Nykypäivän gepardihatut

Kirjoitin viime viikolla luettelon Afrikan historian kovimmista gepardihatuista eli rajuimmista despooteista. Listalle en hyväksynyt yhtäkään sellaista, joka olisi edelleen vallassa. Siitä syystä, että kokonaisarviota ei vielä pystyisi tekemään. Niinpä onkin aika esitellä nykyhetken gepardihatut eli tällä hetkellä vallassa olevat johtajat.

Ainakin osin Saharan eteläpuoliseen Afrikkaan kuuluu 49 maata, joiden kaikkien presidentit (tai vastaavassa virassa istuvat) on tässä esitelty. Johtajat on jaettu viiteen kategoriaan sen mukaan, kuinka huimia suorituksia on saatu aikaan. Sattumoisin viimeiseen kategoriaan "kelpo gepardihatut" osuikin top 10 - vai pitäisikö sanoa down 10? Muutkin ryhmät on numeroitu laskevassa järjestyksessä, paitsi ensimmäinen eli "partiopojat". Siihen kategoriaan pääsi vain, jos ei ole vielä jäänyt kiinni. Toki joukossa on varmasti joitakin sellaisiakin, jotka ihan vilpittömällä mielellä haluavat kansansa parasta. Tehtävä on kuitenkin mahdoton hillittömän väestönkasvun ansiosta. Ainoa listan maa, jonka väestönkasvu on maapallon keskiarvon alapuolella, on Etelä-Afrikka. Ja senkin tapauksessa tämä johtuu valkoisten joukkopaosta, mikä ei ainakaan maan tilannetta paranna. Jopa Etelä-Afrikan kasvuvauhdilla väestön kaksinkertaistumistahti on 64 vuotta. Aineiston mediaanimaa on Etiopia 2,53 % vuotuisella väestönkasvulla, joka tarkoittaa väestön tuplaantumista aina 28 vuoden välein. Listaykkösenä on Etelä-Sudan, jonka kasvunopeudella väestö kaksinkertaistuu 17 vuoden välein. Jos joku näistä partiopojista saa väestönkasvun pysäytettyä, konstien täytyy olla sellaiset että hän päätyy heittämällä gepardihattuihin. Tai voihan se olla, että afrikkalaiset tunnetusti innovatiivisina rauhanomaisina sovittelijoina (virallinen termistö käytössä sarkasmivaikutuksen aikaansaamiseksi, toim. huom.) keksivät konstin ja ehkä joku tästä "puhtaasta tusinasta" selviää kunnialla loppuun asti. Muut on numeroitu laskevassa järjestyksessä, partiopojat maan nimen mukaisessa aakkosjärjestyksessä.


Ryhmä E: Partiopojat

Mokgweetsi Masisi, Botswana
Masisi ei ole ehtinyt törttöillä; tuore presidentti astui virkaansa aprillipäivänä. Tosin Botswanassa asiat ovat viime vuosikymmeninä menneet afrikkalaisittain mitattuna putkeen. Missä toki auttavat suuresti suhteellisen vähäinen väestö ja messevät timanttivarat. Edeltäneet presidentitkään eivät ole enemmälti töppöilleet. Rauhanomaisesti syrjään astunut presidentti Ian Khama oli maan ensimmäisen presidentin ja tämän englantilaispuolison poika.

Adama Barrow, Gambia
Gambian presidenttinä vuodesta 2017 ollut Barrow teki rohkean ja kunnoitettavan vedon haistattamalla pitkät tribalismille, mikä on tunnetusti Afrikan suurimpia ongelmia. Moniavioisuudesta hän ei sentään ole luopunut, sillä vaimoja on kaksi.

Voita leivän molemmin puolin.

Tiedossa ei ole, onko anoppejakin kaksi, mikä olisi miehelle ihan oikein.

Nana Akufo-Addo, Ghana
Joulukuussa 2016 istuva presidentti hävisi vaalit ensimmäisellä kierroksella Akufo-Addon voittaessa. Vallansiirto onnistui, mikä on aina lupaava merkki. Samoin kuin se, että nämä olivat uuden presidentin jo kolmannet vaalit, eikä hän yrittänyt kaappausta aiemmat hävittyään.

Jorge Carlos Fonseca, Kap Verde
Oikeustieteen apulaisprofessori valittiin presidentiksi 2011 toisella kierroksella ja 2016 ensimmäisellä saatuaan 74 % äänistä. Ulkonäöstä päätellen mies näyttää kuuluvan siihen yhden prosentin portugalilaisvähemmistöön. Kap Verdellä pyyhkii hyvin afrikkalaisasteikolla mitattuna kaikilla muilla sektoreilla paitsi jalkapallossa ja siinäkin kokoon nähden erinomaisesti.

Filipe Nyusi, Mosambik
Mosambikin presidenttinä vuodesta 2014 lähtien ollut Nyusi on ihan oikeasti koneinsinööri, eivätkä paperit hukkuneet matkalla opiskelukaupunki Brnosta Afrikkaan.

George Weah, Liberia
Afrikan tunnetuin presidentti siitä syystä, että pelasi Euroopassa AS Monacossa, Paris Saint-Germainissa, AC Milanissa, Chelseassa, Manchester Cityssä ja Marseillessa sekä valittiin maailman parhaaksi jalkapalloilijaksi 1995.

Futiskentällä oppii väistämään taklauksia, mikä on etu politiikassa.

Peliuran päätyttyä Weah pyrki presidentiksi 2005, mutta hävisi vaalit. Uusi yritys vuonna 2017 tuotti tulosta. Jo pelaajaurallaan hyvänä jätkänä tunnettu ja humanitäärisessä työssä valtavan urakan tehnyt Weah kohtaa poliitikkona vielä kovempia haasteita kuin vihreällä veralla, sillä Liberian historia ei ole sitä kauneinta luettavaa. Toistaiseksi on mennyt hyvin, mutta presidenttiyskin on kestänyt vasta muutaman kuukauden.

Hage Geingob, Namibia
Namibian ensimmäinen pääministeri 1990-2002 hoiti hommansa niin hyvin, että valittiin presidentiksi 2015 saatuaan 87 % äänistä.

Mahabadou Issoufou, Niger
Nigerin historian ensimmäiset monipuoluevaalit pidettiin 1993 ja Issoufou nimettiin pääministeriksi. Hän erosi 1994, kun presidentti kavensi valtaoikeuksia. Seuranneen sekasotkun ja vallankaappauksen jälkeen Issoufou päätyi muutamaksi kuukaudeksi vankilaan. Sitkeän yrittämisen jälkeen hän voitti presidentinvaalit 2011. Selvittyään vallankaappaus- ja murhayrityksistä hän voitti toisen kerran vaalit 2016. Ensimmäisellä kierroksella tuli 48 % äänistä, josta hermostuneena oppositio boikotoi toista kierrosta ja Issoufou sai yli 92 % äänistä. Hänen kaudellaan Nigerin olot ovat parantuneet ja talous on kasvanut. Tehtävä hipoo mahdottoman rajoja, sillä suhteessa väestömäärään Nigerin luonnonvaratuotanto on maailman huonoin eli maa kuluttaisi eniten luonnonvaroja asukasta kohti koko maailmassa, mikäli kaikkien elintaso olisi sama. Eikä tilanne ole paranemaan päin, sillä yli kolmen prosentin vuotuinen väestönkasvu on niin hillitön, että maan väestö on kymmenkertaistunut sitten itsenäistymisen 1960. Tyypillinen afrikkalainen maapalloa tuhoava ekokatastrofivaltio.

Alassane Ouattara, Norsunluurannikko
Pitkän linjan poliitikko ja taloustieteilijä valittiin presidentiksi 2010, mutta istuvaa presidenttiä tukenut perustuslakituomioistuin mitätöi vaalituloksen. Seuranneissa levottomuuksissa sadat saivat surmansa, kun Ouattaraa tukeneet joukot lopulta valtasivat maan karkottaen liberialaisia palkkasotureita käyttäneen presidentti Gbabgon. Demokratiaa on joskus kasteltava marttyyrien verellä. Presidentiksi päästyään Ouattara on hallinnoinut muuten hyvin, mutta vuoden 2012 uudistus, jossa vaimot nostettiin aviomiesten rinnalle perheenpäinä, aiheutti ymmärrettävästi kalabaliikkia.

Evaristo Carvalho, São Tome ja Principe
Piskuisen saarivaltion presidentti voitti vaalit istuvan presidentin vastalauseista piittaamatta. Tämä löi hanskat tiskiin ennen toista kierrosta saatuaan vain vähän yli puolet Carvalhon äänimäärästä ja syytti vaaleja vilpillisiksi.

Mohamed Abdullahi Mohamed, Somalia
Siis että Somalian presidentti puhtoisten poikien joukossa? Johan ovat maailmankirjat sekaisin. Mutta näin se vain on. Alemman johtotason virkamiehenä ulkoasianhallinnossa Siad Barren hirmuhallinnon kaatuessa työskennellyt Mohamed päätyi, kuten muutkin kollegansa, maanpakoon. Sieltä palattuaan hän päätyi suoraan pääministeriksi 2010. Poliittisten lehmänkauppojen jälkeen Mohamed joutui ilmoittamaan erostaan 2011. Tämä käynnisti mellakat, jossa hänen pysymistään virassa vaadittiin - taitaa olla suunnilleen ainutlaatuinen tapaus Afrikan historiassa. Kun on kerrankin löydetty rehellinen somali, siitä on syytä pitää kiinni! Mohamed puolestaan piti kiinni sopimuksesta ja häipyi takaisin Yhdysvaltoihin. Vuonna 2017 hänet kuitenkin valittiin presidentiksi. Ensitöikseen hän ilmoitti, että al-Qaidan, Shabaabin ja ISIS:n hyväksi työskennelleiden on antauduttava tai muuten käy huonosti. Toivoa sopii, että Mohamed ei poksahda Allahia kohti pommi-iskussa.

John Magufuli, Tansania
Tansanialainen kemisti on ollut presidenttinä vuodesta 2015 ja ohjannut valtion rahankäyttöä eliitin elättämisestä kansalaisten elinolosuhteiden parantamiseen. Esimerkkiä näyttääkseen hän pudotti presidentin palkan reiluun neljäsosaan entisestä.


Ryhmä D: Pikkupelurit

37. Roch Marc Christian Kaboré, Burkina Faso
Entinen pääministeri (1994-96) Kaboré erosi puolueestaan 2014 kyllästyttyään korruptioon ja perusti uuden. Presidentiksi hänet valittiin vaalien ensimmäisellä kierroksella yli 50 % ääniosuudella vuoden 2015 lopussa. Korruption vastainen taistelu on käynnissä, epäilyksiä herättää vain miehen entinen ura aiemmassa poliittisessa eliitissä.

36. Faustin-Archange Touadera, Keski-Afrikka
Lahjakkaaksi osoittautunut opiskelija päätyi entiseen emämaahan Ranskaan, jossa hän väitteli matematiikan tohtoriksi. Hän hyppäsi akateemiselta uralta politiikkaan vasta viisissäkymmenissä. Vuodenvaihteen 2015-16 presidentinvaaleissa hän sai ensimmäisellä kierroksella toiseksi eniten ääniä, 19 %. Lähes kaikki pudonneet ehdokkaat tukivat häntä toisella kierroksella, mikä toi voiton. Keski-Afrikka on perinteisesti ollut maanosan pahimpia persläpiä ja siihen nähden Touadera on pärjännyt erinomaisen hyvin pyrkimyksessään karsia korruptio pois. On muuten huvittavaa, että englannin kielellä googlettamalla ei selviä juuri mitään siitä, että miehellä on kaksi vaimoa, mutta ranskaksi vaikka kuinka paljon. Ilmeisesti akat tappelevat keskenään siitä, kumpi on tasavallan ensimmäinen nainen ja kumpi soittelee toista viulua. Tämä onkin syy siihen, että mies tippuu partiopoikalistalta - kyllä nyt akat pitää kuriin saada!

35. Muhammadu Buhari, Nigeria
Kierrätysvaltionpäämies; Buhari oli presidenttinä jo 1984-1985. Vuonna 2015 ensimmäistä kertaa Nigerian historiassa istuva presidentti hävisi vaalit Buharin voittaessa.

Vaimo: "Muhammadu, taasko sinä lainasit pannumyssyäni?"

