliksi, mutta nyt kyllä kävi niljakkeen selittäessä suorassa TV-lähetyksessä kuinka vaalitulos oli itse asiassa ihan hyvä. Vaikka päässä takoo taatusti koko ajan se, että tekemällä kesällä 2017 toisenlainen valinta hän olisi ollut luultavasti 2023 Suomen suurimman puolueen pj ja todennäköinen pääministeri eikä poliittinen ruumis.
Sinisistä haluaisin tietää vielä yhden asian ennen porukan hautaamista historian armolliseen hämärään. Kusettiko Soini koko jengiä kaiken aikaa vai ihanko aikuisten oikeasti hän kuvitteli omaavansa edes jonkinlaisen henkilökohtaisen kannatuksen? Jos kuvitteli, kuinka helvetin pihalla realiteeteista oleva ulkoministeri meillä on ollut viimeiset neljä vuotta? Jos taas kusetti, niin ei voi muuta kuin ihailla pokkaa – heppu on tasan tarkkaan tiennyt että vuoden 2007 jälkeen puoluetta ei äänestetty hänen takiaan vaan hänestä huolimatta.


Sitten henkilökohtaisempaan osioon. Tällä kertaa eduskuntaan valittiin kaksi henkilökohtaista tuttua. Tutuiksi lasken henkilöt jotka tietävät kuka minä olen eli sanovat kadulla vastaan tullessa moro ensin, jos en ehdi itse huomata. Tarkoitan siis että tuntevat minut siviilissä, ei blogikirjoittajana. En tiedä tunteeko yksikään kansanedustaja tätä blogia, mutta päätösten tasosta voi arvella että ei. Näiden kahden lisäksi eduskunnassa on muutama kansanedustaja, joiden kanssa olen tavalla tai toisella ollut tekemisissä. Puolueita on useita. Sanottakoon että ei vakuuta, ei todellakaan. Vain yksi sellainen, jota olisin voinut äänestää (oli eri vaalipiirissä). Toinen, joka on kohtuullinen mutta ei sen enempää. Kolmas on ikätoveri, joka oli hänet nuorena tuntiessani vetelä ja epäluotettava mulkvisti, mutta on voinut toki kehittyä. Muut ovatkin sitten sellaisia että en voi käsittää miten heille voidaan antaa minkäänlaista päätösvaltaa.


Ja lopuksi hallituskuviot. Yleinen näkemys on että hallitusneuvotteluista tulee poikkeuksellisen pitkät ja vaikeat. Saattaa käydä täysin toisinkin. Tilanne on paikkamäärillä laskien näennäisessä umpisolmussa. Tästä seuraa, että mahdollisten ratkaisujen määrä on melkoisen vähäinen, joten niistä voidaan tehdä valinta hyvinkin nopeasti. Kokeilemalla Hesarin ”kokoa hallitus palkkeja klikkaamalla” -toimintoa pääsee aika nopeasti selville harvoista käyttökelpoisista vaihtoehdoista. Oletetaan kuitenkin, että vähemmistöhallitusta ei tule, mikä sekin olisi tietysti mahdollinen:
A) Normiratkaisu: Pohjana SDP + KOK (Kepu oppositioon). 78 paikkaa ei vielä riitä alkuunkaan, ei edes yhdessä KD:n ja RKP:n kanssa (93). Apuun tarvitaan joko vihreät tai vasurit. KOK tuskin menee molempien kanssa samaan hallitukseen, ellei saa RKP:tä mukaan. KD tuskin lähtee mukaan, joten RKP tarvitaan. Tällöin SDP + KOK + RKP –koalition lisäksi tarvitaan joko vihreät (108) tai vasurit (104). Molemmat niukkoja, vasurivaihtoehto sekä aatteellisesti epäilyttävä että liian niukka. Johtopäätös: SDP + KOK + VIH + RKP (108) + mahdollisesti VAS (124).
B) Aagh punamultaa: SDP + KEPU + VIH + VAS (107). Olisi Kepulta aika röyhkeä veto lähteä tuommoisen vaalitappion jälkeen hallitukseen, mutta Kepuhan pettää aina. Tällä kertaa luulisi kuitenkin Kepuakin hirvittävän mennä näin vasemmistolaiseen menoon mukaan, joten tämä kuulostaa aika epätodennäköiseltä. Neljän vuoden päästä Kepua ei äänestettäisi kuin säälistä.
C) Härski yllätysveto: SDP + KOK + KEPU (109). Vihreät ja vasurit oppositioon, mahdollisesti apupuoluelisänä RKP (119) tai KD (114) tai jopa molemmat (124). Tästä vaihtoehdosta olisi se ilo, että sen pitäisi osoittaa hidasjärkisemmillekin että Suomessa on oikeasti vain kolme puoluetta eli perussuomalaiset, vihervasemmisto ja järjestelmäpuolue.
D) Kusetus: SDP suorittaa epäonnistuneet tunnustelut ja jää suosiolla oppositioon. Hallituspohjana PS + KOK + KEPU (108) todennäköisesti höystettynä KD:llä (113). Operaation suurvoittaja tulee olemaan SDP, joka pystyy tykittämään oppositiosta neljän vuoden päästä veret seisauttavan vaalivoiton. Suurin häviäjä on PS, joka joutuu välttämättä tinkimään lupauksistaan liikaa. Tämän vaihtoehdon toteutuminen on kiinni PS:n vallanhimosta. Eli ei tule tapahtumaan, ellei sitten Halla-aho osoittaudu Soiniakin taitavammaksi valehtelijaksi.

Kuten tarkkaavainen lukija huomaa, näissä vaihtoehdoissa ei – viimeistä utopiaa lukuun ottamatta – ole vaihtoehtoa, jossa perussuomalaiset olisivat mukana. Ennen vaaleja laskin, että perussuomalaisten pääsy hallitukseen edellyttää ehdottomasti sitä, että se on suurin puolue. Tällöin olisi tapahtunut seuraavaa, olettaen että persut pitävät vaalilinjansa edes suurin piirtein:
– 45 paikkaa: Mahdollista, mutta hyvin epätodennäköistä että hallituspaikka tulee.
46 – 55 paikkaa: Edelleenkään ei riittävästi siihen, että järjestelmäpuolue ei saisi hallitusta kasaan. Hankalampaa se olisi, mutta todennäköisesti onnistuisi.
56 – 65 paikkaa: Todennäköistä että pääministeripaikka tulee. Apuun tarvitaan SDP/KOK/KEPU ja apupuolue tai pari, mutta vallanhimo riittänee näille siihen, että ne tinkivät järjettömyyksistä. Olisi kuitenkin mahdollista, että persut syrjäyttävä koalitio saataisiin aikaan.
66 – 75 paikkaa: Tässä vaiheessa pääministeripaikan syrjäyttäminen vaatisi jo lähes kaikkien muiden puolueiden yhteistyötä. Ei mahdotonta, mutta varsin epätodennäköistä.
76 – paikkaa: Tämän syrjäyttäminen olisi jo vallankaappaus.

Perussuomalaiset eivät näissä vaaleissa saavuttaneet sitä asemaa, että hallitukseen kannattaisi mennä. Se olisi vaatinut vähintään 50 kansanedustajaa. Nyt viisainta on odottaa seuraavat neljä vuotta ja rakentaa se oma pelitapa vihdoinkin kuntoon. Kun asiat hoidetaan oikein, seuraavissa vaaleissa yli 60 kansanedustajaa on realismia. Olettaen että järjestelmäpuolue jatkaa asioiden tekemistä väärin. Vihervasemmistoon voi tässä luottaa varmasti. Järjestelmäpuolueen näkemykset voivat hyvinkin järkevöityä ja kuten Halla-aho totesi, tämähän on itse asiassa tavoitekin.


P.S. Vaalien ohella jännitettiin lepakkolätkän MM-finaalia Suomi-USA. Suomen jatkoaikamaalin hylkäämisestä on turhaan moitittu tuomareita. Tuomarilinja on naisjääkiekolle asianmukainen: tuomiot ovat päin vittua.

Uusinta: Kustaa Päässä

Lukijalle: Pistetäänpä välillä uusiksi historiaa kieli poskessa -periaattella. Eli vanha lausunto "Ruotsin historia on sen kuninkaiden historiaa" - mutta tällä kertaa inhorealistisella otteella:

Naapurimaatamme Ruotsia on siunattu monilla hallitsijoilla, joita voi hyväntahtoisesti ilmaisten kutsua mielenkiintoisiksi. Tässä kärkikymmenikkö niistä, joilla on pesinyt eniten lepakoita kruunun alla.

10. Kustaa Vaasa 1523-1560
Luettelo on sopivinta aloittaa siitä miehestä, josta alkaen Ruotsin kuninkaiden (ja kuningattarien) sarja on katkeamaton. Ennen Kustaa Vaasan hallituskautta Ruotsi kuului yhdessä muiden pohjoismaiden kanssa tanskalaisvetoiseen Kalmarin Unioniin 1397-1523. Tyytymättömyys unioniin oli Ruotsissa kasvanut vähitellen ja Kustaa Vaasan 1520 käynnistämä kapinaliike johti pian tuloksiin. Historiankirjoituksessa Kustaa Vaasa on nähty taitavana ja aikaansaavana hallitsijana, joka järjesteli maan asiat kuntoon ja teetätti mm. uskonpuhdistuksen. Todellisuus on vähän toista. Tuttu historiantutkija kertoi, että kun Ruotsin valtionarkistossa penkoo Kustaan lääninherroilleen lähettämiä kirjelmiä, niin niitä saa lukea posket punaisina. Kustaa Vaasa oli temperamenttinen, vainoharhainen ja sivistymätön - mutta kieltämättä tarmokas ja aikaansaapa. Ehtihän mies peräti kolmesti naimisiinkin. Kuningattarista kolmas oli toisen sisarentytär ja meni 17-vuotiaana naimisiin 56-vuotiaan kuninkaan kanssa. Suomen kannalta Kustaa Vaasan merkittävin ja samalla tuhoisin päätös oli Helsingin perustaminen 1550. Kuninkaan puolustukseksi sanottakoon, että hän ei voinut tietää, että kaupungin keskusta siirretään myöhemmin hänen valitsemaltaan Vantaanjoen suulta suunnilleen typerimmälle mahdolliselle paikalle kapeaan niemenkärkeen ja että siitä tulisi aikanaan Suomen pääkaupunki sen sijaan, että se pysyisi idyllisenä rannikkopikkukaupunkina kuten jokin Loviisa.

