Tervetuloa!



Hakemisto (Aiempien kirjoitusten pikahaku)


Viikkojuttu (Viikon pääpauhanta)


tiistai 29. syyskuuta 2020

Uutiskatsaus 40/2020



0. Ensinnäkin huomautus ennen varsinaista uutiskatsausta. Pahoittelen aikaisempiin juttuihin kommentoijille, etten ole niihin vastannut pitkään aikaan. Olen ollut henkilökohtaisista syistä pimennossa. Nyt asiat ovat kunnossa ja palaan normaaliin päiväjärjestykseen.



1. Valkopaskihanhet, vielä kerran

Kirjoitin taannoin (kohta 15) seuraavasti: ”Ongelma olisi helppo ratkaista: annetaan jokaiselle maanviljelijälle lupa ampua keväällä vaikkapa yksi valkopaskihanhi viittä peltohehtaaria kohti. … Win-win: pellot säästyvät ja jyväjemmari saa hanhipaistin.” Nyt luvat ovat tulleet. Ja niitä on enemmän kuin ehdotin. Mutta hanhia ei saa syödä, vaan ne on hävitettävä biojätteenä. Eikö ruokahävikki olekaan paha asia?
Parhaan ehdotuksen heitti kepun kansanedustaja Mikko Kärnä. Ei muuta kuin varusmiehet harjoittelemaan maaliinammuntaa elävillä maaleilla ja hanhet paisteiksi. No, tuo ensimmäinen osio olisi tuskin onnistunut edes ennen EU:hun liittymistä ellei sitten mennä 1950-luvulle asti. Jälkimmäinen ei onnistu EU-säädösten takia. Tuleeko kellekään muulle mieleen että on se hyvä että päästiin Euroopan kovaan ytimeen päättämään meitä koskevista asioista?



2. Viittomakieltä radiossa

Otsikko tuli mieleen, kun sai lukea Miss Suomi -kilpailussa käytettävän kasvomaskeja. Milläs arvioit kauneutta maskin takaa? Magneettikuvauksella? Tosin olihan tässä sitten se toivo, että valinnassa painotetaan enemmän kaulan alapuolista osaa. Tällöin loogisesti ottaen vartalon arvioimiseksi sen näkyvyyttä on vastaavasti parannettava samassa suhteessa kuin kasvoja peitetään. Valitettavasti pettymys syntyi jälleen kerran odotuksista.



3. Röh

Perussuomalaisten puoluevaltuuston jäsen Jarmo Vähäkainu joutui jättämään paikkansa puoluevaltuustossa. Sikatilallinen Vähäkainu oli antanut possuille nimet ”Husu” ja ”Suldaan”, josta mainitun nimiset mannekiinipoliitikot vetivät herneet nenäänsä.
Syntynyt kohu on hyvä esimerkki siitä, miten keskustelukulttuuri on muuttunut. Vajaa kolmekymmentä vuotta sitten eräs ex-urheilija piti sikatilaa ja antoi kolmelle karjulleen nimet Esko, Paavo ja Iiro. Asianosaiset eivät tiettävästi pahastuneet tätä käsittelevästä lehtijutusta. Saattoivatpa olla ylpeitäkin tai vähintään naurahtaa vertaukselle.
Mutta nyt tilanne on toinen ja vertauskuva asiaton. Anteeksipyynnölle todellakin on aihetta. Sika on älykäs ja hyödyllinen eläin.



4. Rahaa tärkeämpiin tarkoituksiin

Hallitus esittää leskeneläkkeelle 10 vuoden määräaikaa. Poliittinen päätös on jo selvästi tehty, koska propagandassa kaivettiin esiin järeä tykistö. Mainittiin, että osa eläkkeistä on jopa 7300 €/kk. Jos ja kun tämä on ongelma, niin se ratkeaa yksinkertaisesti asettamalla yläraja eläkkeelle, vaikka tonni kuussa. Todellisuudessa kyse on yleensä satasista. Jos eläkeläispariskunnalla on omakotitalo ja toinen kuolee, niin aika usein ilman leskeneläkettä lähtö talosta on edessä toisellekin.
Eikä leskeneläkkeen täydellinen poistokaan ratkaisisi sitä ongelmaa, jonka takia määräaikaistaminen on tulossa. Leskeneläkkeiden vuotuiset kulut kun kattavat vain kolmasosan haittamaahanmuuton kustannuksista. On lisäksi huomioitava, että leskeneläkkeen maksut jäävät yleensä kiertämään Suomen talouteen ja suomalaisten hyväksi toisin kuin haittamaahanmuuton.



