Tervetuloa!



Hakemisto (Aiempien kirjoitusten pikahaku)


Viikkojuttu (Viikon pääpauhanta)


keskiviikko 20. heinäkuuta 2022

Rakentavaa palautetta


Eugenessa kilpaillaan maailmanmestaruuksista ja Suomella on suurempi joukkue kuin aikoihin. Toki terävin kärki puuttuu, mutta tosiasia on se että kärki voi nousta vain tasosta.
Ja mikä sitä paitsi on terävintä kärkeä? Jos urheilija selviää globaalisti harrastetussa lajissa MM-kisoihin, hänen täytyy jo määritelmän mukaan olla maailman huipulla.

Jostain syystä yleisurheilu tuntuu kuitenkin olevan suomalaiselle penkkiurheilijalle sokea piste. Lehtien yleisurheilu-uutisten kommenttiosastot täyttyvät negatiivisista huomautuksista, joille yhteistä on lähes poikkeuksetta totaalinen tietämättömyys. Yleisimmät valituksen aiheet ovat surkea menestys ja veronmaksajien rahoilla tehty turistimatkailu.
Jälkimmäisen voi kuitata välittömästi kertomalla, että arvokisoissa kustannuksista vastaa kansainvälinen liitto, ei SUL tai veronmaksajat.
Ensimmäinen puolestaan on vielä pahemmin pielessä. Tai no, riippuu tietysti siitä mihin menestyksen rajan asettaa. Joillekin kelpaa vain mitali, jonka pitäisi olla mieluiten kultainen. Sitten katsotaan tosiasiat. Yleisurheilu ja jalkapallo ovat kaksi maailman globaaleinta lajia. Mitkään muut lajit eivät ole yhtä laajalti levinneitä. Tehdäänpä näistäkin pari pientä laskelmaa. Tokion olympialaisissa yleisurheilussa oli 48 mitalilajia eli jaossa oli 144 mitalia. Sovitaan että nämä 144 urheilijaa olivat maailman parhaat yleisurheilijat. Mitaleja meni 43 maahan. Sitten katsotaan Transfermarkt eli jalkapalloilijoiden arvorankkaus. Tällä hetkellä 144 arvokkaimman jalkapalloilijan joukossa on 30 eri maan edustajia. Mikään muu laji tuskin yltää lähellekään vastaavaa.

Sitten mietitään kuinka suuri joukkue Suomella pitäisi olla globaalissa lajissa. Vähemmän kuin joka tuhannes ihminen on suomalainen. Yleisurheilun MM-kisoissa on vähän toistatuhatta urheilijaa. Tämän mukaan sinne pitäisi selvitä yksi suomalainen, ei kolmeakymmentäkuutta. Jalkapallossa Suomen taso on sentään uskottavampi. Jos katsotaan yksittäisiä pelaajia, niin Suomen maajoukkuetta edustavista suurin markkina-arvo on Glen Kamaralla, 7,5 miljoonaa. Tämä oikeuttaa maailmanlistalla sijalle 1178. Suomalaissyntyisistä ykkösenä on Teemu Pukki, 4,0 miljoonaa. Tämä tarkoittaa maailmanlistalla sijaa 1995.
Jos jalkapallon MM-kisat järjestettäisiin samalla periaatteella kuin yleisurheilun MM-kisat, sinne selviäisi siis yksi Suomea edustava eikä hänkään ole suomalaissyntyinen.

Joukkuelajeissa on tietysti helppo hämääntyä siitä, että maajoukkueen on helpompi menestyä koska maita on rajallisesti. Tässäkin täytyy kummastella sitä, että yleisurheilun mollaamisessa vakio-argumentti on se, että maakiintiö on kolme per laji ja jos tätä ei olisi, suomalaiset olisivat vielä kauempana kärjestä. Mikä on totta. Mutta en ole koskaan nähnyt samaa argumenttia käytettävän joukkuepeleissä, missä se olisi vielä relevantimpi. Kuvitellaanpa systeemi, jossa esimerkiksi Saksan jalkapallomaajoukkueen valinnan jälkeen koottaisiin rannalle jääneistä B-joukkue ja niin edelleen. Mitenhän mahtaisi käydä? No, Transfermarkt kertoo jälleen:
Otetaan joukkueellinen eli 25 parasta suomalaispelaajaa. Transfermarktin mukaan yhteenlaskettu arvo on 46,1 miljoonaa euroa. Otetaan vertailukohdaksi Saksa. Sijoilla 176-200 olevien saksalaispelaajien yhteenlaskettu arvo on 46,5 miljoonaa. Suomen maajoukkeen taso on siis aika tarkkaan sama kuin Saksan kahdeksanneksi parhaan maajoukkueen. Englannin kohdalla päädytään kahdenneksitoista parhaaseen joukkueeseen eli sijat 275-300, jonka arvo on 45,6 miljoonaa.
Jos jalkapallossa saisi ottaa mukaan edes kolme joukkuetta per maa kuten yleisurheilussa, ei Suomen maajoukkue olisi ikinä selvinnyt EM-kisoihin.

Sitten seuraava mollauksen aihe. Turha lähettää kisoihin, kun ei päästä edes finaaliin mitaleista puhumattakaan. Tässä pelataan parhaillaan naisjalkapallon EM-kisoja. Suomi tipahti alkulohkossa hävittyään kaikki kolme otteluaan ihan pystyyn. Tämä oli ennakoitavissa – ennen kisoja Urheilulehden gallupissa kysyttiin asiantuntijoilta, onnistuuko Suomi riistämään edes yhden pisteen vastustajiltaan. Näistä asetelmista huolimatta en nähnyt kommentteja, että turha porukkaa on sinne laittaa itseään ja maataan häpäisemään. Hyvä niin, pelaamalla olivat paikkansa ansainneet. Eikä tällaisia kommentteja näkynyt viime vuonna miesten jalkapallomaajoukkueen selvittyä historiallisesti EM-kisoihin. Siellä joukkue ylitti odotukset voittamalla yhden pelin, tosin siihen vaadittiin vastustajan ykköstähden sydänkohtaus.