Valtakausi on sujunut ilman suurempia skandaaleja ja Boko Haram on saanut höykytystä. Buhari ei päässyt partiopoikien listalle siksi, että edellinen presidenttikausi yli 30 vuotta sitten muistetaan melkoisesta määrästä ihmisoikeusrikkomuksia.

34. Edgar Lungu, Sambia
Sambian presidentti yrittää parhaillaan lakimiehenä kiertää säädöstä, jonka mukaan presidenttikaudet on rajattu kahteen.

33. Julius Maada Bio, Sierra Leone
Tuore presidentti 4.4.2018 alkaen ei ole vielä saanut paljon aikaan, mutta ehti aiemmin olla maan isänä pari kuukautta tehtyään sotilasvallankaappauksen 1996. Kaappaus oli siinä mielessä epäkonventionaalinen, että sen tarkoitus oli a) saada aikaan vaalit ja b) ne todella toteutuivat.

32. Yoweri Museveni, Uganda
Jos mies on ollut presidenttinä vuodesta 1986, herättää se tiettyjä epäilyjä hallinnon toimivuudesta. Museveni nappasi vallan kaappaamalla, mutta on sen jälkeen uusinut sen suhteellisen rehellisissä vaaleissa, joista parissa viimeisessä on saanut olla mukana jopa muiden puolueiden ehdokkaita.

31. Peter Mutharika, Malawi
Oli isoveljensä presidenttikaudella opetusministeri, jolloin akateemista vapautta suitsittiin napakasti. Kun isobroidi halusi nimittää pikkubroidin seuraajakseen, tuli hieman levottomuuksia mutta niistä selvittiin. Ihan suoraan ei presidentiksi päässyt, välissä oli kolmen vuoden akkavalta.

30. Abiy Ahmed Ali, Etiopia
Etiopian presidentin tehtävä on muodollinen ja pääministerinä Abiy käyttää valtaa. Mikäs on käyttäessä, kun maan parlamentissa on vain yhden puolueen edustajia ja arvatkaapa kuka on puolueen puheenjohtaja?

29. Hery Rajonarimampianina, Madagaskar
Miehellä on maailmanennätys sarjassa valtionpäämiesten sukunimien pituus (ihan tosi!), 19 kirjainta. Maan parlamentti yritti erottaa vasta reilun vuoden virassaan olleen presidentin 2015 "perustuslain rikkomisen ja yleisen epäpätevyyden" takia, mutta hanke taisi kaatua siihen ettei kukaan saanut presidentin nimeä kirjoitettua paperiin oikein. No, oikeasti perustuslakituomioistuin totesi erohakemuksen kelvottomaksi.

28. Azali Assoumani, Komorit
Assoumani on kierrätyskamaa: presidenttinä 1999-2002, uudelleen 2002-2006 ja nyttemmin 2016-. Ensimmäisellä kerralla kyseessä oli rehellinen vallankaappaus, mutta jälkimmäisillä kerroilla tylsästi vaalit. Lyhyt välikausi vuonna 2002 johtui lakiteknisistä syistä, jotka edellyttivät eroa presidentin virasta vaalikelpoisuuden järjestämiseksi.

27. Pierre Nkurunziza, Burundi
Nkurunzizalla on vaikea tehtävä hutujen ja tutsien ristiriitojen repimässä maassa. Presidentiksi hänet valittiin 2010. Ääniosuus oli yli 90 %, mutta oppositio boikotoi. 2015 armeija yritti vallankaappausta, mutta presidentti palasi valtiovierailulta takaisin ja kukisti kapinan parissa päivässä. Tämän jälkeen muutama epäilty vaihtoi hiippakuntaa, mutta presidentinvaalit järjestettiin normaalisti pari kuukautta myöhemmin. Oppositio boikotoi niitä kuten normaalisti.

26. Mohamed Ould Abdel Aziz, Mauritania
Aziz johti vallankaappausta 2005 ja teki toisen omaksi hyväkseen 2008. Valta varmistui 2009 vaaleissa, joita pidettiin olosuhteisiin nähden rehellisinä, mitä tämä sitten ikinä tarkoittaakin.

25. Uhuru Kenyatta, Kenia
Kenian ensimmäinen presidentti ja Mau-Mau –liikkeen johtaja oli Jomo Kenyatta. Vanhalla iällään hän sai neljännen vaimonsa kanssa pojan, jonka nimeksi tuli Uhuru eli vapaus. Vuonna 2002 Uhuru Kenyatta oli ensimmäisen kerran presidenttiehdokkaana ja tunnusti tappionsa kuin mies. Seuraavalla kerralla 2007 hän ei ollut ehdokkaana, mutta häntä syytettiin vaalien jälkeisistä levottomuuksista. 2013 sitten tärppäsi ja Kenyatta voitti vaalit. Tosin ääntenlaskennassa käytettiin ilmeistä luovuutta, jotta ensimmäisellä kierroksella saatiin niukasti riittävä 50 % enemmistö.


Ryhmä C: Palaneen käryä

24. Danny Faure, Seychellit
Seychellien valtionpäämies ei ole vielä jäänyt kiinni mistään, mutta korruptioepäilyt leijuvat vahvasti ilmassa.

23. Emmerson Mnangagwa, Zimbabwe
Zimbabwen tuore presidentti on tunnettu vetäytyneen Robert Mugaben oikeana kätenä ja me kaikkihan tiedämme, mitä mies tekee oikealla kädellään. Vielä on näkemättä, yltääkö Mnangagwa suuren oppi-isänsä (edellisen listan nelossija) saavutuksiin.

22. Pravind Jugnauth, Mauritius
Mauritiuksen valtionpäämies on presidentti, mutta a) hänellä ei ole poliittista valtaa ja b) Mauritiuksella ei tällä hetkellä ole kuin vt. presidentti varsinaisen erottua luottokorttisotkun takia. Pääministeri Jugnauth on istunut aiemmin linnassa rahasotkujen takia ja pääministeripaikkansa hän sai isältään tämän erottua duunista.

21. Tom Thabane, Lesotho
Maan valtionpäämies on kuningas Letsie III, mutta tehtävä on enimmäkseen seremoniallinen, joten valta on pääministerillä. Thabanen ura on ollut varsin värikäs. Hän oli sotilashallituksen ulkoministerinä 1990-91. Kun ura meni tukkoon valtapuolueen johtajan Pakhalitla Mosisilin hallitessa, Thabane päätti ottaa riskin ja erosi puolueesta perustaen omansa 2006. Seuraavan vuoden parlamenttivaaleissa valtapuolue säilytti enemmistönsä yhden paikan turvin. Thabane sanoi vaalien olleen järjestetyt. Muutamaa kuukautta myöhemmin Thabane yritettiin murhata. Vaan vuoroin vieraissa; 2009 pääministeri Mosisilin kotiin hyökkäsivät aseistetut miehet yrittäen murhata hänet, mutta epäonnistuivat. Thabane onnistui liittoutumaan muiden oppositiopuolueiden kanssa ja pääsi pääministeriksi 2012. Kaksi vuotta myöhemmin hän pakeni Etelä-Afrikkaan väittäen armeijan yrittävän murhata hänet ja kaapata vallan. Thabane palasi kotimaahan Etelä-Afrikan poliisin suojelemana, mutta menetti pääministeriytensä seuraavien vaalien jälkeen 2015 ja pakeni taas Lesothon ainoaan naapurimaahan. 2017 hän palasi jälleen, voitti vaalit ja pääsi taas pääministeriksi.

20. João Lourenco, Angola
Vasta puolisen vuotta presidenttinä ollut Lourenco seurasi vapaaehtoisesti 38 vuoden palveluksen jälkeen (sai varmaan eläköitymislahjana enemmän kuin perinteisen kultakellon) reserviin siirtynyttä José Eduardo dos Santosia, joka oli edellisellä kaikkien aikojen gepardihattulistalla neljäs. Koska Lourenco oli seuraajaksi suunniteltu, sotkusta nousee sankka käry vaikka liekkejä ei vielä näy.

19. José Mário Vaz, Guinea-Bissau
Vaalikamppailussa 2014 Vaz lupasi vähentää köyhyyttä, tukea maataloutta ja järjestää armahduksia maan huumesalakuljettajille. Ilmeisesti kolmesta ryhmästä löytyi riittävästi kannatusta, kun ääniä tuli tarpeeksi. Jonkin verran ihmetystä on herättänyt se, minne katosi yhdeksän miljoonaa dollaria Angolan lähettämää apua, mutta Vaz kiistää kaiken.

18. Patrice Talon, Benin
Puuvillateollisuudessa toiminut Talon kääri melkoisen omaisuuden liikemiehenä, mikä Afrikassa herättää aina epäilyksiä. Siellähän tuotteiden menekin määräävät kysyntä ja lahjonta. Talon tuki istuvaa presidenttiä, mutta tipahti pois suosiosta presidentin epäiltyä häntä itseensä kohdistuneesta murhasuunnitelmasta. Äkkiä maanpakoon Ranskaan. Tämä pakolainen ei ollut köyhä, sillä arvio omaisuudesta oli 400 miljoonaa dollaria. Armahduksen jälkeen hän palasi maahan ja voitti presidentinvaalit 2016.

17. Ibrahim Boubacar Keita
Malin presidentti onnistui kolmannella kerralla vaaleissa. Kahdella aiemmalla kerralla hän syytti tappiostaan vaalivilppiä kunnioittaen silti vaalitulosta, mutta 2013 tärppäsi. Normaaliin tapaan hän ilmoitti taistelevansa korruptiota vastaan. Tämä voisi olla hieman uskottavampaa ilman ranteessa koreilevaa Patek Philippeä ja miljoonien remonttia virka-asuntoon sekä uutta lentokonetta.

- Paljonko kello on, herra presidentti?
- Muutama satatuhatta.

Ryhmä B: Yhä nousussa

16. Salva Kiir Mayardit, Etelä-Sudan
Kiir taisteli Etelä-Sudanin vapautusrintamassa sissisotaa Sudanin armeijaa vastaan. Rauhansopimuksen jälkeen eteläsudanilaisille kiintiöitiin varapresidentin paikka. Kiir päätyi tähän virkaan edeltäjän kuoltua lento-onnettomuudessa 2005. Etelä-Sudanin itsenäistyessä 2011 hänestä tuli maan presidentti. Ensitöikseen hän julisti yleisen armahduksen sotatoimissa tapahtuneista rikoksista ja ilmoitti, että tästä lähtien raiskaukset, kidutukset ja muut vastaavat toimet ovat laittomia. Piakkoin hän liitti listaan homoseksuaalisuuden. Kiir on antanut kenkää mahdollisesti epälojaaleille alijohtajille ja korvannut nämä suosikeillaan. Erinäiset toimittajat ovat päätyneet kidutetuiksi ja murhatuiksi, kun eivät ole älynneet tuottaa eettisesti kestävää journalismia. Muilta kiireiltään Kiir on ehtinyt myös bisnesmaailmaan ja omistaa tienrakennusfirman, joka onkin saanut 161 miljoonan edestä valtion sopimuksia.

15. Alpha Condé, Guinea
Valtiotieteen professori valittiin presidentiksi 2010 Guinean ensimmäisissä vapaissa vaaleissa. Hän oli ollut pari kertaa ehdokkaana jo 1990-luvulla, mutta ei tullut valituksi. Jälkimmäisellä kerralla tuli kuitenkin sen verran kannatusta, että istuva presidentti katsoi parhaaksi istuttaa Condéa pari vuotta vankilassa. Vapaaksi hän pääsi sillä ehdolla, ettei sekaannu politiikkaan. Eihän siitä mitään tullut paitsi maanpako. Sotilasjuntan kaapattua vallan Condé palasi ja tällöin seurasivatkin ne vaalit, jolloin hän pääsi presidentiksi. Myöhemmin kävi ilmi, että kansainvälinen kaivosyhtiö ja noin 25 miljoonaa dollaria oli sotkeutunut avustamaan vaaleissa. Vuoden 2013 parlamenttivaalien yhteydessä Condén väitettiin peukaloineen tuloksia. Väki mellakoi ja turvallisuusjoukot ampuivat kovilla. Kuolonuhrien määrä jäi kuitenkin vain muutamiin. 2015 järjestettiin presidentinvaalit ja Condé sai enemmistön ensimmäisellä kierroksella, tosin oppositio väitti vaaleja huijaukseksi. Seuraavana vuonna paljastui jälleen uusi kaivoslahjusskandaali, jossa presidentin läheinen avustaja oli saanut yli kymmenen miljoonaa dollaria ”etumaksuna” 700 miljoonan dollarin kaupasta.