5. Monikyldyyristä koulunkäyntiä

Viime aikoina on ollut paljon otsikoissa Vantaan Kytöpuiston koulussa tapahtunut pahoinpitely ja jatkuva koulukiusaaminen. Virallisissa lähteissä ei tietenkään kerrota mistä todella oli kysymys, mutta taidanpa PolPon kiusaksi jättää tämän vain tähän. Heillä on kädet täynnä töitä kun tutkivat monikulttuurifanittavan rehtorin somessa saamaa asiallista kritiikkiä.
Yleisesti ottaen totean vain sen, että kiusaajat ovat poikkeuksetta pelkureita. Ja pelkureissa on se hyvä puoli, että he uskovat voiman uhkaa. En ole vielä yhtään ainutta kertaa kuullut ainoastakaan tapauksesta, jossa kiusaaminen olisi jatkunut sen jälkeen kun yksi kiusaajista on väijytetty takaapäin ja piesty henkihieveriin. Enkä ole myöskään kuullut yhdestäkään kiusaamistapauksesta, joka olisi päättynyt osapuolten, kuraattorien ja rehtorin keskustelupiirin ansiosta.



6. Yhtä neekeriä vähemmän

Uncle Ben’s -riisi poistaa mustan naaman pakkauksestaan, kun se koetaan rasistiseksi. Voisiko joku ystävällisesti selittää, miksi neekerin kuvat pakkauksissa poistetaan kun samaan aikaan kaikissa vaatemainoksissa tuntuu siltä, että neekerit alkavat olla enemmistönä? Miksi tämä ei ole rasistista?



7. Mainoslauseen täysosuma

Faktoille on nyt suurempi tarve kuin koskaan – tilaa Hesari kahdeksi viikoksi. Ja jos noiden kahden viikon aikana et huomaa, miksi faktoille todellakin on suurempi tarve kuin koskaan ja lopeta Hesarin tilausta, niin tutkituta pääsi.



8. Taloustieteestä löytyi selviö - ja siitä ei saa puhua

Uutinen: Hyvinvointivaltio ei sovi yhteen pääoman ja työvoiman vapaan liikkuvuuden kanssa. Lyhyesti sanottuna kyse on siitä, että globalisaatiosta ovat hyötyneet vähiten vauraiden valtioiden keskiluokkaan kuuluvat. Siis juuri ne, joiden verovaroilla hyvinvointivaltiota pidetään yllä. Tämän pitäisi olla itsestään selvää. Jos pääoma ja työvoima liikkuvat vapaasti, rikkaat voivat liikkua niiden mukana. Suorittavan tason työ taas ei voi liikkua, koska ei müncheniläinen putkiasentaja tule rassaamaan seinäjokelaisen vessan tukkeutunutta putkea. Mutta keskiluokan työ voi liikkua suhdanteiden mukaan, jolloin keskiluokan pitäisi liikkua sen mukana. Vaan keskiluokan omaisuus on kiinteää ja omassa maassa. Paha on lähteä.
Toki asiaan voi liittyä monta muutakin puolta, tuo oli vain yksi esimerkki. Lopputulos on kuitenkin sama, ja se ei ole teorioiden kannalta suotuisa. Siksi se yritetään vaieta kuoliaaksi.
Ilmiön havainnut serbialainen taloustieteilijä Branko Milanovic esittää yhtenä ratkaisuna sitä, että maahanmuuttajille ei annettaisi kaikkia hyvinvointivaltion etuja, kuten sosiaaliturvaa, julkisia terveyspalveluita ja äänestysoikeutta. Tämä ainakin vähentäisi ongelmia, vaikka ei kokonaan niitä ratkaisisi ja saattaisi luoda uusiakin.
Ennen muuta ehdotus ei ota kantaa muihin kuin niihin maahanmuuttajiin, jotka tulevat työn takia. Haittamaahanmuutosta se ei sano yhtään mitään. Toisaalta sen merkitys hyvinvointivaltiolle onkin erinomaisen hyvin tiedossa. Ikävä kyllä tietyssä kansanosassa ei herätä minkäänlaisia ristiriitaisia tunteita se, että kehitysmaalainen maahanmuutto on välttämätön voimavara, johon on kulutettava loputtomasti resursseja. Toisaalta sama porukka on ulvomassa ilmastotalkoita ja samaan aikaan ottamassa innolla haittamaahanmuuttajia kymmenkertaistamaan hiilijalanjälkeään eikä näe tässäkään mitään ristiriitaa.