Jääkiekosta on oikeastaan turha puhuakaan tässä yhteydessä. Kunnia kovalle työlle ja hienolle menestykselle, mutta alle kymmenessä maassa tosissaan harrastetut pikkulajit ovat pikkulajeja. Yleisurheilukommentointiin nämä kyllä liittyvät siten, että vakiototeamus on tyyliin suomalaiset ovat piirikunnallista tasoa, ei kiinnosta. Kuitenkin NHL:ssä pelaa suunnilleen yhtä monta pelaajaa kuin MM-kisoissa on yleisurheilijoita ja suomalaisia pelasi liigassa viime kaudella 63. Suomen MM-joukkueen koko oli 36 ja yleisurheilun MM-kisoissa on mukana sentään 192 maata, kun NHL:ssä pelasi viime kaudella pelaajia 18 eri maasta.
Ja sitten tärkeä pointti: piirikunnallinen taso ei siis kiinnosta. Kuvitelkaapa että yleisurheilun Suomen mestaruudet ratkottaisiin ilman MM-tason urheilijoita. Täsmälleen sama tilanne on jääkiekon SM-liigassa (ja toki muissakin palloiluissa). Suomen mestaruus jaetaan jääkiekon SM-liigassa, vaikka 2-3 joukkueellista Suomen parhaita pelaajia puuttuu. Ja mestaruusjuhlinta on silti kova.

Toisaalta jos ainoastaan maailman parhaat kiinnostavat, niin aina voi seurata pesäpalloa. Tai rohkeimmat jopa salibandya, jossa on sentään sen verran kansainvälisyyttää että Suomi ja Ruotsi ratkovat maailmanmestaruudet keskenään (okei, Sveitsi onnistui kerran voittamaan naisten maailmanmestaruuden, mutta miehissä kahdeksan viimeistä loppuotteluakin on pelattu Suomi-Ruotsi -pelinä).

Mollaamiskulttuurissa kyse ei kuitenkaan ole joukkuepelit – yksilölajit -asetelmasta. Kyse on siitä, että yleisurheilu on todellakin suomalaisen penkkiurheilun sokea piste. Käsitteitä ”turistimatka” ja ”piirikunnallinen taso” ei esiinny esimerkiksi hiihdossa, painissa tai suunnistuksessa, vaan ne ovat lähes täysin yleisurheilun yksinoikeutta.
Ei siis ihme, että esimerkiksi Ella Junnila antoi palautetta kyllästyttyään tähän ilmiöön.
Kritisoida saa ja tuleekin, mutta suhteellisuudentaju ja asiallisuus säilyttäen.

Makustelilin joskus ajatuksella, että ryhtyisin kommentoimaan lehtien nettiuutisiin jollain nimimerkillä täysin överiksi meneviä kommentteja. Niin asiantuntemattomia, suhteettomia ja virheellisiä, että ne vetäisivät maton alta tosissaan mollaavilta. Makusteluksi jäi, koska satiiri on taitolaji jota kukaan ei hallitse niin hyvin että kaikki tajuaisivat sen satiiriksi. Itse asiassa satiirin taidolla lienee derivaatan nollakohta, joka on noin 50 % tasolla. Jos yli 50 % ei tajua tekstiä satiiriksi, se on epäonnistunut. Jos taas yli 50 % tajuaa tekstin satiiriksi, se ei ole riittävän terävää satiiria.
Sen verran päätin satiiria harjoittaa, että poimin Ilta-Sanomista sen MM-kisojen ajalta suomalaisia koskevat uutiset ja kirjoitin tässä (en siis lähettänyt lehteen) jokaiseen jonkin satiirisen kommentin. Todellisuus osoittautui jälleen tarua ihmeellisemmäksi. Kirjoittamisen jälkeen näet luin kommentit. Oman kommenttini perässä aitoja kommentteja (osa poimittu Iltalehden vastaavasta uutisesta tilanteissa, joissa IS ei sallinut uutisen kommentointia) kyseiseen uutiseen kursiivilla kirjoitettuna:


Saga Anderssonin, 22, puhelimeen kilahti yllättävä viesti juna-asemalla: ”Kun luin uudestaan...”

Se on ihan turha lähteä kisoihin, jos sinne pääsee jälkikäteen joltakin armolistalta. Kolme pudotusta karsinnassa ja se on siinä.


Ei euroakaan urheilijatukea – Suomen MM-komeetta Eveliina Määttänen rahoittaa uransa hyvin harvinaisella keinolla

Mikäs ihme tuo on jos töissä käy. Kyllä ennenkin urheilijat ovat käyneet päivätöissä ja voittaneet silti olympiakultaa, nämä nykyiset eivät vain jaksa harjoitella.
Rahoittaa uransa hyvin erikoisella tavalla? Päivätyöllä. Tämäpä harvinaista.
Mitä rahaa tuohon tarvitaan. Juokseminen ei maksa mitään.


Kommentti: Suomella on jättimäinen MM-joukkue, mutta sen hinta on kallis – turistihuutelu voimistuu lähiviikkoina

Isosta joukkueesta ei ole mitään hyötyä. ”Hakemassa kokemusta” eli jäämässä alkueriin ja karsintaan. Eikä niistä koskaan mitään tule. Piirikunnallisen tason porukkaa lähtemässä kisoihin. Sitten kun ei tietenkään pärjätä, niin selityksiä kyllä löytyy.
Juuri näin. Opetetaankohan näille urheilijoille jossain aina näitä selitysten aakkosia, kun sitä löpinää tulee kun ei pärjättykkään. Aina on sairasteltu, on vatsa vähän kipeä, olkapää reistailee…… niin, miksei voi sanoa ”sorry, en onnistunut” tms….


