Tervetuloa!



Hakemisto (Aiempien kirjoitusten pikahaku)


Viikkojuttu (Viikon pääpauhanta)


lauantai 12. kesäkuuta 2021

Uusinta: Naisen logiikasta


Havaitsin, että tässä yli kymmenen vuoden takaisessa jutussa kutsuin ensimmäistä kertaa vaimoani koodinimellä ”Salli”. Jutun juonesta huolimatta olemme edelleen naimisissa. Jopa keskenämme:

Syön aamuisin muroja. Vaimolla (sovitaan että hän on nimeltään Salli ;-D) on tapana kaataa murot siististi lasi- tai muovipurkkeihin alkuperäisestä pakkauksestaan. Joskus purkki tyhjenee aamupalalla eikä Salli Brown jostain syystä sitä huomaa täyttää. Tällöin seuraavana aamuna minä otan muroja suoraan alkuperäisestä pakkauksesta enkä täytä lasipurkkia. Kuten jokainen naimisissa oleva tietää, tällainen toiminta tai siis tässä tapauksessa toiminnan puuttuminen herättää joskus jonkin verran keskustelua.

Tähän asti olen selvinnyt selittämällä, että minulle on yhdentekevää, kaadanko murot alkuperäisestä pakkauksesta vai lasipurkista. Aikoinaan S.B. kysyi, enkö sitten halua, että hän siirtää murot lasipurkkiin. Vastasin, että se on ihan hänen valintansa, koska hänkin niitä joskus käyttää. Varmemmaksi vakuudeksi lisäsin, että minusta on kivaa, että hän niin tekee. Miehen on aina syytä kehua vaimoa, jos tilaisuus siihen tarjoutuu. Ei ole niin erityistä väliä, onko kehuihin jotain syytä.

Tässä päivänä muutamana hän kuitenkin yllätti minut kaatamasta pähkinöitä (joita syön murojen kanssa) pussista lasipurkkiin. Seurasi hämmästystä kummastusta siitä, miksi teen tällä tavalla pähkinöiden, mutta en koskaan murojen kanssa. Ja kuten aviomiehet tietävät, ennen kuin ehdin koota itseni selitystä varten, närkästyminen siitä että hän joutuu aina laittamaan murot purkkiin.

Ei auttanut muu kuin antaa yksityiskohtainen selitys siitä, miten miehen logiikka toimii.

Aluksi kerroin, että ei mies oikeasti laske asioita niin tarkasti kuin tulen esittämään. Todellisuudessa miehen päähän on sisäänrakennettu systeemi, jolla hän tekee päätökset parissa hetkessä. Olen nyt kuitenkin purkanut tämän salamaprosessin paloiksi ja hidastanut sitä noin satakertaisesti, jotta systeemi tulisi ymmärrettäväksi myös sille sukupuolelle, jolle looginen ajattelu on tunnetusti hankalaa.

Ensinnäkin tulee ymmärtää, että miehen tavoite kaikessa hänen toiminnassaan on minimaalinen vaiva ja maksimaalinen hyöty. Tässä yhteydessä tilanne on vielä yksinkertaisempi, koska hyöty (syöminen) on joka tapauksessa vakio, joten ei tarvitse tehdä punnitusta vaivan ja hyödyn välillä. Kyse on ainoastaan vaivan minimoimisesta.

Ongelman liikkeelle sysännyt kysymys oli siis: miksi täytän pähkinäpurkin, mutta en muropurkkia.