9. Kohti yleiskieltä

Kiinan kieli jakautuu eri ”murteisiin”, jotka todellisuudessa ovat täysin eri kieliä. Keskusjohtoinen maa on kuitenkin tehnyt rankan päätöksen ja päättänyt korvata murteet yleiskielellä.
Voi vain kuvitella, miten suuren kilpailuedun tämä päätös antaa Kiinalle tulevaisuudessa. Enää ei tarvitse tulkkia väliin, kun saman firman Kantonin ja Shanghain haaraosastot keskustelevat.
Samaan aikaan länsimaat ovat kulkemassa kohti samantapaista ratkaisua, mutta eri suunnasta. Yhä useammassa firmassa työkieli on englanti, vaikka välttämättä kukaan ei puhu sitä äidinkielenään. Samalla kielitaito yksipuolistuu. Vielä viisikymppisten pidemmälle koulua käyneiden sukupolvessa on normi, että vähintäänkin ymmärretään englannin lisäksi kahta muuta vierasta kieltä. Parikymppisillä tämä on jo harvinaisuus – englannin ohella osataan pakkoruotsin alkeet mutta ei muuta.
Kiinalaisilla on se etu puolellaan tulevaisuudessa, että he käyvät keskustelunsa äidinkielellään. Länsimaissa taas englantia ei puhu äidinkielenään kuin murto-osa. Tämä paitsi köyhdyttää ilmaisua, antaa toisaalta edun englantia äidinkielenään puhuville. Ja lisäksi on todettava, että ainoa englannin kielen valintaa puoltava kielitieteellinen etu lienee se, että se varmaan on sentään helpompaa kuin aiemmin yleiskielenä käytetyt latina ja ranska. Kaikista muista mahdollisista vaihtoehdoista englannin kieli lienee ylivoimaisesti huonoin valinta. Monikerroksisuutensa takia sen oppimisessa tulee tietyn tason jälkeen valtavan suuri kynnys vastaan. Englannin kirjoittaminen korkeatasoisesti on muita kieliä huomattavasti hankalampaa monestakin syystä. Paljon parempia indoeurooppalaisia valintoja olisivat vaikkapa saksa, italia tai jopa ruotsi.
Oli miten oli, sen verran suomeakin voitaisiin yleiskielistää että turun murteen käyttö pitäisi kieltää. Imperfektikonditonaalin käytöstä ”Sanosinkmää nii” pitäisi määrätä viisi päiväsakkoa per kerta.