Nyt se alkaa! Ennätysmäärä suomalaisia tulessa MM-kisojen avauspäivänä – mutta finaalipaikat ovat kiven alla
Mitä järkeä on lähettää koko kisoihin, jos on tilastossa jossain sijalla 20? Entäs sitten jos jenkeistä saisi olla mukana enemmän kuin kolme per laji tai keniasta juoksulajeissa? Parempi olisi niin, niin ei olisi näitä kalliita turisteja voinut edes lähettää.
36 urheilijaa joukkueessa, mahdollisuudet yhteensä 1-3 mitaliin. Aikamoista rahan tuhlausta. Lähtökohta urheilussa on, että kisataan kuka on paras, nopein, vahvin ym. Kymmenen parhaan joukkoon, tai finaaliin pääsy on surkea tavoite. Jos tekee mm-kisoissa oman ennätyksensä, niin se on ihan kiva. Kyllä Suomi jossain lajeissa maailmalla pärjää, mutta ei tällä hetkellä yleisurheilussa, tai jalkapallossa.
Yhtään suomalaista ei olisi pitänyt lähettää mm-kisoihin. Hyvä jos pari pääsee edes pisteille.


Suomalaisurheilija on MM-kisoissa melkoinen erikoismies – pian jälleen yövuorossa tehtaalla

Varsinainen vitsi koko moukari sitten O-P Karjalaisen. Aina jäävät karsintaan, ei ikinä finaaliin. Olisi pitänyt ymmärtää lopettaa jo vuosia sitten ja keskittyä hyödyllisiin töihin. Sen sijaan roikkuu veteraani-ikäisenä mukana.
Seppäsen ja Kankaan palkintomatka. Turistina muutama viikko ilmaisella ylläpidolla. Kummallakaan ei ollut toivoakaan päästä loppukilpailuun. Herää kysymys. Kuka heidät valitsi? Olisiko Euroopan mestaruuskisat olleet sopiva kilpailu ? Kallis matka veronmaksajille.
Suomalaisilla ei mitään mahdollisuuksia edes loppukilpailuun, saati sitten edes pistesijoille. Suomalaiset pois kaikista kansainvälisistä kisoista, kunnes parannuksia tulee. Hävettää olla suomalainen. Ja yle pilaa taas kaikki kisalähetykset. Ylen toimittajia on paikalla enemmän kuin kisailijoita yhteensä. Veronmaksajien rahoilla.


MM-radalla romahtanut Raitanen on kärsinyt salaperäisistä terveysoireista koko kesän – ”Todella voimakas reaktio”

Älytöntä pelleilyä juosta jos ei kerran pysty. Ja sitä paitsi ihan selittelyä. Jos on kerran oksennellut niin on kevyempi ja kulkee kovempaa. Paitsi että silloinkin jää Afrikan pojille vähintään kierroksella.
Kannattaahan se lähteä tuonne saakka laatoittamaan. No onneksi on Kalevan kisat, monen suomalaisen kisaturistin kauden kohokohta.


Wilma Murto kertoo kauhunhetkistä seiväshypyn karsinnassa – ”Se oli tiukka paikka”

Siis selvisi ihan finaaliin asti, vaikka pelotti kun kaverilta katkesi seiväs? Ehkä olisi ollut parempi että olisi katkennut itseltä, niin vapisevin käsin ei olisi päässyt finaaliin nolaamaan itseään koko maailmalle huonolla tuloksella.


Mitä ihmettä? Suomen 19-vuotias MM-tähti kaivoi Ylen haastattelussa repustaan esiin todella salaisen aseen: "Ihan älyttömän hyvä"

Kyllähän tämä kertoo miten amatöörien puuhastelua yleisurheilu on. Löytää kisapaikalta jotain männynpihkaa ja käyttää sitä otteen parantamiseksi. Tosiurheiluissa ei tulisi kuuloonkaan tuollaiset viritelmät.


Kristiina Mäkelä täräytti hurjan finaalitavoitteen – ”Ääretön määrä pahaa oloa”

Karsintaan jää. Noilla raameilla pitäisi loikkia paljon pidemmälle, mutta kun ei niin ei. Olisiko syytä vaihtaa lajia vaikka pitsinnypläykseen, kun kolmiloikasta ei näytä tulosta tulevan?
Uskomattoman laiska asenne jos finaalipaikkaan on tyytyväinen. Yksikään aito huippu-urheilija ei ole tyytyväinen kuin mitalisijaan ja yleensä ne maailman parhaat arvostaa vain sitä kultaa.


Ella Junnila murtui kyyneliin – ”Taas täällä itkemässä”

Taas kerran nähtiin, että suomalaiset osaa kyllä hypätä kotimaan pikkukisoissa, mutta isossa maailmassa menee pupu pöksyyn.
Yli ammuttu urheilija ja suun soittaja ei tuu koskaan pärjäämän arvo kisoissa mutta Suomen piirinmestaruus kisoissa Kyllä hyvänä kakkosena


Samuel Purola tykitti hurjan Suomen ennätyksen!

No olipa hurja. Maailman parhaat ovat jo maalissa kun Purola lähestyy etusuoran puoliväliä. Ei jatkoon.
Potentiaalialia c-tason urheilijaksi ainoastaan... Parhaillaan käynnissä MM-kisat, jossa noin 4 vuotta Purolaa nuorempi Erriyon Knighton juoksee 200 metrillä maailmanmestaruudesta.. Hänen ennätyksensä noin sekunnin parempi kuin tuo Purolan ennätys, eli 19,49..


Tämä tieto yllätti Silja Kososen – moukaroi suomalaista urheiluhistoriaa

Siis nuorin suomalainen MM-pistesijalla? Tuossa iässä maailmantähdet ovat jo palkintopallilla. Toisaalta ihme ettei suomalainen ”valmennus” ole vielä tätä timanttia pilannut, mutta parin vuoden päästä tuskin selviää enää edes karsinnasta.
Muut hakevat mitaleja ja mestaruuksia , suomalaisurheilijat tyytyvät ja ovat riemuissaan pisteistä . Tavataanko taas torilla ?
Taas se nähdään, että ei suomalaisilla urheilijoilla ole kunnianhimoa kun pelkkä pistesija on riittävä. Kaikki mm-kisoihin lähteneet suomalaiset ovat siellä ainoastaan lomamatkalla jonka yhteydessä vähän urheilevat.