9. Kustaa V 1907-1950
Bernadotte-suvun tultua Ruotsin valtaistuimelle kuninkaiden valta väheni vähitellen kohti olematonta. Siinä mielessä huvittavaa, että samalla kuninkaat olivat järkevämpiä kuin aiemmin. Kustaa V nousi valtaistuimelle vasta 49-vuotiaana, mutta pysyi silti kuninkaana melkein 43 vuotta. Hän ei liiemmin piitannut vallan ulkoisista tunnusmerkeistä, sillä hän oli Ruotsin ensimmäinen kruunaamaton kuningas. "Kruunajaisissa" hallitsijanvallan tuntomerkit pysyivät kuninkaan toivomuksesta pöydällä ja käytäntöä on siitä lähtien noudatettu. Arvovaltansa kuningas silti tunsi: Tukholman olympialaisissa 1912 hän toimi palkintojenjakajana ja silloin oli ensi kertaa käytössä palkintokoroke. Kylläkin siten, että kuningas seisoi korokkeella ja mitalistit maassa. Näky oli huvittava, sillä kuningas oli muutenkin pitkä ja laiha mies. Urheilu oli kuninkaan sydäntä lähellä, sillä hän pelasi tennistä innokkaasti salanimellä Mr. G. ja jatkoi vielä melkein yhdeksänkymppisenä. Siinä sivussa häntä kiristettiin homohuhuilla, jotka hovi maksoi hiljaisiksi. Nykypäivänä ne olisivat vain plussaa, mutta tuolloin skandaali oli lähellä. Innokkaana tennispelaajana hän puuttui myös Natsi-Saksan sisäpolitiikkaan: tuolloinen tenniksen supertähti Gottfried von Cramm joutui homoseksuaalina vankilaan ja kuningas vetosi hänen vapauttamisensa puolesta.

8. Ulriika Eleonoora 1718-1720
Ulriika nousi Ruotsin hallitsijaksi veljensä Kaarle XII:n kuoltua lapsettomana. Hänen aviomiehensä Fredrik Hesseniläinen oli leskimies, jonka tarkoitus oli kiivetä reittä pitkin valtaan. Tämä onnistuikin erinomaisesti, mutta vaativa oli reittikin. Vaikka tuohon aikaan saikin käyttää taiteellista vapautta, kuningattaren muotokuvat paljastavat silti aivan riittävästi. Fredrik kosi Ulriikaa 1710, mutta häät pidettiin vasta 1715 sulhasen kerättyä riittävästi rohkeutta. Asiassa auttoi se, että Ulriika oli nostettu sijaishallitsijaksi 1713. Veljensä kuoltua Ulriikan hallitsijakausi kesti vain reilun vuoden, sillä hän luovutti tällöin kruunun miehelleen, josta tuli onnellinen kuin sika vatukossa, vaikka samalla kuninkaan valtaoikeuksia leikattiinkin. Vallansiirto oli vain de facto -tilanteen tunnustaminen, sillä todellisuudessa Fredrik oli koko ajan neuvonut neuvotonta kuningatarta. Uutta hallitsijasukua he eivät kuitenkaan saaneet aikaan, sillä avioliitto jäi lapsettomaksi. Ilmeisesti Fredrik ei älynnyt sammuttaa makuuhuoneesta kynttilöitä. Tai sitten hän ei tiennyt vanhaa totuutta, jonka mukaan maailmassa ei ole olemassa rumia naisia, on vain liian vähän viinaa.

7. Kaarle XVI Kustaa 1973-
Harvoin on Ruotsissa riemuittu yhtä paljon, kun kerrottiin kruununprinssin oppineen lukemaan. Vastikään varusmiespalveluksensa kapteenina päättänyt Kaarle Kustaa ei ollut erityisen akateeminen yksilö. Häntä kiinnostivat enemmän vehkeet, jotka sanoivat brumm brumm. Kuninkaaksi hän tuli 27-vuotiaana isoisänsä kuoltua. Ruotsissa odotettiin, milloin tuore kuningas menee naimisiin ja alkaa hankkia perillisiä. Kauan ei tarvinnutkaan odottaa, kun kuningattareksi ilmestyi Silvia. Väitetään, että seurusteluaikana tuleva kuningaspari oli ollut soutelemassa Mälaren-järvellä, kun kuningas heittäytyi romanttiseksi:
- Silvia, rakkaani, ensimmäiseni!
Johon Silvia:
- Kaarle Kustaa, kuudestoista!
Sittemmin kuningas on vähän tasoitellut tilannetta.
Ruotsin historiaa on kirjoitettu aina sen kuninkaiden kautta. Satojen vuosien kuluttua voi olla niin, että Kaarle XVI Kustaa tunnetaan historiassa kuninkaana, jonka aikana ruotsalaisuus tuhoutui. Sinänsä epäoikeudenmukaista, koska hänellä täysin valtaa vailla olevana ei ole ollut osaa eikä arpaa Ruotsin itsemurhapolitiikkaan. Esimerkkinä häntä on kylläkin käytetty - on sanottu, että maahanmuuttajia on otettava, koska onhan kuningasperhekin maahanmuuttajien jälkeläisiä. Harmi, että näin todenneet eivät ole havainneet perustelunsa ironiaa. Seitsemän sukupolvea ja kaksisataa vuotta Jean Baptiste Bernadotten eli Kaarle XIV Juhanan jälkeen tämäkin mamusakki elää edelleen täysin veronmaksajien kustannuksella.

6. Kaarle XIII 1809-1818
Kustaa III:n pikkuveli päätyi kuninkaaksi, kun hänen hulluksi tulleelta veljenpojaltaan riistettiin kruunu ja veljenpojan poikaa pidettiin liian kahjona jopa Ruotsin kuninkaaksi. Toisin kuin monet edeltäjänsä, Kaarle oli panomies. Hänellä oli avioliittonsa lisäksi useita rakastajattaria. Lapsia hän ei kuitenkaan saanut aikaan, mitä voidaan suvun hulluusgeenit huomioiden pitää ruotsalaisten onnena. Kaarle itse oli sukunsa täysjärkisimpiä, mitä nyt uskoi okkultismiin ja muihin yliluonnollisuuksiin. Kruununperimys oli kuitenkin ongelma. Ruotsin aatelisto päätti tuulettaa kunnolla ristiinnaineita Euroopan kuningashuoneita ja kutsui kruununprinssiksi aatelittoman Ranskan marsalkan Jean-Baptiste Bernadotten. Kuningas itse ei aitona snobina ollut asiasta liiemmin innostunut, mutta Bernadotte sai taitavana diplomaattina voitettua raihnaisen adoptioisänsä puolelleen. Ottipa hän uskollisuuden osoituksena omaksi rakastajattarekseen Mariana Koskullin, kuninkaan entisen.

5. Kristiina 1632-1654
Kristiinasta tuli Ruotsin hallitsija hieman alle kuusivuotiaana hänen isänsä, Kustaa II Aadolfin kaaduttua kolmikymmenvuotisessa sodassa Lützenin taistelussa. Nuori kuningatar osoittautui älykkääksi ja poikamaiseksi tytöksi. Tiettyjä ongelmia alkoi ilmetä aikuistumisen myötä. Taidemaalareilla oli kova haaste muotokuvia maalatessa; kuinka saada - hmmm - haasteellisen näköisestä kuningattaresta onnistunut muotokuva? Onneksi valokuvausta ei vielä oltu keksitty, joten taiteellista vapautta käytettiin rankalla kädellä. Kristiina pukeutui ja käyttäytyi kuin miehet ja on myönnettävä, että hänessä oli enemmän munaa kuin useimmilla Ruotsin kuninkailla. Paineet naimisiinmenon ja kruununperillisen hankkimisen suhteen olivat kovat, mutta Kristiina ilmoitti 23-vuotiaana, ettei koskaan mene naimisiin ja nimesi kruununperijäksi serkkunsa. Alle kolmikymppisenä Kristiina aiheutti skandaalin luopumalla yllättäen kruunustaan. Seuraavana vuonna tuli vielä isompi kohahdus, kun Kristiina kääntyi katolilaiseksi matkallaan Roomaan. Tuossa vaiheessa protestanttien ja katolisten käymästä verisestä sodasta - jossa Kristiinan isä oli siis kaatunut - oli kulunut vielä alle kymmenen vuotta. Muutamaa vuotta myöhemmin hänen seuraajansa Kaarle X Kustaa kuoli. Hänen poikansa oli vasta viisivuotias. Kristiina huomautti, että oli jättänyt kruununsa serkulleen, ei tämän pojalle ja matkusti takaisin Ruotsiin. Ilmeisesti tarkoitus oli noussa uudelleen valtaistuimelle, mikä osoitti melkoista poliittisten realiteettien tajun puutetta. Katolinen protestanttisen maan hallitsijana tuohon maailmanaikaan, jolloin periaatteena oli Cuius regio, eius religio? Ei onnistu. Pappien kiellon takia Kristiina ei saanut edes järjestää katolista messua itselleen maassa ollessaan, saati sitten ryhtyä hallitsijaksi. Ei muuta kuin takaisin Roomaan. Kristiina yritti palata maahan vielä kerran, 1667, mutta silloin matka tyssäsi Hampuriin.