Aloitetaan pähkinöistä. Pähkinät ovat kilon painoisessa muovisessa pussissa. Jos pähkinöitä kaataa pussista suoraan lautaselle, kohtaa seuraavat ongelmat:
1) Pähkinöitä tarvitsee vain vähän, mutta helposti liikkuvina niitä rojahtaa usein liikaa.
2) Pähkinäpussin kulmaan voi leikata vain suhteellisen pienen reiän, joka tukkeutuu helposti ja purkautuessaan aiheuttaa ongelman 1.
3) Pähkinäpussi ei ole itsekantava, eli sitä on säilytettävä vaakatasossa. Tällöin sen yläpää on rullattava, etteivät pähkinät valuisi kaappiin, kun hyllyllä olevaa pussia pakostakin joskus vahingossa tönäisee. Vastaavasti pussi on tietysti joka kerran rullattava auki, kun pähkinöitä tarvitsee.
Jos pähkinät kaataa purkkiin, joutuu näkemään vaivan joka on suuruudeltaan 20 yksikköä. Koska pussillinen pähkinöitä tekee kaksi purkillista, vaiva on yhteensä 40. Kun pähkinöitä kaataa purkista lautaselle, vaivan suuruus on noin 5 yksikköä. Yksi pähkinäpussillinen riittää 20 aamupalaan, joten vaiva on yhteensä 5 * 20 = 100 yksikköä. Kokonaisvaiva menettelytavasta pähkinät purkkiin on siis 40 + 100 = 140 yksikköä.
Jos taas pähkinöitä kaataa suoraan pussista lautaselle, vaivan suuruus on noin 10 yksikköä, koska pähkinöitä on selvästi vaikeampaa kaataa pussista kuin purkista. Tämä tarkoittaa, että kokonaisvaiva tästä menettelystä on 10 * 20 = 200 yksikköä.
Vaihtoehtoiset menetelmät antavat siis vaivoiksi 140 ja 200 yksikköä. Siksi kannattaa valita pähkinät purkissa -menetelmä.

Sitten tarkastellaan muroja. Murojen tähtääminen purkkiin on vaikeampaa kuin pähkinöiden, koska toisin kuin pähkinäpussin kulma, muropaketin suuaukko ei mahdu purkista sisään vaan on oltava varovainen. Tosin se on myös nopeampaa, joten vaiva on loppujen lopuksi yhtä suuri. Murojen kaataminen purkkiin on myös hankalampaa kuin murojen kaataminen lautaselle, koska lautasen tähtäyspinta-ala on ratkaisevasti suurempi kuin purkin. Kilon muropaketin kaataminen purkkiin on vaivaltaan noin 2 * 20 = 40 yksikköä.
Murojen kaataminen purkista lautaselle taas on vain aavistuksen verran helpompaa kuin murojen kaataminen laatikosta lautaselle. Tämä johtuu siitä, että laatikosta kaadettaessakaan murot eivät liiku yhtä ärhäkästi kuin pähkinät ja aukko taas on niin suuri, että tukkeutumisvaaraa ei ole. Muropaketti on myös itsekantava, joten sotkeutumisriski on pienempi kuin pähkinöillä. Purkin etu laatikkoon nähden on lähinnä siinä, että läpinäkyvästä purkista on helpompi arvioida sopiva kaatamisnopeus. Sanotaan, että purkista kaatamisen vaiva on 5 yksikköä per kerta ja laatikosta kaatamisen 7 yksikköä.
Lisäksi muroja kuluu aamupalalla monin verroin enemmän kuin pähkinöitä. Oletetaan, että kilon laatikko riittää viideksi kerraksi. Tällöin kokonaisvaiva purkista kaatamisessa on 40 + 5 * 5 = 65 yksikköä ja laatikosta kaatamisessa 7 * 5 = 35 yksikköä.
Siksi selviää pienemmällä vaivalla, kun kaataa murot suoraan laatikosta.

Tämän takia mies siirtää pähkinät purkkiin, mutta ei muroja. Selvitäkseen vähemmällä vaivalla.

Tämä prosessi tapahtuu miehen aivoissa sekunnin murto-osissa. Mies ei kiinnitä siihen mitään huomiota. Hän osaa kyllä useimmiten selittää sen, jos tarve vaatii. Kuten edellä on tehty.

Naisen logiikka taas toimii toisin. Naiselle työn määrällä ei ole merkitystä, vaan sillä, että saa puuhastella. Jos hänellä tietyllä hetkellä ei ole mitään erityistä tekemistä, hän ottaa murolaatikon ja tyhjentää sen purkkiin. Onhan totta, että murot on hieman helpompi sitten aikanaan kaataa lautaselle purkista kuin laatikosta.