Salla Sipponen keskittyy hyvään heittoon: "Se sitten riittää, mihin riittää – minulla ei ole täällä mitään hävittävää"

”Nappionnistumisella” finaalipaikkaan joopa joo. Kertoo kaiken suomalaisen yleisurheilun umpisurkeasta tasosta, että finaalipaikkaan vaaditaan onnistuminen. Ei MM-kisoihin lähetettävälle karsinnan pitäisi olla kuin muodollisuus.


Suomen tuntemattomin MM-urheilija on todellinen erikoisnainen – ”Jäätävää, mihin tuo nainen pystyy”

No eipä tarvitse enää ihmetelläkkäään miksi suomalainen yleisurheilu on umpisurkeaa. Tämäkin on lukenut itsensä diplomi-insinööriksi jo 24-vuotiaana ja melkein kaikilla muillakin koko turistiryhmässä kuuluu olevan jokin tutkinto valmiina tai opiskelevat samalla. Jos oikeasti haluaisi urheilla eikä leikkiä, niin ottaisi mallia jääkiekkoilijoiden harjoittelusta. Tuskin kellään suomalaisista NHL-pelaajista on edes lukiota tai amista käytynä, kun ovat treenanneet kunnolla.


Vain flunssa mietityttää Alisa Vainiota ennen MM-maratonia

Taas yksi menetetty nuoruuslupaus. Oli ehkä tulevaisuutta 18-vuotiaana, mutta tuossa iässä pitäisi olla jo maailman huipulla eikä lomamatkalla MM-kisoissa.


Wilma Murrolle avautumassa huikeat mitalinäkymät – ”Laskin, että kaksi”

Voihan sitä MM-kisoissa olla kolmanneksi paras eurooppalainen mutta sitten kun on EM-kisat, niin tuskin selvittää edes avauskorkeuttaan. Ihan turha spekuloida tuommoisilla.

21 kommenttia:

QroquiusKad kirjoitti...

Ei se lepakkofutareiden menestymättömyys ollut ainakaan tv-mainostajien tiedossa ennen Ee-Ämmien alkua:
yhä edelleen ohjelmien välissä pyörivät runsaslukuiset mainokset, joissa Huikeille Helmareille toivotetaan lisää menestystä parast'ikaa voitollisesti pelaamissaan kisoissa!

Miltähän niiden mainosten katseleminen mahtaa nyt tuntua nollille hävinneistä futsulepakoista?
Saati mainoksiaan katsovista mainostajista?

Mitä yleisurheiluun tulee, sehän on maailman tylsintä katsottavaa:

neekerit löntystelevät rataa ympäri.
Joku heittää jotain.
Neekerit löntystelevät rataa ympäri.
Joku hyppää johonkin.
Neekerit löntystelevät rataa ympäri.
Jotkut säntäilevät lyhyen pätkän ja lopettavat ennen kuin pääsevät edes vauhtiin.
Neekerit löntystelevät rataa ympäri...

Anonyymi kirjoitti...

En ymmärrä kirjoituksen pointtia. Mitä tarkalleen haluat muuttaa uutisoinnissa ?
Pitäisikö lehdistön todellakin hehkuttaa jotain kuppasta pistesijaa perusteella "mutta tätä lajia harrastaa ziljoona ihmistä".
Arto Bryggare sanoi sen suoraan urheilu-urallaan eräässä haastattelussa "hopea hävitään, kulta voitetaan". Propsit Artsille.
Jääkiekko on tosiaan marginaalilaji kenialaisesta näkökulmasta. Se nyt vaan on kuitenkin myös olympialaji ja yksi "Big Four" ammattilaislajista USAssa. Siitä vaan hokkarit jalkaan jos luulet pärjääväsi.

Timppa

Anonyymi kirjoitti...

Kommentoinpa kesäillan ratoksi yleisurheilusta. Urheilun tukemisesta sen verran, että jos Suomessa on varaa esimerkiksi naistutkimukseen niin miksei sitten urheiluakin voida tukea.

Sanotaan, noin 15 vuotta sitten minua vaivasi penkkiurheilijana se, jos kisoihin lähetetty urheilija jäi esimerkiksi karsintaan tai finaalissa jäi 10:nneksi. Olin pettynyt ja mietin tosissani sitä, miksi urheilija oli lähetetty kisoihin.

Sitten aloin miettiä koko urheilua laajemmin. Mitä urheilu on, miksi joku innostuu urheilusta ja joku toinen taas ei? Mikä on urheilusuoritus, milloin se alkaa jne? Tällaisia filosofisia kysymyksiä pyörittelin mielessäni.

Harjoitellaan hyppäämään korkealle/pitkälle, toimitetaan esine mahdollisimman kauas itsestä ja juostaan eripituisia matkoja. Sitten tulevien arvokisojen karsintarajat julkistetaan. Tavallaan kilpailu alkaa tästä. Raja ylittyy ja kisamatka on selvä. Varsinaisessa päätapahtumassa karsitaan taas ja finaaliin joko pääsee tai ei pääse. Ja vielä finaalissakin pyritään ensin kahdeksan parhaan joukkoon, että saisi kuusi kertaa yrittää.

Tässä kohtaa olen muuttunut 15 takaiseen ehkä eniten. Minulle ei ole kauheasti merkitystä sillä voittaako suomalainen vai ruotsalainen tai ehkä jenkki. Minulle kovin suoritus on ollut viime vuodet se, rikkooko urheilija ennätyksensä arvokisoissa. Oma ennätys kauden päätapahtumassa on aina kova juttu (ainakin minä arvostan).