14. Macky Sall, Senegal
Sall nousi Senegalin pääministeriksi 2004, kun edeltäjä sai potkut korruption takia. Hänen tullessaan presidentiksi 2012 paljastui, että Sallin henkilökohtaisen omaisuuden arvo oli noin 1,3 miljardia CFA-frangia eli noin kaksi miljoonaa euroa. Tämän hän oli enimmäkseen kahminut kasaan kolmivuotisella pääministerikaudellaan. Suoritus oli afrikkalaismittapuulla niin säälittävä, että pohdittiin kehtaako mokomaa edes presidentiksi hyväksyä, mutta lopulta päätettiin että menköön nyt tämän kerran.

13. Idriss Déby, Tsad
Aito Tsadin kundi Déby valitsi sotilasuran, jolla hän toimikin menestyksekkäästi. Tsadin riidellessä Libyan kanssa hän komensi joukkoja sekä 1984 että 1987, jolloin Libya ottikin turpiinsa. Pitkäaikaisen presidentti Hissane Habren kanssa tuli kuitenkin riitaa 1989, jolloin Déby pakeni kaikista mahdollisista maailman maista nimenomaan Libyaan. Hän kokosi sissiliikkeen ja taitavana johtajana valtasi Tsadin julistautuen presidentiksi 1990. Vajaan kolmenkymmenen vuoden aikana Déby on rikastunut kohtuullisuuden rajoissa, viimeksi hän otti parin miljoonan dollarin lahjan kiinalaiselta kaivosyhtiöltä. Reiluna miehenä presidentti on antanut toistenkin ottaa osansa eikä ole pitänyt kaikkea itse.

12. Ismail Omar Guelleh, Djibouti
Presidenttikausi alkoi 1999 ja Djiboutin laki rajasi kausien määrän kahteen. Mutta tämähän oli vain järjestelykysymys ja lakia muutettiin, vaikka Guellah olikin ilmoittanut toisen kauden olevan viimeisensä. Kansan protestointi vaiennettiin, porukkaa heitettiin linnaan ja Guellah valittiin kolmannelle kaudelleen 2011, jonka hän ilmoitti olevan viimeisensä. Äkkiäkös sen mielensä toisaalta muuttaa, saati sitten viidessä vuodessa (mitä muuten tapahtui kuuden vuoden kaudelle?), niinpä Guellah valittiin jälleen 2016 peräti 87 % ääniosuudella. Guellah ilmoitti kauden olevan viimeisensä.

11. Paul Kagame, Ruanda
Vuodesta 2000 alkaen Ruandan presidenttinä ollut Kagame on käyttänyt räjähdysherkässä maassa tarvittaessa koviakin otteita, mikä on ymmärrettävää. Mm. merkittävin oppositiojohtaja heitettiin linnaan 15 vuodeksi. Suosio kyllä tuntuu kasvavan: ensimmäisissä presidentinvaaleissa tuli 95 % kannatus, toisissa lievää takapakkia 93 % ääniosuudella, mutta kolmannella yrittämällä tuli jo melkein 99 % äänistä. Jokohan seuraavalla kerralla päästäisiin kolminumeroisiin lukemiin?


Ryhmä A: Kelpo gepardihatut

10. Faure Gnassingbé, Togo
Edellisen gepardihattulistan yhdeksikkö, Gnassingbé Eyadéma palveli Togon kansaa presidenttinä voimiaan säästämättä 38 vuotta. Viimeisinä vuosinaan hän tunsi voimavarojensa ehtyvän ja muutti maan perustuslakia siten, että presidentin vähimmäisikä alennettiin 45 vuodesta 35:een. Arvatkaa huviksenne minkä ikäinen Faure Gnassingbé oli tuolloin? No, isäpappa eli vielä kolme vuotta ja ymmärsi kuolla sopivalla hetkellä. Parlamentin puhemies oli juuri silloin ulkomailla ja sinne jäikin, kun poika vannoi virkavalan ”maan vakauden vuoksi” pikatahtia. Kansalliskokous varmisti asian antamalla 98 % äänistä. Tiedossa ei ole, mitä tapahtui niille kahdelle prosentille. Saman tien lakia muutettiin siten, että uusia vaaleja ei tarvitsekaan järjestää 60 päivän sisällä presidentin kuolemasta, vaan virkakautta jatkettiin kolmivuotiseksi vuoteen 2008 asti. Tämä nostatti hieman närää muissa maissa, joten Gnassingbé perääntyi ja järjestytti vaalit. Nehän sujuivat hienosti, paitsi että ääniä tuli vain 60 %. Tämä siitä huolimatta, että turhanaikaisia ulkopuolisia kuten ulkomaalaisia vaalitarkkailijoita ei päästetty maahan. Kun oppositio protestoi, turvallisuussyistä tapettiin alun toistatuhatta tuulen suuntaa ymmärtämätöntä. Sittemmin presidentinvaaleja ei olekaan järjestetty, joten Gnassingbé on voinut hyvällä omallatunnolla käyttää säästyneet rahat mm. puolentoista miljoonan loistoautoonsa.

9. Cyril Ramaphosa, Etelä-Afrikka
Etelä-Afrikan ensimmäinen musta presidentti oli palvottu Nelson Mandela, joka oli istunut apartheid-hallinnon aikana 27 vuotta vankilassa. Hän loi eri väestöryhmien välille luottamuksen ja johdatti Etelä-Afrikan rauhanomaisesti demokratiaan. Seuraava presidentti oli Thabo Mbeki, joka vietti 28 vuotta maanpaossa ja jatkoi Mandelan linjalla, mitä nyt syytti AIDSia valkoisten juoneksi. Tämän jälkeen puikkoihin hyppäsi Kgalema Motlanthe, joka oli istunut toistakymmentä vuotta apartheid-vankeudessa ja oli presidenttinä vain muutaman kuukauden. Seuraaja oli Jacob Zuma, kymmenen vuotta vankilassa viettänyt. Hänellä tuppasivat menemään valtion ja omat rahat sekaisin ja arvaatte kyllä kumpaan suuntaan. Seuraaja oli nykyinen presidentti Ramaphosa, jonka vankilakokemus rajoittuu puoleentoista vuoteen. Hänen suunnitelmiinsa kuuluu maareformi – nätti peitenimi ryöstölle - Zimbabwen tyyliin eli maa pois valkoisilta, mikä romautti Zimbabwen elintarviketuotannon ja näyttää pääsevän vauhtiin Etelä-Afrikassakin.
Huomaako joku korrelaation siinä, kuinka kauan neekeriä on istutettu linnassa ja kuinka ihmisiksi hän käyttäytyy? Odotamme mielenkiinnolla, mitä tekee Etelä-Afrikan seuraava presidentti, joka luultavasti on jo sitä sukupolvea joka ei ehtinyt apartheidin vankilaoloihin tutustua lainkaan.

8. Ali Bongo Ondimba, Gabon
Gabonin presidentti astui valtaan 2009. Arvatkaa kenen jälkeen? Jep, isäpapan. Tästä huolimatta hän pääsi tietyssä mielessä Barack Obaman afrikkalaiseksi luottomieheksi, mikä ei kyllä tosiaan ole mikään meriitti. Lystikkäisiin harrastuksiin kuuluu luksusautojen keräily – vuonna 2012 maan hallintokeskuksessa laskettiin olevan parkissa 400 kalleimman luokan ajoneuvoa. Uudet presidentinvaalit 2016 hän voitti niukasti, vaikka pelasikin varman päälle. Toimenpiteisiin kuuluivat epäilyttävä ääntenlaskenta, vastustajien pidätykset, ihmisoikeusrikkomukset ja väärin äänestäneiden piekseminen. Kyllä EU on sentään hyvä juttu Afrikkaan verrattuna – se vain äänestyttää uudelleen jos kansa ei ymmärrä omaa parastaan.

7. Joseph Kabila, Kongon demokraattinen tasavalta
Joseph Kabilan isä Laurent-Désiré Kabila heitti sen alkuperäisen gepardihatun eli Mobutu Sese Sekon pihalle silloisesta Zairesta, mikä on parasta mitä hänestä voi sanoa. Paljon muuta hyvää sanottavaa ei olekaan. Kun pappa murhattiin 2001, valta siirtyi pojalle. Joseph oli tuolloin 29-vuotias armeijan esikuntapäällikkö, sotilasarvoltaan kenraalimajuri. Kovin nuorella iällä kenraalikuntaan on varmaan päässyt pelkästään pätevyyden perusteella. Tämän jälkeen Kabila onkin pitänyt presidenttiyttä tiukasti hanskassaan. Vuoden 2006 vaaleissa käytettiin luovaa ääntenlaskentatapaa ja vuonna 2011 vastaehdokkaan suosituimpien äänestysalueiden tulokset katosivat. Vuonna 2016 päätettiin että mitäpä sitä turhaan vaaleja järjestämään ja Kabilan kautta jatkettiin kahdella vuodella. Vaalit siirrettiin huhtikuulle 2018 – hetkinen, paljonkos se kalenteri nyt olikaan kun ei tunnu vaaleja kuuluvan?

6. Paul Biya, Kamerun
Jo 85-vuotias Biya on ollut presidentti vuodesta 1982 alkaen. Tämä vaati perustuslain muutoksen, nykyään kausien määrä ei ole rajoitettu. Varsinaisesta oppositiosta hän hankkiutui eroon jo pari vuotta presidentiksi tulonsa jälkeen ovelalla siirrolla: lavastettu vallankaappausyritys, jonka jälkeen olikin hyvä päästellä ilmat pihalle lähemmäs tuhannesta vaarallisimmasta vastustajasta. Tästä huolimatta Biyan äänimäärät eivät ole kasvaneet eksponentiaalisesti, kuten useimmilla kollegoilla vastaavassa tilanteessa. Ensimmäisten vaalien 99,98 % on pudonnut välillä jopa 40 %:iin ja sekin vasta huijauksen jälkeen. Biyalla on tapana viettää lomansa Sveitsissä. Budjetti on vaatimattomat 40000 dollaria päivässä. Mutta henkilökohtaista omaisuutta on vain 200 miljoonaa dollaria, joten lomat on pakko viettää veronmaksajien piikkiin. Eikä niitäkään paljon ole, aika kun menee hoidellessa Etelä-Kamerunin kansanmurhaa.

5. Mswati III, Swazimaa
Onhan se toisaalta reilumpaa, että despootti nimittää itseään kuninkaaksi kuin presidentiksi. Swazimaa on virallisesti Afrikan ainoa absoluuttinen monarkia, vaikka monessa maassa valta periytyykin isältä pojalle. Mswati III:sta tuli kuningas vasta 14-vuotiaana 1982. Astuttuaan valtaan neljä kuukautta myöhemmin hän on elellyt vaatimattomasti käyttäen vain neljäsosan valtion budjetista henkilökohtaisiin menoihinsa. Jos tämä tuntuu liioittelulta, on muistettava että Swazimaa on säälittävän pieni kärpäsenkakka kartalla, alle puolitoista miljoonaa asukasta ja BKT per asukas reilu kolmetuhatta dollaria vuodessa. Kuningasparan henkilökohtainen omaisuus on säälittävät 200 miljoonaa dollaria, hänellä on vain kolme henkilökohtaista palatsia loppujen yhdentoista kuuluessa yksi kullekin vaimolle ja autolaivaston lippulaiva Maybach maksaa vain puoli miljoonaa dollaria.

Tämä ei ole kuninkaan Maybach, vaan samanlainen. Kuninkaan auton valokuvaaminen on laissa kielletty.

4. Denis Sassou Nguesso, Kongon tasavalta
Sassou Nguesso nousi presidentiksi jo 1979, jolloin Kongon ja tasavallan välissä oli vielä täsmennys "kansan". Kun kommunismi romahti Euroopassa, myös Kongossa havahduttiin ja erehdyttiin järjestämään vaalit 1992. Istuva presidentti sai vain 19 % äänistä. Seuraus oli sisällissota, jonka ex-kommunistit hävisivät. Sassou Nguesso palasi kuvioihin seuraavissa presidentinvaaleissa 1997, jotka hän voitti. Asiassa auttoi se, että kannattajat olivat kaapanneet vallan ja muita pääehdokkaita estettiin osallistumasta. Tämän jälkeen presidentti on valittu aina uudelleen äänivyöryllä.