4. Kustaa III 1771-1792
Kustaa tuli kuninkaaksi 25-vuotiaana. Seuraavana vuonna hän teki vallankaappauksen, mikä onkin aika lystikäs temppu kuninkaan tekemäksi. Kyse oli siitä, että valta siirrettiin säädyiltä kuninkaalle. Sinänsä Kustaan hallituskausi oli varsin onnistunut, monia uudistuksia toteutettiin ja valtakunta kehittyi kovasti. Kelpo saavutukseksi voidaan laskea myös Venäjää vastaan 1788-1790 käyty Kustavin sota, joka onkin viimeinen kerta melkein 400 vuoteen, kun Ruotsi on yltänyt sodassa edes tasapeliin. Rajat eivät muuttuneet ja sen seurauksena kovin moni tuskin muistaa sodan päättäneen rauhan nimeä - Värälän rauha. Monien hyvien puoliensa vastapainoksi Kustaa oli Ruotsin kuninkaille tyypilliseen tapaan tunteellinen, oikutteleva ja äkkipikainen. Hänen ympärilleen kehittyi jees-miesten verkosto, jolloin päättäviin asemiin pääsi kyvyttömiä henkilöitä. Naisten päällekään Kustaa ei liiemmin ymmärtänyt. Tosin eihän naisia kukaan muukaan mies ymmärrä, mutta Kustaata ei tuntunut kiinnostavan edes se mikä naisissa nyt yleensä kiinnostaa. Niinpä epäillään yleisesti, että rantasalmelaissyntyinen tallimestari Adolf Fredrik Munck kävi sutimassa kuningattaren paksuksi. (Kuninkaallisten tallimestariperinteitä on sittemmin myöhempinä vuosisatoina kunniakkaasti ylläpitänyt mm. prinsessa Diana.) Todellisuudessa Munck ei ilmeisesti kuningasta avustanut muuten kuin auttamalla vehkeen kenkälusikalla sisään, kuten aikalaispilakuva osoittaa. Kustaan loppu oli kylläkin onneton, sillä aatelisto murhasi hänet 1792. Valtaan aateli ei kuitenkaan tavoitteidensa mukaisesti uudelleen päässyt.

3. Eerik XIV 1560-1568
Kustaa Vaasan ensimmäisen avioliiton ainut lapsi oli perinyt isältään äkkipikaisuuden ja äidiltään synkkämielisyyden. Kun tähän sitten vielä lisätään taiteellinen lahjakkuus, soppa on valmis. Eerik oli kaheli kuin käkikello. Tästä huolimatta hän kykeni kuitenkin hallitsemaan valtakuntaa tarmokkaasti, mutta viimeinen pisara oli avioliitto talonpoikaistaustaisen Kaarina Maununtyttären kanssa. Kuninkaan velipuolet ja aatelisto nousivat kapinaan häntä vastaan, jolloin Eerik kukistui. Hän sai kuitenkin pitää päänsä harteillaan, mutta muilta osin pää keikahti lopullisesti paikaltaan. Kuolemaansa edeltäneet seuraavat yhdeksän vuotta hän eli mukavaa elämää vankina eri linnoissa, mm. Turussa, mitä voi pitää rangaistuksena sinänsä. Lopulta hänet ilmeisesti surmattiin syöttämällä myrkytettyä papusoppaa, tosin tätä ei ole koskaan vahvistettu varmaksi. Vuonna 1590 säädettiin vielä varmuuden vuoksi uusi kruununperimysjärjestys, jossa kiistettiin Eerikin lasten ja heidän jälkeläistensä kruununperimysmahdollisuus.

2. Kaarle XII 1697-1718
Kaarle XII nousi kuninkaaksi vasta 14-vuotiaana ja muutamaa vuotta myöhemmin Tanska, Venäjä ja Puola päättivät käyttää tilaisuutta hyväkseen. Ne uskoivat ruotsalaisen teinikuninkaan olevan helposti lyötävissä ja julistivat yhtä aikaa sodan Ruotsille. Näin sai alkunsa Suuri Pohjan sota. Laskelma oli kuitenkin virheellinen, sillä kuninkaan edeltäjien jäljiltä Ruotsin valtio ja sen armeija olivat hyvässä kunnossa, jos nyt 1700-luvun onnettomia sodankäyntistrategioita voi hyviksi sanoa. Tarkemmin sanoen Ruotsin armeija oli vähemmän huono kuin muut. Kaarlella itsellään tähän ei ollut ansioita, paitsi henkilökohtainen yltiöpäinen hyökkäyshenkisyys. Sivistys ei Kaarlea kiinnostanut, häntä inspiroi ainoastaan metsästys ja muut senkaltaiset aktiviteetit. Edes tavaran päälle Kaarle ei ymmärtänyt, vaan juoksi melkeinpä karkuun aina naisen tullessa vastaan. Poikamiehenä hän pysyikin koko ikänsä. Kaarlen huimapäisyys toi aluksi useita voittoja taisteluissa, mutta kohtalonhetki koitti Pultavassa 1709. Ruotsin armeija tuhoutui lähes täysin ja Kaarle itse pakeni Osmanien valtakuntaan sulttaanin vieraaksi. Siellä hän pysyikin seuraavat viisi vuotta, Ruotsin onneksi. Sillä välin hallintokoneisto oli kutakuinkin saanut asiat järjestykseen, mitä nyt Venäjä miehitti Suomea. Yhtäkkiä Kaarle kuitenkin ratsasti pikavauhtia halki Euroopan ja ilmestyi kolkuttelemaan Ruotsille kuuluneen Stralsundin linnoituksen ovea. Hämmästys oli suuri, kun tulokas ilmoitti olevansa Ruotsin kuningas. Normaalisti näin väittävää tuntematonta pidettäisiin hulluna, mutta nyt ilmeisesti havaittiin oikeasti, että hullu mikä hullu, joten tuntomerkit täsmäsivät. Kaarle palasi emämaahan ja tarmokkaana poikana päätti valloittaa Norjan. Sotaretkellä hän sai kuulan kalloonsa 1718 ja kuoli. Jälkeenpäin on kiistelty kovasti, tuliko laukaus omien puolelta vai ei. Kuninkaan hauta on sittemmin avattu tutkimuksia varten kolmesti, viimeksi 1917, mutta selvyyttä ei ole saatu. Olisi vähitellen aika päästä tässäkin lopputulokseen, niin ruotsalaiset voisivat sen jälkeen keskittää kaiken tarmonsa Olof Palmen murhatutkimuksiin. Ehkä siihenkin saataisiin selvyys jo noin 300 vuoden kuluttua.

1. Kustaa IV Aadolf 1792-1809
13-vuotiaana kuninkaaksi päätynyt Kustaa IV Aadolf joutui luotsaamaan Ruotsia Napoleonin sotien aikana. Tai tarkemmin sanoen hänen olisi pitänyt näin tehdä. Tai vielä tarkemmin ajatellen oli hyvä, ettei hän näin tehnyt. Kuningas oli näet itsevaltainen, mutta luvalla sanoen tyhmä. Häntä ei liiemmin kiinnostanut, joten aatelisto sai hallita. Tosin he eivät oikeastaan uskaltaneet näin tehdä, koska kuningas halusi pitää vallan itsellään. Lyhyesti sanoen hallinto ei toiminut lainkaan silloin kun kuningas ei tehnyt mitään ja se toimi huonosti silloin kun kuningas teki jotakin. Huippusuoritus alalla oli Kustaan kannanotto Suomen sotaan. Kun sodanjohto Suomessa valitti suuria ongelmia venäläisten edetessä, Kustaa ilmoitti huojennuksesta: olosuhteiden vaikeuden takia upseereiden ei toistaiseksi tarvitse puuteroida peruukkejaan. Tämä olikin ensimmäinen selkeä merkki siitä, että kuningas alkoi seota lopullisesti. Aatelisto kyllästyi ja vangitsi kuninkaan pakottaen tämän luopumaan kruunustaan. Kuningas suostui tähän suosiolla, mutta veti herneen nenäänsä kuultuaan ettei kruunu siirrykään hänen pojalleen. Niinpä hänet karkoitettiin maasta. Elämänsä viimeiset 28 vuotta hän kierteli ympäri Eurooppaa ja yritti saada tukea paluulleen Ruotsiin. Kukaan ei kuitenkaan ottanut häntä vakavasti. Ex-kuningas pelkäsi koko ajan ruotsalaisten agenttien yrittävän tappaa hänet, mikä osoittaakin hänen seonneen. Miksi kukaan olisi halunnut ja sitä paitsi, ruotsalaisetko olisivat tähän kyenneet?

Loppukaneetti: Axel Oxenstierna (1583-1654) oli Ruotsin merkittävimpiä valtiomiehiä. Kolmikymmenvuotisen sodan rauhanneuvotteluihin lähtevää, omia kykyjään epäilevää poikaansa hän evästi sanoin: Poikani, kunpa tietäisit, miten vähällä järjellä tätä maailmaa hallitaan.

Keskiarvotilastot - miehet 1500 m

Selvitys tämän tilastoinnin periaatteista löytyy täältä.

Maailman kaikkien aikojen sata parasta kymmenen parhaan tuloksen keskiarvon mukaisessa järjestyksessä kauden 2018 päättyessä:

1	Hicham El Guerrouj	MAR	3:27.047
2	Bernard Lagat	KEN	3:28.983
3	Noureddine Morceli	ALG	3:29.055
4	Noah Ngeny	KEN	3:29.271
5	Asbel Kiprop	KEN	3:29.282
6	Silas Kiplagat	KEN	3:29.898
7	Vénuste Niyongabo	BDI	3:30.411
8	Daniel Kipchirchir Komen	KEN	3:30.473
9	Timothy Cheruiyot	KEN	3:30.572
10	Laban Rotich	KEN	3:30.790
11	Ayanleh Souleiman	DJI	3:30.893
12	Mehdi Baala	FRA	3:31.100
13	Abdelaati Iguider	MAR	3:31.170
14	John Kibowen	KEN	3:31.234
15	Nixon Chepseba	KEN	3:31.332
16	Augustine Choge	KEN	3:31.363
17	William Chirchir	KEN	3:31.389
18	Elijah Manangoi	KEN	3:31.419
19	Taoufik Makhloufi	ALG	3:31.457
20	Saïd Aouita	MAR	3:31.495
21	Alex Kipchirchir	KEN	3:31.515
22	Aman Wote	ETH	3:31.624
23	Rui Silva	POR	3:31.631
24	Steve Cram	GBR	3:31.651
25	Ali Saïdi-Sief	ALG	3:31.670
26	Nick Willis	NZL	3:31.762
27	Cornelius Chirchir	KEN	3:31.776
28	William Tanui	KEN	3:31.868
29	Ivan Heshko	UKR	3:31.886
30	Fermín Cacho	ESP	3:31.916
31	Tarek Boukensa	ALG	3:31.931
32	Collins Cheboi	KEN	3:31.986
33	Bethwel Birgen	KEN	3:32.003
34	Driss Maazouzi	FRA	3:32.021
35	Isaac Songok	KEN	3:32.092
36	Mekonnen Gebremedhin	ETH	3:32.145
37	Steve Ovett	GBR	3:32.174
38	Sebastian Coe	GBR	3:32.200
39	Reyes Estévez	ESP	3:32.220
40	İlham Tanui Özbilen	TUR	3:32.275
41	Daniel Komen	KEN	3:32.291
42	Paul Korir	KEN	3:32.302
43	Steve Holman	USA	3:32.302
44	Sydney Maree	USA	3:32.316
45	Benjamin Kipkurui	KEN	3:32.320
46	Andrés Manuel Díaz	ESP	3:32.324
47	Rashid Ramzi	BRN	3:32.370
48	Shedrack Korir	KEN	3:32.405
49	Abdi Bile	SOM	3:32.431
50	Juan Carlos Higuero	ESP	3:32.522
51	Ronald Kwemoi	KEN	3:32.563
52	Mohamed Moustaoui	MAR	3:32.585
53	Matthew Centrowitz	USA	3:32.590
54	José Manuel Abascal	ESP	3:32.669
55	Robert Rono	KEN	3:32.719
56	Haron Keitany	KEN	3:32.829
57	Suleiman Simotwo	KEN	3:32.850
58	Sadik Mikhou	BRN	3:32.944
59	Steve Scott	USA	3:32.966
60	Vyacheslav Shabunin	RUS	3:32.992
61	Caleb Ndiku	KEN	3:33.054
62	Bilal Mansour Ali	BRN	3:33.112
63	Timothy Kiptanui	KEN	3:33.120
64	Amine Laâlou	MAR	3:33.168
65	William Kemei	KEN	3:33.207
66	José Luís González	ESP	3:33.209
67	Filip Ingebrigtsen	NOR	3:33.286
68	Kamel Boulahfane	ALG	3:33.315
69	Peter Elliott	GBR	3:33.329
70	Leo Manzano	USA	3:33.353
71	Kevin Sullivan	CAN	3:33.363
72	Wilfred Kirochi	KEN	3:33.378
73	John Walker	NZL	3:33.401
74	Mohamed Ahmed Suleiman	QAT	3:33.450
75	Jens-Peter Herold	GER	3:33.458
76	Deresse Mekonnen	ETH	3:33.484
77	Jim Spivey	USA	3:33.503
78	John Mayock	GBR	3:33.512
79	Benson Koech	KEN	3:33.532
80	Alan Webb	USA	3:33.576
81	Youssef Baba	MAR	3:33.576
82	Anter Zerguelaine	ALG	3:33.581
83	James Magut	KEN	3:33.607
84	Vincent Kibet	KEN	3:33.637
85	Adil Kaouch	MAR	3:33.653
86	Geoffrey Rono	KEN	3:33.735
87	Nadir Bosch	FRA	3:33.764
88	Homiyu Tesfaye	GER	3:33.765
89	Ali Hakimi	TUN	3:33.774
90	Benson Seurei	KEN	3:33.784
91	Robert Biwott	KEN	3:33.787
92	Pierre Délèze	SUI	3:33.813
93	Ryan Gregson	AUS	3:33.866
94	David Lelei	KEN	3:33.969
95	Anthony Whiteman	GBR	3:33.985
96	Isaac Viciosa	ESP	3:33.988
97	Gennaro Di Napoli	ITA	3:34.005
98	Gideon Gathimba	KEN	3:34.008
99	Youssef Saad Kamel	BRN	3:34.023
100	Johan Kronje	RSA	3:34.030

Edellisen listan kahdenkymmenen parhaan ennätys ja sijoitus kaikkien aikojen maailmantilastossa:

1	Hicham El Guerrouj	MAR	3:26.00
2	Bernard Lagat	KEN	3:26.34
4	Noureddine Morceli	ALG	3:27.37
6	Noah Ngeny	KEN	3:28.12
3	Asbel Kiprop	KEN	3:26.69
5	Silas Kiplagat	KEN	3:27.64
17	Vénuste Niyongabo	BDI	3:29.18
15	Daniel Kipchirchir Komen	KEN	3:29.18
7	Timothy Cheruiyot	KEN	3:28.41
31	Laban Rotich	KEN	3:29.91
25	Ayanleh Souleiman	DJI	3:29.58
14	Mehdi Baala	FRA	3:28.98
9	Abdelaati Iguider	MAR	3:28.79
37	John Kibowen	KEN	3:30.18
30	Nixon Chepseba	KEN	3:29.77
21	Augustine Choge	KEN	3:29.47
18	William Chirchir	KEN	3:29.29
10	Elijah Manangoi	KEN	3:28.80
8	Taoufik Makhloufi	ALG	3:28.75
19	Saïd Aouita	MAR	3:29.46

Maailmantilaston kaikkien aikojen kahdenkymmenen parhaan sijoitus keskiarvotilastossa ja keskiarvotulos:

1	Hicham El Guerrouj	MAR	3:27.047
2	Bernard Lagat	KEN	3:28.983
5	Asbel Kiprop	KEN	3:29.282
3	Noureddine Morceli	ALG	3:29.055
6	Silas Kiplagat	KEN	3:29.898
4	Noah Ngeny	KEN	3:29.271
9	Timothy Cheruiyot	KEN	3:30.572
19	Taoufik Makhloufi	ALG	3:31.457
13	Abdelaati Iguider	MAR	3:31.170
18	Elijah Manangoi	KEN	3:31.419
-	Mo Farah	GBR	3:34.700
51	Ronald Kwemoi	KEN	3:32.563
30	Fermín Cacho	ESP	3:31.916
12	Mehdi Baala	FRA	3:31.100
8	Daniel Kipchirchir Komen	KEN	3:30.473
47	Rashid Ramzi	BRN	3:32.370
7	Vénuste Niyongabo	BDI	3:30.411
17	William Chirchir	KEN	3:31.389
20	Saïd Aouita	MAR	3:31.495
41	Daniel Komen	KEN	3:32.291

Suomen kaikkien aikojen sata parasta kymmenen parhaan tuloksen keskiarvon mukaisessa järjestyksessä kauden 2018 päättyessä:

1	Antti Loikkanen	3:37.808
2	Ari Paunonen	3:38.899
3	Jari Venäläinen	3:38.938
4	Pekka Vasala	3:39.108
5	Niclas Sandells	3:39.787
6	Markku Laine	3:39.856
7	Pekka Päivärinta	3:40.460
8	Mika Maaskola	3:40.789
9	Jonas Hamm	3:41.316
10	Ari Suhonen	3:41.364
11	Harri Hänninen	3:41.399
12	Matti Valkonen	3:41.419
13	Timo Lehto	3:41.787
14	Jukka Savonheimo	3:42.090
15	Juhani Sams	3:42.297
16	Samuli Vasala	3:42.395
17	Olavi Vuorisalo	3:42.510
18	Jukka Keskisalo	3:42.562
19	Olavi Salonen	3:42.640
20	Mikael Bergdahl	3:42.779
21	Kauko Lumiaho	3:42.900
22	Heino Lipsanen	3:42.922
23	Sami Alanen	3:42.954
24	Vesa Siivonen	3:43.156
25	Olavi Salsola	3:43.350
26	Heikki Vakkuri	3:43.535
27	Jari Hemmilä	3:43.684
28	Matti Tuura	3:43.800
29	Jouko Niskanen	3:43.862
30	Juha Kukkamo	3:43.897
31	Sami Valtonen	3:43.975
32	Jari Matinlauri	3:44.034
33	Lars Sörensen	3:44.073
34	Jari Kiiski	3:44.106
35	Sami Ylihärsilä	3:44.175
36	Lasse Virén	3:44.319
37	Mikko Ala-Leppilampi	3:44.544
38	Riku Marttinen	3:44.580
39	Eero Kytölä	3:44.583
40	Eero Kinaret	3:44.681
41	Timo Sarlin	3:44.807
42	Ilpo Kuusela	3:44.837
43	Marco Bertolotti	3:44.917
44	Anders Rockas	3:44.955
45	Jouko Santanen	3:45.618
46	Ilkka Äyräväinen	3:45.665
47	Risto Ulmala	3:45.910
48	Jorma Kakko	3:45.950
49	Risto Tuominen	3:45.953
50	Timo Kero	3:45.955
51	Jan-Erik Salo	3:46.005
52	Hannu Okkola	3:46.053
53	Juha Väätäinen	3:46.110
54	Ilpo Matilainen	3:46.130
55	Martti Vainio	3:46.141
56	Jarmo Malmberg	3:46.239
57	Santtu Mäkinen	3:46.279
58	Anders Lindahl	3:46.339
59	Keijo Ceder	3:46.380
60	Panu Jantunen	3:46.468
61	Jyrki Ojennus	3:46.576
62	Marko Kotila	3:46.594
63	Tommy Ekblom	3:46.650
64	Ilari Piipponen	3:46.701
65	Denis Johansson	3:46.790
66	Hannu Ojala	3:46.790
67	Jukka Tammisuo	3:46.834
68	Taisto Tiri	3:46.867
69	Jari Nurmisto	3:46.937
70	Keijo Kumpulainen	3:46.940
71	Joonas Rinne	3:47.085
72	Risto Ala-Korpi	3:47.241
73	Henry Majander	3:47.258
74	Tapio Kantanen	3:47.290
75	Mika Savolainen	3:47.326
76	Olof Nyman	3:47.340
77	Matti Huttunen	3:47.430
78	Simo Saloranta	3:47.440
79	Mikael Talasjoki	3:47.457
80	Kimmo Pakkanen	3:47.467
81	Tommi Heinonen	3:47.523
82	Tommi Sundell	3:47.547
83	Vesa Laukkanen	3:47.629
84	Mika Westerberg	3:47.678
85	Raimo Haanpää	3:47.700
86	Janne Vilve	3:47.729
87	Ville Hautala	3:47.765
88	Ossi Kekki	3:47.880
89	Tuomo Salonen	3:48.112
90	Matti Salonen	3:48.290
91	Tauno Wallenius	3:48.310
92	Paavo Heikkinen	3:48.410
93	Simo Kaukonen	3:48.457
94	Jouko Uola	3:48.460
95	Juhani Huhtinen	3:48.495
96	Raimo Karsikas	3:48.495
97	Pasi Mattila	3:48.503
98	Pekka Välimäki	3:48.538
99	Jyrki Suojalehto	3:48.618
100	Antti Vasala	3:48.647