Tietenkin osa urheilijoista on jo huippunsa ylittäneet, mutta silloinkin voi iloita jos tekevät kauden parhaansa kauden pääkilpailussa. Mitattavat suoritukset ovat vain yksi osa urheilusuoritusta. Tällä perusteella saadaan sijoitukset, mutta sitä ennen on pitänyt onnistua jo monta kertaa.

Joku ylittää arvokisarajan helposti, mutta karsinnat ovat vaikeita. Tai voi olla, että karsinta menee vielä helposti, mutta finaalissa jää kauas omasta tasostaan. Sattuma voi selittää osan tapauksista eli suoritusvarmuus heilahtelee. Toisaalta joku on selkeästi pienten kilpailujen urheilija. Tullakseen paremmaksi urheilijaksi tällaisen tyypin pitäisi jotenkin onnistua muuttumaan.

Itsensä ylittäminen kai tässä minulla on se taka-ajatus. Että urheilija kasvaa yli entisten rajojensa ja mittauttaa kasvunsa urheilukilpailussa.

Eugenen kisoja en ole aamuyöstä noussut katselemaan. Niin kova fani en ole. Moukarinaiset Kosonen ja Tervo piti kuitenkin katsoa. Ei tullut kauden parasta kummaltakaan, mutta sellaista se on. Seuraavaksi jännitän Viivi Lehikoista. Hän voi hyvinkin juosta uuden ennätyksensä välierissä ja se olisi hienoa.

maallikko

Anonyymi kirjoitti...

Jaska kirjoittaa juuri kuten yleisurheilumiehen pitääkin. Paitsi että kenenkään ei ole pakko kirjoittaa näin hyvin. Eilen 2 norjalaista supermiestä joutui pettymään. Warholmin kohdalla selitys on "puolikuntoisuus" mutta olisiko Jakob I ollut vähän ylimielinenkin? Paha sanoa ylimielisestä kaverista. Weightman meni kärkeen jo valmiiksi kovasta vauhdista kuin Cram Helsingissä 1983. Historiaa kannattaa opiskella, koskaan ei voi tietää millaisia tilanteita elämässä tulee eteen... -jussi n

Anonyymi kirjoitti...

Innokkaimmin urheiua kommentoivat lupaavat hasbeenit, huonomuistiset neverbeenit myös. Ja tietenkin tietämättömät, tyhmät ja tyhmät mulkut. Menestyminen kun on pienestä kiinni, eikä voi ulkopuolinen tietää mikä vei vauhdin. Kun ei tiedä urheilija eikä urheilijan lääkärikään mikä vikana ja mikä auttaisi. Aikaa sopivan lääkityksen löytämiseen ei ole vuosia, vaiva ei välttämättä vaikuta normaalin elämiseen mitenkään mutta tulee kovassa rasituksessa vasta esiin.

Minulla tuli hengitysongelmia heinäkuussa 70- ja 80-luvuilla, kovassa rasituksessa. Kokeiltiin yhtä & toista lääkitystä, yksi ei tehonnut, toinen vei voimat, kahdeksas toi rytmihäiriöitä, kuudestoista oli kiellettyä toimivana annoksena. Kun toimiva annostus ja troppi löytyi alkoi ikää olla liikaa.

Mutta kaikentietäviä neuvojia kyllä löytyi vaikka kuinka paljon, osaa närästi kanarian "leiri" - jonka maksoin ja järjestin kokonaan ihan itse. Osa oli sitä mieltä, että oli liian lyhyt se leiri. Osa neuvoi juoksemaan talvella osa varoitti juoksemasta. Niin ja väärä lajin valinta oli myös tarjolla.

Laji? Maantiepyöräily, suunnistus ja 1 - 2 ratakierrosta piikkarit jaloissa. Ja judo, karate, tai-ji tai kung fu niinkuin silloin sanottiin. Myös pienoiskivääri, vapaakivääri, isopistooli ja olympiapistooli ja sittemmin practical.

Pyssymies

Veijo Hoikka kirjoitti...

"Kunnia kovalle työlle ja hienolle menestykselle, mutta alle kymmenessä maassa tosissaan harrastetut pikkulajit ovat pikkulajeja."

Jääkiekon kattojärjestönä toimii Kansainvälinen jääkiekkoliitto IIHF, eli International Ice Hockey Federation ja siihen kuuluu 65 jäsenmaata.
http://espoonoilers.fi/jaakiekon-levinneisyys-ja-jarjestyneisyys/

"Suomen mestaruus jaetaan jääkiekon SM-liigassa, vaikka 2-3 joukkueellista Suomen parhaita pelaajia puuttuu."
SM-ligasta lienevät alkuaan peräisin ne pelaajat, jotka voittavat maailmanmestaruuksia kukistaen jäkiekon suurmaat.

Jääkiekon harrastajamäärä on siis "vähäinen". Olisiko syy siihen, että laji vaatii huipulla peliälyä, voimaa ja muita fyysisiä ominaisuuksia sekä ennen kaikkea yhteispeliä. Teknisen taitavuuden ja yhteispelin vaikein laji yleisurheilussa lienee viestijuoksu. Kapulan luovuttaminen ja vastaanottaminen on tarkkaa hommaa.

Miksi muuten huipputason kiekkoilijoille maksetaan niin suuria palkkioita?

Jääkiekon MM-kisoissa oli kolmisenkymmentä suomalaista osallistujaa, jotka tulivat kultamitalit kaulassa kotiin. Suurin piirtein sama määrä suomalaisia urheilijoita lienee nyt yleisurheilun MM-kisoissa. Kultakaulaisia ei liene Suomen porukassa montaa olla.

Jaska Brown kirjoitti...