Nainen ei kiinnitä huomiota kokonaisuuteen, vaan yksityiskohtiin. Hän ei ajattele, että murojen tai pähkinöiden kaataminen purkkiin ja niiden kaataminen lautaselle ovat osa samaa prosessia. Naiselle ne ovat erillisiä tapahtumia. Siksi nainen saattaa avoimesti hämmästellä, miksi mies on niin hölmö, että kaataa muroja suoraan laatikosta, vaikka olisi helpompaa kaataa purkista. Mies voi tietysti yrittää selittää asian yksinkertaisesti. Vaihtoehto A: murot kaadetaan laatikosta. Vaihtoehto B: murot kaadetaan ensin laatikosta JA sitten purkista. Kumpi aiheuttaa enemmän työtä?
Valitettavasti tämä ei mene naiselle jakeluun, koska hän ei näe tilannetta prosessina. Nainen ajattelee, että eihän murojen kaatamista purkkiin voi laskea, koska sehän on jo tapahtunut, mikäli murot kerran ovat jo purkissa.

Sama ilmiö on havaittavissa työelämässä. Eräs kaveri totesi miesten ja naisten sijoittamisen eri työtehtäviin toimivan parhaiten yksinkertaisella säännöllä. Naiset on asetettava tehtäviin, joissa tärkeää on työn tekeminen. Eli se, että koko ajan tapahtuu jotakin ja hypitään tehtävästä toiseen. Miehet taas on asetettava tehtäviin, joissa tärkeää on aikaansaaminen. Eli se, että saavutetaan tietty tulos.

Jos työtehtäviin sijoittelu tehdään täsmälleen päinvastoin, miehet stressaantuvat tehtävässä, jossa tapahtuu koko ajan eikä ole hetken rauhaa, kun jatkuvasti tulee keskeytyksiä ja häiriöitä. Naiset taas eivät kykene suoriutumaan prosessista, koska eivät ymmärrä kokonaisuutta ja asioiden välisiä yhteyksiä, ns. punaista lankaa.

P.S. Että mitenkö Salli Brown otti selitykseni? No, sanottakoon että keksin yhden hyvän syyn lisää sille, miksi murot kannattaa pitää pahvilaatikossa. Jos ne olisivat olleet lasipurkissa, kuhmut eivät olisi vieläkään parantuneet.

10 kommenttia:

Veijo Hoikka kirjoitti...

"Naiselle työn määrällä ei ole merkitystä, vaan sillä, että saa puuhastella."

"Naiset on asetettava tehtäviin, joissa tärkeää on työn tekeminen."

Kiitos Teille, Evoluution Jumala. Ihmiskunnan säilyminen näiltä osin taattu. Paitsi jos tuloshakuiset urokset alkavat liikaa innostua paukkujansa jysäyttelemään.

"Todellisuudessa miehen päähän on sisäänrakennettu systeemi, jolla hän tekee päätökset parissa hetkessä."

Tästäköhän se johtuu, että moni mies on tunnettu siitä, että häneltä tahtovat murot lennähtää näppäimille.

Anonyymi kirjoitti...

Aamiaisdraama

Jotenkin tutunoloinen tilanne. Olen joskus avannut ajatteluani Lady of The Houselle: Murot ovat alkuperäispaketissaan koska minulla on keliakia – ja on eroa ovatko maissihiutaleita vai gluteenittomia maissihiutaleita. Näitä EI voi aistinvaraisesti erottaa toisistaan. Tavallisissa on lisätty muistaakseni mallasuutetta joka EI ole gluteenitonta. Gluteenittomia on ”gluteenittomia” ja ”luontaisesti gluteenittomia” ja eri viljoista tehtyjä, tattaria, riisiä, hirssiä – ja ne ovat eri makuisia ja näköisiä.

Tavalliset murot, siis omansa saa Lady of The House kaadella ihan minkälaisiin purkkeihin ja tölkkeihin huvittaa mutta minun gluteenittomiani ei.

Pähkinät, kuivatut hedelmät – mangot, ananakset, taatelit, rusinat,banaanit taas sopii purkittaa koska ostan / ostamme ne isoissa pusseissa joita ei saa kiinni kunnolla. Ja koska huushollissa on 60-luvulta periytyviä kaakao & kahvipurkkeja, peltisiä, tiukasti sulkeutuvia, sisältönsä ötököiltä hyvin suojaavia. Löytyy myös lasipurnukoita, joiden hiottu kansi on kaasutiivis ja ihan varmasti ötökkätiivis. Enkä erityisesti arvosta mauriaislisää tai muitakaan vipeltäjiä hedelmien seurana. Siksi nämä kuuluu purkittaa.