Edellisen listan kahdenkymmenen parhaan ennätys ja sijoitus kaikkien aikojen Suomen tilastossa:

2	Antti Loikkanen	3:36.3h
7	Ari Paunonen	3:38.07
6	Jari Venäläinen	3:38.03
1	Pekka Vasala	3:36.33
3	Niclas Sandells	3:36.88
9	Markku Laine	3:38.20
5	Pekka Päivärinta	3:37.2h
11	Mika Maaskola	3:38.50
18	Jonas Hamm	3:39.93
4	Ari Suhonen	3:36.89
24	Harri Hänninen	3:40.54
14	Matti Valkonen	3:39.14
13	Timo Lehto	3:38.92
16	Jukka Savonheimo	3:39.70
25	Juhani Sams	3:40.6h
10	Samuli Vasala	3:38.39
22	Olavi Vuorisalo	3:40.3h
12	Jukka Keskisalo	3:38.90
21	Olavi Salonen	3:40.2h
17	Mikael Bergdahl	3:39.74

Suomen tilaston kaikkien aikojen kahdenkymmenen parhaan sijoitus keskiarvotilastossa ja keskiarvotulos:

4	Pekka Vasala	3:39.108
1	Antti Loikkanen	3:37.808
5	Niclas Sandells	3:39.787
10	Ari Suhonen	3:41.364
7	Pekka Päivärinta	3:40.460
3	Jari Venäläinen	3:38.938
2	Ari Paunonen	3:38.899
24	Vesa Siivonen	3:43.156
6	Markku Laine	3:39.856
16	Samuli Vasala	3:42.395
8	Mika Maaskola	3:40.789
18	Jukka Keskisalo	3:42.562
13	Timo Lehto	3:41.787
12	Matti Valkonen	3:41.419
21	Kauko Lumiaho	3:42.900
14	Jukka Savonheimo	3:42.090
20	Mikael Bergdahl	3:42.779
9	Jonas Hamm	3:41.316
26	Heikki Vakkuri	3:43.535
25	Olavi Salsola	3:43.350

Uusinta: Kymmenen hanttiässää ja jokeri

Lukijalle: Tällä kertaa joudun tinkimään kahden päivän verran säännöstä ”uusintakelpoisia ovat jutut, jotka ovat vähintään neljä vuotta vanhoja”. Tämä juttu julkaistiin kahta päivää vaille neljä vuotta sitten ja jos odottaisi seuraavaan viikkoon, tulisi vähän liian myöhään.
Ei ole minun vikani, että eduskuntavaalit ovat neljän vuoden välein. Ja varsinkaan ei ole minun vikani, että samat teemat ovat taas esillä kuin neljä vuotta sitten. Tämä toimikoon vaaliuurnille mennessä vinkkinä: jos nykyiset valtapuolueet ja suurin näennäisoppositiopuolue (näennäis- siksi, että hallituksessa ollessaan sen politiikkaa ei olisi kuitenkaan nykyhallituksesta kyennyt erottamaan edes mikroskoopilla) SDP eivät ole mitään saaneet aikaan, niin kannattaa äänestää sellaista puoluetta, jonka edustajat ajattelevat Suomen etua:

Suomessa järjestetään eduskuntavaalit 14. huhtikuuta ja ennakkoäänestys on jo käynnissä. Koska äänestäminen on kansalaisvelvollisuus, toivon kaikkien tämänkin blogin lukijoiden käyvän sen täyttämässä. Etenkin kun epäilen, että lukijani ovat keskimääräistä äänestäjää valveutuneempia eivätkä kuvittele äänestävänsä esim. Idolseissa. Noin yleisesti ottaen toivon äänestysprosentin jäävän mahdollisimman matalaksi, koska on typerää jättää äänestämättä ja mitä pienempi on äänestysprosentti, sitä useampi typerys on jättänyt äänestämättä. Jolloin tulos on parempi. Toivottavasti. En uskalla edes kuvitella, miltä eduskunta näyttäisi jos kaikki idiootitkin äänestäisivät, kun se jo nyt näyttää tuolta.

Vaaliteemoja on nostettu esiin kymmenittäin, mutta tässä on poimittu esiin muutamia kenties yleisimmin esiintyviä ja kerrottu niiden todellinen merkitys. Listaan ei ole otettu mitään maailmaasyleileviä blankosanoja vailla sisältöä tyyliin Vapaus, Siskous ja Tasa-arvoisuus, ainoastaan jollain lailla konkreettisia faktoja vähintäänkin sivuavia asioita.


10. Sukupuolineutraali avioliitto

Välillä tuntui, että viime vaalikaudella ei maailmassa muita asioita ollutkaan. Oman sanani asiasta olen sanonut eikä siihen ole lisättävää. Loppujen lopuksi kyse ei ole suuresta asiasta. Tehtiinpä mitä päätöksiä tahansa, ne voidaan kumota seuraavalla vaalikaudella. Jos homoliitot on hyväksytty ja yhteiskunnassa tapahtuu täyskäännös, niin todennäköisesti vain uusien solmiminen tehdään laittomaksi ja vanhat jäävät voimaan. Ja seuraavalla vaalikaudella ne voidaan taas laillistaa. Melko yhdentekevä asia.
Päivitys 6.4.2019: Viime vaalikaudella laki astui voimaan ja keskustelu on enimmäkseen rauhoittunut. Toistaiseksi.


9. Työurat

Työurien pidentäminen on yksi valtakunnan suurimmista kusetuksista. Mutta ei sillä väliä. Kun kupla aikanaan puhkeaa, todetaan että näin kävi ja tehdään uudet lait. Yhdentekevää.
Päivitys 6.4.2019: Tästä höpötetään edelleen. Maassa on työttömiä pilvin pimein, mutta ongelmana on se, ettei työttömillä useinkaan ole nyky-yhteiskunnan vaatimaa ammattitaitoa. Jostain syystä lääkkeeksi tarjotaan haittamaahanmuuton lisäämistä, vaikka sen kautta tulijoilta puuttuu lähes poikkeuksetta sekä ammatti- että kielitaito. Vaan kyllä se kupla vielä puhkeaa.


8. Perustulo

Sinänsä ihan hyvä ajatus oikein toteutettuna, mutta pelkkä lainsäädännöllinen kysymys. Jos systeemiä muutetaan, toiset voittavat ja toiset häviävät. Toki on merkitystä sillä, jäädäänkö kokonaisuudessa plussan tai miinuksen puolelle, mutta näitäkin päätöksiä voidaan aina muuttaa. Mitään peruuttamatonta vahinkoa ei millään päätöksellä voi tehdä.
Päivitys 6.4.2019: Käymistilassa yhä, mutta hiljaisemmin.


7. Energiapolitiikka

Oikein toimiva fossiilisen polttoaineen käyttöön perustuva energiantuotanto tappaa enemmän ihmisiä kuin väärin toimiva ydinvoiman tuotanto eikä tuuli- ja aurinkoenergiasta saatane ikinä kannattavaa näillä leveysasteilla. Mutta väliäkö tuolla. Jos lisää ydinvoimaa ei rakenneta, niin cityvihreäkin oppii kun kämppä alkaa olla talvella turhan vilpoinen. Ydinvoimaa saa aina lisää ja hulluuden yllättäessä jo rakennetut ydinvoimalat voidaan sulkea. Pitkällä aikavälillä (> 10 vuotta) tarkastellen energiapolitiikka on yhtä tyhjän kanssa.
Päivitys 6.4.2019: Viimeisen neljän vuoden aikana on toisaalta tultu eteenpäin, kun hörhöimmätkin ovat tajunneet ettei näillä leveysasteilla kykene yhteiskuntaa ylläpitämään ilman ydinvoimaa. Toisaalta sähköautojen uskotaan edelleen olevan täysin saasteettomia.


6. Luonnonsuojelu

Luonto voittaa aina, lopulta. Suomen merkitys maailman pelastamisessa on kärpäsen kakka valtameressä. Sitä paitsi Suomi yhtenä harvoista maista tuottaa enemmän luonnonvaroja kuin kuluttaa, joten pitäkää turpanne kiinni, nettonegatiiviset maat. Jos tehdään avohakkuu, luonto ottaa sen kyllä sadassa vuodessa takaisin. Jos taas luontoa suojellaan liikaa (tästä ei kuitenkaan liene pelkoa, mutta noin periaatteessa), niin suojelupäätökset voidaan aina purkaa taloudellisen edun nimissä. Yhdentekevä kysymys.
Päivitys 6.4.2019: Hiljaista on ollut.


5. Perheet

Tämä on kaikilla vaaliteemana. Joku haluaa poistaa lapsilisät, joku lisätä niitä ja kuka mitäkin. Pelkkää politiikkaa. Jos perheiden asemaa kiristetään, syntyvyys saattaa pienentyä – mutta virhe voidaan korjata myöhemmin. Toki tämä vaikuttaa väestöpyramidiin seuraavat sata vuotta, mutta pitkällä aikavälillä merkityksetön asia.
Päivitys 6.4.2019: Noussut entistä vahvemmin esille. Sitten kun saisi vielä poliitikot uskomaan, että ihmiset eivät tee lapsia, koska a) he eivät usko tulevaisuuteen ja b) päät on sekoitettu kaiken maailman hörhöilyillä ja perhevastaisilla yleisasenteilla.