Onhan kainalontuuletuskulma nyt oikein?

Ensimmäisellä presidenttikaudellaan Sassou Nguesso murhautti oppositiopoliitikot, mutta nykymaailmassa on pitänyt olla hienovaraisempi. Se ei ole estänyt kadottamasta jäljettömiin useita satoja hallitusta vastustaneita. Lahjuksiakin, erityisesti öljyalalta, presidentin uskotaan ottaneen vastaan satoja miljoonia.

3. Omar al-Bashir, Sudan
al-Bashir nousi valtaan 1989 perinteisellä menetelmällä eli kaappasi sen. Presidentiksi hän julistautui 1993 kiinnittämättä huomiota sellaiseen pikkujuttuun kuin vaaleihin. Niitä jouti järjestämään vasta myöhemmin, kun ääntenlaskenta, korruptio ja muut vastaavat oli huolella valmisteltu.

Varmana en ole mitään tehnyt!

Niinpä voitto oli aina varma, joten siinä sivussa ehti tapattaa eteläsudanilaisia arvion mukaan noin kolmesataatuhatta kappaletta. Tosin virallinen luku oli vain kymmenentuhatta. Kuka niitä kaikkia joutaa laskemaan. Mukavampaa laskea pankkitileillä olevia rahoja, joita erään arvion mukaan on yhdeksän miljardia dollaria.

2. Isaias Afewerki, Eritrea
Eritrea kävi pitkään vapaussotaa itsenäistyäkseen Etiopiasta, mutta jos olisivat tienneet mikä odottaa, olisivat lyöneet hanskat tiskiin ja lähteneet kotiin kesken sodan. Maan itsenäistyttyä 1993 presidentiksi tuli Afewerki ja on istunut virassaan kuin paska Junttilan tuvan seinässä. Muut diktaattorit ovat sentään vaivautuneet järjestämään teennäisiä vaaleja, mutta Afewerki ei ole viitsinyt. Valtaansa pönkittääkseen hän on kieltänyt yksityiset sanomalehdet, joten valtion tiedotuskanavat ylistävät valtapuoluetta miltei kuin suomalaismedia monikulttuuria. Poliittisia vankeja maassa on arviolta 10000, mikä on aika hyvä lukema maalta jossa on arviolta 10001 poliitikkoa.

Haistanko jossain opposition tuoksun?

Joskus kyvyt menevät hukkaan - mitähän Afewerki saisi aikaan vähän suuremmassa tai edes vauraammassa maassa. Maailman köyhimpiin kuuluvassa Eritreassa ei pääse nauttimaan edes kunnon korruptiosta.

1. Teodoro Obiang Nguema Mbasogo, Päiväntasaajan Guinea
Entisten diktaattorien listaykkönen oli Francisco Macias Nguema, Päiväntasaajan Guinea. Niinpä on täysin luonnollista, että nykydiktaattorien listaykkönen on mies joka hänet kukisti.

Päiväntasaajanguinealaisten jumala ja suvakkien jumala.

Obiangin ansiolista on niin hengästyttävä, että sitä ei voi kirjoittaa suorasanaisesti, on pakko turvautua ranskalaisiin viivoihin:
- Vallassa kohta jo 40 vuotta, 1979 alkaen.
- Syrjäytti vallasta setänsä ja teloitutti tämän marokkolaisilla palkkasotureilla ilmeisesti siksi, että päiväntasaajanguinealaiset eivät olisi osuneet kuitenkaan.
- On pitänyt tapanaan olla ainoa ehdokas vaaleissa.
- Viimeisissä presidentinvaaleissa hän sai 96,7 % äänistä. Vaalien jälkeen äänioikeutetuista katosi jäljettömiin 3,3 %.
- Omalla puolueella on 98 paikkaa parlamentissa, muilla kaksi.
- Parlamentilla ei kuitenkaan ole valtaa (liikaa mahdollisia toisinajattelijoita eli ne kaksi), vaan presidentti päättää kaikesta.
- Oppositiopoliitikoista 90 % elää maanpaossa. Loput 10 % ei enää elä.
- Paikallinen Yle julisti Obiangin jumalaksi.
- Varallisuus varovaisen arvion mukaan 700 miljoonaa dollaria.
- Päiväntasaajan Guinean BKT on muhkeiden öljyvarojen ansiosta henkeä kohti laskien Afrikan korkein. Jos presidentti poistetaan aineistosta, se lienee Afrikan matalin.
- Omistaa Malibussa 30 miljoonan dollarin asunnon.
- Harvinaisen huono musiikkimaku - keräilee Michael Jackson -muistoesineitä joita onkin kertynyt kahden miljoonan dollarin edestä.
- Terveys pettämässä, mutta onneksi poika on varapresidentti ja valmis hyppäämään puikkoihin.

Uusinta: Varrella virran

Lukijalle: Maantiedeuusinnoissa tällä kertaa joet:

Sarjassa maantieteellisiä erikoisuuksia vuorossa joet. Aloitetaan puujalkavitsillä: Joen yli käveli elefantti. Miten kävi? Vastaus: Joe kuoli.

Joet on lueteltu pituuden mukaisessa järjestyksessä. Kuulostaa helpolta, mutta joen pituus on kaikkea muuta kuin yksikäsitteinen. Muutamia esimerkkejä ongelmista:
1) Joen sivujoki on yhtymispisteestä yläjuoksulle päin mitaten pidempi kuin pääuoma. Tämä ongelma kierretään yleensä siten, että sovitaan käsiteltäväksi jokisysteemin pituus joen suusta jokea ja tarvittaessa sivujokia pitkin mitaten etäisimpään lähteeseen - niin on menetelty tässäkin listassa.
2) Jokien suut ovat usein haarautuneita. Tällöin kuljetaan yleensä merkittävintä uomaa pitkin, vaikka sivu-uoma olisikin pidempi.
3) Joen kulku saattaa muuttua. Tulva-aikana se voi raivata itselleen väliaikaisen oikotien, ihmisen toiminnan vaikutuksesta joenmutkia oiotaan tai jää pato-altaiden alle.

Olisi toki olemassa muitakin tapoja mitata jokien mahtavuutta. Yksi on tutkia joen valuma-aluetta eli sitä pinta-alaa jolle satava vesi päätyy lopulta jokeen. Tässä luonnollinen ongelma on pinta-alan riittävän tarkka mittaaminen. Lisäksi ongelman muodostavat "valuma-alueella" olevat seudut, joilta vesi ei virtaa missään olosuhteissa jokeen. Suomessakin on useita tasaisia metsäkankaita, joilla pahimpinakin tulva-aikoina vesi päätyy suppiin, onpa täällä monia umpilampiakin. Tätä ongelmaa voidaan toki kiertää sanomalla "niin mutta jos tarpeeksi märkää olisi, niin ko. lammen vesi päätyisi ko. jokeen." Mutta tätä perustelua käytettäessä esimerkiksi Kaspianmeren - ja siinä sivussa myös Aral-järven - koko valuma-alue pitäisi liittää Don-joen vastaavaan; mikäli jokin luonnonoikku aiheuttaisi pinnannousun muutama kymmenen metriä nykyistä ylemmäs, vesi purkautuisi lopulta Donin kautta Mustaanmereen.

Visuaalis-hydrologinen ratkaisu olisi laittaa joet järjestykseen virtaaman mukaan. Tässä törmätään ongelmaan: minkä virtaaman mukaan? Maksimin, minimin vai pitkän ajan keskiarvon? Yleisesti käytetään keskiarvoa, mutta sen määrittäminen on puolestaan melkoisen työlästä. Tätä luokittelua käytetään kuitenkin määräämään, mikä on pääuoma ja mikä sivujoki. Kahden joen yhtyessä sivujoeksi katsotaan se, jonka keskivirtaama on pienempi. Tämän takia käy useinkin niin, että yhtymäkohdasta alkulähteelle mitaten sivujoki osoittautuu pääuomaa pidemmäksi.

Yllättävin vaihtoehto jokien järjestykseen laittamiselle on mitata niiden mahtavuutta sivujokien avulla. Lukuarvon 1 saa joki, jolla ei ole ainuttakaan sivujokea. Lukuarvon 2 saa joki, jolla on ainakin yksi sivujoki mutta ei yhtään sivujoellista sivujokea, lukuarvon 3 joki jolla on ainakin yksi sivujoellinen sivujoki mutta ei yhtään sivujoellista sivujoen sivujokea ja niin edelleen. Tällä mittarilla mahtavin joki on Amazon, jonka lukuarvo on 12. Toisin sanoen Amazonilla on ainakin yksi lähdepuro, joka laskee ensin suurempaan jokeen, joka puolestaan laskee vielä suurempaan jokeen jne, kunnes yhdestoista yhtymiskohta lopulta kohtaa Amazonin. Ongelma on kuitenkin taas se, kuinka pieni puro lasketaan mukaan - vaaditaanko esimerkiksi tietty minimikeskivirtaama vai se, että lähdepuro ei kuivu koskaan. Esimerkiksi Kansalaisen Karttapaikasta pystyi nopeasti selvittämään, että siihen merkittyjen purojen mukaan laskien Kemijoen lukuarvo on vähintään 8. Toinen ongelma on se, että esimerkiksi lukuarvon 8 saavia jokia on luultavasti tuhansia - miten ne luokiteltaisiin keskinäiseen järjestykseen?

Kaikkine heikkouksineenkin pituuden mukaan järjestäminen on sekä yleisintä että kätevintä. Tässä on käytetty lähteissä ilmoitettua pituutta ja ainakin pyritty siihen, että pituus olisi mitattu joen suulta kaikkein etäisimmän lähdejoen alkulähteelle, poikkeuksina ainakin Neva, josta ei löytynyt kyseistä tietoa.

Niili on maailman pisin joki. Vielä mioseenikaudella parikymmentä miljoonaa vuotta sitten se oli 1400 kilometriä pidempi, kun Tanganjikajärvi laski Niilin kautta. Valuma-alueeltaan Niili on vasta kolmantena ja virtaamaltaan se ei ole edes kolmenkymmenen suurimman joukossa. Sahara vaatii veronsa, viimeinen Niiliin laskeva sivujoki kun on Atbara parituhatta kilometriä ennen suuta.

Amazon on maailman toiseksi pisin joki, tosin tämä on kiistanalaista. Voi nimittäin olla, että jokin alkuhaara osoittaa Amazonin Niiliä pidemmäksi. Joka tapauksessa joki on selvästi Etelä-Amerikan pisin. Lisäksi sillä on ylivoimaisesti maailman suurin valuma-alue ja virtaama. Virtaaman määrä on jopa viisinkertainen seuraavaksi suurimpaan jokeen verrattuna. Mereen laskiessaan sen pääuoman leveys on 80 kilometriä. Syvyyttä joella on 20-50 metriä, syvimmillään jopa 100 metriä. Se on suurin joki, jonka yli ei ole olemassa ainuttakaan siltaa. Koska joen kallistuma on vähäinen ja virtaama suuri, isotkin alukset pystyvät kulkemaan kauas yläjuoksulle. Valtamerilaivat pääsevät Manaukseen asti, 1500 km suulta, syväykseltään enintään 5,5 metriä olevat Perun Iquitosiin asti 3600 km suulta. Jokialukset pääsevät tästäkin 800 kilometriä eteenpäin. Amazonin vesistö on kalalajistoltaan maailman rikkain, toistaiseksi sieltä on löydetty noin 2100 eri lajia. Virran mahtavuutta kuvaa hyvin Rio Negron yhtyminen pääuomaan Manauksessa. Rio Negro on tummavetinen, lämpimämpi ja virtaa hitaammin. Yhtymäkohdan jälkeen joet virtaavat rinnakkain kuutisen kilometriä ennen vesien sekoittumista.