Qroquius Kad: Mona Lisa se vasta tylsää katsottavaa onkin, koska se ei liiku mihinkään. Yleisurheilun pointti on se, että se lajina on luonnollisin kilpailumuoto. Kaikkien muiden lajien (no, uintia lukuunottamatta) säännöt ovat satunnaisia. Mitä neekereihin tulee, niin jos ne häiritsevät niin älä missään nimessä sitten katso jalkapalloa koriksesta puhumattakaan. 1500 metrillä muuten tuli kaksoisvoitto ihan kalpeanaamoille…

Timppa: Ei uutisoinnissa nykyään mitään vikaa ole. Kommentoinnin suhteettomuutta tässä kritisoin. Jääkiekkoa en myöskään arvostellut, kunnia kovalle työlle ja hienolle menestykselle, kuten kirjoitin. Ja kuten totesit, jääkiekko on marginaalilaji kenialaisesta näkökulmasta. Samoin intialaisesta, kiinalaisesta, hollantilaisesta, italialaisesta, brasilialaisesta jne näkökulmasta – kaikki mainitut maita jotka saivat viime vuonna yleisurheilussa olympiakultaa. Toisin kuin Suomi, Tsekki, Slovakia ja Sveitsi.
Kirjoituksen pointti oli se, että yleisurheilijoita mollataan suorituksista jotka nostavat toiset jalustalle. Esimerkiksi viime yönä Viivi Lehikoinen juoksi SE:n. Lainaus Iltalehden kommenttipalstalta: Kertoo suomen heikosta tasosta juoksulajeissa kun suomen ennätys ei riitä lähimainkaan jatkoon. Suomen tasoon nähden Lehikoinen juoksi loistavasti. Lehikoisen lopullinen sijoitus oli kolmastoista. MM-kisoissa. Kuinka moni haukkui aikoinaan Jarkko Niemistä umpisurkeaksi tennispelaajaksi? Hänen paras sijoituksensa maailmanlistalla oli täsmälleen sama eli kolmastoista. Kuinka moni suomalainen jääkiekkoilija on maailman kolmentoista parhaan joukossa? Pikagooglausella löysin yhden rankkausjärjestelmän, jossa paras suomalainen (Sebastian Aho) näkyy olevan sijalla 26.

maallikko: Mukava asenne, ei ainakaan stressaa asioista.

Ano 22.18: Mietin mikä olisi ollut se konsti jolla Jaakoppi olisi kisan vienyt. Hän kuitenkin teki arvioni mukaan oikean ratkaisun lähtemällä pitkään vetoon, koska tiesi Wightmanin olevan kova kirimies. Ainoa taktinen virhe oli päästää Wightman ohi takasuoran lopussa. Pieni kiristys olisi pakottanut Wightmanin juoksemaan kaarteessa rinnalla ja ylimääräisiä metrejä. En kuitenkaan usko, että tämä olisi riittänyt. Wightmanilla olisi loppusuoralla ollut vielä varaa kiristää pienellä riskillä lisääkin, kun taas Jaakopin vilkaisu taaksepäin paljasti että kaikki oli jo pelissä.

Pyssymies: Neuvojia riittää aina. Tietäjiä vähemmän.

Veijo Hoikka: 65 jäsenmaata (WA:ssa on 214), ja kuinka monessa jääkiekko otetaan tosissaan? Paras mittari tasolle on nuorten MM-kisat, koska siellä pelaavat lähes kaikki ikäluokan parhaat toisin kuin MM-kisoissa. Ne on järjestetty 45 kertaa. 98 % mitaleista on jaettu kuuden maan kesken. Isojen maiden lisäksi Slovakialla on kaksi pronssia, Sveitsillä yksi. Yleisurheilun nuorten MM-kisoissa kultamitaleja on mennyt 73 maahan, mitaleja ylipäätään 109 maahan. Jääkiekon aikuisten MM-kisat eli Skoda Cup on pelkkä vitsi. Samaan aikaan maailman tuhannesta parhaasta kiekkoilijasta puolet pelaa NHL:n pudotuspelejä ja niistä viidestäsadasta karsiutuneesta MM-kisoissa on alle sata. Maailman sadasta parhaasta kiekkoilijasta ehkä noin kymmenen on paikalla.

Jaska Brown kirjoitti...

Nyt on ihan pakko. Juuri kun olin tämän kommentin kirjoittanut, luin lehdestä tuoreen uutisen, jonka ainoa siihen asti julkaistu kommentti tiivisti kritisoimani asiantuntemattomuuden täydellisesti: ”Hyvä että onnistui!!, mutta muuten yleisurheilu on merkitykseltään vähäinen koska yksi maa dominoi melkein kaikkia lajeja.” Sitten kun vielä tietäisi mikä se maa on. Villi veikkaus on että tarkoitetaan USA:ta, joka esimerkiksi viime kesän olympialaisissa dominoi niin totaalisesti että vei tarkalleen joka seitsemännen kultamitalin!

Anonyymi kirjoitti...

Lainaus kiinalaiselta tietäjältä: "Kun jousiampuja ampuu ilman minkään erityisen palkkion toivoa, hänellä on hallussaan kaikki taitonsa. Kun hän ampuu voittaakseen pronssisoljen, hän on jo hermostunut. Kun hän ampuu kultaisen palkinnon tähden, hän tulee sokeaksi, näkee kaksi maalia ja joutuu pois tolaltaan. Hänen taitonsa ei ole muuttunut, mutta palkinto hajottaa hänet itsensä. Hän välittää! Hän ajattelee enemmän voittamista kuin ampumista ja voittamisen tarve vuodattaa hänen voimansa kuiviin."

Tämä tuli mieleeni, kun luin Viivi Lehikoisen haastattelun. Siinä hän ihmetteli muiden intoa saada Suomen ennätys rikotuksi. Lehikoinen lisäsi vielä, että "sehän on vain aika muiden joukossa". Hän ei tainnut ajatella "kultaista" tai edes "pronssista solkea".

No, niin tai näin Lehikoinen paransi ennätystään kauden pääkilpailussa ja voitti "solkensa". Minulle tämä on juuri sellainen huippusuoritus, mitä on aina ilo todistaa. Hienoa Viivi!

maallikko

Trilisser kirjoitti...