C-osiota tuottaa sitten taas urheilujuomatiivisteet, niitä kun on erilaisia, suolojen & sokerien määrä vaihtelee. Eikä näitäkään voi yhdistellä vaikka samalta näyttäisivät. Lisäongelman tuottaa haastava suhteeni kaliumiin*. Välillä sitä on aivan liian vähän, välillä hengenvaarallisen paljon. Niinpä on paljon kaliumia sisältäviä ja kaliumittomia tiivisteitä, joita ei voi maun perusteella erottaa. Näyttää siltä, että tilanne vaihtuu noin viiden vuoden välein.

*Välillä minun siis pitää ottaa kaliumlisää ja välillä minut on labrakokeiden jälkeen hälytetty tiputukseen liian kaliumin takia.

Pyssymies

Anonyymi kirjoitti...


"Todellisuudessa miehen päähän on sisäänrakennettu systeemi, jolla hän tekee päätökset parissa hetkessä." - Ja tämä selittää erot esimies / esinais suhteissa. Mies päättää heti, eikä asiaa ole tarvis vatuloida enää enempää. Ja jos olosuhteet muuttuvat voi päätös muuttua nopeasti.

Pyssymies

Anonyymi kirjoitti...

"Naiset on asetettava tehtäviin, joissa tärkeää on työn tekeminen. Miehet taas on asetettava tehtäviin, joissa tärkeää on aikaansaaminen"

Nykyinen pääministerimme on siitä oiva esimerkki. Aikaa riittää lehtien kannessa poseerauksille ym. Silloin kun kysellään tekemisistä ikäviä eduskunnassa, on "karanteeni" päällä.

Timppa

QroquiusKad kirjoitti...

Miten jotkut kuhmut ja niiden parantuminen voivat liittyä aamupala-ainesten pakkauksiin?

Muroja on pahvipakkauksessa ja pähkinöitä pussissa, ja niitä sitten on jokin pakko siirrellä keskenään lasipurkkeihin ennen kuin niitä voi syödä, ja minkä kanssa?
Pelkästään pureskeltuina vai veden kanssa, kourallinen kerrallaan nieltynä vai miten, ja mistä ne kuhmut oikein voivat syntyä? Jokin allergia?

Kannattaisiko sinun veli Jaska tosiaan yrittää kehitellä jokin aivan toisenlainen aamupala? Voisitko kysyä neuvoa vaikka maailman parhaalta pääpimpisteriltä, uutistenlukija Manna Sariinilta:

hän todistettavasti osaa laatia niin aamupalansa kuin muutkin ateriansa niin, ettei itselle tule maksettavaksi yhtikäs mitään!

Anonyymi kirjoitti...

Liekö Salli laulun Long Tall Sally? Kenties Jaska on salanimi! Ehkä kirjoittaja onkin Henry Hurja, os. Hiiri.

Tämä on vielä kummallisempi mysteeri kuin manna sarin, joka saa ilmaisen aamupalan, maksaa siitä verot ja sitten maksaa amupalankin. Kyllä demari osaa.

5 jalkaisen* Lady of The Housen etu on se, että jos innostuu puhumaan käsillään riitää, että asetan kämmenen päälaelleen ja pidän käden suorana. Huitoo mitä huitoo muttei yllä. No, ei Lady of The House puhu käsillä oikeasti, liikunnan tarpeen saamme purettua päivittäisillä treeneillä. Treeneillä, jotka kyllä hirvittävät tietämättömiä. Pelkkä äänimaailma piisaa, kun chi tulee masta tukijalan kautta, kulkee läpi pallean, purkauttu suusta ja iskevästä kädestä. Äänessä kuuluu alimpien manaloiden demonien raivo, meren voima, vuorten mahti, alisen maailman hyvien henkien vimma, ylimpien taivaiden henkien voima, tulen polte ja tuulen ääni. Ja tyhjyyden voima. Maallisempi sanoo, että LoTH kuulostaa pantterilta, jonka hännän päälle joku tallaa. Ja minä isolta, ärtyisältä tiikeriltä saman tempun kohteena.