10. Urheiluhenkeä

Espanjassa järjestetyssä triathlonkisassa brittikilpailija oli kolmantena, mutta juoksi loppusuoralla harhaan. Neljäntenä ollut espanjalainen opasti hänet oikealle reitille ja antoi britin tulla maaliin kolmantena. Järjestäjät palkitsivat suorituksen nostamalla myös espanjalaisen kolmannelle sijalle ja samalla palkkiorahalla.
En tunne tapauksen yksityiskohtia. Mikäli oletetaan, että reittimerkintä oli molemmille sama vaikkapa nuolin eikä esimerkiksi espanjankielisin tekstein, niin silloin tilanne oli tasapuolinen. Osa kilpailua on tuntea reitti. Silloin järjestys on selvä: britti kolmas, espanjalainen neljäs. Mikäli taas reittimerkintä oli jollain lailla epäreilu tai vaikkapa järjestäjä olisi ohjannut britin väärälle ja espanjalaisen oikealle reitille, silloin tuomarien ratkaisu oli oikea.
Yleisurheilussa on viime aikoina valitettavasti menty myös tähän ”urheiluhengen” mukaiseen pelleilyyn. Viime vuonna Dohan MM-kisoissa miesten pika-aidoissa jaettiin kaksi pronssia, kun viidenneksi tulleen juoksijan katsottiin tulleen häirityksi hylätyn juoksijan (olympiavoittaja Omar McLeod) taholta. Oikea ratkaisu olisi ollut tarjota uusintajuoksumahdollisuus nyt pronssille nostetulle Ortegalle sekä samalla kaikille muille halukkaille entisen tuloksen kumoamisen ehdolla ja yhdistää sitten tuloslistat. Vielä typerämpi ratkaisu nähtiin miesten moukarinheitossa, jossa jaettiin niin ikään kaksi pronssia. Alkujaan neljänneksi sijoittunut nostettiin myös pronssille, koska joukkue teki protestin väittäen pronssimitalistin heiton olleen yliastuttu. Nahkapäätöksenä heittoa ei hylätty, mutta pronssi jaettiin kahdelle urheilijalle. Siis jumalauta oikeasti. Joko heitto on yliastuttu tai sitten se ei ole sellaiseksi todistettavissa ja on hyväksyttävä.
Ennen muinoin asiat hoidettiin raa’asti mutta oikein. Tokion vuoden 1991 MM-kisoissa 50 km kävelyssä Neuvostoliitto-vainaan Aleksandr Potashov ja Andrei Perlov kamppailivat voitosta viimeiselle kilometrille asti. Siellä miehet päättivät olla ottamatta hylkäysriskiä ja kävelivät maaliviivan yli kädet toistensa kaulalla kuin kaksi vanhaa hinttaria (kielikuva otettu suoraan erään silloisen urheilutoimittajan tekstistä, en viitsi sanoa kenen koska nykyään tuollaisesta tulisi putkaalinnaavankeutta eikä tällainen wiharikos vanhene edes 30 vuodessa). Mutta säännöt ovat sääntöjä, maalikuvaa luettiin tarkkaan ja Potashov julistettiin voittajaksi. Suomalaisittain samanlainen tapaus sattui 1954 Bernin EM-kisoissa, kun Neuvostoliiton Ivan Filin tuli maratonilta stadionille ensimmäisenä, kääntyi väärään suuntaan ja perässä tulleet joukkuetoveri Boris Grishajev ja Suomen Veikko Karvonen oikeaan. Ennen kuin järjestäjät saivat ohjattua Filinin takaisin reitille, oli parivaljakolla jo puolen minuutin etumatka. Karvonen oli loppukirissä vahvempi.
Reitin tuntemus on kilpailijan omalla vastuulla, jos olosuhteet ovat muuten tasapuoliset. Viikonloppuna SM-maastoissa meinasi tulla taas yksi skandaali, kun Johanna Peiponen ja Annemari Kiekara olivat tehneet odotetusti jo parin kilometrin jälkeen kelpo pesäeron muihin. Kiekaran jalka kipeytyi, jolloin hän siirtyi äkisti reitin sivuun. Hetken kuluttua Peiponen havahtui, että niskassa ei enää kuulu hengitys. Hän pysähtyi ja käännähti hetkeksi takaisin luullen juosseensa väärään suuntaan, kun Kiekara oli kadonnut. Onneksi Peiponen selvisi hämmennyksestään muutamassa sekunnissa.
Radalla on hankalampi eksyä, mutta maasto ja maantie ovat eri asia. Kerran eräissä maastojuoksukisoissa oma valmennettava oli tulossa kymmenisen metriä johtavan juoksijan jäljessä kentälle kohti maalia. Reitillä oli kaksi äkillistä käännöstä, jolloin kärkijuoksija katosi hetkeksi näkökentästä. Oma valmennettavani suoritti vain ensimmäisen käännöksen ja oli jatkamassa kohti uutta kierrosta maalin sijaan. Karjaisin keuhkojeni kyllyydestä että KÄÄNNY! Näin tapahtui, mutta kärki oli jo mennyt menojaan. Hopeaa tuli. Tosin on myönnettävä että eroa oli tosiaan jo sen kymmenisen metriä ja kärjessä olleella olisi tasatilanteessakin ollut taatusti parempi loppukiri. Jos juoksijoiden etumatka olisi ollut toisinpäin ja kakkosena tullut olisi juossut parisataa metriä ennen maalia samalla tavalla harhaan, niin voitto olisi ratkennut siihen. Mutta reitin tuntemus kuuluu kisaan, harhaan juoksu on omalla vastuulla. Kaikkien aikojen paras harhaanjuoksusuoritus taas oli eräällä valmennettavallani, joka otti osaa katuhölkkään, matka oli muistaakseni jotain kymmenen kilometriä. Olin jossain puolivälin paikkeilla katsomassa tilanteen ja menin sitten maalialueelle. Olin tietysti laskenut mikä loppuajan pitäisi suunnilleen olla ja ihmettelin missä juoksija viipyy. Lopulta hän ilmestyy näkyviin ja juoksee maaliin yli neljä minuuttia laskemaani huonommalla ajalla. Mitä helvettiä loppumatkalla tapahtui, kysyin. ”Juoksin harhaan”. Että mitä? Paljonko? ”No, kun tajusin olevani väärässä paikassa katsoin kelloa ja jotain kaksi ja puoli minuuttia vei takaisin siihen missä näin taas reittimerkinnät. Eli vajaa kilometri harhaan ja saman verran takaisin.” Onneksi kyseessä ei ollut mikään virallisella matkalla juostu kisa ja muu vastus oli sen verran vaatimatonta (jaa, tarkistetaanpa Tilastopajasta … joo, oikein muistin), että voittomarginaalia jäi edelleen viitisen minuuttia. Kilpajuoksijalla ja reilut kolme tonnia Cooperissa vetävillä kilpakuntoilijoilla on eroa.