Jangtse on Aasian pisin joki, pisin Tyyneenmereen laskeva joki, pisin yhdessä maassa (Kiinassa) virtaava joki ja sillä on suurin vain yhdessä maassa sijaitseva valuma-alue. Vastikään käyttöönotettu Kolmen rotkon pato on maailman suuritehoisin vesivoimalaitos. Mikäli Ganges ja Brahmaputra katsotaan erillisiksi joiksi, Jangtsella on Aasian suurin virtaama.

Mississippi on Pohjois-Amerikan pisin joki, kun lasketaan reittiä Mississippi-Missouri-Jefferson. Sillä on myös mantereen suurin valuma-alue ja virtaama. Joki meanderoi paljon ja muuttaa reittiään ajoittain. Myös ihmisen tekemät muutokset laivaliikennettä varten ovat lyhentäneet jokea. Joki kuljettaa mukanaan paljon lietettä ja sanotaankin, että Mississippi on liian paksu purjehdittavaksi mutta liian löysä kynnettäväksi.

Jenisei on pisin Jäämereen laskeva joki ja pisin joki, joka jäätyy säännöllisesti. Väitetään, että jos akselivallat olisivat voittaneet toisen maailmansodan, Jenisei olisi ollut Saksan ja Japanin etupiirien raja.

Keltainenjoki eli Huangho on Kiinan toiseksi pisin joki ja erittäin herkkä tulville. Tasangolla virtaavana sen uoma on muuttunut historian aikana useita kertoja. Vuonna 1194 joki murtautui eteläiselle reitille, Shandongin niemimaan toiselle puolelle, jolloin sen suun paikka vaihtui 300 km etelämmäs. Seuraavan 700 vuoden aikana joen kulkureitti vaihtui useita kertoja, kunnes 1897 se - toistaiseksi - viimeisen kerran alkoi virrata alkuperäisessä uomassaan. Tulvia on ollut sen jälkeenkin, vuoden 1931 tulvassa arvellaan kuolleen jopa neljä miljoonaa ihmistä. Vuonna 1938 tulvapadot avattiin tarkoituksellisesti hidastamaan japanilaisten etenemistä ja lähes miljoona kuoli - tosin vain vähäinen murto-osa heistä oli japanilaisia. Nykyään tulvia estetään mm. pommittamalla lentokoneista jääpatoja. Joki on teollistumisen myötä erittäin pahoin saastunut.

Ob-joella on lyhyestä nimestään huolimatta Aasian suurin valuma-alue. Sillä on myös maailman pisin estuaari.

Parana on Etelä-Amerikan toiseksi pisin joki. Sen pituus riippuu siitä, lasketaanko Rio de la Plata jokeen vai mereen kuuluvaksi.

Kongo on maailman syvin joki, syvimmillään 230 metriä. Afrikan joista sillä on suurin valuma-alue ja virtaama, molemmat maailman toiseksi suurimpia heti Amazonin jälkeen.

Amur on Venäjän ja Kiinan raja-aluetta, jolla on perinteisesti ollut kiistoja rajan kulusta.

Lena saa alkunsa vain seitsemän kilometrin päässä Baikaljärvestä, joka kuuluu Jenisein valuma-alueeseen.

Mekong virtaa pohjoisesta etelään ja siksi pääuoma tulvii eri aikaan kuin siihen alajuoksulla laskevat sivujoet. Tulvan äkillisesti kohotessa Mekongissa joidenkin sivujokien virtaussuunta muuttuu, esimerkiksi Tonle Sap muodostaa valtavan tulvajärven.

Irtys laskee Obiin, mutta on sitä pidempi. Jos se lasketaan sivujoeksi, se on maailman pisin ja valuma-alueeltaan suurin sivujoki. Hydrologisesti se onkin sivujoki, mutta koska Ob-Irtys -jokisysteemin pituus lasketaan Irtysiä pitkin, tittelit ovat kyseenalaisia.

Mackenzie on tullut länsimaalaisille tunnetuksi vasta 1700-luvun lopulla, koska joki virtaa Kanadan arktisimpien seutujen läpi.

Niger ei ole saanut nimeään siitä mistä luulisi, vaan luultavasti tuareginkielisestä ilmaisusta "jokien joki". Sen varrella sijaitseva samanniminen valtio kuuluu kokonaisuudessaan sen valuma-alueeseen, pois lukien ne osat jotka viettävät laskujoettomaan Tsadjärveen.

Missouri on itse asiassa pidempi kuin koko Mississippi. Se on kuitenkin virtaamaltaan hieman pienempi kuin Mississippi niiden yhtymäkohdassa ja katsotaan siksi sivujoeksi. Koska jokisysteemin suurimpaan pituuteen kuuluu melkoinen pätkä Missouria, sen titteli Pohjois-Amerikan pisimpänä sivujokena on kyseenalainen.

Murray on Oseanian suurin joki kaikilla mahdollisilla mittareilla: pisin, suurin valuma-alue ja suurin virtaama.

Tocatins Brasiliassa on mahdollisesti pisin sivujoki. Mahdollisesti siksi, että se laskee Amazonin sivuhaaraan juuri ennen valtamerta. Kiistelläänkin siitä, onko se sivujoki vai itsenäinen joki.

Volga on Euroopan suurin joki kaikilla mittareilla: pisin, suurin valuma-alue ja suurin virtaama. Se on samalla kaikissa kategorioissa suurin joki, joka ei laske mereen tai mereen laskevaan jokeen ja suurin joki, jonka uomasta osa on korkeudeltaan merenpinnan alapuolella.

Shatt al-Arab on varsinaisesti vain noin 150 km pitkä. Tunnetummat Eufrat ja Tigris yhtyvät ennen mereen laskemistaan Shatt al-Arabiksi. Yhtymäpisteen korkeus merenpinnasta on vain neljä metriä.

Madeira, joka laskee Amazoniin, on pisin kiistaton sivujoki. Kyseenalaiset sivujoet mukaan lukienkin Madeiralla on sivujoista suurin valuma-alue ja virtaama.

Indus on pisin Intian valtamereen laskeva joki. Historiassa se on tunnettu paikkana, johon Aleksanteri Suuren maailmanvalloitus pysähtyi.

Sao Francisco on suurista joista tuntemattomimpia; tuppaa aina unohtumaan, että Brasiliassa on muitakin jokia kuin Amazon sivujokineen.

Syrdarja laskee siihen, mitä Araljärvestä on jäljellä ja on pisin joki, joka sijaitsee kokonaan sisämaavaltioissa - myös valuma-alueeltaan.

Saint Lawrence purkaa Pohjois-Amerikan suurten järvien vedet Atlanttiin. Kun jokea seuraa etäisimmältä lähteeltään suulle, se vaihtaa nimeä monta kertaa: Northjoki, Saint Louis -joki (tässä välissä Yläjärvi), Saint Mary's -joki (Huronjärvi), Saint Clair -joki (Saint Clair -järvi), Detroitjoki (Eriejärvi), Niagarajoki - lienee kuuluisin putoustensa ansiosta - (Ontariojärvi) ja lopulta Saint Lawrence.

Rio Grande on lännenelokuvista tuttu USA:n ja Meksikon rajajoki. Nimi "Suuri joki" on ehkä pituuden (3051 km) puolesta ansaittu, mutta virtaamaltaan se on säälittävä kuraprunni, alle kymmenesosan Kemijoesta.

Ala-Tunguska laskee Jeniseihin ja on Aasian pisin sivujoki, mikäli Irtysiä (tai vaihtoehtoisesti Obia) ei hyväksytä. Joen virtaama vaihtelee valtavasti, kesäkuun virtaama on noin satakertainen verrattuna maalis- ja huhtikuun vastaaviin.

Brahmaputran lähdepuroja pidetään maailman korkeimmalla virtaavina jokina. Koska joella on yhteinen suisto Gangesin kanssa, sitä pidetään joskus Gangesin sivujokena.

Tonava on joki, joka virtaa useimman maan eli kymmenen läpi. Sen valuma-alueeseenkin kuuluu eniten maita, yhteensä 19. Samalla sen rannalla on enemmän pääkaupunkeja kuin minkään muun joen, neljä kappaletta.

Sambesi on tunnettu Victorian putouksista. Joessa sijaitsee myös Kariban tekojärvi, joka on tilavuudeltaan maailman suurin.

Araguia laskee Tocatinsiin. Jos Tocatins hyväksytään sivujoeksi, niin Araguia on maailman pisin sivujoen sivujoki.

Amudarja laski ennen Araljärveen. Nykyään joki on keinokastelun takia kuivunut alajuoksultaan ja on siksi maailman pisin kuivunut joki eli joki, jolla ei ole varsinaista suuta.

Ganges on hindujen pyhä joki. Mikäli sen kanssa yhteisen suiston muodostava Brahmaputra katsotaan Gangesin sivujoeksi, on Ganges Aasian virtaamaltaan suurin joki. Gangesin valuma-alueeseen kuuluu myös maailman korkein vuori Mount Everest.

Isim laskee Irtysiin ja on pisin sivujoen sivujoki, mikäli Irtys hyväksytään sivujoeksi ja Tocatins ei.

Uraljokea on perinteisesti pidetty Euroopan ja Aasian rajana, jolloin se onkin ainoa kahden mantereen välinen rajajoki. Joen kymmenkilometrinen delta sen laskiessa Kaspianmereen on hyvin erikoisen muotoinen, joulukuusimainen.

Arkansas on Pohjois-Amerikan pisin sivujoki, mikäli Missouria ei hyväksytä.

Colorado on muovannut vuosimiljoonien kuluessa maailman näyttävimmän kanjonin, Grand Canyonin. Joki itse kuivuu nykyään ennen laskemistaan Kalifornianlahteen. Vettä käytetään keinokasteluun niin paljon, että vain harvoin sitä riittää mereen asti.

Ubangi laskee Kongoon ja on Afrikan pisin sivujoki.

Orinoco on maailman pisin bifurkaatiojoki. Osa sen vesistä purkautuu Casiquarejokea pitkin Amazonin vesistöön. Vaikka joki menettää osan vesistään eikä ole pituudeltaan eikä valuma-alueeltaan viidenkymmenen ensimmäisen joukossa, on sen virtaama silti maailman neljänneksi suurin. Valuma-alue näet sijaitsee kokonaan sademetsässä, joten vettä riittää.

Tarim on suurista joista se, joka on kauimpana merestä. Se virtaa Sinkiangissa, jossa sijaitsee maapallon merestä kaukaisin piste. Kuivana kautena joki katoaa Takla Makanin autiomaahan, märempinä aikoina se täyttää nykyään yleensä kuivana olevan Lop Norin suolajärven.

Oranje on Etelä-Afrikan pisin joki. Vaikka se virtaa lähes koko maan halki lännestä itään, ei sen rannoilla ole kovin paljon asutusta, koska suurin osa reitistä on autiomaata. Kuivina vuosina koko joki onkin haihtunut ennen merta.

Don on tunnettu Mihail Solohovin kasakkaeepoksesta Hiljaa virtaa Don, jonka savonnettu versio on kuulemma nimeltään Eepä tok piä kiirettä jok.

Kama laskee Volgaan ja on Euroopan pisin sivujoki.

Guapore laskee Mamoreen, joka laskee Madeiraan, joka laskee Amazoniin. Guapore on näin ollen maailman pisin sivujoen sivujoen sivujoki ... paitsi jos Mamoren pituus lasketaan Guapore mukaan lukien, jolloin Mamore puolestaan on pisin sivujoen sivujoki.

Voltajoessa on maailman suurin tekoallas, Voltajärvi.

Beni laskee Madeiraan ja on siksi pisin sivujoen sivujoki, mikäli kiistanalaiset tapaukset unohdetaan.

Coloradojoessa ei ole muuta mainittavaa kuin se, että kyseessä on pisin joki, jolla on itseään pidempi samanniminen joki. Tämä lyhyempi Coloradojoki sijaitsee Teksasissa.

Rio Grandessa ei ole muuta mainittavaa kuin se, että se jakaa edellisen ennätyksen Coloradojoen kanssa; molempien pituus on 1438 km. Tämä Rio Grande sijaitsee Boliviassa.

Kura laskee Kaspianmereen Azerbaidzanissa ja on pahoin saastuneena nimensä veroinen.

Iguazu on Paranan sivujoki ja tunnettu samannimisistä putouksistaan.

Rein on Länsi-Euroopan valtaväylä. Se ei kuitenkaan laske mereen Reininä, vaan hajoaa Waaliksi, Ala-Reiniksi ja Ijsseliksi. Aiemmin suuhaaroja oli useampiakin.