4. Yrittäjyys

Toinen blankosanaan kalskahtava ilmaus ”perheiden” ohella on ”yrittäjyys”, mikä nyt tarkoittaa talouspolitiikkaa noin yleisesti. On muistettava, että Suomi ei elä julkisten virkamiesten tekemällä työllä, vaan yrittäjyydellä. Jos sitä kuristetaan liikaa, niin rahoitus alkaa yskiä. Jos taas vapautetaan liikaa, maa muuttuu kleptokratiaksi. Molemmat ovat kuitenkin korjattavissa lyhyelläkin aikavälillä kurssia muuttamalla. Asia on näin korkealla listalla vain siitä syystä, että sen lyhyen aikavälin merkittävyys kansantaloudelle on niin suuri – korjausliikkeet parantavat tehdyt virheet muutamassa vuodessa, mutta tapahtuvat vahingot ovat lyhyellä tähtäimellä suuria. Pitkällä aikavälillä on kuitenkin merkityksetöntä, kuinka talouspolitiikkaa on hoidettu – kuinka paljon 70-luvun ratkaisut muka tänä päivänä vaikuttavat?
Päivitys 6.4.2019: Tilanne sama kuin ennenkin.


3. Koulutus

Vähitellen aletaan hiipiä tärkeisiin asioihin. Suomen menestystarina Euroopan takapajulasta maailman rikkaimpien valtioiden joukkoon on perustunut koulutukseen. Kirkko vaati lukutaitoa ja Suomen koululaitos on historiallisessa vertailussa ollut aina maailman huippuluokkaa. Koulutuksesta emme saa tinkiä. Vaan entäpä jos näin tehdään? Seurauksena ovat ”menetetyt ikäluokat”, ja sitten kun järki voittaa, kestää vielä lähes vuosikymmenen kunnes koulutuskulttuuri on palautettu oikealle, vaativalle tasolleen. Virheiden vaikutus on siis merkittävä, mutta ne voidaan korjata. Viidenkymmenen vuoden kuluttua virheiden korjaamisesta menetetyt ikäluokat ovat jo eläkkeellä. Ei siis tärkeä asia todella pitkällä (>50 vuotta) aikavälillä.
Päivitys 6.4.2019: Osaamisen taso on pudonnut entisestään, kun vaatimustasoa on laskettu sekä ideologian että heikentyneen oppilasaineksen takia.


2. Eurokriisi

Eurokiimaiset poliitikot ovat myyneet kansantuotteemme Vetelä-Euroopan tukemiseen omaa uraansa edistääkseen. Tämä on tullut aivan-helvetin-kalliiksi. Mutta loppujen lopuksi se on vain rahaa. Selvisimme me sotakorvauksistakin, jossa kansallisomaisuuttamme ryöstettiin aivan samaan tapaan. Toki tässä saadaan tehdä kynnet verillä hommia, mutta yhdessä sukupolvessa Suomi on taas jaloillaan – kunhan siihen annetaan mahdollisuus. Tämäkään ei ole tärkeä asia todella pitkällä (>50 vuotta) aikavälillä.
Päivitys 6.4.2019: Euron hajoamista odotellessa.


1. NATO

Eli puolustuspolitiikka, mutta NATOonhan se tiivistyy. Mennäkö vai ei? Voi olla, että kirjoitan oman näkemykseni aikanaan viikkojutuksi. Lyhyesti totean vain, että periaatteessa ei pidä mennä, mutta käytännössä kannatan liittymistä epäröimättä. Periaatteessa olen Ehrensvärdin kannalla, mutta poliitikkojemme munattomuus on ajanut armeijan puolustuskyvyn alas eikä parannusta tilanteeseen ole näkyvissä. Näin ollen paras vaihtoehto eli oman puolustuksemme rakentaminen uskottavaan kuntoon ei ole käytettävissä. Siinä tapauksessa otetaan toiseksi paras vaihtoehto eli NATO. Jos liitymme NATOoon, niin sieltä on hankalaa, mutta mahdollista päästä pois. Jos taas emme liity – emmekä myöskään rakenna puolustusta kuntoon – otamme helvetinmoisen riskin. Tämä kysymys on tärkeä vain siinä tapauksessa, että tämä riski realisoituu. Näin ollen puolustuspolitiikka saattaa olla tärkeä vaaliteema, mutta saattaa olla myös merkityksetön.
Päivitys 6.4.2019: Junnannut paikoillaan.


JOKERI

Kaikki aiemmat kysymykset on osoitettu sellaisiksi, joissa mahdollisesti tehtävät virheratkaisut ovat
a) korjattavissa ja aiheuttavat haittaa ainoastaan silloin, kun ovat voimassa
b) korjattavissa ja aiheuttavat haittaa myös jonkin, lyhyemmän tai pidemmän ajan fiksun päätöksen tekemisen jälkeen
c) tuhoisia, mutta vain jos käy huono tuuri.
Näin ollen ne eivät ole Todella Tärkeitä Asioita, vaikka ne enemmän tai vähemmän merkittäviä ovatkin.
Todella tärkeä asia on sellainen, jossa tehtävät virheratkaisut vaikuttavat pysyvästi ja ovat väistämättä vaikuttavia. Ne ovat Valtion elinkysymyksiä.

Näissä vaaleissa sellaisia on vain yksi.

Valtioneuvoston jäsenen valan kaava kuuluu:
"Minä N.N. lupaan ja vannon kaikkivaltiaan ja kaikkitietävän Jumalan edessä, että minä virassani noudatan perustuslakeja ja muita lakeja sekä toimin oikeudenmukaisesti ja puolueettomasti kansalaisten ja yhteiskunnan parhaaksi."

Kansalaisten ja yhteiskunnan parhaaksi. Siinä puhutaan siis Suomen kansalaisista. Suomalaisesta yhteiskunnasta. Tätä voi olla vaikea uskoa, sen verran innokkaasti viimeisimmät hallitukset ovat edistäneet haittamaahanmuuttoa median vahvasti tukemana. Jos valan kaavan kirjoittaneet nousisivat haudastaan, he ryhtyisivät luultavasti pystyttämään valtakunnanoikeutta Kataisen, Stubbin ja kumppanien tuomitsemiseksi pitkäaikaisiin kuritushuonerangaistuksiin.
Päivitys 6.4.2019: Sipilä, Orpo, Soini ja kumppanit tuomittaisiin samaan selliin.

Viime aikoina on noussut tapetille haittamaahanmuuttajien Euroopan Unionin alueelle aiheuttaman väestöpaineen tasaaminen jäsenmaiden kesken. Jokainen joka vilkaisee karttaa, osaa valitettavasti sanoa mitä se pahimmillaan ja todennäköisimmillään Suomen kohdalla merkitsee. Jo nyt haittamaahanmuutto aiheuttaa suunnattomia kustannuksia maallemme, kuten esimerkiksi rikollisuustilastot osoittavat.
Päivitys 6.4.2019: Kannattaa huomioida, että tämä on kirjoitettu ennen syksyä 2015. Arvatkaa vituttaako olla oikeassa?

Mikäli teemme maahanmuuttopolitiikassa virheitä, ne haittaavat meitä - ei ainoastaan vuosisatoja, vaan ikuisuuden. Pahimmillaan edessä voi olla kansakunnan tuho. Kun jokin alue on syöpäkasvaimelle menetetty, sitä ei enää saada takaisin. Muistetaan mitä tapahtui suomalaisten ikiajoista lähtien asuttamalle Karjalalle:
Kohtalomme on kova, kun olemme pakotetut jättämään vieraalle rodulle, jolla on toinen maailmankatsomus ja toiset siveelliset arvot, maan, jota vuosisatoja hiellä ja vaivalla olemme viljelleet.
Näin kirjoitti talvisodan päätyttyä päiväkäskyssään Mannerheim. ”Vieraalle rodulle, jolla on toinen maailmankatsomus ja toiset siveelliset arvot”. Tämän sanoi mies, joka puolet elämästään oli palvellut Venäjällä. Kansasta, joka on elänyt suomalaisten naapurina iäisyyden. Jonka arvot ovat paljon, paljon lähempänä omiamme kuin esimerkiksi islamin arvot.

Haittamaahanmuutto tarkoittaa yleensä maahanmuuttoa islamilaisista maista tai Afrikasta. Joka kaipaa perusteluja, voi katsoa millaisia yhteiskuntia nämä ovat saaneet aikaan. Ainoat jollain lailla toimivat ovat sellaisia islamilaisia yhteiskuntia, jotka sattuvat sijaitsemaan valtavien öljyvarojen päällä. Joiden vauraus perustuu siihen, että länsimaisen kulttuurin kehittämät tuotteet tarvitsevat heillä sattumalta olevia luonnonvaroja, jotka vierastyöläiset kaivavat esiin länsimaisen infrastruktuurin ja teknologian avulla. Näistä maista tulevat haittamaahanmuuttajat eivät muutamia onnekkaita ja tervetulleita poikkeuksia lukuunottamatta halua omaksua länsimaista, toimivaa arvomaailmaa, vaan tekevät asuinalueistaan samanlaisia despoottisia kehitysmaaslummeja kuin alkuperäiset kotimaansa. Aina sukupolvesta toiseen, tuhoten länsimaista sivistystä.
Päivitys 6.4.2019: Edelleenkin, tämä oli kirjoitettu ennen haittatsunamia. Oulun ja muiden paikkakuntien raiskausvyyhdistä ei ollut aavistustakaan. Paitsi tietysti meillä jotka tiesimme mitä on jo tapahtunut ja mitä tulee tapahtumaan, ellei haittamaahanmuuttolle tehdä stoppia ja entisiä palauteta. Arvatkaa vituttaako olla oikeassa?

Näin ollen äänestyspäätöstä tehtäessä on vain yksi kysymys.

Kannattaako ehdokkaasi suomalaista, luottamukseen perustuvaa yhteiskuntaa vai sen tuhoamista?