11. Kymmenen käskyä

En yleensä perusta pätkän vertaa jutuista, jotka otsikoidaan tapaan "Näin saat parisuhteen toimimaan". Tällä kertaa oli kuitenkin erinomaisen hyvä kymmenen kohdan luettelo: 1. Tue toista. 2. Ole kiinnostava. 3. Älä pelkää arkipäiväistymistä. 4. Kerro rakkaudesta. 5. Keskustelkaa. 6. Vaali yhteistä aikaa. 7. Jos yhteistä aikaa on, voit ottaa myös omaa tilaa. 8. Sano: "Ei riidellä enää". 9. Muista mielihyväperiaate. 10. Kanna vastuusi seksistä.



Loppukevennys: Kerrankin ongelma siellä missä pitääkin

Otsikko totesi: Vihreiden etäkokous kärsi teknisistä ongelmista – kaikki äänestykset uusiksi. Välittömästi tuli mieleen, että oli varmasti helppoa huomata jossakin olevan vikaa. Äänestyksissä rupesi käymään niin, että järkevät päätökset voittivat.

10 kommenttia:

Tuumailija kirjoitti...

Kommenttiosiosta:
"Uimapukukierroksella missit käyttävät pelkkiä uikkareita... eikö maskikierroksella missikokelaat käytäkin pelkkää maskia"

QroquiusKad kirjoitti...

Viitoskohdasta kysyisin, oletko sitten koskaan kuullut tapauksesta, jossa se terrorisoitavaksi valittu olisi väijyttänyt yhden terrorisoijistaan ja hakannut henkihieveriin?
Siis todellista tapausta, eikä fantasiakertomuksia tyyliin "Kyllä minuakin kiusattiin, mutta sitten minä menin kavereitteni kanssa ja hakattiin se oikein kunnolla!"

Tai onko kukaan kuullut tapauksesta, jossa joku yksinäinen olisi valinnut terrorisoitavakseen ison, vahvan sekä väkivaltakykyisen ja -haluisen, jolla on suuri, samankaltaisista koostuva ystäväpiiri?

Minä en ole.

Anonyymi kirjoitti...