Kapuas sijaitsee Borneolla ja on pisin saarella oleva joki, 1143 km.

Shabeelle virtaa Somaliassa - silloin kun virtaa. Se on pisin luonnollisista syistä kuivuva joki. Vain suurimpien tulvien aikana joen vesiä laskee Jubajokeen ja sitä kautta Intian valtamereen.

Sepik Uudessa-Guineassa häviää pisimmän saarijoen tittelin niukasti Kapuakselle, mutta on virtaamaltaan suurin saarella oleva joki.

Caroni laskee Orinocoon ja alle tuhannen kilometrin pituudesta huolimatta sillä on hallussaan sivujokien ennätysvirtaama - kiitos sademetsäilmaston.

Ussuri on Amurin sivujoki, jonka muutaman saaren omistuksesta Neuvostoliitto ja Kiina kävivät kiihkeän mutta unohdetun rajataistelun 1969.

Seine virtaa Pariisin halki, mutta ei vastoin harhaluuloa ole Ranskan pisin joki: Loire on pidempi ja sen lisäksi Ranskassa virtaavat osan matkaansa Rein, Meuse ja Rhone, joiden kokonaispituus on suurempi.

Pripet on Dnieprin sivujoki, josta tuskin kukaan olisi kuullut, ellei sen varrella sijaitsisi paikka nimeltä Tsernobyl.

Glomma Norjassa on 604 km pitkänä Pohjoismaiden pisin joki. Se on suurin myös virtaamaltaan, keskimäärin 720 kuutiometriä sekunnissa.

Kemijoki on Suomen mahtavin joki pituudeltaan (552 km) ja keskivirtaamaltaan (556 kuutiometriä sekunnissa). Sen valuma-alue on 51 000 km². Valuma-alueeltaan se on samalla Pohjoismaiden suurin mereen laskeva joki, voittaen Götajoen muutamalla sadalla neliökilometrillä. (Nevajoen valuma-alue on yli viisinkertainen, mutta siitä kuuluu Pohjoismaihin vain murto-osa. Nevan vesistöön kuuluvan Vuoksen valuma-alue on hieman Kemijokea suurempi. Myös Vuoksen pituus on Kemijokea suurempi, mikäli se lasketaan kaukaisimpaan latvapuroon asti.) Pirttikosken voimalaitoksen kohdalla Kemijoki katoaa parin kilometrin ajaksi maan sisään; putouskorkeuden lisäämiseksi on kallioon louhittu joelle tunneli.

Tiber virtaa Rooman halki. Sanonta "uida Tiberin yli" tarkoittaa protestantin kääntymistä roomalaiskatolilaisuuteen.

Shannon Irlannissa on 386 km pitkänä Euroopan pisin saarella sijaitseva joki.

Khwae Yai on elokuvasta tuttu Kwai-joki.

Thames ei ole Brittein saarten pisin joki; pisin on Irlannissa oleva Shannon ja Britanniassakin virtaa Thamesia kahdeksan kilometriä pidempi Severn.

Iijoki on tunnettu Kalle Päätalon Iijoki-sarjasta, joka on suunnilleen yhtä pitkä kuin 330-kilometrinen joki. Iijoki on samalla pisin joki, jonka koko valuma-alue kuuluu Suomelle.

Casiquiare on Orinocosta erkaantuva bifurkaatiojoki, joka laskee Rio Negron kautta Amazoniin.

Ounasjoki yhtyy Kemijokeen Rovaniemellä ja on Suomen suurin sivujoki kaikilla mittareilla mitaten.

Jordan on pysyvistä joista matalin, koska se laskee Kuolleeseenmereen. Reilusti yli puolet 251-kilometrisestä joesta virtaa merenpinnan alapuolella. Joen vettä käytetään runsaasti keinokasteluun ja vedenkäyttö onkin Israelin ja Jordanian pysyvä kiistanaihe.

Somme on tunnettu ensimmäisessä maailmansodassa käydystä Sommen taistelusta.

Klondike Kanadassa on Alaskaan virtaavanYukonin sivujoki, tunnettu vuoden 1896 kultakuumeesta.

Vuoksi häviää Kemijoelle niukasti virtaamaltaan, mutta sen valuma-alue on yli 52400 km², Pohjoismaiden suurin. Aiemmin joki laski Käkisalmen kautta Laatokkaan, mutta vuonna 1818 tulvakanavaksi kaivettu uoma puhkaisi Taipaleenjoen oikotieksi. Nykyään vanha lasku-uoma on lähes kuivunut. Vuoksen pituudeksi mainitaan 156 km, mutta sen pituutta kaukaisimpaan latvapuron lähteeseen ei tiettävästi ole koskaan mitattu. Mittailin karkeasti Kansalaisen Karttapaikasta seuraavat likiarvot: Vuoksen luusuasta Pielisjoen suulle Saimaan vesistöä pitkin saaret ja niemenkärjet kiertäen on matkaa 293 km. Pielisjoen pituus on 67 km. Pielisjärveä pitkin Kuokkastenkoskelle järven pohjoispäähän on 97 km. Siitä on jokea ja puroja pitkin 55 km Kalliojärvelle, joka on bifurkaatiojärvi. Yhteensä 668 km eli karkeastikin mitaten Vuoksi on selvästi Kemijokea pidempi.

Neva virtaa Pietarin halki ja sen kautta laskee valtaosa Järvi-Suomen vesistä mereen. Koska Neva kerää koko Laatokan valuma-alueen vedet, sen keskimääräinen virtaama on valtava, lähes viisinkertainen Kemijokeen ja Vuokseen nähden ja suurempi kuin esimerkiksi Reinillä.

Rubikon on vain kolmisenkymmentä kilometriä pitkä joki, mutta sen ylitys oli eräs maailmanhistorian merkittävimpiä käännekohtia.

Tämä Kemijoen nelikilometrinen latvajoki saa komean nimensä ansiosta kunnian päättää listan.

Gepardihatut

Nimitys "gepardihattu" tulee Zairen diktaattorilta Mobutu Sese Sekolta, joka piti kyseisen kaltaista lätsää. Jokainen kissaeläimiä tunteva voi kuitenkin helposti nähdä, että kuviointi ei ole gepardin vaan leopardin. Gepardin pilkut ovat yksivärisiä, leopardin täplissä on vaalea alue keskellä. Eteläamerikkalaisen jaguaarin kuvioinnin erottaa leopardista siitä, että jaguaarin täplän vaalean osan keskellä on pieni musta piste.

Tämä on leopardihattu!

Mobutu kaappasi vallan silloisessa Kongossa 1965 julistautuen presidentiksi viiden vuoden ajaksi. Viisi vuotta osoittautui harvinaisen pitkäksi ajaksi kestäen kolmisenkymmentä. Sen aikana Mobutu ehti muuttaa maan nimen Zaireksi, joka tarkoittaa "jokea joka nielee kaikki joet". Samalla tietysti Kongojoen nimi vaihtui Zairejoeksi. Mobutun kunniaksi on mainittava, että nimi on realistinen, onhan joki virtaamaltaan maailman toiseksi suurin. Ainakin "Zaire" on selkeästi parempi kuin Mobutun valtakauden jälkeen käytetty "Kongon demokraattinen tasavalta", joka on vielä vähemmän demokraattinen tai tasavalta kuin oli aikoinaan Saksan demokraattinen kansantasavalta.
Valtakauden merkittävin saavutus oli vuonna 1974 valtion varoilla järjestetty nyrkkeilyottelu, jossa Muhammad Ali nappasi raskaan sarjan maailmanmestaruuden takaisin George Foremanilta. Vuotta aikaisemmin Mobutu oli talouselämän asiantuntijana kansallistanut (kuinka nätti nimitys ryöstölle) ulkomaisten yhtiöiden omaisuuden, mistä odotetusti seurasi talousromahdus. Niinpä ottelun miljoonien budjetti vei maan talouden perikadon partaalle. Ei kuitenkaan niin pahaksi, etteikö Mobutu olisi pystynyt käärimään kutakuinkin viiden miljardin dollarin henkilökohtaisen omaisuuden sveitsiläisille numerotileille. Lystikkäänä varotoimenpiteenä uhkaajien varalta hän kielsi joukkoviestimissä mainittavan kenenkään muun zairelaisen poliitikon kuin itsensä nimeä, muihin viitattiin pelkästään titteleillä. Kelpo demokraattina Mobutu järjesti toki presidentinvaalit 1977 ja 1984, tosin kummallakaan kerralla vastaehdokkaita ei ollut. Seuraajapolitiikka oli selkeä, pojasta piti tulla manttelinperijä. Tämä suunnitelma meni mönkään perillisen kuoltua AIDSiin 1994. Kyseinen sairaus onkin kotoperäinen maassa ja levinnyt virallisen tiedon mukaan prosenttiin aikuisväestöstä, mutta tämä luku on yhtä luotettava kuin Mobutun pankkitilin virallinen saldo. Tämä pikkuinen väestönrajoitin yhdessä jatkuvan sisällissodan kanssa ei ole estänyt Kongon väkilukua yli nelinkertaistumasta sitten Mobutun valtaannousun.

Mobutu Sese Seko asetti standardin gepardihattuilulle. Katsotaanpa TOP 10 -lista imitoijista. Listalle on hyväksytty vain poispotkittuja tai kuolleita (vapaaehtoisestihan yksikään neekeri ei vallasta luovu, demokraattisesta vallanvaihdosta nyt puhumattakaan) diktaattoreita siksi, että nykyisten vallanpitäjien sijoitus listalla kohenisi sitä mukaa, mitä lystikkäämpiä hallintatapoja he keksivät. Tätä lukiessa tulee mieleen, että kyllä Suomessa on sentään tähän verrattuna hyvät päättäjät. Tosin heidän intonsa haalia afrikkalaista kulttuuria Suomeen osoittaa, että olemme hyvää vauhtia liukumassa samaan suuntaan.


10. Gnassingbé Eyadema

Togon presidentin ansiot despotismin saralla eivät ehkä yllä samalle tasolle kuin muiden tälle listalle päässeiden. Mies kuitenkin ansaitsee paikkansa, koska pysyi vallassa peräti 38 vuotta eikä sittenkään tullut syrjäytetyksi muiden kuin viikatemiehen toimesta.
Kuten niin moni muukin tämän listan miehistä, Eyadema hankki kannuksensa palvelemalla ensin siirtomaaisäntiä. Hän soti Ranskan armeijan riveissä Indokiinassa ja Algeriassa. Togoon palattuaan hän avusti ensin vallankaappauksessa 1963 ja teki sitten sellaisen itse 1967.

Myöntäisinkö itselleni vielä yhden mitalin?

Vaikka hirmuvaltaa ei suoranaisesti ollut, Eyadema sai aikaan persoonallisuuskultin josta Kim Jong Il olisi voinut ottaa ja ehkä ottikin mallia. Hän selvisi useista murhayrityksistä ja 1974 lentokoneen maahansyöksystä. Kansalle uskoteltiin presidentillä olevan yliluonnollisia voimia, koska hän oli ainut eloonjäänyt. Todellisuudessa maahansyöksystä selvisi useita muitakin, mutta sehän oli vain järjestelykysymys. Merkittävimmän takaiskunsa Eyadema koki 1991, jolloin valta siirtyi käytännössä pääministerille. Fiksuna miehenä presidentti ei kuitenkaan ryhtynyt taistelemaan vastaan, vaan pysyi keulakuvana mikä sopikin pääministerille. Presidentti eli leveästi, kansa uskoi kulttiin ja pääministeri sai hallita mielensä mukaan kulisseissa. Eyadema oli presidenttinä kuolemaansa asti 2005 ja sai viimeiset naurut: hänen jälkeensä valtionpäämieheksi tuli oma poika.