Veijo Hoikka kirjoitti jääkiekon "peliälystä". Kannattaa kuunnella 5 minuuttia keskivertojääkiekkoilijaa, niin ehkä käsitys älykkyydestä karisee.

Etenkin jääkiekko (ja olen kiekko fani ainakin jossain määrin) on lajina sellainen, että menestys siinä ei riipu juurikaan yksilöitten huippuudesta. Jääkiekossa riittää 2 huippuyksilöä eli maalivahti ja valmentaja. Jos kenttäpelaajat ovat huippuja, mutta maalivahti ja valmentaja paskoja, ei joukkue voita mestaruuksia. Yleisurheilussa taas parhaat yksilöt voittavat.

Suomen menestys maajoukkuekiekossa perustuu käytännössä siihn, että turnausformaatit eivät ole pitkäkestoisia sarjoja, Kanada saa laittaa peliin vain yhden joukkueen ja Jukka Jaloseen.

Anonyymi kirjoitti...

https://yle.fi/urheilu/3-10133214 Jaskalle luettavaa siinä.

Todella raakaa kiusaamista usein yksilöurheilijat tai muulla tavalla yksilönä erottuvat kohtaavat vaikkapa peruskoulussa. Peruskouluhan on perseestä, täysi virhe.

Anonyymi kirjoitti...

Joka jätkä ampuu 600 pistettä treeneissä. Se on mies joka kisassa ampuu 590 eikä viimeisellä paukulla ammu muuta kuin kympin.

Ei pidä ajatella mitään, ei mitään, ei pronssisolkea, ei mitalia, ei edustuspaikkaa. Mielen pitää olla tyhjä. Pitää suorittaa, ei pähkäillä. Ei valaistusta, ilmavirtauksia, lämpötilan muutoksia - mitään ei saa ajatella tietoisesti. Suorituksen pitää tulla selkäytimestä. Jälkeenpäin saa analysoida:"tuuli kohisi takaa sillei, että tiesin sen nostavan osumaa kymmenen senttiä ja oikealla puut heilui siihen malliin, että piti tähdätä puoli metriä oikealle ja ampua heti kun puut palaa suoraksi..." Eikä se noin mennyt, kuulin kohinan muutoksen ja päätin ampua ihan suoraan heti kun kuulin sen muutoksen kaukaa oikealta, jostain pellon takaa. Olin ennenkin sen kuullut ja koko luodin lentoajan oli tyyntä. 300 metriä kiväärillä, piirimestaruus ratkesi viimeisellä laukauksella.

Pyssymies

QroquiusKad kirjoitti...

Tuossa sitä vasta julkituodaan ja ilmi kerrotaan jousiammunnan todelliset salat:

http://kemppinen.blogspot.com/2018/10/annalalle-henkilostopalvelusta.html

Noin tekee se todellinen Mestari!

Trilisser kirjoitti...

Jaska: Miksi alunperin määrättiin, että kolmiloikassa ensimmäinen "loikka" on tehtävä ponnistusjalalla? Onko verrattu, että piteneekö hyppy, jos ensimmäisen loikan tekeekin "vapaalla" jalalla?

Uudistaisin pituussuuntaiset hypyt niin, että mitataan hyppyjen todellinen pituus ponnistuskohdasta eikä lankulta, koska nykytekniikalla se olisi mahdollista. Väittäisin, että jos kyseiset lajit keksittäisiin tänään, niin mittaus olisi hypyn todellinen mitta.

Ja naisille myös 10-ottelu.

Anonyymi kirjoitti...

Olen sama pelle joka ylempänä teki Jacobista Jakobin mutta kiinnostaisi vielä Jaskan kanta tähän että MM ja EM ovat muutaman viikon välein. Jo Nebiolon aikanahan tehtiin tämä biennaalipäätös ja EA paljon myöhemmin ja vielä tyerämpänä seurasi perässä. Samalla viimeinen jäänne maaotteluiden aikakaudesta - Euroopan Cup, tai miten kirjoitetaankin - on heitteillä. Muuten olen sitä mieltä että naisten 400 m aitoja pitäisi korottaa, sattuneesta ilmiömäisestä syystä. -jussi n

Jaska Brown kirjoitti...

maallikko: Viivin veto oli itselleni lievä yllätys. Tiesin että SE:n ainekset ovat olemassa, mutta aidat on niin herkkä laji että se vaatii lähes täydellistä onnistumista. Sellainen tuli. Edelleenkään ei täydellinen suoritus, mutta ei aidoissa sellaista koskaan tulekaan.

Trilisser 1: Peliäly on eri asia kuin looginen äly. Jääkiekko on kaikista pallopeleistä kenties kaoottisin eli se perustuu yllättävissä tilanteissa tehtäviin reaktioihin. Siksi analyyttisesta mielestä on jopa haittaa, koska analyyttisyys vaatii aikaa. Pallopeleistä kaikkein loogisimmin etenevä on lentopallo. Kotitehtäväksi jätetään selvittää lentopalloilijoiden ja jääkiekkoilijoiden ero.
Jukka Jalosesta, pelien satunnaisuudesta ja yhden maajoukkueen merkityksestä osut naulan kantaan.

Ano 22.32: Muistan tuon jutun. Lajityypillistä käyttäytymistä oman elämänsä luusereilta, jotka ovat kokoontuneet joukoksi luusereita.

Pyssymies: Juuri noin. Itseeni eivät paineet vaikuttaneet, mutta helmasyntini on onnistua mokaamaan sarjassa noin joka 5-10 kuti ties minne, yleensä jonnekin neloseen vaikka kaikki muut olisivat ysejä tai kymppejä. Ja vika löytyy joka helvetin kerran liipaisimen takaa, ei ikinä olosuhteista tai aseesta.

Qroquius Kad: Jos zenisti filosofoi eikä kukaan kuuntele, ajatteleeko hän oikeasti?

Jaska Brown kirjoitti...