Neekereitä mainoksissa, niin näytti Ikeanki uusimmasa mainoksessa oleva lihava neekerimamma, jotenkin sopii aitoruotsalaiselle huonekalujätille ..

-jpt-

Anonyymi kirjoitti...

Tällainenkin epäilys herää:
Ehkä se Uncle Ben'sin pakkauksessa olevan kuvan poisto siitä syntynyt kohu ovatkin alusta lähtien ollut pelkkä mainostemppu. Ehkä kukaan ei olisi tullut ajatelleeksikaan, että sitä pakkauksessa olevaa kuvaa voidaan syyttää rasistiseksi, ellei Uncle Ben' -yhtiö itse olisi värvännyt jotakuta niin sanomaan. Siellä oli kai laskelmoitu, että kun sellainen syytös esitetään ja alkaa vaikuttaa todennäköiseltä, että kohta kuva vaihdetaan, niinä viimeisinä aikoina, jolloin vanha kuva vielä on paketissa, tuote menee erityisen hyvin kaupaksi, ehkä siksikin, koska ihmiset haluavat säilyttää muistona edes yhden sellaisen pakkauksen. Tai sitten firmassa oli laskettukin, että kysyntä kasvaa, kun jotkut ostavat kyseistä tuotetta protestoidakseen rasismisyytöstä vastaan. Vähän niin kuin Suomessa aikoinaan se venäläisen diplomaatin kommentti Karjala-oluen etiketistä sai kyseisen olutmerkin kysynnän äkillisesti moninkertaistumaan.

Ja myös sitten kun kuva on vaihdettu, uudenlainen pakkaus herättää sekin uteliaisuutta ja lisää mahdollisesti menekkiä joksikin aikaa.

Pekka kirjoitti...

Komppaan Qroquiusta. Näissä "vedä kiusaajaa turpaan, niin kiusaaminen loppuu"-ohjeissa on kaksi ongelmaa:

1. Kiusaajat valitsevat uhrinsa nimenomaan sillä kriteerillä, keneltä saa kaikkein pienimmällä todennäköisyydellä itse turpaan. Eihän kiusaaminen ole mitään henkilökohtaista, jotain tiettyä ihmistä tai hänen ominaisuuksiaan vastaan suunnattua. Kyse on vain siitä, että nyt huvittaisi vetää jotain turpaan ja taidammepa tietää jonkun juuri sopivan puolustuskyvyttömän.

2. Vaikka uhri saisikin vedettyä kiusaajaa turpaan, ei kiusaaminen sillä lopu. Se vain vaihtaa kohdetta. Todetaan, että "ei se ollutkaan puolustuskyvytön, etsitään joku toinen". Onhan se helpotus hänelle itselleen, mutta kokonaiskuva säilyy ennallaan.

Anonyymi kirjoitti...

Raikasta ja koukuttavaa katsausta jälleen - erityisesti juoksuhommien kommellukset saivat irtaantumaan hetkeksi tästä paskajamasta mihin Spice Girls on Suomea johdattanut.

Jaska Brown kirjoitti...

Tuumailija: Loogista, mutta valitettavan epärealistista.

Qroquius Kad: 1) Olen. Enkä vain yhtä.
2) En.

jpt: Näyttää sopivan kaikille.

Nimetön 8.18: Mahdollista tuokin.

Pekka: 1. Aivan. Tätä tarkoitin sanoessani kiusaajien olevan pelkureita. Etsitään se heikoin lenkki. Joskus arvaavat väärin ja silloin luopuvat heti.
2. Kuinka monta kertaa luulet että kiusaajan pitää käydä terveyskeskuksessa paikattavana, kunnes oppii? Veikkaisin että kolme perättäistä riittää paksukalloisemmillekin.
Täsmennän vielä, että en tarkoittanut turpaanvetoa niinkään fyysisessä mielessä. Henkinen on vielä parempaa. Kiusaajaa voi muistuttaa hänen rikkinäisestä perheestään, isänsä alkoholiongelmasta ja tämän tavasta paukuttaa poikaansa kakkoseen, siitä että hän on sukurutsaisen klaanin taantunein tapaus joka kulkee vapaana vain siksi että on oppinut jo kymmenvuotiaana olemaan ilman vaippoja muuten kuin öisin. Ongelma on vain siinä, että kaikki eivät osaa puhekaratea riittävän hyvin.