9. Mengistu Haile Mariam

Etiopiaa oli hallinnut Haile Selassie jo vuosikymmeniä sellaisella menestyksellä (mitä nyt muutaman vuoden Italian miehityskausi osui väliin), että rastafarit olivat kohottaneet hänet jumalan asemaan. Oikeasti, miten pöljä pitää olla palvoakseen afrikkalaista diktaattoria vapaaehtoisesti jumalana? Mutta jumalatkin kaatuvat aikanaan ja niinpä Selassien kohtalona oli joutua ensin syrjään ja sitten ilmeisesti murhatuksi sotilasjuntan kaapatessa vallan 1974. Odotettuun tapaan juntta joutui keskinäisiin riitoihin ja kukkulan kuninkaaksi selvisi Mengistu Haile Mariam. Joka ei sitten uskonut jälkiä ja ryhtyi toteuttamaan sosialismia. Seurauksena olivat hirmuiset nälänhädät, jotka rajoittivat Etiopian väestönkasvun muutamaksi vuodeksi lähes sivistysvaltion tasolle. Avustuskonserteilla kerättiin rahaa köyhien etiopialaisten auttamiseksi. Se todella tehosi, sillä etiopialaisia on nykyään kolme kertaa niin paljon kuin silloin. Suoranaisia teloituksia tapahtui suhteellisesti ottaen vähemmän kuin monessa muussa Afrikan maassa, mutta Mengistu poikkesi kollegoistaan yhdessä merkittävässä asiassa. Muut yleensä ulkoistivat likaiset työt salaiselle poliisille tai armeijalle, mutta Mengistu tykkäsi päästellä vastustajiaan päiviltä ihan henkilökohtaisesti.

Mitäs me diktaattorit!

Mengistu ei ilmeisesti älynnyt kysyä kaveriltaan Fidel Castrolta, kuinka valta säilytetään. Hänet syrjäytettiin 1991, jonka jälkeen mies on elellyt Zimbabwessa.


8. Siad Barre

Siad Barre oli siirtomaahallinnon innokas palvelija, joka brittihallinnon aikana yleni korkeimpaan somalille mahdolliseen poliisiarvoon. Kun toisen maailmansodan jälkeen Italia sai väliaikaisesti Somalian hallinnon takaisin, Siad Barre ylennettiin ensimmäisenä somalina poliisiupseeriksi. Itsenäistymisen jälkeen hän siirtyi armeijaan ja yleni pian ylipäälliköksi. Mikä on tunnetusti Afrikassa hyvä ponnahduslauta. Niin myös Siad Barrelle, joka teki piakkoin vallankaappauksen. Tämän jälkeen hän ilmoitti soveltavansa maassa "tieteellistä sosialismia". Normaalisti uusia ideoita on tieteessä tapana kokeilla rotilla, mutta Siad Barre katsoi eettisemmäksi testata somaleilla. Sosialistisessa kokeilussa kävi kuten niissä aina käy eli kyse on vain siitä, kuinka kauan kestää kunnes menee vituiksi. Tässä tapauksessa meni kymmenisen vuotta siihen, että siirtomaa-aikana luodut kehitysmahdollisuudet oli tuhottu. Vallankaappausyritys kuitenkin saatiin estettyä ja Siad Barren valta oli niin vahvasti sementoitu, että edes vakava auto-onnettomuus ja koomaan vajoaminen 1986 ei saanut oppositiota toimimaan. Tosin koomaa ja khatin aikaansaamaa pöllyä on vaikea erottaa toisistaan, mikä opposition puolustukseksi mainittakoon.

Tämähän on nikotiinia eikä khatia!

Siad Barren aikakausi kuitenkin päättyi vuodenvaihteessa 1990-91 kapinallisten vallattua Mogadishun. Tämä ei ollut Somalian kannalta mitenkään onnetonta, se tarkoitti vain sitä että diktatuuri vaihtui anarkiaan. Vakavammat seuraukset sillä oli länsimaille, joihin tunki Siad Barren hallintoeliitin jäseniä leveämmän leivän ääreen eläteiksi.


7. Charles Taylor

Liberia perustettiin 1822 Yhdysvaltojen ideasta tarkoituksena antaa vapautetuille orjille uusi kotimaa. Hieno idea noin muuten, mutta jäi puolitiehen. Maa itsenäistyi USA:n hallinnosta 1847 ja ensitöikseen vapautetut orjat orjuuttivat alkuperäisväestön. USA vetäytyi koko hommasta eikä tajunnut edes tilaisuuttaan 1865, jolloin orjat vapautettiin ja olisi voitu palauttaa rakentamaan Afrikkaa. Liberian historia on tarinoita hirmuvallasta, sisällissodista ja kauhuista. 1980-luvulla maata hallitsi Samuel Doen sotilasjuntta. Liberiasta kertoo ihan riittävästi se, että vallankaappausta johti ylikersantti. Doen kunniaksi on kuitenkin sanottava, että hän oli sieltä parhaasta päästä Liberian presidenttejä, tosin kilpailu ei ole kova. Ainakin hän oli parempi kuin seuraajansa Charles Taylor. Jenkeissä taloustieteen tutkinnon suorittanut Taylor hälytettiin Doen hallintoon vastaamaan raha-asioista. Projekti epäonnistui surkeasti, Taylor ehti varastaa alle miljoona dollaria ennen kuin käry kävi ja häkki heilui. Maanpaosta Liberiaan palattuaan Taylor aloitti sissisodan ja teki onnistuneen vallankaappauksen. Siis onnistuneen itsensä, mutta ei muiden kannalta.

Täältä pesee ja linkoaa!

Sisällissota kesti vuosikausia. Sen päätyttyä 1996 Taylor voitti presidentinvaalit. Tarkkailijoiden mukaan vaalit olivat rehellisimmät Liberiassa koskaan järjestetyt. Onhan se tuokin tapa sanoa asia. Taylor kampanjoi mm. vaalilauseella: He killed my ma, he killed my pa, I'll vote for him. Aika selkeä vihje siitä että parasta äänestää minua tai muuten. Sota syttyi uudelleen 1999 ja Taylor hallitsi pian vain kolmasosaa maasta. YK sai tarpeekseen Taylorin hirmuhallinnosta 2003 ja antoi pidätysmääräyksen kansainvälisten lakien rikkomisesta. Taylor erosi ja joutui kansainvälisen oikeustuomioistuimen eteen. Sivistysmaiden rahaa paloi vuoteen 2012 asti kestäneessä prosessissa, jonka päätteeksi Taylor tuomittiin 50 vuodeksi tiilenpäitä lukemaan. Toivottavasti panomiehelle sallitaan edes perhevisiitit, onhan miehellä 14 virallista lasta. Epävirallisten lukumäärä on tuntematon.


6. Sani Abacha

Toimittuaan ensin muutaman vallankaappauksen takapiruna Abacha katsoi lopulta vuonna 1993 omaavansa riittävästi kokemusta alalta tehdäkseen mestarinnäytteensä. Tämä onnistuikin mainiosti. Puolustusvoimien komentaja nappasi vallan kaikkien taiteen sääntöjen mukaan ja hallitsi rautaisella otteella. Mikä tarkoitti toisinajattelijoiden hirttämistä - kirjailija Ken Saro-Wiwan teloitus aiheutti länsimaissakin protesteja, mutta Abacha nakkasi niistä pitkät - , rahavarojen ohjaamista omalle tilille viiden miljardin dollarin edestä ja muita reippaita aktiviteetteja. Mitkä koituivatkin hänen kohtalokseen.

Tervehdystyyli kopioitu Benny Hilliltä.

Ties miten korkealle Abacha olisi Afrikan väkiluvultaan suurimman maan johtajana tällä listalla päässytkään, elleivät hänen päivänsä olisi päättyneet inhimillisesti katsoen aivan liian myöhään vasta 54-vuotiaana vain viiden vuoden valtakauden jälkeen. Kaksi Dubaista presidentin viihdykkeeksi lennätettyä intialaishuoraa osoittautui liian kovaksi haasteeksi ilman Viagraa, jonka yliannostus posautti suonen sydämestä.


5. Robert Mugabe

Kun Rhodesia muuttui Zimbabweksi, uudeksi heimopäälliköksi tuli enemmistöheimo shonia edustanut Robert Mugabe. Ensitöikseen hän heitti vähemmistöä eli ndebele-heimoa edustaneen toisen vallankumousjohtajan Joshua Nkomon aluksi marginaaliin ja sitten maanpakoon. Seuraavaksi hän tuhosi maataloustuotannon "kansallistamalla" valkoisten farmarien huolella hoitamat maatilat. Toisinajattelijat löysivät itsensä varsin pian salaisen poliisin piekseminä kalterien takaa. Talousvaikeuksien takia inflaatio räjähti sellaisiin lukemiin, että seteleistä meinasi tila loppua nollarivin vain kasvaessa. Afrikkalaiseen normitapaan Mugabe kahmi itselleen ja lähipiirilleen satojen miljoonien dollarien omaisuuden kehitysavulla ja "kansallistamisilla".

Pidättäkää pukusuunnittelijani!

Kaiken tämän Zimbabwen kansa nieli ja Mugaben valtakausi kesti 37 vuotta. Mutta jossain se on reuna shonan ja ndebelen saviruukussakin. 93-vuotias Mugabe aikoi nimittää seuraajakseen vaimonsa. Kidutukset, ryöstöt, köyhyys ja inflaatio vielä menettelivät, mutta että akkavalta! Armeija kaappasi vallan. Tästä voimme päätellä että afrikkalaiset ovat todellakin moniosaajia ja suomalaisia pätevämpiä. Suomessakin olisi mennyt paremmin, jos vuonna 2000 olisi valtaan astunut Tarja Halosen sijaan everstijuntta.


4. José Eduardo dos Santos

Tuoreimpana ex-diktaattorina listalla on Angolaa 38 vuotta presidenttinä hallinnut ja vasta viime syyskuussa pihalle potkittu José Eduardo dos Santos. Miehen ansiolista on varsin vakuuttava, sillä hän onnistui keplottelemaan poliittisesti joutumatta vastuuseen teoistaan. Angolan itsenäistyttyä 1975 sen johtajana oli Agustinho Neto ja dos Santos toimi erinäisissä korkeissa tehtävissä. Sairastellut Neto kuoli 1979. Ruumis balsamoitiin kommunistijohtajien mallin mukaan ja asetettiin mausoleumiin pällisteltäväksi. dos Santos nappasi vallan itselleen ja piti sen tiukasti otteessaan. Häntä voi käyttää malliesimerkkinä siitä, miten kotoudutaan: vanhemmat olivat Sao Tomesta muuttaneita siirtolaisia. Mies itse opiskeli insinööriksi Neuvostoliitossa ja tapasi siellä ensimmäisen vaimonsa, venäläisnaisen.
Tuoreen presidentin merkittävin haaste oli sisällissota, joka päättyi vasta 1992. Seuranneiden presidentinvaalien ensimmäisellä kierroksella hän sai 49,31 % äänistä. Mikä tarkoitti toista kierrosta, koska ei tullut yli 50 %. Varmuus on kuitenkin paras ja niinpä toinen kierros jätettiin pitämättä. Mikä taas aloitti sisällissodan uudestaan. 2001 dos Santos ilmoitti vetäytyvänsä presidentin tehtävistä seuraavissa vaaleissa. Jotka piti järjestää 2003, mutta eipä järjestetty. Eikä myöskään 2006, 2007 eikä 2009. Poliitikko joka piti lupauksensa - ei ottanut osaa vaaleihin, mutta eipä toisaalta ollut vaalejakaan. Kun tämä järjestely alkoi olla loppun käytetty, kirjoitettiin perustuslaki uusiksi ja määrättiin, että erillisiä presidentinvaaleja ei järjestetä vaan presidentiksi nimitetään henkilö, joka on parlamentin suurimman puolueen puheenjohtaja. Arvatkaapa huviksenne kuka hän mahtoi olla?

$'on moro!

Lopulta vuonna 2017 dos Santos vetäytyi vapaaehtoisesti, mikä onkin suorastaan ainutlaatuista Afrikassa. Lieventävänä asianhaarana mainittakoon, että hän oli varmistanut vallanperimyksen hoitamalla venäläisen vaimonsa kanssa tehdyt lapset avainvirkoihin ja nykyinen presidentti lienee pelkkä kumileimaisin. Ex-presidentin tytär on Afrikan rikkain nainen, mikä herättää tiettyjä epäilyjä verovarojen valumisesta valtionbudjetin sijaan sveitsiläisille pankkitileille.