Trilisser 2: Urheiluhistorian alkuaikoina esiintyi eri tyylejä eli myös vuorojalka sekä kaikki kolme ponnistusta samalla jalalla. Muistelisin (voin erehtyä enkä nyt muista mistä kirjasta tieto löytyy enkä ehdi penkoa kaikkia kirjahyllyn mahdollisia) että tätä nykytyyliä kutsuttaisiin "irlantilaistyyliksi", sillä irlantilaiset kilpailivat omissa kisoissaan kolmiloikassa jo ties milloin näin, olivat ilmeisesti havainneet sen tehokkaimmaksi. Viime vuosisadan vaihteen paras hyppääjä oli irlantilainen Peter O'Connor ja hänen käyttämänsä tekniikka vakiintui viralliseksi, näin ainakin muistelen.
Alueponnistus on käytössä alle 11-vuotiaiden sarjasta alaspäin. Siitä eteenpäin on katsottu, että lankulle osumisen taito on osa kilpailua. Yksi suomalainen huippuhyppääjä totesi minulle taannoin, että hänen puolestaan voitaisiin siirtyä ponnistuskohdasta mittaamiseen, mutta en usko tämän olevan yleinen näkemys.
Naisilla kymmenotteluun siirtymisen este on sama kuin minkä takia poikien moniotteluissa osanottajamäärät romahtavat kun siirrytään 13-vuotiaiden sarjasta 14-vuotiaisiin: seiväshyppy tulee mukaan. Seiväshyppyä ei ikipäivänä olisi sisällytetty kymmenotteluun, jos olisi tiedetty lasikuituseipäiden tulo. Ne tekevät lajista kalliin, logistisesti hankalan ja teknisesti haastavan, sillä seiväshypyn tekniikan opettaminen ei onnistu ihan joka jannulta. On pohdittu seiväshypyn poistamista kymmenottelusta, mutta ongelma on ollut mitä tilalle. Kenttälajeista on käyttämättä enää moukari (mutta sitten olisi kaikki heittolajit mukana) ja kolmiloikka (raskastekoiset kymmenottelijat paukuttelisivat akillesjänteensä paskaksi). Yhtenä vaihtoehtona on esitetty siirtymistä kahdeksanotteluun poistamalla seiväshypyn lisäksi myös toinen murheenkryyni eli pika-aidat siten, että samalla korvattaisiin 400 metriä 400 metrin aidoilla. Toisaalta "kahdeksanottelussa" ei olisi samaa glamouria kuin "kymmenottelussa". Hyviä ratkaisuja ei ole näköpiirissä.

jussi n: Itse kirjoitan Jaakopista, kun en ikinä muista oliko siinä k vai c. Sukunimeä en edes yritä. MM ja EM ovat nyt koronan takia näin eli viime vuoden MM siirtyi tähän vuoteen. Ensi vuonna palattaneen normaaliin, ellei Putin saa ydinsotaa aikaan.
Eurocup elää ja voi kohtalaisesti, toki sitä voisi enempi mainostaa.
Isompi korotustarve on naisten pika-aidoissa. Keskimäärin naiset ovat pituudeltaan vähän yli 90 % miehistä, mutta naisten pika-aidat ovat 78,5 % miesten pika-aidoista, pitkissä aidoissa lukema on 83,4 %. En usko että kumpaikaan muuttuisi koska muutos tuhoaisi historiallisen vertailun. Vastahan tässä on toivuttu siitä kun vuonna 1969 naisten pika-aidat muuttuivat 80 metristä 100 metriin. Muuten, pitkät aidat tulivat kisaohjelmaan naisille 1970-luvun puolivälissä ja aitakorkeus on perua sieltä. Katsottiin että pakkohan niiden on olla matalammat kuin 83,8-senttisten pika-aitojen. Seuraava korkeus oli sitten tuo 76,2 cm. Järkevämpää olisi ollut silloin korottaa pika-aidat 91,4 -senttisiksi ja pistää ratakierroksen aidat 83,8 senttiin, mutta mistäpä joku olisi osannut ennustaa McLaughlinia ja kumppaneita. Toisaalta nykyiset matalammat aidat mahdollistavat lyhyempienkin kilpailijoiden pärjäämisen, mikä on sinänsä reilua.

Trilisser kirjoitti...

Jaska, kiitos hyvistä vastauksista. Taisit jo aiemmin mainita tuon seiväshypyn ongelmat ottelussa. Itse pitäytyisin 10 lajissa, mutta ehkä seipään voisi korvata moukarinheitolla. Kolmiloikkaa en halaja, kun en muutenkaan siitä perusta (pituushyppykin jo on). "Kasiottelu" ei kuulosta hyvältä.

Toinen vaihtoehto voisi olla seiväshypyn muuttaminen niin, että määrätään käyttöön vain yksi seiväsmalli ja vielä niin, että kisajärjestäjä järjestää sen ja kilpailussa olisi käytettävä sitä. Kun käytössä olisi vain 1 seiväsmalli ja omia ei tarvitse, voisivat ne ongelmat liudentua.

Jaska Brown kirjoitti...

Trilisser: Moukarin mukaanotto toisi jo neljännen heittolajin otteluun. Jossa ei ole vieläkään yhtään ainutta kestävyyslajia (1500 metriä käy kestävyysjuoksusta vain huonokuntoisille).
Yhden ainoan seiväsmallin käyttö ei toimisi siksi, että eri painoiset hyppääjät joutuvat käyttämään eri jäykkyysasteen seipäitä samoissa korkeuksissa ja samakin hyppääjä joutuu käyttämään eri jäykkyysasteen seivästä eri korkeuksissa.

Trilisser kirjoitti...

Hmm. Miten olisi seipään tilalle 3000 m estejuoksu?

Jaska Brown kirjoitti...

Trilisser: Joskus pohdiskelin samaa, mutta sitten ollaan taas lähtöruudussa, sillä mitäs silloin tehtäisiin 1500 metrillä?