Nimetön 18.01: Kiitoksia.

Ilmari kirjoitti...

Tv-ohjelmassa elokuvaohjaaja kertoi että hän oli jo lapsena pienikokoinen ja joutui koulussa isomman pojan kiusaamaksi. Kerran häneltä paloi pinna ja hän hyökkäsi kiusaajansa kimppuun ja olisi kuristanut tämän mutta muut tulivat väliin.

Ei ole syytä epäillä, ettei hän olisi puhunut totta. Niin ja kiusaaminen loppui siihen. Vain vastaväkivalta lopettaa väkivallan. Kiusaajalla varmaan on omat ongelmansa mutta miksi asian pitäisi kiusattua kiinnostaa.

QroquiusKad kirjoitti...

Koulukiusaamisesta jos puhutaan, on sen piirissä toki olemassa yksi epämiellyttävä yksittäisilmentymä:
Pikku Räkänokka.

Kyseinen kiusaajatyyppi etsii uhreikseen nimenomaan itseään vanhempia ja peruskoulun pihan olosuhteissa siis isompia ja vahvempia, joita lähestyy joko edestäpäin lällätellen tai takaa päin esim. potkiakseen polvitaipeisiin tahi muutoin satuttaakseen fyysisesti.

Tekojen tavoitteena on saada isompi ja vahvempi raivostumaan ja jahtamaan tekijää, jolloin tämä juoksee riemuissaan hakemaan Suojaa, Turvaa ja Hoivaa valvovan opettajan huomasta.
Sen ison pojan kokemaa kiusaamista ei lasketa miksikään, vaikka se turvapaikan myöntänyt Opettaja-Satutäti Mielikki onkin nähnyt koko tilanteen alusta alkaen.

Tällaiseen kiusaamiseen voi ehkä hyvinkin puuttua viemällä Pikku Räkänokka jonnekin katseiden ulkopuolelle ja pahoinpitelemällä riittävästi, että tämä ymmärtää lopettaa pahimpien seuraamusten välttämiseksi.
Mutta tässä on kyse vain kiusaamisesta.

Miten menetellä, kun vastassa on päivästä toiseen, viikosta toiseen, kuukaudesta toiseen, lukukaudesta toiseen ja lukuvuodesta toiseen uhriaan terrorisoiva roistolauma, joka ympäröityään uhrinsa kymmenen yhtä vastaan kysyy:

"Oleks [tähän äitiin kohdistettu törkeä seksuaalinen solvaus] mphähähäää?"
Mitä siihen vastaakin tai on vastaamatta laisinkaan, seuraa uusi kysymys:
"Vittualaksvittuilla? Vittualaksvittuilla?!"
Tönäisy! Toinen! Yleensä kolmaskin jatkoa enteillen.

Uusi kysymys:
"Vittualaksvittuillavittusaatana!!"
Vastauksesta tai sen puutteesta riippumatta alkavat sadella iskut. Uhri voi olla tyytyväinen, jos sillä kertaa selviää ilman potkuja.

Miten menetellä tuollaisten olentojen kanssa, vaikka hallitsisi puhekaraten kuinka suvereenisti? Nuo eivät ole mitään kiusaajia, vaan terrorisoijia;
ihmisen ulkomuodon, älykkyyden ja kommunikointikyvyn omaavia vaarallisia petoja.

Jaska Brown kirjoitti...

Ilmari: Toki väkivallan lopettamiseen löytyy muitakin keinoja kuin väkivalta. Puhuminen ja keskustelu eivät kylläkään kuulu joukkoon. Väkivalta tepsii, koska kiusaaja on aina pelkuri.

Qroquius Kad: Pikkuriiviöt ansaitsevat mitä saavat, valitettavasti vain selviävät usein juuri kuvaamallasi tavalla. Puhekarate auttaa vain niihin jotka sitä pelkäävät. Terrorisoijiin auttaa aina se, mitä he pelkäävät. Ja jokainen pelkää jotain.