Ns. perinteiset valtapuolueet (kok, kepu, sd) yhdessä apupuolueidensa (vas, rkp, kd, vihr) ovat istuneet vuorollaan hallituksessa ja syösseet Suomea yhä tuhoisampaan suuntaan. Perussuomalaiset eivät. On kiistatta totta, että perussuomalaiset saattaisivat muissa asioissa tehdä huonompaa politiikkaa kuin kilpailijansa. Saattaisivat. Mutta kuten todettu, sillä ei ole merkitystä. Perussuomalaisilla on vahva haittamaahanmuuttoa vastustava siipensä ja heidän maahanmuuttopoliittinen linjauksensa on tehty käytännössä tämän siiven ehdoilla.

Minä en ole perussuomalainen. Äänestän perussuomalaisia siksi, että parempaakaan ei ole tarjolla. Toki jokaisella puolueella on listoillaan haittamaahanmuuttoon kriittisesti suhtautuvia ehdokkaita, mutta heidän tarkoituksensa on vain houkutella äänestäjiä persuilta. Jos he läpi pääsevätkin, niin eduskunnassa painetaan nappia kiltisti ryhmäkurin mukaan. Jokainen ääni valtapuolueille on ääni Suomea vastaan. Jokainen ääni Muutos 2011 -ryhmälle menee hukkaan, koska ryhmä ei tule saamaan edustajia kuin enintään merkityksettömän määrän, yhden tai kaksi – ja senkin vain jos sattuvat onnistumaan.

Perussuomalaisissa minua vaivaa kaksi asiaa. Ensinnäkin heidän ehdokasasettelunsa on pahasti epäonnistunut. Viime kuntavaaleissa ehdolle pääsi jokainen hörhö tai änkyrä, joka käveli puoluetoimiston ovesta sisään. Eduskuntavaaleissa on sentään hieman karsintaa, koska paikkoja on vähemmän jaossa. Kuitenkin heidän olisi pitänyt rekrytoida politiikkaan kyllästyneitä yhteiskunnan tukipilareita, kuten kolme vuotta sitten neuvoin. Tämä on tyritty totaalisesti. En liiemmin tunne ehdokkaita henkilökohtaisesti, mutta ne jotka tunnen, eivät erityisemmin vakuuta.
Päivitys 6.4.2019: Sama on tilanne nyt ja viime kerran virheistä kärsitään yhä. Arvatkaa vituttaako olla oikeassa?

Toinen ja jopa tärkeämpi vaivaava asia on perussuomalaisten haluttomuus profiloitua suomalaiskansalliseksi, haittamaahanmuuton pysäyttäväksi puolueeksi. Kun katselee ja kuulostelee kansan tuntoja, pidän hyvin todennäköisenä että tällainen profiloituminen olisi nostanut perussuomalaisten kannatuksen 30 %:iin. Epäilen kuitenkin Soinin taitavana poliittisena pelurina haluavan kruunata uransa ministerinpaikalla. Tällöin hän on laskenut, että mikään alle 40 % ääniosuus ei nosta itsensä muiden puolueiden silmissä demonisoinutta puoluetta hallitukseen. Näin ollen pidetään pienempää suuta, jolloin saadaan vähäisempi kannatus, mutta päästään johonkin koalitioon mukaan. Ehkä. Mutta ehkä on parempi kuin ei missään tapauksessa, lienee Soini tuuminut.

Kokonaan toinen asia on, mitä vaalien jälkeen tapahtuu. Jos perussuomalaiset pääsevät hallitukseen, onko Soini joutunut myymään hallitusneuvotteluissa haittamaahanmuuton torjunnan ministerinsalkusta vai ei? Vai pitääkö hän kaiken uhallakin kiinni puolueen ohjelmaan kirjatuista linjauksista? Loppujen lopuksi tälläkään ei ole äänestyspäätöksen kannalta väliä. On olemassa vain yksi puolue, joka mahdollisesti on halukas muuttamaan tätä hulluutta. Pelkkä mahdollisuuskin on tyhjää parempi.
Päivitys 6.4.2019: Kun isänmaanpettureista on päästy eroon, niin sana ”mahdollisesti” voidaan korvata sanalla ”varmasti”. Neljä vuotta sitten minulla oli vahva epäilys Soinin todellisista motiiveista. Arvatkaa vituttaako olla oikeassa?

On tämä isänmaallisen kansalaisen elämä yhtä helvettiä, kun vaaleissa ei ole muuta vaihtoehtoa kuin äänestää Soinin johtamia persuja!
Päivitys 6.4.2019: Mitäpä minä siis petturi-Soinista sanoinkaan? Hän vain teeskenteli ajavansa Suomen etua päästäkseen hillotolpalle. Arvatkaa vituttaako olla oikeassa?

Välihuomautus 120 : Zen ja neuvottelun taito

Sopuratkaisuun pääsemisessä on osapuolten näkemyksestä riippuen kolme vaikeusastetta:

Helppo: Molemmat ovat oikeassa. Tällöin neuvottelua ei yleensä edes tarvita, sillä vaikka oikeita ratkaisuja olisi useampia kuin yksi, on yhdentekevää mikä niistä toteutetaan.

Kohtalainen: Molemmat ovat väärässä. Tällöin voidaan päätyä ratkaisuun, jossa molemmat osapuolet tinkivät omasta näkemyksestään ja lopputuloksena syntynyt kompromissi on yleensä vähemmän väärä ratkaisu kuin kumpikaan alkuperäisistä.

Vaikea: Toinen osapuoli on oikeassa ja toinen väärässä. Tällöin mikään kompromissiratkaisu ei yleensä ole oikea, vaan ainoastaan toisenlainen väärä ratkaisu. Ratkaisuun päätyminen edellyttää sitä, että oikeassa oleva osapuoli tyytyy saavutettavissa olevista ratkaisuista vähiten väärään tai erittäin harvinaisessa tapauksessa löydetään toisenlainen oikea ratkaisu, joka kelpaa myös väärässä olevalle osapuolelle.

Keskiarvotilastot - miehet 800 m

Selvitys tämän tilastoinnin periaatteista löytyy täältä.


Maailman kaikkien aikojen sata parasta kymmenen parhaan tuloksen keskiarvon mukaisessa järjestyksessä kauden 2018 päättyessä:

1	David Rudisha	KEN	1:41.530
2	Wilson Kipketer	DEN	1:41.995
3	Joaquim Cruz	BRA	1:42.848
4	Nijel Amos	BOT	1:42.874
5	Johnny Gray	USA	1:43.075
6	Abubaker Kaki	SUD	1:43.114
7	Wilfred Bungei	KEN	1:43.117
8	Mohamed Aman	ETH	1:43.147
9	André Bucher	SUI	1:43.189
10	Hezekiél Sepeng	RSA	1:43.226
11	Japheth Kimutai	KEN	1:43.232
12	Mbulaeni Mulaudzi	RSA	1:43.285
13	Sebastian Coe	GBR	1:43.369
14	Yuriy Borzakovskiy	RUS	1:43.402
15	Nick Symmonds	USA	1:43.566
16	Vebjørn Rodal	NOR	1:43.567
17	William Yiampoy	KEN	1:43.594
18	Taoufik Makhloufi	ALG	1:43.629
19	Patrick Ndururi	KEN	1:43.641
20	Ferguson Cheruiyot	KEN	1:43.642
21	José Luiz Barbosa	BRA	1:43.654
22	Ayanleh Souleiman	DJI	1:43.681
23	Youssef Saad Kamel	BRN	1:43.682
24	Jonathan Kitilit	KEN	1:43.703
25	Paul Ereng	KEN	1:43.710
26	Pierre-Ambroise Bosse	FRA	1:43.711
27	William Tanui	KEN	1:43.748
28	Joseph Mutua	KEN	1:43.759
29	Arthémon Hatungimana	BDI	1:43.782
30	Nixon Kiprotich	KEN	1:43.790
31	Amine Laâlou	MAR	1:43.792
32	Sammy Koskei	KEN	1:43.812
33	Djabir Saïd-Guerni	ALG	1:43.816
34	Duane Solomon	USA	1:43.820
35	David Kiptoo	KEN	1:43.839
36	Steve Cram	GBR	1:43.846
37	Asbel Kiprop	KEN	1:43.902
38	Patrick Konchellah	KEN	1:43.919
39	Adam Kszczot	POL	1:43.932
40	Marcin Lewandowski	POL	1:43.952
41	Alfred Kirwa Yego	KEN	1:43.962
42	Bram Som	NED	1:43.968
43	Billy Konchellah	KEN	1:43.977
44	Emmanuel Korir	KEN	1:43.986
45	Mark Everett	USA	1:44.001
46	Sammy Langat	KEN	1:44.036
47	Robert Kibet	KEN	1:44.039
48	Norberto Téllez	CUB	1:44.055
49	Fred Onyancha	KEN	1:44.069
50	Alfred Kipketer	KEN	1:44.087
51	Peter Elliott	GBR	1:44.113
52	Gary Reed	CAN	1:44.121
53	Mike Boit	KEN	1:44.141
54	Rick Wohlhuter	USA	1:44.143
55	Timothy Kitum	KEN	1:44.144
56	Yeimer López	CUB	1:44.146
57	Boaz Lalang	KEN	1:44.162
58	Khadevis Robinson	USA	1:44.166
59	Kennedy Kimwetich	KEN	1:44.226
60	Jean-Patrick Nduwimana	BDI	1:44.238
61	Alberto Juantorena	CUB	1:44.245
62	Antonio Manuel Reina	ESP	1:44.260
63	Job Kinyor	KEN	1:44.267
64	Andrea Longo	ITA	1:44.281
65	William Chirchir	KEN	1:44.337
66	William Wuycke	VEN	1:44.345
67	Benson Koech	KEN	1:44.351
68	Mahjoub Haïda	MAR	1:44.359
69	Abraham Rotich	KEN	1:44.360
70	Agberto Guimarães	BRA	1:44.368
71	Kipyegon Bett	KEN	1:44.368
72	Tom McKean	GBR	1:44.392
73	David Mack	USA	1:44.396
74	Abdulrahman Museab Balla	QAT	1:44.417
75	Jackson Kivuva	KEN	1:44.467
76	Amel Tuka	BIH	1:44.475
77	Joseph Tengelei	KEN	1:44.500
78	Nico Motchebon	GER	1:44.509
79	Rich Kenah	USA	1:44.514
80	Nicholas Kipkoech	KEN	1:44.518
81	Rob Druppers	NED	1:44.519
82	Philip Kibitok	KEN	1:44.527
83	Ahmad Ismail	SUD	1:44.528
84	James Robinson	USA	1:44.535
85	Paweł Czapiewski	POL	1:44.540
86	Mohammed Al-Salhi	KSA	1:44.553
87	David Krummenacker	USA	1:44.557
88	Nils Schumann	GER	1:44.560
89	Clayton Murphy	USA	1:44.562
90	Brandon McBride	CAN	1:44.566
91	Donavan Brazier	USA	1:44.593
92	Marko Koers	NED	1:44.598
93	Andrew Osagie	GBR	1:44.616
94	Robert Chirchir	KEN	1:44.641
95	Vincent Malakwen	KEN	1:44.659
96	Brandon Johnson	USA	1:44.667
97	Justus Koech	KEN	1:44.673
98	Edwin Melly	GBR	1:44.681
99	Leonard Kosencha	KEN	1:44.684
100	Abraham Chepkirwok	UGA	1:44.686