*Ei, kyseessä ei ole biologinen kummajainen, jalka on mittayksikkö. 304,8mm pituudeltaan.

Pyssymies

Anonyymi kirjoitti...

"Eli se, että koko ajan tapahtuu jotakin ja hypitään tehtävästä toiseen."

Kun olin vielä töissä, niin kiinnitin toksisesti huomioni tähän. Jotkin (ura)naiset oli laittanut korkokengät jalkaa, niin siitä hyppimisestä aiheutui enemmän ääntä ja vaikutelmaa tehokkuudesta.
Saattoivat nousta laukallekkin (juoksuun), korkojen takominen lattiaan kyllä kuului ja tohotus näkyi.

Jaska Brown kirjoitti...

Veijo Hoikka: Mies tosiaan approksimoi hetkessä. Se mitä naisen päässä samassa tilanteessa tapahtuu, on minulle vuosien tutkimuksesta huolimatta edelleen täysi mysteeri.

Pyssymies: On olemassa yksi tapa erottaa aistinvaraisesti gluteiiniton tuote vastaavasta gluteiinillisesti. Se perustuu näköaistiin mutta edellyttää että hintalappu on yhä paikoillaan.
Päätöksistä olen huomannut, että miehellä on tapana venyttää päätöksen tekemistä viimeiseen mahdolliseen hetkeen asti odottaen mahdollista uutta informaatiota. Naisella on taas tapana tehdä päätös heti ja muuttaa sitä myöhemmin.

Timppa: Niin justiinsa.

Qroquius Kad: Sain muropaketista päähäni. Ainakin kuvaannollisesti.

Ano 13.30: Ja palaveeria ynnä tyhjää puhetta riittää, vaan annapa olla kun hommat oikeasti kusevat, niin silloin nämä palaveeraajat löytyvät takavasemmalta.

Anonyymi kirjoitti...

Päätöksenteko on yksi vaikeimmin opetettavia asioita. Kun pitää tehdä päätös, niin se pitää. Kun päätös on tehty se pitää pitää. Kunnes tulee hetki muuttaa sitä. Mulle on maksettu päätöksen teosta, nopeasta, oikeiden päätösten teosta jo vuodesta -83. Eri aloilta. Naisväkeä hermostuttaa vieläkin käydä kaupolla kanssani, kun löytyy sopiva, riittävän hyvä, riitävän halpa en enää jatka hakemista. Tämä on jotenkin luonnonvastaista naisväelle, pitäisi vielä käydä kaupoissa x, y, z ja p.

Mulla on monia outouksia, pidän leipomisesta esimerkiksi. Se on helppoa ja halpaa hupia. 5kg erikoissuperleivontakarkeat vehnäjauhot normaalihinnalla maksaa yhtä paljon kuin 500g paketti gluteenittomia. Ja ne gluteenittomat ei muuten ikinä ole tarjouksessa. Niin - ja niitä gluteenittomia muuten tarvitaan ainakin kolmea sorttia, mielummin viittä, että leipomukset onnistuu. Lisäksi tarvitaan psylliumia ja ksantaania. tarkkuusvaaka - ja hyviä hermoja.

Pyssymies

Anonyymi kirjoitti...

Aikoinaan - yli kymmenen vuotta sitten - Norjan reissulla näin kenkäkaupan ikkunassa mainion näköiset talvisaappaat (hylkeennahkaa). Marssin samantein kauppaan, sovitin oikean kokoiset ja ostin ne. Suoraan sanottuna sieluttoman kalliit, mutta jokin sisimmässäni sanoi että nämä kestävät pitkään ja nyt voin sanoa että intuitio osui kohdalleen. Kyse on äärimmäisen mukavista ja kestävistä kengistä.

Mukana ollut vaimo toipui järkytyksestä joskus seuraavan päivän aamuna. "Ethän sä VOI tehdä tuollaista ostosta noin vain". Minulle on edelleen mysteeri, että miksi ei. Kertainvestointi oli suuri mutta sen ansiosta ei ole tarvinnut etsiskellä talvikenkiä yli kymmeneen vuoteen. Minimaalinen vaiva, maksimaalinen hyöty.