3. Idi Amin

Ja nyt sitten se mies, jota kaikki odottivat. Itseoikeutetusti listalla Ugandan diktaattori vuosilta 1971-1979. Mies joka teki sellaista jälkeä, että edes suojaväri ei pelastanut paheksunnalta. Vuosina 1951-60 nyrkkeilyn Ugandan raskaan sarjan mestaruutta hallinnut Amin on hyvä esimerkki siitä, miksi urheilijoiden ei pitäisi mennä mukaan politiikkaan. Hänen korkeutensa, Elinikäinen presidentti, Sotamarsalkka Al Hadji Tri. Idi Amin, VC, DSO, MC, Kaikkien maan eläinten ja merten kalojen herra, Brittiläisen imperiumin valloittaja Afrikassa yleisesti ja etenkin Ugandassa, Toisen maailmansodan sankari, Skotlannin viimeinen kuningas keräsi sellaisen määrän titteleitä, että Nicolae Ceaucescu ja Kim Jong Un kalpenisivat. Maan taloudesta vastasi pääosin intialaisvähemmistö, jonka omaisuuden Amin afrikkalaiseen malliin päätti kansallistaa eli ryöstää. Tämähän on normaalia. Amin kuitenkin katsoi ja korotti päättämällä karkottaa intialaiset huuthelkkariin. Mikä toisaalta varmasti on mukavampi paikka kuin Uganda. Seurauksena Ugandan talous romahti. Amin näppäränä poikana keksi ratkaisun: painetaan setelipainossa lisää rahaa. Tätäpä ei Chicagon koulukunta tai mikään muukaan taloustieteen uskonlahko ole tullut ajatelleeksi. Toisaalta syystä, sillä kumma kyllä temppu herätti yleistä paheksuntaa eikä onnistunut. Opposition kanssa Aminilla ei ollut ongelmia, sillä hän säilytti näitä pakastimessa ja kävi silloin tällöin vetelemässä juustohöylällä huikopalaa.

Idi Amin vasemmalla, opposition edustaja oikealla

Aminin valtakausi päättyi poikkeuksellisella tavalla. Tansanialainen kollega Julius Nyarere kyllästyi katselemaan Aminin touhuja, jotka olivat häpeäksi jopa afrikkalaisille ja se on paljon se. Niinpä Nyarere komensi armeijansa hyökkäämään ja valtaamaan pääkaupunki Kampalan. Päätöstä tosin helpotti se, että Uganda oli julistanut aiemmin sodan Tansanialle ja vallannut kaistaleen maata. Amin otti hatkat ja päätyi maanpakoon Saudi-Arabiaan, jossa eleli pulskasti siitä huolimatta, että pakastin jäi lähtökiireessä tyhjentämättä.


2. Jean-Bédel Bokassa

"Suku on pahin", tuumasi Keski-Afrikan tasavallan asevoimien komentaja Bokassa syrjäyttäessään serkkunsa vallankaappauksessa presidentin paikalta. Bokassa oli siinä mielessä poikkeus sotilaspresidenttien joukossa, että hän ei ollut pelkästään itsensä mitaleilla koristellut vaan taistelukokemustakin löytyi. Mies oli sotinut Vapaan Ranskan joukoissa toisessa maailmansodassa ja ollut Saksaa valtaamassa. Tämän jälkeen oli tullut heitettyä keikka Indokiinassa, jonka jälkeen tulikin ylennys upseeriksi, tosin vain siirtomaajoukkoihin. Maan itsenäistyttyä silloinen kapteeni nimettiin ainoana kokemusta omaavana 500-miehisen armeijan komentajaksi. Mainittu vallankeikaus tapahtui sitten neljä vuotta myöhemmin ja silloin arvona oli jo eversti.
Tyypilliseen tapaan Bokassa epäili kaikkia, pidätytti, kidututti ja murhautti poliittisia vastustajiaan. Jämäkkänä poikana hän piti vallan tiukasti näpeissään, mutta osoitti kiitettävää joustavuutta uskonasioissa kääntymällä muslimiksi. Tarkoitus oli saada tukea Libyan sekoboltsijohtaja Gaddafilta, mutta kun tätä ei tullut, Bokassa pyllisti Mekkaa kohti ja palasi katolilaisuuteen.
Aikaa myöten pelkkä presidentin titteli ja maan nimessä ollut "tasavalta" alkoivat tuntua tylsiltä ja niinpä Bokassa päätti kruunata itsensä keisariksi ja nimetä maan keisarikunnaksi. Tokihan tällainen projekti kelpo bileetkin vaatii. Kruunajaisten budjetti oli neljäsosa maan vuotuisesta budjetista, eli suhteellisen halvalla kuitenkin selvittiin. Etenkin kun kyseinen rahasumma oli sattumoisin sama kuin entisen emämaan Ranskan vuotuinen avustus, joten huomaavainen keisari ei siis käynyt alamaistensa kukkarolla.

Vähät gepardihatusta, kruunu se olla pitää!

Normaaliin tapaan maan rahat loppuivat, jolloin Bokassa keksi näppärän tavan kerätä valuuttaa. Kaikki maan lapsiperheet määrättiin ostamaan lapsille koulupuvut, joita sai vain - kuinka ollakaan - Bokassan keisarillisesta muotitalosta. Siinä muuten Forresterien touhut jäivät kakkoseksi Vaatehuoneen Simosta nyt puhumattakaan. Tämä meni jo vähän liian pitkälle ja niinpä Ranska veti tukensa Bokassalta ja määräsi kommandojoukkonsa syrjäyttämään hänet, kun keskiafrikkalaisista itsestään ei ollut mihinkään. Bokassa itse oli sopivasti kamunsa Gaddafin luona visiitillä, joten henkiriepu ja sveitsiläinen pankkitili säästyivät. Hänen asuttuaan Muutaman vuoden Norsunluurannikolla Ranska myönsi miehelle poliittisen turvapaikan. Elämä oli leveää, mutta ilmasto ja ruoka eivät maittaneet. Ranskassa oli turhan viileää ja Bokassan lempiruoka eli oppositiopoliitikon leike hillosipuleiden kera oli laitonta. Niinpä Bokassa päätti palata kotimaahansa siitä huolimatta, että oli siellä etsintäkuulutettu. Oikeudenkäynnissä tuli kuolemantuomio maanpetoksesta, kannibalismista, kavalluksista ja murhista. Silloinen presidentti oli kuitenkin eteensä katsova mies ja muutti tuomion elinkautiseksi vankeudeksi ja vapautti muutaman vuoden istumisen jälkeen. Kätevää luoda ennakkotapaus siltä varalta, että itse aikanaan joutuu samaan tilanteeseen. Kuten sittemmin kävikin. Bokassa eli loppuelämänsä vaatimattomissa oloissa pääkaupunki Banguissa, mutta kuitenkin vapaana miehenä.


1. Francisco Macias Nguema

Siis että kuka? Useimmat eivät ole koskaan miehestä kuulleetkaan. Tämä johtuu kahdesta syystä. Ensinnäkin siitä, että touhu oli niin brutaalia että jopa afrikkalaisia hävetti eikä Afrikan Unioni viitsinyt paljon epäkohtia mainostaa. Toiseksi siitä, että Nguema hallitsi Päiväntasaajan Guineaa, mikä on säälittävän pieni nykyisinkin alle miljoonan asukkaan läntti. Afrikkalaista suuripiirteisyyttä kuvastavasti maalle ei muuten kuulu senttiäkään päiväntasaajaa.
Maa oli Espanjan siirtomaa ja Nguema siirtomaahallinnon virkamies sen itsenäistyessä. Presidentinvaaleissa hän oli vasemmiston ehdokkaana ja voitti. Vastaehdokas masentui tappiosta siinä määrin, että teki itsemurhan. Epävirallisten huhujen mukaan hän iski selkäänsä tusinan verran viidakkoveitsiä, jonka jälkeen ampui kuusi laukausta päähänsä pistoolilla ja viimeisteli urakan juomalla pullollisen myrkkyä hirressä roikkuessaan. Tämä kuolintapa olikin seuraavan kymmenen vuoden ajan varsin yleinen jokaiselle, jonka kumminkaimaa saattoi epäillä opposition edustajaksi.

Turpa kiinni siellä oppositiossa!

Maan päävientituote oli tuolloin kaakao. Sitä tuotettiin plantaaseilla, joiden työvoimana olivat enimmäkseen nigerialaiset siirtotyöläiset, lähinnä igbot. Tämä tarkoitti sitä, että he huolehtivat myös logistiikasta ja ajatustöistä. Ensi töikseen Nguema... niin no, arvasittekin jo. Eli kansallistaminen, siirtotyöläisten karkotus ja talousromahdus. Eihän siitä hyvä seurannut, joten Nguema valtansa varmistaakseen teloitti viisikymmentätuhatta syylliseksi epäiltyä. Sillä, mihin heidän epäiltiin olevan syyllisiä, ei ollut niin suurta väliä. Sataviisikymmentätuhatta häipyi maasta. Varsin vakuuttavia lukuja maassa, jonka väkiluku oli itsenäistymisen aikaan kolmesataatuhatta. Ngueman huumeidenkäyttö ei ollut ainakaan omiaan lievittämään vainoharhaisuutta. Lopulta hänet syrjäytettiin ankkalinnamaisessa vallankaappauksessa (tekijä oli Ngueman veljenpoika) ja teloitettiin, mikä antaakin mainion vihjeen siitä millainen edelleen vallassa olevan veljenpojan hallinto tuli olemaan.


Jokeri: Jean-Claude Duvalier

Haiti ei ole afrikkalainen valtio, mutta kun väestöstä 95 % on sieltä päin kotoisin, niin kultturillisesti se kuuluu joukkoon tummaan. Hispaniolan saarella on kaksi valtiota, joista toinen on Dominikaaninen tasavalta. Sen BKT on noin seitsenkertainen Haitiin nähden. Tunnettu selitys köyhyydelle on aina siirtomaavalta. Haiti oli siirtomaa vuoteen 1804 asti, jolloin se itsenäistyi. Olisi ollut siis yli kaksisataa vuotta aikaa vaurastua. Dominikaaninen tasavalta itsenäistyi 1844 ja on pärjännyt huomattavasti paremmin. Ai niin, se muuten itsenäistyi oltuaan neljäkymmentä vuotta Haitin vallan alla. Väestöllisesti ero on siinä, että Dominikaanisessa tasavallassa vain kymmenisen prosenttia väestöstä on afrikkalaistaustaisia. Tämä määrä väheni huomattavasti vuonna 1937, kun maan diktaattori Trujillon määräyksestä haitilaiset karkotettiin. Siinä yhteydessä noin 35 tuhatta tapettiin. Haitilaisiksi heidät tunnistettiin käskemällä sanoa "persilja" espanjaksi. Kreolinkieliset haitilaiset jäivät kiinni, kun eivät osanneet lausua sanaa oikein. Tosin tätä on pidetty myyttinä, mutta varmasti konstia ainakin jonkin verran käytettiin.
Haitin diktaattorina oli vuosina 1957-1971 eli kuolemaansa asti Francois "Papa-Doc" Duvalier. Perijäkseen hän määräsi poikansa Jean-Claude "Baby-Doc" Duvalierin.

"Poikani, jonain päivänä tämä kaikki on sinun."

Harmikseen Papa-Doc kuoli kuitenkin kesken parhaan hirmuvaltansa, jolloin poika oli vasta 19-vuotias. Tämä ei kuitenkaan Baby-Docin tahtia haitannut, vaan hän nappasi vallan ja ryhtyi pistämään isäänsä paremmaksi. Asiassa auttoi paikallinen voodoo-kultti. Papa-Doc oli hoitanut asiat siihen kuntoon, että kukaan ei uskaltanut noituuden pelossa vastustaa edes hänen poikaansa. Niinpä Baby-Docilla oli alkuun suhteellisen helppoa. Poliittisia murhia tehtiin vähemmän, mutta korruption saralla poika osoittautui isäänsä tehokkaammaksi. Häätkin maksoivat viisi miljoonaa dollaria samalla kun kansa kärsi köyhyydessä. Viisitoista vuotta riitti ja Baby-Doc karkotettiin miljoonineen Ranskaan. Seuraaja ei osoittautunut sen paremmaksi ja vuonna 2005 Baby-Doc ilmoitti palaavansa Haitiin ja ryhtyvänsä presidenttiehdokkaaksi vakanssin tultua auki. Jonkin verran kannatusta tulikin, mutta se oli sen verran laimeaa että hanke jäi sikseen.