Edellisen listan kahdenkymmenen parhaan ennätys ja sijoitus kaikkien aikojen maailmantilastossa:

1	David Rudisha	KEN	1:40.91
2	Wilson Kipketer	DEN	1:41.11
5	Joaquim Cruz	BRA	1:41.77
4	Nijel Amos	BOT	1:41.73
17	Johnny Gray	USA	1:42.60
7	Abubaker Kaki	SUD	1:42.23
9	Wilfred Bungei	KEN	1:42.34
10	Mohamed Aman	ETH	1:42.37
15	André Bucher	SUI	1:42.55
21	Hezekiél Sepeng	RSA	1:42.69
22	Japheth Kimutai	KEN	1:42.69
29	Mbulaeni Mulaudzi	RSA	1:42.86
3	Sebastian Coe	GBR	1:41.73
11	Yuriy Borzakovskiy	RUS	1:42.47
35	Nick Symmonds	USA	1:42.95
16	Vebjørn Rodal	NOR	1:42.58
32	William Yiampoy	KEN	1:42.91
18	Taoufik Makhloufi	ALG	1:42.61
19	Patrick Ndururi	KEN	1:42.62
27	Ferguson Cheruiyot	KEN	1:42.84

Maailmantilaston kaikkien aikojen kahdenkymmenen parhaan sijoitus keskiarvotilastossa ja keskiarvotulos:

1	David Rudisha	KEN	1:41.530
2	Wilson Kipketer	DEN	1:41.995
13	Sebastian Coe	GBR	1:43.369
4	Nijel Amos	BOT	1:42.874
3	Joaquim Cruz	BRA	1:42.848
44	Emmanuel Korir	KEN	1:43.986
6	Abubaker Kaki	SUD	1:43.114
32	Sammy Koskei	KEN	1:43.812
7	Wilfred Bungei	KEN	1:43.117
8	Mohamed Aman	ETH	1:43.147
14	Yuriy Borzakovskiy	RUS	1:43.402
76	Amel Tuka	BIH	1:44.475
55	Timothy Kitum	KEN	1:44.144
26	Pierre-Ambroise Bosse	FRA	1:43.711
9	André Bucher	SUI	1:43.189
16	Vebjørn Rodal	NOR	1:43.567
5	Johnny Gray	USA	1:43.075
18	Taoufik Makhloufi	ALG	1:43.629
19	Patrick Ndururi	KEN	1:43.641
41	Alfred Kirwa Yego	KEN	1:43.962

Suomen kaikkien aikojen sata parasta kymmenen parhaan tuloksen keskiarvon mukaisessa järjestyksessä kauden 2018 päättyessä:

1	Ari Suhonen	1:45.464
2	Esko Parpala	1:45.977
3	Mikael Söderman	1:46.716
4	Markku Taskinen	1:47.145
5	Jorma Härkönen	1:47.170
6	Jarmo Kokkola	1:47.194
7	Pekka Vasala	1:47.200
8	Eero Kytölä	1:47.223
9	Juha Kukkamo	1:47.246
10	Mikko Lahtio	1:47.560
11	Antti Loikkanen	1:48.011
12	Markku Aalto	1:48.555
13	Petri Hänninen	1:48.561
14	Tomi Kankare	1:48.561
15	Olavi Salonen	1:48.640
16	Jari Venäläinen	1:48.694
17	Mika Maaskola	1:48.708
18	Niclas Sandells	1:48.798
19	Pekka Juutilainen	1:48.920
20	Robert Rotkirch	1:48.958
21	Ville Lampinen	1:48.976
22	Tommy Granlund	1:48.987
23	Ari Paunonen	1:49.050
24	Jouni Haatainen	1:49.134
25	Markku Laine	1:49.185
26	Kauko Lumiaho	1:49.220
27	Jaakko Tuominen	1:49.220
28	Heino Lipsanen	1:49.282
29	Antti Vasala	1:49.301
30	Juhani Sams	1:49.341
31	Heikki Pippola	1:49.380
32	Mathias Björkqvist	1:49.408
33	Juha Väätäinen	1:49.410
34	Jussi Riihelä	1:49.413
35	Jonas Hamm	1:49.471
36	Heikki Kainlauri	1:49.580
37	Kenneth Stubb	1:49.609
38	Mika Hänninen	1:49.614
39	Ilpo Kuusela	1:49.630
40	Olavi Vuorisalo	1:49.640
41	Markus Teijula	1:49.648
42	Jaakko Laakso	1:49.745
43	Tuomo Salonen	1:49.848
44	Pekka Kivelä	1:49.850
45	Keijo Ceder	1:49.850
46	Erkki Niemelä	1:49.850
47	Pertti Ålander	1:49.880
48	Jouni Kareinen	1:49.929
49	Olavi Salsola	1:49.930
50	Kaj Nyman	1:49.977
51	Juhani Misikangas	1:50.036
52	Niklas Rehula	1:50.070
53	Joonas Rinne	1:50.087
54	Mikko Simos	1:50.098
55	Rami Oravakangas	1:50.109
56	Esko Huttu	1:50.273
57	Jukka Kemppinen	1:50.282
58	Juuso Sohlo	1:50.333
59	Raimo Karsikas	1:50.391
60	Mikael Bergdahl	1:50.459
61	Tero Pyssysalo	1:50.476
62	Sami Valtonen	1:50.516
63	Bertel Storskrubb	1:50.530
64	Jukka Savonheimo	1:50.569
65	Jaakko Honkanen	1:50.590
66	Keijo Kumpulainen	1:50.602
67	Pekka Laapas	1:50.625
68	Mika Soidinsalo	1:50.633
69	Wilson Kirwa	1:50.702
70	Tero Suominen	1:50.716
71	Timo Blom	1:50.727
72	Harri Hänninen	1:50.739
73	Tauno Kontio	1:50.750
74	Antti Pihlakoski	1:50.826
75	Jorma Kakko	1:50.900
76	Jaakko Sohlo	1:50.920
77	Klaus Mäkelä	1:50.934
78	Mika Savolainen	1:50.951
79	Niklas Henrichson	1:50.970
80	Mika Ryynänen	1:51.004
81	Harri Jansson	1:51.050
82	Panu Jantunen	1:51.100
83	Jussi Miettinen	1:51.127
84	Timo Korpinen	1:51.145
85	Heikki Keskitalo	1:51.152
86	Tarmo Tupala	1:51.181
87	Olof Nyman	1:51.230
88	Tino-Taneli Tanttu	1:51.252
89	Jouko Niskanen	1:51.260
90	Jukka-Pekka Kauppi	1:51.258
91	Timo Venäläinen	1:51.278
92	Simo Maksimainen	1:51.297
93	Kristo Enqvist	1:51.347
94	Pekka Hurskainen	1:51.363
95	Heikki Hämäläinen	1:51.380
96	Jaakko Kemola	1:51.414
97	Jouko Uola	1:51.420
98	Aimo Mehtonen	1:51.440
99	Timo Lehto	1:51.449
100	Pasi Laiho	1:51.451

Edellisen listan kahdenkymmenen parhaan ennätys ja sijoitus kaikkien aikojen Suomen tilastossa:

1	Ari Suhonen	1:44.10
4	Esko Parpala	1:45.24
3	Mikael Söderman	1:45.20
5	Markku Taskinen	1:45.89
7	Jorma Härkönen	1:46.39
6	Jarmo Kokkola	1:45.91
2	Pekka Vasala	1:44.5h
8	Eero Kytölä	1:46.44
10	Juha Kukkamo	1:46.68
9	Mikko Lahtio	1:46.59
11	Antti Loikkanen	1:47.1h
12	Markku Aalto	1:47.2h
14	Petri Hänninen	1:47.34
20	Tomi Kankare	1:47.69
27	Olavi Salonen	1:48.0h
26	Jari Venäläinen	1:47.92
21	Mika Maaskola	1:47.71
18	Niclas Sandells	1:47.64
17	Pekka Juutilainen	1:47.5h
32	Robert Rotkirch	1:48.23

Suomen tilaston kaikkien aikojen kahdenkymmenen parhaan sijoitus keskiarvotilastossa ja keskiarvotulos:

1	Ari Suhonen	1:45.464
7	Pekka Vasala	1:47.200
3	Mikael Söderman	1:46.716
2	Esko Parpala	1:45.977
4	Markku Taskinen	1:47.145
6	Jarmo Kokkola	1:47.194
5	Jorma Härkönen	1:47.170
8	Eero Kytölä	1:47.223
10	Mikko Lahtio	1:47.560
9	Juha Kukkamo	1:47.246
11	Antti Loikkanen	1:48.011
12	Markku Aalto	1:48.555
24	Jouni Haatainen	1:49.134
13	Petri Hänninen	1:48.561
44	Pekka Kivelä	1:49.850
30	Juhani Sams	1:49.341
19	Pekka Juutilainen	1:48.920
18	Niclas Sandells	1:48.798
22	Tommy Granlund	1:48.987
14	Tomi Kankare	1:48.561